Mikä se RuFi oikein on?

Keskustan kunniapuheenjohtaja – kannatusyhdistyksen presidenttiehdokas juuri päättyneissä vaaleissa – Paavo Väyrynen haali ja myös sai tukea erinäisiltä ryhmiltä, näiden ryhmien joukkoon kuuluu myös kooltaan varsin marginaalinen RuFi ry eli Suomalais-venäläinen RuFi ry. (1)

RuFi ry:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov Väyrysen vaalivalvojaisissa.

Mikä tämä RuFi ry sitten oikein on?

Yhdistyksen kotisivuilta lainattua:

”Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella.

Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti. Yhdistys toimii liioittelun ja paniikin lietsonnan vasta-aineena, joten kyseeseen tulee kaikenlainen oikaisu.” (2)

Kuulostaa hienolta, lupaus on suorastaan positiivinen, mutta onko se sitten totuudenmukainen? Kaikessa lyhykäisyydessään vastaus on, että ei ole – tämä toki on täysin subjektiivinen mielipide, mutta koetan saada hiukan lihaa mielipiteeni ympärille, osoittaakseni, että toiminnallaan RuFi tuskin parantaa ja paikkaa nykyisiä – heidän mukaansa kylmänkiskoisia ja negatiivisia – suhteita Venäjään.

Suomalais-venäläinen RuFi ry järjesti tai oli mukana viime vuoden puolella lukuisissa tilaisuuksissa, joista osa on hyvin konkreettinen tuenosoitus Venäjän nykyhallinnon toimille sekä harjoittamalle politiikalle. Ehkäpä merkittävin kyseenalaistettu tilaisuus oli Daria Skippari-Smirnovin ja RuFin Facebook-ryhmän järjestämä ”Kuolemattoman rykmentin” -marssi Helsingissä toukokuun 9. 2017 – tällä hetkellä yhdistys ilmoittaa vastaavasta marssin järjestämisestä tämän vuoden toukokuun 9. päivä samalla juhlistettaisi Voitonpäivää juhlan merkeissä. (3)

RuFin toiminta myötäilee hyvin tiukasti Venäjällä toteutettua imperialistista politiikkaa, yhdistyksen näkyvät jäsenet tukevat avoimesti Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä, kuin myös Venäjän masinoimaa ja rahoittamaa sekä varustamaa (miehistö ja aseistus) eli Venäjän käymää Itä-Ukrainan sotaa. Tästä toiminnasta voidaan poimia esimerkkinä RuFin ja Suomi-Novorossija-Seuran yhteiset pikkujoulut viime vuoden puolella, jossa olivat läsnä RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ja hallituksen rahastonhoitaja Marina Muhonen, joka on myös vieraillut propagandistisella turistimatkalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Alueelle kyseinen ryhmä saapui Ukrainan lakien vastaisesti Venäjältä. Ryhmän kotisivujen mukaan RuFi ry ja Suomi-Novorossija-Seura tulevat tekemään jatkossakin tiivistä yhteistyötä.

Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistus, RuFin Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen.

RuFin asiantuntijoiden joukkoon kuuluu myös Demlan jäsen, venäläisen nationalistisen NOD:in Suomen koordinaattori, Olga Tshizhik-Kinnunen. RuFin kotisivujen mukaan Tshizhik-Kinnunen on ihmisoikeusaktivisti. Keväällä 2017 Tshizhik-Kinnunen etsi aktiivisesti materiaalia Suomessa esiintyvästä russofobiasta sosiaalisen median välityksellä, tässä toiminnassa hyödynnettiin myös RUFIa. Aineiston etsintä ajoittui hetkeen ennen ”Kuolemattoman rykmentin” marssia että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin Suomen vierailua. Oma näkemykseni on se, että myös Tshizhik-Kinnusen lausunnot ja toiminta ovat omiaan lisäämään vastakkainasettelua Suomessa rakentavan vuoropuhelun synnyttämisen sijaan, Skippari-Smirnovin linjan ollessa saman, mikä ei toisaalta ole ihme, koska Skippari-Smirnov kuuluu tätä nykyä niihin aktiiveihin, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä Venäjän presidentinhallinnon alaisessa ajatushautomossa työskentelevän Johan Bäckmanin kanssa.

RuFin edustajat olivat näkyvästi esillä Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistuksen allekirjoittajien joukossa. RuFin Facebook-sivuilla jaetaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivan propagandisti Janus Putkosen ”hengentuotteita”. On hyvin todennäköistä, että Tshizhik-Kinnusen (RuFin asiantuntija) ja Johan Bäckmanin kautta yhdistyksellä on kontakteja venäläisiin, Putinin hallintoa tukeviin, äärijärjestöihin– kuten edellä mainittu NOD - Kansallinen vapautusliike (ven. Narodnoe Osvoboditel'noe Dviženie engl. National Liberation Movement).

RuFin ja Suomi-Novorossija-Seuran pikkujoulut joulukuussa 2017.

Muita havaintoja RuFista – yhteistyötä myös suomalaisten muukalaisvihamielisten organisaatioiden kanssa

Yhdistys on kooltaan pieni, Helsingin Sanomien mukaan rekisteröityneitä jäseniä on 50. Yhdistyksen puheenjohtajan Skippari-Smirnovin mukaan yhdistyksen kannattajien lukumäärä on olennaisesti suurempi, hänen mukaan lukijoita yhdistyksen Facebook-sivuilla on tuhansia. (1) Yhdistyksen Facebook-sivuilla on 472 seuraajaa. (4)

Koostaan huolimatta yhdistyksen toiminta on aggressiivista, sen puheenjohtajan kommentit ovat paikoin hyvin kärkkäitä ja hyökkääviä, kuten hänen toteamuksensa Polina Kopylovalle, tämän kirjoitettua kriittisen blogin ”Sattuiko STEA tietämättä tukemaan Venäjän vaikuttamistoimintaa?” (5) Helsingin Sanomissa, arvostettu, Jarmo Mäkelä kolumnissaan lainaa Skippari-Smirnovia – hänen kysymystä Kopylovalle:

 ”mistä päin länttä blogin kirjoittaja, venäläinen nainen, saakaan palkkionsa näiden likaisten tekstiensä kirjoitteluun”. (6)

Kyseinen toiminta on tuttua myös muista maista esim. Ukrainassa kevättalvella ennen Itä-Ukrainan ”separatismia” ja sotaa, erilaiset pienet, Venäjän tuella perustetut, ryhmittymät toimivat hyvin aggressiivisesti pyrkien valtaamaan informaatiotilan maltillisilta tahoilta. Ukrainassa he onnistuivat Venäjän voimakkaalla tuella erittäin hyvin. Venäjältä saapui ns. Putinin turisteja eli aggressiivisia agitaattoreita ja mielenosoittajaryhmiä tukemaan tätä ns. separatismia ja esiintymään paikallisina.  Venäläismediat levittivät näitä propagandauutisia myös läntisille medioille, joissa ei vielä tuolloin oltu sisäistetty Venäjän toimintaa – käymää informaatiosotaa, josta seurasi se, että nämä uutiset saivat toisinaan globaalia näkyvyyttä.

Blogissa ”How Alexander Dugin's Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005-2013” Anton Shekhovtsov kuvailee tällaisten pienryhmien leviämistä ja toimintaa Itä-Ukrainassa. (7) Samankaltaisena, mutta poliittisena vaikuttamisena, voidaan pitää erilaisten pienpuolueiden perustamista, joiden tosiasiallinen tehtävä näytti olevan Ukrainan poliittisen opposition toiminnan hajottaminen, ja samalla Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin toiminnan hiljainen tukeminen/edistäminen. Tuolloin tällainen marginaalitoimija oli Denis Pushilin, joka on nyt merkittävässä asemassa Donetskin ”kansantasavallassa”. Hänen eräänä projektina voidaan pitää pienpuolue ”Ми Маємо Мету’a” (ukr. My Majemo Metu eli Meillä on tavoite), jonka riveissä hän osallistui parlamenttivaaleihin ennen Euromaidania. Puolueen nimi oli todennäköisesti tarkoituksellisesti ukrainaksi, jotta se tavoittaisi kansallismielisiä ukrainalaisia jäsenikseen. Pushilin oli todellisuudessa Viktor Janukovytšin Alueiden puolueen tukija.

Muun muassa Ukrainassa ja Baltiassa tällaiset ryhmittymät pyrkivät hajottamaan venäläisyhteisöä sisältä, muokkaamaan ilmapiiriä ja synnyttämään tuntemuksia, joissa kyseinen väestönosa on uhatussa asemassa – tai siihen kohdistuu suoranainen väkivallan uhka. Samalla toiminnallaan nämä ryhmät synnyttävät jännitteitä valtaväestön ja vähemmistön – paikoin vähemmistöjen – välille. Tästä on nähty viitteitä myös Suomessa, jossa RuFin johto sekä jäsenistö on avoimesti flirttaillut muukalaisvihamielisten ryhmien kanssa, kuten Johan Bäckmanilta ja Janus Putkoselta vähintäänkin henkistä tukea saaneen, Marco de Witin johtaman ryhmittymän kanssa. Tuolloin ryhmittymän nimi oli Suomi Ensin! – nyt Suomi Ensin! on jo hajonnut Marco de Witin perustaessa Suomen Kansan Ensin! ryhmän. Tällainen yhteistyöprojekti ryhmien välillä oli Nobinan erottaman bussikuskin Gleb Simanovin tueksi järjestetty mielenilmaus viime vuonna Helsingissä. Erottamisen syihin ei ole tässä yhteydessä perusteltua ottaa kantaa.

Tässä kirjoituksessa on mahdotonta avata kaikkia puheenjohtaja Skippari-Smirnovin ja RuFin kontakteja venäläisiin tahoihin, joista osa on valtiojohtoisia organisaatioita, joiden avulla Venäjä pyrkii vaikuttamaan ulkovenäläisiin ihmisiin tai heidän muodostamiin järjestöihin ja yhteisöihin. RuFia voi aivan oikeutetusti kutsua yhdeksi Venäjän informaatiovaikuttamisen väyläksi pienestä koostaan huolimatta.

RuFin toiminnasta löytyy myös runsaasti elementtejä, joita Roman Skaskiw nosti esille kirjoituksessaan ”Nine Lessons of Russian Propaganda”, jossa hän myös lainasi ideologisti Aleksandr Duginia:

"The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand…” (8)

Kuvaamaan Venäjän toimintaa, huomioikaa korostettu kohta lainauksesta: viholliseni vihollinen on ystäväni – tässä kohdin kuvaavampaa on käyttää termiä yhteistyökumppanini ystävän sijaan. RuFi on muutakin kuin yhteistyökumppani, suhde Venäjän valtiollisiin toimijoihin ja propagandan jakamiseen on olennaisesti intiimimpi.

RuFin kaltaisia yhdistyksiä seuratessa, ei ole ihme, että Venäjällä pidetään maassa toimivia ulkomaalaisia NGO:ta tai niiden kanssa yhteistyötä tekeviä yhdistyksiä ja organisaatioita ulkomaisina agentteina, koska Venäjä itse pyrkii tällaisten järjestöjen ja organisaatioiden kautta vaikuttamaan maan rajojen ulkopuolella asuviin venäläisiin, kuin myös ulkovaltoihin, jolloin Venäjällä ajatellaan, että ulkomaita ohjaa vastaavat tarkoitusperät.

* * *

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä Paavo Väyrysen muita yhteistyökumppaneita ja tukijoita. Väyrysen puolueprojektista Kansalaispuolueesta kirjoitin blogiin elokuussa 2017 ”Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä”. (9)

Marko

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005542896.html?share=b4e0a49edd1251d689699106e9bf321c 

2. https://www.rufi.fi/ 

3. https://www.rufi.fi/Tapahtumat-ja-Uutiset/ 

4. https://www.facebook.com/pg/rufiyhdistys/community/?ref=page_internal 

5. http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246965-sattuiko-stea-tietamatta-tukea-venajan-vaikuttamistoimintaa 

6. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005516748.html 

7. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

8. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

9. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/08/kansalaispuolue-kadonnutta-aikaa.html 

World Without Nazism – venäläistä vaikuttamista

On aika penkoa arkistoja ja palauttaa mieleeni aiemmin kirjoittamani blogikirjoitus World Without Nazism ja SAFKA, joka on julkaistu ensimmäisen kerran SSS-Radiossa parisen vuotta sitten – miksi palaan tähän aiheeseen, se käy selville hiukan myöhemmin.

World Without Nazism (Maailma ilman natsismia) – kuinka ylevä ja hieno päämäärä, jota moni on valmis tukemaan ja jota moni tavoittelee, mutta onko venäläinen World Without Nazism (ven. Мир без нацизма) jotakin muuta mitä ylevä nimi antaa ymmärtää? Kaikessa lyhyin mahdollisin vastaus on – kyllä on! Mutta ehkäpä tämä vastaus kaipaa hiukan lihaa luidensa ympärille.

World Without Nazism’in perustaja ja presidentti on Boris Spiegel, venäläinen poliitikko – duuman jäsen ja oligarkki, käytän tässä yhteydessä mieluummin nimitystä oligarkki kuin liikemies, koska sanana oligarkki kuvaa häntä olennaisesti paremmin, kuin sivistyneemmän oloinen liikemies. Boris Spiegelillä on tiiviitä yhteyksiä Kremliin, israelilaisen Haaretzin mukaan Boris Spiegel on ”closely tied to the Kremlin”. (1) Meille suomalaisille Spiegelin nimi on tutumpi Johan Bäckmanin tukijana, vuosia sitten Spiegelin on sanottu kuuluneen Bäckmanin merkittävimpiin tukijoihin, Bäckmanin toiminnan taustalla olevaksi henkilöksi. Elokuussa 2011 julkaistussa uutisessa Johan Bäckman sanoi ”Spiegel on henkilökohtaisesti minulle erittäin tärkeä yhteistyökumppani ja tapaamme säännöllisesti.” (2) Tänään Spiegelin vaikutus Bäckmaniin on todennäköisesti vähäisempi.

Johan Bäckman ja Boris Spiegel (kuva: Wikimedia Commons).

Sen ohella, että Spiegel on perustanut World Without Nazismin, hän toimii myös puheenjohtajana Venäjän juutalaisten maailmankongressissa ja tätä kautta hänellä tiedetään olevan kontakteja myös Israelin venäjänjuutalaisten yhteisöön. The Jewish Chroniclen mukaan Venäjän juutalaisten maailmankongressi eli World Congress of Russian Jewry (WCRJ) ”works on behalf of the Kremlin”. (2) Tässä kohdin on hyvä huomioida se, että antisemitistisiä ryhmiä voimakkaasti tukeva Vladimir Putinin johtama Venäjä on onnistunut saamaan ”oman miehensä” Moshe Vjatseslav Kantorin Euroopan juutalaisten kongressin (European Jewish Congress) johtoon. (3)

World Without Nazismia kuvataan GONGO:ksi eli “government-organized non-governmental organization” eli kyseessä on valtion perustama NGO (non-governmental organization), joka käytännössä on epäitsenäinen organisaatio, jollaisia autoritaariset tai diktatoriset yhteiskunnat käyttävät oman asiansa ajamiseen. GONGO:a voidaan käyttää hyödyksi propagandaoperaatioissa, World Without Nazismia on hyödynnetty myös neuvostotyylisissä ”aktiivisten toimenpiteiden” suorittamisissa. (5)

Viron suojelupoliisi eli Kaitsepolitseiamet (KAPO) kuvasi vuosiraportissaan kuinka World Without Nazism jäsenet ovat osallistuneet esim. Krimin niemimaan ”kansanäänestyksen” valvontaan ”kansainvälisinä tarkkailijoina” 16. maaliskuuta 2014, ja myöhemmin samaisen vuoden kuluessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyn ”kansanäänestyksen” valvojana yhdessä venäläisten ETYJ:n monitorointimission tarkkailijoiden kanssa. (6) Latvian turvallisuuspalvelu luokittelee World Without Nazismin organisaatioksi, jolla pyritään lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa.

World Without Nazism on katto-organisaatio yli 130 eri organisaatiolle, siihen kuuluvat ryhmät toimivat kymmenissä eri valtioissa useammalla mantereella Venäjältä Yhdysvaltoihin. Katto-organisaation nimestä huolimatta, organisaation merkittävimpiin tehtäviin kuuluu venäläisen version vahvistaminen historiankulusta, erityisesti koskien Baltian maiden miehittämistä sekä Ukrainaa Stalinin kaudella – 1930-luvun alussa – koskettanutta holodomoria – miljoonien ukrainalaisten tappamista nälkään neuvostovaltion toimesta. Venäläistä chauvinismia edistävät Maksim Reva ja Andrei Zarenkov edustivat Viroa World Without Nazismin hallintoneuvostossa – nykyään Zarenkov on organisaation presidiumin jäsen. (7 ja 8) Johan Bäckman on myös kuulunut organisaation hallintoneuvostoon ja presidiumiin. Bäckmanin perustama Suomen Antifasistinen Komitea eli SAFKA, jonka ytimeen kuuluu myös Juha Molari, Leena Hietanen ja Petri Krohn, kuuluu myös World Without Nazismiin.

Boris Spiegelin johdolla World Without Nazismin delegaatio matkusti helmikuussa 2014 Kiovaan tapaamaan Ukrainan silloista presidenttiä Viktor Janukovytšia, Spiegel tarjosi organisaationsa täyttä apua taistelussa ”extremismiä ja natsismia” eli Euromaidanin protestoijia, jotka halusivat irrottautua Venäjän lieasta, vastaan. (5) Organisaatio on tukenut voimakkaasti Venäjän hallinnon toimia Itä-Ukrainassa ennen sotaa ja sodan kuluessa – sen toimialaan on kuulunut propagandan levittäminen. Vietettäessä Stalingradin taistelun 72. vuosipäivää, Spiegel ilmoitti ukrainalaisten uusnatsien kokevan akselivaltojen kohtalon.

Spiegelin oma retoriikka, aivan kuten organisaation nimissä annetut lausunnot, tukevat kaikella tapaa Venäjän hallinnon virallista linjaa, ei siis ihme, että Viron suojelupoliisi (Kaitsepolitseiamet) on määritellyt organisaation propagandaorganisaatioksi, jonka tehtäviin kuuluu ”neuvostonäkökulman välittäminen toisesta maailmansodasta”, johon sisältyy nyky-Venäjällä hyvin voimakas historian uudelleen kirjoittaminen kuin myös puna-armeijan hirmutekojen kieltäminen. Ei ihme, että World Without Nazism organisaatiossa toistaa termejä, joita Venäjän hallinto käyttää retoriikassaan, kuten ”ukrainalaisnatsit”, ”fasistit” – fasismi on rinnastettavissa täydelliseen pahaan nyky-Venäjällä (tosin aivan ymmärrettävistä syistä johtuen) ja sitä voidaan pitää kuvaavana terminä valtion viholliselle. Sanalla ”fasisti” on sen leimaavuuden vuoksi hyvin voimakas propaganda-arvo, nyky-Venäjällä baltit ovat leimallisesti fasisteja, aivan kuten ukrainalaisetkin. Ei siis ihme, että Johan Bäckman nimittää virolaisia sumeilematta fasisteiksi – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Ennen Ukrainan sotaa länsimaisen median edustajat eivät välttämättä ymmärtäneet, eivätkä tiedostaneet, sitä kuinka Venäjä pyrki vaikuttamaan eri kanavien kautta, kuinka näennäisen viattomilta vaikuttavat organisaatiot olivatkin aivan jotain muuta. Ei World Without Nazismin tärkein tehtävä ole natsismin vastainen taistelu, vaan Venäjän vaikutuksen lisääminen globaalisti.

Se, että median edustajat eivät välttämättä tiedostaneet erilaisia tarkoitusperiä on jollain tapaa ymmärrettävää, siitä huolimatta, että viimeistään Georgian sodan olisi pitänyt toimia herättäjänä, mutta tähän ansaan on langennut kokojoukko globaaleja vaikuttajia. Hillary Clinton lähetti tukikirjeensä organisaatiolle sen perustamiskokoukseen, epäilen, ettei Clinton vastaavaa virhettä enää tänään tekisi.

Tämän vuoden tammikuussa Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja – historioitsija – tohtori Efraim Zuroff on päätynyt otsikoihin keskuksen pyydettyä tasavallan presidentti Sauli Niinistöä teettämään suomalaisten SS-vapaaehtoisten toimista virallisen selvityksen. (9) Zuroff on myös tehnyt yhteistyötä World Without Nazismin kanssa, hän on todennut Daily Beastiin kirjoittavalle James Kirchickille:

”You never know where the concern about history ended and the Russian political interests began,” – “In my opinion, Putin very much wanted this issue to be adopted and led by a Jewish NGO.” (5)

World Without Nazism perustamiskokous Kiovassa ja sen väliaikainen presidium (kesäkuu 2010). Kuvassa 1. Johan Bäckman ja 2. Efraim Zuroff.

* * *

Niin tärkeää kuin se onkin kamppailla nousevaa natsismin aaltoa, aivan kuten holokaustin kieltäjiäkin vastaan, en kuitenkaan näe venäläistä GONGO:a – kuten World Without Nazism – tällaisessa taistelussa kovinkaan luotettavana liittolaisena. Itse asiassa se on täysin epäluotettava liittolainen. Sen agenda ei käy yksiin läntisten yhteisöiden tavoitteiden kanssa, sen toimintaa ohjaa loppujen lopuksi eniten Kremlissä harjoitettu politiikka – sen tärkeimpänä tavoitteena voidaan pitää venäläisen maailmankuvan – historian – vaalimista, muistuttaa meitä puna-armeijan voitokkuudesta häivyttäen samalla näköpiiristä ne miljoonat siviiliuhrit, joita tämä voitokas armeija jätti jälkeensä. Aivan kuten Venäjän johto, sekin kieltää niiden olemassa olon – puna-armeijan gloriaa ei saa viedä: tuhota.

Itse asiassa World Without Nazism ja kaltaisensa organisaatiot muistuttavat meitä siitä, että Venäjä on jättänyt oman historiansa kriittisen tarkastelun tekemättä, se mitä 90-luvulla alkoi, on jo aikaa sitten päättynyt, tunnustusten sijaan on siirrytty – jälleen – valehtelun ja historian uudelleen kirjoittamisen tilaan, tämä olisi oman kirjoituksensa aihe, joten tälle ajatukselle, joka ei tule Putinin valtakaudella saamaan Venäjällä tilaa, en uhraa tämän enempää aikaa.

Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 alkaen, eiköhän lännessä olisi vihdoin ja viimein viisainta avata silmät ja suhtautua terveellä kriittisyydellä tehtyyn yhteistyöhön Venäjällä valtiollista suojelua nauttivien organisaatioiden kanssa. Ne ovat näennäisesti non-governmental organizationeja, huomattavan osan ollessa todellisuudessa Venäjän valtion työkaluja omien intressiensä ajamisessa.

Marko 

1. https://www.haaretz.com/1.5015814 

2. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011080514162367_uu.shtml 

3. https://en.wikipedia.org/wiki/Boris_Spiegel 

4. https://www.haaretz.com/jewish/MAGAZINE-how-putin-s-man-made-his-way-to-the-top-of-european-jewry-1.5395939 

5. https://www.thedailybeast.com/anti-nazi-group-secretly-helping-kremlin-rebuild-russian-empire 

6. https://www.kapo.ee/en/content/annual-reviews.html  (v. 2014 s. 5).

7. https://www.kapo.ee/en/content/annual-reviews.html  (v. 2010 s. 13).

8. https://en.wikipedia.org/wiki/World_Without_Nazism 

9. https://yle.fi/uutiset/3-10025148 

Miehitetty Donetsk tammikuussa 2018 – pakkovärväystä ja kiusantekoa

Luodaanpa lyhyt katsaus miehitettyyn Donetskiin – tämä katsaus ei millään muotoa pyri olemaan kattava raportti Donetskin tapahtumista tämän vuoden ensimmäisen kuukauden ajalta, kyseessä on ennemminkin omien kontaktieni viesteistä poimimiani havaintoja, joista eräitä yritän sovittaa laajempaan kokonaisuuteen.

Suunnilleen puolitoistaviikkoa sitten Donetskissa kuin myös muualla miehitetyn Itä-Ukrainan alueella – eli Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” alueella – ukrainalainen operaattori MTS eli Vodafone lakkasi toimimasta. Paikallisen miehityshallinnon, jollaisena Donetskin ”kansantasavallan” Venäjän pystyyn pistämää hallintoa pidän, edustaja kertoi Donetskissa syyn MTS:n toimimattomuudelle olevan ”kaapelivian”. Hyvin pian alkoi tulla viestiä MTS:n eli Vodafonen toimimattomuudesta muuallakin miehitetyillä alueilla. Uskoisin, että syy toimimattomuuteen on kuitenkin paljon arkisempi, nimittäin samoihin aikoihin, kun MTS lakkasi toimimasta, on venäläistaustainen teleoperaattori Feniks aloittanut "markkinointikampanjan" alueella. Todennäköisesti raha on vaihtanut omistajaa ja näin on päädytty ratkaisuun, jossa ukrainalaisoperaattoreiden toimintaa vaikeutetaan, jotta alueen asukkaita saadaan siirrettyä venäläisomisteisten operaattoreiden asiakkaiksi.

Paikallisille ja kaikille ukrainalaisille tämä ukrainalaisoperaattoriin kohdistuva blokki on ongelmallisempi, koska ukrainalaisoperaattoreiden liittymistä soitettuja puheluita ei yhdistetä esimerkiksi edellä mainitun Feniksin liittymiin. Toisaalta myöskään Feniksin liittymistä soitetut puhelut eivät yhdisty ukrainalaisoperaattoreiden liittymiin.  

Pidän edellä esille nostamaani ”liiketaloudellista” syytä kuitenkin vain yhtenä syynä, tämän vuoden puolella olen saanut useilta eri henkilöiltä viestiä, joiden mukaan Donetskin ”kansantasavallan” hallinto on ryhtynyt vaikeuttamaan tiettyjen avainalojen työntekijöiden ostosmatkailua ja muuta matkailua Ukrainan puolelle. Muun muassa Ilovaiskin alueella sijaitsevan Komsomolskajan hiilikaivoksen kaivosmiehiä on painostettu allekirjoittamaan sopimus, jolla työntekijät lupautuvat olemaan matkustamatta Ukrainan puolelle. Käytännössä kyseessä on määräys.

Samansuuntaisia sopimuksia on Donetskin ”kansantasavallan” hallinnon taholta annettu allekirjoitettavaksi ukaaseiden kera myös muiden avainalojen edustajille virkamiehistä alkaen. Tällaisten vaatimusten seurauksena eräs Donetskin alueella asunut tuttumme päätyi lopulta ratkaisuun muuttaa miehitetyiltä alueilta pois länteen vapaaseen Ukrainaan. Hänelle, kuten tuhansille muillekin, mahdollisuus tarvittaessa matkustaa vapaaseen Ukrainaan on toiminut henkireikänä mahdollistaen sen, että Donetskissa on voinut asua nämä vuodet.

Miehitettyjen alueiden asukkaille ostosmatkat vapaan Ukrainan puolelle ovat tähän asti olleet elintärkeitä – voidaan todeta, että mahdollisuus matkustaa Ukrainan puolelle on mahdollistanut alueen asukkaille sen, että he ovat voineet ostaa lääkkeitä sekä henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tarvikkeita elintarvikkeiden ohella, päivittäisessä elämässä tarvittavia hyödykkeitä, joista on pulaa miehitetyillä alueilla tai joiden hinnat ovat kohtuuttoman korkeat tulotasoon suhteutettuna.

Kuohuntaa paikallisväestössä on synnyttänyt myös Donetskin ”kansantasavallassa” aloitettu yli 16-vuotiaiden miesten värvääminen ”kansantasavaltojen” joukkoihin – paikalliset kuvaavat toimintaa pakkovärväämiseksi. Käynnissä olevan sodan kuluessa vastaavia värväysoperaatioita on järjestetty aiemminkin, nykyinen on synnyttänyt paikallisten keskuudessa kuohuntaa, johtuen kenties muista ”hallinnon” alueen asukkaisiin kohdistaneista painostustoimista, joihin on luettava edellä mainitsemani ukrainalaisoperaattorin blokkaus sekä avainalojen työntekijöille kohdistetut ukaasit matkustuskielloista/ -rajoituksista. 

”Liikekannallepanokehotus” donetskilaisen rakennuksen seinässä, (tammikuu 2018).

Alueen ”hallinnon” toimista syntyy eittämättä kuva tarkoituksellisuudesta – onko tarkoituksena pyrkiä erottamaan alueen asukkaita henkisesti (psykologisesti) sukulaisistaan ja läheisistään vapaan Ukrainan puolella? Rakentaa muureja, jotta kansalaisia on helpompi hallita? Onko odotettavissa ongelmia, joita varten rikollinen hallinto valmistautuu – sellaisia, joista he eivät usko selviytyvänsä ilman riittäviä ennakkovalmisteluja?

Vuosi ei siis ole alkanut miehitettyjen alueiden asukkaiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ei, vaikka sotatoimet eivät vuodenvaihteen jälkeen olekaan eskaloituneet, eikä Donetskin kaupunkialuetta ole tietämäni mukaan Ukrainan taholta tulitettu. Ankara talvi, ajoittain kovakin pakkanen, ”hallinnon” ukaasit, sähkökatkot ja ajoittain toimimattomat tietoliikenneyhteydet yhdistettynä ”kansantasavaltojen” synnyttämiin operaattoriongelmiin koettelevat asukkaiden hermoja. Epävarmuus, epätoivo ja pelko ovat monella läsnä päivittäisessä elämässä.

Marko

Kiova 22. tammikuuta 2014 – Euromaidanin ensimmäiset uhrit

Neljä vuotta sitten Kiovassa tuhannet kansalaiset osoittivat mieltään Ukrainan silloista korruptoitunutta ja itsevaltaista presidenttiä Viktor Janukovytšia ja hänen hallintoaan vastaan – näinä päivinä tulee kuluneeksi neljä vuotta Euromaidanin ensimmäisistä kuolonuhreista. Tammikuun 19. – 22. välisenä aikana Kiovassa mielenosoittajat ottivat verisesti yhteen etenkin ul. Hrushevskoholla muutaman sadan metrin päässä Euromaidanin ytimestä Maidan Nezalezhnostilta (Itsenäisyyden aukiolta).

Tässä kirjoituksessa palaan lyhyelti kyseisiin päiviin palauttamalla mieliini muistiinpanoja, joita tuolloin kirjoitin koettaen samalla tavoittaan ne tunteet, joiden vallassa tuolloin olin. Käytännössä seurasin tapahtumia Ukrainassa päivittäin, kävin töissä, mutta likimain kaikki valveillaolo aika töiden ulkopuolella kului tilannetta Ukrainassa seuraten, olin päivittäin yhteydessä Donetskiin, vaihdoimme ajatuksia Ukrainan tilanteesta – kuten olimme vaihtaneet jo vuosien ajan ennen Euromaidania – se mitä Kiovassa tuolloin tapahtui, oli monella tapaa ennustettavaa, merkit olivat olleet näkyvissä jo vuosien ajan. Viktor Janukovytšin itsevaltainen toiminta, korruption jatkuva lisääntyminen – oikeuslaitoksen täydellinen rapautuminen, näköalattomuus yhdistettynä yhteiskunnan halvaantumiseen, johon toivonkipinän paremmasta tuhansille – ei vaan miljoonille – oli tuonut EU:n kanssa neuvoteltu assosiaatiosopimus, jota Janukovytš ei allekirjoittanut, sai ensin opiskelijat ja sitten kansalaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta kadulle.

Vaikka Euromaidanin päänäyttämönä oli Kiovan keskusta, muutamien hehtaarien kokoinen alue Maidan Nezalezhnostin ympäristössä, ympäri Ukrainaa järjestettiin Maidania tukevia mielenosoituksia ja tapahtumia – näitä mielenosoituksia järjestettiin myös idässä Viktor Janukovytšin tukialueella Donbasissa. Maidanilaisia tuki Kiovan seudulla myös ”Automaidan”, jossa lukuisat autoilijat levittivät ”Maidanin sanomaa” Kiovan alueella ajamalla letkassa, huoltaen samalla myös Maidanin mielenosoittajia Kiovan ytimessä.

Toisaalta valtiojohto yritti mobilisoida kansalaisia tukemaan presidenttiä ja Ukrainan hallintoa, seuraavaksi lainaus muistiinpanoistani tammikuun loppupuolelta 2014:

”Samalla L. kertoi, että Kiovasta oli tullut heidän työpaikalle määräys ottaa osaa Janukovitshia tukevaan mielenosoitukseen, ukaasissa esitettiin, että instituutista pitäisi saada reilut parikymmentä henkeä mukaan tukimielenosoitukseen - no L:n osastolta kyseiseen mielenosoitukseen lähti kokonaista kaksi henkilöä. L. ei kuulunut joukkoon.

Tuossa viimeisessä yhteydenpidossa nousi esille myös Oranssi vallankumous, sen kuluessa L. oli edellisessä työpaikassaan hyvin avoimesti tukenut Oranssia vallankumousta ja siitä oli seurannut hänelle hyvin suuria ongelmia. Uhkailuja ja muuta henkistä väkivaltaa, niinpä nyt L. on nyt valinnut tietoisesti maltillisemman linjan eikä niin avoimesti kerro mielipiteitään presidentistä ja hallituksesta työkavereilleen mitä hän ystävilleen tai minulle kertoo.” (25. tammikuuta 2014).

Samoja – neuvostoaikaisia – otteita nähdään nyt näiden ”kansantasavaltojen” puolella, joissa työntekijöitä ja koululaisia – ”tarhaikäisiä” lapsia unohtamatta – komennetaan ja ohjeistetaan sekä pakotetaan ”kansantasavaltoja” tukeville marsseille ynnä muihin demonstraatioihin, jotka ovat osa ”kansantasavaltalaista” propagandaa.

Entistä väkivaltaisemmiksi Kiovassa muuttuneet yhteenotot johtivat siihen, että hallinnon painostuksesta eräiden tv-ohjelmien lähettäminen kiellettiin:

”L. mukaan hallinto on ruvennut sensuroimaan ja kieltämään eräitä poliittisia keskusteluohjelmia. Hänen suosikkiohjelmansa perjantai-illalta on peruttu jo kahtena edellisenä perjantaina, kerrottujen tietojen mukaan ohjelma on peruttu hallinnon ohjeistuksen seurauksena.” (22. tammikuuta 2014).

Tuolloin tammikuussa Donetskissa tilanne oli vielä varsin rauhallinen, kaupungissa oli järjestetty useita Euromaidania tukevia mielenosoituksia, väkivaltaisuuksia eri ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut esiintynyt. Hallinto vastaavasti yritti masinoida väkeä Janukovytšia tukeviin mielenosoituksiin, mikä osaltaan kertoo paljonkin tilanteesta, että presidenttiä tukevia mielenosoituksia yritetään pistää pystyyn hallinnon antamin ukaasein ja erinäisin uhkauksin – spontaanisti väkijoukot eivät näihin tietämäni mukaan olleet halukkaita lähtemään.

Ul. Hrushevskoholla oli otettu rajusti yhteen jo useamman päivän ajan, mutta 22. tammikuuta 2014 yhteenottojen seurauksena kaksi maidanilaista menetti henkensä. Berkutin hyökkäyksen seurauksena armenialais-ukrainalainen Serhyi Nigojan ja valkovenäläistaustainen, UNSO:on kuulunut, Mikhail Zhyznevskii menehtyivät ampumahaavoihin. Tässä kohdin on kuitenkin syytä mainita, että 21. tammikuuta Oleksandivskiin sairaalasta kaapattiin seismologi Juriy Verbytskyi yhdessä Ihor Lutsenkon kanssa, 22. tammikuuta Verbytskyin ruumis, jossa oli merkkejä kidutuksesta, löydettiin Gnidyn kylän läheltä – virallinen kuolinsyy on hypotermia. Edellisen vuoden joulukuun lopulla Pavlo Mazurenko menehtyi epäselvissä olosuhteissa – ilmeisesti yksityisen turvafirman henkilökunnan pahoinpideltyä hänet. Nigojan ja Zhyznevski ovat kuitenkin ensimmäiset Euromaidanilla suorissa yhteenotoissa menehtyneet maidanilaiset.

Muistomerkki ul. Hrushevskoholla Kiovassa (kuva kesäkuu 2014).

Serhyi Nigojanin muistopaikka Алея Героїв Невесної Сотні’illa Kiovassa (kuva toukokuu 2016).

Viimeistään tuolloin tammikuussa ylitettiin raja, jonka jälkeen ei ollut enää paluuta entiseen, mutta viitteitä – enteitä – tällaisesta oli saatu jo reilu kuukausi aiemmin joulukuun puolella turvallisuusjoukkojen pyrkiessä voimatoimin maidanin murskaamiseen, josta Timo Hellenberg kirjoittaa osuudessaan kirjassa ”Silminnäkijät: Taistelu Ukrainassa” seuraavaa:

”Heti kahden jälkeen yöllä Kiovan kaupungissa kuvailtiin vallinneen lähes keskiaikaisen tunnelman. Mihailovin luostarin oppipoika Ivan oli luvan saatuaan hälyttänyt apuvoimia Maidanille soittamalla hätäsoittoa kirkonkelloilla kello kahdesta kello viiteen aamulla. Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia tapahtumia koko Maidanin aikana ennen sen veristä loppunäytöstä. Edellisen kerran tämä oli tapahtunut 1240-luvulla mongolien hyökätessä Kiovaan.” (Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta s. 91).

Tammikuun loppupuolella Itä-Ukrainassakin tunnelmat alkoivat hiljalleen kiristyä, syyttävä sormi kohdistui entistä suorempaan silloiseen presidenttiin Viktor Janukovytšiin, muun muassa seuraavaa kirjoitin muistiin tuolloin:

”L:ltä tuli viestiä Donetskista, nyt myös Donetskin alueella – Janukovytšin merkittävimmillä tukialueilla – on ilmassa entistä enemmän merkkejä vastarinnasta ja pieniä sekä suurempiakin mielenosoituksia on pistetty pystyyn, joissa tuetaan EuroMaidania ja halutaan syrjäyttää presidentti - enää ei puhuta mistään muusta kuin presidentin syrjäyttämisestä.” (26. tammikuuta 2014).

Huomioitavaa on se, että tuolloinkaan tammikuun loppupuolella Donetskin suunnalta minulle välitetyissä viesteissä ei noussut ilmi mitään etnistä vihaa – ainoat vaateet kohdistuivat Ukrainan presidenttiin yhdistettynä vaateeseen korruptoituneen hallinnon vaihtamisesta, uusia vaaleja toivottiin myös järjestettäväksi. Ainoat ”mediat”, joissa esiintyi vihjauksia etniseen vihanpitoon, olivat – tuolloin merkityksettöminä pidetyt – nationalistiset venäläismediat, joiden kautta levitettiin epämääräisiä huhuja ja peloteltiin etnisesti venäläisiä ukrainalaisten kostotoimenpiteillä. Nämä mediat olivat välittäneet tätä viestiä jo viikkojen ajan aina Euromaidanin alkuhetkiltä saakka.

Tammikuun lopun tapahtumat enteilivät jo vallanvaihtoa Ukrainassa, silti se sota, johon Kiovan kaduilla helmikuussa päädyttiin, oli jotain jota ei missään nimessä toivonut näkevänsä. Suuri eurooppalainen valtio oli sodan partaalla...

Helmikuun laineet eivät vielä lyöneet voimakkaasti Itä-Ukrainaan, suunnittelimme edelleen matkaa Donetskiin touko-kesäkuulle. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuun vaihteessa, alkoi Itä-Ukrainassakin ilmapiiri hiukan muuttua, mutta edes maaliskuun alkupuolen surulliset tapahtumat, kuten Dmytro Chernyavskiin kuolemaan johtanut puukotus venäläisaktivistin taholta, eivät enteilleet mitään sellaista, mitä L ystävineen joutui näkemään ja kokemaan tulevien kuukausien aikana.

Venäjän aloittama sota Itä-Ukrainassa järisytti omaa elämääni paljon – on vaikea kuvailla niitä tunteita, joiden vallassa on, kun joutuu päivittäin miettimään sitä, selviävätkö ystäväni ja tuttavani aamusta iltaan. Heräävätkö he vielä seuraavaan aamuun. Pidätetäänkö heidät vai ammutaanko heidät aivan mitättömästä syystä, kuten ammuttiin vanhus L:n kotikadulla kesällä 2014 – vain se, että hän ”viittasi kintaalla” militantin komennoille riitti syyksi laukaussarjaan, joka päätti vanhuksen elämän. Helteisenä päivänä, keskellä katua kymmenien ihmisten silmien edessä… kylmäverinen murha!

Nyt nelisen vuotta myöhemmin L:n ohella osa hänen ystävistä on jättänyt Donetskin, osa asuu edelleen kaupungissa hyvin epäinhimillisissä olosuhteissa, osa tekee vapaaehtoistyötä Ukrainan puolella. Osa Donetskiin jääneistä on kokenut paikallisen hallinnon julmuuden, heitä on uhkailu ja peloteltu: eräs on jäänyt ilman palkkaa ja ”bonuksia” lukuisia kertoja, koska ei ole ollut myötämielinen ”kansantasavalloille”: eräs on ollut pidätettynä kuukausien ajan, kukaan ei tiedä todellista syytä – onko muuta edes olemassakaan kuin halu kiristää omaisilta rahaa? Tänään Donetskissa valta on heillä, joilla on ase.

Minun aivan kuten L:n ja hänen lukuisten ystäviensä haaveena on vapaa yhtenäinen Ukraina!

Marko

Kirjoituksessa hyödynnetty SSS-Radioon kirjoittamaani blogia:

http://www.sss-radio.ee/blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-silminnakijat-taistelu-ukrainasta

Sekä lainattu Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen (nykyään Järvenkylä) yhdessä kirjoittamaa kirjaa ”Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta”.

Valokuvat blogin pitäjän.

”Kultakorttia” ei ole, eikä tule

Suomessa järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen kierros (ensimmäinen vaali) kuluvan vuoden tammikuun 28. päivä (ennakkoäänestys Suomessa 17. – 23. tammikuuta) – käynnissä olevan vaalikampanjan aikana turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat saaneet varsin paljon näkyvyyttä, ehdokkaista ainoastaan Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP:n) Nils Torvalds avoimesti kannattaa NATO-jäsenyyttä, erottuen näin muista ehdokkaista, joiden suhtautuminen NATO-jäsenyyteen on joko ehdottoman kielteinen tai he vastaavat siihen kierrellen ja kaarrellen, ollen kuitenkin tällä hetkellä sitä mieltä, että Suomen ei pidä anoa NATO:n jäsenyyttä.

Ehdokkaiden suhtautumista NATO-jäsenyyteen on tiedusteltu niin tenteissä kuin myös erilaisissa kyselyissä, unohtamatta vaalikoneitakaan. Käynnissä olevan vaalikampanjan aikana Ruotsissa käydään omaa NATO-keskusteluaan, mikä ei kuitenkaan ole toistaiseksi näkynyt Suomessa käynnissä olevassa vaalikampanjassa niin paljon kuin olisin toivonut – media tuntuu jättäneen huomiotta eräiltä osin Ruotsissa käytävän keskustelun, niinpä ehdokkaille ei ole esitetty seuraavaa – yksinkertaista – kysymystä: Tulisiko Suomen hakea NATO-jäsenyyttä, mikäli Ruotsi jättää jäsenhakemuksen NATO:on?

Kysymys tässä muodossa on tällä hetkellä perusteltu kuin myös tärkeä, koska kansalaisten on syytä saada tietää ehdokkaiden kanta NATO-jäsenyyteen siinä tapauksessa, jos (tai kun) Ruotsi oman hakemuksensa jättää sisään. Ruotsissa vastaavasti NATO-jäsenyyden kannatus on Aftonbladetin julkaiseman uusimman mielipidetutkimuksen mukaan noussut 43 prosenttiin vastustajia ollessa 37 prosenttia – 20 prosenttia kyselyyn osallistuneista ei kertonut kantaansa tai ei tiedä. (1)

Tässä yhteydessä on myös syytä huomioida Ruotsin kokoomusjohtaja Ulf Kristerssonin toteamus: On vain ajan kysymys, ennen kuin sosiaalidemokraatit muuttavat Nato-kantansa. (2)

Ruotsin tämänhetkisen pääministerin Stefan Löfvenin mukaan, Ruotsin sosialidemokraattisen työväenpuolueen kanta on se, että Ruotsi on liittoutumaton maa.

(Huom. tiedossani ei ole sanatarkka lausunto, ajatus pohjautuu Ylen uutiseen Ruotsin kokoomusjohtaja Ulf Kristersson Ylelle: On vain ajan kysymys, ennen kuin sosiaalidemokraatit muuttavat Nato-kantansa, jossa kirjoitetaan Ruotsista ”liittoutumattomana” maana).

Ulf Kristerssonin lausunnolla on sikäli painoarvoa, että hän on porvariblokin johtajana Stefan Löfvenin haastaja ja mahdollinen tuleva pääministeri. Kristerssonin mukaan Ruotsi menee NATOn jäseneksi riippumatta siitä, miten Suomi toimii.

Kysymys on sikälikin tärkeä, koska Sälenin turvallisuuspoliittisessa konferenssissa puhunut NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi NATOn sitoutuneen puolustamaan vain omia jäseniään. (3) Asia toisin ilmaisten puolustusliiton turvatakuut eivät ulotu sen kumppanimaihin, joihin Suomikin Ruotsin ohella kuuluu.

Suomessa moni on tuudittautunut siihen uskoon, että kumppanuus NATO:n kanssa tuo maallemme tarvittavat turvatakuut, ettei ole tarvetta hakea NATO:n jäseneksi – ainakaan vielä. Onpa tasavallan presidentti Sauli Niinistö nostanut esille ajatuksen siitä, että kriisin hetkellä liittoutumia kyllä syntyy – voi syntyä, mutta millaisin ehdoin ja kenen kanssa?

NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenbergin – ja samalla NATOn – kanta on selkeä, vain jäsenet pääsevät nauttimaan ”sateenvarjon” tarjoamasta suojasta eli mitään ”kultakorttia” ei ole, eikä tule. Kansalaisten harhaanjohtaminen kultakortti-puheilla on syytä lopettaa, asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Ei ole mitään ”välitilaa”, jossa pääsemme nauttimaan eduista antamatta mitään vastalahjaksi. Joko olemme NATO:ssa tahi emme ole.

Kuva David Parkins.

Äänestäjillä on oikeus tietää ehdokkaiden NATO-kanta kaikissa tapauksissa, myös tapauksessa, jossa Ruotsi tekee oman – Suomesta riippumattoman – päätöksensä hakien jäsenyyttä, jonka jälkeen Suomi olisi Pohjolan ainoa sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi olisi tuolloin EU:n jäsenmaa, mutta sotilaallisesti liittoutumaton toisin kuin Baltian maat etelässä ja Norja sekä NATO-jäsenyyttä hakenut Ruotsi ja valtaosa EU:n jäsenmaista.

Tällä hetkellä ehdokkaista vain Nils Torvalds on NATO-jäsenyyden kannalla, minua kiinnostaa tietää, mikä muiden ehdokkaiden kanta on, koska seuraavan kuuden vuoden kuluessa Ruotsi tullee tekemään merkittäviä turvallisuuspoliittisia päätöksiä, joihin sisältyy todennäköisesti myös NATO-jäsenyyden hakeminen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sopisi hyvin pelinavaajaksi kertomalla oman kantansa. Mikäli kansa äänestää hänet presidentiksi, onko hän valmis johdattamaan Suomen NATO:on tilanteessa, jossa Ruotsi hakee jäsenyyttä?

Marko

1. https://www.aftonbladet.se/a/1k7jml 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10023463 

3. https://www.verkkouutiset.fi/jens-stoltenberg-nato-on-sitoutunut-puolustamaan-vain-omia-jaseniaan/ 

Kiusantekoa ja propagandaa, ynnä vastenmielistä valehtelua

Olen ikäväkseni joutunut seuraamaan dosentti Johan Bäckmanin provokatiivista toimintaa useamman vuoden ajan – ikäväkseni siksi, että silmien sulkeminen ei onnistu, eikä mielestä pois työntäminen. Hetkittäin näyttää siltä, että Bäckman haihtuu jonnekin taustalle – melkeinpä unohduksiin, kun hän sitten ”pompahtaa” vieteriukon lailla esille viskaten kapuloita rattaisiin. Kumman kärsivällisesti maamme viranomaiset suhtautuvat kohudosentin toimintaan – toisinaan tyytyen korjaamaan hänen jakamaa disinformaatiota ja toisinaan estäen hänen aikeitaan, mutta pääsääntöisesti Bäckmanin kädet tuntuvat olevan varsin vapaat.

Viime vuoden puolella Johan Bäckman oli useamman kerran otsikoissa toiminnan liittyessä tavalla tai toisella propagandistiseen tai disinformatiiviseen toimintaan – tai muuhun Suomeen kohdistuneeseen vaikuttamiseen. Pomikaamme alkuun esimerkinomaisesti esille Helsinkiin perustettu Donetskin ”kansantasavallan” lähetystö, jonka avajaisia vietettiin joulukuussa (1) – (selvyyden vuoksi on kuitenkin syytä todeta, että Suomessa on toiminut, Bäckmanin perustamana, Novorossijan ”lähetystö” jo keväästä 2014 alkaen). Edustuston avajaisten yhteydessä joukko suomalaisia aktivisteja luovutti kiitoskirjeen Donetskin ”kansantasavallan” ”ulkoministeri” Natalia Nikonorovalle.

Kuva via @DNR_Embassy twittertili.

Maamme ulkoministeriö on joutunut useamman kerran korjaamaan ja oikomaan Johan Bäckmanin levittämää disinformaatiota, sekä painottamaan sitä, että Suomi ei ole tunnustanut Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan anastamista, eikä ole tunnustanut Itä-Ukrainaan Venäjän toimesta perustettuja ”kansantasavaltoja”.

Kuvakaappaus twitter-keskustelusta 21.12.2017.

Johan Bäckmanin toiminta on ollut pitkäkestoista, jatkunut jo vuosia tuottaen samalla ainakin vähäistä haittaa maamme viranomaisille – toisinaan olen pohtinut sitä, että kuinka kauan kärsivällisyyttä kestää? Milloin viranomaisemme ottavat järeämmät keinot käyttöön? Tšekin Ostravassa vastaavaa Donetskin ”kansantasavallan” perustamaa edustustoa vastaan on käyty oikeutta, jonka seurauksena sen toiminta on edustustona kielletty. (2) Vastaavasti Ranskassa viranomaiset aloittivat aiemmin tutkinnan Marseileen avatun Donetskin ”kansantasavallan” edustuston toiminnasta, ja nyt syyttäjä on esittänyt Donetskin ”kansantasavallan” edustajakeskuksen rekisteröinnin poistamista. (3)

Useampi EU-valtio on ryhtynyt rajoittamaan ja estämään näiden ”edustustojen” toimintaa, ”edustustojen”, joiden merkittävimpänä tehtävänä pidän disinformaation ja propagandan jakamista – paikoin repertuaariin kuuluu myös muuta toimintaa, kuten värväystoimintaa ja vaikuttamista. Suomessakin perusteita toiminnan rajoittamiseen on, esim. Suomessa toimivan Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” verkkosivuilla jaetaan säännönmukaisesti harhaanjohtavaa tietoa, kuten:

Kuvakaappaus "edustuston" levittämästä disinfosta: http://dnrhelsinki.com/matkustusohje

Johan Bäckman on toiminut hyvin aktiivisesti Helsinkiin perustettua Eurooppalaista hybridiuhkien osaamiskeskusta vastaan, aiheesta kirjoitti vajaat vuosi sitten Helsingin Sanomiin toimittaja Laura Halminen ”Hybridiuhkiin keskittyvä EU:n keskus Helsingissä sai riesakseen yhdistyksen, jonka taustalla on Johan Bäckman – ”Sekoittumisen vaara on ilmeinen’”. (4) Alun perin Bäckman perusti oman yhdistyksensä nimellä Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ry – viranomaistemme reagoinnin myötä hän joutui vaihtamaan yhdistyksen nimeksi Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry. Yhdistyksellä on verkkosivujen (http://hybridcoe.ru/) omat tilinsä Facebookissa kuin myös Twitterissä. Huom. verkkosivujen pääte .ru.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin perustama disinformatiivisen HybridCoE Helsingin verkkosivulta.

Bäckmanin toimintarepertuaariin kuuluu myös taistelijoiden värvääminen Itä-Ukrainaan taistelemaan Venäjän varustamien ja johtamien joukkojen riveissä – viime aikojen ”uutisointi” uusista vierastaistelijoista on ollut hiljaisempaa, joten liekö käynyt niin, että sankoin joukoin suomalaisia ei olekaan lähtenyt sotimaan miehittäjän riveihin. Ensimmäinen Bäckmanin värväämä suomalaismilitantti on Petri Viljakainen, jonka taistelualueelle suuntautuneen matkan kustantamiseen Johan Bäckman on Viljakaisen omien sanojen mukaan osallistunut. (5) Väistämättä herää ajatus, että onko Johan Bäckman syyllistynyt terrorismin rahoittamiseen värväystoiminnan ohella – maalaisjärjen mukaan on, mutta tulkintani perusteella Valtakunnansyyttäjäviraston mukaan ei ole, koska aihetta esitutkinnan aloittamiselle ei ole.

Militantti Petri Viljakainen, kuvakaappaus youtube-videolta.

Suomen varovainen linja herättää kummeksuntaa, etenkin kun samalla on ryhdytty kiinnittämään huomiota esim. Lähi-itään suuntautuvaan ”terrorismimatkailuun”. Mitä eroa sotimisella Itä-Ukrainassa ja Lähi-idässä sitten on? Käytännössä ei mitään, Venäjän otteet kummallakin alueella ovat verrannolliset sen tukemien joukkojen syyllistyessä jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin ynnä rikolliseen sodankäyntiin. Euroopassa Itä-Ukrainassa venäläisten riveissä taistelleita on jo ehditty tuomita oikeudessa esim. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson sai 5 vuoden ja 4 kuukauden tuomion osallistumisesta sotaan Venäjän johtamien joukkojen riveissä. Esimerkkiä Suomelle siitä kuinka vierastaistelijoita tulee kohdella.

Yllä on vain osa siitä Suomeen kohdistuvasta haitallisesta toiminnasta, johon katson Johan Bäckmanin syyllistyneen viimeisimpien vuosien kuluessa. Bäckman on hyvin aktiivinen venäläismediassa, venäläisen Echo Moskvan syyskuussa 2016 julkaiseman haastattelun mukaan lapsikaappausuutisissa Johan Bäckman on lähes aina ensisijaisena lähteenä. (6) Johan Bäckmanin aikoessa ostaa 95 % Love FM radiokanavan osakkeista Suojeluspoliisissa aietta pidettiin kansallista turvallisuutta uhkaavana asiana – tässä kohdin viranomaistoiminta saa kiitosta. Selkeää ja määrätietoista, jossa kansallinen etu huomioitiin, mutta muutoin viranomaistoiminta on jopa löperöä, jossa on vain tyydytty korjaamaan Bäckmanin verkoston levittämää disinformaatiota.

Tässä kirjoituksessa jätän huomiotta osan toiminnasta, jossa Johan Bäckman on aktiivisesti mukana tahi taustalla toimien, muun muassa Johan Bäckman on epäiltynä syyllistymisestä kunnialoukkaukseen ynnä vainoamiseen. Vastaavasti osassa hän on syyllistynyt Ukrainan lakien rikkomiseen Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa.

ynnä vastenmielistä valehtelua…

Tähän loppuun havainto toisen suomalaisen vastenmielisestä toiminnasta, jota näiltä osin voinee pitää räikeänä disinformaation levittämisenä – suoranaisena valheena. Muutama päivä sitten Donetskissa toimiva propagandatoimisto DONi News julkaisi ”uutisen” Ukrainian forces target checkpoint, civilians menaced – DONi Newsin ”päätoimittajana” toimii suomalaissyntyinen Janus Putkonen.

DONi Newsin levittämä valeuutinen.

Valheella on kuitenkin tavattoman lyhyet jäljet, sillä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportista saamme lukea seuraavaa:

Kuvakaappaus ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportista.

Ampumasuunta oli idästä länteen sekä kaakosta luoteeseen, josta voimme päätellä sen, että aluetta tulitettiin Ukrainalta miehitetyltä alueelta käsin ts. siviilejä tulittaneet joukot olivat juuri heitä, joita Venäjä varustaa ja rahoittaa. Tämä ei ole ensimmäinen, ja tuskin on viimeinen kerta jolloin Putkosen propagandatoimisto syyllistyy räikeän valheen levittämiseen – toivoakseni koittaa aika, jolloin lain pitkä koura saa otteen myös hänestä.

Marko

1. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/12/donetsk-peoples-republic-representative.html 

2. https://www.rferl.org/a/court-czech-republic-closes-ukrainian-separatist-mission-donetsk-peoples-republic-ostava-/28585123.html 

3. https://www.unian.info/world/2334608-french-supreme-tribunal-to-consider-ban-on-dpr-representation-in-marseille.html 

4. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html?ref=rss 

5. http://www.bbc.com/news/uk-england-manchester-40612229 

6. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html