YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä”

Kasvoin aikana, jolloin Yleisradion viikko-ohjelmistoon radiossa kuului ”Naapurineljännes”, vartin mittainen ohjelmarupeama, jossa maalailtiin perin aurinkoista ja paikkansa pitämätöntä kuvaa neuvostovaltiosta – vuonna 1978 kyseinen ohjelma venyi puolentunnin mittaan vaihtaen nimeä ”Näin naapurissa” -ohjelmaksi sisällön kuitenkaan kokematta muutosta todenmukaisempaan suuntaan. Ei ole väärin nimittää ohjelmia propagandistisiksi ja disinformatiivisiksi vaikka niissä todennäköisesti totuutta oli siteeksi matkassa.

Tänään aamulla rähmät ”lensivät” silmiltäni lukiessani aamu-uutisia Yleisradion verkkosivulta, kuvittelin siirtyneeni takaisin lapsuuteeni, sillä siihen malliin Yleisradion Venäjän-toimittaja Marjo Näkin Krim-raportissa oli käytetty pastellivärejä, luodakseen aurinkoinen kuva lasten ja nuorten Artek-leiristä miehitetyllä Krimillä: (1)

”Lavalla poika laulaa antaumuksella neuvostoiskelmää. Hän on sonnustautunut siniseen verryttelypukuun samoin kuin hänelle suosiotaan osoittavat leiritoverit lavan edessä.

Merenlahdella toinen ryhmä lapsia purjehtii aurinkoisen Mustanmeren poukamassa.

Tervetuloa Artekiin, Venäjän kuuluisimpaan leirikeskukseen. Tänne pääsy on leiriläisille edelleen saavutus, kuten se oli neuvostoaikanakin.” (lainaus Yleltä – uutinen nimeä kirjoitus ei ansaitse).

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Näkki kirjoittaa Krimillä vierailusta ja tapaamisistaan paikallisten kanssa, jostain syystä Näkki ei kuitenkaan ole viettänyt aikaa vainottujen Krimin tataarien kanssa, toukokuisessa kirjoituksessaankin hän vain ohimennen viittaa tataarien vaientamiseen ja siihen, ettei muukaan oppositio pääse ääneen. (2) Mutta ei hän tätä todellisuutta toukokuun kirjoituksessaan todella avaa, ei hän kerro omin sanoin niistä vainoista, joiden kohteeksi Krimin tataarit tai miehitystä vastustaneet henkilöt joutuivat – ja joutuvat edelleen.

Jos toukokuinen kirjoitus oli horjuva, naiivi ja positiivisia maisemia maalaileva, Näkin uusin kirjoitus tamperelaisen Sofian ajasta Artek-kesäleirillä on sitten totaalinen riman alitus. Kyse ei ole journalismista vaan jostain aivan muusta, nimittäin luettuani kirjoituksen mielessäni kävi häivähdyksenomaisesti ajatus siitä, mitä tuumaisimme, jos toimittaja maalailisi samoja mielikuvia vieraillessaan nuortenleirillä 30-luvun Saksassa Sachsenhausenin keskistysleirin liepeillä.

Kuinka lapset lausuvat runoja, esiintyvät toinen toisilleen, purjehtivat ja kilpailevat toistensa kanssa – ja sivulauseessa viitattaisi naapurissa sijaitsevaan keskitysleiriin. Juuri näin vastuuttomasti Näkki kirjoituksessaan toimii:

”Venäjän ulkopuolella leirille pääsevät valitaan kilpailuissa, joita järjestävät venäläiset säätiöt. Ne ovat ainakin näennäisesti erillään Venäjän valtiosta. Syy on Artekin sijainti, joka on vallatulla Krimin niemimaalla.”

Kirjoitus on alusta loppuun kritiikitön ja yksipuolinen, etten sanoisi jopa harkitsematon, mutta suurinta harkitsemattomuutta osoitti Näkin työnantaja Yleisradio julkaistessaan yksipuolisen Venäjän narratiivia toistavan kirjoituksen nyky-Krimistä osana Venäjää, jonne matkustaa lapsia viettämään leirielämää myös ulkomailta, Suomestakin kolmin kappalein.

Ja sitä paitsi, kirjoituksessa on ilmeisiä virheitä ja se välittää suoranaisia valheita:

”Artek on lasten maa, eikä tässä maassa ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, luonnehtii Artekin johtaja Konstantin Fedorenko.”

Esittäessään moisen väitteen Artekin johtaja Konstantin Fedorenko valehtelee, niin että korvat heiluvat, nimittäin Artek on myös tätä:

Ei myöskään unohdeta leiriohjelmaan kuuluvia ”Setä Vova, yhdymme viimeiseen taisteluun” -huutoja, tai voihan se vaan olla, että Näkiltä ja ulkomaalaisilta vierailta kätketään osa leirillä vallitsevasta todellisuudesta – mutta toimittajan tehtävään pitäisi ymmärrykseni mukaan kuulua tietty kriittisyys ja ennalta tutustuminen, etenkin kun tässäkin tapauksessa vieraillaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja haastatellaan lapsia tavanomaisesta poikkeavassa paikassa.

Näkin raportin mukaan yksi Artekiin lapsia luotsaavista säätiöistä on Živaja klassika eli Elävä klassikko, jonka rahoitus tulee Nornickeliltä sekä Kremlin rahoittamalta Presidentin stipendit -säätiöltä. Tänään Nornickel on eittämättä useimmille suomalaisille kiekkofaneille nimenä tuttu, Vladimir Putinin kiekkokaveri Vladimir Potaninin ollessa Norilsk Nickel -konsernin suurin omistaja ja tulevaisuudessa KHL-Jokereiden merkittävimpiä, jollei merkittävin rahoittaja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kautta.

Marjo Näkin artikkelista: ”Turvatoimet ovat järeät. Alueelle ei pääse ilman lupia, ja autot tarkistetaan perusteellisesti porteilla.”

En lainkaan ihmettele, sillä olisihan se perin noloa, jos ulkopuoliset pääsisivät vapaasti alueelle katsomaan ja näkemään mitä leirillä myös tehdään ”kulttuuririentojen” ja ”kisailun” ynnä ”purjehduksen” lomassa.

Yunarmiyan aka Putin jugend nuoret opettavat leiriläisille ”itsepuolustusta”.

Ja onhan se myös lapsia varjeltava miehitetyn Krimin todellisuudelta – miehittäjän Krimin tataareihin kohdistamalta vainolta, mielivallalta ja alueen etenevältä venäläistämiseltä.

Krimin tataarien vainoa – kesäkuun 10. 2019. (3)

Viimeksi tällä viikolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti miehitetyllä Krimin niemimaalla etsintöjä sekä pidätysten sarjan Krimin tataareiden koteihin kolmella eri paikkakunnalla, kaikkiaan kymmenkunta Krimin tataarien aktiivia pidätettiin ”terrorismisyytteiden” nojalla. Kuten ymmärrämme, syytteet on tekaistut, miehittäjän tarkoituksena on luoda pidätyksillä ja terrorilla pelon ilmapiiri, jotta miehityksen vastustus päättyisi. 

Tämän vuoden puolella Venäjän turvallisuusjoukot miehitetyllä Krimin niemimaalla ovat tehneet lukemattomia etsintöjä ja iskuja Krimin tataarien koteihin ja yhteisöihin – kymmeniä tataareja on pidätetty ja vangittu odottamaan näytösoikeudenkäyntejä. Lukuisia tataariaktivisteja on pahoinpidelty ja kidutettu vangitsemisten yhteydessä, saman kohtalon kokevat muutkin pidätetyt – kysymys kuuluukin, että kuinka usein olette lukeneet miehittäjän mielivallasta miehitetyllä Krimin niemimaalla suomalaismedian uutisoimana? Niille ei juurikaan ole uhrattu aikaa, sen sijaan saamme lukea kirjoituksen, joka on sisällöltään kuin revitty Johan Bäckmanin kohudosentti-blogista, että näin korkealla tasolla journalismi Yleisradiossa näyttää Krim-uutisoinnissa olevan. - Toivottavasti huominen on parempi!

Ja, koska maailmanaika on mitä on, haluan tähdentää, että tämä ei ole hyökkäys leirille osallistuvia lapsia vastaan vaan kritiikki kohdistuu ydinomaa vastuuttomiin, osin häikäilemättömiin, aikuisiin, jotka alistavat lapset osaksi propagandaa, jota Yle jakaa eteenpäin.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10786805?fbclid=IwAR2za2kzf56OZ-XYdKo8GpDRYfqLPqmDWmj2rzoy1h8rRx6JhV-FbYR62qQ 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10776772 

3. Kuva: https://www.dailymail.co.uk/news/article-6832073/Thousands-Russian-children-recruited-Putins-youth-army-likened-Hitler-Youth.html 

4. Kuva: https://www.facebook.com/crimeansolidarity/ 

Ammuntakuvat Artek-leiriltä huhtikuu 2018 via @KrimRt.