Venäjän ”hyödylliset idiootit” ja ”auliit apurit” –

 

eli Venäjän tukijoita ja ymmärtäjiä armaassa Suomen maassa

Kirjoitin vuosi sitten kesällä useampiosaisen katsauksen Venäjän ja ”auliiden apureiden” sekä erilaisten vastamedioiden Suomeen kohdistamista vaikutusyrityksistä palaan nyt teemaan, mutta hiukan tiiviimmän koosteen myötä. Kirjoitukseni koostuu esimerkinomaisista havainnoista Venäjän ”hyödyllisten idioottien” ja ”auliiden apureiden” Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta. Pyydän lukijoilta armoa sen suhteen, etten huomio Venäjällä haahuilevan ja maan kansalaisuudesta haaveilevan Ano Turtiaisen ja hänen puolisonsa jok’ ikistä julkaisemaansa videota – en edes murto-osaa niistä. Kansanedustaja Turtiaisen sanoilla oli olennaisesti suurempi merkitys, kuin Venäjälle velkojaan paenneen entisen kansanedustajan mutinoilla.

Rajaan tällä kertaa kokonaisuuden tarkastelua siten, etten myöskään huomioi esimerkiksi Venäjän varjolaivaston toimia Suomenlahdella tai Venäjän valtion Suomeen tai Suomen lähialueille kohdistamia toimia. Kirjoituksessani en myöskään huomioi maahamme harhautuneita (tai ohjattuja) Ukrainan OWA-lennokkeja, kyseiset tapahtumat on syytä huomioida tuonnempana kirjoituksessani Venäjämielisistä vasta- ja vihamedioista.

Palautetaanpa alkuun mieleen se, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen ja auttaa sitä toisinaan saavuttamaan tulostakin. Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Saavuttaakseen tarvittavaa menestystä Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. Kirjoitukseni laajenisi liikaa, mikäli ryhtyisin tarkemmin pohtimaan tai tarkastelemaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmisen työskentelemään Venäjän hyväksi, joten tyydyn yksinkertaistaen toteamaan:

Taustalla piilevät henkilökohtaiset syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tai siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä, ja materiaalia hyödyntäen (esim. kiristämällä) saa tämän työskentelemään hyväkseen.

Suomessa on kiinnitetty huomiota eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-sympatioihin sekä Venäjän edun ajamiseen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen laitavasemmiston vastaaviin sympatioihin on kiinnitetty merkittävästi vähemmän huomiota, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä-sympatioita tai myötämielisyyttä olisi olemassa. Kyllä on, minkä näimme tänä keväänä Moskovan antifasistisen foorumin kokoontuessa Venäjän pääkaupungissa. Suomen kommunistinen puolue (SKP) oli myös lähettänyt edustajan paikalle – puolueen entisen puheenjohtajan Liisa Taskisen. (2)

Puolueesta kertoo jotain se, että se lähettää edustajansa Venäjällä järjestettyyn antifasistiseen foorumiin. Maahan, joka käy tuhoamissotaa naapurimaassaan ja jonka johdossa on kansalaisiaan sortava despootti. Tuhoamissodan rinnalla Venäjä militarisoi tulevaisuuttaan. Eikä maata voi ”antifasistisena” pitää, onhan sen eräänlainen ideologia Rusismi (ukr. рашизм) – venäläinen versio fasismista.

Propagandistit Lebedev-Heiskanen ja Hietanen sekä SKP:n Taskinen, kuvan lähde Kosti Heiskanen.

Venäjän kommunistisen puolueen järjestämässä ”antifasistisessa” foorumissa hyväksyttiin yksimielisesti päätöslauselma, jossa ilmaistiin tuki Venäjän hyökkäyssodalle. Ja kyllä, yksimielisesti tarkoittaa sitä, että myös SKP:n Taskinen hyväksyi kyseisen päätöslauselman, mikä samalla tarkoittaa sitä, että puolueena SKP tuli samalla hyväksyneeksi Venäjän hyökkäyssotansa kuluessa tekemät tuhannet sotarikokset. Puolueen puolueohjelmassa kirjoitetaan yleviä rauhasta ja solidaarisuudesta todellisuuden ollessa jotain muuta. (3)

Muistutan lukijoita myös siitä, että SKP:n Liisa Taskinen kuului niiden suomalaisten joukkoon, jotka allekirjoittivat Pietarissa syyskuussa 2024 pidetyn kansainvälisen ’RAUHAA, LUONTOA, YHTEISTYÖTÄ ITÄMERELLÄ JA ARKTISILLA ALUEILLA’ konferenssin julistuksen, jossa länsivaltoja vaadittiin lopettamaan asetoimitukset Ukrainaan. (4) Venäjän liittolaisiltaan ja tukijoiltaan saamasta runsaasta ase- ja materiaalituesta konferenssissa oltiinkin aivan hiljaa.

SKP ei suinkaan ole ainoa maamme puolueista, jonka kanta Venäjään tekojen myötä on avoimen hyväksyvä. Poliittisen janan vastakkaisesta päästä löytyy Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto, jonka riveistä löytyy useita avoimen Venäjä-myönteisiä jäseniä, kuten Olli Kotro ja Sakari Linden sekä taikurinakin tutuksi tullut Tatu Tyni.  Puolueen lähtölaukaus ensi vuoden eduskuntavaaleihin on alleviivaava: Kumman puolen sinä valitset? Venäjää ei suoraan mainita, mutta puolueen ja sen jäsenten Venäjää-kosiskeleva toiminta ei jätä tulkinnanvaraa: EU, NATO:n ja Ukrainan hylkääminen ja Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen toisi rauhan ja vakauden Suomeen. Tämä Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen tuntuu olevan useamman poliittisen ääriliikkeen ydinajatuksia, jota myös ”markkinoidaan” aktiivisesti kansalaisille, kuin iskeäkseen kiilaa Suomen eri osien välille. 

Vapauden liitto – otteita puolueen, jäsenten ja kannattajien somesta. 

SKP ja Vapauden liitto symboloivat tässä kirjoituksessa maamme poliittisen kentän ääripäiden samanhenkisyyttä. Kummassakin vastustetaan läntistä puolustusyhteistyötä ja läntistä arvoyhteisöä – vaikka SKP koettaakin puolueohjelmassaan alleviivata ainoastaan sotilaallista yhteistyötä ja kuinka siitä tulisi irrottautua. Toisaalta kumpikin ääripää näyttää löytävän yhteisen tukijan idästä – Venäjästä. Yksittäisinä tekijöinä nämä puolueet eivät nähdäkseni aiheuta merkittävää uhkaa Suomelle, mutta – kuten havainnot Ukrainasta keväältä 2014 osoittavat – kriittisenä hetkenä yksittäisen ihmisen päätöksillä voi olla ”kokoaan” suurempi merkitys eli huomiotta en tällaisiakaan puolueita tai ryhmiä jättäisi. Maamme pienpuoluekentästä löytyy muitakin puolueita, joiden toiminta hyödyttää tavalla tai toisella Suomeen vihamielisesti suhtautuvia valtioita ja tahoja – Venäjä ei ole ainoa laatuaan.

 

Suomi yhdistystoiminnan luvattu maa

Suomea kutsutaan yhdistystoiminnan luvatuksi maaksi. Yhdistys on helpohko perustaa, asia, jota esimerkiksi Johan Bäckman hyödynsi lukuisia kertoja viime vuosikymmenen puolella. Hän lähipiirinsä kanssa perusti maahamme lukuisia yhdistyksiä, joista osa vaikutti perustetun odottamaan otollista hetkeä, ja osalla vastaavasti oli selkeä tarkoitusperä. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat Euroopan hybridiosaamiskeskusta nimellään jäljitellyt yhdistys aivan kuten Toimittajaliitokin. (5 ja 6) Toimittajaliiton perustana oli muutamia vuosia aiemmin perustettu  Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka taustahenkilöihin Bäckmankin kuului. Yhdistysten perustamisen helppoutta ja yhdistystoimintaa itsessään Venäjä hyödyntää auliiden apureidensa ja operaattoreidensa kautta pyrkiessään  vaikuttamaan yhteiskuntaamme. Ja koska Suomessa on käytännössä kannustettu kansalaisaktivismiin ja vaikuttamiseen yhdistystoiminnan kautta, emme ole huomioineet riittävällä vakavuudella yhdistystoiminnan käyttöä meitä ja kansalaisyhteiskuntaamme vastaan – ja samalla rapauttamaan luottamustamme yhdistystoimintaa kohtaan. Luottamuksen rapauttaminen ei välttämättä ole ollut tarkoituksena, mutta häikäilemättömän yhdistystoiminnan paljastumisen seurauksena on myös kylvetty epäilyksen siemen tiettyjen ryhmien aloittamaa yhdistystoimintaa kohtaan.

Reilut pari vuotta sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun paljastui STEA:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) myöntäneen venäjänkielisille ukrainalaispakolaisia auttaneille järjestöille yli miljoona euroa samalla kuitenkin hylänneen lähes kaikki Suomen ukrainalaisten hakemukset. Yleisradion toimittajien ottaessa yhteyttä kahteen merkittävään tukea saaneeseen yhdistykseen (Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ja Vantaan venäläinen klubi) tiedustellakseen yhdistysten kantaa Venäjän käynnistämään brutaaliin hyökkäyssotaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen kehotti puhelinkeskustelussa Ylen toimittajia tiedustelemaan kantaa Venäjän suurlähetystöltä:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”. (7) Myöskään Vantaan venäläinen klubi ei ilmaissut mitään kantaa Venäjän käymään tuhoamissotaan. Minulle tämä kertoo riittävästi näiden yhdistysten toiminnan tarkoitusperästä – toivon, ettei STEA ole myöntänyt (ainakaan ukrainalaispakolaisten tukemiseen) enää euroakaan kyseisille yhdistyksille. Parasta olisi, jos yhteiskuntamme ei tukisi kyseisiä yhdistyksiä enää lainkaan.

Epäilen kuitenkin suuresti sitä, että valtio tai kunnat olisivat heränneet ruususen unesta kuluneiden vuosien aikana. Epäilystäni vahvistaa Helsingin Sanomissa huhtikuussa julkaistu artikkeli, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin maksaneen Sun Ray ry:n kolmen työntekijän palkat kokonaan, samaan aikaan kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa. (8) Myöhemmin paljastui toinenkin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion rahoittama yhdistys, joka järjesti lapsia Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. Huhtikuun lopulla (paljastusuutisen jälkeen) Sun Ray ry asetettiin konkurssiin. (9)

Kuvakaappauksia Helsingin Sanomista.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura on tällä hetkellä jakautunut kahtia. Yhdistyksen hallinto sekä pääosa paikallisyhdistyksistä noudattaa ”valtiollista” suhtautumista Venäjään, mikä aiheuttaa kentällä närää niin paljon, että osa paikallisyhdistyksistä ryhtyi tekemään omaa ”Venäjä politiikkaa” eli käytännössä ne toimivat edelleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut 24. helmikuuta 2022. (10) Esimerkiksi aktiivinen Kallio-Vallila Venäjä-seura ry pitää edelleen yllä tiiviitä Venäjä-suhteita keskinäisin vierailuin Venäjän lähetystön kanssa. Yhdistys on myös löytänyt luontevan yhteistyökumppanin Venäjä-mielisestä Naapuriseura ry:stä. (11) Naapuriseura ry:n perustajajäseniin kuuluu toimittaja Mauno Saari sekä sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko ja varapuheenjohtajana sekä Naapuriseuran Sanomien päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”, (12) Saaren siirryttyä nauttimaan ”eläkepäivistä”.

Piirien pienuudesta kertoo sitten se, että Naapuriseura ry:n puheenjohtaja Jauri Varvikko on toisen, Tehtaankatuun tiiviissä yhteydessä olevan, yhdistyksen Suomen Uusi Strategia – SUS ry:n varapuheenjohtaja. SUS ry:n puheenjohtajana on itseään putinistiksi kuvaileva Jussi Särkelä. Hän on entinen sosialidemokraattien vantaalainen kuntapoliitikko ja taustaltaan liittotoimija. Särkelä joutui luopumaan ehdokkuudestaan sosialidemokraattien listoilla edellisissä kuntavaaleissa (v. 2025) ilmoitettuaan toistuvasti tunnustautuvansa putinistiksi. (13)

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluu myös Olli Kotro, joka toimii Europarlamentissa saksalaisen laita-/ äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen eli AfD:n Volker Schnurrbuschin avustajana. (14) AfD tunnetaan Venäjää myötäilevästä ja Venäjän näkökantoja tukevasta politiikasta. Useat AfD:n aktiivit ovat vierailleet Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuoden 2014 jälkeen, esim. Hamburgische Bürgerschaftin jäsen Olga Petersen tammikuussa 2025 miehitetyssä Donbasissa. (15)

Edellä kuvaillut yhdistykset (Naapuriseura ry ja SUS ry) eivät ole jäsenmäärältään merkittäviä, mutta jo julkisten esiintymisten perusteella voi päätellä, niiden olevan verkostoituneita ja niillä olevan yhteyksiä Venäjän valtion edustajien lisäksi kolmansien maiden vastaaviin Venäjään myönteisesti suhtautuviin (ja Venäjän soluttamiin) yhdistyksiin. Väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että missä määrin yhdistysten ja Venäjän edustajien välillä vaihdetaan tietoja ja kuinka sensitiivistä tämä tieto voi olla. Osalla tässäkin kirjoituksessa mainituista henkilöistä on taustaa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa tehdystä yhteistyöstä ja tiedonvälityksestä.

Tammikuussa 2024 rekisteröidyn Aleksanterinliitto ry:n julkisena tavoitteena on rajasulun päättäminen eli itärajan avaaminen. Väittäisinkin, että tämä lähestymiskulma, jossa nostettiin esiin itärajan sulun erottamat perheet, vetoaa osaan suomalaisista, mikä nähdäkseni lisäsi jonkin verran heihin kohdistuvaa myötätuntoa. Yhdistyksen ja sen jäsenten toiminnan tarkastelu paljastaa kuitenkin sen, että toimintaan liittyy puolia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Yhdistyksen selkeänä pyrkimyksenä on politisoida itärajan sulku ja nostaa se teemana esiin yhteyksissä, joiden toimivaltaan raja-asiat eivät kuulu. Keväällä 2025 järjestetyissä kunta- ja aluevaaleissa yhdistys kokosi ja julkaisi ns. raja-auki-listaa eli listaa ehdokkaista (ja puolueista), jotka suhtautuivat myönteisesti itärajan avaamiseen. Kirjoitin havainnoistani blogiin  Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki”.

Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita kehotan lukemaan Outi Salovaaran artikkelin ”Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”. (16)

Suomessa on myös lukuisia yhdistyksiä, jotka toiminnallaan edesauttavat Venäjää tai auttoivat jo sen edeltäjää Neuvostoliittoa, vaikka yhdistyksiä itsessään ei välttämättä suuren yleisön silmissä suoraan rinnasteta Venäjämielisiin toimijoihin. Nostan tässä esimerkkinä esiin Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland ry:n  eli lyhyemmin Rauhanpuolustajat, enkä pelkästään yhdistyksen punaisen taustan vuoksi. Yhdistys perustettiin toukokuussa 1949, ja se kuului Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon. Rauhanpuolustajat tuomitsivat yhdessä Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Rauhanliiton sekä Sadankomitean kanssa Venäjän rikollisen hyökkäyssodan helmikuussa 2022 mutta jäsenistönsä toiminnalla se edesauttaa edelleen Venäjän narratiivin leviämistä Suomeen. Osa Rauhanpuolustajien kanssa läheisessä yhteistyössä toimivista yhdistyksistä on toiminut hyvin aggressiivisesti Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan, kuten Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry. (17) Sumud on myös rekisteröity samaan postiosoitteeseen, kuin Rauhanpuolustajat ry. Sen hallitukseen kuuluu muun muassa kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen (varapuheenjohtaja), joka on tullut tunnetuksi myös ”punaruskean” propagandan ja disinformaation levittäjänä ja ukrainalaisten mustamaalaajana.

Yhdistysten lisäksi Suomesta löytyy huomattava joukko yksilöitä, jotka ovat toiminnallaan edesauttaneet Venäjän narratiivin leviämistä vuosien tai vuosikymmenten ajan – osa on sujuvasti siirtynyt Neuvostoliiton tukemisesta Venäjän sanansaattajaksi. Se tietty pohdituttaa, että mikä lopulta saa tulipunaisen vasemmistolaisen tukemaan nyky-Venäjää? Juontaako se juurensa ideologisesta Amerikan vastustamisesta vai löytyykö taustalta muitakin syitä? Imperialismin vastustaminenkaan ei oikein käy perusteeksi, koska jos jokin maa tänään on imperialistinen, niin Venäjä. Ehkäpä Venäjällä imperialismikin on parempaa imperialismia…

Vaikka jättäisimme näistä yksilöistä huomiotta Heikki Talvitien ja Paavo Väyrysen kaltaiset eläköityneet menneisyyden reliikit, on tähänkin ryhmään tunkua aivan riittämiin. Joukosta löytyy Vasemmistoliitossa sivuraiteille ajautunut Johannes Yrttiaho Turusta, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kuin myös perinteisten medioiden toimittajia, joiden teksteistä paitaa läpi Venäjämyönteisyys sekä lukuisia vasta- ja valemedioiden ylläpitäjiä, joihin palaan tulevaisuudessa tarkastellessani maamme Venäjämielistä vastamediakenttää.

 

Tie Suomeen käy tšasounan kautta

Oma lukunsa Venäjän vaikuttamisväylänä on ortodoksinen kirkko, sen ohella Venäjä todennäköisesti hyödyntää myös muita uskontokuntia ja uskonnollisia ryhmiä narratiivinsa levittäjänä tahi yhteiskuntamme koheesion hajottajana. Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen arkkipiispakunta ja  Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä, Suomen ortodoksisen kirkon asemasta huolimatta Moskovan patriarkaatti on ulottanut lonkeronsa maahamme, huomattavan osan Suomessa asuvista venäläisistä tunnustaessa Moskovan patriarkaatin aseman. Luonnollisesti Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa asuviin venäläisiin ja kaksoiskansalaisiin uskonnon ja kulttuurin lisäksi myös erilaisten yhdistysten ja liikkeiden sekä maanmiespolitiikan kautta.

Myös Suomen ortodoksisen kirkon sisällä on havaittavissa jakolinjoja, joissa näkyy Moskovan vaikutus, sen yrittäessä vaikuttaa ortodoksipappien kautta seurakunnissa järjestettäviin kirkonmenoihin. Osassa ortodoksisia seurakuntia on jopa menty niin pitkälle, ettei ”poliittisiin asioihin” – kuten Ukrainan sotaan – oteta kantaa. Ortodoksisen kirkon Aamun koitto-verkkojulkaisussa julkaistiin keväällä 2024 artikkeli, jossa kuvailtiin Moskovan patriarkaatin pyrkimyksistä saada tukevampaa jalansijaa Suomeen. Tässä toimessa sen välikätenä toimi Moskovan patriarkaatin alaisen Kiovan metropoliitta Onufrin johtama ortodoksinen kirkko. (18) Ukrainassa on myös itsenäinen ortodoksinen kirkko, jonka johtajana on metropoliitta Epifani I.

Toisaalta, vaikka maamme ortodoksista kirkkoa on varoitettu Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä, sen piirissä on ollut vähintäänkin kohtuullista lapsenuskoa, josta esimerkkinä käy Ylen artikkeli Venäjältä Suomeen saapuneesta ortodoksipappi Alexander Zanemonetsista. (19)

Moskovan patriarkaatti näyttää myös varautuneen sitä koskeviin rajoituksiin perustamalla Suomeen varjokirkon. Tätä toimintaa tukee vuonna 2022 rekisteröity Ortodoksiset ystävät -yhdyskunta, jonka hallintaan Moskovan patriarkaatti on siirtänyt kaikessa hiljaisuudessa omaisuuttaan. (20) Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tässä kirjoituksessa ulottaa tarkastelua tämän syvällisemmin Venäjän kaksoiskansalaisiin tai Suomessa asuviin venäläisiin vaikuttamiseen tai painostamiseen saadakseen heidät toimimaan toivomallaan tavalla. Tällöinkin kuvioihin tulee usein mukaan yhdistystoiminta tai harrastetoiminta, kuten esim. Suomessa Venäjän hallinnolle lojaaleiden kasakkayhteisöiden kohdalla. (21)

Käytännössä kirjoitukseni on vasta pintaraapaisu teemaan. Venäjän näkyvyys urheilun ja kulttuurin saralla lisääntyy kansainvälisillä areenoilla kaiken aikaa, mikä väistämättä heijastelee Suomeenkin. Urheilu ja kulttuuri taasen kuuluvat Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton työkalupakkiin – ne ovat osa ”pehmeää voimaa”. Kielestä ja kulttuurista Venäjän aseina olen kirjoittanut aiemminkin, aivan kuten urheilusta osana Venäjän ”pehmeää voimaa”. Olemme myös nähneet viime aikoina entistä useamman ”idänkaupan asiantuntijan” heräilevän talviuniltaan – motiiveja heidän toimiin voimme vain arvailla. Niin houkuttelevaa, kuin näihin ulostuloihin olisi tarttua, jätän sen asian paremmin tuntevien käsiin. Sen sijaan syksyn koittaessa tulen uppoutumaan maamme Venäjämielisten vasta- ja vihamedioiden tarjontaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://kansanaani.org/maailman-edistykselliset-voimat-kokoontuivat-moskovan-antifasistisessa-foorumissa/

3. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-puolueohjelma/

4. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

5. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

9. https://yle.fi/a/74-20223172

10. https://kansanaani.org/kallio-vallilan-venaja-seura-taytti-80-vuotta-venajan-ystavat-juhlivat-vihan-ilmapiirista-piittaamatta/

11. https://naapuriseura.fi/uhka-ja-toivo-pilkahtivat-pikkujoulussa/

12. https://naapuriseura.fi/naapuriseura-ry-2/

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-itameren-rauhanyhdistys-vaatii-rajaa-auki-ja-pietaria-uhkaavia-ohjuksia-pois/#077e92a7

14. https://www.europarl.europa.eu/meps/en/267485/VOLKER_SCHNURRBUSCH/assistants

15. https://www.facebook.com/reel/635368555597986

16. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

17. https://threadreaderapp.com/thread/1793182205012775056.html

18. https://aamunkoitto.fi/ajassa/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan-nain-arkkipiispa-leo-kommentoi/

19. https://yle.fi/a/74-20189658

20. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012015249.html

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

Olen hyödyntänyt lähteinä myös Vapauden liiton, Olli Kotron ja Sakari Lindenin tilejä X:ssä sekä eräitä kirjoituksiani.  

Havaintoja lennokkisodankäynnistä Ukrainassa: FPV-droonit sodassa

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan lennokit ja erilaiset hiipivät asejärjestelmät ovat merkittävässä roolissa niin hyökkääjän Venäjä, kuin myös puolustuskamppailua käyvän Ukrainan joukoilla. Eräillä rintamalohkoilla lennokit ja hiipivät asejärjestelmät sekä erilaiset nelikopterit ovat  merkittävässä roolissa. Ukraina on miehistöpulaa helpottaakseen sälyttänyt eräillä rintamalohkoilla erilaisilla drooneilla operoiville joukoille huomattavan suuren vastuun puolustussodankäyntiin. (1) Varsinaisten sotatoimien lisäksi Ukraina on käyttänyt drooneja siviileiden avustamiseen rintamavyöhykkeellä tai jopa alueilla, jotka ovat Venäjän miehittämät. Jälkimmäiseen Ukraina ryhtyi kesällä 2023 Venäjän räjäytettyä Nova Kah’ovkan padon ja jättäessä tuhansia alajuoksulla asuneita siviilejä tulvaveden armoille. (2) Tässä droonisodankäyntiä tarkastelevassa kirjoituksessa huomioni kohdistuu erityisesti FPV-droonien eli First Person View-drone käyttöön rintamalla. Painotan myös sitä, että teen havaintoni maallikkona, en sodankäynnin asiantuntijana, pyrkimyksenäni on esittää joitain perusteita havainnoilleni. Alkuun kuitenkin suppea katsaus historiaan: Ukrainan asevoimat ja miehittämättömät ilma-alukset.

 

Historia: miehittämättömät ilma-alukset Ukrainan asevoimilla

Sodan Itä-Ukrainassa alettua keväällä 2014, Ukrainan asevoimilla oli käytössään hyvin vähäinen määrä lennokkeja. Niinpä ”aukkoa paikkaamaan” Ukraina otti käyttöönsä neuvostoajoilta periytyviä Tupolev Tu-141 Striž (ven. Стриж) (3) ja Tupolev Tu-143 Reys tiedustelulennokkeja, jollainen päätyi Venäjän johtamien joukkojen haltuun elokuussa 2014. (4) Sodan alkuvaiheessa kyseisiä lennokkeja käytettiin tiedusteluun, joskin aika oli jo tuolloin ajanut kummastakin ohi. Tu-141 Striž’in sekä Tu-143 Reys’in kohdalla on hiukan arveluttavaa puhua lennokeista, kummankin ollessa pienen hävittäjäkoneen kokoinen.

Sodan kuluessa Yhdysvallat toimitti Ukrainan asevoimille aseapuna lyhyen kantaman AeroVironment RQ-11 Raven tiedustelulennokkeja, joilla on pääasiassa koulutettu joukkoja ja operaattoreita Ukrainassa. RQ-11 Raven ei täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia varsinaisessa toimintaympäristössään Itä-Ukrainassa. Tämän takia Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat joukot turvautuivat Itä-Ukrainan sodassa suureen joukkoon erilaisia siviilikäyttöön tarkoitettuja lennokkeja ja nelikoptereita. Näitä lennokkeja ja nelikoptereita hyödynnettiin tiedustelussa, tulenosoituksessa sekä alueiden valvonnassa. Sotavuosien kuluessa yksityisyritykset ja vapaaehtoisryhmät sekä Ukrainan valtio käynnistivät mittavampia ja teknisesti vaativampia projekteja.

Ukraina siirtyi lennokkien käytössä tälle vuosituhannelle ryhdyttyään yhteistyöhön Turkin kanssa. Yhteistyön seurauksena Ukraina solmi Turkin kanssa kaupat kahdestatoista Bayraktar TB2 lennokista. (5) Merkittävää oli se, että TB2 lennokilla voitiin operoida ilmasta maahan. Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa Ukrainan tilauskanta käsitti 48 Bayraktar TB2 lennokkia, operatiivisessa käytössä niitä oli vuoden 2021 lopulla vasta kuusi. Venäjän suurhyökkäyksen alettua, Turkki on toimittanut Ukrainalle lisää TB2 lennokkeja.

Keväällä 2014 Itä-Ukrainassa alkaneen sodan aikana Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot tehostivat tiedustelulennokkien ja nelikoptereiden käyttöä tiedustelussa, tulenjohtamisessa sekä alueiden valvonnassa. Bayraktar TB2 lennokkien tuodessa todellisen kyvyn operoida ilmasta maahan vasta vuoden 2021 aikana. Sitä ennen Itä-Ukrainan sotatoimialueella ilmasta maahan operaatioita olivat suorittaneet pääasiassa Venäjän johtamat ja varustamat joukot kustomoiduilla nelikoptereilla ja lennokeilla. Myös Ukrainalla vastaavia, itse kehittämiään, lennokkeja suunnittelupöydällä tai testivaiheessa vuosikymmenen vaihtuessa. Kaupat Bayraktar TB2 lennokeista helpottivat Ukrainan tilannetta olennaisesti, sen saadessa kyvykkyyksiä, joita sillä ei ollut (mutta joita se tarvitsi). Lennokkien käytölle Itä-Ukrainan sotatoimialueella oli asetettu rajoituksia sopimuksissa. Näitä rajoituksia Venäjä tai sen proxy-joukot eivät kunnioittaneet.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella Ukrainan ilmavoimat suoritti ensimmäiset tiedustelulennot Bayraktar TB2 lennokilla keväällä 2021. (6) Samaisen vuoden lokakuun 26. päivä sotatoimialueella siirryttiin uuteen vaiheeseen Ukrainan suorittaessa ensimmäisen ilmasta maahan operaation Bayraktar TB2 lennokilla, iskiessään Venäjän johtamien joukkojen tykistöpatteria vastaan sen jälkeen, kun nämä olivat tulittaneet Ukrainan kontrolloimia alueita Hranitnen kylän ympäristössä. (7)

 

FPV-droonit sodassa

Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa hyökkääjä Venäjä kuin myös puolustustaistelua käyvä Ukraina ovat ottaneet käyttöön runsaasti erilaisia miehittämättömiä (ase)järjestelmiä. Merkittävin huomio on Ukrainan kohdalla kohdistunut sen kehittämiin miehittämättömiin pinta-aluksiin, joita se on käyttänyt Mustanmeren alueella niin tehokkaasti, että Venäjän kyky operoida pinta-aluksilla on kaventunut merkittävästi. Miehittämättömien pinta-alusten rinnalla huomio on kohdistunut Ukrainan kykyyn kehittää pitkänkantaman lennokkeja sekä runsaaseen FPV-droonien käyttöön, joilla maa on paikannut olemassa olevia puutteitaan rintamalla.

FPV-droonien käytön sanotaan muuttaneen sodankäyntiä Ukrainassa merkittävästi, toisaalta samaan hengenvetoon on todettu, että vielä ei voida varmuudella sanoa, kuinka merkittävä tai pysyvä tämä muutos on. Tällä hetkellä käynnissä on kilpajuoksu aseen ja vasta-aseen kehittämisen välillä. Joskin juuri nyt näyttää siltä, että FPV-droonien ja niiden käytön evoluutio on niin nopeaa, että ei suoranaisesti voida puhua vasta-aseen kehittämisestä vrt. panssarivaunu ja panssarintorjunta-ase vaan tällä hetkellä ensisijaiset vastatoimet ovat passiivisia: erilaisia suojarakennelmia ja -verkkoja, elektronista häirintää, liikkuvuuteen panostamista (Venäjä toteuttaa tätä siirtymällä nopeasti liikkuvien motoristien muodostamiin joukko-osastoihin, joihin kuuluu pienimmillään vain muutamia sotilaita – Ukrainan asevoimat on myös perustanut ensimmäiset vastaavat joukko-osastot) jne. Ukrainan asevoimissa vapaaehtoisena sotiva suomalaistaustainen ”Mikko” kuvaa Yleisradion artikkelissa droonisodankäynnin aiheuttamaa muutosta:

”Jokaiseen autoon ja jopa yksittäisiin jalkaväen sotilaisiin Ukrainassa on kiinnitetty elektronisen häirinnän järjestelmä, jolla pyritään estämään vihollisen droonit - - -”. (8)

Samalla on kuitenkin huomioitava se, että Ukraina kuin myös Venäjä kehittävät kaiken aikaa lennokkien ja hiipivien asejärjestelmien torjuntaan suunniteltuja järjestelmiä, joukossa on myös lennokkeja, joilla metsästetään vihollisen lennokkeja. Tähän mennessä ukrainalaisyksiköiden kohteet ovat pääasiassa venäläisiä tiedustelulennokkeja, joita metsästetään muun muassa FPV-drooneilla. Tiedustelulennokkien ohella FPV-drooneilla on onnistuttu pudottamaan myös hiipiviä asejärjestelmiä ja jopa helikoptereita. (9 ja 10)

Viime vuoden marraskuussa julkaistujen tietojen mukaan edellisen puolen vuoden kuluessa Ukraina oli pudottanut reilut 500 venäläistä tiedustelulennokkia yksistään FPV-drooneilla. (11) FPV-drooneilla pudotettujen venäläisten tiedustelulennokkien joukossa oli muun muassa 57 kpl Orlan-10 ja Orlan-30 mallisia tiedustelulennokkeja, yli 260 kpl Zala Aeron valmistamaa tiedustelulennokkia ja yli 160 kpl Supercam’in valmistamaa tiedustelulennokkia jne. Tiedustelulennokkien pudotukset vaikuttivat omalta osaltaan siihen, että Venäjän Lancet 3-kamikazedrooneilla suorittamien iskujen määrä laski merkittävästi. Tiedustelulennokkien lisäksi Ukrainan on onnistunut pudottaa yksittäisiä (11 kpl) Lancet-mallisia tappajalennokkeja/ kamikazedrooneja. Pudotusten seurauksena Ukrainan onnistui vaikuttaa merkittävästi (ainakin lyhytaikaisesti) Venäjän Lancet-taktiikkaan: Ukraina onnistui katkaisemaan ”Killing Chain’n” eli ”tappoketjun”, joka käsittää kohteen löytämisen, tunnistamisen, sijainnin määrittämisen, Lancetin ampumisen kohteeseen ja maalin tuhoamisen sekä vaikutuksen arvioinnin. (12)

FPV-droonit eivät tapa pelkästään ilmassa, vaan ne tappavat myös maalla. Venäjän puolustusministeriö julkaisi tämän vuoden maaliskuussa tilaston, joka perustui 6000 Ukrainassa sotineen ja ei-aktiivisessa hyökkäysvaiheessa haavoittuneen sotilaan haastatteluun. Aineiston mukaan 75,x prosentissa tapauksista haavoittuminen oli seurausta Ukrainan lennokki-iskusta (valtaosa rintamalla toteutetuista lennokki-iskuista tehdään FPV-drooneilla); 20,x prosentissa haavoittuminen oli seurausta epäsuoran tulen käytöstä ja vain 4 prosentissa haavoittuminen oli seurausta pienikaliiperisten aseiden tulesta. (13) Huomautan mainitusta reunaehdosta eli venäläisten mukaan aineisto käsittää epä-aktiivisessa hyökkäysvaiheessa haavoittuneet.

Paljon keskustellaan siitä, ovatko FPV-droonit niin mullistava asejärjestelmä, miltä tällä hetkellä näyttää: vääristyykö asetelma julkaistujen droonivideoiden runsaan määrän myötä? Toinen kysymys, mikä meitä suomalaisia luonnollisesti kiinnostaa on se, ovatko taistelukentät Suomen ja Ukrainan välillä verrannollisia? Yleisradio julkaisi huhtikuussa keskustelua herättäneen artikkelin ”Suomalaiset taistelijat Ukrainassa”, jossa sivuttiin myös modernia droonisodankäyntiä useaan otteeseen, kummankin haastatellun sotilaan painottaessa sitä, ettei Suomessa täysin ymmärretä sitä, kuinka paljon Venäjä käyttää taistelukentällä drooneja. (14) Kritiikissä on muun muassa todettu kyseessä olleen vain kahden sotilaan näkemys, joilla tuskin on todellista kuvaa Suomen tämänhetkisestä tilanteesta. Toisaalta aiheeseen paremminkin perehtyneet tahot ovat esittäneet kriittisiä arvioita sen suhteen, kuinka hyvin Nato-maat ovat valmistautunet moderniin droonisodankäyntiin, kuten tanskalainen upseeri ja sotilasanalyytikko Anders Puck Nielsen, Tanskan maanpuolustusakatemiasta (Forsvarsakademiet, FAK). (15)

Nato-mailla on puolellaan se etu, että ne voivat seurata droonisodankäynnin kehittymistä Ukrainassa, pyrkiä ennakoimaan sen suuntaa ja samalla ottaa käyttöön Ukrainassa tehokkaiksi havaittuja keinoja käydä droonisotaa mutta myös tehostaa omaa puolustautumista laajamittaista droonien käyttöä vastaan. Ukrainassa yksistään jo droonien runsas kappalemäärä aiheuttaa ongelmia. Eräs suuren kappalemäärän seurauksista on se, ettei juuri mitään voi tehdä täysin salassa. Entäpä antaako Suomen peitteisempi maasto tarvittavaa lisäsuojaa? Todennäköisesti jonkin verran, mutta toivottavasti emme luota liikaa sen tarjoamaan lisäsuojaan. Ukrainan asevoimien 59. prikaatin droonipataljoonaan kuuluva Oleksandr Ilta-Sanomien julkaisemassa artikkelissa:

”Tavalliset dronet eivät kykene lentämään metsässä latvusten alla, sillä puut häiritsevät signaalia. Viime aikoina rintamalla on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti valokuitukaapeleihin kytkettyjen dronejen käyttö.

Jos lennättäjä osaa asiansa, valokuitudrone pujottelee sujuvasti myös puiden lomassa metsässä matalalla, tuottaen samalla kirkasta kuvavirtaa. Niiden käyttö on kalliimpaa, mutta ne eivät ole alttiina elektroniselle häirinnälle.” (16)

Suomessa Puolustusvoimat on yhä edelleen vaitonainen isoista linjoista, Mighty Arrow 25 -sotaharjoituksen yhteydessä Maavoimat julkaisi videon, jossa näkyi ensimmäistä kertaa käytössä Ukrainassa laajassa käytössä olevia FPV-drooneja. (17) Reserviläisen julkaisemassa artikkelissa Maavoimien ilmailun päällikön everstiluutnantti Jaakko Kauppisen mukaan Ukraina kokemuksia erilaisista drooneista on seurattu hyvin tarkasti sodan alusta lähtien. Everstiluutnantti Kauppinen myös toteaa: ”Yksittäinen järjestelmä ei itsessään ole sateentekijä, mutta kerrostettuina eri toimijoiden kanssa ne muodostavat merkittävän osan tämän päivän sodankäyntiin. Esimerkiksi merkittävä osa tulenkäytöstä tehdään lennokeilla”. (18) Toistaiseksi Maavoimat ei kuitenkaan tule tämän tarkemmin julkisuuteen FPV-strategiastaan, käytössä olevasta kalustosta, aikatauluista tai muusta toteutuksesta. Kauppisen mukaan Suomessa hankitaan tällä hetkellä kokemusta ja kehitetään suorituskykyä.

Suomalaiset vapaaehtoiset Ukrainan apuna – hyödymmehän me suomalaisetkin tästä

Suomalaiset vapaaehtoisjärjestöt ja -yhteisöt ovat toimittaneet Ukrainaan eri joukko-osastoille yksittäisiä nelikoptereita, joita käytetään esim. tiedusteluun, alueiden valvontaan ja tulenosoitukseen. Ukrainaan toimitettavan koulutusavun lisäksi Lion Defence Team ry on toimittanut tukitehtäviin Ukrainaan jo yli 80 droonia. Lion Defence Team ei suinkaan ole ainoa suomalainen yhdistys tai ryhmä, joka on toimittanut sodankäynnin kannalta elintärkeitä drooneja (lennokit, nelikopterit jne.) Ukrainaan. Sodankäynnin lisäksi droonit ovat tärkeitä myös siviilipelastustyössä sekä miinanraivauksessa. Näen tämän kokonaisuuden hyödyttävän myös suomalaisia maanpuolustusaktiiveja, joille kertyy kokemusta Ukrainassa tehdyistä havainnoista, joita he voivat jalostaa Suomen oloihin sopiviksi toimintamalleiksi.

Droonien lahjoittamisen rinnalla suomalaisvapaaehtoiset ovat mukana esimerkiksi Social Drone UA-projektissa, josta tarkemmin verkkosivulla: https://www.socialdrone.com.ua/. Toiminnan on tarkoitus olla monikansallista mutta ukrainalaisten ehdoilla tehtävää. Aiheesta kirjoitti suomeksi Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa Henry Björklid jo reilu vuosi sitten, tammikuussa 2024: ”Rakenna Ukrainan armeijan tarvitsema drone” -rakennussarja ja ohjeet – aktivoi nuoriso hyvään maanpuolustusharrastukseen. (19)

Reserviläisille ja miksei kaikille suomalaisille viisaita sanoja Ukrainassa puolustustaisteluun osallistuneelta suomalaisveteraanilta:

”Veteraanien muistoa kunnioittaen, reserviläiset hankkikaa esim. radiomasterin ohjain ja liftoff, tai ukrainalainen fpv-simulaattori ja opetelkaa vapaa-ajalla uusi taito maanpuolustukseen, jottei uhraus mene hukkaan.” (20)

Ukrainalaisille erilaisten droonien kanssa operoinnista oli kertynyt kokemusta jo vuodesta 2014 (jolloin sota Donbasissa alkoi). Kertyneestä kokemuksesta huolimatta Ukrainassakin operointia drooneilla väheksyttiin Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa, tähän joukkoon kuului silloinen puolustusministeri Oleksi Reznikov, joka vielä vuoden 2023 puolella haastattelussa esitti väheksyviä arvioita ”nelikoptereista” sodankäynnin välineenä. Ukrainalaisen ”droonisodankäynnin äiti” Marija Berlinska suomi näitä luutuneita asenteita Hromadskelle antamassaan haastattelussa. (21) Meidän on syytä kysyä itseltämme, onko Suomella varaa lukkiutuneisiin ajatusrakennelmiin mitä tulee droonisodankäyntiin.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.kyivpost.com/post/46756 

2. https://www.youtube.com/watch?v=EDyvPJzWaTY

3. https://medium.com/war-is-boring/ukraine-resurrects-soviet-era-super-drones-3403f80c51ba

4. https://theaviationist.com/2014/08/02/tu-143-in-field/

5. https://www.dailysabah.com/defense/2019/01/12/ukraine-turkey-have-signed-deal-for-12-bayraktar-tb2-uavs-poroshenko-says

6. https://www.aerotime.aero/articles/27677-ukraine-flies-its-first-turkish-made-armed-drone-over-donbas

7. https://militarnyi.com/uk/news/genshtab-zsu-bayraktar-tb2-zastosuvaly-u-vidpovid-na-zagybel-nashogo-bijtsya/

8. https://yle.fi/a/74-20153507 

9. https://x.com/Archer83Able/status/1831606730775568584

10. https://x.com/Archer83Able/status/1856392327025308055

11. https://x.com/Maks_NAFO_FELLA/status/1861011276651986955

12. https://suomensotilas.fi/2024/12/29/ukraina-onnistunut-tappajalennokkien-torjunnassa/

13. https://istories.media/en/news/2025/03/25/uavs-injures/

14. https://yle.fi/a/74-20153507

15. https://www.logicofwar.com/nato-has-missed-the-drone-revolution/

16. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011237528.html

17. Heavy Armoured Thunder – Mighty Arrow 25: https://www.youtube.com/watch?v=GLP9QxcEbXk 

(ajassa 1:33).

18. https://reservilainen.fi/maavoimat-valaytti-fpv-droonikykyaan-mutta-on-yha-vaitonainen-isoista-linjoista/

19. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/saaristo/rakenna-ukrainan-armeijan-tarvitsema-drone-rakennussarja-ja-ohjeet-aktivoi-nuoriso-hyvaan-maanpuolustusharrastukseen/

20. https://x.com/Hobbit_ua/status/1916497885174132966 

21. https://hromadske.ua/en/posts/either-we-invest-all-our-resources-in-technology-and-protection-against-enemy-technology-or-we-lose-mariia-berlinska 

Hromadsken artikkelin pohjalta Henry Björklid on kirjoittanut suomeksi blogin:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/saaristo/mariia-berlinska-ukrainan-dronejen-aiti-ja-isa-kaikki-kunnia-hanelle/ 

Taustatyössä ja muuna lähdeaineistona olen hyödyntänyt marraskuussa 2021 kirjoittamaani ”’Droonisotaa’ Itä-Ukrainassa, Ukraina on siirtynyt kivikaudelta tälle vuosituhannelle” -blogia lähteineen sekä The Insiderin analyysia ”This won’t fly. Why Moscow's air defense struggles to fend off Ukrainian drones”, ja suomalaisten avustusorganisaatioiden sosiaalisen median tilejä sekä verkkosivuja. 

Huomioita Pasi Paroisen pitkään ”Ukraina on häviämässä sodan”-lankaan yhteisö- ja mikroblogipalvelu X:ssä

 

II OSA

Tässä toisessa osassa jatkan Black Bird Group -analyysiryhmään kuuluvan Pasi Paroisen yhteisö- ja mikroblogipalvelu X:ssä maaliskuun alkupuolella julkaiseman pitkän langan minussa nostattamien ajatusten perkaamista. Aivan kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä toisessa osassa nimitän Paroisen pitkää lankaa ”Ukraina on häviämässä sodan” -langaksi, langan ensimmäisen viestin aloituksen perusteella:

”Miksi nyt puhutaan neuvotteluista, tulitauosta ja turvatakuista? Koska Ukraina on häviämässä sodan.

Ukraina on häviämässä sodan Venäjää vastaan, sillä se ei näillä näkymin tule saamaan menettämiään maa-alueitaan takaisin. Se että Venäjä ei välttämättä saavuta kaikkia tavoitteitaan, tai että ne tulevat järkyttävän kalliilla hinnalla, ei muuta sitä tosiasiaa, että yleensä alueluovutuksiin pakotetun valtion katsotaan hävinneen.- - -”. (1)

Alun perin yksiosaiseksi suunnittelemani kirjoitus jakautui kahteen osaan pituutensa tähden. Eikä jako välttämättä tapahtunut loogisessa kohdin, joten ennen tämän osan lukemista suosittelen lukemaan ensimmäisen osan.

Paroinen nostaa langassaan esiin lukuisia havaintoihinsa pohjautuvia Ukrainan asevoimien toimintaan liittyviä puutteita ja suoranaisia virheitä, kuten seuraavat lainaukset osoittavat:

”Ukrainalaisten jalkaväkisotilaiden kouluttaminen on monin paikoin nopeutettu vain kuukausien, joskus jopa vain viikkojenkin mittaiseksi. On selvää, että jalkaväen yleinen osaamistaso on romahtanut. Romahtanut on myös alempien upseerien osaamistaso. Uusista osaavista joukkueenjohtajista on huutava pula ja pikakurssitetut johtajat eivät käytännössä kykene toteuttamaan tehtäviään. Tällä on entisestään murskaava vaikutus jalkaväkitäydennysten taistelutahtoon. Keskiverto ukrainalainen aseisiin määrätty sotilas voi olla hyvinkin motivoitunut taistelemaan, mutta ei kuolemaan typerästi vain siksi että pikakoulutettu joukkueen johtaja ei osaa lukea karttaa tai ymmärrä kompassia. - - -”. (2)

”Ukrainalaisten operaatiotaidossa ja kyvyssä on huomattavia puutteita. Ukraina puolustaa alueitaan jääräpäisesti tarrautuen jokaiseen maaperänsä metriin. Alueiden luovuttamiseen ja vetäytymiskäskyihin ei yleensä saada lupaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kuluneen puolen vuoden aikana nähtiin useita tilanteita, joissa ukrainalaisia joukkoja jäi motteihin, jossa ne joko tuhottiin tai josta ne murtautuivat ulos raskaita tappioita kärsien (Vuhledar, Hannivka, Velyka Novosilka, Ulakly). Ukrainalaiset päätyvät myös jatkuvasti taistelemaan erittäin epäedullisissa kielekkeissä tai pullistumissa, joissa Venäjä etenee hitaasti mutta tasaisesti pullistuman sivuistoilla kiristäen sen suuta hitaasti kiinni samalla kun Ukraina käyttää yhä enemmän ja enemmän rajallisia joukkojaan epäedullisesta asemasta kiinni pitääkseen (Bakhmut, Avdiivka, Kurakhove, Kursk). - - -”. (3)

On totta, että lukuisissa tapauksissa ukrainalaiset ovat päätyneet puolustustaistelussa tilanteeseen, jossa heidän asemansa on epäedullinen – eräissä tapauksissa vetäytyminen sekä rintamalinjojen oikaisu olisi ollut perusteltu ratkaisu tehtyä paljon aiemmin. Toisaalta eräissä tapauksissa pidän perusteltuna ryhtymistä pitkään kestäneisiin asutuskeskustaisteluihin, joilla on hidastutettu venäläisten hyökkäyskärkien etenemistä ja kulutettu niitä (mutta tällaisissakin tapauksissa on kyettävä tarkastelemaan kokonaisuutta ja kyettävä tekemään päätös vetäytymisestä riittävän varhaisessa vaiheessa). Olen kuitenkin huomannut sen, että ruotiessamme Ukrainan asevoimien tai sotilaiden osaamiseen liittyviä puutteita, aikaperspektiivimme on liian lyhyt. Puutteita tarkastellessamme, meidän olisi syytä katsoa menneeseen, vuosiin ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua ja kysyä itseltämme: Mitä silloin tehtiin ja mitä jätettiin tekemättä?

Alkuun on syytä tähdentää, ettei Ukrainassa tehty merkittäviä panostuksia asevoimien kehittämiseen maan itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Erityisen kohtalokkaana voidaan pitää Euromaidaniin ja Arvokkuuden vallankumoukseen (helmikuu 2014) päättynyttä Viktor Janukovitšin valtakautta mutta käytännössä kyse oli 90-luvun ensimmäisestä puoliskosta alkanut jatkumo, jossa hallinto toisensa jälkeen oli lyönyt laimin asevoimien kehittämisen, poikkeuksena voimme nostaa esille Viktor Juštšenkon kauden ajalta ennen Euromaidania. Hänen tavoitteenansa oli kehittää Ukrainaa yhteiskuntana ja irrottaa maa Venäjän vaikutuspiiristä taloudellisesti kuin myös sotilaallisesti. Juštšenkon työ jäi kesken Venäjän entistä voimakkaamman vaikuttamisen ja sisäpolitiikkaan sekaantumisen seurauksena. Venäjän voimakkaalla myötävaikutuksella ja tuella Viktor Janukovitš nousi lopulta valtaan voitettuaan helmikuussa 2010 järjestetyt presidentinvaalit.* Hänen kaudellaan Ukrainan Nato-yhteistyö hiipui, vastaavasti yhteydet Venäjään paranivat merkittävästi. Janukovitš kaudella maan asevoimien harjoitusintensiteetti ja harjoitusten määrät vähenivät merkittävästi, vastaavasti hänen kaudellansa vahvistettiin huomattavasti maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavia joukkoja. Janukovitš ja hänen johtamansa Alueiden puolue lisäsivät maan kahtiajakautumista, poliittisten railojen lisäksi revittiin maantieteellisiä railoja maan eri osien välille: tässä toiminnassa näkyi Venäjän kädenjälki.

Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 Ukrainan tuoreen hallinnon läntiset tukijat painostivat sitä olemaan vastaamatta asevoimin Venäjän toimiin niemimaalla. Aivan eri asia on se, että olisiko Ukrainalla ollut tähän resursseja (todennäköisesti ei) mutta sen asemaa ei lainkaan parantanut se, ettei tuoretta hallintoa myöskään tuettu kolmansien maiden taholta sotilaallisesti. Ukrainan oli tavallaan hyväksyttävä se, että Venäjä miehitti osia siitä. Erityisen halveksuttavana pitäisin sitä, että kevään ja kesän koitettua Ukrainan läntiset tukijat eivät edes sanallisesti tuominneet Venäjää sen osallistumisesta sotaan Donbasissa, vaikka asian todellinen tila oli tiedossa:

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”, Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” tilanteesta Venäjän ja Ukrainan välisellä rajaseudulla keväällä 2014. (4)

Ukraina jätettiin keväällä ja kesällä 2014 kamppailemaan yksin Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan, jo silloiset taistelut paljastivat asevoimien puutteita. Vuonna 2015 Ukrainan asevoimille laadittiin uusi doktriini, jossa ensimmäistä kertaa Venäjä määriteltiin maan sotilaalliseksi haastajaksi ja uhaksi. Uusi doktriini edellytti asevoimiin tehtäviä uudistuksia sekä luopumista neutraaliuspolitiikasta. Tämän jälkeen Ukrainassa ryhdyttiin uudistamaan asevoimia, uudistusohjelmaan kuului myös turvautuminen ulkomaalaisiin kouluttajiin sekä puolustusyhteistyön syventäminen länsimaiden (Naton) kanssa. Maahan saapui yhteistyönmerkeissä kouluttajia, ukrainalaissotilaita kävi tuolloin kouluttautumassa yhteistyökumppanimaissa. Määrät olivat todelliseen tarpeeseen nähden vähäisiä, eikä Ukrainan asemaa lainkaan parantanut se, että samaan aikaan Donbasissa käytiin matalan intensiteetin sotaa, joka omalta osaltaan kulutti maata. Olennainen kysymys on myös se, että otettiinko Ukrainan turvallisuushuolet lännessä todesta? Donald Trumpin ensimmäisellä kaudellaan Ukrainan erityislähettilääksi nimittämä Kurt Volker kritisoi toistuvasti ranskalaisia ja saksalaisia Ukrainan syyttelystä. (5) Sen sijaan edellä mainittujen valtioiden edustajat olivat haluttomia painostamaan Venäjää ryhtymään toimiin Minskin sopimusten noudattamiseksi, jo tuolloin Ukraina joutui sotimaan sotaa Donbasissa ”toinen käsi selän takana”, jossa Venäjän ja sen proxy-joukkojen toistuvat sopimus- ja tulitaukorikot ohitettiin länsimaiden taholta ilman merkittävää reagointia – paheksuvat puheet eivät nimittäin sellaisia ole.   

Kuva Ukrainassa järjestetystä Rapid Trident 2018  sotaharjoituksesta. (6)

Luonnollisesti minua kiinnostaa myös se, että saiko Ukraina tuolloin parasta mahdollista koulutusapua (kun tiedossa oli jo tuolloin, että maan tosiasiallinen vihollinen on Venäjä). Toimittaja Mika Mäkeläisen Ukrainan asevoimia kriittisesti tarkastelleessa, helmikuussa 2023 julkaistussa artikkelissa todetaan: ”Yhdestä asiasta kaikki kolme suomalaista ovat samaa mieltä: suomalainen sotilaskoulutus [sodittaessa Venäjää vastaan] on maailman parasta ja siksi sitä pitäisi tarjota nyt myös Ukrainalle.” (7)

Ukraina on vuonna 2015 alkaneen asevoimien uudistusohjelman puitteissa joutunut turvautumaan niiden maiden apuun, jotka vastasivat myöntävästi tiedusteluun yhteistyön lisäämisestä. Läheskään kaikki valtiot, joita Ukraina viime vuosikymmenen puolella lähestyi, eivät vastanneet esitettyyn avunpyyntöön myöntävästi. Asevoimien uudistamisen rinnalla Ukrainassa havaittiin jo tuolloin tarve kouluttaa ja organisoida uudelleen maan suuri mutta kehnosti koulutettu reservi. Tuolloin ukrainalaisten katse kohdistui niihin eurooppalaisiin valtioihin, joilla on suuri reservi ja joilla on kokemusta reserviläisten kouluttamisesta. Kysyisinkin, että mitä Suomi teki tuolloin Ukrainan hyväksi? Tietojeni mukaan ei mitään, vaikka Suomeakin lähestyttiin Juha Sipilän hallituskaudella! Suomen reagoimattomuuden syynä taisi olla Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Joukkojen kouluttaminen ja asevoimien organisointi on kuitenkin vain osa kokonaisuutta, jonka rinnalla asevoimien varustamista ei pidä laiminlyödä. Tähän jälkimmäiseen Ukraina ei myöskään saanut merkittävää apua lännestä Krimin niemimaan miehityksen helmi-maaliskuu 2014 ja Venäjän suurhyökkäyksen alun välillä helmikuussa 2022. Barack Obaman hallinto käytännössä kieltäytyi toimittamasta tappavaa aseistusta Ukrainaan (en nyt huomio sotilaiden henkilökohtaista aseistusta tms.), Donald Trumpin toimittaessa ensimmäisellä kaudellaan Ukrainalle puolustuksellista tappavaa aseistusta satojen miljoonien edestä. Toimitukset sisälsivät ainakin kaksi erää FGM-148 Javelin panssarintorjuntaohjuksia, joista ensimmäinen erä toimitettiin kokonaisuudessaan maaliskuuhun 2018 mennessä (erä sisälsi 210 ohjusta sekä 37 laukaisuyksikköä). (8) Toisen erän toimitukset alkoivat syksyllä 2019 (erä sisälsi 150 ohjusta sekä yksittäisiä laukaisuyksiköitä). (9) Trumpin hallintoon kuuluneiden mukaan Trumpin toimintaa ohjasi impulsiivisuus sekä näyttämisen halu. Hänen piti näyttää kovalta suhteessa Venäjään (verrattuna Obamaan). Hän teki myös päätöksiä asetoimituksista siksi, koska Obaman hallinto ei niihin ollut ryhtynyt. Ukrainan todellisia tarpeita asevoimien kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi ei tuolloin huomioitu. Itse asiassa useiden maiden (kuten Suomen) toimintaa ohjasi ajatus siitä, ettei Venäjää saa provosoida. Ukrainan asevoimien ja reservin kouluttamisessa ja kehittämisessä menetettiin tuolloisten laiminlyöntien tähden lähes vuosikymmen. Tässä kohdin syyttävä sormeni kohdistuu erityisesti Ukrainan tukijoihin. Heidän päätöksillänsä ja Ukrainaan kohdistamalla vaikuttamisella oli merkitystä siihen, kuinka Ukraina kykeni kouluttamaa ja varustamaan asevoimiaan. Nyt nämä laiminlyönnit maksetaan ukrainalaisten verellä!

Nostaessamme pöydälle Ukrainan asevoimien puutteita, on meidän oltava rehellisiä ja tarkasteltava kokonaisuutta, johon kuuluu ehdottomasti myös se, mitä tapahtui vuosina ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. Kuinka merkittävissä länsimaissa kategorisesti ohitettiin Ukrainan turvallisuushuolet – tai jos olemme tarkkoja, näitä huolia on vain yksi: Venäjä, sisältäen maan Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen vaikuttamisen ynnä muun yhteiskuntaan kohdistuneen vaikuttamisen. Ukrainan asevoimien kehittämisen osalta Petro Porošenkon presidenttiyden vaihtuminen keväällä 2019, kansan tahdon mukaisesti, Volodymyr Zelenskyin hallintoon saattoi myös olla Ukrainan asevoimien kehitysprosessin kannalta askel taaksepäin. Lännessä ”sotaisaksi” kritisoitu Porošenko hävisi Zelenskyille, joka jo vaalikampanjassaan nosti esille aselevon ja rauhanneuvottelut Venäjän (sekä nukketasavaltojen) kanssa, ollen näin etenkin Saksalle ja Ranskalle mieluisampi vaihtoehto Ukrainan tulevaksi presidentiksi. Zelenskyin kaudella palattiinkin muutaman vuoden tauon jälkeen vanhaan, Normandia formaatin eli Normandian kontaktiryhmän neuvottelut käynnistettiin uudelleen. Ensimmäinen Normandia formaatin kokous Zelenskyin kaudella järjestettiin Pariisissa, joulukuussa 2019. Tämän jälkeen vastaava tapaaminen, samalla kokoonpanolla järjestettiin vielä kahdesti ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua 24. helmikuuta 2022.

Zelenskyin kauden ensimmäisinä vuosina myös eräitä Porošenkon kaudella käynnistettyjä asejärjestelmien kehitysprojekteja joko jäädytettiin tai niiden rahoitusta supistettiin merkittävästi. Näistä järjestelmistä merkittävimpiin kuului R-360 Neptun merimaaliohjus, jonka kehitys- ja käyttöönotto viivästyi em. toimien tähden. Ensimmäiset yksiköt R-360 Neptunia toimitettiin Ukrainan merivoimille keväällä 2021, jolloin ohjuksilla varustettu pataljoona aloitti harjoittelun niillä. Operatiivinen valmius saavutettiin seuraavana vuonna. R-360 Neptunin kehitystyö on jatkunut koko Venäjän hyökkäyssodan ajan. Tämä työ on myös kantanut hedelmää. Ensin ohjuksesta kehitettiin versio, jonka kantama nousi 400 kilometriin: ohjuksesta on myös tehty versio, jolla voidaan vaikuttaa maalla sijaitsevia kohteita vastaan: tuoreimmat uutiset kertovat käyttöön otettavan version, jolla voidaan vaikuttaa tuhannen kilometrin päässä sijaitseviin kohteisiin.

Kokonaisuuden kannalta on vaikea arvioida sitä, kuinka suuri negatiivinen vaikutus asejärjestelmien kehitysprojektien jäädyttämisellä tai rahoituksen supistamisella oli Ukrainan asevoimien iskukykyyn. Itse näkisin merkittävämpänä ongelmana sen, ettei lännen taholta tuettu Ukrainaa riittävästi kenttäarmeijan ja reservin koulutuksessa vuodesta 2014 eteenpäin: eikä Ukrainan turvallisuushuolia huomioitu, eikä sille annettu turvallisuustakuita Venäjän hyökkäyksen varalta. Edelliset yhdistettynä lännen taholta toteutettuun Ukrainan asevoimien varustelun jarruttamiseen kevään 2014 ja alkuvuoden 2022 välillä,** helpottivat Venäjän hyökkäyssotaan ryhtymistä helmikuussa 2022.

Ottakaamme opiksi Ukrainasta

Kukaan tuskin kiistää sitä, etteikö Ukrainakin ole tehnyt virheitä sotaan valmistautumisessa kuin myös itse sodankäynnissä. Ketään sen enempää syyttelemättä tässä kohdin nostaisin esiin Mika Mäkeläisen helmikuussa 2023 julkaiseman artikkelisarjan toisessa artikkelissa ukrainalaistutkija Oleksi Melnykin esittämän merkittävän huomion: ”Suurin haaste on käydä sotaa ja tehdä tarpeelliset muutokset samaan aikaan”. (10)

Huomioidessamme kuinka onnettomasti moni eurooppalainen valtio on valmistautunut sotaan, useammankin valtion johtajan olisi syytä havahtua Melnykin sanoihin ja ottaa opiksi Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta sekä ryhtyä maassaan tarvittaviin muutoksiin nyt kun vielä eletään näennäisen rauhan aikaa. Ukrainalaisten saaman kokemuksen sekä sen lännestä saamien oppien perusteella on pääteltävissä, että varsin moni eurooppalainen valtio on kykenemätön käymään perinteistä konventionaalista sotaa Venäjän kaltaista maata vastaan. Ammattiarmeija ilman merkittävää reserviä ei välttämättä kestä kulutussotaa, jollainen sota Venäjää vastaan tulisi olemaan. Tällaiseen sotaan paras vaihtoehto on moderni ja hyvin varustettu, hyvin koulutettu ja johdettu sekä riittävällä (koulutetulla) reservillä varustettu armeija. Kello on jo lyönyt, enää ei pitäisi vitkastella!

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/Inkvisiit/status/1896955455462580438 

2. https://x.com/Inkvisiit/status/1896955463737995739

3. https://x.com/Inkvisiit/status/1896955466351087761

4. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

5. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Kurt Volkerin kommentti ajassa 32:50 eteenpäin).

6. https://www.army.mil/article/211128/exercise_rapid_trident_2018_enables_relationships_to_cross_borders

7. https://yle.fi/a/74-20019659

8. https://abcnews.go.com/Politics/trump-admin-approves-sale-anti-tank-weapons-ukraine/story?id=65989898

9. https://abcnews.go.com/Politics/trump-admin-approves-sale-anti-tank-weapons-ukraine/story?id=65989898

10. https://yle.fi/a/74-20021385

11. https://x.com/USEmbassyKyiv/status/1484709938807070721

12. https://www.euronews.com/2022/01/22/us-sends-first-shipment-of-military-aid-to-ukraine-amid-standoff-with-russia

*: Venäjä tuki voimakkaasti myös vuoden 2004 presidentinvaaleissa Viktor Janukovytšia, joka lopulta hävisi vaalit Juštšenkolle. Venäjän näkyvää ja avointa tukea Janukovytšille tarkastelee Mihail Zygar teoksessaan ”Putinin sisäpiiri: Nyky-Venäjän lyhyt historia”.

**: Yhdysvallat ryhtyi toimittamaan Ukrainalle puolustuksellista tappavaa materiaalia tammikuussa 2022. 21. tammikuuta 2022 Yhdysvaltojen suurlähetystö Ukrainassa tiedotti ensimmäisen lastin saapuneen Kiovaan. (11) Ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua myös esim. Iso-Britannia toimitti puolustuksellista tappavaa materiaalia Ukrainaan. (12) Toimitettu apu piti sisällään lähinnä ampumatarvikkeita sekä panssarintorjuntaohjuksia. Toimitetulla avulla ei ollut vaikutusta Venäjän hyökkäyssuunnitelmiin.

Huomioita Pasi Paroisen pitkään ”Ukraina on häviämässä sodan”-lankaan yhteisö- ja mikroblogipalvelu X:ssä I OSA. 

Kirjoitukseni ”Ei ammuta viestintuojaa – eli havaintoja toimittaja Mika Mäkeläisen kohutuista Ukrainan asevoimia tarkastelleista raporteista” tarkastelee osin samaa teemaa.

Suomen ja Venäjän vastainen raja: ”kohteliaat miehet” rajalta

 

Tämä olkoon ensimmäinen havainnonomainen kirjoitukseni jännittyneestä tilanteesta Suomen ja Venäjän vastaisella rajalla. Otsikon ”kohteliaista miehistä” monelle tullee mieleen Krimin niemimaan miehitys vajaat kymmenen vuotta sitten, kuinka tunnuksettomat ”vihreät miehet”, joita Venäjällä kutsuttiin ”kohteliaiksi miehiksi”,  ilmaantuivat katukuvaan. (1) Venäjän toimissa ei ole mitään kohteliasta, kyse on häikäilemättömän rikollisesta ja sopimuksista piittaamattomasta toiminnasta, mikä on nyky-Venäjälle tavanomaista. Idea otsikkoon kumpusi uutisesta, jossa viitattiin Venäjältä saapuneiden, turvapaikkaa hakeneiden poikkeuksellisen kohteliaaseen käytökseen vastaanottokeskuksissa – ehkäpä sillä käytöksellä oli tarkoituksensa.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon Venäjän vastaisen rajan tilannetta käsittelevästä twiittiketjusta nousi kohu maanantaina (20. marraskuuta). (2) Lainkaan Halla-ahoa henkilönä puolustelematta on todettava, että mielestäni hän saa kohtuutonta parjausta osakseen kyseisen twiittiketjun myötä. Erityisesti huomio tuntuu keskittyvän kohtaan, jossa hän nostaa esille mahdollisuuden, että joukossa voi olla muitakin kuin ”kolmansien maiden kansalaisia”, kirjoittamalla muun muassa –

”TIEDÄMME, että Venäjä työntää hyvin varustautuneita nuoria miehiä rajalle. Voimme PÄÄTELLÄ, että Venäjällä on jokin syy toimia näin. Herää kysymys: Miten meillä jotkut voivat olla niin varmoja, että tulijat eivät ole venäläisiä erikoisjoukkoja tai Wagnerin palkkasotilaita?” (3)

Kuvakaappaus Ilta-Sanomista.

En voi kieltää, ettenkö ole pohdiskellut samansuuntaista skenaariota Venäjän toteuttamana lukuisia kertoja viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Sen uskallan sanoa, että ainakaan minä en havaintojeni perusteella uskaltaisi olla niin ehdoton, ja todeta, että on varma, ettei Venäjä yritä soluttaa palkkasotilaita – itse en viittaisi mihinkään tiettyyn organisaatioon kuten Halla-aho teki, mikä mielestäni oli harkitsematonta häneltä – tai muita operaattoreita turvallisuuspalvelu FSB:n toimesta rajalle ohjattujen henkilöiden joukossa Suomeen. Seuraavaksi muutama esimerkki Ukrainasta Venäjän toteuttamana reilun vuosikymmenen takaa osoittamaan, että Venäjän keinovalikoima on moninainen. Mikäli joku nyt toteaa, että Suomi ja Ukraina ovat kaksi aivan eri asiaa, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä voisi kokeilla samoja keinoja Suomessa mihin se Ukrainassa ryhtyi ja näin on käynytkin.

Suomen ja Ukrainan välillä on runsaasti eroja mutta niitä yhtymäkohtiakin löytyy, mikä tarjoaa Venäjälle mahdollisuuksia testata sietokykyämme ja eri organisaatioiden kykyä toimia paineisessa tilassa. Maassamme on tuhansien suuruinen itsensä venäläisiksi identifioiva väestönosa, josta huomattava osa näyttää myös tavalla tai toisella tukevan Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä, mikä itsessään luo pahansuovalle taholle vaikuttamisen välineen. Ja Venäjä on pahansuopa meitä kohtaan!

Suomessa on suuri joukko venäläisten omistamia kiinteistöjä, joista osa tärkeiden kohteiden tuntumassa. (4) Suhtautuminen Suomessa venäläisten omistamiin kiinteistöihin on ollut tavattoman naiivia aina 24. helmikuuta 2022 saakka, useimmat ovat sulkeneet silmänsä näiden kiinteistöjen mahdolliselta turvallisuusuhalta. Ne tarjoavat suojaa, soveltuen tarvittaessa jopa tukikohdaksi. Tästä löytyy myös yhtymäkohta ”venäläiseen kevääseen” Ukrainassa kevättalvella ja keväällä 2014, Venäjä varautui tähän lähettämällä jo ennakkoon operaattoreita Ukrainan maaperälle (eli aikana, jolloin maan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä kiinni vallankahvassa ja rajuimmat katutaistelut Kiovassa vielä edessä). Osa Venäjän Ukrainaan lähettämistä soluttautujista ja operaattoreista asui Venäjä-mielisten kiinteistöissä jne.

Edelliseen liittyen, tiedämme, että Ukrainassa oli jopa vuosien ajan ennen Krimin niemimaan miehitystä Venäjän operaattoreita odottamassa käskyä toimia. Heitä oli niinkin eksoottisissa paikoissa kuin luostareissa (Ukrainassa toiminut Moskovan kirkon oli Venäjän soluttama tarjoten suojapaikan FSB:n operaattoreille ja muille erikoistoimintamiehille, tämä tieto saavutti meidät laajemmassa mitassa vasta jälkikäteen). Luostareihin sijoitettujen operaattoreiden joukossa oli Venäjän asevoimissa palvelleita, eräät heistä osallistuivat operaatioon Donbasissa huhtikuusta 2014 eteenpäin.

Ennen Krimin niemimaan miehityksen ja Donbasin sodan alkua (vuoden 2014 puolella kuitenkin) Venäjältä siirtyi Ukrainaan lisää operaattoreita. Venäjän toimia ei estänyt se, että Kiovassa vallassa oli edelleen siihen myötämielisesti suhtautuva Viktor Janukovitš.  Osa näistä operaattoreista tunnistettiin myöhemmin erilaisten palkkasotilasorganisaatioiden palveluksessa oleviksi henkilöiksi mutta tuolloin heidän tehtävä oli valmistella tulevaa, Venäjällä siis huomioitiin jo se, että Janukovitš voi menettää valtansa. Näiden operaattoreiden joukkoon voimme myös laskea helmi-maaliskuussa 2014 Donbasiin matkanneet Russian Imperial Movementin eli RIM:in aktivistit, jotka olivat käynnistämässä ”venäläistä kevättä” Donbasissa. (5) Harkovaan ilmaantui kevään korvilla muun muassa eräs Arseni Palvov, joka myöhemmin opittiin tuntemaan taistelijanimellä ”Motorola” ja jonka kontolle ehti ennen likvidointiaan kertyä melkoinen joukko sotarikoksia. (6) Todennäköisesti kaikilla kevättalvella ja keväällä 2014 Ukrainassa operoineilla vapaaehtoisjoukoilla ja ryhmillä oli jonkin oligarkin tai hierarkiassa korkeammalla olevan henkilön kautta yhteys Venäjän turvallisuuselimiin. Esiin nousee oligarkeista usein  Konstantin Malofejevin eli ”ortodoksioligarkin” nimi, hänen tuttavapiiriin taasen kuuluivat muiden muassa Aleksandr Dugin ja Igor Girkin. Novaja Gazetan mukaan Malofejev on ollut luomassa Venäjän Ukraina-muistiota.

Myöhemmin keväällä 2014 (maalis-huhtikuussa) eli ennen Igor Girkinin johtaman Krimin ryhmän 12.4.2014 alkanutta operaatiota Donbasiin ja muualle Ukrainan etelä- ja koillisosiin alkoi saapua Venäjältä runsaasti ”turisteja”. Donetskissa heistä käytettiin myös nimeä ”Putinin turistit”, toisinaan viitataan vain ”venäläisturisteihin”. Heidän tehtävänsä olivat moninaiset, kuten provokaatiot, synnyttää kaoottisia yhteenottoja (esim. tapahtumat Donetskissa 9. maaliskuuta 2014, ja siitä muutama vuorokausi eteenpäin), levittää huhuja ja juoruja. Näiden ”turistien” joukossa oli myös soluttautujia sekä erikoisjoukkojen miehiä, jotka tätä sekavaa tilannetta hyväksikäyttäen etenivät suojapaikkoihinsa Ukrainassa. Heidän aikansa koitti sitten huhtikuun puolivälin tietämillä ja siitä eteenpäin, mutta on hyvin todennäköistä, että osa jatkoi ”uinumista” jopa vuosien ajan tai suorittaen tehtäväänsä matalalla profiililla. 

Marija Butina miehitetyssä Donetskissa kesäkuussa 2014. 

Itä-Ukrainan sodan alettua, osa näistä soluttautujista siirtyi Ukrainan sisäisinä evakkoina muualle Ukrainaan ja koska maassa oli jopa lähelle miljoona ihmistä liikkeellä, soluttautujien oli helpompaa asettua asumaan uusille paikkakunnille. Tulevina vuosina (eli vuodesta 2014 eteenpäin) Ukrainan turvallisuusviranomaisten onnistui aina silloin tällöin pidättää joku tällainen operaattoriksi tai soluttautujaksi paljastunut sisäinen pakolainen. Ei tämäkään toiminta eroa niin kovinkaan paljon siitä, mihin Venäjä on suoraan tai Valko-Venäjää välikätenä käyttäen ryhtynyt viime vuosina. Meidän on myös hyvä muistaa, että FSB pyrki jo vuosia sitten värväämään ISIS:ssä taistelleita terroristeja yrittäen soluttaa heitä Ukrainan asevoimien rinnalla taistelleisiin vapaaehtoispataljooniin. (7) Jos nyt tarkastelemme tätä maailmanhetkeä, Hamasin raakalaismaisesta, satojen siviileiden joukkomurhaan päättyneestä terrorihyökkäyksestä seurannutta Israelin sotilasoperaatiota Gazan kaistalla ja entisestään kasvavaa jännitettä lännessä, niin näen Venäjän hyötyvän siitä, jos se saa solutettua vastaanottokeskuksiin operaattoreitaan, joiden on mahdollista provosoida ilmapiiriä niissä tai kadota niistä jatkaakseen tehtäväänsä toisaalla.

Ja jos joku väittää, että viranomaisemme tietävät tarkalleen keitä vastaanottokeskuksissa asuu, niin tämäkään ei pidä paikkaansa kuten Voislav Tordenin eli Jan Petrovskin tapaus osoittaa. (8) Tiedossa oli pitkään vain valehenkilöllisyys oikean henkilöllisyyden sijaan.

Ollakseni rehellinen, minusta on aika naiivi olettamus, ettei Venäjä yrittäisi käyttää synnyttämäänsä ”turvapaikanhakija”-ongelmaa millään muulla tapaa hyväksi, joten Halla-ahonkaan spekulointi tilanteen erilaisilla skenaarioilla ei ole aivan kaukaa haettua. Väistämättä tulee tunne, että osa vastakommenteista johtuu vain ja ainoastaan siitä, että esittäjänä on Halla-aho, jota nyt ei aivan rakentavimpana persoonana voi pitää. Vastakommenttien jyrkkyys on ymmärrettävää, mutta en nyt lähde tarkastelemaan tätä puolta tässä kirjoituksessa, kuten en Halla-ahoakaan henkilönä. Ne ovat epäolennaisia asioita Venäjän kohdistaessa Suomeen hybridisodan toimia. Niin, Venäjälle kyse on sodasta, ei pelkästään vaikuttamisesta, jonka avulla se pyrkii saamaan Suomen tekemään päätöksiä, jotka ovat oman etumme vastaisia mutta Venäjää hyödyttäviä. Tässä tilanteessa Venäjälle voi myös riittää se, että yhteiskuntamme koheesio rikkoutuu entisestään.

Oma asiansa on myös se, että olisiko ollut järkevämpää, että kyseisiä skenaarioita pohtii julkisuudessa ensin joku muu kuin eduskunnan puhemies? Kuten vaikkapa nahjusmaisen pääministerimme johtaman hallituksen vastaava ministeri. Mutta tämäkin on kokonaisuus huomioiden epäolennainen tekijä, oppositiosta olisi aina löytynyt heitä, joille oma tai eturyhmien etu on kokonaiskuvan ymmärrystä tärkeämpi. Kiinnostava on myös se näkemys, että näiden skenaarioiden julkituonti olisi pelonlietsontaa. Itse näen asian ennemminkin päinvastoin, keskustelemattomuuden ollessa pään pensaaseen pistämistä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html 

2. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010001773.html 

3. https://x.com/Halla_aho/status/1726231338498380285 

4. Toimittaja Tuula Malinin teos ”Putinin pihapiirissä — Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” piirtää seikkaperäisen kuvan venäläisomistuksista Suomessa.

5. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

6. https://x.com/TatAtfender/status/1114688408570478592 

7. https://meduza.io/feature/2023/05/16/ty-zhe-i-pravda-terrorist-prosto-skazhi-im-chto-rossiyu-ne-lyubish 

8. https://yle.fi/a/74-20048108