Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaalinen media. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaalinen media. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Propagandisti Putkosen kohteena Ukrainan presidentinvaalit

Suomalaisen propagandisti Janus Putkosen päivitys Ivan Putkov-tilillä 5. maaliskuuta 2019: Päätin kokeilla mitä "vaalivaikuttaminen" voisi olla. Otan kuitenkin kohteeksi Ukrainan vaalit, koska olen Suomen separatisti.

Tämän jälkeen Putkonen aloitti pienuimuotoisen vaikuttamisoperaation, johon kuuluu olennaisena osana vaaleihin liittyvän disinformaation jakaminen sosiaalisessa mediassa sekä erilaisissa venäläismedioissa tai läntisissä (konservatiivisissa) vasta- ja valemedioissa, joita Venäjä tukee tavalla tai toisella. Seuraavaksi lyhyinä havaintoina Putkosen toiminta sekä julkaisut, joissa Putkosen kampanja on positiivisesti tavalla tai toisella huomioitu.

Facebook päivityksen perusteella Janus Putkonen aloitti kampanjan maaliskuun 12. päivä avaamalla Change.org sivulla ”Stop Fake Elections in Ukraine” -kampanjan. Samana päivänä hän perusti kampanjalle sivut ja ryhmän Facebookiin.

"Stop Fake Elections in Ukraine!" lisättynä tekstillä "Propaganda Campaign!"




















Maaliskuun 13. päivä Putkonen aloitti kampanjaa tukevan blogin kirjoittamisen, (1) blogin ensimmäinen kirjoitus on ”Official Ukrainian election monitors, Azov-ultranationalists, ‘ready to punch’ violators”, kampanjointi sosiaalisessa mediassa pääsee kunnolla vauhtiin.


Seuraavina päivinä Putkonen julkaisee usealla eri kielellä kirjoitettuja blogeja hänen kampanjastaan, seuraavien päivien kuluessa blogeja julkaistaan pääasiassa englanniksi ja suomeksi.

Maaliskuun 19. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivat propagandajulkaisut Dan-News ja Lug-Info kumpikin julkaisevat kirjoituksen Putkosen kampanjasta. Donetskin alueella ”toimitettu” Dan-News otsikolla “В Европе призвали не признавать предстоящие выборы президента на Украине” ja vastaavasti Luhanskin alueella ”toimitettu” (2) Lug-Info otsikolla ”Тысячи жителей разных стран подписали петицию о непризнании выборов на Украине” (3).

Maaliskuun 21. Saksassa toimitettu, äärioikeistoa tukeva, Zuerst! julkaisee kampanjasta artikkelin ”Finne startet Petition gegen die ukrainische Präsidentschaftswahl: „Stoppt die Fake-Wahl!’.” (4) Zuerstin päätoimittaja on Venäjää voimakkaasti tukeva, Janus Putkosenkin miehitetyssä Itä-Ukrainassa tavannut, Manuel Ochsenreiter, jolla on yhteyksiä saksalaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiterin väitetään olevan Uzhorodissa sijainneen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tilaaja. Tuhopoltosta syytetään kolmea puolalaista äärioikeistoon kuulunutta miestä. (5) Uzhorod sijaitsee Taka-Karpatiassa Ukrainassa.

Putkonen ja Ochsenreiter miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kuva Putkosen ”Ivan Putkov” FB-tililtä.












Maaliskuun 22. Free West Media kirjoittaa Putkosen kampanjasta ”Are the Ukrainian presidential elections “fake”?” (6) ja seuraavana päivänä  23. maaliskuuta italialainen L’AntiDiplomatico tarttuu aiheeseen artikkelin muodossa. (7) L’AntiDiplomaticoa on kuvattu EU DisinfoLab’in katsauksessa ”Developing a disinformation detection system and sourcing it live v. 2018” seuraavasti ”a highly-followed account pushing pro-Russian content” – joten ei ihme, että Putkonen on saanut kirjoituksen julkaistua kyseisessä mediassa.

Free West Media on konservatiivinen julkaisu, jossa toisinaan lähteinä käytetään äärioikeiston julkaisuja, Media Bias/ Fact Checkin mukaan ”Overall, we rate Free West Media Right Biased and Mixed for factual reporting due to the use of poor sources”. (8) Free West Median domanin omistaa Vávra Suk, tsekkoslovakialaistaustainen ruotsalaistunut kansallismielinen poliitikko.

Seuraavien päivien aikana useita blogijulkaisuja aiheesta, samoin keskustelua sosiaalisessa mediassa – jossa myös levitetään disinformaatiota Ukrainan vaaleista keskustelijoiden toimesta Putkosen oikaisematta niitä. 














Todennäköisesti tässä keskustelussa osallistujat ovat sekoittaneet toisiinsa vaalit vapaassa Ukrainassa ja miehitetyssä Itä-Ukrainassa, jossa alueella järjestettyihin vaaleihin ETYJ ei ole – tunnetuista syistä johtuen – lähettänyt vaalitarkkailijoita, sen sijaan Ukrainassa järjestettävien presidentinvaalien valvontaan ETYJ tuttuun tapaan osallistuu.

Itä-Ukrainassa miehitetyn Luhanskin alueella paikallinen media tekee uutisia Putkosen kampanjasta ja sen kokemista vaikeuksista – kuten siitä, että kampanjaan osallistuneiden kannattajien lukumäärän yllättävään pienenemiseen kampanjan edetessä. Palaan edelliseen aiheeseen tuonnempana.

Maaliskuun 26. Janus Putkonen Ivan Putkov tilillään kirjoittaa seuraavan päivityksen:

”Luganskin päämies oli kuullut tänään adressista ja sen vaikeuksista. LPR hallinnosta tuli kiitos ja kutsu sunnuntain tapahtumiin” – Luhanskin sunnuntaisista tapahtumista en tiedä, mutta Donetskissa kymmenillä linja-autoilla kansalaisia kootaan mielenosoitukseen vastustamaan Ukrainan vapaita vaaleja. Donetskin alueella eräillä työpaikoilla osallistuminen mielenilmaukseen on työpaikan menettämisen uhalla pakollista.

Ja samana päivänä Lug-Info kirjoittaa jälleen kerran keräyksen kokemista ongelmista:

”Администрация сайта change .org уменьшает количество подписей под международной петицией Stop Fake Elections in Ukraine - - Об этом сообщил инициатор документа, журналист из Финляндии Янус Путконен.” (9)

Ja 28. maaliskuuta blogikirjoituksessa “Dozens of public figures worldwide supported the petition ‘Stop Fake Elections in Ukraine!’” Janus Putkonen luettelee joukon suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä, joita hän kutsuu ”public figures” (julkisuuden henkilöiksi) – toki joukossa on muutamia muistiin jääneitä nimiä, kuten salaliittoteoreetikko – DONi Newsissäkin Putkosen alaisuudessa työskennellyt – Jarmo Ekman Suomesta, ideologisesti äärioikealla oleva itävaltalainen Patrick Poppel, Gunnar Lindeman AfD:stä, tai suomalainen Jon Hellevig, jota kirjoituksessa kutsutaan politiikan tutkijaksi/analysoijaksi. Koulutukseltaan Hellevig kuitenkin on oikeustieteen kandidaatti.


Putkosen ongelma – vai onko sitä edes

Putkonen on Facebook-päivityksissään epäillyt useamman kerran läntistä salaliittoa syystä, että hänen aloittamasta adressista katoaa säännöllisen väliajoin allekirjoituksia (ts. allekirjoittaneiden lukumäärä putoaa toisinaan). Ensinnä mietin, että miksi Change.org ryhtyisi kampittamaan Putkosen kansalaisadressia? Ei miksikään, ei siihen ole mitään syytä niin kauan kun sääntöjä ei rikota. Kuvakaappausten avulla Putkonen koettaa todistaa, että allekirjoittajien lukumäärä pienenee säännöllisesti, ja jos oletamme, että näin oikeasti käy, niin eräs ”Matt” on kokenut saman ja hänen tiedusteluihin vastattiin seuraavalla tapaa:

"Hi again, Matt:
I wanted to follow up with you again today and say that I heard from our folks that the signature difference came from two sources: the removal of fraudulent signatures, as I mentioned earlier, and/or signatures being removed automatically due to invalid addresses.
Apologies for any alarm or confusion this has caused. Let me know if you have other questions!" (10)

Allekirjoitusten katoamiseen ei siis tarvita salaliittoa, riittää, että sähköpostiosoite ei toimi, jolloin allekirjoituksen siivotaan automaattisesti, tai allekirjoitus on vilpillinen. Jostain syystä pidän uskottavana myös Putkosen kokeman ongelman kohdalla sitä, että syy on jompikumpi edellä mainituista salaliiton sijaan. Ei liene yllätys, että juuri MV-lehti on huomioinut tämän ongelman olemassa olon. (11)


Yhteenvetoa

Putkonen on jakanut runsaasti kansalaisadressiinsa liittyvää materiaalia Facebookissa, kummallakin tilillä sekä ryhmässä ja seinällä. Sen jälkeen, kun Putkosen originaali tili bannattiin 30 vuorokauden ajaksi, on hän siirtynyt yksinomaa Ivan Putkov tilin käyttöön.

Twitterissä Stop Fake Elections in Ukraine tilillä on vain 8 seuraajaa, ja 29. maaliskuuta klo. 02:25 mennessä tililtä on tehty 60 twiittiä, ja näistä twiiteistä vain muutama on jaettu eteenpäin. Voidaan siis sanoa, että Twitterissä menestys ei ole päätä huimaava.

Kampanjan kuluessa Fake Elections in Ukraine, March 31, 2019 -sivulla on julkaistu yhteensä 37 erilaista artikkelia ja kirjoitusta, jotka tavalla tai toisella sivuavat Ukrainan vaaleja, osa kirjoituksista on käytännössä uutisista uudelleen kirjoitettuja ja osassa agendaa painotettu, mikä näkyy esimerkiksi verratessa Putkosen sivulle kirjoitettua artikkelia ”Fake Elections in Ukraine: Five Main Fraud Techniques” 112.international -verkkosivulla julkaistuun artikkeliin ”Ukraine's key election fraud technologies”. (12 ja 13)

Itse kampanja on esitelty yhdeksällä eri kielellä, ei kuitenkaan ukrainaksi.

Stop Fake Elections in Ukraine Facebook sivuilla on seuraajia yhteensä 493 ja Stop Fake Elections in Ukraine -ryhmään kuuluu 292 jäsentä, joista vain ”kourallinen” näyttää liittyneen ryhmään itse loppujen ollessa Putkosen ja muiden ylläpitäjien lisäämiä, joista yksi on todennäköisesti keksitty henkilö (profiilikuvassa näyttelijä Jim Carrey).

Stop Fake Elections in Ukraine! VK-tilillä on 33 seuraajaa (29.3.2019).

Mikäli jätetään huomiotta Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden mediat, muutoin Putkosen kampanjan näkyvyys on ollut varsin vähäistä ja tästä näkyvyydestä kampanjaa positiivisesti käsitelleet kirjoitukset on julkaistu voimakkaasti Venäjän narratiivia toistavissa medioissa, kuten aiemmin mainitsin, Suomessa MV-lehti on julkaissut kampanjaan liittyvän Putkosen taustoittaman ”uutisen”.

Stop Fake Elections in Ukrainen Facebook-sivulla ja Facebook-ryhmässä, kuin myös blogisivustolla, jaetaan kansalaisadressiin liittyvän aineiston ja materiaalin ohella myös aineistoa sellaisilta englannin kielisiltä sivuilta, jotka tiedetään venäläispropagandan jakokanaviksi. Tällaisesta voidaan mainita esimerkkinä Fort Russ Newsin video ”March 31st Ukrainian Elections Are A Parade Of Clowns”, jonka toteuttajana on Putkosen tuttu miehitetystä Donetskista, juopotteleva propagandisti Russell "Texas" Bentley.

Havaintojeni perusteella on vaikea sanoa ehdottomalla varmuudella, onko Putkosen kampanja osa laajempaa Venäjän johtamaa kampanjointia, vai onko kyse lähinnä paikallisella tasolla toteutetusta, jopa hyvinkin itsenäisestä, operaatiosta. Putkosen on kontaktiensa ansiosta mahdollista toteuttaa hyvinkin omaehtoinen kampanja, ja se, että tämä kampanja ei ole huomattavaa näkyvyyttä saanut venäläismedioissa on nähdäkseni eräs osoitus siitä, että kyseessä on paikallinen operaatio, jonka avulla on tarkoitus heittää varjo Ukrainan tulevien vaalien ylle.

Aiemmin maaliskuussa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU kertoi paljastaneensa Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin operoivan informaatio-operaatioihin erikoistuneen ryhmän ”Safiirin” (ukr. сапфір). Ryhmän tehtävänä olivat Ukrainan vastaiset informaatiokampanjat esim. sosiaalisen median ja erilaisten verkkosivujen kautta. Ryhmä perusti Ukrainan vastaisten sivujen ohella näennäisesti pro-Ukraina sivuja, ryhmä loi 50 erilaista ”tiliä” sekä 130 erilaista online-ryhmää informaatiokampanjassa, jonka eräänä kohteena oli Ukrainan presidentti, hallinto ja poliittinen eliitti. Ryhmä oli venäläisen aktiivipalveluksessa olevan GRU:n (nyk. GU) everstiluutnantin komennossa. (14) Putkosen projektin tarkoitus on voinut olla täydentää tällaista laajempaa operaatiota, syöttää etenkin länteen disinformaatiota Ukrainan vaaleista ja synnyttää kuvaa siitä, että vaaleilla ei ole laajaa kansainvälistä tukea – vahvistaa Venäjän narratiivia.


Marko


















perjantai 6. lokakuuta 2017

Ukraina Venäjän sodankäyntilaboratoriona

The Wall Street Journalissa julkaistiin eilen laaja uutiskatsaus ”Russia Targets NATO Soldier Smartphones, Western Officials Say”, (1) joka alkaa seuraavalla tapaa:

”Russia has opened a new battlefront with NATO, according to Western military officials, by exploiting a point of vulnerability for almost all allied soldiers: their personal smartphones.”

Venäjän viranomaistahot kieltävät olevansa näiden “hyökkäysten” takana, kuitenkin läntisten viranmaistahojen mukaan:

”U.S. and other Western officials said they have no doubt Russia is behind the campaign. They said its nature suggests state-level coordination, and added that the equipment used, such as sophisticated drones equipped with surveillance electronics, is beyond the reach of most civilians.”

The Wall Street Journalin katsauksessa esille nousseet menetelmät ja toimintatavat ovat tuttuja Ukrainan sotaa tarkemmin seuraaville, katsauksessa huomiota kiinnitettiin erityisesti matkapuhelimiin ja niiden haltuunottoon – mitä sitäkin on havaittu toteutetun Ukrainan sotatoimialueella Ukrainalta miehitetyiltä alueilta käsin.

Ukrainan sotatoimialueella Venäjän asevoimien yksiköt turvautuvat laajaan joukkoon muitakin keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan joko suurempaan joukkoon ukrainalaissotilaita tai vaihtoehtoisesti vaikutusyritys on hyvin henkilökohtaista, joko sosiaalista mediaa tai matkapuhelinta hyödyntäen.

Ukrainan sodassa ensimmäiset rintamajoukoille kohdennetut häiritsevät ja uhkaavat tekstiviestit lähetettiin konfliktin – sodan – alkuhetkillä vuoden 2014 puolella. Viestien tarkoituksena oli romahduttaa rintamalla taistelevien joukkojen moraali, vaikuttaa sotilaiden psyykeseen – saada heidät epäilemään sodankäynnin mielekkyyttä. Viestit olivat kohdennettuja tietylle alueelle, sotilaat saivat niitä, vaikka alueella ei ollut toimivaa matkapuhelinkenttää, mikä tukee sitä päätelmää, että viestit lähetettiin elektronisen sodankäynnin järjestelmillä (elso). (2)


Helmikuussa 2017 Avdiivkan ympäristössä, Donetskin pohjoispuolella, käytiin raskaista taisteluita useiden viikkojen ajan. Tuolloin Venäjän voimakkaalla tuella ukrainalaisjoukot yritettiin häätää pois kaupungin ympäristöstä kuin myös itse kaupungista. Myös tuolloin ukrainalaisjoukoille kohdennettiin lukuisia kertoja erityyppisiä tekstiviestejä. Viestien tyylilaji oli usein seuraava: ”Et ole muuta kuin lihaa komentajillesi!” tai ”Ruumiisi löytyy, kun lumi sulaa!”

Kuvakollaasi Christopher Millerin twiitistä 2. helmikuuta 2017. Tekstiviestejä, jollaisia ukrainalaissotilaille kohdennettiin tuolloin. (3)
















Toimittaja Raphael Satterin twiitistä.

























Toimittaja Raphael Satter (@razhael) twiittasi toukokuun 11. 2017: ”This is the kind of thing that pops up on Ukrainian soldiers' smartphones when they're at the front. I've documented 40+ such SMS messages.”

Hybrid warfare handbookissa on kuvattu edellä kerrottua toimintaa ja tapahtumia yksityiskohtaisesti. Ukrainalaisjoukot ovat myös saaneet tykistökeskitysten jälkeen puhelimiin viestejä, joiden sisältönä oli mm. ”Nautitteko esityksestä?” – niiden lisäksi sotilaiden matkapuhelimiin on lähetetty kuvia esim. perheenjäsenistä, jolloin viestintä on kohdennettu yksilötasolle saakka ja lähettäjän on täytynyt nähdä olennaisesti enemmän vaivaa verrattuna ”joukkoviesteihin”. Henkilökohtainen – kohdennettu viestintä – aiheuttanee vastaanottajassa voimakkaamman reaktion verrattuna joukkoviesteihin, joiden voima on määrässä ja jos sellaisia tulee päivien tai viikkojen aikana useita, myös se voi vaikuttaa ainakin osaan vastaanottajista. Tehokkain keino tällaista vastaan taisteluun olisi kaikkien kännyköiden tai tablettien takavarikointi rintamalle sijoitelluilta joukoilta, kuinka helppoa se sitten on nykyaikana, jolloin moni on ”kasvanut” puhelin kädessä? Mikäli tällainen vastakeino otettaisi käyttöön, tulisi miehistölle järjestää keino viestiä kotiin säännöllisesti.

Venäjä on yrittänyt vaikuttaa myös selustaan sotilaiden omaisiin ja läheisiin sosiaalisen median välityksellä sekä muulla propagandalla, vaikuttamisena voitaneen myös pitää sotavankien julmaa kohtelua, jollaisella pyritään vähentämään halukkuutta lähteä sotimaan ja toisaalta synnyttää omaisissa voimakas tunnereaktio, jonka seurauksena omaiset yrittäisivät vaikuttaa sotilaisiin taistelumoraalia heikentävällä tavalla. Ukrainassa kiellettiin ennen kesää venäläisen sosiaalisen median, venäläisen hakukone Yandexin sekä sähköpostiohjelma Mail.ru:n käyttö – sen ohella, että ainakin osa niistä on Venäjän hallinnon työkaluja, ovat ne myös tarjonneet lisäväylän tiedonhankinnan ohella vaikuttamiseen. (4) Sääntöjen ja rajoitusten avulla käyttäjiä on pyritty ohjailemaan toisten sosiaalisten medioiden pariin. Kuukausi kiellon jälkeen – kesäkuun puolella – DFRLabin katsauksessa VK Vanishing in Ukraine? todetaan:

”Our data shows us that many Ukrainians living on the front lines of the war in the Donbas are migrating to Facebook from VK.
…
While there has been a noticeable shift in Ukrainian user engagement on Facebook and disengagement from VK, it is important to not overstate this shift, as VK is still far more popular than Facebook throughout Ukraine.”

Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan rintamalla taistelevien ukrainalaisten taistelutahtoon viestinnällä, joka antaisi ymmärtää valtiojohdon hylänneen heidät tai tehneen sopimuksia heidän vihollisen eli ”kansantasavaltojen” tai Venäjän kanssa.

Kuvakaappaus English Lugansk - @loogunda  - twittertililtä.












Yksittäisellä viestillä ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta esim. tammi-helmikuussa Avdiivkan alueella venäläisjoukot kohdistivat lukuisia eriasteisia kampanjoita ukrainalaisjoukkoihin, josta seuraa se, että määrällä voi olla jo vaikutusta, jos ei muuta se ärsyttää ja hermostuttaa ja sitä kautta vaikuttaa mielialoihin. Sotilas, joka ei ole keskittynyt täysillä tehtäväänsä voi rintamaolosuhteissa tehdä sen ratkaisevan virheen, jonka seurauksena voi vaarantua – ei pelkästään hänen – vaan myös taistelutovereiden henki.

Näiden tekstiviestien lähettämiseen Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainassa esim. RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin yksikköä, joka hyödyntää kerrallaan kolmea Orlan-10 tiedustelulennokkia häiritessään matkapuhelinverkkoja ja lähettäessään joko tekstiviestejä tai ääniviestejä kaapattujen linkkimastojen kautta. 

Venäjän asevoimien RB-341V Leer-3 kuvattuna keväällä 2016 Itä-Ukrainassa.















Väitteiden mukaan Venäjän olisi onnistunut Ukrainassa käynnissä olevan sodan aikana vaihtaa ukrainalaisten tykistön POPR-D30 Android tulenjohto-appis hakkeroituun versioon, joka olisi lähettänyt tulenjohto-appisin paikkatiedot venäläisille. Jeffrey Carr artikkelissaan ”The GRU-Ukraine Artillery Hack That May Never Have Happened” kyseenalaistaa väittämän hakkeroiduista POPR-D30 Androidin tulenjohto-appista.

Ukrainassa Venäjä on kohdistanut ukrainalaisjoukkoihin ja laajemmin ukrainalaisiin – etenkin sotilaiden omaisiin – propagandan ohella häirinnän keinoja, jollaisia ei The Wall Street Journalin katsauksessa mainittu, aivan kuten aiemmin viittasin. Voitaneen kuitenkin päätellä, että jollei Venäjä kohdenna näitä keinoja tällä hetkellä länsimaita vastaan, se tullee tulevien vuosien kuluessa häiritsemään entistä aktiivisemmin sotilaita ja heidän omaisiaan, todennäköisesti myös luomaan lisää kontakteja sotilaisiin, jotka jostain syystä johtuen (esim. ideologinen syy) jakaisivat auliisti tietoa venäläisille. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla paikkatietojen jakamisesta venäläistaholle, jolloin aiempien tietojen perusteella voidaan päätellä missä kyseinen yksikkö on.

Ukrainan sodan perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että sotilaiden sosiaalisessa mediassa jakamat tiedot (kuvat, videot tms.) mahdollisine lokaatiotietoineen tarjoavat OSINT-tutkinnalle mittavan ”aarreaitan” – niiden avulla on kyetty selvittämään joukkojen liikkeitä ja keräämään todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan. Venäjällä on suunnitteilla laki, jonka myötä sopimussotilaiden ja asevoimien henkilökunnan sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden työntekijöiden ei ole sallittua jakaa sosiaaliseen mediaan tietoja itsestään tai joukkojen liikkeistä. Tämä on seurausta kokemuksista Ukrainasta ja Syyriasta, jossa sosiaaliseen mediaan jaettu tieto on johtanut myös lukuisien sotarikosten paljastamiseen.

Suomessa varusmiehille on tähdennetty sitä, ettei ihan mitä tahansa pidä jakaa sosiaaliseen mediaan – toinen asia on sitten se, että ymmärtävätkö kaikki varusmiehet sen kuinka vakavasta asiasta on kyse. (Toivoakseni kantahenkilökunta ja kouluttajat ymmärtävät). Ukrainan ja nyt myös NATO-maiden kokemusten perusteella, huomiota on kenties syytä kiinnittää myös Venäjän ja sen värväämien tahojen muuhun työskentelyyn, se voi pitää sisällään disinformaation levittämisen ohella häirintää sekä suoranaista värväystä. Omien havaintojeni perusteella kohteena voi olla myös muita kuin kantahenkilökuntaan kuuluvia, disinformaatiota ja propagandaa levitetään kaikenikäisille ja taustaisille, osaan heistä näytetään otettavan yhteyttä suomalaisten – Venäjän laskuun – työskentelevien henkilöiden taholta.

Kuten Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė asian ilmaisi “We are already in an unconventional cyberwar, ... We know what neighborhood we live in.”

Ukraina on koelaboratorio ja testikenttä, ne toimiviksi havaitsemansa keinot, joita Venäjä siellä testaa ja toteuttaa, siirtyvät kohdennettaviksi länsimaita kohtaan – joitain niistä kohdistetaan myös Suomeen ja suomalaisiin.


Marko