Venäjän siirtäessä joukkojaan Ukrainan rajoille sekä
Ukrainalta miehitetyille alueille, suomalaisissa ja kansainvälisissä medioissa
on ryhdytty spekuloimaan Venäjän mahdollisella hyökkäyksellä Ukrainaan. Näissä
spekuloinneissa ja kysymystenasetteluissa on kuitenkin merkittävä ongelma, jota
lähden ruotimaan tarkastelemalla Suomen Kuvalehdessä (17. joulukuuta)
julkaistua, puolustusvoimien entisen komentajan Ari Puheloisen kirjoitusta,
jossa hän tarkastelee Ukrainan muodostaman pattitilanteen strategista asetelmaa
tällä hetkellä, ja jota Puheloinen pitää tällä hetkellä Venäjälle edullisena –
jos tarkkoja ollaan, edullisempana kuin spekuloitua sodan eskalointia.
Puolustusvoimien entinen komentaja tosin kirjoittaa Venäjän hyökkäyksestä sodan
eskaloinnin sijaan, jossa piilee – muuten analyyttisen kirjoituksen – suurin
ongelma.
Puheloisen kirjoitus on otsikoitu ”Puolustusvoimien
entinen komentaja: Ukrainan pattiasetelma on Venäjälle edullinen, kannattaisiko
sen hyökätä?” – eikä kyse ole vain otsikoinnin ongelmasta, vaan termiä ”hyökätä”
käytetään myös tekstissä, joten voimme olla varmoja, että kyse on Ari
Puheloisen käyttämästä, ongelmallisesta, termistä. (1)
Kuvassa Venäjän maavoimien tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu. (2) Tuhoutuneen vaunun sijainti Ukrainan itäosissa, 1,7 km kaakkoon Novodvirskestä, vajaat 28 km maiden välisestä rajasta.*
Kuten tiedämme, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan.
Ensinnäkään, Krimin niemimaa ei suinkaan vapaaehtoisesti eronnut Ukrainasta ja
liittynyt Venäjään. Venäjä suoritti sotilaallisen, niemimaan miehitykseen
tähdänneen, operaation eli käytännössä hyökkäsi Ukrainaan. Ukraina ei useista
syistä johtuen kyennyt tuolloin, helmi-maaliskuussa 2014, muuhun kuin
passiiviseen vastarintaan, mikä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään, kyse
oli Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Tai, voinemme todeta, että kyse oli ensimmäisestä vaiheesta,
jota seurasi kevättalven ja kevään 2014 kuluessa venäläisoperaattoreiden
kollaboraattoreiden avulla synnyttämiä, alueiden haltuunottoon tähdänneitä
operaatioita, pääasiassa Ukrainan itä- ja eteläosissa. Merkittävin näistä
operaatioista alkoi huhtikuun 12. päivä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin
alueilla, jolloin venäläisen (ex.) tiedustelu-upseeri Igor Girkinin
johtama ”Krimin ryhmä” yhdessä paikallisten kollaboraattoreiden kanssa
aloitti kaksoiskaupungin valtaukseen tähdänneen operaation, jota seurasi
tulevien päivien ja viikkojen kuluessa vastaavat valtausoperaatiot alueen
muissa taajamissa ja kaupungeissa.
Keväästä kesän alkuun Venäjän suora osallistuminen sodankäyntiin
tai sen tukemiseen oli rajoitettua, sisältäen pääasiassa vapaaehtoisista
koottuja joukko-osastoja, kevyttä aseistusta (joukossa kuitenkin
ilmatorjunta-aseista sekä panssarintorjuntakalustoa) mutta viimeistään kesäkuun
(v. 2014) toisella puoliskolla Venäjästä tuli sodan aktiivinen osapuoli, sen
asevoimien tulittaessa Ukrainan puolella sijaitsevia kohteita omalta maaperältä
käsin. Näiden kohteiden joukossa oli Ukrainan rajavartiolaitoksen asemapaikkoja
kuin myös asevoimien kenttätukikohtia.
Sodankäynnin luonteen vuoksi on hankala määrittää hetkeä,
jolloin Venäjän alueelta tulitettiin kohteita Ukrainan puolella asevoimien tai
turvallisuusorganisaatioihin liitettävien joukkojen toimesta. Varmuudella
voimme kuitenkin todeta, että kesäkuun 17. 2014 on ensimmäinen päivä, jolta on
dokumentoitua aineistoa rajan yli tapahtuneesta, raskailla aseilla
suoritetusta, tulituksesta. Kyseinen päivämäärä on hetki, jonka jälkeen Venäjän
roolin olisi tullut olla selvä kaikille, jonka jälkeen puheet ja kirjoitukset separatismista
ja sisällissodasta Ukrainassa olivat vain Venäjän narratiivin toistoa.
Todellisuutta vastaavan kuvan Venäjältä Ukrainaan tehtyjen
tykistö- ja raketinheitinkeskitysten laajuudesta antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin
laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17.
kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta
tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan
maavoimat, rajajoukot ja laskuvarjojoukot täydennettynä vapaaehtoisilla
operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.
Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa
satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia
Venäjältä suoritettuja tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä. Esimerkiksi
Ilovaiskin kattilaan, Venäjän asevoimien kohdistama epäsuoratuli puuttuu lähes
täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä
Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut enää määritellystä rajan yli tulittamisesta
vaan sotatoimesta Ukrainan rajojen sisäpuolella.
Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45
oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole
määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun
11. päivän rakettikeskitys Zelenopilljaan (reilut 7,5 km rajasta), jossa kaatui
37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes
sadan haavoittuessa.
Heinäkuun 11. päivä 2014, aamulla kello 04:30 Venäjän
asevoimat tulitti omalta maaperältään, Millerovon kylän pohjoispuolelta
ukrainalaisen Zelenopilljan kylän lounaispuolella sijainnutta
ukrainalaisyksiköiden käyttämää kenttätukikohtaa. Rakettikeskitys kesti vain
muutaman minuutin, jonka kuluessa Zelenopilljan alueelle ammuttiin 122 mm
raketteja todennäköisesti Tornado-G raketinheittimillä. Kyseessä on
modernisoitu versio 122 mm BM-21 Grad raketinheittimestä.
Ukrainan viranomaisten syyskuussa 2014 antaman ilmoituksen
mukaan, Venäjä suoritti 9. heinäkuuta ja 5. syyskuuta 2014 välillä yli 120
keskitystä kranaatinheittimillä, tykistöaseilla ja raketinheittimillä omalta
maaperältään Ukrainan maaperälle.
Ukrainan tuhoutunutta kalustoa Zelenopilljassa venäläisten
rakettikeskityksen jälkeen. |
Keväästä kesään ( v. 2014) Ukrainan itä- ja kaakkoisosissa
operoi venäläisten tiedustelu-upseereiden ja heidän kokoamien ryhmien lisäksi
myös muita erikoisjoukkojen miehistöistä koottuja ryhmiä vapaaehtoisten sekä venäläisten
palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten, kuten PMC Wagnerin,
taistelijoiden rinnalla. Sen sijaan Venäjän elo-syyskuussa 2014 Ukrainan
maaperällä suorittamissa operaatioissa oli
kyse offensiiveista, joihin osallistui Venäjän maavoimien, maahanlaskujoukkojen
(VDV) ja merijalkaväen yksiköitä. Voidaan siis sanoa, että Venäjä on jo
hyökännyt Ukrainaan, vaikka se pyrkiikin disinformatiivisessa viestinnässä
välittämään maailmalle toisen kuvan. Viimeaikojen uutisointia ja kommentointia
tarkastellessani, uskallan sanoa, että Venäjän disinformatiivinen viesti on
lyönyt varsin hyvin läpi kun jopa puolustusvoimien entinen komentaja jättää –
syystä tai toisesta johtuen – Venäjän aiemmat offensiivit huomiotta.
Sanotaan nyt kuitenkin, eräiden Venäjän narratiivien
toistajien puolustukseksi – joskin kehnoksi – se, että taustalla voi myös olla
muitakin tarkoitusperiä, kuin tarve toistaa Venäjän narratiivia. Syyt voivat
olla poliittisia tms. mutta tämäkin kertoo jotain tästä ajasta ja useiden
maiden ja henkilöiden suhteesta Venäjään, koska ovat pakotettuja karttamaan
totuutta. Jos kuvittelemme tilannetta, jossa venäläisoperaattoreiden tuella Suomen
itä-kaakkois-osiin olisi perustettu ”Savo-Karjalan kansantasavalta” ja
ulkomaiden mediat poliitikkojen rinnalla toistaisivat tarinaa Suomen ”sisällissodasta”
tai ”separatismista”, niin olisimme enemmän kuin halukkaita korjaamaan
heidän arvioitaan. Meidän olisi vaikea hyväksyä sitä, että jonkin maan entinen
pääministeri kirjoittaisi ”Suomen sisällissodasta”, kuten Matti
Vanhanen teoksessaan Ulkopolitiikkaa kirjoitti Ukrainan väestön
jakautumisesta sisällissotaan. (3)
Ukrainan sodan mahdollisen laajenemisen rinnalla olennainen kysymys
onkin se, että onko lännen onnistunut olla toimissaan niin uskottava, että
Venäjän hallinnon silmissä sodan eskalaatio pitää sisällään liian suuria riskejä,
jonka seurauksena lopulta päädytään tilanteeseen, jossa sen on otettava ”lusikka
kauniiseen käteensä” ja ryhdyttävä purkamaan tilannetta rauhanomaisin
keinoin (ja tunnustettava tappionsa).
Marko
Lähteet:
2. Kuva tuhoutuneesta T-72B3 taistelupanssarivaunusta, DestroyedTanks,
reddit.com.
3. Matti Vanhanen – Ulkopolitiikkaa s. 41:
”Mitä tästä kaikesta opimme -pohdintaa varten yksi asia
on mielestäni tärkein. Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset
pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa
valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on
vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle
väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.”
*: Tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu on havaittavissa
myös Google Earthissa Novodvirs’ken kaakkoispuolella elo-syyskuun 2014 aikana.