Venäjä ei aio hyökätä Ukrainaan, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan

 

Venäjän siirtäessä joukkojaan Ukrainan rajoille sekä Ukrainalta miehitetyille alueille, suomalaisissa ja kansainvälisissä medioissa on ryhdytty spekuloimaan Venäjän mahdollisella hyökkäyksellä Ukrainaan. Näissä spekuloinneissa ja kysymystenasetteluissa on kuitenkin merkittävä ongelma, jota lähden ruotimaan tarkastelemalla Suomen Kuvalehdessä (17. joulukuuta) julkaistua, puolustusvoimien entisen komentajan Ari Puheloisen kirjoitusta, jossa hän tarkastelee Ukrainan muodostaman pattitilanteen strategista asetelmaa tällä hetkellä, ja jota Puheloinen pitää tällä hetkellä Venäjälle edullisena – jos tarkkoja ollaan, edullisempana kuin spekuloitua sodan eskalointia. Puolustusvoimien entinen komentaja tosin kirjoittaa Venäjän hyökkäyksestä sodan eskaloinnin sijaan, jossa piilee – muuten analyyttisen kirjoituksen – suurin ongelma.

Puheloisen kirjoitus on otsikoitu ”Puolustusvoimien entinen komentaja: Ukrainan pattiasetelma on Venäjälle edullinen, kannattaisiko sen hyökätä?” – eikä kyse ole vain otsikoinnin ongelmasta, vaan termiä ”hyökätä” käytetään myös tekstissä, joten voimme olla varmoja, että kyse on Ari Puheloisen käyttämästä, ongelmallisesta, termistä. (1)

Kuvassa Venäjän maavoimien tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu. (2) Tuhoutuneen vaunun sijainti Ukrainan itäosissa, 1,7 km kaakkoon Novodvirskestä, vajaat 28 km maiden välisestä rajasta.*

Kuten tiedämme, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan. Ensinnäkään, Krimin niemimaa ei suinkaan vapaaehtoisesti eronnut Ukrainasta ja liittynyt Venäjään. Venäjä suoritti sotilaallisen, niemimaan miehitykseen tähdänneen, operaation eli käytännössä hyökkäsi Ukrainaan. Ukraina ei useista syistä johtuen kyennyt tuolloin, helmi-maaliskuussa 2014, muuhun kuin passiiviseen vastarintaan, mikä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään, kyse oli Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Tai, voinemme todeta, että kyse oli ensimmäisestä vaiheesta, jota seurasi kevättalven ja kevään 2014 kuluessa venäläisoperaattoreiden kollaboraattoreiden avulla synnyttämiä, alueiden haltuunottoon tähdänneitä operaatioita, pääasiassa Ukrainan itä- ja eteläosissa. Merkittävin näistä operaatioista alkoi huhtikuun 12. päivä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla, jolloin venäläisen (ex.) tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama ”Krimin ryhmä” yhdessä paikallisten kollaboraattoreiden kanssa aloitti kaksoiskaupungin valtaukseen tähdänneen operaation, jota seurasi tulevien päivien ja viikkojen kuluessa vastaavat valtausoperaatiot alueen muissa taajamissa ja kaupungeissa.

Keväästä kesän alkuun Venäjän suora osallistuminen sodankäyntiin tai sen tukemiseen oli rajoitettua, sisältäen pääasiassa vapaaehtoisista koottuja joukko-osastoja, kevyttä aseistusta (joukossa kuitenkin ilmatorjunta-aseista sekä panssarintorjuntakalustoa) mutta viimeistään kesäkuun (v. 2014) toisella puoliskolla Venäjästä tuli sodan aktiivinen osapuoli, sen asevoimien tulittaessa Ukrainan puolella sijaitsevia kohteita omalta maaperältä käsin. Näiden kohteiden joukossa oli Ukrainan rajavartiolaitoksen asemapaikkoja kuin myös asevoimien kenttätukikohtia.

Sodankäynnin luonteen vuoksi on hankala määrittää hetkeä, jolloin Venäjän alueelta tulitettiin kohteita Ukrainan puolella asevoimien tai turvallisuusorganisaatioihin liitettävien joukkojen toimesta. Varmuudella voimme kuitenkin todeta, että kesäkuun 17. 2014 on ensimmäinen päivä, jolta on dokumentoitua aineistoa rajan yli tapahtuneesta, raskailla aseilla suoritetusta, tulituksesta. Kyseinen päivämäärä on hetki, jonka jälkeen Venäjän roolin olisi tullut olla selvä kaikille, jonka jälkeen puheet ja kirjoitukset separatismista ja sisällissodasta Ukrainassa olivat vain Venäjän narratiivin toistoa. 

Todellisuutta vastaavan kuvan Venäjältä Ukrainaan tehtyjen tykistö- ja raketinheitinkeskitysten laajuudesta antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja laskuvarjojoukot täydennettynä vapaaehtoisilla operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia Venäjältä suoritettuja tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä. Esimerkiksi Ilovaiskin kattilaan, Venäjän asevoimien kohdistama epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut enää määritellystä rajan yli tulittamisesta vaan sotatoimesta Ukrainan rajojen sisäpuolella.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopilljaan (reilut 7,5 km rajasta), jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa.

Heinäkuun 11. päivä 2014, aamulla kello 04:30 Venäjän asevoimat tulitti omalta maaperältään, Millerovon kylän pohjoispuolelta ukrainalaisen Zelenopilljan kylän lounaispuolella sijainnutta ukrainalaisyksiköiden käyttämää kenttätukikohtaa. Rakettikeskitys kesti vain muutaman minuutin, jonka kuluessa Zelenopilljan alueelle ammuttiin 122 mm raketteja todennäköisesti Tornado-G raketinheittimillä. Kyseessä on modernisoitu versio 122 mm BM-21 Grad raketinheittimestä.

Ukrainan viranomaisten syyskuussa 2014 antaman ilmoituksen mukaan, Venäjä suoritti 9. heinäkuuta ja 5. syyskuuta 2014 välillä yli 120 keskitystä kranaatinheittimillä, tykistöaseilla ja raketinheittimillä omalta maaperältään Ukrainan maaperälle. 

Ukrainan tuhoutunutta kalustoa Zelenopilljassa venäläisten rakettikeskityksen jälkeen.

Keväästä kesään ( v. 2014) Ukrainan itä- ja kaakkoisosissa operoi venäläisten tiedustelu-upseereiden ja heidän kokoamien ryhmien lisäksi myös muita erikoisjoukkojen miehistöistä koottuja ryhmiä vapaaehtoisten sekä venäläisten palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten, kuten PMC Wagnerin, taistelijoiden rinnalla. Sen sijaan Venäjän elo-syyskuussa 2014 Ukrainan maaperällä suorittamissa operaatioissa  oli kyse offensiiveista, joihin osallistui Venäjän maavoimien, maahanlaskujoukkojen (VDV) ja merijalkaväen yksiköitä. Voidaan siis sanoa, että Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan, vaikka se pyrkiikin disinformatiivisessa viestinnässä välittämään maailmalle toisen kuvan. Viimeaikojen uutisointia ja kommentointia tarkastellessani, uskallan sanoa, että Venäjän disinformatiivinen viesti on lyönyt varsin hyvin läpi kun jopa puolustusvoimien entinen komentaja jättää – syystä tai toisesta johtuen – Venäjän aiemmat offensiivit huomiotta.

Sanotaan nyt kuitenkin, eräiden Venäjän narratiivien toistajien puolustukseksi – joskin kehnoksi – se, että taustalla voi myös olla muitakin tarkoitusperiä, kuin tarve toistaa Venäjän narratiivia. Syyt voivat olla poliittisia tms. mutta tämäkin kertoo jotain tästä ajasta ja useiden maiden ja henkilöiden suhteesta Venäjään, koska ovat pakotettuja karttamaan totuutta. Jos kuvittelemme tilannetta, jossa venäläisoperaattoreiden tuella Suomen itä-kaakkois-osiin olisi perustettu ”Savo-Karjalan kansantasavalta” ja ulkomaiden mediat poliitikkojen rinnalla toistaisivat tarinaa Suomen ”sisällissodasta” tai ”separatismista”, niin olisimme enemmän kuin halukkaita korjaamaan heidän arvioitaan. Meidän olisi vaikea hyväksyä sitä, että jonkin maan entinen pääministeri kirjoittaisi ”Suomen sisällissodasta”, kuten Matti Vanhanen teoksessaan Ulkopolitiikkaa kirjoitti Ukrainan väestön jakautumisesta sisällissotaan. (3)

Ukrainan sodan mahdollisen laajenemisen rinnalla olennainen kysymys onkin se, että onko lännen onnistunut olla toimissaan niin uskottava, että Venäjän hallinnon silmissä sodan eskalaatio pitää sisällään liian suuria riskejä, jonka seurauksena lopulta päädytään tilanteeseen, jossa sen on otettava ”lusikka kauniiseen käteensä” ja ryhdyttävä purkamaan tilannetta rauhanomaisin keinoin (ja tunnustettava tappionsa).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/puolustusvoimien-entinen-komentaja-ukrainan-pattiasetelma-on-venajalle-edullinen-kannattaisiko-sen-hyokata/?shared=1204926-68991724-4

2. Kuva tuhoutuneesta T-72B3 taistelupanssarivaunusta, DestroyedTanks, reddit.com.

3. Matti Vanhanen – Ulkopolitiikkaa s. 41:

”Mitä tästä kaikesta opimme -pohdintaa varten yksi asia on mielestäni tärkein. Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.”

 

*: Tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu on havaittavissa myös Google Earthissa Novodvirs’ken kaakkoispuolella elo-syyskuun 2014 aikana. 

Ukraina taistelee eikä antaudu

 

Ukrainassa lukuisat reserviläiset ja kansalaiset ovat vastanneet Venäjän talvioffensiivin uhkaan postaamalla eri sosiaalisen median alustoille, joko aihetunnisteella #УкраїнаЧинитимеОпір tai #UkraineWillResist viestejä, osoittaakseen näin valmiutensa maansa puolustamiseen – viestittääkseen, että he ovat valmiit astumaan riviin, mikäli Venäjä laajentaa sotaa Ukrainassa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa. Kyseinen kampanja saa kansainvälisen ulottuvuutensa tänään, joulukuun 17. päivä, jolloin eri sosiaalisen median alustoilla osoitetaan tukea samoin aihetunnistein:

#UkraineWillResist, #УкраїнаЧинитимеОпір.

Twitterissä kampanjapäivän eteen on tehnyt aktiivisesti – ja pyyteettömästi – vapaaehtoistyötä myös brittiläistaustainen @GlasnostGone, joka on jo vuosien ajan jakanut tietoa Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta ja Krimin niemimaan miehityksestä kansainväliselle yleisölle englanniksi sosiaalisessa mediassa, blogissaan sekä Youtube-tilillään.

Marras-joulukuussa kaatuneita ukrainalaisia.

Tämän vuoden marras-joulukuussa on kaatunut sotatoimissa joulukuun 5. päivään mennessä kahdeksan Ukrainan asevoimien sotilasta –

Erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Sergei ”Ljuti” Jeliseev kaatui ollessaan vartiossa yöllä, 2. marraskuuta, vihollisen tarkka-ampujan luotiin.

Jeliseev värväytyi ensimmäisen kerran sotatoimialueella operoivaan joukko-osastoon vuonna 2015, kyseessä oli erillinen 93. mekanisoitu prikaati, josta hän erosi muutaman vuoden kuluttua v. 2019; mutta jo hyvin pian hän liittyi erilliseen 128. vuoristojääkäriprikaatiin.

Sergeitä jäi kaipaamaan vaimon ja viisivuotiaan poikansa ohella vanhempansa, isoäiti ja iso-isoäiti, joka selviytyi hengissä holodomorista sekä toisesta maailmansodasta.

Marraskuun 7. päivä vihollinen kohdisti 7. mekanisoidun komppanian (erillinen 24. mekanisoitu prikaati) asemiin kranaatinheitin keskityksen, keskityksessä menehtyi Vitali ”Ohotnik” Pavlysko.

Vitali Pavlyskolla oli takanaan jo useampi rotaatio, hän värväytyi ATO:n joukkoihin jo vuonna 2014, lähtiessään lomalta viimeisimmäksi jääneelleen rotaatiolle, hänen äitinsä pyyteli poikaansa jäämään jo kotiin. Pavlyskoa jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa ja lapsensa sekä vanhempansa.

12. marraskuuta oli kohtalokas päivä Ukrainan maahanlaskujoukkoihin kuuluvalle erilliselle 79. ilmarynnäkköprikaatille (79 ОДШБр), jolloin everstiluutnantti Ruslan Prusov ja kuljettajana toiminut ylivääpeli Vadim Fedoseev kaatuivat ajettuaan maastoautollaan räjähdeansaan Nyzhnoteplessä, Luhanskin operaatioalueella.

Everstiluutnantti Ruslan Prusov oli palvellut erillisessä 79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 2002, jota ennen hän oli palvellut Ukrainan asevoimissa useissa eri joukko-osastoissa vuosien ajan.

Prusovin nuoruudenhaave oli palvella maataan. Toteuttaakseen haaveensa, hän kouluttautui Odesassa maavoimien instituutissa, suorittaen jatko-opintoja Ivan Tšernjahovskin mukaan nimetyssä Ukrainan maanpuolustuskorkeakoulussa. Everstiluutnantti Prusov oli palvellut myös Ukrainan YK-joukoissa Kosovossa vuosina 2012-2013, Mitrovican alueella.

Vuoden 2014 lopun ja seuraavan vuoden alun, tuolloin vielä majurina, Ruslan Prusov osallistui Donetskin kansainvälisen lentokentän raskaisiin taisteluihin.

Ruslan Prusovia jäi kaipaamaan hänen vaimonsa Aljona ja heidän muutaman vuoden ikäinen lapsensa, sekä hänen tyttärensä edellisestä avioliitosta.

Ylivääpeli Fedoseev oli palvellut erillisessä 79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 1992 lähtien. Ennen sotaa Fedoseev oli osallistunut YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin Jugoslavian alueella, jossa serbit olivat vanginneet hänet ja muita ukrainalaisia YK-joukoissa palvelleita sotilaita; vuosien 2001 ja 2004 aikana hän osallistui YK:n operaatioihin Sierra Leonessa.

Vadim Fedoseev jäi eläkkeelle asevoimista v. 2009 – työskennellen kuitenkin erillisen 79. ilmarynnäkköprikaatin huoltojoukoissa. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja kylvettyä sodan siemenen Ukrainan itäosiin, Fedoseev kutsuttiin takaisin palvelukseen.

Häntä jäi kaipaamaan vaimonsa ohella aikuinen poikansa.

20. marraskuuta Ukrainan asevoimien 8. SSO rykmentin tarkka-ampuja, Ubert Mratškovski, menehtyi sotatoimissa Itä-Ukrainassa, Luhanskin sektorilla.

Mratškovski on osallistunut sotatoimiin ensimmäisestä kesästä ja Savur-Mohylan taisteluista lähtien, kuuluen tuolloin erillisen 51. prikaatin tarkka-ampuja komppaniaan. Monivuotisen sodan kuluessa hän on haavoittunut kolme kertaa, vakavimmin Debaltseven taistelussa talvella 2015. Tuolloin hän kuului tarkka-ampujana 128. ilmarynnäkköprikaatin vahvuuteen.

Mratškovski palkittiin urheudesta III-luokan ristillä (ukr. За мужність III ступеня) 3. marraskuuta 2015. Häntä pidettiin yhtenä 8. SSO rykmentin parhaimmista tarkka-ampujista.

Ubertia jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta.

Bakussa Azerbaidžanissa syntynyt Ali Naib Alhasli muutti synnyinmaastaan Ukrainaan vain joitain vuosia sitten, Harkovasta hän löysi elämäänsä vaimonsa taistelulajien rinnalle – ”Воїн” (taistelija) nimellä tunnettu kamppailu-urheilija Ali Naib Alhasli haaveili oman taistelukoulun perustamisesta, ystäviensä ja läheistensä yllätyksesi hän kertoi värväytyneensä ukrainalaisjoukkoihin vuonna 2018, josta lähtien hän palveli rintamajoukoissa. Hänen mielestä oli luonnollista osallistua uuden kotimaansa puolustamiseen, olihan Venäjä yhtälailla Azerbaidžanin vihollinen.

Marraskuun 26. päivä, erillisessä 54. mekanisoidussa prikaatissa palvellut Ali Naib Alhasli, haavoittui kuolettavasti vihollisen tarkka-ampujan tulituksessa. Ensimmäinen luoti osui ”Taistelijaa” alaselkään, juuri luotiliivien alapuolelle ja toinen jalkaan.

Azerbaidžanissa asuvien läheistensä ohella Ali Naib Alhaslia jäi kaipaamaan hänen Harkovassa asuva vaimonsa.

Joulukuun 1. päivä Ukrainan asevoimat menetti sotatoimissa kaatuneena 93. mekanisoidussa prikaatissa palvelleen, Kramatorskissa syntyneen ja kasvaneen pastorin pojan, Valeri Gerovkinin.

Ukrainan maavoimissa reilun vuoden palvellut, ensimmäisellä rotaatiollaan sotatoimialueella ollut, Gerovkin menehtyi vihollisen tarkka-ampujan tulitukseen Novotroitsken lohkolla. Tuolloin samalla lohkolla haavoittui myös vakavasti toinen Ukrainan asevoimien sotilas.

Valerin siunaustilaisuuden muistosaarnassa pappi Gennadi Mokhnenko toivoin että vielä jonain päivänä venäläiset tulevat ja kumartavat ukrainalaisten tyttöjen ja poikien, sotilaiden ja siviileiden haudoilla pyytäen heiltä anteeksi sitä mitä ovat heille ja maalle tehneet. (2 ja 3)

Valeria jäi kaipaamaan hänen pastori-isänsä ohella äitinsä.

Joulukuun 5. päivä erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Ruslan Nirov haavoittui kuolettavasti vihollisen kranaattikeskityksessä. (4)

Semenivkan kylästä, Lvivin alueelta, kotoisin ollut Ruslan oli jo toisella rotaatiollaan sodassa. Rauhalliseksi ja hiljaiseksi kuvailtu Ruslan oli lapsirakas, hän halusi suurperheen. Häntä jäi kaipaamaan raskaana ollut vaimo sekä vaimon kaksi lasta edellisestä avioliitosta.

Viimeisen puhelun miehensä kanssa tämän kuolinpäivänä puhunut vaimo Olga, kuvaili elämän ennustamattomuutta, kuinka koskaan ei voi tietää mitä tuleva tuo tullessaan: yhtenä hetkenä rakas on elossa, puhut hänen kanssaan ja kuinka seuraavaksi välitetään suruviesti.

Taisteluissa kaatuneiden lisäksi yksi ukrainalaispoliisi menehtyi virantoimituksessa sotatoimialueella marraskuussa. Marraskuun 16. päivä Oleksandr Fakhrussinov menehtyi työvuoronsa aikana saamiinsa ampumahaavoihin sotatoimialueella Rubižnessa, Luhanskin sektorilla. Ukrainan poliisi on vanginnut surmatyöstä Fakhrussinovin kollegan, joka ampui Oleksandrin palvelusaseella.

Rintamalla on myös menehtynyt marras-joulukuussa ainakin yksi Ukrainan asevoimien sotilas sairauskohtaukseen. Marraskuun alun ja joulukuun 15. päivän välillä yli kaksikymmentä ukrainalaissotilasta on haavoittunut taisteluissa, ja vihollisen asutetuille alueille kohdistamassa tykki- ja kranaatinheitintulessa on myös vammautunut siviilejä.

Ukrainalaiset eivät käy vastarintaan vain niiden miesten ja naisten tähden, jotka ovat kaatuneet viimeisimpien viikkojen ja kuukausien kuluessa tai tämän vuoden puolella puolustaessaan maataan –   kaatuneiden lukumäärä nousee 1. tammikuuta – 15. joulukuuta välillä yhteensä 76:een. Vastarinnalla on paljon pidempi historia, eri vaiheineen se ulottuu aina Ukrainan, ensimmäistä itsenäistymistä, varhaisemmalle ajalle. Näyttääkin siltä, että valitessaan puolensa talvella 2013-2014 kamppailussa Viktor Janukovitšin hallintoa vastaan, huomattava osa kansasta valitsi vastarinnan ja valmiuden antaa uhrauksista suurimman. Tässä marraskuun lopulla 2013 alkaneessa kamppailussa, jonka ensimmäiset uhrit annettiin tammikuussa 2014, sytytettiin kansallistunteen väräjävä liekki – liekki, joka oli kytenyt tukahdutettuna suurimman osan maan itsenäisyyden vuosista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Toivoa kansalle tämä liekki oli tarjonnut tämän vuosituhannen alkupuolella Oranssin vallankumouksen myötä (22. marraskuuta 2004 – 23. tammikuuta 2005), vielä tuolloin vanhan vallan onnistui tukahduttaa leikki mutta sammumaan he eivät sitä saaneet. Lopulta kymmentä vuotta myöhemmin kahleet murtuivat arvokkuuden ja ihmisarvon vallankumouksen myötä ukrainalaisten enemmistön kääntäessä vanhalle vallalle selkänsä ja aloittaessa vastarinnan, joka jatkuu näinäkin päivinä –

Taivaallinen sotnia – Небесна сотня, Kiova. © Marko Enqvist.

Tänään ukrainalaiset eivät puolusta vapauttaan vain ja ainoastaan niiden tuhansien sodassa henkensä antaneiden puolesta, he muistavat myös ”taivaallista sotniaa” – niitä kaikkia, jotka arvokkuuden ja ihmisarvon vallankumouksessa antoivat henkensä syrjäyttäessään itsevaltaisen johtajan. Mutta ennen kaikkea he ovat valmiit vastarintaan lastensa ja maansa tulevaisuuden tähden –

Україна Чинитиме Опір!

 

Marko 

Lähteet:

1. https://novynarnia.com/2021/12/01/zahybli-lystopada-2021/ 

2. https://novynarnia.com/2021/12/02/valerij-gerovkin/ 

3. https://risu.ua/en/a-22-year-old-soldier-son-of-a-pastor-was-killed-in-donbas_n124077 

4. https://novyny.live/ru/lviv/doch-ne-uvidit-papu-chto-izvestno-o-smerti-ukrainskogo-voina-iz-lvovshchiny-28210.html 

@GlasnostGone Twitter & YouTube.

#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір  

Havaintoja Venäjän joukkojen keskityksistä

 

Aivan kuten keväällä ja kesällä ennen Zapad-2021 strategista sotaharjoitusta Venäjä on jälleen ryhtynyt siirtämään kalustoa sekä joukkoja Ukrainan rajojen tuntumaan sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille eli Krimin niemimaalle ja – toistaiseksi vähäisemmässä määrin – Itä-Ukrainaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raporttien perusteella on pääteltävissä, että Venäjältä on kuitenkin toimitettu viime aikoina kalustoa ja materiaalia myös miehitetyille Donetskin ja Luhanskin alueille. (1) Mutta ennen kuin syvennymme Venäjän viimeisimpiin joukkojen siirtoihin, on syytä tähdentää sitä, että kevään ja kesän kaluston- ja joukkojen siirtojen jäljiltä Venäjällä oli jo valmiina kalustoa ja materiaalia eräillä keskitysalueilla, kuten miehitetyllä Krimin niemimaalla Opukin harjoitusalueella sekä Polygonin-harjoitusalueella Voronežin eteläpuolella.

Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisiä sotaharjoituksia seuranneen, edelleen jatkuvan, joukkojen ja kaluston siirroilla Venäjän on siirtänyt esim. Jelnjaan, Smolenskin alueella, merkittäviä osia Keskisen sotilaspiirin 41. yhdistettyyn armeijaan kuuluvien joukko-osastojen kalustosta, mukaan lukien kyseisen armeijan 55. mekanisoitu kivääriprikaati. (2) Jelnjaan on siirretty myös Keskisen sotilaspiirin kaartin 90. panssaridivisioonan kalustoa. Jelnjasta on linnuntietä Ukrainan rajalle n. 250 km.

Jelnja, upotuskuvat Jelnjasta marras-joulukuun (v. 2021) vaihteesta.

Smolenskin alueen (oblast) Jelnjassa sijaitsee 144. mekanisoidun divisioonan esikunnan (sotilasyksikkö 61423) ohella divisioonaan kuuluvia joukko-osastoja, kuten kolme mekanisoitua rykmenttiä, 1. panssarirykmentti sekä panssarihaupitsein varustettu tykistörykmentti ja tiedustelupataljoona sekä panssarintorjuntapataljoona.

Jelnjan ohella muita huomioitavia alueita, joille Venäjä on siirtänyt kalustoa, materiaalia ja toistaiseksi vähäisemmissä määrin joukkoja ovat Klintsy, Brjanskin alueella; Valuiki, Belgorodskin alueella; Poligonin harjoitusalue Voronežin eteläpuolella, jonne on myös saapumassa osia 1. panssariarmeijaan kuuluvasta 49. ilmatorjuntaprikaatista – Konrad Muzykan arvion mukaan Poligoniin siirretään tulevina päivinä-viikkoina lisää kalustoa ja materiaalia 1. panssariarmeijasta; viime viikolla Kurskin koillispuolella havaittiin uusi – kasvava – joukkojen keskittymä. Venäjän länsiosien ohella kalustoa ja materiaalia on siirretty myös Rostovin alueella lähemmäs Ukrainan miehitettyjä itäosia, sama kehityskulku on havaittavissa myös miehitetyllä Krimin niemimaalla, jonne on marraskuun loppupuolelta lähtien toimitettu lisää kalustoa ja materiaalia Opukin harjoitusalueelle, Novoozernen koillispuolen materiaalivarastoon sekä Džankoihin – niemimaan pohjoisosaan, jota kohden Venäjän asevoimien 126. erilliseen rannikkopuolustusprikaatiin kuuluvan mekanisoidun osaston havaittiin olevan moottorimarssilla 4. joulukuuta 2021.

Valiuki, upotuskuva 5. joulukuuta 2021 (MAXAR).

Belgorodin alueen (oblast) Valiukiin on rauhan aikana sijoitettu 752. mekanisoiturykmentti (sotilasyksikkö 34670), 84. tiedustelupataljoona (sotilasyksikkö 22263) ja 237. panssarirykmentti (sotilasyksikkö 91726). Nyt kaupungin ympäristössä joukkojen lukumäärä on merkittävästi lisääntynyt, Solotiin 752. mekanisoidun rykmentin tukikohtaan on tuotu lisää kalustoa, viimeisimpien SAR-kuvien perusteella sama tapahtuu Valiukin pohjoispuolen varastoalueella. (3) 

Kurskin itäpuoli, upotuskuvat marras-joulukuulta 2021.

Venäjä on sijoittanut Kurskin kaupungin ympäristöön useita joukko-osastoja, kuten 448. ohjusprikaati (sotilasyksikkö 35535), joka on varustettu Iskander-M taktisilla ballistisilla ohjuksilla; Marshala Zhukovaan on sijoitettu 53. ilmatorjuntaohjusprikaati, jonka kalustoon kuuluva Buk-TELAR nro. 332 pudotti Malaysia Airlinesin lennon MH17 heinäkuun 17. 2014; lisäksi Kursk-Vostochniyn lentotukikohtaan on sijoitettu 14. hävittäjärykmentti (sotilasyksikkö 45119). Marraskuun 24. päivä satelliittikuvassa ”Постоялые дворы”-harjoitusalueelle on perustettu uusi kenttäleiri. SAR-kuvien perusteella leiri on laajentunut joulukuun puolella.

Novoozerne – miehitetty Krimin niemimaa, upotuskuva syksy 2021.

Vuoden 2019 alkupuolella Venäjä aloitti vanhojen rakennusten ja hallien purkutyöt Donuzlav järven etelärannalla sijaitsevan Novoozernen koillispuolella. Purkutöitä seurasivat mittavat perustus- ja rakennustyöt, sittemmin alueelle on pystytetty varasto- ja huoltohalleja kalustolle. Alue on otettu osittaiseen käyttöön viime vuonna (v. 2020) rakennus- ja laajennustöiden alueella kuitenkin jatkuessa.

Maxarin kautta hankittujen, tältä syksyltä (v. 2021) peräisin olevien, satelliittikuvien mukaan Novoozernen koillispuolella sijaitsevan materiaalivaraston ja varikon alueelle on sijoitettu panssarikaluston ja miehistönkuljetusajoneuvojen lisäksi runsaasti panssarihaupitseja sekä kenttätykistöä. Alueelle sijoitettu kalusto kuuluu todennäköisesti 58. armeijan (Eteläinen sotilaspiiri) 19. mekanisoituun divisioonaan ja saman armeijan 281. tykistöprikaatiin.

Huomioitavaa on se, että alueen laajennustyöt ovat edelleen käynnissä. Rakenteilla olevalla alueella on tilaa sadoille ajoneuvoille.

Viime kevään joukkojen siirroissa Venäjä sijoitti Donuzlav järven lounaisosaan, käytöstä poistetun Donuzlavin lentotukikohdan alueelle panssarihaupitsien ohella ilmatorjuntakalustoa sekä ilmavalvontatutkia. Tiedossa ei ole, kuinka paljon kyseisellä alueella on tällä hetkellä joukkoja vai ovatko kaikki alueelle keväällä siirretyt joukot jo vedetty takaisin kalustoineen tukikohtiinsa.

Džankoin helikopteri- ja lentotukikohdan alue, upotuskuva 26.11.2021.

Venäjä on sijoittanut miehitetyllä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Džankoin helikopteri- ja lentotukikohtaan 39. helikopterirykmentin (sotilasyksikkö 46453) ja 171. ilmarynnäkköpataljoonan sekä ohjus-ilmatorjuntaa. Marraskuun puolivälin aikoihin Džankoin alueelle saapui noin 70 ajoneuvoa käsittänyt yksikkö lisää, ne sijoitettiin tukikohtaan.

Tuoreimpien satelliittikuvien mukaan myös Opukin harjoitusalueelle, miehitetyn Krimin niemimaan itäosiin on tuotu lisää kalustoa ja materiaalia.

 

Venäjän miehittämä Itä-Ukraina

Miehitetyssä Donetskissa ja Luhanskissa tehtyjen havaintojen ja alueelta kantautuneiden tietojen mukaan myös siellä liikkeellä olevien joukkojen ja kaluston määrä on kasvanut ainakin eräillä alueilla marras-joulukuun vaihteen jälkeen. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnot näyttävät ainakin joiltain osin tukevan alueen asukkaiden havaintoja sekä sosiaaliseen mediaan toimittamaa kuva-aineistoa. Seuraavat havainnot on poimittu ETYJ:n Ukrainan monitorointimission päiväraportista 290/2021:

8/12/2021

6 Multiple launch rocket system (BM-21 Grad) In a training area near Miusynsk (62km south-west of Luhansk).

3 Multiple launch rocket system (BM-21 Grad) In a training area near Myrne (28km south-west of Luhansk).

13 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika), 11 Towed howitzer (2A18M, D-30A Lyagushka) In a training area near Buhaivka (37km south-west of Luhansk).

8/12/2021

10 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika), 12 Towed howitzer (2A18M, D-30A Lyagushka), 19 Tank (17 T-64 and two T-72), 3 Surface-to-air missile system (9K35 Strela-10) In a training area near Miusynsk (62km south-west of Luhansk).

6 Tank (T-64), 8 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika), 12 Towed howitzer (D-30A Lyagushka), 6 Anti-tank gun (MT-12 Rapira), 12 Mortar (2B11 Sani), 32 Tank (28 T-72 and four T-64), 1 Surface-to-air missile system (9K35 Strela-10)  In a training area near Myrne (28km south-west of Luhansk).

28 Tank (19 T-64 and nine T-72),  In a training area near Kruhlyk (31km south-west of Luhansk).

26 Tank (18 T-64 and eight T-72), 5 Surface-to-air missile system (9K35 Strela-10) In a training area near Buhaivka (37km south-west of Luhansk).

18 Tank (T-72) In a training area near Shymshynivka (27km south-west of Luhansk)

9/12/2021 4

Armoured personnel carrier (BTR variant) moving west in a convoy. In a residential area of Luhansk city.

Kannattaa huomioida, että ETYJ:n havainnot tehty varsin pienellä alueella Luhanskin lounais- ja eteläpuolella. Miehitetyillä alueilla on kymmeniä, vastaavia, sodan aikana perustettuja varikko-/ harjoitusalueita. Lisäksi Venäjän johtamat joukot ovat varastoineet kalustoa ja materiaalia runsaasti kaupunkialueilla teollisuushalleihin, varastoihin jne. joihin ETYJ:n partioilla ei (luonnollisesti) ole pääsyä. Usein näiden sijainnit kuitenkin paljastuvat sosiaaliseen mediaan linkitettyjen kuvien ja videoiden ansiosta – eräissä tapauksissa miehitettyjen alueiden asukkaat ilmiantavat niitä verkostoidensa kautta Ukrainan viranomaisille.

Voidaan myös päätellä, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden muut havainnot ja kokemukset käyvät välillisestä todisteesta sen puolesta, että miehitysalueelle sijoitetut joukot pyrkivät kätkemään jotain tarkkailijoilta, mikä ilmenee myös siten, että ETYJ:n käyttämää kalustoa vastaan käytetään voimatoimia sen ohella, että partioiden liikkumista rajoitetaan tai estetään täysin. (4 ja 5)

Ukrainalaislähteiden mukaan marras-joulukuun vaihteessa (27.11-7.12.2021) Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainan miehitetyille alueille rautateitse vähintäänkin 840 tonnia polttoaineita. Polttoaineiden todellinen toimitettu määrä tonneissa voi olla olennaisesti suurempi, koska havainnossa on huomioitu vain kaksi alueelle saapunutta junaa – muu raideliikenne sekä maantie- ja maastorajan ylittänyt liikenne on jätetty huomiotta. ETYJ:n havaintojen mukaan kyseisen ajanjakson sisällä Venäjältä on saapunut myös maastorajan yli miehitetyille alueille sotilasmallisia maastokuorma-autoja (ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio käytti raportissaan termiä: ”military-type truck”). (6)

Miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettujen joukkojen panssarikalustoa harjoituksissa Ternoven alueella (n. 60 kilometriä Donetskista itään). Harjoitusten joukot kuuluvat 1. armeijakuntaan. (7)

Venäjältä viime aikoina esitetyt vaatimukset ynnä tämänkertaiset, paikoin epätavanomaiset, joukkojen keskitykset yhdistettynä Ukrainaan kohdistettuihin syytöksiin, Vladimir Putin jopa viittasi venäläisiin itäisessä Ukrainassa kohdistustavasta ”kansanmurhan mahdollisuudesta”, kohdistavat Ukrainaan tavanomaista merkittävämmän paineen ja sen myötä myös kasvaneen sotilaallisen eskalaation uhan. Nyt Venäjän valtiollisten edustajien taholta on esitetty vaatimuksia ja kohdistettu syytöksiä, jollaisia on aiemmin – tavallisesti – levitetty ensin epämääräisempien propagandasivujen kautta ennen kuin sellaiset ovat saaneet huomattavaa painoarvoa päivittäisessä venäläisessä poliittisessa retoriikassa, aiemmin Ukrainassa vastaavia puheita on seurannut Venäjän asevoimien käyttö. (Tässä yhteydessä on ymmärrettävä se, että virallinen oppositio ei myöskään harjoita liiaksi itsenäisiä irtiottoja.)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/2021-12-10 Daily Report_ENG.pdf?itok=52839 

2. https://rochan-consulting.com/tracking-russian-deployments-near-ukraine-autumn-winter-2021-22/ 

3. https://twitter.com/The_Lookout_N/status/1470084145397342219 

4. https://www.osce.org/files/2021-12-11 Daily Report_ENG.pdf?itok=31612 

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/508082 

6. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/506816 

7. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1470451381702176770 

Lähteenä käytetty myös Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua ja Rochan Consultingin Konrad Muzykaa sekä @JanesINTEL tuottamaa materiaalia.

Satelliittikuvien upotuskuvat ja niiden lähteet ovat Mike Eckel, @galandecZP, @The_Lookout_N.

Jelnja, Smolenskin oblast, Venäjä.

Jelnja, Smolenskin oblast, Venäjä.

Valiuki, Belgorodin oblast, Venäjä.

Kurskin oblast, Venäjä.

Kurskin oblast, Venäjä.

Novoozerne, miehitetty Krimin niemimaa.

Džankoi, miehitetty Krimin niemimaa.

Suomalaismilitantit miehitetyssä Donbasissa – Osasto Karhu

 

Marraskuun loppupuolella (23. päivä) Suomessakin nostettiin kissa pöydälle Yleisradion julkaistessa toimittajiensa Jessikka Aron ja Antti Kurosen kirjoittaman laajan artikkelin, jossa käsiteltiin eräitä niistä suomalaisista, jotka ovat värväytyneet Venäjän johtamiin joukkoihin miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Kun otetaan huomioon sodan pituus (Itä-Ukrainassa käynnissä olevan sodan alkuhetkenä voidaan pitää 12. huhtikuuta 2014, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot aloittivat Slovjanskin ja Kramatorskin kaksoiskaupunkien miehittämiseen tähdänneen operaation) ja se, että sotatoimiin on osallistunut vähintäänkin yli tuhat ulkomaalaista vierastaistelijaa, ovat suomalaiset värväytyneet ohitettu keskusteluissa lähes täysin. Tähän lähes olemattomaan, turvallisuusnäkökohdatkin huomioivaan keskusteluun, toimittajien Aro ja Kuronen laatima artikkeli toi muutoksen, artikkelia täydensi muutamia päiviä myöhemmin Antti Kurosen erinomainen artikkeli, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta turvallisuusnäkökohtiakaan unohtamatta.

Suomessa on kuitenkin kirjoitettu ja käyty keskustelua suomalaisista tai Suomessa asuneista vierastaistelijoista hyvinkin laajalla spektrillä kurdien riveihin värväytyneistä jihadistiryhmiin liittyneisiin, joten onkin tuntunut hämmentävältä, ettei Venäjän riveihin värväytyneistä ole juurikaan viritelty keskustelua – ei ainakaan sellaista, jossa huomioitaisi näiden henkilöiden, Suomeen palatessa, synnyttämä turvallisuusuhka. Aiempi kirjoittelu (yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) Venäjän riveihin värväytyneistä on ennemminkin ollut myötäsukaista silittelyä ja naiivin lapsellista Venäjän tarjoileman tarinan toistoa.

Muistan kuinka Petri Viljakaisen värväytymisen jälkeen suomalaismedia julkaisi hänen haastatteluja, joissa heidän valintoihin ja ratkaisuihin tunnuttiin suhtauduttavan jopa jollain tapaa idealistisen ymmärtäväisesti, kuvaava on Helsingin Sanomien otsikko ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä”, (1) jossa täysin harkitsemattomasti Viljakainen nimitetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon, vaan tuolloin hän värväytyi miehitetyn Itä-Ukrainan alueelle, Venäjän voimin, perustetun Donetskin ”kansantasavallan” riveihin. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin riveissä taistelevaa terroristia sotilaaksi ja jos kutsuisi, millainen poru syntyisi termin käytöstä?

Mutta vielä niinkin myöhään kuin elokuussa 2019 Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin Venäjän johtamiin joukkoihin värväytyneen ja Itä-Ukrainassa, maan laillista hallitusvaltaa vastaan miehitysarmeijassa sotineen Viljakaisen hyvin yksipuolinen haastattelu, (2) jossa hän sai sanottua sanottavansa, ilman, että hänen tekemissä valinnoissa nähtiin sen suurempia ongelmia. Hänen esittämänsä väitteet jäivät riippumaan ilmaan sellaisenaan, disinformaatiota eikä propagandaa korjattu. Minulle muodostui julkaistusta artikkelista kuva ”oman kylän pojasta” tehdystä haastattelusta, josta toimittajan ammatillinen kunnianhimo loisti poissaolollaan.

Hiukan samaa oli havaittavissa Loviisan Sanomissa Janus Putkosesta  24. helmikuuta 2015 julkaistussa haastattelussa, jossa oli jollain tapaa aistittavissa hämmästelevää ylpeyttä siitä kuinka pitkälle oman kylän poika olikaan päässyt.

Kirjoituksessani palaan vielä kertaalleen teemaan, niihin suomalaisiin, jotka Johan Bäckmanin verkostojen kautta värväytyivät Venäjän varustamien ja johtamien joukkojen riveihin lähtien sotimaan Ukrainaan (tai työskentelemään Venäjälle). Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ruotia syntyviä turvallisuusuhkia, joita Suomeen palaaminen ja mahdollinen verkostoituminen Suomessa sekä olemassa olevien yhteyksien ylläpitäminen (ja vahvistaminen) kolmansien maiden, kotiin palanneiden, militanttien kanssa voi aiheuttaa. Tiedämme kuitenkin, että esim. Ranskassa Venäjän riveissä taistelleita militantteja on osallistunut aktiivisesti keltaliivien järjestämiin mielenosoituksiin ja heitä on ollut mukana muissakin hallinnon vastaisissa (usein väkivaltaisiksi yltyneissä) toiminnoissa. Sosiaalisen median perusteella suomalaisilla on edelleen toimivat yhteydet eräisiin ranskalaisiin, kuten  Sergei Munieriin, joka on tehnyt ainakin kaksi keikkaa Donbasiin värväytyneenä venäläisjoukkoihin sekä osallistunut muun muassa keltaliivien mielenosoituksiin Ranskassa niiden ollessa kiihkeimmillään jokunen vuosi sitten.

Suomalaisista koostuva ”Osasto Karhu” vahvistettuna Russell ”Texas” Bentleyllä.

Yllä olevassa kuvassa osa suomalaisten muodostamasta ”Osasto Karhusta” vahvistettuna amerikkalaisella Russell ”Texas” Bentleyllä. Suomalaisista kuvassa ovat Janus Putkosen ja Petri Viljakaisen ohella Putkosen vierellä seisova Ari L sekä lippalakkipäinen salanimillä ”Igor” ja ”Ivan” esiintynyt suomalaistaustainen militantti.

Kuvan suomalaisten ohella Bäckman-johtoinen verkosto värväsi Venäjän johtamiin joukkoihin muitakin suomalaisia, kuten kuvasta puuttuvan ”Harrin” sekä propaganda- ja informaatiosotaan osallistuneet Jaana-Marika Kurtin (eli Jaana Koo) ja Jarmo Ekmanin, joka on Suomeen palattuaan ehtinyt toimia muun muassa Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä, Kristallipuolueen kuntavaaliehdokkaana sekä QAnon- ja koronadenialistien aktivistina levittämässä salaliittoteorioita ja kampanjoiden koronavirusrajoituksia vastaan.

On huomioitava, ettei osa Bäckmanin värväämistä suomalaisista ole tullut julkisuuteen lainkaan. Haastatteluiden, viittausten ja muiden tietojen perusteella pari värvättyä on palannut maitojunalla takaisin. Yleisradion 23. marraskuuta julkaisemassa artikkelissa mainitaan Bäckmanin todenneen venäläiselle verkkolehdelle Svobodnaja Pressalle seuraavaa:

”yli tusina vapaaehtoista oli jo syyskuuhun 2015 mennessä lähetetty niiden ihmisten joukosta, jotka olivat olleet yhteydessä DPR:n edustustoon saadakseen neuvoja ja apua”. (3)

Summittainen lukema ”yli tusina” on vähintäänkin riittävän suuntaa-antava, omien havaintojeni ja päätelmieni mukaan tuolloin (2015 loppuun mennessä) 10–15 suomalaista oli värväytynyt Venäjän johtamiin joukkoihin erilaisiin tehtäviin. Tehtävänkuvien vaihdellessa taistelutehtävistä sairaanhoidon kautta informaatio- ja propagandasotaa tukeviin tehtäviin. Osa suomalaisista näyttää toimineen useammassa kuin yhdessä tehtävässä. Tekemieni havaintojen mukaan suomalaisista Petri Viljakaista hyödynnettiin huomattavan paljon propagandasodassa (sekä välillisesti värväystoiminnassa), sen sijaan – alkuvuosien puheista huolimatta – hänen roolinsa taistelukentällä näyttää olleen vähäisempi. Janus Putkosen alaisuudessa työskennelleet Kurtti sekä Ekman toimittivat propagandaa ja disinformaatiota laajalle kohdeyleisölle, kielialueen vaihdellessa englannista suomeen – Kurtin tiedetään lukeneen ainakin yksittäisiä disinformatiivisia uutisia Love FM:n Venäjä-uutisiin Donetskista käsin.

Johan Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämistä, Osasto Karhuun laskettavista, suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli juuri edellä mainittu Petri Viljakainen, joka Helsingin Sanomissa heinäkuussa 2015 julkaistussa artikkelissa kertoi Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan lennoista matkatessaan Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle. Reilut pari vuotta sitten, elokuussa 2019 Länsi-Savossa julkaistusta Viljakaisen hyvin yksipuolisesta haastattelusta jäi jo sellainen kuva, että hän on valkopesemässä itseään luodessaan kuvaa entisestä taistelijasta, joka ei tappanut ketään, ja jonka kunnolliset taistelut kiersivät kaukaa –

”Mies toteaa, että sota ei ollut hänen aikanaan ’oikein kunnon sotaa’. Viljakainen kirjoittaa kirjassaan, että hän on aina jäänyt ’varsinaisten taisteluiden ulkopuolelle’.”

”Sanoin kerran, että on ollut hyvä sota, kun ei ole tarvinnut tappaa ketään”.

Aiemmin tämä samainen Viljakainen oli sanoissaan (ja teoissaan) paljon röyhkeämpi, syyskuussa 2015 militantti-Viljakainen kertoi Putkosen juontamalla videolla olleensa Donbasissa ”rintamahommissa” ja kannattavansa ”röyhkeää hyökkäystä” ukrainalaisia vastaan. Huhtikuussa 2016 Viljakainen kehottaa ystäviään tappamaan Ukrainan silloisen presidentin Petro Poroshenkon. Ja kuten saimme Yleisradion julkaisemasta artikkelista lukea, Viljakainen on sanojensa mukaan ottanut eli ryöstänyt kaatuneelta ukrainalaiselta pistimen eräänlaiseksi ”sotamuistoksi” – trofeeksi.

Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämistä suomalaisista Itä-Ukrainan sotatoimialueella on edelleen ainakin UMV-lehden, Luhanskissa asuva päätoimittelija, Janus Putkonen. Petri Viljakaisen viimeisin, todistettavasti hänen kirjoittamansa, viesti sosiaalisessa mediassa on keväältä 2020. Hänet tosin oli erotettu alkoholin käytön takia Prizrak prikaatista jo ennen tätä, jo ennen elokuussa 2019 julkaistua haastattelua. Ari L palasi Suomeen jokunen vuosi sitten (ymmärtääkseni talvella 2017), myös ”Harri”-nimellä esiintynyt militantti on tietojeni mukaan takaisin Suomessa. ”Igor” ja ”Ivan” salanimillä esiintyneen suomalaismilitantin olinpaikan ollessa tuntematon.

Lukijoiden on kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjän proxy-joukkoihin on liittynyt suomalaisia muitakin reittejä, kuin Bäckmanin värväämänä tai hänen avustuksella. Donbassföreningen joulukuussa 2015 julkaiseman uutisen mukaan suomalaistaustainen antifasisti oli ensimmäinen Pohjoismaista InterUnit’iin värväytynyt. Nykyään InterUnit tunnetaan nimellä DKO (ven.: ДКО - Добровольческий коммунистический отряд), joka on kansainvälinen antifasisti- ja kommunistivapaaehtoisten yksikkö. Kyseinen yksikkö on osa Prizrak prikaatia, joka kuuluu miehitetyn Luhanskin alueen aluepuolustusjoukkoihin.

Saamieni vihjeiden mukaan vielä niinkin myöhään kuin v. 2018–2019  yksittäisiä suomalaisia on värväytynyt Venäjän joukkoihin. Kyse on mahdollisesti suomalaisista äärioikeistoon kuuluvista henkilöistä, joihin viitattiin saksalaisen Focusin uutisessa 5.6.2020.

Venäjän miehittämillä alueilla jonkin aikaa aktiivisena toimineesta, suomalaisten perustamasta Osasto Karhusta, ulottui luonnollisesti haara Suomeenkin. Suomessa toiminnan kannalta merkityksellisessä asemassa oli Johan Bäckmanin perustama, Helsingissä toiminut ”edustusto” sekä Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry. Tämän ns. edustuston kautta järjestettiin myös tapaamisia Venäjän toimia tukeneille ihmisille, merkittävintä huomiota saivat muutaman kerran järjestetyt pikkujoulut, jota voi pitää eräänlaisena hengennostatus- ja palkitsemistilaisuutena, joilla pyrittiin sitouttamaan väkeä toimintaan. Suurisuuntaisempiin suunnitelmiin kuuluivat turistimatkat miehitettyyn Donbasiin, lopulta näitä ryhmämatkoja ei montaakaan järjestetty, kuten ei matkoja Venäjän miehittämälle Krimillekään. Luonnollisesti niitä kuitenkin ”markkinoitiin” toimintaohjeineen:

”Avustamme tarvittaessa myös viisumien järjestämisessä ja kyseessä on listahinnat viisumipalveluista (Rustravel).” (4)

Samainen Tehtaankadulla sijainnut yritys mainitaan vähemmän yllättäen myös Osasto Karhun sähköpostitse jaetussa informaatiokirjeessä Sotilaspalvelus Donetskin kansantasavallan asevoimissa:

”Kaikki lähtee liikkeelle Venäjän monikertaviisumin hankinnasta. Huolehdi siitä, että passissasi on riittävästi voimassaoloaikaa. Suosittelemme kaikkia hankkimaan vähintään vuoden viisumin. Lähtiessäsi asennoidu vähintään 3–6 kuukauden palvelukseen, joka on myös yleinen vaatimus taisteluosastoihin hyväksymiselle.

Suosittelemme käyttämään Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevaa Rustravel-matkatoimistoa viisumien hankinnassa: - -”.

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ensimmäisenä sotasyksynä, Helsingin edustuston kautta aktivistit toimittivat ei-tappavaa-varustusta miehitetyille alueille. (5) Tiedossa ei ole se, kuinka merkittävää toiminta oli, tai kuinka paljon Suomesta lähetettiin varusteita sotatoimialueelle – on myös mahdollista, että suomaisverkosto toimittaa edelleen vähäisiä määriä materiaaliapua sotatoimialueelle. Huomioitavaa tässä ”edustusto-kuviossa” on se, että ns. edustustoon on toimitettu materiaalia miehitettyjen alueiden ohella myös Venäjältä.

Kun huomioimme kaikki nyanssit, näyttää siltä, että Yleisradion artikkeliin haastatellun puolalaisen tutkijan Kacper Rekawekin arvio siitä, että suomalaisten toiminta on ollut verrattain ammattimaista, olisi oikeansuuntainen. (6) Suomessa Bäckmanin verkoston toiminta oli vuosien ajan hyvin aktiivista, sen onnistui värvätä vapaaehtoisia Venäjän johtamiin joukkoihin, se koetti (ja osin onnistui) toteuttamaan myös muita aktiivisia toimia – joista osa todennäköisesti keskeytyi koronavirusepidemian myötä, joten on mahdollista, että niitä ainakin yritetään herätellä henkiin epidemian liennyttyä ja matkustusrajoitusten lakattua. Näyttäisi myös siltä, että Bäckmanin toimintaa hyödyttää myös se, ettei Suomessa ole viranomaisten toimesta tutkittu Venäjän riveihin värväytyneiden kansalaistemme toimia lainkaan.

 

Marko

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

2. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69 (maksumuurin takana)

3. https://yle.fi/uutiset/3-12153718 

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/tiedote-kesamatkasta-donbassiin.html

5. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/12/dnr-taistelee-suomalaisissa.html 

6. https://yle.fi/uutiset/3-12153718 

Yleisradion artikkelit 23. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2021.

Huom: Johan Bäckmanin kuten ei Janus Putkosenkaan henkilökohtaisten verkostojen avaaminen tässä yhteydessä ole järkevää, vaikka ne olennaisella tapaa liittyvät Venäjän vaikuttamistoimiin, niiden moninaisuuden ja laajuuden tähden. Niiden syvällinen avaaminen laajentaisi kirjoitusta liian paljon.

Hiljaisuuden aika päättyy – Johan Bäckmaniin ja Janus Putkoseen kohdistetusta tutkintapyynnöstä

Yleisradio julkaisi toimittajiensa Jessikka Aro ja Antti Kuronen kirjoittaman artikkelin suomalaisista, Venäjän riveissä Ukrainassa taistelleista, vierastaistelijoista 23. marraskuuta ja muutamia päiviä myöhemmin täydentävänä artikkelina Antti Kurosen erinomaisen artikkelin, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta ja sitä, kuinka tällä hetkellä näyttää siltä, että maamme lainsäädännössä on aukko, mikä mahdollistaa hyvin vapaan siirtymisen taistelemaan ei-terroristisiin organisaatioihin ilman pelkoa oikeudellisista toimista. Edelliseen huomautan, että oikeudelliset toimet ovat mahdollisia tapauksessa, jossa suomalainen syyllistyy esim. sotarikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan (joka voi samalla olla sotarikos).

Sen ohella, että Jessikka Aro haastatteli minua hänen ja Kurosen kirjoittaessa ensimmäistä artikkelia, artikkelissa viitattiin myös elokuussa 2015 vireille laittamaani tutkintapyyntöön, jonka eräänlainen päätepiste nähtiin seuraavan vuoden helmikuussa (v. 2016), jolloin valtakunnansyyttäjänvirastossa tehtiin päätös, ettei tutkintapyynnössä esitutkintakynnys ylittynyt ja näin asia näytti saaneen päätöksensä, kunnes nyt tapaus nousi pintaan kuin… (No, enpä taida tällä kertaa turvautua mihinkään julkeaan kielikuvaan).

Johan Bäckman ja Petri Viljakainen jossain päin miehitettyä Itä-Ukrainaa. (1) 

Nyt kun tapaus on jälleen noussut esille, lienee soveliasta avata tutkintapyynnön taustoja – miksi sen tein, mitkä olivat vaikuttimeni. Edellisen vuoden (syksy 2014) puolella Suomessa esillä oli oikeudenkäynti, jossa syytettynä oli neljä henkilöä, joita syytettiin terrorismin rahoittamisesta. (2) Tuolloin esitettyjen syytteiden mukaan syytetyt olivat keränneet ja toimittaneet rahavaroja Afrikan itäosissa toimivalle al-Shabaab-järjestölle tietäen, että rahoja tullaan käyttämään terroristiseen toimintaan.

Suomalaismedioiden uutisoidessa heinäkuussa 2015 Petri Viljakaisen saapumisesta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ainakin Helsingin Sanomat kertoi Viljakaisen todenneen dosentti Johan Bäckmanin maksaneen viisuminsa ohella osan lennoista Venäjälle. (3) Tämä toteamus jäi vaivaamaan minua, muistelin al-Shabaab-järjestöön liittyvää oikeudenkäyntiä ja syytteitä – kyse oli terrorismin rahoittamisesta. Oliko Johan Bäckmanin toiminta verrattavissa tähän? Olivatko nämä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivat ryhmittymät verrattavissa terroristisiin organisaatioihin?

Tuolloin tunnuin monella tapaa haparoivani pimeydessä, on hyvä muistaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivia aseellisia ryhmittymiä ei ollut tuolloin määritelty kansainvälisellä tasolla terroristiorganisaatioiksi. Ukrainan hallinto oli kyllä aloittanut oikeudenkäyntejä yksittäisiä, tällaisissa ryhmittymissä taistelleita militantteja vastaan, vangittuja vastaan oli nostettu syytteitä myös terroritekojen tekemisestä sekä Ukrainaan kohdistuvasta terrorismista.

Vuosien 2015 ja 2016 jälkeen useammassa eurooppalaisessa valtiossa on tuomittu Itä-Ukrainassa Venäjän joukoissa taistelleita vankeuteen, osalla syytelistaan on kuulunut myös syytteet terrorismista. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson sai vuonna 2017 viiden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistuksen osallisuudestaan sotaan Ukrainassa Venäjän varustamien joukkojen riveissä, tuomio annettiin Iso-Britannian terrorismilainsäädännön perusteella. (4) Stimsonin tapaukseen viitattiin myös Ylen laajassa artikkelissa.

Näin kirjoitti Helsingin Sanomat 31. heinäkuuta 2015: ”Viljakaisen mukaan hänen viisuminsa Venäjälle ja osan lennoista maksoi dosentti Johan Bäckman.” (5)

Tutkintapyynnössäni toivoin selvitettävän onko tällainen toiminta Rikoslain 34 a luvun (24.1.2003/17) Terrorismirikoksista tarkoittamaa terrorismin rahoittamista? (6) Oma asiansa on sitten se, että jäikö Viljakainen yksittäistapaukseksi vai onko Bäckman (tai jokin muu taho) maksanut myös muiden suomalaismilitanttien matkakuluja tai muita kuluja värvättyjen suomalaisten siirtyessä Suomesta Venäjälle ja Venäjällä Rostovin alueen kautta Itä-Ukrainan sotatoimialueelle.

Tästä päästään sitten seuraavaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan – onko Bäckmanin tuolloin harjoittama toiminta värväystä terrorismirikoksen tekemiseen?

Johan Bäckman kirjoitti blogiinsa ”Jos haluat vapaaehtoiseksi Donbassiin, lähetä tiedustelu Donetskin kansantasavallan edustustolle osoitteessa http://novorossiyaembassy.com/send-msg. Huom! Suomen laki ei kiellä värväämistä eikä värväytymistä Donetskin kansantasavallan joukkoihin”. (7)

Kirjoituksessaan Bäckman esitti väitteen, ettei Suomen laki kiellä värväämistä eikä värväytymistä… – nähdyn perusteella väite näyttää pitävän paikkansa! Tuolloin laatiessani tutkintapyyntöä pidin kuitenkin mahdollisena, että tässä kohdin Bäckman taiteilee ”kaltevalla pinnalla”.

Kiinnostavaa on se, että tuolloin yksi lenkki ketjussa oli tämän ns. Novorossijan suurlähetystön verkkosivu, jota sivustoa käytettiin tuolloin aktiivisesti disinformaation levittämiseen (mukaan luettuna matkustusohjeet Ukrainalta miehitetyille alueille matkustamiseen sekä suomalaisviranomaisiin kohdistettuja syytöksiä).

Koskapa tutkintapyyntö ei koskaan edennyt valtakunnansyyttäjävirastoa pidemmälle, moni kysymys jäi vaille vastausta. Emme tiedä toimiko Johan Bäckman omilla rahoillaan vai oliko toiminnassa (jossain ominaisuudessa) myös kolmansia osapuolia.

Kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on ehkäpä hyvä myös huomioida Johan Bäckmanin ja hänen lähipiirinsä muu, Venäjän sotatoimia tukeva, toiminta, kuten ns. edustuston nimissä harjoitettu aktivismi – olipa tämä sitten kuinka vähäistä tahansa.

Kuvakaappaus kohudosentti-blogi.

Näin jälkikäteen ajatellen, lainsäädäntömme mahdollisia aukkoja huomioimatta, tein tutkintapyyntöni ehkäpä hiukan liian varhaisessa vaiheessa. Johan Bäckmanin toiminta oli tuolloin näkyvää mutta suomalaisten, miehitetyiltä alueilta levittämä sotapropaganda yhdistettynä muihin toimiin, oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Heidän toiminta ei ollut saavuttanut sitä tasoa, jolle se seuraavien parin vuoden kuluessa kohosi – hiipuen tämän jälkeen eräiden aktivismitoimien osalta (kuten näkyvä värväystoiminta) melkoisesti. Viljakaisen jälkiä seuraten yksin Bäckmaniin linkittyvien verkostojen myötä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimiviin taistelujoukkoihin ja propagandasodan yksiköihin värväytyi kymmenkunta suomalaista miestä ja naista. Tietojeni mukaan Suomesta on suunnannut Venäjän miehittämillä alueilla operoiviin joukkoihin ja muihin yksiköihin yhteensä parikymmentä henkilöä, joista osa on sittemmin palannut takaisin Suomeen.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin, kuvakaappaus Informnapalm-verkkosivulta.

Janus Putkosen rooli propagandistina ja disinformaationlevittäjänä sekä (tuolloin) tärkeähkönä operaattorina kävi ilmi Egorova Leaksin myötä loppukesästä 2016. (8) Putkosen noustua otsikoihin, paljastui myös eräitä operaatioita, joissa oli mukana Putkosen päätoimitteleman, venäläisrahoitteisen DONi Newsin propagandisteja (ei, en edes kutsu heitä toimittajiksi koska sellaisia he eivät ole). France24:n toimittajat sattuivat kuvaamaan episodin venäläisjoukkojen ja militanttien suunnittelemasta ”tulitaukorikkomuksesta”, josta syytettäisi Ukrainaa, jolloin paikalla oli DONi Newsin ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä taajaan Putkosen ja Bäckmanin kanssa yhteistyötä tehnyt, viime kesänä kuollut, News Frontin propagandisti Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä oli tehnyt jo aiemmin samana syksynä VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan.

Jokainen ymmärtää, että tällainen toiminta ns. toimittajilta (France24 julkaisemalla videolla niin Néantilla kuin Vasilenkollakin oli selvät ”Press”-merkit vaatteissaan) on moraalisesti väärin. Toiminnallaan he välillisesti vaarantavat muidenkin toimittajien hengen ollessaan mukana propagandanäytöksissä. Sen ohella, että toiminta on moraalisesti arveluttavaa, ollaan samalla siirtymässä tilanteeseen, jossa ns. toimittaja, ottaessaan aktiivisen roolin, muuttuu joksikin muuksi kuin toimittajaksi.

Venäläisten propagandamedioiden, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla harjoittaman toiminnan perusteella, voidaan päätellä, että tällaisia lavastuksia järjestettiin enemmänkin kuin nämä kaksi. Näiden medioiden ”toimittajat”, aivan kuten ”päätoimittajatkin” ovat varmasti jollain tasolla tietoisia toiminnan luonteesta – he ymmärtävät missä mennään. Kysymys kuuluukin, että mikä on heidän vastuu?

Ukrainassakin on jo tuomittu eräitä ulkomaalaisia militantteja eripituisiin vankeusrangaistuksiin, samalla maa on ryhtynyt muihinkin toimenpiteisiin näkyviä ulkomaalaisia – Venäjän hyväksi toimineita – henkilöitä ja operaattoreita vastaan. Keväällä 2019 Ukraina kohdisti sanktioita myös suomalaisiin sekä Suomessa asuvaan Venäjän kansalaiseen. Sanktioitujen henkilöiden joukkoon kuuluivat Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, edesmennyt Jon Hellevig ja Kai Paananen sekä tuolloin näkyvästi esillä ollut Daria Skippari-Smirnov. Heidän lisäksi sanktioita kohdistettiin venäläiseen Oleg Usatšoviin, jonka sukunimestä käytetään eri dokumenteissa myös muotoa Usachov. Langetetuista sanktioissa tarkemmin blogissani (julk. 4/2019).

Aiemmin tänä vuonna Ukrainan valtakunnansyyttäjä Irina Venediktova kertoi BuzzFeed Newsille (toimittaja Christopher Miller) syyttäjätoimiston tutkivan tällä hetkellä 32 eri maasta tulevan 250 vierastaistelijan osallisuutta sotarikoksiin. Nämä taistelijat ovat sotineet Ukrainaa vastaan Venäjän johtamissa joukoissa. Julkitulleiden tietojen mukaan listalla on neljä Suomen kansalaista. (9 ja 10)

En ryhdy spekuloimaan keitä nämä neljä suomalaista ovat. Mikäli tutkinnat Ukrainassa etenevät syytteiden noston taholle, Suomessakin päädyttäneen tilanteeseen, johon Valtakunnansyyttäjänviraston tutkintapyyntöäni koskevassa päätöksessä viitattiin eli Ukrainassa tehdyksi väitettyjen rikosten tutkinnasta vastuu kuuluu Ukrainan viranomaisille, joille maamme viranomaiset voivat pyydettäessä antaa oikeusapua – lähestymmekö tilannetta, jossa tällainen pyyntö esitetään? Sitä, että epäillyt rikokset tapahtuivat Ukrainassa, tapausta käsitellyt valtiosyyttäjä käytti eräänä perusteena sille, ettei hän määrännyt keskusrikospoliisia toimittamaan esitutkintaa tutkintapyyntöni johdosta. Päätöksen myötä tarina jättämäni tutkintapyynnön ympärillä näytti saavan päätöksensä kevättalvella 2016, kunnes se nousi pintaan marraskuun hyisenä päivänä vuosia valtiosyyttäjän päätöksen jälkeen. 

Ehkäpä parasta mitä Jessikka Aron ja Antti Kurosen toimittamien juttujen ja Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion lausuntojen (Kurosen laatima toinen artikkeli) myötä voi tapahtua, on se, että aiheesta ryhdytään myös keskustelemaan avoimesti ja lainsäädännön mahdollisia aukkoja tarpeen mukaan paikataan. Mikäli näitä aukkoja ei tukita, asian voi tulkita myös siten, että suomalaisilla on oikeus osallistua sotaan Venäjällä, mikäli maahan syntyy hallinnon vastaisia – aitoja – separatistisia liikkeitä.

 

Marko Enqvist 

 

Lähteet:

1. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/me-vapautamme-uus-venajan-me-olemme.html 

2. https://yle.fi/uutiset/3-7512278 

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842109.html 

4. https://khpg.org/en/1500064559 

5. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

6. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L34a 

7. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/07/suomalaiset-vapaaehtoiset-saapuneet.html 

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

9. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

10. Kuvassa Ukrainassa tutkinnan alla olevat vierastaistelijat kansallisuuksittain, kuva via Christopher Miller.