sunnuntai 27. elokuuta 2023

Sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustaja: suomalaismedian propaganda yllyttää kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan

 

Kirjoituksessani korkeintaan sivuan Suomessa vangitun venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin perustajiin kuuluneen varakomentaja Jan Petrovskin tekoja Itä-Ukrainassa ja Ukrainassa menneinä vuosina. Petrovskin aikaansaannoksia ja siinä sivussa rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin toisen perustajajäsenen, uusnatsi Aleksei Miltšakovin taustaa, toimittaja Laura Halminen perkaa twiittilangassaan hyvin tarkasti, nostaen esille julmuuksia, joihin Miltšakovin ja Petrovskin johtama joukko-osasto, rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš eli DShRG Rusitš on Ukrainassa syyllistynyt. (1) Kirjoituksessani huomio kohdistuu Petrovskin oikeusavustajaan, oikeustieteen lisensiaatti Natalia Malginaan, joka ei ehkäpä olekaan tehtävässään aivan sattumanoikusta.

Otsikossani kutsun Jan Petrovskia, nykyiseltä nimeltään Voislav Tordenia, sotarikolliseksi, termin käytölle on mielestäni perusteita. Laura Halmisen twiittiketju vastaa omalta osaltaan tähän kuin myös Petrovskin taistelutoveri Aleksei Miltšakovin avomieliset tunnustukset, joiden todenmukaisuutta ei ole tarve epäillä, koska ne käyvät yksiin muiden Itä-Ukrainan sotatoimialueella vuonna 2014 ja 2015 tehtyjen havaintojen ja todisteiden kanssa. Miltšakovin mukaan Petrovski on ”lopettanut” kuusi haavoittunutta ukrainalaissotilasta, videolla Petrovski seisoo Miltšakovin vierellä kieltämättä asiaa – ennemminkin hän tunnustaa teon todetessaan, ettei kukaan selvinnyt hengissä. Että poltimme ja lopetimme heidät kaikki. (2)

Petrovskin oikeusavustaja Natalia Malgina: suomalaismedian propaganda yllyttää kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan

Lainaus on Natalia Malginan laajasta haastattelusta, joka julkaistiin tämän vuoden heinäkuussa Telegrassa. (3) Joka jaettiin myös Baltijan verkkosivulla otsikoituna ”Наталия Мальгина: русофобия в Финляндии никогда никуда не исчезала, она исторически всегда хранилась и лелеялась”, vapaasti suomennettuna Natalia Malgina: Russofobia ei ole koskaan kadonnut Suomesta, historiallisesti sitä on aina pidetty ja vaalittu. (4)

Haastattelut ja toimiminen lyhyellä varoitusajalla Jan Petrovskin avustajana oikeudessa saivat minut tutkimaan Malginan toimintaa hiukan tarkemmin.

Malgina itsessään on osoitus koulutetusta venäläisestä, joka on kyvytön tai haluton kriittisesti arvioimaan Venäjän tekoja ja sen kautta oman itsensä tekoja ja toimintaa, peilaamaan Venäjän toimiin Suomessa asuvien venäläisten kohtelua. Se, ettei hän uhraa ajatustakaan ukrainalaisten kärsimykselle vain korostaa asetelman nurinniskaisuutta. Sen sijaan hän uhriuttaa venäläiset, mikä näkyy välillisesti myös kohdassa, jossa hän kuvaa tehneensä poliisille tutkintapyynnön Jussi Halla-ahon tammikuisesta ”viestistä” venäläisille ukrainalaisen SignMyRocket-palvelun kautta. (5 ja 6)

Haastattelussa Malgina pitää osoituksena Suomessa vallitsevasta russofobiasta myös sitä, että hänen poliisille tekemänsä tutkintapyyntö Halla-ahon toiminnasta ei ole johtanut mihinkään toimiin puoleen vuoteen:

Заявление Наталии Мальгиной уже полгода лежит в полиции без движения. Это все, что нужно знать о русофобии в Финляндии. (7)

Väite on aivan absurdi, mikä Malginan pitäisi ammattitaustansa takia tietää. Käsittely ja tutkinta-ajat ovat venyneet poliisissa resurssipulan vuoksi kohtuuttoman pitkiksi. Siihen, ettei asia ole edennyt, ei ole syynä russofobia vaan resurssipula.

Malgina on myös erinomainen esimerkki uhriutuvasta venäläisestä, samalla hänkin omalla esimerkillään ja toiminnallaan osoittaa sen kuinka naiiveja tšuhnat (suomalaiset) ovat.

Natalia Malgina Aleksei Stefanovin haastateltavana.









Natalia Malgina on syntynyt Moskovassa, silloisessa Neuvostoliitossa, Suomessa hän on asunut jo kolme vuosikymmentä. Hänellä on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus. Malginalla on Suomessa saatu oikeustieteen lisensiaatin koulutus, Venäjällä oikeustieteen (lakitieteen) maisterin. Luonnollisesti Malgina puhuu Jan Petrovskyn suulla, pyrkien esittämään asiakkaansa parhaassa mahdollisessa valossa, mutta ovathan Petrovskyn esittämät uhat kiduttamisineen enemmän kuin ”raflaavia”. Ne synnyttävät väistämättä ajatuksen tarkoituksellisesta toiminnasta, jonka avulla pyritään vaikuttamaan suomalaiseen oikeuslaitokseen, jotta se päätyisi olemaan luovuttamatta Petrovskya eli Voislav Tordenia Ukrainaan.

Torden ymmärtää, että mikäli Suomi luovuttaa hänet Ukrainaan hän joutuu kidutettavaksi. On hyvin todennäköistä, että hän ei edes pääse saapumaan oikeussaliin vaan hänet niin sanotusti teurastetaan matkan aikana”. (8)

Tällaisilla lausunnoilla kenties ostetaan aikaa, jotta Venäjän valtio ehtii ryhtyä tarvittaviin vastatoimiin. Tällaisessa tapauksessa mieleen tulee ensinnä jonkin suomalaisen vangitseminen ja hänen käyttämistä kaupankäynnin välineenä Petrovskyn luovuttamiseksi Venäjälle. Venäjä on ryhtynyt vastaaviin toimiin ennenkin, itse asiassa lukuisia kertoja.

Malgina on siis oikeustieteen lisensiaatti. Suomessa hän toimii venäläisen Vasiliev, Klein & Usov -lakiasiantoimiston Helsingin toimiston johtajana. (9) Yrityksen verkkosivulla mainitaan Malginan osaamisalueiksi seuraavat:

Sopimusoikeus (Venäjä ja Suomi); Kiinteistöoikeus (Venäjä ja Suomi); Verolaki (Venäjä ja Suomi), mukaan lukien CFC-asiat; Suomen maahanmuuttolaki; Suomen ja Venäjän yhtiöoikeus; Suomen työ- ja työlaki.

Joista viimevuosien keskustelunaiheet huomioiden esiin nousee kiinteistöoikeus sekä maahanmuuttolaki. Kiinteistöoikeus luonnollisesti, koska venäläisten maa- ja kiinteistökaupat ovat olleet runsaasti esille viimeisimpien vuosien aikana.

Vasiliev, Klein & Usovin Helsingin toimiston kohdalla kiinnostavaa on se, että sama osoite (Malminrinne 2-4 D, 00100 Helsinki) on merkitty ainakin kahden pienemmän yrityksen käyntiosoitteeksi ja kummankin yrityksen taustalta löytyy nimenomaa Natalia Malgina. Kumpikin yrityksistä tarjoaa erilaisia konsultointi ja lakiasianpalveluita.

Malgina on mukana myös ”Avoin maailma koululaisten tukiyhdistys ry” toiminnassa. Kyseinen yhdistys käyttää samaa postilokero-osoitetta kuin edellä mainitsemani Malginan yritykset, sähköpostien ohjautuessa Malginan nimellä olevaan gmail-osoitteeseen. Yhdistyksen puhelinnumero on sama kuin Malginan yrityksillä sekä Vasiliev, Klein & Usovin Helsingin toimistolla.

Vasiliev, Klein & Usov -lakiasiantoimistossa oli jotain ennalta tuttua mutta kesti hetken ennen kuin muistin, että Artem Usov ja Daniel Klein olivat kaksikko, jonka kanssa suomalaistaustainen Jon Hellevig perusti lakiasiantoimisto Hellevig, Klein & Usov’in v. 2005. (10) Jon Hellevig kuoli Moskovassa toukokuussa 2020. Hän kuului myös Johan Bäckmanin lähipiiriin, mutta heilläkin taisi sukset mennä ristiin viimeisinä aikoina ennen Hellevigin kuolemaa.

Hellevig kuului myös niiden suomalaisten joukkoon, joihin Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvosto kohdisti sanktioita maaliskuussa 2019. (11 ja 12)

Venäjän hyökättyä elokuussa 2008 Georgiaan, Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli ”Ihmiset kummastelevat Georgian sotaa” (13), jonka ensimmäisillä riveillä pääsee ääneen Moskovasta Suomeen muuttanut Natalia Malgina:

Kyllä itsellä on suru tavallisten ihmisten menetyksistä, - - - Malgina kertoo seuranneensa perheensä ja ystäviensä kanssa tilannetta pettynein mielin: ’Venäjää on erittäin ilkeällä tavalla provosoitu. Mitä Georgiassa oikein ajateltiin? Kaikista tällaisista toimista seuraa vastatoimia’.”

Valitettavaa on, ettei maailma ollut tuolloin rehellinen Venäjän toimien suhteen. Ei haluttu nähdä Venäjän kuukausia kestäneitä Georgiaan kohdistuneita provosoivia toimia, joihin se ryhtyi itse tai välikäsien ts. proxy-joukkojen avulla. Tästä huolimatta Malginan avaus artikkelissa on kuvaava – Venäjän hyökkäys nähdään vähintäänkin oikeutettuna vastatoimena ts. hän näki Venäjän uhrina jo tuolloin. Nyt hän uhriutuu yhdessä muiden venäläisten ja Venäjän kanssa näkemättä, tai haluamatta tunnustaa, syy-seuraus-suhdetta. Mitäpä mummivainaani sanoikaan r*ssistä

 

Marko


Lähteet:

1. https://twitter.com/LauraHuu/status/1695010838296272965 

2. https://twitter.com/olex_scherba/status/1695449356445331777 

3. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

4. https://baltija.eu/2023/07/06/nataliya-malgina-rusofobiya-v-finlyandii-nikogda-nikuda-ne-ischezala-ona-istoricheski-vsegda-hranilas-i-leleyalas/ 

5. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

6. https://www.is.fi/politiikka/art-2000009315439.html 

7. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oikeusavustaja-kiinniotettu-rusich-johtaja-saapui-suomeen-oleskeluluvalla-perheensa-kanssa/8765164#gs.4xjogb 

9. http://vkulaw.com/natalia-malgina-2/ 

10. http://vkulaw.com/about-the-company/ 

Vasiliev, Klein & Usov is the successor of Podolsky, Vasiliev & Klein and was created after Artem Usov joined the firm in 2017. Both Artem Usov and Daniel Klein were co-founding partners of Hellevig, Klein & Usov in 2005.”

11. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf?fbclid=IwAR3jBgJV-Ew1ZSlcmPlZPi1lC4_tkXUKH0DoXY6E-ExadLqhe6Vmuj6e7B4  Hellevigiin kohdistuneet sanktiot s. 23.

12. Sanktioista blogissani ”Ukraina langetti sanktioita suomalaisille ja Suomessa asuvalle venäläiselle”, julkaistu 4. huhtikuuta 2019.

13. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004590225.html 


Kirjoitus pohjautuu 26. elokuuta 2023 julkaisemaani twiittilankaan.


Tietoja kirjoituksessa mainituista yrityksistä ja Avoin maailma koululaisten tukiyhdistys ry:stä.

https://www.yritystele.fi/yrityksen-tiedot/nordic-group-legal-and-accounting-services-oy/taloustiedot/1680486

https://proff.fi/yrityksen/nordic-group-consulting-oy/helsinki/yritysneuvonta/1949785-4I043Z 

https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/avoin+maailma+koululaisten+tukiyhdistys+ry/33832006 


Vasiliev, Klein & Usovin Helsingin toimisto.









Hellevig, Klein & Usov verkkoarkistosta.




















tiistai 22. elokuuta 2023

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia


This text is based on my Finnish-language blog “Those ‘ordinary Russians’ fighting in the Armed Forces of Russia” (Fin. Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä), which I published on July 8, 2023. For readers’ information, I have added more individual pictures to the blog. You should also note that some of the Russians living in Finland I mentioned in the blog have lived in our country for years or even decades. So, their enlistment as mercenaries or their support of Russian warfare cannot therefore be explained by the fact that they had only lived in Finland for a short time. Due to the Finnish Criminal Code, I have covered the faces of some of the pictures. Persons whose faces are covered live permanently in Finland.

 

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia

Over the years, I have made observations and written them down in the form of blogs about Finns fighting in Russia’s proxy forces or Russian subordinate forces in Eastern Ukraine; equally, I have observed the participation of Finns and Russians living in Finland in anti-Ukraine campaigning and information warfare in Finland and other countries. Part of this kind of campaigning can be considered a hybrid influence aimed at Finland – in practice a hybrid war, because for Russia it’s all about warfare, not hybrid influence. We Finns just scorn the name hybrid war, perhaps because in our mind’s warfare has a more concrete purpose meaning “blood and guts.”

In this blog, my attention is focused especially on Russians living in Finland who enlist in the Russian forces in Ukraine or support Russia’s military operations in Ukraine, some have been doing this since 2014, when the war in Donbas began.

Photo collage of Finns and Russians living in Finland working for Russia.










On June 27, 2023, Helsingin Sanomat published a background article “On Russia’s side” (Venäjän puolella), in which the journalists examined the hidden network of foreign fighters who fought in the Armed Forces of Russia in Eastern Ukraine. Marie-Agnes Strack-Zimmermann, chairwoman of the German Parliament’s defense committee, said the following about the network in question:

Such people with real war experience - who possibly killed others without remorse - are dangerous to our society.” (1)

With the article, I decided to write a blog about my own observations about Russians living in Finland (or people who speak Russian and living in Finland) who have participated in the war with the Russian forces in Eastern Ukraine in one way or another. This group also includes Russians who lived in Finland and have returned to Russia after February 24, 2022, to participate in Russia’s brutal war against Ukraine.

However, at the beginning of my writing, a brief review of the involvement of Russians or pro-Russians living in Finland in activities supporting Russia and influence in Finland, after Russia’s occupation of the Crimean Peninsula (February-March 2014) and the war started in Eastern Ukraine in April 2014. Their activity has been so long-term, and it has involved so much various levels of activism that this review only includes some key points and noteworthy events (with sources and background text links).

One of the most significant branches of this activity, influence and activism that includes targeted harassment is the result of an article written by Yleisradio journalist Jessikka Aro about the Russian troll factory. (2) Mainly Finns participated in the widespread harassment (it was practically psychological violence), but in which e.g., Johan Bäckman use of his contacts in Russia building it up. He also used various Russian media for a smear campaign against journalist Aro. I recommend everyone to read the non-fiction book ‘Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta’ of Russia’s information war written by Jessikka Aro and translated into several languages.

For years, attention in Finland was paid only to information influencing and propagandistic communication carried out by Russia and the Russians living in our country. Involvement in other activism and possible hybrid warfare operations emerged more broadly in connection with investigations related to special real estate deals and construction projects. But even then, Finland was careful not to talk about Russia’s possible hybrid operations or preparations for some Gray area activity. In her book ‘Putinin pihapiirissä,’ Tuula Malin brings up vague business acquaintances along with numerous shady real estate transactions. Despite this, e.g., in the case of Airisto’s pearl (Airiston Helmi), the official communications in Finland spoke of financial crime, while in Latvia, on the other hand, in the case of the same oligarch – Pavel Melnikov – there was essentially a more direct reference to possible security threats that the person’s holdings in the country create. (3)

The support of the Russian administration’s politics and imperialist wars of conquest was best seen in Finland precisely in the field of information influence and propaganda war. After Russia occupied the Crimean Peninsula from Ukraine in February-March 2014, activities supporting Russia began to be organized more widely in Finland, by Finns who support the Russian regime and Russians living in Finland. In the beginning, their public activities were oriented towards events that received media coverage. At that time, the attitude of the Finnish media to the events was childishly naive, some journalists even seemed to believe the propaganda stories about “separatism” in Donbas and “persecuting the Russians.” The later events were clearly more propagandistic, which the Finnish media could take a more critical view of.

In addition to the organization of various events and occasions, association activities played a more visible role, in which Finns and persons of Russian background living in Finland – or persons who declared themselves Russian in the armed forces – actively participated. Among the prominent associations, the DNR-edustamiskeskus ry ( appeared as the official representative of the “Donetsk People’s Republic” in Finland. Naturally, it didn’t really have that role, even though the people behind the operation claimed so. The Ministry of Foreign Affairs of Finland had to correct the disinformation spread by the association. (4)

DNR-edustamiskeskus ry and Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa organized a few Christmas parties, which were attended not only by Finns but also by Russians living in Finland. At least once among the guests was also Natalia Nikonorova from the occupied territories of eastern Ukraine. At that time, Nikonorova appeared at the event in the role of “Foreign Minister,” which role she had in the puppet administration appointed by the Kremlin. In the first years of its activity, DNR-edustamiskeskus ry was highly active as a spreader of propaganda and disinformation. Propaganda material from Russia and the occupied territories of eastern Ukraine was also brought to Finland through it. In the last years of visible activism, among the collaborators of DNR-edustamiskeskus ry was also RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, which supported the imperialist policy of the Russian government, and was headed by Daria Skippari-Smirnov at the time.

Under Skippari-Smirnov’s leadership, the first Immortal Regiment March was organized in Finland in May 2017. (5) After this, Skippari-Smirnov has organized two more Immortal Regiment marches in the name of RUFI and, after the corona pandemic, in May 2022, a car march that ended in Helsinki. During the active years, a lot of disinformation and pro-Russia propaganda was shared on the association’s social media platforms and website. Under the leadership of Skippari-Smirnov, the association also played a prominent role in the journey to the Russian-occupied Crimean Peninsula in the spring of 2018.

Johan Bäckman’s recruitment of fighters to the Russian proxy forces in Eastern Ukraine (especially in 2015 and 2016), and the delivery of various materials to the war zone in Eastern Ukraine through Russia, played its part in the activities in Finland. People of Russian background living in Finland and the companies they own also have part of this activity. (6)

I have previously written several blogs on the subject, the most recent one in December 2021. In recent years, the Finnish media have also more actively examined such activities and direct participation in hostilities in the Armed Forces of Russia – this was also the case in the extensive article published in Helsingin Sanomat and the articles published in Yleisradio in autumn and winter 2021. (7 and 8) In my blogs, I have focused mainly on the recruitment of fighters of Finnish background. But this time I am focusing on the participation of people of Russian background living in Finland in the war in Eastern Ukraine and specifically in the Armed Forces of Russia. Helsingin Sanomat’s article on ‘Venäjän puolella’ offers an excellent basis from which to proceed.

 

Onko tšuhna nenästä vedettävä – Are we Finns idiots, in Russian tšuhna is a derogatory term used for Finns

After the introduction, we can then move on to the matter itself, i.e., to examine the participation of persons of Russian background living in Finland in the Russian Army in the war in Ukraine. In my writing, however, I ignore the examination of the mercenary army connected to Gennadi Timchenko, which has recently caused a lot of buzz in Finland as well. (9) The reason for sidelining the topic is simple. A closer look at the mercenary army, or Redut, connected to Timchenko would make this article far too long. But the fact that before this year no attention was paid in Finland to Timchenko’s ownership of Redut, speaks volumes about the secrecy that has prevailed around Gennadi Timchenko on a wider scale. Note Timchenko also has Finnish citizenship!

In Finland, the idea that Vladimir Putin’s political opponents in Russia would automatically oppose the war (or the so-called special operation) has been pampered for a very long time. However, such a belief is completely wrong! In May 2023, Sergei Porohovoi, an activist of The Other Russia of E. V. Limonov party who lived in Finland for more than a decade, returned to Russia of his own free will, announcing that he was ready to join the forces of the Interbrigady movement operating in the Russian-occupied Donbas region as a volunteer. Interbrigady movement have been fighting against Ukraine as part of Russian forces in eastern Ukraine since 2014. The forces in question are suspected of having committed war crimes in the war zone of eastern Ukraine. According to an activist source known to Porohovoi, Porohovoi decided to return to Russia, after life in Finland became mentally impossible due to Ukraine frenzy and Russophobia. (10)

In The Other Russia of E. V. Limonov party, founded by Eduard Limonov, extreme leftism and fascism were combined into a national Bolshevik ideology. National Bolshevism is a political movement that combines nationalism and Bolshevism. The ideological anti-Americanism is also significant for the movement. The original goal of The Other Russia of E. V. Limonov party has been, among other things, referendums in Russian-majority areas in Russia’s border neighbours on joining Russia. Today, Russia has become radicalized to such an extent that National Bolshevism is not much different from the “ideology” in power in Russia, where Putinism and fascism have combined to form Russism. Now we must ask ourselves whether we have been a little too naive when it comes to Putin’s political opponents and our attitude towards them.

Porohovoi was one of Putin’s ideological opponents, but he has returned to Russia and is ready to participate in Russia’s brutal war against Ukraine, but how many ‘porohovoi’s’ have we raised on our knees?

In Helsingin Sanomat’s article on ”Venäjän puolella,” comments are asked from a Russian living in Finland, Pavel i.e., Pavel N, about his participation in the war with Russia against Ukraine. Pavel, like many others, acknowledges that he was on a humanitarian mission and did not participate in the fighting. The same was claimed by British citizen Benjamin Stimson, who years ago in Great Britain was sentenced to several years in prison for participating in the war in Russian proxy forces against the Ukrainian government. (11) Stimson, like Pavel, has appeared in pictures with an assault rifle in a war zone, which was enough for Stimson to be sentenced.

In the Helsingin Sanomat article, a picture of Pavel holding a weapon that looks like an assault rifle has been picked up. According to Pavel, it is a weapon used in airsoft. A couple of active reservists gave me a reasoned dissenting opinion, so it may or may not be an airsoft gun. On the social media of Pavel’s friends, you can find more interesting pictures in which Pavel N. also appears – in some of the pictures, armed.

Some of the pictures in which Pavel N. and his friends appear were probably taken in connection with airsoft, but the activity and training seen in some of the pictures reminds me of something other than airsoft. Based on the dilapidated buildings visible in the photos, they were taken somewhere other than Finland. Based on the names of the people in the photos, I would conclude that they were taken either around St. Petersburg in Russia or possibly in the eastern parts of Estonia.*

Pavel N., partial image of the original image.












“Airsoft” training “out there somewhere.”












A picture of the area where Russians living in Finland also go to practice “airsoft.” Location likely near St. Petersburg, Russia. 














The pictures inevitably remind me of the pictures from years ago that were published from the Partizan camps organized by the Russian Imperial Movement or from the camps of the Evraziyskiy Soyuz molodezhi i.e. ESM, which were attended by teens and a young adult from the eastern parts of Ukraine years before the war started by Russia in 2014. (12 and 13) ESM’s ideological “youth camps” were events where Eurasianism (or neo-Eurasianism) was spread to Russia's neighbouring countries through the networks created. Along with Evraziyskiy Soyuz molodezhi, similar activities were also carried out through Mezhdunarodnoe Evraziyskoe Dvizhenie, both based on the ideas of Aleksandr Dugin.

When browsing the social media network of Pavel N and his friends, there are also other persons of Russian background who declare their place of residence in Finland, who have delivered material aid at least since 2014 to the war zone of eastern Ukraine, more precisely, to the areas occupied by Russia. This means that, with a very high probability, they have driven to the area via Russia (at the very least guilty of the Ukrainian state border crime, at the most a lot more). “Cure Morozov,” who claims to be based in Turku, has published a picture on social media which are taken in frontline conditions, along with aid pictures.

Despite the international verdict and Russia's extensive war crimes, February 24, 2022, has not formed a limit to Russian support for Russia by Russians living in Finland or pro-Russian Finns. As can be seen from the Helsingin Sanomat article, Pavel N has been sharing PMC Wagner’s recruitment ads on social media since February 24, 2022, but has gone even further. I know of at least one case where a man of Russian background who moved to Finland a few years ago (before the corona pandemic) – Yevgeni K – has returned to Russia to participate in Russia’s war of aggression against Ukraine.

Yevgeni K’s background is so interesting that you would think it would also arouse our authorities. According to reliable information, before moving to Finland, he worked in Russia in special forces under the Ministry of the Interior in St. Petersburg and/or the Leningrad region, rising to the rank of officer. He moved to Finland after his service contract ended. Those who know him suspect (justifiably) that Yevgeni K hid his true work history and background when he arrived in Finland.

It can at least be stated that, so far, the actions of our authorities regarding the investigation of the actions of those who fought in the Russian forces have been quite lax. Coincidentally, just today Ilta-Sanomat published an extensive article that talked about the long-running investigation by the Häme police and The National Bureau of Investigation, the target of which is a Russian man living in Finland, who, according to Ukrainian sources, has fought in the PMC Wagner owned by Yevgeni Prigozhin. (14) It is noteworthy that the man was treated as a possible witness in the chain of events related to the shot down of Malaysia Airlines flight MH17.

Image from the Ilta-Sanomat article, July 8, 2023.











It is interesting that Suojelupoliisi – Finnish Security and Intelligence Service (Supo) has not publicly paid attention to the Finnish foreign fighters who fought in the forces of Russia in Eastern Ukraine. Instead, in his national terrorism threat assessment published this spring, Supo warns about individual extremists who have traveled to fight on the other side, i.e., with the Ukrainian forces. A journalist from Helsingin Sanomat asked Supo what they think about those Finns who have participated in the war in Donbas on the Russian side – “Does Supo consider them a security threat? What kind of security risk can they cause when they return to Finland?” (15) Supo’s answer was that they have nothing to comment on. Instead, according to researcher Kacper Rekawek, who specializes in foreign fighters who fought in Ukraine, foreign fighters who have returned to their home countries and fought in the ranks of Russia are especially now a security threat – “In practice, they are Russian agents.” (16)

The same evasion on the part of our authorities was already noticeable years ago, when I made a request for an investigation into the activities of Johan Bäckman and Janus Putkonen. I covered the case in more detail in my blog on December 4, 2021. For those who can’t read the blog, I state that the National Prosecution Authority decided that there is no reason for a preliminary investigation. I was hoping that tšuhna has caught on since then, but I’m afraid I’m wrong. The Russians are still laughing at the naive tšuhna!

 

Marko

 

Sources:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (Behind paywall). 

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html 

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 


*: When analyzing the networks of people of Russian background living in Finland, it is also revealed that at least some of them have connections with the Russian imperialist Russian Imperial Movement, or RIM, headquartered in St. Petersburg. As well as to members of RIM who have fought in the Russian forces in eastern Ukraine.

RIM organizes military training for various groups in St. Petersburg and the Leningrad region. The courses organized by it have also been attended by members of the Nordic Resistance Movement. I would not consider it impossible that Russians living in Finland would go to RIM’s camps to train. Yes, maybe at these camps they practice that “airsoft”!

Note – In the near future, I will translate the continuation of this blog into English, where I will be more specific about the connections of Russians living in Finland to Russian extremists, such as the Russian Imperial Movement.


#StandWithUkraine 


perjantai 18. elokuuta 2023

Julma Meri

 

Lainaan kirjoitukseni otsikon Nicholas Monsarratin bestselleriltä Julma meri. Kirjoitustani ja Montsarratin toisen maailmansodan saattuesodankäynnin kuvausta yhdistää meri – Montsarratin teoksessa pohjoinen Atlantti saattuesodankäynnin näyttämönä on äärimmäisen epäinhimillinen ja hyytävä taistelutanner, jossa sotaa käytiin ilmassa, meren pinnalla kuin myös pinnan alla. Kirjoitukseni ”julma meri” on julma aivan toisella tapaa. Mustameri Venäjän hyökkäyssodan näyttämönä on osoittanut julmuutensa omalla tapaa, se on myös paljastanut mihin ennalta-arvattavuus, puutteellinen koulutus ja toisaalta yllätyksellisyys, uusien asejärjestelmien ennakkoluuloton käyttö voi johtaa. Olemme tilanteessa, jossa maa – Ukraina, jonka laivaston ydinosat Venäjän on onnistunut tuhota tai tehdä toimintakyvyttömiksi tavalla tai toisella, on onnistunut kiistämään meriherruuden Venäjän Mustanmeren laivastolta ennakkoluulottomalla ja innovatiivisella operoinnilla, jossa erilaiset miehittämättömät alukset ovat keskeisessä roolissa.

Voimme pohtia, että mikä rooli Käärmesaaren taistelulla Venäjän laajan hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina oli sille, että se on menettänyt absoluuttisen meriherruuden Mustanmeren alueella? Venäjän  koko Ukrainaan kohdistunut offensiivi alkoi 24. helmikuuta 2022, ilmahyökkäyksen alkaessa lähes välittömästi Vladimir Putinin kello 04:00 pitämän puheen jälkeen, vastaavasti taistelu Käärmesaaresta  (ukr. Острів Зміїний) alkoi samaisen päivän illansuussa. (1) Helmikuun 24. 2022, kello 18:00 aikaan Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti Käärmesaaren joutuneen hyökkäyksen kohteeksi Venäjän Mustanmeren laivaston ohjusristeilijä Moskvan ja partioalus Vasily Bykovin tulitettua saarta ultimaatumin seurauksena. Myöhemmin samaisena iltana Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti kaikkien yhteyksien saaren puolustajiin katkenneen, ja myöhemmin yöllä venäläisen maihinnousuosaston nousseen maihin saarella Venäjän Mustanmeren laivaston ja ilmavoimien (tai laivaston ilmavoimien) pommitettua saarta ennen maihinnousua.

Venäjä maksoi kovan hinnan Käärmesaaren hallinnan menettämiseen päättyneestä saaren miehittämisestä. Luonnollisesti merkittävin menetys oli Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan menetys 14. huhtikuuta 2022. (2) Ukraina laukaisi ohjusristeilijä Mosvkaa kohti kahdesta kolmeen R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta. Moskvaan osui kaksi pintamaaliohjusta upottaen aluksen, samalla ukrainalaisen rajavartija Roman Hrybovin legendaarinen lausahdus – Русский военный корабль, иди на хуй! – sai aivan uuden merkityksen. Ohjusristeilijä Moskvan uppoamisen myötä Venäjän Mustanmeren laivasto menetti muutakin kuin lippulaivansa, huomattavan määrän kapasiteettia.

En kuitenkaan tällä kertaa ryhdy kertaamaan Käärmesaaren taistelua tämän tarkemmin. Viime vuonna kirjoittamassani blogissa kävin läpi Käärmesaaren taistelun, joka päättyi 30. kesäkuuta 2022 Venäjän vetäydyttyä saarelta Ukrainan pitkään jatkuneen kampanjan päätteeksi. (3) Kampanjan, jonka kuluessa saarelle sijoitettuja joukkoja tulitettiin maalta ja ilmasta käsin, ja jonka kuluessa Ukrainan onnistui pääasiassa lennokkiaseellaan romahduttaa Venäjän merihuolto miehitetyltä Krimin niemimaalta Käärmesaarelle. Taistelussa Käärmesaaresta Venäjä menetti Moskvan ohella muitakin aluksia, kuten Spasatel Vasily Bekh-nimisen erikoishinaajan, joka upposi 17. kesäkuuta 2022 kahden Harpoon-meritorjuntaohjuksen osuttua alukseen; useita  Project 03160 eli Raptor-luokan partioveneitä sekä yhden Project 11770 eli Serna-luokan maihinnousuveneen, joka tuhottiin (upotettiin) Käärmesaaren laituriin toukokuun 6. 2022 Ukrainan Bayraktar TB2 lennokilla toteuttamassa ilmaoperaatiossa.

Taistelu Käärmesaaresta paljasti Venäjän Mustanmeren laivaston operointikyvyn rajallisuuden. Jo Moskvan upottaminen huhtikuussa 2022 heikensi merkittävästi Venäjän kykyä suojella Käärmesaaren huoltoreittiä, saaren menettämisen myötä Venäjältä riistettiin operointikyky läntisellä Mustallamerellä. Eikä Venäjä ole kyennyt ottamaan menettämäänsä merialuetta uudestaan haltuunsa. Ukrainan suoritettua viime vuonna ensimmäiset operaationsa miehittämättömillä pinta-aluksilla (USV) Venäjän miehittämän Krimin niemimaan läntisellä rannikolla, kohdistaen operaationsa Sevastopolin satamaan, (4) näytti siltä, että Venäjä menettää herruuden miehittämäänsä Krimin niemimaata ympäröivällä merialueella. Ukraina ei ole kyennyt estämään Venäjän operointia merellä täysin, mutta miehittämättömien pinta-alusten sekä lennokkien toistuvilla Sevastopoliin kohdistuvilla operaatioilla se on saanut aikaan sen, että Venäjä ei enää hallitse merta, josta seuraa myös se, ettei Venäjä kykene enää täysin vapaasti operoimaan etenkään Krimin niemimaasta länteen sijaitsevilla merialueilla.

Tästä ei välttämättä koituisi Venäjälle ongelmia, jollei se olisi vetäytynyt tänä kesänä Mustanmeren viljanvientisopimuksesta ja uhannut laittaa Ukrainan satamia Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella saartoon. Kyetäkseen luomaan ja ylläpitämään pitävää merisaartoa tarvitaan pinta-aluksia operoimaan merellä, mikä taasen antaa Ukrainalle mahdollisuuden operoida niitä vastaan miehittämättömillä pinta-aluksilla jopa satojen kilometrien päässä ulkomerellä. Venäjän uhkauksista huolimatta saartoa on jo rikottu useamman kerran, toisaalta viime viikolla venäläisjoukot nousivat Sukru Okan-nimiseen rahtilaivaan Mustanmeren lounaisosassa. (5) Olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa Venäjän on siirryttävä operoimaan Mustanmeren etelä- ja lounaisosiin Ukrainan USV-laivaston ulottumattomiin? Mikä voi tuottaa ongelmia myös Venäjälle, sen operoidessa kansainvälisillä merialueilla kansainvälisten sopimusten vastaisesti ja vieläpä lähellä Mustanmeren rannikon puolustusliitto Naton jäsenvaltioita.

Ukrainalainen ’Sea Baby’ USV, kuvakaappaus Оперативний ЗСУ jakamalta videolta.











Venäjän asemaa heikentää Ukrainan kyky operoida miehittämättömillä pinta-aluksilla huomattavan kaukana ”kotivesiltä”. Tästä Ukraina on antanut Venäjälle jo lukuisia oppitunteja tämän kesän kuluessa, kuten suorittamalla 17. heinäkuuta (2023) miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen siltaa vastaan. (6) Iskussa silta vaurioitui pahoin. Elokuun 4. ja 5. päivä nähtiin Ukrainan seuraavat merkittävät USV-laivastolla suorittamat operaatiot. 

Ukrainan ja Venäjän operaatioita ja vaikuttamista Mustanmeren alueella, kesä 2023.













Elokuun 4. päivänä kohteena oli Novorossijskin satama. (7) Operaatio toteutettiin useammalla miehittämättömällä pinta-aluksella, yhden aluksista osuessa Project 775 eli Ropucha-luokan maihinnousualus Olenegorsky Gornyak’iin. Ennen suurhyökkäystään 24. helmikuuta 2022, Venäjä siirsi Itämeren ja Pohjoisen laivaston Ropucha-luokan maihinnousualuksia Mustanmeren alueelle. Iskussa pahoin vaurioitunut Olenegorsky Gornyak kuului Mustallemerelle siirrettyjen alusten joukkoon. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka kauan iskussa vaurioitunut alus on korjattavana. Riippuen vaurioista, on hyvinkin mahdollista, että alus on poissa vahvuudesta vuosia (vrt. Jamalin korjaus vaurion jälkeen).

Heti seuraavana yönä, 5. elokuuta 2023, Ukraina toteutti yhdellä – mahdollisesti useammalla – miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen eteläpuolisella merialueella, noin 20 kilometriä salmen suulta etelään. (8) Kyseisessä onnistuneessa operaatiossa kohteena oli Venäjän lipun alla purjehtinut säiliölaiva SIG. (9) Alus vaurioitui iskussa. Kohteena ollut säiliölaiva SIG kuljetti pääasiassa polttonesteitä Venäjän ja Syyrian väliä, alus on rekisteröity siviilialukseksi. Se on kuitenkin ollut vuosien ajan osa Venäjän asevoimien ja muiden Syyriaan sijoitettujen joukkojen logistista ketjua. Alus on myös sanktioitu Yhdysvaltojen toimesta vuodesta 2019.

Huomio näissä operaatioissa kohdistuu siihen, että Ukrainan onnistui toteuttaa operaatio venäläiseen kohteeseen yli 700 kilometrin päässä Odesan alueelta. Operaatioissa Ukraina pystyi ohittamaan Kertšinsalmessa tai salmen alueella kuin myös Novorossijskin satamassa Venäjän puolustusjärjestelmät ja vaurioittaa kohdetta. Operaatio Novorossijskin satamassa ei ollut ensimmäinen laatuaan, poikkeuksena aiempiin, venäläisille aiheutetut tappiot olivat tällä kertaa olennaisesti merkittävämmät. Operaatiot paljastivat venäläisten puolustusjärjestelmien puutteita, Kertšinsalmessa sillan suojana toimivat järjestelmät kyettiin ohittamaan – Ukraina on osoittanut siltaa kyettävän vaurioittaa myös ilmasta tai mereltä käsin maanteitse toteutetun operaation lisäksi. On todennäköistä, ettei Ukrainan tarkoituksena edes ole sillan tuhoaminen – ainakaan vielä. Toistaiseksi säännöllinen siltaan kohdistuva vaikuttaminen voi palvella Ukrainaa eniten, sellaisten operaatioiden sitoessa Venäjän voimaa alueelle puolustustoimiin. Voimaa ja resursseja, joita maa mahdollisesti tarvitsisi muuallakin.

Se, miksi Ukrainan on onnistunut läpäistä venäläisten puolustusjärjestelmät lukuisia kertoja kaukaisemmissakin kohteissa tuskin on seurausta vain yhdestä syystä. Käytössä olevien järjestelmien puutteiden rinnalla taustasyinä lienee järjestelmiä käyttävän henkilöstön koulutuksen puutteellisuus yhdistettynä välinpitämättömyyteen annetun tehtävän suorittamista kohtaan, unohtamatta myöskään kaikkialle levinnyttä korruptiota, joka vaikuttaa myös edellisiin syihin. Novorossijskiin kohdistuneen iskun jälkeen Ukraina on viestinyt sen suuntaisesti, etteivät muutkaan Mustanmeren itärannikon venäläiset satamakaupungit ole turvassa. Venäläisten puolustusjärjestelmät joutunevat vastaisuudessa koetukselle!

Merisaarron rinnalla Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan Ukrainan viljanvientikykyyn pommittamalla sen Mustanmeren rannikon sekä Tonavan varren satamia. Odesan satamaan Venäjä vaikutti hyökkäyssodan alkuvaiheessa ennen viime vuonna sovittua viljanvientisopimusta, irtauduttuaan sopimuksesta jokin aika sitten Venäjä on lisännyt Odesan satamaan ja kaupunkiin kohdistuvaa vaikuttamista. Kaupunkiin ja satamaan on isketty yksistään tämän kesän kuluessa lukuisia kertoja risteilyohjuksilla sekä iranilaisvalmisteisilla itsemurhalennokeilla. (10) Odesan sataman ohella Mustanmeren rannikon satamista aktiivisen vaikuttamisen kohteena on ollut muun muassa Mykolajivin satama. Mustanmeren satamien ohella Venäjä on toteuttanut lukuisia iskuja Odesan alueen (oblast) Tonavaan rajoittuviin eteläosiin, joissa kohteina ovat olleet satamat ja viljavarastot Ismailissa mutta myös Renissä. (11 ja 12) Iskiessään Tonavan varrella sijaitseviin kohteisiin, Venäjä on käyttänyt iranilaisvalmisteisia itsemurhalennokkeja.

Vaikuttaessaan Ukrainan viljanvientikapasiteettiin Venäjä taiteilee myös veitsen terällä. Samalla kun se vaikeuttaa viljan laivaamista Ukrainasta maailmalle, se myös tuhoaa pommituksilla viljaa, josta siihen ystävällismielisesti (tai neutraalisti) suhtautuvat maat ovat riippuvaisia. Merisaartoon ja ohjushyökkäyksiin liittyy myös riski voimankäytön ulottumisesta Naton jäsenvaltion alueelle, ukrainalaiset satamakaupungin Tonavan varrella sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä Naton jäsenmaa Romaniasta. Jo nyt romanialaissiviilit kertovat ohjushyökkäysten vaikutusten ulottuvan Romanian alueelle, toistaiseksi virallinen Romania tai Nato eivät ole ottaneet näiltä osin asiaan kantaa. Mikäli selkeää (tahatontakin) vaikuttamista ilmenee, eikä Romania tai Nato ota asiaan kantaa, voidaan tällainen hiljaisuus tulkita Moskovassa aivan väärin. Se voidaan tulkita pelkuruutena, mikä voi yllyttää Venäjää venyttämään rajoja entistä enemmän. Kuten on todettu, Venäjä kunnioittaa vain ja ainoastaan voimaa!

Sillä, että Ukrainan onnistui ensin pakottaa kampanjallaan Venäjä vetäytymään Käärmesaarelta reilu vuosi sitten ja tämän jälkeen sen onnistui riistää meriherruus Venäjältä Mustallamerellä lopullisesti, voi olla kauas kantoisia seurauksia. Käärmesaaren taistelun myötä toteutui Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin elokuussa 2021 lausuma saaresta –

This island, like the rest of our territory, is Ukrainian land, and we will defend it with all our might.” (13)

Mutta historian jää myös Aleksander Duginin 25. helmikuuta 2022 kirjoittama toteamus: “Who controls the Snake (island), controls the course of world history”. (14)

Ehkäpä kuvaavaa Venäjän jo yli vuoden kestäneelle ”erikoisoperaatiolle”, että sen merimahti Mustallamerellä karahti vähäisen tuulenpieksämän saaren kallioihin. Saaren, jolla on pituutta enimmillään 662 metriä ja leveyttä 440 metriä, ja jossa on kovin niukasti kasvillisuutta suojaa antamassa.

 

Marko

 

Lähteet:

2. Suomen Sotilas 3/2022: Kuinka ohjusristeilijä Moskva upotettiin s. 79.

Kirjoituksessa lähdeaineistona hyödynnetty myös H. I. Suttonin Covert Shores-verkkosivua sekä ukrainalaista Militarnyi-portaalia ja lukuisia Novorossijskin satama iskusta sekä Kertšinsalmen operaatioista julkaistuja kuvia ja videoita (kuten 15; 16; 17). 



lauantai 12. elokuuta 2023

”Pienet vihreät miehet” Valko-Venäjällä –

 

tikari lännen kurkulla?

Juhannuksen aikaan näimme venäläisen ”juhannusnäytelmän” ensimmäisen osan – toista osaa emme ole vielä nähneetkään. Tämän ensimmäisen osan keskiössä oli Jevgeni Prigožin ja hänen omistamansa palkkasotilasyhtiö PMC Wagnerin taistelijat, jotka tekivät näyttävän (ja maan asevoimia sekä turvallisuuskoneistoa nöyryyttävän) rynnäkön kohti Moskovaa. (1) Kyseisen näytelmän sovittelijana esiin astui Valko-Venäjällä vaalit vuosia sitten varastanut, maan itsevaltainen johtaja Aljaksandr Lukašenka. (2) Näytelmän päätyttyä tapahtunut on herättänyt kysymysten ohella runsaasti ihmetystä, eikä vähiten siksi, että PMC Wagnerin omistaja Jevgeni Prigožin jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut – ainakaan hän ei ole vielä pudonnut ikkunasta tai nauttinut kohtalokasta annosta teetä.

Venäjän johto ei myöskään ole ryhtynyt mihinkään näkyviin ja merkittäviin toimiin PMC Wagneria vastaan, jollei sellaiseksi lasketa Pietarin Wagner-keskuksen ratsaamista ja PMC Wagneriin kuuluvien joukkojen siirtoa Venäjän puolustusministeriön alaisuuteen. Pieni näpäytys Prigožinin sormille, ei juuri muuta! PMC Wagnerin taistelijoita siirtyi juhannusnäytelmän päätteeksi Valko-Venäjälle, jossa heitä ei Lukašenkan hallinnon toimesta kovinkaan suopeasti otettu vastaan. Ilmeisesti osa PMC Wagnerin taistelijoista on jo palannut Venäjälle Lukašenkan kieltäydyttyä rahoittamasta heitä. (3) Toisaalta satelliittikuvien perusteella PMC Wagnerin Tselissä, Valko-Venäjällä, sijaitsevaan tukikohtaan on tullut merkittäviä määriä lisää kalustoa elokuun 1. päivän ja 9. päivän välillä. (4) Mikäli Venäjälle on palannut Valko-Venäjältä merkittäviä määriä PMC Wagnerin taistelijoita, onko Venäjän hallinnolla joitain suunnitelmia heidän varalle? Tarvitaanko heitä mahdollisesti jollain muulla taistelukentällä?

PMC Wagnerin tukikohta Tselissä, Valko-Venäjällä.











Nigerissä vallan kaappasi ryhmä, joka näyttää suhtautuvan suopeasti Venäjään. PMC Wagnerin siirtymisestä vallan kaappaajien tueksi puhutaan, mikä olisi luonteva kehityskulku Venäjän Afrikan kolonisaatio-operaatiossa. Nigerissä on jo järjestetty PMC Wagneria sekä Jevgeni Prigožinia tukevia mielenilmauksia, tiedä sitten kuinka spontaaneista mielenilmauksista on kyse. (5) PMC Wagnerin palkkasotilaita on mantereella useammankin valtion alueella, muun muassa Nigerin läntisessä naapurimaassa Malissa. Tapahtumat Afrikan mantereella osoittavat myös sen miksi Venäjän hallinto ei ole ryhtynyt näkyviin vastatoimiin palkkasotilaita vastaan: Venäjä tarvitsee heitä omien operaatioidensa toteuttajana. Nyt vielä enemmän kun ”erityisoperaatiosta” Ukrainaan on tullut täydellinen mahalasku, eikä asevoimien tai turvallisuuskoneiston joukkoja ole samalla tapaa irrotettavissa kriisipesäkkeisiin kuin ennen. Venäjä tarvitsee tulevaisuudessa ”pieniä vihreitä miehiä” aiempaa enemmän. Palatkaamme takaisin Valko-Venäjälle.

Valkovenäläisiä sotilaita yhdessä PMC Wagnerin palkkasotilaiden kanssa harjoituksissa rajakaupunki Brestin lähellä. Kuva: Valko-Venäjän puolustusministeriö. 










Valko-Venäjä aloitti tiistaina (8. elokuuta 2023) sotaharjoitukset Suwałkin käytävän tuntumassa. (6) Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävä reilut 65 kilometriä leveä Suwałkin käytävä yhdistää Puolan Baltian alueeseen. Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan hyökkäyssodan seurauksena Kaliningradin ekslaavi on aiempaa eristetympi Venäjästä, joten on hyvinkin mahdollista, että Moskovassa on kaivettu esille karttakirjojen ohella Zapad-2017 sotaharjoituksessa kootut havainnot. Muistammehan kuinka vuosien takaisen Zapad-2017 sotaharjoituksen edellä ja aikana käytiin keskusteluja mahdollisesta skenaariosta, joka uhkaisi Puolan Baltiaan yhdistävää Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävää Suwałkin käytävää. Venäjän ja Valko-Venäjän skenaarion mukaan Zapad-2017 sotaharjoitus oli puolustuksellinen, jonka lähtötilanne oli –

tulkittavissa ’värivallankumouksen’ alkuvaiheeksi, jossa Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä oli toiminnassa kumouksellisia voimia. Ne saivat kaikkea tarvitsemaansa ulkopuolista tukea aiheuttaakseen säröjä Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitolle sekä synnyttääkseen levotonta mielialaa ja kapinamieltä Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä.” (7)

Mikäli riittävän väljästi tulkitsemme, niin voimme päätyä olettamukseen, jossa Moskovassa kokonaiskuva nähdään juuri niin päinvastoin, että heidän mielestä Valko-Venäjällä ja Venäjällä on toiminnassa kumouksellisia voimia, joita vastaan on aloitettava operaatio, jonka yksi osa saattaisi olla Suwałkin käytävän testaaminen.

Syksyllä 2021 Valko-Venäjän yhdessä Venäjän kanssa toteuttaman hybridisodan ensimmäisen vaiheen, pakolaisten ja siirtolaisten länteen ohjailun kohdalla, paine kohdistui alkuvaiheessa Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin alueen väliin jäävään Suwałkin käytävään. Seuraavassa vaiheessa, 11. marraskuuta 2021 eteenpäin siirtolaisia ryhdyttiin ohjaamaan laajemmalle alueelle Valko-Venäjän ja Puolan välisellä rajalla, vähäisemmässä määrin painetta kohdistettiin Valko-Venäjän pohjoisiin naapureihin, Liettuaan ja Latviaan. Tämän jälkeen Venäjä on aloittanut koko Ukrainan tuhoamiseen tähdänneen sotilasoperaation 24. helmikuuta 2022, ja tämän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa maa on toistuvasti rikkonut kansainvälisiä sopimuksia vastaan sekä haitannut meriliikennettä Mustallamerellä – iskien ohjuksilla raskaasti ukrainalaisiin satamiin Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella. Nämä toimet voi myös nähdä lännen testaamisena, jota Venäjä on täydentänyt ydinaseiden käytön uhkailulla. Mielestäni länsi on epäonnistunut vastauksessaan Venäjän toimiin. Se edelleen sodan eskaloinnin pelon vuoksi epää Ukrainalta asejärjestelmiä, joita rintamalla olisi tarvittu jo kuukausia – jopa vuosi sitten. Miltä tällainen pelkuruus näyttää Kremlistä päin katsoen?

Muistuttaakseni mihin tyrannian liian heppoinen vastustaminen voi johtaa lainaan Garri Kasparovia, tähdentäen samalla sitä, ettei Vladimir Putin ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Historian tapahtumat eivät suoraan sellaisenaan toistu nykyisyydessä. Samalla meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että Putinin kaltaiset totalitaarisen valtion johtajat katsovat tapahtumia aivan toisesta näkökulmasta ja heitä voi yllyttää toiminta, jonka he näkevät heikkoudenosoituksena. Lukuisten läntisten johtajien toiminta viime kuukausina ikävä kyllä ruokkii Putinin kaltaista katujen kasvattia toimimaan (vaikka Putininkin on itse tullut nöyryytetyksi, mutta se voi ajaa häntä vielä äärimmäisempiin toimiin). Näyttää jopa siltä, että tällä hetkellä läntisen yhteisön suurin ongelma ei ole heikot eurooppalaiset johtajat, kuten Saksan liittokansleri Olaf Scholz vaan Yhdysvaltojen Joe Biden, jolla ei näytä olevan kykyä tarvittavaan jämäkkyyteen sen suhteen, kuinka Venäjää tulee kohdella. Ja jos – tai kun – Joe Biden näyttäytyy Putinin silmissä heikkona, mihin se voi johtaa? Toimivatko tällaisessa tapauksessa Yhdysvaltojen edustajien lausunnot ”jokaisen tuuman” puolustamisesta riittävänä pidäkkeenä ”rajojen testaamiselle”? (9) Sanat ja teot eivät ole koheesiossa, lännen vastaus Venäjän drooni-iskuihin ukrainalaisen Izmailin satamakaupungin viljavarastoihin on ollut ponneton, siitä huolimatta, että iskuilla Venäjä on vähintäänkin hivuttanut Nato-maa Romanian ilmatilaa. Niin, Izmailista etelään, vastaranta muutaman sadan metrin päässä Tonavan toisella puolen kuuluu Romanialle.

Meidän ei myöskään pidä uskotella itsellemme, ettei Venäjä ryhdy mihinkään operaatioon Valko-Venäjän suunnalla, koska siinä ei ole järkeä. Venäjän ei pitänyt toteuttaa suurhyökkäystä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 juuri sen tähden, koska siinä ei ole mitään järkeä. Näin meille uskoteltiin vain joitain päiviä ennen hyökkäyksen alkua, vaikka Venäjä oli tuolloin siirtämässä joukkojaan hyökkäysalueille oman maaperänsä ohella Valko-Venäjällä kuin myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. Samoihin aikoihin Venäjän tulitoiminta Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin alkoi lisääntyä huomattavasti, tuli-iskujen käydessä samalla entistä provokatiivisemmiksi. Siispä lännen on oltava valmis myös niihin epätodennäköisimpiin skenaarioihin, Puola ja Liettua sekä Latvia valmistautuvatkin jo tähän.

En myöskään epäile hetkeäkään, etteikö Puola selviytyisi tarvittaessa yksinkin palkkasotilasjoukkion toteuttamasta operaatiosta, mikäli operaation näemme. Kysymys onkin siitä, että kuinka Kreml tulkitsee sellaisen tapahtuman, jossa Puolan voimankäytön rinnalla Washington tyytyy vain verbaaliseen toimintaan? Entäpä jos Suwałkin käytävän suunnalla toteutettavan hypoteettisen operaation tarkoituksena onkin testata Washingtonia?

Näin päätteeksi Neuvostoliiton marsalkka Georgi Žukovia mukaillen – puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän asevoimat toteuttaa tänä päivänä: käynnissä olevan puolustustaistelun ollessa vain valmistautumista siihen offensiiviin. Se kuinka offensiivivaiheessa lopulta käy riippuu meidän määrätietoisuudesta ja lujuudesta. Ollessamme tarpeeksi lujia, Venäjän ei ole edes mahdollista aloittaa offensiivivaihetta lähitulevaisuudessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://abcnews.go.com/International/wagner-groups-rebellion-putin-unfolded/story?id=100373557

2. https://novayagazeta.eu/articles/2023/06/27/i-told-putin-to-slow-down-lukashenka-on-pmc-wagner-rebellion-en-news 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1689780485600251904 

4. https://twitter.com/TheStudyofWar/status/1689801143067594752 

5. https://twitter.com/dana916/status/1690346838023450624 

6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009769796.html 

7. Panschin, Vladimir – ”Niin sotii kuin harjoittelee” : Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten, s. 18.

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 27-28.

9. https://www.turan.az/ext/news/2023/8/free/politics_news/en/7094.htm 


Lähteinä hyödynnetty myös Belarusian Hajun project’ia sekä Pavel Latushkan twiittiä.



maanantai 7. elokuuta 2023

Sanojen käyttö -

eli kuinka viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta, Osmo A. Wiion lakia lainatakseni.

Inspiraation kirjoituksen otsikolle antoi skottitaustaisen Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan "avaruusooppera" Aseiden käyttö, muuta yhteistä tämän ja Aseiden käytön välillä ei juuri olekaan, jollei sellaiseksi voida katsoa moraalisenpohdiskelun vivahteita, joita kirjoituksestani saattaa löytyä, mutta jollaista Kulttuuri-sarjassa oli verrattomasti enemmän.

Viime päivinä Suomessa on noussut keskusteluun Ukrainassa käynnissä oleva sota proxy-sotana. Mikä keskustelu on virinnyt liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen (persut) kyber- ja informaatioturvallisuuteen keskittyväksi erityisavustajaksi nimeämän Juha Wihersaaren (eversti, evp) nimitettyä Ukrainan sotaa proxy sodaksi eli sijaissodaksi. (ks. kuvakaappaukset alla) Kysymyksiä termin käyttö herättää sikälikin, koska hän ei näytä avaavan sitä, kuin myös siksi, että käyttöön sisältyy hyvin vihjaileva sävy, etenkin kun termin rinnalla tarkastellaan Wihersaaren muuta kommentointia ja käyttäytymistä Twitterissä, nykyisessä X:ssä. Avaan asetelmaa kuvakaappausten myötä.























Tällaisten twiittien myötä herää epäilys termin "sijaissota" käytön vilpittömyydestä, etenkin kun termin käyttöä ei perusteella millään tavalla. Eikä tehdä selväksi syytä, miksi tilanteeseen on päädytty. Termin käyttö ei näyttäisi olevan seurausta analyysistä vaan syntyy kuva, että se on muiden vaikuttimien tulos. En ryhdy spekuloimaan millaisten vaikuttimien tai syiden. Ne kun voivat toiminnan ja lausuntojen muodostaman kuvan myötä olla ihan mitä tahansa kaupankäynnistä (bisneksestä) ideologisiin syihin - Wihersaaren some käyttäytyminen synnyttää kuvan jonkin asteista autoritaaristen hallintojen ihailusta. Vähintäänkin ne näyttävät tarjoavan runsaasti "ansaintamahdollisuuksia". (1)

Viestintä ilman analyysiä herättää epäilyä.













Termin maallikkopuolustelijat, persu-henkisiä usein itsekin, käyttävät eräänä perusteena sille, että Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa on kyse proxy-sodasta, wikipedian määritelmää proxy-sodasta/ sijaissodasta. (2 ja 3) 

Nähdäkseni määritelmää tulkitaan (tarkoituksellisesti?) hyvin väljästi, niin väljästi, että tällaisen tulkinnan perusteella moni sota olisi mahdutettavissa sijaissodan muottiin. Näyttää myös siltä, että ainakin osa tulkitsijoista, joko vahingossa tai tahallisesti, jättää huomiotta yhden määrittävän tekijän, mikä käy helposti ilmi sijaissodan suomenkielisestä määritelmästä wikipediassa:

Sijaissota eli proxy-sota tarkoittaa sisällissotaa tai paikallista sotaa, johon ulkopuoliset valtiot ovat sekaantuneet tukien sodan vastakkaisia osapuolia.” (3)

Ollakseen sijaissota, Ukrainan sodassa Venäjän ei tulisi olla sodan selkeä osapuoli, vaan jonkun toisen valtion tai joukkojen tulisi sotia sen puolesta tätä sotaa. Myös englannin kielisestä artikkelista löytyy seikkoja, jotka osoittavat, että on kyseenalaista pitää Ukrainan sotaa sijaissotana. Kyseenalaista se on etenkin tapauksissa, joissa johtopäätöstä ei avata millään tapaa. Lukijalle ei kerrota perusteita termin käytölle, jolloin olettamukset ohjaavat lukijaa. 

Proxy-sota on myös kuvattu kaikessa lyhykäisyydessään seuraavalla tapaa: ”Niin sanotulla proxy-sodalla tarkoitetaan sotaa, jossa ulkopuoliset valtiot tukevat sodan vastakkaisia osapuolia.” (4)

Kuten tiedämme, Venäjä ei missään nimessä ole sodan ulkopuolinen osapuoli, joten herää kysymys, että kuka on se Venäjää tukeva ulkopuolinen valtio, joka Ukrainassa käy proxy-sotaa länttä vastaan? Lopettakaamme retorinen kikkailu tähän. 

Meidän on myös hyvä muistaa, että keväällä 2014 alkaneen sodan kuluessa nimenomaan Venäjä on turvautunut proxy-joukkoihin sotiessaan Ukrainassa asevoimiensa sekä turvallisuuskoneistonsa joukkojen rinnalla. Tällaisin keinoin se pyrki myös hämärryttämään osallisuuttaan Krimin niemimaan miehittämisessä, lähettämällä tunnuksettomia joukkoja niemimaalle helmi-maaliskuussa 2014. Näiden tunnuksettomien joukkojen rinnalla, ja niitä tukien, niemimaalla operoi Venäjän puolella erilaisia vapaaehtoisjoukkoja, kuten venäjämielisiä "aluepuolustusjoukkoja", Yön susia jne. 

Se, että Ukrainassa käynnissä olevaa Venäjän hyökkäyssotaa kuvaillaan proxy-sodaksi on siinäkin mielessä ongelmallista, että se toistaa (hiukan muunneltuna) Venäjän omaa narratiivia sotatoimille Ukrainassa. Narratiivi alkaa Euromaidanista ja etenee tuttujen tapahtumien kautta 24. helmikuuta 2022 alkaneeksi Venäjän koko Ukrainaan kohdistamaksi brutaaliksi hyökkäyssodaksi. Narratiivin historia ulottuu, Neuvostoliiton jälkeisellä ajalla, Oranssiin vallankumoukseen Ukrainassa, eli marraskuun 2004 ja tammikuun 2005 välin tapahtumille Ukrainassa.

Venäjän ulkopuolella tämän narratiivin toistajia löytyy esim. Yhdysvaltojen äärivasemmistosta (esim. tankiet) sekä sitten Donald Trumpia tukevasta laita- ja äärioikeistosta, myös salaliittoteoreetikoista (jotka usein ovat ajautuneet samaan ryhmään laita- ja äärioikeiston kanssa, jolleivat ideologisesti niihin jo aiemmin kuuluneet). Euroopassa tällaista narratiivia toistaa mielellään esim. äärivasemmisto, kuten Italian Partito della Rifondazione Comunista, jonka meppi Eleonora Forenza vieraili Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla keväällä 2017; (5) sekä Venäjän tukema ja sitä lähellä oleva laita- ja äärioikeisto, kuten Saksan AfD, Vaihtoehto Saksalle. QAnonin leviäminen Euroopassa yhdistettynä koronapandemiaan johdatti monet salaliittoteorioihin vihkiytyneet toistamaan myös vanhalla mantereella Venäjän narratiivia. 

Kokonaiskuva huomioiden, pidän nähdyssä muodossa toistettua proxy sota/ sijaissota-termin käyttöä arveluttavana toimintana, mikä heittää epäilyksen varjon ministerin erityisavustajan harteille. Hänellä voi olla perusteltu - analyysiin perustuva - syy termin käytölle, mutta nyt twiiteistä tulee ensinnä mieleen "Wiion lait", kuten -

"Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa". (6)

Luonnollisesti sitä soisi liikenne- ja viestintäministerin erityisavustajan uran alkavan paremmissa merkeissä, mutta olkoon tämä samalla meille kaikille viestinnän ja sanojen käytön osalta oppitunti viestinnästä ja sanoman vastaanottamisesta ynnä tulkinnasta.


Marko 


Lähteet:

1. https://yle.fi/a/3-8883644

2. https://en.wikipedia.org/wiki/Proxy_war

3. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sijaissota

4. https://www.kaleva.fi/hanna-smith-suurvaltojen-valinen-proxy-sota-on-enn/1701556

5. https://archive.kyivpost.com/ukraine-politics/kyiv-seek-prosecution-italian-delegates-visited-occupied-areas-donbas.html

6. https://moottori.fi/blogi/wiion-lait/