Venäjän propagandakone rummuttaa sodan eskaloitumista - vastaako väite todellisuutta?

Venäläiset julkaisut yhdessä Venäjän miehittämien alueiden propagandajulkaisuiden kanssa ovat aloittaneet jälleen tutunkuuloisen rummutuksen Ukrainan massiivisesta hyökkäyksestä – tällä kertaa Ukrainan asevoimat hyökkäisi muutaman päivän kuluttua 12 000 miehen voimin rannikkoa myöten Mariupolista itään kohti Novoazovskia ja Venäjän rajaa. Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin puheet myötäilevät näiden julkaisuiden ”rumputulta”. (1) Lukijoita on kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että viimeksi syyskuussa vastaavat mediat toistivat samaa ”tarinaa” Ukrainan offensiivista ja vieläpä samalla rannikkokaistaleella ja samalla miesvahvuudella. Eikä tämä väite syyskuisesta eskalaatiosta ole ensimmäinen tälle vuodelle. Keväällä ja alkukesällä venäläismediat rummuttivat viikkokausien ajan Ukrainan hyökkäysvalmisteluista ja siitä, kuinka Ukrainan asevoiomat hyökkäisi jalkapallon MM-kisojen alkaessa Venäjän miehittämille Itä-Ukrainan alueille. Kesäkuun 20. kirjoitin aiheesta ”Venäläinen sotapropaganda käy kovillakierroksilla” -blogin.

Yllä propagandaa tältä viikolta, alla tämän vuoden syyskuulta.

Venäläispropagandan rummutus Ukrainan hyökkäyssuunnitelmista olisi helposti ohitettavissa olkainkohautuksella, jollei Venäjän omat toimet jo reilun puolen vuoden ajalta antaisi ymmärtää, että se itse on tavalla tai toisella tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen. Toki on mahdollista, että Venäjän johto haluaa yksinkertaisesti testata Ukrainaa toivoen sen provosoituvan ja vastaavan sellaisella voimalla, joka saa Ukrainan näyttäytymään syylliseltä maailman silmissä, vaikka syy sodan mahdolliseen eskaloitumiseen löytyy yksinomaa Kremlistä. Itse asiassa Suomestakin on viime aikoina kantautunut – jälleen kerran – surullisia toiveita, joiden mukaan kummankin osapuolen olisi tultava vastaan, mikä on ajatuksena täysin absurdi ja kun suomalaispoliitikko tällaista lausuu, tuntuu se äärimmäisen vastenmieliseltä:

"Ymmärrän myös sitä keskustelua, joka edelsi pakotteisiin tarttumista vuonna 2014, kun Venäjä ja Ukraina ajautuivat konfliktiin. Tilanne on ollut ja on vakava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Minskin sopimuksessa kaikkien osapuolten olisi nyt tultava vastaan" – näin keskustan kansanedustaja Anne Kalmari. (2) Keskusta on valmis myymään (olemattomat) arvonsa kunhan vaan maitoa ja juustoa virtaa Venäjälle, vähät miehityksestä, sodasta ynnä laajoista ihmisoikeuksien rikkomisista, joihin Venäjä syyllistyy.

Tällaiset toiveet kaikkein ”osapuolten vastaan tulemisesta” ovat juuri sellaisia, joita Venäjän johto haluaa kuulla, koska sellaiset puheet edesauttavat Venäjää omien tarkoitusperien saavuttamisessa, ja vähintäänkin ne hankaloittavat Ukrainan asemaa.

Mutta Venäjän omat toimet etenkin Asovanmerellä antavat ymmärtää, että maalla on toteutumattomia tavoitteita. Kertšinsalmen ylittävän sillan valmistuttua viime keväänä, on Venäjä häirinnyt toistuvasti Asovanmerellä sijaitseviin Mariupolin ja Berdjanskin ukrainalaisiin satamiin purjehtivien alusten liikkumista salmessa sekä Asovanmeren puolella. Rahtialuksia on pysäytetty, niitä on seisotettu Kertšinsalmen edustalla Mustanmeren puolella, alusten rahtia on tarkastettu ja miehistöä kuulusteltu vastoin kansainvälisiä ynnä maiden välisiä sopimuksia. Tilanne Kertšinsalmessa ja Mustalla merellä eskaloitui parisen viikkoa sitten Venäjän FSB:n alaisen rannikkovartioston ensin häirittyä ja sitten hyökättyä Venäjän asevoimien tuella kolmen Ukrainan laivaston aluksen kimppuun vangiten alusten miehistön ja kaapaten alukset (hinaaja Yany Kapun sekä Gurza-M-luokan tykkiveneet Berdyansk’in ja Nikopolin). (3) Yhteenotossa useampi Ukrainan laivaston merisotilas haavoittui, osa vakavasti. Vielä tämänkin Venäjän hyökkäyksen jälkeen länsimaat ovat esittäneet toiveita ynnä vaatimuksia vastaantulosta kummallekin osapuolelle, kuten yllä Kalmarin kommentissa nähtiin.

Marraskuun lopulla tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen Venäjä on sulkenut Kertšinsalmen kaikelta liikenteeltä, joka suuntautuu Mariupolin ja Berdjanskin satamiin. Hyökkäyksen jälkeen reilun sadan ukrainalaissatamiin purjehtivan aluksen matka on keskeytynyt. Venäjän toimi on laiton merisaarto, sitä voi – ja pitääkin – kutsua sotatoimeksi (act of war).

Venäjän puheet Ukrainasta provosoivana osapuolena on syytä asettaa oikeaan kontekstiin, on huomioitava Venäjän itsensä aloitteellisuus aina helmikuusta 2014 lähtien, jolloin maa miehitti Krimin niemimaan ja jonka jälkeen se on masinoinut sodan Itä-Ukrainaan ja ryhtynyt rakentamaan Asovanmerestä uutta rintamaa – ja siinä sivussa sisämerta itselleen. Lännessä poliitikkojen ei enää pitäisi tässä vaiheessa sortua ajatteluun, jossa uskottelevat itsensä ohella kuulijoille kyseessä olevan asetelman, jossa kaikkien osapuolten on tultava vastaan. Asetelma on hyvin selkeä, jos Venäjä lopettaa sotimisen, sota päättyy ja rauha palaa alueelle, mikäli Ukraina lopettaa puolustustaistelun, Ukraina lakkaa olemasta itsenäisenä valtiona.

Samalla kun Ukraina on viimeisimmän Venäjän hyökkäyksen jälkeen ryhtynyt entisestään vahvistamaan puolustustaan, ottanut käyttöön sotatilalain osaan maata 26.11.2018 alkaen, on Venäjän linja pysynyt muuttumattomana (provokatiivisena). Ukrainan parlamentti Verkhovna Rada äänesti presidentti Petro Porošenkon esityksen puolesta käytyään siitä ensin keskustelua. Sotatilalaki astui voimaan kymmenellä alueella Ukrainassa (ks. kuva), alueet rajoittuvat Venäjään, Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan, rannikkoseudulle Ukrainassa sekä lännessä Transnistriaan. Sotatilalaki on voimassa 30 vuorokautta.

Kuva via Volunteer Info.

Venäjän provokatiivisuus ilmenee jännitteen ylläpidon, jollaisena toimena ukrainalaissatamien liikenteen estämistä voidaan pitää, ohella joukkojen lisäämisenä ja vahvistamisena Krimillä, aktiivisena harjoitustoimintana esim. Krasnodar Krain alueella, jossa eilen lähti harjoituksiin Iskander-M yksikkö, (4) unohtamatta voimakasta Ukrainaan kohdistettua propagandaa ja vaikuttamista, jollaisesta yksi esimerkki ovat propaganda uutiset Ukrainan hyökkäyksenvalmisteluista. Merkittävänä voidaan myös pitää miehitettyjen alueiden propagandaviestimien toistamaa ”uutista” Ukrainan suunnittelemasta kemiallisin asein suoritetusta iskusta (tässäkin päivämäärä 14.12.) päivää ennen kuin Ukrainan ortodoksinen kirkko lopullisesti erottautuu Moskovan patriarkaatista. (5)

Venäjä on myös siirtänyt ja sijoittanut runsaasti raskasta kalustoa Ukrainan rajan tuntumaan. Vostok-2018 sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän itäosista siirrettiin rautateitse noin 250 kpl T-62M taistelupanssarivaunua alle 18 km etäisyydelle maiden välisestä, Venäjän miehittämästä, rajasta Kamensk-Šahtinskin eteläpuolella sijaitsevaan 91. materiaalivarastoon.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on sijoitettuna 1. ja 2. armeijakuntaan yli 35 000 sotilasta, vastaavasti Venäjä on sijoittanut maiden välisen rajan tuntumaan ja miehitetyille alueille 1. ja 2. armeijakunta mukaan luettuna yhteensä noin 82500 sotilasta.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukkojen varustus:

kalusto	kappalemäärä
taistelupanssarivaunut	480
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetus ajon.	850
tykit ja kranaatinheittimet	760
erilaiset it-järjestelmät	620
raketinheittimet	210

Tiedot joulukuulta 2018.

Venäjän toimet Asovanmerellä ja Krimin niemimaalla sekä kiihtyvä propaganda kääntävät väistämättä katsetta Asovanmeren pohjoisrannikolle, mikä voi olla Venäjän tarkoituskin ja kaikki tämä on käytännössä vain maskirovkaa – harhautusta, todellisten toimien suuntautuessa toisaalle.

Venäjällä on sijoittanut voimakkaita joukko-osastoja myös Belgorodin alueelle (область), jotka ovat iskuetäisyydellä Harkovan miljoonakaupungista ja joita on mahdollista vahvistaa Moskovan alueelle sijoitetuilla iskukykyisillä joukoilla. Tällaisen hyökkäyksen kärkenä saattaisi toimia kaartin 4. panssaridivisioona (Kantemirovka) yhdessä kaartin 2. mekanisoitu divisioona (Tamanskaya) kanssa vahvistettuna erikoisjoukoilla. Kumpikin em. divisioonista on harjoitellut kaupunkisodankäyntiä, jollainen olisi edessä Harkovassa.

Venäjän mobilisoiman, sodaksi edenneen, kaaoksen alkaessa keväällä 2014 maan tavoitteena oli tietojeni mukaan Harkova, Donbasin alue (Donetsk ja Luhansk) olivat toissijainen tavoite. Harkovasta todennäköisenä tarkoituksena oli edetä Dneprille, jonka varrella sijaitseviin Dnipron ja Zaporižžjan kaupunkeihin organisoitiin samanlaista, aggressiivista ja kumouksellista liikehdintää, mitä nähtiin Itä-Ukrainassa sekä lounaassa Odessan alueella. Dnipron ja Zaporižžjan sekä Odesan alueilla Ukrainan uuden hallinnon tukijoineen (vapaaehtoiset kantoivat suuren vastuun) onnistui torjua Venäjää tukeva kumouksellinen liikehdintä.

Tämän jälkeen Harkovassa on yritetty synnyttää kumouksellista liikehdintää kollaboraattoreiden toimesta toistuvasti. Tämän vuoden puolella Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n on yhdessä poliisin kanssa onnistunut paljastaa ja vangita useampi ryhmittymä, joiden ensisijaisena tehtävänä oli vihamielisyyksien synnyttäminen eri väestö- ja uskontoryhmien välille. Ryhmiltä löydettiin pidätysten yhteydessä Venäjältä toimitetun kumouksellisen materiaalin ohella aseita sekä pommintekovälineitä ja valmiita pommeja.

 Siitä huolimatta, että Ukrainan asevoimien komentaja Viktor Muzhenko totesi Ukrainaan kohdistuvan juuri nyt merkittävimmän uhan Venäjän taholta sitten vuoden 2014, (6) on kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että Venäjän provokaatiot ja lisääntynyt aggressiivisuus yhdistettynä sanalliseen uhkailuun ja syyttelyyn voi olla tarkoituksellista Ukrainaan kohdistuvaa vaikuttamista/ painostamista. Aivan kuten Suomessa, myös Ukrainassa valmistaudutaan vaaleihin ensi vuonna, joten Venäjä pyrkii horjuttamaan Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin, synnyttämään maahan sisäistä eripuraa, horjuttamaan muutosten tiellä kulkevaa yhteiskuntaa – kampittamaan Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin halvaannuttaakseen maan. Venäjän totalitaariselle hallinnolle länteen kääntynyt menestyvä Ukraina on hyvin merkittävä (henkilökohtainen) uhkakuva, jota vastaan Putin regiimeineen tullee taistelemaan kaikin mahdollisin keinoin – siksikin kaikki puheet, joissa Venäjän roolia vähätellään ovat Putinin pussiin pelaamista. Ne tulittaneen Kremlissä siten, että Ukrainasta ollaan valmiit käymään kauppaa, mikä taas on signaali maan hallinnolle jatkaa Ukrainaa vastaan käytävää sotaa ja vaikuttamista. Ne voivat myös toimia yllykkeenä mahdolliselle eskalaatiolle. Puheista tehdään vääriä, tai liian pitkälle meneviä, johtopäätöksiä, joiden seurauksena Venäjän hallinto päättelee Ukrainan tulleen hylätyksi lännen taholta, jota saattaisi pahimmassa tapauksessa seurata offensiivi.

Venäjä on kertaalleen hyökännyt Ukrainaan maan ollessa kaoottisessa tilassa. Länsimaiden vastuu on toimia siten, ettemme jätä Ukrainaa yksin ja ettemme anna Vladimir Putinin kuvitella, että hän voi voittaa sotimalla jotain. Sen sijaan, että esitämme kummallekin osapuolelle vaatimuksia vastaantulosta, tulisi meidän entisestään kiristää ruuvia ja näyttää Venäjän hallinnolle, viime kädessä Putinille, että väkivallalla hän ei tule voittamaan yhtään mitään. On oltava järkähtämättömän määrätietoinen ja vahva eikä antaa diktatoriselle entiselle tiedustelu-upseerille tuumaakaan periksi.

Otsikon kysymykseen, vastaako esitetty väite mahdollisesta eskaloitumisesta paikkansa, vastaan, että pitää, mutta mikäli sota laajenee, syyllistä on syytä etsiä Kremlistä.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10549550?origin=rss&utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR2tzum9t0GbEemwm7gcBtcGD9Pdp-SmbexvMb93znKyZcGiIoz-EvBPmTM 

2. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.341555?fbclid=IwAR1VIO3VCrirUwgH3VKh4oD3xnW6UXIKOoB3NatlEmHaygq0W6aLl1c_EGc 

3. http://euromaidanpress.com/2018/11/26/russian-attack-on-ukrainian-ships-near-kerch-strait-what-we-know-so-far/ 

4. https://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=12207546@egNews 

5. https://twitter.com/ELINTNews/status/1072106015104139264 

6. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-military/russian-threat-highest-since-2014-ukraine-military-chief-idUSKBN1O32IV 

Tekstissä hyödynnetty myös sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja.