Me emme unohda: 18. toukokuuta 1944

 

Toukokuun 18. päivä 1944 alkoi Krimin tataarien karkottaminen (krimin tataariksi Qırımtatar halqınıñ sürgünligi). Käytännössä kyseessä oli etninen puhdistus, joka kohdistui kaikkiin Krimin niemimaalla asuviin Krimin tataareihin riippumatta yksilön taustasta ja henkilöhistoriasta. Myös puna-armeijassa palvelleita Krimin tataareja karkotettiin, useimmat vasta Berliinin valloittamisen ja sodan päättymisen jälkeen vietettyään ensin vuosia työleireillä, joista he saivat muuttaa perheidensä luo karkotusalueille. Karkotettujen joukkoon päätyi myös sellaisia Krimin tataareja, joita voi kuvailla vakaumuksellisiksi kommunisteiksi.

Karkotuksen toimeenpani NKVD:n eli sisäasiainkansankomissariaatin johtaja Lavrenti Berija, määräyksen tullessa maan ylimmältä johdolta – käskyn antaja oli Josif Stalin. Käsky perustui puolustuskomitean 11. toukokuuta 1944 antamaan päätöslauselmaan. Käskyn toteuttivat NKVD:n joukot 18. – 21. toukokuuta 1944, toteutukseen ne saivat apua puna-armeijalta sekä Gulag-hallinnolta.

Virallinen syy karkotukselle oli, epäilys joidenkin Krimin tataarien ryhtymisestä yhteistyöhön saksalaisten kanssa, näiden miehittäessä Krimin niemimaata. Natsi-Saksa aloitti operaation Krimin niemimaan valloittamiseksi syyskuussa 1941, taisteluita niemimaalla käytiin saksalaisten ja sen liittolaisten sekä puna-armeijan välillä 4. heinäkuuta 1942 saakka, jolloin puna-armeijan viimeinen linnake Sevastopol antautui. Nykyään arvioidaan syyn karkotukseen olleen paljon raadollisemman eli kyseessä olisi ollut osa Neuvostoliiton harjoittamaa politiikkaa, jossa yhdistyi suunnitelma päästä Dardanelleille sekä tavoite poistaa vähemmistöjä Neuvostoliiton raja-alueilta ja näin vahvistaa Kremlin otetta suuren valtakunnan reuna-alueista.

Krimin tataarit lastattiin NKVD:n sotilaiden ja niitä avustaneiden joukkojen ja henkilöiden toimesta 67 karjajunaan 18. – 21. toukokuuta 1944. Junien määränpää oli kaukana idässä Keski-Aasian alueella, valtaosa (78 prosenttia) karkotetuista Krimin tataareista sijoitettiin Uzbekistanin SNT:n alueelle. Vähäisempiä määriä Kazakstanin SNT:n alueelle sekä Kemerovon oblastiin, Marin tasavaltaan ja muille alueille Venäjän SFNT:n alueelle. (1) Yksistään karkotusvaiheessa ja pitkien junamatkojen aikana menehtyi tuhansia Krimin tataareja, pääasiassa naisia ja lapsia. Tulevina vuosina karkotuksessa ja pakkotöissä puuvillapelloilla, tehtaissa sekä kaivoksilla menehtyi vähintäänkin kymmeniätuhansia Krimin tataareja, joidenkin arvioiden mukaan jopa 46,2 prosenttia Krimin tataareista eli yli 195 000 ihmistä.

Nikita Hruštšov tuomitsi 1965 Stalinin politiikan, myös etnisten ryhmien karkotukset. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimin niemimaalle. Krimin tataarien lisäksi Volgan saksalaisiin tai meskhetinturkkilaisiin ei sovellettu rehabilitointia. Krimin tataarit elivät karkotuksessa Keski-Aasian alueella 1980-luvulle asti, jolloin Mikhail Gorbatšov antoi heidän palata kotiseuduilleen. Krimin korkein neuvosto julisti 14. marraskuuta 1986 karkotuksen rikokseksi.

Krimin tataareiden karkotuksen on tunnustanut kansanmurhaksi Ukraina vuonna 2015 sekä Latvia, Liettua ja Kanada vuonna 2019.

Krimin tataareiden karkotus nousi meidän kaikkien tietoisuuteen viimeistään keväällä 2016, jolloin Euroviisuissa Ukrainan edustaja Jamala eli Susana Jamaladinova esitti kappaleen 1944, joka käsitteli Krimin tataarien karkottamista ja oli omistettu Jamalan omien sanojen mukaan hänen isoisoäidilleen, joka lapsineen joutui karkotetuksi toukokuussa 1944. (2)

Kansaan, Krimin tataareihin, kohdistuneen vainon rinnalla Krimin niemimaalla toteutettiin neuvostohallinnon toimesta vuosina 1944-48 paikkakuntien ja paikkojen uudelleennimeäminen, jolloin lähes kaikki krimintataaripohjaiset paikannimet muutettiin venäläisiksi.

Tänään miehitetyllä Krimillä elävät Krimin tataarit ovat etnisen ja uskonnollisen vainon kohteina, vainoajina ovat Venäjän hallinnon turvallisuuselimet, Krimin ”aluepuolustusjoukot”, erilaiset Venäjän hallinnolle työskentelevät ”vapaaehtoisjoukot” ja ryhmät sekä PMC-organisaatiot. Vainon kohdistuessa yksilöihin, etniseen ryhmään ja Krimin tataarien solidaarisuusliikkeeseen; ihmisiin kohdistuvan vainon rinnalla Venäjä on vaikeuttaa uskonnon ja kulttuurin harjoittamista, se on tuhonnut uskonnollisia ja kulttuurikohteita jne. Tämä siis järjestelmällisenä valtiojohtoisena sortona alkaen helmi-maaliskuussa 2014.

Venäjän sortotoimet miehittämällään niemimaalla jatkuvat edelleen, ovat jatkuneet muuttumattomina 24. helmikuuta 2022 alkaneen koko Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeenkin. Venäläiset pidättävät ja vangitsevat ihmisiä olemattomien (tekaistujen) syiden perusteella. Vangitut tuomitaan näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin ja siirretään usein tuhansien kilometrien päähän kotiseuduilta. Olot pidätyskeskuksissa ja vankiloissa ovat kehnot, vangituilta evätään jatkuvasti heidän tarvitsemansa lääkärihoito sekä tarvitsemansa lääkkeet.

Miehityksen ensimmäisiä uhreja kevättalvella 2014 oli Krimin tataari, kolmen lapsen isä Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. (3) Hänen runneltu ja kidutettu ruumiinsa löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ketään ei ole rangaistu murhasta, itse asiassa sitä tuskin on edes tutkittu Venäjän viranomaisten toimesta. Sittemmin Reşat Ametille myönnettiin postuumisti Ukrainan sankarin arvo.

Vladimir Putinin oppi-isä Josif Stalin totesi, että ”yksi kuolema on tragedia ja miljoona kuolemaa on tilasto”, mutta hän näyttää olleen väärässä. Me ohitimme olkia kohautellen yhden ihmisen kidutusmurhan, kymmenien ihmisten kidutusmurhat – tuntui, että suljimme niiltä silmämme, jotta rattaat tehtaissamme pyörisivät ja elintasomme kohenisi. Ehkäpä ajattelimme ja toivoimme, ettei meidän vuoro koittaisi…

Toukokuun 18. 2016 olin Kiovassa muistotilaisuudessa, jossa muistettiin Krimin tataarien karkotusta ja niemimaan helmikuussa 2014 alkanutta miehitystä, alla muutama kuva Kiovan Itsenäisyysaukiolta – Maidan Nezalezhnostilta.

Krimin tataareiden lippu Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden karkotuksen muistotilaisuus Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhlassa Kiovassa, toukokuu 2016. Banderollissa tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana.

Me emme unohda, 18. toukokuuta 1944.

Marko

 

Lähteet:

1. https://iccrimea.org/reports/timeline2019.html

2. https://yle.fi/a/3-8882659

3. https://khpg.org/en/1551563339 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Deportation of the Crimean Tatars Memorial Day -kirjoitusta sekä Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone -julkaisua.

Kuvat: Marko Enqvist.

#LiberateCrimea-mielenosoituksessa Tehtaankadulla, helmikuu 2018.

#CrimeaIsUkraine #18Mayis1944 #LiberateCrimea

Helmikuun 23. päivä: #CrimeaIsUkraine – #RussiaInvadedUkraine

 

Helmikuun 23. päivä sosiaalisessa mediassa vietetään #CrimeaIsUkraine- ja #RussiaInvadedUkraine-kampanjapäivää Twitter-käyttäjä @GlasnostGonen aloitteesta. (1) Hän on jo useamman päivän ajan muistuttanut meitä sosiaalisen median viesteillään ja muilla julkaisemilla kirjoituksillaan sekä videollaan tästä kampanjapäivästä, jolloin tarkoituksena on muistuttaa maailmaa Venäjän, helmi-maaliskuussa 2014 suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä sekä samana keväänä Ukrainan itäosiin kylvämästään sodasta, jossa on kuollut noin 14 000 ukrainalaista – sotilasta ja siviiliä; miehiä, naisia ja lapsia.

Tämän vuoden tammikuun 1. päivän ja helmikuun 14. päivän välillä Itä-Ukrainan sotatoimialueella on kaatunut 11 Ukrainan asevoimien sotilasta, haavoittuneiden määrän noustessa pariin kymmeneen. Kaatuneet ovat:

Vihollisen tarkka-ampuja tappoi Oleg Andrienkon tammikuun 11. päivä Piskyn kylän alueella, miehitetyn Donetskin luoteispuolella. 37. mekanisoidussa jalkaväkipataljoonassa palvellut Oleg Andrienko oli ensimmäinen tämän vuoden puolella kaatunut Ukrainan asevoimien sotilas.

Ylimatruusi Oleksandr Otrepjev palveli 36. erillisessä merijalkaväen prikaatissa. Hän kaatui illalla 21. tammikuuta vihollisen tarkka-ampujan luotiin rintaman eteläisessä osassa, Hnutoven ja Vodianen välisellä lohkolla.

Luhanskin alueella syntynyt Roman Dziubenko kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin tammikuun 26. päivä Novo-Oleksandrivkan lähellä. Alikersantti Roman Dziubenko palveli Ukrainan maavoimien 92. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa.

28. erillisen mekanisoidun prikaatin Oleksii Podvezenny kaatui maamiinan räjähdyksessä Mari’inkan alueella, miehitetyn Donetskin lounaispuolella helmikuun 6. päivä. Samassa räjähdyksessä kaatui toinen ukrainalaissotilas, kolmannen sotilaan haavoittua vaikeasti.

28. erillisen mekanisoidun prikaatin Nazariy Polishchuk kaatui maamiinan räjähdyksessä Mari’inkan alueella, miehitetyn Donetskin lounaispuolella helmikuun 6. päivä. Samassa räjähdyksessä kaatui Polishchukin taistelutoveri Oleksii Podvezenny, kolmannen sotilaan haavoittua vaikeasti.

59. mekanisoidun prikaatin 5. taktiseen ryhmään kuulunut Vjatšeslav Oleksijenko kaatui maamiinan räjähdyksessä Novoluhansken lohkolla helmikuun 14. päivä.  

59. mekanisoidun prikaatin 5. taktisen ryhmän kapteeni Oleksandr Voitenko kaatui 14. helmikuuta maamiinan räjähdykseen Novoluhansken lohkolla. Samassa räjähdysten sarjassa kaatui kaksi muuta 5. taktisen ryhmän sotilasta.

59. mekanisoidun prikaatin 5. taktisen ryhmän korpraali Dmitro Myronenko kaatui maamiinan räjähdyksessä Novoluhansken lohkolla helmikuun 14. päivä.

81. erillisessä maahanlaskuprikaatissa palvellut pioneeri Oleksandr Hlushko kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin Zaitseven lähellä 11. helmikuuta.

503. erillisessä merijalkaväen pataljoonassa palvellut Dmitro Vlasenko kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin Šumyn kylän lähellä helmikuun 2. päivä.

28. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa palvellut Vladislav Liashchenko kaatui vihollisen tulituksessa Novomyhailivkan lohkolla 11. helmikuuta.

Sotatoimissa kaatuneiden lisäksi ainakin yksi Ukrainan Joint Forces Operation’in taistelujoukkoihin kuulunut sotilas on menehtynyt alkuvuoden kuluessa rintama-alueella. Helmikuun 8. päivä 28-vuotias Jaroslava Koliadenko menehtyi mariupolilaisessa sairaalassa keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin, hän palveli 56. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa. Koliadenkoa jäi kaipaamaan vanhempiensa ohella hänen lapsensa.

Samalla kun sotatoimet jatkuvat Ukrainan itäosissa, jatkaa Venäjä miehittämänsä Krimin niemimaan väestön terrorisointia. Aamuyöllä 17. helmikuuta kello 04:00 aikoihin venäläisviranomaiset suorittivat laajan, Krimin tataareihin ja muihin alueen muslimeihin kohdistuneen operaation miehittämällään niemimaalla. Tähän, usealla paikkakunnalla samanaikaisesti suoritettuun operaatioon, osallistui joukkoja useista venäläisistä organisaatioista, kuten Venäjän kansalliskaartista (Rosgvardija) ja Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:stä.

Krimin tataarien solidaarisuusorganisaation mukaan ratsiat järjestettiin samanaikaisesti ainakin viidellä paikkakunnalla tai alueella – Simferopolissa, Bilohirskissa, Bah’tšysaraissa ja Orlinoen kylässä sekä Sovjetskyin ja Sevastopolin piireissä.

Ratsian yhteydessä pidätettiin kuusi Krimin tataaria sekä yksi ukrainalaistaustainen muslimi ja takavarikoitiin ”kiellettyä kirjallisuutta”. Myöhemmin saman päivän aikana FSB vapautti Abdulobory Makhamadaminovin muiden pidätettyjen pysyessä vangittuina. Operaatiossa vangittiin –

Azamat Eyupov, joka osallistui heinäkuussa 2019 Krimin tataarien Moskovassa järjestämään rauhanomaiseen mielenosoitukseen; ukrainalaistaustainen liikemies Oleh Fedorov, joka on osallistunut useisiin rauhanomaisiin poliittisten vankien tukimielenosoituksiin miehitetyllä niemimaalla; Ernest Ibragimov, joka on vapaaehtoisena aktiivisesti mukana liikkeessä, jonka jäsenet tukevat ja työskentelevät poliittisten vankien lasten parissa; Lenur Seydametov, tukee aktiivisesti poliittisia vankeja ja heidän perheitä, hän on myös toimittanut ruokaa ja henkilökohtaisen hygienian tarvikkeita Krimin SIZO’on (tutkintavankilaan); Yashar Shikhametov oli puolustuksen todistajana Enver Seytosmanovin näytösoikeudenkäynnissä. Shikhametov on avustanut muiden poliittisten vankien lapsia, sekä järjestänyt tilaisuuksia miehitetyssä Sevastopolissa poliittisten vankien lapsille; Timur Yalkabov on vieraillut aiemmissa poliittisissa oikeudenkäynneissä sekä osoittanut solidaarisuutta aiempien ratsioiden yhteydessä. (2)

Aiemmissa näytösoikeudenkäynneissä vastaavissa olosuhteissa vangittuja on usein tuomittu ”asiantuntijoiden arvioiden” sekä ”salaisten todistuslausuntojen” ja ”salaisten silminnäkijähavaintojen” perusteella jopa kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin. Yllätysratsioiden, pitkiä tutkintavankeuksia seuraavien näytösoikeudenkäyntien, ja niissä langetettujen pitkien vankeusrangaistusten tarkoituksena on pyrkiä hiljentämään Krimin tataarien miehityksen vastainen liikehdintä. Laajemman uskonnollisen ja kulttuurivainon tarkoituksena on nujertaa Krimin tataarit – tai ajaa heidät pois miehitetyltä Krimin niemimaalta. Helmikuussa 2014 alkaneen miehityksen aikana kymmeniätuhansia niemimaan alkuperäisiä asukkaita on joutunut pakenemaan niemimaalta eri syiden tähden – samalla Venäjältä on muuttanut niemimaalle arvioiden mukaan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Lähetän  ”lämpimät” terveiseni Venäjän terrorihallinnolle:

Näpit irti Krimistä!

Get Out of Crimea!

Путин, вон из Крыма!

Kuva Marko Enqvist.

Слава Україні!

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=DBU37_lUo0U&feature 

2. http://khpg.org/en/1608808836 

Lähteet kaatuneiden osalta uacrisis.org ja Euromaidan Press.

Kuvakollaasi Marko Enqvist.

Heinäkuun 30. on #CrimeaIsUkraine-päivä

Heinäkuun 30. päivä vietettävän #CrimeaIsUkraine-päivän idea on hyvin yksinkertainen, sen avulla on tarkoitus nostaa sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä, CrimeaIsUkraine-hashtagilla varustettu tunniste jälleen ensimmäiseksi. Syy ihmisten aktivointiin löytyy Venäjän hallintoa tukevien trollien ja aktivistien toiminnasta, heidän onnistuttua nostaa CrimeaIsRussia-hashtag ensimmäiseksi, saaden toimintaansa voimakasta tukea Venäjän hallinnon edustajilta ja suurlähetystöiltä kautta maailman. Tilanteen korjaamiseksi twitterissä käyttäjä @GlasnostGone ryhtyi aktivoimaan ihmisiä #CrimeaIsUkraine-kampanjan taakse ja erilliseksi ”Krim on osa Ukrainaa” -päiväksi, jolloin olemme erityisen aktiivisia, valikoitui kuun toiseksi viimeinen päivä. Kampanjansa tueksi @GlasnostGone eli Alex King julkaisi blogin ”July 30th is a #CrimeaIsUkraine Campaing Day – Get Involved”.

#CrimeaIsUkraine! – Helsinki, toukokuu 2019.

Tarkoituksena on toki muistuttaa lukijoita Krimin niemimaan miehityksestä ja venäläisten, miehittämällään niemimaalla, harjoittamasta sorrosta, jonka kohteena ovat erityisesti Krimin tataarit, kuitenkin käytännössä kaikki, jotka vastustavat miehitystä. Pelottelun ja uhkailun kohteeksi ovat joutuneet myös Ukrainan ortodoksinen kirkko Krimillä, kirkon arkkipiispa Klyment sai uhkavaatimuksen miehitysviranomaisilta, jollei Jevpatoriaan rakennettua ortodoksikappelia siirretä pois viidessä päivässä, kirkkoa vastaan aloitetaan rikostutkinta. Siirrettäväksi määrätyn ortodoksikappelin rakentaminen alkoi jo ennen Venäjän suorittamaa miehitystä helmikuussa 2014. (1)

Jehovan todistajia ryhdyttiin vainoamaan Venäjällä sen jälkeen, kun järjestö kiellettiin maassa äärimielisenä järjestönä huhtikuussa 2017. Venäjältä Jehovan todistajien vaino on edennyt myös miehitetylle Krimin niemimaalle. Ainakin kymmenen Krimin niemimaalla asuvaa Jehovan todistajaa on tuomittu venäläisessä oikeudessa vuosien vankeusrangaistuksiin, pisimmillään kyse on yli kuuden vuoden tuomioista. (2)

Toimittajiin ja kansalaisjournalisteihin kohdistunut vaino on myös lisääntynyt Krimin niemimaalla tämän vuoden kuluessa. Venäjä haluaa pelotella hiljaiseksi ne kaikki, jotka välittävät tietoa miehitetyltä niemimaalta – vain virallisen totuuden kertominen on hyväksyttyä.

Tämän vuoden heinäkuussa miehitysviranomaiset Krimin niemimaalla ovat panneet täytäntöön lukuisia mittavia ratsioita. Heinäkuun 7. päivä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n joukot yhdessä muiden miehitysjoukkojen kanssa, suorittivat ratsioiden sarjan Krimin niemimaalla. Ratsioissa pidätettiin kuusi henkilöä, jotka kaikki siirrettiin välittömästi Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n tiloihin Simferopoliin. Venäläisviranomaisten mukaan pidätettyjä voi odottaa jopa viiden vuoden vankeustuomiot. (3) Venäjä on myös uhannut rangaistuksilla, ainakin osaa, vangitsemistaan Krimin tataareista, jotka kieltäytyivät osallistumisesta Venäjän perustuslaki-äänestykseen kesäkuussa. Näin on käynyt ainakin Simferopol SIZO:ssa pidetyille, vangituille Krimin tataareille. (4) Vangitut Krimin tataarit eivät ole Venäjän kansalaisia. (Huom. Simferopolin SIZO on tutkintavankila).

Venäjä painostaa jatkuvasti Krimin niemimaalla asuvia Ukrainan kansalaisia ottamaan Venäjän kansalaisuuden, kieltäytymistä voi seurata – ja usein seuraakin – erilaisia rajoituksia höystettynä uhkauksilla. Yli tuhat Venäjän kansalaisuudesta kieltäytynyttä on päätynyt oikeuteen ja yli 170 oikeudenkäyntiä päätyi siihen lopputulokseen, että sakkorangaistuksen ohella syytettynä ollut pakotettiin myös muuttamaan Krimiltä – tiedossa on tapauksia, joissa syytettynä ollut pakotettiin muuttamaan Krimiltä ja jättämään sinne puolisonsa ja lapsensa. (5)

Tehtaankadulla, taustalla Krimin niemimaata miehittävän Venäjän suurlähetystö (23. helmikuuta 2019).

Palautetaan mieliin mitä tuli kirjoitettua ukrainaksi helmikuussa 2019, Venäjän suurlähetystön edustalla, järjestetyn mielenosoituksen jälkeen:

23 лютого 2019 р. в Гельсінкі перед російським посольством відбулася акція протесту проти окупації Криму Росією. В акції протесту прийняли участь українці, які мешкають у Фінляндії та фіни, які підтримують боротьбу України проти агресії Росії.

Учасники протесту заявили, що захват території незалежної держави є не прийнятним для цивілізованого світу, та ця ситуація змушує замислитися, що агресивні дії Росії можуть бути спрямовані і на інші сусідні країни. Якщо Росія здійснила напад  на Україну, то чого вона не може зробити те ж саме з іншою країною? Чому? Тому,  що час ще не прийшов? Та цього не може бути? 

”Lämpimät” terveiseni Vladimir Putinille ja Venäjän valtiolle sekä sen harjoittaman imperialistisen valloituspolitiikan tukijoille:

#CrimeaIsUkraine – #LiberateCrimea!

Miehitysvuosina Venäjä on syyllistynyt Krimin niemimaalla järjestelmällisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, se hankkii kiduttamalla ”tunnustuksia” vangituilta, se on myös rikkonut Geneven sopimusta, sortaa etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, on tuhonnut kulttuurikohteita sekä siirtänyt Krimin niemimaalta kulttuuriaarteita museoihin Venäjälle. Siksi me emme unohda!

Marko

1. http://khpg.org/en/index.php?id=1595635927
2. https://www.rferl.org/a/crimea-jehovah-witness-russia-ukraine-/30653463.html
3. https://112.international/society/crimean-tatars-houses-raided-in-crimea-six-people-apprehended-52827.html
4. http://khpg.org/en/index.php?id=1593548526
5. http://khpg.org/en/index.php?id=1594308593

Kuvat Marko Enqvist.

Elämä Venäjän miehittämällä Krimillä ei ole päivänpaistetta, vaikka niin voisi kuvitellakin Ylen uutisia katselemalla

Kuvilla on suuri vaikutus, puhumattakaan ”elävistä kuvista” – hymyilevä Vladimir Putin kävelemässä auringonpaisteessa Krimillä, auringossa liehuvia lippuja, juhlat, voimalan käyttöönotto – Ylen TV-uutisten (klo. 18:00) välittämien kuvien perusteella voisikin kuvitella, että miehitysjuhlaan on aihetta. Ylen uutisissa muistettiin sentään mainita, että kyseessä on miehitysjuhlat mutta tähän lyhyeseen mainintaan se sitten jäikin, unohdettiin täysin miehityksen toinen puoli – se mihin juhlat ja päivänpaiste ei kuulu, se todellisuus, jossa ihmisiä vainotaan heidän taustansa ja uskontonsa tähden, jossa kymmeniä ihmisiä on kadonnut, jossa lähes sata Krimin asukasta – ukrainalaisia ja Krimin tataareja – on vangittu ja viety kauas kotoa istumaan vuosien tai jopa vuosikymmenten tuomioita. Tuomioita, jotka on langetettu näytösoikeudenkäynneissä hatarien tahi olemattomien, toisinaan kiduttamalla saatujen, todisteiden perusteella. Viime viikon loppupuolella Venäjän vihdoinkin, kuukauden tiedustelujen ja tivaamisen jälkeen, tunnusti siirtäneensä Krimin niemimaalla vangitun ja näytösoikeudenkäynneissä vuosien vankeuteen tuomitun Volodymyr Balyukhin Tverin alueelle, Moskovan luoteispuolelle, noin 1300 km päähän kotiseudultaan. Poliittiseksi vangiksi nimetty Volodymyr Balukh pidätettiin joulukuussa 2016 ja tuomittiin elokuussa 2017 ns. Rozdolnenskyn alueoikeudessa 3 vuoden ja 7 kuukauden vankeuteen rangaistussiirtolassa ja heinäkuussa 2018 Rozdolnen alueoikeudessa 3 vuoden rangaistukseen keskitason vankisiirtolassa. (1)

Vaino ja pidätykset ovat arkipäivää Krimillä vielä viisi vuotta miehityksen ja laittoman anneksoinnin jälkeenkin. Tämän vuoden helmikuussa Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti lukuisia iskuja Krimin tataareja vastaan, venäläisten mukaan iskussa etsittiin laittoman "hizb ut-tahrir'in" jäseniä. Helmikuisissa iskuissa lukuisia Krimin tataareja vietiin FSB:n pidätyskeskuksiin, nuorin vangituista oli 21 vuotias nuorukainen.

Krimin tataarit passiivisessa vastarinnassa FSB:n iskuryhmää vastaan (helmikuu/2019). (2)

Samalla Venäjä on aloittanut uuden kampanjan, jotta Krimin niemimaan ihmisoikeusrikkomuksista kertovia tietoja poistettaisi eri sosiaalisten medioiden alustoilta, muun muassa YouTubea on painostettu poistamaan vangitusta ihmisoikeusaktivisti Emir-Usein Kukusta kertovia videoita. Venäläisten tavoitteena on poistaa videoita ja muuta aineistoa, jotka paljastaisivat, kuinka vangittuja kidutetaan ja kohdellaan epäinhimillisesti, kuinka lukuisat tunnustukset on kidutuksella saatu.

Venäjä on propagandassaan miehityksen alkuhetkistä lähtien hellitellyt ajatusta innostuneesta vastaanotosta, jossa heidät poikkeuksetta otettiin vastaan vapauttajina. Kuitenkin vastoin venäläispropagandan maalailemaa kuvaa, Venäjää ei Krimillä otettu läheskään kaikkialla riemuiten vastaan. Asukkaat, etniseen taustaan katsomatta, osoittivat mieltä miehittäjää ja heidän tukijoita vastaan päivien ja viikkojen ajan. (3) Krim on Ukrainaa, toistui mielenilmauksissa ja kansalaisaktivismissa. Eikä tämä vastarinta ole miehitysvuosien kuluessa päättynyt, ei, vaikka tuhansille asukkaille miehitetty niemimaa on muuttunut avovankilaksi, josta ei ole poispääsyä ja jossa he joutuvat elämään pelossa.

18.toukokuuta 2016, Krimin tataarien karkotuksen vuosipäivän muistojuhla Kiovassa. Kuvassa Venäjän  Krimin miehityksen uhreja.

Krimin tataarit karkotettiin Krimin niemimaalta 18. – 20. toukokuuta 1944, kolmen päivän aikana NKVD pakkosiirsi koko tataarien kansan Krimiltä Uzbekistanin alueelle. Pakkosiirron aikana tuhannet kuolivat julmuuteen, nälkään ja tauteihin, Uzbekistanissa taivasalla kuolema jatkoi sadon niittoa – kuolleiden määrä nousi kymmeniin tuhansiin. Krimin tataarit pääsivät palaamaan takaisin kotiin vasta 80-luvulla, ja 14 marraskuuta 1986 Krimin korkein neuvosto julisti karkotuksen rikokseksi.

Olin seuraamassa toukokuun 18. 2016 Kiovassa Krimin tataarien karkotuksen muistojuhlaa, samalla tuhannet ukrainalaiset ja Krimin tataarit ynnä – ainakin tämä yksi suomalainen – eivät unohtaneet niitä tuhansia Krimin tataareja ja ukrainalaisia, jotka asuivat Venäjän miehittämällä niemimaalla eläen pelossa ja terrorin alla. Tuolloin jo kymmeniä Krimin tataareja oli pidätetty, osa oli yksinkertaisesti kadonnut, osa kadonneista on sittemmin löytynyt – kuolleina. Reshat Ametov protestoi rauhanomaisesti miehitystä vastaan helmi-maaliskuussa 2014, maaliskuun 2014 alkupuolella hänet vietiin aseistettujen militanttien toimesta – paria viikkoa myöhemmin Ametovin ruumis löydettiin. Reshat Ametovin ruumiissa oli jälkiä kidutuksesta, hänen silmänsä oli kaivettu päästä, kuolinsyynä oli aivovaurio. Ametov oli ensimmäinen kadonnut, mutta ei viimeinen. (4)

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjään – on suorastaan irvokasta antaa uutisissa tilaa hymyilevälle Putinille, lippujuhlille, voimalan avajaisille (mikä todennäköisesti mahdollistui Venäjälle kohdistettujen pakotteiden kierron myötä) ja unohtaa tuhansien kärsimykset ja jättää näyttämättä miehityksen todellisuus sadoille tuhansille niemimaan asukkaille. Ehkäpä tahtomattaan, ymmärtämättömyyttään, kyvyttömyyttään Yle tuli toistaneeksi juuri sitä tarinaa miehitetystä Krimistä, jonka Venäjä haluaa erityisesti tänään maailmalle välittää. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sana, puhumattakaan uutispätkästä.

Putin: Näpit irti Krimistä! Putin: Get Out of Crimea! Путин, вон из Крыма!

Me emme unohda!

Marko

1. http://letmypeoplego.org.ua/prisoner/volodymyr-balukh/ 

2. Kuva Radio Svobodan toimittaja @antony_mon.

3. Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии, Група "Інформаційний Спротив".

4. http://khpg.org/en/index.php?id=1551563339 

Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteesta yhdeksän ensimmäisen kuukauden ajalta v. 2018 – analyysissa huomioitu myös kulttuurikohteiden ja ekosysteemin tuhoaminen:

Analysis of violations of human rights in the occupied Crimea over 9 months of 2018 

Liberate Crimea – Crimea is Ukraine!

Viitisen vuotta sitten – 20. helmikuuta 2014 – Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen sotilasoperaation, tämä voidaan päätellä Venäjän operaation ”kunniaksi” lyömistä ansiomitaleista sekä muista tiedoista. Venäjä aloitti operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Tuolloin Kiovan kaduilla virtasi kansalaisten veri Janukovytšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelua vapaudesta.

Kuten tiedämme, kansa voitti taistelun ja Viktor Janukovytš pakeni Kiovasta 21. helmikuuta 2014 ensin maan itäosiin Harkovaan – jonne häntä kuljettaneet helikopterit laskeutuivat 22. helmikuuta klo. 03:00, vielä saman päivän aikana Janukovytš jatkoi matkaa Donetskiin. Donetskista, pakomatkalla ollut, valtansa menettänyt ”presidentti”, yritti poistua lentäen Venäjälle. Kaupungin kansainvälisellä lentokentällä Janukovytšia kuljettaneen koneen lentoonlähtö estettiin viranomaisten toimesta, niinpä hän siirtyi kentältä tukijoidensa kanssa Alueiden puoluetta rahoittaneen oligarkki Rinat Akhmetovin ”residenssiin”. Alkuyöstä Donetskista autosaattueella poistunut Viktor Janukovytš saapui aamuyöstä 23. helmikuuta Berdjanskin alueelle Asovanmeren rannikolle, josta hän siirtyi venäläiskoptereiden kyydillä Venäjälle Jeiskin lähistöllä sijainneeseen sotilastukikohtaan, ja sieltä kuljetuskoneella Krimille. Krimiltä Viktor Janukovytš pakeni venäläisellä sota-aluksella pysyvämmin Venäjälle.*

Helmikuun 25. ja 26. 2014 Venäjältä saapuneet erikoisjoukot aloittivat merkittävien kohteiden miehittämiset Krimin niemimaalla. Helmikuun 26. ja 27. välisenä yönä klo. 04:20 – 04:30 venäläiset erikoisjoukot aloittivat operaation Krimin alueparlamentin valtaamiseksi Simferopolissa ja 27. helmikuuta ”pienet vihreät miehet” nostivat Venäjän lipun Krimin alueparlamentilla salkoon. Miehitystä vastustava siviilivastarinta Krimillä ei päättynyt tähän – se jatkuu edelleen.

Suomessa asuvat ukrainalaiset ynnä Krimin tataarit eivät ole menettäneet toivoaan saada Venäjän miehittämä Krim – ja miehitetty osa Donbasia – takaisin Ukrainalle. Edessä on pitkä tie, mutta Venäjälle on syytä tehdä selväksi kaikissa mahdollisissa käänteissä se, ettei sillä ole kuin tie kuljettavana ja se on vetäytyminen kaikilta sen miehittämiltään alueilta. Tämä tarkoittaa lännessä toimia poliitikoilta mutta yhtälailla kansalaisilta – lauantainen Liberate Crimea – Crimea is Ukraine -mielenosoitus, joka päättyi Venäjän suurlähetystön edustalle Tehtaankadulla Helsingissä, oli yksi lenkki tässä ketjussa, jossa Venäjää (ja siinä samalla helsinkiläisiä) muistutetaan siitä, että miehitystä ei ole unohdettu.

On myös ensiarvoisen tärkeää, että Venäjää muistutetaan (ja tarvittaessa sanktioidaan) sen hallintoja horjuttavasta toiminnasta Moldovassa ja Georgiassa. Venäjän toimien myötä kummankin valtion alueelle on muodostunut alueita, jotka eivät ole hallitusten kontrollissa ja joilta alueilta Venäjä vaikuttaa Moldovan ja Georgian alueille, mutta myös kolmasiin maihin, kuten Transnistriasta (Moldovan alueella) osaan Ukrainaa.

Reitti Havis Amandalta Tehtaankadulle Krimiä miehittävän Venäjän suurlähetystön edustalle.

Havis Amandan patsaalla Liberate Crimea -marssille lähdössä.

Marssilla Tehtaankadulle.

Tehtaankadulla, taustalla Krimin niemimaata miehittävän Venäjän suurlähetystö.

* * *

 23 лютого 2019 р. в Гельсінкі перед російським посольством відбулася акція протесту проти окупації Криму Росією. В акції протесту прийняли участь українці, які мешкають у Фінляндії та фіни, які підтримують боротьбу України проти агресії Росії.

Учасники протесту заявили, що захват території незалежної держави є не прийнятним для цивілізованого світу, та ця ситуація змушує замислитися, що агресивні дії Росії можуть бути спрямовані і на інші сусідні країни. Якщо Росія здійснила напад  на Україну, то чого вона не може зробити те ж саме з іншою країною? Чому? Тому,  що час ще не прийшов? Та цього не може бути?  

* * *

”Lämpimät” terveiseni Vladimir Putinille:

Näpit irti Krimistä!

Get Out of Crimea!

Путин, вон из Крыма!

Me emme unohda!

Marko

*: Kuvaus perustuu Hromadske Internationalin videoon ”How Ukraine’s Ex-President Viktor Yanukovych escaped to Russia after Euromaidan”.

Kuvat ja satelliittikuvan muokkaus Marko Enqvist.

Venäjä näpit irti Krimistä!

Viisi vuotta sitten – 20.helmikuuta 2014 – Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen sotilasoperaation, mikä voidaan päätellä Venäjän operaation ”kunniaksi” lyömistä ansiomitaleista. Operaatio siis alkoi hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovytš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Tuolloin Kiovan kaduilla virtasi kansalaisten veri Janukovytšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän tuella, ukrainalaisten taistelua vapaudesta. Kuten tiedämme, kansa voitti taistelun ja Viktor Janukovytš joutui pakenemaan Kiovasta ensin maan itäosiin, josta hän siirtyi Venäjän Jeiskin kautta Krimille, ja Krimiltä hän pakeni venäläisellä sota-aluksella Venäjälle.

”Pienet vihreät miehet” Krimillä, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

Krimillä niemimaan miehitykseen tähdännyt operaatio oli siis jo käynnissä, kun Kiovassa ”vanha valta” taisteli epätoivoisesti (ja verisesti) asemastaan, tullen lopulta syrjäytetyksi. Se, että Krimin miehitykseen tähdännyt operaatio oli jo käynnissä Janukovytšin ollessa vielä näennäisesti vallassa, kertoo omalta osaltaan myös Venäjän (ja Vladimir Putinin) luottamuksesta ja uskosta Janukovytšin kykyyn ratkaista ongelma ja pysyä vallassa. Kreml näki pelin tuolloin jo menetetyn – kansan voittaneen Ukrainassa!

Kiovassa helmikuun 18. – 21. 2014 käytiin ratkaisevat taistelut – Kiovan keskusta muistutti tuolloin sotatannerta, jossa suurin uhrauksin kansalaiset voittivat vapauden. Euromaidanin keston kuluessa reilut sata kansalaista menetti henkensä, kuka tarkka-ampujien luodeista, kuka pahoinpideltynä, kuka sairaalasta pois raahattuna ja kidutuksen jälkeen luontoon hylättynä. Euromaidanin aikana vapauden puolesta henkensä antaneita muistetaan helmikuun 20. päivänä, joka tuli jäämään historiaan Euromaidanin verisimpänä, jolloin yli kaksikymmentä kansalaista antoi henkensä Kiovan keskustassa. Euromaidanin reilua sataa siviiliuhria kutsutaan taivaalliseksi sotniaksi (ukr. Небесна сотня). Sotnia on sotahistoriallinen käsite tarkoittaen sataa miestä, kasakkajoukkojen eskadroonaa.

Ukrainan suurlähetystö 20.2.2019 taivaallisen sotnian muistohetki, kuva: M. Enqvist

Ukrainassa verenvuodatus ei suinkaan päättynyt Viktor Janukovytšin pakoon Kiovasta, Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja myöhemmin  liitti niemimaan laittomasti itseensä.  Niemimaan miehitys ei sekään ollut veretön – toki sotilaallisesti uhreja tuli vähän, yksittäisiä Ukrainan asevoimien sotilaita ja upseereita menehtyi ja vammautui operaation alkuvaiheessa. Sen sijaan suuri joukko paikallisia asukkaita joutui kokemaan miehityksen ensipäivistä lukien miehittäjän ja sen hännystelijöiden (tituškat ja paikalliset, miehitystä tukevat, kollaboraattorit) julmuuden. Ensimmäiset Krimin tataarit ”katosivat” maaliskuun alkupuolella, ja hyvin pian seuraa alkoivat tehdä ukrainalaisaktivistit, jotka vastustivat miehittäjää. Osa kadonneista on sittemmin löydetty murhattuna, osa on edelleen kateissa, osan istuessa venäläisillä vankileireillä poliittisina vankeina näytösoikeudenkäyntien myötä.

Vastoin venäläispropagandan väitteitä, Krimillä miehittäjää ei suinkaan kaikkialla otettu riemuiten vastaan. Asukkaat, etniseen taustaan katsomatta, osoittivat mieltä miehittäjää ja heidän tukijoita vastaan päivien ja viikkojen ajan. (1) Krim on Ukrainaa, toistui mielenilmauksissa ja kansalaisaktivismissa. Eikä tämä vastarinta ole miehitysvuosien kuluessa päättynyt, ei, vaikka tuhansille asukkaille miehitetty niemimaa on muuttunut avovankilaksi, josta ei ole poispääsyä ja jossa he joutuvat elämään pelossa.

Erityisesti niemimaan muslimivähemmistöön kohdistuu huomattavaa vainoa, Krimin tataareiden kulttuurille arvokkaita kohteita on vaurioitettu ja tuhottu, (2) heidän oikeuksia kansalaisina on poljettu, heidän oikeutta harjoittaa uskoaan rajoitetaan ja estetään – kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön voi johtaa – ja usein johtaakin – vainoon ja pidätyksiin, joiden tarkoituksena on myös toimia pelotteena.

Viime viikolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti useita iskuja tataariyhteisöjä vastaan, muutama Krimin tataari pidätettiin – nuorimman ollessa parinkymmenen ikäinen. Venäjän viranomaistahot ovat mielivaltaisesti nimenneet tataariryhmittymiä ja liikeitä ”terroristisiksi organisaatioiksi”, ja tässä kohdin on syytä todellakin huomioida, että nämä liikkeet ja ryhmittymät ovat sellaisia, joilla on usein pitkät perinteet ja joista osa on olennainen osa Krimin tataarien omaa historiaa. Nämä Venäjän rikollisiksi nimeämät teot, ovat niitä samoja, joista nautimme jokaisena päivänä – sananvapaudesta ja uskonnon vapaudesta.

Venäjän miehityksen kritisointi ja rauhanomainen vastustaminen voi myös johtaa näytösoikeudenkäyntiin ja vuosien vankeuteen. Näin kävi ukrainalaiselle maanviljelijälle Volodymyr Balukhille, joka niemimaan laittoman anneksaation jälkeen ryhtyi liputtamaan Ukrainalle päivittäin. Tänään hän istuu vuosien tuomiota, jotka hänelle langetettiin kahdessa erillisessä oikeudenkäynnissä. (3)

Kun viiden vuoden miehityksen kuluessa kymmeniä niemimaan asukkaita on vangittu ja tuomittu näytösoikeudenkäynneissä jopa vuosikymmenien vankeusrangaistuksiin, on varsin pöyristyttävää, että niemimaalla vierailleet ”suomalaisturistit” levittävät ryhmissään valheita ja toistavat venäläispropagandaa ”rauhanomaisesta miehityksestä” ja ”halusta” liittyä Venäjään. Eivätkä nämä ”suomalaisturistit” suinkaan ole ainoita, jotka ovat langenneet venäläisansaan vieraillessaan niemimaalla ja ovat nyt kaulaansa myöten kusessa ja paskassa, joutuen toistamaan toistamistaan valetta, jota heille on syötetty.

Suomalaisvieraista ainakin toimittaja Marjaliisa Siira on käynyt kertomassa – laittomasta – vierailustaan Krimillä maaliskuussa 2018 Vantaan Rauhanklubilla (Vantaan Rauhanpuolustajat). (4) Näinköhän tämä Rauhanpuolustajien aktiivijäsen kertoi pidätyksistä ja kidutuksesta; pelosta ja kuolemasta, jonka miehittäjä muassaan niemimaalle toi? Tuskinpa!

Venäjä militarisoi Krimin niemimaata

Miehitysvuosien kuluessa Venäjä on kasvattanut niemimaalle sijoittamiensa joukkojen ja kaluston määrää huomattavasti. Ennen laitonta anneksaatiota niemimaan alueella oli, maiden välisten (Ukraina ja Venäjä) sopimusten mukaisesti sijoitettuna 12500 sotilasta, vastaavasti syyskuussa 2018 niemimaan alueella oli pysyvästi sijoitettuna 31500 sotilasta. Lisäksi Venäjän asevoimiin ja turvallisuuselimiin kuuluvat yksiköt käyvät säännöllisesti harjoittelemassa niemimaan alueella, joten tosiasiallisesti joukkojen kokonaismäärä voi nousta reilusti yli 31500 miehen.

Krimin niemimaalle sijoitettu venäläiskalusto ennen miehitystä (v. 2014) ja syyskuussa 2018.

tyyppi	2014	syyskuu 2018
panssarivaunut	-	40
rynnäkkövaunut ja miehistön-kuljetusajoneuvot	92	583
tykistö ja raketinheittimet	24	162
S-400 ilmatorjuntajärjestelmä	-	16
helikopterit	37	62
lentokoneet	22	122
pinta-alukset	26	71
sukellusveneet	1	7

Joukkojen ja kaluston määrän lisäämisen ohella Venäjä on järjestänyt Krimin niemimaan alueella myös laittomia sotaharjoituksia, ja neljättä vuotta perätysten (v. 2018) Venäjän viranomaiset ovat järjestäneet niemimaalla värväyskampanjoita, joilla on yritetty värvätä niemimaan asukkaita liittymään Venäjän asevoimiin, ja v. 2017 kevään värväyskampanjan jälkeen niemimaan asukkaat ovat voineet joutua palvelemaan Venäjän asevoimissa myös niemimaan ulkopuolella. Näillä toimilla Venäjän miehitysviranomaiset rikkovat Geneven Sopimuksen Artiklaa 51. (5)

”The occupying power may not compel persons protected by the Geneva Conventions to serve in its armed forces. - -“. (6)

Niemimaalla on luonnollisesti myös runsaasti Venäjän turvallisuuselinten joukkoja, niemimaan satamista operoi FSB:n alaisen Venäjän rannikkovartioston aluksia. Niemimaan itäosassa sijaitseva Kertšin kaupungin satama toimii yhtenä Venäjän rannikkovartioston tukikohtana alueella. Venäjän lisääntynyt toiminta alueella yhdistettynä suoranaisiin sotatoimiin, on lisännyt jännitettä myös Asovanmeren ja Kertšinsalmen alueella. Venäjän merellinen voima alueella (rannikkovartiosto ja Mustanmeren laivasto sekä Kaspian laivue) on kasvanut huomattavasti Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä.

Laajemmin Krimin niemimaan militarisoinnista blogissani ”Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata”.

#LiberateCrimea, kuva M. Enqvist v. 2018.

Vladimir Putin: Get Out of Crimea! Näpit irti Krimistä!

Путин, вон из Крыма!

Marko

1. http://euromaidanpress.com/2017/02/13/ukrainians-in-crimea-six-sanctions-for-refusing-a-russian-passport/ (ks. kuva mielenosoituksesta) 

2. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/why-are-we-letting-russia-destroy-a-16th-century-palace-in-crimea 

3. http://letmypeoplego.org.ua/prisoner/volodymyr-balukh/ 

4. https://www.asukkaidenvantaa.fi/?p=4204 

5. https://ctrcenter.org/en/analytics/129-analysis-of-violations-of-human-rights-in-the-occupied-crimea-over-9-months-of-2018 

6. https://ihl-databases.icrc.org/ihl/WebART/380-600058 

Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteesta yhdeksän ensimmäisen kuukauden ajalta v. 2018 – analyysissa huomioitu myös kulttuurikohteiden ja ekosysteemin tuhoaminen:

Analysis of violations of human rights in the occupied Crimea over 9 months of 2018