Terve Ukraina! Kunnias soikoon, Huutona huomenen valkenevan!

 

Ukrainan matkakertomukseni otsikko on ote Eino Leinon edelleen ajankohtaisen runon ’Terve Ukraina’ ensimmäisestä kappaleesta. (1) Leino kirjoitti voimakkaan ja kantaaottavan runon kesällä 1917, jolloin Ukraina kävi itsenäisyystaistelua heikentyneestä Venäjän keisarikunnasta ensimmäisen maailmansodan taisteluiden ollessa käynnissä. Runon on säveltänyt lauluksi Olli Saari ja se esitettiin julkisesti ainakin helmikuussa 2022 Venäjän suurlähetystön edustalla Tehtaankadulla Ukrainan sodan vastaisessa mielenosoituksessa. (2)

Siitä huolimatta, että olisi houkuttelevaa alustaa tätä kirjoitusta pidemmällä kertauksella Ukrainan kansalliseen heräämiseen ja itsenäisyystaisteluun, en kuitenkaan ryhdy tähän vaan kehotan Ukrainasta ja sen historiasta kiinnostuneita tarttumaan kirjaan, vaikkapa Johannes Remyn teokseen ’Ukrainan historia’.

 

Tšernivtsi Karpaattien kainalossa

Matka autolla kohti Ukrainan “pikku-Wieninäkin” tunnettua Tšernivtsiä alkoi paahtavan auringon alla satoja kilometrejä etelämpänä Bukarestista. Iltapäivän ja illan myötä matka eteni kohti Ukrainaa – moottoritie vaihtui kapeaksi mutta runsasliikenteiseksi kyliä ja kaupunkeja halkovaksi väyläksi. Etelän laajat tasangot muuttuivat kumpuilevaksi maastoksi, hiekanharmaassa horisontissa kohoili jyrkkenevien maininkien lailla Karpaattien Romanian puoleinen etelää hivuttava osa.

Auringon laskiessa horisonttiin saavuimme Romanian ja Ukrainan väliselle rajalle: avoimesta ikkunasta kantautui erilaisten sirkkojen ja muiden hyönteisten synnyttämä ’sinfonia’, savun ja maan tuoksujen kietoutuessa toisiinsa. Kaikki oli tuttua ja turvallista – äänien, tuoksujen ja hajujen maisema, jota olin kaivannut jo pidemmän aikaa. Rajan ylitettyämme auto kiisi pimeitä teitä myöten Tšernivtsiin ystävillemme, jotka jo odottivat meitä. Vieraanvarainen vastaanotto myöhäisen illallisen kera: kaikki näytti erehdyttävästi samalta kuin edellisellä vierailullamme viime vuosikymmenen puolella, mutta vain näytti olematta sitä.

Ohi vierineiden vuosien aikana Itä-Ukrainan sota oli laajentunut Venäjän suurhyökkäyksen seurauksena suursodaksi. Venäjän suurhyökkäyksen seurauksena ystäväperheen pään V:n äiti oli evakuoitunut idästä heille asumaan: hän eli elämänsä viimeiset vuodet poissa kotoa (jonka venäläisten pommit tuhosivat) kunnes sairaudet lopulta mursivat hänet. Kyse on kuitenkin moninkertaisesta tragediasta, nimittäin ystäväperheemme joutui itse evakuoitumaan idästä Donetskin alueelta länteen Tšernivtsiin kevättalvella 2015 heidän kotinsa jäädessä rintamalinjan väärälle puolelle. Tänään heidän kodissaan miehitetyn Donetskin kupeessa asuu vieraita ihmisiä – miehittäjiä ja varkaita, jotka riistävät toiselta turvan ja rakkaudella vaalimansa kodin.  

Tšernivtsi on historiallisen Bukovinan eli ’Pyökkien maa’ suurin kaupunki. Tänään tämä Karpaattien pohjoisrinteillä ja niitä ympäröivillä tasangoilla sijaitseva alue jakautuu Ukrainan ja Romanian kesken. Alueen nimi viittaa seudulla yleisiin pyökkimetsiin (pyökki = buk) ja sen historia ulottuu vuosisatojen päähän 1300-luvulle. Asutetun Tšernivtsin historia ulottuu vieläkin kauemmas, lähes tuhannen vuoden taa. Kaupunki on eräs Ukrainan sisämaan vanhimpia, pysyvää asutusta alueella on ollut 1100-luvulta lähtien. Kaupungin linnoitus on perustettu 1200-luvulla, kirjallisissa lähteissä Tšernivtsi mainitaan kaupunkina vuonna 1408. Vuosisatojen aikana Tšernivtsi ympäröivine alueineen on vaihtanut omistajaa lukuisia kertoja. Se on kuulunut turkkilaisille, mutta jo 1300-luvulla alue oli Moldavian hallinnassa. Itävaltaan alue liitettiin 1775, kaupungin historiallinen (ja kaunis) keskusta on Itävallan ja Itävalta-Unkarin aikakaudella rakennettu ja säilynyt menneet vuosisadat varsin hyvin, edes Romanian aikaa seurannut neuvostoaika ei koitunut historiallisen Tšernivtsin kohtaloksi.

Tšernivtsin keskustaa.

Viime vuosisadalla Tšernivtsin alue siirtyi tiuhaan tahtiin valtiolta toiselle sotien ja valtioiden murentumisten tähden. Ensimmäisen maailmansodan häviäjiin kuulunut Itävalta-Unkari hajosi itse ja Romania miehitti Tšernivtsin ja Bukovinan alueen kokonaisuudessaan – kaupunki ympäristöineen säilyi vallan vaihtumisesta huolimatta etnisesti pääosin ukrainalaisena. Kesäkuussa 1940 puna-armeija marssi Bukovinan pohjoisosiin, Tšernivtsi ympäristöineen liitettiin Neuvostoliittoon, mutta jo seuraavan vuoden puolella valta kaupungissa vaihtui jälleen. Romania natsi-Saksan liittolaisena liitti alueet itseensä operaatio Barbarossan alkua seuranneina kuukausina. Muutamaa vuotta myöhemmin puna-armeija eteni alueelle uudelleen, 1944 Bukovinan pohjoisosat eli Tšernivtsin alue (oblast) oli puna-armeijan hallussa ja toisen maailmansodan päättymistä seuranneina vuosina (1947) alue liitettiin uudelleen ja Ukrainan SNT. ja Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton hajottua joulukuussa 1991 alue jäi osaksi itsenäistynyttä Ukrainaa. (3) Ukrainan itsenäistymiskansanäänestyksessä 1. joulukuuta 1991 92 prosenttia alueen äänioikeutetuista kannatti itsenäistä Ukrainaa.

 

Vierailu runoilija-kirjailija Ivan Frankon kaupungissa

Ukrainan kiertueemme alkupuolen pysähdys Tšernivtsissä oli lyhyt, jo muutaman päivän kuluttua matkamme jatkui linja-autolla kohti Ivano-Frankivskia.

Ivano-Frankivsk perustettiin 1662, ja se sai Magdeburgin kaupunginoikeudet samana vuonna, jolloin kaupungin nimeksi tuli Stanisławów alueen maita hallinneen puolalaisen suvun edustajan etunimen mukaan. Kaupungista käytettiinkin aina vuoteen 1962 asti Stanyslaviv-nimeä, jolloin sai nykyisen nimensä Ivano-Frankivsk runoilija-kirjailija Ivan Frankon mukaan.

Aivan kuten Tšernivtsi, Ivano-Frankivsk on kuulunut menneinä vuosisatoina useaan eri kuningaskuntaan tai valtioon. Vuonna 1918 kaupunki lähiseutuineen kuului lyhyen aikaa vasta perustettuun Länsi-Ukrainan kansantasavaltaan, jonka pääkaupunkina silloinen Stanyvlaviv toimi. Termiä ’kansantasavalta’ ei pidä sekoittaa Venäjän miehitettyyn Itä-Ukrainaan perustamiin ’kansantasavaltoihin’, jotka olivat yhtä paljon ’kansantasavaltoja’ kuin DDR oli ’kansandemokratia’. Länsi-Ukrainan kansantasavalta oli de jure parlamentaarinen tasavalta.

Kaupunki alueineen kuului Saksan Ukrainan-kuvernementtiin kesäkuusta 1941 lokakuun alkuun 1944. Toisen maailmansodan aikana Ivano-Franskivskin noin 30000 hengen suuruinen juutalaisyhteisö tuhottiin saksalaisten toimesta lähes täysin. Toista maailmansotaa seuranneissa rajajärjestelyissä Puolan itäosat liitettiin Neuvostoliittoon, jolloin Stanivlaviv liitettiin Ukrainan SNT:aan. Alueen väestöstä enemmistö oli etnisesti ukrainalaisia.

Sodan aikana ja sen jälkeen (vuosina 1944–46) Josif Stalinin Neuvostoliitto ja Puolaan perustetut Neuvostoliiton tukemat ’hallinnot’ toimeenpanivat laajoja väestönsiirtoja, joissa satojatuhansia ihmisiä siirrettiin mielivaltaisesti kotiseuduiltaan kansallisen taustan perusteella. Puolan rajojen sisäpuolelle, esim. Lublinin alueelle jääneitä ukrainalaisia pakkosiirrettiin Neuvostoliittoon, suurimman osan päätyessä tuhansien kilometrien päähän kotiseuduiltaan. Ihmisiä siirrettiin myös neuvostovaltiosta Puolaan. Myös Puolan rajojen sisäpuolella toimeenpantiin laajoja väestön pakkosiirtoja.

Monen ukrainalaisen ystäväni suku on menettänyt omaisuuttaan tai läheisiään näissä pakkosiirroissa, ja tänään Venäjän rikollisen hyökkäyssodan seurauksena ukrainalaiset ovat jälleen pakotettu kodeistaan. Ivano-Frankivskissa vietimme päivät ystäviemme seurassa, jotka olivat muuttaneet kaupunkiin viime vuosikymmenellä miehitetystä Donetskista. Jälleen lisää perhetragedioita ihmisistä, jotka käytännössä joutuivat jättämään koko omaisuutensa muuttaessaan pakon edessä maan toiselle puolelle pieniin asuntoihin ja hyvin usein paljon köyhempiin oloihin, kuin mistä olivat lähteneet.

Eikä heitä kaikkia otettu silloin viime vuosikymmenen puolella lämmöllä vastaan – moni kohtasi jopa vihamielisen ja syyllistävän vastaanoton. Noina vuosina tuhannet Ukrainan sisäiset evakot kantoivat suurta syyllisyyden takkaa harteillaan sodasta, jota ei nimitetty sodaksi ja menetetyistä maista. Suhtautuminen Venäjän suurhyökkäystä (24. helmikuuta 2022) seuranneeseen sisäiseen pakolaisuuteen Ukrainassa on toista, kuin evakkoihin, jotka jättivät kotinsa ”venäläistä kevättä” 2014 seuranneina kuukausina ja vuosina. Toki Ukrainassa on merkittäviä alueellisia eroja, hyvä työllisyystilanne tekee evakkojen asettumisen alueelle helpommaksi, iällä on myös merkitystä – onnekseen ystävämme lähestyvät jo eläkeikää, joten heitä ei kohdeltu ’rintamakarkureina’.

Tämän sinänsä ymmärrettävän toistensa syyttelyn tekee traagiseksi se, että ukrainalaisilla hautausmailla on satoja ja taas satoja sankarihautoja, joihin on haudattu Donetskin ja Luhanskin alueilla syntyneitä Donbasin eli Itä-Ukrainan sodassa kevään 2014 jälkeen kaatuneita yhtenäistä Ukrainaa puolustaneita miehiä ja naisia. Entä kuinka moni ukrainalainen kuoli tai katosi ”venäläisen kevään” myötä miehitetyssä Donbasissa? Satoja, mutta heistä ei puhu tai kirjoita juuri kukaan – ainakaan lännessä. Surulliseksi tapahtuneen tekee se, että Venäjä propagandallaan onnistui mustaamaan näiden murhattujen ja kadonneiden maineen syyllistämällä heitä valheellisesti natseiksi ja valkopesemällä murhaajat. Tämänkin valheellisen tarinan levittämiseen Venäjä sai tukea lännen viidenneltä kolonnalta. 

"Neuvostobrutalismia" Ivano-Frankivskissa.

Ivano-Frankivskin esittävien taiteiden teatterin teatterirakennus on “neuvostobrutalismia” parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa. Teatterin ikkunan banderollissa lukee: “Будь Голосом Полонених” (suom. Ole vankien ääni).

Karpaatit ja vuoren valloitus

Harmaa taivas Ivano-Frankivskin yllä, pitkä dieselveturin vetämä juna laiturissa on valmiina nytkähtämään liikkeelle kohti määränpäätään Karpaateilla: Ukrzaliznytsia eli Ukrainan rautatiet vie perille.

Istuessani junassa Venäjän hyökkäyssodan kohteeksi joutuneessa Ukrainassa en voinut olla pohtimatta sitä, millainen olisi raideliikenteen kriisikestävyys Suomessa, mikäli maamme rataverkkoa ja junia pommitettaisi viikosta toiseen vuosien ajan kuten Venäjä on Ukrainassa tehnyt?

Ivano-Frankivsk on näennäisesti selustassa, mutta Venäjän muutettua taktiikkaa raideliikenteen kohtaama uhka on kasvanut merkittävästi myös läntisessä osassa Ukrainaa. Lähempänä rintamaa rataverkko ja raideliikenne kohtaavat merkittävästi suurempia ongelmia. Iskut rataverkkoon ja juniin ovat säännöllisiä. Näillä alueilla vetureihin on jouduttu asentamaan lisäsuojaa droonien varalta, mikä on osaltaan johtanut siihen, että venäläiset iskevät veturin sijaan matkustajavaunuihin silloin kun kohteena on matkustajajuna. Veturin sijaan iskut vaunuihin maksimoivat siviiliuhrien määrän, mikä on venäläisten tarkoituskin.  

Tasanko vaihtuu kumpuilevaksi metsämaisemaksi, laajoin kaarroksin juna nousee rinnettä ylemmäs. Loivapiirteiset kukkulat vaihtuvat jyrkkärinteisiin vuoriin – lehtipuiden sijaan ikkunasta näkyy entistä useammin taivaita hipovia kuusia. Kylät kohoavat taloryppäinä vuorten rinteille, kirkkojen kultaiset kupolit kimaltavat auringossa – pilvet jäivät jonnekin Ivano-Frankivskia ympäröivälle tasangolle. Juna jyskyttää kapeiden siltojen ja viaduktien yli, lopulta olemme syvällä Karpaattien ytimessä: ympärillämme kohoavat vuoret, aurinko helottaa kuulaan siniseltä taivaalta ja matalampien huippujen takana kohoaa tavoitteemme, Ukrainan korkein vuori Hoverla (2061 metriä).

Periaatteessa Hoverlalle kiipeämiseen ei tarvita muuta kuin riittävän hyvä kunto ja ripaus sisua. Kiipeäminen vie kuitenkin useamman tunnin lyhyintäkin reittiä myöten, joten on syytä varautua säätilan mahdolliseen muutokseen mutta myös siihen, että vuoren huipun ympärillä mikroilmasto voi tehdä tepposensa: nousuvaiheen aurinkoinen sää voikin vaihtua viimeisen puolen kilometrin aikana kosteisiin sumupilviin, hyytävään viimaan ja voimakkisiin tuulenpuuskiin – kuten nousumme aikana kävi.

Ensimmäiset tunnit olivat mukavaa vaeltamista ja nousua ensin kuusimetsän siimeksessä ja lopulta matalamman pensaiston ja niittymäisten aukioiden kautta kulkien kohti jyrkempää, reilun puolenkilometrin loppunousua. Aurinko lämmitti vielä meitä, tuuli oli leppeä – olimme ”huviretkellä” Hoverlalle. Näimme jo ensimmäisten kosteiden sumipilviriekaleiden nousevan vuorenselän yli laskeutuen rinteelle. Tuulessa alkoi tuntua luihin tunkeutuvaa vilakkuutta – oli aavistettavissa, ettei nousun toisesta puoliskosta tulisikaan niin helppo, kuin kuvittelimme.

Hoverlan huippu lähestyy.

”Hoverla 800 metriä” – tarkoittaako tämä, että huipulle on vielä nousua 800 metriä vai että huipulle on matkaa 800 metriä: kaksi eri asiaa. Hetken saatoin edetä helpommin, nousu oli loivaa ja maasto miellyttävää edetä. Iloa kesti hetken vain: rinne jyrkkeni, kivet ja savinen maa muuttuivat liukkaammiksi, puuskittainen tuuli horjutti ihmisiä. Näin vanhahkon naisen istuutuvan kostealle ruohomättäälle ja kaivavan taskustaan tupakkaa, joku nuori yritti aikansa edetä, kunnes kääntyi takaisin – hän ei valloittaisi Hoverlaa, tänään.

Olin vielä voimieni tunnossa, yritin pitää yllä säännöllistä rytmiä – levähtää saa mutta ei pysähtyä ja istuutua alas. Nouseminen maasta on aina vaikeampaa. Moni istuutui ja levähti jatkamatta enää matkaa ylös. Näkyvyyttä oli paikoin vain muutama metri, sade vihmoi kasvoja ja tuuli paukutti takkia: mummokin kiipeäisi Hoveralle, oli joku sanonut. Ehkä leppeässä kesäsäässä, mutta tänään sää oli aivan toinen.

Jos olisi pitänyt kulkea tasaisella, tiedä minne olisin päätynyt sakeassa sumupilvessä; jyrkkä rinne osoitti kuitenkin suunnan ylös. Mutta miten kauan nousu vielä jatkuisi, paksussa sumussa huippua ei nähnyt – näki vain ihmisiä, jotka yrittivät könytä ylös tai hoippua alas. Vasen keuhkoni veteli viimeisiään – kiitos sairastamani koronan, se ei ole enää sen jälkeen ollut entisensä. Olin oikeasti luovuttaa, koska en ollut varma, kuinka pitkään minun pitäisi vielä jaksaa jatkaa. Kuulin sumusta epämääräistä huutoa, rinne näytti loivenevan – viimeinen rutistus kuvittelin (ja olin oikeassa): sumussa näkyi ’sotilas’ ja sitten tajusin olevani huipulla – me olimme huipulla. 

Huipulla 2061 metriä merenpinnan yläpuolella.

Huipulla vietimme minuutin hiljaisen hetken kunnioittaaksemme kaikkia, jotka ovat antaneet henkensä puolustustaistelussa Ukrainan puolesta. Muistin myös kaikkia suomalaisia vapaaehtoisia, jotka ovat taistelleet Ukrainassa tai ovat taistelemassa Ukrainassa Ukrainan mutta myös Euroopan vapauden puolesta: Hakkaa päälle – Slava Ukraïni!

 

Paluu sinikeltaiseen Tšernivtsiin

Lopulta oli aika sanoa Karpaateille “До побачення” ja jatkaa matkaa kohti Tšernivtsiä, jossa viettäisimme Ukrainan matkamme viimeiset päivät. Aamuvarhaisella vuoriston herätessä uuteen päivään hurjakyytinen bussimatka Tšernivtsiin alkoi, edessä olisi vielä monta tunteellista hetkeä ystävien parissa. Eikä päivien tunteellisuutta lainkaan vähennä se, että elokuun 23. päivä ukrainalaiset viettivät Ukrainan kansallislipun päivää ja seuraavana päivänä oli vuorossa Ukrainan 35. itsenäisyyspäivä.

Ukrainan kansallislipun päivänä Tšernivtsi kietoutui Ukrainan lipun väreihin, aamusta lähtien ‘Kunnian kujan’ muistomerkkialueen korkeassa lipputangossa liehui suurikokoinen Ukrainan sinikeltainen lippu. ’Kunnian kujan’ muistomerkkialueelta (ukr. Меморіал «Алея Слави») löytyy yli 300 huhtikuuhun 2024 mennessä kaatuneen Tšernivtsin alueelta kotoisin olleen sotilaan muotokuvat ja tarinat. Merkittävä osa kaatuneista on keväällä 2014 Venäjän ja sen operaattoreiden aloittamasta Itä-Ukrainan sodasta, alueen laajentamisen jälkeen Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan sankarivainajien muotokuville ja tarinoille on tilaa.

Tšernivtsissä Ukrainan kansallislipun päivänä ja itsenäisyyspäivänä.

Ukrainan viettäessä 24. elokuuta 2026 35. itsenäisyyspäiväänsä maa jatkoi yli vuosikymmenen kestänyttä puolustustaistelua Venäjää vastaan. Unohdamme usein sen, että Ukrainan puolustustaistelu alkoi Sotšin olympialaisten jälkimainingeissa helmikuussa 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan ja käynnistäessä operaattoreidensa johdolla sodan Itä-Ukrainassa muutamaa viikkoa myöhemmin huhtikuussa 2014.

Istuimme iltaa, nostimme maljoja Ukrainalle ja Ukrainan asevoimille. Sota oli läsnä hiljaa ja äänekkäänä: muistin lippurivistöt kaupungin hautausmaalla. Sankarivainajia yli vuosikymmenen ajalta – nuoria ja vähän iäkkäämpiäkin miehiä ja naisia. Tšernivtsistä lähti nuoria opiskelijoita sotaan jo viime vuosikymmenen puolella, moni heistä ei palannut elävänä tai ehjänä takaisin.

Silmieni ohi lipui kuvien sarja eiliseltä. Harjoittelin tourniqueten käyttöä, opastajana minua nuorempi mies paksuine viiksineen. Tutustuin verenvuodon tyrehdyttämiseen ampumahaavasta, sirpaleen repimästä haavasta, siistireunaisesta tai repaleisesta haavasta. Välineitä ja haavahoitotarvikkeita – viereisellä pöydällä malleja miinoista ja erilaisista räjähteistä, joita venäläiset käyttävät. Mies viiksineen astuu taaksepäin – näyttää hyväksyvästi peukaloa – hänen jalkansa on amputoitu. Kiitän opastuksesta!

Ukraina on onnistunut taistelussaan siitä huolimatta, että liian usein sen liittolaiset ovat teoillaan avustaneet Venäjää Ukrainaa enemmän. Länsi on ollut heikko, arka ja pelokas. Muistuttaakseni läntisiä johtajia mahdollisuuksista, joiden ei pidä antaa valua käsistä lainaa Itškerian tšetšeenitasavallan ensimmäistä presidenttiä Džohar Dudajevia. Hänen elämään jäänyt “ennusteensa” Ukrainan vapautumisen mahdollisuuksista on hyvä pitää kristallin kirkkaana mielessä: “When the sun of freedom will rise in Ukraine, the end of the Russian empire will come”. (4)

Слава Україні!

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leinon-runoja/historia-aiheisia-runoja/terve-ukraina/

2. https://lauluottaakantaa.fi/ajankohtaista/venajan-hyokkays-synnytti-laajan-musiikillisen-solidaarisuusliikkeen/

3. https://www.britannica.com/place/Bukovina

4. https://www.kyivpost.com/opinion/4854 

Kuvat Marko Enqvist Ukrainassa 2026.

Venäjän ”hyödylliset idiootit” ja ”auliit apurit” –

 

eli Venäjän tukijoita ja ymmärtäjiä armaassa Suomen maassa

Kirjoitin vuosi sitten kesällä useampiosaisen katsauksen Venäjän ja ”auliiden apureiden” sekä erilaisten vastamedioiden Suomeen kohdistamista vaikutusyrityksistä palaan nyt teemaan, mutta hiukan tiiviimmän koosteen myötä. Kirjoitukseni koostuu esimerkinomaisista havainnoista Venäjän ”hyödyllisten idioottien” ja ”auliiden apureiden” Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta. Pyydän lukijoilta armoa sen suhteen, etten huomio Venäjällä haahuilevan ja maan kansalaisuudesta haaveilevan Ano Turtiaisen ja hänen puolisonsa jok’ ikistä julkaisemaansa videota – en edes murto-osaa niistä. Kansanedustaja Turtiaisen sanoilla oli olennaisesti suurempi merkitys, kuin Venäjälle velkojaan paenneen entisen kansanedustajan mutinoilla.

Rajaan tällä kertaa kokonaisuuden tarkastelua siten, etten myöskään huomioi esimerkiksi Venäjän varjolaivaston toimia Suomenlahdella tai Venäjän valtion Suomeen tai Suomen lähialueille kohdistamia toimia. Kirjoituksessani en myöskään huomioi maahamme harhautuneita (tai ohjattuja) Ukrainan OWA-lennokkeja, kyseiset tapahtumat on syytä huomioida tuonnempana kirjoituksessani Venäjämielisistä vasta- ja vihamedioista.

Palautetaanpa alkuun mieleen se, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen ja auttaa sitä toisinaan saavuttamaan tulostakin. Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Saavuttaakseen tarvittavaa menestystä Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. Kirjoitukseni laajenisi liikaa, mikäli ryhtyisin tarkemmin pohtimaan tai tarkastelemaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmisen työskentelemään Venäjän hyväksi, joten tyydyn yksinkertaistaen toteamaan:

Taustalla piilevät henkilökohtaiset syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tai siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä, ja materiaalia hyödyntäen (esim. kiristämällä) saa tämän työskentelemään hyväkseen.

Suomessa on kiinnitetty huomiota eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-sympatioihin sekä Venäjän edun ajamiseen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen laitavasemmiston vastaaviin sympatioihin on kiinnitetty merkittävästi vähemmän huomiota, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä-sympatioita tai myötämielisyyttä olisi olemassa. Kyllä on, minkä näimme tänä keväänä Moskovan antifasistisen foorumin kokoontuessa Venäjän pääkaupungissa. Suomen kommunistinen puolue (SKP) oli myös lähettänyt edustajan paikalle – puolueen entisen puheenjohtajan Liisa Taskisen. (2)

Puolueesta kertoo jotain se, että se lähettää edustajansa Venäjällä järjestettyyn antifasistiseen foorumiin. Maahan, joka käy tuhoamissotaa naapurimaassaan ja jonka johdossa on kansalaisiaan sortava despootti. Tuhoamissodan rinnalla Venäjä militarisoi tulevaisuuttaan. Eikä maata voi ”antifasistisena” pitää, onhan sen eräänlainen ideologia Rusismi (ukr. рашизм) – venäläinen versio fasismista.

Propagandistit Lebedev-Heiskanen ja Hietanen sekä SKP:n Taskinen, kuvan lähde Kosti Heiskanen.

Venäjän kommunistisen puolueen järjestämässä ”antifasistisessa” foorumissa hyväksyttiin yksimielisesti päätöslauselma, jossa ilmaistiin tuki Venäjän hyökkäyssodalle. Ja kyllä, yksimielisesti tarkoittaa sitä, että myös SKP:n Taskinen hyväksyi kyseisen päätöslauselman, mikä samalla tarkoittaa sitä, että puolueena SKP tuli samalla hyväksyneeksi Venäjän hyökkäyssotansa kuluessa tekemät tuhannet sotarikokset. Puolueen puolueohjelmassa kirjoitetaan yleviä rauhasta ja solidaarisuudesta todellisuuden ollessa jotain muuta. (3)

Muistutan lukijoita myös siitä, että SKP:n Liisa Taskinen kuului niiden suomalaisten joukkoon, jotka allekirjoittivat Pietarissa syyskuussa 2024 pidetyn kansainvälisen ’RAUHAA, LUONTOA, YHTEISTYÖTÄ ITÄMERELLÄ JA ARKTISILLA ALUEILLA’ konferenssin julistuksen, jossa länsivaltoja vaadittiin lopettamaan asetoimitukset Ukrainaan. (4) Venäjän liittolaisiltaan ja tukijoiltaan saamasta runsaasta ase- ja materiaalituesta konferenssissa oltiinkin aivan hiljaa.

SKP ei suinkaan ole ainoa maamme puolueista, jonka kanta Venäjään tekojen myötä on avoimen hyväksyvä. Poliittisen janan vastakkaisesta päästä löytyy Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto, jonka riveistä löytyy useita avoimen Venäjä-myönteisiä jäseniä, kuten Olli Kotro ja Sakari Linden sekä taikurinakin tutuksi tullut Tatu Tyni.  Puolueen lähtölaukaus ensi vuoden eduskuntavaaleihin on alleviivaava: Kumman puolen sinä valitset? Venäjää ei suoraan mainita, mutta puolueen ja sen jäsenten Venäjää-kosiskeleva toiminta ei jätä tulkinnanvaraa: EU, NATO:n ja Ukrainan hylkääminen ja Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen toisi rauhan ja vakauden Suomeen. Tämä Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen tuntuu olevan useamman poliittisen ääriliikkeen ydinajatuksia, jota myös ”markkinoidaan” aktiivisesti kansalaisille, kuin iskeäkseen kiilaa Suomen eri osien välille. 

Vapauden liitto – otteita puolueen, jäsenten ja kannattajien somesta. 

SKP ja Vapauden liitto symboloivat tässä kirjoituksessa maamme poliittisen kentän ääripäiden samanhenkisyyttä. Kummassakin vastustetaan läntistä puolustusyhteistyötä ja läntistä arvoyhteisöä – vaikka SKP koettaakin puolueohjelmassaan alleviivata ainoastaan sotilaallista yhteistyötä ja kuinka siitä tulisi irrottautua. Toisaalta kumpikin ääripää näyttää löytävän yhteisen tukijan idästä – Venäjästä. Yksittäisinä tekijöinä nämä puolueet eivät nähdäkseni aiheuta merkittävää uhkaa Suomelle, mutta – kuten havainnot Ukrainasta keväältä 2014 osoittavat – kriittisenä hetkenä yksittäisen ihmisen päätöksillä voi olla ”kokoaan” suurempi merkitys eli huomiotta en tällaisiakaan puolueita tai ryhmiä jättäisi. Maamme pienpuoluekentästä löytyy muitakin puolueita, joiden toiminta hyödyttää tavalla tai toisella Suomeen vihamielisesti suhtautuvia valtioita ja tahoja – Venäjä ei ole ainoa laatuaan.

 

Suomi yhdistystoiminnan luvattu maa

Suomea kutsutaan yhdistystoiminnan luvatuksi maaksi. Yhdistys on helpohko perustaa, asia, jota esimerkiksi Johan Bäckman hyödynsi lukuisia kertoja viime vuosikymmenen puolella. Hän lähipiirinsä kanssa perusti maahamme lukuisia yhdistyksiä, joista osa vaikutti perustetun odottamaan otollista hetkeä, ja osalla vastaavasti oli selkeä tarkoitusperä. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat Euroopan hybridiosaamiskeskusta nimellään jäljitellyt yhdistys aivan kuten Toimittajaliitokin. (5 ja 6) Toimittajaliiton perustana oli muutamia vuosia aiemmin perustettu  Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka taustahenkilöihin Bäckmankin kuului. Yhdistysten perustamisen helppoutta ja yhdistystoimintaa itsessään Venäjä hyödyntää auliiden apureidensa ja operaattoreidensa kautta pyrkiessään  vaikuttamaan yhteiskuntaamme. Ja koska Suomessa on käytännössä kannustettu kansalaisaktivismiin ja vaikuttamiseen yhdistystoiminnan kautta, emme ole huomioineet riittävällä vakavuudella yhdistystoiminnan käyttöä meitä ja kansalaisyhteiskuntaamme vastaan – ja samalla rapauttamaan luottamustamme yhdistystoimintaa kohtaan. Luottamuksen rapauttaminen ei välttämättä ole ollut tarkoituksena, mutta häikäilemättömän yhdistystoiminnan paljastumisen seurauksena on myös kylvetty epäilyksen siemen tiettyjen ryhmien aloittamaa yhdistystoimintaa kohtaan.

Reilut pari vuotta sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun paljastui STEA:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) myöntäneen venäjänkielisille ukrainalaispakolaisia auttaneille järjestöille yli miljoona euroa samalla kuitenkin hylänneen lähes kaikki Suomen ukrainalaisten hakemukset. Yleisradion toimittajien ottaessa yhteyttä kahteen merkittävään tukea saaneeseen yhdistykseen (Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ja Vantaan venäläinen klubi) tiedustellakseen yhdistysten kantaa Venäjän käynnistämään brutaaliin hyökkäyssotaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen kehotti puhelinkeskustelussa Ylen toimittajia tiedustelemaan kantaa Venäjän suurlähetystöltä:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”. (7) Myöskään Vantaan venäläinen klubi ei ilmaissut mitään kantaa Venäjän käymään tuhoamissotaan. Minulle tämä kertoo riittävästi näiden yhdistysten toiminnan tarkoitusperästä – toivon, ettei STEA ole myöntänyt (ainakaan ukrainalaispakolaisten tukemiseen) enää euroakaan kyseisille yhdistyksille. Parasta olisi, jos yhteiskuntamme ei tukisi kyseisiä yhdistyksiä enää lainkaan.

Epäilen kuitenkin suuresti sitä, että valtio tai kunnat olisivat heränneet ruususen unesta kuluneiden vuosien aikana. Epäilystäni vahvistaa Helsingin Sanomissa huhtikuussa julkaistu artikkeli, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin maksaneen Sun Ray ry:n kolmen työntekijän palkat kokonaan, samaan aikaan kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa. (8) Myöhemmin paljastui toinenkin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion rahoittama yhdistys, joka järjesti lapsia Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. Huhtikuun lopulla (paljastusuutisen jälkeen) Sun Ray ry asetettiin konkurssiin. (9)

Kuvakaappauksia Helsingin Sanomista.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura on tällä hetkellä jakautunut kahtia. Yhdistyksen hallinto sekä pääosa paikallisyhdistyksistä noudattaa ”valtiollista” suhtautumista Venäjään, mikä aiheuttaa kentällä närää niin paljon, että osa paikallisyhdistyksistä ryhtyi tekemään omaa ”Venäjä politiikkaa” eli käytännössä ne toimivat edelleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut 24. helmikuuta 2022. (10) Esimerkiksi aktiivinen Kallio-Vallila Venäjä-seura ry pitää edelleen yllä tiiviitä Venäjä-suhteita keskinäisin vierailuin Venäjän lähetystön kanssa. Yhdistys on myös löytänyt luontevan yhteistyökumppanin Venäjä-mielisestä Naapuriseura ry:stä. (11) Naapuriseura ry:n perustajajäseniin kuuluu toimittaja Mauno Saari sekä sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko ja varapuheenjohtajana sekä Naapuriseuran Sanomien päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”, (12) Saaren siirryttyä nauttimaan ”eläkepäivistä”.

Piirien pienuudesta kertoo sitten se, että Naapuriseura ry:n puheenjohtaja Jauri Varvikko on toisen, Tehtaankatuun tiiviissä yhteydessä olevan, yhdistyksen Suomen Uusi Strategia – SUS ry:n varapuheenjohtaja. SUS ry:n puheenjohtajana on itseään putinistiksi kuvaileva Jussi Särkelä. Hän on entinen sosialidemokraattien vantaalainen kuntapoliitikko ja taustaltaan liittotoimija. Särkelä joutui luopumaan ehdokkuudestaan sosialidemokraattien listoilla edellisissä kuntavaaleissa (v. 2025) ilmoitettuaan toistuvasti tunnustautuvansa putinistiksi. (13)

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluu myös Olli Kotro, joka toimii Europarlamentissa saksalaisen laita-/ äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen eli AfD:n Volker Schnurrbuschin avustajana. (14) AfD tunnetaan Venäjää myötäilevästä ja Venäjän näkökantoja tukevasta politiikasta. Useat AfD:n aktiivit ovat vierailleet Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuoden 2014 jälkeen, esim. Hamburgische Bürgerschaftin jäsen Olga Petersen tammikuussa 2025 miehitetyssä Donbasissa. (15)

Edellä kuvaillut yhdistykset (Naapuriseura ry ja SUS ry) eivät ole jäsenmäärältään merkittäviä, mutta jo julkisten esiintymisten perusteella voi päätellä, niiden olevan verkostoituneita ja niillä olevan yhteyksiä Venäjän valtion edustajien lisäksi kolmansien maiden vastaaviin Venäjään myönteisesti suhtautuviin (ja Venäjän soluttamiin) yhdistyksiin. Väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että missä määrin yhdistysten ja Venäjän edustajien välillä vaihdetaan tietoja ja kuinka sensitiivistä tämä tieto voi olla. Osalla tässäkin kirjoituksessa mainituista henkilöistä on taustaa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa tehdystä yhteistyöstä ja tiedonvälityksestä.

Tammikuussa 2024 rekisteröidyn Aleksanterinliitto ry:n julkisena tavoitteena on rajasulun päättäminen eli itärajan avaaminen. Väittäisinkin, että tämä lähestymiskulma, jossa nostettiin esiin itärajan sulun erottamat perheet, vetoaa osaan suomalaisista, mikä nähdäkseni lisäsi jonkin verran heihin kohdistuvaa myötätuntoa. Yhdistyksen ja sen jäsenten toiminnan tarkastelu paljastaa kuitenkin sen, että toimintaan liittyy puolia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Yhdistyksen selkeänä pyrkimyksenä on politisoida itärajan sulku ja nostaa se teemana esiin yhteyksissä, joiden toimivaltaan raja-asiat eivät kuulu. Keväällä 2025 järjestetyissä kunta- ja aluevaaleissa yhdistys kokosi ja julkaisi ns. raja-auki-listaa eli listaa ehdokkaista (ja puolueista), jotka suhtautuivat myönteisesti itärajan avaamiseen. Kirjoitin havainnoistani blogiin  Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki”.

Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita kehotan lukemaan Outi Salovaaran artikkelin ”Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”. (16)

Suomessa on myös lukuisia yhdistyksiä, jotka toiminnallaan edesauttavat Venäjää tai auttoivat jo sen edeltäjää Neuvostoliittoa, vaikka yhdistyksiä itsessään ei välttämättä suuren yleisön silmissä suoraan rinnasteta Venäjämielisiin toimijoihin. Nostan tässä esimerkkinä esiin Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland ry:n  eli lyhyemmin Rauhanpuolustajat, enkä pelkästään yhdistyksen punaisen taustan vuoksi. Yhdistys perustettiin toukokuussa 1949, ja se kuului Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon. Rauhanpuolustajat tuomitsivat yhdessä Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Rauhanliiton sekä Sadankomitean kanssa Venäjän rikollisen hyökkäyssodan helmikuussa 2022 mutta jäsenistönsä toiminnalla se edesauttaa edelleen Venäjän narratiivin leviämistä Suomeen. Osa Rauhanpuolustajien kanssa läheisessä yhteistyössä toimivista yhdistyksistä on toiminut hyvin aggressiivisesti Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan, kuten Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry. (17) Sumud on myös rekisteröity samaan postiosoitteeseen, kuin Rauhanpuolustajat ry. Sen hallitukseen kuuluu muun muassa kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen (varapuheenjohtaja), joka on tullut tunnetuksi myös ”punaruskean” propagandan ja disinformaation levittäjänä ja ukrainalaisten mustamaalaajana.

Yhdistysten lisäksi Suomesta löytyy huomattava joukko yksilöitä, jotka ovat toiminnallaan edesauttaneet Venäjän narratiivin leviämistä vuosien tai vuosikymmenten ajan – osa on sujuvasti siirtynyt Neuvostoliiton tukemisesta Venäjän sanansaattajaksi. Se tietty pohdituttaa, että mikä lopulta saa tulipunaisen vasemmistolaisen tukemaan nyky-Venäjää? Juontaako se juurensa ideologisesta Amerikan vastustamisesta vai löytyykö taustalta muitakin syitä? Imperialismin vastustaminenkaan ei oikein käy perusteeksi, koska jos jokin maa tänään on imperialistinen, niin Venäjä. Ehkäpä Venäjällä imperialismikin on parempaa imperialismia…

Vaikka jättäisimme näistä yksilöistä huomiotta Heikki Talvitien ja Paavo Väyrysen kaltaiset eläköityneet menneisyyden reliikit, on tähänkin ryhmään tunkua aivan riittämiin. Joukosta löytyy Vasemmistoliitossa sivuraiteille ajautunut Johannes Yrttiaho Turusta, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kuin myös perinteisten medioiden toimittajia, joiden teksteistä paitaa läpi Venäjämyönteisyys sekä lukuisia vasta- ja valemedioiden ylläpitäjiä, joihin palaan tulevaisuudessa tarkastellessani maamme Venäjämielistä vastamediakenttää.

 

Tie Suomeen käy tšasounan kautta

Oma lukunsa Venäjän vaikuttamisväylänä on ortodoksinen kirkko, sen ohella Venäjä todennäköisesti hyödyntää myös muita uskontokuntia ja uskonnollisia ryhmiä narratiivinsa levittäjänä tahi yhteiskuntamme koheesion hajottajana. Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen arkkipiispakunta ja  Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä, Suomen ortodoksisen kirkon asemasta huolimatta Moskovan patriarkaatti on ulottanut lonkeronsa maahamme, huomattavan osan Suomessa asuvista venäläisistä tunnustaessa Moskovan patriarkaatin aseman. Luonnollisesti Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa asuviin venäläisiin ja kaksoiskansalaisiin uskonnon ja kulttuurin lisäksi myös erilaisten yhdistysten ja liikkeiden sekä maanmiespolitiikan kautta.

Myös Suomen ortodoksisen kirkon sisällä on havaittavissa jakolinjoja, joissa näkyy Moskovan vaikutus, sen yrittäessä vaikuttaa ortodoksipappien kautta seurakunnissa järjestettäviin kirkonmenoihin. Osassa ortodoksisia seurakuntia on jopa menty niin pitkälle, ettei ”poliittisiin asioihin” – kuten Ukrainan sotaan – oteta kantaa. Ortodoksisen kirkon Aamun koitto-verkkojulkaisussa julkaistiin keväällä 2024 artikkeli, jossa kuvailtiin Moskovan patriarkaatin pyrkimyksistä saada tukevampaa jalansijaa Suomeen. Tässä toimessa sen välikätenä toimi Moskovan patriarkaatin alaisen Kiovan metropoliitta Onufrin johtama ortodoksinen kirkko. (18) Ukrainassa on myös itsenäinen ortodoksinen kirkko, jonka johtajana on metropoliitta Epifani I.

Toisaalta, vaikka maamme ortodoksista kirkkoa on varoitettu Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä, sen piirissä on ollut vähintäänkin kohtuullista lapsenuskoa, josta esimerkkinä käy Ylen artikkeli Venäjältä Suomeen saapuneesta ortodoksipappi Alexander Zanemonetsista. (19)

Moskovan patriarkaatti näyttää myös varautuneen sitä koskeviin rajoituksiin perustamalla Suomeen varjokirkon. Tätä toimintaa tukee vuonna 2022 rekisteröity Ortodoksiset ystävät -yhdyskunta, jonka hallintaan Moskovan patriarkaatti on siirtänyt kaikessa hiljaisuudessa omaisuuttaan. (20) Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tässä kirjoituksessa ulottaa tarkastelua tämän syvällisemmin Venäjän kaksoiskansalaisiin tai Suomessa asuviin venäläisiin vaikuttamiseen tai painostamiseen saadakseen heidät toimimaan toivomallaan tavalla. Tällöinkin kuvioihin tulee usein mukaan yhdistystoiminta tai harrastetoiminta, kuten esim. Suomessa Venäjän hallinnolle lojaaleiden kasakkayhteisöiden kohdalla. (21)

Käytännössä kirjoitukseni on vasta pintaraapaisu teemaan. Venäjän näkyvyys urheilun ja kulttuurin saralla lisääntyy kansainvälisillä areenoilla kaiken aikaa, mikä väistämättä heijastelee Suomeenkin. Urheilu ja kulttuuri taasen kuuluvat Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton työkalupakkiin – ne ovat osa ”pehmeää voimaa”. Kielestä ja kulttuurista Venäjän aseina olen kirjoittanut aiemminkin, aivan kuten urheilusta osana Venäjän ”pehmeää voimaa”. Olemme myös nähneet viime aikoina entistä useamman ”idänkaupan asiantuntijan” heräilevän talviuniltaan – motiiveja heidän toimiin voimme vain arvailla. Niin houkuttelevaa, kuin näihin ulostuloihin olisi tarttua, jätän sen asian paremmin tuntevien käsiin. Sen sijaan syksyn koittaessa tulen uppoutumaan maamme Venäjämielisten vasta- ja vihamedioiden tarjontaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://kansanaani.org/maailman-edistykselliset-voimat-kokoontuivat-moskovan-antifasistisessa-foorumissa/

3. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-puolueohjelma/

4. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

5. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

9. https://yle.fi/a/74-20223172

10. https://kansanaani.org/kallio-vallilan-venaja-seura-taytti-80-vuotta-venajan-ystavat-juhlivat-vihan-ilmapiirista-piittaamatta/

11. https://naapuriseura.fi/uhka-ja-toivo-pilkahtivat-pikkujoulussa/

12. https://naapuriseura.fi/naapuriseura-ry-2/

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-itameren-rauhanyhdistys-vaatii-rajaa-auki-ja-pietaria-uhkaavia-ohjuksia-pois/#077e92a7

14. https://www.europarl.europa.eu/meps/en/267485/VOLKER_SCHNURRBUSCH/assistants

15. https://www.facebook.com/reel/635368555597986

16. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

17. https://threadreaderapp.com/thread/1793182205012775056.html

18. https://aamunkoitto.fi/ajassa/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan-nain-arkkipiispa-leo-kommentoi/

19. https://yle.fi/a/74-20189658

20. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012015249.html

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

Olen hyödyntänyt lähteinä myös Vapauden liiton, Olli Kotron ja Sakari Lindenin tilejä X:ssä sekä eräitä kirjoituksiani.  

Malaysia Airlinesin lento MH17 ja suomalaiset propagandistit

 

Itä-Ukrainassa käytyä sotaa kesällä 2014 seuranneille 17. heinäkuuta on varmuudella syöpynyt mieliin, iltapäivällä kello 16:20;--, Schipholin kansainväliseltä lentokentältä Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria lennolla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa. Koneen tuhosi Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneelta 9K37M Buk-M1 TELAR:ilta nro. 332 laukaistu ilmatorjuntaohjus Hraboven kylän yllä. Koneen pudottamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden sekä venäläisellä rahalla toimineiden propagandamedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita ynnä hyödyllisiä idiootteja, pahantahtoisia toimijoitakaan unohtamatta.

Tässä kertauksenomaisessa kirjoituksessa käyn läpi suomalaisten levittämää MH17-disinformaatiota. Eräissä tapauksissa huomioin myös suomalaispropagandistien yhteydet ulkomaalaisiin disinformaatioverkostoihin ja -operaattoreihin. Haluan kuitenkin aloittaa kirjoitukseni lyhyellä kertauksella tapahtumiin muistuttaaksemme meitä siitä, mitä silloin tapahtui – faktoja seuraa  suomalaispropagandistien ja hyödyllisten idioottien edesottamusten tarkastelu.

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 faktat

Malaysia Airlinesin lento MH17 Amsterdamista Kuala Lumpuriin tuhoutui iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, kello 16:20:-- paikallista aikaa, kun Pervomaiskyin kylän länsipuoliselta pellolta laukaistu 9М38M1-tyyppisen ilmatorjuntaohjuksen 70 kiloinen taistelukärki räjähti yhtiölle kuuluneen Boeing 777-200ER:n, takaa katsoen, ohjaamon vasemmalla puolella. Lennon MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus laukaistiin 9K37M Buk-M1 TELAR:ista, nro. 332. Muun muassa Bellingcatin toimesta saatiin viime vuosikymmenen kuluessa selvitettyä hyvin seikkaperäisesti kyseisen päivän tapahtumat kuten sekin, että Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen seurauksena koneen koko miehistö sekä kaikki matkustajat menehtyivät: kuolleiden lukumäärä nousee yhteensä 298 siviiliin.

Osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista oli siirretty kesäkuussa 2014 tukikohdastaan Kurskin kaupungin itäpuolelta etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, Millerovon pikkukaupungin ympäristöön Venäjällä. Heinäkuun 16.–17. päivän välisenä yönä kyseinen Buk-M1 TELAR siirrettiin Volvon vetämällä trailerilla Venäjältä Itä-Ukrainan sotatoimialueelle. Kyseinen alue oli tuolloin venäläisten operaattoreiden ja proxy-joukkojen sekä  paikallisten puolisotilaallisten joukkojen miehittämä. Kyseinen Buk-M1 TELAR toimitettiin takaisin Venäjälle varhain 18. heinäkuuta 2014. Faktoihin liittyen suosittelen lukemaan Bellingcatin julkaiseman ”MH17 The Open Source Evidence”.

 

Tilan täyttävä MH17-propaganda ja disinformaatio

Välittömästi lentokoneen pudottamisen jälkeen venäläismediat uutisoivat alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov-kuljetuskoneen. (1) Totuuden paljastuttua jo samana iltapäivänä ja iltana, alkoi Venäjän tarina muuttua disinformaation ja propagandan vallatessa tilan. Venäjällä tuotettua propagandaa levitettiin  tehokkaasti kansainvälisten verkostojen kautta maan rajojen ulkopuolelle kymmenille kielille. Propagandan tuottajien ja jakajien joukossa oli varhaisessa vaiheessa myös suomalaisia, osa suuremmalla volyymilla, osa taasen vaatimattomammalla panoksella. Venäjällä ja muissa maissa tuotetun disinformaation ja propagandan lisäksi suomalaiset julkaisivat erilaisilla alustoilla myös hyvin runsaasti itse kirjoittamaansa, omiin arviointeihinsa pohjautvaa materiaalia. Pudotusta seuranneina päivinä propagandassa toistui Kremlin ”keihäänkärki”.

Otteita suomalaisesta MH17-propagandasta.

Suomeksi MH17-propagandaa ryhdyttiin tuottamaan ja levittämään pudotuspäivänä 17. heinäkuuta 2014 Johan Bäckmanin julkaistessa kohudosentti-blogissaan virallisen oloisen tiedotteen Donetskin nukketasavallan nimissä, joka päättyi vuodatukseen, joka sisältää lukuisia paikkansapitämättömiksi todettuja väitteitä, jotka kuitenkin edelleen elävät propagandistien ja hyödyllisten idioottien tarinankerronnassa:

”Uudet tiedot ovat edelleen vahvistaneet epäilyä siitä, että Kiovan fasistijuntan tarkoituksena oli murhata Putin ampumalla hänen koneensa alas. Putinin kone ja malesialainen matkustajakone ovat varsinkin kauempaa katsottuna täysin identtiset ja myös lensivät lähellä toisiaan.” (2)

Suomessa MH17-denialismi (totuuden kieltäminen) sai ilmaa siipiensä alle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Bäckmanin ohella denialistien, käytännössä propagandistien, ensimmäisessä aallossa oli mukana myös Janus Putkonen ylläpitämällään Verkkomedia.org -verkkojulkaisullaan, joka oli tunnettu disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittänyt vastamedia. Juha Leinivaara kiinnitti tuolloin huomiota näiden kansalaisjournalistien, jota nimitystä hän käytti Putkosen kaltaisista toimijoista, toimintaan julkaisemassaan kirjoituksessa ”MH17 ja vastaamattomat kysymykset”, jossa hän myös kumosi eräitä tuolloin voimakkaasti levitettyjä valheita. (3) Onneksi Leinivaaran arvio siitä, ettemme ehkäpä koskaan saa selvitettyä sitä kuka ja/ tai mikä lennon MH17 tuhosi pitänyt paikkaansa. Pudotusta seuranneina vuosina totuus selvisi, aivan kuten tarkentui kuva siitä, mitä noin päivinä Itä-Ukrainassa ja Venäjällä tapahtui – kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Bellingcatille ja sitä avustaneille tahoille.

Näin jälkeen päin olen miettinyt sitä, että olisiko totuus MH17 pudottamisesta selvinnyt, jolleivat erilaisia avoimia lähteitä seurannet ja niitä analysoineet yksilöt ja ryhmät olisi nostaneet havaintojaan esille ja kohdistaneet viranomaisiin ja päättäjiin painetta totuuden selvittämiseksi. Ei julkisiin lähteisiin turvautuvilla tiedusteluelimillä oli varmasti ymmärrys siitä, mitä kyseisenä päivänä Itä-Ukrainassa tapahtui, mutta heillä ei välttämättä ollut tarvetta tapahtuneen varhaiseen julkituontiin. Samaan aikaa poliittinen tahtotila Venäjän saattamiseksi vastuuseen osallisuudestaan Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan oli olematonta, kuten muistamme. Emme kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö Venäjän osallistumisesta olisi ollut riittämiin todisteita jo heinäkuussa 2014 ja lisää niitä tuli elokuun puolella.

Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch kertoi ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” Saksan lähetystön sotilasattasean vierailusta avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla touko-kesäkuussa 2014 ja kuinka tämä oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja, jotka ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt. (4) Se, ettei länsimailla ollut tuolloin todellista tahtoa saattaa Venäjää vastuuseen osallisuudesta, oli yksi askel tiellä, joka johti Venäjän käymään tuhoamissotaan. Mutta palatkaamme propagandasotaan!

Erilaisten vastamedioiden ja blogikirjoitusten rinnalla Suomessakin nähtiin muitakin medioita hyödynnettävän huhujen, disinformaation ja misinformaation levittämiseen sekä tapahtumien kyseenalaistamiseen. Esimerkiksi 8 elokuuta 2014 Voima-lehden verkkosivulla julkaistaan Mikael Kallavuon hyökkäys Yhdysvaltojen hallinnon Venäjään kohdistamia syytöksiä vastaan. (5) Kirjoitus oli jo tuon hetken informaatio huomioiden pullollaan disinformaatiota – hyväntahtoisina voimme kuvitella osan olevan misinformaatiota mutta joukossa on kyseisen kesän tapahtumat huomioiden myös sellaisia syytöksiä, jotka jo kirjoitushetkenä käytössä olevilla tiedoilla varustettuina olivat tarkoituksellisen harhaanjohtavia. Purkaus selittyy osaltaan Kallavuon taustalla, hän on NATO:n laajentumisen tuomitseva kansalaisaktivisti, kustannustoimittaja ja kulttuurin sekatyömies. Taustansa huomioiden olisi luullut kritiikki esitettävän siten, että se kestää kriittistä tarkastelua. Onko sitten niin, että hänenkin kohdalla henkilökohtainen vakaumus, ideologia ja militarismin vastustaminen ovat sokaisseet vasemmalle kallellaan olleen miehen altistaen hänet Venäjän taholta tulleelle vaikuttamiselle?

Eräs Suomen MH17 propagandan levittäjiä yhdistävä tekijä pudotusta seuranneiden vuoden parin aikana oli vasemmalta kumpuava antiamerikkalaisuus yhdistettynä imperialistisen lännen vastustamiseen, mikä näkyi siten, että näkyvässä roolissa toimineista henkilöistä monella oli kytköksiä vasemmistopuolueisiin tai he olivat niiden jäseniä. Johan Bäckmania, Leena Hietasta, Petri Krohnia yhdisti jo ennen Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa tulipunainen aate. Toki nyttemmin tarkasteltuna Bäckmanin ja Hietasen toiminnasta ja kommentoinnista tulee mieleen fasismin punaruskea muoto – Rusismi ja sen kannattaminen.

Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä joukko laajeni ja heidän käynnistämä yhdistystoiminta houkutteli mukaansa useita tunnettuja poliitikkoja ja vaikuttajia, jotka tosin olivat jo luisumassa kohti marginaalia. Emme voi unohtaa sitä, että Mikko Elo ja moni muu tunnettu poliitikko ja vaikuttaja päätyi tuolloin julkaisemaan tai jakamaan Venäjä-myönteistä propagandaa ja disinformaatiota. Moni heistä kirjoitti säännöllisesti Tauno Mehtälän perustamalle (ja sittemmin toimintansa lopettaneelle) Vastavalkea-verkkojulkaisulle, niinpä Vastavalkea oli joidenkin vuosien ajan merkittävimpiä suomen kielisiä MH17 disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittäviä verkkojulkaisuja. (6) Tuolloin julkaistut kirjoitukset olivat pääsääntöisesti joko toimituksen tai muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskilan, käsialaa. Verkkosivuilta samainen denialismi ja suoranainen propaganda levisi lukuisille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa. Rysky Riiheläinen tarkasteli Vastavalkean huomattavan merkittävää roolia disinformaatiokentässä, laajassa kirjoituksessaan Vastavalkea on disinformaation lähde. (7)

Vuosien 2015 ja 2016 pakolaiskriisin seurauksia oli se, että erilaisia vastamedioita sekä suoranaisia vihamedioita ilmaantui Suomeenkin aiempaa enemmän. Tällaisista julkaisuista näkyvin oli Ilja Janitskinin perustama Mitä Vittua -verkkojulkaisu, myöhemmin MV-lehti ja vielä myöhemmin UMV-lehti. Moni näistä julkaisuista oli sisällöltään suomalaisen laitaoikeiston ja äärioikeiston suosiossa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Johan Bäckmania tai Janus Putkosta ryhtymästä yhteistyöhön julkaisuiden taustalla olevien henkilöiden kanssa. Putkonenkin julkaisi nimellään MV-lehdessä lukuisia disinformatiivisia MH17-kirjoituksia, vaikka hänen merkittävin julkaisualustansa olikin tuolloin venäläisellä rahalla ylläpidetty ja miehitetyssä Donetskissa Putkosen johdolla ”toimitettu” DONi News.

Putkosen asema läntisenä toimijana miehitetyssä Donetskissa merkitsi myös sitä, että hän oli säännöllisessä yhteydessä suureen joukkoon Venäjälle työskenteleviä propagandisteja, joukkoon kuului myös MH17-propagandaa levittäneitä läntisiä vasta- ja propagandamedioiden julkaisijoita, kuten hollantilainen Max van der Werff. Putkosen ja Van Der Werffin yhteistyö jatkui jollain tasolla senkin jälkeen, kun Putkonen siirtyi MV-lehden päätoimittelijaksi huhtikuussa 2019. Putkosen rooli miehitetyn Donetskin alueen medioissa ja hänen yhteistyönsä alueen turvallisuusapparaatin kanssa paljastui Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Putkosen toimintaa MH17 disinformaation ja propaganda levittäjänä olen tarkastellut laajemmin syyskuussa 2020 julkaisemassani kirjoituksessa ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”.

Kiinnostavana sivuhuomiona mainitsen Juha Korhosen lokakuussa 2016 Nykysuomi-nimisessä vastamediassa julkaisemansa MH17 pudottamista käsitelleen kirjoitelman, jossa ihmetellen kritisoitiin suomalaisia ”kansallismielisiä”, jotka sortuivat yhteistyöhön Bäckmanin ja Putkosen kanssa. (9) Muutamaa vuotta myöhemmin Korhonen itse toimi Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto-nimisen yhdistyksen puheenjohtajana. Rysky Riiheläinen kuvasi Toimittajaliiton toimintamekanismia ja ajatusta hyvin blogissaan ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”. (10) Toimittajaliitto oli vastamedioiden toimijoiden ylläpitämä liitto, jonka tarkoituksena oli synnyttää mielikuvaa vakavasti otettavasta toimittajien yhdistyksestä ja mielikuvaa hyödyntäen pyrkiä ujuttautumaan tilaisuuksiin, joihin tavallisesti vastamedioiden aggressiiviset toimijat harvemmin pääsivät – ainakaan toistuvasti.

MH17-salaliittoteorioiden ja propagandan levittämiselle suosittuja alustoja tuolloin olivat Uuden Suomen puheenvuoro-palstan ja blogialustojen ohella myös Suomi24 ja vastaavat keskustelupalstat. Tämän vuosikymmenen puolella keskustelu ja spekulointi Malaysia Airlinesin lennon MH17 ympärillä on hiipunut monen salaliittoteorioihin ja valeuutisiin viehättyneen siirtyneen muiden teemojen pariin. Usein nämä teemat kuitenkin olivat sellaisia, jotka ovat yhteiskuntaa ja yhteisöä hajottavia ja usein myös sellaisia, jotka nostetaan esiin venäläisten propagandamedioiden tai valtionmedioiden toimesta, tai vaihtoehtoisesti yhdysvaltalaisten vasta- ja vihamedioiden toimesta. Moni tällaisista medioista on hyvin lähellä Donald Trumpia tukevaa MAGA-liikettä. Venäjää ja MAGA-liikettä yhdistää myös tarve hajottaa läntisten demokratioiden rakenteita – ne näkevät liberaalidemokratiat uhkana omille tavoitteilleen. On kuitenkin joitakin disinformaatiokentän aktiiveja, jotka ovat jatkaneet MH17-disinformaation tuottamista ja levittämistä tälläkin vuosikymmenellä, kuten Hämeemmiäs-blogia kirjoittava Risto Koivula, joka julkaisi pitkän vuodatuksen marraskuussa 2023. (11) Tyyliltään kirjoitus on sekava ja raskaslukuinen kokoelma ”uutislainauksia” ja kääntämättömiä tekstinpätkiä, vastauksia, olettamuksia ja niin edelleen.

Tähän mennessä merkittävä osa kirjoituksessa mainituista henkilöistä on joko selkeitä Venäjän asiamiehiä tai kuuluivat monellakin tapaa marginaaliin. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, kuten perussuomalaisten Tom Packalén (kansanedustajana 20. huhtikuuta 2011–4. huhtikuuta 2023). Packalén epäili Venäjän osallistumista Itä-Ukrainan sotaan, eikä hän myöskään uskonut Venäjän olleen syyllinen Salisburyn hermomyrkkyiskuun, jossa kohteena oli entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri ja kaksoisagentti Sergei Skripal. (12) En tiedä mikä on hänen kanta tänään Venäjän osallisuuteen em. toimiin.

Jotta emme vaeltaisi täysin menneisyydessä, poimitaan joukkoon tuoreempi Venäjän narratiivia toistava vastamedia, Naapuriseuran sanomat, jonka taustalla on vuonna 2023 perustettu Venäjä-mielinen yhdistys Naapuriseura ry. (13) Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluvat toimittaja Mauno Saari sekä Vastavalkean yhteydessä jo mainittu sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko (14) ja yhdistyksen verkkojulkaisun päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”. Yhdistyksen verkkojulkaisussa on viitattu joitakin kertoja Malaysia Airlinesin lentoon MH17, joista ehdottomasti kiinnostavimpiin kuuluu havainto Leena Hietasen kirjoittamassa artikkelissa Valloittamaton Donbass:

”Pietarista löytyy Itä-Ukrainan taisteluille pyhitetty museo, jossa on paljon Nato-maiden sotasaalista. - - -

Hän [toim. huom. German Vladimirov] perusti Pietariin Fontankalle Donbass-museon, johon hän alkoi kerätä materiaalia Itä-Ukrainasta. Museo avautui vuonna 2015. Ensimmäisten eksponaattien joukossa on Itä-Ukrainan kapinan johtajan Igor Strelkovin henkilökortti. Museosta löytyy myös vuonna 2014 alas ammutun malesialaisen lentokoneen MH17-koneen osia.

’Meillä on yhteensä 1500 esinettä, joista valtaosa on arkistossa’, Vlamirov kertoo.” (15)

Mikäli artikkelissa esitetty väite pitää paikkansa eli museosta löytyy myös alas ammutun Malaysia Airlinesin lennon MH17:n (Boeing 777-200ER) osia, niin tämä herättää kysymyksiä alkaen osien dokumentoinnista ja päätyen pohdintaan olisivatko ne olleet tutkinnan kannalta merkityksellisiä. Unohtamatta sitäkään mahdollisuutta, että osien sijaan kyse onkin uhrien omaisuudesta. Luonnollisesti vaihtoehtona tulee mieleen Patrick Lancaster-tyyppinen todisteiden väärentäminen, jollaisesta toiminnasta huomioita joulukuussa 2017 julkaisemassani kirjoituksessa: ”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja”. (16)

Suomalaisia propagandaturisteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuvakaappaus Kansanääni.

Omanlaisensa episodi MH17 propagandan ja disinformaation levittämisessä oli suomalaisten propagandaturistien vierailu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Save Donbass Peoplen Suomen osaston järjestämällä matkalla. Yksi propagandamatkan vierailutapahtumista oli osallistuminen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen muistopäiväseremoniaan miehitetyillä alueilla. (17)

Suomalaiset olivat yksi haara MH17 propagandistien laajassa monikansallisessa verkostossa. Kokonaiskuvion merkittävimpiä toimijoita oli  Pietarin trollitehdas-nimellä tunnetuksi tullut Internet Research Agency eli IRA. Suomessa tämä vuonna 2013 Jevgeni Prigožinin toimesta perustettu yhtiö tuli tunnetuksi Yleisradion entisen toimittajan Jessikka Aron tutkimusten ja erinomaisen kirjan myötä. (18)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet Twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyivät Pietarin trollitehtaaseen. (19) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläisessä Facebookin vastineessa VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta mahdollisti myös muiden Venäjän narratiivia toistaneiden viestien näkyvyyden huomattavan kasvun.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää kuvaan venäläisen uutistoimisto TASS:in illalla 17. heinäkuuta 2014 julkaisemasta silminnäkijähavaintoon perustuvasta uutisesta, jonka mukaan ”puolisotilaalliset” joukot pudottivat ukrainalaisen Antonov An-26 kuljetuskoneen. (20) Uutinen löytyy edelleen TASS:in verkkosivulta – pudotettu kone ei suinkaan ollut An-26 kuljetuskone vaan Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER eli lennon MH17 kone.

Uutinen on edelleen tässä muodossa TASS:in verkkosivulla.

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164

2. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-edustuston.html

3. https://www.skepsis.fi/lehti/2014/Skeptikko-2014-3_MH17_ja_vastaamattomat_kysymykset.pdf

4. https://areena.yle.fi/1-63493765 (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin). 

5. https://voima.fi/blogit/henkilokohtaista/2014/yhdysvallat-esittaa-syytoksia-ilman-todisteita/  (Huom. kyseinen kirjoitus ei ole enää luettavissa, se on poistunut Voiman verkkolehdestä heinäkuun 2024 jälkeen).

6. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 (Haku toteutettu viimeksi 1. helmikuuta 2021, Vastavalkean verkkosivu ei enää toimi blogin kirjoitushetkenä [v. 2026]). 

7. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/06/vastavalkea-on-disinformaation-lahde.html

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

9. https://nykysuomi.com/lento-onnettomuustutkijoiden-avunpyynnosta-suomelle-uskomaton-sirkus-ja-lisaa-sirkusta-tiedossa/

10. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html

11. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2023/11/komensiko-ukrainalainen-kenraali-viktor-muzenko-ampumaan-alas-mh17-matkutajakoneen-donilla-2007

12. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tompackalen/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista/

13. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c

14. https://kansanaani.org/naapuriseura-valitsi-uuden-johdon/

15. https://naapuriseura.fi/valloittamaton-donbass/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kansantasavaltalaispropagandan.html

17. https://kansanaani.org/wp-content/uploads/2023/11/kansanaani-5-1-20_compressed.pdf s. 10–11.

18. https://yle.fi/a/3-7804386 Jessikka Aro on käsitellyt Pietarin trollitehdasta myös teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

19. https://www.malwarebytes.com/blog/news/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach

20. https://tass.com/world/741164

#MH17 

Team Sparrow – varpuset

 

Me suomalaiset tapaamme laulaa jouluisin Zacharias Topeliuksen runoon pohjautuen varpusesta jouluaamuna. Puolentoista tuhatta kilometriä etelämpänä meistä – Ukrainassa, hiukan toisenlaiset ruskeanharmaat ”varpuset” käyvät puolustustaistelua erilaisilla torjuntalennokeilla vihollisen ”lennokkiparvia” vastaan. Tämä kirjoitus kertoo näistä ”varpusista” eli Team Sparrow’ista (huom. sparrow on suomeksi varpunen).

Kirjoitus on laadittu yhteistyössä joukko-osastoon kuuluvan sotilaan, D:n kanssa. Tästä huolimatta kannan vastuun mahdollisista virheellisistä ilmaisuista tai muista epäloogisuuksista. Toisaalta teksti on myös laadittu siten, ettei siinä kerrota mitään sellaista, mikä todellisuudessa helpottaisi vihollista – venäläisiä – tuhoamistyössään. Tekstin kuvitus on saatu joukko-osastolta, kuvissa ei paljasteta mitään salaiseksi luokiteltua tai sellaisia henkilöitä kasvoilta, jotka eivät turvallisuutensa vuosi voi esiintyä omilla kasvoillaan (ja siksi yhdessä kuvassa henkilön kasvot on pyynnöstä sumennettu).

Osa Team Sparrow’ista ”siellä jossain”.

Team Sparrow kuuluu uusiin lennokki- eli droonijoukkoihin. Joukko-osasto on niin sanottu vastatoimiryhmä, joka yksinkertaistettuna operoi kahdenlaista vihollista vastaan:

-joukkue operoi vihollisen FPV-lennokkipilotteja eli pilotteja vastaan. Heidän kohteena ei ole vihollisen tekniikka, vaan he ”koputtelevat” valokuitulennokeilla vihollisen pilotteja.

-joukkue toimii pataljoonan omana ilmatorjuntana, jolloin he torjuvat torjuntalennokeilla eli interceptoreilla – jota nimitystä käytän torjuntalennokeista tässä kirjoituksessa jatkossa – vihollisen Geran-2 eli Shahed-tyyppisiä OWA-lennokkeja, tiedustelulennokkeja sekä vihollisen FPV-lennokkeja.

Joukko-osaston kokonaisvahvuuteen kuuluu myös ulkomaalaisia – heitä on kymmenkunta, joista suurin osa on suomalaisia. Tavanomaisesti Team Sparrow ja vastaavat ryhmät operoivat selustassa, eivät 0-linjalla eli rintamalinjalla. D. kuvasi sijainnin olevan suhteellisen turvallisen verrattuna muihin FPV-operoijiin mutta ei heidänkään työ vaaratonta ole: vihollisen geranit, liitopommit ja pitkän kantaman valokuitudroonit muodostavat jatkuvan uhan.

 

Tyypillinen tehtävä

Seuraavaksi lyhyt kuvaus ”tavallisesta tehtävästä”. Valmistautuminen tehtävään alkaa jo edellisenä iltana, jolloin tarkastetaan ja suunnitellaan reitit kohteeseen, kohde määräytyy saatujen koordinaattien mukaan. Tehtävässä hyödynnetään ukrainalaisia GPS-karttoja. Reittien tarkastuksessa ja suunnittelussa käydään läpi siirtymään käytettävien reittien kunto, vertaamalla vanhempia ja uudempia satelliittikuvia tai ilmakuvia keskenään. Pyritään löytämään reitille tulleet muutokset, jollainen voi olla esim. räjähtänyt ajoneuvo. Suunnittelun kuluessa selvitetään myös se, onko reiteillä havaittu viime aikoina miinoja. Miinat ovat selustassakin jatkuvana uhkana, vihollinen pudottaa selustaan esim. magneettitunnistimella varustettuja miinoja. Mikäli aiottu reitti vaikuttaa turvattomalta (epäilyttävältä), suunnitellaan toinen reitti.

Tehtävään valmistautuessa käydään läpi kaikki varusteet vastuualueiden mukaan (kullakin sotilaalla on oma vastuualueensa). Tehtävään lähtiessä mukana on oltava maa-antenni(t), riittävästi johtoja, varavirtalähteitä ja näyttöjä sekä tehtävänkuvan mukaan joko interceptoreita tai muita FPV-lennokkeja. Tavarat pakataan kahteen ajoneuvoon: pakettiautoon ja maastoautoon. Pakettiauton toimiessa varsinaisena ”työpisteenä”, jossa pilotit työskentelevät.

Siirtyminen kohteeseen ajoitetaan joko aamuun tai iltaan. Pyritään hyödyntämään aamunsarastusta tai illalla päivän hämärtymistä yöksi – syyt liittyvät operaatioturvallisuuteen, jota en tässä tämän enempää avaa.

Saavuttaessa kohteeseen maastoutetaan ajoneuvo(t) – ajoneuvojen kätkeminen on tärkeintä, mutta ajoneuvon ohella kaikki muukin pitää kätkeä: maa-antennit, johdot ja kaapelit jne. Paljastavat roskat pitää myös siivota alueelta, vihollisen tiedustelulennokeissa on hyvät kamerat, joten mitään paljastavaa ei saa jäädä ympäristöön. Voisin todeta, että hengissä pysyminen riippuu paljon siitä, miten em. tehtävät tehdään: huolimattomuus kostautuu. Usein toinen ajoneuvo siirtyy tässä vaiheessa toisaalle.

Työpisteeseen eli pakettiautoon jää kaksi pilottia sekä kolmas sotilas, joka hoitaa kaiken viestinnän omien kanssa salattuja kanavia käyttäen. Tämän kolmannen henkilön tehtävänkuvaan kuuluu ladata lennokki (esim. interceptori, jos toimitaan pataljoonan omana ilmatorjuntana), asentaa turvasokka ja laittaa interceptori laukaisuvalmiiksi. Team Sparrow’illa on käytössä SkyFall’in P1-Sun-interceptoreita – palaan P1-Sun-interceptoriin tuonnempana uudestaan.

Pilotit lentävät ja kolmas hoitaa viestinnän. Hän vastaa yhteydenpidosta alueella oleviin omiin (sijainnit on varmistettava), hän on myös ”linkki” operointipisteen eli pakettiauton ja komentokeskuksen välillä. Ryhmän toimiessa pataljoonan omana ilmatorjuntana, interceptori laukaistaan vasta, kun kohteesta on saatu havainto (tutkakosketus sekä näköhavainto). Kun kohteesta on saatu havainnot ja komentokeskuksesta on saatu lupa, interceptorit nousevat ilmaan. Tehtävä pyritään suorittamaan kahdella interceptorilla, toinen pilotti tuhoaa ja toinen pilotti kuvaa tehtävän suorittamisen. Jos olette ihmetelleet ukrainalaisten julkaisemaa runsasta kuva-aineistoa, edellä kuvattu toimintatapa selittää tämän ainakin osittain.

P1-Sun-interceptorin lentoaika räjähteillä (400 grammaa C-4-muoviräjähdettä) on 15–18 minuuttia. Pilotti lennättää P1-Sunin kohteen (esim. Molnija-1) vierelle ja räjäyttää interceptorin. Paineaalto tuhoaa kohteen, interceptorista ei juurikaan tule sirpaleita. Interceptorit ovat kombinaatio tehokkuutta ja lentoaikaa. P1-Sunin kaltaisten interceptoreiden etu on se, että jos kohdetta ei saavuteta tai siihen ei osuta, niin pilotti voi lentää sen takaisin uudelleen käyttöä varten.

Pilotti ja interceptori.

Tavallisesti tehtävä kestää tunneista päiviin. Tehtävän kesto riippuu interceptoreiden määrästä, yleensä niitä pakataan mukaan kymmenen kappaletta. Paluu operaatiosta tapahtuu, aivan kuten menomatka, joko aamuhämärässä tai illalla päivän vaihtuessa yöksi.

* * *

Silmissämme julkaistut tallenteet erilaisten FPV-droonien tuhoamista kohteista saattavat muistuttaa tietokoneiden räiskintäpelejä, mikä saattaa myös etäännyttää meidät siitä, että siinä missä kohteet voivat olla eläviä olentoja, nämä operaattorit – pilotit – ovat tavallisia miehiä ja naisia, joille jokainen operaatio voi olla se viimeinen. Siinä missä nämä pilotit ja heidän tukena olevat sotilaat osallistuvat Ukrainan puolustamiseen, koettavat ’katsapit’ metsästää heitä. Pienikin huolimattomuus reitin suunnittelussa, ajoneuvon maastouttamisessa, maa-antennin ja muiden tavaroiden suojaamisessa, tai unohtunut roska – juomapullo – voi kostautua ja paljastaa heidät viholliselle.

Kiitokseni D:lle ja Team Sparrow’n väelle! He ansaitsevat kaiken mahdollisen tukemme siinä missä muutkin joukko-osastot, jotka Ukrainassa osallistuvat taisteluun hyökkääjää vastaan. Tarve Ukrainassa on jatkuva: ajoneuvoja ja elektroniikkaa menetetään; lääkintätarvikkeista ja ensihoitotarvikkeista on jatkuvaa puutetta, aivan kuten suojavarusteistakin (esim. plate carrier-liivit, kypärät jne.)

 

Marko Enqvist

Mikäli haluatte tukea Team Sparrow’ta, yhteydenotot: teamsparrow141@gmail.com

PayPal: https://www.paypal.com/paypalme/SparrowTeam

Kuvat: © Team Sparrow 2026.

Team Sparrow.

#TeamSparrow