Kirjoituksen idea juontaa Verkkouutisissa
14. huhtikuuta 2025 julkaistuun uutiseen ”’Puhelimet takavarikoitiin’ –
Tällaista on elää Kremlin miehityksen alla” (1) mutta koska kirjoituksen
julkaisulla ei suuren suuri kiire ollut, niin aikaa idean synnyn ja
kirjoitusprosessin alun välillä ehtikin vierähtää päivien sijaan viikkoja.
Viime viikkoina sotatoimien rinnalla on käyty tulitauko- ja
rauhanneuvottelukeskusteluja, toistaiseksi keskustelut eivät ole edenneet
konkretian tasolle odotusten kohdistuessa huomiseen, jolloin Ukrainan
presidentti Volodymyr Zelenskyi on kertonut olevansa valmis tapaamaan Vladimir
Putinin Turkin Istanbulissa. Putin sen sijaan ei ole vielä ilmoittanut,
aikooko hän matkustaa Istanbuliin vai ei. (2)
Tulitauko tai pysyvämpi rauha ei
kuitenkaan muuta kokonaistilannetta juurikaan Venäjän Ukrainalta miehittämillä
alueilla. Ne eivät estä Venäjää jatkamasta miehittämiensä alueiden
venäläistämistä ja ukrainalaisiin kohdistamaa vainoa. Aloitan kirjoitukseni
lainauksella Verkkouutisten julkaisemasta uutisesta:
”Jos Venäjä osana mahdollista
rauhansopimusta saa pitää osan miehittämistään Ukrainan alueista, odottaa
näiden asukkaita ”brutaali, sortava” tulevaisuus. Näin ennustaa Kremlin
miehityksen arkea kuvaileva BBC.
– Venäläiset yrittävät kieltää
täällä kaiken ukrainalaisen: kielen ja myös perinteet. Jopa ukrainalaiset pyhät
on kielletty, miehitetyillä alueilla asuva Maria kertoo. - - -
Miehitettyjen alueiden
ilmapiiriä kuvaillaan vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. BBC:n toimittajaa
epäiltiin Mariupolissa venäläiseksi, ja haastateltavien löytäminen osoittautui
vaikeaksi. Miehitetyille alueille luodaan Venäjän valvontayhteiskuntaa, Maria sanoo.” (3)
Mielestäni kuvailtu ”brutaali,
sortava” tulevaisuus on se todennäköisin vaihtoehto tulevaisuudesta,
jollainen Venäjän miehittämillä alueilla tulee vallitsemaan. Meidän ei tarvitse
muuta kuin katsoa, millaiseksi elämä on kehittynyt niillä Ukrainan alueilla,
joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014.
Venäjä on kyennyt rakentamaan
niillekin alueille epädemokraattisen, sortokoneistoon perustuvan
miehityshallinnon, jota paikalliset kollaboraattorit tukevat. Venäjän miehittämällä
Krimin niemimaalla sorto kohdistuu edelleen Krimin tataareiden ohella
miehityksen vastustajiin sekä lukuisiin kansanryhmiin ja uskonnollisiin
vähemmistöihin, kuten jehovan todistajiin, joiden Venäjä katsoi muodostavan
uhan itselleen. Nähdäkseni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne oli
Krimin niemimaatakin kehnompi, siitä huolimatta, että ETYJ:n Ukrainan
monitorointimission uskottiin tuovan jotain suojaa miehitys- ja sortovallan
alla asuville ihmisille. Näin ei kuitenkaan käynyt, moni Venäjän miehittämillä
Donbasin alueilla asuva kokikin maailman hylänneen heidät. ETYJ:n Ukrainan
monitorointimissio Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa päättyi lopullisesti
Venäjän suuhyökkäystä seuranneina päivinä ja viikkoina. Sen toimintaa oli
rajoitettu miehityshallinnon toimesta runsaasti jo edellisen vuoden puolella.
Miksi kuvailu ”brutaali,
sortava” tulevaisuus on todennäköisin? Olen seurannut Ukrainassa käynnissä
olevaa sotaa sen ensihetkistä lähtien, jos tarkkoja olemme, Venäjän Krimin
niemimaa miehitykseen tähdänneen operaation valmisteluvaiheesta lähtien
(helmikuu 2014). Tämän reilun vuosikymmenen kuluessa olen koonnut havaintoja
ensin miehitetyn Itä-Ukrainan alueelta ja Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen
(24. helmikuuta 2022) muiltakin Ukrainalta miehitetyiltä alueilta kymmenien
sivujen verran. Näiden havaintojen lisäksi olen kirjoittanut tarkempia
raportteja vuosien 2014–2022 välillä useista miehityshallinnon, tai niiden
edustajien, Itä-Ukrainassa tekemistä ihmisoikeusloukkauksista sekä
sotarikoksista. Näiden raporttien ja havaintojen joukossa on myös
silminnäkijähavaintoja militanttien (Venäjän proxyjoukkojen) Donetskissa
suorittamista Donetskiin kohdistuneista kranaatinheitiniskuista sodan
ensimmäisiltä vuosilta.
Venäjä militarisoi
esikouluikäisiä lapsia miehitetyssä Luhanskissa. (4) |
Viime aikoina on kiinnitetty
huomiota entistä enemmän Venäjän toimeenpanemaan lasten militarisointiin ja
pakkovenäläistämiseen Ukrainalta miehittämillään alueilla. (5) Tällaisten
toimenpiteiden historia ulottuu olennaisesti Venäjän suurhyökkäyksen alkua
varhaisemmalle ajalle. Viittasin 30. toukokuuta 2015 kirjoittamassani
muistiinpanossa edellisenä kesänä (v. 2014) miehitysvallan alle päätyneessä
Donetskissa tehtyyn havaintoon:
”Viime kesänä Donetskissa
’kansantasavallan’ johto antoi määräyksen, jonka mukaan yli 15 vuotiaiden
poikien/miesten on osallistuttava kaupungin linnoitustöihin ja
puolustuslaitteiden rakentamiseen, kun alkoi näyttää siltä, että ATO:n
operaatio uhkaa konkreettisesti Donetskia ja hyökkäys kaupunkiin on
odotettavissa oleva. [Lähteideni mukaan] tuolloin paikallisissa medioissa
kirjoitettiin poikien rekrytoimisesta ns. DNR:n riveihin taistelijoiksi.”
Kesällä 2014 tehtyyn havaintoon
en saanut konkreettista vahvistusta, kirjoitushetkestä (30. toukokuuta 2015)
joitain päiviä eteenpäin VICE News julkaisi videon ”The All-Girl
Soldier Club: Child Warriors of Donetsk”. (6) Saman vuoden puolella sain
luotettavilta lähteiltä Donetskista kuvauksia päiväkodeissa lapsille
järjestettävistä ”patrioottisen kasvatuksen” tunneista. Pidetyt ”oppitunnit”
olivat sekoitus venäläistä imperialismia ja neuvostoajoilta periytyviä osasia.
Omien lähteideni ja mediatalojen sekä ihmisoikeusaktivistien havaintojen
perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla lasten ja nuorten militarisointi sekä ”ohjaus” venäläisen
imperialismin kannattajaksi alkoi varmuudella vuoden 2015 puolella.
![]() |
Vice News: The All-Girl Soldier Club: Child
Warriors of Donetsk. |
Lasten ja nuorten tulevaisuuden
näkymien kannalta pakkovenäläistäminen sekä militarisointi eri muodoissaan on
tuhoisaa. Aiheen tärkeydestä huolimatta haluan tässä kirjoituksessani omien
muistiinpanojeni ja havaintojeni kautta tuoda esille Itä-Ukrainan miehitettyjen
alueiden muita ongelma ja kipukohtia, joihin läntinen media kiinnitti aivan
liian vähän huomiota tuolloin. Sanoisin, että osaltaan tämä johtui siitä, että
Itä-Ukrainan sodan parin ensimmäisen vuoden kuluessa Venäjän narratiivi ja
suoranainen propaganda sai yllättävän paljon näkyvyyttä läntisissä medioissa –
faktankorjaus seurasi kuukausia myöhässä. Asetelmaa ei lainkaan helpottanut se,
että osa lännessä (myös Suomessa) toimivista rauhanjärjestöistä toisti Venäjän
propagandaa kritiikittä. Pääasiassa vasemmistopuolueisiin verkostoituneina
organisaatioina nämä saivat monessa maassa äänensä kuuluviin.
Mielivaltaisuus ja brutaalius
seurasivat Venäjän operaattoreiden jalanjäljissä. Itä-Ukrainan
sotatoimialueella ja lopulta miehitetyillä alueilla asuneille ystävilleni ja
tutuilleni tämä mielivaltaisuus ja brutaalius kävi tutuksi ensihetkistä
lähtien. Heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2014 Donetskissa asunut Л.
kuvaili minulle seuraavan tapahtuman:
”…militantit ampuivat
vanhemman miehen aivan kotitaloni tuntumaan. Kuulin ikkunoista ja avoimesta
parvekkeen ovesta ammuntaa, kurkistin varoen ikkunasta ja kuulin kuinka naapuri
huusi ja parkui osoittaen tielle. Ne ampuivat miehen! Naapuri osoitti tien suuntaan,
aseistautuneita maastopukuisia miehiä – roskasakkia.”
Tapahtunut kuvaa elämän
arvaamattomuutta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: se oli sitä vuonna 2014
mutta se on sitä edelleen. Tänään ihmisiä ei välttämättä ammuta
tarkastuspisteellä, kuten keväällä ja kesällä 2014 tapahtui, sen sijaan
epäonninen saattaa kadota johonkin alueen pidätyskeskuksista tai salaisista
vankiloista. Poimitaan vielä toinen havainto kuvaamaan Venäjän operaattoreiden
mielivaltaisuutta kesältä 2014:
”Oli myös varottava kaiken
aikaa, Ukrainan lippua ei voinut pitää esillä, eikä Ukrainan symbolejakaan –
kesällä niiden julkinen esittäminen tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota.
Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään, vaikka ihminen olisi tapettu Ukrainan lipun
takia.”
Tilanne ei suinkaan helpottanut
vuosien kuluessa, poiminta kesällä 2016 Donetskissa tehdyistä havainnoista:
”…osa venäläisvapaaehtoisista
sotii alueella ruoka ja vodka-palkalla hankkien lisätienestejä tavalla tai
toisella, niin asetelma ei lisää turvallisuutta. Pelko on läsnä kaiken aikaa…”.
Aseet yhdistettynä viinaan ja
kurittomuuteen sekä järjestysvallan ja oikeuslaitoksen puutteeseen ei ole
turvallisuutta lisäävä yhdistelmä. Mitä kauemmas hallintokortteleista ja
korruptoituneen eliitin elinpiiristä siirryttiin, sitä haavoittuvammassa
asemassa asukkaat olivat tuolloin ja ovat edelleen. Turvallisuutta ei myöskään
lisännyt se, että Venäjän johtamat joukot sijoittivat raskasta aseistusta
miehitettyjen alueiden kaupunkikeskuksiin, Donetskissa tykistöä sijoitettiin
säännöllisesti asutetulle alueelle kesästä 2014 alkaen. Kalmiuskessa (ent. Komsomolske)
tämä johti asukkaiden protestien kesällä 2016, jolloin militantit käyttivät
aseita rauhanomaisia protestoijia vastaan.
Läsnäolleen väkivallanpelon
rinnalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaisuuden suoja on ollut olematon
kesästä 2014 lähtien. Jo ensimmäisenä sotakesänä Venäjän tuella operoinut
paikallishallinto ryhtyi takavarikoimaan omaisuutta ns. kansantasavallan
haltuun, josta lähtien omaisuuden menettämisen uhka oli läsnä ihmisten elämässä
– etenkin heidän, jotka olivat muuttaneet pois miehitetyiltä alueilta.
Marraskuussa 2015 kirjoitin muutaman kappaleen havainnon lähteeltäni
miehitetystä Donetskista, ohessa olennainen kohta havainnosta:
”Muutamia viikkoja sitten
minulle välitettiin tietoa Donetskista, sen mukaan kaupungin alueella on
kierrellyt lukemattomia ihmisiä – ilmiantajiksi heitä voinee kutsua – jotka
ovat tiedustelleet talonmiehiltä, porttivahdeilta sekä kerrostalojen asukkailta
tyhjistä asunnoista ja missä asuntojen omistajat tällä hetkellä ovat. Tällaista
viestiä olen kuullut useammalta taholta ja näin on toimittu ainakin Donetskin
keskustan sekä läntisten että lounaisten kaupunginosien alueella.”
Venäjän toteuttama muuttoliike
Venäjältä miehitettyyn Donetskiin alkoi jo viime vuosikymmenen puolella,
alkuvaiheessa yksittäisinä ihmisinä tai perheinä. Eräissä tapauksissa Venäjä
siirsi alueelle köyhiä ja syrjäytyneitä omalta maaperältään. Näitä ihmisiä
majoitettiin tyhjiksi jääneisiin opiskelija-asuntoloihin. Venäjän suurhyökkäyksen
jälkeisenä aikana muuttoliike on voimistunut entisestään, viime vuoden puolella
saimme usein viestejä miehitetystä Donetskista, joissa kuvailtiin venäläisten
määrän lisääntyvän kaiken aikaa. Heitä tuli kaikkialta Venäjältä, ei vain
rajaseudulta. Samaan aikaan huoneistojen ja kiinteistöjen haltuunotot ovat
lisääntyneet. Käytännössä kyse on rosvouksesta, jossa asuntojen tai
kiinteistöjen alkuperäiset omistajat menettävät omaisuutensa saamatta mitään
korvausta. Näin kävi myös ystävillemme, joiden tyhjillään olleen huoneiston miehittäjä
otti haltuunsa – nyt huoneistossa asuu venäläisiä.
Huoneistojen ja kiinteistöjen
lisäksi Venäjä rosvosi jo viime vuosikymmenen puolella Itä-Ukrainan
miehitetyiltä alueilta Venäjälle kokonaisia tehtaita koneineen ja laitteineen,
ryöväämisen alkaessa sodan ensimmäisenä kesänä (v. 2014). (6) Miehitysvuodet
koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin
metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний
завод) kohtaloksi. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024)
DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa
jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet ryövättiin Venäjälle. Miehitetyn
Donetskin alueella teollisuus- ja kaivostoiminta hiipui jo vuosien ajan (viime
vuosikymmenen puolelta lähtien), josta seurasi työttömyyttä ja lisääntyvää
kurjuutta. Näitä työttömiä ja usein hyvin köyhiä miehiä ja naisia Venäjä
yhdessä nukkehallinnon kanssa värväsi ns. aluepuolustusprikaateihin viime
vuosikymmenen puolelta lähtien. Tämän vuosikymmenen puolella mukaan tuli
entistä enemmän pakkovärväys tai rangaistusotot, joilla aluepuolustusprikaatit
miehitettiin.
Laiminlyönnit miehittäjän
taholta, lisääntynyt työttömyys ja kurjuus sekä korruptiot heikensivät
Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden olosuhteita entisestään. Venäjän
todennäköinen tarkoitus oli pitää alue kurjassa kunnossa, josta se
propagandassaan syytti Ukrainaa ja näin se sai itselleen perusteen pitää yllä
kulissia nukketasavalloista ja niiden kautta pitää yllä miehitystään. Alueen
kurjistuminen alkoi sodan ja miehityksen ensimmäisenä vuonna, ilman Ukrainan ja
kansainvälisten järjestöjen toimittamaa huoltotukea ja hätäapua miehitettyjen
alueiden tilanne olisi ollut vieläkin huonompi. Venäjän suurhyökkäyksen alun
jälkeen alueiden selviäminen on täysin riippuvainen Venäjästä. Marraskuussa
2015 kirjoitin seuraavat havainnot miehitetystä Donetskista:
”Siviileiden tilanne
kaupungissa alkaa olla huolestuttavan heikko, Leninskin alueella lämmitys on
ollut poikki jo pidemmän aikaa – sen myötä asunnot ovat muuttuneet
kylmänkosteiksi ja koleiksi. Ongelmia on myös ollut kaasun- ja veden tulossa.
Siviileille maksetaan palkkaa hyvin satunnaisesti, eräs kontaktihenkilö on
saanut palkkaa viimeksi alkukesästä – ns. Donetskin kansantasavalta maksaa
vähäiset palkat avainhenkilöille tai taistelijoille, samalla komentajien
kiristysote kaupungin hiipuvasta bisneksestä lisääntyy ja se kontrolloi jo
suurta osaa merkittävämmästä liiketoiminnasta.”
”Sairaaloissa on potilaita,
mutta ei ole pätevää hoitohenkilökuntaa tai lääkkeitä, niinpä monet eivät enää
vaivaudu sairaaloihin kuin äärimmäisessä hädässä. Edellinen talvi oli jo monelle
köyhälle ja huono-osaiselle, kuten eläkeläisille ja sairaille vaikea, tulevasta
talvesta ennustetaan vieläkin tuskallisempaa. Minulle arveltiin vanhuksia ja
sairaita kuolevan entistä enemmän mitättömiinkin tauteihin mutta myös nälkään.”
Nälkäkuolemista en ole koskaan
saanut vahvistusta, sen sijaan hoitohenkilökunnan vähyys (ja paikoin
epäpätevyys) yhdistettynä akuuttiin lääkepulaan on varmuudella aiheuttanut
kuolemia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vuodesta 2014 eteenpäin. Koronavuosina
alueella oli jatkuva pula kaikesta sairaalamateriaalista, tilannetta ei
lainkaan helpottanut se, että alkuvaiheessa miehitetyn Donbasin alueella
kiellettiin pandemian olemassa olo. Kirjoitin maaliskuussa 2020 sekä lokakuussa
2020 alueella tehtyjen havaintojen sekä muun aineiston pohjalta aihetta
käsittelevät blogit. (7) Todellisten kuolinsyiden ja jopa niiden
kokonaislukumäärän selvittämistä vaikeuttaa se, että yksistään Donetskin
ympäristössä on lukuisia kevään 2014 jälkeen perustettuja hautausmaita, joihin
on haudattu jopa tuhansia ihmisiä nimettömiin hautoihin. Osa vainajista on
varmuudella sotatoimissa menehtyneitä, mutta joukossa voi olla kevään 2014
jälkeen menehtyneitä, joilla ei ollut alueella omaisia huolehtimassa
kunniallisesta hautauksesta.
Siinä vaiheessa, kun Itä-Ukrainan
miehityshallinnot tunnustivat koronavirusepidemian olemassa olon ja sulkivat
rintamalinjan (eli demarkaatiolinjan) ylittämisen mahdollistavat
tarkastusasemat, alueen asukkaiden asema heikkeni entisestään, koska vierailut
vapaan Ukrainan puolella kävivät lähes mahdottomiksi. Demarkaatiolinjan sulun
ja Venäjän suurhyökkäyksen alun (käytännössä vuoden 2021 lopun) välillä vain
yksittäiset tarkastuspisteet olivat satunnaisesti avoinna siviileille, lisäksi
Ukrainan ja länsimaiden lähettämät avustuskuljetukset saivat käyttää vain
muutamaa tarkastuspistettä demarkaatiolinjan ylittämiseen. Venäjän
suurhyökkäyksen alun myötä demarkaatiolinja menetti merkityksensä, matalan
intensiteetin sota, jota alueella käytiin vuosien ajan, muuttui Venäjän
brutaaliksi hyökkäyssodaksi.
![]() |
Marraskuu 2017, iskulause
miehitetyssä Luhanskissa: ”Venäjän rajat eivät pääty missään”. |
Edellä, kursiivilla,
kirjoittamani havainnot ovat lopultakin vain pieni otanta elämän eri alueilta
siitä todellisuudesta, jossa ukrainalaiset elivät ja elävät edelleen Venäjän
miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa kevään 2014 ja Venäjän suurhyökkäyksen
alun välillä – on myös syytä huomioida, saman todellisuuden vallinneen Venäjän
miehittämällä Krimin niemimaalla. Tulevaisuudessa tämän todellisuuden keskellä
joutuu elämään entistä suurempi joukko ukrainalaisia, joilta Venäjä riistää
kaikki perusoikeudet. Väitän, että päättäjämme tiesivät mikä todellisuus
Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla oli kevään 2014 ja helmikuun 2022
välillä, mutta he sulkivat tältä todellisuudelta silmänsä, jotta oli helpommin
perusteltavissa miksi Venäjältä virtaa halpaa energiaa länteen, miksi kauppa
kaikesta huolimatta jatkuu ja miksi sanktioiden kiertoon ei nähtyä tiukemmin
reagoitu. Venäjä on oikeassa syyttäessään länttä tekopyhäksi,
valitettavasti. Länsi oli (jää nähtäväksi onko edelleen) tekopyhä ja haluton
toimimaan riittävän määrätietoisesti!
Kirjoitukseni loppuun Donetskissa
syntyneen ja kasvaneen Л:n toteamus kesältä 2014:
”Ei sotaa osannut omalle
kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin
elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle
osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa [tarkoittaen vuotta 2014]
Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli
kuitenkin jatkettava.” Toivon, ettei tämä ole meillä edessä.
Marko
Lähteet:
2. https://yle.fi/a/74-20161588
4. Valokuva Halya Coynashin kirjoittamasta artikkelista Ukrainian preschoolers turned into ‘Russia’s little soldiers’ in occupied Luhansk. https://khpg.org/en/1608814650
5. https://www.rferl.org/a/russia-prepares-children-occupied-ukraine-war/33217789.html
6. https://www.youtube.com/watch?v=0vJPL6PYDTM
7. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/
8. Koronaviruspropagandaa miehitetyssä Donbasissa sekä Koronavirusepidemian mustat-aukot Euroopassa, Venäjän miehittämät Itä-Ukraina ja Krim.