Donbas – anomaalisen paahteen alla kuolema niittää satoaan

 

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin seitsemän vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Keväällä, sodan vuosipäivän tietämillä, eskalaation uhka kasvoi huomattavasti Venäjän siirtäessä joukkoja ynnä kalustoa Ukrainan rajojen tuntumaan kuin myös Ukrainalta miehitetyille alueille. Eskalaation uhkaa seurasi jännitteen lasku, hetkellinen tyynempi vaihe, jonka aikana venäläisjoukot syyllistyivät lukuisia kertoja siviilikohteiden tahalliseen tulittamiseen tarkoituksenaan todennäköisesti provosoida Ukrainaa iskemään rajusti takaisin. Kun provosoitumista ei tapahtunut, Venäjän Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamat joukot ovat kohdistaneet entistä useammin tulta raskailla asejärjestelmillä siviilikohteiden ohella myös Ukrainan asevoimien asemiin, niinpä viime viikkoina entistä useampi ukrainalaissotilas on kaatunut tahi haavoittunut maata puolustaessaan. Kesäkuun lopun ja heinäkuun 19. päivän välillä kuusi ukrainalaissotilasta on kaatunut sotatoimissa haavoittuneiden lukumäärän noustessa 27:ään, ja jos tarkastelemme ajanjaksoa toukokuun alun ja 19. heinäkuuta välillä, ainakin 12 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sotilasta on kaatunut tai menehtynyt sotatoimialueella palvellessa maataan, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 41:een. (1)

He antoivat kalleimpansa maansa puolesta.

28. helmikuuta 1984 Kryvyi Rihissä syntynyt, 93. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa mekaanikko-kuljettajana palvellut Dmitro Tovtšigretška kaatui vihollistulessa toukokuun 6. 2021. Häntä jäi kaipaamaan äiti ja vaimo.

Korostenissa, Žytomyrin alueella, kesällä 1998 syntynyt, tiedustelujoukkueessa tiedustelulennokkioperaattorina Piskin alueella palvellut Serhei Korobtsov kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin toukokuun 6. 2021. Serhei Korobtsovia jäi kaipaamaan hänen vaimo ja poika.

9. huhtikuuta 2021 Starohnativkan lähellä haavoittunut, 24. erillisessä rynnäkköpataljoona Aidarissa palvellut, alikersantti Juri ”Bonja” Opriško menehtyi vammoihinsa 7. toukokuuta 2021. Juri Opriškoa jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta – 4-vuotias tytär ja 20-vuotias poika.

Viktor “Vitjamba” Gorodnitšenko haavoittui vatsaan 28. huhtikuuta 2021 Zaitsevon kylän alueella, miehitetyn Horlivkan pohjoispuolella, puolitoista viikkoa myöhemmin – 8. toukokuuta – elämänlanka katkesi Harkovan sotilassairaalassa. Viktoria jäi kaipaamaan vaimonsa ja tyttäriensä ohella äitinsä ja veljensä.

Hetman Vyhovskin mukaan nimetyssä, 58. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvellut, kersantti Pavlo Kolesnik, kaatui 13. toukokuuta Donetskin lähellä vihollisen tarkka-ampujan ampumaan luotiin. Pavlo on haudattu Tšernihivin alueella sijaitsevan kotikylänsä Noven multiin. Häntä jäi kaipaamaan vaimo ja 16-vuotias tytär.

Toukokuun 27. päivä, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin eli Zakarpatian legioonan 15. pataljoonan varakomentaja, majuri Maksim Polovi haavoittui kuolettavasti vihollisen tarkka-ampujan luodista Novotoškivsken alueella, Luhanskin sektorin luoteisnurkassa. Polovi ehti palvella rintamajoukoissa vuodesta 2014 lähtien, hän osallistui myös Debaltseven taisteluun helmikuussa 2015.

Maksim Polovia jäi kaipaamaan Ukrainan asevoimissa palveleva vaimo ja kaksi lasta.

11. kesäkuuta 2021, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin vahvuuteen kuulunut kersantti Volodimir Belov menehtyi Vodianen alueella, Mariupolin itäpuolella, vihollisen suorittamassa kranaattikeskityksessä saamiinsa vammoihin. Belov oli kotoisin Mukatševesta, Taka-Karpatiasta, Ukrainan läntisestä nurkasta.

Käytännössä Belov oli ollut, koulutusjaksoja lukuun ottamatta, yhtämittaisesti rintamalla vuodesta 2015 lähtien. Belov oli myös osallistunut brittien järjestämiin ”Orbital”-harjoituksiin.

”Rauhantekijää”, kuten Belovia kutsuttiin, jäi kaipaamaan isä, veli ja sisko.

Sotatoimialueella eri joukko-osastoissa vuodesta 2015 palvellut 51-vuotias Andrii Honar menehtyi kesäkuun 26. päivä vihollisen tulittaessa Piskin kylän lähistöllä sijainneita Ukrainan asevoimien asemia erilaisilla asejärjestelmillä.

Kotikaupunkiinsa Kryvyi Rihiin haudattua Honaria jäi kaipaamaan sisko ja kolme lasta eri avioliitoista.

Heinäkuun 4. päivä Ukrainan asevoimien 93. mekanisoidun prikaatin mekanisoidun pataljoonan kenttälääkintäyksikön komentaja, lääkintäkapteeni Juri ”Theophanes” Pismennij, menehtyi vihollisen keskityksessä saamiinsa sirpalevammoihin.

Lääkärikoulutuksen saanut Juri Pismennij värväytyi vapaaehtoisena lääkärinä vapaaehtoisvoimin toimivaan 1. liikkuvaan kenttäsairaalaan 2016. Vuoden 2018 lopulla hän liittyi Ukrainan asevoimiin ottaen komentoonsa 93. mekanisoituun prikaatiin kuuluvan mekanisoidun pataljoonan kenttälääkintäyksikön.

Aseveljien ja kollegoiden ohella Juri Pismennij’iä jäi kaipaamaan vaimonsa Tatiana sekä poikansa Georgi ja tytär Jevhenia.

Seuraavana päivänä, 5. heinäkuuta, samaisen 93. mekanisoidun prikaatin logistiikan varakomentaja, majuri ja neljän lapsen isä, Bogdan Brodovski menehtyi Tšermalykin alueelle kohdistetussa panssarintorjuntaohjustulessa.

Bogdan Brodovski haudattiin kotikylänsä Vilnen multiin, häntä jäi kaipaamaan aseveljien ohella laaja perhe ja suku.

8. heinäkuuta 58. erillisen mekanisoidun jalkaväkiprikaatin, 15. erillisen mekanisoidun jalkaväkipataljoonan kersantti Jevhen Kurasov kaatui venäläisten, Piskin kylään kohdistamassa, kranaatinheitintulessa.

Sumyn alueelta kotoisin olevaa 24-vuotiasta Jevhen Kurasovia jäi kaipaamaan vaimon ja kaksi kuukautta vanhan vauvan ohella hänen vanhempansa.

Ternopilin alueella, Veleki Birkin kylässä syntynyt Volodimir Jaskiv haavoittui kuolettavasti Zoloten alueella käydyissä taisteluissa heinäkuun 9. päivä. Jaskiv kuului 24. erillisen mekanisoidun prikaatin, 1. mekanisoidun pataljoonan vahvuuteen. Hän oli värväytynyt joukko-osastoon puolitoistavuotta sitten.

Heinäkuun 13. päivä koitui 57. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvelleen Andrei ”Bely” Beljajevin kohtaloksi hänen asemapaikkansa jouduttua venäläisjoukkojen 122 mm ja 152 mm kenttätykistön keskityksen kohteeksi.

Beljajevia jäi kaipaamaan kolme lasta.

Maanantai aamuna, 19. heinäkuuta, Oleksandr Gorbenko menehtyi muutamaa päivää aiemmin saamiinsa vammoihin. 10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Oleksandr Gorbenko haavoittui vakavasti vihollisen tykkitulessa Nui-Yorkin alueella 15. heinäkuuta.

Sairaalalähteiden mukaan Gorbenkon kehossa oli vakavia palovammoja, ja se oli palanut 80 prosenttisesti. Hänet oli evakuoitu sotilassairaalasta helikopterilla harkovalaiseen palovammojen hoitoon erikoistuneeseen keskukseen, jossa hän menehtyi.

Meidän ei myöskään sovi unohtaa 9. kesäkuuta traagisesti kesken palveluksensa kuollutta, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin vahvuuteen kuulunutta, 22-vuotiasta luutnantti Karina Šemtšukia. Prikaatin ilmoituksen mukaan luutnantti Šemtšuk toimi vuoristojääkäriprikaatiin kuuluvan psykologisen tuen komppanian varakomentajana, ja että hänen kuolemaansa johtaneista tapahtumista on aloitettu tutkinta.

Karina Šemtšuk on kotoisin Volodymyr-Volynskyin pikkukaupungista, Volynin alueelta Ukrainan luoteisosista. Sotilaskoulutuksen Šemtšuk sai Ukrainan maavoimien kansallisessa sotilasakatemiassa, Lvivissä. Karina Šemtšukia jäi kaipaamaan hänen vanhempansa ja läheisensä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan 28. kesäkuuta ja 11. heinäkuuta välillä sotatoimista johtuvien siviiliuhrien lukumäärä nousee seitsemään, joukossa yksi kuolonuhri. Siviili menehtyi Donetskissa tapahtuneessa räjähdyksessä. Tämän vuoden puolella sotatoimialueella 12 siviiliä on menehtynyt sotatoimista johtuen 34 vammautuessa samasta syystä. (2)

Kevään ja alkukesän kuluessa Venäjän johtamat joukot syyllistyivät etenkin Donetskin ympäristössä lukuisiin provokatiivisiin kranaatinheitin- ja tykistökeskityksiin, jotka kohdistettiin siviilikohteisiin. Näiden keskitysten joukossa oli selkeitä sotarikoksia, kuten illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25 eteenpäin) suoritettu kranaatinheitinkeskitys, jonka kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. Keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksemme yksikään sairaalassa hoidettavana ollut potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei saanut fyysisiä vammoja iskussa.

Kranaatinheitinkeskityksen kohteeksi joutunut Krasnohorivkan keskussairaala.

Kesä ei ole rauhoittanut tilannetta näiltä osin rintamalla, Venäjän johtamat joukot ovat iskeneet toistuvasti siviilikohteisiin rintamalinjan tuntumassa, iskuihin on myös käytetty entistä laajempaa repertuaaria aseita. Kranaatinheitinten (82 mm ja 120 mm) sekä sadan millin MT-12 Rapira panssarintorjuntatykkien rinnalle ovat tulleet aiempaa useammin 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsit sekä 152 mm 2A36 Giatsint-B kanuunahaupitsit. Seuraavaksi muutama esimerkki venäläisestä kranaatinheitin- ja tykistötoiminnasta sotatoimialueella:

Aamupäivällä 1. heinäkuuta, miehitetyiltä alueilta käsin tulitettiin siviilikohteita Avdiivkassa. Asutulle kaupunkialueelle ammuttiin kahdeksan 122 mm tykistökranaattia sekä lukuisia 120 mm kranaatinheittimien kranaatteja. Tulituksessa ja tulituksen sytyttäneen tulipalon seurauksena yksi omakotitalo tuhoutui täysin muutaman muun pientalon vaurioituessa tulituksessa. Raskaasta tulituksesta huolimatta siviiliuhreilta vältyttiin.

Avdiivka, 1. heinäkuuta 2021.

Iltapäivällä 1. heinäkuuta (klo. 15:30 eteenpäin), venäläisjoukot tulittivat Mariupolin itäpuolella sijaitsevan Vodianen aluetta 120 mm Nona-SVK kranaatinheitinajoneuvolla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta käynnissä olevan sodan aikana, jolloin venäläisjoukot tulittavat ukrainalaiskohteita kyseisellä asejärjestelmällä. Ukrainan asevoimien varustukseen ei kuulu yhtään Nona-SVK kranaatinheitinajoneuvoa. Tulituksessa ja yhteenotoissa haavoittui yksi Ukrainan asevoimien sotilas.

Tiistaina 13. heinäkuuta Venäjän johtamat joukot tekivät viikon ensimmäisen raskaamman tykistökeskityksen, iskien miehitetyn Donetskin eteläpuolella sijaitsevaan Taramtšukin kylään kranaatinheittimien ohella 122 mm kenttätykeillä. Kylään ja sitä ympäröiville alueille ammuttiin yli 30 122 mm tykistökranaattia.

Samana päivänä Luhanskin sektorin pohjoisosissa sijaitsevaa Pritšepilivkan aluetta tulitettiin 152 mm kenttätykistöllä, aluetta tulitettiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan Horošen kylän suunnalta.

Heinäkuun puolivälissä (15. päivä), Niu-Yorkiin (entinen Novhorodske) ja sen ympäristöön kohdistettiin hyvin raskas tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys. Taajaman alueelle ja sen ympäristöön ammuttiin 23 kpl 122 mm kenttätykkien kranaatteja ja kymmeniä 120 mm kranaatinheittimien kranaatteja. Siviili-infrastruktuurin ohella neljä asuintaloa vaurioitui tulituksessa, siviiliuhreilta vältyttiin. Tuli-iskuissa haavoittui Ukrainan asevoimien sotilaita, myöhemmin Oleksandr Gorbenko menehtyi vammoihinsa.

Kranaatinheitinkeskitykset sairaaloihin, kuten eivät tykistökeskitykset taajamiinkaan yli uutiskynnystä täällä Suomessa – Ukrainan sota tuntuu medialta unohtuneen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edes YK:n julkaisema raportti miehitetyillä alueilla harjoitetuista julmuuksista ei ylittänyt Verkkouutisia lukuun ottamatta uutiskynnystä täällä Suomessa. (3) Ukrainalaiset taistelevat miehittäjää vastaan anomaalisen helteen kouriin joutuneessa Donbasissa, me saamme lukea uutisia hellepommeista ja käristyskupoleista, Donbasissa pommit ja käristys tuovat mieleen aivan muita asioita.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Ukraine Crisis Media Center’in julkaiseman aineiston mukaan. 

2. https://www.osce.org/files/f/documents/6/1/492970.pdf 

3. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Muina lähteinä käytetty muun muassa pressjfo.news Facebook-sivua; 93. erillisen mekanisoidun prikaatin ja 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin Facebook-sivuja; ETYJ:n Ukrainan monitorointimission Twitter-tiliä @OSCE_SMM ja osce.org-verkkosivua sekä Новинарня-verkkosivua (novynarnia.com).

Venäläisjoukkojen provokatiiviset tuli-iskut Ukrainassa jatkuvat

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin seitsemän vuotta sitten kevättalvella 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Tätä operaatiota seurasi huhtikuun 12. päivä 2014 Slovjanskissa ja Kramatorskissa alkanut, venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama operaatio, joka johti käynnissä olevaan sotaan.

Sotavuosina taisteluissa on ollut eskalaatioita ynnä suvantovaiheita, tänä keväänä, maaliskuun loppupuolelta lähtien, Venäjä ryhtyi siirtämään kalustoaan sekä miehistöä Ukrainan vastaiselle rajalle sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille ts. Krimin niemimaalle ja vähäisemmässä määrin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Tämän mittavan joukkojen- ja kalustonsiirron pelättiin johtavan sodan laajenemiseen, mahdollisesti jopa uuden rintaman avautumiseen Venäjän miehittämän Krimin niemimaan pohjoispuolelle Hersonin alueelle Ukrainaan. Pelättyä eskalaatiota ei tullut, Venäjän ilmoituksen mukaan valmiustarkastuksen ja harjoituskokonaisuuden päätyttyä joukot vedetään takaisin tukikohtiinsa.

Monelta osin lupaus jäi vain puheen asteelle, arvioiden mukaan Ukrainan rajoilla ja Ukrainalta miehitetyillä alueilla on edelleen yli 80 000 venäläissotilasta. (1) Voronežin eteläpuolella sijaitsevalle Pogonovon harjoitusalueelle siirretyistä joukoista ainakin 41. armeijaan kuuluvat joukot jättivät harjoituksen päätyttyä aseensa ja kalustonsa alueelle, miehistö sen sijaan vedettiin takaisin Venäjän keskisen sotilaspiirin alueelle; (2) Venäjä järjesti myös miehittämällään Krimin niemimaalla näyttävän – propaganda tilaisuuden – jolla haluttiin todistaa joukkojen vetämisestä pois niemimaalta, satelliittikuvien perusteella on kuitenkin havaittu epätavanomaisen runsasta aktiivisuutta (ja runsaasti kalustoa) Opukin harjoitusalueella, niemimaan itäosissa sekä Novoozernen alueella, niemimaan länsiosissa, jonne on Venäjän toimesta rakennettu huomattavan suuri varikko- ja varastoalue kalustolle.

Venäjä ei merkittävissä määrin siirtänyt lisää joukkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, sen sijaan vetäytymisilmoituksen jälkeen on havaittu venäläisjoukkojen lisänneen huomattavasti provokatiivisia hyökkäyksiä Ukrainan kontrolloimille alueille. Hyökkäyksissä on käytetty runsaasti raskasta, Minsk II-sopimuksessa kiellettyä, kalustoa. Toukokuun 13. päivä ensimmäistä kertaa taistelupanssarivaunuja pitkästä aikaa venäläisjoukkojen tulittaessa Donetskin luoteispuolella sijainnutta Piskin taajamaa. Tuli-iskujen joukossa on myös ilmeisiä sotarikoksia, kuten Krasnohorivkan keskussairaalan tulittaminen kranaatinheittimillä 4. toukokuuta.

Tuli-iskun kohteeksi joutunut Krasnohorivkan keskussairaala.

Seuraavaksi lyhyt katsaus venäläisjoukkojen suorittamiin, provokatiivisiin tuli-iskuihin Ukrainan sotatoimialueella 1.–18. toukokuuta 2021. Alla olevaan karttaan olen merkinnyt paikkakunnat tai alueet, joille merkittävimmät hyökkäykset ovat kohdistuneet, karttaa seuraavassa tekstiosuudessa käsittelen lyhyelti näitä merkittävimpiä tuli-iskuja tai hyökkäyksiä muilla asejärjestelmillä.

Toukokuun 2. venäläinen Orlan-10 tiedustelulennokki havaittiin miehitetyn Horlivkan luoteispuolella Majorsken alueella, samana päivänä modifioitu vihollisen nelikopteri suoritti ilmaiskun Vodianen kylän alueella, Mariupolin itäpuolella. Iskussa Ukrainan asevoimien asemiin pudotettiin 30 mm VOG-17 sirpalekranaatteja. Šumin aluetta tulitettiin 82 mm kranaatinheittimillä.

Toukokuun 3. päivä eläkeläismies menehtyy Verkhnotoretskessa tunnistamattoman räjähteen räjähdyksessä. Räjähdys sattui hautausmaalla eläkeläismiehen ollessa sukulaistensa kanssa laittamassa hautoja. Huhtikuussa Verkhnotoretsken alueelle ammuttiin lukuisia POM-2 henkilömiinoja miehitetyiltä alueilta käsin.

Illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25-) miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorivkan kaupunkia tulitettiin 120 mm kranaatinheittimillä sekä muilla aseilla. Kaupungin keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksi yksikään potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei vammautunut iskussa.

Toukokuun 5. päivä, raskain tulitus kohdistui Mariupolin itäpuolella sijaitsevan Vodianen kylän ympäristöön, jota tulitettiin kranaatinheittimillä sekä tykistöllä.

Toukokuun 6. päivä Ukrainan asemiin Novotroitskessa kohdistettiin voimakasta tulta, tuli-iskussa kaatui yksi Ukrainan asevoimien sotilas yhden haavoittuessa.

Toukokuun 7. ja 8. päivä Venäjän johtamien joukkojen kranaatinheitin- ja tykistökeskitykset siviilikohteisiin jatkuvat, kyseisinä päivinä kahta ukrainalaista taajamaa tulitettiin Minsk II sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä.

Alkuillasta 7. toukokuuta (kello 18:30-) Ukrainan hallinnassa olevaa Šumin kylän aluetta tulitettiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan Juri Gagarinin mukaan nimetyn hiilikaivoksen alueelta tykistöllä sekä kranaatinheittimillä. Kylää kohti ammuttiin 15 kappaletta 122 mm tykistökranaattia sekä 5 kappaletta 120 mm kranaatinheittimen kranaattia. Tulituksessa vaurioitui voimalinja. Samana päivänä Šumin lounaispuolella sijainneen Pivdennen kylän alueelle levitettiin todennäköisesti kranaatinheittimillä POM-2 henkilömiinoja.

Illalla 8. toukokuuta (noin klo. 19:05) Marinkan kylää tulitettiin miehitetyn Donetskin läntisestä osasta, Trudivskan kaivosalueelta, panssarintorjuntatykillä. Marinkaan ammuttiin ainakin kuusi kappaletta 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykin kranaattia. Tulituksessa vaurioitui kuusi pientaloa sekä paikallisen asukkaan henkilöauto. Onneksi yksikään siviili ei vammautunut tulituksessa.

Marinkassa panssarintorjuntatykkituli osui keskelle asutusta.

Toukokuun 10. päivä Troitsken aluetta, Luhanskin sektorin länsiosissa, tulitettiin kranaatinheittimillä.

Toukokuun 11. päivä vihollinen kohdisti voimakkaat tuli-iskut Novhorodsken sekä Kalinove-Borštšuvaten alueelle, kumpaakin aluetta tulitettiin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Pivdennen kylän alueelle levitettiin jälleen kerran POM-2 henkilömiinoja.

Toukokuun 12. päivä venäläisjoukot ampuivat panssarintorjuntaohjuksen kohti Ukrainan hätätilaministeriön miinanraivausyksikön ajoneuvoa Mariupolin rintamalohkolla, Hraniten alueella.

Panssarintorjuntaohjus meni läpi GAZ-66 maastokuorma-auton räjähtämättä. Kuorma-auton kuljettaja, eivätkä HALO Trust organisaation miinanraivaajat loukkaantuneet tulituksessa.

Tapaus sattui Ukrainan maavoimien 93. erillisen mekanisoidun prikaatin vastuualueella, prikaatin sotilaat eivät vastanneet tuleen, koska havaitut viholliset kätkeytyivät asutetulle alueelle.

Panssarintorjuntaohjuksen vaurioittama GAZ-66 maastokuorma-auto.

Samana päivänä Mariupolin lohkolla, vihollinen tulitti Pavlopilin, Hnutoven ja Lebedinsken alueita pienikaliiperisilla aseilla sekä 120 mm kranaatinheittimillä.

Seuraavana päivänä, 13. toukokuuta, Donetskin luoteispuolella sijaitsevan Piskin aluetta tulitettiin venäläisjoukkojen toimesta 120 mm kranaatinheittimien ja 122 mm tykistön ohella taistelupanssarivaunuilla. Kyseessä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, jolloin Venäjän johtamat joukot turvautuvat panssariaseen käyttöön rintamalla.

Niin ikää 13. toukokuuta Novozvannivkan aluetta tulitettiin pienikaliiperisten aseiden ja kranaattikonekiväärien ohella 82 mm kranaatinheittimillä.

 14. toukokuuta Vodianen aluetta tulitettiin pienikaliiperisten aseiden ohella 82 mm kranaatinheittimillä.

15. toukokuuta raskaimmat tuli-iskut kohdistettiin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä Mariupolin itäpuolisille alueille Vodianen ja Shirokinen lohkoille.

16. toukokuuta Katerynivkan alutta kohti ammuttiin termobaarisia ammuksia, julkaistujen kuvien perusteella kyseessä on ollut RPO-A Shmel termobaarinen ammus. RPO-A Shmelin tehokas kantama on 20–1000 metriä, tähtäimen kanssa max. 600 metriä.

17. toukokuuta Ukrainan kontrolloimaa Piskin kylää tulitettiin Donetskin luoteisosista 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Kranaatinheittimiä oli myös sijoitettu kaupunginsairaala nro. 21 läheisyyteen.

Niin ikää 17. toukokuuta Bakhmutin tiellä, Luhanskin sektorin läntisessä osassa, käydään intensiivisiä taisteluita, joissa Ukrainan asevoimien asemia tulitetaan myös kranaatinheittimin.

Toukokuun 18. päivä, miehitetyn Horlivkan koillispuolella Svitlodarskin alueella venäläisjoukot tulittavat intensiivisesti Ukrainan asevoimien ja niitä tukevien joukko-osastojen (Ukrainan kansalliskaarti) asemia.

Miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorvikaa kohti ammuttiin 73 mm SPG-9 raskaalla singolla.

Edellä olen käynyt läpi vain sellaiset tuli-iskut, jotka ovat laajuutensa tai käytetyn aseistuksensa tähden poikkeuksellisia, tai ne ovat kohdistuneet selkeästi siviilikohteisiin, mikä tarkoittaa sitä, että olen jättänyt huomioimatta suuren joukon tuli-iskuja, jotka on suoritettu 82 mm kranaatinheittimillä, ja jotka ovat kohdistuneet selkeästi sotilaskohteisiin rintamalla. Venäjän johtamat joukot suorittavat tällaisia iskuja lähes päivittäin miehitetyn Horlivkan pohjois- ja länsipuolella; Donetskin ympäristössä Novoselivka-Druhasta Avdiivkaan, ja sieltä Piskin kautta Krasnohorivkaan ja Marinkaan ulottuvalla rintamaosuudella; ja etelässä Mariupolin itäpuolella Asovanmeren rannikolta Vodianen kautta Pavlopiliin ulottuvalla lohkolla.

Ukrainan asevoimien tappiot tähän mennessä toukokuussa ovat kolme kaatunutta ja neljä haavoittunutta (18.5.2021 mennessä). Ukrainan kontrolloimilla alueilla sotatoimien seurauksena on toukokuussa menehtynyt yksi eläkeläismies, ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei ole vielä julkaissut tietoja toukokuun alkupuolen muista siviiliuhreista, mutta iskujen voidaan sanoa konkreettisesti vaarantaneen satojen tai jopa tuhansien siviileiden terveyden.

Mikä on Venäjän motiivi näille tuli-iskuille, tätä varmasti moni pohtii. Läntisiä medioita lukemalla, huomaamme, ettei näistä siviilikohteisiin suoritetuista iskuista ole juurikaan uutisoitu – ei edes Krasnohorivkan keskussairaalaan suoritetusta iskusta, joka vaaransi kymmeniä potilaita sekä hoitohenkilökunnan ja muun sairaalahenkilökunnan. Pidän eräänä Venäjän motiivina sitä, että iskuilla siviilikohteisiin pyritään provosoimaan Ukrainaa ryhtymään huomattavaan vastaiskuun, joka varmasti saisi aivan toisen huomion läntisissä medioissa – tästä Venäjän valtiollinen propagandakoneisto pitäisi huolen. Pidän myös enemmän kuin todennäköisenä sitä, että jos Ukraina tällaiseen vastaiskuun ryhtyisi, sen kokema mainehaitta olisi huomattava (Venäjän toimista johtuen) ja iskun laajuutta tultaisi merkittävästi liioittelemaan venäläismedioissa ja maan valtiojohdon taholta, ja vastaisku mahdollisesti antaisi Venäjälle syyn ryhtyä laajaan offensiiviin ns. omien intressien turvaamiseksi, jota perusteltaisi ”venäläisväestön suojelun tarpeena”.

Se kuinka Ukrainan sodasta ja Venäjän toimista kirjoitetaan, näyttäytyy edelleen valitettavasti siltä, että läntinen media yhdessä poliitikkojen kanssa käy keskustelua ”lillukanvarsista”. Keskustelua käydään Ukrainan rajoille sijoitetuista joukoista ja niiden muodostamasta uhasta, keskustelua ei käydä samalla intensiteetillä Ukrainan maaperällä olevista miehitysjoukoista ja niiden toimista, mikä palvelee yksinomaa Venäjää. Keskustelua voidaan sanoa käytävän Venäjän ehdoilla, jossa Ukrainalle on jätetty statistin rooli, ja jossa länsi ostaa epätoivoisesti ”rauhaa meidän ajaksemme”.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.promoteukraine.org/about-80000-russian-troops-stay-near-ukrainian-border/ 

2. http://euromaidanpress.com/2021/04/26/putin-may-have-pulled-back-from-ukraine-border-but-he-did-not-back-down-experts-warn/ 

Lähteinä käytetty myös pressjfo.news; 93. erillinen mekanisoitu prikaati; ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio; unian.info. 

Ukrainassa sodan eskalaation uhka väistyy, sota jatkuu

 

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin huhtikuussa 2014, jolloin venäläisten operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Tämän vuoden puolella, sodan vuosipäivän lähestyessä Ukrainaa uhkasi merkittävä sodan eskalaatio Venäjän taholta. Nyt uhka oli ehkäpä konkreettisempi kuin vuosiin, johtuen useammasta syystä, eikä vähäisimpänä voida pitää Venäjän miehittämän Krimin niemimaan katastrofaalista vesitilannetta, mutta emme myöskään saa unohtaa Venäjän sisäpoliittista tilannetta.

Kevättalvella 2014 kaaoksen alkuvaiheessa, ennen varsinaisia sotatoimia, Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin keskustassa sijaitsevasta aluehallintorakennuksesta. Maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, samana päivänä – 6. maaliskuuta – tuhatkunta mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Reilun miljoonan asukkaan kaupungista, noin parin miljoonan asukkaan talousalueelta, löytyi siis tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen Venäjältä saapuneita ”Putinin turisteja” vaatimaan ”kansanäänestystä”. Todellisuus oli tämä, yksistään omiin havaintoihini ja lähteisiini perustuen uskallan väittää, ettei liikehdintä Ukrainan itäisissä osissa olisi kuunaan edennyt sodaksi, ilman Venäjältä saapuneita agitaattoreita ja myöhemmin – huhtikuussa – ilman venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin johtamia joukkoja. Saman totesi Igor Girkin marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle” antamassaan haastattelussa:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (1)

Maaliskuun 2014 tapahtumia voidaan pitää eskalaation ensimmäisinä askeleina Ukrainan itäosissa. Ne toimivat lähtölaukauksena – kenties myös Ukrainan uuden hallinnon testinä – kaaoksen ulottamisessa miehitetyltä Krimiltä muualle Ukrainaan. Liikehdintä olisi kenties kuivunut kokoon Donetskissa ja muualla Ukrainan itä- ja kaakkoisosissa, jollei huhtikuun 12. päivä 2014 Igor Girkinin johtama ”Ryhmä Krim” olisi aloittanut operaatiotaan Donetskista pohjoiseen, Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla. Varmuudella voidaan sanoa, että ilman Venäjää Ukrainan sotaa ei olisi, ilman Venäjää Ukrainaan ei virtaisi sotilaita ja aseita; ilman Venäjää joukkojen huolto ei toimisi; eikä ilman Venäjän sallimusta terrori- ja miehitys alueilla jatkuisi.

Tämän vuoden huhtikuussa vähintäänkin 16 Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien organisaatioiden sotilasta kaatui taistelutehtävissä tai menehtyi vihollisten käsissä. Kaatuneiden ohella ainakin yksi Ukrainan asevoimien sotilas menehtyi sairaskohtaukseen rintamapalvelusta suorittaessaan. Asevoimissa palvelevien ohella, Itä-Ukrainan Joint Forces Operation’in alueella menehtyi sairaskohtaukseen yksi Ukrainan kansallisen poliisin erikoisyksikön Mirotvoretsin* (ukr. Миротворец – ГУНП) tutkija, yliluutnantti Denis Mironov. Hän kuoli tarkastuspisteellä Svatoven alueella, Ukrainan kontrolloimassa osassa Luhanskin oblastia.

Sotatoimissa haavoittui tämän vuoden huhtikuussa vähintään 17 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sotilasta.

Sotatoimien eskalaation ohella maaliskuun loppua mutta etenkin huhtikuuta leimasi Venäjän mittavat joukkojen siirrot ja keskitykset Ukrainan rajoille kuin myös Ukrainalta miehitetyille alueille, etenkin Krimin niemimaalle mutta myös Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, jonne Venäjältä siirtyi tuoreita joukko-osastoja ja heidän lisäksi uutta kalustoa. 

Kuvakollaasista puuttuu huhtikuun 4. päivä vihollisen tarkka-ampujan tulituksessa menehtyneen Andrei Horlatin kuva, kuvaa ei ollut saatavilla. Andrei Horlati palveli vanhempana mekaanikkona ja autonkuljettajana 39. ilmatorjuntaohjusrykmentissä.

Lutskissa syntynyt ylikersantti Serhiy Sulima menehtyi huhtikuun 3. päivä maamiinaan Šumin kylän alueella. Sulima palveli 10. vuoristojääkäriprikaatin 109. pataljoonassa.

Ukrainan asevoimissa palvellut, Nova Borovan taajamassa syntynyt, Ivan Kozhemiaka menehtyi vihollisen kranaattitulessa huhtikuun 5. päivä.

Halaidovesta kotoisin oleva Vladislav Moroz kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, Spartakin lohkolla, 5. huhtikuuta 2021. Vladislav Moroz palveli 72. prikaatin 3. mekanisoidussa pataljoonassa.

Alikersantti Viktor Helebrant kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin huhtikuun 5. päivä Zolote-4:n alueella. Ataman Ivan Sirkon mukaan nimetyn 92. erillisen mekanisoidun prikaatin vahvuuteen kuulunut Helebrant oli värväytynyt asevoimiin v. 2015.

23-vuotias Maksim Stebljanko menehtyi maamiinan räjähdyksessä Stepnen alueella, Donetskin eteläpuolella 6. huhtikuuta. Stebljanko palveli 1. erillisessä panssariprikaatissa. Maksimin isä on myös Ukrainan asevoimien palveluksessa.

Panssarintorjuntajoukkueen komentaja, yliluutnantti Volodimir Špak, menehtyi Nevelskessä vihollisen kranaattitulessa huhtikuun 6. päivä. Tšernihivissä syntynyt Volodimir Špak palveli 58. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa.

Andrei Teperyk kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin Zolote-5 lähistöllä 10. huhtikuuta. Martovessa, Harkovan alueella syntynyt Teperyk palveli 92. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa.

10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Jaroslav “Pieni” Karliutšuk menehtyi vihollisen tarkka-ampujan ampumaan luotiin huhtikuun 12. päivä. Jaroslav Karliutšuk värväytyi Ukrainan asevoimiin 18 vuotiaana, hän ehti puolustaa maataan kuuden vuoden ajan ennen kuolemaansa.

Oleksii Mamtšii kaatui 13. huhtikuuta vihollisen suoritettua kustomoidulla nelikopterilla ilmaiskun ukrainalaisjoukkojen asemiin. Tšernivtsissä, Karpaattien kupeella, syntynyt Oleksii palveli autokuljettajana 10. vuoristojääkäriprikaatissa. Oleksiin pikkuveli Stanislav kaatui taisteluissa 13. heinäkuuta 2016 Avdiivkassa.

Ukrainan sodan alettua v. 2014, joukko georgialaisia lähti puolustamaan Ukrainaa, perustaen ”georgialaislegioonan”. Tähän joukkoon kuului Tbilisissä syntynyt, Georgian sodassa v. 2008 Venäjää vastaan sotinut, David ”Data” Šartava. Tämän YK:n rauhanturvaajanakin palvelleen pitkän linjan sotilaan elämä päättyi vihollisen kranaattituleen Shirokinessa 18. huhtikuuta 2021. Viimeiset aikansa hän palveli Ukrainan asevoimien 128. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa.

”Многие украинцы погибли за нас – за Абхазию, за Грузию, помогали в 2008 году... И всегда помогали. Это братья наши. Так что братьев надо поддержать... Главное, чтобы здесь был мир. Мир и свобода. И чтобы мы выиграли” – David Šartava. (2)

22 vuotiaan Denis Juškon elämä päättyi huhtikuun 8. päivä Vodianessa vihollisen tarkka-ampujan luotiin. Novobohdanivkassa syntynyt Denis palveli amiraali Mikhailo Bilinskin mukaan nimetyssä 36. erillisessä merijalkaväen prikaatissa, Mariupolin itäpuolella.

Ivan Kovaliovski kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin Donetskin pohjoispuolella Opytnen alueella huhtikuun 26. päivä. Kolinkissa, Ivano-Frankivskin alueella syntynyt Kovaliovski palveli 58. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa.

Ylikersantti Roman Huliak menehtyi maamiinan räjähdyksessä Orikhoven lähellä, Luhanskin oblastin alueella, huhtikuun 27. päivä. Volotšiskissa syntynyt Roman oli palvellut Ukrainaa toukokuusta 2018, kaatuessaan hän kuului 14. erillisen mekanisoidun prikaatin vahvuuteen.

Oleksandr Lutsik kaatui huhtikuun 22. päivä vihollisen panssarintorjuntaohjuksen osuessa heidän asemiinsa Šumin kylän alueella, miehitetyn Horlivkan länsipuolella. Lutsik värväytyi reserviläisenä Ukrainan asevoimien palvelukseen lokakuussa 2019, kaatuessaan hän palveli tiedusteluoperaattorina 10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa. Oleksandr Lutsik oli kotoisin Volynin alueelta Valko-Venäjän rajan tuntumasta.

Ihor Baitala katosi taisteluiden kuluessa huhtikuun 3. päivä asemapaikastaan Šumin kylän läheltä. Huhtikuun 6. päivä Venäjän johtamat joukot palauttivat hänen ruumiinsa Ukrainan asevoimien edustajille Marinkan tarkastusasemalla, Donetskin lounaispuolella. Lvivin alueella syntynyt Ihor Baitala palveli 10. erillisen vuoristojääkäriprikaatin tiedustelulennokkijaostossa.

* * *

Nestervarkassa, Vinnytsian alueella syntynyt Ihor Anshba kuoli sydänkohtaukseen sotatoimialueella 14. huhtikuuta 2021. Hän oli palvellut ja puolustanut maataan Ukrainan asevoimissa vuodesta 2014 lähtien.

Tämän vuoden huhtikuun 14. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partio kuvasi minitiedustelulennokillaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, lähellä Oleksandrivskea (ent. Rozy Luxemburgh) sijainneella, sodan aikana perustetulla harjoitusalueella, 15 kpl Venäjällä valmistettuja panssaroituja UAZ-23632-148 ”Esaul” maastoautoja. Kyseessä on modifioitu versio UAZ Patriot maastoautosta. UAZ-23632-148:ssa on miinasuojaus, sen moottoritila on panssaroitu ja siinä on erikoisvalmisteinen polttoainetankki. Ajoneuvoon voidaan asentaa joko Kord raskaskonekivääri tai PKP Petšeneg konekivääri, tai vaihtoehtoisesti AGS-17 tai AGS-30 kranaattikonekivääri. Venäläislähteiden mukaan yhden erikoisvalmisteisen UAZ-23632-148 hinta on kolme miljoonaa ruplaa (yli 40 000 $), joten viidentoista vastaavan ajoneuvon hinta nousee yhteensä 45 miljoonaan ruplaan. (3)

UAZ-23632-148 Esaulin toimitukset Venäjän asevoimille alkoivat v. 2018, tätä ennen Samaran lähelle sijoitetulle, Venäjän maavoimien 30. mekanisoidulle prikaatille, oli toimitettu 90 kappaletta UAZ Patriot maastoautoja. Venäjältä kolmansiin maihin on toimitettu UAZ Patriotia, jonka valmistus alkoi jo v. 2005.

Kirjoitukseni otsikkoa mukaillen, sodan eskalaation uhka näyttää hetkeksi väistyneen, sen sijaan sota jatkuu, siitä Venäjä toimillaan pitää huolen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

2. https://plus.obozrevatel.com/crime/naveki-v-stroyu-14-geroev-otdavshih-zhizn-za-ukrainu-v-aprele.htm 

3. https://informnapalm.org/en/osce-spots-15-newest-russian-uaz-esaul-armored-vehicles-in-donbas-drone-photo/ 

Kuvakollaasi tehty blogin kirjoittajan toimesta, kuvat ja tiedot kaatuneista ukrainalaissotilaista seuraavista lähteistä: Euromaidan Press, novynarnia.com, obozrevatel.com, pravda.com.ua ja uacrisis.org.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema kuva panssaroiduista UAZ-23632-148 ”Esaul” maastoautoista via Informnapalm.

*: Poliisin erikoisyksikkö Mirotvoretsia ei pidä sekoittaa Myrotvorets Center -verkkosivustoon. 

Valmistautuuko Venäjä joukkojen siirroilla kevätoffensiiviin Ukrainassa?

 

Seuraa lyhyt kooste Venäjän asevoimien (pääasiassa maavoimat ja maahanlaskujoukot eli VDV) joukkojen siirroista maan lounaisosissa 29.–31. maaliskuuta 2021, Ukrainaan rajoittuvassa osassa maata Voronežin alueelta etelään Asovanmeren rannikolle sekä miehitetyllä Krimin niemimaalle, edellisten ohella huomioin myös Pihkovaan aluetta koskevat havainnot Venäjän maahanlaskujoukkoihin kuuluvan 76. ilmarynnäkködivisioonan luonteen vuoksi. Kyseisen divisioonan osia on osallistunut Ukrainan sotaan kuin myös Krimin niemimaan miehittämiseen.

Ukrainan asevoimien päällikön Ruslan Khomchakin mukaan –

”As of March 30, twenty-eight battalion tactical groups of the enemy are stationed along the state border of Ukraine and the temporarily occupied territories of Ukraine and the Autonomous Republic of Crimea, namely in Bryansk, Voronezh, Rostov [regions] and on the territory of the temporarily occupied Crimea.” –

joiden lisäksi samaiselle alueelle odotetaan keskitettävän ylimääräiset 25 pataljoonaa, jotka yhdessä muodostavat Ukrainalle merkittävän sotilaallisen uhan. (1)

29.–31. maaliskuuta 2021: Kamyšin, Venäjä – 56. erillisen ilmarynnäkköprikaatin kalustoa lastattu juniin.

29. maaliskuuta 2021: Kertšinsalmen ylittävä silta, mekanisoidun prikaatin osia matkalla miehitetylle Krimin niemimaalle.

30. maaliskuuta 2021: Sevastopolista Simferopoliin, Simferopolin ohitustie, miehitetty Krim.

30. maaliskuuta 2021: miehitetty Krimin niemimaa, rautatiellä kalustoa liikkeellä.

31. maaliskuuta 2021: Voronež – Venäjä, huoltoa ja lääkintäkalustoa liikkeellä.

31. maaliskuuta 2021: Morozovsk – Kamensk-Šahtinski välillä, ponttoni- ja pioneerikalustoa liikkeellä kohti länttä.

31. maaliskuuta 2021: Glubokaja joki, Kamensk-Šahtinskin alue, ponttonikalustoa liikkeellä. (Huom. alueella sijoitettuna pioneereja).

31. maaliskuuta 2021: Jeisk, Asovanmeren eteläinen rannikko. Mariupoliin matkaa rannikolta alle 70 km.

31. maaliskuuta 2021: Kertš, miehitetty Krimin niemimaa, kalustoa rautatieasemalla.

31. maaliskuuta 2021: Feodosijan alue, miehitetty Krimin niemimaa.

31. maaliskuuta 2021: Pihkova, Venäjä – 76. ilmarynnäkködivisioona, valmiusharjoitus kyseessä?

Maalis-huhtikuun vaihteessa Venäjä sulki Kertšinsalmen ylittävän sillan siviililiikenteeltä useampaan otteeseen erilaisten harjoitusten perusteella. Niin ikää maaliskuun viimeisinä päivinä Rostovin ja Krasnodar Krain alueilta ladattiin verkkoon lukuisia muita videoita joukkojen siirroista maanteillä sekä rautateillä, eräissä tapauksissa myös ilmassa. Liikkeellä on myös kalustoa, joista tunnukset on maalattu piiloon.

Kuvassa osa maalis-huhtikuun vaihteen joukkojen siirroista Venäjällä Rostovin, Krasnodar Krain sekä miehitetyn Krimin niemimaan alueille (ja alueiden sisällä). Joukkojen siirtojen ohella Venäjä aloitti Mustanmeren laivaston osia koskevan valmiustarkastuksen huhtikuun 2. päivä. (2) Luonnollisesti Ukraina valmistautuu Venäjän mahdolliseen kevätoffensiiviin, maa on vahvistanut joukkojaan etelässä Hersonin alueella sekä Asovanmereen rajoittuvalla Zaporižžjan alueella. Itä-Ukrainan sotatoimialueen viimeaikainen kehitys on pakottanut Ukrainan vahvistamaan puolustustaan myös kyseisellä alueella.

Tänä keväänä nähdyt joukkojen siirrot eivät suinkaan ole aivan uusi asia, Venäjä on toiminut samalla tavalla aiempinakin sotavuosina. Tästä huolimatta tilanne tällä hetkellä on nähdäkseni aiempaa vakavampi – Ukrainaan kohdistuu merkittävästi vakavampi uhka, johtuen muun muassa Krimin niemimaan vesihuollon heikosta tilanteesta. Miehitetyn niemimaan vesihuollon voidaan sanoa olevan romahduksen partaalla. Venäjä ei ole kyennyt ratkaisemaan miehitysvuosiensa kuluessa Krimin niemimaan vesihuollon tilaa Ukrainan suljettua vesihuollon kannalta tärkeän, niemimaalle Dnepriltä johtavan Krimin kanavan, jonka kautta virtasi niemimaalle ennen miehitystä 85 prosenttia alueen tarvitsemasta vedestä. Menneen syksyn ja talven kuluessa on kuultu entistä useammin puheita, joiden mukaan Venäjän pitäisi ratkaista ongelma sotilaallisesti, tällaisten puheiden ja spekulaatioiden takana on muun muassa niemimaan siviilihallinnon johtajaksi Venäjän toimesta nimetty Sergei Aksjonov. 

Zahirsken tekoallas Krimin niemimaalla oli viime joulukuussa jo lähes tyhjä. (3)

Kuten edellä mainitsin, Venäjän joukkojen siirrot eivät ole uusi asia, vastaavia laajamittaisia siirtoja on nähty aiempienkin sotavuosien aikana – nyt ehkäpä aiempaa laajemmin joukkojensiirtojen ulottuessa miehitetyltä Krimin niemimaalta aina pohjoiseen Brjanskin alueelle saakka, parin viimepäivän kuluessa on havaittu myös Valko-Venäjällä joukkojen ja kalustonsiirtoja Ukrainaan rajoittuviin maan eteläosiin. Vaikka kyseessä onkin Ukrainalle tuttu ilmiö, ovat ne samalla toistuvina ja mittavina kuluttavia Ukrainalle niihin liittyvän riskin tähden. Olemme nähneet jo useamman kerran sen, ettei Venäjä piittaa allekirjoitetuista sopimuksista – mikäli se katsoo sopimusten rikkomisen hyödyttävän sitä, ja katsoo mahdollisen rangaistuksen olevan liian vähäisen saavutettuun (kyseenalaiseen) hyötyyn nähden, pidän ennemminkin todennäköisenä sitä, että nyky-Venäjä on valmis rikkomaan sopimuksia.

Olennainen kysymys onkin se, että näkeekö Venäjän johto – valtaeliitti Vladimir Putinin johdolla – tämänhetkisen tilanteen sellaisena, että (tarvittaessa) ongelmat Ukrainassa voidaan ratkaista kevätoffensiivin myötä? Venäjällä voidaan nähdä Aljaksandr Lukašenkan kyky pysyä vallassa osoituksena länsimaiden heikkoudesta; edelleen jatkuvan koronavirusepidemian sitovan lännen kädet; emme myöskään voi unohtaa sitä, että Vladimir Putin keskusteli videokonferenssissa taannoin Angela Merkelin ja Emmanuel Macronin kanssa myös Ukrainasta, ilman, että Ukrainan edustaja oli paikalla – ymmärrettävistä syistä johtuen ukrainalaiset näkevät tällaisen neuvonpidon varsin outona, etenkin kun neuvottelua seurasi jälleen kerran lausunto, jossa muistutettiin sodan ”osapuolia” tilanteesta mainitsematta lainkaan Venäjää sodan osapuolena. Lännessä ei ilmeisesti vieläkään ymmärretä (ja tiedosteta) sitä, että Venäjällä neuvottelut valtioista valtioiden ohi, nähdään ja ymmärretään aivan toisessa valossa kuin lännessä. Ei olisi ensimmäinen kerta, jolloin Venäjällä tällaisesta keskustelusta tehdään johtopäätös, jonka seurauksista joutuvat maksamaan juuri tämän kolmannen valtion – tässä tapauksessa Ukrainan – kansalaiset.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.ukrinform.net/rubric-defense/3217976-khomchak-twentyeight-russian-battalion-tactical-groups-stationed-on-border-with-ukraine.html 

2. https://tvzvezda.ru/news/202142173-M4f9E.html 

3. https://ru.krymr.com/a/voda-krym-zasuha-voyenniye-bazy-rossiya-naseleniye/31011448.html 

Venäjän suorittamista joukkojen siirroista ovat julkaisseet videoita sosiaalisessa mediassa muun muassa galandecZP, GirkinGirkin, Eire_QC, Alex Kokcharov, Petri Mäkelä, myös YouTubesta löytyy joitain videoita, kuten 1 ja 2.

29.3.2021: 152 mm MSTA-S panssarihaupitseja Kertšinsalmen ylittävällä sillalla.

Huom. tekstissä en tällä kertaa käsitellyt Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tilannetta. Venäjä on vahvistanut joukkojaan jo viikkojen ajan, samalla eskalaation uhka alueella on kasvanut.

Euroopan unohdettu sota – sota Ukrainassa

 

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin seitsemän vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Kaaoksen alkuvaiheessa, ennen varsinaisia sotatoimia, Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin keskustassa sijaitsevasta aluehallintorakennuksesta. Maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, samana päivänä – 6. maaliskuuta – tuhatkunta mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Reilun miljoonan asukkaan kaupungista, noin parin miljoonan asukkaan talousalueelta, löytyi siis tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen Venäjältä saapuneita ”Putinin turisteja” vaatimaan ”kansanäänestystä”.

Maaliskuun 2014 tapahtumia voidaan pitää eskalaation ensimmäisenä askeleena Itä-Ukrainassa. Ne toimivat lähtölaukauksena – kenties myös Ukrainan uuden hallinnon testinä – kaaoksen ulottamisessa miehitetyltä Krimiltä muualle Ukrainaan. Kaoottinen liikehdintä oli jo kuivua kokoon Donetskissa ja muualla Itä-Ukrainassa, jollei huhtikuun 12. päivä 2014 venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama ”Ryhmä Krim” olisi aloittanut operaatiotaan Donetskista pohjoiseen, Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla. Tai jollei Venäjältä olisi saapunut aiempaa enemmän agitaattoreita Donetskin ja Luhanskin alueille aiheuttamaan kaaosta ja synnyttämään pelkoa.  Ilman Venäjää Ukrainan sotaa ei olisi, tai kuten Igor Girkin totesi marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle” antamassaan haastattelussa –

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (1)

Tänä vuonna, helmikuun 23. päivän ja maaliskuun 19. päivän välillä Itä-Ukrainan sotatoimialueella kaatui taisteluiden seurauksena kahdeksan Ukrainan asevoimissa palvellutta sotilasta. On muistettava, että alueella on edelleen voimassa 27. heinäkuuta 2020 voimaan astunut tulitauko. Vaikka edelleen puhutaan tulitauosta, on meidän järkevintä tunnustaa se tosiasia, ettei tulitauko ole pitänyt enää kuukausiin. Viimeisimpien viikkojen kuluessa myös Ukrainan asevoimat on vastannut aiempaa useammin (ja voimakkaammin) venäläisjoukkojen epäsuoran tulen käyttöön.  

Kersantti Dmitro Sardak kaatui 23. helmikuuta vihollisen kranaattitulessa Zaitseven alueella miehitetyn Horlivkan pohjoispuolella. Odesassa syntynyt Sardak palveli 58. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa.

Alikersantti Serhiy Moisejenko kaatui 28. helmikuuta vihollisen tykkitulessa Pyshchevikin alueella. Hersonissa syntynyt Moisejenko palveli 36. erillisen merijalkaväenprikaatin 1. pataljoonassa.

Huhtikuussa 2015 Ukrainan silloisen presidentin Petro Poroshenkon III luokan Sankaruus- kunniamerkillä palkitsema Oleksi Litovka kaatui sotatoimialueella 28. helmikuuta. Hän oli palvellut ylikersanttina 25. erillisessä maahanlaskuprikaatissa sotatoimialueella kesästä 2014 lähtien.

Volodymyr Onoprijenko kaatui vihollisen kranaattitulessa Starohnativkassa maaliskuun 10. päivä. Drabivissa syntynyt Onoprijenko toimi rynnäkkövaunun komentajana 24. erillisessä rynnäkköpataljoona Aidarissa.

Ukrainan asevoimissa sopimussotilaana palvellut Oleksandr Pekur kaatui vihollisen tarkka-ampujan tulituksessa 12. maaliskuuta Marinkan pikkukaupungin alueella, Donetskin lounaispuolella.

Maaliskuun 13. päivä vaikeasti haavoittunut Dmytro Bukhtijarov menehtyi kenttäsairaalassa seuraavana päivänä. 81. ilmakuljetteisessa prikaatissa palvellut Bukhtijarov oli syntynyt Kreminnan kaupungissa, josta kaakkoon käytiin keväällä ja kesällä 2014 raskaita taisteluita. Severodonetskin alue Kreminnan kaakkoispuolella päätyi toukokuun 2014 alkupuolella Aleksei Mozgovoin komentaman Prizrak prikaatin ja Pavel Dremovin kasakkayksiköiden haltuun reiluksi pariksi kuukaudeksi.

Alikersantti Viktor Pasjeka kaatui tarkka-ampujan tulituksessa 18. maaliskuuta lähellä Pivdenneä. Monchyntsin kylässä syntynyt Viktor Pasjeka toimi rynnäkkövaunun komentajana 10. vuoristoprikaatin 109. pataljoonassa.

Alikersantti Andrii Hrabar kaatui vihollistulessa 19. maaliskuuta lähellä Vodianea, Mariupolin koillispuolella. Mykolajivissa syntynyt Hrabar palveli 36. erillisessä merijalkaväen prikaatissa.

Ilman imperialistista – menneeseen takertunutta Venäjää – tuhansien ukrainalaisten ohella hekin olisivat hengissä. Todennäköisesti myös ne kolme Ukrainan asevoimien sotilasta, jotka kuolivat rintamalla helmikuun loppupuolella, räjähdysmäisen tulipalon raivottua heidän korsussaan. (2)

Niin olisi myös Khutir Vilnyn kylässä asunut 74-vuotias eläkeläismies, joka astui helmikuun loppupuolella Venäjän proxy-joukkojen kylän alueelle ampuman POM-2 henkilömiinan ansalankaan.

Helmikuun 23. päivä venäläisjohtoiset joukot ampuivat kevyillä singoilla Khutir Vilnyn kylän aluetta Zolote-4:n asutusalueen tuntumassa. Kylän alueelle ammuttiin singoilla myös kaukolevitteisiä POM-2 henkilömiinoja, osa miinoista ja singon ammuksista iskeytyi siviiliasutuksen tuntumaan tappavin seurauksin. Venäläisjohtoiset joukot ovat käyttäneet POM-2 henkilömiinoja koko sodan ajan, tämän vuoden puolella niiden käyttö on saanut jälleen enemmän huomiota ukrainalaismedioissa, johtuen todennäköisesti myös siitä, että niitä on ammuttu siviilikohteisiin toistuvasti. Edessä on myös kevät ja peltotyöt rintama-alueella, mikä lisää entisestään siviiliuhrien riskiä. Näiden kaukolevitteisten miinojen käyttöä ei voi perustella mitenkään. Kyse on käytännössä terroriaseesta, jonka käytön tarkoituksena on synnyttää pelkoa siviileiden keskuudessa ja pelon myötä saada heidät hylkäämään kotinsa ja kylänsä rintamalinjan tuntumassa. Venäläisjoukkojen johto voi laskea tällaisen toimen vähentävän ukrainalaisten halua puolustaa alueita, lisätä sodan kyseenalaistamista rintamalla mutta etenkin selustassa.

Suomalainen perinteinen media on viime aikoina huomioinut kiitettävän hyvin Venäjän harjoittaman valtioterrorismin oppositiopoliitikkojen myrkytyksineen ja julkeine ihmisoikeusloukkauksineen, josta on kiitettävä näiden medioiden toimittajia, samanaikaisesti Ukrainan sota saa marginaalisen huomion – sodankäynnin ja miehityksen muassaan tuomat ihmisoikeusrikkomukset katoavat jonnekin taustameluun. Muutamia vuosia sitten oli vielä mahdollista vedota tietämättömyyteen rikosten laadusta ja järjestelmällisyydestä ynnä laajuudesta, mutta ei enää tänään. Aihekokonaisuutta ei kuitenkaan riittävässä määrin käsitellä medioissa.

Yleisradio julkaisi 18. maaliskuuta laajahkon katsauksen ”Näin Kremlin ja EU:n suhteet nitkahtelevat kriisistä toiseen – Unioni otti Venäjä-pakotteet työkalukseen vasta Krimin valtauksen jälkeen” huomioiden kyllä Venäjään kohdistetut pakotteet (mutta sortuen käyttämään Venäjän narratiivia toistavia termejä, kuten Ukrainan kriisi, kansantasavallat, separatisti – kahta jälkimmäistä vieläpä ilman lainausmerkkejä) mutta siihen se sitten jäikin. (3) Iltalehdessä 21. maaliskuuta julkaistussa, Ukrainan uuden Suomen-suurlähettilään Olga Dibrovan haastattelussa huomioitiin Ukrainan yhteiskunnallisen tilanteen ohella Krimin niemimaan miehitys sekä käynnissä oleva sota, mutta haastattelun luonteen vuoksi kokonaisuuksien käsittely jäi vajaaksi. (4)

Uutisvirtaamme ei ole tullut viime aikoina uutisia Krimin tataareiden vainosta Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, kuten ei heidän kollektiivisista rangaistuksistansa tai näytösoikeudenkäynneistä, joissa kymmeniä Krimin tataariaktivisteja on tuomittu jopa vuosikymmenten vankeusrangaistuksiin – ja mistä? Miehityksen rauhanomaisesta vastustamisesta, vangittujen tataariaktivistien perheenjäsenten auttamisesta jne. jne. En myöskään ole nähnyt uutisia Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ihmisoikeusrikkomuksista, puhumattakaan sotarikoksista. Kenties satoja ukrainalaisia on kulkenut miehitetyn Donetskin keskustan eteläpuolelle, entiseen taidekeskukseen, avatun Izolyatsia keskitysleirin (tai kidutuskeskuksen) kautta – lukematon joukko heistä on kadonnut. (5)

Yllä oleva kuva on taiteilija Sergei Zakharovin teoksesta ”Діра”. Zakharov vangittiin miehitystä vastustavan – rauhanomaisen – taideaktivisminsa seurauksena Donetskissa elokuussa 2014. Vangittuna hän koki ja näki julmuudet ja kidutuksen keskuksessa, joka sittemmin opittiin tuntemaan Izolyatsiana. Vapauduttuaan Zakharov piirsi kokemuksensa kuviksi.

Toisen maailmansodan loppuhetkillä vapautettiin Euroopassa liittoutuneiden toimesta keskitysleirejä ja kuolemanleirejä, tuolloin isovanhempamme vakaasti olivat sitä mieltä, ettei tämä saa uusiutua, mutta kuinka väärässä he olivatkaan. Jugoslavian hajoamissotien aikana tuhansittain ihmisiä marssitettiin keskitysleireille, pääasiassa etnisen taustansa vuoksi. Tuolloin minun sukupolveni oli pöyristynyt lukiessaan kauhuista, tuhansien ihmisten murhaamista leireillä ja jälleen kuulimme tutun fraasin – ei enää koskaan. Kun Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan miehitys päättyy, kun vapaus koittaa, niin suljen korvani ”ei enää koskaan” toteamuksilta. Ne ovat kärpästen surinaa korvissani, katteetonta sanahelinää.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

2. https://www.telegraf.in.ua/topnews/10092944-na-donechchini-zaginuv-22-richnij-kremenchuzhanin-mikola-lebid.html 

3. https://yle.fi/uutiset/3-11822704 

4. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5ece650e-0aa6-4cb1-9d37-b00b86cb0a50 

5. http://euromaidanpress.com/2021/01/29/inside-donetsk-art-center-turned-concentration-camp-first-public-photos-of-izolyatsia-since-2014/ 

Kuvakollaasi kaatuneista ukrainalaissotilaista on tehty novynarnia.com, Euromaidan Press ja censor.net sivuilla julkaistuja kuvia hyödyntäen.