Läpileikkaus Suomen Kansa Ensin ehdokkaista

”Kansallismieliseksi” itsensä nimennyt maahanmuuttovastainen, Venäjän laskuun työskentelevään Johan Bäckmaniin ja Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa majailevaan Janus Putkoseen, linkittyvä Marco de Witin ”kipparoima” pienpuolue Suomen Kansa Ensin lähtee kevään eduskuntavaaleihin varsin suurella kokoonpanolla. Puolueen listoilla on 33 ehdokasta yhdeksän vaalipiirin alueella, ehdokkaista osa on sitoutumattomana Suomen Kansa Ensin listoilla. sitoutumattomistakin eräät ovat ulostulojensa perusteella henkisesti Suomen Kansa Ensin kanssa samoilla linjoilla. Puolueen tukialuetta näyttää olevan eteläinen Suomi, etenkin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiiri, mutta myös Kaakkois-Suomessa ja Savo-Karjalassa puolue näyttää saaneen ehdokkaita listalle yllättävänkin paljon – aivan toinen asia on sitten kannattajakunnan laajuus ja aktiivisuus äänestettäessä. Havaintojeni mukaan ehdokkaiden kannattaisi keskittyä vaalityöhön omassa vaalipiirissään muiden vaalipiirien alueella häröilyn sijaan, jollaista esim. eilen Itäkeskuksen maalaismarkkinoilla nähtiin, kun paikalla oli sekoilemassa edokkaita Helsingin vaalipiirin ohella ainakin Uudenmaan ja Hämeen sekä Pirkanmaan vaalipiireistä.

Kuvakaappaus Suomen Kansa Ensin Facebook-sivu.

Kun puolueen listaa käy läpi, hyvin pian on havaittavissa se, että listalta ei löydy huomioon otettavia, poliittisesta päätöksenteosta kokemusta keränneitä, ehdokkaita. Listalta löytyy useampi ehdokas, jolla on kokemusta ehdokkaana olosta aiemmista eduskuntavaaleista jonkin muun pienpuolueen riveistä esim. Olli Heikkilä oli v. 2015 ehdolla eduskuntavaaleissa Piraattipuolueen listoilla Hämeen vaalipiirissä, (1) tai vaihtoehtoisesti kuntavaaleista, kuten Sakari Romusella, joka on ollut kuntavaaliehdokkaana Kristillisdemokraattien listoilla ja Hannu (Miki) Sileonilla, joka oli v. 2017 kuntavaaleissa ehdolla Suomi Ensin -listalla sekä Sami Salosella, joka kuului Paavo Väyrysen Terve Helsinki -ryhmään kuntavaaleissa 2017 ja jolla on taustalla tuomio väkivaltarikoksesta. (2) Terve Helsinki -ryhmä oli paljon puhutussa vaaliliitossa Kristillisdemokraattien kanssa vuoden 2017 kuntavaaleissa Helsingissä.

Tällä kertaa Suomen Kansa Ensin listalla oleva Liisa Sirainen oli aikoinaan perussuomalaisten varavaltuutettuna Nurmijärvellä. Onko käynyt siten, että tämän vuosikymmenen kuluessa perussuomalaisetkin on osoittautunut liian maltilliseksi Siraiselle? Mikä ei tietenkään olisi mikään yllätys, jos tarkastellaan ihmisen radikalisoitumista psykologisena prosessina ja tarvetta hakeutua yhteisöön, joka tukee ja vahvistaa omaa ajattelua. Edellinen huomioiden, Siraisen toiminta on (hänestä) loogista ja nyt Suomen Kansa Ensin tarjonnee hänelle ”henkisen kodin” – mutta kuinka kauan?

Kuvakollaasi koostettu blogin ”Liisa Sirainen, Perussuomalaisten varavaltuutettu Nurmijärveltä” kuvista, blogi vuodelta 2012. (3)

Siraisen ohella useampi muu puolueen ehdokas venyttää sananvapauden rajoja ymmärtämättä sitä, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu sanoistaan. Laki lopulta asettaa raamit sille mitä saa sanoa/ kirjoittaa ja mitä ei – vaikka toisinaan nämä raamit tuntuvat häilyviltä ja oikeuden päätökset herättävät runsaastikin kysymyksiä. Viime kesänä ennen Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin sekä Asta Tuomisen oikeudenkäyntiä, MV-median striimeissä, nyt Suomen Kansa Ensin ehdokkaana eduskuntavaaleissa oleva, Jenni ”Jenspa” Uotila esitti selväsanaisia toimittaja Jessikka Aroon kohdistuvia uhkauksia.

Suomen Kansa Ensin puolueen puheenjohtaja Marco de Wit on kunnostautunut disinformaation ja vihaa kuplivan roskan julkaisijana Laittomassa lehdessä, jonka ”päätoimittaja” hän on. (4) Samaa sarjaa ovat hänen youtube-kanavansa, joiden sisältö vaihtelee sekavasta tajunnanvirrasta konfliktinhakuiseen julistukseen. Toisinaan Marco de Witin ”toimituksellinen aineisto” on silkkaa propagandaa, jollaisena voidaan pitää hänen, miehitetyssä Donetskissa suorittamaa, Janus Putkosen haastattelua heinäkuussa 2016. Kyseistä ”suomalaisturistien” matkaa, laittomine rajanylityksineen Venäjältä Itä-Ukrainaan, voidaan pitää propagandamatkana, josta myös venäläistaustaiset propagandajulkaisut ottivat hyödyn irti. Marco de Witin ohella Suomen Kansa Ensin Pirkanmaan vaalipiirin ehdokas Mari Kosonen (puolueen 1. varapuheenjohtaja) osallistui kyseiselle matkalle. Disinformaation ja roskan julkaisun ohella havainnot todistavat sen puolesta, että puolueen jäsenistöstä osa on melkoisia uhriutujia.

Marco de Wit, Mari Kosonen ja Stig Lång Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuvassa myös suomalaismilitantti Petri Viljakainen. 

Se ei ole mikään yllätys, että ”kansallismielisten” joukosta löytyy myös salaliittoteorioiden innokkaita lukijoita ja niiden aktiivisia levittäjiä. Varsinais-Suomen vaalipiirissä ehdolle asettunut Kai-Tom Koivunen jakaa Facebookin ja etenkin VK:n kautta kaikkea juutalaisten salaliitosta alkaen, hän näyttää myös levittävän Christchurchin terrori-iskua false-flag-tarinana.* (5) Suomen Kansa Ensin ehdokkaineen ei suinkaan ole ainoa puolue ja liike, jonka riveistä nousee salaliittoteorioiden aggressiivisia levittäjiä. Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta IPU:n listoilta, uskomushoitoja edistävän Kristallipuolueen riveistä ehdolle asettuvaa, niin ikää Putinin Venäjän hallintoa tukevaa, Jarmo Ekmania ja hänen blogia ”Olemisen miellyttävä keveys”, jota Ekman hyödyntää erilaisten salaliittoteorioiden jakamiseen. (6)

”Kansallismielisten” suosimien "medioiden" – kuten MV-lehti ja Laiton lehti! – kautta jaetaan varsin runsaasti erilaisia salaliittoteorioita, jotka noudattavat usein kansainvälisiä trendejä. Salaliittoteorioihin linkittymisen historia ulottuu aikaan ennen MV-lehteä ja voimistunutta ”kansallismielistä” liikehdintää. Tällä hetkellä miehitetyssä Itä-Ukrainassa majaileva Janus Putkonen toimitti Suomessa asuessaan Verkkomediaa, joka oli tunnettu erilaisten salaliittoteorioiden levittämiskanava – eräiltä osin Putkonen jatkoi (jatkaa) tätä työtä miehitetyssä Itä-Ukrainassa, toimittaen materiaalia ajoittain myös MV-lehteen. Tästä materiaalista osa oli selkeää Venäjän narratiivia toistavaa propagandaa, osan ollessa propagandan ja salaliittoteorioiden sekoitusta. (7)

Vaaleihin on vielä muutama viikko aikaa, edessä on kampanjoinnin kannalta tärkeitä viikkoja. Pysyykö ”kansallismielinen” Suomen Kansa Ensin yhtenäisenä vaaleihin saakka – vihjeiden ja arveluiden mukaan puolueen sisällä kuohuu. Vahvistamattomien tietojen mukaan bitcoinmiljonääri Risto Pietilän puolueelle tekemästä useamman tuhannen euron lahjoituksesta osa on kadonnut – tai käytetty väärin, mikä ei suinkaan olisi ihmeenä pidettävä asia. Suomen Kansa Ensin taannoinen puoluekokous oli farssi, puolueen puheenjohtaja näyttää purjehtivan varsin myrskyisillä vesillä – yksi jos toinen projekti kaatuu horjahdeltuaan sitä ennen holtittomasti. Onko puheenjohtajalla enää edes nimenkirjoitusoikeuttakaan, tätäkin on epäilty. Toki puheenjohtaja osoittaa syyttävällä sormella aina muita. Moni varmasti ihmettelee tällaista toimintaa, miksi kylvää vihaa ja eripuraa, miksi hyökätä yhteiskunnallisia toimijoita, kuten poliisia, vastaan, miksi nakertaa yhteiskuntaamme kykenemättä tarjoamaan mitään toimivaa konseptia tilalle? Eihän tässä näyttäisikään olevan järkeä, jos ajattelee, että toiminnan tarkoituksena on yhteiskuntamme – Suomen – kehittäminen, mutta kun nähdäkseni se ei ole lopullinen tarkoitus, vaikka illuusio sellaisesta on synnytetty ja jota illuusiota pidetään yllä. Tarkoitus on synnyttää eripuraa, kylvää epäluottamusta, luoda konflikteja ja hajottaa yhteisöjä. Kuten olen useamman kerran todennut, Suomen Kansa Ensin puolueella on aivan väärä nimi, nimeksi sille sopii paremmin Venäjä Ensin.

Ei Suomen Kansa Ensin ole Suomen asialla, vaikka sen jäseninä epäilemättä on sellaisia, jotka kuvittelevat tai uskottelevat itselleen työskentelevänsä Suomen parhaaksi! Eiköhän yhdellä, jos toisella hyödyllisellä idiootilla suomukset putoa silmistä ennen vaalivuoden päätöstä.

Marko

1. https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/hame/ehdokkaat/5968 

2. https://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005152337.html 

3. http://persuista.blogspot.com/2012/01/liisa-sirainen-perussuomalaisten.html 

4. https://laitonlehti.net/ 

5. https://vk.com/id272560287

6. http://olemisenmiellyttavakeveys.blogspot.com/ 

7.  

Esimerkkejä Christchurchin terrori-iskun false-flag -tarinoista, näitä suomalaisten ”kansallismielisten” keskuudessa levitetään.

Alemmassa kuvakollaasissa oleva Peggy-Justiina Bañana on aktiivinen suomalainen, erilaisia salaliittoteorioita levittävä tili, jonka ylläpitäjä on myös joidenkin ”kansallismielisten” kaveri osallistuen tililtä keskusteluun heidän kanssa.

”Kansallismielisten” puuhailua: vaaliliittoja ja yhteistyötunnusteluja

Sunnuntaina (10.helmikuuta) ”kansankouhottaja” Marco de Witin perustama ja kipparoima ”kansallismielinen” Suomen Kansa Ensin ryhtyi vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa, (1) jota sitäkin voitaneen pitää eräällä tapaa ”kansallismielisenä” ”puolueviritelmänä”. Puolueviritelmänä siksi, että puolue perustettiin jokunen vuosi sitten Paavo Väyrysen toimesta ajamaan hänen – ja mahdollisesti nimeämättömien tahojen – intressejä, mutta sittemmin Keskustan kunniapuheenjohtajaksikin aikoinaan nimitetty Väyrynen syrjäytettiin puolueen johdosta.

Suomen Kansa Ensin ja Kansalaispuolueen vaaliliiton myötä kuvittelin jonkin asteisen pohjakosketuksen jo saavutetun, mutta kun Kansalaispuolueen perustaja ja entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmaisi hierovansa vaaliyhteistyötä vale- ja vihamedia MV-lehden perustajan, Reformin ehdokaslistoilla olevan ja viime kesällä oikeudessa syytettynä yhdessä Johan Bäckmanin ja kolmannen henkilön kanssa istuneen ja tuomion saaneen Ilja Janitskinin kanssa, ymmärsin, että sunnuntaitakin alemmas on mahdollista vajota. (2) Janitskinin tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tämä – sinänsä epätodelliselta tuntuva kuvio, jossa ”kansallismielisinä” itseään pitävät tahot ja organisaatiot kietoutuvat toinen toisiinsa – avautuu todennäköisesti sanoja paremmin kuvan muodossa, joten seuraavaksi (yksinkertaistettu) kuvio tästä laajahkosta sopasta ja siihen liittyvistä henkilöistä tahi puolueista ja ryhmistä.

"Kansallismielisten" verkostoa (yksinkertaistettu kuvio).

Muistutan lukijoita, että kaoottisuudesta huolimatta yllä oleva kuvio on rajusti yksinkertaistettu, olen joutunut kuvaamaan yhteydet ja linkit henkilöiden tahi ryhmien välillä yksinkertaistetusti ja siten, että osa kytköksistä on täytynyt jättää kuviossa huomiotta, alla olevassa – lyhyehkössä – tekstiosuudessa viittaan tällaisiin olemassa oleviin linkkeihin. Kuviossa on kolme avainhenkilöä: Ilja Janitskin, Paavo Väyrynen ja Marco de Wit. Heidän ohella huomioitavia ovat Johan Bäckman, vaaliliiton myötä Paavo Väyrysen jälkeinen Kansalaispuolue, jonka pj. on Sami Kilpeläinen ja varapj. Piia Kattelus. Kuvion muita henkilöitä tai ryhmiä ei kuitenkaan ole syytä pitää statisteina, heillä on oma – toisinaan merkittäväkin – rooli.

Vaikka olisikin houkuttelevaa antaa palstatilaa ensinnä Paavo Väyryselle, aloitan ruodinnan Ilja Janitskinista, joka on tullut tunnetuksi vale- ja vihamedia MV-lehden perustajana, lehden ja median, jonka avulla on ”joukkoistettu” eräiden toimittajien ja muiden kansalaisaktiivien häirintää ja uhkailua, johon on ottanut osaa henkilöitä yhteiskunnan kaikista rakenteista. Kuten jo edellä viittasin, viime kesänä Ilja Janitskin yhdessä Johan Bäckmanin ja A. Tuomisen kanssa istui oikeutta palkitun toimittajan Jessikka Aron häirinnästä, uhkailusta, mustamaalaamisesta ja paljon muusta. (3)

MV-lehti itsessään muodostaa, edelleen olemassa olevan, linkin Janitskinin ja usean muun ns. kansallismielisen henkilön ja ryhmän välille, tähän joukkoon kuuluu myös Marco de Wit, joka on tukenut Ilja Janitskinia ennen oikeudenkäyntiä ja oikeuden käynnin aikana sanallisesti ynnä tekojen (esim. mielenosoituksissa puhuminen) kautta. Marco de Witin ohella ja rinnalla entinen Suomi Ensin aktiivi ja nykyinen Suomen Kansa Ensin puolueen 1. varapj. Mari Kosonen on antanut vähintäänkin henkistä tukea Janitskinille. de Wit ja Kosonen kävivät tapaamassa Janitskinia ”etelän lämmössä” tämän pakoillessa lain kouraa Espanjan ja Andorran suunnalla.

Janitskinin ja Johan Bäckmanin välillä on useita selkeitä linkkejä, ensimmäinen on tietenkin MV-lehti, unohtamatta viime kesäistä oikeudenkäyntiä, yhtä lailla merkittävänä yhteytenä voidaan pitää Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liikettä, jonka listoilta kumpikin on ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. (4) Mutta tässä yhteydessä ei voida jättää huomiotta sitä tukea, jonka Johan Bäckman on lukuisissa haastatteluissa ja esiintymisissä Ilja Janitskinille antanut, hän on selkeästi pyrkinyt tekemään Venäjällä Janitskinia tunnetuksi ja nimenomaa sananvapaustaistelijana – Bäckman on tietoisesti rakentanut Janitskinin ympärille ”sädekehää” jättäen totuuden kertomatta. Bäckman on siis propagoinut Janitskinin puolesta (ja samalla Suomea vastaan). Luontevaa onkin, että Janitskinille on antanut tukensa muodossa tahi toisessa suurehko joukko – Bäckmanin piiriin kuuluvista – pro-Kreml-henkilöistä ja -ryhmistä, kuten RUFI:n pj. Daria Skippari-Smirnov sekä Venäjän miehittämässä osassa Ukrainan Donbasia oleskeleva, entinen DONi-Newsin propagandisti ja päätoimittelija, Janus Putkonen, joka tarjosi Janitskinille aikanaan turvapaikkaa miehitetystä Donetskista. Tähän tarjoukseen Janitskin ei kuitenkaan tarttunut.

Putkonen tarjoaa turvapaikan Janitskinille.

Siirtykäämme sitten Janitskinista Paavo Väyryseen, joka suoraan ja perustamansa ”Seitsemän tähden liikkeen” kautta on ryhtynyt hieromaan vaaliyhteistyötä Ilja Janitskinin kanssa – kyse on tällä hetkellä nimen omaa yhteistyöstä, ei vaaliliitosta. Yhteistyö voi pitää sisällään yhteisiä esiintymisiä vaalitilaisuuksissa. Yhteistyö ei suinkaan ole uutta, viime vuoden presidentinvaalien alla nähtiin orastavaa yhteistyötä, tuolloin Ilja Janitskin luopui omista ehdokkuusaikeista kesken kaiken, ja hänen Suomi Ensin liikkeen tukiryhmä, jonka johdossa oli muuan Marco de Wit, siirtyi keräämään kannattajakortteja Paavo Väyryselle.

Paradoksaalista, tulevissa vaaleissa Suomi Ensin liikkeen hajottua, liikkeen näkyvän hahmon Marco de Witin perustama Suomen Kansa Ensin ryhtyy vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa. Kansalaispuolueen perustaja ja entinen pj. on taasen Paavo Väyrynen.

Väyryselle voimakasta tukea presidentinvaalikampanjassa antoivat Johan Bäckmanin lähipiiriin kuuluvat tahot etunenässä RUFI- suomalais-venäläisen-yhdistyksen Daria Skippari-Smirnov, joka vieraili Väyrysen vaalivalvojaisissa, ja joka on antanut Suomea kritisoivia disinformatiivisia lausuntoja useille venäläismedioille. Oman lusikkansa tähänkin soppaan on laittanut Johan Bäckman, joka on tukenut Väyrystä tämän Kansalaispuolue -projektissa että presidentinvaaleissa. Väyrysen ollessa Kansalaispuolueen pj. puolueen asiantuntijajäsenien joukkoon kuului suurehko joukko Venäjän narratiivia toistavia henkilöitä, kuten myös miehitetyssä Donetskissa propagandatyötä Venäjän laskuun tehnyt Jarmo Ekman. On hyvin todennäköistä, että Väyrynen – Janitskin -yhteistyötunnusteluiden myötä myös Bäckman löytää jälleen runsaasti positiivista sanottavaa Väyrysestä.

Väyrysestä loikkaamme nyt jo hajonneen Suomi Ensin liikkeen aktiiviin, Suomen Kansa Ensin puolueen perustajaan ja puheenjohtajaan – vale- ja haittamediajulkaisun toimittelijaan – Marco de Witiin.

Tässä kohdin on kuitenkin syytä huomauttaa, että Suomen Kansa Ensin puoluekokous joulukuussa 2018 oli eräänlainen sirkus – farssi – joten on mahdollista, että ennen tulevia eduskuntavaaleja puolue lakkaa olemasta ja sen myötä vaaliliitto Kansalaispuolueen kanssa menettää merkityksensä. Puoluekokouksessa Suomen Kansa Ensin puolueen ”etelänjäsenten” onnistui keskittää valta omiin käsiinsä, etenkin de Witille ja Mari Kososelle, josta tuli puolueen 1. varapj. Mutta olettakaamme, että puolue kestää kasassa kevääseen saakka, ja tarkastelkaamme de Witin kytköksiä eri henkilöihin ja operaattoreihin.

Vaaliliitto Kansalaispuolue ja Suomen Kansa Ensin.

Kuten jo edellä tuli mainittua, de Wit ja Kosonen tukivat voimakkaasti Ilja Janitskinia tämän pakoillessa oikeutta kuin myös oikeudenkäynnin aikana, jolloin de Wit muiden ”kansallismielisten” rinnalla kävi ”saarnaamassa” Helsingin oikeustalon edustalla. Marco de Wit on ainakin yksityishenkilönä, jollei liikkeensä edustajana, osallistunut myös RUFI:n järjestämiin tilaisuuksiin, mikä on varsin luonnollinen loikka tälle ”kansallismieliselle”, joka on käynyt edistämässä Venäjän asiaa propagandistisella matkalla miehitetyssä Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016 – näihin matkoihin palaan vielä lopussa.

On todettava, että en pidä Marco de Witiä uskottavana henkilönä, enkä hänen omia projekteja merkittävänä uhkatekijänä, mutta de Wit näyttää olevan varsin energinen ja aktiivinen, asia, jota muiden on mahdollista hyödyntää, joten käyttämällä de Witiä työkaluna, on mahdollista saada aikaan runsaasti melua sekä toiminnan avulla nakertaa yhteiskunnallista uskottavuutta, asia jota ei pidä väheksyä. Marco de Witin kaltaisia likaisen työn tekijöitä esim. Venäjä on hyödyntänyt erilaisissa vaikuttamis- ja sotaa edeltävissä hybridioperaatioissaan muun muassa Ukrainassa. (5) Tällaisten ”toiminnanmiesten” osa voi olla yllättävänkin lyhyt hybridioperaation/-sodan vaihtuessa todelliseksi aseiden kalisteluksi, jossa hetken parrasvaloissa oleilua voi seurata ”maasta karkotus”.

Ja jotta tämä kuvio täydentyisi, emme voi unohtaa nurkkiakaan – vasenta ylänurkkaa, jossa näemme Venäjän ja oikeaa alanurkkaa ynnä ryhmäkuvaa, joka on otettu heinäkuussa 2016 miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Heinäkuussa 2016 joukko ”suomalaisturisteja” kävi propagandistisella matkalla Itä-Ukrainassa Venäjän miehittämillä alueilla, matkalle otti osaa myös Marco de Wit sekä tuolloin Vegaaniliittoon kuulunut Mari Kosonen. Itä-Ukrainaan he siirtyivät laittomasti Venäjän puolelta, syyllistyen täten Ukrainan lakien vastaiseen tekoon – valtiorajarikokseen. Kyseisellä reissulla de Wit haastatteli suomalaispropagandisti Janus Putkosta matkalaisten osallistuessa eriasteiseen propagandistiseen toimintaan vierailuiden yms. muodossa. Kuvion ryhmäkuva on otettu tällaisella vierailulla, jonka kohde oli – venäläisten pudottaman – Malaysia Airlinesin lennon MH17 uhrien muistopaikka. Sikäläinen ”totuus” toki eroaa todellisuudesta kuin yö päivästä, joten matkalaisille onkin kerrottu ”venäläisiä satuja”. Matkan eräs myötävaikutus oli se, että Suomeen perustettiin ”Donetskin kansantasavallan (DNR) ystävät” -ryhmä, jonka nimissä harjoitetaan säännöllisesti toimintaa kokoontumisien tms. muodossa.

Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi ”suomalaisturistien” matkaksi miehitetyille alueille. Suomesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa on vieraillut Janus Putkosen vieraana muitakin turistiryhmiä, tai yksittäisiä matkalaisia. Niin ikää Suomesta on tehty ”turistimatka” Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018, matkan taustalla oli RUFI ja etenkin pj. Skippari-Smirnov, jonka verkkosivujen kautta matkaa markkinoitiin. (6) Eikä myöskään sovi unohtaa Johan Bäckmanin näkyvää roolia. Tämän maaliskuun 2018 matkan luonne oli myös hyvin propagandistinen, matkaan sisältyi kokousten ja mediaesiintymisien ohella tutustumista Venäjän ”presidentinvaaleihin” – osa ryhmän jäsenistä toimi myös ”vaalitarkkailijoina”.

Ja näin päästään vasempaan ylänurkkaan ja Venäjään. Sen poisjättäminen ei olisi millään muotoa perusteltua, koska osa kuvion henkilöistä toimii avoimesti Venäjän laskuun, osa verhotummin – osa kuulunee hyödyllisten idioottien joukkoon osan eläessä menneisyydessä ymmärtämättä sitä, että YYA-aika päättyi jo, eikä naapurissamme ole Neuvostoliitto vaan mafiavaltio Venäjä.

Johan Bäckman työskentelee RISS:n eli Russian Institute for Strategic Studies tiliin, RISS vastaavasti on Venäjän presidentinhallinnon alainen ajatushautomo. Bäckman on myös toiminut lukuisia kertoja ”vaalitarkkailijana” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, niin Krimillä kuin myös Donbasissa. (7)

Janus Putkonen eläessään ja operoidessaan Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa, työskentelee edelleen Venäjän tiliin, vaikkakaan ei enää niin näkyvästi kuin toimiessaan propagandistina venäläisrahoitteisessa DONi-Newsissä. Tällä hetkellä Putkonen pyörittää DIMC Capital Group miehitetyssä osassa Donbasia (Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavalloissa”). Putkosen mukaan DIMC Capital Group koordinoi ja hallinnoi Donbasiin suuntautuvia ulkomaisia investointeja ja yrittäjyyttä. Uskaltaisin sanoa, että länsimaisena Putkonen toimii DIMC Capital Groupin ”kasvoina” tuomassa toiminnalle uskottavuutta mahdollisten sijoittajien silmissä. On nimittäin tavanomaista, että Venäjä käyttää länsimaisia kasvoja tuomassa toiminnalle tai lausunnoille uskottavuutta, mikä on todennäköisesti syy sille, miksi Bäckman esiintyy usein asiantuntijan roolissa – Venäjällä etenkin ihmisoikeusasiantuntijan roolissa.

RUFI:n toiminta on koko lailla näkyvää Venäjän narratiivin toistoa ja venäläispropagandan levittämistä Suomeen. Yhdistyksen nimissä järjestetään säännöllisesti Venäjää tukevaa toimintaa, yhdisty myös toi Suomeen ”Kuolemattoman rykmentin” marssin, jollainen järjestettiin ensimmäisen kerran Suomessa toukokuun 9. 2017. (8) RUFI ei välttämättä saa taloudellista avustusta Venäjän valtiolta, sen toiminta ynnä tilaisuuksissa vierailevat henkilöt indikoivat sitä, että yhdistyksen toiminnan tarkoitus on omalta osaltaan ajaa Venäjän intressejä.

Propagandistiset matkat Venäjän miehittämille alueille Ukrainassa – Krimille ja osiin Donbasia – palvelevat Venäjän tarpeita, taustalla voi myös olla halua luoda verkostoja ”turistien” kotimaihin otollisen kohdeyleisön kautta. Suomesta matkoille Donbasiin ja Krimille on osallistunut ”kansallismielisten” ohella myös Rauhanpuolustajien jäseniä sekä kommunisteja ynnä ”antifasisteiksi” itseään nimittämiä henkilöitä. Kuviossa mainittujen ”turistien” ohella useampi muu tällaiselle matkalle osallistunut on matkan jälkeen entistä aktiivisemmin levittänyt venäläispropagandaa.

Muistutan vielä lukijoita siitä, että kuvio on karkea ja osin yksinkertaistettu. Kuviosta ja tarkastelusta on myös jätetty pois sellaisia ”kansallismielisinä” itseään pitäviä ryhmiä ja organisaatioita, jotka eivät ole mukana tulevissa eduskuntavaaleissa. Huomio on siis kohdistettu yhteen joukkoon ”kansallismielisiä” ja heidän keskinäisiin sidoksiin. Edellä lueteltujen kohdalla on perusteltua laittaa sana kansallismielisiä lainausmerkkeihin, koska osa tarkoituksella ja osa typeryyttään ajaa kyllä enemmän jonkin muun kansan kuin Suomen asiaa. Kovin monen ajattelua ohjaa ”Mitähän Kreml tuumaa…” -ajattelu, mikä heijastelee heidän kokonaisvaltaiseen toimintaan.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=jwPYJJdW5bw&feature=youtu.be 

2. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/paavo-vayrynen-hieroo-vaaliyhteistyota-ilja-janitskinin-kanssa-meilla-on-samankaltaisia-tavoitteita/?fbclid=IwAR18DX-j4x2BAkw1hyE756xnZl5rmZxCkHIN7eiGMulZbiFl5-9vSJPVBq0 

3. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

4. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ 

5. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/02/miehitettya-krimia-ei-saa-unohtaa-eika.html 

7. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/johan-backman-vaalitarkkailijana.html 

8. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/220176-venajan-voitonpaivan-helsinki-marssin-jarjestaja-tama-ei-liity-mitenkaan-talvisotaan 

Mistä on pienet ”kansallismieliset” tehty?

Kirjoitukseni voi tuntua kepeähköltä, alkaen perin kevyesti aiheen vakavuus huomioiden. Lukiessani viime aikojen perussuomalaisten ynnä muiden ”kansallismielisinä” itseään pitävien kommentteja ja lausuntoja sosiaalisessa mediassa, mieleeni nousi loru lapsuudestani vuosikymmenten takaa. Loru kuuluu näin:

Mistä on pienet tytöt tehty?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista.

niistä on pienet tytöt tehty.

Pojistakin on samanlainen värssy väsätty:

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Niin, mistä on pienet ”kansallismieliset” tehty? Tässä yhteydessä kansallismieliset on tarkoituksellisesti lainausmerkeissä, syy selvinnee lukijoille tämän lyhyehkön kirjoituksen myötä, mikäli ei, en sitä ryhdy ratakiskosta vääntämään. Mutta ennen varsinaiseen aiheeseen uppoutumista lausun tämän runon arvon lukijoilleni.

Mistä on pienet "kansallismieliset" tehty?

Pienet "kansallismieliset" on tehty alkuperäiskansojen tuhoajien tukijoista

Pienet "kansallismieliset" on tehty totalitaaristen hallitsijoiden tukijoista ja ymmärtäjistä

Pienet "kansallismieliset" on tehty "kohudesanttien" kanssa hengailijoista

Pienet "kansallismieliset" on tehty Venäjän miehittämillä alueilla ramppaajista

Tästä kaikesta on pienet "kansallismieliset" tehty

Osuuko loru lähellekään oikeaa, vai onko se hutilaukaus, siinä missä hutilaukauksena voidaan pitää suurta joukkoa näiden ”kansallismielisten” ulostuloista? Lukijan on toki hyvä ymmärtää, että kirjoitukseni on kärjistys, että tässä yhteydessä vain yksittäiset maininnat saavat toimia esimerkkinä ajatukseni paikkansa pitävyydestä.

Pienet "kansallismieliset" on tehty alkuperäiskansojen tuhoajien tukijoista

Kuvakaappaus Laura Huhtasaaren twittertili.

Kas tässä perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja ja nykyinen – toivottavasti pian entinen – kansanedustaja Laura Huhtasaari onnittelee Brasilian tuoretta äärioikeistolaista presidenttiä Jair Bolsonaroa, joka puheissa ja tulevaisuudessa kenties tekojenkin tasolla on uhannut laittaa Brasilian alkuperäisasukkaat ahtaalle. Mikäli ajattelemme, että Suomessakaan alkuperäiskansalla (saamelaiset) ei ole oikeuksia ja että heidät on laitettava ahtaalle, niin Huhtasaaren onnittelut ovat ymmärrettäviä, mutta mikäli ajattelee jokaisen kansalaisen olevan tärkeän, alkuperäiskansojen edustajien olevan jotain, jota on vaalittava ja jotka ovat koko kansan kulttuurille – oikeastaan globaalisti – arvokasta ja jonka säilyminen on tärkeämpää kuin korruptoituneiden suurmaanomistajien tukeminen, niin eihän tällaisessa onnittelemisessa ole mitään järkeä, mikäli se tehdään asiayhteydessä, jossa ymmärrän Huhtasaaren sen tekevän. Huhtasaari oman ”nationalismin kiimassaan” onnittelee miestä, joka ihannoi totalitaarista hallintotapaa ja joka on valmis polkemaan kansalaisten oikeuksia. Rivikansanedustajana, ilman mainittavaa ulkopoliittista valtaa, Huhtasaarella ei ole mitään muuta tarvetta onnitella Bolsonaroa kuin tämä ”nationalismin kiima”, kuvittelemansa hengenheimolaisuus.

Pienet "kansallismieliset" on tehty totalitaaristen hallitsijoiden tukijoista ja ymmärtäjistä

Tähän kohtaan voisin liittää yllä olevan kuvakaappauksen Huhtasaaren twiitistä, mutta noukitaan esille jotain käyttämätöntä.

Kuvakaappaus Laura Huhtasaaren twittertili.

Ja jotta emme toistaisi vain ja ainoastaan Huhtasaaren ”ajatusten virtaa”, niin laittakaamme myös näytille entisen veturinkuljettaja James Hirvisaaren osaamista.

Kuvakaappaus James Hirvisaaren twittertili.

Joku kenties tässä yhteydessä esittää väitteen, ettei kuvissa tueta tahi ymmärretä totalitaarista hirmuhallitsijaa, Hirvisaaren viestin kohdalla edes tällainen ajatuskulku ei toimi – Hirvisaaren mukaan ”parempi naapurimme Venäjä pystyy” ja tämän paremman naapurin johdossa on itsevaltainen Vladimir Putin eli kyllä Hirvisaari on syvällä suossa. Huhtasaaren kohdalla kyse on ennemminkin narratiivin ”Putin is strong. Russia is strong” -toistosta, (1) joten on erinomaisen paikallaan pohtia sitä, että miksi ”kansallismielinen” Huhtasaari tuenomaisesti jakaa venäläispropagandaa. Tämä Huhtasaaren viesti on yksinomaa Venäjän pussiin pelaamista – kaukana Suomen edun ajamisesta, mikä pätee veturimiehenkin viestiin. Kansallismielisyys, mikäli tarkoituksena on ajaa Suomen asiaa, on pirun kaukana tästä.

Pienet "kansallismieliset" on tehty "kohudesanttien" kanssa hengailijoista

Tietämättömille tiedoksi, ”kohudesantti” viittaa dosentti Johan Bäckmaniin nimityksen ollessa muunnos hänen ”kohudosentti” bloginnimestä. Viime vuosien kuluessa useampikin ”kansallismielisenä” itseään pitävä on hakeutunut Johan Bäckmanin seuraan. asetelma toki voi olla sekin, että Bäckman on hakeutunut sopiviksi katsomiensa ”kansallismielisten” seuraan ja koskapa hän ei ole tullut torjutuksi, on asia ymmärrettävä siten, että vastavuoroisesta toiminnasta on kyse – yhteistyö on molemminpuolista. Se ainakin osa ”kansallismielisinä” itseään pitävistä pysyttelee Bäckmanin seurassa, kertoo kyllä varsin paljon tästä kansallismielisyydestä – on ehkäpä syytä pohtia, että minkä kansan asialla he ovat. Eivät ainakaan Suomen!

Kuvakaappaus Mikko Hamunen youtube-tili.

Kuvakaappaus MV-median youtube-tili.

Ennen Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja A. Tuomisen oikeudenkäyntiä kesäkuussa 2018, Johan Bäckman vieraili myös MV-median vieraana. MV-media on eräs näitä ”kansallismielisten” äänitorvia. Vastaavasti perussuomalaisten listoilla kuntavaaleissa 2017 ehdokkaana ollut Mikko Hamunen päästi Bäckmanin ääneen viime marraskuussa. Tietojeni mukaan Hamunen on ollut mukana – hajonneen – Suomi Ensin -liikkeen toiminnassa, joidenkin viittausten mukaan hän kuuluu Marco de Witin Suomen Kansa Ensin puolueeseen. (En nyt tässä kohdin ota kantaa siihen kuinka kauan kyseinen puolue pysyy pystyssä viimeisimmän viikontakaisen puoluekokousfarssin jälkeen).

Pienet "kansallismieliset" on tehty Venäjän miehittämillä alueilla ramppaajista

Minun on mahdotonta pitää henkilöä – henkilöitä – kovinkaan kansallismielisinä, mikäli he tukevat Venäjän imperialistista politiikkaa, puhumattakaan, että he vierailisivat ylpeillen Venäjän miehittämillä alueilla. Muun muassa näin on toiminut ”kansallismielisen” liikehdinnän näkyvimpiin, ja koomisimpiin, hahmoihin kuuluva Marco de Wit. Samalla reissulla miehitetyssä Donetskissa ja laajemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vieraili Suomi Ensin ja Suomen Kansa Ensin liikkeen näkyviin hahmoihin kuuluva, de Witin kumppani, Mari Kosonen. Ja on siellä suomalaisia ”kansallismielisiä” Venäjän miehittämällä Krimilläkin vieraillut, kuten perussuomalaisten listoilla kuntavaaleissa 2017 ollut Eero Hult. (2)

Marco de Wit ja Mari Kosonen miehitetyssä Donbasissa heinäkuussa 2016, seurassa muun muassa muut suomalaiset propagandaturistit sekä Venäjälle työskennellyt propagandisti Janus Putkonen.

Yhtälö, jossa ”kansallismielisenä” itseään pitävä osallistuu imperialistisen valtion sotaretken välilliseen tukemiseen pistää aivot suorastaan solmuun. Minkä kansan asialla tällainen henkilö oikein on? Minkä kansan asiaa hän ajaa? Tai paremminkin, minkä valtio politiikkaa hän ajaa? Ei tällainen ihminen ole Suomen tai suomalaisten asialla, ei hän myöskään ole länsimaisen demokratian asialla. Halusipa hän tahi ei, hän on Venäjän valtiojohdon asialla. Hän on vähintäänkin hyödyllinen idiootti.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että lorua ”Mistä on pienet ”kansallismieliset” tehty” pitäisi jatkaa vielä monen monella huomiolla, sillä näissä ”kansallismielisissä” piireissä esiintyy voimallisesti suoranainen rasismi, ihmisten arvottaminen ulkoisten tekijöiden perusteella, koulutuksen väheksyminen ja jopa koulutettujen ihmisten halveeraaminen. He tuntuvat myös haikailevan perinteisten arvojen perään, samalla osoittaen ihailua valtioille, joissa perinteiset arvot näyttäytyvät naisten pahoinpitelynä – onko tästä tehtävä se tulkinta, että ”kansallismielisten” mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä?

Toivoakseni lukijat ymmärtävät miksi kirjoitin tässä epistolassa kansallismieliset lainausmerkkeihin. En näe kansallismielisyyttä totalitarismille flirttailussa, mafiavaltion narratiivin levittämisessä, arvojemme hylkäämisessä – se on kaikkea muuta kuin suomalaisuutta.

Marko

1. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html 

Verta, hikeä ja kyyneliä vuodelle 2019

Vuosi 2018 on päättynyt, elämme vuoden 2019 ensimmäistä päivää, joten nyt on hyvä luoda katse jo päättyneeseen vuoteen 2018. Vajaat vuosi sitten tammikuun alussa kirjoitin katsauksen blogivuoteen nimellä ”Kuplassani Vartiopaikalla”, jolloin loin katsauksen blogivuoden lukijoiden suosikkeihin ynnä omiin suosikkeihini.

   

Olen kirjoittanut tätä blogia likimain puolentoista vuoden ajan, tässä ajassa olen saanut aikaan 141 blogikirjoitusta – osa parempia, osa sellaisia, jotka olisi saanut jättää kirjoittamatta. Osa on kerännyt kohtuullisesti lukijoita, mutta olen myös huomannut, että ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevät kirjoitukseni eivät suuren suurta huomiota ole saaneet osakseen. Ne ovat pääsääntöisesti saaneet joitain kymmeniä lukijoita, harvoin yli sataa, tästä huolimatta en kuitenkaan aio lopettaa aiheesta kirjoittamista, vaikka ehkäpä on syytä pohtia hiukan sitä, että kuinka paljon uhraan aikaa tälle teemalle.

Tarkastellessani millaiset blogit kiinnostavat lukijoita, huomaan yhä edelleen suosituimpana blogina olevan heinäkuussa 2017 kirjoittamani ”Suomi ensin – Putininasialla” 3431 lukukerralla – tämä 1½ vuotta on kuitenkin saanut aikaan sen, että silloinen Suomi Ensin on ”ratkennut kahtia” kansankouhottaja Marco de Witin perustaessa Suomen Kansa Ensin yhdistyksen, joka taannoin merkittiin puoluerekisteriin. Viikonloppuisen puoluekokousfarssin seuraus saattaa kuitenkin olla se, että vaalikevään koittaessa kyseistä puoluetta ei enää ole ainakaan nykymuotoisenaan.

Marco de Witin ilmoittaessa Suomen Kansa Ensin keränneen tarvittavat 5000 kannattajakorttia ja rekisteröitäessä puoluerekisteriin, kirjoin aiheesta ”Minkä”kansan” asialla kansankouhottaja Marco de Wit on?” -blogin, mikä viikonloppuisen farssin myötä ansaitsisi päivityksen, mutta ehkäpä on parempi odottaa pieni hetki seuraavaan käänteeseen saakka. Nimittäin epäilen, että näitä käänteitä on edessä vielä useita, kunnes jossain vaiheessa uskollisinkin de Witin tukija herää ruususen unesta nähden todellisuuden kuvitelmien ja haaveiden sijaan. Marco de Wit ei ole Suomen ja suomalaisten asialla.

Suomalaisia kun olemme, on ymmärrettävää, että meitä erityisesti koskettavat aiheet keräävät lukijoita, niinpä ”Suomi Ensin – Putinin asialla” ohella varsin suuria lukijamääriä ovat keränneet ”’Kansallismielisten” puolueprojektit haiskahtavat…” -blogi sekä Suomalais-venäläinen RuFi ry:tä käsittelevä kirjoitus presidentinvaalien ajalta ”Mikä se RuFi oikein on?”. Epäilen, että vaaleilla on syynsä sille, että kyseinen kirjoitus RuFista herätti niin paljon huomiota, että sen on luettu jo yli 2500 kertaa. Vaalien aikaan Paavo Väyrynen haali kannatusta marginaalisiltakin ryhmiltä, näiden ryhmien joukkoon kuului myös RuFi – etenkin yhdistyksen äänekäs puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov tuki Väyrystä sosiaalisessa mediassa. Kiinnostusta epäilemättä lisäsi myös levinnyt tietoisuus siitä, että kyseessä on kaikkea muuta kuin viaton ”ystävyyskerho”. RuFia voitaneen pitää yhtenä Venäjän informaatiovaikuttamisen välineenä ja sen toimintaa konfliktihakuisena.

Tässä yhteydessä sopii vielä mainita se, että de Witiä ja hänen Suomen Kansa Ensin -puolueprojektia käsittelevä kirjoitus ”Minkä ”kansan” asialla kansankouhottaja Marco de Wit on?” on sekin kerännyt reilut tuhat lukukertaa.

Minulle henkilökohtaisesti tärkeimpiä ja lähimpiä ovat Ukrainan sotaa käsittelevät kirjoitukset, joista niistäkin lukijoitani näyttää kiinnostavan eniten ne kirjoitukset, joissa kohdistan katseeni miehitetyssä Itä-Ukrainassa toimiviin, Venäjän riveissä tavalla tai toisella taisteleviin suomalaisiin, kuten esimerkiksi entinen propagandisti ja DONi Newsin ”päätoimittaja” Janus Putkonen, joka on kutsunut itseään infosoturiksi – minä kyllä pidän häntä ennemminkin propagandistina. Nykyään häntä voi pitää entisenä propagandistina, vaikka työnkuvaan näyttää edelleen kuuluvan disinformaation jakaminen. Tänään Putkonen toimii DIMC Capital Groupin pääjohtajana miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Kyseinen DIMC Capital Group on Putkosen kertoman mukaan kansainvälisten sijoitusten hallintayhtiö, sen todennäköisin tarkoitus liene propagandistinen, synnyttää mielikuvaa aktiivisesta sijoitustoiminnasta alueella, jolla sellaisesta ei ole tietoakaan. Alueella, jossa yritysten haltuunotot ja ryöstöt ovat arkipäivää korruption ohella.

Janus Putkosen ohella yksittäisistä henkilöistä lukijoita ovat keränneet kirjoitukseni Venäjän presidentinhallinnon alaisessa RISI:ssä (RISS) työskentelevä ”kohudosentti” Johan Bäckman. Johan Bäckmanin vierailu MV-median striimissä kesäkuun alkupuolella keräsi kiitettävästi huomiota, samoin viikonpäivät edellistä myöhemmin kirjoitettu ”Havaintoja Helsingin oikeustalolta (13. kesäkuuta 2018)” -blogi, keskiössä oli oikeudenkäynti, jossa syytettyinä Johan Bäckmanin ohella olivat MV-lehden perustaja Ilja Janitskin sekä MV-lehden toiminnassa aktiivisesti mukana ollut Asta Tuominen.

On perin hankala nimetä niitä minulle tärkeimpiä kirjoituksia, osan ollessa tärkeitä havaintoina, osan vastaavasti tärkeitä mittavan – ja aikaa vievän – työmäärän tähden ja osan vastaavasti henkilökohtaisesti tärkeitä kokemuksina, viimeisimpään ryhmään on laskettava kaksi erilaista kokemusta. Kirjoitin ”Putin: Näpit irti Krimistä! Putin: Get out off the Crimea!” -blogin mielenosoitukseen osallistumiseni jälkimainingeissa, toinen henkilökohtaisesti tärkeä kirjoitus kokemuksieni ja tapaamieni ihmisten ja vaihtamieni ajatusten kautta on Ukrainan ”lomamatkan” jälkeen kirjoittamani blogi ”Tšernivtsi ja Karpaatit, eli ikimuistoinen matka sinne ja takaisin”.

Työmäärältään epäilemättä mittavin on blogisarja, jossa tarkastelen Venäjän asevoimia Ukrainan sodassa, sekä Krimin niemimaan militarisointia – sarja on vielä eräiltä osin kesken, mutta alla linkkeinä tähän mennessä valmiiksi kirjoittamani osat:

”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa” (8.10.2018)

”Venäläisjoukkojen tukikohtia miehitetyssä Itä-Ukrainassa” (16.10.2018)

”Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla” (29.10.2018)

”Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata” (19.12.2018)

Mikäli nyt jo päättyneen vuoden 2018 summaisi yhteen kuvaan, seuraava nousisi kaikella tapaa korkealle – siinä yhdistyy lukuisia merkittäviä teemoja, jotka hallitsivat viime vuottani.

Kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä, kuvassa ”pieniä vihreitä miehiä”.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta 2019! Happy New Year 2019! З Новим Роком 2019! Viime vuosien tapahtumat ovat kuitenkin kyynistyttäneet minua siinä määrin, että en usko vuodella 2019 olevan tarjolla muuta kuin verta, hikeä ja kyyneliä...

Marko

Mistä tietää vaalien lähestyvän?

Suomessa ensi vuoden kevättä voi hyvällä syyllä kutsua vaalikevääksi, lyhyen ajan sisään järjestetään kahdet merkittävät vaalit – eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit. Eräänä mittarina vaalien lähestymisestä voitaneen pitää erilaisten vastamedia, valemedia ja propagandasivustojen aktivoitumista ja kiihtyvää ”tiedonvälitystä” jota muut jakelukanavat eriasteisesti tukevat. Samalla myös keskustelu Suomessa järjestettäviin vaaleihin kohdistuvasta vaikuttamisesta on kasvanut, Venäjän noustessa vaikuttajana ihmisten huulille. (1) Tässä kohdin on tietenkin hyvä todeta, että Suomeen kohdistuu eriasteista viestintää ja vaikuttamista muualtakin kuin Venäjältä, on kuitenkin ymmärrettävä se, että tavoissa ja keinoissa voi olla suurikin ero – samoin tavoitteissa. On hyvä uhrata ajatuksia sille, että ketä vaikuttaminen palvelee, mikä sen tarkoitus on ja kuka siitä eniten hyötyy. Venäjän ulkomaihin kohdistamaa vaikuttamista, hybridisotaa ja perinteistä sotaa tarkastellessa päätyy väistämättä siihen johtopäätökseen, että Venäjän harjoittamien toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena on palvella maan omia tarpeita, samalla hajottaa läntistä yhteisöä sekä pyrkiä luomaan uudelleen Moskovan kontrollissa oleva etupiiri – tässä yhtälössä Suomella ei ole kuin hävittävää, mikäli Venäjän toimiin ei vastata päättäväisesti ja uhkatekijöistä keskustella avoimesti sekä rehellisesti. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani ei kuitenkaan ole paneutua syvällisesti Venäjän suoraan vaikuttamiseen vaan kohdistaa katsetta laitoihin – marginaaliin – jossa erilaiset ”mediat” pyrkivät valtaamaan ”sieluja”.

Vaalien lähestyessä propaganda ja disinformaatiosivustot ja kanavat aktivoituvat

Suomessa on kokojoukko vastamedioita ja propagandasivustoja, joille yhteistä on niiden, valtaosin länsivastaisen, materiaalin ohella kritiikitön suhtautuminen Venäjän valtion toimintaan. Venäjän valtiojohdon näkemys oikeudesta omaan etupiiriin tunnutaan tunnustettavan tässä joukossa, Venäjä nähdään jonkin asteisena vastavoimana lännelle – Yhdysvalloille. Venäjän teoille haetaan, vähintäänkin hyväksyntä, siitä mitä Yhdysvallat on tehnyt, mikä näkyy keskustelutaktiikkana ”whataboutismina” mutta sama on havaittavissa myös kirjoitetussa materiaalissa, jossa Venäjän toimia selitetään Yhdysvaltojen toimien kautta näkemättä merkittäviä eroja niiden välillä.

Kuvassa eräitä tällä hetkellä toimivia vasta- ja valemedioita, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä alustoina erilaisten herjaus- ja vihakampanjoiden luontiin ja ylläpitoon.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti, nykyinen MV-media, tuli myös tunnetuksi viha- ja herjauskampanjoista, jollaisten kohteeksi joutui myös Ylen toimittaja Jessikka Aro. Samaista sivustoa käytettiin myös maalittamiseen, jolloin kohteeksi saattoi päätyä kuka tahansa, joka kirjoitti maahanmuutosta, Venäjästä tai jostain muusta aiheesta MV-lehden ”linjan” vastaisesti. Turvallisuuspolitiikasta kirjoittaessa maalittamisen kohteeksi saattoi päätyä, mikäli kirjoitti kriittisesti ja analysoiden Venäjän nykyjohdon toiminnasta tai Venäjältä käsin harjoitetusta laajasta propagandasta tai vaikuttamisesta – unohtamassa sotia Ukrainassa ja Syyriassa.

MV-lehden toiminnan seurauksena sen perustaja ja silloinen päätoimittaja Ilja Janitskin päätyi yhdessä MV-lehden toiminnassa mukana olleen Asta Tuomisen ja Venäjän presidentinhallinnon alaiselle RISI:lle (RISS) työskentelevän Johan Bäckmanin kanssa oikeuteen. Kolmikko tuomittiin ja sittemmin he valittivat tuomiosta. (2)

Laiton lehti? on entisen Suomi Ensin -liikkeen nykyisen Suomen Kansa Ensin -puolueen perustajan Marco de Wit’in julkaisu, joka on luonteelta hyvin pitkälti verrattavissa MV-mediaan. Taannoin käydessäni de Wit’in julkaisun kirjoituksia läpi, kohtalainen osa niistä oli kopioita, pienin lisäyksin, MV-mediasta tai ne pohjautuivat MV-median ja sen edeltäjän MV-lehden ”tuotoksiin”, kuten lokakuun 29. julkaistu kirjoituksentapainen oksennus Jessikka Arosta. (3) Kirjoitus on sekava kokoelma de Wit’in omaa tuotosta yhdistettynä MV-lehdessä julkaistuun aineistoon. Kyseistä kirjoitusta voidaan pitää tyyppiesimerkkinä häirinnästä ja loanheitosta. Kyse ei ole sananvapauden nimissä laaditusta kriittisestä kirjoituksesta vaan häirinnästä ja disinformaatiosta, jonka avulla kohteen maine pyritään mustaamaan ja hänet esittämään niin epäedullisessa asemassa kuin suinkin mahdollista.

Nettiuutiset on syystalvella perustettu julkaisu, sen taustalta löytyy tuttua porukkaa, muun muassa MV-lehden ja -median "toimittamisesta" Janitskinin jälkeen vastannut Juha Korhonen, jonka nimissä nettiuutiset.fi on. Sivuston ”uutisvirtaa” hallitsevat tutut aiheet, maahanmuutto ja EU-vastaisuus. On myös hyvä huomioida, että Venäjä saa varsin paljon palstatilaa ja siten, että Venäjä on uhri, Venäjä on hyökkäyksen kohde – ei siis ihme, että Johan Bäckman on jakanut ”uutissivuston” materiaalia omilla sosiaalisen median kanavillaan.

Nettiuutiset-sivulla 13.12.2018 julkaistu ”uutinen” Sotilastiedustelu: Ukraina hyökkää pian, pohjautuu täysin venäläisiin propagandajulkaisuihin höystettynä Donetskin ”kansantasavallan” militanttijoukkojen tiedottajan Eduard Basurinin disinformatiivisella tiedonannolla. Ei liene yllättävää, että Johan Bäckman VK-tilillään jakaa kyseisen ”uutisen”. Tässä kohdin on syytä kuitenkin mainita se, että viimeisen puolenvuoden sisällä venäläispropaganda on uutisoinut lukuisia kertoja, eri variaatioin, ”uutisen” Ukrainan hyökkäyksestä. Tähän mennessä tällaista hyökkäystä ei olla nähty. Tällä hetkellä asetelma Itä-Ukrainassa on edelleen sellainen, jossa Venäjä provosoi ja toimii aggressiivisesti, ja jossa Venäjä tuo lisää sotilaallista voimaa alueelle.

nettiuutiset.fi on rekisteröity Juha Korhosen nimiin.

Tästä nelikosta ehkäpä uskottavin on pitkähkön telakalla olon jälkeen syksyllä jälleen aktivoitunut Vastavalkea, joka on Vastavalkea ry:n julkaisema puoluepoliittisesti sitoutumaton verkkolehti. (5)

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. (6) On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella on sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa maassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä, viimeksi tämän vuoden elokuussa, jolloin hänen aktiivisuuden myötä alkoi useiden päivien mittainen häirintäkampanja Aroa vastaan. Toisaalta aktiivikirjoittajien joukossa on salaliittoteoreetikoita kuin myös venäläisrahoitteisen propagandajulkaisun, jollainen alas ajettu DONi News oli, palveluksessa olleita, jollainen Jarmo Ekman, Paavo Väyrysen aikaisen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen, on.

Vasta tarkempi sivuun tutustuminen paljastaa sivuston luonnetta tarkemmin, avautuu kuva, jossa maailmaa tarkastellaan – hyvin usein – oudoksuttavasta näkökulmasta, jossa eräänä merkitsevänä teemana on Venäjän näkeminen uhrina, jonka toimet ovat reaktioita lännen toimiin. Venäjän toimet voidaan siis nähdä puolustuksellisina ja sellaisina ne koetetaankin selittää, linja noudattaa täten virallisen Venäjän linjaa maasta (lännen) uhrina.

Tässä kirjoituksessa ei ole perusteltua tarkastella syvällisemmin Vastavalkean luonnetta disinformatiivisena vastamediana, turpokirjoittaja Rysky Riiheläinen on laajassa kirjoituksessaan ”Vastavalkea on disinformaation lähde” käsitellyt erinomaisesti Vastavalkean tätä puolta.

Tämänkin julkaisun toiminnassa aktiivisesti mukana olevat henkilöt ovat osallistuneet aktiivisesti ja aggressiivisesti erimieltä olevien häirintään, mikä tuntuu olevan perin tavanomaista näiden, vastamedioiden toiminnassa mukana olevien henkilöiden kohdalla. Usein asetelma on myös se, että näitä media-alustoja käytetään tähän tarkoitukseen, toisinaan ne näyttävät valjastetun tällaiseen toimintaan. Toimintaa perustellaan usein (lähes aina) sananvapaudella, julkaisijat eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän – tai halua ymmärtää – sitä, että sananvapauteen liittyy myös vastuita ja että sananvapaudellakin on rajansa. Ihan mitä tahansa ei ole sallittua julkaista sananvapauden nimissä, rajojen ylittämisestä koituu yleensä seuraamuksia, mikä tämän vuoden puolella nähtiin toteutuvan Janitskinin, Bäckmanin ynnä Tuomisen kohdalla.

Yllä nimeämieni julkaisuiden ohella samaan joukkoon sopii laskea myös kokojoukot youtube-tilejä sekä erilaisia blogeja, osin näiden youtube-tilien ja verkkojulkaisuiden taustalla on samoja henkilöitä. Marco de Wit tiedetään ahkeraksi tubettajaksi, jonka videoilla on kohtalainen seuraaja joukko, Juha Korhosen vetämänä MV-media keräsi ruudun ääreen parhaimmillaan samanaikaisesti tuhatkunta kuulijaa.

Oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, ovat ainakin paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota. Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Toisaalta heidän ja eräiden kansallismielisinä itseään pitävien välillä taitaa olla jonkin sortin ”konfliktitila”, mikä ei suinkaan ole poikkeuksellista näiden marginaaliin kuuluvien ryhmien ja henkilöiden kohdalla, josta esimerkkinä käy Suomi Ensin hajoaminen kahtia, jonka jälkeen Marco de Wit perusti Suomen Kansa Ensin liikkeen, joka tällä viikolla rekisteröitiin virallisesti puolueeksi.

En myöskään sulkisi pois sitä, että eräät yhdistykset toimisivat yhteiskuntaa hajauttavasti ennen vaalikevättä ja sen aikana. Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI levittää hyvin näkyvästi Venäjän valtiohallinnon näkökulmaa tukevia ”uutisia” Facebook-sivullaan. (7) Yhdistys ja etenkin sen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ovat osallistuneet toistuvasti Venäjän valtiohallintoa tukeviin propagandatempauksiin, jollaisina voidaan pitää useampana vuonna Helsingissä järjestettyä Kuolemattoman rykmentin marssia toukokuun 9., kuin myös Skippari-Smirnovin aktiivista osallistumista matkailuun Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja siellä osallistumista propagandatilaisuuksiin. Aiheeseen yksi näkökulma lyhyehkössä blogissani menneeltä syksyltä ”RUFI:Krimin matkoja ja venäläispropagandan levittämistä”.

Vaikuttamisessa ja epäsovun kylvämisessä huomioisin myös eräät maamme rajojen ulkopuolella toimivat operaattorit, jo aiemmin mainitun Johan Bäckmanin ohella huomioisin myös Janus Putkosen tässä yhteydessä, vaikka hänen merkityksensä on nähdäkseni pienentynyt huhtikuun 2018 jälkeen, jolloin propagandistinen DONi News, jonka päätoimittelijana Putkonen oli, käytännössä ajettiin alas. Kummankin taustalla toki kummittelee Venäjä, muodossa tahi toisessa kumpikin toimii Venäjän etujen mukaisella tavalla.

Suomessa tämä aktivoituminen on osaltaan selitettävissä sillä, että moni julkaisuiden taustalla olevista henkilöistä on mukana puolueissa, joiden tavoitteena on asettaa ehdokkaita tuleviin eduskuntavaaleihin ensi keväällä. Reformi on kerännyt suuren joukon henkilöitä ehdokaslistalle, joukosta löytyy niin Janitskin, Korhonen kuin Bäckmankin.

Suomen Kansa Ensin puolueeksi

Joulukuun 11. Suomen Kansa Ensin merkittiin puoluerekisteriin, puolueen puheenjohtajana toimii – blogissa jo mainittu – Marco de Wit. de Wit toimi aiemmin näkyvässä roolissa, sisäisten erimielisyyksien seurauksena kahtia hajonneessa, maahanmuuttovastaisessa Suomi Ensin liikkeessä. Sama kohtalo, hajoaminen, voi olla edessä Suomen Kansa Ensin puolueellakin, nimittäin puoluerekisteriin merkitsemisen jälkeen alkoi kantautua tietoja siitä, että uuden puolueen tulevaisuus ei välttämättä ole kovinkaan ruusuinen. Uudessa puolueessa eletään ensihetkistä lähtien sisäisen hajaannuksen aikaa, puolueen puheenjohtaja de Wit’in mukaan puolueessa oli rikollinen kaappausyritys. En kuitenkaan ryhdy spekuloimaan sillä kuinka todellinen tämä uhka oli, enkä silläkään, kuka on syyllistynyt ja mihin. Jotain tämäkin kertoo näistä marginaalissa olevista ryhmistä, ainakin osa niistä tuntuu hajoavan osiinsa ennen kuin ovat edes ehtineet vakiinnuttamaan toimintaansa – mikä on liene meidän muiden kannalta erinomaisen hyvä asia.

En pidä Suomen Kansa Ensin puoluetta poliittisena uhkatekijänä, sen sijaan yhdessä Reformin ja muiden laita- ja äärioikeistoon laskettavissa olevien ryhmien kanssa Suomen Kansa Ensin yrittänee ottaa aggressiivisella toiminnalla kokoaan suuremman tilan haltuun ja näin pyrkiä hallitsemaan keskustelua ja vaikuttamaan käynnissä olevaan keskusteluun – myrkyttämään keskusteluilmapiiriä venäläisoppien mukaisella tavalla. On enemmän kuin todennäköistä, että nämä ryhmät pyrkivät myös vaikuttamaan Perussuomalaisten radikaaliin siipeen saaden sieltä tukea omalle agendalleen ja toisaalta käyttäen perussuomalaisia välillisesti äänitorvenaan.

Suomi ei suinkaan ole ensimmäinen maa, jossa pienpuolueita ja pienryhmiä yritetään ulkoisen toimijan taholta käyttää hyödyksi, käyttää tällaisia puolueita laitavasemmalta äärioikealle oman agendan ja edun ajamiseen joko selkeän yhteistyökuvion pohjalta tai siten, että puolueiden edustajilla ei välttämättä ole oikeaa tilannekuvaa – ymmärrystä. On parempi, että käytössä olevan tiedon pohjalta en spekuloi sillä kuka tietää ja mitä, lukijoiden ja puolueen ympärillä olevien on kuitenkin hyvä tietää kenelle mahdollisesti ovat antamassa äänensä, jos puolue edes pysyy pystyssä tuleviin vaaleihin asti. Heinäkuussa 2016 maahanmuuttovastaisessa liikehdinnässä aktiivisesti mukana ollut Marco de Wit vieraili yhdessä suomalaisten propagandamatkalaisten kanssa miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Samalle matkalle otti osaa myös Mari Johanna Kosonen. Matkan kuluessa Marco de Wit haastatteli propagandisti Janus Putkosta laatien alueelta myös jonkin sortin ”matkaraportteja”.

Kaksikko de Wit ja Kosonen otti osaa muun ryhmän lailla matkanjärjestäjien propagandatilaisuuksiin, ja kun huomioidaan vielä se, että he kaikki saapuivat alueelle laittomasti Venäjän kautta rikkoen näin Ukrainan lakeja (ja ulkoministeriön matkustussuosituksia) kyse on muusta kuin harmittomasta toiminnasta.

Suomalaisia propagandaturisteja miehitetyssä Itä-Ukrainassa kesällä 2016.

Suomi Ensin oli toimintansa puolesta lähinnä jonkin sortin ”Putinin turistien” haarajaosto. Suomen Kansa Ensin kohdalla sopii kysyä, että minkä kansan asialla puolue oikeasti on. Ei se ainakaan Suomen etua aja, joten nimenmuutosta odotellessa…

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10551660 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10552424 

3. https://laitonlehti.net/2018/10/29/ala-naura-ylen-natonarkkari-jessika-arolle-youtube-sensuroi-yle-miekkarin/ 

4. https://nettiuutiset.fi/sotilastiedustelu-ukraina-hyokkaa-pian/ 

5. https://vastavalkea.fi/ 

6. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/vastavalkea+ry/26810482 

7. https://www.facebook.com/rufiyhdistys/?epa=SEARCH_BOX