Me emme unohda: 18. toukokuuta 1944

 

Toukokuun 18. päivä 1944 alkoi Krimin tataarien karkottaminen (krimin tataariksi Qırımtatar halqınıñ sürgünligi). Käytännössä kyseessä oli etninen puhdistus, joka kohdistui kaikkiin Krimin niemimaalla asuviin Krimin tataareihin riippumatta yksilön taustasta ja henkilöhistoriasta. Myös puna-armeijassa palvelleita Krimin tataareja karkotettiin, useimmat vasta Berliinin valloittamisen ja sodan päättymisen jälkeen vietettyään ensin vuosia työleireillä, joista he saivat muuttaa perheidensä luo karkotusalueille. Karkotettujen joukkoon päätyi myös sellaisia Krimin tataareja, joita voi kuvailla vakaumuksellisiksi kommunisteiksi.

Karkotuksen toimeenpani NKVD:n eli sisäasiainkansankomissariaatin johtaja Lavrenti Berija, määräyksen tullessa maan ylimmältä johdolta – käskyn antaja oli Josif Stalin. Käsky perustui puolustuskomitean 11. toukokuuta 1944 antamaan päätöslauselmaan. Käskyn toteuttivat NKVD:n joukot 18. – 21. toukokuuta 1944, toteutukseen ne saivat apua puna-armeijalta sekä Gulag-hallinnolta.

Virallinen syy karkotukselle oli, epäilys joidenkin Krimin tataarien ryhtymisestä yhteistyöhön saksalaisten kanssa, näiden miehittäessä Krimin niemimaata. Natsi-Saksa aloitti operaation Krimin niemimaan valloittamiseksi syyskuussa 1941, taisteluita niemimaalla käytiin saksalaisten ja sen liittolaisten sekä puna-armeijan välillä 4. heinäkuuta 1942 saakka, jolloin puna-armeijan viimeinen linnake Sevastopol antautui. Nykyään arvioidaan syyn karkotukseen olleen paljon raadollisemman eli kyseessä olisi ollut osa Neuvostoliiton harjoittamaa politiikkaa, jossa yhdistyi suunnitelma päästä Dardanelleille sekä tavoite poistaa vähemmistöjä Neuvostoliiton raja-alueilta ja näin vahvistaa Kremlin otetta suuren valtakunnan reuna-alueista.

Krimin tataarit lastattiin NKVD:n sotilaiden ja niitä avustaneiden joukkojen ja henkilöiden toimesta 67 karjajunaan 18. – 21. toukokuuta 1944. Junien määränpää oli kaukana idässä Keski-Aasian alueella, valtaosa (78 prosenttia) karkotetuista Krimin tataareista sijoitettiin Uzbekistanin SNT:n alueelle. Vähäisempiä määriä Kazakstanin SNT:n alueelle sekä Kemerovon oblastiin, Marin tasavaltaan ja muille alueille Venäjän SFNT:n alueelle. (1) Yksistään karkotusvaiheessa ja pitkien junamatkojen aikana menehtyi tuhansia Krimin tataareja, pääasiassa naisia ja lapsia. Tulevina vuosina karkotuksessa ja pakkotöissä puuvillapelloilla, tehtaissa sekä kaivoksilla menehtyi vähintäänkin kymmeniätuhansia Krimin tataareja, joidenkin arvioiden mukaan jopa 46,2 prosenttia Krimin tataareista eli yli 195 000 ihmistä.

Nikita Hruštšov tuomitsi 1965 Stalinin politiikan, myös etnisten ryhmien karkotukset. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimin niemimaalle. Krimin tataarien lisäksi Volgan saksalaisiin tai meskhetinturkkilaisiin ei sovellettu rehabilitointia. Krimin tataarit elivät karkotuksessa Keski-Aasian alueella 1980-luvulle asti, jolloin Mikhail Gorbatšov antoi heidän palata kotiseuduilleen. Krimin korkein neuvosto julisti 14. marraskuuta 1986 karkotuksen rikokseksi.

Krimin tataareiden karkotuksen on tunnustanut kansanmurhaksi Ukraina vuonna 2015 sekä Latvia, Liettua ja Kanada vuonna 2019.

Krimin tataareiden karkotus nousi meidän kaikkien tietoisuuteen viimeistään keväällä 2016, jolloin Euroviisuissa Ukrainan edustaja Jamala eli Susana Jamaladinova esitti kappaleen 1944, joka käsitteli Krimin tataarien karkottamista ja oli omistettu Jamalan omien sanojen mukaan hänen isoisoäidilleen, joka lapsineen joutui karkotetuksi toukokuussa 1944. (2)

Kansaan, Krimin tataareihin, kohdistuneen vainon rinnalla Krimin niemimaalla toteutettiin neuvostohallinnon toimesta vuosina 1944-48 paikkakuntien ja paikkojen uudelleennimeäminen, jolloin lähes kaikki krimintataaripohjaiset paikannimet muutettiin venäläisiksi.

Tänään miehitetyllä Krimillä elävät Krimin tataarit ovat etnisen ja uskonnollisen vainon kohteina, vainoajina ovat Venäjän hallinnon turvallisuuselimet, Krimin ”aluepuolustusjoukot”, erilaiset Venäjän hallinnolle työskentelevät ”vapaaehtoisjoukot” ja ryhmät sekä PMC-organisaatiot. Vainon kohdistuessa yksilöihin, etniseen ryhmään ja Krimin tataarien solidaarisuusliikkeeseen; ihmisiin kohdistuvan vainon rinnalla Venäjä on vaikeuttaa uskonnon ja kulttuurin harjoittamista, se on tuhonnut uskonnollisia ja kulttuurikohteita jne. Tämä siis järjestelmällisenä valtiojohtoisena sortona alkaen helmi-maaliskuussa 2014.

Venäjän sortotoimet miehittämällään niemimaalla jatkuvat edelleen, ovat jatkuneet muuttumattomina 24. helmikuuta 2022 alkaneen koko Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeenkin. Venäläiset pidättävät ja vangitsevat ihmisiä olemattomien (tekaistujen) syiden perusteella. Vangitut tuomitaan näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin ja siirretään usein tuhansien kilometrien päähän kotiseuduilta. Olot pidätyskeskuksissa ja vankiloissa ovat kehnot, vangituilta evätään jatkuvasti heidän tarvitsemansa lääkärihoito sekä tarvitsemansa lääkkeet.

Miehityksen ensimmäisiä uhreja kevättalvella 2014 oli Krimin tataari, kolmen lapsen isä Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. (3) Hänen runneltu ja kidutettu ruumiinsa löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ketään ei ole rangaistu murhasta, itse asiassa sitä tuskin on edes tutkittu Venäjän viranomaisten toimesta. Sittemmin Reşat Ametille myönnettiin postuumisti Ukrainan sankarin arvo.

Vladimir Putinin oppi-isä Josif Stalin totesi, että ”yksi kuolema on tragedia ja miljoona kuolemaa on tilasto”, mutta hän näyttää olleen väärässä. Me ohitimme olkia kohautellen yhden ihmisen kidutusmurhan, kymmenien ihmisten kidutusmurhat – tuntui, että suljimme niiltä silmämme, jotta rattaat tehtaissamme pyörisivät ja elintasomme kohenisi. Ehkäpä ajattelimme ja toivoimme, ettei meidän vuoro koittaisi…

Toukokuun 18. 2016 olin Kiovassa muistotilaisuudessa, jossa muistettiin Krimin tataarien karkotusta ja niemimaan helmikuussa 2014 alkanutta miehitystä, alla muutama kuva Kiovan Itsenäisyysaukiolta – Maidan Nezalezhnostilta.

Krimin tataareiden lippu Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden karkotuksen muistotilaisuus Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhlassa Kiovassa, toukokuu 2016. Banderollissa tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana.

Me emme unohda, 18. toukokuuta 1944.

Marko

 

Lähteet:

1. https://iccrimea.org/reports/timeline2019.html

2. https://yle.fi/a/3-8882659

3. https://khpg.org/en/1551563339 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Deportation of the Crimean Tatars Memorial Day -kirjoitusta sekä Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone -julkaisua.

Kuvat: Marko Enqvist.

#LiberateCrimea-mielenosoituksessa Tehtaankadulla, helmikuu 2018.

#CrimeaIsUkraine #18Mayis1944 #LiberateCrimea