Uutisia miehitetystä Donetskista – Ukrainalle pieniä voittoja rintamalla

Säännöllisestä blogin kirjoittamisesta huolimatta olen joutunut pitämään pientä taukoa uutisoinnissa omilta kontakteiltani rintamalinjojen toiselta puolen Donetskista, nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että on mahdollista jakaa heiltä saamiani tiedonmurusia eteenpäin.

Ajattelin ensin otsikoida tämän blogikirjoituksen ”Onko "kansantasavalloilta" ruplat - jälleen - loppu?” mutta koskapa tämä ruplien – mahdollinen – loppuminen on vain yksi kirjoituksen aiheista, päätin unohtaa kyseisen otsikon harhaanjohtavana, mutta aloittakaamme kuitenkin ruplien loppumisella.

Vastauksena kysymykseen, onko ”kansantasavalloista” ruplat loppu, voidaan vastata, on hyvinkin mahdollista, että ne ovat loppu, sillä Donetskin ”kansantasavalta” ei ole kyennyt maksamaan eläkkeitä toukokuun 21. päivänä, eikä senkään jälkeen. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on määritetty eläkeläisille eläkkeiden maksupäivät. Ne eläkeläiset, joille oli määrätty maksupäiväksi 21. toukokuuta eivät ole saaneet vielä eläkkeitään – ”virallinen” syy on tietokoneongelmat, jotka ovat virallisen tiedon mukaan jatkuneet jo reilun viikon ajan – uskokoon ken tahtoo. Todellinen syy taitaa jälleen kerran olla se, että ruplat on loppu.

Toukokuun 21. päivän jälkeen ei ole kyetty laittamaan eläkkeitä maksuun, tämä tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa kun Moskova on toimittanut ruplia, maksaminen aloitetaan 21. toukokuuta -ryhmästä ja sen jälkeen eläkkeitä maksetaan niin monen ”ryhmän” eläkeläiselle kuin ruplia vain riittää.

Ruplien puutteen lisäksi alueen asukkaita vaivaa akuutti polttoainepula. Bensiinistä kuin myös dieselistä on pulaa, sen seurauksena hinnat ovat nousseet huomattavasti (28. toukokuuta 95M bensiinin hinta oli 51 ruplaa litralta eli noin 70 senttiä litra, mikä sikäläinen tulotaso huomioiden on korkea). Alueella vallitseva polttoainepula koskee vain siviilejä, Venäjä kykenee edelleen toimittamaan riittävästi polttoainetta alueella operoivien Venäjän asevoimien yksiköiden ja niitä tukevien proxy-joukkojen tarpeisiin. On mahdollista, että keväällä kiihtyneet taistelut ovat johtaneet siihen, että polttoainejakelussa on jouduttu priorisoimaan, etusijalla ovat asevoimat sekä niitä tukevat joukot. Tiedossani ei ole onko siviilisektorilla ongelmia myös Venäjän puolella Rostovin oblastissa, vai rajoittuvatko ne vain Ukrainalta miehitettyihin alueisiin.

Jonotusta huoltamolle miehitetyssä Donetskissa, kuva via @rjpthjuz.

Donetskissa ja todennäköisesti myös Luhanskissa liikkuvien Ukrainan kesähyökkäystä ennakoivien ”virallisten tietojen” taustalla on varmuudella venäläisjohtoinen propagandatoiminta. Eilen (maanantaina) saamieni tietojen mukaan Donetskissa välitetään uutista, jonka mukaan Ukraina suunnittelee laajamittaista hyökkäystä kaupunkiin kesäkuun 14. päivänä – tavallaan nämä ennakoivaa hyökkäystä manaavat propagandaviestit ovat odotettuja ja tavanomaisia. Edellisten sotavuosien aikana tällaiset ”uutiset” ovat pääsääntöisesti tarkoittaneet sitä, että kyseisenä päivänä on odotettavissa Venäjän varustamien joukkojen taholta jonkin sortin provokaatio tai omien alueiden tulittaminen tykistöllä tms. Tässä nimenomaisessa tapauksessa päivämäärä on vieläpä erityisen merkityksellinen, koska jalkapallon MM-kisat Venäjällä alkavat juuri 14. kesäkuuta, avausotteluna Venäjän ja Saudi-Arabian välinen peli. Epäilen, että kyseisenä päivänä Ukrainan asevoimien yksiköillä on ehdoton kielto vastata tuleen, poikkeuksena JFO:n* esikunnasta annettu lupa vastata tuleen/puolustautua.

Ukraina ottanut hallintaansa alueitaan

Taistelut Itä-Ukrainassa – etenkin Horlivkan ympäristössä – jatkuvat kiihkeinä. Eilisten tietojen mukaan Ukrainan asevoimien yksiköt yhdessä vapaaehtoisten kanssa ovat onnistuneet valloittamaan avainkohteena pidetyn venäläisjoukkojen linnoitetun tukikohdan Horlivkan ja Debaltsevon väliseltä alueelta Ukrainan hallinnassa olevan Svitlodarskin eteläpuolelta vajaan 10 kilometrin päässä Debaltsevosta (Debaltseve).

Ukrainan asevoimien hallintaan siirtyneitä alueita.

Tiedustelulennokkikuva, via Juri Mysyagin.

Linnoitettua tukikohta-aluetta voidaan pitää sijainniltaan merkittävänä, koska ylänköiseltä alueelta voidaan tarkkailla (ja tarvittaessa ohjata epäsuoraa tulta) Horlivkan ja Debaltsevon väliselle M04-pikatielle (eli E40-tie). Tie on merkittävin ja suorin huoltoyhteys Donetskin ja Luhanskin välillä. Alueen valloittaminen voi myös helpottaa Svitlodarskin alueen ahdinkoa sekä vähentää alueelle kohdistuvaa venäläisjoukkojen epäsuoraa tulta, Debaltsevon alueelta on tulitettu säännöllisesti Svitlodarsk – Troitske rintamalohkoa.

Ukrainalaisjoukkojen hallintaan siirtynyt alue on kooltaan alle neliökilometrin, kyseessä on jo kolmas alue Horlivkan ympäristössä, jonka Ukrainan asevoimat on ottanut hallintaansa kevään intensiivisten taisteluiden aikana. Toukokuun puolivälissä käytiin Pivdennen kylän hallinnasta taisteluita, nyt kylä on ukrainalaisjoukkojen hallinnassa. Myös Holmivs’kiin itäpuolella ukrainalaisjoukot ottivat haltuunsa pieniä alueita, aiemmin talvella Ukrainan asevoimat otti hallintaansa harmaalla alueella sijainneen Holmivs’kiin kylän. Vielä on kuitenkin liian aikaista ryhtyä spekuloimaan laajemmilla Ukrainan asevoimien alueelle kohdistuvilla operaatioilla. Horlivkan saartaminen ja eristäminen muista miehitetyistä alueista on nostettu esille sosiaalisen median keskusteluissa, mutta näitä puheita on todellakin syytä pitää puhtaana spekulaationa.

Eilen päättyneisiin taisteluihin Svitlodarskin "pullistuman" eteläosissa otti Ukrainan asevoimista osaa sotilaita 25. pataljoonasta ja 24. prikaatista.

Marko

Lähteenä Ukrainan sotatoimien osalta Юрии Мысягин sekä @UnianInfo.

*: ATO muuttui JFO:ksi kuluvan vuoden huhtikuun viimeinen päivä. 

JIT: syyllinen MH17 pudottamiseen 53. ilmatorjuntaohjusprikaati, Venäjän asevoimat

Tänään aamupäivällä (kello 12:00 Suomen aikaa) Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen rikostutkintaa suorittava Joint Investigation Team (JIT) järjesti tiedotustilaisuuden. Tiedotustilaisuuden merkittävin anti kaikessa lyhykäisyydessään on seuraava:

”The JIT is convinced that the BUK-TELAR that was used to down MH17, originates from the 53rd Anti Aircraft Missile brigade (hereinafter 53rd brigade), a unit of the Russian army from Kursk in the Russian Federation. The JIT reached this conclusion after extensive comparative research.” (1)

Alla satelliittikuvassa Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin tukikohta Marshala Zhukovan länsipuolella reilut 10 kilometriä Kurskin kaupungista itään.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin tukikohta, Kurskin alue - Venäjä.

Tarkemmat satelliittikuvat tukikohdasta, ensimmäinen otettu 23.3.2014 ja jälkimmäinen 18.7.2014 vuorokausi MH17 pudottamisen jälkeen.

23.3.2014.

18.7.2014.

Parin erillisen kuvan perusteella ei tietenkään voi (pidä) tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä, mutta huomioidaan kuitenkin se, että heinäkuun 18. satelliittikuvassa tukikohta-alueella on erilaisia ajoneuvoja huomattavasta maaliskuuta vähemmän.

Sosiaaliseen mediaan jaettujen valokuvien ja videoiden perusteella tiedetään, että 23. kesäkuuta 2014 tukikohdasta lähti suuri kolonna etelän suuntaan. Kolonnaan kuului noin 50 erilaista ajoneuvoa, kolonnaan kuului kuusi Buk-TELARia.

Ensimmäinen video kolonnasta jaettiin sosiaaliseen mediaan jo 23. kesäkuuta. Tuolloin kolonna oli matkalla kohti itää tiellä R298 (kyrillisin aakkosin Р298) Nikolskojen lähellä (kolonna oli edennyt tuolloin noin 39 km). Tie R298 menee Kurskista itään Voronezhin suuntaan.

Viimeinen video koko kolonnasta julkaistiin 25. kesäkuuta, tuolloin kolonna oli Millerovon alueella tiellä R115 (kyrillisin aakkosin Р115) noin 25 kilometrin päässä Venäjän ja Ukrainan välisestä rajasta.

JIT tutkijat ovat analysoineet tuhansia sosiaaliseen mediaan jaettuja valokuvia ja videoita kyseisen kolonnan reitiltä, se on kyennyt määrittämään yksityiskohtaisen tarkasti kolonnan reitin tukikohdasta Marshala Zhukovan länsipuolelta Millerovoon.

Kuvakaappaus videolta "JIT MH17 witness appeal about 53rd brigade".

JIT:n tutkijat ovat myös analysoineet Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaneesta Buk-TELARista otettuja kuvia ja videoita, kuvia on Ukrainan ja Venäjän alueelta. He ovat verranneet kuvia suureen joukkoon Buk-TELARien valokuvia, nämä TELARit ovat pääaisassa kuuluneet Venäjän ja Ukrainan asevoimille.

MH17 pudottaneessa Buk-TELARissa on JIT tämänpäiväisen ilmoituksen mukaan seitsemän (7) yksityiskohtaista ”sormenjälkeä”, joiden perusteella on kyetty yksilöimään kyseinen Buk-TELAR. Vertailemalla yksityiskohtia on JIT:n tutkijat päätyivät siihen, että Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut ohjus ammuttiin yhdestä erityisestä Buk-TELARista, joka kuului Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin.

Buk-TELAR n:o 332 "sormenjäljet", vasen puoli. Kuva JIT.

Buk-TELAR n:o 332 "sormenjäljet", oikea puoli. Kuva JIT.

JIT:n tutkinnasta ja yllä esille nostetuista ”sormenjäljistä” ja niiden analysoinnista tarkemmin videolla:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=104&v=rhyd875Qtlg

JIT ei tänään yksilöinyt kuka kyseisen ohjuksen ampui, tai kuka antoi käskyn ampua ohjus. JIT esitti vetoomuksen alankomaalaispoliisi Wilbert Paulissenin suulla:

"Who formed part of the crew? With which instruction did they set out? Who was responsible for the operational deployment of this BUK-TELAR on 17 July 2014? We are convinced that many people have this information. That may be members of the 53rd Brigade, but also relatives, friends or acquaintances. And even people who have nothing to do with the 53rd Brigade. Please do not keep that information to yourself but contact the JIT. Our investigators can speak with you in several languages, among which Russian and Ukrainian."

* * *

Ukrainalainen OSINT-tiimi InformNapalm julkaisi 1.8.2016 artikkelin ”Russian Air Defense Officer Got a St. George’s Cross IV Degree: Was It for MH17 or Ukrainian Su-25 and An-26?” – kyseinen upseeri, Konstantin Mishkin, asui tuolloin Kurskissa. (2) Julkaistujen valokuvien perusteella on kyetty päättelemään, että hän palveli ilmapuolustusjoukoissa – sormi osoittaa Kurskin alueella 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin, joka on osa 20. Kaartin armeijaa.

Pyhän Yrjön ristin kohdalla on syytä huomioida, että sotilas voi saada sen:

-feats or distinguished military service during fights defending Motherland from foreign enemy

-feats or distinguished military service during fights in the territory of foreign countries during the operations to maintain or restore international peace and security (2)

Sosiaaliseen median julkaisemissaan valokuvissa Mishkinillä oli kyseinen ansioristi lokakuun 10. 2015 (hääkuva) mutta sitä ei ole vuonna 2011 julkaisemissaan kuvissa valmistujaisista sotilasakatemiasta. Hän on siis saanut ansioristin vuosien 2011 ja 2015 välillä, kyseisenä ajanjaksona venäläiset ilmatorjuntajoukot ovat osallistuneet sotatoimiin Ukrainassa.

Venäjän Syyrian operaatio alkoi virallisesti syksyllä 2015, venäläisten ilmatorjuntajoukkojen rooli Syyriassa oli etenkin alkuvaiheessa hyvin passiivinen, nyt Syyriassa operoivat ilmatorjuntajoukot ovat onnistuneesti pudottaneet yksittäisiä miehittämättömiä lennokkeja.

Toivottavasti tulevaisuudessa saavutetaan piste, jolloin JIT kykenee nimeämään Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaneen miehistön ja koko komentoketjun päätöksentekijöihin saakka. Nyt voimme kuitenkin sanoa, että viime kädessä vastuullisia ovat ne henkilöt Venäjällä, jotka tekivät päätöksen Krimin niemimaan miehityksestä ja Itä-Ukrainaan synnytetystä ”separatismista”, joka kevään ja alkukesän 2014 kuluessa muuttui sodaksi, jonka yhtenä seurauksena on MH17 pudottaminen 17. heinäkuuta 2014.

Se venäläisupseeri, joka ukrainalaisen Pervomaisken kylän lähistöllä antoi kohtalokkaan määräyksen laukaista ohjus, on vain yksi lenkki ketjussa, joka johtaa Venäjän johtoon – Vladimir Putiniin – saakka. 

Marko

1. https://www.om.nl/actueel/nieuwsberichten/@103183/update-criminal/ 

2. https://informnapalm.org/en/jan08-mh17-donbas-cross/ 

JIT:n youtube-video jota hyödynnetty:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=104&v=rhyd875Qtlg  

Buk n:o 332 reitistä Itä-Ukrainassa tarkemmin blogissa:

http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/07/buk-332-matkalla-donetskista-snizneen.html 

Viron presidentti Kersti Kaljulaid: We must use correct terms when talking about Ukraine

Viron presidentti Kersti Kaljulaid on juuri vierailulla Ukrainassa, vierailunsa kuluessa hän käy tutustumassa tilanteeseen Itä-Ukrainan sotatoimialueella tavaten myös ukrainalaisjoukkoja – Kaljulaid on samalla ensimmäinen ulkomainen valtiojohtaja, joka vierailee Itä-Ukrainan sotatoimialueella.

Eilen 22. toukokuuta, vierailunsa ensimmäisenä päivänä, Kersti Kaljulaid muistutti meitä kaikkia oikeiden termien käytön tarpeellisuudesta:

We must use correct terms when talking about Ukraine. There is war going on in the eastern part of the county & Crimea is occupied by Russia. This has to remain in the international limelight.

Kuvakaappaus Kersti Kaljulaidin twittertililtä.

Kirjoitin Ukrainan taisteluiden – sotatoimien – kiihtymisestä toukokuun 2. päivä blogissa ”Taistelut kiihtyvät Itä-Ukrainassa – panssarikalustoa mukana sotatoimissa” (1) – kyseisen päivämäärän jälkeen sotatoimissa ei ole havaittavissa taantumista, ennemminkin paikallisia eskalaatioita, jollaista nähdään par’ aikaa muun muassa miehitetyn Horlivkan ympäristössä – johon palaan myöhemmin.

YK:n Ukrainan humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston eli OCHA Ukrainen mukaan viimeisen viikon kuluessa Itä-Ukrainan sotatoimialueella on kuollut sotatoimista johtuen kolme siviiliä ja vammautunut 13 siviiliä. Heidän mukaan viikon kuluessa kahta ukrainalaiskoulua tulitettiin, Svitlodarskissa sijainneessa koulussa oli tulitushetkellä paikalla lähes 400 koululaista ja opettajaa sekä muuta henkilökuntaa ja aikuista – tulituksessa vammautui koululaisen isä. Demarkaatiolinjan tuntumassa sijaitsevaa Donetskin pohjoista vedenpuhdistamoa on tulitettu viikossa kolmesti, jokainen tulitus saattaa johtaa alueelliseen ekokatastrofiin laitoksen alueelle varastoitujen kemikaalien, kuten kloorin, synnyttämän riskin tähden. Viimeisimmän tulituksen jälkeen vedenpuhdistamo suljettiin, sen seurauksena, tällä hetkellä, useampi satatuhatta siviiliä on ilman juoksevaa vettä.

Myös vapaaehtoistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen edustajia on tulitettu kiihtyneiden taisteluiden kuluessa. Näin kävi toukokuun 4. jolloin JFO:n ilmoituksen mukaan ”laittomat aseistetut joukot” tuhosivat kansalaisjärjestö Christian Rescue Servicen ajoneuvon Donetskin tuhotun kansainvälisen lentokentän alueelta käsin. Christian Rescue Servicen vapaaehtoiset olivat lähteneet Avdiivkasta kohti Opytnea toimittaakseen humanitaarista apua kylän asukkaille sekä alueella oleville asevoimien yksiköille. Tällä kertaa yksikään vapaaehtoinen ei kuollut tahi vammautunut tulituksessa, mutta tämäkin esimerkki osoittaa sen kuinka riskialttiissa olosuhteissa myös he työskentelevät alueella.

YK:n Ukrainan humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston mukaan tammi-huhtikuun välillä Itä-Ukrainassa menehtyi sotatoimista johtuen kymmenen siviiliä 33 vammautuessa, vammautuneista ja kuolleista 26 on seurausta miinoista sekä räjähdeansoista. Alkuvuoteen verrattuna toukokuussa siviileiden tilanne Itä-Ukrainassa on muuttunut entistä haastavammaksi, tämä johtuu pääosin venäläisjoukkojen aloittamasta selkeiden siviilikohteiden tulittamisesta raskailla asejärjestelmillä.

Edellä luettelemistani lukemista puuttuvat miehitettyjen alueiden eli ”kansantasavaltojen” alueilla asuvien siviileiden kokemat menetykset. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio pyrkii myös pitämään lukua ”kansantasavaltojen” alueilla tapahtuneista siviilikuolemista, jotka ovat suoraa seurausta sotatoimista. ETYJ:n tarkkailijat eivät kuitenkaan kaikissa tapauksissa kykene suorittamaan puolueetonta tutkintaa, jolloin ei voida määrittää tekijää, eikä aina päästä varmuuteen siitä, että uhrit todellakin ovat seurausta väitetystä tapahtumasta.

Kokonaisuus huomioiden ETYJ:n Ukrainan monitorointimission välittämä viesti on samansuuntainen kuin YK:n Ukrainan humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston, sotatoimet Itä-Ukrainassa ovat kiihtyneet sitten lopputalven – siviiliuhrien määrä kasvaa. Omien havaintojeni mukaan merkittävänä vedenjakajana voidaan pitää ortodoksien pääsiäisen päättymistä huhtikuussa, jolloin myös ”pääsiäisen ajan tulitauko” päättyi, joka ei ollut päättänyt kaikkia taisteluita, mutta hillitsi niitä jonkin verran.

Huhtikuun 9. toisena pääsiäispäivänä taistelut alkoivat kiihtyä Itä-Ukrainassa, taisteluiden kiihtymisen seurauksena kolme ukrainalaissotilasta haavoittui. Samalla viikolla venäläisjoukot aloittivat ukrainalaiskylien – selkeiden siviilikohteiden – tulittamisen raskailla asejärjestelmillä, kuten kranaatinheittimillä, kenttätykeillä, raketinheittimillä sekä taistelupanssarivaunuilla. Huhtikuun 12. ukrainalaisjoukot julkaisivat tiedustelulennokilla/quadkopterilla kuvatun videon, jolla näkyi Piskyä tulitettavan kaakon suunnalta taistelupanssarivaunulla – kyseessä on todennäköisesti T-64BV-taistelupanssarivaunu. (2) Piskyssä asuu edelleen myös siviilejä, siitä huolimatta, että kylän alueella on taisteltu pian neljä vuotta, että kylää tulitetaan miehitetyiltä aluilta jatkuvasti.

Venäläinen T-64BV tulittamassa Piskyä huhtikuussa 2018.

Seuraavaksi voimme luoda katsauksen Ukraine Crisis Media Centerin julkaisemiin tilastoihin Ukrainan asevoimien tappioista huhtikuun toiselta puoliskolta toukokuun 20. päivään saakka.

Ajanjakso	Kuolleet	Haavoittuneet
16.4. – 22.4.	4	17
23.4. – 29.4.	0	44
30.4. – 6.5.	1	19
7.5. – 13.5.	2	26
14.5. – 20.5.	3	16
	10	122

Suomessa Ukrainan käynnissä oleva sota vaipuu usein unholaan, se nousee ajoittain pintaan hetkellisesti, joko silloin kun suomalaistoimittaja vierailee Ukrainassa raportoimassa sodasta ja tilanteesta maassa, tai kun jotain merkittävää – uutiskynnyksen ylittävää – tapahtuu maassa ja tässä piilee tämä paradoksi, reilussa kuukaudessa yli 130 kuollutta ja haavoittunutta ukrainalaissotilasta, kymmeniä kuolleita ja vammautuneita siviilejä, lukematon määrä kuolleita venäläissotilaita sekä Venäjän proxy-armeijan sotilaita, eikä tämä kaikki riitä ylittämään uutiskynnystä? Veikkaan, että se ylittyy – ainakin hetkeksi tällä viikolla kun JIT pitää Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista koskevan tiedotustilaisuuden 24. toukokuuta ja Bellingcat pitää oman lehdistötilaisuutensa 25. toukokuuta, jonka jälkeen Ukrainan käynnissä oleva sota unohtuu – unohdetaan. Minä en unohda...

Unohdetusta sodasta hybridisotaan

Ukrainan sotiessa idässä hyökkääjää, Venäjää, vastaan, maahan kohdistetaan myös ulkoa – sekä sisältä – käsin myös hybridisodan toimia. Jo pidemmän aikaa on ollut epäsuoraa näyttöä siitä, että Venäjä pyrkii rikkomaan Ukrainan ja sen naapurimaiden välejä lietsomalla vihaa eri kansalaisryhmien välille.

Ukrainassa hyökkäyksiä on suoritettu puolalaismuistomerkeille sekä Transkarpatian alueilla unkarilaisvähemmistön asuinalueille, vastaavasti Puolassa hyökkäyksiä on suoritettu ukrainalaiskohteisiin sekä ”ukrainalaisina” puolalaismuistomerkeille. Puolassa on myös pyritty lietsomaan laajempaa konfliktia väestöryhmien välille – esille on nostettu, osin tarkoitushakuisesti, maiden väliset kipeät suhteet. Toisen maailmansodan aikana tapahtuneet alueelliset etniset puhdistukset, joihin etenkin kansallismieliset ukrainalaiset syyllistyivät – mutta vastaaviin tekoihin syyllistyivät myös muut alueella toimivat aseistetut ryhmät ja joukot, kuten neuvostopartisaanit – joiden sotarikoksia ei juurikaan ole käyty toisen maailmansodan päättymisen jälkeen läpi. Heidät on ennemminkin nähty, ensin neuvostohistoriankirjoituksessa ja nyt Venäjällä, fasismin vastaisen taistelun ilmentyminä – sankareina, joita ei sovi julkisesti kritisoida.

Sodan jälkeen kommunistihallinnot panivat täytäntöön lukuisia pakkosiirtoja, kokonaisten kylien asukkaat siirrettiin jopa tuhansien kilometrien päähän kotiseuduilta. Puolasta siirrettiin satoja tuhansia ukrainalaisia Neuvostoliiton puolelle, vastaavasti Neuvostoliitosta tuhansittain puolalaisia Puolan rajojen sisäpuolelle.

Näistä ja lukemattomista muista tapahtumista, joista osassa jäljet juontavat vuosisatojen päähän, ammennetaan aineistoa vihaan ihmisten välille, samalla Venäjän toiveena on lyödä kiilaa Ukrainan ja sen merkittävien läntisten tukijoiden välille – etenkin Ukrainan ja Puolan välille on yritetty iskeä kiilaa pidemmän aikaa.

Puolassa viranomaiset ovat ”neutralisoineet” lyhyen ajan sisällä kaksi venäläisverkostoa, joista toisen ”neutralisoinnin” yhteydessä pidätettiin Venäjän kansalainen ”Yekaterina C”. Hänet tullaan Puolan ABW:n tiedottajan mukaan karkottamaan pian maasta. Neljälle muulle henkilölle on samassa yhteydessä langetettu maahantulokielto. (3 ja 4)

ABW:n tiedottajan mukaan Venäjä "ei pelkästään pyri innostamaan Puolan kansalaisia ryhtymään konkreettisiin Puolan vastaisiin toimiin ja toimimaan samalla Venäjän etujen mukaisesti, vaan myös rahoittaa niiden toimintaa". (3)

Myös Ukrainassa toimii vastaavia ryhmiä, osa niistä pyrkii synnyttämään liikehdintää eri kansallisuuksien välille, puolaisten ja unkarilaisten ohella ukrainalaisten ja juutalaisten välejä on pyritty heikentämään – on myös suoritettu hyökkäyksiä synagogiin sekä juutalaisille hautausmaille.

Huhtikuussa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n virkailijat yhdessä paikallispoliisin kanssa suorittivat operaation Tšernihivissä. Operaatiossa hajotettiin ryhmä, joka vandalisoi synagogia ja suoritti hyökkäyksiä uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia kansalaisia vastaan. Viranomaiset pidättivät myös ryhmän organisaattorina toimineen Ukrainan kansalaisen, joka oli kotoisin maan eteläosista.

Operaation yhteydessä suoritetussa kotietsinnässä löydettiin antisemiittisen materiaalin ohella venäläispropagandaa sekä provosoivaa materiaalia, jollaisella ruokkia vihamielisyyttä eri väestöryhmien välille, sekä ohjeita kuinka hajottaa/murskata yhteiskuntia ja yhteisöjä sisältäpäin ilman aseita. Kirjallinen aineisto oli toimitettu verkon kautta ryhmälle Venäjältä.

Ukrainalaislähteiden mukaan Venäjän valtio etsii järjestelmällisesti henkilöitä operaattoreikseen. Heidän kautta Venäjää pyrkii synnyttämään Ukrainaan sisäisiä konflikteja sekä ruokkimaan vihamielisyyttä eri väestö- ja uskonnollisten ryhmien välille.

Ukrainaan näitä hybridisodan toimia oli kohdistettu vuosien ajan ennen kevättalvella 2014 tapahtunutta Krimin niemimaan miehitystä sekä huhtikuussa 2014 alkanutta Itä-Ukrainan sotaan johtanutta Venäjän synnyttämää separatismia. Ukraina oli näiden toimien kohteena myös Venäjän liittolaisena pidetyn ex. presidentti Viktor Janukovytšin valtakauden aikana. Tuolloin tarkoituksena oli ensinnä pitää Ukraina yhteiskunnallisesti heikkona ja samalla riippuvaisena Venäjästä, toiseksi hybridisodan tarkoituksena oli toimia alustana Venäjän mahdollisille voimatoimille Ukrainassa, mikäli sellaisille olisi tarvetta.

Venäjän toimilla on selkeä tarkoituksensa, yrittää estää Ukrainaa muuttumasta läntiseksi demokratiaksi ja oikeusvaltioksi, jollainen olisi olemassa oleva uhka Venäjän nykyhallinnolle. Onnistunut vallanvaihto Ukrainassa – Euromaidan – saattaisi inspiroida kansan kadulle Venäjällä nykyistä laajemmassa mitassa, kansaa kääntymään autoritaarista (diktatorista) johtajaa – Vladimir Putinia – vastaan ja sen myötä kääntämään Venäjän pois diktatuurin tieltä.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/05/taistelut-kiihtyvat-ita-ukrainassa.html 

2. https://medium.com/dfrlab/minskmonitor-pisky-under-fire-3ea7b52b5f49 

3. http://www.bbc.com/news/world-europe-44153923 

4. https://www.bbc.com/ukrainian/news-44166040?ocid=socialflow_facebook 

Suomalais-venäläistä yhteistyötä RuFi:n malliin

Kotisivuillaan RuFi eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI markkinoi itseään seuraavasti: Uudenaikainen, aktiivinen ja aikaansaava suomalais-venäläinen yhdistys. (1)

Teksti jatkuu seuraavasti:

”Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella. Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti. Yhdistys toimii liioittelun ja paniikin lietsonnan vasta-aineena, joten kyseeseen tulee kaikenlainen oikaisu. Yhdistys on täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta…”.

Tässä vaiheessa onkin sitten hyvä luoda katse yhdistykseen ja sen viime aikaiseen toimintaan, kuinka uudenaikainen, aktiivinen ja aikaansaava se lopulta onkaan? Entäpä parantaako se toiminnallaan Suomen ja Venäjän välisiä suhteita?

Suomessa RuFi nousi valtakunnallisiin otsikoihin viimeistään tämän vuoden tammikuussa yhdistyksen annettua tukensa presidentinvaaleissa varsin näyttävästi Paavo Väyryselle. Yhdistyksen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov osallistui Väyrysen vaalivalvojaisiinkin. Mutta tarkastellessamme yhdistyksen toimintaa on syytä suunnata katse vähintäänkin vuoden taakse, tuolloin yhdistyksen toimesta järjestettiin voiton päivänä toukokuun 9. Suomen ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin marssi Helsingissä. Kuolemattoman rykmentin marssi on saanut alkunsa Venäjältä, jossa sitä hyödynnetään nykyään valtiojohtoisessa propagandassa ja sitä tietoisesti pyritään levittämään Venäjän rajojen ulkopuolelle. Marssin päädyttyä osaksi valtiojohtoista teatteria, siitä on tullut yksi väline puna-armeijan glorifioinnissa, sen saavutusten ja uhrausten ylistyksenomaisessa muistelemisessa, jossa ei ole sijaa kritiikille. Vuosi sitten Suomessa marssittiin ensimmäistä kertaa, viikonpäivät sitten toista kertaa, ja jälleen organisoinnista vastasi RuFi.

Kuolemattoman rykmentin marssi Helsingissä 9.5.2018. (2)

Kuluvan vuoden toukokuun 13. julkaistiin venäläisen 5-tv.ru-kanavan verkkosivuilla video sekä artikkeli, johon oli haastateltu myös RuFi:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnovia sopivasti Kuolemattoman rykmentin marssiasuun sonnustautuneena. Skippari-Smirnovilta lyhyt lainaus julkaistusta artikkelista liittyen Suomen NATO-yhteistyöhön ja NATO-maiden harjoitteluun Suomessa:

"Suomi ei edes ole pyytänyt parlamentiltaan lupaa, eli viranomaiset vain ottivat ja päättivät. On huhuja siitä, että Suomi on jo virallisesti NATO:ssa, kyseessä on salainen sopimus." (3)

Samaiseen artikkeliin ja videohaastatteluun on päässyt mukaan myös Aleksanteri Instituutin Markku Kangaspuro (artikkelissa virheellisesti Marko) – hänenkin arvionsa on hyvä huomioida tässä kohdin:

”Venäjä ei ole todellinen uhka Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuuden kannalta. Kyse on propagandasta kylmän sodan tyyliin. En usko, että vaara on todellinen.”

Toivon mukaan Kangaspuron arvio osuu nyt paremmin oikeaan kuin hänen arvionsa siitä aikooko Venäjä liittää Krimin niemimaan itseensä. Kangaspuron maaliskuun alussa 2014 antaman arvion mukaan Venäjä ei aio liittää Krimiä itseensä, kuten nähty, arvio meni metsään, parisen viikkoa Kangaspuron lausunnosta ja Krim liitettiin Venäjään vastoin kansainvälistä lakia. Krimin niemimaa on edelleen de jure osa Ukrainaa.

Katsellessani keitä kaikkia muita videolle on haastateltu, Daria Skippari-Smirnovin lisäksi Björklundien perhettä, joista ainakin Anna Björklund on ollut näkyvästi mukana RuFin organisoimassa toiminnassa, herää väistämättä ajatus siitä, että onko Markku Kangaspuro käyttänyt riittävää harkintaa suostuessaan haastatteluun?

RuFin Daria Skippari-Smirnov oli ennen toukokuuta edellisen kerran näkyvästi esillä yhdessä Johan Bäckmanin sekä Krimille laittomasti Venäjän kautta maaliskuussa matkustaneen suomalaisdelegaation kanssa, antaen lukuisia haastatteluja venäläismedioille miehitetyllä ja Venäjään pakkoliitetyllä Krimillä. Hän, yhdessä Johan Bäckmanin, että muutaman muun delegaation jäsenen kanssa otti myös osaa paneelikeskusteluihin. Kyseisestä suomalaisdelegaation matkasta tarkemmin blogissani ”Kun antaa pirulle pikkusormen ...se vie koko käden.” (4) Kyseisen matkan aikana Johan Bäckman toimi alueella ns. vaalitarkkailijana Venäjän ”presidentinvaalien” aikana, hän ei kuitenkaan ollut virallinen vaalitarkkailija vaan venäläisten itsensä kutsuma poliittisesti oikealla tavalla motivoitunut ”tarkkailija”.

Suomalaisdelegaation jäseniä, kuvakaappaus 1tvcrimea.ru.

Viime vuoden lopulla RuFi organisaationa oli voimakkaasti esillä Helsinkiin avatun Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaistilaisuudessa. (5) Tässä kohdin on syytä painottaa, että kyseisellä ”edustustolla” ei ole virallisen edustuston statusta. Suomi ei ole tunnustanut Donetskin eikä Luhanskin ”kansantasavaltoja”, eikä ole antanut niiden edustustoille minkään valtakunnan virallista asemaa, vaikka Bäckman ja ”edustuston” puhehenkilöt asian toisin esittävätkin. Kyseisen ”edustuston” luonne on selkeän propagandistinen ja disinformatiivinen. Huomioitavaa on, että Daria Skippari-Smirnov allekirjoitti RuFi ry:n nimissä Donetskin ”kansantasavallalle” osoitetun virallisen julistuksen. Julkilausuman allekirjoittajien joukossa on RuFi:sta myös rahastonhoitaja Marina Muhonen.

Kuva via "@DNR_Embassy".

RuFi:n verkkosivujen esittelyssä kirjoitetaan muun muassa seuraavaa: ”Yhdistys on täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta”. Mikä nyt ei edes tämän pienen otannan perusteella pidä paikkaansa, sillä vaatisi melkoista taituruutta toimia näinkin orjallisesti yhteistyötä tehden Venäjän propagandakoneistossa työskentelevien kanssa, mikäli yhdistys olisi täysin riippumaton poliittisesta linjauksesta. En kuitenkaan väitä, että yhdistystä suoranaisesti ohjaillaan ulkopuolelta, todennäköisesti yhdistyksen johtohenkilöiden linjaus on nähdyn lainen ja siksi "valikoituneet" tehtävään. He henkilökohtaisesti tukevat Putinin hallinnon virallista linjaa, ja täten yhdistyskin toimii näin. Heidän kautta yhdistys toimii Venäjän vaikutus- ja propagandakanavana Suomessa asuviin venäläisiin, kuin myös suomalaisiin.

Ja kuten edellä mainitsin, tässä on vain osa siitä Venäjän valtiohallinnon linjauksia tukevasta työstä, johon yhdistys yhdistyksenä tahi sen jäsenten kautta on osallistunut. Yhdistyksen puheenjohtaja Skippari-Smirnov on osallistunut aktiivisesti Johan Bäckmanin järjestämiin tilaisuuksiin ainakin pääkaupunkiseudulla, kuten huhtikuussa 2017 toimiessaan Donbass – lapset sodan jaloissa -näyttelyn järjestäjänä. Samaisen tilaisuuden tärkeintä antia oli kuitenkin venäläisen ultranationalisti Aleksander Duginin luento Kansallissalissa. Yhdistyksen aktiiveja on matkaillut laittomasti Itä-Ukrainassa, saapuen miehitetyille alueille Venäjältä ja poistuen Venäjälle – etenkin ryhmämatkojen luonne on ollut hyvin propagandistinen.

RuFi:n toiminta on täysin linjassa Venäjän valtiohallinnon virallisten linjausten kanssa, minkään sortin merkittäviä irtiottoja ei ole havaittavissa, eikä Venäjän valtion toimintaa näytetä kyseenalaistettavan yhdistyksen taholta lainkaan. Jos se ääntelee kuin ankka; jos se liikkuu kuin ankka; jos se näyttää ankalta…

Marko

1. https://rufi.fi/ 

2. http://www.spektr.fi/178481/952018 

3. https://www.5-tv.ru/glavnoe/broadcasts/509632/989/ 

4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html 

5. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/12/donetsk-peoples-republic-representative.html

30. tammikuuta 2018 kirjoittamassani blogissa ”Mikä se RuFi oikein on?” on eräitä tämän kirjoituksen teemoja käsitelty tarkemmin:

http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/01/mika-se-rufi-oikein-on.html

Kansallissosialistit marssivat näkyvästi Helsingissä

Lauantaina toukokuun 12. 2018 Vastarintaliikkeen lippujen ”alla” marssi Helsingissä, pitkin Mannerheimintietä, kokojoukko kansallissosialisteja tukijoukkoineen MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa. Todennäköisesti enemmistö marssille osallistujista ei jaa kansallissosialistista aatetta, heitä on innoittanut MV-lehden markkinoima ”sananvapaus” -teema, mutta siitä huolimatta he antoivat ”kasvonsa” tälle mielenilmaukselle. Tänään ei voi sanoa ”En tiennyt keitä he ovat”, koska Vastarintaliike kuin myös Ilja Janitskin, jonka sananvapaudesta MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa erityisesti tunnuttiin olevan huolissaan, ovat olleet aivan riittämiin otsikoissa viimeisimpien vuosien kuluessa. Saadakseen tiedon mielenilmauksesta, heidän täytyy seurata MV-lehteä sekä muita laitaoikeiston sekä maahanmuuttovastaisten suosimia vaihtoehto- ja valemedioita sekä sosiaalisen median alustoja.

Vastarintaliikkeen ”lippulinna” Mannerheimintiellä toukokuussa 2018, © Marko Enqvist.

Vastarintaliikkeen taholta pyritään luomaan kuvaa, jonka mukaan he olisivat patriootteja ajaen Suomen asiaa, tällaisilla puheilla ei kuitenkaan sen suurempaa katetta ole – ei ainakaan minun mielestä, koska heidän agendalta löytyy muun muassa seuraavaa:

-Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen. (1)

-Vaihtoehto edustukselliselle demokratialle. Vastarintaliike ei kannata mielivaltaista diktatuuria. Valtaa jaettaisiin yhteispohjoismaalaiselle parlamentille ja senaatille, minkä lisäksi erityisen tärkeistä laeista päätettäessä sovellettaisiin kansanäänestyksiä. Vastustamme vallan periytymistä suvussa, ja kannatamme meritokratiaa eli sitä, että vastuu ja valta jaetaan kykyjen perusteella. (2)

Länsimaiseen demokratiaan, jollainen Suomi on, on mahdotonta sovittaa ajatusta ”kansallissosialistisesta valtiosta” – sellainen valtio, heidän virallisesta poliittisesta manifestista huolimatta, on kaikissa tapauksissa jotain sellaista, joka on mahdotonta sovittaa tälle vuosituhannelle.

Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin mukaan valta jaettaisi yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille, unohtamatta sitten näitä erityisen tärkeitä lakeja, joista päätettäessä sovellettaisi kansanäänestyksiä. Tänään muun muassa Vastarintaliikkeen jäsenien mielestä valta on annettu pois Suomesta Brysseliin, kuinka tämä eroaa siitä, että valta annetaan yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille? Toki tässä kuvitteellisessa ”Pohjoisessa valtiossa” asuu olennaisesti vähemmän ihmisiä kuin EU:n alueella, mutta kaikesta huolimatta suomalaiset ovat vähemmistönä, unohtamatta sitä, että tänään meillä on oma eduskunta ja kansalliset lait, joista ei taida löytyä sen kummempaa mainintaa Vastarintaliikkeen poliittisesta manifestista. Mutta kun luomme katseemme menneisyyteen, näemme, kuinka kansallissosialistinen Saksa ratkaisi ongelmansa, herää suuren suuri epäilys sille, että tämä kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen utopia on lähinnäkin dystopia kaikille muille paitsi liikkeen jäsenille ja tukijoille. Dystopiaksi sellainen toki heillekin jossain vaiheessa muuttuisi!

* * *

Mutta palatkaamme lauantaiseen marssiin.

Olipa outoa nähdä keskellä Helsinkiä marssimassa joukko kansallissosialisteja – uusnatseja. Viivähtäessäni marssin reitillä, kuulin muutamia sananvaihtoja katsojien joukosta. Osa ihmetteli, keitä he olivat, osa tuntui jakavan heidän ajatuksen, olipa joukossa jokunen turisti, joka englanniksi tiedusteli, kenen ”lippulinna” muodostelman kärjessä oli. Epäilen, että hämmennys olisi ollut paljon suurempi, mikäli olisi ollut aikaa jäädä keskustelemaan heidän kanssa, kertoa heille kenen ”lippulinna” oli mielenilmauksen kärjessä ja mikä tämä Vastarintaliike todellisuudessa on. Että Mannerheimintietä marssi parhaaseen aikaan iltapäivästä joukko uusnatseja tukijoineen. Marssille osallistujien määrä oli itse asiassa yllättävänkin suuri, mutta todennäköisesti moni osallistui marssille teeman – sananvapaus – tähden, ei osoittaakseen tukea suoraan Vastarintaliikkeelle. Kuitenkin kuten alkupuolella viittasin, jokaisen on syytä kantaa vastuu teoistaan – ei ole ilmaisia lounaita, ja tämäkin joukko päätyy osaksi ”suurempaa peliä”.

Vastarintaliikkeen marsseilla ja toiminnassa on aiemminkin ollut mukana tukijoukkoja Suomen rajojen ulkopuolelta. Tällä kertaa paikalla oli ainakin Magnus Wardmo, entinen uusnatsitaustaisen Svenskarnas Partin jäsen, nykyään hän on Nordic Resistance Movement (Pohjoismainen Vastarintaliike) Smålandin johtaja. Tietojeni mukaan hänellä on useita vankeustuomioita.

Magnus Wardmo, Helsinki 2018. Kuva via @Dimmu141.

Vastarintaliikkeen näkyvä osallistuminen näyttää johtaneen siihen, että marssin järjestäjätaho (MV-median vastaava Juha Korhonen) on saanut varsin paljon kritiikkiä osakseen, niin paljon, että MV-lehti on ainakin toistaiseksi suljettu, vaikka Korhonen esittää vakavampiakin uhkauksia VKontakte-sivullaan.

Kuvakaappaus Juha Korhonen VKontakte.

"Palvelu ei ole käytettävissä", kuvakaappaus mvlehti.net.

Suomessa maahanmuuttovastainen liikehdintä, kuin myös laitaoikeisto, on aiemminkin repeillyt sisäisiin ristiriitoihin, joten ei ole lainkaan ihme, että tämän isohkon mielenilmauksen seurauksena sukset menevät jälleen kerran ristiin. Tällä menolla heidän ”vallankumouksesta” tulee pamauksen sijaan vaatimaton tussahdus, jos sitäkään.

Ja lopuksi vielä Vastarintaliikkeeseen. 

Liikkeen jäsenet korostavat usein isänmaallisuuttaan, mutta tämä isänmaallisuus tulee kyseenalaistettua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Venäjä-kytkentöjen tähden. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Anton Shekhovtsov blogitekstissään ”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts” seuraavaa:

“Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance’”. (3)

Tässä kirjoituksessa minun ei kuitenkaan ole syytä lähteä avaamaan tätä kytköstä tämän tarkemmin. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta aiemmin blogitekstissäni ”Hekin ovat vierastaistelijoita”, (4) jossa viittaan Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamaan Venäjä-yhteistyöhön, mikä piti tuolloin sisällään myös aseellista koulutusta Venäjällä.

Sen perusteella mitä olen liikkeen suomalaisten ”hang around” -jäsenten keskusteluja seuraillut, heille tällaiset kytkennät eivät näyttäisi tutuilta – mikäli ovat, kiinnostaisi todella paljon tietää, pitävätkö he toimintaa ”isänmaallisena” ja toivottavana? Toisaalta, kun edes henkisesti tukee kansallissosialistista liikettä, siinä vaiheessa liene luontevaa etsiä sitä tukea ja hyväksyntää eurooppalaisen – globaalin – laitaoikeiston ehkäpä merkittävimmältä tukijalta – Venäjältä. Ja kun seuraa näiden rasististen ja voimakkaan maahanmuuttovastaisten ryhmien vetäjien ja ideologien ulostuloja, erilainen Venäjä-yhteistyö tuntuu varsin luontevalta heille, samoin viittaukset Venäjän voimaan ja kykyyn ratkaista erilaiset ongelmat. ”Putin is strong – Russia is strong!” -mantra toistuu näissä puheissa tavattoman usein. (5) 

Omissa silmissäni Venäjällä on lähinnä kykyä synnyttää niitä ongelmia, ei ratkaista.

Kuvakaappaus James Hirvisaaren Twitter-tili.

Marko

1. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/
2. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/vastarintaliikkeen-poliittinen-manifesti/
3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html
4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/06/hekin-ovat-vierastaistelijoita.html
5. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda

Huom. Olen huomannut ihmeteltävän sitä, miksi Vastarintaliike sai marssia lauantaina, vaikka käräjäoikeus kielsi järjestön toiminnan viime vuonna. Syynä on todennäköisesti se, että Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä. Näin ollen Pohjoismainen Vastarintaliike voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa. 

Aiheesta yle.fi: https://yle.fi/uutiset/3-10079602 

Ukrainan sota – Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги

Lauantaina 12. toukokuuta Suomen elokuvasäätiön Kino K-13 salissa esitettiin Ukrainan suurlähetystön isännöimänä ukrainalainen sotaelokuva, Akhtem Seitablaevin ohjaama, Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги. (1) Elokuva Cyborgs kertoo itäukrainalaisen Donetskin miljoonakaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Sergei Prokofjevin kansainvälisen lentokentän ukrainalaisista puolustajista – ”kyborgeista”, ajallisesti elokuva ajoittuu myöhäissyksyyn 2014, aikaan ennen Donetskin kansainvälisestä lentokentästä käytyjä ratkaisevia taisteluita tammikuussa 2015.

Elokuvan posteri Kino K13 ulkopuolella.

Olin jo päättänyt ennen elokuvaa kirjoittavani lyhyen arvion Cyborgsista/ Кіборги’ista, tuolloin en kuitenkaan tiennyt lähestymiskulmaa – tarkastelisinko elokuvaa elokuvana, taideteoksena, vai tarkastelisinko sitä enemmän historiallisesta näkökulmasta. Elokuvaa on kutsuttu suomalaisilla foorumeilla myös Ukrainan tuntemattomaksi sotilaaksi – tahi talvisodaksi, tällainen vertaus voi tuntua väärältä henkilöstä, joka ei sen tarkemmin ole perehtynyt Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan, merkittäviin taisteluihin Ilovaiskissa, Donetskin kansainvälisellä lentokentällä tahi Debaltsevossa. Ja vaikka ukrainalaisjoukot menettivät raskaiden taisteluiden jälkeen Donetskin kansainvälisen lentokentän – Sergei Prokofjevin lentokentän – taistelua voidaan aivan oikeutetusti kutsua merkittäväksi henkiseksi torjuntavoitoksi ukrainalaisille. Taisteluissa raskaimman taakan kantoivat kenttää puolustaneet ukrainalaisjoukot – kourallinen miehiä kapean ”elämän tien” varassa. Näitä miehiä ryhdyttiin jo käynnissä olevan sodan kuluessa kutsumaan кіборг’keiksi – kyborgeiksi.

Elokuva nosti myös minun mieleen runsaasti muistoja – olenhan käyskennellyt Donetskin kansainvälisen lentokentän uuden terminaalin tiloissa kolmeen otteeseen, elokuussa 2012, tammikuussa 2013 ja kolmannen kerran elokuussa 2013 – neljäs kertakin oli suunniteltu toteutettavaksi kesällä 2014, mutta keväällä 2014 alkanut sota esti tämän suunnitelman toteutumisen. Muistoissani vaalin seesteistä muistikuvaa kentästä kesältä 2013 todellisuuden sijaan, elokuva muistutti minua – meitä – vallitsevasta todellisuudesta.

Donetskin kansainvälinen lentokenttä, Ukraina - elokuussa 2013.

Todellisuus, kuvakaappaus videolta "Battle of Donetsk Airport - Intense Combat Footage and Heavy Clashes Fighting, War in Ukraine. (2)

Ennen elokuvan alkua Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov lausui tervehdyssanat muistuttaen meitä Euroopassa herran vuonna 2018 käynnissä olevasta sodasta, Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan sodan tuhansine uhreineen. Sodassa on kuollut tähän mennessä reilut 10 500 ukrainalaista, joista noin 4000 on Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaita. Venäjän varustamien ja rahoittamien sekä johtamien joukkojen, joista valtaosa on venäläisiä, tappioiden todellinen lukumäärä ei ole tiedossa. Tuhannet venäläisäidit kaipaavat sotaan lähteneitä lapsiaan.

Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov.

Donetskin lentokentästä taisteltiin yhteensä 242 päivän ajan, taisteluiden toinen vaihe alkoi 28. syyskuuta 2014 päättyen 21. tammikuuta 2015. Toisen vaiheen taisteluiden päätteeksi Ukrainan joukot vetäytyivät lentokentältä sen läntiselle puolelle Piskyyn, kylään, joka on edelleen ukrainalaisjoukkojen hallinnassa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen tappiot raskaissa taisteluissa olivat noin kaksisataa miestä kaatuneina, useita satoja sotilaita ja vapaaehtoisia haavoittui 24 joutuessa sotavangeiksi – ja häpäistyksi vangitsijoidensa toimesta Donetskissa tammikuussa 2015. Lentokentän puolustajia – kyborgeja – huollettiin Piskystä käsi ns. elämäntietä myöten.

Satelliittikuva lentokenttäalueesta, Google Earth.

Akhtem Seitablaevin elokuva Кіборги

Se, että elokuvaa on kutsuttu Ukrainan Talvisodaksi tahi Tuntemattomaksi sotilaaksi, nosti riman ymmärrettävistä syistä varsin korkealle – elokuvaa katsoessa ei voinut välttyä kiusaukselta verrata elokuvaa suomalaisiin klassikoihin. Historialliset – todelliset – tapahtumat elokuvan taustalla antavat pontta verrata tapahtumia omiin kokemuksiimme toisen maailmansodan ajalta.

Vaikka ukrainalaiset lopulta menettivät kentän venäläismiehittäjille, se taistelu, jonka kyborgit kentällä kävivät kentästä ylivoimaista vihollista vastaa, on sankaritarina, joka yhdistää suurta joukkoa ukrainalaisia – tarina pienestä joukosta sotilaita ja vapaaehtoisia altavastaajina torjumassa mittavasti vahvempaa vihollista on kasvanut myyttisiin mittoihin. Eikä sitä lainkaan vähennä se, että kentän uuden terminaalin puolustajat taistelivat käytännössä viimeiseen mieheen saakka. He joko kuolivat tai heidät vangittiin, ja häpäistiin tämän jälkeen Donetskissa. Seitablaev on kuitenkin välttänyt mittavimmat karikot, eikä ole rakentanut elokuvasta myyttistä sankaritarinaa, jollainen siitä olisi ollut aiheen puolesta helppo tehdä.

Elokuva alkaa terminaalin raunioista, siirtyen kuitenkin ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin joukko vahvistuksia lähetettiin Piskystä elämäntietä myöten lentokentälle. Tämä vahvistusten pieni joukko on tavallaan oivallinen poikkileikkaus todellisista kyborgeista, joukossa on vanhus, joka lähestyy jo elämänsä ehtoota, märkäkorva ”Major” – jolla on takanaan kolmen viikon koulutus vapaaehtoisjoukoissa, jonka jälkeen edessä on matka sotaan – rintamalle, lihamyllyyn, joista vain harvat selvisivät hengissä.

Matka Piskystä elämäntietä lentokentän uuteen terminaaliin ei ole matkana muutamaa kilometriä pidempi. Lentokentästä käytyjen taisteluiden kuluessa tämä tie koitui monelle kuolemaksi, mutta samalla se oli napanuora, joka piti kyborgit hengissä reilun 240 vuorokauden ajan – etenkin intensiivisen syksyn ja talven ajan, jolloin taisteluiden toista vaihetta käytiin.

Elokuvassa eletään syksyä, aikaa jolloin raskaat taistelut ovat jo käynnissä ja vihollinen pyrkii saamaan kentän haltuunsa mihin hintaan tahansa.

Кіборги’ssa pyrittiin aivan selkeästi hakemaan taisteluihin eräänlaista autenttisuutta, jos sitä vertaa tämän hetken Hollywood-tuotantoihin, panin hyvin pian merkille sen, että vastaavia ylimitoitettuja ”bensaräjähdyksiä” Kiborgissa oli verrattain vähän – muutamina hetkinä näyttävyyttä haettiin pyrotekniikan voimin, mutta niinä harvoina hetkinä valinta oli perusteltu, se tuki itse tarinaa olematta itsetarkoituksellista näyttävyyden hakemista. Todennäköisesti tähän on päädytty syystä, että taistelu kentästä on niin tuoreessa muistissa, että liiallisten taiteellisten vapautusten ottaminen olisi kääntynyt itseään vastaan muodostuen taakaksi elokuvalle. Ehkäpä myöskään suurta yleisöä ei haluttu kosiskella pyrotekniikalla ja näyttävillä räjähdyksillä, vaan tarinalla kuolevaisista.

Elokuvassa sota oli myös kaaosta ja kaoottista etenemistä, henkilöiden välisiä ristiriitoja – haluttomuutta ymmärtää eri tavalla ajattelevia. Isänmaallisen patriootin oli vaikea – mahdoton – ymmärtää liberaalia länteen katsovaa nuorukaista, joka haluaa uhrata henkensä Ukrainan puolesta, ja ”Miksi?” Samalla tapaa liberaali näkee patriootin jämähtäneen menneisyyteen, haikailevan jotain, jota ei voi enää tavoittaa – jotain sellaista, joka on jo lopullisesti historiaa. Silti kumpikin oli sodassa taistelemassa maansa puolesta. Eikä kumpikaan ollut oikeassa, tai väärässä.

Taistelut olivat pääsääntöisesti hyvin minimalistisia, intensiivisiä lähitaisteluita ja yhteenottoja osittain tuhoutuneessa terminaalirakennuksessa, jossa käytiin taisteluita terminaalin osista. Joku hallitsi hetken yläkertaa menettäen sen ja koettaen sitten saada sen uudelleen haltuunsa, taistelua käytiin porraskäytävistä, liukuportaista ja huoneista – kyse oli kuin Stalingradin taistelusta pienoiskoossa – raivokasta taistelua käydään jokaisesta huoneesta, käytävästä ja kerroksesta. Hetkelliset lentokentän alueella ja kiitotiellä käydyt taistelut toivat vaihtelua ahtaaseen – ahdistavaankin – sisätiloissa tapahtuvaan kaaokseen. 

Elokuvan seuraamista helpotti paljon tietoisuus (ja ymmärrys) kyborgien uhrauksesta, näin suomalaiselle dialogin seuraamista ja ymmärtämistä auttoi paljon englannin kielinen tekstitys – ilman tätä moni nyanssi olisi jäänyt avautumatta riittävän hyvin. Huomasin elokuvan dialogin ja ilmauksen – huumorin – tavoittavan ukrainalaisia katsojia tavalla, joilla samaiset kohdat eivät minut tavoittaneet, mikä johtuu yksinomaa minun ymmärryksen puutteesta. Kaikki tarinat ja viittaukset eivät kuitenkaan ole minulle tuttuja, tai en tiedä riittävän hyvin tarinaa niiden taustalla – tarinaa, joka juontaa paikalliseen kulttuuriin. Menneisyyteen.

Ja niin paljon kuin käännöstyö minua auttoikin, siihen liittyy toisaalta katselukokemuksen harvoja negatiivisia tunteita, nimittäin minua toisinaan häiritsi se, että näiden ukrainalaissotilaiden taistelussa käyttämä ”call sing” eli kutsumanimi oli turhaan käännetty englanniksi. Itse olisin jättänyt ne kääntämättä, ”Serpen” (Серпень) olisi saanut olla ”Serpen” ”August” sijaan etc. – kääntämättä jättäminen olisi tuonut sopivan autenttisen lisän elokuvakokemukseen lisää.

Kyborgin vahvuutena – voimana – näen myös sen, että se ei oikeastaan missään vaiheessa muodostunut yltiöpatrioottiseksi paatokseksi. Lähestymistapa oli kunnioittava ja verrattaen humaani. Vihollinen esitettiin paikoin kasvottomana, niinä kertoina, jolloin heillä oli kasvot, voimakasta tunnesidettä ei muodostunut – muutamat kasvoivat oikeiksi ihmisiksi, joilla oli omat mielihalut, tunteet ja tavoitteet – kuvitelmat, jotka eivät välttämättä saaneet vastakaikua kyborgeissa.

Toisaalta kyborgeistakaan ei rakennettu mitään yli-ihmisiä, he olivat ristiriitaisia, epäilemättä pyyteettömiä, mutta kuten aiemmin kirjoitin, he eivät välttämättä kaikessa ymmärtäneet toinen toistaan – jopa kyseenalaistaen toistensa tarpeet, mikä lopulta muodostuu juuri elokuvan henkilöiden vahvuudeksi. Heihin voi samaistua, juuri sen tähden, että he ovat sellaisia kuin ovat – ristiriitaisia ja inhimillisiä, vihaisia ja pettyneitä, pohtien ehkäpä mielessään ”Kenen puolesta minä tätä sotaa käyn?” Puutarhankin on käypä vastaus, monen muun ohella.

Kun tarpeeksi kapeasta raosta katsoo, sotakin näyttää rauhalta, kaaos tyveneltä. Elokuvan nähneet ymmärtävät mitä tarkoitan. Hetki oli eräs elokuvan mieleen piirtyvimmistä.

Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги yllätti minut monella tapaa – positiivisesti. Se on elokuva, jolle on sijansa elokuvataiteen historiassa, kuin myös Ukrainan nykyisyydessä – kuvauksena ihmisistä sodassa Euroopassa tällä vuosituhannella. Vuosituhannella, jolloin Euroopassa ei enää pitänyt sotia. Toivottavasti elokuva omalta osaltaan auttaa ymmärtämään sen tosiasian, että kuvitelma ikuisesta rauhasta Euroopassa on haihattelua.

Слава Україна! Слава героям!

Marko

1. https://www.imdb.com/title/tt7691572/ 

2. https://www.youtube.com/watch?v=viYLLmi4Mk4