Julkaisin toukokuun 13. päivä blogin, jossa kävin kertauksenomaisesti läpi Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittista yhteistyötä Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Kirjoituksessa päähuomion varasti ”vaalitarkkailutyö” Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Kyseisessä tehtävässä Venäjä hyödyntää aktiivisesti operaattoreitaan ja kumppaneitaan lännessä, pyrkien heidän avullansa muokkaamaan mielikuvia järjestämistään vaaleista, jotka ovat ennemminkin vaalien irvikuvia – ja Ukrainalta miehitetyillä alueilla järjestettyinä myös laittomia. Nämä ”vaalitarkkailutoimet” ovat johtaneet myös Ukrainan suomalaisille langettamiin sanktioihin. Maaliskuussa 2019 Ukraina lisäsi pakotelistalleen seuraavat ”vaalitarkkailuun” osallistuneet suomalaiset, Janus Putkosen, Johan Bäckmanin ja Jarmo Ekmanin sekä, jo edesmenneen, Jon Hellevigin. (1) Aiemmassa kirjoituksessani huomioin, vähintäänkin viittauksenomaisesti, myös muita poliittis-yhteiskunnallisen yhteistyön muotoja konferensseista alkaen ja päätyen erilaiseen ”koulutusyhteistyöhön”, jossa Venäjälle lojaalit operaattorit toimivat kurssien ja luentojen vetäjinä.
Tässä kirjoituksessa siirrymme poliittisluonteisesta
yhteistyöstä sotilaalliseen yhteistyöhön, jossa aihekokonaisuus huomioiden
merkittävään rooliin nousevat eurooppalaisen äärioikeiston jäsenet sotimassa
vapaaehtoisina Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa. En kuitenkaan jätä
huomioimatta muita sotilaallisen yhteistyön muotoja, joista meitä suomalaisia
ja laajemmin Pohjoismaiden jäseniä koskettaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen
ja venäläisen – nationalistisen ja imperialistisen, valkoista ylivaltaa ajavan
– Russian Imperial Movementin eli RIM:in
(ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe
Dvizhenien – RID) välinen yhteistyö.
Yhteistyön ensitahdit lyötiin syksyllä 2015, jolloin RIM:in
johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen
vastarintaliikkeen Ruotsin osaston vieraana. Tuolloin Pohjoismainen vastarintaliike
sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten.
Vierailusta on tarkemmin kirjoittanut Anton Shekhovtsov blogitekstissään
”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts”. (2)
Sittemmin on käynyt ilmi yhteistyön pitävän sisällään myös
sotilaallisen ulottuvuuden (vai kutsuisimmeko tätä terroristiseksi
ulottuvuudeksi), nimittäin elokuussa 2016 kaksi Pohjoismaisen
Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin ja Viktor Melin,
matkasi Venäjälle saamaan aseellista koulutusta (käytännössä koulutusta
terroritoimiin) RIM:in Partizan kurssilla. Viime vuonna julkaistujen
saksalaisuutisten mukaan RIM:in kursseille on osallistunut myös suomalaisia
uusnatseja, (3) tähän mennessä yhdenkään osallistuneen henkilöllisyys ei ole
varmistunut. Palaan tähän aiheeseen tarkemmin myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Anton Thulin ja Viktor Melin (kaksikko vasemmassa
reunassa) RIM:in Partizan-leirillä. |
Uusnatsit ja fasistit sotimassa Venäjän joukoissa
Venäjän propagandakoneisto on Euromaidanin alkuhetkistä
lähtien rummuttanut ”ukrainalaisfasisteista” ja ”Kiovan juntasta”
kaappaamassa maassa vallan. Tätä propagandatarinaa ovat toisintaneet Venäjän
operaattorit ja sen hyödyntämät tahot myös Euroopassa äärivasemmalta
äärioikealle – niin absurdilta kuin se tuntuukin, niin myös laita- ja äärioikeisto
toistaa Venäjän valtiollisen propagandakoneiston propagandaa. En nyt uhraa
ajatuksiani sille, että huomaavatko he oman toimintansa absurdiuden vaiko
eivät, vai eivätkö he vain piittaa siitä – vai toteutuuko tässä se ikivanha
totuus, ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”.
Tätä narratiivia toistaessaan eurooppalaisen
laitavasemmiston rinnalla eurooppalainen äärioikeistokin unohtaa sen, että
Venäjä aktiivisesti värvää joukkoihinsa venäläisten nationalistien ja
imperialistien rinnalle myös eurooppalaisen äärioikeiston edustajia, joukossa
on myös kovanlinjan uusnatseja. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta tuotetussa
propagandassa näytetään kuitenkin tietoisesti häivyttävän fasistien ja
uusnatsien osallistuminen sotatoimiin – usein venäläispropagandistit tai
Venäjälle työskentelevät propagandistit kuvailevat heitä ”patriooteiksi”,
käyttäen termiä kuin kiertoilmauksena fasistille tai uusnatsille.
Irvokkaaksi tämä näytelmä käy sitten siinä vaiheessa, kun eurooppalaisen
laitavasemmiston edustajat vierailevat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla
saarnaten samalla ”Kiovan juntasta” tai ”ukrainalaisfasisteista”
sulkien todellisuuden kokemuspiirinsä ulkopuolelle. Todellisuuden, jossa sota
Ukrainassa on venäläisen imperialismin ilmentymää ja johon Venäjä värvää
aktiivisesti väkeä oman maansa äärioikeiston ml. uusnatsit lisäksi
eurooppalaisen äärioikeiston riveistä. Kuvailemallani tapaa toimi muun muassa
italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n)
meppinäkin toiminut Eleonora Forenza perustellessaan vierailuaan
miehitettyyn Luhanskiin toukokuussa 2017, perustelun kuuluessa:
”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen
järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan
toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia
nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”.
Siirrytään seuraavaksi itse aiheeseen eli eurooppalaisen
äärioikeiston ja Venäjän militaristisiin yhteistyökuvioihin. Mutta sitä ennen
lukijan on hyvä muistaa se, että eurooppalainen äärioikeisto muodostaa vain
vähäisen osan Venäjän värväämistä vapaaehtoisjoukoista, jos jätämme huomiotta
Venäjän asevoimat ja turvallisuusorganisaatiot ja niiden riveistä värvätyt sekä
palveluksessa olevat sotilaat ja taistelijat, niin Venäjän varustamien ja
johtamien sekä organisoimien joukkojen rungon muodostavat venäläiset, joita maa
on lähettänyt tuhansittain sotimaan Ukrainaan ja tässä joukossa merkittävässä
roolissa on venäläinen äärioikeisto, imperialistiset ja nationalistiset
liikkeet. Tarkastelin tätä kuviota pari vuotta sitten, kesäkuussa 2019
julkaisemassani blogissa ”Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa
Itä-Ukrainaa”, laajuutensa vuoksi aihe vaatii ehdottomasti oman
kirjoituksen, joten en tässä kirjoituksessa suo tämän laajempaa huomiota
venäläiselle äärioikeistolle ja imperialistisille liikkeille, joista Venäjä
ammentaa ”tykinruokaa” Ukrainaan (kuin myös muille sotatantereille).
Venäjän on onnistunut värvätä Euroopan alueelta yksittäisten
taistelijoiden ohella suurempiakin yhtenäisiä osastoja, joiden taistelijat
jakavat äärioikeistolaisen tai fasistisen ideologian. Unkarista
äärioikeistolaiseen Jobbikiin kytketty Legion
of Saint Stephen on lähettänyt vapaaehtoisia sotimaan ”fasismia”
vastaan. Slovakialaisilla Slovenski Brancilla ja Slovenske Hnutie
obrodylla tiedetään olevan tiiviit yhteydet venäläisiin nationalistisiin
ryhmiin, niinpä kummankin slovakialaisen ryhmittymän taistelijoita on käynyt
koulutuksessa Venäjällä kuin myös sotimassa venäläisjoukoissa Itä-Ukrainassa.
Slovakialaisen kansallismielisen ja äärioikeistolaisen L'SNS-puolueen
eli Kotlebovcin heikentyminen voi johtaa siihen, että erilaisten
militanttiryhmien toimiminen maassa muuttuu merkittävästi vaikeammaksi. Itse
asiassa tästä on nähty jo viitteitä, tai vaihtoehtoisesti ryhmät ovat painuneet
maan alle poliittisen ilmapiirin hitaan muuttumisen seurauksena.
Ehkäpä yllättäen myös puolalaisia kansallismielisiä on
sotinut Venäjän proxy-joukkojen riveissä Itä-Ukrainassa, ensimmäiset
puolalaisvapaaehtoiset saapuivat miehitetyille alueille loppuvuodesta 2014. (4)
Venäjän proxy-joukoissa Donbasissa on taistellut joitain kansallismielisen
puolalaisen anti-Banderovci-ryhmän jäseniä. Puolalaisia on ajanut
liikkeelle ajatus Ukrainan jakamisesta Puolan ja Venäjän kesken.
Puolalaisvapaaehtoisia yhteiskuvassa rynnäkkö- ja
tiedusteluosasto Rusichin jäsenten kanssa. |
Puolalaiset, äärioikeistoyhteyksistä tunnetut henkilöt,
olivat osallisena Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetussa tuhotyössä
helmikuussa 2018, jossa alueen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskukseen
tehtiin polttopulloisku, josta syy vieritettiin ”ukrainalaisnationalistien”
harteille – tässä kampanjoinnissa venäläismedioilla oli myös keskeinen rooli. Kuulusteluissa,
yksi epäillyistä tekijöistä, puolalainen Michal Prokopowicz, kertoi teon
tilaajan olevan saksalaisen, äärioikeistolaisen Venäjä-yhteyksistä tunnetun Vaihtoehto
Saksalle eli AfD-puoluetta lähellä olevan, toimittaja Manuel
Ochsenreiterin. (5) Ochsenreiterilla, kuten muutamalla muullakin, AfD:n
jäsenellä tai puolueen tukijalla on vähintäänkin tiivihköt yhteydet eräisiin
suomalaisiin Kreml-operaattoreihin ja propagandisteihin, kuten Johan Bäckmaniin
ja Janus Putkoseen.
Saksalainen äärioikeisto nousi viime vuonna otsikoihin
tiiviistä yhteyksistä venäläiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin
saksalaisen Focusin uutisen myötä. (6) Saksalaislähteiden mukaan
lukuisia saksalaisen äärioikeiston jäseniä on osallistunut RIM:in
organisoimille kursseille, joilla on opetettu ammuntaa, pommien tekoa –
ruotsalaisuusnatsit osallistuivat samansisältöiselle RIM:in järjestämälle
kurssille v. 2016. Kurssisisällön perusteella voimme jopa ilmaista niillä
opetettavan terrorististen iskujen suorittamista, ja käytännössä tätä toimintaa
toteutetaan Venäjän valtion sallimuksella. Venäjän lain mukaan tällainen
toiminta on kiellettyä, mutta koska nämä ryhmät toiminnallaan edistävät myös
Venäjän valtion intressejä, viranomaiset sulkevat silmänsä ja hiljaa hyväksyvät
tällaisen ”koulutustoiminnan”.
Saksalaislähteiden mukaan näille RIM:in järjestämille Partizan
kurssille on osallistunut samaan aikaan myös ruotsalaisia ja suomalaisia
uusnatseja (tai ”kansallismielisiä”). Ruotsalaisuusnatsit Anton Thulin ja
Viktor Melin osallistuivat kurssille elokuussa 2016, saksalaislähteiden
perusteella voidaan päätellä koulutukseen osallistuneen useampia ruotsalaisia
kuin Thulin ja Melin, muita nimiä ei kuitenkaan ole tähän mennessä noussut
esiin, kuten ei ole noussut suomalaistenkaan nimiä. Omat lähteeni ovat
vihjanneet kahden suomalaistaustaisen, todennäköisesti äärioikeistoon
kuuluneen, värväytyneen Venäjän proxyihin vuoden 2019 jälkeen, yhtään
konkreettista todistetta värväytymisestä ei kuitenkaan ole vielä noussut esiin.
Sodan alkupuolella miehitetyn
Donetskin kuin myös miehitetyn Luhanskin alueilla toimi useita
ulkomaalaisvapaaehtoisista perustettuja joukko-osastoja, jotka usein olivat osa
pataljoonaa, rykmenttiä tai prikaatia. Tällainen ulkomaalaisista laita- ja
äärioikeistoon kuuluvista jäsenistä koottu joukko-osasto oli aiemmin mainittu Legion
of Saint Stephen. Myös bulgarialaisvapaaehtoisista oli koottu oma osasto ”Ortodoksinen
aamunkoitto” (Православна Зора); serbinationalistit perustivat Jovan
Šević’in mukaan nimetyn osaston, jonka komentajana toimi sodan alkupuolella
Bratislav Živković – huomattava osa kyseisen osaston taistelijoista
palasi Serbiaan syksyllä 2014; Donetskin alueella ulkomaalaisia vapaaehtoisia liitettiin
sodan alkupuolella myös kansainväliseen prikaatiin, Pjatnashkaan, jonka
komentajana toimi tuolloin abhaasitaustainen militantti Akhra Avidzba.
Miehitetyn Luhanskin alueella ranskalaisia, serbialaisia
sekä brasilialaisia vapaaehtoisia on sijoitettu Prizrak prikaatiin
kuuluvaan Unité Continentaleen, jonka toinen perustaja ja ensimmäisiä
komentajia oli ranskalainen ultranationalisti Guillaume Lenormand. Unité
Continentalen perustajiin ja aiempiin komentajiin kuuluu myös ranskalainen Victor-Alfonso Lenta, joka kertoi tulleensa
erotetuksi Ranskan asevoimista uusnatsi-organisaation jäsenyytensä vuoksi.
Jonkinasteinen paradoksi on siitä, että Lenta on toiminut myös Prizrak
prikaatiin kuuluvan antifasisti- ja kommunistivapaaehtoisten yksikön DKO:n
(ven.: ДКО - Добровольческий коммунистический отряд) eli entisen
InterUnitin komentajana.
Toimittaja Maja Zivanovic luo kirjoittamassaan
artikkelissa “Donbass Brothers: How Serbian Fighters Were Deployed in
Ukraine” tarkemman katsauksen serbitaistelijoiden osallistumiseen Venäjän
proxy-joukoissa Ukrainan sotaan. (7) Serbialaisten tuomioistuin asiakirjojen
perusteella serbitaistelijoita oli värväytynyt ainakin kahdeksaan miehitetyillä
alueilla operoivaan, Ukrainan hallintoa vastaan sotivaan, joukko-osastoon. Zivanovicin
artikkelin kirjoitus- ja julkaisuajankohtana tammikuussa 2019,
kaksikymmentäyhdeksän serbiä oli tuomittu osallistumisesta Ukrainan sotaan
kuudentoista odottaessa tuomiota.
Osa Ukrainassa sotineista serbeistä on sittemmin värväytynyt
esim. PMC Wagneriin osallistuen sen joukoissa Venäjän käymiin sotiin
muiden maiden alueilla, Serbian-Hussar rykmentissä Ukrainassa sotinut Dimitrije
Jojic kaatui Syyriassa.
Merkittävin osa Venäjän proxy-joukkoihin värvätyistä
nationalisteista, äärioikeiston edustajista on kotoisin keskisen-Euroopan
itäosista ja Balkanilta, serbinationalistien muodostaessa merkittävimmän joukon.
Merkittävämpiä määriä äärioikeiston edustajia on lähtöisin myös Ranskasta ja
Unkarista, venäläisoperaattorit ovat yrittäneet värvätä joukkoihinsa myös
puolalaisia – onnistuen ainakin yksittäistapauksissa. Puolalaisista
äärioikeistolaisista liikkeistä etenkin Falanga näyttää olevan Venäjän
talutusnuorassa, useampi liikkeen jäsen on värväytynyt Venäjän proxyjoukkoihin
liikkeen johtajan Bartosz Bekier tehdessä poliittispropagandistista
työtä Venäjälle. (8)
Pohjois-Euroopan alueelta Venäjän proxyjoukkoihin
värväytyneiden laita- ja äärioikeistolaisen maailmankuvan jakavien lukumäärä ei
ole noussut suuren suureksi, rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin riveissä
sotinut, Norjassa asunut, venäläistaustainen Jan Petrovski (nimen
kirjoitusasu englanninkielisessä mediassa: Yan Petrovsky) kuului
näkyvimpiin uusnatseihin. Palattuaan Norjaan, Petrovski oli lyöttäytynyt Soldiers
of Odinin jäsenten seuraan, mikä oli ilmeisesti eräs tekijöistä, miksi maan
viranomaiset heräsivät toimimaan ja vaatimaan hänen karkottamistaan maasta.
Venäjän tiedetään ulottaneen värväystoimintansa venäläisten
maahanmuuttajien keskuuteen Euroopassa, myös Baltian alueella. Venäläinen
nationalismi kuuluu viljeltyjen teemojen joukkoon, mutta maan propagandistit ja
operaattorit hyödyntävät myös xenofobiaa ja homofobiaa kantavina
teemoina yhdistettynä ”perinteisen kristillisen arvomaailman” vaalimiseen.
Venäjä esitetään eurooppalaisten konservatiivien silmissä ”kristillisen
arvomaailman” viimeisenä linnakkeena Euroopassa. Marine Le Pen on myös
toistanut kyseistä teemaa ja kyllä samainen ajatus näyttää lyövän läpi myös
suomalaisen laita- ja äärioikeiston viestinnässä läpi. Ajatuksen eteen tekee
uutterasti työtä myös Johan Bäckman.
Kiinnostavaa tässä on se, että Venäjän konservatiivivoimille
kohdistuvassa viestinnässä ja värväystoiminnassa korostuvat ne teemat, joita –
niin ikää Venäjän proxy-joukoissa taistelevat – laita- ja äärivasemmistoon
kuuluvat aktivistit vastustavat ja joista he syyttävät Ukrainaa. Ja juuri
näiden syiden tähden kohtalainen joukko eurooppalaisia laita- ja äärioikeistoon
kuuluvia tekee uutterasti työtä Venäjän eteen – enemmistö toki muualla kuin
rintamalla.
Tässä kohdin on syytä huomioida, että Venäjälle tämä
propagandistinen ja disinformatiivinen työ on hyvin merkittävää, yksittäisten
militanttien taisteluarvo ei ole suuren suuri, sen sijaan heillä on hyvin usein
suurempi juuri propaganda- ja informaatiosotureina. Käytän tässä nyt
esimerkkinä suomalaistaustaista Petri Viljakaista (vaikka ilmeisesti
vasemmistolaisen maailmankuvan jakoikin), jonka toiminta sopii täysin tähän
kuvaan. Haastatteluja erilaisille medioille, esiintymisiä Johan Bäckmanin tai
Janus Putkosen ohjelmissa jne. Putkonen taasen esiintyy ”suomalaispatrioottina”
– palvellen kuitenkin, käytännössä, yhtä isäntää – Venäjää.
Venäjän toiminnan kannalta merkittävämmässä roolissa
näyttäisivät olevan tämä muu militaristinen toiminta maan nationalististen
liikkeiden ja eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston välillä.
Russian Imperial Movement kuuluu niihin venäläisiin
liikkeisiin ja organisaatioihin, jotka ovat verkostoituneet eurooppalaisen
(radikaalin) äärioikeiston kanssa, sen verkostoitumisessa kulkee poliittisen
yhteistyön rinnalla sotilaallinen yhteistyö. RIM:issä sotilaallisen toiminnan
vetäminen on Venäjän asevoimien Strategisissa ohjusjoukoissa palvelleen Denis
Garievin vastuulla. Hän on myös ottanut osaa sotatoimiin Venäjän
proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa, RIM:in sotilaallisessa siivessä ”Imperial
Legionissa”.
Russian Imperial Movementin Partizan kursseille (leireille)
on osallistunut jäseniä useista maista, ruotsalaisten Pohjoismaisen
Vastarintaliikkeen jäsenten ohella varmuudella osallistujia on tullut
saksankielisen Keski-Euroopan alueelta, saksalaislähteiden mukaan myös
Suomesta. Saksa on eurooppalaisista yhteistyömaista RIM:ille tärkeä – jollei
tärkein. RIM:in yhteistyökumppaneina on esim. National Democratic Partyn
nuorisosiipi sekä Der Dritte Weg, saksalaiselta kielialueelta on hyvä
mainita vielä itävaltalainen monarkistinen Schwarz-Gelbe Allianz (Musta-keltainen
allianssi).
Yhdysvalloissa Russian Imperial Movement määriteltiin viime
vuonna seuraavasti:
”Russian
Imperial Movement (RIM) as a Specially Designated Global Terrorist (SDGT)
entity…”. (9)
Venäjän tarkoituksena on heikentää länttä, etenkin Euroopan
Unionia, tässä tehtävässä se hyödyntää erilaisia ääriryhmiä ja marginaaliin
laskettuja ryhmiä (jollaisista esimerkkinä käy salaliittoteoreetikot). Venäjä
haluaa rikkoa yhteistä rintamaa, saada aikaan tilanne, jossa yhden
keskustelukumppanin sijaan se voi käydä neuvotteluja ”ohi Brysselin”, mikä
palvelee Venäjää. Retoriikaltaan EU- ja/ tai NATO-vastaiset ryhmät ovat
Venäjälle otollinen maaperä, tällaisia puolueita, ryhmiä ja liikkeitä löytyy
laitavasemmalta äärioikealle. Eripuraisina, usein myös keskenään yhteistyökyvyttöminä,
nämä ryhmät palvelevat Venäjää synnyttämiensä konfliktien ja ”poliittisten
myrskyjen” myötä.
Kokonaiskuvassa nämä ryhmät ovat vain yksi elementti
(työkalu) Venäjän arsenaalissa, on myös huomioitava, että Venäjän joukoissa
sotineet muodostavat myös uhkatekijän palattuaan takaisin kotimaihinsa.
Ranskassa keltaliivien joulukuussa 2018 organisoimiin mielenosoituksiin
hakeutui lukuisia Venäjän operaattoreita, joukossa oli myös Venäjän proxy-joukoissa
sotineita äärioikeistolaisten liikkeiden jäseniä, kuten tässäkin kirjoituksessa
mainittu Victor-Alfonso Lenta ja samaan aikaan Donbasissa sotinut Sergei
Munier. Useat eurooppalaiset valtiot suhtautuvatkin jo tähän
turvallisuusuhkaan vakavasti, kymmeniä Venäjän proxy-joukoissa sotineita
militantteja on tuomittu tekojensa vuoksi vankeuteen, tai he odottavat oikeudenkäyntejä.
Suomessa tilanne on moniin eurooppalaisiin valtioihin
verrattuna erilainen, poikkeava, Venäjän proxy-joukoissa sotineiden
synnyttämästä turvallisuusuhasta ei juurikaan ole käyty julkista keskustelua.
En nyt ryhdy spekuloimaan syyllä, miksi tämä keskustelu on käymättä, samalla on
kuitenkin hyvä muistaa, että Suojelupoliisin uhka-arviossa
äärioikeistolaisen terrorismin kasvaneeseen uhkaan kiinnitetään huomiota, ja
että verkkoympäristö on keskeisessä roolissa ideologian levittämisessä. (10) Venäjän
suomalaisoperaattoreista osa on hyvin aktiivisia juuri verkossa, tehden
aktiivista yhteistyötä myös laita- ja äärioikeistoon kuuluvien ryhmien kanssa.
Marko
Lähteet:
1. https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000007440607.html
2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html
3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/086d6859-8789-48c5-a0e2-0a6d2bb83ed0?fbclid
4. https://polishforums.com/polonia/poland-volunteers-novorossiya-72332/
5. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618
7. https://vsquare.org/donbass-brothers-how-serbian-fighters-were-deployed-in-ukraine/
8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/06/polish-fascists-are-joining-pro-russian.html
10. https://vuosikirja.supo.fi/aarioikeistolaisen-terrorismin-uhka
Lähteinä käytetty myös ”Operation Novorossiyan” FB-sivua ja verkkosivua; Sergei Sukhankinin artikkelia ”Foreign Mercenaries, Irregulars and ‘Volunteers’: Non-Russians in Russia’s Wars”; Kharkiv Human Rights Protection Group’in julkaisemaa aineistoa.