Daria Dugina, ei mikään sivullinen uhri vaan pesunkestävä kansankiihottaja

 

Venäjän diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ideologiseksi isäksi mainitun Aleksandr Duginin tytär Daria Dugina (Platonova) kuoli viime yönä autopommi-iskun seurauksena Moskovan suurkaupunkialueella. Tapahtunut on päätynyt uutisotsikoihin myös Suomessa, valitettavaa on se, että otsikoissa ja uutisen ingressissä mainitaan liian harvoin – jos kertaakaan – Daria Duginan todellista luonnetta. Se nousee esille vasta itse uutisessa ja sielläkin osana kokonaisuutta, joissa tarkastellaan lähinnä Aleksandr Duginin uraa ja ideologista toimintaa.

Seuraavaksi muutamia perinteisten suomalaismedioiden otsikoita tapahtuneesta:

Ilta-Sanomat: ”Putinin ’aivoina’ pidetyn miehen tytär tapettiin pommi-iskussa Moskovassa

Venäläismedian mukaan filosofi Aleksandr Duginin tytär menehtyi pommi-iskussa lähellä Moskovaa, kertoo BBC.” (1)

Yleisradio: ”Tunnetun venäläisen äärioikeistolaisajattelijan tytär kuoli autopommi-iskussa

Aleksandr Duginin tytär Darja Dugina ajoi isänsä autoa, jossa myös Aleksandrin piti olla.” (2)

Helsingin Sanomat: ”’Putinin aivojen’ Aleksandr Duginin tytär murhattiin lauantaina Moskovassa autopommilla – Duginin oli tarkoitus tulla samaan autoon, mutta perui viime hetkellä

Iskun kohteena tai toisena kohteena uskotaan olleen Vladimir Putinin ideologiseksi innoittajaksi kutsuttu Aleksandr Dugin. Tytär Darja Dugina kuoli heti.” (3)

Iltalehti: ”Kuoliko ’Putinin aivojen’ tytär vahingossa? Pekka Toveri Twitterissä: ’Voi olla merkki valtakamppailusta Venäjällä’.” (4)

Kaikki esille nostamani media sortuvat otsikoinnissaan virheeseen, jossa attentaatissa menehtynyt Daria Dugina esitellään vain ja ainoastaan isänsä tyttärenä unohtaen hänen omat meriittinsä propagandistina ja kansankiihottajana. Luonnollisesti isällään Aleksandr Duginilla on suuri merkitys siihen millainen tyttärestä on kasvanut. Hän on viitoittanut tien, jota tyttärensä kulki ja joka päättyi viime yönä Moskovan suurkaupunkialueella Daria Duginan ollessa palaamassa Zakhar Prilepinin järjestämiltä kutsuilta isänsä Land Cruiserilla.

Toisaalta ei maineikas ja arvostettu BBC onnistunut sen paremmin otsikoidessaan tapahtuneen ”Darya Dugina: Daughter of Putin ally killed in Moscow blast”. (5)

Mutta yhtäkaikki, Daria Dugina on itse saarnannut televisiossa kansanmurhaa ukrainalaisille ja vaatinut Ukrainan ja ukrainalaisuuden tuhoamista. Hän on itse vieraillut venäläisten tuhoamassa Mariupolissa ja Azovstalissa häpäisemässä kaupungin puolustajien maineen.

Viimeisimmässä Zvezdaan kirjoittamassa artikkelissaan Daria Dugina kirjoitti siitä, kuinka Ukraina järjesti tapahtumia Butšassa, (6) jatkaen artikkelillaan sitä valheiden saagaa, jota venäläispropagandistit kuin myös Venäjän valtiolliset mediat levittävät Ukrainasta Butšan joukkotuhonnan tekijänä. Todisteet osoittavat Butšankin tapauksessa vain ja ainoastaan Venäjään, sen joukot syyllistyivät Butšassa julmuuksiin, joista maan johto kuten eivät raakuuksien tekijätkään kanna vastuuta.

Kaikessa tässä on kyse Duginan omista valinnoista, vaikkakin isänsä viitoittamaa tietä kulkien. En todellakaan osaa olla pahoillani, että tuo tie tuli kuljettua viime yönä loppuun. Sitä niittää mitä kylvää!

Daria Dugina venäläisten tuhoamassa Mariupolissa.*

Pommin tuhoama Aleksandr Duginin maastoauto, jolla tyttärensä ajoi viime yönä.**

Oma lukunsa näissä uutisotsikoissa ja ingresseissä on Aleksandr Duginin roolin korostaminen, se varmasti tuo ylimääräisiä klikkauksia, kun Aleksandr Duginin kuvaillaan olleen Putinin ”aivojen”, mitä voi pitää kohtuullisena liioitteluna herran vuonna 2022, mutta onko tämä liioittelu tarpeellista, kun samalla häivytetään attentaatissa kuolleen Daria Duginan omaa roolia? Uutisissa nämä suomalaismediat muistavat mainita, vähintäänkin viittauksen omaisesti, todellisuudesta. Siitä, ettei Aleksandr Duginin rooli niin merkittävä olekaan, mitä otsikot antavat ymmärtää. Helsingin Sanomat esittää asian näin suoraan –

”Todellisuudessa Dugin ei liene Putinin lähipiiriä, ja hänen vaikutustaan Putinin toimintaan on todennäköisesti liioiteltu.

STT:n haastattelussa vuonna 2014 Dugin itse kiisti arvelut siitä, että hän olisi Kremlin tai Putinin ideologi. Sen sijaan hän sanoi, että Putin oli tuolloin alkanut puhua lisääntyvässä määrin samoista asioista, joista Dugin itse on kirjoittanut.” (7)

Yleisradiokin viittaa Helsingin Sanomiin sekä toimittaja ja tutkija Kamil Galeeviin kuvaillessaan Duginin todellista merkitystä nyky-Venäjällä. Ja koskapa Aleksandr Dugin on itsekin joutunut Venäjällä ulommaisille kehille (ei häntä kuitenkaan merkityksettömänä voi pitää), onkin varsin kyseenalaista medioilta korostaa Aleksandr Duginin roolia ja häivyttää Daria Dugina tyttäreksi, joka menehtyi attentaatissa. Todellisuus kun saattoi olla se, että kumpikin oli tarkoitus tappaa tai sitten vain toinen. Todennäköisesti kumpikin, koska Aleksandr Dugin vain joitain hetkiä ennen lähtöä päätti käyttää toista autoa, mutta epäilen, ettei hänen tarkoituksensa ollut uhrata tytärtään (jonkin suuremman puolesta?) vaan kenties joku toteutti tehtäväänsä muuttaessaan Duginin aikeet matkata samalla autolla tyttärensä kanssa. Kenties…

Samalla on muistettava myös se, että kirjoitukset, joissa Dugin nostetaan jalustalle tai joissa hänet kuvaillaan ”nukkemestariksi” taustalla, ovat kirjoituksia ja kuvauksia, jotka palvelevat ennen kaikkea juuri Duginia itseään.

Huomioitavaa kuitenkin on se, että Duginilta löytyy menneisyydestä kirjoituksia lasten uhraamisesta asian puolesta. Tämä vain huomiona, en kuitenkaan itse lähde ulottamaan spekulointia tähän suuntaan, koska tämän kirjoituksen kannalta se on suhteellisen merkityksetöntä.

Vaikka Dugin onkin joutunut ulommaisille kehille viime vuosina, ja hänen vaikutusvaltansa (jos sitä koskaan on oikeasti ollutkaan) on vähentynyt, ei hänen tekoja voi kuitenkaan täysin pyyhkiä olemattomiin. Hänen roolinsa on huomioitava, kun tarkastellaan Venäjällä käytyä ja käynnissä olevaa keskustelua ”suurvenäläisyydestä” äärioikeistolaisine, jopa fasistisine, painotuksineen, ja kuinka Venäjän oikeus on toimia Ukrainan ja Valko-Venäjän alueiden hallitsijana.

Dugin on kehitellyt 1990-luvulta lähtien ajatuksiaan ”euraasialaisesta” geopolitiikasta, jossa Venäjä johtaa koko Eurooppaa, niin ikää hän on kehitellyt ajatuksia Saksan sitomisesta Venäjään. Duginin luomuksia ovat Evraziyskiy soyuz molodezhi ja Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie, joiden verkostojen kautta eurasianismia (tai neo-eurasianismia) levitettiin Venäjän naapurimaihin. Näiden liikkeiden ideologisille ”nuorisoleireille” osallistui väkeä myös Ukrainasta, miehiä ja naisia, joista osa nousi (hetkeksi) merkittävään rooliin Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla vuosien 2014 ja 2015 aikana. Sellaiset donetskilaiset, kuten Andrei Purgin ja Oleg Frolov osallistuivat Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM:n leireille.

Dugin puhumassa ESM:n leirillä v. 2006.

Oleg ”Shamaani” Frolov harjoitusleirillä Venäjällä v. 2009.

Anton Shekhovtsov blogissaan ”How Alexander Dugin's Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005–2013” tarkastelee sitä, kuinka eurasianistinen liikehdintä oli yksi niistä verkoston osista, joita Venäjällä hyödynnettiin epävakauden ja sodan valmistelussa. (8)

* * *

Tämän kirjoituksen kannalta teon tekijän tai tarkoitusperän spekulointi on toisarvoista, jokainen kuitenkin olettaa, tänne asti luettuaan, että jotain aiheesta kirjoitan, joten saamanne pitää.

Mikäli Daria Dugina oli pääkohde, kyseessä on todennäköisimmin tilaustyö, mikäli ei, taustalta löytynee jokin turvallisuusapparaatti ja kyse on joko False Flag-operaatiosta tai organisaatioiden (esim. FSB ja GRU) välisen kamppailun ensihetkistä. Räjähdettä tuskin on kuitenkaan ihan kuka tahansa onnistunut asettamaan kuljettajan penkin alle, koska olen ymmärtänyt, että auto itsessään oli sellainen, jonka turvallisuudesta valtiolliset organisaatiot vastasivat.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009017956.html 

2. https://yle.fi/uutiset/3-12586306 

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009018083.html 

4. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/e54e02c9-9ce0-4195-851d-994eb5f75f9e

5. https://www.bbc.com/news/world-europe-62621509 

6. https://twitter.com/DemeryUK/status/1561360666920980480 

7. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009018083.html 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

Linkki videoon, jolla räjähdyksen seurauksena palava maastoauto sekä Duginan isä Aleksandr Dugin:

https://twitter.com/SergSlip1/status/1561116068327956481 

Kuvien lähteitä:

*:  https://twitter.com/nyn1nafo/status/1561342551570915329 

**: https://twitter.com/TadeuszGiczan/status/1561108942146732032 

Onko FSB:n rooli kasvamassa miehitetyssä Itä-Ukrainassa?

Luodaan vielä lyhyt katsaus siihen, mitä Itä-Ukrainassa Donetskin alueella on tapahtunut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon kuolemaan johtaneen attentaatin (31. elokuuta 2018) jälkeen.

Zahartšenkon kuolema ei nostattanut mitään sisäistä valtataistelua, vaan hyvin pian  Zahartšenkon seuraajaksi nimitettiin Dimitri Trapeznikov, entinen Shakhtar Donetskin fan-clubin johtaja. Trapeznikov ehti toimia alueen näennäisenä johtajana vain muutaman päivän ajan kunnes 7. syyskuuta Denis Pushilin nimitettiin Trapeznikovin tilalle Donetskin ”kansantasavallan” johtajaksi, jälkimmäisen vannoessa kuuliaisuutta hänet syrjäyttäneelle Pushilinille.

Se, että totalitaarisesti hallitulla alueella, sen voimakkaana pidetyn johtajan kuoltua, ei syntynyt minkään sortin valtataistelua vaan ”virkanimitykset” tapahtuivat ”ilmoitusluontoisesti”, kertoo omalla tavallaan pinnan alla vallitsevasta (puolittain näkymättömissä olevasta) kontrollista, joka tulee Ukrainalta miehitettyjen alueiden rajojen ulkopuolelta – Venäjältä. Mikäli tällaista selkeää ulkoista kontrolloijaa ei olisi, ja mikäli sillä ei olisi sormensa attentaatissa mukana, on hyvin epätodennäköistä, että valta olisi siirtynyt yhden henkilön kautta toiselle nähdyn sävyisästi.

Eräiden arvioiden mukaan, ainakin väliaikaisesti, päädyttiin Denis Pushiliniin, Moskovalle oli tarve nimittää attentaatissa menehtyneen, omapäisen ja voimakasluontoisen, Zahartšenkon tilalle ”sopivampi” ja ”sopuisampi” henkilö, ja jotta kaikki olisi mennyt ”taiteen sääntöjen mukaan” ja jotta Pushilinin mandaatti näyttäisi mahdollisimman laajalta, hänen nimityksensä vahvisti Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankongressi”.

On myös hyvä huomioida, että Pushilinin nimityksen aikoihin (syyskuun 7. päivä) miehitetyssä Itä-Ukrainassa paikalliset propagandamediat kuin myös Venäjällä mediat alkoivat jakaa materiaalia, jonka mukaan Zahartšenkon aikainen "elinkeino ja veroministeri" Aleksander Timofe'ev käytti valta-asemaansa väärin, varasti yksityistä sekä julkista omaisuutta , sekä painosti yrittäjiä toimimaan haluamallaan tavalla. Paikallisten tietojen mukaan Timofe’ev vei Venäjälle paetessaan mukanaan yli 12 miljoonaa dollaria.

Timofe’eviä Venäjälle seurasi Zahartšenkon ”neuvonantajana” toiminut – poliittiseksi ideologiksikin toisinaan tituleerattu – Aleksandr Kazakhov.

Venäjän hallitus on koonnut FSB:stä ryhmän lähettäen sen ”avustamaan” paikallisia tahoja Zahartšenkon hengen vieneen attentaatin tutkimuksissa. On toki aiheellista pohtia, että miksi Venäjä, joka väittää, ettei se sodi Ukrainassa, lähettää Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n jäsenistä kootun ryhmän ”avustamaan” paikallisia "viranomaisia" tutkimuksissa. Miksi maa, joka väitteidensä mukaan, ei ole osallinen sotaan, on hanakasti valmis puuttumaan tapahtumien kulkuun Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla? Tähän retoriseen kysymykseen ei tarvinne edes vastata. Kysymykseen ”miksi” yksinkertaisin vastaus on, siksi, koska Venäjä sotii Ukrainassa.

On arvioitu, että Aleksandr Zahartšenkon kuoleman seurauksena Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:stä tulee Kremlin tärkeimpiä, jollei tärkein, työkalu Ukrainalta miehitetyn itäosan ns. (sisä)politiikan toteuttamisessa.

Syystalvesta 2017 Luhanskissa suoritettiin ”joulusiivous”, jonka seurauksena valta alueella vaihtui Igor Plotnitskin poistuessa, paetessa, Venäjälle. Plotnitskin syrjäyttämisessä käytettiin osaltaan hyödyksi Zahartšenkolle alisteisia joukkoja Donetskista. Myös Plotnitskin syrjäyttämisessä jäljet johtavat Venäjälle.

Kuvakollaasissa, yllä, Donetskin ”kansantasavallan” Spetsnazin BTR-80 kuvattuna harjoituksissa ja myöhemmin samainen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvo 21.marraskuuta 2017 Luhanskissa.

On arvioitu, Venäjän hallinnon merkittävimpiä tehtäviä tulee olemaan Donetskin ja Luhanskin alueiden johtajien "ensimmäisen aallon" poistaminen, johtajien, jotka ovat tietoisia Venäjän Ukrainan alueella tekemistä rikoksista, mukaan lukien Malaysia Airlinesin lennon MH17 Boeing 777-200ER:n pudottaminen 17. heinäkuuta 2014. ”Ensimmäisen aallon” militanttijohtajista ja joukko-osastojen komentajista Zahartšenkon ohella moni muu on jo kuollut, usein epäselvissä olosuhteissa. (1)

Donetskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta julkaistiin 17. syyskuuta 2018 video, jolla tiedotteen mukaan, esiintyi Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n laskuun työskennellyt ”sabotööri” Alexander Pogorelov, jota syytetään Aleksandr Zahartšenkon tappaneesta attentaatista.

Kuvakaappaus @den_kazanskyn twittertili.

Esitellessään Pogorelovin ”syyllisenä”, nämä miehitetyillä alueilla työskentelevät ”viranomaiset” näyttävät tyystin unohtaneen sen, että samainen Alexander Pogorelov vangittiin – todennäköisesti samaisten ”viranomaisten” toimesta – Donetskin alueella marraskuussa 2017 ja hän on siitä lähtien ollut vangittuna.

Zahartšenkon likvidoinnin eurooppalainen ulottuvuus

Aleksandr Zahartšenkon kuolemaan liittyy myös Venäjän EU:n jäsenmaihin suuntaamaa, konkreettista, vaikuttamista – tai sen yrittämistä. On kuitenkin parempi sanoa jo alkuun, että Venäjä ei näytä onnistuneen yrityksissään masinoida Aleksandr Zahartšenkolle muistotapahtumia EU:n alueella. (2) Oma asiansa on sitten se, että onko Venäjän onnistunut venäläisille kohdennetussa propagandassa synnyttää kuva, jonka mukaan Zahartšenkon kuolema olisi koskettanut suurempiakin kansanjoukkoja Euroopassa. En ole havainnut vastaavaa toimintaa harjoitetun Suomessa, sen sijaan eräät tahot Suomessa kuin myös eräät suomalaiset, kuten Janus Putkonen, on koettanut synnyttää mielikuvaa siitä, että jonkin sortin ”kansallissankari” menehtyi attentaatissa.

Kahdessa EU:n jäsenvaltiossa, Ranskassa ja Italiassa, Venäjän onnistui synnyttää muistomarssi Zahartšenkon kunniaksi. Italiassa pienimuotoiseen muistotilaisuuteen/ -marssiin kutsuttiin osallistujia olemattoman (paperilla olemassa oleva) ”Venetsian kansantasavallan” neuvostoista, paikalle kutsuttiin myös muiden vastaavien organisaatioiden jäseniä.

Pariisissa järjestettyyn tilaisuuteen saapui, arvioiden mukaan, reilut 30 osallistujaa, tähän määrään on laskettu myös Venäjän suurlähetystön henkilökuntaa sekä henkilökunnan perheenjäseniä. Pariisin tilaisuuden organisoijana toimi Association des Cossacks de Francen presidentti (ataman) Gennadi Shmyrev, aktiivisesti järjestelykomiteassa oli mukana myös Ranska-Donbass -komitean perustaja ja johtaja André Michel Chanclu. Chanclu kuuluu myös antiukrainalaisen ”Novopole” organisaation järjestelykomiteaan.

Nämä, sinänsä pienet, tapahtumat omalta osaltaan osoittavat sen, kuinka aktiivisesti Venäjän valtioon liitettävät tahot pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin monella eri tasolla. Propaganda tuodaan myös ”katutasolle” tapahtumien muodossa, jotka pyritään naamioimaan spontaaneiksi tapahtumiksi – kansalaisjärjestöjen luomuksiksi. Harva välttämättä tiedostaa sitä, kuinka sidoksissa Venäjään tällaiset ”kansanlaisjärjestöt” voivatkaan olla.

Kuten totesin, Suomessa Zahartšenkon muistolle ei tietääkseni marssittu, mutta Suomeenkin on rantautunut viime vuosina kansalaisjärjestöjen, kuten Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI, järjestämänä Venäjän tarinaa toistavia tapahtumia esim. kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa voitonpäivänä, jotka Venäjällä on valjastettu tätä nykyä täysin valtiopropagandan palvelukseen.

Propagandisti Putkonen Moskovan esittämien ”todisteiden” pauloissa

Venäjä julkaisi parisen päivää sitten uusia ”todisteita”, jotka sen mukaan osoittavat Ukrainan syyllistyneen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen heinäkuussa 2014 – todennäköisesti tämän ”uutisen” tarkoituksena on vain synnyttää sekaannusta ja lisätä disinformaatiotulvaa ennen tulevia, MH17 pudottamisen rikostutkintaa suorittavan tahon (JIT) sekä Bellingcatin, tiedonantoja. Syyskuussa on tiettävästi tarkoitus julkistaa ajankohta, jolloin MH17 pudottamiseen liittyvän oikeudenkäynnin pitäisi alkaa. Nämä Venäjän uudet ”todisteet” on jo osoitettu disinformaatioksi, kuva- ja videoväärennöksiksi etc.

Ei myöskään pidä unohtaa Skripalien myrkytykseen liittyvää kohua, heidän myrkytyksestä epäiltyjen GRU:n agenttien haastattelu Russia Todayssa kun ei välttämättä sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, josta Venäjä halunnee siirtää huomiota pois. Käytännössä haastattelu vain alleviivasi kaksikon osallisuutta.

Entinen DONi Newsin päätoimittelija – propagandisti – Janus Putkonen näyttää tarttuneen kaikella antaumuksella kiinni näihin, venäläisten esittämiin uusiin todisteisiin Ukrainan syyllisyydestä, ihmetellen myös sitä, että ne eivät suuremmin ole saaneet huomiota Suomessakaan. Eivät ainakaan sellaista mitä Putkonen kaipaisi!

Kuvakaappaus Janus Putkosen Facebook-tililtä.

Kuvakaappaus Ivan Putkov eli Janus Putkonen Facebook-tililtä (17.9.2018).

Tietenkään Putkonen ei uhraa sekuntiakaan sille ajatukselle, että nämä Venäjän uudet ”todisteet” kumoavat lukuisia sen vanhoja väittämiä – tai ovat ristiriidassa niiden kanssa. Eikä Putkosta näytä lainkaan häiritsevän sekään, että yhtä lailla nämä ”todisteet” ovat ristiriidassa hänen omien ”tutkimustensa” kanssa, kuin myös lukuisten ”uutisten” kanssa, joita hän on – oikeina – uutisoinut viimeisimpien vuosien kuluessa. Mielipide muuttuu hetkessä, kun se on sovitettava Moskovan väittämiin, joilla ei tässä(kään) tapauksessa ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.

Alla kuvakaappaus DONi Newsin ”uutisesta” (24. toukokuuta 2017). Tämä ”uutinen” on sovitettavissa Putkosen omaan päättelyyn Ukrainan ilmavoimien syyllisyydestä, jonka Venäjän uusimmat – disinformatiiviset todisteet – kumosivat.

Eiköhän tämä(kin) lyhyt informatiivinen selonteko riitä kertomaan sen, kuinka näihin Venäjän MH17:sta koskeviin ”tiedotustilaisuuksiin” on syytä suhtautua. Kyse on heidän osalta informaatiosodasta, vaikuttamisesta, propagandasta sekä esim. ”Destroy and ridicule the idea of truth” (Nine Lessons of Russian Propaganda - Roman Skaskiw).

Pyörän uutta pyörähdystä odotellessa…

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/09/attentaatti-kansantasavalloissa-eli.html 

2. http://sprotyv.info/ru/news/kiev/kadrovye-rossiyskie-shpiony-v-evrope-obmyli-likvidaciyu-zaharchenko-tiho-i-po-semeynomu 

Attentaatti ”kansantasavalloissa” (eli tapettujen militanttikomentajien lista saa jatkoa)

Elokuun 31. päivänä Venäjän rahoittaman ja varustaman sekä aseistaman – Ukrainalta miehitetyille alueille perustetun – Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko kuoli häntä vastaan tehdyssä pommiattentaatissa. Zahartšenkon tappanut pommi räjähti tämän vieraillessa kotinsa lähistöllä sijainneessa ”Cepar”-kahvilassa. Paikalla oli samanaikaisesti myös kokojoukko muita vieraita, kuten Zahartšenkon varamiehenä pidetty Aleksander Timofe’ev, joka loukkaantui iskussa vakavasti. Zahartšenkon ohella hänen henkivartija kuoli attentaatissa. Tämän pommi-iskun teknisiin detaljeihin voimme palata myöhemmin, sen sijaan luokaamme seuraavaksi katsaus ”elämän sattumanvaraisuuteen” näissä ”kansantasavalloissa” eli siihen, kuinka yksi jos toinen militanttikomentaja tahi -johtaja on päättänyt päivänsä ennenaikaisesti – ja väkivaltaisesti.

"Kansansa" "rakastama" Zahartšenko (asemiesten keskellä).

Aleksandr Zahartšenko ei suinkaan ole ensimmäinen väkivaltaisen kuoleman kokenut militanttikomentaja, uskallan myös todeta, että hän ei ole viimeinenkään. Gennadi Tsyplakov, Arseni ”Motorola” Pavlov, Jevgeni Zhilin, Valeri Bolotov, Oleg Anashenko, Mikhail ”Givi” Tolstykh – he kaikki ovat väkivaltaisen tahi yllättävän kuoleman kohdanneita militanttikomentajia tahi -taistelijoita Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Zahartšenkon tappaneessa pommiattentaatissa vammautui vakavasti Aleksander Timofe’ev, joka selvisi täten hengissä jo toisesta pommi-iskusta vuoden sisään. Viime vuoden syyskuun 23. kello 8:30 – Donetskissa räjähti kaksi pommia, joiden kohteena oli Donetskin ”kansantasavallan” ”vero- ja rahoitusministeri” Aleksander ”Taškent” Timofe’ev. (1)

Gennadi Tsyplakovin kuolema nivoutuu suurella varmuudella Luhanskin ”kansantasavallan” sisäiseen valtakamppailuun, hän kuoli epäselvissä olosuhteissa ollessaan pidätettynä Luhanskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Virallinen kuolinsyy on hirttäytyminen selliin, eri lähteiden mukaan hänen ruumiissa oli kuitenkin pahoinpitelyn merkkejä. Tsyplakovin kuolema ajoittuu Luhanskin ”kansantasavallan” ”johtajan” Igor Plotnitskin salamurhayritykseen loppukesästä 2016, jolloin hänen autonsa räjäytettiin pommilla. Plotnitski selviytyi iskusta hengissä.  (2)

Moskovassa "sydänkohtaukseen" (!) kuollut ex. komentaja Valeri Bolotov Luhanskin suunnalta esitti väitteen, jonka mukaan Igor Plotnitski lavasti häneen kohdistuneen pommi-iskun saadakseen syyn perusteellisemmalle puhdistukselle. Tätä vaihtoehtoa voi sulkea pois, kun huomioimme mitä Tsyplakoville tapahtui hyvin pian Plotnitskiin kohdistetun pommiattentaatin jälkeen. Lavastus -> syytös salaliitosta -> oletettujen vastustajien pidätyksiä ja jopa kuolemia. Plotnitskin oma kohtalo toisaalta kertoo sen, että mikään valta-asema ei ole pysyvä – viime syksynä hänet syrjäytettiin Luhanskin ”kansantasavallan” johdosta, tänään hän elää maanpakolaisena Venäjällä. Plotnitskin syrjäyttämisestä kirjoitin blogissa ”Luhanskilainen”joulusiivous” eli pieniä vihreitä miehiä Luhanskissa”. 

Tsyplakov kuoli epäselvissä olosuhteissa syyskuussa 2016, samaisen vuoden lokakuussa Arseni Pavlov, paremmin ”Motorola”-nimellä tunnettu sotarikollinen kuoli pommi-iskussa. Hänet tappoi hänen asuintalonsa hissikuilun vierellä kulkeneeseen roskakuiluun asennettu kaukolaukaistu pommi. Syy hänen(kin) kuolemasta vieritettiin paikallisen tavan mukaan ukrainalaisten ”sabotoorien” harteille. Kuinka todennäköistä tämä on? Uskallan väittää, että hyvin epätodennäköistä. Tiedetään, että "Sparta" pataljoonan komentaja Motorolalla oli runsaasti vihollisia ja vihamiehiä myös miehitetyillä alueilla operoivissa Venäjän varustamissa joukoissa. Motorolan kuoleman yhteydessä esiin on noussut sikäläisen Pyatnashka prikaatin komentaja Akhra ” Abkhaz” Avidzba. Väitteiden mukaan Motorola oli astunut väärille varpaille, syntyneiden eturistiriitojen seurauksena Avidzba olisi saanut luvan Motorolan raivaamiseksi pois pelistä. Tähän väitteeseen on kuitenkin syytä suhtautua tietyllä varauksella. Yhtä lailla eräänä syyllisenä on mainittu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB.

Jevgeni Zhilin ammuttiin ravintolassa Moskovassa tunnistamattoman henkilön toimesta syyskuussa 2016. Zhilin, entinen poliisiupseeri, on Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” riveissä sotivan, terroristiorganisaatioksi nimetyn "Oplot" pataljoonan perustaja, ollen salamurhan aikaan vielä eräs ”Oplot” pataljoonan rahoittajista sidosryhmiensä kautta. Oplot pataljoonan historia ulottuu vuoteen 2010, jolloin se perustettiin toimimaan Ukrainassa pro-Venäjä liikkeenä. Ukrainan viranomaiset ovat esittäneet Zhiliniä kohtaan syytteitä osallisuudesta lukuisiin rikoksiin, kuten kidnappaukseen sekä kidutukseen.

Luhanskin ”kansantasavallan” militanttikomentajiin kuuluneen Valeri Bolotovin kuolinsyy virallisesti on sydänkohtaus (4) – mikä tuntuu olevan tavanomainen kuolinsyy lukuisille militanttikomentajille sekä Venäjän asevoimien korkeille upseereille, etenkin sellaisille, jotka ovat olleet mukana kyseenalaisissa – laajalti tuomituissa – miehitysoperaatioissa Krimillä ynnä Itä-Ukrainassa. Bolotov on myös eräässä haastattelussa arvellut militanttijoukkojen tulittaneen kesällä 2014 Luhanskin kaupunkia tarkoituksellisesti, näin saatiin propaganda-aineistoa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia vapaaehtoispataljoonia vastaan, jota aineistoa Kreml hyödynsi omassa propagandassaan. Valeri Bolotov toimi Luhanskin ”kansantasavallan” johdossa ennen Igor Plotnitskia.

Hyvin pian Bolotovin kuoleman jälkeen Venäjän varustamien ja komentamien Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukoissa taistellut sotilaskomentaja Oleg Anashenko kuoli pommi-iskussa. (5) Hänen autonsa räjäytettiin helmikuussa 2017. Sikäläisen tavan mukaan syy pommi-iskusta vieritettiin välittömästä Ukrainan hallinnon niskaan. Tässäkään tapauksessa totuutta tuskin saadaan selville, ainakaan niin kauan, kun alueella vallitsee miehitys ja sota. Sen sijaan venäläispropaganda tarttui tapahtuneeseen hyvin hanakasti hämmentymisen tahi vaikenemisen sijaan, mikä yleensä indikoi sitä, että Moskovalla on tavalla tai toisella näppinsä mukana tapahtumissa.

Vuoden 2016 loppu ja seuraavan vuoden (2017) alku olivat myrskyisää aikaa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille Venäjän toimesta perustetuissa ”kansantasavalloissa”. Bolotovin ja Anashenkon kuolemaa seurasi 8. helmikuuta 2017 Donetskin ”kansantasavaltojen” riveissä taistelleen – myös sotarikoksiin syyllistyneen – ”Somali” pataljoonan komentajan Mikhail ”Givi” Tolstykh kuolema attentaatissa Makiivkassa hänen toimistoon suoritetussa iskussa. (6) Useiden lähteiden mukaan iskussa käytettiin RPO-A Schmel termobaarisia raketteja ampuvaa singonkaltaista asetta. Palaneesta ”toimistosta”, joka sijaitsee vankoin betoniaidoin ympäröidyssä rakennuskompleksissa, on julkaistu video- ja kuva-aineistoa. Todennäköisesti tekijällä on ollut sisäpiirin tietoa siitä, milloin ”Givi” on toimistossa, jotta isku on kyetty ajoittamaan oikeaan hetkeen. Havaintojen ja kuva-aineiston perusteella toimiston lähistöllä oli tapahtuma-aikoihin Venäjän asevoimien taktisin tunnuksin varustettu Ural-kuorma-auto.* Myös ”Givin” kuoleman jälkeen on esiintynyt voimakasta uutisointia, jossa syy on vieritetty ”Kiovan hallinnon niskaan” – tavanomainen kuvio siis toistuu tässäkin tapauksessa, attentaattia seuraa voimakas propagandansävyttämä syyttely.

”Givin” toimisto attentaatin jälkeen, paareilla peiteltynä todennäköisesti juuri Givin ruumis.**

Prizrak prikaatin, jossa nykyään taistelee suomalaislähtöinen militantti Petri Viljakainen, komentajana toiminut – omapäinen ja kiistelty, siviileille kenttäoikeuksia järjestänyt – Aleksei  Mozgovoi kuoli väijytyksessä Luhanskin ja Alchevskin välillä toukokuussa 2015. Samassa iskussa menehtyi lehdistösihteeri, ajaja sekä kuusi Mozgovoin henkivartijaa. Iskun taustalla oli mahdollisesti ukrainalainen kommando-osasto, mutta jo ennen tätä Mozgovoita kohtaan oli tehty useita – epäonnistuneita – attentaatteja. Omapäisen Mozgovoin sanottiin olevan ”kivi” monen militanttikomentajan kengässä.

Kaikki epäsuosioon joutuneet eivät kuitenkaan ole päättäneet päiviään epäselvissä olosuhteissa, osa on – kehotuksen saatuaan – siirtynyt sivuun, jopa poistunut alueelta, näin kävi Andrei Purginille, joka kuului kesästä 2014 alkaen ensimmäisen vuoden ajan Donetskin ”kansantasavallan” kärkikaaderiin ollen ”kansanneuvoston” puhemies. Vuodesta 2016 Purgin on järjestänyt joitain konferensseja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ynnä Rostovin ja Voronezhin alueilla Venäjällä uuden organisaationsa «Юг России» -nimissä.

Joitain päätelmiä

Edellä en ole käynyt läpi läheskään kaikkia epäselvissä olosuhteissa kuolleita/ menehtyneitä militanttikomentajia, puhumattakaan Venäjän asevoimien upseereista, kyseessä on ennemminkin eräänlainen läpileikkaus muutaman viime vuoden tapahtumista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, siitä kuinka syystä tai toisesta johtuen ihmisiä tulee ja menee.

Uskallan sanoa sen, että valtaosa näistä kuolemista jää selvittämättä niin kauan, kun todellista halua siihen ei ole Venäjällä tahi miehitettyjen alueiden – Venäjän pystyttämällä – hallinnolla. Käytännössä kyse on Venäjän halusta ja tahdosta.

Ukrainan viranomaisilla on olemassa olevasta tilanteesta johtuen motiivi poistaa muonavahvuudesta vihollisen komentajia, onkin todennäköistä, että eräissä tapauksissa ukrainalaiset kommandot ovat onnistuneet tehtävässään, mutta kokonaisuus huomioiden, Venäjän rooli on hyvin merkittävä. Putinin hallinnon toimintakulttuuriin näyttää kuuluvan ”joukkojen pitäminen varpaillaan” – Putinin lähipiirissä se merkitsee sitä, että kenenkään asema ei ole täysin turvattu. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tämä ”varpaillaan pitäminen” on johtanut siihen, että henkilöitä on vaihdettu tarpeen mukaan – toisinaan ongelma on ratkaistu attentaatilla. Koko kuviossa on myös huomioitava paikallisten militanttikomentajien tapa ratkoa keskinäisiä ongelmiaan, äärimmilleen vietynä se on johtanut attentaatteihin ja väkivallan käyttöön. Riittävän korkealle hierarkiassa noustessa, ongelman ratkaisuun tarvittaneen suostumus – riittävän korkealta taholta – Kremlistä.

Kieleni voi tuntua tylyltä, mutta näille militanttikomentajille, joista valtaosa on syyllistynyt huomattavaan rikoksiin käynnissä olevan – Venäjän masinoiman – sodan kuluessa, ihmiset ja tilanteet näyttäytyvät ongelmina, jotka on tavalla tai toisella ratkaistava. Kun moraalikoodisto on täysin ”nyrjähtänyt”, ongelmat ratkaistaan keinoin, jotka ovat brutaaleja (ja sivistyneessä maailmassa ehdottoman tuomittavia). Itsekin näkisin mieluiten nämä tapetut henkilöt oikeudessa vastaamassa teoistaan. Mutta joillekin, sellaisen ihmisen tappaminen, joka tietää liikaa, on hyväksyttävä teko – sellaisia henkilöitä näyttää olevan Venäjän johdossa.

Paluu detaljeihin

Pommi-iskun tapahtumapaikassa ”Cepar”-kahvilassa Aleksandr Zahartšenkon tapana oli tavata muita militanttikomentajia sekä korkea-arvoisia vieraita tahi heidän ”juoksupoikia”. Välitettyjen tietojen mukaan ”Cepar”-kahvila kuului Zahartšenkon turvallisuuspäällikön omistukseen, joten paikan luonne ja omistussuhde huomioiden, moni on sitä mieltä, että pommin asentaminen onnistui vai ”omien” toimesta. Tällä hetkellä Zahartšenkon lähipiiriä käydään täikammalla läpi. Edellä mainitut seikat ynnä Moskovan käyttäytyminen huomioiden, on hyvinkin todennäköistä, että omapäisenä kuin myös voimapolitiikkaa kannattavana Zahartšenko on nähty liian vaikeasti hallittavana komentajana, joten ”hän sai mennä”. Onpa esim. Moskovan suunnitelma tulevaisuuteen mikä tahansa, heille parasta on kuuliainen komentaja, jota ”tanssii” heidän pillin mukaan.

Arvioiden mukaan Zahartšenkon ja hänen henkivartijan tappanut, ja 12 paikalla ollutta vammauttanut, pommi laukaistiin kännykällä.

Pommiattentaatissa kuolleen militanttikomentaja Zahartšenkon hautajaisiin on tietojen mukaan osallistunut kymmeniä tuhansia paikallisia. Paikallisten lähteiden mukaan lähikaupungeista, kuten Horlivkasta, hautajaisiin tuotiin busseilla tuhansia ihmisiä.

Tälläkin kertaa Donetskin alueen julkisensektorin työntekijöitä sekä koululaisia ja opiskelijoita määrättiin osallistumaan hautajaisiin. Näiltä osin toimintakulttuuri ei ole muuttunut miksikään, myös attentaateissa kuolleiden Motorolan sekä Givin hautajaisiin alueen työntekijöitä ja opiskelijoita pakotettiin rangaistuksen uhalla. Samaa taktiikkaa paikallinen ”hallinto” on toteuttanut myös erilaisten demonstraatioiden kohdalla, lapsia, koululaisia sekä julkisen sektorin työntekijöitä on pakotettu osallistumaan tilaisuuksiin, eräissä tapauksissa ”poliisin” edustajia on kehotettu vaihtamaan työvaatteensa siviilivaatteisiin, jotta toiminta ei olisi niin läpinäkyvää.

Aleksander Timofe'ev Zahartšenkon hautajaisissa.

Zahartšenkon hautajaisiin saapui vieraita Venäjältä sekä Georgialle kuuluvilta, miehitetyiltä, Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilta, kuin myös Venäjän miehittämältä Krimiltä, josta tilaisuuteen saapui muun muassa Sergei Aksjonov. Zahartšenkon hautajaiset järjestettiin Donetskin teatteri- ja oopperatalossa kaupungin ydinkeskustassa.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/pommi-iskuja-kansantasavalloissa-tyynta.html 

2. https://themoscowtimes.com/articles/plotnitsky-assassination-attempt-struggle-for-power-or-provocation-54895 

3. https://themoscowtimes.com/news/ukrainian-separatist-murdered-in-moscow-restaurant-55399 

4. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-luhansk-bolotov-dead/28263899.html 

5. http://euromaidanpress.com/2017/02/05/donbas-separatist-field-commander-killed-in-car-explosion-lnr-onashchenko/ 

6. https://www.rferl.org/a/ukraine-donetsk-separatis-leader-givi-killed/28297344.html 

*:

**: kyseessä kuvakaappaus videolta, alkuperäinen youtube-video on jo poistettu.