Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki päätyi Venäjän propagandistiksi

 

OSA II

Julkaisin Janus Kostia Putkosesta kertovan blogiparin ensimmäisen osan helmikuun puolivälissä. Osan päättyessä hetkeen, jolloin Putkonen jätti Suomen pölyt taakseen paettuaan Thaimaahan Kilvenmaa-kollektiivin ajauduttua taloudellisiin ongelmiin. Thaimaasta käsin Putkonen jatkoi edelleen Verkkomedian toimittamista mutta samoihin aikoihin hänen yhteytensä Venäjän hyväksi työskenteleviin tahoihin alkoivat käydä entistä ilmeisimmiksi. Viitteitä Putkosen kasvavasta Venäjä-mielisyydestä saimme jo aiemmin. Esimerkkinä voimme mainita hänen Verkkomediaan kirjoittamansa kiitospuheen Venäjän asevoimien silloiselle komentajalle, kenraali Nikolai Makaroville, joka oli Helsingissä pitämässään puheessa moittinut Suomen Nato-yhteistyötä. (1) Putkosta haastateltiin jo tuolloin säännöllisesti Venäjän valtiolliseen mediaan.

 

Verkkomediasta tuottamaan Venäjän propagandaa miehitettyyn Donetskiin

Putkonen muutti pysyvästi Venäjän nukkehallinnon miehittämään Donetskiin heinäkuussa 2015, mutta jo ennen hän oli käynyt raportointimatkalla Kiovassa kevätkesällä 2014 sekä Venäjän proxyjoukkojen miehittämässä Donetskissa kevättalvella 2015. Miehitettyyn Donetskiin hänet vei venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustama Europa Objektiv -mediaprojekti, joka järjesti valikoidulle joukolle läntisiä vaihtoehto- ja vastamediatoimittajia propagandamatkoja miehitettyyn Donbasiin. Julkisesti Europa Objektiv’in kerrottiin olevan saksalais-venäläisen kansalaisjärjestön eli NGO:n perustama. Sen toiminnan aktiivisin vaihe ajoittui Itä-Ukrainan sodan alkuvaiheeseen vuoteen 2015.

Putkonen ja James Carden, Oktjabrskin mikropiiri, Donetsk. Alkuperäinen kuva: Janus Putkonen, Facebook. 

Europa Objektiv’in kevättalvella 2015 järjestämien propagandamatkojen ”matkakertomuksia” julkaistiin erilaisten vastamedioiden, kuten Verkkomedia lisäksi ainakin vasemmistolaisissa medioissa ja verkkojulkaisuissa, kuten Ken Silversteinin perustamassa CounterPunch’issa. (2) Putkosen kanssa samalle propagandamatkalle osallistui muun muassa James Carden, Pepe Escobar ja Vanja Savićević muutaman muun ”toimittajan” kanssa. Europa Objektiv järjesti kevättalvella ja keväällä 2015 lukuisia vastaavia propagandamatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, mikä on pääteltävissä julkaistuista artikkeleista ja niissä kuvailluista ryhmistä kokoonpanoineen. Roger Annis kertoo huhtikuun 2015 loppupuolella julkaisemassa raportissaan ryhmäänsä kuuluneen kirjoittajia ja kuvaajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Alankomaista ja Sveitsistä sekä Tšekin tasavallasta. (3) Julkaistuissa artikkeleissa toistuu poikkeuksetta kuvaus Europa Objektiv’ista kansalaisten perustamana projektina. Yksikään retkille kutsutuista ”toimittajista” ei kuitenkaan kyseenalaista Europa Objektiv’in taustaa, kuten ei myöskään heille kerrottua tarinaa näytetä kyseenalaistettavan: lukuisat ihmiset näyttävät tämän tarinan mukaan kannattaneen yhtenäistä ”Novorossijaa”, joka ulottuu Ukrainan itäosista aina Odesaan saakka. Tarina on sama, jota venäläiset propagandistit ja näiden pseudovaltioiden johtajat tuolloin kertoivat. Se on myös sama, jota Johan Bäckman ja Janus Putkonen tuolloin levittivät suomalaisille seuraajilleen. Väistämättä tulee tunne, että toistetaan ulkoa opeteltua fraasia!

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin ’kohudosentti’-blogista. (4) 

 

Putkosen ”urakiertoa” Venäjän miehittämässä Donetskissa voi kutsua ripeäksi. Kevättalven vierailusta ehti kulua vain muutama kuukausi, kun Putkonen jo asettui asumaan Donetskiin heinäkuussa 2015. (5) Hän ryhtyi myös työskentelemään operatiivisena johtajana Donetskin lehdistökeskuksessa – DONi Pressissä, ja näennäisesti päätoimittajana DONi News ”uutistoimistossa”. (6) Hierarkiassa hänen yläpuolella pääjohtajan tittelillä työskenteli Europa Objektiv’in perustaja ja taustahahmoihin kuuluva Andrei Stepanenko.

Miehitettyjen alueiden mediaprojekteihin kytkeytyi erilaisia propagandaa ja disinformaatiota levittäviä kampanjoita tai näennäisen kansalaistoiminnan muotoja. Tähän joukkoon kuului myös Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Suomeenkin Helsingissä järjestetyn näyttelyn sekä suomen kielisen Facebook-ryhmän myötä. Save Donbass People -kampanja käynnistyi niinkin varhain, kuin heinäkuussa 2014 – ainakin osia siitä nivoutui Putkosen operoimaan DONi Newsiin heinäkuusta 2015 eteenpäin, mikä on pääteltävissä Save Donbass People-ryhmän suomen kielisen Facebook-ryhmän profiilikuvasta sekä Putkosesta otetuista ”edustuskuvista”, joissa DONi Newsin ja lehdistökeskuksen ohella lukee usein: Save Donbass People. (7)

Save Donbass People -kampanja tuli tunnetuksi siitä, että se levitti materiaalia, joka väitettiin kuvatun Donetskissa sodan keskellä, monen kuvan ollessa joko muilta sotatantereilta tai elokuvista. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä, joka on kuva venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (8)

Mutta palataanpa nyt loppukesään 2015. Putkonen päätyi Suomessa otsikoihin muutamaa viikkoa miehitettyyn Donetskiin muuttonsa jälkeen suositeltuaan kahden suomalaistoimittajan akkreditoinnin epäämistä. Ensin kielteisen päätöksen sai Iltalehden toimittaja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) ja viikkoa myöhemmin saman koki Yleisradion toimittaja Antti Kuronen. (9 ja 10) Yleisradion uutisessa Kuronen kertoi hänen tietoonsa tulleen elokuuhun mennessä useita tapauksia, joissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla eli näissä nukketasavalloissa raportoineiden toimittajien akkreditoinnit oli evätty.

Putkonen koetti vielä tuolloin pitää yllä kulissia ”puolueettomasta” toimijasta ja raportoijasta Itä-Ukrainassa. Tämä kulissi alkoi rakoilla entistä enemmän tulevina viikkoina ja kuukausina, totuuden paljastuessa viimeistään vuotta myöhemmin, loppukesästä 2016 Egorova Leaksin eli Donetskin nukketasavallan valtiollisen turvallisuuden ministeriössä työskennelleen Tatjana Jegorovan sähköpostivuodon myötä. (11) Vuoto käsitti pitkälti toistatuhatta sähköpostia liitteineen. Liitteiden joukossa oli laajempia selontekoja, raportteja ja profilointeja henkilöistä, kopioita passeista jne. Mutta niistä kävi myös ilmi Putkosen rooli sensuuriviranomaisena Donetskin lehdistökeskuksen eli DONi Pressin operatiivisena johtajana.

DONi Press piti yllä toimittajien henkilörekisteriä, jossa toimittajat luokiteltiin värikoodeilla sen mukaan, kuinka lojaaleina heitä voitiin pitää nukketasavalloille ja Venäjälle, sekä miten vastaan ottavaisina heitä pidettiin lehdistökeskuksen tarjoamalle viralliselle näkemykselle. (12) DONi Pressin toiminnasta vastaamisen lisäksi Putkonen laati raportteja ja profilointeja ainakin pyydettäessä. Eräs tällainen oli Russell ”Texas” Bentleystä laatimansa profilointi, jonka hän kirjoitti miehittäjän edustajan pyynnöstä. Profiloinnissa hän kuvailee Russell ”Texas” Bentleytä kouluttamattomaksi sofistikoitumatonta kieltä käyttäväksi henkilöksi, jolla on hyvät sosiaaliset taidot mutta ei diplomaattisia taitoja. Putkonen myös muistuttaa ”Texas” Bentleyn alkoholiongelmasta ja sen aiheuttamasta henkisestä epävakaudesta. Russell ”Texas” Bentley kidutettiin kuoliaaksi venäläissotilaiden toimesta huhtikuussa 2024. (13)

Kirjoitin Putkosesta ja DONi Newsistä ensimmäisen kerran syyskesällä 2016, hyvin pian Egorova Leaksin paljastuttua, blogin ”DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla”, joka julkaistiin tuolloin SSS-Radion verkkosivulla. Julkaisin kyseisestä kirjoituksesta koosteen marraskuussa 2022: Arkistoiden kätköstä: Janus Putkonen ja DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla helmikuussa 2016.

Putkosen muutaman vuoden kestäneeseen uraan miehitetyssä Donetskissa, ennen muuttoaan (tai pakoaan) miehitettyyn Luhanskiin, mahtui lukuisia kyseenalaisia episodeja Egorova Leaksin lisäksi. Venäjän ja heidän proxyjoukkojensa tiedettiin järjestävän ”tulitaukorikkomuksia” sekä ”kranaattikeskityksiä” saadakseen propagandamateriaalia ja kyetäkseen syyttämään Ukrainaa rikollisista teoista. Teoista, joihin he itse säännöllisesti syyllistyivät. Ainakin parissa tällaisessa propagandanäytelmässä paikalla oli myös DONi Newsin ”toimittaja” tai ”toimittajia”.

France24-kanavan toimittajien ollessa raportointimatkalla miehitetyssä Donetskissa syksyllä 2016 heidän onnistui nauhoittaa ja kuvata tapahtuma rintamaolosuhteissa, jossa militanttijoukkojen edustajana esiintynyt henkilö keskustelee paikalla olleen henkilön kanssa ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä. (14) Paikalla on France24-kanavan toimittajien lisäksi myös DONi Newsille työskennellyt ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä lukuisille propagandamedioille – myös DONi Newsille – työskennellyt Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon teki aiemmin myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (15) Pidän todennäköisenä sitä, että tällaisten propagandanäytelmien järjestäminen oli myös Putkosen tiedossa.

Venäläisille sekä heidän nukketasavaltojensa edustajille oli ensiarvoisen tärkeää välittää nopeasti viestiä erilaisten mediakanavien kautta ”tulitaukorikkomusten” kaltaisista tapahtumista. Nämä viestit myös hukuttivat tapahtumien todellisen laidan alleen vallatessaan tilan nopeudellaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission välittämä viesti todellisuudesta rintamavyöhykkeellä jäi tavattoman usein disinformatiivisen viestinnän jatkoihin. ETYJ:n välittämä informaatio paljasti kuitenkin todellisuuden, suurin osa tulitaukorikkomuksista ja muista rikkeistä demarkaatiolinjalla aiheutui Venäjän ja sen proxyjoukkojen toiminnasta.

Tuolloin DONi Newsissä julkaistiin lähes päivittäin propagandauutisia ukrainalaisjoukkojen suorittamista tykistökeskityksistä ja niiden aiheuttamista mittavista tappioista ”kansantasavalloissa”. Lähes aina näiden propagandauutisten tehoa vahvistettiin kuvilla tuhotuista rakennuksista, kuvilla ja ”uutisten” tapahtumakuvauksilla oli tuskin koskaan mitään yhteistä.  Kuvien tarkoituksena oli tehon vahvistamisen ohella aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, jopa vihantunteita Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Ja kuten edellä viittasin, ETYJ:n aineistosta ei löytynyt juuri koskaan mitään mainintaa väitetyn tapahtuman tueksi.

Alla oleva kuvakollaasi saa toimia yksittäisenä esimerkkinä DONi Newsin tavasta ”rakentaa” ”uutisia”. Kuvassa vasemmalla on kaksi DONi Newsissä julkaistua ”uutista”, joista ylempi on päivätty 6. kesäkuuta 2017 ja alimmainen vastaavasti 28. helmikuuta 2017. Kummassakin on käytetty samaa Associated Pressille työskennelleen Jevgeniy Maloletkan tammikuussa 2015 Mariupolissa ottamaa valokuvaa venäläisten iskettyä kaupunkiin raketinheittimillä 24. tammikuuta 2015.

Tekstiselityksellä varustettua kuvakollaasia on käytetty tässä muodossa ensimmäisen kerran 22. syyskuuta 2022 kirjoittamassani blogitekstissä. Ensimmäiset havaintoni Putkosen tällaisesta toiminnasta ovat lokakuulta 2017. (16) 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvän propagandan sekä salaliittoteorioiden viljely on kuulunut Putkosen vakioaiheisiin DONi Newsin ajoista lähtien. Suomalaiselle yleisölle tämä aggressiivisestikin levitetty propagandan ja disinformaatio tulivat tutuiksi myös Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden sivuilta. Julkaisun siirryttyä Putkosen haltuun, MH17-propagandan ja salaliittoteorioiden julkaisu on jatkunut, joskin viime vuosina harvatahtisemmin. Tarkastelin aihetta laajemmin helmikuussa 2020 julkaisemassani blogissa: MV-lehti levittää MH17 disinformaatiota.

Keväällä 2018 kaikki kuitenkin alkoi muuttua Putkosen elämässä mutta myös miehitetyssä Donetskissa. Tietojeni mukaan hän muutti keväällä 2018 Donetskista idemmäs venäläisten miehittämään Luhanskiin – jossa hän mitä ilmeisimmin asuu edelleen. Keväällä ja kesällä 2018 korviini alkoi kantautua entistä enemmän havaintoja miehitetystä Donetskista ja kaupungissa kiristyneestä ilmapiiristä – poliittiseksi väkivallaksi luokiteltavaa toimintaa alkoi esiintyä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Putkosenkin muutto (tai pako, jollainen tilanne todennäköisimmin oli) Luhanskiin nivoutuu keväällä 2018 alkaneeseen myllerrykseen, jonka räjähtävänä huipennuksena voitaneen pitää 31. elokuuta 2018 tapahtunutta pommiattentaattia, jossa likvidoitiin miehitettyä Donetskia näennäisesti johtanut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko, (17) jonka (lähi)piiriin Putkonenkin oli Donetskissa asuessaan päässyt. Muistokirjoituksessaan Putkonen kirjoittaa seuraavaa:

”Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.” (18)

Janus Putkosen muuttoa Luhanskiin ei välittömästi seurannut joutuminen propagandistien kaatopaikalle. Siitä huolimatta, että hän menetti näkyvät tehtävänsä Donetskissa, Putkonen pysytteli edelleen parrasvaloissa kuin myös suomalaisten vasta- ja vihamedioiden otsikoissa. Näkyvyys Suomessa oli taattu Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden siirryttyä huhtikuussa 2019 Putkosen hallintaan. Putkosen johdossa MV-lehti on menettänyt lukijakuntaansa ja suosiotaan Suomessa. Hänen tuottamansa räikeä Venäjä-propaganda on varmasti yksi syy lukijakunnan kaikkoamiseen mutta uskoisin lähestymiskulmansa eroavan MV-lehden perinteisen lukijakunnan näkökulmasta jonkin verran, mikä omalta osaltaan vähentänee kiinnostusta julkaisuun. Toisaalta vastamedioiden kentässä on tapahtunut melkoista sirpaloitumista viimeisimpinä vuosina, mikä varmasti näkyy yksittäisen vastamedian suosiossa. (Huom. MV-lehden virallinen nimi nykyään on UMV-lehti, joskin ”kansan suussa” se tunnetaan paremmin alkuperäisellä nimellään: MV-lehti).

Propagandan ja disinformaation julkaisun rinnalla Janus Putkosen tehtävänkuvaan on kuulunut viime vuosikymmenen puolelta lähtien osallistuminen ”tarkkailijana” tai kommentoijana Venäjän Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestämiin laittomiin vaaleihin. Esim. Venäjän ja heidän proxyjoukkojen miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestettiin 11. marraskuuta 2018 lännessä tuomitut ja Ukrainan lakien vastaiset sekä Minsk II-sopimusta rikkovat ”vaalit”. Tavanomaiseen tapaan venäläiset ja Venäjän nimiin toimineet organisaatiot lähettivät Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmeniä ”vaalitarkkailijoita”. Näiden henkilöiden joukossa oli myös muutama suomalainen. Johan Bäckman, Jarmo Ekman ja edesmennyt Jon Hellvig saapuivat Itä-Ukrainaan laittomasti Venäjän miehittämän rajan kautta, syyllistyen näin valtiorajarikokseen ja Ukrainan lakien rikkomiseen. Heidän lisäksi myös Janus Putkonen toimi laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”. (19) Venäjä käytti jo tuolloin järjestämissään laittomissa vaaleissa ulkomaalaistaustaisia ”vaalitarkkailijoita” tuomaan ”vaaleille” uskottavuutta. Terminologia oli tarkoituksellisesti harhauttavaa, aiheuttaen näin väärinymmärryksiä tapahtumien todellisesta luonteesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi todettuna: vaalit eivät olleet vaalit, eivätkä vaalitarkkailijat vaalitarkkailijoita siten kuten me asian ymmärrämme. Kyse on Venäjän järjestämästä propagandanäytelmästä!

Janus Putkosen ja laajemmin suomalaisten toimintaa tarkasteltaessa miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ei voida unohtaa sitä, että Suomesta järjestettiin useita propagandistisia turistimatkoja em. alueille. Näille matkoille osallistui yhteensä kymmeniä suomalaisia, poikkeuksetta Janus Putkonen tai Johan Bäckman olivat tavalla tai toisella osallisina näiden matkojen organisoinnissa. Ensimmäinen tällainen matka järjestettiin miehitettyyn Donetskiin kesällä 2016 ja seuraava jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2016. Johan Bäckmanin ja RUFI ry:n eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johdolla Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle järjestettiin myös yksi propagandamatka Suomesta (maaliskuussa 2018, osa matkalle osallistuneista toimi myös ”vaalitarkkailijan” roolissa miehitetyllä niemimaalla laittomasti järjestetyissä Venäjän presidentinvaaleissa). (19)

Suurelliset suunnitelmat propagandamatkoista Donbasiin hautautuivat viimeistään koronaviruksen myötä, jolloin asetetut matkustusrajoitukset vähensivät halua vierailla eristyneellä alueella. Putkosen vieraana kävi edelleen yksittäisiä suomalaisia tai muutaman hengen delegaatioita. Hänen vanhempansa Marko ja Tuovi Putkonen ehtivät vierailla miehitetyssä Luhanskissa kevättalvella 2020. (20) Heidän vierailunsa miehitetyssä Luhanskissa on perusteltua mainita, koska vierailuohjelmaan sisältyi käynti teatterialan oppilaitoksessa Luhanskissa ja tämä vierailu sisälsi propagandassa hyödynnettäviä lausuntoja. Tiedostivatpa he sitä tai eivät, vieraillessaan miehitetyllä alueella he vähäisimmilläänkin syyllistyivät valtiorajarikokseen ylittäessään laittomasti Venäjän miehittämän rajan.

Koronavirusepidemian aikana Putkosen lonkerot ulottuivat tiiviisti Venäjän miehittämiltä alueilta Suomeen. Hän tuki avoimesti erilaisia salaliittoteoreetikoita ja koronadenialisteja – tekisi mieleni todeta, että liiankin näkyvästi, mikä saattoi kääntyä näitä liikkeitä ja ryhmiä vastaan. Ihmisten mieliin on jäänyt Putkosen tervehdys miehitetystä Luhanskista ”Komentaja Turtiaiselle” (tarkoittaen Ano Turtiaista) maaliskuussa 2021 koronadenialistien kokoonnuttua Oodin edustalle Helsingissä. Tammi-helmikuussa 2022 Putkonen jakoi aktiivisesti neuvojaan Convoy Finland mielenosoituksen järjestäjille ja osallistujille – tiedä sitten olivatko hänen neuvonsa ”kuoleman suudelma” kulkueelle. (21) Oli miten oli, Venäjän aloitettua laajamittaisen ja laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuun 24. päivä 2022, katseet siirtyivät Suomen lumisilta kaduilta tuhannen kilometriä etelämmäksi.

Janus Putkosen kohdalla ei myöskään voi unohtaa sitä, että hänellä ja hänen toimittamillaan vasta- ja vihamedioilla on ollut merkittävä rooli suomalaisiin toimittajiin ja suomalaiseen mediakenttään kohdistuneessa häirinnässä ja maalittamisessa. Tällainen toiminta alkoi jo viime vuosikymmenen puolella Verkkomedian aikana, jatkuen miehitetyssä Donbasissa Putkosen toimittamilla ja ylläpitämillä alustoilla, DONi Newsistä hänen nyt hallinnoimaansa MV-lehteen – toiminta on jatkunut myös nimenmuutoksen jälkeen UMV-lehdessä. Putkosen maalittamisen ja verbaalisten aggressioiden kohteena on ollut myös toimittaja-tietokirjailija Jessikka Aro. Hänen aggressiivinen Aroon kohdistunut salaliittoteorioita sisältävä kirjoittelu ja maalittaminen alkoi jo reilu vuosikymmen sitten, vuonna 2014. (22)

 

Aika entinen ei koskaan enää palaa: Venäjän suurhyökkäyksen jälkeinen aika

Venäjän suurhyökkäyksen alkua edelsi sotatoimiin valmistautumisen rinnalla voimistunut vaikuttamiskampanja, johon otti osaa kohtalainen joukko tunnettuja suomalaisia Venäjä-apologeettoja. Heidän lisäksi lukuisia koronadenialisteja siirtyi kuin huomaamattaan toistamaan Venäjän narratiivia. Verkossa järjestettiin suurellisia keskusteluita, kuten Totuuden Etsijöiden Suuri Nato-keskustelu 17. tammikuuta 2022, joka kokosi yhteen Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen lisäksi lukuisia salaliittoteoreetikoita ja vastamedioiden sekä pienpuolueiden edustajia. Keskustelun eräänlaisena alustuksena nähtiin Olli Kotron haastattelu, haastattelijana toimi vastamedia Reformi-Studion toimittelija Panu Huuhtanen.

Tammi-helmikuun kuluessa, Venäjän miehitetyssä Donbasissa toimeenpanemien provokaatioiden ja tuli-iskujen rinnalla informaatiosota otti lisäkierroksia. Semyon Pegovin saapuminen miehitettyyn Itä-Ukrainaan helmikuussa 2022 ei enteillyt hyvää. On väitetty, että Pegovin perustama WarGonzo-projekti tai Marat Musinin perustama ANNA News sattuivat olemaan aina siellä missä ”tapahtuu”: missä Venäjä pyrkii rakentamaan narratiiviaan tukevaa näytelmää. Tämä väite osoitettiin todeksi helmikuisina päivinä ja viikkoina ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua miehitetyillä alueilla nähtyjen lukuisten provokaatioiden ja rikollisten demonstraatioiden ja lavastettujen hyökkäysten myötä.

Mitä pitempään Venäjän kulutus- ja tuhoamissodaksi kääntynyt suurhyökkäys on kestänyt, sitä olemattomammaksi Putkosenkin rooli on käynyt. Tuhoamissodan ensimmäisen vuoden aikana hänet nähtiin näkyvämmissä tehtävissä, kuten syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä Ukrainalta miehittämillään alueilla laittomat ”vaalit”, joissa Putkonen (omien sanojensa mukaan) toimi akreditoituna ”tarkkailijana”. Hän myös kommentoi kyseistä propagandanäytelmää lukuisille venäläisille propagandakanaville. Sen lisäksi, että Putkonen ”tarkkaili” ja ”kommentoi” tätä näytelmää, hän myös osallistui ”näytelmään” ns. äänestäjänä. Tämä kaikki on vain luonnollista jatkumoa hänen aiempiin rikollisiin toimiinsa Ukrainalta miehitetyillä alueilla, osana Venäjän miehityskoneistoa – ei Ukraina Putkoselle syyttä suotta sanktioita langettanut maaliskuussa 2019. (23)

Meidän ei todellakaan pidä unohtaa Putkosen roolia Venäjän miehittämillä alueilla. Hän ei ole mikään ”tiedonvälittäjä”, jollainen hän uskottelee olevansa, vaan miehityskoneiston aktiivinen toimija. Putkosen kohdalla on painottaen syytä muistuttaa, että toimijuuttaan korostaa se, että hän oli ensimmäinen ulkomaalainen, jolle myönnettiin ns. DNR passi (lukijan on hyvä tiedostaa se, että kyseessä on Venäjän sekä miehitysalueen viranomaistahojen asiakirjaluomus, jonka merkittävin arvo tuli sen propagandakäytöstä). Myöhemmin Putkoselle on myönnetty Venäjän passi, jonka saannin mahdollisti edellä mainittu DNR passi. Putkosen Suomen passi ei ole enää voimassa (Egorova Leaksin kautta saatujen tietojen mukaan hänen Suomen passin viimeinen voimassaolopäivä oli 07.04.2020).

Janus Putkonen venäläisen Rossija 24-kanavan haastattelussa miehitetyssä Luhanskissa Venäjän järjestämien näytösvaalien aikaan 10. syyskuuta 2023. (24)

Enteitä Putkosen uran alamäestä saatiin Fennomatkojen Pietarin matkan myötä, joka päättyi Janus Putkosen ja Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen toinen toisilleen kohdistamiin syytöksiin. Kyseisen episodin jälkeen kaksikko on useamman kerran syyttänyt toisiaan rikollisiin tekoihin ryhtymisestä. Heiskanen on myös esittänyt Putkosen henkilökohtaiseen elämään liittyviä syytöksiä, joiden todenperäisyyttä on vaikea todistaa, joten en nosta niitä tässä tarkemmin esille. Kokonaisuus huomioiden on likimain mahdotonta sanoa, että missä kohdin kulkee toden ja valheen raja – kaksikko, kun ei ole hankkinut kannuksiaan todenpuhumisella. Perustuivatpa syytökset todellisiin tapahtumiin tahi eivät niin uskoisin, että Pietarissa ja sen jälkeen on jotain todellistakin kaksikon välillä tapahtunut eli syytökset eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Lunta tupaan tuli myös Johan Bäckmanin kustannettua Putkosen ”omaelämäkerrallisen” teoksen Patriootin päiväkirja 1. (25) Putkosen mukaan Bäckmanilla ei kuitenkaan ollut kustannusoikeuksia teokseen. Tietojeni mukaan riitaa ei ole ratkottu yhdessäkään tuomioistuimessa, joten on vain sana sanaa vastaan ja runsain mitoin keskusteluja sosiaalisessa mediassa.

Kuten jo MV-lehti ja Convoy Finland kappaleissa viittasin, useamman syyn takia Putkonen on eriytynyt suomalaisesta viiteryhmästään. En myöskään pidä Putkosen suunnittelemaa MV-Studiota sellaisena elementtinä, mikä merkittävästi lisäisi hänen suosiotaan Suomessa. (26) Nähdäkseni hänen ei ole mahdollista nousta sirpaloituneessa vasta- ja vihamediakentässä nykyistä näkyvämpään rooliin, jollei Venäjä merkittävällä tavalla lisää länteen kohdistamaansa aggressiota, mikä mahdollistaisi suomalaisten propagandistien ja Venäjä-mielisten nykyistä merkittävämmän hyödyntämisen. Pidän Putkosta hiipuvana tähtenä, joka on ulkomaalaistaustaisena hyödynnettävissä lausuntoautomaattina venäläisiin propagandaohjelmiin ja näytösluontoisiin propagandatilaisuuksiin, jollaiseksi lasken myös ”vaalitarkkailijana” toimimisen. Samalla muistutan itseäni myös siitä, ettei haudalla pidä ryhtyä tanssimaan ennen kuin ruumis on kuopassa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006186291.html

2. https://www.counterpunch.org/2015/04/21/in-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

3. https://newcoldwar.org/from-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/09/voittamaton-novorossija-kirjoittanut.html

5. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194673

6. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

7. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/   ks. kuva muistokirjoituksen lopussa.

8. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

9. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194672

10. https://yle.fi/a/3-8257797

11. https://www.svoboda.org/a/27900014.html

12. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

13. https://www.rferl.org/a/russian-soldiers-sentenced-death-us-born-bentley-ukraine/33616294.html

14. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weaponsv  (keskustelu alkaa videolla ajassa 02:40).

15. https://www.vice.com/en/article/jake-hanrahan-ukraine-donetsk/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/janus-putkonen-ja-doni-news.html

17. https://yle.fi/a/3-10382988

18. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/

19. Foreign Observation of the Illegitimate Presidential Election in Crimea in March 2018, report by Anton Shekhovtsov s. 5-8, linkki pdf-tiedostoon.

20. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html

21. https://lgaki.info/novosti/marko-i-tuovi-putkonen-pobyvali-v-akademii-matusovskogo-chtoby-poznakomitsya-s-glavnym-tvorcheskim-vuzom-donbassa/

22. https://yle.fi/a/3-12300898

23. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 263–264.

24. https://www.ts.fi/uutiset/4526864

25. https://mvlehti.net/2023/09/11/raportti-koska-kansa-aanesti-lansi-tuomitsi-yhtenainen-venaja-nousi-vaalivoittajaksi-donbassissa/

26. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009407319.html

27. Päivitys Janus Putkosen telegram-tilillä 18. helmikuuta 2026.

Muuta lähdeaineistoa:

Olen hyödyntänyt hallussani oleva Egorova Leaksin aineistoa sekä Egorova Leaksia seuranneen Surkov Leaksiin liittyviä arvioita, joihin liittyy todisteita aiemmin vuodettujen viestien ja sähköpostien paikkansapitävyydestä jne. Kumpikin vuodoista täydennettynä aiemmilla vuodoilla ja hakkeroinneilla omalta osaltaan täydentävät kuvaa Venäjän ja sen tiliin toimivien henkilöiden toimista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Olen myös hyödyntänyt muistiinpanojani sekä aiheesta julkaistuja artikkeleja, kuten Informnapalmin artikkelia EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR sekä sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja, joiden alkuperäislähteet olen pyrkinyt tarkastamaan.

Tiedonanto MV-Studion perustamisesta, kuvakaappaus Janus Putkosen Telegram-kanavalta.

Janus Putkoseen ylläpitämät vastamediat, kuvakaappaus Putkosen Twitter-tililtä kesältä 2021. (Hänen tilinsä ei ole enää käytössä).

Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikista tuli Venäjän propagandisti

OSA I

Jokainen aihealueeseen hiukan tarkemmin perehtynyt arvannee jo otsikon perusteella, että näiden kirjoitusten ”keskushenkilö” on Janus Kostia Putkonen. Tuo miekkonen, joka oli vuonna 1995 järjestetyn Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki (1) ja joka päätyi monien mutkien kautta Venäjän propagandaääneksi miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Ryhtyessäni kirjoituspuuhaan, kuvittelin kykeneväni typistämään tämän tosikertomuksen yksiosaiseksi koosteeksi, mutta raakaversion kasvaessa pituutta päätin jakaa kirjoituksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käymme läpi Putkosen henkilöhistoriaa vuosiin 2013 ja 2014, suurelliseen Kilvenmaa-kollektiivin perustamiseen Alajärvelle ja eurovaaliehdokkuuteen Itsenäisyyspuolueen riveissä.

Enteilikö Porvoon Kesäteatterin 2013 näytelmä ’mustalaisleirin taivaaseen muutosta’ Putkosen elämän uutta suuntaa. Kuva Porvoon Teatterin kotisivulta.

Putkosen kohdalla ei voi olla mainitsematta hänen teatteritaustaa. Hän on toiminut Porvoon Teatterissa ohjaajana ja käsikirjoittajana. Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi Putkonen on myös näytellyt ja tehnyt lavastus-, valaistus- ja äänisuunnitteluja. Kiinnostus teatteria kohtaan ei ole mikään yllätys, onhan hänen isänsä Hortto Kaalo-yhtyeen perustaja, oopperalaulaja Marko Putkonen ja äitinsä teatteriohjaaja Tuovi Putkonen – myös yksi Putkosen sisaruksista näyttelee. Janus Putkosen ohjauksessa Porvoon Kokonniemen talvinen miljöö toimi Talvisodan tapahtumakenttänä vielä tammikuussa 2010, jolloin hänkin muisti kiitollisena maamme veteraaneja:

”Kyllä nyt on se aika, jolloin on tärkeätä muistuttaa mieleen meidän kansan historian merkityksellisimmät haasteet ja niistä selviäminen - - - Ja kyllä kiitos on se ainoa järkevä sana tähän tilanteeseen.” (2)

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, että mikä mahtoi ajaa reilussa vuosikymmenessä maanpuolustusaktiivin ja erittäin isänmaalliseksi kuvaillun Putkosen raivoamaan Verkkostudio Live-lähetyksessä 1. maaliskuuta 2022 seuraajille: ”Koska jos Venäjälle luo uhan, sotilaallisen uhan, niin silloin tulee tuhotuks. Tajuutteko!” (3)

Kysymykseen on käsillä olevilla tiedoilla mahdotonta täydellä varmuudella vastata. Merkittävänä tekijänä voidaan pitää Putkosen matkaa Venäjälle vuoden 2008 tietämillä. Matkan ajatuksena oli etsiä Venäjältä panssarivaunu, joka oli tarkoitus tuoda Suomeen vetonaulaksi Putkosen yhdessä ystävänsä Antti Rytivaaran kanssa suunnittelemaan värikuulasotakeskukseen. Viikon parin mittaiseksi suunniteltu matka venähti kuukauden oleskeluksi Venäjällä, Rytivaaran mukaan matkalta palasi aivan eri ihminen. (4) Rytivaara muistelee Putkosen matkan suuntautuneen Venäjän Karjalaan, mahdollisesti Petroskoihin. Hänellä ei kuitenkaan ole tietoa siitä, keitä Putkonen matkalla tapasi.

Jessikka Aron kirjassa ’Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi’ tuota aikaa kuvaillut Rytivaara oli sitä mieltä, ettei ilman jonkin sortin vääntövipua Putkosen värväys olisi venäläisiltä onnistunut. Putkonen ei olisi ollut ensimmäinen, eikä viimeinen henkilö, jonka venäläiset olisivat onnistuneet saamaan ansaan ja kompromoitua. Rytivaaran ja muuttuneen Putkosen tiet erkanivat tuolloin: Rytivaara jatkoi vapaaehtoista maanpuolustustyötä maakuntakomppaniassa, Putkonen sitä vastoin alkoi upota entistä syvemmälle salaliittoteorioiden ja vaihtoehtomedioiden maailmaan.

Tuolloin (vuoden 2010 tietämillä) termiä ”vaihtoehtomedia” saattoi vielä käyttää näistä pienistä verkossa toimivista, harrastelijoiden ylläpitämistä medioista, ilman samanlaista leimaa, joka termiin tänään liitetään. Niiden toimintaa ei vielä tuolloin leimannut pahansuopuus tai tarkoitushakuinen mustamaalaus tai valheiden levittäminen, mikä nykyään on leimaavaa useimmille niistä. Niinpä nykyään ”vastamedia” tai ”vihamedia” kuvaa paremmin Janus Putkosen toimitteleman UMV-lehden kaltaisia toimijoita, ja niiden toiminnan tarkoitusta. Toisaalta Putkosen itsensä perustamaa Verkkomedia-nimistä vastamediaa taidamme saada kiittää siitä, millainen leima nykyään liitetään näihin verkon pieniin (ja hiukan suurempiinkin) vaihtoehtomedioihin.

 

Salaliittoteoreetikosta propagandistiksi

Ennen kuin Putkonen päätyi Venäjän tiliin työskenteleväksi propagandistiksi, hänen elämässä ehti tapahtua paljon. En käy tässä osassa seikkaperäisesti läpi kaikkea sitä, mitä vuoden 2010 jälkeen tapahtui. Pyrin kuitenkin poimimaan olennaisimpia kohtia sekä huomioimaan tapahtumia, jota en ole havainnut merkittävässä määrin käsitellyn Putkosesta kirjoitettaessa. Kaiken tapahtuneen jälkeen heinäkuussa 2015 oli jo päädytty tilanteeseen, jolloin suomalaismediat uutisoivat Janus Putkosen uudesta asemapaikasta Donetskissa – kuvaavaa oli myös se, että valtakunnan ykkösmedioita myöten kirjoitettiin Putkosen johtavan ”kapinallisalueen lehdistökeskusta”. (5) Ei tarvitse lainkaan ihmetellä sitä, miksi suomalaiset mielsivät Ukrainassa olevan sisällissodankaltaisen tilan, kun narratiivia kapinallisista puskettiin läpi valtakunnanmedioita myöten aikana, jolloin Venäjän roolin Itä-Ukrainan sodan osapuolena olisi täytynyt olla selviö ja tuoda uutisissa selkeästi esille. (6) Tämän kirjoitusparin karkeana raja-aitana toimii aika ennen ja jälkeen Venäjän sotilasoperaatioiden Ukrainassa.

Putkosen vuonna 2011 perustama Verkkomedia-sivusto oli Suomen ensimmäisiä perinteisiä medioita haastanut populistinen vastamedia tai vaihtoehtomedia. Sen aihepiiri kuului perustamisesta lähtien globaalin eliitin kritiikki, Venäjän näkökulman nostaminen kirjoituksissa esiin sekä erilaiset salaliittoteoriat, kuten New World Order, Bilderberg-ryhmä jne. Putkonen toimi perustamansa Verkkomedian ”päätoimittajana” vuosina 2011–2015. Hänet oli myös kutsuttu puhujaksi Kosmisille Parapäiville 2013, jossa hänen aiheenaan oli valtamedian vaikutus ihmiskuntaan ja arvomaailmaan”. (7)

”Media on kansakunnan peili - - - Suomen media on monopolisoitunut, kuten monet muutkin toimialat Suomessa on globalismin aikakaudella päästetty monopolisoitumaan. - - - Elämme miehitetyssä maassa.” Janus Putkonen Kosmisilla Parapäivillä meillekin tutuiksi tulleista teemoista globalismista maamme ”miehitykseen”. (8)

Ennen muuttoaan tai pakoa karkuun velkojiaan Thaimaahan, Putkonen perusti vuonna 2014 Kilvenmaa-nimisen kollektiivin Itsenäisyyspuolueen silloisen puheenjohtajan Antti Pesosen omistamalle tilalle Alajärvellä. Kilvenmaa-hankkeen koollekutsu ainakin oli mahtipontinen, olihan ajatuksen ydin ”Suomen uusi itsenäistyminen” – näen kronologian Parapäivien ”elämästä miehitetyssä maassa” uuteen itsenäistymiseen:

”Tervehdys Suomen ystävät!

Verkkomedian, Kilvenmaan ja perustettavan kansanliikkeen puolesta minulla on ilo ilmoittaa, että nyt ’se’ sitten alkaa: Suomen uusi itsenäistyminen. Muutos lähtee liikkeelle meistä ja kokoon kutsu yli puoluerajojen on nyt liikkeellä sunnuntaiksi 24.11.2013. Paikkana kansanliikkeen perustamistilaisuudelle on Kotakankaalla Alajärvellä sijaitseva Kilvenmaa, joka tulee tarjoamaan pysyvän tukikohdan kansannousun tarpeisiin: ’Jokainen aate tarvitsee kasvaakseen kodin!’ - - -”. (9)

Kollektiivilla piti elää yhteisöllisesti kapitalismia vastustaen, ja jakaa verkossa luotettavaa tietoa yhteiskunnan salatuista asioista. Kilvenmaa-hankkeesta tuli eräänlainen Orwellin eläinten vallankumouksen toisinto, jossa farmilla toiset olivat lopulta tasa-arvoisempia kuin toiset. Kilvenmaalla asunut Lassi kuvasi yhteisöä seuraavasti: ”Avoimena ja demokraattisena mainostettu yhteisö olikin oikeasti diktatuuri, jossa oli salaisuuksia”. (10)

Janus Putkosta on kuvailtu manipuloivaksi ja hyväksi puhumaan, mikä on varmasti edesauttanut häntä viime vuosikymmenen alkupuolella kansalaisvaikuttamisessa. Ja onhan se todettava, että niiden lyhyiden, viime vuosikymmenen alkupuolella kuvattujen, tallenteiden perusteella, joita olen kirjoitusprojektin aikana katsonut, Putkonen on esiintyjänä varma ja uskottavan oloinen. En siis lainkaan ihmettele, että hän on tuolloin kerännyt seuraajia ympärilleen. Ja kyllähän Putkosessa on jotain täytynyt olla, koska hän sai Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa erinomaisen äänisaaliin: 962 ääntä. (11)

Putkosen kohdalla en myöskään jättäisi huomiotta hänen aktivismiaan Palestiina ja Lähi-itä tiedottamisessaan. Hänen käsialaa on tammikuussa 2009 laadittu Gazan ja Palestiinan Kansan Puolesta!-adressi (231 allekirjoitusta julkaisusta lähtien). (12) Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin yhteydessä (v. 2014) Verkkomedia palkittiin Palestiinan kriisin tiedottamisesta.

”Palestiinan puolesta tehdystä työstä kunniakirjat ja palkinnot saivat Bruno Jäntti, valtio-opin opiskelija, ICAHD (The Israeli Committee Against House Demolitions) -järjestön Suomen osaston perustaja ja puheenjohtaja sekä konfliktiaiheisiin erikoistunut journalisti sekä Verkkomedian toimittaja Hossein Bahmanpour ja päätoimittaja Janus Putkonen.” (13)

Quds-päivä on vuoden 1979 Iranin vallankumouksen uskonnollisen ja poliittisen johtajan Ruhollah Khomeinin määräyksestä aloitettu tapahtuma. Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin järjestäneen Resalat Islamilainen Yhdyskunta – Suomen Ähl-äm Beit’in ylläpitämän Mellunmäen moskeijan imaami on edellä palkitun Hossein Bahmanpourin veli Abbas Bahmanpour. Moskeijassa järjestettiin vuonna 2020 muistotilaisuus Iranin Quds-joukkojen komentajalle Qassem Suleimanille ja sotilasjohtaja Abu Mahdi al-Muhandisille, jotka kuolivat Yhdysvaltojen ilmaiskussa. Resalat-yhdyskunnan perustajiin kuuluva Madjid Bahmanpour, Hossein ja Abbas Bahmanpourin isä, on kertonut moskeijan saaneen rahoitusta Iranista ja Irakista. (14) Mellunmäen moskeijalla ja Resalatilla on ollut yhteys Iranin korkeimman johtajan Ali Khamenein vuonna 1990 perustamaan järjestöön Ahl al-Bayt World Assembly (eli Abwa) ainakin vuodesta 2011. (15)

Yhdessä Putkosen kanssa palkittu Hossein Bahmanpour siirtyi myöhemmin toimittajaksi Tauno Mehtälän perustamaan Vastavalkea-nimiseen vastamediaan. (Huom. Vastavalkea on jo lopettanut toimintansa verkkojulkaisuna). Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole perusteltua tarkastella Palestiina ja Iran-ulottuvuutta Putkosen toiminnassa tämän tarkempaa. Ei siitäkään huolimatta, että viime vuosikymmenen lopulla Hussein al-Taeen (SDP) kirjoituksista ja kommenteista noussut kohu nosti esiin Janus Putkosen nimen ja Facebook-ryhmän Uutisryhmä: Gazan sota – Lähi-idän tilanne – uutisseuranta, johon ryhmään al-Taee kommentoi ja jonka ryhmän ylläpitäjiin Janus Putkonen kuului (v. 2019). (16)

Alla olevassa kuvassa Abbas Bahmanpour (musta paita, jonka rinnassa keltainen tunnus – mahdollisesti Hezbollahin) Janus Putkosen järjestämässä Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa Eduskuntatalon portailla syyskuussa 2013. Saamieni tietojen mukaan mielenosoituksen järjestämiseen osallistui myös Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen liittyvä henkilö. 

Putkonen puhumassa Bašar al-Assadin hallintoa tukevassa Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa.

Ennen muuttoaan Donetskiin ja näkyvää rooliaan venäläisten propagandaäänenä Putkosen tie vei Kilvenmaa-kollektiiviin liittyvien tappioiden kaatuessa niskaan Thaimaahan, josta hän jatkoi Verkkomedian toimittamista. Kirjoitussarjan toisessa osassa siirrymme miehitettyyn Donetskiin Putkosen ryhtyessä palvelemaan miehittäjää ja heidän nimittämäänsä, Moskovalle alisteista, paikallishallintoa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/20-117238 (videolla ajassa 13:55-).

2. https://yle.fi/a/3-5702833

3. Alkuperäinen Verkkostudio Live-lähetys on poistettu YouTubesta, raivoaminen katsottavissa linkistä.

4. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 266.

5. https://yle.fi/a/3-8416989

6. Venäjän roolista sodan osapuolena oli olemassa havaintoja runsaasti Itä-Ukrainan sodan ensimmäiseltä keväältä ja kesältä kuten venäläisten komentajien ja palkkasotilaiden, kaluston ja lopulta Venäjän asevoimiin kuuluvien sotilaiden muodossa, joita ukrainalaiset ottivat sotavangeiksi Ilovaiskin taistelun yhteydessä elokuussa 2014. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen osalta todisteita Buk-TELARin venäläisestä alkuperästä oli jo kesän 2015 puolella riittämiin.

7. https://www.facebook.com/events/turun-suomenkielinen-ty%C3%B6v%C3%A4enopisto/kosmiset-parap%C3%A4iv%C3%A4t-2013-turku/214562992028434/

8. Icariusnatarius: Kävin joskus Kosmisilla parapäivillä 6:45 eteenpäin.

9. Lainaus Janus Putkosen kutsusta, alkuperäinen julkaisu ei ole enää luettavissa verkkomedia.org-sivulla.

10. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002919046.html

11. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2014/eurovaalit/ehdokkaat/ehdokas_78.html

12. https://www.adressit.com/gazan_puolesta 

13. Salam 3–2014, s. 12.

14. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html

15. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html

16. https://yle.fi/a/3-10748400 

Muuta tausta-aineistoa:

Kirjoituksessa on hyödynnetty Jessikka Aron teosta ”Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi” taustoitukseen muiltakin osin, kuin lähdeluettelossa mainitun sivun osalta, sekä Jiri Kerosen kirjoitusta Janus Putkosesta.

Kasakka-armeija Venäjän hallinnon likaisentyöntekijöinä

 

Tämä kirjoitus on päivitetty versio huhtikuussa 2020 julkaisemastani blogista ”Kasakkojen puolisotilaalliset joukot Venäjällä likaisentyöntekijöinä”, lisättynä lyhyellä Suomea käsittelevällä osuudella. Käyn kirjoituksessani kertauksenomaisesti läpi Venäjän hallinnon tapaa hyödyntää kasakkajoukkojaan maan Ukrainalta miehittämillä alueilla kuin myös silloisen (todellisen) opposition järjestämien mielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa, jonka jälkeen tarkastelen Venäjän hallinnolle lojaalien kasakkaryhmien toimintaa nykyään.

Haluan myös tähdentää, ettei venäläisiä kasakkaorganisaatioita pidä tässä asiayhteydessä sekoittaa millään tapaa ukrainalaisiin kasakoihin ja heidän muodostamiin organisaatioihin ja perinnejoukkoihin. Ei, vaikka esim. Venäjällä Donin kasakat ovatkin perustelleet osallisuuttaan sotaan vuodesta 2014 historiallisilla alueilla, jotka Don joen alueella ulottuvat heidän mielestä nykyisen Ukrainan alueelle saakka Donbasissa. Tällaiset esitykset ovat enemminkin ilmentymä nyky-Venäjän imperialismia. Sitä, kuinka erilaiset ryhmittymät sitoutetaan palvelemaan Venäjän valtiota, kyetäkseen näkyvästi harjoittamaan toimintaansa.

2010-luvulla näimme, kuinka Venäjällä hallinto turvautui puolisotilaallisiin kasakkajoukkoihin oppositiomielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa sekä opposition edustajien pelottelussa ja häirinnässä. (1) Hallinnon silloinen toiminta ei ollut millään tavalla yllättävää, koska se turvautui tuolloin samoihin keinoihin nujertaakseen siviilivastarintaa ja kansalaisaktivismia Ukrainalta miehittämiltään alueilla. (Huom. Ukrainalta miehitettyihin alueisiin laskin tuolloin myös Itä-Ukrainan miehitetyt alueet). Metodeissa oli toki erojakin, kuten se, että Venäjän miehittämillä alueilla keinovalikoima on vieläkin brutaalimpi, pitäen sisällään fyysisen ja henkisen väkivallan rinnalla kiduttamisen ynnä murhat sekä kollektiiviset, yhteisöihin kohdistuneet rangaistukset.

Vladimir Putinin valtakaudella kasakoiden rooli Venäjällä on kokenut melkoisen muutoksen. Vuosituhannen alkupuolella, joulukuussa 2005, hyväksyttiin laki ”rekisteröidyistä kasakoista Venäjän federaatiossa”. Kyseinen laki ei kuitenkaan edellytä, että kasakat olisivat sukujuuriltaan etnisiä kasakoita. (2) Putinin esittämä lakiesitys salli rekisteröityneiden kasakkajärjestöjen jäsenten palvelemisen sotilasyksiköissä ja poliisivoimissa – voinemme todeta, että tuolloin Venäjällä alkoi rekisteröityneiden kasakkajärjestöjen kytkeminen valtion väkivaltakoneistoon. Venäjälle jäi tuolloin itsenäisiä kasakkajärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään kasakkakulttuuria.

Vuoden 2005 lain jälkeen Venäjällä perustettiin uusia kasakkajoukko-osastoja alueille, jotka eivät olleet perinteisiä kasakka-alueilta. Vuonna 2018 rekisteröidyt kasakkajärjestöt yhdistettiin Venäjällä hallinnolle lojaalin Venäjän federaation rekisteröidyt kasakat eli VSKO:n (ven. Всероссийское казачье общество) alaisuuteen ja seuraavana vuonna Venäjän duuma antoi Putinille yksinomaisen vallan nimittää kasakoiden kansallisen atamanin. (3) Venäjä-asiantuntija Paul Globen mukaan Putin pyrkii syrjäyttämään perinteiset kasakkaryhmät samalla, kun ”hänen omiin tarkoituksiinsa luomillaan ryhmillä” on ”tärkeä rooli sotilaallisessa ja isänmaallisessa koulutuksessa”. (4)

Venäjällä maalailtiin jo viime vuosikymmenen alkupuolella suunnitelmia kasakoiden kytkemiseksi entistä tiiviimmin osaksi asevoimien organisaatiota. Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkönä toiminut kenraali Nikolai Makarov hahmotteli Izvestijalle vuonna 2012 antamassaan haastattelussa ajatuksen kasakoista muodostettavista joukko-osastoista, siten, että jokaisessa sotilaspiirissä olisi vähintään yksi kasakkaprikaati. (5) Tämä kehityskulku otti ensiaskeleita jo viime vuosikymmenen puolella, jolloin Rostovin alueella (v. 2016) aloitettiin kasakkareserviläisten rekrytointi Venäjän asevoimiin, ja maaliskuussa 2017 Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n Astrahanin alueen ja Kalmukian tasavallan rajavartioinnista vastanneen osaston varapäällikkö eversti Dmitri Prokopovin käynnistämä projekti eteni siihen pisteeseen, että ensimmäiset kasakoista kootut rajapartio-osastot aloittivat toimintansa.

Sama kehityskulku oli havaittavissa myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Kubanin kasakka-armeijan jäsenet osallistuivat Krimin niemimaan valtausoperaatioon, he soluttautuivat niemimaalle pyhiinvaeltajina esiintyen. (6) Itä-Ukrainan sotatoimiin ja miehitysoperaatioon osallistui v. 2014 kasakkajoukkoja rekisteröitymättömistä Donin kasakoista, joista koottiin nk. Donin kasakka-armeija. Loppuvuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla – etenkin miehitetyn Luhanskin alueella – käydyn valtataistelun kasakkajoukot hävisivät, jonka seurauksena osa kasakkajoukkojen komentajista vangittiin tai kuoli. Donin kasakoiden johtaja, ataman Nikolai Kozitsyn sitä vastoin pakeni Venäjälle marraskuussa 2014. Valtataistelun seurauksena suurin osa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetuista kasakkajoukoista yhdistettiin alueelle perustettuihin joukko-osastoihin: aluepuolustusprikaateihin. Poikkeuksen muodostivat eräät kasakkojen kansalliskaartin (ven. Казачья Национальная гвардия) osastot, joiden Yhdysvaltojen ulkoministeriö on epäillyt olevan osa Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja. (7)

Alexander ”Babai” Možajev aurinkolasit kasvoillaan kuvattuna Kramatorskissa 2014. Hänet eliminoitiin miehitetyn Zaporižžjan alueella lokakuussa 2023.

Miehitetylle Krimin niemimaalle perustettiin niin kutsuttuja Krimin aluepuolustusprikaateja Venäjän miehityksen seurauksena, perustettujen organisaatioiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (8) Miehitykseen osallistuneet ja sitä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla sijoitettiin näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käytti tuolloin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Aivan kuten miehitetyllä Krimin niemimaalla, myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa siviileihin kohdistuvan terrorin toteuttajina toimivat nämä aluepuolustusprikaatit.

Miehitetyn Krimin niemimaan lisäksi venäläisten kasakkajoukkojen tiedetään syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin sekä sotarikoksiin Itä-Ukrainassa. Todisteiden mukaan kasakkajoukkoihin kuuluneet taistelijat ovat syyllistyneet muun muassa ukrainalaisten sotavankien teloituksiin vuonna 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa.

Krimin niemimaan miehitys sekä Itä-Ukrainan sota eivät olleet ensimmäiset konfliktit ja sodat, joihin Venäjän kasakat ovat osallistuneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kasakoita osallistui yhteenottoihin ja taisteluihin Moldovassa käydyssä Transnistrian sodassa (2. maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1992) sekä Georgian alueella käydyssä Abhasian sodassa (14. elokuuta 1992–27. syyskuuta 1993). (9) Aiemmin mainittu Nikolai Kozitsyn neuvotteli myös Jugoslaviassa Donin kasakkojen puolesta vuonna 1999. Monilla Krimin niemimaan miehitykseen ja sotatoimiin Itä-Ukrainassa osallistuneista kasakoista on/oli kertynyt jonkin asteista taistelukokemusta Venäjän aiemmin käymistä sodista, vanhimmat heistä olivat sotineet neuvostoarmeijassa Afganistanissa.

Venäjän suurhyökkäyksen seuraukset

Jo ennen suurhyökkäyksen alkua Venäjä perusti ensimmäiset VSKO:n alaiset kasakkajoukot Ukrainalta miehitetyille alueille. Venäläisten toimesta Krimin niemimaalle perustettiin Mustanmeren kasakka-armeija niinkin varhain, kuin vuonna 2018. (10) Suurhyökkäyksen alun jälkeen kasakka-armeijoita on perustettu muillekin Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille – Hersonin, Zaporižžjan ja Donetskin sekä Luhanskin alueille. Miehitetyn Luhanskin alueella, alueen johtajana toimiva Leonid Pasetšnik palkittiin VSKO:n atamanin Vitali Kuznetsovin toimesta kesäkuussa 2025 kolmen kasakkakadettijoukon perustamisesta alueelle. (11)

Bellingcatin artikkeliin kommentoinut tohtori Fantoni kertoi venäläisten kasakkajärjestöjen olevan ”erittäin aktiivisia Ukrainalta miehitetyillä alueilla”. Venäläiset järjestöt ”rekrytoivat paikallisia asukkaita ja käyttävät heitä sitten kulttuuri- ja sotilaallisiin tarkoituksiin”, mikä antaa Venäjälle mahdollisuuden ”kiistää ja jopa kaapata Ukrainan kansallisen identiteetin keskeisen periaatteen – kasakkuuden”.

Venäjällä VSKO:n ’atamanin’ Vitali Kuznetsovin mukaan ”sotilaallisten kasakkayhteisöjen kehittämisen on tapahduttava yhteiskunnan kaikilla tahoilla: koulutuksessa, kulttuurissa ja historiassa mutta ennen kaikkea nuorison kautta. Kaikki nuorten kautta”. Tämä ”kehittäminen” alkaa päiväkodeista ja päättyy yliopistoihin sekä kasakkakadettijoukkoihin. Venäjällä on tällä hetkellä yhteensä 31 kasakkakadettijoukkoa, joista viimeisimmät perustettiin Venäjän Kaukoitään vuonna 2024. (12)

Vuonna 2022 julkaistujen tietojen mukaan Venäjällä opiskelee 210 000 lasta ja nuorta joko kasakkakouluissa tai normaaleissa kouluissa, joihin on perustettu kasakkayhdistys. Viimeisimpien tietojen mukaan oppilaiden ja koulujen määrä on kasvanut merkittävästi muutaman viimevuoden kuluessa (oppilaita kouluissa voi olla jopa yli 300 000). Venäjällä on myös erillinen Venäjän kasakkanuorten liitto (ven. Союз казачьей молодежи России), johon kuului vuonna 2022 yli 163 000 jäsentä. Vuosittain yli 5 500 kasakkanuorta osallistuu sotilasharjoituksiin harjoitusalueilla (luku vuodelta 2023). (13)

Venäjällä otettiin käyttöön vuonna 2015 BARS-järjestelmä, jossa reserviläiset voivat tehdä asevoimien kanssa sopimuksen jäämisestä asevoimien reserviin mobilisaatiota varten. Järjestelmää tehostettiin Venäjän suurhyökkäyksen alla vuonna 2021. Järjestelmään liittyneet BARS-taistelijat allekirjoittavat sopimuksen puolustusministeriön kanssa ja saavat palkkaa. Arvioiden mukaan BARS-pataljoonien kokonaismäärä on Venäjällä noussut yli 30:een, ja 10 on avoimesti sidoksissa kasakoihin. Esim. 15. toukokuuta 2022 perustettu BARS-15 on kasakkapataljoona ja nimetty Ermakiksi historiallisen ataman Ermak Timofejevitš’in mukaan. (14) Pataljoonan kerrotaan osallistuneen muun muassa Avdijivkan taisteluihin, jonka kiivain vaihe nähtiin 10. lokakuuta 2023–17. helmikuuta 2024, jolloin kaupunki päätyi Venäjän käsiin. Pataljoonan rekrytointi-ilmoituksen mukaan BARS-15-koulutus kestää kolme viikkoa, mikä on normi Venäjän asevoimien BARS-pataljoonissa. BARS-koulutusta kuitenkin kuvailtiin ”heikkolaatuiseksi ja tehottomaksi”.

Vuonna 2024 Brittiläisen professori Rod Thornton vuodelta 2024 olevan arvion mukaan BARS-joukkoihin kuuluu Ukrainassa jopa 30 000 sotilasta. (15) BARS-pataljoonien lisäksi kasakat toimivat osastoina myös muissa joukko-osastoissa tai yhtymissä. Kasakoiden tekemien laskelmien mukaan helmikuussa 2025 etulinjajoukkoihin Ukrainassa kuului yli 18 500 kasakkaa, vielä tätäkin korkeampia lukuja on esitetty (toukokuussa 2025 ensimmäinen valtakunnallinen atamani Nikolai Doluda kertoi 46 000 kasakan palvelevan sotatoimialueella. (16)

Mediazonan projektin mukaan vapaaehtoissotilaiden, joihin kasakat pääsääntöisesti kuuluvat, kuolemat Venäjällä muodostivat 12,8 prosenttia kaikista tappioista vuonna 2022 ja 21,9 prosenttia vuonna 2023. Vuonna 2024 kuolemat nousivat jo 45,7 prosenttiin. Marraskuun 21. päivään mennessä vapaaehtoissotilaiden todennettujen kuolemien osuus vuonna 2025 oli 42,8 prosenttia. Aiemmin mainittu ”heikkolaatuinen ja tehoton” BARS-koulutus selittänee omalta osaltaan vapaaehtoissotilaiden korkeita tappioita. Mutta kasakkajoukkojen edustajat ovat kertoneet avoimesti kasakkaryhmien täyttäneen taistelukentällä PMC Wagnerin poistumisen jättämän tyhjiön. (17) Mikä voi tarkoittaa myös sitä, että näitä joukko-osastoja käytetään samankaltaisissa tehtävissä, kuin PMC Wagnerin palkkasotilaita, josta seuraa suuret tappiot. Toisaalta tällaiset lausunnot vahvistavat arvioita siitä, että Kreml on kaiken aikaa riippuvainen yksityisten palkkasotilasyhtiöiden tarjoamista palveluista hyökkäyssodassa Ukrainaan.

Bellingcatin artikkeli ”From School to Battlefield to Grave” kuvaa sitä, kuinka tie Venäjällä vie kasakkanuorista BARS:in tai jonkin muun organisaation kautta rintamalle Ukrainaan, ja lopulta hautaan: heikkolaatuinen ja tehoton koulutus.

Putinia ylistävät elämäntapakasakat Suomessa

Suomessa toimivasta Venäjän hallinnolle lojaalista kasakkayhteisöstä kirjoitti Outi Salovaaran Seurassa muutama vuosi sitten, (18) yhteisöä on käsitelty myös muissa artikkeleissa ja julkaisuissa. Tarkennan lukijoille jo tässä vaiheessa sen, ettei Andrei Šestakovin johtaman jurtan kasakoita pidä sekoittaa Suomessa ennen maamme itsenäistymistä asuneisiin kasakoihin, jotka viimeistään itsenäisyyttä seuranneen kansalaissodan aikana poistuivat Suomesta muiden venäläissotilaiden kanssa. Tsaarinvallalle uskolliset kasakat joutuivat vainotuiksi neuvosto-Venäjällä ja sittemmin Neuvostoliitossa, ja osa Suomessa asuneista kasakoista palasi epäonnistuneen Kronstadtin kapinan (v. 1921) jälkeen takaisin perustaen Haminaan kubanilaisen kasakkakylän. Muutaman vuoden kuluttua tiivis joukko alkoi vähitellen sulautua valtaväestöön.

Šestakovin johtaman jurtan jäsenyys ei edellytä sukusiteitä etnisiin kasakoihin, heitä voikin huoletta kutsua elämäntapakasakoiksi. Kasakka-aate on Venäjälläkin levinnyt voimakkaasti valtion tuella sellaisilla alueilla, joita ei pidetä perinteisinä kasakka-alueina kuin myös sellaiseen väestönosaan, jolla ei ole sukusiteitä kasakkasukuihin. Seurassa julkaistussa artikkelissa Šestakov painottaa uusien jäsenten kohdalla sitoutumista kasakka-arvoihin, kuten ortodoksisuuteen. Tässä kohdin on ehkäpä hyvä huomioida, että Venäjällä kasakka-aatetta levitetään myös muslimeiden keskuuteen (kunhan vain pysyvät lojaaleina Kremlille), mikä kertoo Kremlin sekä VSKO:n tarkoitusperistä enemmän kuin tarpeeksi.

Sekään ei yllätä, että Suomessakin venäläiskasakoiden toiminta on aktivoitunut Venäjän valtion taustatuella. Virallinen järjestäytyminen tapahtui vuonna 2017, jolloin Helsinkiin perustettiin kasakkayhteisö eli jurtta. (19) Šestakovin johtaman jurtan alaisuudessa on kasakoita myös Ruotsista, Virosta ja Latviasta. Jurtan toimintaa johdetaan kuitenkin Moskovasta, Šestakovin jurtta on Venäjän ja ulkomaiden sotilaskasakkaneuvoston eli SKVRiZ:n alainen. (20)

Venäjän hallinnolle lojaalin Andrei Šestakovin jurtan jäseniä, kuvakaappaus seura.fi-sivulta.

Venäjän hallinnolle lojaalin Šestakovin jurtan jäsenet harjoittelevat Suomessa myös sotilaallisia taitoja. Vuosikymmenen alkupuolella Šestakov kertoi VK:ssa, kuinka hän ja kaksi muuta jurtan jäsentä järjestivät marssiharjoituksen, jonka kuluessa harjoiteltiin myös ammuntaa ilmapistoolilla, suunnistusta ja maastoutumista. Kyseessä ei ollut ensimmäinen tällainen harjoite. (21) Aiemmin kymmenkunnan miehen ja pojan joukko oli järjestänyt metsäleirin Etelä-Suomessa. Tälläkin leirillä harjoiteltiin myös ampumista.

Ampumisen harjoittelu ei ole mikään yllätys, kun on puhe venäläistaustaisista miehistä. Airsoft eri pelimuodoissaan kuuluu nykyään monen Suomessa asuvan venäläistaustaisen miehen ”harrastuksiin”. Sitä harrasti myös Venäjän proxy-joukoissa Donbasissa reilu vuosikymmen sotinut Pavel. (22) Sivusin aihetta heinäkuussa 2023 julkaisemassani blogissa ”Ne ’tavalliset Suomessa asuvat venäläiset’ sotimassa Venäjän riveissä – kytköksiä venäläisiin ekstremisteihin”. Airsoft näyttäisi olevan heille muutakin, kuin viaton harrastus. Se mahdollisti ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua harrastajille tiiviin yhteydenpidon venäläisiin harrastajiin, joista monella näytti jo tuolloin olevan kontakteja venäläisiin imperialistisiin ja/ tai äärioikeistolaisiin ryhmiin, kuten Russian Imperial Movementiin.

Kiinnostavaa on myös se, että Šestakov on tarjonnut joukkojaan järjestyksenvalvojantehtäviin Suomessa:  ”Jos Suomen hallitus pyytää, voimme olla poliisin apuna esimerkiksi järjestyksenvalvontatehtävissä”. (23) Toisaalta tarjous ei sinänsä yllätä, kun sitä tarkastellaan siinä kontekstissa, jossa Venäjän hallinto sille lojaaleja kasakkajoukkoja käyttää maassa. Pidänkin Šestakovin tarjousta haastattelun yhteydessä toteutettuna julkisuustemppuna, jota he voivat samalla hyödyntää viestinnässä Venäjän suurlähetystön (ja hallinnon) suuntaan osoittamaan omaa toimeliaisuuttaan yhdistettynä Suomen torjuvaan asenteeseen. Šestakovin jurttaan kuuluu – hänen sanojensa mukaan – kymmenkunta perhettä, joten jokainen ymmärtänee viestin kärjen olleen aivan jotain muuta, kuin sen ottaminen kirjaimellisesti.

Kokonaisuus huomioiden Suomessa toimiva kasakkajoukko tuskin on merkittävä uhka, mutta kuten Richard Arnold (Muskingumin yliopiston valtiotieteen apulaisprofessori) Verkkouutisille toteaa:

”He voivat olla keihäänkärki, jolla yritetään luoda jakolinjoja suomalaiseen yhteiskuntaan. Kasakat myös levittävät Venäjä-mielisiä narratiiveja”. (24)

Eli ei tällaista joukkoa voi täysin vaille huomiota (ja tarkkailua) jättää. Eikä meidän suomalaistenkaan pitäisi olla liian naiiveja tällaisten henkilöiden ja ryhmien toiminnan motiivien ja tarkoitusperien suhteen. Ehkäpä meidänkin olisi syytä turvautua joihinkin virolaisten hyväksikäyttämiin metodeihin: Viro karkotti maassa pitkään asuneen venäläisen kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden tähden.

Kansainvälisten kasakkajärjestöjen piirissä Šestakovia ei katsota hyvällä. Länsi-Euroopan kasakkajärjestön ja siihen kuuluvan Ranskan-järjestön johtaja Gennadi Šmyrjov kutsuu Šestakovia huijariksi. (25) Eikä Venäjällä kokoontunut ortodoksikasakoiden maailmankokous kohdellut Suomen jurttaa sen paremmin. Se nimitettiin kasakoiden kunniaa loukkaavaksi valeorganisaatioksi vuonna 2021. (26) Edelliset eivät kuitenkaan näytä haittaavan Kremliin ja Venäjän Helsingin-suurlähetystöön nojaavan jurtan toimintaa, mikä omalta osaltaan kertonee riittävästi Helsingin-jurtan toiminnan tarkoitusperästä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.rferl.org/a/the-mayor-s-muscle-moscow-leans-on-cossack-brawn-to-put-down-dissent/29215357.html

2. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

3. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

4. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

5. https://iz.ru/news/532117

6. https://www.ku.fi/artikkeli/3952947-kasakat-ovat-vanha-laake-uuden-venajan-haasteisiin

7. https://www.theguardian.com/world/2014/apr/22/-sp-does-us-evidence-prove-russian-special-forces-are-in-eastern-ukraine

8. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/

9. https://www.prif.org/fileadmin/Daten/Publikationen/Prif_Working_Papers/Anh%C3%A4nge/Georgia__Abkhazia__1992-1993.pdf  s. 5.

10. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

11. https://vsko.ru/ataman-vserossijskogo-kazachego-obshhestva-vitalij-kuzneczov-provel-vstrechu-s-glavoj-luganskoj-narodnoj-respubliki-leonidom-pasechnikom/

12. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/ 

13. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

14. https://orenburg.bezformata.com/listnews/otryadu-bars-6-prioritetnoe-napravlenie/130806118/

15. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/ 

16. https://www.pnp.ru/social/v-gosdume-rasskazali-kakim-budet-zakon-dlya-kazakov.html

17. https://jamestown.org/cossack-warriors-from-russia-and-abroad-meet-in-moscow/

18. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

19. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

20. https://kubantoday.ru/polpred-sojuza-atamanov-kazachih-obshhin-v-evrope-my-rossija-s-toboj/

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

22. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

23. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

24. https://www.verkkouutiset.fi/a/hs-kasakkajoukko-toimii-suomessa-luodaan-jakolinjoja/#6a6aad62

25. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

26. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/ 

Lähdemateriaalina olen käyttänyt myös majuri Justin Bristow’n analyysia ”Russian Private Military Companies: An Evolving Set of Tools in Russian Military Strategy”.