Marraskuun 28. päivän Fixit mielenosoituksen puhujat – joukossa kielilläpuhujia, salaliittoteoreetikoita ynnä Venäjän miehitysvallan tukijoita

 

Marraskuun 28. päivänä eduskuntatalolla järjestetään Fixit mielenosoitus, jossa vaaditaan hallituksen eron ohella suomen eroa Euroopan Unionista. Mielenosoituksen – hyvin kirjava – puhujalista on herättänyt kysymysten ohella pohdintoja mielenosoituksen järjestävän organisaation, mahdollisesti piilotetuista, tarkoitusperistä, joten tehdäänpä lyhyt havaintokierros mielenosoituksen puhujalistaan, jonka perusteella itsekukin voi tehdä johtopäätöksensä siitä, onko tällä joukkiolla puhtaat jauhot pussissa.

Taustaksi on hyvä muistaa se, että edellinen vastaava mielenosoitus järjestettiin niin ikää eduskuntatalolla 1. syyskuuta, jolloin joukko perussuomalaisia kansanedustajia kävi antamassa tukensa mielenilmaukselle, tällä kertaa osa kyseisestä joukosta puhuu mielenosoituksessa. Fixit mielenosoituksessa puheen aikoo pitää perussuomalaisista kansanedustajista Mauri Peltokangas, perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari on myös lupautunut esiintymään Fixit mielenosoituksessa. Puhujien joukossa on myös perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kesäkuussa erotettu Ano Turtiainen.

28.11.2020 Fixit mielenosoituksen puhujalista. (1)

Aloitan listan ensimmäisestä EU-eroa ajavasta kansalaisaktivisti Sami Martikaisesta, joka on minulle henkilönä tuntematon. Sosiaalisen median jakojen ja viestien perusteella hän näyttää olevan kallellaan laitaoikealle. Fixit viestien joukosta löytyy myös eriasteista öyhötystä sekä erilaisia salaliittoja tukevaa materiaalia.

Huhtasaaren parlamentaarinen avustaja Olli Kotro on julkaissut tajunnanvirtaansa muun muassa Vastavalkea nimisessä disinformatiivisessa vastamediassa, sen ohella, että hänen kirjoitus ”Eurofederalismi tarvitsee Venäjä-uhkakuvan” on asenteellinen, (2) hän hyökkää siinä myös turvallisuuspolitiikan aktiivisen keskustelijan  Janne ”Rysky” Riiheläisen kirjoitusta ”Käytännössä koko ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perustuu EU-jäsenyydelle” syyllistyen kuitenkin juuri itse siihen, mistä hän muita syyttää. Huomioitavaa on myös se, että siinä missä Riiheläinen osuu oikeaan toteamuksessaan (niin kauan kuin emme ole NATO:n jäsenmaa), perussuomalainen (virallinen) turvallisuuspolitiikka ajaisi Suomen yksin harmaalle vyöhykkeelle. Sille samalle vyöhykkeelle, jolla Valko-Venäjä tällä hetkellä on. Kuvaavaa Kotron kirjoitukselle on myös se, että hän valitsi julkaisukanavaksi venäjämielisenä disinformatiivisena vastamediana tunnetun Vastavalkean, mikä ei suinkaan ole ainoa Venäjän hallintoon myönteisesti suhtautuva media, jota kautta Kotron viesti leviää.

Kreml-mielisen uutistoimisto Eurasia Dailyn julkaiseman Kotron haastattelun mukaan ”Suomen on irrottauduttava Schengenin sopimuksesta ja perustettava Venäjän kanssa erityinen viisumivapaa vyöhyke yhdysvaltalaisen ESTA-matkustuslupajärjestelmän tapaan”. (3)

Näistä puheista tulee eittämättä mieleen suomettuneen Suomen edustaja. Sitäkö se perussuomalaisten ”Suomi takaisin on”? Suomettunut Suomi Venäjän kainalossa…

Gustav Kasselstrand on ”Alternativ för Sverige” -puolueen puheenjohtaja. Alternativ för Sverige eli Vaihtoehto Ruotsille puolue asemoituu poliittisella janalla laita-/ äärioikeistoon, ideologisesti puolue on EU-kriittinen oikeistopopulistinen puolue. Puheenjohtaja Gustav  Kasselstrand erotettiin natsiyhteyksiensä vuoksi populistisesta Ruotsidemokraateista.

Vastavalkea nousi Kotron kohdalla esille, seuraava puhuja Riikka Söyring on ollut aktiivisesti tekemässä Vastavalkeaa. Vastavalkean ohella hän on ollut tekemässä ainakin kahta muuta vastamediaa – Magneettimediaa ja Verkkomediaa. Söyring on ollut mukana myös Itsenäisyyspuolueessa. Söyring näyttää myös kirjoittavan hyvin aktiivisesti eräistä menneen syksyn puhutuista oikeudenkäynneistä Avoin Media -verkkosivulla, kirjoittelun sävyn ollessa hyökkäävän ja hyökkäyksen kohdistuessa toimittaja Jessikka Aroon.

Jouni Koistinen esittäytyy Suomen kansalaiseksi. Tämä Suomen kansalainen ”juontaa” yhdessä, miehitetystä Itä-Ukrainasta käsin Uutta MV-lehteä toimittelevan Janus Putkosen kanssa Verkkostudiota. Putkonen on pitkänlinjan vastamediatuottaja alkaen aina Verkkomedian päivistä. Kevättalvella 2015 hän vieraili ensimmäisen kerran miehitetyssä Itä-Ukrainassa venäläisen järjestämällä matkalla, saman vuoden puolella Putkonen muutti Donetskiin ryhtyen toimittamaan venäläisrahoitteista DONi Newsiä. Tällä hetkellä Janus Putkonen asuu miehitetyssä Luhanskissa, hän toimittaa Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden perillistä Uutta MV-lehteä, joka on – jos mahdollista – MV-lehteäkin näkyvämpi Kreml-mielisen sanoman levittäjä Suomessa.

Putkonen tunnetaan myös salaliittoteoreetikkona, joten ei ihme, että hän levittää erilaisia salaliittoteorioita, joukossa on myös QAnon.

Putkonen ja Koistinen verkkostudiossa.

Putkosen kanssa yhteistyötä tekevästä Koistisesta onkin sujuvaa siirtyä perussuomalaiseen kansanedustaja Mauri Peltokankaaseen, joka näyttää saavan varsin paljon (positiivista) huomiota Janus Putkosen toimittelemassa Uudessa MV-lehdessä. Peltokangas on koettanut selitellä parhain päin saamansa huomion ja hänen Uudessa MV-lehdessä julkaistut kirjoituksensa. Pidän kuitenkin selityksiä ontuvina ainakin niiltä osin, jotka koskevat hänen kirjoitustensa julkaisua.

Peltokangas on äärioikeistolaisena pidetyn Suomen Sisun Keski-Pohjanmaan piiripäällikkö. Peltokangas on myös ollut puhujana tapahtumassa, jonka järjestäjänä toimi Kansallismielisten liittouma, jonka perustaja on myös Soldiers of Odinin perustanut Mika Ranta.

Hannamari Auvinen esittelee itsensä kaupunginvaltuutettuna (KD), terveydenhoitajana ja  vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan jäsenenä jakaen samalla hyvin QAnon-henkistä materiaalia sosiaalisessa mediassa. Se, että kristitty jakaa QAnon-henkistä materiaalia ei ole lainkaan yllättävää, trendi on todennäköisesti levinnyt Yhdysvalloista Suomeen, jossa esim. uuskarismaattisten liikkeiden viesti on helposti sovitettavissa QAnon-henkiseen viestintään, kummankin liikkeen jäsenet odottavat eräänlaista ”suurta valaistumista” tai ”suurta herätystä”. Suomessa esim. hurmoshenkinen Rapsodia Suomi jakaa uskonnollisen aineiston rinnalla salaliittoteorioita ja jopa QAnon-henkistä materiaalia. (Rapsodiasta blogissani).

Euroopan yhtenäisyyttä nakertava Laura Huhtasaari lienee lukijoille niin tuttu, ettei hänen toimintaa ole järkevää ruotia sen syvällisemmin. Minun on vaikea (mahdoton) pitää häntä uskottavana ja vastuullisena toimijana muun muassa seuraavan somepäivityksensä myötä, tähän päälle flirttailu laita- ja äärioikeiston sekä disinformaatiota jakavien QAnon-tilien kanssa, niin uskottavuus silmissäni on 0. Enkä näe tällaisen toiminnan edesauttavan Suomea millään muotoa. 

Jan Erik Finskas on ”itsenäisyysaktivisti” ynnä QAnon-aktivisti. Finskas on myös ollut Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2015. Hänen antamista vaalilupauksista voidaan poimia kaksikko, josta voidaan helposti päätellä se, että turvallisuuspoliittisesti hän olisi ajamassa Suomea harmaalle vyöhykkeelle:

1. Oman rahan Suomen markan palauttaminen ja eurosta luopuminen, sekä oman itsenäisen keskuspankin aseman palauttaminen.

2. Laajan keskustelun aloittaminen EU:sta eroamiseksi ja NATO sopimusten purkaminen. (4)

Kauppatieteiden maisteri Jarmo Ekman ilmaantui näköpiiriini heinäkuussa 2016, jolloin hän vieraili suomalaisturistien matkassa miehitetyssä Itä-Ukrainassa, ryhmämatkan organisaattoreina toimi tunnettuja suomalaisia kremliinejä – Janus Putkonen ja Johan Bäckman. Ekmanin kohdalla vierailu alueella ei kuitenkaan jäänyt yhteen käyntiin, sillä myöhemmin hän muutti pysyvämmin asumaan Venäjän proxy-joukkojen kontrolloimalle – miehitetylle Itä-Ukrainan – alueelle ryhtyen työskentelemään Janus Putkosen päätoimittelemassa (venäläisrahoitteisessa) propagandistisessa DONi Newsissä ja siihen nivoutuvissa muissa organisaatioissa.

Ekman ”vaalitarkkailijana” miehitetyssä Itä-Ukrainassa järjestetyissä ”aluevaaleissa”.

Ekmanin muuhun toimintaan Venäjän kontrolloimilla alueilla kuului muun muassa ”vaalitarkkailijana” työskentelyä laittomina pidetyissä vaaleissa, tämän ja muiden Ekmanin toimien seurauksena Ukrainan hallinto kohdisti Ekmaniin sanktioita kevättalvella 2019. Suomeen palattuaan Ekman ehti olla Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen ”asiantuntijajäsen”, hän on myös ollut ehdolla eduskuntavaaleissa (v. 2019). Ekman on myös ns. Toimittajaliiton sihteeri, (Rysky Riiheläisen asiantunteva kirjoitus ”Toimittajaliitosta”). Omien sanojensa mukaan hän lanseerasi QAnon-liikkeen Suomeen. Ekman on edelleen hyvin aktiivisesti mukana QAnon-liikkeessä.

Taannoin Hitler-jutuilla kohua herättänyt Helena Puustinen on perussuomalaisten kuntavaaliehdokas tulevissa kuntavaaleissa 2021. Someviestinnän perusteella Puustinen olisi valmis sulkemaan hallituksen Auschwitziin ja laatimaan ”paremman suunnitelman kuin Hitler”.

Sosiaalisen median päivitystensä perusteella on hyvin todennäköistä, että Puustinen tukee QAnon-liikettä ainakin jollain tasolla.

Ano Turtiainen on luonteva esiintyjä Fixit mielenosoituksessa, hän on tehnyt lakialoitteen kansanäänestyksestä Suomen EU-erosta. Turtiaisen lakialoitetta tukivat (ja siinä samalla Suomen turpo-selkänojaa heikentävät) seuraavat perussuomalaiset kansanedustajat –

Juha Mäenpää, Leena Meri, Ritva ”Kike” Elomaa, Jani Mäkelä, Rami Lehto, Sanna Antikainen, Sebastian Tynkkynen, Olli Immonen, Jari Ronkainen ja Jukka Mäkynen sekä Petri Huru. (5)

Voimmekin tässä samalla muistuttaa lukijoita Kotron voimakkaasta Riiheläiseen kohdistuneesta kritiikistä ja samalla huomauttaa, ettei perussuomalaiset (puolueena) aktiivisesti aja Suomessa mitään toteuttamiskelpoista vaihtoehtoista turvallisuuspoliittista ratkaisua, niin heidän toimintansa on omiaan heikentämään Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.

Turtiaisen muu historia on erinäisten – vastenmielisten – somekohujen ja rikostuomioiden kirjavoima. Somekohuista voidaan mainita rikostuomioon johtanut Turtiaisen pohdiskelu siitä, olisiko aika laajentaa vastaanottokeskuksiin kohdistettuja tuhopolttoiskuja  ”vihollisen pääpaikkoihin, joista sen toimia johdetaan” – tarkoittaen SPR:ää. (6 ja 7)

Minulla on epäilys, ettei moni paikalle saapuvista ole tietoinen kaikkien puhujien taustoista, siitä millaisten ryhmien ja organisaatioiden toimissa he ovat mukana, ja keitä puhujat tukevat tai – mikä tärkeämpää – ketkä heitä tukevat. Suomen EU jäsenyydestä on perusteltua käydä keskustelua, samoin maamme tavoitteista mutta en oikein usko, että yllä oleva ”kattaus” on paras mahdollinen kokoonpano tärkeää teemaa tarkastelemaan – ennemminkin hyvin lähellä huonointa mahdollista. Vielä kun muistetaan se, että Fixit saa tukea Suomessa toimivilta, yhdysvaltalaisiin – Donald Trumpia tukeviin – uskonnolliskonservatiivisiin liikkeisiin, yhdistetyiltä toimijoilta, niin päädymme yhtälöön, joka ei Suomen etua aja.

 

Marko 

1. https://euero.net/28-11-fixit-mielenosoituksen-puhujat/ 

2. https://vastavalkea.fi/2020/05/31/eurofederalismi-tarvitsee-venaja-uhkakuvan/ 

3. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006111591.html 

4. https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/uusimaa/ehdokkaat/4602

5. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b0b3bb1e-d707-42ca-91ff-ee0a38d388db 

6. https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/838597/SPR+ilmoitti+Facebookvihaviestista+poliisille 

7. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ddfe6c0b-9661-4e78-9d50-83155de19242 

Täsmennys lumihiutaleille, otsikolla en tarkoita, että puhujat kuuluvat johonkin mainituista ryhmistä, mutta merkittävää joukkoa näyttäisi yhdistävän hämäräperäiset taustavaikuttimet.

Liberate Crimea – Crimea is Ukraine!

Viitisen vuotta sitten – 20. helmikuuta 2014 – Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen sotilasoperaation, tämä voidaan päätellä Venäjän operaation ”kunniaksi” lyömistä ansiomitaleista sekä muista tiedoista. Venäjä aloitti operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Tuolloin Kiovan kaduilla virtasi kansalaisten veri Janukovytšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelua vapaudesta.

Kuten tiedämme, kansa voitti taistelun ja Viktor Janukovytš pakeni Kiovasta 21. helmikuuta 2014 ensin maan itäosiin Harkovaan – jonne häntä kuljettaneet helikopterit laskeutuivat 22. helmikuuta klo. 03:00, vielä saman päivän aikana Janukovytš jatkoi matkaa Donetskiin. Donetskista, pakomatkalla ollut, valtansa menettänyt ”presidentti”, yritti poistua lentäen Venäjälle. Kaupungin kansainvälisellä lentokentällä Janukovytšia kuljettaneen koneen lentoonlähtö estettiin viranomaisten toimesta, niinpä hän siirtyi kentältä tukijoidensa kanssa Alueiden puoluetta rahoittaneen oligarkki Rinat Akhmetovin ”residenssiin”. Alkuyöstä Donetskista autosaattueella poistunut Viktor Janukovytš saapui aamuyöstä 23. helmikuuta Berdjanskin alueelle Asovanmeren rannikolle, josta hän siirtyi venäläiskoptereiden kyydillä Venäjälle Jeiskin lähistöllä sijainneeseen sotilastukikohtaan, ja sieltä kuljetuskoneella Krimille. Krimiltä Viktor Janukovytš pakeni venäläisellä sota-aluksella pysyvämmin Venäjälle.*

Helmikuun 25. ja 26. 2014 Venäjältä saapuneet erikoisjoukot aloittivat merkittävien kohteiden miehittämiset Krimin niemimaalla. Helmikuun 26. ja 27. välisenä yönä klo. 04:20 – 04:30 venäläiset erikoisjoukot aloittivat operaation Krimin alueparlamentin valtaamiseksi Simferopolissa ja 27. helmikuuta ”pienet vihreät miehet” nostivat Venäjän lipun Krimin alueparlamentilla salkoon. Miehitystä vastustava siviilivastarinta Krimillä ei päättynyt tähän – se jatkuu edelleen.

Suomessa asuvat ukrainalaiset ynnä Krimin tataarit eivät ole menettäneet toivoaan saada Venäjän miehittämä Krim – ja miehitetty osa Donbasia – takaisin Ukrainalle. Edessä on pitkä tie, mutta Venäjälle on syytä tehdä selväksi kaikissa mahdollisissa käänteissä se, ettei sillä ole kuin tie kuljettavana ja se on vetäytyminen kaikilta sen miehittämiltään alueilta. Tämä tarkoittaa lännessä toimia poliitikoilta mutta yhtälailla kansalaisilta – lauantainen Liberate Crimea – Crimea is Ukraine -mielenosoitus, joka päättyi Venäjän suurlähetystön edustalle Tehtaankadulla Helsingissä, oli yksi lenkki tässä ketjussa, jossa Venäjää (ja siinä samalla helsinkiläisiä) muistutetaan siitä, että miehitystä ei ole unohdettu.

On myös ensiarvoisen tärkeää, että Venäjää muistutetaan (ja tarvittaessa sanktioidaan) sen hallintoja horjuttavasta toiminnasta Moldovassa ja Georgiassa. Venäjän toimien myötä kummankin valtion alueelle on muodostunut alueita, jotka eivät ole hallitusten kontrollissa ja joilta alueilta Venäjä vaikuttaa Moldovan ja Georgian alueille, mutta myös kolmasiin maihin, kuten Transnistriasta (Moldovan alueella) osaan Ukrainaa.

Reitti Havis Amandalta Tehtaankadulle Krimiä miehittävän Venäjän suurlähetystön edustalle.

Havis Amandan patsaalla Liberate Crimea -marssille lähdössä.

Marssilla Tehtaankadulle.

Tehtaankadulla, taustalla Krimin niemimaata miehittävän Venäjän suurlähetystö.

* * *

 23 лютого 2019 р. в Гельсінкі перед російським посольством відбулася акція протесту проти окупації Криму Росією. В акції протесту прийняли участь українці, які мешкають у Фінляндії та фіни, які підтримують боротьбу України проти агресії Росії.

Учасники протесту заявили, що захват території незалежної держави є не прийнятним для цивілізованого світу, та ця ситуація змушує замислитися, що агресивні дії Росії можуть бути спрямовані і на інші сусідні країни. Якщо Росія здійснила напад  на Україну, то чого вона не може зробити те ж саме з іншою країною? Чому? Тому,  що час ще не прийшов? Та цього не може бути?  

* * *

”Lämpimät” terveiseni Vladimir Putinille:

Näpit irti Krimistä!

Get Out of Crimea!

Путин, вон из Крыма!

Me emme unohda!

Marko

*: Kuvaus perustuu Hromadske Internationalin videoon ”How Ukraine’s Ex-President Viktor Yanukovych escaped to Russia after Euromaidan”.

Kuvat ja satelliittikuvan muokkaus Marko Enqvist.

Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Venäjän johtajan – presidentti Vladimir Putinin – tuleva tapaaminen Helsingissä on viipyillyt otsikoissa jo useamman päivän ajan. On ymmärrettävää, että tuleva tapaaminen herättää paljonkin keskustelua, lähtien jo siitä, että miksi he tapaavat Helsingissä ja päätyen Trumpiin ja Putiniin henkilöinä.

Keskustelu sosiaalisen median alustoilla sekä erilaisilla keskustelufoorumeilla on hyvinkin jakautunutta, paikoin tunteet ovat ottaneet vallan – onpa keskusteluun liittynyt haluja ynnä toiveita presidentillisestä väliintulosta ja Helsingin Sanomien ankaranpuoleisesta nuhtelusta HS:n Nyt-liitteen julkaistua Identtiset palstalla provosoivana pidetyn – joskin mielestäni idealtaan heikohkon – Trumpin ja sian rinnastuksen. Todennäköisesti rinnastuksella haettiin muutakin kuin ”ulkonäöllistä” rinnastusta, eiköhän näiltä osin ole syytä ulottaa katse pintaa syvemmälle orwellilaiseen maailmaan. Tarkoitukseni ei nyt ole uhrata lukijoideni kallista aikaa kirjoittamalla latteuksia Nyt-liitteen kuvaparista.

Yleisesti keskustelussa kuin myös median kirjoittelussa minua vaivaa eräs tekijä – yllättävänkin moni tuntuu näkevän Amerikan Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin suurimpana ongelmana, ja kun teemme näin, jää havaitsematta se todellinen ongelma, se, johon huomio tulisi keskittää.

Ymmärrän sen, että ristiriitainen, konservatiivisia ynnä alt-right-voimia kosiskeleva – mediaa voimakkaasti ja valheellisestikin leimaava – Donald Trump nostattaa voimakkaita tunteita, että ihmisillä on tavattoman kova halu vastustaa häntä. Lähteä kaduille marssimaan hänen ajamia – kovia – arvoja vastaan!

Niin on minullakin halu vastustaa häntä tämän kirjoituksen luonteesta huolimatta. Paljon mieluummin olisin nähnyt republikaanien ehdokkaana jonkun muun kuin Trumpin, mutta minun toiveilla ja haluilla ei ole paljoa merkitystä. Donald Trump ”Make America Great Again” -sloganeista huolimatta ei mielestäni ole tekemässä Yhdysvalloista jälleen suurta, jos nyt ei pientäkään, mutta ei hän mielestäni ole sovelias läntisen maailman johtajaksi. Korkeintaan jonkun syvän etelän pikkukylän, jossa kaikki tuntevat toisensa ja ovat serkkuja toistensa kanssa…

Mutta palatkaamme nyt siihen merkittävimpään teemaan tämän – lyhyen – harhapolun jäljiltä.

Tämän kirjoituksen otsikko kuuluu ”Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta” – se todellinen ongelma tässä asiayhteydessä on tapaamisen toinen vieras, Venäjän presidentti, Vladimir Putin. Fokuksen tulisi keskittyä häneen, mutta tuntuu siltä, että aivan liian monella Putin jää taka-alalle huomion kohdistuessa Donald Trumpiin, joka ei kuitenkaan ole tämän globaalin maailman suurin ongelma – hän on vain seuraus, joskin ikävä, näistä olemassa olevista ongelmista. Jos suomalaiset eivät pidä Putinista, vielä vähemmän he pitävät Trumpista. (1)

Näen Vladimir Putinin sinä suurimpana ongelmana – uhkana – en Trumpia, vaikka moni onkin valmis korottamaan hänet ”suurimmaksi saatanaksi” päällä maan. Käyttääkseni latteaa lääketieteellistä rinnastusta, niin kauan kuin sairauden alkuperäiseen syyhyn ei puututa, joudumme kärsimään myös seurauksista. Onpa sairaus mikä tahansa, halutessamme pysyviä tuloksia, on siihen alkuperäiseen syyhyn pureuduttava, pelkkä oireiden hoitaminen ei pidemmän päälle ole järkevä hoitopolku.

Trump tulee olemaan Yhdysvaltojen presidenttinä maksimissaan kaksi kautta, toivottavasti vain tämän yhden. Uskoakseni viimeistään tämän jälkeen alkaa kurssin reivaus läntisen yhteisön ryhtyessä etsimään sitä yhteistä säveltä. Näiden vuosien kuluessa epäilemättä moni asia menee ”rikki” – mikäli saamme nauttia näennäisestä rauhasta – jolla tarkoitan sitä, ettei suursotaa syty, en kuitenkaan usko minkään rikkoutuneen peruuttamattomasti.

Aikanaan Trump saa seuraajan, voimme siis odotella toiveikkaina sitä aikaa, sen sijaan Venäjällä Putinin regiimi on sementoinut itsensä valta-asemaan. Putin tietänee itsekin se, ettei hän voi luopua vallasta ilman jonkin laista sopimusta, jolla suojaa selustansa – henkensä. On suorastaan naiivia kuvitella, että kaiken sen jälkeen mitä Putin valtakautensa – tarkoituksellisesti yksikkö, vaikka Dmitri Medvedev hetken presidenttinä olikin – aikana on tehnyt, hän voi noin vain lähteä Kremlistä viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Ehei, näin ei tule käymään, ja jo yksin tämä tarkoittaa sitä, että Putin tulee olemaan ongelmanamme tulevaisuudessa epämääräisen ajan verran, ja mikäli emme tee todelliselle ongelmalle mitään konkreettista, saamme nauttia näistä seurauksista – jollaisena pidän Donald Trumpiakin – myös jatkossa.

Mielestäni olisi jo aika herätä ruususen unesta, lopettaa naiivit kuvitelmat dialogin hyödyllisyydestä. Vladimir Putin on jo vuosia sitten osoittanut, että hän ei pyri rehelliseen dialogiin, että hän on valmis repimään jokaisen allekirjoittamansa sopimuksen, mikäli se vain hyödyttää ennen kaikkea häntä itseään ja tukijoitaan. Olen aiemmissa kirjoituksissani nostanut esille keinoja, joilla Venäjä pyrkii rikkomaan länsimaiden (jotakuinkin) yhtenäistä rintamaa, kuinka Putin pyrkii kahdenkeskisiin sopimuksiin hajottaessaan liittoumia ja yhteisöjä, ja kuinka jokainen tapaaminen, jota käydään hänen ehdoilla, on sellainen, joka hyödyttää ennen kaikkea häntä ja Venäjää, joten en nyt näihin teemoihin uppoudu tässä kirjoituksessa. Näimme 30-luvulla sen mihin dialogi ja sopimukset diktaattorin kanssa yli ja ohi pienten maiden johti – jää nähtäväksi onko Helsinki 2000-luvun München vaiko jotain muuta?

* * *

Putinin ja Trumpin tapaamisen ajalle on suunnitteilla lukuisia mielenilmauksia, mitä olen sivusilmällä seurannut suunnitteilla olevia mielenilmauksia, niin minut on vallannut tunne, että ollaanko liikkeellä nyt vastustamassa ennen kaikkea Donald Trumpia. Niin vastenmielinen kuin Trump onkin, niin sen fokuksen pitäisi olla kohdistettuna Vladimir Putiniin, erityisesti jos mielenosoitusten kantavina teemoina ovat ihmisoikeudet ja rauha! Tässä suhteessa vaihtoehdon tarjoaa Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi, Helsinki Loves Trumpista en sano mitään – kaipa hekin vakavissaan ovat liikkeellä.

Rufilaisessa mielikuvituksessa #TrumpPutinSummit-mielenosoitukset ovat muuttuneet "russofobiaksi".

Marko

P.S. Toivoakseni ennakolta suurimmassa mielenosoituksessa – Helsinki Calling!:in järjestämässä – ei nähdä punalippuja tahi Che Guevara banderolleja, olisihan se perin ikävää, jos mielenosoittajat leimautuisivat kymmeniä miljoonia murhauttaneeseen ideologiaan tahi terroristiin, josta leivottiin ”vapaustaistelija”.

1. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/seuran-tutkimus-yli-90-prosenttia-suomalaisnaisista-suhtautuu-trumpiin-kielteisesti-murskatulos/  

Kansallissosialistit marssivat näkyvästi Helsingissä

Lauantaina toukokuun 12. 2018 Vastarintaliikkeen lippujen ”alla” marssi Helsingissä, pitkin Mannerheimintietä, kokojoukko kansallissosialisteja tukijoukkoineen MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa. Todennäköisesti enemmistö marssille osallistujista ei jaa kansallissosialistista aatetta, heitä on innoittanut MV-lehden markkinoima ”sananvapaus” -teema, mutta siitä huolimatta he antoivat ”kasvonsa” tälle mielenilmaukselle. Tänään ei voi sanoa ”En tiennyt keitä he ovat”, koska Vastarintaliike kuin myös Ilja Janitskin, jonka sananvapaudesta MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa erityisesti tunnuttiin olevan huolissaan, ovat olleet aivan riittämiin otsikoissa viimeisimpien vuosien kuluessa. Saadakseen tiedon mielenilmauksesta, heidän täytyy seurata MV-lehteä sekä muita laitaoikeiston sekä maahanmuuttovastaisten suosimia vaihtoehto- ja valemedioita sekä sosiaalisen median alustoja.

Vastarintaliikkeen ”lippulinna” Mannerheimintiellä toukokuussa 2018, © Marko Enqvist.

Vastarintaliikkeen taholta pyritään luomaan kuvaa, jonka mukaan he olisivat patriootteja ajaen Suomen asiaa, tällaisilla puheilla ei kuitenkaan sen suurempaa katetta ole – ei ainakaan minun mielestä, koska heidän agendalta löytyy muun muassa seuraavaa:

-Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen. (1)

-Vaihtoehto edustukselliselle demokratialle. Vastarintaliike ei kannata mielivaltaista diktatuuria. Valtaa jaettaisiin yhteispohjoismaalaiselle parlamentille ja senaatille, minkä lisäksi erityisen tärkeistä laeista päätettäessä sovellettaisiin kansanäänestyksiä. Vastustamme vallan periytymistä suvussa, ja kannatamme meritokratiaa eli sitä, että vastuu ja valta jaetaan kykyjen perusteella. (2)

Länsimaiseen demokratiaan, jollainen Suomi on, on mahdotonta sovittaa ajatusta ”kansallissosialistisesta valtiosta” – sellainen valtio, heidän virallisesta poliittisesta manifestista huolimatta, on kaikissa tapauksissa jotain sellaista, joka on mahdotonta sovittaa tälle vuosituhannelle.

Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin mukaan valta jaettaisi yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille, unohtamatta sitten näitä erityisen tärkeitä lakeja, joista päätettäessä sovellettaisi kansanäänestyksiä. Tänään muun muassa Vastarintaliikkeen jäsenien mielestä valta on annettu pois Suomesta Brysseliin, kuinka tämä eroaa siitä, että valta annetaan yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille? Toki tässä kuvitteellisessa ”Pohjoisessa valtiossa” asuu olennaisesti vähemmän ihmisiä kuin EU:n alueella, mutta kaikesta huolimatta suomalaiset ovat vähemmistönä, unohtamatta sitä, että tänään meillä on oma eduskunta ja kansalliset lait, joista ei taida löytyä sen kummempaa mainintaa Vastarintaliikkeen poliittisesta manifestista. Mutta kun luomme katseemme menneisyyteen, näemme, kuinka kansallissosialistinen Saksa ratkaisi ongelmansa, herää suuren suuri epäilys sille, että tämä kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen utopia on lähinnäkin dystopia kaikille muille paitsi liikkeen jäsenille ja tukijoille. Dystopiaksi sellainen toki heillekin jossain vaiheessa muuttuisi!

* * *

Mutta palatkaamme lauantaiseen marssiin.

Olipa outoa nähdä keskellä Helsinkiä marssimassa joukko kansallissosialisteja – uusnatseja. Viivähtäessäni marssin reitillä, kuulin muutamia sananvaihtoja katsojien joukosta. Osa ihmetteli, keitä he olivat, osa tuntui jakavan heidän ajatuksen, olipa joukossa jokunen turisti, joka englanniksi tiedusteli, kenen ”lippulinna” muodostelman kärjessä oli. Epäilen, että hämmennys olisi ollut paljon suurempi, mikäli olisi ollut aikaa jäädä keskustelemaan heidän kanssa, kertoa heille kenen ”lippulinna” oli mielenilmauksen kärjessä ja mikä tämä Vastarintaliike todellisuudessa on. Että Mannerheimintietä marssi parhaaseen aikaan iltapäivästä joukko uusnatseja tukijoineen. Marssille osallistujien määrä oli itse asiassa yllättävänkin suuri, mutta todennäköisesti moni osallistui marssille teeman – sananvapaus – tähden, ei osoittaakseen tukea suoraan Vastarintaliikkeelle. Kuitenkin kuten alkupuolella viittasin, jokaisen on syytä kantaa vastuu teoistaan – ei ole ilmaisia lounaita, ja tämäkin joukko päätyy osaksi ”suurempaa peliä”.

Vastarintaliikkeen marsseilla ja toiminnassa on aiemminkin ollut mukana tukijoukkoja Suomen rajojen ulkopuolelta. Tällä kertaa paikalla oli ainakin Magnus Wardmo, entinen uusnatsitaustaisen Svenskarnas Partin jäsen, nykyään hän on Nordic Resistance Movement (Pohjoismainen Vastarintaliike) Smålandin johtaja. Tietojeni mukaan hänellä on useita vankeustuomioita.

Magnus Wardmo, Helsinki 2018. Kuva via @Dimmu141.

Vastarintaliikkeen näkyvä osallistuminen näyttää johtaneen siihen, että marssin järjestäjätaho (MV-median vastaava Juha Korhonen) on saanut varsin paljon kritiikkiä osakseen, niin paljon, että MV-lehti on ainakin toistaiseksi suljettu, vaikka Korhonen esittää vakavampiakin uhkauksia VKontakte-sivullaan.

Kuvakaappaus Juha Korhonen VKontakte.

"Palvelu ei ole käytettävissä", kuvakaappaus mvlehti.net.

Suomessa maahanmuuttovastainen liikehdintä, kuin myös laitaoikeisto, on aiemminkin repeillyt sisäisiin ristiriitoihin, joten ei ole lainkaan ihme, että tämän isohkon mielenilmauksen seurauksena sukset menevät jälleen kerran ristiin. Tällä menolla heidän ”vallankumouksesta” tulee pamauksen sijaan vaatimaton tussahdus, jos sitäkään.

Ja lopuksi vielä Vastarintaliikkeeseen. 

Liikkeen jäsenet korostavat usein isänmaallisuuttaan, mutta tämä isänmaallisuus tulee kyseenalaistettua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Venäjä-kytkentöjen tähden. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Anton Shekhovtsov blogitekstissään ”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts” seuraavaa:

“Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance’”. (3)

Tässä kirjoituksessa minun ei kuitenkaan ole syytä lähteä avaamaan tätä kytköstä tämän tarkemmin. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta aiemmin blogitekstissäni ”Hekin ovat vierastaistelijoita”, (4) jossa viittaan Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamaan Venäjä-yhteistyöhön, mikä piti tuolloin sisällään myös aseellista koulutusta Venäjällä.

Sen perusteella mitä olen liikkeen suomalaisten ”hang around” -jäsenten keskusteluja seuraillut, heille tällaiset kytkennät eivät näyttäisi tutuilta – mikäli ovat, kiinnostaisi todella paljon tietää, pitävätkö he toimintaa ”isänmaallisena” ja toivottavana? Toisaalta, kun edes henkisesti tukee kansallissosialistista liikettä, siinä vaiheessa liene luontevaa etsiä sitä tukea ja hyväksyntää eurooppalaisen – globaalin – laitaoikeiston ehkäpä merkittävimmältä tukijalta – Venäjältä. Ja kun seuraa näiden rasististen ja voimakkaan maahanmuuttovastaisten ryhmien vetäjien ja ideologien ulostuloja, erilainen Venäjä-yhteistyö tuntuu varsin luontevalta heille, samoin viittaukset Venäjän voimaan ja kykyyn ratkaista erilaiset ongelmat. ”Putin is strong – Russia is strong!” -mantra toistuu näissä puheissa tavattoman usein. (5) 

Omissa silmissäni Venäjällä on lähinnä kykyä synnyttää niitä ongelmia, ei ratkaista.

Kuvakaappaus James Hirvisaaren Twitter-tili.

Marko

1. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/
2. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/vastarintaliikkeen-poliittinen-manifesti/
3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html
4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/06/hekin-ovat-vierastaistelijoita.html
5. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda

Huom. Olen huomannut ihmeteltävän sitä, miksi Vastarintaliike sai marssia lauantaina, vaikka käräjäoikeus kielsi järjestön toiminnan viime vuonna. Syynä on todennäköisesti se, että Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä. Näin ollen Pohjoismainen Vastarintaliike voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa. 

Aiheesta yle.fi: https://yle.fi/uutiset/3-10079602