PMC Wagner Ukrainassa, palkkasotilaiden tilillä murhia, kiduttamista ja sotarikoksia – OSA II

 

Palaan tässä toisessa osassa venäläisen palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin toimintaan, keskittäen lähes täysin huomioni PMC Wagnerin taistelijoiden operointiin Ukrainassa vuodesta 2014 lähtien. Halukkaille linkki ensimmäiseen osaan – PMC Wagner Venäjän hallinnon työkaluna – OSA I.

Tietojen mukaan ensimmäiset PMC Wagneriin kuuluvien palkkasotilaiden ryhmät ylittivät Donbasissa Venäjän ja Ukrainan välisen rajan kesäkuussa 2014. Yhden tällaisen ryhmän johdossa oli eläkkeelle jäänyt GRU:n prikaatinkomentaja, everstiluutnantti Dmitri Utkin, joka käytti itsestään myös taistelijanimeä ”Wagner”. Utkin ihailee saksalaissäveltäjä Richard Wagneria, josta tulee hänen taistelijanimensä kuin myös palkkasotilaspalveluita tarjoavan yrityksen nimi.

Varsova Instituutin mukaan Dmitri Utkin johtamia ”wagnerilaisia” oli ollut jo saman vuoden helmi-maaliskuussa Krimin niemimaalla osana Venäjän niemimaan miehitysoperaatiota.

Tieto PMC Wagnerin taistelijoiden saapumisesta Itä-Ukrainaan kesäkuussa 2014 käy samaan aikaikkunaan Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen (nro. 76777) pudottamisen kanssa. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n komentajana toiminut Vasyl Hrytsak julkaisi 7. lokakuuta 2017 tietoja, joiden mukaan kesäkuun 14. 2014 kello 00:51 Luhanskin kansainvälistä lentokenttää lähestyneen Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen pudottamisen taustalla oli nimenomaa venäläisen palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin taistelijat. (1) Ukrainalaislähteiden mukaan käskyn operaation suorittamiseen PMC Wagner oli saanut Venäjän maavoimien kenraaliluutnantti Jevgeni Nikiforovilta. Nikiforov on sittemmin toiminut jonkin aikaa Ukrainan sodassa miehitetyn Luhanskin alueelle sijoitettujen joukkojen komentajana. Sittemmin kyseisten joukkojen organisaatiorakennetta muokattiin ja niistä perustettiin 2. armeijakunta, jonka vastuullinen komentaja oli Venäjän asevoimien upseeri.*

Myös ukrainalainen OSINT-seurantaa harjoittava Informnapalm-ryhmä on löytänyt ja julkaissut SBU:n informaatiota välillisesti tukevaa aineistoa. Heidän julkaiseman aineiston perusteella voidaan päätellä, että Venäjältä lähetettiin Itä-Ukrainan sotatoimialueelle kesällä 2014, ennen Venäjän varsinaista invaasiota elokuussa 2014, asevoimien vakinaiseen väkeen kuuluvia sotilaita, jotka oli koulutettu lähi-ilmatorjuntaan. Esim. Venäjän maavoimien erillisen 205. mekanisoidun jalkaväkiprikaatin (sotilasyksikkö 74814) vahvuuteen kuulunut ohjus-lähi-ilmatorjuntaan koulutettu kersantti Sergei V. osallistui ”vapaaehtoisena” Ukrainan sotaan kesällä 2014. (2) Lisäksi Venäjältä lähetettiin Itä-Ukrainan sotatoimialueelle heinäkuusta eteenpäin myös raskaampaa ilmatorjuntakalustoa, kuten 17. heinäkuuta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut, Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuulunut Buk TELAR nro. 332. (3)

Itä-Ukrainan sodan parin ensimmäisen vuoden aikana PMC Wagnerin ohella myös muut venäläiset yksityisiä palkkasotilaspalveluita tarjoavat yritykset tai organisaatiot lähettivät taistelijoita sotatoimialueelle. Näihin ryhmiin kuuluu muun muassa RSB-Group, Slav Corps ja Aleksei Miltšakovin ja Jan Petrovskyn perustama Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich (ven. ДШРГ Русич) – joka on nykyään osa PMC Wagneria. Myös erilaiset kasakkaorganisaatiot ja ekstremistiset ryhmät äärivasemmalta äärioikealle, kuten imperialistinen (ase- ja räjähdysaineiden käytön koulutusta tarjoava) Russian Imperial Movement eli RIM (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID), ovat lähettäneet vapaaehtoisia Itä-Ukrainaan sodan ensihetkistä lähtien.

Lukijaa on tässä kohdin syytä muistuttaa siitä, että hyvin moni näistä venäläisistä palkkasotilaspalveluita tarjoavista yrityksistä tai ryhmistä on koonnut joukkoihinsa ekstremistejä. PMC Wagner kuin myös siihen sulautunut Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich vetää puoleensa laita- ja äärioikeistoon kuuluvia venäläisiä, Rusichin perustajat Miltšakov ja Petrovsky ovat väkivaltaisia uusnatseja, joista ainakin ensin mainittu syyllistyi sotarikoksiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella kesällä 2014. (4 ja 5) Russian Imperial Movement koostuu äärioikeistolaisen ideologian jakavista imperialisteista, järjestö on myös tehnyt yhteistyötä myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kanssa. (6)

PMC Wagnerin tehtävänkuvaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kerrotaan kuuluneen ensimmäisten sotavuosien aikana myös Venäjän hallinnolle epämieluisten militanttikomentajien tai miehittäjän nimeämän ”hallinnon” edustajien surmaaminen tai pidättäminen. (7) Toisaalta jokunen pidätettykin komentaja menehtyi myöhemmin epäselvissä olosuhteissa. Kuten kävi venäläistaustaiselle Gennediy Tsyplakoville, joka virallisen selityksen mukaan ”hirttäytyi” pidätyssellissä – omaisten mukaan Tsyplakovin ruumiissa oli runsaasti merkkejä väkivallasta. Vahvistamattomien tietojen mukaan PMC Wagnerin henkilöstöstä koostunut ryhmä oli karismaattisen mutta omavaltaisen Prizrak prikaatin komentajan Aleksei Mozgovoin attentaatin takana. Mozgovoita kuljettanut autosaattue joutui Luhanskin ja Altševskin välisellä tiellä väijytykseen toukokuussa 2015, räjähdyksessä ja tulituksessa menehtyi Mozgovoin ohella prikaatin lehdistösihteeri, kuljettaja ja joukko turvamiehiä. (8)

Kesäkuussa 2018 Youtubessa julkaistiin ”Integralin” Youtube-tilillä talvella 2015 kuvattu video PMC Wagnerin palkkasotilaiden moottorimarssista miehitetyssä Itä-Ukrainassa. (9) Vajaat seitsemän minuuttia pitkä video päättyy lumiseen maisemaan, jossa on tunnistettavissa muun muassa neljä BMP-97 eli KAMAZ-43269 Vystrel MRAP-ajoneuvoa. Videon loppu kerrotaan kuvatun Debaltseven alueella, jossa käytiin eräs sodan siihen asti raskaimmista taisteluista tammi-helmikuussa 2015 ja johon osallistui runsaasti joukkoja myös Venäjän asevoimista.

Debaltseven taistelussa menehtyi myös satoja kaupungin asukkaita venäläisten tykistön ja panssarikaluston tulittaessa kaupungin keskustaa viikkojen taistelun aikana. En nyt tässä kohdin ryhdy suomimaan läntisiä poliitikkoja, jotka tuolloin käytännössä sulkivat silmänsä Venäjän toimilta ja todennäköisesti samalla kylvivät satoa, jota nyt Ukrainassa niitetään. Naiivius ja typeryys kostautuu nyt mitä karuimmalla tapaa, verellä siitä maksavat ukrainalaiset me pääsemme paljon helpommalla.

Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan ensimmäisten vuosien jälkeen PMC Wagnerin taistelijoiden näkyvä esiintyminen sotatoimialueella vähentyi merkittävästi – samalla Venäjä ryhtyi käyttämään PMC Wagneria ja muita palkkasotilaspalveluita tarjoavia organisaatioita muilla taistelukentillä.

Syyriassa Deir-el-Zourin taistelussa helmikuussa 2018 jopa satoja PMC Wagnerin taistelijoita kuoli Yhdysvaltojen suorittamassa ilmaiskussa, PMC Wagnerin taistelijoiden hyökättyä Syyrian hallinnon joukkojen kanssa Conocon kaasuntuotantolaitosta hallussaan pitäneitä kurdijoukkoja ja niitä tukeneita Yhdysvaltojen erikoisjoukkoja vastaan. Poikkeuksellisen tapahtumasta teki se, että Yhdysvallat oli ennen iskua tiedustellut venäläisiltä, onko heidän joukkoja alueella – venäläiset (asevoimien edustajat) vastasivat kieltävästi. Herää kysymys, että miksi asevoimat kielsi PMC Wagnerin paikalla olon. Näpäyttikö asevoimat PMC Wagneria ja samalla sen omistajaa  Jevgeni Prigožinia, toisaalta on myös spekuloitu, että kyseessä oli Donbasissa sotineiden ja mahdollisiin sotarikoksiin syyllistyneiden tai liikaa nähneiden palkkasotilaiden likvidointi. Tänään tämä jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu oudoksuttavalta, koska 24. helmikuuta jälkeen venäläissotilaat ovat syyllistyneet pöyristyttäviin julmuuksiin kautta Ukrainan. Toisaalta vielä 2018 tilanne oli toinen, pidettiin hyvinkin mahdollisena sitä, että Venäjä ”poistaa laudalta” sellaisia taistelijoita, jotka ovat joko syyllistyneet Ukrainassa kyseenalaisiin tekoihin tai olleet osallisina sellaisissa operaatioissa, joiden jäljet johtavat liian suoraan Kremliin.

Itä-Ukrainassa on menehtynyt epäselvissä olosuhteissa lukuisia, kyseenalaista mainetta keränneitä militanttikomentajia, kuten Arsen ”Motorola” Pavlov, Mihail ”Givi” Tolstyh ja Aleksandr Zahartšenko, joiden murhien taustalla arvellaan olevan jokin Venäjän turvallisuusorganisaatioista. Tässä yhteydessä ei myöskään pidä unohtaa aiemmin mainittua Prizrak prikaatin komentajaa Aleksei Mozgovoita. Hiukan samalla tavalla Venäjä näyttää ratkaisseen Butšassa sotarikoksiin syyllistyneen erillisen 64. mekanisoidun prikaatin (sotilasyksikkö 51460) sotarikoksillaan synnyttämän ongelman. Prikaati palkittiin ensin Vladimir Putin ukaasillaan myöntämällä kaartin-kunniamaininnalla ja tämän jälkeen kyseinen prikaati lähetettiin hyvin tiiviillä aikataululla (ja vähällä levolla sekä kehnolla täydennyksellä) Harkovan alueelle, jossa prikaatin kerrotaan kärsineen huomattavia tappioita. Tähän mennessä (elokuu 2022) usea sotarikoksiin Butšassa syyllistynyt ja tunnistettu prikaatin sotilas on kaatunut taistelussa Izjumin lohkolla, Harkovan ja Donetskin alueilla.

Tämän vuoden puolella, ennen Venäjän laajaa offensiivia, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tehtiin helmikuun puolivälin jälkeen havaintoja Venäjältä saapuneista PMC Wagnerin palkkasotilaista. Muutamaa päivää myöhemmin, aamuvarhain 24. helmikuuta 2022 alkoi Venäjän laaja offensiivi kaikkialle Ukrainaan.

Venäjän hallinnon ”erikoisoperaation” eli Ukrainaan kohdistuneen laajan hyökkäyssodan tavoitteisiin kuuluu myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ja merkittävimpien poliitikkojen vangitseminen – mahdollisesti likvidointi ja nukkehallinnon nimittäminen heidän tilalle. (10) PMC Wagnerin palkkasotilaiden sanottiin metsästäneen Ukraina presidentti Volodymyr Zelenskyi’tä Kiovassa offensiivivaiheen alkupuolella. Nämä operaatiot epäonnistuivat, ukrainalaisten erikoisjoukkojen ja eräissä tapauksissa aluepuolustusjoukkojen onnistuessa nujertamaan kohti Kiovan keskustaa edenneet venäläisyksiköt. Osa Kiovaa lähestyneistä (ja likvidoiduista venäläisistä) oli pukeutunut Ukrainan maavoimien maastopukuun, koettaen näin hämätä kaupungin puolustajia. Ainakin eräissä tapauksissa kieli paljasti soluttautujat, he eivät osanneet lainkaan ukrainaa puolustajien vaihdettua siihen.

Kiova 25. helmikuuta, yhteenotossa kaatuneita venäläissotilaita. Auton viereen tapettu on pukeutunut Ukrainan maavoimien maastopukuun. (11) 

Kiovaan tunkeutuminen ei ole jäänyt ainoaksi kerraksi, jolloin venäläisjoukot pukeutuvat Ukrainan maavoimien käyttämään maastopukukuosiin. Valloitettuaan raskaiden, viikkoja kestäneiden taisteluiden jälkeen Vuhlehirsʹkin lämpövoimalaitoksen Luhansken taajaman alueella, useampi taisteluihin osallistuneista PMC Wagnerin palkkasotilaista esiintyi videolla sonnustautuneena Ukrainan maavoimien maastokuviokuosilla varustettuun asepukuun. Toiminta näyttäytyi tälläkin videolla siinä määrin tarkoitukselliselta, että kyse on selkeällä tapaa muusta kuin satunnaistoiminnalta. Todennäköisesti palkkasotilaat pyrkivät hämmentämään asepuvuilla ukrainalaisia ja hyödyntämään tämä (pienen) edun taistelutilanteessa. En lainkaan ihmetteli, jos näitä taistelijoita ei kohdeltaisi aivan sopimusten mukaisesti heidän jäätyä kiinni. (Huom. palkkasotilaina he eivät ymmärtääkseni muutenkaan ole Geneven sopimuksen piirissä, tai ainakaan nauti sen täyttä suojaa).

PMC Wagnerin palkkasotilas kuvattuna Vuhlehirs'kin alueella.

Helmikuun 24. päivä alkaneen laajan offensiivin aikana raskaisiin taisteluihin osallistuneiden venäläisten palkkasotilaiden tappiot ovat nousseet suuriksi. Yksistään PMC Wagnerin arvioidaan menettäneen kaatuneina noin 2000 taistelijaa.

Yksittäisistä tappioista merkittävimpien joukkoon nousevat Ukrainan maavoimien toteuttamat iskut Kadiivkaan (entinen Stakhanov), jossa ukrainalaistykistö tuhosi PMC Wagnerin tukikohtanaan käyttämän urheilustadionin. Tykistökeskityksessä menehtyi kymmenistä jopa yli sataan palkkasotilasta, ja siinä tuhoutui runsaasti varusteita ja kalustoa. (12) Vielä merkittävämmän tappion ryhmä koki Popasnassa, jossa heidän esikunnan sijainti paljastui venäläistoimittajan julkaisemien kuvien perusteella. Yhdessä julkaistuista kuvista näkyi katuosoite kyltissä rakennuksen seinässä, sen helpommaksi sijainnin määrittämistä ei enää voi tehdä. (13)

Paikatakseen kokemiaan raskaita tappioita PMC Wagner on ruvennut rekrytoimaan joukkoihinsa täydennysmiehiä vankiloista ja muista rangaistuslaitoksista Venäjällä. (14) Sopimuksen allekirjoittaneille vangeille luvataan huomattavaa palkkiota, jos selviävät hengissä. On hyvin epätodennäköistä, että Ukrainan sodassa usein raskaisiin ja kuluttaviin taisteluihin päätyvät venäläiset palkkasotilaat – etenkään heikosti koulutettu miehistö – selviävät hengissä. Venäjällä osassa rekrytointitilaisuuksia totuutta ei ole edes pyritty kiertelemään, vangeille on kerrottu, ettei juuri kukaan selviä hengissä, mutta, että vangit silti allekirjoittavat sopimuksia kertoo jotain vankiloista ja yhteiskunnasta.

Reilussa kuukaudessa useita satoja PMC Wagneriin värvättyjä rikollisia on kaatunut Ukrainassa. Näin kävi toistuvasti kiduttamisesta vankeuteen tuomitulle Konstantin Tulinoville, joka värväytyi PMC Wagneriin rangaistuslaitoksessa järjestetyssä rekrytointitilaisuudessa heinäkuun alussa, ja jo vajaan kahden viikon kuluttua hän sai kyydin kotiin Груз 200-kuljetuksella. (15)

Kuten ensimmäisessä osassa toin esille ja aiemmin tässä kirjoituksessakin viittasin, venäläisten palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten listoilla olevat palkkasotilaat (taistelijat) ovat syyllistyneet suureen joukkoon rikoksia ja sotarikoksia eri sotatantereilla ja useissa konflikteissa. Ukrainan itäosien miehitetyillä alueilla kuin myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on miehittäjän turvallisuusjoukot sekä asevoimat on syyllistynyt suureen joukkoon rikoksia ja sotarikoksia vuodesta 2014 lähtien. Rikosten mittavuus huomioiden, niihin on kiinnitetty lännessä aivan liian vähän huomiota. Asetelma on muuttunut 24. helmikuuta jälkeen, nyt Venäjän rikoksilta ei enää suljeta silmiä, mutta kokonaisuus huomioiden, on todettava, että ”ei enää koskaan” toteutuu Euroopassa jälleen kerran.

Bellingcatin ohella useat muut läntiset ryhmät ja organisaatiot sekä mediat käyvät läpi yksistään Kiovan länsi- ja luoteispuolella, venäläismiehityksen aikana suoritettuja siviileiden (ja mahdollisesti sotavankien) joukkosurmia, joihin Venäjän maavoimien ja maahanlaskujoukkojen yksiköiden kuin myös muiden alueella operoineiden yksiköiden epäillään syyllistyneen. Näitä muita yksiköitä ovat muun muassa PMC Wagnerin palkkasotilaat, Tšetšenian sisäasianministeriön 141. motorisoitu erikoisprikaati eli Kadyrovtsyt (engl. Kadyrovites) sekä Venäjän sisäministeriön eli Rosgvardijaan kuuluvat joukot.

PMC Wagner nousee joukko-osastona esiin todennäköisenä syyllisenä Olenivkan ”suodatusleirin” (käytännössä kyse on keskitysleirin kaltaisesta yksiköstä, jossa sotavankeja ja muita vankeja kuulustellaan ja kidutetaan järjestelmällisesti ja organisoidusti) iskun toteuttajana. Kyseisessä iskussa murhattiin kymmenittäin Azovstalissa sotavangeiksi otettuja ukrainalaisia sotilaita. Tähän päivään mennessä puolueettoman tahon ei ole annettu tutkia leirin ns. teollisessa kompleksissa sijainnutta tuhoutunutta rakennusta, johon sotavangit oli siirretty vain päiviä aiemmin. Valokuvien ja videoaineiston perusteella on kuitenkin päätelty rakennusta tulitetun termobaarisilla ammuksilla, ensimmäisissä spekulaatioissa esille nousi BM-21 Grad raketinheitinjärjestelmä mutta sittemmin on päätelty käytetyn kevyttä sinkoa muistuttavaa RPO-A Shmel’iä, joka on suunniteltu termobaaristen kranaattien ammuntaan (kantama 20–1000 metriä). Iskun motiivina on arveltu olleen tarve tappaa järjestelmällisen kidutuksen kohteet ja todistajat. Blogissani Venäjän sotarikoksista Ukrainassa – joukkomurhasta kidutusmurhaan, tapahtuneesta lähteistettynä hiukan enemmän.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/hrytsak-sbu-uncovers-involvement-russian-wagner-pmc-destroying-il-76-donbas-debaltseve-events.html

2. https://informnapalm.org/ua/deseptykony-z-ppo-rf-na-donbasi-hto-zbyvav-ukrayinsku-aviatsiyu/

3. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/07/15/mh17-the-open-source-investigation-two-years-later/ 

4. https://informnapalm.org/en/russian-neo-nazis-in-the-ranks-of-wagner-pmc/ 

5. https://khpg.org/en/1420855493 

6. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

7. Mikko Räkköläinen: Kaupallisten sotilaspalveluyritysten synty Venäjällä, s. 8.

8. https://www.theguardian.com/world/2015/may/24/ukraine-separatist-commander-leader-killed-in-car-bomb 

9. https://www.youtube.com/watch?v=RE4UgEXhUXM 

10. https://www.businessinsider.com/russia-orders-mercenaries-assassinate-ukraine-president-report-2022-2?r=US&IR=T 

11. https://www.thedailybeast.com/russian-assault-on-kyiv-is-underway 

12. https://twitter.com/serhey_hayday/status/1535180674654691328 

13. https://meduza.io/en/feature/2022/08/15/a-well-aimed-strike 

14. https://euromaidanpress.com/2022/08/24/wagner-pmc-recruits-russian-criminals-and-convicts-for-war-in-ukraine/ 

15. https://twitter.com/menqvist70/status/1556927907041366016 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoineet 1.armeijakunta ja 2. armeijakunta. Blogit on kirjoitettu elokuussa 2021.

PMC Wagner Venäjän hallinnon työkaluna – OSA I

 

Venäläisen palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin nimi on noussut esille lukuisissa viimevuosien konflikteissa ja sodissa joihin Venäjä virallisesti tai epävirallisesti osallistuu. Kirjoitukseni ensimmäinen osa on yhteenveto PMC Wagnerista ja toisessa osassa huomio kohdistuu pääasiassa PMC Wagnerin osallistumiseen Ukrainan sotaan vuodesta 2014 eteenpäin. Venäjän hallinnon toiminta ja PMC Wagnerin maine huomioiden tässä ensimmäisessä osassa on taustoituksen ohella hyvä huomioida yhtiön ulkomaan operaatioita, joista osa näyttäisi olevan hyvin yksityisluontoisia – jopa henkilökohtaisia, jotka on toteuttanut ryhmä tai pieni joukko PMC Wagnerin palkkasotilaita osan vastaavasti ollessa operaatioita, jonka taustalta löytyy Venäjän valtiollinen organisaatio tavalla tai toisella (kyse voi olla joko turvallisuusorganisaation operaatiosta tai laajemmasta operaatiosta).

Kuvakaappaus Integralin julkaisemalta videolta ”Wagner in action. Winter campaign”. (1)

Taustoitusta: mikä PMC Wagner on

Tämä taustoitus pohjautuu pääasiassa Mikko Räikköläisen Idäntutkimuksessa julkaisemaan Kaupallisten sotilaspalveluyritysten synty Venäjällä -artikkeliin sekä The Ulkopolitistissa julkaistuun Wagner-ryhmän palkkasotilaiden toiminnan takaa paljastuu Venäjän strategia laajentaa vaikutusvaltaansa Afrikan maissa -artikkeliin, jonka kirjoittajina on Agneta Kallstrom ja Karoliina Lehtola. Mikäli olen käyttänyt jotain muuta lähdettä, merkitsen tämän erillisellä lähdeviitteellä.

Kylmän sodan loppu ja Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 olivat murros kaupalliselle turvallisuudelle myös Venäjällä, mahdollistajia toiminnalle oli kaksi a) sosialistisen järjestelmän loppu mahdollisti vapaamman kaupallisen toiminnan synnyn, b) Neuvostoliiton hajoamista ja yhteiskunnallista murrosta seurannut asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden voimakas supistuminen vapautti markkinoille runsaasti työvoimaa. Paikoin jopa kokonaiset yksiköt organisoituivat uudelleen kaupalliselta pohjalta, esim. Alpha Group -turvallisuusyrityksen muodostivat vuonna 1991 entiset Neuvostoliiton terrorisminvastaisen Alfa-erikoisyksikön veteraanit.

Kansainvälisesti toimivia ja selkeämmin sotilaallisia yrityksiä alkoi syntyä Venäjälle tämän vuosituhannen puolella. Kysyntää kasvatti erityisesti vuonna 2003 alkanut Irakin sota. Venäläiset yritykset pyrkivät osallisiksi Irakin mittavia jälleenrakennushankkeista haluten ostaa turvapalvelunsa mieluiten maanmiehiltään. Näihin lukeutui vuonna 2003 perustettu Antiterror-Orel -niminen yritys, josta eriytyi vuonna 2011 Moran Security Group, joka rekisteröitiin Moskovaan ja Belizeen. Moran erikoistui kauppamerenkulun turvapalveluihin ja vaikuttaa olleen monessa suhteessa samankaltainen, julkisesti ja laillisesti toimiva kaupallinen turvapalveluiden tuottaja länsimaisten vastineidensa lailla. Moran Security Group ilmeisesti toimi peitteenä ensimmäiselle kaupalliselle venäläiselle osallistumisella Syyrian sisällissotaan.

Seuraavana vuonna (v. 2012) Moran Security Group’in johto rekisteröi Slavonic Corps -nimisen yrityksen Hong-Kongiin (ja Pietariin). (2) Keväällä 2013 Slavonic Corps’iin ryhdyttiin rekrytoimaan lähinnä sotilastaustaista henkilökuntaa, yritys järjesti rekrytoitavien työhönottohaastattelut Moran Security Group’in tiloissa Pietarissa. Yrityksellä oli jo tuolloin sopimus Syyrian hallituksen kanssa.

Haastattelut Pietarissa suoritti Moran Security Groupin johtaja, Vjatšeslav Kalašnikov, joka oli myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n reservin everstiluutnantti. Tämän perusteella työnhakijat sekä eräät tapahtumaan myöhemmin perehtyneet tutkijat päättelivät, että projektilla täytyi olla vähintäänkin Venäjän valtion turvallisuuselinten epävirallinen siunaus.

Reilun 260 miehen osasto kuljetettiin Latakiaan, Syyriaan lokakuussa 2013. Latakian sotilastukikohdassa heistä muodostettiin kaksi yksikköä, joista toista kerrotaan johtaneen Dmitri ”Wagner” Utkin. Vasta Syyriassa joukoille paljastui, että heidän odotettiin vartiointitehtävien sijaan osallistuvan taisteluihin Daesh -järjestön (ISIS) joukkoja vastaan. Huonosti varustettu osasto kärsi tappioita ensimmäisessä taistelukosketuksessa, joutui vetäytymään ja kuljetettiin lopulta takaisin Venäjälle.

Takaisin Venäjälle saapuneet miehet joutuivat FSB:n kuulusteltaviksi, heitä vastaan ei nostettu syytteitä. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että tuolloin kaksi yrityksen johtajaa tuomittiin Venäjällä kolmen vuoden vankeusrangaistuksiin palkkasoturitoiminnasta.

Aiheeseen perehtyneet tutkijat ja journalistit eivät ole päässeet selvyyteen tapahtumien taustoista. Toisin kuin palkatuille työntekijöille kerrottiin, Slavonic Corpsilla oli ilmeisesti sopimus yksityisen energia-alan yrityksen ja Syyrian energiaministeriön kanssa Deir-el Zourin öljykenttien suojelusta. Se, ettei Moran Security Groupin johtajaa Vjatšeslav Kalašnikovia asetettu syytteeseen antaa olettaa, että projektiin liittyi tuntemattomiksi jääneitä yhteyksiä Venäjän hallintoon. Epäonnistumisestaan huolimatta Slavonic Corpsia voidaankin pitää eräänlaisena modernin venäläisen sotilaspalveluyhtiön prototyyppinä.

Monet Slavonic Corpsin Syyria-operaatioon osallistuneet henkilöt palvelivat seuraavana vuonna (2014) Ukrainassa, Wagner-ryhmän (jatkossa PMC Wagner) ensimmäisessä tunnetussa operaatiossa.

PMC Wagnerin operatiivinen johtaja on tiettävästi Venäjän tiedustelupäähallinnon eli GRU:n reservin everstiluutnantti Dmitri Utkin. Hän siirtyi eläkkeelle Venäjän valtion palveluksesta vuonna 2013 ja on mitä ilmeisimmin työskennellyt sekä Moran Security Groupille että Slavonic Corpsille. PMC Wagnerin omistaja ja rahoittaja puolestaan on laajan yritysjoukon omistava, Putinin kokkina tunnettu, oligarkki Jevgeni Prigožin.

Venäjälle PMC Wagnerin käyttö mahdollistaa hämärät ja epämääräiset toimet konflikteissa ja poliittisesti epävakaissa maissa, toisaalta epävirallisen yhteyden tähden Venäjä voi kiistää yhteyden PMC Wagneriin, mikäli ryhmä aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Tähän taktiikkaan Venäjä on toistuvasti turvautunut, eikä ryhmää ole virallisesti olemassa, koska maan laki kieltää palkka-armeijat. (Huom. Venäjän laki kieltää myös separatismin, tästä huolimatta se tukee lukuisia separatistisia liikkeitä).

Viime vuosina Venäjä on käyttänyt PMC Wagneria työkalunaan lukuisissa Afrikan valtioissa, kuten Libyassa, Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, jossa venäläiset ovat auttaneet hallituksen joukkoja taisteluissa kapinallisia tai jihadistisia ryhmiä vastaan.

PMC Wagner on osallistunut vuodesta 2018 Libyan sisällissotaan, jossa ryhmä tukee Venäjän hallituksen suosiman marsalkka Khalifa Haftarin joukkoja taistelussa maan tunnustettua hallitusta vastaan. Libyassa on ilmeisesti toiminut noin 1200 taistelijan osasto, minkä lisäksi PMC Wagner on rekrytoinut taistelijoita myös Syyriasta. Libyassa PMC Wagnerin valvomilta lentokentiltä on myös operoinut Venäjän alueelle siirtämiä (tunnuksettomia) lentokoneita. (3)

Mosambikissa ja Keski-Afrikan tasavallassa PMC Wagnerin palkkasotilaiden tehtävänä on ollut osallistua taisteluihin Jevgeni Prigožin taloudellisten intressien ja etujen suojelemiseksi (Prigožinin hallitsema kaivosyhtiö toimii Keski-Afrikan tasavallassa). Keski-Afrikan tasavallassa PMC Wagnerin jäsenten epäillään osallistuneen kolmen Prigožinin toimintaa tutkineen toimittajan murhaan. Toimittajakolmikko Aleksandr Rastorguev, Orhan Džemal ja Kirill Radtšenko, houkuteltiin Keski-Afrikan tasavaltaan, jossa heidät murhattiin kylmäverisesti illalla 30. heinäkuuta 2018. (4)

Tähän mennessä PMC Wagner on osallistunut operaatioihin ainakin 15 maassa, mukaan lukien Ukraina, Syyria, Sudan, Mali, Libya ja Keski-Afrikan tasavallassa sekä Venezuela. (5) PMC Wagnerin taistelijat ovat syyllistyneet kaikilla operointialueilla eriasteisiin ihmisoikeus- tai sotarikoksiin. Syyriassa PMC Wagnerin taistelijat ovat syyllistyneet kidutuksiin ja vankien teloituksiin, ikävällä tapaa kuuluisin lienee Deir ez-Zorista kotoisin olleen syyrialaiskarkurin kidutusmurha PMC Wagnerin taistelijoiden toimesta. (6) PMC Wagnerin taistelijoiden julkaisemilta videoilta käy ilmi, kuinka taistelijat surmaavat kiduttamalla syyrialaiskarkurin ja tämän jälkeen irrottavat pään veitsellä leikkaamalla ruumiista (ei ole täysin varma, onko syyrialainen jo kuollut vai vain tajuton tässä vaiheessa); miehet kädet hakataan pistolapiolla irti käsivarsista ja lopulta ruumis ripustetaan jaloista riippumaan ja sytytetään tuleen. (7)

Kiinnostava episodi PMC Wagnerin ”historiassa” nähtiin 29. heinäkuuta 2020 Valko-Venäjällä maan valtiollisen median uutisoidessa Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu KGB:n pidättäneen erikoisoperaatiossa 33 ”wagnerilaista” palkkasotilasta Minskissä.

Tapahtunut herätti tuolloin ihmetystä erityisesti sen tähden, koska pidätetyt olivat venäläisen PMC Wagnerin palkkasotilaita – organisaation, jonka palkollisia Venäjän valtio oli käyttänyt lukuisissa salaisissa operaatioissa kuin myös suoranaisissa sotatoimissa useiden valtioiden alueella. Villeimmissä huhuissa arveltiin jo Venäjän valmistelleen erikoisoperaatiota Valko-Venäjän alueella, mikä ei kuitenkaan ollut totuus – totuuden ollessa ehkäpä vieläkin villimmän.

Bellingcat julkaisi yhteistyökumppaneidensa kanssa raportin, jossa avattiin tapahtuman taustoja. (8) Valko-Venäjällä suoritettua pidätystä edelsi uskaliaasti suunniteltu Ukrainan sotilastiedustelun GUR MOU:n ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n operaatio, jonka oli tarkoitus huipentua reilun 30 peiteyhtiöön värvätyn PMC Wagnerin palkkasotilaan vangitsemiseen Ukrainan maaperällä näitä kuljettaneen matkustajakoneen tehdessä hätälaskun ukrainalaiselle lentokentälle. Valko-Venäjän turvallisuuselimet suorittivat palkkasotilaiden vangitsemisen näiden odottaessa Minskissä lentoa Istanbuliin – huipennusta ei nähty.

Valitettavasti Bellingcat yhteistyökumppaneineen ei raportissa vastaa tärkeimpään kysymykseen, vuosiko joku tietoja Minskiin vai suoritettiinko pidätys Valko-Venäjän ”presidentinvaalien” alla Aljaksandr Lukašenkan vainoharhaisuuden seurauksena. Sittemmin Lukašenka varasti Svjatlana Tsih’anouskajalle häviämänsä vaalit, vaalien varastamista seurasi Valko-Venäjällä kansan rohkea lähtö kadulle – yhtämittaiset mielenosoitukset diktaattoria vastaan jatkuivat vuodenpäivät.

Helsingin Sanomissa julkaistiin toimittaja Laura Halmisen kirjoittama, Bellingcatin raporttiin pohjautuva, artikkeli Bellingcat: Venäläisten palkka­sotilaiden pidätys Valko-Venäjällä viime vuonna oli Ukrainan tiedustelun juoni, joka meni pieleen.

 

PMC Wagnerin harjoittelukeskus Molkinossa

Venäläisen palkkasotilaspalveluita tarjoavan PMC Wagnerin harjoittelukeskus sijaitsee Molkinossa, Krasnodarin aluepiirissä (Krasnodar Krai) Venäjän eteläosissa. PMC Wagnerin tukikohta ja harjoittelukeskus sijaitsee GRU:n eli GU:n 10. Spetsnaz prikaatin (sotilasyksikkö 51532) tukikohdan tuntumassa, samalla alueella sijaitsee myös 1. ohjusprikaatin (sotilasyksikkö 31853) tukikohta, jonne on sijoitettu kaksitoista Iskander-M ohjusten МZKT-7930-laukaisualustaa.

Venäjän valtion ja PMC Wagnerin yhteistoiminnasta kertoo jotain sekin, että PMC Wagnerin operatiivinen johtaja Dmitri Utkin palkittiin Moskovassa joulukuussa 2016. Tiedon palkitsemisesta on vahvistanut Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov. Selville ei kuitenkaan ole saatu sitä, mistä ansioista Utkin palkittiin ja minkä mitalin hän sai.

Venäjällä PMC Wagnerin ja sitä salaisemman Patriotin kaltaisten  toimijoiden taloudelliset ja käskyvaltasuhteet valtion virallisiin edustajiin ovat edelleen osin hämäränpeitossa. Tiedossamme on kyllä rahoittajien ja näennäisten omistajien nimiä, samalla joudumme kuitenkin pohtimaan, että onko Jevgeni Prigožin muutakin kuin ”hyödyllinen ystävä”, joka kaikesta huolimatta operoi PMC Wagneriakin vain ”ehdollisena” eläen tavallaan maailmassa, jossa hän voi menettää saavuttamansa hetkenä minä hyvänsä.

Sen sijaan, kuten Mikko Räikköläinen analyysissaan kirjoittaa –

PMC Wagner saattaakin tällä hetkellä olla salailukeinon sijaan Venäjän ulkopoliittiseen signalointiin käytettävä työkalu. (9)

Onko salaisia operaatioita toteuttanut palkka-armeija muuttunut näkyväksi työkaluksi, ja jos on, niin mitä se kertoo meille nyky-Venäjästä? Muutakin kuin mitä näemme tapahtuvan Ukrainassa, josta PMC Wagner-kirjoitusten toisessa osassa enemmän.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.youtube.com/watch?v=RE4UgEXhUXM 

2. https://foreignpolicy.org.tr/wagging-wagner-genesis-of-a-russian-private-military-security-contractor/ 

3. https://www.bbc.com/news/world-africa-52811093 

4. https://dossier.center/car-en/ 

5. https://yle.fi/uutiset/3-12556640 

6. https://novayagazeta.ru/articles/2019/11/20/82805-golovorezy-21 

7. https://www.youtube.com/watch?v=40-EoejDySc 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2021/11/17/inside-wagnergate-ukraines-brazen-sting-operation-to-snare-russian-mercenaries/ 

9. https://journal.fi/idantutkimus/article/view/101984 

(pdf-tiedosto linkistä).

 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua.

Mikko Räikköläinen: Kaupallisten sotilaspalveluyritysten synty Venäjällä.

Agneta Kallstrom ja Karoliina Lehtola: Wagner-ryhmän palkkasotilaiden toiminnan takaa paljastuu Venäjän strategia laajentaa vaikutusvaltaansa Afrikan maissa.