maanantai 28. lokakuuta 2019

Mietteitä Jessikka Aron Putinin trollit -teoksesta


Tätä kirjoitusta ei pidä lukea perinteisenä kirja-arvosteluna, vaan kyse on ennemminkin Jessikka Aron teoksen Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta nostattamien ajatusten ja pohdintojen purkamisesta kirjalliseen muotoon. Tässä yhteydessä olisi luontevaa vetää mukaan MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Janitskinin tuuraajana toimineen Asta Tuomisen hovioikeuskäsittely, mutta – siitä huolimatta, että MV-lehti on merkittävässä roolissa Jessikka Aroon kohdistuneessa häirinnässä ja maalittamisessa, muita vastenmielisiä ilmiöitä unohtamatta, en kuitenkaan anna hovioikeuskäsittelylle mainittavaa roolia. Enkä koko oikeudenkäyntiprosessille, koska tuolloin, mielestäni, vien asiaa sivuun itse teoksesta ja Aron siinä tekemistä havainnoista, päästään liikaa ääneen sen porukan, joka on Aroon masinoidun vastenmielisen kampanjan taustalla.

Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.






















Jessikka Aron teos on eittämättä eräs tämän syksyn kirjallisia merkkitapauksia – ainakin tietokirjojen puolella. Teos on herättänyt ansaittua huomiota, toki teoksen julkaisuun liittyvät tapahtumat (häirintä tms.) ovat omalla tavallaan myös alleviivanneet niitä tosiasioita, joista Aro kirjassaan kirjoittaa omakohtaisina kokemuksina tai tekeminään yhteiskunnallisina havaintoina. Teoksen julkaisun myötä koloista on kaivautunut esille kokojoukko varsin epämiellyttävää porukkaa, joka ei edes pyri esittämään analyyttistä kritiikkiä tai arvioimaan kirjaa kokonaisuutena, vaan he kohdistavat hyökkäyksensä joko kirjoittajaan tai asiakokonaisuudesta irrotettuihin osasiin, usein näissäkin tapauksissa vieläpä osuessaan harhaan toistaessaan väitteitä, joita Aro ei ole koskaan väitetyssä muodossa esittänyt, alkaen väitteestä, ettei Aro ole nimennyt ainoatakaan trollia – niin, kas kun se ei ollut edes joukkoistetun kyselyn tarkoitus, jonka Jessikka Aro Yleisradion toimittajana esitti vuosia sitten. Muistutukseksi lukijoille:

Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi

Venäjän trolliarmeija eli nimettömät verkkohäiriköt levittävät propagandaa ja terrorisoivat keskusteluja nettifoorumeilla sekä sosiaalisessa mediassa.” (1)

Myöhemmin samaisessa jutussa mainitaan uudelleen nimettömyys – valeprofiilit:

Valeprofiilien suojiin piiloutuvat ”Putin-trollit” nimittelevät keskustelijoita, vääristelevät tietoja ja kehuvat ylitsepursuavasti Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja tämän johtajuutta.” (1)

Tämän perusteella nimien ja henkilöihin liittyvien todisteiden perääminen ei ole muuta kuin tarkoitushakuista keskustelun ohjaamista pois fokuksesta, eli toimintaa, johon erilaisten resenaattoreiden (hyödyllisten idioottien) ohella ammattimaiset trollitkin syyllistyvät. Tarkoitus on hämärtää keskustelua, keskustelun sekoittamisen ohella sekoittaa ihmismieliä ja kylvää sinne epätietoisuutta ja mahdollisesti muitakin tunteita/ ajatuksia. Venäjän propagandasta ja toimintametodeista Roman Skaskiw on kirjoittanut artikkelin ”Nine Lessons of Russian Propaganda”, jossa hän käy läpi Venäjän propagandakoneiston keinovalikoimaa, ja osa luetelluista tekniikoista erilaiset Venäjä-resenaattorit hyödyntävät keskusteluissa aktiivisesti. (2)

Suomessakin käydyissä keskusteluissa nähdään muun muassa informaatiotilan myrkyttämistä (pollute the information space); keskustelun aiheen vaihtamista; totuuden tuhoamista ja sen tekemistä naurettavaksi (destroy and ridicule the idea of truth). Perulaisen poliitikon, intellektuellin ja Nobel-palkitun kirjailijan Mario Vargas Llosan mukaan, Venäjän propaganda tuhoaa asioiden tarkoituksen/ merkityksen. Nämäkin ovat teemoja, joihin Aro kiinnittää teoksessaan suoraan ja välillisesti huomiota.

Huom. toki muutkin maat propagandassaan turvautuvat samoihin metodeihin, mutta Venäjän räikeä totuuden kieltäminen ja valehteleminen tuntuu tulevan monille yllätyksenä, joten sitä on hankala hyväksyä totena ja vallitsevana asiantilana. Venäjä on valjastanut käyttöönsä totalitaristisen neuvostoyhteiskunnan metodit, asia, jota monen on vaikea hyväksyä, koska he haluaisivat nähdä Venäjän kuuluvan meidän kanssa samaan viiteryhmään. Tai ainakin valtiona, jonka tavoitteena on kaltaisemme läntinen demokratia.

Aivan kuten nimien, kirjan julkaisun jälkeen on tivattu näiden trollien ynnä MV-lehden rahoituksen perään. Tähän toimintaan on onnistuttu, kuten muidenkin todisteiden peräämiseen, harhauttamaan ihmisiä ja henkilöitä, jotka kenties tahattomasti tulevat toistaneeksi teemoja, joiden perään ilkeämieliset ovat esittäneet vaatimuksia vuosien ajan, ja jotka ovat tarkoituksellisesti asettaneet sanoja Aron suuhun, toistaen näitä samoja sanoja totena.

Kirjassaan Aro nostaa erilaisia rahoituskuvioita esille, myös sellaisia, kuten joukkorahoitukset, joita Venäjän tiliin työskentelevät – itseään itsenäisiksi toimittajiksi kuvaavat – tahot myös hyödyntävät, kun heidän tarkoituksena on hämärtäminen ja totuuden kieltäminen. Iso-Britanniasta kotoisin oleva, Venäjän palkitsema, Graham W Phillips on turvautunut tällaisiin joukkorahoituskampanjoihin, aivan kuten yhdysvaltalainen Patrick Lancasterkin. Kumpaakin yhdistää myös se, että he esittelevät itsensä itsenäisinä toimittajina suurelle yleisölle, työskennellen kuitenkin Ukrainan lakien vastaisesti Itä-Ukrainassa ja toimittaen materiaalia venäläispropagandan käyttöön. Joukkorahoituskampanjoiden ohella erityisesti Pay-Pal on keino hämärtää ja kätkeä rahoituslähteitä suurelta yleisöltä.

Ilja Janitskinin kohdalla erityisesti Venäjä-rahoitus on nostettu esille, ja tässäkin hämäräperäiset tahot esittävät väitteitä tosina, niinpä valheesta – disinformaatiosta on tullut (ainakin joillekin) totuus. Jessikka Aron suuhun on asetettu sanoja ja lauseita, hänen esittämiä asioita on vääristelty tahi ymmärretty (tahallisesti) väärin, ja nämä tulkinnat leviävät kautta verkon totuuksina. Uskallamme kuitenkin sanoa, että Janitskinin rahoituskuviot pitävät sisällään outouksia, vai miksi esim. hänen vaalirahoitustilinsä oli sama kuin MV-lehden tukitili? (3) Näiden perusteella voi tietty tehdä omia tulkintoja, mutta ymmärtääkseni Jessikka Aro ei ole sellaista tulkintaa tehnyt, että näiden perusteella esittäisi jonkin väitteen MV-lehden rahoituskuvioista. Sen sijaan perussuomalaisten Jussi Halla-aho on ruplarahoituksesta MV-lehden yhteydessä puhunut.

Mikäli laajennamme kuviota, on aivan oikeutettua sanoa, että Suomeen kohdistetun propagandan taustalla on myös venäläisrahaa. Enkä nyt tarkoita Johan Bäckmania, vaan Itä-Ukrainassa Venäjän miehittämillä alueilla työskentelevää, MV-lehden nykyistä ”päätoimittajaa”, Janus Putkosta. Egorova Leaksin yhteydessä Putkosen toiminnasta paljastui paljon, myös se, että tuolloin Putkosen toimittaman propagandistisen DONi Newsin taustalla on venäläinen raha. (4) Putkosen toimittama, disinformaatio ja propaganda, ulottui myös Suomeen suomalaiselle yleisölle. Hän kirjoittamia propagandistisia kirjoituksia julkaistiin MV-lehdessä jo Ilja Janitskinin aikana. Mikä tilanne mahtaakaan olla nyt, kun Putkonen vastaa koko MV-lehdestä turvapaikassaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. MV-lehden verkkosivujen perusteella sokean reetankin pitäisi ymmärtää kenen tarinaa Putkonen toistaa.

Jessikka Aroa on myös kritisoitu trolli-sanan liiallisesta käytöstä. On totta, että trolli-sana on kokenut inflaation sitten vuoden 2014 ja 2015, mutta onko tämä toimittaja Aron vika? Ei missään nimessä! Ei, vaikka hänen työn kautta termi nousi tässä asiayhteydessä laajempaan tietoisuuteen. Se, että termi on kokenut inflaatiota, on oikeastaan meidän kaikkien vika, unohtamatta sitä, että selkeän tarkoituksellisesti tiettyyn viiteryhmään kuuluvat ihmiset pyrkivät vesittämään termiä ynnä tekemään siitä naurettavan – saattaa sanan trolli, ja etenkin Venäjä-trolli, naurunalaiseksi. Muistetaan vaan mitä Roman Skaskiw kirjoittikaan artikkelissaan ”Nine Lessons of Russian Propaganda” totuuden vesittämisestä ja saattamisesta naurunalaiseksi. Samalla tavalla tässä tapauksessa sanan trolli merkitystä pyritään muuttamaan ja muodostamaan sen ympärille voimakkaita negaatioita ynnä leima, joka leimaa käyttäjänsä. Teoksessaan Aro esittelee, kuinka ihminen leimataan ”mätä silli” -metodilla. Onko sanoillekin käymässä samoin?

Tapauksissa, joissa puhutaan Pietarissa toimivan Internet Research Agencyn eli Pietarin trollitehtaan työntekijöistä, on perusteltua puhua trolleista. Toki asiayhteyden on hyvä olla selkeän, kuten sen voidaan katsoa olevan kirjassa, johon kimmokkeena on toiminut yhtäältä Aron toimeenpanema joukkoistettu kysely Venäjän nimettömistä verkkohäiriköistä ja joka toisaalta perustuu Aron, ja muutamien muiden hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden, henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kokemuksiin, joita ei missään nimessä tule väheksyä, eikä leimata pelkästään kiusaamiseksi tai häirinnäksi, kun käytännössä kyseessä on väkivallalla uhkailua, psyykkistä väkivaltaa, tarkoituksellisesti koettaa tehdä kohteen päivittäinen elämä mahdottomaksi. Väkivallan uhka on todellinen, ei kuvitteellinen, Venäjällä tämä uhka on myös konkretisoitunut ulottuen toisinaan maan rajojen ulkopuolellekin. Toki meillä Suomessa konkreettisin väkivallan uhka Jessikka Aroon tulee maamme rajojen sisäpuolelta, ikävimmässä tapauksessa puheet väkivallasta realisoituvat – kirjoittajien toiveet ”venäläisestä itsemurhasta” muuttuvat todeksi ääriajattelun nostaessa päätään ja mahdollisesti kanavoituessa sanoista teoiksi.

Itsessään uhkailu on vastenmielistä ja raukkamaista, samalla myös tuntuu siltä, että kaikki eivät ole sisäistäneet sitä, että kyseessä on uhka, joka voi – ikävässä tapauksessa – realisoitua. Sanat voivat muuttua reaalimaailmassa todellisiksi teoiksi, siinä vaiheessa on turha vedota tietämättömyyteen, tai todeta vitsailleensa. Yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen ja lopulta kansakuntien radikalisoitumisesta on käyty viime aikoina varsin paljon keskustelua, silti osa tuntuu kieltävän sen mahdollisuuden, että Suomessa puheista siirryttäisi tekoihin. Vedotaan sivistykseen, mutta muistakaamme 90-luvun Jugoslaviaa – sielläkin sivistyksen pinta oli lopulta tavattoman ohut kätkien alleen vuosisataisen vihanpidon. Edellinen tuomionpäivän toteamus ei tarkoita, että Suomessa näin kävisi, vaan tarkoitan sitä, että ei pidä tuudittautua liialliseen turvallisuudentunteeseen ja kuvitella, että olemme suojassa äärimmäisimmiltä teoilta. Emme ole!

Kirjasta

Vaikka tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole olla kirja-arvostelu, tähän loppuun lausun (kirjoitan) myös muutaman teosta arvioivan lauseen, jo itsessään sen tähden, koska teos ynnä kirjoittaja sen ansaitsevat.

Jessikka Aron kirjaprojekti oli pitkä, moni epäili (ja epäilemättä myös toivoi), että kirja ei koskaan valmistuisi ja tulisi julkaistuksi. Epäilijät olivat väärässä, Jessikka Aro sai teoksen kaikesta häirinnästä, kiusaamisesta ja psyykkisestä väkivallasta huolimatta valmiiksi. Kovien kansien väliin realisoitui teos, joka on odottamisen arvoinen, ja joka on eräs tämän syksyn merkittävimmistä teoksista.

Jessikka Aron Putinin trollit teoksen julkistamistilaisuudessa.















Teoksessaan Aro onnistuu välttämään ne lukuisat sudenkuopat, joita hänen matkalle oli aseteltu ja joihin olisi ollut mahdollista langeta. Teosta syventää merkittävällä tavalla se, että siinä käydään Aron omien kokemusten ohella läpi useiden muiden henkilöiden kokemuksia – heitä kaikkia yhdistää se, että häiritsijät ovat henkilöitä tahi ryhmiä, joita voi vähimmillään kuvailla Kreml-mielisiksi – minusta he eivät ole Venäjän asialla vaan Kremlin asialla – osan työskennellessä Venäjän johdon hyväksi, ja saaden, muodossa tai toisessa, korvauksen työstään. Joukossa on varmasti hyödyllisiä idiootteja, jotka on tavalla tai toisella onnistuttu masinoimaan mukaan tällaiseen kampanjaan. Henkilöitä, jotka eivät välttämättä alussa ymmärtäneet mihin ryhtyivät, ja nyt on myöhäistä lopettaa, koska vauhti on liian kova. Totuuden tunnustaminen tarkoittaisi oman maailmankuvan täydellistä romahdusta, tehtävä, johon kaikista ei ole, joten katkeroittavaan valheeseen uppoudutaan entistä syvemmälle.


Jessikka Aron Putinin trollien rakenne, useiden henkilöiden kokemusten käyminen läpi, saa aikaan sen, että lukijana en jäänyt kaipaamaan mitään selkeää analyysiosuutta, vaan teos kokonaisuutena ja siinä sisällä rinnakkaisten kokemusten kertaaminen ja tarkastelu saa aikaan sen, että lukijalle muodostuu varsin kattava kuva siitä, millaisin keinoin ja tekniikoin kohteiden kimppuun on sanoin ja teoin hyökätty, kuvausten kautta lukijan on myös mahdollista saada kuva ja riittävästi todisteita siitä, kuka ja millaiset voimat toiminnan takana on. Osan operaatioista on suorittanut valtiotason operaattori, näin on myös käynyt Suomessa, osan taustalla ollessa erilaiset alemman tason operaattorit ja hyödylliset idiootit. Usein toiminta on verkostoitunutta, mikä mahdollistaa hämärryttämisen ts. taustojen piilottamisen ja kätkemisen, jolloin toiminta näyttäytyy enemmän omaehtoiselta, paikalliselta, toiminnalta. Jota uskomusta vielä ruokitaan viestinnällisin keinoin, tai turvautumalla whataboutismiin tai esittämällä perusteettomia epäilyjä tahi syytteitä kohteesta, jonka maine (ja elämä) on tarkoitus tuhota. Valitettavasti Suomesta löytyy korkealtakin tasolta henkilöitä, jotka ovat valmiit kieltämään Aron kokemusten paikkansapitävyyden, ja vielä enemmän kieltämään sen, millainen taho toiminnan taustalla on – heidän motiiveja media ei pahemmin ole ryhtynyt tonkimaan. Aihetta olisi, sillä kaikkea ei voi ”höperyydellä” kuitata.

Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta on teoksena laaja, yli neljäsataa sivua asiaa, mikä saa aikaan sen, että aiheeseen perehtynyt lukija tulee myös pohtineeksi sanojen ja termien tarkoitusta. Uskon kuitenkin, että Jessikka Aro on käyttänyt runsaasti harkintaa päätyessään käyttämiinsä ilmauksiin esim. kuvaillessaan Ylellä toiminutta myyrää – mietin, olisinko käyttänyt samaa termiä vaiko jotain toista. Termin käyttö on ymmärrettävää ja perusteltua, vaikka myyrä pitääkin sisällään voimakkaan tunnelatauksen.

Ja kuten aiemmin viittasin, itse olisin ehkäpä kuvaillut näitä henkilöitä Kreml-mielisiksi, mutta Venäjä-mielinen kuvauksen käyttö sekin on perusteltua, koska media ynnä erilaiset julkaisut ja analyysit Ukrainankin sodan alkuvaiheissa käyttivät kyseiseen viiteryhmään kuuluvista nimitystä Venäjä-mielinen. Mutta ovatko he oikeasti Venäjä-mielisiä, vaiko lähinnä Kreml-mielisiä, vaikka (kenties) kuvittelevatkin olevansa Venäjän asialla. Mitä he eivät mielestäni ole. He ovat Kremlin asialla, eivät Venäjän (maa) ja venäläisten (kansa), vaikka he kenties niin kuvittelevatkin olevansa.

Kun tarkastellaan kokonaisuutta ja aihetta, Aron teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja aivan kuten edellä viittasin, eräs tämän kirjasyksyn merkittävimmistä teoksista, joka on kirjoitettu tyylillä, mikä viehättänee myös sellaista lukijaa, jolle aihepiiri ei ole tuttu, joka ei ole perehtynyt informaatiosotaan, propagandaan, häirintään kuin korkeintaan pinnallisesti. Useissa kohdin teostaan Aro kirjoittaen kärsivällisesti avaa ja kuvaa käyttämiään termejä tehden ne näin ymmärrettävämmiksi.

Jessikka Aro päättää kiinnostavan ja tarkkanäköisen Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, toteamukseen

Tuntui, että olin tehnyt parhaani”.

Johon omasta puolestani totean, että olet totisesti tehnyt enemmän kuin tarpeeksi. Merkittävän teon ja teoksen, kiitokset siitä!


Marko



Kuvat Marko Enqvist.



torstai 24. lokakuuta 2019

Johan Bäckman – Sandarmohin haudoilta Donbasin raunioille


Nyt kun Johan Bäckman, MV-lehden perustanut Ilja Janitskin, ja hänen sijaisena sekä ”sisällöntuottajana” MV-lehdessä toiminut Asta Tuominen ovat toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneessa rikosasiassa  – jossa Aroon kohdistui muun muassa psyykkistä väkivaltaa, häirintää, uhkaamista, maalittamista – hovioikeudessa, on hyvä tarkastella mihin kaikkeen muuhun Johan Bäckman on ennättänyt tässä viime aikoina, näkökulman kohdistuessa lähinnä julkaisu- ja ”uutistoimintaan”. Lukijoille myös tiedoksi se, että ajankohtaisuudesta huolimatta, katson ettei tässä yhteydessä ole järkevää ryhtyä avaamaan kovinkaan laajalti Johan Bäckmanin henkilöhistoriaa, se liene kaikkien kirjoituksestani kiinnostuneiden tiedossa. Lyhyt yhteenveto Johan Bäckmanin edesottamuksista löytyy blogistani ”Bäckman vierailee MV-median striimissä – Mikä mies on Bäckman?”.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2018.






















Oppitunti – näin uutiset syntyvät

Johan Bäckmanin vieraillessa Armeniassa, pääsimme näkemään, kuinka poliitikkoon (Päivi Räsänen) kohdistuvasta esitutkinnasta tulee maan venäjänkielisissä medioissa ”iso” ”uutinen”. Iso ja uutinen lainausmerkeissä, koska uutisen merkittävyydestä sikäläisissä venäjänkielisissä medioissa meillä on vain Johan Bäckmanin välittämä informaatio, ja uutinen lainausmerkeissä siksi, koska kyseessä on kokonaisuus huomioiden muutakin kuin uutinen – kyse on myös informaatiovaikuttamisesta ja siihen liittyvistä pyrkimyksistä.


Samaisen uutisen tiimoilta Bäckmanin kommentointi julkaistiin myös armenialaisen Իրավունք TV:n (Iravunk TV) YouTube-kanavalla otsikolla ”Քրեական գործ է հարուցվել` Աստվածաշնչից մեջբերում անելու համար. Յոհան Բեկման” eli Raamatun lainaamisesta rikosasia. (1)

Johan Bäckmanin Facebook-tililtä.













Tekniikka on eri variaatioineen tuttu, jonka Jessikka Arokin esitteli kirjassaan Putinin Trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Toisinaan uutisen ”tekijä” (tässä tapauksessa Johan Bäckman), voi uutisen ”julkaisijan” toimen ohella esiintyä vieläpä itse uutisessa ”asiantuntijan” tai lausunnon antajan roolissa. Tällaiseen journalistisesti hyvin kyseenalaiseen toimintaan propagandamedioiden ohelle valtionmediat Venäjällä ovat syyllistyneet jo pidemmän aikaa. Toiminnan historia on pidempi, eikä Venäjä suinkaan ole ainoa maa, joka sellaiseen on (järjestelmällisesti) syyllistynyt. Valtioissa, joissa media on ohjailtu, mediaa voidaan hyödyntää (propagandistisessa) uutistuotannossa halutulla tavalla.

Tässä Räsäsen tapauksessa, uutisen tausta on totta, mutta – kuten yllä viittasin – sitäkin voi käyttää propagandistisiin tai muulla tavalla epäilyttäviin tarkoituksiin (vaikuttaminen, hybridisota tms.), koska itse uutisen ohella merkittävää on, millaisessa asiayhteydessä uutinen julkaistaan, kuka ja missä se julkaistaan, mitä muuta teemoja uutiseen viestinnässä yhdistetään, unohtamatta sitä, että millaiselle kohderyhmälle sitä jaetaan.

Toimintatapa ei suinkaan ole Johan Bäckmanille uusi, nimittäin hänen roolia ei voi väheksyä lapsikaappaus-kysymyksessä, kuten Echo Moskvan (Эхо Москвы) julkaisemassa uutisessa on mainittu, Venäjän mediassa Suomea koskettavissa lapsikaappausuutisissa lähteenä on lähes aina Johan Bäckman. (2) Echo Moskvan uutisessa tähdennettiin sitä, että todellisuudessa nämä lasten huostaanotot, joita Bäckman nimittää ”lapsikaappauksiksi”, ovat harvinaisia, uutisessa viitattiin myös kulttuurieroihin syynä lasten huostaanotoille. Echo Moskvan uutisessa vuodelta 2016 pyritään siis kertomaan venäläisyleisölle todellisuus Bäckmanin värittämän disinformatiivisen kuvan sijaan.

Kun Johan Bäckmanin sosiaalisen median virtaa tarkastelee. Havaitsee hyvin pian sen, kuinka hän pyrkii manipuloimaan uutisia, toimimalla asiantuntijana tai lausunnonantajana erilaisissa uutisissa tai suoranaisessa propagandassa, ja kun näiden ”mediatalojen” tausta on kyseenalainen, ei ole lainkaan ihme, että Bäckmanin viesti menee läpi kritiikittä, jolloin Echo Moskvan kaltaiset toimitukset ovat auttamatta alakynnessä, joutuessaan kamppailemaan valtiojohtoista disinformaatioverkostoa vastaan. On myös mahdollista, ja todennäköistäkin, että kolmansissa maissa Bäckmanin kyseenalaista taustaa ei välttämättä edes tunneta – tiedosteta – mikä on omiaan helpottamaan hänen työtä suomalaisena dosenttina. Aiemmin Ilja Janitskinin ja nyt Janus Putkosen komennossa olevan uuden MV-lehden kautta sopivat ”uutiset” välittyvät myös suomalaisille lukijoille.


Julkaisutoiminta osana vaikuttamista

Uutistuotannon ohella Johan Bäckman on osoittanut aktiivisuutta kustannustoiminnakin puolella. Adlibriksen verkkosivuilta löytyy pitkälle yli kymmenen teosta, joiden kustantajana on Johan Bäckman Publications. (3) Eikä meidän pidä unohtaa sitä, että Johan Bäckman on itse eräiden kirjojen tahi pamflettien kirjoittajana.

Viime vuosina Johan Bäckman Publications on kustantanut muun muassa seuraavat teokset, Lauri KarhunViimeinen luoti” sekä Petri ViljakaisenVilin sota” – kumpikin teoksista kuvaa Itä-Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa suomalaisen militantin silmin. Kirjoja on kuvattu propagandistisiksi. Länsi-Savossa kesällä julkaistun Petri Viljakaisesta tehdyn haastattelun perusteella, tuntuu siltä, ettei Viljakainenkaan aivan tyytyväinen ole julkaistuun teokseen. Samainen kustantamo on julkaissut muun muassa edesmenneen Matti Rossin höpö-höpö-teoksen ”Raunioista nousee Donbass” sekä Aleksandr DugininSuomalais-ugrilaisen sivilisaation historia ja maailmankuva”.

Kiinnittäisin kuitenkin vielä enemmän huomiota siihen, että Johan Bäckman Publications on julkaissut suomalaislukijoille Igor Panarinin teoksen hybridisodista, jonka julkistamisen yhteydessä järjestettiin Bäckmanin vetämät tilaisuudet Helsingin ohella Tampereella, paikalla oli Panarinin ohella kokojoukko ”kansallismielisiksi” itseään kuvailevia henkilöitä esiintyjinä tahi vieraina. Sekä Armas Mashinin ja Sergei Veriginin kiistanalaisen historiantulkinnan Sandarmohin vainajista, juuri sopivasti hetkenä, jona Sandarmohissa, Stalinin vainoissa tapetut ja sinne haudatut ovat otsikoissa. En ole lukenut kirjaa, mutta julkaisun tapahtuessa aikana, jona Venäjällä valkopestään Josif Stalinia ja Sandarmohin synkeää historiaa tutkineita vainotaan – jollaisen kohteeksi Sandarmohin haudat löytänyt historian harrastaja ja kansalaisaktivisti Juri Dmitriev on Venäjällä joutunut – tällainen kirja herättää vahvan epäilyn historian valkopesusta, etenkin kun toisena kirjoittajana on kyseenalaistettu Sergei Verigin,  eikä Johan Bäckmanin kaveripiiriin kuuluva Armas Mashinkaan mikään viaton poikanen ole.



























Johan Bäckmanin viime aikoina kirjoittamia ja julkaisemia teoksia ynnä pamfletteja yhdistää kaikella tapaa Venäjän sen hetkisen narratiivin toistaminen. Kirjoilla ja pamfleteilla näytetään myös iskettävän sen hetkiseen pinnalla olevaan aiheeseen, mikä – valistuneessa lukijassa – herättää väkisinkin epäilyksiä teosten tarkoitusperästä, etenkin kun huomioidaan teosten voimakas (toisinaan paatoksellinen) Venäjän narratiivin toisto.

Aivan kuten uutisia, näitä teoksiakin voi pitää osana Venäjän informaatiovaikuttamista – teosten kohdeyleisön asuvan pääasiassa Venäjän rajojen ulkopuolella, toisin kuin uutisten, joista useimmissa tapauksissa ensisijainen kohdeyleisö näyttää asuvan Venäjällä tai puhuvan äidinkielenään venäjää. Tässäkin kohdin on kuitenkin hyvä huomioida se, että osa uutisista voi lopulta tavoittaa muodossa tai toisessa myös meidät suomalaiset, uutisen tultua julkaistua esim. MV-lehdessä, tai jollain toisella disinformatiivisella alustalla, kuten vaikkapa Juha Korhosen ”toimittamassa” AD-nettiradiossa tai Nettiuutisissa, joissa niissäkin Johan Bäckman toisinaan saa palstatilaa.

Johan Bäckmanin ”kyydissä” pääsemme Sandarmohin haudoilta Donbasin raunioille, raunioille, joita ei olisi, jollei Venäjä olisi masinoinut sotaa Ukrainaan ja ylläpitäisi tätä käynnissä olevaa sotaa.


Marko








sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Venäjän asevoimien aktiivisuus Ukrainan tuntumassa sekä miehitetyillä alueilla


Venäjän monikansalliset sotaharjoitukset Tsentr19, johon Venäjän ohella otti osaa joukkoja Kiinasta, Intiasta, Kazakstanista, Kirgisiasta, Tadžikistanista ja Pakistanista sekä Uzbekistanista, sekä Union Shield 2019, johon Venäjän ohella osallistui joukkoja Valko-Venäjältä ovat päättyneet. (1) Tsentr-19 järjestettiin 16. – 21. syyskuuta 2019, harjoitukseen otti osaa 128 000 sotilasta kahdeksalla eri alueella Venäjällä, sekä Kaspianmerellä ja Kirgisian, Kazakstanin sekä Tadžikistanin alueilla. (2) Union Shield 2019 sotaharjoitus järjestetään joka toinen vuosi Venäjän ja Valko-Venäjän kesken. Tänä vuonna tämä viikonmittainen yhteisharjoitus järjestettiin Venäjällä Mulinon harjoitusalueella Nizninovgorodin alueella (oblast). Harjoitukseen otti osaa yhteensä noin 12 000 sotilasta Venäjältä ja Valko-Venäjältä. (3)

Tässä kirjoituksessa kyseiset harjoitukset, merkittävyydestään huolimatta, ovat statistin roolissa katseen kiinnittyessä Venäjän asevoimien aktiivisuuteen Ukrainan rajan tuntumassa sekä Ukrainalta miehitetyllä Krimin niemimaalla. Tämä aktiivisuus, jota tarkastelemme, pitää sisällään erilaiset sotaharjoitukset, joukkojen siirrot ja vastaavat toimet. Tällä kertaa en kuitenkaan tarkastele, muuta kuin pintapuolisesti, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivia venäläisjoukkoja sekä alueelle sijoitettuja 1. ja 2. armeijakuntaa. Venäjän miehittämän Krimin niemimaan osalta huomioin harjoitukset sekä joukkojen siirtoja niemimaalle, unohtamatta Venäjän ilmavoimien sekä laivaston ilmavoimien toteuttamaan lentotoimintaa miehitetyn niemimaan sekä Mustanmeren ja Asovanmeren ilmatilassa.

Sotilasparaati Luhanskin lentokentän alueella, lokakuu 2019.



















Venäjän ilmavoimat sekä Mustanmeren laivaston ilmavoimat Ukrainan lähialueilla


Tällä kertaa kiinnitän huomiota erityisesti Venäjän ilmavoimien ja merivoimien ilmavoimien aktiivisuuteen Ukrainan eteläosiin rajoittuvilla alueilla, tämä aktiivisuus voidaan jakaa karkeapiirteisesti neljään osaan:

- joukkojen siirtoihin
- ilmavalvontaan
- tiedusteluun
- harjoitteluun

joista yksi lento voi pitää sisällään useampaa eri tarkoitusta esim. harjoituslennolla voi olla samanaikaisesti joikin toisarvoinen tehtävä, tai joukkojen siirrolla mukana olevilla suojakoneilla voi olla toisarvoisia tehtäviä, (kuten tiedustelu).

On kuitenkin hyvä huomioida se, että Venäjä suorittaa kaiken aikaa tiedustelu- ja valvontalentoja myös alueilla, jotka rajoittuvat Ukrainan pohjois- ja koillisosiin Tšernihiv-Harkova välillä.























Venäjän ilmavoimien ja Mustanmeren laivaston ilmavoimien lentokoneiden ja helikoptereiden tiedustelulentoreittejä Ukrainan eteläosien tuntumassa Asovanmeren ja Mustanmeren sekä Venäjän miehittämän Krimin niemimaan ilmatilassa. Tämän vuoden kuluessa Venäjän ilmavoimat ja laivaston ilmavoimat on suorittanut yhteensä 79 tiedustelulentoa Sukhoi Su-24MR ja Iljushin Il-20M tiedustelukoneella, (viime vuonna samana aikana vastaavia lentoja oli 62).

Venäjä suorittaa miehittämällään Krimillä säännöllisesti tiedustelu- ja valvontalentoja miehitetyn Krimin ja Ukrainan välisellä rajavyöhykkeellä Kamov Ka-27 ja Kamov Ka-52 helikoptereilla, jotka operoivat Dzhankoin helikopteritukikohdasta. Kamov Ka-52 taisteluhelikopterit kuuluvat Venäjän maavoimien alaiseen helikopterirykmenttiin.

Tiedustelulennot tiedustelulennokeilla

Alla olevassa kartassa havainnollistettu Venäjän tiedustelulennokeilla suorittama aluevalvonta sekä sotilaallinen tiedustelu Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin, toteuttajina pääasiassa Venäjän maavoimiin kuuluvat yksiköt. Kesän rauhallisemman periodin jälkeen Venäjä on lisännyt merkittävästi tiedustelulennokkien käyttöä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Maan toimesta tiedustelulentoja on suoritettu droneilla myös Asovanmeren yllä Mariupolin edustalla, näistä lennoista osa on lähtenyt matkaan Venäjän maaperältä, osan vastaavasti lähtiessä matkaan Venäjän miehittämältä alueelta Mariupolin itäpuolella.

Samalla tavalla Venäjä on suorittanut tiedustelulentoja droneilla omalta maaperältään Luhanskin oblastin alueelle, joka on Ukrainan hallinnassa. Valtaosa venäläisjoukkojen Ukrainan hallinnoimille alueille ulottuvista tiedustelulennoista lähtee matkaan miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa, toisinaan lennot ulottuvat esim. Orlan-10 tiedustelulennokeilla Kramatorskin alueelle saakka.

Lokakuussa Venäjä on suorittanut miehittämältään Krimin niemimaalta käsin tiedustelulentoja Ukrainan kontrolloiman alueen sekä Ukrainan aluevesien tuntumaan Forpost -tiedustelulennokeilla.





















Venäjän sotaharjoitukset Ukrainan eteläosiin rajoittuvilla alueilla

Venäjä on järjestänyt eteläisen sotilaspiirin alueella lukuisia erikokoisia harjoituksia, Ukrainan kannalta merkittävimmän maa järjesti panssarien tukemilla mekanisoiduilla joukoilla Rodionovkan kylän alueella Rostovin oblastin länsiosissa. (4) Venäjä on myös toimittanut lisää kalustoa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoiville joukoilleen eli 1. ja 2. armeijakunnalle. Lokakuun alkupuolella Luhanskissa järjestettiin sotilasparaati, johon osallistui panssarikaluston ohella miehistönkuljetusajoneuvoja sekä lähi-ilmatorjuntajärjestelmiä. Kuten aiemmin, todennäköisesti tässäkin tapauksessa paraatiin osallistuneet joukot kalustoineen sijoitetaan alueelle osaksi Venäjän asevoimien yksiköitä tai Venäjän proxy-joukkoihin.

Syys-lokakuun vaihteessa Kamensk-Šahtinskiin saapui kaksi junallista kalustoa, kaluston joukossa on myös ikääntyneitä T-62M taistelupanssarivaunuja, joita on reilun vuoden aikana toimitettu eripuolilta Venäjää useita satoja Kamensk-Šahtinskin ulkopuolella sijaitsevalle materiaalivarikolle ja varastolle. Kamensk-Šahtinskin alue Russkojen, Kuzminkan ja Kadamovskyin varikko- ja harjoitusalueiden ohella on alueita, joille on varastoitu Itä-Ukrainassa operoivien joukkojen kalustoa sekä reservejä. Melko varmasti osa Kamensk-Šahtinskiin toimitetusta kalustosta on jatkanut matkaansa Syyrian hallinnon joukoille. (5)

Syyskuussa venäläinen Yunarmija eli lapsille ja nuorille tarkoitetut joukot esiintyivät ensimmäistä kertaa näkyvämmin Ukrainalta miehitetyn Luhanskin alueella. Ei ole täyttä varmuutta osallistuiko harjoituksiin vain värvättyjä paikallisia nuoria, vai olivatko he Venäjältä alueelle saapuneita teinejä kouluttajineen. Merkittävämpää tässä onkin se, että tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka Venäjä järjestelmällisesti militarisoi miehittämiensä alueiden lapsia, ja siinä sivussa ”kasvatuksellisesti” de-humanisoi ukrainalaisia ja Ukrainan liittolaisia.

Miehittämällään Krimin niemimaalla Venäjä on suorittanut useita erikokoisia harjoituksia loppukesän ja alkusyksyn kuluessa, kuten Rostovin oblastin alueella järjestetyissä harjoituksissa, osalla Krimillä harjoitelleista joukoista kalustoon oli merkitty ”omatunnisteet” (valkoiset viivat). Sotaharjoituksiin osallistuva kalusto on harvemmin merkitty näin.

Maihinnousuharjoitus miehitetyllä Krimillä.



















Krimillä Venäjän Mustanmeren laivastoon kuuluvat merijalkaväenyksiköt suorittivat maihinnousuharjoituksen, samaten Venäjän kansalliskaarti (Rosgvardija) on harjoitellut Kaukasuksen alueen ohella Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla syksyn aikana. (6)




















Venäjän joukkojensiirtoja Ukrainan tuntumassa lokakuussa

Loppuyhteenvedossa katsaus Venäjän suorittamiin joukkojensiirtoihin ja eräisiin merkittäviin harjoituksiin Ukrainan tuntumassa, sekä Läntisen sotilaspiirin alueella. Joukkojensiirroissa huomioitu vain merkittävimmät kalustosiirrot lokakuun puolella, harjoitusten kohdalla aikajana on sama. On kuitenkin syytä huomioida, että tiedot siirroista eivät missään nimessä ole kattavat, koska esim. erilaisille sosiaalisen median alustoille tietoja päivittyy myös jälkikäteen. Ja toisaalta mikäli Venäjä siirtää kalustoa Kaukoidän alueelta materiaalivarastoista länteen, kestää viikosta pariin, kunnes kalusto on saapunut lopulliselle pääteasemalle.

Alla olevaan karttaan olen merkinnyt huomioitavia kalustosiirtoja ja muita tapahtumia lokakuulta (ja eräissä tapauksissa kesän lopulta) – yhteenveto tapahtumista kartan alla.

Karttapohja Liveuamap.com.




















1. Rjazanin oblastin alueella kaluston- ja joukkojensiirtoa rautateitse (lokakuun 5.).

2. Kamensk-Šahtinskissa (Rostovin oblast) ratapihalla kaksi junaa raskasta kalustoa, joukossa ikääntyneitä T-62M taistelupanssarivaunuja.

3. Moskovan länsipuolella Seljatinon ratapihalla tavarajunallinen miehistönkuljetusajoneuvoja, mallia BTR-80 tai BTR-82 (lokakuun 8.).

4. Rostovin oblastin länsiosa, Ukrainan rajan tuntumassa Rodionovkan alueella mekanisoituyhtymä harjoittelemassa, vahvuuteen kuului myös taistelupanssarivaunuja sekä panssarihaupitseja. (7)

5. Maslovkan ratapihan alueella Voronezhin oblastissa taistelupanssarivaunuja (lokakuun 7.).

6. Povorinossa Voronezhin oblastin itäosassa kuvattu tavarajuna kuljettamassa sotilaskalustoa länteen/luoteeseen.

7. Volgogradin alueella tavarajunallinen kalustoa siirtokuljetuksessa, joukossa esikunta ja elso-kalustoa (lokakuun 3.).

8. ja 9. Valko-Venäjän itäosissa Gomelin ja Mogilevin alueella Valko-Venäjän maavoimien kalustoa liikkeellä etelään. Gomelin alueella todennäköisesti myös Venäjän maavoimien yksiköitä.

10. Kesän lopulla Belgorodin ja Voronezhin oblasteissa järjestettiin kattavat mobilisointiharjoitukset. Harjoituksia voi verrata sotatilaa/-aikaa edeltävään mobilisaatioharjoitukseen.

11. A-130 tiellä, Roslavlin alueella, venäläistä panssarikalustoa siirtokuljetuksessa liikkeellä Valko-Venäjän suuntaan (lokakuun 15.).

Maslovka, Voronezhin alue (lokakuu 2019).




























Muita karttaan liittyviä huomioita.

Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella VDV eli maahanlaskujoukot on suorittanut kalustonsiirtoharjoituksia rautateitse. Lokakuun 9. Kostromassa osia kaartin 331. maahanlaskurykmentistä poistui tukikohdasta yöaikaan. Harjoituksen laajuudesta ei ole ennalta tietoa.

Nizhnynovgrodin alueella Mulinossa järjestettiin Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen Union Shield 2019 sotaharjoitus, samalla alueella järjestettiin lokakuun 8. – 10. Venäjän Echelon-2019 (Эшелон-2019) sotaharjoitus, johon otti osaa erikoisvarusteltuja BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvoja, joissa on uudistetut hallinta-, viestintä ja komentojärjestelmät sekä GLONASS-anturit. (8)

Venäjän miehittämien Itä-Ukrainan alueiden ja Krimin niemimaan ohella venäläisyksiköt ovat osoittaneet aktiivisuutta Moldovan itäosan Transnistrian alueella, näin ollen Ukrainan eteläosaan kohdistuu painetta idästä länteen. Samalla Venäjän Mustanmeren laivasto on järjestänyt miehitettyä Krimin niemimaata ympäröivillä merialueilla erisuuruisia laivastoharjoituksia normaalin partiotoiminnan rinnalla. Vastaavasti Asovanmerellä Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n alainen rannikkovartiosto operoi edelleen aktiivisesti kyseisellä merialueella useammalla pinta-aluksella, jatkaen ukrainalaisiin Mariupolin ja Berdjanskin satamiin purjehtivien rahtialusten häirintää.

Lokakuun aikana Kaliningradin alueella Venäjän Itämeren laivasto on harjoitellut pinta-alusten ohella parilla kymmenellä lentokoneella ja helikopterilla, niin ikää lokakuussa Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella hajautettiin Venäjän ilmavoimien 60 taistelukonetta ja kymmenen kuljetuskonetta varalentokentille sotaharjoituksessa.

* * *

Venäjän jatkaessa Krimin niemimaan miehitystä ja osallistuessa aktiivisesti sotaan Itä-Ukrainassa, maan suorittamat joukkojen siirrot kuin myös mobilisaatioharjoitukset sekä yllätysharjoitukset ovat omiaan kuluttamaan resursseja myös Ukrainassa – maan on huomioitava ne ja niihin sisältyvät riskit. Venäjä toimittaa jatkuvasti joukkoja ja kalustoa Itä-Ukrainaan, myös ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat tehneet lukuisia havaintoja joukkojen siirroista rajan yli Venäjältä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille.

Runsaista todisteista huolimatta kansainvälisen yhteisön toiminta on vajavaista antaen signaalin, joka Venäjällä tulkitaan oikeudeksi jatkaa toimintaa ts. Ukrainan painostusta ja sotaa entiseen tapaan. Painostuksen eräs muoto on runsas sotilaallinen aktiivisuus miehitettyjen alueiden ohella Ukrainan ympäristössä, sekä hybridioperaatioina vapaan Ukrainan alueella.


Marko



Lähteinä käytetty myös seuraavia twitter-tilejä: @pmakela1, @galandecZP, @GlasnostGone ja @akihheikkinen sekä @RUSexercises. Twitterin ohella käytetty myös muita sosiaalisen median alustoja.



keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Twitter, taistelu verkkohäirintää vastaan – paljon melua tyhjästä

- verkkohäirikkö ”MarcoEnqvist70” aikaansaannokset     

Twitter on puheissa luvannut käydä taistoon verkkohäirintää ja vihapuhetta vastaan, omien havaintojeni mukaan puheita on ollut paljon, tekoja ei niinkään, vaikka toisinaan kampanjaluonteisesti saatetaankin poistaa suurin joukoin erilaisia bottitilejä tms. Tilanne on siis edelleen samainen, jollainen kuvataan toimittaja Jessikka Aron kirjassakin – paljon melua tyhjästä Twitterin ja Facebookin ollessa laiskoja (haluttomia) puuttumaan verkkohäirintään.

En erityisemmin pidä sanasta ”vihapuhe”, joten siksi en sitä tämän kirjoituksen otsikossa käyttänyt. Mielestäni terminä se, aivan kuten termi koulukiusaus, väheksyy tekoa ja sen luonnetta. Koulukiusaaminen ei ole kiusaamista vaan se on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, samalla tavalla verkossa tapahtuva vihapuheeksi kutsuttu häirintä pitää sisällään uhkailua, pelottelua, herjaamista, kunnianloukkauksia, joten itse en pidä järkevänä, että tekoja vesitetään vihapuhe-termin alle, joka terminä on helpohkoa kääntää sen sisältämää tärkeää ajatusta vastaan ja ryhtyä puhumaan ”ajatuspoliisista”, ”poliittisesta poliisista” jne. Mutta ymmärrän erinomaisesti, miksi monet turvautuvat termiin ”vihapuhe” kuvatessaan näitä tapahtumia, koska olemassa ei oikeastaan ole yksiselitteistä ja riittävän täsmällistä korvaavaa termiä.

Etenkin toimittaja Jessikka Aron kokemusten myötä verkkohäirintä ja -vaino, joka eteni myös ulos verkosta, päätyi otsikoihin ja aina oikeuteen saakka. Osa laajamittaisessa häirinnässä ja vainossa mukana olleista päätyi oikeuteen saaden rangaistuksensa, tuomio ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen. Käräjäoikeudessa tuomittu kolmikko on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. Jessikka Aro on kirjoittanut kokemuksistaan, piakkoin ilmestyvän (nyt jo ilmestyneen), kirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Aron kohdalla häirintään ovat syyllistyneet Suomessa laitaoikeiston ja ”kansallismielisten” ohella Venäjän hallintoa tukevat yksittäiset henkilöt ja muut vastaavat tahot, joukossa on myös ammattimaisempia toimijoita. Aron häirintä on myös levinnyt maamme rajojen ulkopuolelle, saaden alkunsa hänen ryhdyttyä tutkimaan Pietarin trollitehdasta Venäjällä. Melkeinpä voidaan sanoa häirinnän alkaneen maamme rajojen ulkopuolelta Johan Bäckmanin tarkoituksellisen aktiivisuuden seurauksena.

Tässä kirjoituksessa en tarkastele tämän tarkempaa Jessikka Aron kokemaa häirintää ja häneen kohdistettua, laajamittaista, lokakampanjointia – aiheesta kirjoitin aikoinaan blogin ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”. (1) Sen sijaan kuvien ja lyhyiden informatiivisten selontekojen kautta käyn läpi häirintää, joka on kohdistunut minuun – ja joka näyttää leviävän sosiaalisen median ja internetin ulkopuolelle.

Aloitan kuvakollaasilla, johon olen yhdistänyt joitain ”MarcoEnqvist70”-tilin twiittejä, jonka jälkeen tarkastelen yksityiskohtaisemmin muutamia muita twiittejä kuvakaappauksina. Sain tilin ”MarcoEnqvist70” riesakseni helmikuussa 2017, vinkin tilin olemassa olosta sain 17. helmikuuta, jolloin tili oli ollut toiminnassa pari päivää. Olen raportoinut tilin toiminnasta itse useita kertoja, tiedän muiden raportoineen kymmeniä tai jopa satoja kertoja, mutta tähän päivään mennessä Twitter ei ole nähnyt tilin toiminnassa väärää, josta voimme päätellä… mitä?























Yksikään oma raporttini ei ole johtanut mainittavaan toimenpiteeseen, ei edes raportointi siitä, että tili esiintyy minuna (identiteettivarkaus). Alun perin tilin ulkoasu muistutti enemmän omaani, kuvituksessa käytettiin myös minun ottamia valokuvia, kuten alla olevassa kuvakaappauksessa tilin taustakuvana on kuva, jonka olin ottanut edellisen kotini ikkunasta. Esittelytekstissä on mainittu nimeltä SSS-Radio, jolle tuolloin kirjoitin blogeja. Totuudenvastaisesti väitetään EKRE:n rahoittaneen SSS-Radiota.



























MarcoEnqvist70”-tili aloitti toimintansa helmikuussa 2017, voidaan sanoa, että ensimetreiltä lähtien tilin taustalla olevan henkilön – henkilöiden – tavoitteena on ollut minun hiljentämisen ohella löytää kotipaikkani. Asuessani Lahdessa, hänen/ heidän onnistui paikantaa sosiaalisessa mediassa julkaisemieni kuvien perusteella asuinpaikkani. Tästä kokemuksesta viisastuneena, julkaisen nykyään hyvin harkiten kuvia, joiden perusteella voisi päätellä missä asun. Seuraavaksi pari kuvakaappausta twiiteistä, joissa tilin taustalla oleva taho hakee minusta tietoja tai päättelee missä asun. Olen itse poistanut kuvista henkilö- tai tunnistetietoja.














Etsinnän ja tietojen keruun ohella uhkailu, pelottelu ja niihin rinnastettava toiminta on kuulunut repertuaariin alkuhetkistä lukien.































































Turvautuminen häpäisyyn ja nolaamiseen (= mätä silli) on eräs keino uhkaamisen ja pelottelun rinnalla, jolla tällaiset häiriköt koettavat hiljentää kohteitaan. Heidän tavoitteena on myös saada tietoonsa työpaikan osoitetiedot tai tietoja lähisukulaisista, jolloin ”operaatio” voidaan ulottaa koskettamaan heitäkin ja näin painostaa ”kohdetta” lopettamaan toimintansa. En tiedä onko entisiin työpaikkoihini oltu häiriköiden toimesta yhteydessä, eikä oikeastaan edes kiinnostakaan.

Alla olevista kuvista muiden kuin minun kasvot ”sotkettu” toimestani.







































Aivan kuten yllä jo nähdään, kyseinen taho pyrkii myös leimaamaan muita henkilöitä, jotka osallistuvat toimintaan, jota hän/ he eivät tue. Tämän vuoden puolelta esimerkkejä löytyy muitakin, mutta koska en halua vetää kyseisiä henkilöitä ja tahoja mukaan tähän kirjoitukseen, en tässä yhteydessä julkaise tämän enempää kuvia, joissa esiintyy henkilöitä, jotka päätyvät tietämättään arvostelun ja pilkan kohteeksi.

Toisinaan häirintään on osallistunut muitakin tilejä, jotka toimivat koordinoidusti sekä keskenään viestitellen. Erityisesti tili ”@HalmisenLaura” oli yhdessä vaiheessa todella aktiviinen, kantaen hetkellisesti päävastuun häirinnästä. Tilin taustalla oleva (mies)henkilö häiriköi myös Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmista. Tietyt tekijät antavat olettaa, että tilien taustalla on eri henkilöitä.

Tällä hetkellä aktiivisena on, tietääkseni, vain yksi toimija – ”MarcoEnqvist70” -käyttäjä ja sen taustalla oleva(t) taho(t).





























Vaikka olenkin käyttäjän ”MarcoEnqvist70” pääasiallisin kohde Twitterissä, on hän säännöllisesti ivannut ja pilkannut sekä häirinnyt muitakin turvallisuuspoliittiseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneita, etenkin sellaisia, jotka ovat enemmän vaihtaneet ajatuksia minun kanssa – tai jakavat samat ajatukset. Tässä yhteydessä en kuitenkaan nosta esimerkkeinä esille tällaisia twiittejä, niitä on kuitenkin löydettävissä kyseisen käyttäjän twiittivirrasta helpohkosti.

Käyttäjään ”MarcoEnqvist70” voidaan myös yhdistää yksittäiset YouTubeen ladatut laulumuotoiset pilkka- ja ivavideot, kuin myös ivatilit tyyliin Malko Runqvist (Huom: tili on YouTuben toimesta suljettu, koska tilillä on rikottu toistuvasti YouTuben käytäntöä vastaan). YouTubessa tilien taustalla oleva henkilö latasi lukuisia pilkka- ja ivavideoita myös muita henkilöistä kuin minusta, kohteita yhdistää ainakin jonkinasteinen NATO-myönteisyys tai kriittinen suhtautuminen Venäjän nykyjohtoon.

Kenties he kuvittelevat häirinnän, pelottelun, ivaamisen ja uhkailun ynnä ystävieni sotkemisen mukaan kuvioon hiljentävän minut. No, voin todeta, että ei onnistu – junan vauhti on jo niin kova, että hyppääminen siitä on myöhäistä.

* * *

En nyt ryhdy tarkemmin analysoimaan minuun kohdistettua häirintää. Silmämääräisestikin siinä on havaittavissa tekniikoita, jotka ovat tuttuja muista yhteyksistä – kuin myös Jessikka Aron teoksesta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Tietenkin on syytä muistaa, että Aron teoksessa kuvaillut ja analysoidut rikolliset häirintätapaukset ovat vakavuusasteeltaan monin verroin rajumpia, kohteisiin kohdistunut hyökkäys on ollut rutkasti laajamittaisempi ulottuen sosiaalisesta mediasta perinteisen median sivuille ja televisioiden keskusteluohjelmiin. Aron teoksessa hyökkäyksen kohteet ovat olleet myös konkreettisessa vaarassa. Heidän kohdalla sanallinen uhka on realisoitua häiriköiden tai ääriajattelijoiden suorittamiksi hyökkäyksiksi.

Tiedoksi – en anna periksi. (2)























Tämä kirjoitus on ollut ”pöytälaatikossa” useamman viikon ajan. Olen jahkaillut julkaisun ja tuhonnan välillä, päädyin julkaisuun. Merkittävänä myötävaikuttajana julkaisulle toimii Jessikka Aron teos Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, etenkin kirjoittajan Jessikka Aro luonteenlujuus ja periksiantamattomuus kuin myös vapaaehtoinen Roman Burko ja InformNapalmin oppi:

Kokeiltuaan kaikkia kikkoja InformNapalm oppi, että puolustusasemissa pysyttely ei poista ongelmaa. Siksi heidän mukaansa parasta oli kääntää asetelmaa ja ryhtyä vastahyökkäykseen. Tehokkainta oli pakottaa trollit puolustautumaan ja vetäytymään”. (Jessikka Aro; Putinin trollit – s. 72).

Suomessa lait määrittelevät ne rajat, joiden sisällä haluan toimia, joten minulle niiden mukaan toimiminen ja – kuten aiemmin jo mainitsin – kirjoittelun jatkaminen ovat keinoja tässä ”vastahyökkäyksessä”.

Hiljaisuus ei ratkaise ongelmaa, kirjoittaminen kenties avaa ihmisten silmät ymmärtämään tällaisen toiminnan laajuuden, ja sen, että kohde voi olla kuka tahansa yhteiskunnallisesti aktiivi.


Marko




Lainattu myös Jessikka Aron teosta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

MarcoEnqvist70” twitterissä: https://twitter.com/MarcoEnqvist70 


Malko Runqvist” YouTubessa:



https://www.youtube.com/channel/UCTXYJfwwbp8MhFJSPje4TfA?fbclid=IwAR1_Xr-h36Fyuii1fM3HkGKGI0zzb3FxEWKq_5yBZVTrigQTrj6DXA6lTTk


Huom. kirjoitukseen on poimittu vain murto-osa kyseisen tilin minuun kohdentamasta häirinnästä.