”Pienet vihreät miehet” Valko-Venäjällä –

 

tikari lännen kurkulla?

Juhannuksen aikaan näimme venäläisen ”juhannusnäytelmän” ensimmäisen osan – toista osaa emme ole vielä nähneetkään. Tämän ensimmäisen osan keskiössä oli Jevgeni Prigožin ja hänen omistamansa palkkasotilasyhtiö PMC Wagnerin taistelijat, jotka tekivät näyttävän (ja maan asevoimia sekä turvallisuuskoneistoa nöyryyttävän) rynnäkön kohti Moskovaa. (1) Kyseisen näytelmän sovittelijana esiin astui Valko-Venäjällä vaalit vuosia sitten varastanut, maan itsevaltainen johtaja Aljaksandr Lukašenka. (2) Näytelmän päätyttyä tapahtunut on herättänyt kysymysten ohella runsaasti ihmetystä, eikä vähiten siksi, että PMC Wagnerin omistaja Jevgeni Prigožin jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut – ainakaan hän ei ole vielä pudonnut ikkunasta tai nauttinut kohtalokasta annosta teetä.

Venäjän johto ei myöskään ole ryhtynyt mihinkään näkyviin ja merkittäviin toimiin PMC Wagneria vastaan, jollei sellaiseksi lasketa Pietarin Wagner-keskuksen ratsaamista ja PMC Wagneriin kuuluvien joukkojen siirtoa Venäjän puolustusministeriön alaisuuteen. Pieni näpäytys Prigožinin sormille, ei juuri muuta! PMC Wagnerin taistelijoita siirtyi juhannusnäytelmän päätteeksi Valko-Venäjälle, jossa heitä ei Lukašenkan hallinnon toimesta kovinkaan suopeasti otettu vastaan. Ilmeisesti osa PMC Wagnerin taistelijoista on jo palannut Venäjälle Lukašenkan kieltäydyttyä rahoittamasta heitä. (3) Toisaalta satelliittikuvien perusteella PMC Wagnerin Tselissä, Valko-Venäjällä, sijaitsevaan tukikohtaan on tullut merkittäviä määriä lisää kalustoa elokuun 1. päivän ja 9. päivän välillä. (4) Mikäli Venäjälle on palannut Valko-Venäjältä merkittäviä määriä PMC Wagnerin taistelijoita, onko Venäjän hallinnolla joitain suunnitelmia heidän varalle? Tarvitaanko heitä mahdollisesti jollain muulla taistelukentällä?

PMC Wagnerin tukikohta Tselissä, Valko-Venäjällä.

Nigerissä vallan kaappasi ryhmä, joka näyttää suhtautuvan suopeasti Venäjään. PMC Wagnerin siirtymisestä vallan kaappaajien tueksi puhutaan, mikä olisi luonteva kehityskulku Venäjän Afrikan kolonisaatio-operaatiossa. Nigerissä on jo järjestetty PMC Wagneria sekä Jevgeni Prigožinia tukevia mielenilmauksia, tiedä sitten kuinka spontaaneista mielenilmauksista on kyse. (5) PMC Wagnerin palkkasotilaita on mantereella useammankin valtion alueella, muun muassa Nigerin läntisessä naapurimaassa Malissa. Tapahtumat Afrikan mantereella osoittavat myös sen miksi Venäjän hallinto ei ole ryhtynyt näkyviin vastatoimiin palkkasotilaita vastaan: Venäjä tarvitsee heitä omien operaatioidensa toteuttajana. Nyt vielä enemmän kun ”erityisoperaatiosta” Ukrainaan on tullut täydellinen mahalasku, eikä asevoimien tai turvallisuuskoneiston joukkoja ole samalla tapaa irrotettavissa kriisipesäkkeisiin kuin ennen. Venäjä tarvitsee tulevaisuudessa ”pieniä vihreitä miehiä” aiempaa enemmän. Palatkaamme takaisin Valko-Venäjälle.

Valkovenäläisiä sotilaita yhdessä PMC Wagnerin palkkasotilaiden kanssa harjoituksissa rajakaupunki Brestin lähellä. Kuva: Valko-Venäjän puolustusministeriö. 

Valko-Venäjä aloitti tiistaina (8. elokuuta 2023) sotaharjoitukset Suwałkin käytävän tuntumassa. (6) Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävä reilut 65 kilometriä leveä Suwałkin käytävä yhdistää Puolan Baltian alueeseen. Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan hyökkäyssodan seurauksena Kaliningradin ekslaavi on aiempaa eristetympi Venäjästä, joten on hyvinkin mahdollista, että Moskovassa on kaivettu esille karttakirjojen ohella Zapad-2017 sotaharjoituksessa kootut havainnot. Muistammehan kuinka vuosien takaisen Zapad-2017 sotaharjoituksen edellä ja aikana käytiin keskusteluja mahdollisesta skenaariosta, joka uhkaisi Puolan Baltiaan yhdistävää Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävää Suwałkin käytävää. Venäjän ja Valko-Venäjän skenaarion mukaan Zapad-2017 sotaharjoitus oli puolustuksellinen, jonka lähtötilanne oli –

”tulkittavissa ’värivallankumouksen’ alkuvaiheeksi, jossa Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä oli toiminnassa kumouksellisia voimia. Ne saivat kaikkea tarvitsemaansa ulkopuolista tukea aiheuttaakseen säröjä Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitolle sekä synnyttääkseen levotonta mielialaa ja kapinamieltä Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä.” (7)

Mikäli riittävän väljästi tulkitsemme, niin voimme päätyä olettamukseen, jossa Moskovassa kokonaiskuva nähdään juuri niin päinvastoin, että heidän mielestä Valko-Venäjällä ja Venäjällä on toiminnassa kumouksellisia voimia, joita vastaan on aloitettava operaatio, jonka yksi osa saattaisi olla Suwałkin käytävän testaaminen.

Syksyllä 2021 Valko-Venäjän yhdessä Venäjän kanssa toteuttaman hybridisodan ensimmäisen vaiheen, pakolaisten ja siirtolaisten länteen ohjailun kohdalla, paine kohdistui alkuvaiheessa Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin alueen väliin jäävään Suwałkin käytävään. Seuraavassa vaiheessa, 11. marraskuuta 2021 eteenpäin siirtolaisia ryhdyttiin ohjaamaan laajemmalle alueelle Valko-Venäjän ja Puolan välisellä rajalla, vähäisemmässä määrin painetta kohdistettiin Valko-Venäjän pohjoisiin naapureihin, Liettuaan ja Latviaan. Tämän jälkeen Venäjä on aloittanut koko Ukrainan tuhoamiseen tähdänneen sotilasoperaation 24. helmikuuta 2022, ja tämän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa maa on toistuvasti rikkonut kansainvälisiä sopimuksia vastaan sekä haitannut meriliikennettä Mustallamerellä – iskien ohjuksilla raskaasti ukrainalaisiin satamiin Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella. Nämä toimet voi myös nähdä lännen testaamisena, jota Venäjä on täydentänyt ydinaseiden käytön uhkailulla. Mielestäni länsi on epäonnistunut vastauksessaan Venäjän toimiin. Se edelleen sodan eskaloinnin pelon vuoksi epää Ukrainalta asejärjestelmiä, joita rintamalla olisi tarvittu jo kuukausia – jopa vuosi sitten. Miltä tällainen pelkuruus näyttää Kremlistä päin katsoen?

Muistuttaakseni mihin tyrannian liian heppoinen vastustaminen voi johtaa lainaan Garri Kasparovia, tähdentäen samalla sitä, ettei Vladimir Putin ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Historian tapahtumat eivät suoraan sellaisenaan toistu nykyisyydessä. Samalla meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että Putinin kaltaiset totalitaarisen valtion johtajat katsovat tapahtumia aivan toisesta näkökulmasta ja heitä voi yllyttää toiminta, jonka he näkevät heikkoudenosoituksena. Lukuisten läntisten johtajien toiminta viime kuukausina ikävä kyllä ruokkii Putinin kaltaista katujen kasvattia toimimaan (vaikka Putininkin on itse tullut nöyryytetyksi, mutta se voi ajaa häntä vielä äärimmäisempiin toimiin). Näyttää jopa siltä, että tällä hetkellä läntisen yhteisön suurin ongelma ei ole heikot eurooppalaiset johtajat, kuten Saksan liittokansleri Olaf Scholz vaan Yhdysvaltojen Joe Biden, jolla ei näytä olevan kykyä tarvittavaan jämäkkyyteen sen suhteen, kuinka Venäjää tulee kohdella. Ja jos – tai kun – Joe Biden näyttäytyy Putinin silmissä heikkona, mihin se voi johtaa? Toimivatko tällaisessa tapauksessa Yhdysvaltojen edustajien lausunnot ”jokaisen tuuman” puolustamisesta riittävänä pidäkkeenä ”rajojen testaamiselle”? (9) Sanat ja teot eivät ole koheesiossa, lännen vastaus Venäjän drooni-iskuihin ukrainalaisen Izmailin satamakaupungin viljavarastoihin on ollut ponneton, siitä huolimatta, että iskuilla Venäjä on vähintäänkin hivuttanut Nato-maa Romanian ilmatilaa. Niin, Izmailista etelään, vastaranta muutaman sadan metrin päässä Tonavan toisella puolen kuuluu Romanialle.

Meidän ei myöskään pidä uskotella itsellemme, ettei Venäjä ryhdy mihinkään operaatioon Valko-Venäjän suunnalla, koska siinä ei ole järkeä. Venäjän ei pitänyt toteuttaa suurhyökkäystä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 juuri sen tähden, koska siinä ei ole mitään järkeä. Näin meille uskoteltiin vain joitain päiviä ennen hyökkäyksen alkua, vaikka Venäjä oli tuolloin siirtämässä joukkojaan hyökkäysalueille oman maaperänsä ohella Valko-Venäjällä kuin myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. Samoihin aikoihin Venäjän tulitoiminta Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin alkoi lisääntyä huomattavasti, tuli-iskujen käydessä samalla entistä provokatiivisemmiksi. Siispä lännen on oltava valmis myös niihin epätodennäköisimpiin skenaarioihin, Puola ja Liettua sekä Latvia valmistautuvatkin jo tähän.

En myöskään epäile hetkeäkään, etteikö Puola selviytyisi tarvittaessa yksinkin palkkasotilasjoukkion toteuttamasta operaatiosta, mikäli operaation näemme. Kysymys onkin siitä, että kuinka Kreml tulkitsee sellaisen tapahtuman, jossa Puolan voimankäytön rinnalla Washington tyytyy vain verbaaliseen toimintaan? Entäpä jos Suwałkin käytävän suunnalla toteutettavan hypoteettisen operaation tarkoituksena onkin testata Washingtonia?

Näin päätteeksi Neuvostoliiton marsalkka Georgi Žukovia mukaillen – puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän asevoimat toteuttaa tänä päivänä: käynnissä olevan puolustustaistelun ollessa vain valmistautumista siihen offensiiviin. Se kuinka offensiivivaiheessa lopulta käy riippuu meidän määrätietoisuudesta ja lujuudesta. Ollessamme tarpeeksi lujia, Venäjän ei ole edes mahdollista aloittaa offensiivivaihetta lähitulevaisuudessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://abcnews.go.com/International/wagner-groups-rebellion-putin-unfolded/story?id=100373557

2. https://novayagazeta.eu/articles/2023/06/27/i-told-putin-to-slow-down-lukashenka-on-pmc-wagner-rebellion-en-news 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1689780485600251904 

4. https://twitter.com/TheStudyofWar/status/1689801143067594752 

5. https://twitter.com/dana916/status/1690346838023450624 

6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009769796.html 

7. Panschin, Vladimir – ”Niin sotii kuin harjoittelee” : Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten, s. 18.

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 27-28.

9. https://www.turan.az/ext/news/2023/8/free/politics_news/en/7094.htm 

Lähteinä hyödynnetty myös Belarusian Hajun project’ia sekä Pavel Latushkan twiittiä.

Rikokset, joihin Venäjä Ukrainassa syyllistyy, eivät ole yllätys –

 

kirjoitus arkistojen kätköistä

Venäjän aloitettua reilut yhdeksän kuukautta sitten laajan, usean rintaman hyökkäyksen Ukrainaan, tyrmistys valtasi monen mielen. Venäjän brutaalin sodankäyntitavan paljastuttua, entistä useampi on ollut kovin pöyristynyt sen piittaamattomasta tavasta sotia – jos Venäjä ei piittaa omista kansalaisistaan, vaan ajaa miehiä tapettavaksi, miksi se piittaisi hävitettäväksi tarkoitetuista ukrainalaisistakaan? Kysymykseni on luonnollisesti retorinen, sen sijaan aivan aidosti olen ihmetellyt sitä, että niin moni on ollut tyrmistynyt (suorastaan kauhuissaan) Venäjän harjoittamista julmuuksista. Eniten minua ihmetyttää se, että se on tullut monille täydellisenä yllätyksenä, että Venäjä on piittaamattomasti ylittänyt niin monet rajat 24. helmikuuta jälkeen. Jos mielestä karistaa ajatuksen siitä, että koko sota on (läntisen logiikan mukaan) järjetön, ja tarkastelee Venäjän tapaa sotia 90-luvusta tähän päivään, niin Ukraina on osa tätä jatkumoa, jossa hyökkäyksen kohde ollaan valmis tuhoamaan täydellisesti, jossa kokonaiset kaupungit ollaan valmiit jauhamaan tykistöllä murskaksi, jos tavoitetta ei kyetä saavuttamaan.

Jos Venäjän sodankäyntitavasta on saatu runsaasti esimerkkejä Tšetšeniasta ja Syyriasta sekä vähäisemmässä määrin Georgiasta, ja Moldovasta, jossa 90-luvulla käytyyn sotaan osallistui myös venäläisvapaaehtoisia, niin samalla tavalla olemme saaneet näyttöä Venäjän ja venäläisten piittaamattomuudesta siihen, mitä tulee ihmisoikeuksiin ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden siviileiden kunnioittamiseen. Kunnioitusta ei välttämättä ole! Sitä mitä nyt tapahtuu kautta Ukrainan (Venäjä harjoittaa julmuuksia edelleen myös niillä alueilla, joita se on miehittänyt vuodesta 2014), on tapahtunut pienemmässä mittakaavassa miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Tietoa oli saatavilla, siihen olisi ollut mahdollista reagoida, mutta syystä tai toisesta poliitikkomme ja päättäjämme (Putinin kuiskaajaa unohtamatta), joko sulkivat silmänsä todellisuudelta tai olivat täydellisiä typeryksiä, kuvitellessaan Venäjästä jotain sellaista mitä se ei välttämättä ole ollut koskaan.

Tietoa oli totisesti saatavilla, kyse taisi olla ennemminkin siitä, että julkaistu aineisto oli liian suuressa ristiriidassa itse luomansa – kuvitteellisen – Venäjä-kuvan kanssa, joten oli helpompaa sulkea silmät (ja korvat) todellisuudelta kuin horjuttaa omaa illuusiota. Muistan Sauli Niinistön tuohtumuksen viime vaalikampanjan alla, turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston esitettäessä Suomen vaaleihin kohdistuvana mahdollisena (joskin äärimmäisenä) skenaariona Venäjän toteuttaman salamurhan vaalivaikuttamiseksi. Tuolloin Niinistö kuvaili asiantuntija-arviota trollaukseksi. (1) Jälleen todellisuus erosi illuusioista, skenaarioiden sellaisia, joihin Venäjä saattaisi äärimmäisessä tapauksessa ryhtyä.

Olen itse kirjoittanut elämästä miehitetyssä Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 – ensin vähemmän julkisesti mutta jo vuodesta 2015 omalla nimelläni. Pääasiassa kirjoitukseni ovat kuvanneet elämää ja arkea miehitetyssä Donetskissa, toisinaan havaintoja on kertynyt laajemmaltakin alueelta. Kuvaukseni ovat piirtäneet häivähdyksen siitä todellisuudesta, jossa tuolloin elettiin Venäjän kontrolloimilla alueilla. Tänään Venäjä toteuttaa näitä(kin) metodeja mutta vaan monta kertaa suuremmassa skaalassa kautta miehittämiensä alueiden.

Alla oleva kirjoitus on kaivettu arkistoistani, löytyi hävinneeksi luullulta muistitikulta ja on aikoinaan julkaistu ainakin SSS-Radion verkkosivulla (tai useampi osaisena kirjoituksena radion Facebook-sivulla). Kirjoitus on todennäköisesti vuoden 2015 lopulta tai seuraavan vuoden (2016) alkupuolelta.

* * * 

Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista miehitetyssä Donetskissa

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, kyseisissä viesteissäni olen nostanut esille tilannetta Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna, olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa – tuolloin olen nostanut esille Suomen kansalainen Janus Putkonen toimet Donetskin ”kansantasavallassa” ja uutistoimisto DONi Newsissä (1) ynnä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimilla on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Tässä kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”’kansantasavaltalaista’ unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä alueen Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa aihe on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa, ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa – olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä – oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu – joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty raporteissaan ovat kiinnittäneet enemmän huomiota Krimin ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbassin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Donetskin alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov – paremmin tunnettu nimellä Motorola – on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan, viitteitä muistakin vankien teloituksista on olemassa, mutta teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu ”separatistijoukkojen”, yleisön ja paikallis- sekä venäläismedian toimesta nöyryyttävästi – heitä on marssitettu julkisesti sekä häpäisty julkisesti useamman kerran Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus, häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseensä ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiinsä liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä – ja hänen tapauksessansa etenkin Venäjä – on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä kuvaa parhaiten se, että oikeudenkäyntiä voi pitää ”oikeudenkäynnin irvikuvana”.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tiedossa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa, näitäkin ”kadonneita” on joitain kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa käsittelyä, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päällensä ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita, sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa separatistijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan – joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla etc. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut ”separatistien” hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” olemassaolon ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin eli Igor Strelkovin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana. Useita pidätettyjen ruumiita löytyi kevään aikana ”separatistien” hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesällä. Huomiota herätti myös Strelkovin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin sodanaikainen 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki. Tämän lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden kokonaismäärä on 774 (6) – joukossa on niin sotilaita kuin myös siviilejä. Venäjän nimittämät hallinnot ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohellansa on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia. Yksistään virallisen datan mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on toistaiseksi ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa – ymmärrettävien syitten takia.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti Venäjän nimeämiä hallintoja vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että paikallinen (laiton) hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu sitä vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua bonusta tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”.)

Venäjän kontrolloiman Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta seuraa hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttämistä tai jonkin bonuksen epäämistä. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista tai vaihtoehtoisesti rahasta, jolla ostaa ruokaa itselle tai perheelle. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan usein merkiksi hallinnon protestoinnista.

Proxyjoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on myös monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen sekä omaisuuden. Pelkästään youtube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militantit ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jolloin Leninskin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan sinä aikana jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät tulittaneet alueelle sijoitettuja telatykkejä. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Propaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä ja aivan varmasti sodan aikana myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta useissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolleybussi-isku 22. tammikuuta 2015, isku tapahtui Leninskin alueella, alueelta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin (eli Ukrainan asemiin). Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. * Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa separatistijoukoilla on käytössä ns. ”roska-autoja”, eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (ks. kuva). Keskustellessani syksyllä aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoansa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan – kyseinen alue sijaitsi tuolloin selkeästi rintamalinjojen takana selustassa.

Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää ajatuksia (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Jolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin propagandistien toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi sen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä militanttien tekona – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa – etenkään ei sellaista, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 ul. xxx (miehitetty Donetsk) sijainneella tarkastuspisteellä asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että sivulliset haavoittuvat tai jopa kuolevat tulituksessa. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella ts. selustassa hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa miehittäjän – Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa lännessä ja luoteessa – on jatkuvaa taistelutoimintaa ja Venäjän tukemat militantit ovat rikkoneet tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä näissä ns. ”kansantasavalloissa” vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä vallitsee.

Marko

Lähteet:

1. https://dninews.com/?q=content/about-us 

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/ 

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html 

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html 

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517 

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html 

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/ 

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 

Huom. lähdeaineiston kaikki linkit eivät välttämättä enää toimi. Tekstiin olen myös tehnyt pientä kielenhuoltoa joulukuussa 2022.

* * *

Kun huomioimme sen, että alkuperäinen kirjoitus on reilun kuuden vuoden takaa, ja jo se omalta osasaltaan kertoo karua kieltä siitä, mitä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tuolloin tapahtui, eikä kyseessä ole millään tavalla ainutlaatuinen kuvaus, niin väitteet siitä, että Venäjän julmuus tuli yllätyksenä on… No, jätänpä kirjoittamatta, koska mieleni tekisi ilmaista asia vähemmän kauniilla tavalla. Todisteita laajoista ihmisoikeusrikkomuksista ja jopa sotarikoksista oli saatavilla, ongelmana lienee oli se, ettei haluttu nimetä Venäjää syylliseksi niihin, joten ryhdyttiin ylläpitämään kuvitteellista kuvaa, jossa Venäjä ei ollut osa ongelmaa – osa sotaa. Mutta vielä huolestuttavampaa oli se, että Venäjä nähtiin osana ratkaisua, näin se pääsi harjoittamaan kaksinaamaista peliään neuvottelupöytiin ja sekoittamaan pakkaa niissäkin. Ikävimmissä tapauksissa Ukrainaan kohdistettiin painetta useammalta taholta, Venäjän ohella useat läntiset poliitikot sortuivat toistamaan Venäjän narratiivia rajoittaen näin Ukrainan liikkumatilaa entisestään.

Tämä lepsuilu johti ennakoitavaan lopputulokseen. Venäjän johto katsoi lännen olevan heikon – Krimin miehityksen seuraukset vielä korostivat tätä lännen jatkaessa lopulta elämää kuin mitään miehitystä ja anschluss’ia ei olisi tapahtunutkaan, kaasu virtasi, voimaloita rakennettiin, sanktioita kierrettiin jne. – joten Moskovassa päädyttiin tulokseen, jonka mukaan seuraava askel Ukrainan tuhoamisessa voidaan ottaa. Moskova, aivan kuten osa läntisiäkin poliitikkoja ja päättäjiä, jätti huomiotta yhtälöstä yhden tekijän – ukrainalaiset.

Läntisten poliitikkojen kohdalla korostuu se, että mitä kauempana Moskovasta sijaitsee, sitä pienempänä uhkana Venäjä nähtiin. Sen sijaan Venäjään suhtauduttiin realistisesti, uhkakuvat ymmärtäen, etenkin Puolassa ja Baltian alueella, joissa oli nähty mitä puna-armeijan miehitys sai aikaan ja millaista venäläinen imperialismi oli.

 

Marko

 

Lähde:

1. https://yle.fi/a/3-9908533 

*: Alueen tuntumassa asunut paikallinen on todennut suoraan teon taustalla olevan Venäjän johtamat joukot. Hän on todennut hyvin suorasanaisesti venäläisten tulittaneen tuolloin johdinautoa (trolleybussia). 

#StandWithUkraine 

Tasavallan presidentti: ”Olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan”

 

 Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muutama päivä sitten marraskuun yhdeksäntenä:

”Olen miettinyt sitä dilemmaa, jonka liberaali demokratia tällä hetkellä kohtaa. Se on se, että olemme tavallaan menettäneet kyvyn olla kova – mikä on tietysti hyvä – mutta olemme menettäneet myös kyvyn olla kova kovaa vastaan. Silloin juuri tämän tapainen toiminta, mitä Puolan rajalla tapahtuu, oikein kulminoituu”. (1)

Niinistön huomio on oikea, viimeisimmät tapahtumat Valko-Venäjän ja Puolan että Liettuan vastaisilla rajoilla osoittavat sen, että olemme menettäneet kyvyn olla riittävän kovia sellaisia tahoja vastaan, jotka toimivat häikäilemättömästi meitä – läntistä yhteisöä – vastaan. Niin arvokas kuin Niinistön huomio onkin, niin samalla on todettava, että mielestäni tasavallan presidentti Sauli Niinistö on laskettava niiden valtiomiesten ja poliitikkojen joukkoon, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet tämän tilanteen synnyn. Tilanteen, jossa olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan.

Vastassamme on ollut jo useamman vuoden ajan häikäilemättömästi toimiva Venäjä, joka aktiivisten käymiensä sotien rinnalla käy hiljaista sotaa läntistä maailmaa vastaan, jollaisen olemassa olon pyrimme kieltämään aivan kuten kiellämme Ukrainassakin käynnissä olevan sodan, jonka näkyvä osapuoli ja moottori Venäjä on. Kun maailma, jossa elämme, on tällainen, aidalla taiteilu, johon Niinistökin on syyllistynyt, on ollut äärimmäisen vaarallista peliä, koska omalta osaltaan juuri sen seurauksena olemme tässä asemassa, jossa entinen kollektiivitilan puoluesihteeri pystyy – Venäjän tuella ja avustuksella – kiristämään Euroopan Unionia ja läntistä arvoyhteisöä ohjailemalla Turkin ja Lähi-idän sekä Afganistanin alueelta lennätettyjä siirtolaisia Puolan sekä Liettuan rajoille, koettaen vaikuttaa Euroopan Unionin ja sen jäsenmaiden päätöksentekokykyyn toimillaan. Edellisen voi ilmaista myös lyhyesti, Aljaksandr Lukašenkan rikollinen hallinto käy Venäjän tuella hybridisotaa EU:ta vastaan, jossa yhtenä välikappaleena ovat siirtolaiset, joita Valko-Venäjälle on lennätetty useasta eri lähtömaasta (ja useiden eri lentoyhtiöiden koneilla).

EU:n jäsenmaiden painostaminen siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden avulla ei suinkaan ole uusi toimintamalli, ennen Lukašenkaa siihen ovat syyllistyneet Turkin autoritaarinen johtaja Recep Tayyip Erdoğan kuin myös Vladimir Putin Venäjältä. Tällaisena vaikuttamiskeinona voidaan myös pitää Marokon toimia viime keväänä, jolloin se käytti siirtolaisia välineenä iskiessään Espanjalle kuuluvaan Ceutaan. (2) Putinin Venäjän toimien kohteena oli Suomen ohella Norja 2015–2016 pakolaiskriisin aikana, jolloin Venäjältä ohjattiin Pohjois-Suomeen alun kolmatta tuhatta turvapaikanhakijaa, joista moni oli ollut Venäjällä tätä ennen siirtotyöläisenä. Näitä kolmea valtiojohtajaa yhdistää autoritaarisuus kuin myös se, että heidän valtakaudella maansa ovat taantuneet totalitaarisiksi yhteiskunniksi, joissa vainotaan (avoimestikin) eri vähemmistöjä.

Se mitä nyt tapahtuu Valko-Venäjällä, Puolan ja Liettuan rajoilla, nostaa pintaan Zapad-2017 sotaharjoituksen alla ja kuluessa käynyt keskustelun mahdollisesta skenaariosta, joka uhkaisi Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävää Suwałkin käytävää, joka yhdistää Puolan Baltian alueeseen. Venäjän ja Valko-Venäjän skenaarion mukaan Zapad-2017 sotaharjoitus oli puolustuksellinen –

”Zapad-2017-harjoituksen virallinen lähtökohtatilanne on tulkittavissa ”värivallankumouksen” alkuvaiheeksi, jossa Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä oli toiminnassa kumouksellisia voimia. Ne saivat kaikkea tarvitsemaansa ulkopuolista tukea aiheuttaakseen säröjä Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitolle sekä synnyttääkseen levotonta mielialaa ja kapinamieltä Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä.” (3)

Kartassa (alla) tilanne Valko-Venäjällä 10. ja 11. marraskuuta 2021, polttopisteessä on maan luoteisnurkka, joka rajoittuu Suwałkin käytävään.

Karttapohja: belarus.liveuamap.com.

Valko-Venäjän toteuttaman hybridisodan ensimmäisessä vaiheessa paine kohdistui lähinnä Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin alueen väliin jäävään Suwałkin käytävään. Näyttää kuitenkin siltä, että 11. marraskuuta alkaen siirtolaisia ollaan ohjailemassa laajemmalle alueelle Valko-Venäjän ja Puolan välistä rajaa, vähäisemmässä määrin painetta kohdistetaan Valko-Venäjän pohjoisiin naapureihin, Liettuaan ja Latviaan. Paineen kohdistaminen alkuvaiheessa Suwałkin käytävään ei välttämättä tarkoita hyökkäyksen valmistelua. Alueen valinnalle voi olla muitakin loogisia (logistisia) syitä. Näyttää siltä, että Valko-Venäjän turvallisuusjoukot ja rajaviranomaiset ovat kuljettaneet siirtolaisia rajalta toiselle. Tällaisen skenaarion toteutuessa, Suwałkin käytävään rajoittuvilla alueilla saavutetaan pienellä vaivalla merkittävä hyöty – ja näkyvyys.

Valko-Venäjän eteläinen rajanaapuri Ukraina on myös nostanut valmiuttaan maiden välisellä rajalla, ryhtyen siirtämään alueelle lisää rajajoukkoja. Painetta Ukrainan suuntaan voi myös lisätä saksalaisdiplomaatin ehdotus perustaa Ukrainaan leirejä näille siirtolaisille, joilta turvapaikkaan oikeutetut siirtolaiset siirrettäisi Euroopan Unionin alueelle tulevina vuosina. (4) Kyseessä on jo toinen saksalaisdiplomaatin viimeaikoina esittämä, kyseenalainen Ukrainaan kohdistunut, kommentti. Edellinen nähtiin lokakuun lopulla Ukrainan suoritettua Bayraktar TB2 lennokilla iskun venäläistykistöä vastaan, jolloin saksalaisdiplomaatti oli kyllä huolissaan Ukrainan teosta mutta ei näyttänyt olleen lainkaan huolissaan venäläisjoukkojen tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä, jotka edelsivät Ukrainan puolustuksellista ilmaiskua. (5)

Tilanteen ollessa tällaisen, on luonnollista, että pohditaan myös Venäjän roolia. On vaikea kuvitella, että Lukašenka olisi ryhtynyt tällaiseen operaatioon täysin itsenäisesti, toisaalta Eurooppaan on kohdistettu vastaavia operaatioita aiemminkin, mikä varmasti madaltaa kynnystä ryhtyä operaatioihin oma-aloitteisesti. Tietyt tekijät puhuvan mielestäni kuitenkin sen puolesta, että Lukašenkalla on vähintäänkin Kremlin suostumus tähän operaatioon. Tällaisina tekijöinä pidän muun muassa sitä, että Venäjän kansallinen lentoyhtiö Aeroflot on osallistunut siirtolaisten lennättämiseen Valko-Venäjälle, kuin myös sitä, että Venäjän kaukotoimintailmavoimien Tupolev Tu-22M3 pommikoneet suorittivat näyttävän demonstraatiolennon Valko-Venäjän ilmatilassa kahden maan ilmavoimien hävittäjän saattamana, välillisinä todisteina pidän Lukašenkan uhkauksia Jamalin kaasuputken sulkemisesta sekä sotaisia puheita, joissa on viitattu myös ydinaseisiin. (6) Emme myöskään voi jättää huomiotta Valko-Venäjän kansallisen tv:n hysteerisiä sotapuheita, joissa puolalaisia uhataan venäläisillä pommikoneilla. (7) Keskenään ristiriitaiset lausunnot taasen voivat indikoida sen puolesta, ettei Lukašenkaa ohjailla kovinkaan tiukasti Moskovan suunnalta.

Vaikka asetelma näyttää siltä, että kyse on vähintään jonkin tason yhteistyöstä Valko-Venäjän ja Venäjän välillä, niin samalla on myös hyvä muistaa se, että asemastaan johtuen – vaalit varastaneena diktaattorina – Lukašenkalla on todennäköisesti henkilökohtaisiakin syitä (motiiveja) tällaisen operaation järjestämiseen. Nämä henkilökohtaiset syyt, esim. oman aseman korostaminen lännen neuvottelukumppanina, epäilemättä madaltavat kynnystä ryhtyä tällaiseen operaatioon, joka kohdistuu läntistä yhteisöä vastaan. En kuitenkaan usko, että taustalta löytyy vain ja ainoastaan henkilökohtaisia, helposti yksilöitäviä, syitä vaan kokonaisuus on ennemminkin monimutkainen ja kompleksinen.

Entäpä jos tämä kaikki on lännen testaamisen ohella osa venäläistä maskirovkaa? Katseen kohdistuessa Valko-Venäjän ja Puolan väliselle rajalle varsinainen liike tapahtuu jossain muualla? Myös Ukrainan suunnalta kantautuu huolestuttavia uutisia, eikä vain rintamalta vaan Venäjä pyrkii häiritsemään ja haittaamaan maan valmistautumista talveen. Sotatoimien rinnalla Ukrainaan kohdistetaan kaiken aikaa muita painostustoimia ja operaatioita Venäjän taholta, painostustoimien joukossa ovat jälleen joukkojen siirrot Ukrainan rajojen tuntumaan viimekevään tapaan, mutta nyt toiminnassa on läntisten arvioiden mukaan huolestuttavampi sävy mukana. 

Karttapohja Google Maps.

Sota ja alueiden miehitys muistuttavat luonnollisesti konkreettisimmalla tapaa Ukrainaa Venäjän muodostamasta uhasta, mutta samaan aikaan Ukrainaa painostetaan Venäjän taholta myös taloudellisesti/ yhteiskunnallisesti. Venäjä on rajoittanut ja hetkittäin pysäyttänyt täysin* Kazakstanista Ukrainaan rahdattavia kivihiilieriä, näin talven kynnyksellä toimi muodostaa konkreettisen uhan Ukrainalle, joka on edelleen riippuvainen kivihiilestä ja sodan myötä tuodusta kivihiilestä, koska maan merkittävimmät kivihiilivarannot sijaitsevat sotatoimialueella sekä miehitetyillä alueilla.

Venäjä on myös rajoittanut Ukrainan kautta kulkevan kaasun määrää, näin toimiessaan maa käyttää energiaa aseena, kohdistaen sen Ukrainaan. Nord Stream 2-kaasuputken suunnittelun ja rakentamisen aikana mahdollisuus kaasun käyttämisestä aseena etenkin Ukrainaa ja toissijaisesti Baltian maita ja Puolaa vastaan nostettiin esille. Uhka, jonka olemassa olon moni halusi kieltää Nord Stream-2 rakennusvaiheessa näyttää konkretisoituvan, aivan kuten Suomessakin turvallisuuspolitiikan saralla meritoituneet keskustelijat arvioivatkin.

Energia-aseen ohella Venäjä kohdistaa Ukrainaan rokotevastaista propagandaa, joka uppoaa väestöön paikoin helpostikin. Ukraina kuuluu niihin eurooppalaisiin valtioihin, joissa rokotevastaisuutta esiintyi varsin paljon ja rokotekattavuus on paikoin hyvinkin huono. Koronarokotteen kohdalla syynä rokotteesta kieltäytymiseen on mainittu myös lännessäkin viljellyt salaliittoteoriat mikrosiruista, joita rokotteen avulla laitetaan verenkiertoon.** Tähän rakoon venäläispropaganda tällä hetkellä iskee. Ainakin paikoin rokotevastaisen viestin välittäjäksi on valikoitunut ns. Moskovan kirkko eli Moskovan patriarkaatin tunnustaneet kirkot. Venäjän tehtävää helpottaa olennaisella tapaa Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin hallinnon, runsaasti kritisoitu, koronan vastainen kampanjointi, jossa asiantuntija-arvioita ei välttämättä arvosteta. Miljoonien ukrainalaisten on vaikea ottaa koronan vastaista kampanjointia todesta, kun disinformatiivista viestintää täydentää hallinnon kyvyttömyys ja välittämän viestin ristiriitaisuus (sanojen ja tekojen välillä on suuri ristiriita).

Tulevat päivät ja viikot näyttävät mihin suuntaan tämä kriisi kehittyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU:n määrätietoisuus pakottaa ainakin eräät toimijat harkitsemaan uudelleen osallistumistaan siirtolaisten lennättämiseen Valko-Venäjälle. Turkissa on ryhdytty tänään (12. marraskuuta) rajoittamaan tiettyjen maiden kansalaisten pääsyä Turkish Airlinesin lennoille Istanbulista Minskiin, myös Valko-Venäjän kansallinen lentoyhtiö Belavia on ryhtynyt vastaaviin toimiin Turkista Valko-Venäjälle suuntautuvissa lennoissa.

Toisaalta jännite pysyy varmuudella yllä tulevinakin päivinä. Omalta osaltaan tästä pitää huolen Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiset sotaharjoitukset, joka alkoi Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisellä maahanlaskulla Hozan harjoitusalueelle Liettuan rajan tuntumaan. (8)

Meistä viime viikkoina nähty toiminta tuntuu järjettömältä, mutta niin näyttää moni muukin Venäjän ja sen lähimpien liittolaisten (vasallien) toiminta, ja järjettömänä se näyttäytyy niin kauan, kun emme ymmärrä (tai halua hyväksyä) sitä, että Venäjä käy kaiken aikaa hiljaista sotaa länttä vastaan. Yksinkertaisesti sanottuna, Venäjän tarkoitus on kylvää eripuraa ja heikentää läntistä yhteisöä ja tavoitteeseen päästäkseen se turvautuu proxy-sotijoihin; se pyrkii hajottamaan liittoumia tekemällä kahdenvälisiä sopimuksia, samalla se itse toistuvasti rikkoo tekemiään sopimuksia ja toimii muutoinkin piittaamattomasti.

Niinistö harmitteli sitä, että olemme menettäneet kyvyn olla kova kovaa vastaan. Nähdäkseni tilanne ei kuitenkaan ole vielä toivoton, hyväuskoiset johtajamme ovat uinuneet monen vuoden ajan jättäen kotitehtävänsä tekemättä, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on entistä vaikeampi sovittaa yhteen arvomme ja ne toimet, joita meiltä vaaditaan kamppailtaessa Venäjän kaltaisia valtioita vastaan. Tehtävä on vaikea mutta ei mahdoton, loppujen lopuksi Venäjä on kuitenkin riippuvaisempi meistä mitä me (länsi) Venäjästä. Avaimet ovat kuitenkin meidän käsissä, on vain löydyttävä tahtoa kipeidenkin päätösten tekemiseen ja solidaarisuutta seisoa yhteisessä rintamassa. Tätä solidaarisuutta on löydyttävä kaikilta pienestä suurimpaan. Vapaamatkustajuutta ei voi enää sallia!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008392736.html

2. https://twitter.com/Vegarus/status/1458879865118248960 

3. Panschin, Vladimir – ”Niin sotii kuin harjoittelee” : Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten, s. 18.

4. https://112.international/ukraine-top-news/germany-discuss-possibility-of-involving-ukraine-in-solving-refugee-problem-on-belarus-poland-border-66692.html 

5. http://euromaidanpress.com/2021/10/28/berlin-concerned-by-ukraine-using-bayraktar-drone-but-not-by-russian-separatist-side-using-banned-weapons/

6. https://www.euronews.com/2021/11/11/belarus-lukashenko-ponders-cutting-gas-supplies-if-eu-levies-more-sanctions-over-migrants 

7. https://twitter.com/mjluxmoore/status/1458719700116905986 

8. https://t.me/modmilby/9352 

*: Kuljetukset ovat olleet täysin pysähdyksissä marraskuun alkupuolella.

**: Tuntemani henkilökin mainitsi rokotteesta kieltäytymisen syyksi ”amerikkalaisen mikrosirun”, eipä sillä, hän ei myöskään ottaisi ”venäläistä mikrosirua”.

Blogin kartoissa hyödynnetty Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua.

Strateginen sotaharjoitus Zapad-2021 – yrittääkö Venäjä hämätä meitä jälleen?

 

Zapad-nimellä (suom. Länsi-) pidettyjen sotaharjoitusten järjestäminen alkoi jo Neuvostoliiton aikana. Neuvostoliiton hajottua Venäjällä on järjestetty neljä Zapad-harjoitusta, joista ensimmäinen vuonna 1999, jota seurasivat harjoitukset vuonna 2009 ja 2013 sekä 2017 – edessä on viides Zapad-nimellä kulkeva sotaharjoitus, joka aktiivi vaihe alkaa 10. syyskuuta 2021. Tällä hetkellä Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät joukkojaan harjoitusalueille Valko-Venäjällä sekä Venäjällä.

Bereza-Kartuskan asema, Biaroza – Valko-Venäjä. (1)

Edellisen Zapad-sotaharjoituksen aktiivivaihe käytiin Valko-Venäjällä, jo harjoituksen alla spekuloitiin mahdollisuudella, että harjoitukseen osallistuvat venäläisjoukot jäisivät pysyvästi maahan, ulottuivatpa spekulaatiot mahdollisuuteen vallanvaihdosta Kremlille myönteisempään – sopivampaan – johtoon. Strategisen Zapad-2017 sotaharjoituksen jälkeen Valko-Venäjällä ei nähty vallan vaihtoa, eikä maahan jäänyt varsinaisia miehitysjoukkoja. (2) Toisaalta tänään Valko-Venäjä on sidotumpi Venäjään kuin kenties koskaan itsenäisyytensä aikana, samalla maan diktatorisen johtajan Aljaksandr Lukašenkan liikkumavara on kutistunut lähes olemattomiin.

Asetelmien ollessa tällaisten, Suomessa on yllättävän vähän käyty julkista keskustelua Zapad-2021-sotaharjoitusten mahdollisista seurauksista lähialueillamme, ainakin jos vertaan aikaan muutama vuosi sitten ja edelliseen Zapad-sotaharjoitukseen. Valko-Venäjä on kyllä pysynyt otsikoissa, ja hyvä, että on pysynyt, sillä emme saa jättää valkovenäläisiä yksin heidän kamppaillessa vapauden ja demokratian puolesta tyrannijohtoa vastaan.

Ymmärtääksemme eräitä tämän kirjoituksen teemoja, meidän on syytä viivähtää hetki menneisyydessä ja Zapad-2017 tulkinnoissa.

Venäjän ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden virallisen Zapad-2017-sotaharjoitusuutisoinnin mukaan kyseessä oli harjoituskokonaisuus, jonka sovelletussa vaiheessa Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisen joukkoryhmittymän joukot löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen (eli NATO:n) joukot. Liettualaisen tutkijan, majuri evp. Daivis Petraitisin näkemys eroaa tästä, näkemyksensä hän perustaa pidempiaikaisiin tutkimuksiinsa Zapad-sotaharjoituksista. Hänen mukaansa Venäjän yleisesikunnan operaatiopäähallinnon operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimeltään ”Zapad”, joka – operaationa – koostuu kolmesta vaiheesta, 1) Venäjän asevoimien yllätyshyökkäyksestä sillanpääasemien valtaamiseksi, 2) saavutetun sotilaallisen edun varmistaminen sekä tilanteen vakauttaminen, ja 3) totaalinen kaikkiin voimavaroihin perustuva puolustus. Petraitisin tulkinnan mukaan vuonna 2017 harjoiteltiin ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena kaikkia Zapad-operaation kolmea vaihetta. Venäjän (ja samaa laulua laulavan Valko-Venäjän) puolustusministeriön uutisoinnin mukaan Zapad-2017 oli asetelmaltaan puolustuksellinen, jossa Venäjä ja Valko-Venäjä löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen, kun taas Petraitisin tulkinnan mukaan Zapad on sotilasoperaationa kolmivaiheinen, jonka viimeinen vaihe on puolustuksellinen, jossa tarvittaessa käytetään kaikkia käytössä olevia voimavaroja vihollisen torjuntaan.

Zapad-2017-sotaharjoituksen aikoihin katse keskittyy useimmilla Venäjän maavoimien kalustoliikkeisiin – mittaviin siirtoihin. Jo tuolloin meidän olisi ollut syytä muistaa se, että kyse on strategisesta harjoituksesta ja, että harjoitukseen osallistui joukkoja kaikista Venäjän asevoimien puolustushaaroista (Venäjän asevoimien puolustushaarat ovat, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) sekä osasta aselajeista (Venäjän asevoimat koostuvat kolmesta aselajista: maahanlaskujoukoista, strategisista ohjusjoukoista ja avaruusjoukoista).

Tulevan Zapad-2021-sotaharjoituksen kohdalla tämä seikka on syytä pitää entistä tarkemmin mielessä, johtuen osaltaan jo Venäjän Pohjoisen laivaston muuttuneesta asemasta (se sai sotilaspiirin statuksen vuoden 2021 alussa)  Venäjän asevoimissa, sen ohella, että harjoituskokonaisuus käsittää harjoitteita (ja sen myötä joukkoja) Kuolan niemimaalta Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle. Tulevassa Zapad-2021-sotaharjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä taistelevat Rochan Consultingin johtajan, puolustusanalyytikko Konrad Muzykan mukaan kolmea kuvitteellista vihollista vastaan, vihollisvaltioita edustavat Njaris, Pomorie ja Napapiirin Tasavalta. (3) Harjoitus nostaa joukkojen valmiutta (todennäköisesti myös vahvuutta) myös Ukrainalta miehitetyllä Krimin niemimaalla, luonnollisesti myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Muistutan lukijoita Venäjän keväällä suorittamista mittavista kaluston- ja joukkojen siirroista Ukrainan rajoille ja Ukrainalta miehitetyille alueille. Venäjän väitteistä huolimatta, huomattava osa kalustosta on jätetty keväisille keskitysalueilleen miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Venäjän länsiosiin, esim. Voronežin alueelle reilun sadan kilometrin päähän Ukrainan rajasta.

Vaikka Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät tällä hetkellä joukkojaan Zapad-2021 sotaharjoituksen aktiivivaihetta varten Valko-Venäjän maaperälle, on läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän alueella jo pidetty Zapad-2021-sotaharjoitukseen valmistava suuri pioneeriharjoitus. Kyseistä harjoitusta johti Venäjän pioneerijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Juri Stavitski, harjoitukseen osallistui mahdollisesti jopa 8 000 sotilasta. (4)

Mutta palatkaamme laajempiin kuvioihin. Zapad-2021-sotaharjoituksen erityispiirteenä voidaan mainita aiemman nimen ”strategic command and staff training” muuttaminen ”joint strategic training”, mikä korostaa sotaharjoituksen keskittymistä ensisijaisesti sotilaallisen voiman käytännön käyttöön.

Zapad-2021-sotaharjoituskokonaisuus muodostaa suoran sotilaallisen uhan Ukrainalle sekä Baltian maille ja Puolalle – Valko-Venäjän hallinnon viimeaikaiset hybrisotatoimet (siirtolaisten ohjaaminen Liettuan ja Puolan rajoille) voidaan nähdä laajemmin EU:hun kohdistettuna testinä ja painostuskeinona – jolloin erikeinovalikoimien myötä uhka kohdistuu Valko-Venäjän rajoja laajemmalle alueelle. Samaan aikaan Venäjällä korostetaan harjoituksen ”puolustuksellista” olemusta, mitä narratiivia toistetaan myös läntisille operaattoreille (tässä kontekstissa esim. erilaiset mediat jne.)

Tässä suhteessa Venäjän tekojen ja puheiden välillä on suuri ristiriita, ja nyt tarkoitan vuosia jatkunutta tekojen ja puheiden välistä ristiriitaa, jossa railo näiden kahden välillä kasvaa kasvamistaan. Teot ovat laajamittaisempaan sotaan valmistautuvan maan tekoja, puheissa edellinen uhriuttaa itsensä kuvaillen olevansa ”hampaisiin asti aseistautuneiden vihollisten” piirittämä, vihollisten, jotka ovat pettäneet Venäjän monen monituista kertaa.

Jos tarkastelemme Zapad-2021-sotaharjoitusta sekä Venäjän ennakkoon toteuttamia manööverejä, niin uskallamme todeta Venäjän tarkoituksena olevan harjoituksen todellisen luonteen kätkeminen. Ja miksi näin on?

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja Valko-Venäjän puolustusministeri Vladimir Khrenin, että Valko-Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikön Viktor Gulevitšin demonstratiiviset lausunnot harjoitusten luonteesta sekä ”NATO:n ja Yhdysvaltojen kasvavasta uhasta” ovat luonteeltaan hyökkääviä – provokatiivisia. Niissä jätetään huomiotta Venäjän omat toimet (esim. Krimin niemimaan miehitys kevättalvella 2014 ja laiton anneksointi), ja tätä Venäjän disinformatiivista narratiivia toistetaan myös Suomessa eri tahojen toimesta ja hyvin pitkälti Kremlin käyttämin sanamuodoin. Myöskään Venäjän joukko-osastojen siirrot ja viimeisen vuosikymmenen mittaan suoritettu uudistaminen ei tue narratiivia puolustuksellisesta toiminnasta – viittaan myös Zapad-2017-sotaharjoitukseen sisältyviin tulkintaerimielisyyksiin harjoituksen tarkoitusperästä, ts. oliko kyseessä keskitysmarssivaiheen jälkeen Venäjän ja Valko-Venäjän käymästä puolustussodankäynnin eri vaiheiden harjoittelemisesta NATO:n joukkoja vastaan, vai Daivis Petraitisin tulkinnan mukaisesta kokonaisuudesta, jossa Venäjän yleisesikunnan laatima operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimetty ”Zapad’iksi”.

Yhdysvaltojen asevoimien Euroopan joukkojen komentajana toiminut kenraali Ben Hodges totesi NY Timesille Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjän maavoimien kaartin 1. panssariarmeijasta: ”There is only one reason you would create a Guards Tank Army, and that is as an offensive striking force,”… ”This is not something for homeland security…”. (5)

Kenraali Ben Hodges nosti esille yhden syyn sille, miksi puolustuksellinen narratiivi ei ole uskottava. Meidän on muistettava, että näitä syitä on enemmän kuin yksi – aiemmin mainittu Pohjoisen laivaston muuttunut asema kuuluu näiden syiden joukkoon, aivan kuten eteläisen sotilaspiirin alueella Novorossijskissa sijaitseva 7. ilmarynnäkködivisioona sekä läntisen sotilaspiirin alueelle, Pihkovaan, Viron rajan tuntumaan sijoitettu 76. ilmarynnäkködivisioona. Offensiivisia tarkoitusperiä palvelee myös ammusten, asejärjestelmien ja sotilastarvikkeiden varastoiminen Venäjän länsirajoille sekä Valko-Venäjälle kuin myös läntisen sotilaspiirin alueelle kaartin 1. panssariarmeijan lisäksi perustetut 6. armeijan ja kaartin 20. armeijan.

Harjoitussuunnitelman mukaan Zapad-2021-sotaharjoituksessa on tarkoitus käyttää ilmavoimia, elektronisen sodankäynnin yksiköitä ja vastatoimintajoukkoja sekä harjoitella taistelua kaupunkialueella, toteuttaa harjoitusammuntoja Iskander-M taktisella ballistisella ohjuksilla sekä Iskander-K (eli R-500) risteilyohjuksilla. Harjoituksessa testataan myös modernisoituja sekä uusia asejärjestelmiä, kuten BMPT ”Terminator’ia”, joka on taistelupanssarivaunujen tukemiseen suunniteltu raskas tela-alustainen vaunu.

Venäjän väitteittä harjoitusten rauhanomaista luonnetta vastaan puhuu myös Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ilmoitus 20 uudesta Läntisen sotilaspiirin alueelle perustettavasta taisteluosastosta, niiden pitäisi olla taistelukykyisiä tämän vuoden loppuun mennessä. Samanaikaisesti sotilaspiirin joukko-osastoille on tarkoitus toimittaa modernia sotilaskalustoa 2000 kappaleen verran.

Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa se, että Venäjä ylläpitää Ukrainalta miehittämillään alueilla useita armeijakuntia: miehitetylle Krimin niemimaalle Venäjä on perustanut 20. armeijakunnan ja miehitettyyn Itä-Ukrainaan 1. ja 2. armeijakunnan. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tapahtuvista joukkojen- ja kalustonsiirroista ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi säännöllisesti; havaintoja tukevat myös alueen asukkaiden sosiaaliseen mediaan jättämät viestit, joissa on viime aikoina korostuneet havainnot maastokuorma-autojen liikkeistä, jotka hyvin suurella varmuudella ovat alkuperältään Venäjän maavoimien kalustoa (paikoin joukko-osastotunnuksia on maalattu piiloon ja rekisterikilpiä vaihdettu).

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto, Itä-Ukrainan miehitetyt alueet.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, elokuu 2021.

Edellisen Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjä tarkoituksellisesti ilmoitti harjoitukseen osallistuvien joukkojen määrän todellisuutta pienemmäksi, alle 13000 sotilaaseen, jolloin harjoitusta seuraamaan ei tarvinnut kutsua ETYJ:n tarkkailijoita. Tälläkään kertaa Venäjä ei ole muuttanut toimintastrategiaansa, harjoitukseen osallistuvien joukkojen lukumäärä on ilmoitettu merkittävästi todellista määrää vähäisemmäksi. Venäjän puolustusministeri ilmoitti heinäkuun 26. ja 27. päivä harjoitukseen osallistuvan yhteensä 12500 sotilasta Venäjällä (Läntisen sotilaspiirin alueella, yhteensä 12 harjoitusalueella) ja Valko-Venäjällä, vastaavasti 5. elokuuta Valko-Venäjän yleisesikunnan päällikön, Viktor Gulevitšin, mukaan yksistään Valko-Venäjällä Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuu enemmän kuin 12800 sotilasta, mukaan lukien 50 sotilasta Kazakstanista.

Valistuneiden (läntisten) arvioiden mukaan Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuvien joukkojen kokonaismäärä nousee reilusti yli 100 000 sotilaaseen, jopa 200 000 sotilaaseen, jos huomioidaan kaikki harjoitusta tukevat osaharjoitukset ja joukkojen siirrot. Vaikka jättäisimme nämä joukko-osastot huomiotta, voimme silti sanoa, että Zapad-2021-sotaharjoituksen aktiivivaiheeseenkin osallistuu reilusti yli 13000 sotilasta, josta seuraa se, että Venäjä toimillaan rikkoo ETYJ:n Wienin asiakirjaa vuodelta 2011.

Vääristellessään tarkoituksellisesti sotaharjoitusten kokoa, Venäjä pyrkii luomaan olosuhteet, jotka estävät ETYJ:n tarkkailijoiden osallistumisen niihin. Näin toimien Venäjä jättää huomiotta ETYJ:n puitteissa luodun Wienin asiakirjan (Vienna document, 2011), joka koskee sotilaallisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia (tukikohtavierailut, arviointikäynnit, tarkastuskäynnit, sotilaalliset tiedonvaihdot, ilmoitukset, yhteydenpito) ETYJ:n osallistujavaltioiden välillä. (6)

Aggressiivisten toimien rinnalla Venäjä pyrkii laajentamaan sotilaallista- ja poliittista vaikutusvaltaa kumppanimaissa. Heinäkuun lopussa puolustusministeri Sergei Šoigu esitti SCO:n jäsenmaille kutsun lähettää sotilasyksiköitä sekä tarkkailijoita koulutettavaksi. Venäjän, myös puolustusministeri Šoigun, terminologiassa toistuvat ”blokki-ideologia” (bloc ideology) ja ”itä-länsi-akselin vastakkainasettelu” (confrontation on the East-West axis), jota korostetaan myös SCO:n jäsenmaille esitetyssä kutsussa.

Tällä hetkellä SCO:n jäsenmaista Valko-Venäjä on sidottu tiukasti Venäjään, sen on osallistuttava Venäjän strategisiin sotaharjoituksiin, Venäjä on lisännyt joukkojensa määrää maassa – mikä lisää myös Ukrainaan pohjoisesta kohdistuvaa uhkaa. Valko-Venäjän liikkumavara on kaventunut olemattomiin (mikä palvelee Venäjää), on olemassa merkkejä siitä, että maa on muuttumassa kvasivaltioksi, jonka kautta myös Venäjän on mahdollista toteuttaa hybridioperaatioita ja -hyökkäyksiä paitsi Ukrainaa, myös Puolaa ja Liettuaa sekä Latviaa vastaan. Käytännössä merkkejä näistä operaatioista nähdään jo nyt Liettuan ja latvian sekä Puolan rajoilla Valko-Venäjän ohjaillessa muun muassa Lähi-idän alueelta kuljetettuja siirtolaisia rajoille ja pakottaessaan nämä ylittämään maiden väliset rajat. (7) Pakolaisten ja siirtolaisten ohjailua rajoille on kutsuttu, oikeutetusti, hybridisodaksi sen luonteensa ja tarkoituksen vuoksi.

Venäjä pyrkii myös kytkemään Serbian tiukemmin liekaansa ”slaavilaisen kumppanuuden” varjolla, maan tähtäimenä on todennäköisesti pyrkimys eristämään Serbia ja estämään maan ja EU:n lähentyminen.

Sotilaallisten harjoitteiden toteuttamisen (esim. osallistuvien joukkojen iskukyvyn ja iskun synnyttämän sokkivaikutuksen osoittaminen) rinnalla Zapad-2021-sotaharjoituksella katsotaan olevan muitakin tarkoitusperiä, kuten:

-yritys osoittaa Venäjän vaikutusvallan kasvaneen lähialueilla.

-yritys lisätä Venäjän ja sen kumppanusmaiden (SCO-maat) ja Yhdysvaltojen sekä NATO:n vastakkainasettelua.

-harhauttaminen ja disinformaatio, näkyy myös disinformatiivisen tiedon levittämisenä osallistuvien joukkojen kokoonpanosta sekä niiden käytön suunnittelusta.

-tarve toimia aggressiivisemmin, seurauksena Venäjän ja Valko-Venäjän sekä NATO:n (lännen) välirikosta.

-harjoitukseen liittyvän viestinnän avoimuuden ja salassapidon harjoittelua todellisuudessa.

Venäjän toimet muodostavat jo nykyisellään uhan läntisten naapurimaiden turvallisuudelle, järjestettävä Zapad-2021-sotaharjoitus lisää tätä turvattomuuden tunnetta synnyttäen samalla eskaloitumisen uhan Venäjän läntisellä operatiivisella suunnalla kuin myös Arktisella alueella, jossa joukot ovat suorittaneet jo Zapad-2021-sotaharjoitukseen liittyviä harjoitteita.

On myös mahdollista, että Zapad-2021-sotaharjoitus heijastelee harjoitukseen osallistuvien SCO:n jäsenmaiden joukkojen kautta Keski-Aasiaan. Emme myöskään voi jättää huomioimatta Afganistanin kaoottista tilannetta, Venäjän ja talibanien neuvotteluja sekä Afganistanin hallinnon romahdusta ja siitä Yhdysvalloille koitunutta arvovaltatappiota.

Venäjän toimet tähtäävät myös sen etupiiriinsä laskemien maiden ja länsimaiden välien heikentämiseen – vastakkainasettelun lisäämiseen ja sen myötä Venäjän vaikutusvallan kasvattamiseen näissä maissa. Luonnollisesti Venäjän tuleva sotaharjoitus lähettää viestin myös Euroopalle ja Venäjällä tullaan seuraamaan tarkoin, kuinka eurooppalaiset valtiot reagoivat Venäjän ”voimainosoitukseen” – harjoitus on väistämättä sidoksissa Venäjän Ukrainassa käymään sotaan sekä Krimin niemimaan miehitykseen.

Näin Zapad-2021-sotaharjoituksen alla lainaan lyhyen pätkän Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teoksesta ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset”:

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Kasparovkin totesi, ettei Putin ole Hitler, mutta ajassa, jota elämme ja 30-luvun myrkyllisissä vuosissa on paljon yhteistä. Putinin Venäjä eteni vuosia hitaasti hivuttaen, onnistuen kätkemään naiiveilta päättäjiltämme todellisen minänsä (tai sitten päättäjämme eivät halunneet kohdata todellisuutta), kevättalven 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen herättäessä meidät todellisuuteen – jota edelleenkään kaikki eivät halua hyväksyä, mistä eräänä osoituksena käy Nord Stream 2 -kaasuputki ja haluttomuus (kyvyttömyys) irtautua venäläisestä energiasta sekä eräiden poliitikkojen, kuten Angela Merkelin, epäröinti ja toistuva astuminen Venäjän ansaan.

Meidän on myös hyvä muistaa Neuvostoliiton marsalkan Georgi Žukovin toteamus, jonka mukaan puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän ja sen asevoimat toteuttaa tänä päivänä ja Zapad-2021-sotaharjoituksen väitettyä puolustuksellisuutta edeltää offensiivi – hyökkäys.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1429167239534714883 

2. http://www.suomensotilas.fi/zapad-2017-venalaiset-tulevat-mutta-menevatko/ 

3. https://www.verkkouutiset.fi/venajan-suurharjoituksen-yksi-vihollinen-on-napapiirivaltio/#194c9420 

4. https://mitavanjatpuuhaa.blogspot.com/2021/07/lahestyva-strateginen-sotaharjoitus.html 

5. https://www.nytimes.com/2017/07/31/world/europe/russia-military-exercise-zapad-west.html 

6. https://puolustusvoimat.fi/asevalvonta/wienin-asiakirja 

7. https://twitter.com/TadeuszGiczan/status/1427689700425404423 

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset” s. 27–28.

 

Lähteenä hyödynnetty myös Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemia Vladimir Panschinin työpapereita  ”’Niin sotii kuin harjoittelee’ Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten”; ja Rochan Consulting’in toimittamaa materiaalia.