Sanoilla on merkitystä: yhteenveto median kompuroinnista sotauutisoinnissa –

 

eli muutamia havaintoja median uutisoinnista Ukrainasta viime vuosilta.

Kirjoitin helmikuun alkupuolella blogiin perinteisen median kompuroinnista uutisoitaessa Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta, (Perinteinen media kompastelee sotauutisoinnissa – Osa xxx). Mielessäni kävi jo tuolloin laatia lyhyt yhteenveto (lähinnä itseäni varten) havainnoistani ja blogikirjoituksistani, jonka jälkeen – vaalikevään myötä – voisin palata tarkastelemaan viime vuosilta tutuiksi käyneitä vasta- ja vihamedioita ja niitä kautta suoritettavaa vaalityön häirintää (sisältäen myös disinformatiivisen viestinnän tarkastelun).

On tunnustettava, että olen ehkäpä suhteettomankin paljon kiinnittänyt huomiota perinteisen median edesottamuksiin viimeisimpien kuukausien kuluessa, kun ne ovat samaan aikaan julkaisseet lukuisia laadukkaita ja erittäin tärkeitä artikkeleja. Tällaisena tärkeänä artikkelina pidän Yleisradion julkaisemaa artikkelia ”Venäjän varastamat lapset”, (1) joka kertoo meille sen, ettei mikään ole Venäjällä muuttunut sitten ”koivun ja tähden” aikojen. Toisaalta kaikissa tapauksissa palautteenomaiselle kirjoitukselle löytyy peruste, vaikka kirjoituksessa usein huomio kohdistuukin yksittäiseen tekstiin tai kuvaan tai niiden kombinaatioon, taustalla on useimmissa tapauksissa pidempikestoinen havainnointi, jolloin olen huomannut jonkin trendin vallanneen alaa. Tässä tapauksessa tarkoitan trendillä viestintätapaa (sanoja tai kuvia), joiden kautta välittyy vähimmillään vääristynyt ja liian yksipuolinen kuva tilanteesta, merkittävimmillään kyse on Venäjän narratiivin kritiikittömästä toistamisesta, johon perinteisen median edustajat ovat myös syyllistyneet.

Tänään aamulla (14. helmikuuta) Yle aamussa kenties epähuomiossa ja aamukiireen vallitessa ilmaisiin asiat kömpelösti ja siten, että väärinymmärrykselle on sijansa. Alla kuva Yle aamun lähetyksestä, jossa esiintyykin se ongelmallisin kohta ”Ukrainan valtaamille alueille luodaan järjestystä”. Ensimmäisenä korvaan särähtävät sanat ”valtaamille alueille”, joka synnyttää mielikuvan siitä, että Ukrainana käy valloitussotaa, kun tosiasiassa Ukraina vapauttaa Venäjän miehittämiä alueita.

Tikkerin jatko ”luodaan järjestystä”, johtaa myös harhaan herättäen kysymyksiä. Yleisradion toimittaja Antti Kuronen totesi twiittiketjussani Ukrainan vapauttamilla alueilla järjestyksen palautuneen sen jälkeen, kun miehittäjä eli Venäjä joutui vetäytymään niiltä. (2) Vapauttamisen myötä järjestys siis palautui alueille!

Ylen aamu, 14.2.2023.

Poimin seuraavaksi joitain esimerkkejä perinteisen median selkeistä epäonnistumisista uutisoitaessa Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 jälkeen, jonka jälkeen kirjoitustani täydentäen muutama havainto ajalta ennen 24. helmikuuta, joka tässä kirjoituksessa toimii vedenjakajana. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa enää palaa 2. helmikuuta 2023 kirjoitukseni esimerkkeihin – tarkastellaan aikaa ennen tätä kirjoitusta.

Suomessakin nousi loppiaisen alla otsikoihin Venäjän johtajan Vladimir Putinin määräys 36 tunnin ”tulitauosta”, jonka oli määrä alkaa tammikuun 6. kello 12:00. Tämä globaalisti levinnyt ilmoitus toistettiin sellaisenaan myös STT:n ilmoitusluonteisessa twiitissä, jossa jätettiin huomiotta muut mahdolliset ulottuvuudet – kuten propaganda ja disinformaatio.

”Venäjän presidentti Vladimir Putin on määrännyt Ukrainaan tulitauon huomiseksi ja ylihuomiseksi. Venäjällä on huomenna jouluaatto ja ylihuomenna joulupäivä.” (3)

Perinteinen media oli tuolloin myös hereillä. Venäjän ilmoitusta taustoitettiin nostaen esille mahdollisia syitä ilmoitukselle, Helsingin Sanomien uutisessa Markku Kangaspuro viittasi ilmoituksen olevan Venäjän poliittista propagandaa. (4) Toisaalta, Ukrainan sotaa vuodesta 2014 seuranneille Venäjän ilmoitus ”tulitauosta” toi mieleen lukuisat aiemmat ”tulitauot”, jotka se proxy-joukkoineen rikkoi Itä-Ukrainan sotatoimialueella menneiden vuosien aikana. Useimmat muutaman tunnin sisään ns. tulitauon alkamisesta, aivan kuten kävi loppiaisenakin.

Poimitaan vielä muutama esimerkki perinteisen median kompuroinnista 24. helmikuuta 2022 jälkeiseltä ajalta, jota pidän rajapyykkinä, koska tuolloin Venäjä aloitti monen rintaman suurhyökkäyksen Ukrainaan. Brutaalia, YK:n peruskirjan vastaista, hyökkäystä pidän niin mittavana rikkeenä, että tapahtuneen jälkeen toimituksissa tulisi olla erityisen tarkkoja uutisten täsmällisyyden suhteen, etenkin huomioida se, että sanoilla on merkitystä. 

Viime vuoden elokuun 4. päivä julkaisemassa katsauksessa – Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen – Yleisradio epäonnistui otsikosta lähtien täysin. Otsikoinnin epäonnistumisesta kertoo sekin, että palautteen myötä katsauksen otsikko vaihdettiin muotoon: Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen. (5)

Alkuperäisessä otsikossa korvaan särähti sanamuoto ”hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”, aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena on Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ukrainalaisten kansallisen identiteetin, kielen ja kulttuurin tuhoaminen, olisi mitään ”hienovaraista” toteutettiinpa se, miten tahansa – puhumattakaan, että se toteutetaan metodein, joihin Venäjä alueella turvautuu. Tuntuu hämmentävältä, että Yleisradiossa seulan läpi pääsi näinkin ala-arvoinen otsikko, joka ymmärrettiin muokata uuteen uskoon vasta kun riittävän moni oli antanut palautetta toimitukselle.

Yleisradiota ei ole yksin syyttäminen, MTV3:n kohdalle näitä repsahduksia on sattunut useampiakin, kuten maaliskuun 7. päivän uutinen, jossa propagandistinen viesti pääsi läpi sellaisenaan klikkiotsikosta alkaen: ”Ukrainalaissyntyinen Venäjän olympiavoittaja suree synnyinkaupunkinsa kohtaloa – ’Kaikki on tuhottu’”. (6) Tässä MTV3:n uutisessa toistui sellaisenaan venäläispropagandan levittämä, valheellinen viesti, Donetskin tuhoutumisesta ukrainalaisten tulituksessa.

Sen ohella, että uutisen Donetsk-osuus oli puuta-heinää pidettäessä yllä mielikuvaa siitä, että kaupunki on tuhoutunut keväällä 2014 alkaneessa sodassa. Uutisessa syyllistyttiin myös Krimin niemimaan miehityksen vähättelyyn, kuvaamalla tapahtunutta ”Krimin kriisiksi”. Kyseessä ei todellakaan ole kriisi, vaan Venäjän helmi-maaliskuussa 2014 toteuttama niemimaan miehitys. tällaisen tapahtuman yhteydessä uutistoimituksen olisi olennaisen tärkeää käyttää oikeaa verbiä kuvaamaan tilannetta Krimin niemimaalla. Vähättely palvelee vain ja ainoastaan Kremliä sekä sen operaattoreita. Miehittää-verbin käyttö on merkityksellistä, verbin sisältämän määritelmän vuoksi. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisikin jonkin väestönosan tahtotila. (7)

Kyseinen olympiavoittaja väitti siis synnyinkaupunkinsa Donetskin tuhoutuneen täysin. Mutta verrataanpa Donetskia Mariupoliin, Mar’inkaan tai Soledariin, muitakaan tuhottuja ukrainalaiskaupunkeja ja kyliä unohtamatta. Toivottavasti osaatte edes hävetä siellä uutistoimituksessa!

Perinteisissä medioissa ei ole tapahtunut toivomaani todellista ryhdistäytymistä 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Edelleen toistetaan niitä virheitä, jollaisiin Keir Giles uusimmassa teoksessaankin viittaa kirjoittaessaan läntisistä medioista Venäjän narratiivin toistajina osiossa ”Venäjä ja lännen tiedotusvälineet” s. 231 eteenpäin, lainatessaan muun muassa ’Larsia’ ”joissakin Euroopan maissa Venäjän tiedotusvälineitä kohdellaan edelleen aivan kuin ne olisivat minkä tahansa muun maan normaaleja tiedotusvälineitä”. (8)

Suomalaismedioiden epäonnistumisia löytyy menneiden vuosien ajalta yksistään Ukrainan osalta lukuisia. Teksteissä toistuvat usein sanat ”kriisi”, ”kapinalliset”, ”separatismi” tai ”sisällissota” kuten Iltalehden uutisessa elokuulta 2020 – Lukašenkan joukot vyöryvät Minskiin – tutkija IL:lle: Tämä ilta näyttää paljon:

”Ei uusi Ukraina

Ukrainassa käynnistyi vuonna 2013 kansannousu, joka johti Venäjän sotilaalliseen puuttumiseen ja edelleen jatkuvaan sisällissotaan. - - -”. (9)

Yleisradiolta on päässyt aiempinakin vuosina läpi hyvin yksipuolisia, disinformaatiota levittäviä, katsauksia. Kuten hämmentävä Marjo Näkin raportti Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta kesäkuussa 2019. (10) Artikkelissa toistettiin surutta Kremlin propagandaa ja valheita jättäen kertomatta olennaisia asioita Artekin lasten leirikeskuksesta sekä tilanteesta Venäjän miehittämällä niemimaalla.

Selkeiden virheiden ohella artikkelissa toistettiin myös räikeitä valheita, kuten –

”Artek on lasten maa, eikä tässä maassa ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, luonnehtii Artekin johtaja Konstantin Fedorenko.”

väite on yksiselitteisesti vale – propagandaa. Artekin silloinen johtaja Konstantin Fedorenko valehtelee, niin että korvat heiluvat. Nimittäin Artek on ”lasten maa”, jossa on läsnä kaiken aikaa politiikka, militarismi – tämä kaikki olisi ollut toimittajankin helppo googlata. Kyseinen artikkeli oli Yleisradiolta kokonaisuudessaan hyvin laiskaa toimittamista. Kesti nimittäin pari viikkoa, kunnes Yleisradio sai päivitettyä artikkelia ”faktalaatikon” verran, jossa kerrottiin Krimin niemimaan kiistellystä asemasta mutta jätettiin mainitsematta tyystin Venäjän suorittama niemimaan miehitys.

Merkittävien suomalaisten mediatalojen rinnalla maakuntamedioillekin on toisinaan sattunut hutilaukauksia Ukrainan sotaa käsittelevissä artikkeleissa. Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin 6. elokuuta 2019 Venäjän proxy-joukoissa sotineen Petri Viljakaisen hyvin yksipuolinen ja kritiikitön haastattelu. (11) Viljakainen värväytyi Johan Bäckmanin avustuksella vuonna 2015 Itä-Ukrainan alueella operoineisiin Venäjän rahoittamiin ja varustamiin sekä osin miehittämiinkin joukkoihin. 

Länsi-Savo, tiistai 6. elokuuta 2019.

Ensimmäisten suomalaisten värväytyessä sotimaan tai operoimaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä, moni suomalaismedia tarttui täkyyn, julkaisten värväytyneistä uutisia sekä artikkeleja käyttäen toisinaan kielikuvia, joista tuli mieleen romantisoidut seikkailuelokuvat viime vuosisadalta. Keskisuomalainenkin vieraili Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla keväällä 2016, jolloin ainakin lehden verkkosivuilla julkaistiin useampi katsaus matkalta, joissa – toivottavasti ymmärtämättömyyttään – toistettiin Venäjän narratiivia kansantasavalloista jne. (12 ja 13)

* * *

Ukrainan sodasta uutisointi on omalta osaltaan paljastanut länsimaisen median ongelmakohtia, joihin Keir Gileskin viittaa uusimmassa teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee. Erityisesti teoksen osassa, jossa tarkastelussa on Venäjä ja lännen tiedotusvälineet. Osalla läntisistä medioista taakkana on omistussuhteet tai yhteistyökuviot venäläismedioiden kanssa, joiden myötä uskottavuus eräisiin medioihin on heikentynyt huomattavasti, esim. Reutersin kaupallinen sopimus Tassin (Venäjän valtiollinen uutistoimisto) johti siihen, että Reutersin Venäjä uutisointi ei enää ollut objektiivista vaan niissä alkoi myös toistua Venäjän propagandaväitteet, kuin myös suoranainen propagandan levittäminen Venäjän miehittämiltä alueilta kertovissa puffijutuissa.

Toisaalta Venäjän informaatiosodasta kirjoittaminen (tai sen tutkiminen) on johtanut hyökkäyksiin toimittajia ja tutkijoita vastaan, hyökkäyksiin on masinoitu myös läntisiä medioita. Jessikka Aro teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta kuvaa ruotsalaisen Venäjä-asiantuntija Martin Kraghin joutumista laajamittaisen hyökkäyksen kohteeksi akateemisen selvityksensä jälkeen, ja kuinka Ruotsin suurimman iltapäivälehden Aftonbladetin kulttuurisivuilta johdettiin tätä hyökkäystä yhdessä Venäjän valtiollisten medioiden kanssa. (14)

Minkään median ei pitäisi nostaa itseään norsunluutorniin ja kieltää ongelmaa. Kehitettävää löytyy aina! Meistä vähäisiltä tuntuvat virheet saattavat päätyä myöhemmin osaksi Venäjän propagandaa todistamaan meitä tai Ukrainaa vastaan – tai Venäjän puolesta. Samalla meidän on syytä olla tarkkoina sen suhteen millaista tarinaa meistä (esim. suomalaisista) levitetään venäläisissä medioissa. Hämyisissä nurkissa kiertänyt tarina suomalaisnatseista saattaakin joku päivä päätyä Venäjällä valtiollisen median ykkösuutiseksi muodossa tahi toisessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20016234

2. https://twitter.com/YLEKuronen/status/1625399060499730433 

3. https://twitter.com/STTuutiset/status/1611020255937150977 

4. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009310865.html 

5. https://yle.fi/uutiset/3-12560389 

6. https://app.mtvuutiset.fi/artikkeli/8371656 

7. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

8. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 232.

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/dcf07292-c525-42a7-9564-5d79dbb6ce5e 

10. https://yle.fi/uutiset/3-10786805 

11. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69  (maksumuurin takana)

12. https://www.ksml.fi/paikalliset/2557375 

13. https://www.ksml.fi/paikalliset/2557351 

14. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 217. 

Linkit esimerkkeinä toimiviin kirjoituksiini, blogeissa lisää lähdeaineistoa:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/01/pahaa-tahtoa-ja-rikottuja-lupauksia.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/08/yleisradion-mahalasku.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/03/mtv-3-uutiset-disinformaation.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/08/iltalehti-disinformaation-jakajana.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/06/yya-yleisradio-kohti-naapurineljannesta.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/08/lansi-savo-haastatteli-petri-viljakaista.html 

Iltalehti disinformaation jakajana, suomalaismedia toistaa Venäjän narratiivia

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin reilut kuusi vuotta sitten 12. huhtikuuta 2014, jolloin Venäjältä tulleiden operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettyjä kohteita. Edelleen käynnissä olevan sodan alusta on siis vierähtänyt melkoisesti vuosia, kuolleiden sotilaiden siviileiden määrä nousee yli 14 000 – lukema tosin on vain suuntaa antava, koska Venäjän proxy-joukoissa taistelleiden ja kuolleiden lukumäärä tuskin on kenenkään tiedossa. Yksistään miehitettyyn Itä-Ukrainaan on haudattu, nimettömiin hautoihin, tuhansia Venäjän riveihinsä värväämiä taistelijoita, samanlaisia hautoja löytyy runsaasti lisää Rostovin alueelta, Venäjältä.

Asetelman ollessa tämän, on suorastaan hämmentävää, että edelleen perinteinen media sortuu toistamaan Venäjän hokemaa narratiivia Ukrainan ”sisällissodasta” (tai eräissä tapauksissa ”separatismista”). Tänään tähän virheeseen sortui Iltalehden uutistoimitus Valko-Venäjä-uutisessaan ”Lukašenkan joukot vyöryvät Minskiin - tutkija IL:lle: Tämä ilta näyttää paljon”:

”Ei uusi Ukraina

Ukrainassa käynnistyi vuonna 2013 kansannousu, joka johti Venäjän sotilaalliseen puuttumiseen ja edelleen jatkuvaan sisällissotaan.

Valko-Venäjän tilanteessa ei ainakaan vielä näy Silvanin mukaan näy merkkejä samanlaisesta kehityksestä. Maiden siteet Eurooppaan ja Venäjälle ovat hyvin erilaiset, eikä tilanne ole samanlainen myöskään sisäpoliittisesti.” (1)

Sisällissodasta uutisointi olisi ollut ymmärrettävää keväällä ja kesällä 2014, käytännössä heinäkuun 2014 jälkeen, jolloin Venäjän sotilaallisesta osallistumisesta saatiin entistä enemmän konkreettista näyttöä, sisällissota-termin käyttöä sellaisenaan olisi ollut syytä välttää. Nyt sisällissodasta kirjoittamista ei voi mitenkään perustella, ja tarkastellessamme kokonaisuutta, jolloin huomioimme myös Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksoinnin, miksemme huomioisi myös suoran tuen Ukrainan syrjäytetylle – Venäjälle paenneelle – presidentti Viktor Janukovytšille Euromaidanin aikana, perusteet sisällissodasta kirjoittamiselle vähenevät entisestään.

Kyseessä ei ole enää Venäjän toimittamasta tuesta yhdelle osapuolelle Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa, vaan kyse on Venäjän Ukrainaan kohdistamasta operaatiosta, jossa on edetty vaiheittain nykyiseen tilaan, jossa Venäjä miehittää osaa Ukrainasta ja sotii Ukrainan maaperällä omin sekä proxy-joukoin Ukrainaa vastaan.

Venäläistä panssarikalustoa Itä-Ukrainassa v. 2015.

Jonkin sortin kuvan Venäjän varustamista joukoista ja niiden kokoonpanosta saa taannoin kirjoittamastani katsauksesta ”Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa”. Näiden kahteen armeijakuntaan kuuluvien joukkojen kokonaisvahvuus nousee noin 35400 taistelijaan. Armeijakuntien, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitetun operatiivisen reservin koko on noin 12500 taistelijaa.*

1. ja 2. armeijakunnalla käytössä oleva kalusto:

	kpl
panssarivaunut	480
rynnäkköpanssarivaunut ja miehistönkuljetus- ajoneuvot	900
kenttätykit ja panssarihaupitsit	450
kranaatinheittimet	300
raketinheittimet	210
erilaiset ilmatorjunta-aseet ja järjestelmät	700
erilaiset pst-ohjusjärjestelmät (laukaisimet)	450

Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2020.

Ikävä kyllä Ukrainan sodan ja sotaan liittyvien tapahtumien väheksyntää havaitsee uutisoinnissa liiankin usein, milloin kirjoitetaan konfliktista sodan sijaan, toisinaan väheksyntä menee vieläkin pidemmälle ja tyydytään kirjoittamaan vain ”Ukrainan tilanteesta” aivan kuin kyse olisi jostain sisäpoliittisesta ongelmasta, joka ei ole edennyt edes konfliktin tasolle.

Viime keväänä Iltalehdessä kirjoitettiin ”konfliktista” uutisessa, jossa kerrottiin uusnatsien siirtyneen venäläistaistelijoiden joukkoihin Itä-Ukrainassa. Uutista sekoitti entisestään viittaus ”kapinallisiin”, joiden hallussa osa Itä-Ukrainaa on. Pieneen tekstinpätkään mahtui runsaasti merkittäviä virheitä:

”Koulutuksen jälkeen leirillä olleita on liittynyt venäläistaistelijoiden joukkoon Itä-Ukrainassa, joka on edelleen sekasortoisessa tilassa vuonna 2014 alkaneen konfliktin jäljiltä. Venäjän tukemat kapinalliset pitävät hallussaan osia Itä-Ukrainasta.” (2)

Poimin viime vuoden puolelta kolmannen lainauksen, jossa siinäkin käytetään tapahtunutta vähättelevää ilmaisua:

”Ukraina ja Venäjä vaihtoivat puolin ja toisin 35 vankia. Vapaaksi pääsi ukrainalaisohjaaja Oleg Sentsov ja 24 merimiestä, jotka Venäjä oli pidättänyt marraskuussa.” (3)

Mikäli halutaan kuvata tapahtunutta objektiivisesti, termi ”pidättää” antaa täysin väärän kuvan Venäjän toimenpiteestä, joka on tuomittu laittomaksi ja jossa Venäjä rikkoi kansainvälistä merioikeutta vastaan hyökätessään Ukrainan laivaston aluksia vastaan Kertšinsalmessa marraskuussa 2018. Vangittuaan ukrainalaiset merimiehet, Venäjä järjesti heille, kuten kymmenille muillekin vangitsemilleen ukrainalaisille, näytösoikeudenkäynnin langetettuine tuomioineen. Käytännössä Venäjä kaappasi Ukrainan laivaston alukset ja vangitsi laittomasti merisotilaat, ottaen heidät – tosiasiassa – panttivangeiksi.

Arvosteluni kohdistuu nyt Iltalehteen, mutta myös muiden suomalaismedioiden on syytä terästäytyä ja käyttää tulevaisuudessa Ukrainan sodasta niin täsmällisiä ilmauksia kuin mahdollista, näin toimien heikennetään Venäjän tai sen narratiivia toistavien vale- ja propagandamedioiden mahdollisuutta käyttää hyväkseen uutisoinnissaan perinteisten ja luotettavien medioiden epätäsmällisiä tai jopa disinformatiivisia ilmauksia.

Helsingin Sanomat, Itä-Ukrainassa ei ole kapinallisia tai separatisteja; Suomen Tietotoimiston laatiman uutisen pohjalta Ilta-Sanomat uutisoi separatisteista; eikä MTV3 ole MH17-uutisessa sen parempi kirjoittaessaan kapinallisten hallitsemasta alueesta.

Eilen Yleisradiolle kävi harmittava virhe Ykkösaamu-ohjelmassa, jossa haastateltavana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jolloin ohjelman karttagrafiikkaan Krimin niemimaa oli virheellisesti merkitty osaksi Venäjää (keltainen väri). Yleisradio oikaisi virheen vielä saman päivän kuluessa, mutta tässä tapauksessa on kuitenkin muistettava se, että virheellinen karttagrafiikka sai merkittävästi enemmän julkisuutta kuin oikaisu-uutinen verkossa. (4) Yleltä vastuullista toimintaa oikaisun muodossa, mutta jatkoon lisää tarkkuutta.

Virheellinen karttagrafiikka Ylen Ykkösaamussa.

Toimittajan työ ei ole helppoa, virheitä sattuu itse kullekin, mutta kun näitä virheitä sattuu kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään, niin Ukrainan sotaa kaikki nämä vuodet aktiivisesti seuranneena ja runsaasti aiheesta kirjoittaneena (ja medialle uutisista oikaisupyyntöjä laatineena), niin tämä samojen virheiden ja epätäsmällisyyksien toistuminen uutisissa turhauttaa.

Marko

1. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/dcf07292-c525-42a7-9564-5d79dbb6ce5e 

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/086d6859-8789-48c5-a0e2-0a6d2bb83ed0 

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ab0032da-7ecf-422d-8f24-84aa415ef23f 

4. https://yle.fi/uutiset/3-11506874 

*: Katsauksessa huomiotta jää Venäjän Krimin niemimaan militarisointi, jonne sinnekin Venäjä on sijoittanut runsaasti lisää joukkoja sitten miehityksen kevättalvella 2014.

Kansalainen ”Zane” putinistien hyökkäyksen kohteena

MTV uutiset kuin myös Iltalehti julkaisivat uutisartikkelin suomalaistaustaisesta, Ukrainan joukkoihin värväytyneestä, ”Zanesta” – kumpikin uutisista herätti keskustelua puolesta ja vastaan eri foorumeilla, keskustelua käytiin myös uutisten tasosta, etenkin MTV:n julkaisema uutinen ”Suomalaismies sotii tarkka-ampujana Ukrainan ja Venäjän rajalla – ’Tulin tänne auttaakseni, en siksi, että haluaisin ampua ihmisiä’” (1) sai voimakasta kritiikkiä tasottomuudestaan. Kummankin uutisen kohdalla keskustelua herätti myös mahdollinen operaatioturvallisuuden vaarantuminen ja toimituksellinen vastuu, paljastettiinko liian paljon kerralla, entä annettiinko sellainen kuva tapahtumista, johon erilaisten propagandaverkostojen on helppoa tarttua. Jälkimmäiseen voidaan sanoa, että luonnollisesti Venäjän propagandaa toistavat foorumit ja mediaviritelmät tarttuivat uutiseen.

Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n kanta suomalaistaustaisen sotilaan toimintaan on yksiselitteinen –

”RuFi tekee kaikkensa, jotta tälläiset ’sotasankarit’ saisivat Suomeen palatessaan rikossyytteet”.

En lainkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa etteivät he ryhdy sanoista tekoihin ja tee ”Zanesta” rikosilmoituksen, mikä toisaalta on – vähintäänkin – absurdia, kun huomioidaan kuinka RuFi:n johtohenkilöt ovat itse sotkeutuneet venäläispropagandan julkaisemiseen ja jakamiseen Suomessa ja osa heistä on vieraillut miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, ja osallistuen siellä propagandistiseen toimintaan; tai kuinka Daria Skippari-Smirnov vieraili Venäjän miehittämällä Krimillä maaliskuussa 2018, osallistuen siellä yhdessä Johan Bäckmanin (ja muun delegaation jäsenten kanssa) propagandatilaisuuksiin ja omatoimiseen vaalitarkkailuun, jakaen aktiivisesti tästäkin materiaalia. Toiminnan seuraus oli se, että Skippari-Smirnoville langetettiin henkilökohtaisia pakotteita Ukrainan hallinnon toimesta. (2 ja 3) Vastaavia, henkilökohtaisia pakotteita, Ukrainan hallinto on asettanut muutamalle muullekin suomalaiselle.

Kuvakaappaus RuFi:n Facebook-sivu.

Keskustelussa ”Zanelle” toivotaan myös mahdollisimman lyhyttä elämää rintamalla, ja se, että RuFi:n sivujen ylläpito ei moiseen puutu viikossakaan, kertoo omaa kieltään RuFi:n toiminnasta ja tarkoitusperistä – se on rakentamassa Suomeen ”venäläistä maailmaa” kaikkine ikävine piirteineen.

MTV:n ja Iltalehden uutiset ”Zanesta” ja Ukrainan sodasta kirvoittivat myös ns. Toimittajaliiton varapuheenjohtajan propagandahyökkäykseen, ei vain ”Zanea”, vaan myös suomalaista mediaa vastaan – tavallaan nähtiin toisinto muutaman viikontakaisesta, jolloin Putkonen edellisen kerran hyökkäsi suomalaismedioiden uutisointia vastaan, suoltaen samalla Venäjän propagandaa ynnä värittynyttä ja vääristynyttä kuvaa todellisuudesta Ukrainassa. Alla kuvakaappauksina MV-lehden ”Zane” uutisointi ja aiempi hyökkäys perinteistä mediaa vastaan Ukrainan sotaa sivuavassa uutisessa. Kommenttini MV-lehdessä kesäkuun 7. päivä julkaistuun disinformatiiviseen katsaukseen: ”Toimittajaliiton varapuheenjohtaja ”puhuu” muunneltua totuutta”.

Kuvakaappaus MV-lehti.

Kuvakaappaus MV-lehti.

Kirjoituksessani en ryhdy korjaamaan Putkosen lukuisia disinformatiivisia ja propagandistisia väitteitä, niiden korjaaminen siirtäisi keskustelun syrjään itse aiheesta, MTV:n ja Iltalehden alkuperäisuutisoinnista ja sen nostattamasta keskustelusta.  Putkosen valheista merkittävin on kuitenkin väite siitä, ettei Ukraina sodi Venäjää vastaan – kyllä sotiin, Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukoista suurin osa on etnisesti venäläisiä ja Venäjän kansalaisia, Venäjä miehittää yli 400 kilometriä rajaa toimittaen päivittäin miehittämänsä rajan yli miehiä, materiaalia ja muuta varustusta sotatoimialueelle, Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot ovat Venäjän asevoimiin kuuluvien upseereiden komennossa, joukoilla on mittavat huoltovarikot Venäjän puolella rajan tuntumassa (esim. Kuzminkan, Kadamovskyin ja Kamensk-Šahtinskin alueilla, joukkojen esikunnan sijaitessa Novotšerkasskissa). (4)

Jos RuFin kuin myös MV-lehden toiminta pitää sisällään epäilyttäviä piirteitä, sen ohella, että kumpikin on tahollaan kunnostautunut Venäjän totalitaarisen hallinnon tukemisessa, ei MTV omassa katsauksessaan kovinkaan paljon paremmin selvinnyt. Syystä tai toisesta johtuen artikkeli vaikuttaa hätäisesti laaditulta ja puutteelliselta, lisäksi se pitää sisällään lukuisia asiavirheitä tahi kysymyksiä herättäviä seikkoja, jotka eivät olisi saaneet päästä toimituksellisen seulan läpi, joista voimme poimia esimerkkinä seuraavan:

”Zanen pataljoonan ja parikymppisen miehen oman turvallisuuden vuoksi jutussa ei paljasteta hänen tarkaa sijaintiaan Venäjän vastaisella rajalla.”

Tämä esimerkki nostattaa väistämättä mieleen sen, että toimittaja ei ole perehtynyt riittävällä tarkkuudella sotatoimialueeseen, sotaa ei siis käydä Ukrainan ja Venäjän vastaisella rajalla, vaan Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot miehittävät osaa Itä-Ukrainasta, joten sotaa käydään Ukrainan maaperällä – paikoin varsin kaukana maiden väliseltä rajalta, josta Venäjä miehittää reilua 400 kilometriä. Vielä huolestuttavampi vaihtoehto on se, että toimittaja mieltää miehitetyn Itä-Ukrainan mielessään osaksi Venäjää.

Karttapohja: halotrust.maps.

Eikä MTV selviydy sen paremmin infopaketin laadinnassakaan. ”Tästä on kyse” -tietoisku on kovin epätäsmällinen ilmaisultaan kuin myös aikajänteeltään, se näyttää jatkavan artikkelin viitoittamalla tiellä – kaikki on tehty vähän sinnepäin ja puutteellisesti. Puutteellisesta kokonaisuudesta nousee väistämättä mieleeni ajatus siitä, että jos ”Zanen” aikomuksena on palata Suomeen vuodenvaihteessa, niin eikö olisi ollut järkevintä laatia artikkeli vasta tuolloin, jolloin olisi vältetty mahdolliset (ja toteutuneet) uhat, alkaen henkilöllisyyden paljastumisesta ja päättyen operaatioturvallisuuden vaarantumisesta – unohtamatta sitä, että niin toimien olisi minimoitu mahdollisen propaganda-aseen antamista suomalaisille Kremlin asiamiehille.

Vaikka tämän kirjoituksen kritiikissä kohdistan huomioni pääasiassa MTV:n julkaisemaan uutiseen, myös Iltalehdessä julkaistu, laajempi ja laadukkaampi, haastattelu sortuu muutamiin puutteisiin, joista sopii mainita kuvien luokaton blurraus – haastatteluissa (MTV ja Iltalehti) julkaistujen kuvien perusteella ”Zane” oli tunnistettavissa, kutsumanimen käytön helpottaessa entisestään tunnistustyötä ja sen myötä sosiaalisen median tilien löytämistä.

Toive ”Zanen” henkilöllisyyden pysymisestä salassa ei näytä toteutuneen, ikävä kyllä paljastuminen on johtanut myös joidenkin läheisten henkilötietojen paljastumiseen – mitä tällaisessa tapauksessa pidän hyvin ikävänä asiana, koska vastapuolella (käytän tarkoituksellisesti tällaista termiä) on selkeää halua kohdistaa vainoa kohteiden läheisiinkin, nyt siitä saatettiin tehdä liian helppoa. Toivottavasti ”Zane” tai kukaan sivullinen ei joudu ongelmiin julkaistujen haastatteluiden seurauksena.

Marko

1. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaismies-sotii-tarkka-ampujana-ukrainan-ja-venajan-rajalla-tulin-tanne-auttaakseni-en-siksi-etta-haluaisin-ampua-ihmisia/7854658 

2. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf?fbclid=IwAR3jBgJV-Ew1ZSlcmPlZPi1lC4_tkXUKH0DoXY6E-ExadLqhe6Vmuj6e7B4 (s. 241)

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/04/ukraina-langetti-taannoin-sanktioita.html 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/03/donin-operatiivinen-ryhma-ukrainan.html 

Iltalehti – älä toista kritiikittä venäläispropagandaa

Iltalehti julkaisi tänään (9. maaliskuuta 2019) ”Päällikkö huomautti alaistensa juopottelusta Donetskissa – ammuttiin siihen paikkaan” -uutisen, jonka alkuperäisessä versiossa, aivan kuten päivitetyssäkin versiossa, toistetaan venäläispropagandan yleisimpiä Ukrainan sotaa koskevia väittämiä – virheellisiä ”tietoja”. Toimittaja Anna Egutkina todennäköisesti uskoi päivityksellään korjaavan tekemänsä vahingon, mutta itse asiassa, päivityksen myötä uutinen toistaa edelleen venäläisnarratiivia, mutta toisesta näkökulmasta. Tarkastelen kumpaakin uutista hiukan tarkemmin jäljempänä kuvakaappausten kera, mutta sitä kuva Venäjän asevoimien 136 erillisen mekanisoidun prikaatin panssarikalustosta (T-90A) moottorimarssilla Fabrichnen lähellä Luhanskin oblastissa (Ukraina) lokakuussa 2014.

Venäläisiä T-90A taistelupanssarivaunuja lokakuussa 2014 Luhanskin lentokentän tuntumassa Fabrichnen lähellä. (1)

Aloitetaan uutisen ruodinta, ja alkuun kuvakaappaus alkuperäisen uutisen tekstiosasta. (Olettamukseni on, että tapahtuma on totta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että koko episodi voi olla sepitettä):

Uutinen alkaa ”Itä-Ukrainan Donetskissa sotilaat tappoivat päällikkönsä ampumalla, uutisoi Ria Novosti” josta käy ilmi tapahtumapaikka eli Donetsk – mikä tarkoittaa sitä, että tämä päällikön ampuminen tapahtui Ukrainalta miehitetyllä alueella ts. alueella, joka on Venäjän ja sen proxy-joukkojen hallinnassa. Siitä käy myös ilmi, että lähteenä on venäläinen Ria Novosti -uutistoimisto, jollaisten käyttöä lähteinä olisi, ymmärrettävistä syistä johtuen, parempi välttää.

Seuraavaksi haluan huomauttaa, että ei ole olemassa tunnustettua eikä tunnustamatonta Donetskin kansantasavaltaa, väärinymmärrysten välttämiseksi tulisi käyttää lainausmerkkejä, mikäli edes halutaan puhua näistä Ukrainalta miehitetyistä Donbasin alueista ”kansantasavaltoina”. Mikäli halutaan olla puolueettomia, eikä kirjoittaa uutisessa miehityksestä, on parempi käyttää alueesta termiä ”alueet, jotka eivät Ukrainan kontrollissa” – kuten ETYJ raporteissaan tekee. Edellinenkin on ”kansantasavaltoja” parempi ilmaus, eikä siinä toistu niin räikeästi Venäjän narratiivi.

Kappale ”Basurin korosti, - -” on kaikella tapaa järjetön, ensimmäisenä mieleen nousee kysymys, miksi Ukrainan armeija jättäisi kertomatta tällaisista asioista, koska kyseinen päällikön ampuminen tapahtui Ukrainalta miehitetyllä alueella? Rautalangasta vääntäen, uutisen mukaan päällikkö tapettiin alueella, joka on miehitetty Ukrainalta ts. Ukrainalle on edullista kertoa tällaisista tapahtumista, koska ne kertovat ongelmista vihollisen joukoissa (juopottelua ynnä päälliköiden tappamista). Mietityttää kuinka tällainen toimituksellinen lapsus on voinut päästä läpi, onko niin, että toimittaja ei ymmärrä sitä, millainen tilanne Itä-Ukrainassa vallitsee? Ikävämpi vaihtoehto on tietenkin se, että hän ymmärtää, mutta siitä huolimatta päästää läpi tällaisia epätäsmällisyyksiä (järjettömyyksiä etten sanoisi).

”Itä-Ukrainan kriisi on jatkunut huhtikuusta 2014 lähtien” – väärin. Itä-Ukrainassa ei ole kriisi, Ukrainassa on sota. Sota on jatkunut pian viisi vuotta, siinä on kuollut yli 10 000 ukrainalaista – venäläisuhrien määrää ei tiedä kukaan, joten kyseessä EI OLE KRIISI.

Ja se perjantainen ”tulitaukokin” on jo rikkoutunut.

Seuraavaksi sitten päivitetty versio uutisesta:

En nyt puutu alkuperäisen uutisen kohdalla läpi käymiini kohtiin, vaan kiinnitän huomion kappaleeseen:

”Basurin korosti, että tämä tai muut vastaavat tapaukset jäävät usein kirjaamatta virallisiin raportteihin, koska Itä-Ukrainan armeija ei halua tuoda kyseisiä asioita julkisuuteen” (2)

ja sen boldattuun kohtaan ”Itä-Ukrainan armeija”, joka terminä on äärimmäisen harhaanjohtava ja juuri sellainen, jota venäläispropaganda toistaa muodossa tai toisessa kaiken aikaa, kun he käsittelevät Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Termi ”Itä-Ukrainan armeija” jättää käsitteenä Venäjän kokonaan sodan ulkopuolelle, se toistaa ajatusta siitä, että kyseessä on Ukrainan sisäinen asia, että kyseessä on Ukrainassa käynnissä oleva sota, jossa Venäjä ei ole millään muotoa osallinen.

Läntisessä mediassa näin räikeän virheen toistaminen maaliskuussa 2019 on jotain sellaista, johon ei pitäisi syyllistyä – sitä on vaikea pitää vahinkona, etenkin kun twitterissä Iltalehden toimitusta ohjeistettiin luokattoman kehnosta uutisesta, jossa toistuu Venäjän narratiivi. Kyseessä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, jolloin kyseinen toimittaja toistaa venäläismedioiden Ukraina-uutisia kritiikittömästi, joten pidän tällaista uutisointia harkittuna ja valitettavan vastuuttomana.

Tarkennuksena, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ei ole mitään ”omaa armeijaa”, siellä ei myöskään ole ”separatistiarmeijaa”. Ukrainalta miehitetyillä Donbasin alueilla operoi Venäjän asevoimiin kuuluvia joukko-osastoja sekä neuvonantajia, kuin myös muita Venäjän valtion instituutioiden osastoja (kuten FSB:n ja Venäjän sisäministeriön ja nykyään kansalliskaartin alaisia yksiköitä) sekä Venäjän proxy-joukkoja, joihin voidaan laskea PMC Wagnerin kaltaiset palkka-armeijaosastot, jotka operoivat Venäjän hallinnon alaisuudessa sekä "Prizrak” prikaatin kaltaiset ”aluepuolustusjoukot”, joiden miehistöstä valtaosa on venäläisiä, mutta joissa on paikallisten lisäksi myös ulkomaalaisia militanttitaitelijoita.

Toivoisin ettei enää vuonna 2019 kritiikittömästi toistettaisi venäläismedioiden välittämiä "uutisia" Ukrainan sodasta, tai käytettäisi harhaanjohtavia termejä. Ukrainasta käynnissä olevasta sodasta on kirjoitettu paljon, netistä on ladattavissa aineistoa, johon tutustumalla saa todenmukaisen kuvan sodasta ja Venäjän roolista mikäli on epävarmuudentunnetta.

Marko

1. Donbas in Flames s. 67. 

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3fcae259-5606-4a0e-ba76-bdfdc97a3594  (9.3.2019 klo. 14:38)

Donbas in Flames on myös verkossa ladattavissa: https://prometheus.ngo/wp-content/uploads/2017/04/Donbas_v_Ogni_ENG_web_1-4.pdf