Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla

 

Kirjoituksen idea juontaa Verkkouutisissa 14. huhtikuuta 2025 julkaistuun uutiseen ”’Puhelimet takavarikoitiin’ – Tällaista on elää Kremlin miehityksen alla” (1) mutta koska kirjoituksen julkaisulla ei suuren suuri kiire ollut, niin aikaa idean synnyn ja kirjoitusprosessin alun välillä ehtikin vierähtää päivien sijaan viikkoja. Viime viikkoina sotatoimien rinnalla on käyty tulitauko- ja rauhanneuvottelukeskusteluja, toistaiseksi keskustelut eivät ole edenneet konkretian tasolle odotusten kohdistuessa huomiseen, jolloin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kertonut olevansa valmis tapaamaan Vladimir Putinin Turkin Istanbulissa. Putin sen sijaan ei ole vielä ilmoittanut, aikooko hän matkustaa Istanbuliin vai ei. (2)

Tulitauko tai pysyvämpi rauha ei kuitenkaan muuta kokonaistilannetta juurikaan Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Ne eivät estä Venäjää jatkamasta miehittämiensä alueiden venäläistämistä ja ukrainalaisiin kohdistamaa vainoa. Aloitan kirjoitukseni lainauksella Verkkouutisten julkaisemasta uutisesta:

”Jos Venäjä osana mahdollista rauhansopimusta saa pitää osan miehittämistään Ukrainan alueista, odottaa näiden asukkaita ”brutaali, sortava” tulevaisuus. Näin ennustaa Kremlin miehityksen arkea kuvaileva BBC.

– Venäläiset yrittävät kieltää täällä kaiken ukrainalaisen: kielen ja myös perinteet. Jopa ukrainalaiset pyhät on kielletty, miehitetyillä alueilla asuva Maria kertoo. - - -

Miehitettyjen alueiden ilmapiiriä kuvaillaan vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. BBC:n toimittajaa epäiltiin Mariupolissa venäläiseksi, ja haastateltavien löytäminen osoittautui vaikeaksi. Miehitetyille alueille luodaan Venäjän valvontayhteiskuntaa,  Maria sanoo.” (3)

Mielestäni kuvailtu ”brutaali, sortava” tulevaisuus on se todennäköisin vaihtoehto tulevaisuudesta, jollainen Venäjän miehittämillä alueilla tulee vallitsemaan. Meidän ei tarvitse muuta kuin katsoa, millaiseksi elämä on kehittynyt niillä Ukrainan alueilla, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014.

Venäjä on kyennyt rakentamaan niillekin alueille epädemokraattisen, sortokoneistoon perustuvan miehityshallinnon, jota paikalliset kollaboraattorit tukevat. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sorto kohdistuu edelleen Krimin tataareiden ohella miehityksen vastustajiin sekä lukuisiin kansanryhmiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten jehovan todistajiin, joiden Venäjä katsoi muodostavan uhan itselleen. Nähdäkseni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne oli Krimin niemimaatakin kehnompi, siitä huolimatta, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission uskottiin tuovan jotain suojaa miehitys- ja sortovallan alla asuville ihmisille. Näin ei kuitenkaan käynyt, moni Venäjän miehittämillä Donbasin alueilla asuva kokikin maailman hylänneen heidät. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa päättyi lopullisesti Venäjän suuhyökkäystä seuranneina päivinä ja viikkoina. Sen toimintaa oli rajoitettu miehityshallinnon toimesta runsaasti jo edellisen vuoden puolella.

Miksi kuvailu ”brutaali, sortava” tulevaisuus on todennäköisin? Olen seurannut Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa sen ensihetkistä lähtien, jos tarkkoja olemme, Venäjän Krimin niemimaa miehitykseen tähdänneen operaation valmisteluvaiheesta lähtien (helmikuu 2014). Tämän reilun vuosikymmenen kuluessa olen koonnut havaintoja ensin miehitetyn Itä-Ukrainan alueelta ja Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen (24. helmikuuta 2022) muiltakin Ukrainalta miehitetyiltä alueilta kymmenien sivujen verran. Näiden havaintojen lisäksi olen kirjoittanut tarkempia raportteja vuosien 2014–2022 välillä useista miehityshallinnon, tai niiden edustajien, Itä-Ukrainassa tekemistä ihmisoikeusloukkauksista sekä sotarikoksista. Näiden raporttien ja havaintojen joukossa on myös silminnäkijähavaintoja militanttien (Venäjän proxyjoukkojen) Donetskissa suorittamista Donetskiin kohdistuneista kranaatinheitiniskuista sodan ensimmäisiltä vuosilta.

Venäjä militarisoi esikouluikäisiä lapsia miehitetyssä Luhanskissa. (4)

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota entistä enemmän Venäjän toimeenpanemaan lasten militarisointiin ja pakkovenäläistämiseen Ukrainalta miehittämillään alueilla. (5) Tällaisten toimenpiteiden historia ulottuu olennaisesti Venäjän suurhyökkäyksen alkua varhaisemmalle ajalle. Viittasin 30. toukokuuta 2015 kirjoittamassani muistiinpanossa edellisenä kesänä (v. 2014) miehitysvallan alle päätyneessä Donetskissa tehtyyn havaintoon:

”Viime kesänä Donetskissa ’kansantasavallan’ johto antoi määräyksen, jonka mukaan yli 15 vuotiaiden poikien/miesten on osallistuttava kaupungin linnoitustöihin ja puolustuslaitteiden rakentamiseen, kun alkoi näyttää siltä, että ATO:n operaatio uhkaa konkreettisesti Donetskia ja hyökkäys kaupunkiin on odotettavissa oleva. [Lähteideni mukaan] tuolloin paikallisissa medioissa kirjoitettiin poikien rekrytoimisesta ns. DNR:n riveihin taistelijoiksi.”

Kesällä 2014 tehtyyn havaintoon en saanut konkreettista vahvistusta, kirjoitushetkestä (30. toukokuuta 2015) joitain päiviä eteenpäin VICE News julkaisi videon ”The All-Girl Soldier Club: Child Warriors of Donetsk”. (6) Saman vuoden puolella sain luotettavilta lähteiltä Donetskista kuvauksia päiväkodeissa lapsille järjestettävistä ”patrioottisen kasvatuksen” tunneista. Pidetyt ”oppitunnit” olivat sekoitus venäläistä imperialismia ja neuvostoajoilta periytyviä osasia. Omien lähteideni ja mediatalojen sekä ihmisoikeusaktivistien havaintojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lasten ja nuorten militarisointi sekä ”ohjaus” venäläisen imperialismin kannattajaksi alkoi varmuudella vuoden 2015 puolella.

Vice News: The All-Girl Soldier Club: Child Warriors of Donetsk.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden näkymien kannalta pakkovenäläistäminen sekä militarisointi eri muodoissaan on tuhoisaa. Aiheen tärkeydestä huolimatta haluan tässä kirjoituksessani omien muistiinpanojeni ja havaintojeni kautta tuoda esille Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden muita ongelma ja kipukohtia, joihin läntinen media kiinnitti aivan liian vähän huomiota tuolloin. Sanoisin, että osaltaan tämä johtui siitä, että Itä-Ukrainan sodan parin ensimmäisen vuoden kuluessa Venäjän narratiivi ja suoranainen propaganda sai yllättävän paljon näkyvyyttä läntisissä medioissa – faktankorjaus seurasi kuukausia myöhässä. Asetelmaa ei lainkaan helpottanut se, että osa lännessä (myös Suomessa) toimivista rauhanjärjestöistä toisti Venäjän propagandaa kritiikittä. Pääasiassa vasemmistopuolueisiin verkostoituneina organisaatioina nämä saivat monessa maassa äänensä kuuluviin.

Mielivaltaisuus ja brutaalius seurasivat Venäjän operaattoreiden jalanjäljissä. Itä-Ukrainan sotatoimialueella ja lopulta miehitetyillä alueilla asuneille ystävilleni ja tutuilleni tämä mielivaltaisuus ja brutaalius kävi tutuksi ensihetkistä lähtien. Heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2014 Donetskissa asunut Л. kuvaili minulle seuraavan tapahtuman:

”…militantit ampuivat vanhemman miehen aivan kotitaloni tuntumaan. Kuulin ikkunoista ja avoimesta parvekkeen ovesta ammuntaa, kurkistin varoen ikkunasta ja kuulin kuinka naapuri huusi ja parkui osoittaen tielle. Ne ampuivat miehen! Naapuri osoitti tien suuntaan, aseistautuneita maastopukuisia miehiä – roskasakkia.”

Tapahtunut kuvaa elämän arvaamattomuutta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: se oli sitä vuonna 2014 mutta se on sitä edelleen. Tänään ihmisiä ei välttämättä ammuta tarkastuspisteellä, kuten keväällä ja kesällä 2014 tapahtui, sen sijaan epäonninen saattaa kadota johonkin alueen pidätyskeskuksista tai salaisista vankiloista. Poimitaan vielä toinen havainto kuvaamaan Venäjän operaattoreiden mielivaltaisuutta kesältä 2014:

”Oli myös varottava kaiken aikaa, Ukrainan lippua ei voinut pitää esillä, eikä Ukrainan symbolejakaan – kesällä niiden julkinen esittäminen tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota. Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään, vaikka ihminen olisi tapettu Ukrainan lipun takia.”

Tilanne ei suinkaan helpottanut vuosien kuluessa, poiminta kesällä 2016 Donetskissa tehdyistä havainnoista:

”…osa venäläisvapaaehtoisista sotii alueella ruoka ja vodka-palkalla hankkien lisätienestejä tavalla tai toisella, niin asetelma ei lisää turvallisuutta. Pelko on läsnä kaiken aikaa…”.

Aseet yhdistettynä viinaan ja kurittomuuteen sekä järjestysvallan ja oikeuslaitoksen puutteeseen ei ole turvallisuutta lisäävä yhdistelmä. Mitä kauemmas hallintokortteleista ja korruptoituneen eliitin elinpiiristä siirryttiin, sitä haavoittuvammassa asemassa asukkaat olivat tuolloin ja ovat edelleen. Turvallisuutta ei myöskään lisännyt se, että Venäjän johtamat joukot sijoittivat raskasta aseistusta miehitettyjen alueiden kaupunkikeskuksiin, Donetskissa tykistöä sijoitettiin säännöllisesti asutetulle alueelle kesästä 2014 alkaen. Kalmiuskessa (ent. Komsomolske) tämä johti asukkaiden protestien kesällä 2016, jolloin militantit käyttivät aseita rauhanomaisia protestoijia vastaan.

Läsnäolleen väkivallanpelon rinnalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaisuuden suoja on ollut olematon kesästä 2014 lähtien. Jo ensimmäisenä sotakesänä Venäjän tuella operoinut paikallishallinto ryhtyi takavarikoimaan omaisuutta ns. kansantasavallan haltuun, josta lähtien omaisuuden menettämisen uhka oli läsnä ihmisten elämässä – etenkin heidän, jotka olivat muuttaneet pois miehitetyiltä alueilta. Marraskuussa 2015 kirjoitin muutaman kappaleen havainnon lähteeltäni miehitetystä Donetskista, ohessa olennainen kohta havainnosta:

”Muutamia viikkoja sitten minulle välitettiin tietoa Donetskista, sen mukaan kaupungin alueella on kierrellyt lukemattomia ihmisiä – ilmiantajiksi heitä voinee kutsua – jotka ovat tiedustelleet talonmiehiltä, porttivahdeilta sekä kerrostalojen asukkailta tyhjistä asunnoista ja missä asuntojen omistajat tällä hetkellä ovat. Tällaista viestiä olen kuullut useammalta taholta ja näin on toimittu ainakin Donetskin keskustan sekä läntisten että lounaisten kaupunginosien alueella.”

Venäjän toteuttama muuttoliike Venäjältä miehitettyyn Donetskiin alkoi jo viime vuosikymmenen puolella, alkuvaiheessa yksittäisinä ihmisinä tai perheinä. Eräissä tapauksissa Venäjä siirsi alueelle köyhiä ja syrjäytyneitä omalta maaperältään. Näitä ihmisiä majoitettiin tyhjiksi jääneisiin opiskelija-asuntoloihin. Venäjän suurhyökkäyksen jälkeisenä aikana muuttoliike on voimistunut entisestään, viime vuoden puolella saimme usein viestejä miehitetystä Donetskista, joissa kuvailtiin venäläisten määrän lisääntyvän kaiken aikaa. Heitä tuli kaikkialta Venäjältä, ei vain rajaseudulta. Samaan aikaan huoneistojen ja kiinteistöjen haltuunotot ovat lisääntyneet. Käytännössä kyse on rosvouksesta, jossa asuntojen tai kiinteistöjen alkuperäiset omistajat menettävät omaisuutensa saamatta mitään korvausta. Näin kävi myös ystävillemme, joiden tyhjillään olleen huoneiston miehittäjä otti haltuunsa – nyt huoneistossa asuu venäläisiä.

Huoneistojen ja kiinteistöjen lisäksi Venäjä rosvosi jo viime vuosikymmenen puolella Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta Venäjälle kokonaisia tehtaita koneineen ja laitteineen, ryöväämisen alkaessa sodan ensimmäisenä kesänä (v. 2014). (6) Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet ryövättiin Venäjälle. Miehitetyn Donetskin alueella teollisuus- ja kaivostoiminta hiipui jo vuosien ajan (viime vuosikymmenen puolelta lähtien), josta seurasi työttömyyttä ja lisääntyvää kurjuutta. Näitä työttömiä ja usein hyvin köyhiä miehiä ja naisia Venäjä yhdessä nukkehallinnon kanssa värväsi ns. aluepuolustusprikaateihin viime vuosikymmenen puolelta lähtien. Tämän vuosikymmenen puolella mukaan tuli entistä enemmän pakkovärväys tai rangaistusotot, joilla aluepuolustusprikaatit miehitettiin.

Laiminlyönnit miehittäjän taholta, lisääntynyt työttömyys ja kurjuus sekä korruptiot heikensivät Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden olosuhteita entisestään. Venäjän todennäköinen tarkoitus oli pitää alue kurjassa kunnossa, josta se propagandassaan syytti Ukrainaa ja näin se sai itselleen perusteen pitää yllä kulissia nukketasavalloista ja niiden kautta pitää yllä miehitystään. Alueen kurjistuminen alkoi sodan ja miehityksen ensimmäisenä vuonna, ilman Ukrainan ja kansainvälisten järjestöjen toimittamaa huoltotukea ja hätäapua miehitettyjen alueiden tilanne olisi ollut vieläkin huonompi. Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen alueiden selviäminen on täysin riippuvainen Venäjästä. Marraskuussa 2015 kirjoitin seuraavat havainnot miehitetystä Donetskista:

”Siviileiden tilanne kaupungissa alkaa olla huolestuttavan heikko, Leninskin alueella lämmitys on ollut poikki jo pidemmän aikaa – sen myötä asunnot ovat muuttuneet kylmänkosteiksi ja koleiksi. Ongelmia on myös ollut kaasun- ja veden tulossa. Siviileille maksetaan palkkaa hyvin satunnaisesti, eräs kontaktihenkilö on saanut palkkaa viimeksi alkukesästä – ns. Donetskin kansantasavalta maksaa vähäiset palkat avainhenkilöille tai taistelijoille, samalla komentajien kiristysote kaupungin hiipuvasta bisneksestä lisääntyy ja se kontrolloi jo suurta osaa merkittävämmästä liiketoiminnasta.”

”Sairaaloissa on potilaita, mutta ei ole pätevää hoitohenkilökuntaa tai lääkkeitä, niinpä monet eivät enää vaivaudu sairaaloihin kuin äärimmäisessä hädässä. Edellinen talvi oli jo monelle köyhälle ja huono-osaiselle, kuten eläkeläisille ja sairaille vaikea, tulevasta talvesta ennustetaan vieläkin tuskallisempaa. Minulle arveltiin vanhuksia ja sairaita kuolevan entistä enemmän mitättömiinkin tauteihin mutta myös nälkään.”

Nälkäkuolemista en ole koskaan saanut vahvistusta, sen sijaan hoitohenkilökunnan vähyys (ja paikoin epäpätevyys) yhdistettynä akuuttiin lääkepulaan on varmuudella aiheuttanut kuolemia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vuodesta 2014 eteenpäin. Koronavuosina alueella oli jatkuva pula kaikesta sairaalamateriaalista, tilannetta ei lainkaan helpottanut se, että alkuvaiheessa miehitetyn Donbasin alueella kiellettiin pandemian olemassa olo. Kirjoitin maaliskuussa 2020 sekä lokakuussa 2020 alueella tehtyjen havaintojen sekä muun aineiston pohjalta aihetta käsittelevät blogit. (7) Todellisten kuolinsyiden ja jopa niiden kokonaislukumäärän selvittämistä vaikeuttaa se, että yksistään Donetskin ympäristössä on lukuisia kevään 2014 jälkeen perustettuja hautausmaita, joihin on haudattu jopa tuhansia ihmisiä nimettömiin hautoihin. Osa vainajista on varmuudella sotatoimissa menehtyneitä, mutta joukossa voi olla kevään 2014 jälkeen menehtyneitä, joilla ei ollut alueella omaisia huolehtimassa kunniallisesta hautauksesta.

Siinä vaiheessa, kun Itä-Ukrainan miehityshallinnot tunnustivat koronavirusepidemian olemassa olon ja sulkivat rintamalinjan (eli demarkaatiolinjan) ylittämisen mahdollistavat tarkastusasemat, alueen asukkaiden asema heikkeni entisestään, koska vierailut vapaan Ukrainan puolella kävivät lähes mahdottomiksi. Demarkaatiolinjan sulun ja Venäjän suurhyökkäyksen alun (käytännössä vuoden 2021 lopun) välillä vain yksittäiset tarkastuspisteet olivat satunnaisesti avoinna siviileille, lisäksi Ukrainan ja länsimaiden lähettämät avustuskuljetukset saivat käyttää vain muutamaa tarkastuspistettä demarkaatiolinjan ylittämiseen. Venäjän suurhyökkäyksen alun myötä demarkaatiolinja menetti merkityksensä, matalan intensiteetin sota, jota alueella käytiin vuosien ajan, muuttui Venäjän brutaaliksi hyökkäyssodaksi.

Marraskuu 2017, iskulause miehitetyssä Luhanskissa: ”Venäjän rajat eivät pääty missään”.

Edellä, kursiivilla, kirjoittamani havainnot ovat lopultakin vain pieni otanta elämän eri alueilta siitä todellisuudesta, jossa ukrainalaiset elivät ja elävät edelleen Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa kevään 2014 ja Venäjän suurhyökkäyksen alun välillä – on myös syytä huomioida, saman todellisuuden vallinneen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tulevaisuudessa tämän todellisuuden keskellä joutuu elämään entistä suurempi joukko ukrainalaisia, joilta Venäjä riistää kaikki perusoikeudet. Väitän, että päättäjämme tiesivät mikä todellisuus Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla oli kevään 2014 ja helmikuun 2022 välillä, mutta he sulkivat tältä todellisuudelta silmänsä, jotta oli helpommin perusteltavissa miksi Venäjältä virtaa halpaa energiaa länteen, miksi kauppa kaikesta huolimatta jatkuu ja miksi sanktioiden kiertoon ei nähtyä tiukemmin reagoitu. Venäjä on oikeassa syyttäessään länttä tekopyhäksi, valitettavasti. Länsi oli (jää nähtäväksi onko edelleen) tekopyhä ja haluton toimimaan riittävän määrätietoisesti!

Kirjoitukseni loppuun Donetskissa syntyneen ja kasvaneen Л:n toteamus kesältä 2014:

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa [tarkoittaen vuotta 2014] Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Toivon, ettei tämä ole meillä edessä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/puhelimet-takavarikoitiin-tallaista-on-elaa-kremlin-miehityksessa/#6a6aad62

2. https://yle.fi/a/74-20161588

3. https://www.verkkouutiset.fi/a/puhelimet-takavarikoitiin-tallaista-on-elaa-kremlin-miehityksessa/#6a6aad62

4. Valokuva Halya Coynashin kirjoittamasta artikkelista Ukrainian preschoolers turned into ‘Russia’s little soldiers’ in occupied Luhansk. https://khpg.org/en/1608814650

5. https://www.rferl.org/a/russia-prepares-children-occupied-ukraine-war/33217789.html

6. https://www.youtube.com/watch?v=0vJPL6PYDTM

7. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/ 

8. Koronaviruspropagandaa miehitetyssä Donbasissa sekä Koronavirusepidemian mustat-aukot Euroopassa, Venäjän miehittämät Itä-Ukraina ja Krim.

Venäjällä kirjoitamme historian uudelleen

 

Toisen maailmansodan taistelut päättyivät Euroopan mantereella 8. toukokuuta 1945 natsi-Saksan antauduttua liittoutuneille. Neuvostoliitossa, kuten edelleen Venäjälläkin, voitonpäivää juhlitaan 9. toukokuuta, koska Saksan antautumisen astuessa voimaan 8. toukokuuta 1945 klo. 23:01, vuorokausi Moskovassa oli jo ehtinyt vaihtua. Vastarinta Euroopassakaan ei päättynyt välittömästi Saksan antautumiseen. Saksan Keskustan armeijaryhmä ei hyväksynyt antautumista, vaan jatkoi vastarintaa Tšekkoslovakiassa 11. toukokuuta 1945 saakka. Aivan liian usein kertomus päättyy tähän, kuvaukseen Euroopan vapautumisesta natsimiehityksestä. Tuolloin unohdamme sen, että natsi-Saksan lyöminen ei tuonut vapautusta kaikille. Sitä seurasi terrorin vaihtuminen toiseen ja usein tämä punainen terrorikoneisto oli toimissaan vähintäänkin yhtä julma kuin natsi-Saksan koneisto. Neuvostomiehitys koetteli toisen maailmansodan jälkeen kymmeniä miljoonia itäeurooppalaisia: eräissä tapauksissa Neuvostoliittoon aiemmin pakolla liitetyt alueet, pakkoliitettiin siihen uudelleen sodan päätyttyä ja eräissä tapauksissa uudet valtiot ja kokonaiset kansat kahlittiin neuvostovaltioon satelliitteina vuosikymmeniksi.

Toukokuu 1945 herättää siis kovin kahtiajakoisia tunnelmia sen suhteen onko kyse vapautuksesta vaiko miehityksen vaihtumisesta toiseen. Tänään tämä tunne on entistä voimakkaammin läsnä Venäjän käydessä brutaalia tuhoamissotaa Ukrainassa, kirjoittaessaan samalla historiaa entistä voimallisemmin uusiksi tavalla, jossa todellisuus korvautuu houreisella sadulla. Sadulla, jossa kunnia natsien kukistamisesta näyttää lankeavan yksinomaa venäläisille – aivan kuin miljoonat ukrainalaiset tai valkovenäläiset ei olisi menettäneet henkeään tässä sodassa. Tai aivan kuin Neuvostoliitto ei olisi saanut mittavaa määrää apua länsiliittoutuneilta taistellessaan natsi-Saksaa vastaan. Onkin syytä muistuttaa historian uudelleen kirjoittajia karusta todellisuudesta.

Chicago Sunday Tribune 17. syyskuuta 1939: Reds Invade Poland – totuus, jonka Venäjä kieltää.  

Venäjä jatkaa neuvostovaltion perinteitä myös siten, että venäläisessäkin historiankirjoituksessa toinen maailmansota alkaa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Barbarossan eli Saksan Neuvostoliittoon hyökkäyksen alkuhetken myötä. Operaatio Barbarossan alkuhetkenä Neuvostoliitto miehitti tuolloin Puolan itäosia, mikä oli seurausta loppukesän ja syksyn 1939 tapahtumista. Neuvostoliitto ja natsi-Saksa laativat Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, johon sisältyvässä salaisessa lisäpöytäkirjassa itäinen Eurooppa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. (1) Tämä sopimus allekirjoitettiin 23. elokuuta 1939 Moskovassa. Syyskuun 1. 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, Neuvostoliiton aloittaessa oman operaationsa Puolan itäosissa paria viikkoa myöhemmin: toinen maailmansota alkoi.

Syyskuun 14. 1939 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda syytti Puolan ”johtava piirejä” vähemmistökansallisuuksien sortamisesta, muistuttaen lukijoitaan Puolassa asuvista miljoonista ukrainalaisista ja valkovenäläisistä. Muutamaa päivää myöhemmin (17. syyskuuta 1939) puna-armeija aloitti Molotov–Ribbentrop-sopimuksessa Neuvostoliiton etupiiriksi määritellyn Puolan itäisten osien miehitykseen tähdänneen operaation. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov julisti neuvostohallituksen velvollisuutena olevan ”heimoveljien” suojelun. Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehitys kevättalvella 2014 ja muutamaa viikkoa myöhemmin Venäjän Itä-Ukrainassa käynnistämä sota toistivat samaa kaavaa, suojeltavien ollessa heimoveljien sijaan venäläisiä.

Venäjän voitonpäivänjuhlintaa alleviivaa nykyään pyrkimys omia itselleen neuvostovaltion historiasta kaikki gloria, jota täydentää yritys häivyttää menneisyydestä kaikki pahuus ja terrori, johon totalitaarinen neuvostovaltio syyllistyi. Muistellessamme heitä, jota menettivät henkensä toisessa maailmansodassa taistellessa diktatuureja vastaan, Venäjä pyrkii kaikella tapaa häivyttämään muiston kahden diktaattorin epäpyhästä liitosta toisen maailmansodan varhaisina vuosina. Venäjä kulkee Neuvostoliiton jalanjälkiä koettaessaan häivyttää jälkensä osallisuudestaan Katynin joukkomurhaan. Muutama vuosi sitten Tverissä poistettiin entisen NKVD:n rakennuksen seinästä vuonna 1991 asennetut muistolaatat, joilla haluttiin kunnioittaa Ostaškovin vankileirillä olleiden yli 6000 Katynissa murhatun puolalaisen muistoa. (2) Katynissa murhattiin NKVD:n toimesta yhteensä lähes 22 000 puolalaisupseeria ja Puolan älymystön jäsentä keväällä 1940. Aivan samalla tapaa Venäjä kirjoittaa uudelleen talvisodan historiaa. Talvisodan alkamisen 85 vuotismuistopäivänä Venäjän valtiontelevisiossa väitettiin Suomen pommittaneen Mainilan kylää. (3) Venäjällä propagandassa on siis palattu toistamaan Neuvostoliiton valheita Suomesta talvisodan aloittajana.

* * *

Emme välttämättä hahmota kunnolla sitä, mitä vuosia kestänyt miehitys merkitsee miehityksen kokeneille alueille (valtioille) ja miehitetyillä alueilla asuville ihmisille. Suomestakin osia oli miehitettynä (pakkoliitettynä) Neuvostoliittoon talvisodan ja jatkosodan välillä, ja on edelleen liitettynä Venäjään. Kansallista kokemustamme helpotti kuitenkin se, että onnistuimme evakuoimaan lähes koko väestön alueilta, jotka Neuvostoliitto miehitti, joten kokemuksemme ei ole täysin verrannollinen niiden kansojen kokemukseen, jotka kokivat vuosikymmeniä kestäneen neuvostomiehityksen.

Erinomaisessa holokaustia käsittelevässä teoksessa Musta maa historioitsija Timothy Snyder käy läpi useampaan kertaan miehitettyjen valtioiden ja alueiden haavoittuvuutta, kuinka miehitykset lisäävät alttiutta yhteiskunnallisten instituutioiden romahtamiselle, joiden seurauksia nähtiin alueilla, jotka päätyivät Molotov-Ribbentrop-sopimuksen myötä allekirjoittajavaltioiden miehittämiksi kesäkuun 22. päivään 1941, jolloin Operaatio Barbarossan alkamisen myötä sopimus käytännössä raukesi. Operaatio Barbarossan myötä osa miehitetyistä alueista muuttui sotatoimialueiksi, kunnes selustaan jäätyään, olivat jälleen miehityshallinnon alaisia aina siihen saakka, kun puna-armeija valloitti alueet ottaen ne haltuunsa (jonka seurauksena natsi-Saksan miehitys vaihtui vuosikymmeniä kestäneeksi neuvostomiehitykseksi).

Valtioiden loppu merkitsi valtion suojeluksen loppua (4) – Itä-Euroopan miehityksen kokeneista valtioista monen kohdalla miehitys merkitsi samalla muodossa tai toisessa valtion loppua, tai valtiollisten instituutioiden loppua. Valtion suojeluksen loppu mahdollisti alueilla sorron ja väkivallan, tänään näemme samaa Ukrainassa alueilla, joita Venäjä miehittää. Ukrainassa miljoonat ihmiset elävät alueilla, joilla vallitsee julma miehitys ja joissa valtiolliset instituutiot ovat lakanneet toimimasta eivätkä täten tarjoa suojaa asukkaille.

Neuvostoliitto ei tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa, osassa neuvostovaltioon pakkoliitetyistä valtioista tällainen prosessi on jo käynnistynyt; Neuvostoliiton miehittämissä valtioissa tilanne on samansuuntainen. Sen sijaan Venäjällä kelloa ja kalenteria näytetään siirretyn toukokuuhun 1945, ja jotta ajatus saavutetusta voitosta olisi täydellinen, Venäjällä lakaistaan maton alle suuri joukko historian synkeitä tapahtumia Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta alkaen. Itse asiassa Venäjällä moni kiistää sopimuksen olemassa olon, kuten senkin, että Neuvostoliitto ja natsi-Saksa tekivät yhteistyötä ennen toista maailmansotaa, ja että maat tekivät yhteistyötä sodan jo alettua aina Operaatio Barbarossan alkuun saakka.

Venäjän valtio on pyrkinyt vuosien ajan kiistämään systemaattisesti propagandassaan ja disinformaatiossaan osallisuutensa toisen maailmansodan alkuun. Puolan itäisten osien miehittämistä syksyllä 1939 kuvataan jälleen, irvokkaasti, puolustukselliseksi. Venäjän suuressa ”tarinassa” sen toiminta näyttäytyy puolustuksellisena. Venäjän ollessa uhri, jota katala länsi uhkaa. Venäjän tarinassa puna-armeija esitetään sankarillisena sotajoukkona, joka taisteli tiensä läpi fasistivaltion Berliiniin, kukistaen natsit. Todellisuuden ollessa jotain aivan muuta. Sen riveissä taisteli erilaisia ihmisiä, joista verrattoman moni osallistui, ymmärrettävien mutta ei hyväksyttävien syitten takia, julmuuksiin sodan aikana aina Saksan antautumiseen saakka. Saksan antautumisen jälkeen julmuudet jatkuivat alueilla, joita puna-armeija nyt miehitti.

”Koska kaikki ikkunat oli räjäytetty, berliiniläiset muistavat huutojen kuuluneen joka yö. Berliinin kahden pääsairaalan arviot raiskauksen uhreista vaihtelivat 95 000:sta 130 000:een. Eräs lääkäri päätteli, että Berliinin noin 100 000 raiskatusta naisesta noin 10 000 kuoli, useimmat tekivät itsemurhan. Kuolleisuuden arveltiin olleen paljon korkeampi 1,4 miljoonan naisen keskuudessa, jotka raiskattiin Itä-Preussissa, Pommerissa ja Sleesiassa. Kaikkiaan vähintään 2 miljoonan saksalaisnaisen arvellaan joutuneen raiskatuksi, ja huomattava vähemmistö, ellei peräti enemmistö, oli raiskattu moneen kertaan”. (5)

Itävallan poliisin vuoden 1946 tietojen mukaan yli 90 prosentissa rekisteröidyistä rikoksista, tekijät olivat ”Neuvostoliiton univormuun pukeutuneita miehiä”, jotka yleensä olivat humalassa (vrt. yhdysvaltalaisten sotilaiden osuus oli 5–7 %). Ei siis vain Berliini tai Itä-Preussi, puna-armeijan sotilaat raiskasivat ja kohtelivat väestöä julmasti myös Itävallassa, aivan kuten muillakin miehittämillään alueilla. Tätä tapahtui myös niillä alueilla, jotka olivat Neuvostoliittoa tai jotka sodan jälkeen liitettiin Neuvostoliittoon.

Kirjoittaessamme puna-armeijan sotilaiden tekemistä julmuuksista toisen maailmansodan aikana tai puna-armeijan sotilaiden suorittamista miljoonien naisten raiskauksista, syyllistymme Kremlin mielestä rikolliseen tekoon. Brittiläinen historioitsija Antony Beevor päätyi Kremlin mustalle listalle kirjoitettuaan todenmukaisesti puna-armeijan tekemistä julmuuksista ja raiskauksista toisen maailmansodan viimeisinä kuukausina sekä sodan jälkeen miehittämillään alueilla.

Ukrainassa käynnissä oleva sota on suoraa seurausta Venäjän imperialistisesta ja ekspansiivisesta politiikasta, jota valtiojohtoinen voitonpäivän-ideologia pönkittää. Tämä huomioiden, on perusteltua muistuttaa ideologisen palvonnan taustalle jäävistä tapahtumista, niistä, jotka Venäjä haluaa häivyttää olemasta. Venäjällä menneisyyden (historian) määrittely ja suojelu otetaan tosissaan, toiminnan ulottuessa paljon akateemista keskustelua ja opetustoimintaa laajemmalle tasolle:

”Venäjän tuoreimmassa kansallisen turvallisuuden strategiassa luetellaan ’kulttuurin piiriin kuuluvina kansallisen turvallisuuden uhkina’ ’yritykset väärentää Venäjän historiaa ja maailmanhistoriaa’” ja ”Venäjän sotilaallisessa doktriinissa taas mainitaan yhtenä ’suurena sisäisenä sotilaallisena riskinä’ ’kumoukselliset informaatiotoimet… jotka tähtäävät kotimaan puolustukseen liittyvien historiallisten, hengellisten ja patrioottisten perinteiden horjuttamiseen’.” (6)

Mikäli Venäjä valtiona olisi tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa, ei tällaiselle valtiollisen – faktan ja fiktion sekoittavan – tarinan suojelulle olisi tarvetta. Tarinan, jota myös ulkovenäläiset katsovat olevan tarpeen suojella.

Sen ohella, että Venäjä valtiojohtoisesti pyrkii muodostamaan tarinaansa kunniakkaan menneisyyden ja korottaessaan kansana venäläiset jalustalle osana sankarimyyttiään, se aktiivisesti unohtaa tai häivyttää taustalle muiden valtioiden ja kansojen osuuden taistelussa natsi-Saksaa vastaan. (7) Sama unohtamisen politiikka näyttää ulottuvan myös muiden kansojen mittaviin kärsimyksiin. Taistelut itärintamalla koettelivat ankarimmin Valko-Venäjän ja Ukrainan alueiden asukkaita sodan vyöryessä ensin lännestä itään ja lopulta idästä länteen Saksan sotaonnen käännyttyä. Sodan eri vaiheiden miehitykset tuottivat alueiden siviiliväestölle myös mittavia inhimillisiä kärsimyksiä, eivätkä nämä kärsimykset suinkaan päättyneet puna-armeijan valloitettua alueet takaisin. Itse asiassa monin paikoin kärsimyksen määrä tuntui vakiolta, miehittäjän asepuku vain vaihtui yhdestä toiseen.

Miehitysten, totaalisen sodan luonteen ja miljoonien pakkotyövankien sekä lopulta neuvostovaltion luonteen tähden ihmisuhrien määrään kohdalla on suuri vaihteluväli. Lähteestä riippuen Ukrainan SNT:n alueella asuneista sodan ja miehityksen aikana arvioidaan menehtyneen 6,85 miljoonasta jopa yli 8 miljoonaan ihmiseen. Lisäksi yli kaksi miljoonaa asukasta vietiin Saksaan työleireille, heistä kaikki eivät palanneet takaisin. Lisäksi lukuisten, sodan jälkeen kotiin palanneiden, ihmisarvo vietiin, minkä kohtalon kokivat myös ne nuoret tytöt, jotka vietiin pakkotyöhön Saksaan miehityksen aikana. Näiltä neljätoistakesäisiltä tytöiltä ei kysytty, haluavatko he lähteä – heidät vietiin. Palattuaan takaisin kotiin sodan (ja mahdollisen vankeuden jälkeen) heitä nimitettiin ”Hitlerin portoiksi”.  Valko-Venäjän SNT:n alueella sodan ja miehityksen aikana kuoli jopa 2,3 miljoonaa kansalaista, tiedossani ei ole kuinka moni alueen asukkaista pakotettiin pakkotyöhön Saksaan.

Mutta kuten tiedämme, Ukrainan, Valko-Venäjän, Baltian maiden, Tšetšenian ja lukemattomien muiden Neuvostoliiton alueiden kansojen kärsimykset jatkuivat saksalaismiehityksen päättyessä miehittäjän vaihtuessa neuvostovaltion sortokoneistoon. Miehitys ja sorto ulottuivat neuvostovaltion rajojen ulkopuolelle Itä-Eurooppaan, maihin, joissa puna-armeijan ”rautasaapas” oli.

Baltian maissa toimeenpannut väestön pakkosiirrot ovat useimmille meistä tuttuja, Neuvostoliiton toteuttaessa Baltiassa pakkosiirtoja useaan otteeseen. Virossa ensimmäisen kerran 14. kesäkuuta 1941, jolloin 10 000 virolaista – pääasiassa naisia ja lapsia – siirrettiin itään. (8) Vastaavia väestösiirtoja ja kollektiivisia karkotuksia, joista osa oli etnisiä puhdistuksia, tapahtui muuallakin Neuvostoliitossa ja sen miehittämillä alueilla. Näistä voimme nostaa esille Puolan itä- ja kaakkoisosissa suoritetut mittavat väestösiirrot. Osa niistä toimeenpantiin jo sodan kuluessa mutta sotaa seuranneina vuosina 1944–1946, yhteensä noin puolimiljoonaa etnisesti ukrainalaista siirrettiin Puolan itä- ja kaakkoisosista Neuvostoliiton alueelle. Vastaavasti nykyisen Ukrainan ja Valko-Venäjän alueilta reilut miljoona puolalaistaustaista sekä Puolan juutalaista pakkosiirrettiin länteen. Edellä kuvattuja pakkosiirtoja seurasi merkittävä, 28. huhtikuuta 1947 alkanut kolmikuukautinen Operaatio Vistula (Akcja ”Wisła”), jolloin yli 140 000 ukrainalaistaustaista ihmistä pakkosiirrettiin itään. Tuolloinkin nykyisen Ukrainan alueelta neuvostohallinto siirsi puolalaisia ja Puolan juutalaisia länteen.

Siinä missä Saksa pantiin aikanaan tilille rikoksistaan ihmisyyttä vastaan, ei Neuvostoliittoa pantu vastaavista rikoksista missään vaiheessa vastuuseen. Ikävä kyllä osaan neuvostovaltion toimeenpanemista julmuuksista on suhtauduttu ymmärtäen ja jopa hyväksyen. Saatettiinpa niitä pitää oikeutettuina sotaa seuranneina vuosina ja vuosikymmeninä. Venäjällä harjoitettavaa menneisyyden valkopesua ja historian uudelleen kirjoittamista ei missään nimessä pidä hyväksyä. Meidän ei myöskään pidä ryhtyä toistamaan Venäjän muokkaamaa ”tarinaa”, eikä antamaan tilaa sille. Jos 90-luvulla olimme naiivin hölmöjä Neuvostoliiton hajottua, on meidän nyt opittava virheistämme: sitä niittää, mitä kylvää.

Se, joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä, George Santayana kirjoitti. Tänään Venäjä on hyvin huolestuttavalla tiellä vääristellessään historiaa; militarisoidessaan lapsia;  miehittäessään itsenäisten valtioiden alueita ja ulottaessaan vainon kokonaisiin kansoihin. Näin tapahtui ensin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jossa se ryhtyi vainoamaan Krimin tataareja, tuhoten samalla heidän kulttuuriaarteita ja uskonnollisia kohteita. Nyt samaa tapahtuu suuremmassa mittakaavassa kaikkialla Ukrainassa, Venäjän kiistäessä ukrainalaisilta oikeuden olemassaoloonsa. 

Lapsia miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Dovzhansk v. 2019. (9) 

Marko

 

Lähteet:

1. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:Molotov%E2%80%93Ribbentrop-sopimus

2. https://khpg.org/en/1588896084

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/0870ad1d-cdba-46c4-84ab-57aa6bc843cd 

4. Lainaus on Timothy Snyderin teoksesta Musta maa (s. 271), asiayhteydestään irrotettuna, soveltuen kuitenkin kuvaamaan silloisten tapahtumien henkeä tässä yhteydessä.

5. Antony Beevor, Berliini 1945 s. 460.

6. Keir Giles, Moskovan opit: Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä s. 179.

7. Venäjällä on myös ryhdytty väheksymään länsiliittoutuneiden sille antaman Lend-lease-avun merkitystä taistelussa natsi-Saksaa vastaan. Tällaisten lausuntojen takana on myös Kreml tiedottajansa Dmitri Peskovin suulla.

8. https://yle.fi/a/3-11978773

9. https://x.com/loogunda/status/1096609651301539841 

Taustatyössä hyödynnetty myös muistiinpanojani ja kirjoituksiani sekä Johannes Remyn teosta ”Ukrainan historia”.

Valheita valkoisesta talosta –

eli tarina siitä, kuinka Yhdysvaltojen presidentinhallinto ei saanut sovittua rauhaa Ukrainaan sataan vuorokauteen 

Donald Trumpin ja Vladimir Putinin, heinäkuussa 2018 Helsingissä toteutuneen tapaamisen edellä kirjoitin blogin ”Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta”, jonka kantava ajatus oli se, että Venäjän vaatimusten edessä myötäily ja haluttomuus olla riittävän kova silloin kun oli tarve, johti Venäjän häikäilemättömyyden kasvuun mahdollistaen samalla Trumpin ensimmäisen kauden. Jollakin tasolla jaa’an edelleen ajatuksen sitä, että Donald Trump on seuraus ongelmasta, että kyetäksemme hallitsemaan tätä seurausta, meidän olisi pitänyt tehdä jotain itse ongelmallekin, joka oli ja on Vladimir Putinin johtama Venäjä. Samalla minun on kuitenkin tunnustettava, että tämä näkemys on yksinkertaistava, eikä vastaa enää todellisuutta, nimittäin liian paljon on muuttunut sitten Trumpin ensimmäisen kauden.

Euroopassa on todellinen suursota Venäjän käydessä tuhoamissotaa Ukrainassa. Trump on myös ensimmäiseen kauteensa verrattuna siirtynyt entistä selkeämmin autoritaaristen johtajien joukkoon, jotka kukin omalla tahollaan käyvät sotaa sääntöperusteista maailmanjärjestystä vastaan. Siirtyminen tähän joukkoon näinkin selkeästi tarkoittaa samalla sitä, että hän toteuttaa Venäjälle sopivaa politiikkaa – en ota kantaa syihin tahi taustavaikuttimiin.

Moni kuvitteli Trumpin toisen kauden olevan jotakuinkin toisinnon ensimmäisestä kaudesta, mutta eikö meidän olisi tullut olla kaukokatseisempia tietäessämme Trumpin persoonan ja nähdessämme sen, kuinka hän otti puolueen lopulta haltuunsa tämän vuosikymmenen alkupuolella? Siinä vaiheessa, kun puheissa (ja teoissa) alkoi toistua lojaliteetin vaatiminen osaamisen sijaan, toivo oli mennyttä. Trumpin ensimmäisellä kaudella hallinnossa kaaosta tasapainottavana tekijänä olivat ammattilaiset, kuten puolustusministerinä toiminut kenraali James Mattis (eroonsa tammikuuhun 2019 saakka) tai hallinnon turvallisuuspoliittisena neuvonantajana toiminut H. R. McMaster. Luotimmeko liikaa siihen, että Yhdysvalloissa järjestelmä kestää presidentin taholta tulevan ohjailun ja painostuksen – väkivaltaisen horjuttamisenkin? Enää en ole aivan niin varma järjestelmän kestokyvystä, vaikka Yhdysvalloissa on jo havaittavia vastavoimia liikkeellä. Kysymys kuuluukin, että onko niillä voimaa vastustaa hallinnon osaamattomuuden ja tuhovoiman yhdistelmää. Vai onko toivo asetettava siihen, että talouden epävakaus ja pörssikurssien heilahtelut ohjaavat hallinnon järjellisemmälle, ennustettavammalle tielle? Ollakseni rehellinen, en usko, että näin käy! Mikään ei indikoi sen puolesta, että Trump kykenisi näkemään Yhdysvaltoja kohtaavien ongelmien olevan seurausta hänen toimista. Ennemminkin juuri päinvastoin, että ongelmat ovat seurausta hänen vastustajien teoista ja yrityksistä horjuttaa hänen asemaa. Onko oletettavaa, että seuraavaa julkaissut henkilö olisi kykeneväinen itsereflektioon?

”The War between Russia and Ukraine is Biden’s war, not mine. I just got here, and for four years during my term, had no problem in preventing it from happening. President Putin, and everyone else, respected your President! I HAD NOTHING TO DO WITH THIS WAR, BUT AM WORKING DILIGENTLY TO GET THE DEATH AND DESTRUCTION TO STOP. If the 2020 Presidential Election was not RIGGED, and it was, in so many ways, that horrible War would never have happened. President Zelenskyy and Crooked Joe Biden did an absolutely horrible job in allowing this travesty to begin. There were so many ways of preventing it from ever starting. But that is the past. Now we have to get it to STOP, AND FAST. SO SAD!” (1)

Kyseinen Trumpin viesti hänen perustamalleen TruthSocial-viestikanavalle pitää sisällään lukemattomia epätosia asioita ja virheellisiä väittämiä. Samalla se on täynnänsä itsekehua ja itsensä jalustalle nostoa, jotka on sidottu totuuteen kovin hatarasti.

Kuukausia sitten Trump väitti lopettavansa Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa vuorokaudessa. Väitteistä ja lupauksista huolimatta sota jatkuu edelleen Venäjän hyökätessä laajalla asearsenaalilla siviilikohteisiin, murhaten päivittäin ukrainalaisia, joiden toive on saada elää rauhassa omassa maassaan. Trumpin teot eivät ole tuoneet rauhaa lähemmäs, sen sijaan ukrainalaisten mielet vallannut toiveikkuus on kääntynyt epätoivoksi ja epävarmuudeksi. (2) Ja samalla kun Yhdysvaltojen hallinto lähettää ympäristöönsä viestiä täydellisestä epäpätevyydestä ja kyvyttömyydestä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla –

”I am not happy with the Russian strikes on KYIV. Not necessary, and very bad timing. Vladimir, STOP! 5000 soldiers a week are dying. Lets get the Peace Deal DONE!” (3) –

Venäjän ei tarvitse tehdä muuta kuin odottaa, koska tällä hetkellä lännessä puheiden ja tekojen välinen epäsuhta on aivan liian suuri. Garri Kasparov kuvasi erinomaisesti Mig Greengardin kanssa kirjoittamassa kirjassaan ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset” Putinin toimintametodin, jota olemme antaneet hänen toteuttaa aivan liian monta vuosikymmentä (ja jonka toteuttamisen jatkamisen Trumpin Venäjää mielistelevä hallinto mahdollistaa, jäljen ollessa entistä tuhoisampaa):

”Länsimailla oli nykyistä enemmän vaikutusvaltaa Putinin ensimmäisen presidenttikauden alussa, jolloin hän vielä kokeili, mistä kaikesta voi selvitä ilman sanktioita. Kuin kuka hyvänsä itsevaltiaaksi syntynyt, Putin kunnioittaa ainoastaan voimaa. Hän ottaa askeleen, katselee ympärilleen, nuuhkii ilmaa, ja jos kielteisiä seurauksia ei ilmaannu, hän ottaa seuraavan askeleen. Jokaisen askeleen jälkeen hän saa lisää itseluottamusta ja häntä on vaikeampi pysäyttää. Diplomaattien ja ulkoministerien vaimeat huolenilmaisut käyvät Putinin kaltaiselle ihmiselle vihreästä valosta. Hänen tulkitsemanaan sen kaltainen jaarittelu on täysin merkityksetöntä.” (4)

Mikä nähdäkseni näkyy myös siten, että Pohjois-Korea on aiempaa avoimemmin osallisena Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan. (5) Mitään tarpeita salailulle ei ole länsimaiden olemattoman reagoinnin tähden: aivan kuten Vladimir Putinin, näemmä myös Kim Jong-unin tulkitsemana sen kaltainen jaarittelu on täysin merkityksetöntä mitä Eurooppa tällä hetkellä harjoittaa.

Yhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoff: “I don’t regard Putin as a bad guy,” - - - “He’s super smart.” (6) 

Trumpin hallinnon osaamattomuus paljastui karulla tapaa reilut pari viikkoa sitten, Yhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoffin tavatessa Vladimir Putinin Pietarissa 12. huhtikuuta 2025. Monituntinen tapaaminen alkoi eleellä (ks. kuvakaappaus yllä), jonka perusteella olisi voinut kuvitella Witkoffin tervehtivän arvostettua valtiojohtajaa sotarikollisen sijaan. Trumpin neuvottelutaktiikkakin on kaukana parhaasta mahdollisesta, Ukrainan kannalta se on äärimmäisen tuhoisa Trumpin hallinnon luvatessa Venäjälle kaiken ja vähän päälle Ukrainan saamatta mitään. Asetelmaa ei missään nimessä paranna sekään, että päävastuun neuvotteluista venäläisten kanssa kantaa edellä mainittu, poliittisesti kokematon Witkoff.

Elämme siis maailmassa, jossa reilun vuosikymmenen valmistautumis- ja varustautumisaikaa hukanneen Euroopan pitäisi ryhtyä kantamaan vastuuta Ukrainan varustamisesta mutta myös omasta tulevaisuudestaan Yhdysvaltojen toiminnan ollessa Trumpin toisen hallinnon aikana ennustamatonta. Yhdysvaltojen ja Ukrainan välisestä mineraalisopimuksesta huolimatta Ukrainan yllä on edelleen synkeä varjo, etenkin kun hallinnon taustajoukkoihin kuuluu henkilöitä, joiden tavoitteita voi pitää demokratian vastaisina. Tällainen on kristillistä nationalismia ajava Russell Vought, jonka perustaman Center for Renewing America-organisaation agendalta löytyy muun muassa Ukrainan avustusohjelmien lakkauttaminen. Vought toimii nyt Yhdysvaltain budjettiviraston johtajana (Office of Management and Budget, OMB).

Mikäli kaikesta huolimatta päädymme tilanteeseen, jossa Yhdysvallat tunnustaa Krimin osaksi Venäjää, ja painostaa Ukrainaa luopumaan laajoista maa-alueista (epämääräisen) tulitauon ja rauhan vastineeksi, olemme rauhan sijaan askeleen lähempänä seuraavaa sotaa. Toisaalta, jos ryhdymme kantamaan vastuuta Euroopan tulevaisuudesta, näen, että meillä on yhteisesti ponnistellen mahdollisuus saavuttaa tilanne, jossa reilun 140 miljoonan asukkaan ”bensa-asema” ei pysty määrittämään maanosamme tulevaisuutta. Venäjä ei edelleenkään kunnioita muuta, kuin voimaa.

Näin loppuun vielä kysymys pohdittavaksi, pitäisikö meidän kuitenkin kysyä ukrainalaisilta mielipidettä tulitaukoon tai rauhanneuvotteluihin ja millaisin ehdoin, ennen kuin jatkamme heidän ohi puhumista. Ja mikäli heillä on halua ja tahtoa jatkaa sotaa, varustakaamme heidät sellaisin asein, joilla heidän on mahdollista lyödä Venäjä maalla, merellä ja ilmassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://truthsocial.com/@realDonaldTrump/114336723764365914

2. ”Last December, after Trump was reelected but before he took office, 54% of Ukrainians believed that the new U.S. president would have a positive impact on Ukraine. Only 19% thought so in March, KIIS said.”

https://kyivindependent.com/73-of-ukrainians-say-trump-is-bad-for-ukraine-polls-hows/

3. https://truthsocial.com/@realDonaldTrump/114392923237368367

4. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 39.

5. https://www.bbc.com/news/articles/ckg25wxvpy2o

6. https://www.bbc.com/news/articles/c62zm4eqvp7o 

Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki” –

 

kuinka idealismi tai Venäjän etujen ajaminen ajaa turvallisuuden edelle

Edellisten, keväällä 2021 järjestettyjen kuntavaalien edellä Johan Bäckman piti sosiaalisen median alustoilla esillä vaalivilppi-teemaa.  Lisätäkseen aiheen saamaa huomiota, hän kirjoitti myös Vaalivilppi Suomessa -kirjasen, jossa hän heitti epäilyn ääntenlaskentaa, vaalitarkkailua, vaaliuurnien leväperäistä säilytystä, lyijykynällä äänestämistä ja montaa muuta seikkaa kohtaan. (1) Tämän kevään kunta- ja aluevaaleissa vaalivilppi-epäilyt eivät nousseet ennen vaaleja merkittävään rooliin, sen sijaan osalla kunta- ja aluevaalien ehdokkaista teemana oli myös Suomen ja Venäjän välisen rajan sulku. Kymmenet ehdokkaat kautta Suomen vaativat rajaa auki – osan ehdokkaista pitäessä suljettua rajaa rasistisena.

Ennen aiheen tarkempaa käsittelyä, on hyvä kerrata se, mistä kunta- ja aluevaaleissa äänestetään. Millaisista asioista valtuustoihin valitut valtuutetut päättävät.

”Aluevaaleissa valitaan valtuutetut aluevaltuustoihin, jotka vastaavat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä.

Kuntavaaleissa valitaan valtuutetut kuntien valtuustoihin, jotka päättävät kunnan toiminnasta ja taloudesta.” (2)

Jos oikein laveasti tulkitsemme kuntien tehtäviä, niin on ymmärrettävää, että osassa maamme kuntia ”valtion rajat ylittävään yhteistyöhön” kiinnitetään huomiota niinkin paljon, että ehdokas katsoo aiheelliseksi nostaa teeman esiin omassa vaalityössään. Mutta tarkasteltaessa aihetta siltä kantilta, kuinka Aleksanterinliitto asettaa ”ehtoja” listalle pääsyyn – ”Alla on luettelo ehdokkaista, jotka julkisesti kannattavat rajan välittömästä avaamisesta laillisille matkustajille” – niin kyse ei ole pelkästään ”valtion rajat ylittävästä yhteistyöstä” vaan itärajan välittömästä avaamisesta laillisille matkustajille, käytännössä vaaditaan rajan avaamista turismillekin. (3)

Aleksanterinliiton kokoamalta ”itäraja auki”-listalta löytyy yli 20 Vapauden liiton listoilla ollutta ehdokasta. Ehdokkaiden joukossa on puolueen puheenjohtaja Ossi Tiihonen (Lohja, Länsi-Uusimaa) ja Olli Kotro (Helsinki) sekä sitoutumattomana ehdokkaana Aleksanterinliiton varapj. Alexey Bulavtsev (Sulkava, Etelä-Savo). Huomioitavaa on se, että rajan avaamista kannattavia tai vaaliteemaksi nostavia Vapauden liiton ehdokkaita löytyy koko maasta, etelästä Raaseporista pohjoiseen Rovaniemelle sekä lännestä Porista itään Savon sydänmaille Sulkavalle saakka, jossa ehdolla on edellä mainittu Aleksanterinliiton varapuheenjohtaja Bulavtsev. Huikan yllättäen Vapauden liiton ”itäraja auki”-aktiiveja löytyi myös muilta, kuin puolueen listoilta, Vapauden liiton 2. varapuheenjohtaja Niko A. Kauko pyrki Lahden valtuustoon sitoutumattomien Pro Lahden listalta. (4) Kauko on jo vuosien ajan levittänyt eri sosiaalisen median alustoilla Venäjän narratiivia tukevia ajatuksia, hänen kanssa samaan sarjaan ”Venäjän ääniä” kuului Kouvolasta Vapauden liiton listalla sitoutumattomana ehdokkaana ollut Juha Huhtala.

Lukuisia Vapauden liiton ehdokkaita yhdistää itä rajan avaamisen lisäksi myönteinen suhtautuminen Venäjään sekä Venäjää tukevan disinformaation ja propagandan tuottaminen ja levittäminen, joukossa on myös ilmeisiä salaliittoteoreetikoita. Osalla Vapauden liiton ehdokkaista on pitkä historia erilaisissa vastamedioissa tai niitä tukevissa projekteissa, kuten Toimittajaliitossa. Olli Kotro on toiminut myös Laura Huhtasaaren (persut) avustajana europarlamentissa, jolloin hän on luonut yhteyksiä eurooppalaiseen Venäjä-myönteiseen laita- ja äärioikeistoon, jota on edesauttanut yhteistyö Johan Bäckmanin kanssa.

Vapauden liiton ohella muidenkin puolueiden tai liikkeiden listoilta löytyi kiinnostavia ehdokkaita, joiden vaaliteemassa itärajan avaaminen on muodossa tai toisessa esillä. Tähän joukkoon kuuluivat Ivan Deviatkin ja Ekaterina ’Katja’ Marova Lappeenrannasta, kumpikin oli ehdolla Vasemmistoliiton listalta. He ovat myös entisiä Aleksanterinliiton aktiiveja, Deviatkin kuuluessa yhdistyksen perustajajäseniin. (5) Sitoutumattomana Keskustan listalta löytyy Aleksanterinliiton jäsen Ekaterina Turunen Kouvolasta.

Onkohan ’Katja’ Marova edelleen sitä mieltä, että median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma? Venäjän helmikuussa 2022 aloittamaa hyökkäyssotaa seuranneina kuukausina Marova herätti huomiota kommenteillaan, joissa hän toisti Venäjän narratiivia sodalle, toivoen tiedotusvälineiltä myös uutisia, joissa kerrottaisiin myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta. (6) Tai ”peukuttamalla” viestiä, jossa levitettiin Venäjän disinformaatiota Butšan verilöylyn paljastumisen jälkeen. Kun Suomeen kotoutunut kouluttautunut venäläistaustainen henkilö esittää toiveen medialle, kertoa Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, on toiveen taustalla oltava ainakin jollain henkilökohtaisella tasolla usko siihen, että Venäjän irrationaalinen pelko Naton hyökkäyksestä maahan on paikkansa pitävä.

Leimaavaa Marovan tämän päivän kansalaisaktivismille on turvallisuuspolitiikan ohittava idealismi, josta tekee huolestuttavamman se, että aktivismissaan hän edistää samalla Venäjän intressejä. Kritiikin kärki näyttää kohdistuvan Suomeen, ei ongelmien juurisyyhyn eli Venäjään. En nyt ota kantaa siihen, toimiiko hän tarkoituksellisesti ja pahantahtoisesti vai onko hän vain hyödyllinen idiootti.

Aleksanterinliiton hallituksen jäsen Enrique Tessieri on demareiden ehdokkaana Mikkelissä. Kirjoitustensa ja aktivisminsa perusteella hänellä on hyvin selkeä kanta rajalakiin hänen vastustaessa hallituksen rajaturvallisuutta lisääviä toimia. (7) Mutta mikä on hänen suhtautumisensa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan, viimeaikoina hän ei huomioi Venäjän brutaalia tuhoamissotaa sosiaalisen median kirjoituksissaan lainkaan. Tämä tuntuu oudolta, kun hänellä kuitenkin vastustaa rajalakia ja itärajan sulkua, jotka ovat seurausta Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta Ukrainaan sekä sen Suomeen (ja laajemmin länsimaihin) kohdistamasta hybridisodankäynnistä. Tämän hybridisodankäynnin eräs ilmentymä on organisoitu ihmisten (turvapaikanhakijoiden) ohjaaminen kolmansien maiden rajoille sekä näiden ihmisjoukkojen käyttäminen esim. operaattoreiden soluttamiseen kohdevaltion alueelle. Vastaavaan toimintaan Venäjä turvautui esim. Ukrainassa ”venäläisen kevään” aikana vuonna 2014. Meidän on myös huomioitava se, että uhka ei välttämättä suoraan kohdistu vain Suomeen, vaan voimme toimia kauttakulkumaana.

Tessieri toimittaa yhdessä muutaman muun henkilön kanssa ”Migrant Tales”-kirjoituksia, joista eräästäkin käy ilmi Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n rajajoukkojen toiminta ihmisten ohjaamisessa itärajalle:

”Amir said he had stayed in Russia at a hotel in Vyborg and was told to leave at 7 am to the border. At noon, he was taken to another checkpoint about 8 km from the Finnish border, where he was interviewed, registered, fingerprinted and passport stamped.

‘The guards asked us if there was anyone smuggling people and who was going to seek asylum but everyone remained silent,’ said Khalid. ‘We all bought bikes. Mine cost 300 euros.’

The money for the bike included a ride to the border. ‘When we got out of the car, the Russian guards told us to ride ahead and not look back. We did what they said.’” (8)

Tessierin kohdalla hänen näkökantansa pohtiminen Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan on perusteltua hänen kansalaisaktivisminsa sekä puoluetaustansa tähden. Lappeenrannassa ehdolla ollut Ivan Deviatkin kieltäytyi julkisesti tuomitsemasta Venäjän Ukrainassa käymää hyökkäyssotaa, jonka jälkeen demareiden paikallisjärjestöt ilmoittivat, ettei häntä hyväksytä puolueen ehdokkaaksi kunta- ja aluevaaleihin. (9) Vasemmistoliiton kunta- ja aluevaalilistoille Deviatkin kuitenkin kelpasi, saaden äänestäjiltä riittävästi kannatusta valtuustopaikkaan Lappeenrannassa. (10) Mikä on siis demari-Tessierin kanta Venäjän rikolliseen hyökkäyssotaan?

En pidä perusteltuna käydä seikkaperäisesti läpi niitä kymmeniä Aleksanterinliiton listalleen kokoamia, itärajan avaamista vaatineita ehdokkaita. Suomen turvallisuuden kannalta huomion kiinnittäminen Etelä- ja Kaakkois-Suomen alueiden ehdokkaisiin on perusteltua, nimekkäitä rajan avaamista vaatineita ehdokkaita löytyy muualtakin Suomesta, kuten Turusta. Asukkaiden Turku-listalla ollut Johannes Yrttiaho pitää ”rajan sulkemista kansalaisten oikeuksien loukkauksena”. (11) Yrttiaho on tunnettu Nato-vastaisuudestaan sekä Venäjä myönteisyydestään, Kansan Uutisissakin Yrttiahon Nato-gallupkritiikkiä verrattiin putinistin puheeseen. (12) Asukkaiden Turku -lista koostuu vasemmistoliiton ehdokkuudesta Turun kuntavaaleissa marraskuussa luopuneista ehdokkaista. (13) Yrttiaho pyrki kunta- ja aluevaltuustoihin alkujaan Vasemmistoliiton listoilta, luottamuspula yhdistettynä Venäjä-mielisiin lausuntoihin ja toimintaan oli lopulta kamelin selkärangan katkaissut korsi: hän poistettiin ensin Vasemmistoliiton kuntavaalilistalta ja pian myös aluevaalilistalta.

* * *

Aleksanterinliiton kokoamalta listalta valittiin joko kunnanvaltuustoon tai aluevaltuustoon seuraavat ehdokkaat: Niko A. Kauko (Pro Lahti, Vapauden liiton 2. varapuheenjohtaja) Lahden kaupunginvaltuusto: Ivan Deviatkin (Vasemmistoliitto) Lappeenrannan kaupunginvaltuusto: Katja Marova (Vasemmistoliitto) Etelä-Karjalan aluevaltuusto: Maxim Dubrovin (Vihreät) Imatran kaupunginvaltuusto: Enrique Tessieri (SDP) Mikkelin kaupunginvaltuusto: Johannes Yrttiaho (Asukkaiden Turku) Turun kaupunginvaltuusto: Mahmoud Machaal (SDP) Tampereen kaupunginvaltuusto, varasijalla Pirkanmaan aluevaltuusto.

Äänten jakautuminen Lappeenrannassa kahden vasemmistoliiton ehdokkaan, Ivan Deviatkinin ja Katja Marovan, kesken on herättänyt pohdintoja äänten keskittämisestä vaaleissa. En lainkaan ihmettele, että tällainen vaihtoehto on noussut esille. Marova nimittäin on monivuotinen vasemmistoliiton paikallisvaikuttaja Lappeenrannassa, vuoden 2021 kuntavaaleissa hänestä  tuli valtuustoon vasemmistoliiton toinen varajäsen. (14) Tällä kertaa hän jäi kauas valtuustopaikasta 51 äänellä, sen sijaan vasemmistoliittoon lopputalvesta liittynyt Deviatkin sai kuntavaaleissa 541 ääntä ollen puolueensa ääniharava kuntavaaleissa. (15) Aluevaaleissa Marova vastaavasti oli vasemmistoliiton ääniharava, saaden 500 ääntä. (16) Deviatkin ei ollut ehdolla aluevaaleissa. Kunnallisvaaleissa sekä aluevaaleissa vasemmistoliiton toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas oli Sara Backman, kuntavaaleissa hän sai 340 ääntä ja aluevaaleissa 337 ääntä.

Kirjoituksessani olen käsitellyt vain niitä ehdokkaita, jotka on nimetty Aleksanterinliiton kokoamalla listalla. Lista tuskin on täydellinen, eikä siinä huomioida joidenkin puolueiden yleisluontoisia itärajan sulkua koskevia näkökantoja. Esimerkiksi Suomen Kommunistisen Puolueen ’EU-vaaliohjelma 2024’ nostetaan rajakysymys esille:

”Suomen hallinnon omat lisäpakotteet ja laillisen rajan ylittämisen vaikeuttaminen omalla Venäjän vastaisella rajallaan vaarantavat kansainvälisten ihmisoikeuksien ja pakolaissopimuksen toteutumisen ja siitä on luovuttava. Tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa on taattava.” (14)

Voimme olettaa, että puolueen kunta- ja aluevaaliehdokkaat jakavat saman kannan, mutta eivät välttämättä tuo sitä korostetusti esille, koska rajalakiin tai itärajan sulkuun kunnanvaltuustoilla tai aluevaltuustoilla ei ole päätäntävaltaa. Olisiko meidän noudatettava edesmenneen valtioneuvos Johannes Virolaisen opetusta ”kansanvalta on puhunut, pulinat pois” ja tyytyä vaalitulokseen vai jatkaa ”pulisemista” ja seurata suurennuslasin kanssa tapahtumia? Kansalaisina meillä ehkäpä on oikeus jatkaa pulisemista ja tapahtumien seuraamista ja tarvittaessa päätösten kritisointia.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.adlibris.com/fi/kirja/vaalivilppi-suomessa-9789525412468

2. https://vaalit.fi/alue-ja-kuntavaalit

3. https://aliitto.fi/fi/vaalit2025

4. https://yle.fi/a/74-20153934

5. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010869300.html

6. https://www.hs.fi/suomi/art-2000009239132.html

7. https://migranttales.net/cossing-the-finnish-russian-border-during-difficult-times/

8. https://migranttales.net/cossing-the-finnish-russian-border-during-difficult-times/

9. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011077875.html

10. https://yle.fi/a/74-20155791

11. https://aliitto.fi/fi/vaalit2025

12. https://www.ku.fi/artikkeli/4705380-kommentti-yrttiaho-aiheutti-suuren-vahingon-vasemmistoliitolle

13. https://yle.fi/a/74-20146049

14. https://yle.fi/a/3-12149510

15. https://vaalit.yle.fi/kv2025/tulospalvelu/fi/municipalities/405/parties/15/

16. https://vaalit.yle.fi/av2025/tulospalvelu/fi/municipalities/405/parties/15/

17. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-eu-vaaliohjelma-2024-protestoi-sotaa-nest-rauhaa 

Aleksanterinliitosta Seurassa toukokuussa 2024 julkaistussa artikkelissa:

https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/