Syyssateet huuhtovat kyynelvirtoja idässä – sota Ukrainassa jatkuu

 

Kuten muistamme, viimeisin merkittävä tulitaukosopimus allekirjoitettiin Ukrainan sodan osapuolten välillä 22. heinäkuuta 2020. Kyseinen tulitaukosopimus astui voimaan muutamaa päivää myöhemmin, 27. heinäkuuta 2020. (1) Tämänkin ”tulitaukosopimuksen” kohdalla käytäntö osoitti jälleen kerran sen olevan vain palan paperia, se on aivan yhtä merkityksetön, kuten ovat lukemattomat ”tulitaukosopimukset” olleet ennen sitä. Tietenkin se pitää yllä illuusiota jostain sellaisesta, jota ei ole ollut olemassa enää vuosiin, tätä illuusiota lännessäkin poliitikkojen suulla kerta kerran jälkeen voimistetaan, etenkin niissä tapauksissa, joissa Ukraina on – tavanomaista voimakkaammin – puolustanut alueidensa koskemattomuutta.

Tällaisen nurinkurisen episodin koimme reilu viikko sitten saksalaisen diplomaatin esittäessä huolestuneisuutensa sen jälkeen, (2) kun Ukraina oli suorittanut Bayraktar TB2 lennokilla itsepuolustuksellisen iskun Venäjän johtamien joukkojen tykistöä vastaan miehitetyillä alueilla sijaitsevan Boikivsken (ent. Telmanove) kylän eteläpuolella. Tässä kohdin meidän on todellakin huomioitava se, että Venäjän johtamat joukot tulittivat ennen Ukrainan suorittamaa ilmaiskua Hranitnen kylän aluetta 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä sekä 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitseilla. Hranitnen kylään ja sen ympäristöön kohdistunut tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys vaurioitti ja tuhosi siviilirakennuksia sen ohella, että iskussa kaatui yksi Ukrainan asevoimien sotilas, ylikersantti Georgij Halikov (93. mekanisoitu jalkaväkiprikaati) ja haavoittui yksi ukrainalaissotilas. (3 ja 4)

Venäjän syyttäessä muun muassa ulkoministeri Sergei Lavrovin suulla Ukrainaa sodanlietsojaksi ja eskaloijaksi, on tämänkin syksyn kuluessa Ukrainassa järjestetty lukuisia hautajaisia vain ja ainoastaan Venäjän masinoiman ja ylläpitämän sodan vuoksi. Syyskuun ja lokakuun aikana yhdeksän Ukrainan asevoimien sotilasta kaatui sotatoimien seurauksena, haavoittuneiden lukumäärä nousi vähintäänkin 57 sotilaaseen. Näiden yhdeksän kaatuneen lisäksi Itä-Ukrainan sotatoimialueella menehtyi muista syistä alkusyksynä lukuisia sotilaita, suurin osa menehtyi sairaskohtauksiin, jotka todennäköisesti olisi ollut vältettävissä rauhan aikana.

Kuvakollaasin sotilaat kaatuivat sotatoimien seurauksena 1.syyskuuta – 31. lokakuuta 2021 välisenä aikana, kaatuneet ovat:

Kirovhradin alueella 1985 syntynyt Oleksij Kulenko (erillinen 17. mekanisoitu pataljoona) kaatui vihollisen kranaatinheitintulessa Pritšepelivkan kylän lähistöllä syyskuun 11. 2021. Häntä jäi kaipaamaan isänsä ohella veli sekä kolme tytärtä.

Zaporižžjan alueella 1989 syntynyt tiedustelu-upseeri Denis ”Jožik” Herman (erillinen 74. tiedustelupataljoona) kaatui Donetskin alueella 11. syyskuuta 2021 tykistökeskityksessä saamiinsa sirpalevammoihin. Häntä jäi kaipaamaan vanhempien ohella sisko.

Žytomyrin alueella 1994 syntynyt Artur Golub (503. merijalkaväenpataljoona) värväytyi Ukrainan asevoimiin viime vuonna (v. 2020) valmistuttuaan kansallisesta ympäristötieteiden yliopistosta. Hänet oli sijoitettu Verkhnotoretskin alueelle. Syyskuun 12. venäläisten ampuma panssarintorjuntaohjus osui Golubin kuljettamaan kuorma-autoon tappaen hänet. Golubia jäi kaipaamaan äidin ja veljen ohella 8-vuotias poika.  

Hersonin alueella syntynyt Valentin Tšepurnyi (17. mekanisoituprikaati) oli ollut palvellut maataan vuodesta 2015, rintamalla hän oli ollut tänä aikana useamman kerran. Tšepurnyin oli tarkoitus siirtyä siviiliin, kohtalokkaana syyskuisena päivänä hän oli hakemassa tarvittavia dokumentteja yksiköstään, kun vihollinen suoritti tuli-iskun tukikohtaan 120 mm kranaatinheittimillä. Iskussa Valentin Tšepurnyi sai kuolettavia vammoja. Häntä jäi pojan ohella kaipaamaan äitinsä.

Länsi-Ukrainasta, Lvivin alueelta kotoisin oleva Demjan Danilov (17. mekanisoitupataljoona) kaatui 13. syyskuuta vihollisen tulittaessa heidän yksikön asemia Pritšepelivkan alueella erilaisilla aseilla. Danilov menehtyi saamaansa ampumahaavaan. Reilut parikymppinen Demjan on haudattu kotikyläänsä, Rudnikiin, Lvivin alueella.

Neuvostoliitossa, Venäjän SFNT:n alueella, lähes viisi vuosikymmentä sitten syntynyt Viktor Molostov (erillinen 54. mekanisoituprikaati) kaatui syyskuun 26. päivä miinan tai tunnistamattoman räjähteen räjähdyksessä saamiinsa vammoihin. Ollessaan teini-ikäinen perheensä muutti Novooleksandrivkan kylään, Harkovan alueelle, jossa Viktor asui koko ikänsä. Yksi hänen pojista palvelee Ukrainan asevoimien Donbasiin sijoittamissa joukko-osastoissa. Kotikyläänsä haudattua Viktor Molostovia jäi kaipaamaan vaimo ja lapset.

Syyskuun viimeinen päivä koitui Dnipropetrovskin alueella syntyneen Oleksij ”Brakoner” Strižakin (lääkintämies, erillinen 25. maahanlaskuprikaati) kohtaloksi vihollisen tulittaessa 122 mm tykistöllä Ukrainan hallinnassa olevan Kamjankan kylän aluetta. Prikaatin komentaja kutsui Oleksijia jäähyväispuheessaan ”patriootiksi ja todelliseksi ukrainalaiseksi”.

Lokakuu oli jo lopuillaan Ukrainan asevoimien kokiessa lokakuun ensimmäisen kuolemaan johtaneen taistelutappion. 26. lokakuuta venäläistykistö ja kranaatinheittimet iskivät rajusti Hranitnen kylän alueelle, tulituksessa kaatui Holodnij Jarin mukaan nimetyn 93. mekanisoidun prikaatin 3. pataljoonan isähahmo ”Djadja-Žora” – Georgij Halikov, joka oli yksikön sotilaiden kanssa avustamassa siviileitä tykkitulen vaurioiden korjaamisessa, kun alueelle kohdistettiin uusi tykistökeskitys. Leskeksi vuosia sitten jäänyttä Georgij Halikovia jäi kaipaamaan kolmen pojan, joista keskimmäisin on sotinut rintamalla vuosien ajan, ohella sadat ”märkäkorvat”, jotka ehtivät saada oppinsa Halikovilta sotavuosien kuluessa.

Zaporižžjassa talvella 1985 syntynyt Viktor Ratšugin (erillinen 17. panssariprikaati) kaatui 27. lokakuuta 2021 Novotoškivsken alueella vihollisen keskitettyä tulta ukrainalaisasemiin pienikaliiperisilla aseilla. Viktoria jäi kaipaamaan äidin ja siskon sekä pojan ohella erillisen 25. maahanlaskuprikaatin vahvuuteen kuuluva Svetlana.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission viimeisimmän, 18. lokakuuta 2021, julkaistun yhteenvedon mukaan 4.–17. lokakuuta välillä sotatoimialueella vammautui kuusi siviiliä sotatoimista johtuen tai sodankäynnin seurauksena. (5) Kyseisen raportin julkaisun jälkeen ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat raportoineet lukuisista tuoreista siviilikohteiden kärsimistä vahingoista, mutta varmistettuja tietoja siviiliuhreista ei ole. Alla olevat esimerkit siviilikohteiden kärsimistä vahingoista, marraskuussa laadituista raporteista:

”SMM followed up on reports of recent damage to a civilian property in government-controlled Hranitne, Donetsk region”, (6) –

“SMM followed up on reports of recent damage to civilian properties in government-controlled Hranitne, Donetsk region and Trokhizbenka, Luhansk region”. (7)

Lokakuun 18. päivä julkaistun raportin mukaan tämän vuoden puolella sotatoimialueella suoraan sodankäynnistä johtuvista syistä on henkensä menettänyt 15 siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa 63.

Ukrainan asevoimien julkaiseman kuva Hranitnesta 26. lokakuuta 2021 suoritetun tuli-iskun jälkeen.

Trokhizbenkan alue, 27. lokakuuta 2021.

Lokakuun 27. päivä miehitetyiltä alueilta tulitettiin Trokhizbenkan kylää ympäristöineen Minsk II-sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä. Tulituksen seurauksena viisi pientaloa vaurioitui ja yksi autotalli tuhoutui täysin. Autotallin tuhoutuminen aiheutti maastopalon, jonka seurauksena yli hehtaari kuivaa kasvillisuutta paloi. Tulituksessa vaurioitui myös muita siviilirakennuksia ja kohteita, sähkölinjan tuho jätti yli kaksisataa siviiliä ilman sähköä.

Viimeisin siviilikohteeseen kohdistettu isku nähtiin marraskuun 2. päivä, jolloin miehitetyn Horlivkan alueelta tulitettiin rintamalinjalla sijaitsevaa Majorskea, taajaman alueelle ammuttiin todennäköisimmin kranaatinheittimillä useita POM-2 henkilömiinoja. Horlivkan luoteispuolella sijaitsevan Majorsken kautta kulkee myös merkittävä miehitetyiltä alueilta vapaaseen Ukrainaan kulkeva tie.

 

Miehitettyjen alueiden tilanteesta

Tällä hetkellä sellaisen siviiliväestön tilanne miehitetyillä alueilla on hyvin huolestuttava, joiden ei ole mahdollista matkustaa Venäjän puolelle. Merkittävin tekijä tälle on se, että miehitettyjen alueiden ns. viranomaiset ovat sulkeneet pysyvästi tai lähes pysyvästi kaikki muut paitsi Stanytsia Luhanskan rintamalinjan ylittävän reitin. Horlivkan luoteispuolella sijaitsevan Majorsken ja Donetskin lähistöllä sijaitsevien Marinkan ja Novotroitsken tarkastusasemien kautta toimitetaan miehitetyille alueille säännöllisesti ukrainalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden lähettämää hätäapua.

Miehitettyjen alueiden siviiliväestöstä heikoimmassa asemassa ovat eläkeläiset sekä pienituloiset, joihin ryhmiin näyttää miehitettyjen alueiden ns. viranomaistahoilta kohdistuvan selkeää kiusaamista ja painostusta, mikäli henkilö kieltäytyy ottamasta Venäjän tai ”kansantasavaltojen” passin. Tällä hetkellä Venäjän passilla näyttää olevan ”ohituskaista”, sellainen halukkaan näyttää olevan mahdollista saada nopeammin kuin ”kansantasavaltojen” passin.

Jos miehitettyjen alueiden eristyneen luonteen vuoksi aiemmat koronavirusvariantit eivät romahduttaneet alueen terveydenhuoltosektoria, vaikka venyttivätkin ne kestokykynsä yli, niin nykyinen deltavariantti on riehunut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla jo pidemmän aikaa. Donetskissakin sairastuneita on kehotettu sairastamaan kotona, koska koronavirusosastot ovat jo aikaa sitten ohittaneet kantokykynsä.

Alueella ei myöskään näyttäisi olevan minkään sortin organisoitua rokotusohjelmaa käynnissä, ainakaan ystävämme ja tuttumme eivät ole sellaisesta puhuneet. Toisaalta vielä vuoden ensimmäisellä puoliskolla virallinen suhtautuminen koronavirusepidemiaan oli torjuva – propagandistinenkin. Mikä ei toisaalta ole ihmekään, koska miehitetyillä alueilla tuotetaan koronaviruspropagandaa useammallakin kielellä, myös suomeksi päätoimittelija Janus Putkosen toimesta julkaistavaksi Uudessa MV-lehdessä ja muissa vale- ja propagandamedioissa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/chairmanship/457885

2. http://euromaidanpress.com/2021/10/28/berlin-concerned-by-ukraine-using-bayraktar-drone-but-not-by-russian-separatist-side-using-banned-weapons/ 

3. https://mil.in.ua/uk/news/genshtab-zsu-bayraktar-tb2-zastosuvaly-u-vidpovid-na-zagybel-nashogo-bijtsya/ 

4. Ukrainan suorittamasta lennokki-iskusta enemmän blogissa: ”Droonisotaa” Itä-Ukrainassa, Ukraina on siirtynyt kivikaudelta tälle vuosituhannelle.

5. https://www.osce.org/files/f/documents/d/0/502167.pdf 

6. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/503569 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/503332 

Kirjoituksen laadinnassa lähteinä on käytetty myös Novynarnian (1 ja 2) sekä Операція об'єднаних сил eli Joint Forces Operationin julkaisemaa aineistoa.

ETYJ:n kalustohavaintoja miehitetyssä Itä-Ukrainassa syyskesällä 2021

 

Aiemmin tänä vuonna (huhtikuussa 2021) kirjoitin ETYJ:n epäkiitollisesta asemasta Ukrainan sotanäyttämöllä. Kirjoituksessani sivuan aihetta, nostaen myös esiin ETYJ:n toimintaan Itä-Ukrainassa ja Venäjän miehittämällä rajaseudulla, Venäjän taholta kohdistettua tahi masinoitua haitantekoa, joka olennaisella tapaa heikentää ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden sekä Venäjän puolella toimineiden tarkkailijoiden työskentelyä – eräissä tapauksissa estäen työskentelyn kokonaisuudessaan. Aloitan kirjoitukseni tuomalla esiin eräiden ETYJ:n jäsenmaiden edustajien julkaisemia, ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluvien tarkkailijoiden havaintoja raskaasta kalustosta miehitetyillä alueilla.

Vielä vuoden 2020 alkupuolella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi harvakseltaan kuva- ja videoaineistoa Ukrainan maaperältä pyrkien niiden avulla osoittamaan havaintojensa paikkansapitävyyden, sekä sen, kuinka Itä-Ukrainan miehitetyille alueille (ETYJ:n raporteissaan käyttämä ilmaus on ”non-government controlled”) virtaa materiaalia Venäjältä, Venäjän miehittämän rajaosuuden kautta. Viime vuoden kuluessa ETYJ:n toimintatapa kuitenkin muuttui, eikä kesä 2020 jälkeen kuva-aineistoa juurikaan ole julkaistu, vaikka raporteista löytyy edelleen runsaasti mainintoja kalustohavainnoista – joukossa myös havaintoja Venäjän asevoimilla käytössä olevista moderneista järjestelmistä:

”21/9/2021 1 Target and acquisition radar (51U6 Kasta-2E1) Near Rozivka (37km north-east of Donetsk)”. (1)

Tämän vuoden helmikuussa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio teki ensimmäisen havainnon 51U6 Kasta-2E1-järjestelmään kuuluvista ajoneuvoista. Havainto tehtiin Buhaivkan harjoitusalueella (n. 35 km miehitetystä Luhanskista lounaaseen).

Tänä syksynä ETYJ:n edustajamaille esiteltiin kuvatodisteina joukko ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnoista, todisteiden joukossa on kuvia miehitetyiltä alueilta, joissa Minsk-II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä on joko liian lähellä rintamalinjaa tai sovittujen varastointialueiden ulkopuolella (ilman lupaa).

 

Ternove

Syyskuun 14. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat lennättivät mini-tiedustelulennokkia Ternoven itäpuolella sijaitsevan harjoittelu- ja tukikohta-alueen yllä, havaiten alueella –

“14/9/2021 7 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm) In a training area near Ternove (57km east of Donetsk), where imagery also revealed the presence of 44 armoured combat vehicles”. (2)

Ternoven kylän itäpuolella, etelään Torezista, sijaitseva alue otettiin harjoittelukäyttöön talvella 2015, jolloin yleisesti alueen kuvailtiin sijaitsevan Torezin eteläpuolella. Satelliittikuvien perusteella alueelle oli pystytetty helmikuussa 2015 ensimmäiset teltat, jolloin alueelle oli myös varastoitu erilaisia ajoneuvoja. Toiminnan alku alueella näyttää ajoittuvan aikaan, jolloin Debaltseven taistelu käytiin, 14. tammikuuta – 20. helmikuuta 2015.

Alueen sijainti on myös varsin keskeinen, Venäjältä Kuybyshevon alueelta on vain joitain kymmeniä kilometrejä maanteitse Torezin taajama-alueelle, josta Debaltseveen on maanteitse matkaa reilut 60 km ja länteen, Donetskiin 70 km.

Satelliittikuvien sekä muun kuva-aineiston perusteella näyttää siltä, että vuoden 2015 kuluessa miehitetyille alueille sijoitetut joukot harjoittelivat alueen laajalla pelto- ja tasankoalueella. Laajahkot tie- ja maanrakennustyöt Ternove-Torez-alueella alkoivat syksyllä 2015, seuraavan vuoden puolella alkoivat jo rakennustyöt. Sotavuosina alueelle on rakennettu lukuisia kiinteitä rakennuksia sekä suuri joukko (kymmeniä) suojia kalustolle. Tätä nykyä alue kuuluu merkittävimpiin sotavuosina Itä-Ukrainan miehitetyille alueille rakennettuihin rotaatio- ja varastotukikohtiin, jonka ympärillä on laajat tasankoalueet mekanisoitujen- ja panssarijoukkojen harjoitteluun.

Pokrovka

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainto 14. syyskuuta 2021 –

“14/9/2021 3 Multiple launch rocket systems (BM-21 Grad, 122mm) In a training area near Pokrovka (36km east of Donetsk), where imagery also revealed the presence of 13 armoured combat vehicles”. (2)

Kannattaa huomioida, että havaittujen 122 mm 9K51 , BM-21 Grad raketinheittimet on yritetty naamioida näyttämään tavanomaisilta kuorma-autoilta. Kyseessä on yksi esimerkki siitä, kuinka miehitetyillä alueilla operoivat joukot pyrkivät hämäämään tarkkailijoita ja mahdollisesti tarkkasilmäisiä paikallisia – unohtamatta myöskään Ukrainan asevoimia. Ukrainalainen Informnapalm on aiemmin julkaissut artikkeleja vastaavista (ja paremmin toteutetuista) naamioinneista. (3)

Miehitysjoukot ottivat Pokrovkan alueen käyttöönsä syksyllä 2015, kuitenkin siten, että ensimmäisinä vuosina käyttö oli pienimuotoista eikä merkittäviä rakennus tai kaivuutöitä alueella tehty. Syksyn 2018 jälkeen Pokrovkan kupeessa sijaitseva alue on ollut merkittävämmässä käytössä. Nykyään alueelle on varastoitu pysyvästi kalustoa ja materiaalia. Peltojen keskellä sijaitsevalla alueella on mahdollista suorittaa myös ammuntoja sekä taisteluharjoituksia.

Novoselivka

Elokuun 30. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat lennättivät mini-tiedustelulennokkia miehitetyn Horlivkan kupeessa, Novoselivkan kylän itäpuolella sijaitsevan harjoittelu- ja varikkoalueen yllä, jolloin havaittiin muun muassa seuraavasti kalustoa –

“30/8/2021 3 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm), 7 Tank (probable T-72) In a training area near Novoselivka (37km north-east of Donetsk) Mini-UAV”. (4)

Novoselivkan harjoittelualueen kohdalla on hyvä huomioida sijainti noin 15 kilometrin päässä rintamalinjasta, aivan miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolella. Edellisestä seuraa se, että esim. ETYJ:n havaitsemilla 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitseilla on mahdollista tulittaa erikoisammuksilla (RAP) Ukrainan asevoimien asemia pohjoinen-luode-länsi-sektorilla Novoselivkan tukikohdasta käsin. Miehitetyn Horlivkan alueelle sijoitetut joukot harjoittelevat säännöllisesti alueella.

Toiminta Novoselivkassa on alkanut jo heinäkuussa 2015, ETYJ:n julkaisemissa kuvissa näkyvistä rakenteista ensimmäiset ovat vuodelta 2017.

Novyi

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainto 24. syyskuuta 2021 –

”3 Towed howitzer (2A36 Giatsint-B, 152mm) Near Novyi (54km west of Luhansk) Mini-UAV”. (5)

152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykit havaittiin Novyin kylän lähellä, noin 11 kilometriä rintamasta. Alueella ei ole satelliittikuvissa (viimeisin päivitys Google Earth 7/2020) havaittavia kaivantoja, joten kyseessä ilmeisen tuore sijoitusalue kenttätykeille. ETYJ:n havainto voi selittää sen, miksi kesän ja alkusyksyn kuluessa Ukrainan asevoimien kohteita on tulitettu Popasna-Krymske-sektorilla toistuvasti 152 mm tykistöaseilla.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat 1. armeijakunta ja 2. armeijakunta, jotka kuuluvat Venäjän eteläisen sotilaspiiriin kuuluvan 8. armeijan alaisuuteen. Novotšerkassissa esikuntaa pitävän 8. armeijan komentajana toimii kenraaliluutnantti Andrei Ivanovitš Sitševoi.

ETYJ:n työskentely on kohtuuttomasti vaikeutunut viimeaikoina Venäjän ja sen operaattoreiden toimesta Ukrainalta miehitetyillä alueilla kuin myös Rostovin oblastin alueella Venäjällä, jossa Venäjän toimien seurauksena ETYJ:n tarkkailuoperaatio päättyi kahdella Venäjän alueella olevalla raja-asemalla, Gukovossa ja Donetskissa (pieni kaupunki Venäjällä), syyskuun 30. päivä. (6)

On hyvä huomioida, että ETYJ:n tarkkailuoperaatio kyseisellä Venäjän miehittämällä reilun 400 kilometrin pituisella rajaosuudella oli lopulta nimellistä, koska:

”Gukovo and Donetsk are only two out of twelve official border-crossing points from Russia into Ukraine’s Donbas. - - -

The observers were authorized to watch an area of just a few hundred meters on either side of the Gukovo and Donetsk border posts. The observers were not allowed to use binoculars, photographic cameras, or drones. - - -

What the observers could do was simply to watch vehicles and travelers crossing the border in either direction. - - -

The Observer Mission looked at the truck convoys (many of them with the markings of Russia’s Ministry of Emergency Situation, a militarized institution), but the OM was not authorized to check the cargoes. It could, at most, see the closed crates aboard the trucks upon request. At Gukovo, the railroad track passes near the border station, and trains were regularly passing by. But the OM’s viewing position prevented it from actually seeing the trains; it could only report officially that it was hearing the sound of trains passing.” (7)

Tällä viikolla ETYJ:n tarkkailuoperaatio Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on kokenut huomattavia takaiskuja. Lokakuun 18. miehitetyssä Horlivkassa venäläisjohtoiset joukot ja ”paikalliset mielenosoittajat” saartoivat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tukikohdan estäen partioiden liikkeellelähdön aamulla. (8) Myös miehitetyn Donetskin alueella on rajoitettu ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden liikkumista.

Tapahtunut on seurausta Ukrainan asevoimien ja turvallisuuspalvelu SBU:n viimeviikkoisesta operaatiosta, jossa vangittiin Zoloten-alueella JCCC:n tarkkailijaksi pukeutunut, sotamieheksi itsensä esitellyt, Andrei Kosjak. Dokumenttien mukaan kyseinen henkilö on upseeri ja palvellut useamman vuoden ajan miehitettyjen alueiden joukoissa. Kuulusteluissa hän on kertonut olevansa Venäjän kansalainen.

Vangittaessa Kosjakilla oli hallussaan myös henkilökohtaista aseistusta, mikä on Ukrainan ja Venäjän allekirjoittaman, JCCC:n tarkkailijoita koskevan sopimuksen vastaista. Toiseksi Kosjakilla oli ”Luhanskin kansantasavallan” ”henkilödokumentit”, mikä sekin on käytännössä sopimusrikkomus. Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaan JCCC:n tarkkailijat ja valvojat voivat olla vain Ukrainan tai Venäjän kansalaisia.

Kosjakin tapaus on siirretty Ukrainan syyttäjäviranomaisten tutkittavaksi. Ukrainan asevoimien tiedonannon mukaan vangittu Kosjak kuului neljän henkilön partioon, joka liikkui Zoloten-alueella, tiedustelutehtävissä. Seurattuaan ryhmän toimintaa ja liikkeitä Ukrainan kontrolloimilla alueilla, Ukrainan asevoimat ja turvallisuuspalvelu SBU tekivät päätöksen yhden henkilön vangitsemisesta.

* * *

Luonnollisesti kirjoituksen alkupuolella esitellyt kalustohavainnot käsittävät vain häviävän pienen osan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden tekemistä havainnoista, osce.org-verkkosivulta löytyvät kattavat raportit.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/2021-09-23 Daily Report_ENG AMENDED.pdf?itok=53651

2. https://www.osce.org/files/2021-09-16 Daily Report_ENG AMENDED.pdf?itok=61409

3. https://informnapalm.org/en/zapad-2017-informnapalm-sent-100-000-russian-soldiers-belarus/

4. https://www.osce.org/files/2021-09-02 Daily Report_ENG.pdf?itok=04461 

5. https://www.osce.org/files/2021-09-26-27 Daily Report_ENG.pdf?itok=55246 

6. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/499387 

7. https://jamestown.org/program/the-curtain-falls-on-a-russian-osce-charade-in-ukraine/ 

8. https://www.reuters.com/world/europe/osce-mission-eastern-ukraine-suspends-operations-amid-protests-2021-10-17/ 

Lähteenä käytetty myös pressjfo.news’in Facebook-sivua sekä Новинарня-verkkosivua.

Ukrainan sota: kaikki alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin kuusi vuotta sitten 12. huhtikuuta, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Kaaoksen alkuvaiheessa, ennen varsinaisia sotatoimia, Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin aluehallintorakennuksesta. Maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista.

Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden ”Putinin turistien” sekä venäläisagitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin Ukrainan ulkopuolelta johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 6. 2014 reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Donetskissa torialue Маяк keskustasta luoteeseen oli todennäköisesti yksi keskeisiä kohteita venäläisten värväystoiminnan kannalta, alueella vaikutti ennen sotaa muun muassa rihkamakauppias Oleh ”Shamaani” Frolov, joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella osaston komentajana, ja joka jo ennen sotaa vieraili aktiivisesti koulutusleireillä Venäjällä. (1)

Samaan aikaan huhtikuun alussa Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.

Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. 2014 oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävin päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä (ts. ryhmä Krim) aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.

Vul. Suchasnanin ja M03-pikatien risteysalue Slovjanskin itäpuolella, kuva otettu syyskuussa 2019.

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Sota alkoi huhtikuun 12. 2014 – Ukrainan seuraavana päivänä käynnistämä operaatio nimettiin tuolloin Anti-Terrorist Operation’iksi ATO:ksi, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on paljon enemmän kuin pienimuotoinen terrorisminvastainen operaatio – kyseessä on kahden valtion välinen sota, jossa Venäjä, alkuun proxy-joukkojaan hyödyntäen, hyökkäsi Ukrainan itäisiin osiin miehittäen osia Donbasista. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan luo katsausta monivuotiseen sotaan, vaan ensimmäisten päivien tapahtumiin Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla.

Slovjansk 12.-13. huhtikuuta 2014

Huhtikuun 12. päivä valkeni Slovjanskissa, Ukrainan itäosissa Donetskin alueella, rauhallisesti – rauhaa ei kuitenkaan kestänyt montaakaan tuntia, sillä aamukahdeksan jälkeen venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui pakettiautojen kuljettamina kaupungin keskustaan.

Ryhmä, jonka ydin oli operoinut yhdessä jo Krimillä Venäjän miehittäessä niemimaan, iski ensimmäisenä Slovjanskin keskustassa sijainneeseen poliisiasemaan, jossa sijaitsi myös alueellinen sisäministeriön päämaja – rakennuksessa tuolloin olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta eivät juurikaan vastustaneet hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin keskusta-alueella sijainnut Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n toimisto vallattiin, samana aamupäivänä miehitettiin myös Slovjanskin kaupungintalo/hallintorakennus.

Girkinin ryhmä valmiina hyökkäämään poliisiasemalle Slovjanskin keskustassa, kyseessä kuvakaappaus nettiin ladatulta youtube-videolta. 

Igor Girkinin johtaman ryhmän vahvuus oli 52 taistelijaa, jotka olivat hyvin koulutettuja erikoistehtävään ja jonka miehille oli kertynyt kokemusta vastaavasta operaatiosta Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmikuussa 2014. Ryhmän johto ja taistelijat eivät operaatiohetkellä kuuluneet Venäjän asevoimien, mutta he kaikki olivat palvelleet Venäjän asevoimissa tai muissa turvallisuuselimissä ennen Venäjän miehitysoperaatiota Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Girkinin ryhmää voitiin pitää ”vapaaehtoisista” koottuna erikoisosastona, jota Venäjän hallinto tuolloin käytti erikoisoperaatioihin tilanteessa, jossa asevoimia ei voinut ensimmäisenä – ja ilman perusteltua syytä* – lähettää maan rajojen ulkopuolelle.

Girkinin ryhmä oli Krimillä 18. maaliskuuta 2014 mukana operaatiossa Simferopolissa, jossa ukrainalainen aliupseerin arvoinen sotilas menehtyi yhteenotossa.

Slovjanskissa Girkinin ryhmä sai tukea paikallisilta kollaboraattoreilta, jotka varustettiin aseilla, jotka Girkin Krimin-ryhmä otti haltuunsa poliisiasemalta sekä SBU:n toimistolta. Ensimmäisen päivän kuluessa Igor Girkinin johtaman osaston vahvuus nousi noin 150 taistelijaan, joista kolmasosa oli erikoisjoukoissa palvelleita miehiä.

Slovjanskin miehitys ja yhteenotot kaupunkialueella 12.-13. huhtikuuta 2014.

Ukrainan kansallinen turvallisuus ja puolustusneuvosto järjesti hätäkokouksen 12.-13. huhtikuuta välisenä yönä – kokouksessa tehtiin päätös Anti-Terrorist Operation’in eli ATO:n aloittamisesta kello 09:00 huhtikuun 13. päivänä, joukkojen kokoaminen alkoi välittömästi. Seuraavana päivänä (14. huhtikuuta) Ukrainan virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšynov allekirjoitti päätöksen ATO:n aloittamisesta. (2)

Slovjanskissa alkoi tapahtumaketju varhain aamulla 13. huhtikuuta (kello 04:53) ryhmä Krimiin kuuluvien taistelijoiden pysäytettyä Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logan henkilöauton M03 moottoritiellä Slovjanskin tuntumassa pidättäen yrityksen kaksi vartijaa ja ottaen haltuun henkilöauton. Yrityksen valvomossa havaittiin ajoneuvon poistuneen ennalta suunnitellulta reitiltä (Harkovasta Slovjanskin kautta Venäjälle toimitettavan rautatiekuljetuksen varmistustiiminä) ja kun miehistöön ei saatu yhteyttä, kello 06:00 aikaan yritys lähetti valkoisella Volkswagen Transporterilla tiimin etsimään kadonnutta ajoneuvoa ja sen miehistöä.

Slovjanskin itäpuolella Semenivkan kohdilla moottoritiellä M03 viisi asemiestä yritti pysäyttää turvayrityksen VW Transporterin, ajoneuvo hidasti alueella pysähtymättä, jolloin asemiehet ampuivat ajoneuvoa rynnäkkökivääreillä. Tulituksessa haavoittui ajoneuvon kuljettaja, toisen turvamiehen onnistui kuitenkin ottaa ajoneuvo hallintaansa ja ajaa se turvaan alueelta, ajaa kuljettaja sairaalaan ja tehdä ilmoitus sisäasianministeriön alueelliselle yhteyshenkilölle.

Girkinin ryhmä käytti kaapattua Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logania tulevissa operaatioissa. Vangitut turvayrityksen työntekijät vietiin Slovjanskin SBU:n toimiston kellariin.

Myöhemmin samana aamuna kello 09:00 aikaan, M03 moottoritien äärellä, noin 800 metriä kaakkoon paikalta, jolla Yavir-2000 turvayrityksen VW Transporteria tulitettiin haavoittaen kuljettajaa, osa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmän jäsenistä ja heitä tukeneet 80. erillisen maahanlaskuprikaatin 1. pataljoonan 3. rykmentin sotilaat, komentajanaan Oleksandr Shvets, ottivat yhteen Girkinin ryhmään ja mahdollisesti toiseen ryhmään kuuluneiden taistelijoiden kanssa.

Sotilaista ja erikoisjoukkojen jäsenistä koostunut ryhmä kävi alueella neuvonpitoa Slovjanskin kaupunginjohtajan Nelia Shtepan kanssa, joka vielä tuossa vaiheessa teki yhteistyötä Girkinin joukkojen kanssa. Shtepan poistuttua moottoritien tuntumassa olleelta aukiolta, paikalle saapui Poltavan SBU:n Alfa-ryhmään kuuluneita, tiedustelemassa olleita, erikoistoimintamiehiä, johtajanaan everstiluutnantti  Andrii Dubovik. Alfa-ryhmän ja 3. rykmentin sotilaiden aloitettua neuvonpidon, heitä vastaan hyökättiin – valkoinen Yavir-2000 turvayhtiölle kuulunut Renault Logan pysähtyi tien pientareelle. Autosta nousi välittömästi ainakin neljä asemiestä (ryhmä Krim) aloittaen tulituksen kohti ukrainalaisjoukkoja. Tulitukseen yhtyi läheisestä metsiköstä toiseen, tunnistamattomaan, ryhmään kuuluneita taistelijoita. Havaintojen mukaan moottoritietä saapui alueelle Renault Loganin lisäksi kaksi muuta autoa, joista saapui lisää hyökkääjiä.

Hyökkääjien johdossa oli Krimin niemimaalla v. 1980 syntynyt Sergei Zhurikov, jolle oli myönnetty Venäjän kansalaisuus 20 vuoden iässä. Zhurikovilla on tarkka-ampujan koulutus ja takanaan yli 1500 laskuvarjohyppyä. Hän ”työskenteli” ennen Venäjän Krimin niemimaalla aloittamaa miehitysoperaatiota, avustajana Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa  Kiovan luolaluostarissa eli Petšerskin lavrassa Kiovassa. (3) Krimillä Zhurikov osallistui miehitysoperaatioon Girkinin ryhmässä Simferopolissa. Zhurikov kuoli samana keväänä, toukokuun 2. päivänä, Slovjanskin taistelussa.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU vastasi hyökkääjien tuleen alkuvaiheessa saamatta tukea laskuvarjojoukoilta, jotka eivät saaneet lupaa vastata tuleen. Tilanne tasapainottui 3. komppaniaan kuuluneen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvon komentajan Vadym Sukharevskyin osallistuttua tulitaisteluun käskyjen vastaisesti, avattuaan BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvon 14,5 mm konekiväärillä tulen kohti hyökkääjää. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen vihollinen vetäytyi alueelta.

Hyökkäyksessä Ukrainan ATO:on osallistuneet joukot kokivat ensimmäiset tappionsa SBU:n kapteenin Hennadii Bilichenkon menehdyttyä yhteenotossa. Toistaiseksi yksi hyökkäyksessä kuollut vihollinen on tunnistettu, donetskilainen Donbass People’s Militian jäsen Ruben Avanesjan.

Myöhemmin venäläinen propagandakanava LifeNews esitti päivän tapahtumista poikkeavan, hyvin disinformatiivisen, näkemyksen. Huhtikuussa 2014 LifeNewsin toiminta propagandakanavana ei ollut selkeä, joten sen julki syöttämä tarina sai paikoin huomattavaakin julkisuutta, etenkin kun sitä toistettiin Venäjän valtiollisten medioiden toimesta, joiden todellista luonnetta läheskään kaikki eivät tuolloin tiedostaneet.

Aamupäivän tulitaistelu jäi ATO:on osallistuvien joukkojen ja Igor Girkinin johtamien joukkojen ainoaksi yhteenotoksi huhtikuun 13. päivä.

Slovjansk-Kramatorsk 12.-16.4.2014 

Samana päivänä (12. huhtikuuta 2014) Igor Girkinin johtaman ryhmä Krimin tukena ollut – koulutuksen saaneilla miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Hyökkäys kaupungintaloon alkoi illalla kello 20:00 aikoihin ja poliisiasemalle myöhemmin illalla noin kello 22:00. Samana iltana ”Donetskin kansantasavallan” edustajiksi esittäytyneet henkilöt puhuivat yleisölle kaupungintalolla taivutellen sitä puolelleen – puhujat saivat yleisöltä kielteisen vastaanoton.

Joukko militantteja eteni illan ja yön aikana Kramatorskin lentokentän tuntumaan ja lentokentän alueelle. Tuolloin, kuten ei tulevinakaan päivänä Girkin lähettänyt oman ryhmänsä jäseniä lentokentälle, pelätessään kaoottisen tilanteen johtavan koko ryhmän menettämiseen. Lentokentälle hyökkäämisestä vastasivat pääasiassa aseistetut paikalliset ja heitä tukeneet Venäjältä saapuneet ”vapaaehtoiset” (joilla ei ollut erikoiskoulutusta tms.)

Huhtikuun 12. päivä Slovjansk-Kramatorsk alueelle saapui ryhmä Donetskin Berkut-mellakkapoliisiin kuuluneita erikoiskoulutuksen saaneita miehiä liittyäkseen Donbass People’s Militia’an.

Ukrainan Sisäministeriön alaiset Berkut-yksiköt osallistuivat Euromaidanin tukahduttamiseen aiemmin talvella, ja Donetskin alueellisen osaston tiedettiin olleen ehdottoman luotettavan maasta paenneelle, entiselle presidentille, Viktor Janukovitšille. Saamieni tietojen mukaan Donetskin alueella merkittäviä määriä sisäministeriön ja muiden turvallisuuselinten upseereja ja sotilaita joko poistui rivistä tai liittyi Venäjän proxyjoukkoihin kevään 2014 kuluessa.

Yllä olevaan satelliittikuvaan olen merkinnyt eräitä Slovjansk-Kramatorsk-alueen merkittävimpiä tapahtumia ja operaatioita 12.-16. huhtikuuta 2014.

Huhtikuun 16. päivänä Ukrainan asevoimat koki merkittäviä kalustomenetyksiä asevoimien 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonan kolonnan siirtyessä lännestä kohti Kramatorskin keskustaa. Kolonnan matkanteko pysähtyi vul. Rynkovalla satojen organisoidusti toimineiden siviileiden estäessä kolonnaan kuuluvien panssaroitujen ajoneuvojen matkanteon. Tilanne oli haasteellinen, kolonna miehineen ja kalustoineen oli sumputettu kadulle, militantit sekä vihollisen erikoistoimintamiehet ohjailivat operaatiota väkijoukon keskeltä sekä läheisistä rakennuksista – heillä oli etu, koska Ukrainan ATO:on osallistuvien joukkojen tuli välttää siviiliuhreja kaikin tavoin.

Jo tuolloin Ukrainan tuore hallinto kuin myös Ukrainan puolustus- ja turvallisuusneuvosto näki Girkinin kokoamien joukkojen toimet provokatiivisina, joiden tarkoituksena oli synnyttää tilanne, jossa jopa kymmeniä siviilejä kuolisi Ukrainan asevoimien operaation seurauksena, ja näin Venäjä saisi tekosyyn lähettää ”rauhanturvaajia” alueelle, joten Ukrainan ATO:n joukoilla oli operaation alkuvaiheissa hyvin korkea kynnys käyttää voimaa siviilejä kohtaan.

Operaation seurauksena Igor Girkinin komentamat joukot saivat haltuunsa kuusi panssaroitua ajoneuvoa (1x BMD-1; 1x BMD-2; 3x BTR-D; 1x 2S9 Nona 120 mm kranaatinheitinvaunu) sekä useita olkapäältä laukaistavia lähi-ilmatorjuntaohjuksia (MANPADS). Luhanskin alueella syntyneen, laskuvarjojoukkoihin kuuluneen upseerin Jaroslav Anikan ohella muutama muu 3. pataljoonan sotilas siirtyi Donbass People’s Militian riveihin, loppujen saadessa mahdollisuuden poistua kaupungista.

Ukrainan uuden hallinnon ongelmana oli tuolloin huomattava epävarmuus siitä, että kuinka uskollisia asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukot ovat heille, ja vastaavasti, kuinka moni pettää Ukrainan ja joukko-osastonsa siirtyen militanttijoukkojen riveihin, (joiden todellinen luonne tuskin oli kovinkaan monelle rivisotilaalle tuolloin huhtikuussa 2014 selvä – moni mahdollisesti uskoi joukkojen olevan ”kansan” riveistä koottuja).

Huhtikuun 16. päivänä yhden pataljoonan lukuisista kolonnista onnistui saavuttaa tavoitteensa, neljän 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonaan kuuluneen panssaroidun ajoneuvon ja rynnäkkövaunun päästessä miehistöineen Kramatorskin lentokentälle, varmistaen näin tärkeän lentokenttäalueen hallinnan.

Päivää aiemmin (15. huhtikuuta) 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoona sai käskyn uudelleen sijoittamisesta Dobropilljasta, Donetskin ja Harkovan alueiden rajalta, Dnipropetrovskin alueelle, jonne siirtyminen aloitettiin välittömästi (vähäisin valmisteluin). Matkalla operaation kohde muuttui, Kramatorskin lentokentän haltuun ottamiseksi kello 17:00 mennessä (16.4.2014). Kohteen muutos, kiireinen aikataulu ja valmistautumattomuus (pataljoonan sotilailla ei ollut aikaa valmistautua kentän haltuunottoon eikä kaluston huoltoon ennen operaatiota, joka saattaisi kääntyä yhteenotoksi vihollistaistelijoiden kanssa) olivat alkusysäys sarjalle epäonnistumisia, jotka johtivat yllä kuvattuun tapahtumasarjaan – pataljoonan voimien hajoamiseen ja kuuden panssaroidun ajoneuvon menettämiseen viholliselle.

Samana päivänä kaapatut kuusi panssaroitua ajoneuvoa siirrettiin ajamalla Kramatorskista strategisesti tärkeämmän Slovjanskin puolustuksen tueksi, ja niin ikää 16. huhtikuuta 2014 Slovjanskissa tehtiin havaintoja Venäjän laskuvarjojoukkoihin kuuluneen kaartin 45. maahanlaskuprikaatin erikoisjoukoista (ts. Spetsnaz). Kyseinen kaartin 45. maahanlaskuprikaati on erikoistiedusteluun ja erikoistoimintaan tarkoitettu spetsnazprikaati, osia siitä osallistui myös Krimin niemimaan miehitysoperaatioon. (4)

On todennäköistä, että Slovjansk valikoitui tuolloin Igor Girkinin ryhmän ensisijaiseksi kohteeksi sijaintinsa ja sopivan kokonsa tähden. Sen hallinnan myötä sai kontrolliinsa Harkovasta Slovjanskin ja Debaltsevon kautta Venäjälle menevän M03 moottoritien sekä merkittäviä raidelinjoja Slovjanskin ja Kramatorskin kautta Horlivkaan sekä Itä-Ukrainan suurimpaan kaupunkiin, reilun miljoonan asukkaan Donetskiin. Reilun sadantuhannen asukkaan, tiiviisti rakennettu, Slovjansk oli miehitettävissä ja hallittavissa vähäisemmin voimin verrattuna alueen suurkaupunkeihin.

Slovjanskin teki myös merkittäväksi kaupungin lounaispuolella sijainnut, ympäröivää tasankoa korkeammalle kohonnut, Karachun kukkula, jolla sijainnut TV-asema linkkitorneineen siirtyi Girkinin joukkojen haltuun 17. huhtikuuta 2014. He menettivät kukkulan aamulla 2. toukokuuta Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin 1. pataljoonan sotilaille.

Karachun kukkula nähtynä Sukhyi Torets joen ylittävältä sillalta.

Huhtikuun 12. ja 13. päivä Slovjanskin ja Kramatorskin ohella venäläiset erikoistoimintamiehet ja Donbass People’s Militiaan kuuluneet taistelijat miehittivät lukuisia hallintorakennuksia ja muita avainkohteita alueen kaupungeissa ja taajamissa, kuten Druzhkivka ja Kostiantynivka. Horlivkassa poliisiaseman piiritys alkoi 12. huhtikuuta, mutta se ja kaupunki siirtyi erikoistoimintamiesten ja militanttien hallintaan muutamaa päivää myöhemmin – miehitystoimia vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak kidutettiin myöhemmin kuoliaaksi Slovjanskissa SBU:n toimiston kellarissa.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut L.

Marko

1. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

2. 2. ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone”, Prometheus kustannus s. 35.

3. https://www.religion.in.ua/news/ukrainian_news/25721-v-slavyanske-pogib-ponomar-kievo-pecherskoj-lavry-komandovavshij-otryadom-povstancev.html 

4. https://web.archive.org/web/20150330124704/http://www.suomensotilas.fi/en/artikkelit/crimea-invaded-high-readiness-forces-russian-federation 

Lähteenä hyödynnetty myös ”And So Began Sloviansk” ja ”Things Are Heating Up in Sloviansk” artikkeleja Ukrainian Military Center -verkkosivulla sekä laajemminkin Prometheus kustannuksen teosta ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone” ja aiempia kirjoituksiani, kuten “Vapautetut Slovjansk ja Kramatorsk (syyskuussa 2019)” ja “Viisi vuotta sotaa Ukrainassa”.

*: kyseessä siis Venäjän hallinnon mielestä perusteltu syy, ei siis ulkovaltojen hyväksymä syy toimille.

Kuvat Slovjansk-kyltistä ja Karachun kukkulasta allekirjoittaneen ottamia, © Marko Enqvist, Ukraina 2019.

Venäläisten merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet miehitetyssä Itä-Ukrainassa

Aloitin helmikuun kirjoittamalla blogin ”Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa”, jossa lupailin palaavani teemaan, julkaisemalla katsauksen Venäjän ja heidän proxy-joukkojen merkittävimmistä varikko- ja huoltotukikohdista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Aloitan kirjoitukseni käymällä aiempaa tarkemmin läpi Rostovin alueella (oblast) sijaitsevia sotilas-, huolto- ja varikkoalueita sekä harjoitusalueita, joita Venäjä on hyödyntänyt säännöllisesti käynnissä olevan sodan kuluessa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen 1. ja 2. armeijakunnan huollossa sekä kaluston varastoinnissa – ajoittain Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut joukko-osastot, mukaan lukien ”aluepuolustusprikaatit”, ovat käyneet harjoittelemassa Venäjän puolella palaten harjoitusperiodin jälkeen takaisin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille.

Jotta lukijalle muodostuisi parempi kuva tämänhetkisestä tilanteesta, on järkevää aloittaa tarkastelu kartalla, jonka pohjana on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet.

Yhdistelmäkuva Russkojen ammusvarikosta helmikuulta 2015, satelliittikuva ja helmikuussa 2015 verkkoon ladattu kuva. (1)

Aiempaa tarkemmin olen huomioinut myös Kamensk-Šahtinskin alueen, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella. Kaupungin ratapiha on merkittävässä roolissa kaluston siirtokuljetusten sekä huoltokuljetusten kannalta. Kamensk-Šahtinskin luoteispuolella, Filippenkovin kylän lähellä, sijaitsee huolto- ja ammusvarikkoalue ja harjoittelualue, joka on ollut käytössä jo ennen sotaa, mutta heinä-elokuussa 2014, ennen Venäjän asevoimiin kuuluvien yhtymien offensiivia Itä-Ukrainaan, aluetta ryhdyttiin laajentamaan huomattavasti. Loppukesän 2014 jälkeen alue on ollut aktiivisessa käytössä ja sinne on ollut sijoitettuna kaiken aikaa aiempaa (aika ennen sotaa) olennaisesti runsaammin varustusta ja kalustoa.

Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, vastaavasti  Kamensk-Šahtinskista Itä-Ukrainaan, miehitetyn Luhanskin alueelle, ei maanteitse ole pitkäkään matka (kaupungista Venäjän kontrolloimalle rajalle on noin 40 km). Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Druzhnen kylän kaakkoispuolella on epäsäännöllisemmässä käytössä oleva ammusvarikko/ välivarasto.

Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil. UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission on onnistunut kuvata käynnissä olevan sodan aikana tapahtuneita laittomia rajanylityksiä ts. tilanteita, joissa Venäjä huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainassa maastoon ajamiaan teitä myöten. Manychin rajaseutu Russkojen ammusvarikon länsipuolella on eräs, jota Venäjä hyödynsi hyvin aktiivisesti syksystä 2018 kevättalveen 2019, jonka jälkeen ETYJ vähensi tiedustelulennokeilla suoritettuja partiolentoja alueella, menetettyään venäläisjoukkojen tulituksessa useita lennokkeja lyhyen ajan sisällä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissionlokakuussa 2018 julkaisema kuva venäläisten sotilasajoneuvojen suorittamasta rajan ylityksestä. (2)

Seuraavaksi voimme tarkastella hiukan tarkemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevia alueita, joille venäläisjoukot ovat rakentaneet joukkojen rotaatioiden ja huollon kannalta merkittäviä tukikohtia ja varikkoja. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on venäläisjoukkojen käyttämiä merkittäviä varikko- ja tukikohta-alueita vähintäänkin 15, joiden lisäksi tulee kymmeniä muita tukikohtia ja varikkoja, joita alueelle sijoitetut Venäjän asevoimiin ja proxy-joukkoihin kuuluvat yksiköt käyttävät säännöllisesti. Kalustomäärät näillä varikkoalueilla ovat niin mittavia, että ne ovat verrattavissa monen eurooppalaisen valtion maavoimien kalustovahvuuteen.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjältä saapuva kalusto ja materiaali toimitetaan pääasiassa näiden merkittävien huolto- ja rotaatiotukikohtien kautta rintamalohkoille, tai rintaman tuntumassa oleviin varastoihin, joita on runsaasti alueen suurimmissa kaupungeissa Donetskissa, Horlivkassa ja Luhanskissa. Kaupungeissa nämä varastot sijaitsevat usein asutuksen tuntumassa tai aivan sellaisten keskellä synnyttäen näin huomattavan vaaratekijän alueen siviileille esim. viime syksynä Donetskissa Kuibyshivskyin alueella sijaitsevan ”pienehkön” ammusvaraston räjähdystä seurasi mittavan tulipalon, räjähdys myös lennätti romua ja räjähtämättömiä ammuksia laajahkolle alueelle. Usein nämä räjähdykset ovat seurausta huolimattomasta ammusten ja räjähteiden käsittelystä.

Rautateitse tapahtuvan huollon kannalta merkittävässä roolissa on Donetskin kaakkoispuolella sijaitsevan Ilovaiskin ohella Debaltsevo, jonka hallinta mahdollistaa miehitysjoukoille suoran ja toimivan itä-länsi-yhteyden Donetskin ja Luhanskin välillä.

Aiempina vuosina olen, vastaavien katsausten yhteydessä, esittänyt kuvakaappauksia rotaatiotukikohtien alueilta otetuista satelliittikuvista, osoittaen näin tukikohtien rakentamisen aloittamisen ja kasvun sodan aikana. Nyt näitä merkittäviä tukikohta-alueita on määrältään niin paljon, että mielestäni ei ole enää järkevää poimia kymmeniä satelliittikuvia perätysten osoittamaan rakentamista ja käyttöä, sen sijaan hyödynnän aiempaa enemmän ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden julkaisemia kuvia, ja yksittäisten suurempien tukikohtien kohdalla teen kuvakollaasin tukikohdan rakentamisesta 0-hetkestä nykyisyyteen (eli viimeisimpään alueelta julkaistuun satelliittikuvaan).

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission syyskuussa 2017 julkaisema kuva Myrnen varikosta.

Huom. yllä olevaan karttaan olen suorakulmioina merkinnyt alueet, joilla on merkittäviä – satelliittikuvissa havaittavia – sodan aikana rakennettuja tukikohtia ja/ tai harjoittelualueita. Alla taulukoissa nimeän kunkin suorakulmion alueella sijaitsevat merkittävät tukikohdat, tunnisteena toimii suorakulmiossa sijaitseva numero – yksittäisiä huomioitavia tukikohtia sijaitsee myös näiden alueiden ulkopuolella, kuten Kalmiusken eli entisen Komsomolskin pikkukaupungissa, jossa tehdasalueella sijaitsee kalustovarikko.

Merkittävien kaupunkien, Donetsk, Makiivka ja Horlivka sekä Luhansk, alueilla sijaitsevia tukikohtia en kuitenkaan ryhdy erittelemään, poimin kuitenkin muutamia esimerkkeinä esille katsauksen loppupuolella.

suorakulmio 1	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Samiilove (kylän alueella toimintaa kahdella alueella)	4. toukokuuta 2018
Markyne	25. lokakuuta 2015
Markyne II	10. heinäkuuta 2017

suorakulmio 2	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Svobodne	17. lokakuuta 2015

suorakulmio 3	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Mospyne	11. kesäkuuta 2015
Pokrovka	16. joulukuuta 2015

suorakulmio 4	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Novoselivka	23. heinäkuuta 2015

suorakulmio 5	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Torets	28. huhtikuuta 2015
Petrivske	29. maaliskuuta 2016
harjoitusalue (2,6 km Petrivskestä länteen)	16. helmikuuta 2016

suorakulmio 6	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Hrustalnyi (ent. Krasnyi Lutš)	1. heinäkuuta 2016
Krasnolutskyi	ETYJ:n ilmoitus vuodelta 2019
Sadovyi (harj. alue)	toimintaa sodan ajan
Miusynsk	10. huhtikuuta 2015

suorakulmio 7	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Buhaivka	20. heinäkuuta 2015
Shymshynivka	20. heinäkuuta 2015
Myrne	20. heinäkuuta 2015
Kruhlyk	6. huhtikuuta 2016

suorakulmio 8	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Myrnyin alue, Luhansk	24. heinäkuuta 2015
Luhansk (international airport)	syksy 2014
Katerynivka	10. huhtikuuta 2015

Kuten edellä viittasin, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kaupunkialueiden varasto- ja tehdasalueita hyödynnetään myös kaluston ja erilaisen materiaalin – myös ammusten ja räjähteiden – varastoinnissa. Suurimpien kaupunkien, kuten Donetskin ja Makiivkan sekä Horlivkan ja Luhanskin alueilla on kymmeniä erisuuruisia varastoja, joihin on varastoitu materiaalin lisäksi myös raskasta kalustoa panssarivaunuista ja panssarihaupitseista lukien, näin toimien venäläisjoukot rikkovat myös Minsk II-sopimusta.

ETYJ:n julkaisemassa kuvassa seitsemän 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmää asutuksen keskellä Makiivkassa.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden suurimmassa kaupungissa Donetskissa on lukuisia merkittäviä varastoja ja huoltovarikkoja, kaupungin ulkopuolella Proletarskyin alueen kaakkoispuolelle on viime vuosina rakennettu pienehkö tukikohta. Itse kaupungissa esim. ExpoDonbass messukeskukseen on ollut sijoitettuna säännöllisesti joukkoja ja kalustoa – toisinaan myös ammuksia, alueella on myös sijoitettu esikuntajoukkoja, (3) vastaavasti Budonivskyin alueella vul. Baumanan ympäristössä sijaitsevaa teollisuusaluetta on hyödynnetty kaluston ja materiaalin huollossa ja varastoinnissa.

Makiivkan alueella pikateiden H20 ja H21 liittymän kaakkoispuolella sijaitsevia varastoja on hyödynnetty sodan kuluessa panssarivaunujen varastoina ja huoltotukikohtina. (4) Alueelle on rakennettu uusia varastoja sodan kuluessa.

Myös Luhanskin alueella on vastaavalla tavalla venäläisjoukkojen toimesta hyödynnetty teollisuusalueita kaluston- ja materiaalin varastoinnissa. Erityisen runsaasti kalustoa on ollut varastoituna Luhanskin kaakkoispuolella sijaitsevan vanhan lentokentän alueelle sekä kentän ympäristön teollisuusalueelle esim. Transpelen aluetta Proletariatu Donbasun kaupunginosassa. (5) Lentokentän ympäristössä on myös harjoitusalueita, joilla alueelle sijoitetut venäläisjoukot säännönmukaisesti harjoittelevat.

Luhanskin länsipuolella, Oleksandrivskissa, sijaitsee harjoittelualue, jolla venäläisjoukot ovat säännöllisesti harjoitelleet ammuntaa. Alueella on sijainnut pienehkö varuskunta jo ennen sotaa, alue siirtyi kesällä 2014 miehitysjoukkojen haltuun.

Uskoakseni lukijan on mahdollista saada tämän ja aiemmin julkaisemani tekstin ”Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa” myötä varsin kattava kuva siitä, millaisella voimalla ja mihin alueille tukeutuen Venäjä operoi miehittämässään osassa Itä-Ukrainaa. Täydentänen kokonaisuutta myöhemmin kirjoituksella, jossa huomioin laajemmin Venäjän asevoimien joukko-osastot Ukrainan rajan pinnassa – etenkin nk. Donin ryhmitysalueella, jolle Venäjä on sijoittanut yli 50 000 asevoimiensa sotilasta.

Marko 

1. https://informnapalm.org/en/all-about-the-ammunition-transshipment-camp-in-the-russkoye-village-rostov-oblast/ 

2. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1050700801822351361?s=20 

3. https://informnapalm.org/en/russian-mercenaries-from-expodonbas-to-a-barn/ 

4. https://informnapalm.org/22406-potemkin-baza-v-makeevke/ 

5. https://www.youtube.com/watch?v=NOYuRvRWWow (julkaisija Юрий Касьянов).

Tämän blogin kirjoittamisessa olen hyödyntänyt yllä nimettyjen lähteiden sekä Google Earthin ohella aiempia blogejani sekä aineistoa, jota useat eri tahot ovat tuottaneet Venäjältä sekä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta, kyseiseen joukkoon kuuluvat muun muassa @GlasnostGone, Ministry of Defense of Ukraine ja Prometheus-kustannus julkaisemallaan Donbas in Flames-teoksella.