Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta Itä-Karjalan keskitysleireille

Toimittaja Arja Paananen kirjoitti eilen Ilta-Sanomissa Venäjällä käynnistettävästä rikostutkinnasta, joka kohdistuu epäilyyn Suomen suorittamasta joukkotuhonnasta (eli kansanmurhasta) Itä-Karjalassa jatkosodan aikana (v. 1941-44) suomalaisten perustamilla leireillä. (1)* Näille leireille eristettiin ”epäkansallista” eli syntyperältään ei-suomensukuista väestöä sekä poliittisesti epäluotettavia sotilashallintoalueen asukkaita (tarkoittaen suomensukuisia ja ei-suomensukuisia asukkaita) sekä poikkeustapauksissa muitakin sotilashallintoalueen väestöön kuuluvia henkilöitä. Vuoden 1943 aikana Itä-Karjalaan perustettuja ryhdyttiin keskitysleirien sijaan kutsumaan siirtoleireiksi. (2)

Tänään Arja Paananen palasi aiheeseen katsauksella Suomen (Kansallisarkisto ja ulkoministeriö) vastauksesta Venäjän tuoreimpaan maahamme kohdistuneeseen kansanmurhasyytökseen. Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva muistutti venäläisiä siitä, että –

”kaikki suomalainen arkistotieto Itä-Karjalan siviili- ja sotavankileireistä on täysin avointa ja keskeiset tietokannat esimerkiksi leireillä kuolleista löytyvät internetistä vapaasti ja jopa venäjän kielellä” – (3)

Nuortevalle aihe ei suinkaan ole uusi. Venäjä julkaisi jo viime syksynä suomalaisten perustamia leirejä koskevia asiakirjoja, tuolloin Nuorterva arvioi suomalaisten harjoittaneen Itä-Karjalassa etnistä erottelua, mutta suomalaisten sotilasviranomaisten toimintaa ei kuitenkaan voi pitää etnisenä puhdistuksena (ts. ei siis myöskään kansanmurhana). (4)

Nyt esille nousseesta aiheesta tekee kiinnostavamman se, että suomalainen, Venäjälle työskentelevä, propagandisti Johan Bäckman on nostanut aiheen esille lukuisia kertoja. Hänen osalta aiheen käsittely sosiaalisessa mediassa sekä lukuisissa venäläismedioissa alkoi viime vuoden puolella, viittauksenomaisesti mahdollisesti aiemminkin. Eräänlaisena aloituksena voidaan pitää hänen kustantamaa, toimittaja Armas Mashinin ja historioitsija Sergei Veriginin kirjoittamaa teosta Sandarmohin arvoitus (I osa), jossa heitetään epäilys, että suomalaiset olisivat Sandarmohin joukkosurmien taustalla, että suomalaiset olisivat haudanneet Sandarmohiin toisessa maailmansodassa tappamiaan venäläisiä (sotavankeja).

Ei ole näyttöä siitä, että suomalaiset olisivat haudanneet Sandarmohiin ketään, ennemminkin on todennäköistä, että suomalaiset eivät edes olleet jatkosodan aikana tietoisia alueen joukkohaudoista. Sandarmohissa teloitettiin ja sinne haudattiin Josif Stalinin vainojen uhreja 30-luvun toisella puoliskolla. Joukkoteloitukset alkoivat Sandarmohissa 11. elokuuta 1937, jatkuen 14 kuukauden ajan. Arkistolähteiden mukaan paikalla ammuttiin yli 7000 ihmistä – aikuisia ja lapsia; kymmenien kansallisuuksien edustajia – joukossa 762 suomalaista.

Sandarmohin historian uudelleen kirjoittaminen liittynee Venäjällä käynnissä olevaan kampanjaan, jossa uudelleen jalustalle nostettua (rehabilitoitavaa) Josif Stalinia on ryhdytty valkopesemään ja siinä sivussa Sandarmohin synkeää historiaa tutkineita, kuten Juri Dmitrijeviä, vainotaan ja heitä vastaan nostetaan oikeuskanteita neuvostoaikojen tyyliin. (5) Joten asetankin tämän Johan Bäckmanin perustaman kustannusyhtiön (Johan Bäckman Publications) kustantaman teoksen, jossa spekuloidaan suomalaisten syyllisyydellä Sandarmohin uhreihin, siihen kategoriaan julkaisuja, jotka tukevat Venäjän valtiollista narratiivia osallistuen hirmuhallitsijan valkopesuun, ja samalla totuudenpuhujien mustamaalaamiseen.

Viime syksynä (v. 2019) Johan Bäckman antoi Sandarmohista ynnä suomalaiskeskitysleireistä lukuisia haastatteluja venäläismedioille – haastatteluja on enemmän kuin alla olevat kuvakaappaukset antavat ymmärtää. Haastatteluissa kuin myös lukuisissa sosiaalisen median viesteissä Sandarmoh ja keskitysleirit kietoutuivat sujuvasti toisiinsa, asiaan perehtymätön saattaisi luulla niillä olevan historiallinen yhteys.

Samaiseen aiheeseen Bäckman palasi jälleen tammikuun lopussa. Tuolloin Petroskoissa (ent. Äänislinna) järjestettiin yleisötilaisuus, jolloin esiteltiin Sandarmohin arvoitus -kirjanen ja siinä esille tuotu – Venäjän virallista historiankirjoitusta tukeva – ajatus siitä, että Sandarmohiin on haudattu muita kuin Stalinin vainojen uhreja, eli tässä tapauksessa suomalaisten ylläpitämällä Karhumäen sotavankileirillä kuolleita tai teloitettuja (puna-armeijan sotilaita). Tilaisuutta seurasi myös kaksi televisiokanavaa. Tämänkin jälkeen Bäckman on sivunnut aihetta sosiaalisessa mediassa useita kertoja.

Kuvakaappaus @johanbek twitter-tili.

Helmikuun puolivälin tietämillä Bäckman järjesti, ehtaan punakaartin tapaan, huutoäänestyksen siitä, pitäisikö Suomen maksaa korvauksia Leningradin saarron uhreille sekä Petroskoin keskitysleirin lapsiurheille. Äänestyksessä 87,1 prosenttia äänestäneistä oli sitä mieltä, ettei pidä.

Bäckmanilla on ollut oma – selkeä – roolinsa tässä kuviossa. Hän on esiintynyt lukuisille venäläismedioille, tuoden esille niin Sandarmohin kuin myös suomalaisten perustamien keskitysleirien uhrit – epäilemättä tavalla, jossa Suomi ei ole esiintynyt edukseen. Moni varmaan tässä vaiheessa pohtii, että ”Miksi?”. Miksi kohdistaa Suomeen tällaista kiusaa valtiollisen operaattorin ynnä valtion taholta? Onko tarkoitus rakentaa tarinaa, joka tukee Venäjän virallista historiankirjoitusta, samalla valkopesten Stalinia? Vai sisältyykö tähän toimia, joilla halutaan kohdistaa – syystä tai toisesta – painetta Suomeen samaan tapaan kuin loppuvuodesta 2015 ja alkuvuodesta 2016, jolloin Suomen Lapissa itärajalle saapui suurin joukoin turvapaikanhakijoita Venäjältä; tai ilmatilanloukkauksiin verrattavalla tavalla; vai välittääkö Venäjä tällä toimella viestiä ulkomaiden ohella sen omille rajaseuduille; vai onko edes olemassa mitään perusteltua syytä – muuta kuin se, että Venäjä toimii näin koska se voi.

Olen huomannut useiden pitävän Johan Bäckmania jonkin sortin ”pellenä” – etten sanoisi harmittomana tapauksena. Itse en tällaista arviota missään nimessä allekirjoita, kyse on hänen kohdalla ennemminkin hyvin laskelmoidusta toiminnasta, jolla on selkeä päämäärä, jota voisi lyhyesti kuvata tarkoitukseksi horjuttaa yhteiskunnallista vakautta Suomessa eli asia päinvastaisesti ilmaisten – synnyttää Suomeen epävakautta. Ei Bäckman tätä tietenkään omaehtoisesti toteuta, vaan hän toimii operaattorina – työnantajansa työrukkasena tietäen varsin hyvin mitä tekee ja mihin on ryhtynyt.

Marko

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006480585.html 

2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Itä-Karjalan_keskitysleirit 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006482333.html 

4. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006289698.html 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1572281640&w 

*: Venäjän federaation tutkintakomitea aiheesta:

https://sledcom.ru/news/item/1456550/

Blogissa on hyödynnetty myös aiempia kirjoituksiani –

”Johan Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta verkkovaikuttamiseen” (18.2.2020) ja

”Johan Bäckman – Sandarmohin haudoilta Donbasin raunioille” (24.10.2019). 

Johan Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta verkkovaikuttamiseen

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa huomioni, kuten monen muunkin huomio, on kiinnittynyt maamme ”kansallismielisten” toimintaan, joka pitää sisällään erilaisia toiminnanmuotoja verkkohäirinnästä mielenilmauksiin ja disinformatiivisten ynnä propagandististen yhdistysten toiminnan ylläpitämiseen – unohtamatta erilaisten lokajulkaisujen ylläpitoa. Näiden ryhmien kautta toistetaan myös hyvin selkeästi venäläistä narratiivia tukevaa näkemystä neuvostovaltion historiasta, etenkin Josif Stalinin kaudella 30-luvulta toisen maailmansodan loppuun, näiltä osin mukana on tavattoman usein ”yhteiskuntatieteilijä, valtiotieteiden tohtori ja oikeussosiologian sekä kriminologian dosentti” Johan Bäckman. Niinpä tässä kirjoituksessa tarkastelen Johan Bäckmanin aikaansaannoksia viime joulukuun ja helmikuun alun välillä – en kuitenkaan etene kronologisessa järjestyksessä, vaan huomioin eräiltä aihepiireiltä merkittävimpiä tapahtumia, joku saattaisi kutsua niitä operaatioiksi tai laajempien operaatioiden osiksi.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2018, kuva: Marko Enqvist.

Viime vuoden lokakuussa kirjoitin Johan Bäckmanista ja hänen suhtautumisesta Sandarmohin hiekkakankaiden vainajiin, ja kuinka Johan Bäckman Publications on julkaissut Sergei Veriginin ja Armas Mashinin teoksen Sandarmohin arvoitus Osa I: Hiekkakankaiden salatut vainajat, ja koskapa Sandarmoh on yhä edelleen hyvin voimakkaasti esillä Johan Bäckmanin toiminnassa esitelmien pidosta haastatteluihin ja verkkovaikuttamiseen, ei aihetta voi sivuuttaa tässäkään kirjoituksessa.

Petroskoissa on järjestetty Sandarmohin arvoitus-teoksen esittely ja jonkin sortin keskustelutilaisuus, teos esittelytilaisuuksineen on myös saanut näkyvyyttä Venäjällä myös valtakunnallisella televisiokanavalla sekä Youtubessa. (1)

Viime vuosina Venäjällä on ryhdytty urakalla valkopesemään Josif Stalinia, Sandarmohin synkeää historiaa tutkineita, kuten Juri Dmitrieviä, vainotaan, joten tässä kontekstissa asetan julkaistun teoksen, jossa spekuloidaan suomalaisten syyllisyydellä Sandarmohin uhreihin, siihen kategoriaan julkaisuja, jotka tukevat Venäjän valtiollista narratiivia.

Sandarmohin hiekkakankailta Bäckman on ehtinyt kulkea myös Puolaan, (2) laskemaan seppeleen miehittäjän eli puna-armeijan muistomerkille ja pistämään pystyyn – ehtaan punakaartin tapaan – huutoäänestyksen siitä, pitäisikö Suomen maksaa korvauksia Leningradin saarron uhreille sekä Petroskoin keskitysleirin lapsiurheille. 

Syksyllä Johan Bäckman vieraili Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Luhanskissa. Tuolloin hän luennoi Luhanskin ”kansallisen yliopiston” ”Suomi-keskuksessa” aiheesta uudet informaatiouhat ja hybridisodat. Joulukuussa Bäckman vierailu vuorostaan miehitetyssä Donetskissa, nyt vuorossa oli luennoitsijana toimiminen Donetskin ensimmäisellä ”diplomaattikurssilla”. Sanojensa mukaan Bäckman luennoi tuleville ”diplomaateille” muun muassa Suomen ja Euroopan tilanteesta Kekkosesta kertomisen oheen.

Minulle on arvioitu tällaisen ”diplomaattikurssin” erään tarkoituksen olevan yhteiskunnallisen epävakauden lisääminen Ukrainaan, toiminnan vaikeuttaessa mahdollista rauhanprosessia. Käytännössä epävakauden luoja on Venäjä, sillä toiminta ”kansantasavalloissa” on voimakkaasti sidoksissa Venäjän toimiin ja intresseihin.

Johan Bäckman ”luennoimassa” Donetskissa, kuva Johan Bäckmanin Instagram-tililtä. (3)

Eri sosiaalisen median alustoilla Johan Bäckman on antanut näkyvyyttä erilaisille ääriajattelijoille ja toimijoille Tiina Wiikistä alkaen silakkaliikkeen vastaisiin toimijoihin, unohtamatta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla majailevia henkilöitä, kuten MV-lehden nykyistä päätoimittelijaa Janus Putkosta ja suomalaismilitantti Petri Viljakaista.

Erityisen näkyvänä toimintana voidaan pitää viime vuoden lopulla perustetun Silakka-liikkeen vastaista kampanjointia viestein –

#Silakkaliike on suvakkien Sturmabteilung (SA), digitaalinen katutappeluosasto. Ihan joka puolella nettiä on silakoiden julkisia uhkauksia pahoinpidellä ja jopa tappaa usein nimettyjä henkilöitä (4)

Mitä jengi puhuu jostakin #silakkaliike vastamielenosoituksesta. Siellähän oli muutama oodini yksityishenkilöinä viettämässä grilli-iltapäivää teemalla silakoita uuniin. (5)

Jälkimmäisessä lainauksessa on maininta ”oodineista” eli laitaoikeiston katujengi Soldiers of Odineista* yksityishenkilöinä, joka mielessäni rinnastuu Venäjän valtion väitteisiin Ukrainassa sotivien venäläissotilaiden olevan ”vapaaehtoisia yksityishenkilöitä”, joiden kanssa Venäjän valtiolla ei ole mitään tekemistä.

Ja kuvin, jolloin on myös promottu erilaisia valemedioita, kuten disinformaation ja propagandan jakoon käytettyä – miehitetyssä Itä-Ukrainassa Janus Putkosen toimesta tuotettua – MV-lehteä.

Silakkaliikkeen vastainen kampanjointi, eikä yksin Bäckmanin osalta, vaan laajemmin ”kansallismielisten” taholta on niin näkyvää ja paikoin aggressiivistakin, että voi päätellä tämän laitaoikeiston tukijoineen pitävän Silakkaliikettä vihollisenaan. En käytä sanaa vastavoima, vaan ”vihollinen”, koska viestinnän ja termien perusteella kyse on ennemminkin viholliskuvan luonnista – ehkäpä jopa ”silakoiden” dehumanisoinnista.

Viime vuoden joulukuussa aloitti toimintansa vale- ja vastamedioiden tuottajiin yhdistettävä ”Toimittajaliitto” ja vaikka kyseisen ”liiton” taustalla olevien – näkyvien – henkilöiden joukossa ei Johan Bäckmania löydykään, niin näyttöjen perusteella voidaan todeta ”toimittajaliiton” jälkien johtavan aina Johan Bäckmaniin saakka. Tämän ns. toimittajaliiton taustalla oleva Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry on rekisteröity joulukuussa 2016, tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs Johan Bäckman. Joulukuussa perustetusta ”Toimittajaliitosta” enemmän blogissani ”Vastamedioista pseudotoimittajien ’toimittajaliittoon’.”

Tietyissä tapauksissa näkymättömyys voi toimia huutomerkkinä. ”Toimittajaliiton” ohella Bäckman on verhoutunut ”näkymättömyysviittaan” MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin kuoleman jälkeen, jonka hän on julkisesti sosiaalisessa mediassa jättänyt huomioimatta. Uskallanpa väittää tämän toiminnan olevan tarkoituksellista, mutta omalla tavallaan huomiota herättävää. 

Olen huomannut monen pitävän Johan Bäckmania jonkin sortin ”pellenä” – etten sanoisi harmittomana tapauksena, itse en tällaista arviota missään nimessä allekirjoita. Kyse on hänen kohdalla ennemminkin hyvin laskelmoidusta toiminnasta, jolla on selkeä päämäärä, jota voisi lyhyesti kuvata tarkoitukseksi  horjuttaa yhteiskunnallista vakautta Suomessa. Ehkäpä kuitenkin ilmaisisin tarkoituksen päinvastoin eli epävakauden kylvämisen Suomeen.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=8LXQi_6lT68&feature=youtu.be&t=580&fbclid=IwAR3J1M9TY7ANz15GtbdpKSNMIWn6XPUAhmslQZm65zWComhJ4Uz1APVjE8E 

2. https://ria.ru/20200117/1563539330.html?fbclid=IwAR0O-XD777vXxp2gVZGsYRoS9Q_y-d-O9NEBc4HG6fY97L6GBpCTOFXQWOo 

3. https://www.instagram.com/p/B55yHoDhMek/?igshid=29064h354rdn 

4. https://twitter.com/johanbek/status/1224067339592794112?s=20 

5. https://twitter.com/johanbek/status/1223713841797894144?s=20 

*: Tässä yhteydessä on syytä selventää muutamalla sanalla Soldiers of Odin -liikettä. Kyseessä on uusnatsistisen Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen aktiivin Mika Rannan lokakuussa 2015 perustama organisaatio, jolla on saksalaistietojen mukaan myös yhteydet sikäläiseen äärioikeistolaiseen ryhmään, joka suunnitteli moskeijaiskuja Saksassa. Soldiers of Odin markkinoi itseään “katupartiona”, käytännön toimet ovat osoittaneet ryhmän olevan luonteeltaan ekstremistisen. 

Johan Bäckman – Sandarmohin haudoilta Donbasin raunioille

Nyt kun Johan Bäckman, MV-lehden perustanut Ilja Janitskin, ja hänen sijaisena sekä ”sisällöntuottajana” MV-lehdessä toiminut Asta Tuominen ovat toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneessa rikosasiassa  – jossa Aroon kohdistui muun muassa psyykkistä väkivaltaa, häirintää, uhkaamista, maalittamista – hovioikeudessa, on hyvä tarkastella mihin kaikkeen muuhun Johan Bäckman on ennättänyt tässä viime aikoina, näkökulman kohdistuessa lähinnä julkaisu- ja ”uutistoimintaan”. Lukijoille myös tiedoksi se, että ajankohtaisuudesta huolimatta, katson ettei tässä yhteydessä ole järkevää ryhtyä avaamaan kovinkaan laajalti Johan Bäckmanin henkilöhistoriaa, se liene kaikkien kirjoituksestani kiinnostuneiden tiedossa. Lyhyt yhteenveto Johan Bäckmanin edesottamuksista löytyy blogistani ”Bäckman vierailee MV-median striimissä – Mikä mies on Bäckman?”.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2018.

Oppitunti – näin uutiset syntyvät

Johan Bäckmanin vieraillessa Armeniassa, pääsimme näkemään, kuinka poliitikkoon (Päivi Räsänen) kohdistuvasta esitutkinnasta tulee maan venäjänkielisissä medioissa ”iso” ”uutinen”. Iso ja uutinen lainausmerkeissä, koska uutisen merkittävyydestä sikäläisissä venäjänkielisissä medioissa meillä on vain Johan Bäckmanin välittämä informaatio, ja uutinen lainausmerkeissä siksi, koska kyseessä on kokonaisuus huomioiden muutakin kuin uutinen – kyse on myös informaatiovaikuttamisesta ja siihen liittyvistä pyrkimyksistä.

Samaisen uutisen tiimoilta Bäckmanin kommentointi julkaistiin myös armenialaisen Իրավունք TV:n (Iravunk TV) YouTube-kanavalla otsikolla ”Քրեական գործ է հարուցվել` Աստվածաշնչից մեջբերում անելու համար. Յոհան Բեկման” eli Raamatun lainaamisesta rikosasia. (1)

Johan Bäckmanin Facebook-tililtä.

Tekniikka on eri variaatioineen tuttu, jonka Jessikka Arokin esitteli kirjassaan Putinin Trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Toisinaan uutisen ”tekijä” (tässä tapauksessa Johan Bäckman), voi uutisen ”julkaisijan” toimen ohella esiintyä vieläpä itse uutisessa ”asiantuntijan” tai lausunnon antajan roolissa. Tällaiseen journalistisesti hyvin kyseenalaiseen toimintaan propagandamedioiden ohelle valtionmediat Venäjällä ovat syyllistyneet jo pidemmän aikaa. Toiminnan historia on pidempi, eikä Venäjä suinkaan ole ainoa maa, joka sellaiseen on (järjestelmällisesti) syyllistynyt. Valtioissa, joissa media on ohjailtu, mediaa voidaan hyödyntää (propagandistisessa) uutistuotannossa halutulla tavalla.

Tässä Räsäsen tapauksessa, uutisen tausta on totta, mutta – kuten yllä viittasin – sitäkin voi käyttää propagandistisiin tai muulla tavalla epäilyttäviin tarkoituksiin (vaikuttaminen, hybridisota tms.), koska itse uutisen ohella merkittävää on, millaisessa asiayhteydessä uutinen julkaistaan, kuka ja missä se julkaistaan, mitä muuta teemoja uutiseen viestinnässä yhdistetään, unohtamatta sitä, että millaiselle kohderyhmälle sitä jaetaan.

Toimintatapa ei suinkaan ole Johan Bäckmanille uusi, nimittäin hänen roolia ei voi väheksyä lapsikaappaus-kysymyksessä, kuten Echo Moskvan (Эхо Москвы) julkaisemassa uutisessa on mainittu, Venäjän mediassa Suomea koskettavissa lapsikaappausuutisissa lähteenä on lähes aina Johan Bäckman. (2) Echo Moskvan uutisessa tähdennettiin sitä, että todellisuudessa nämä lasten huostaanotot, joita Bäckman nimittää ”lapsikaappauksiksi”, ovat harvinaisia, uutisessa viitattiin myös kulttuurieroihin syynä lasten huostaanotoille. Echo Moskvan uutisessa vuodelta 2016 pyritään siis kertomaan venäläisyleisölle todellisuus Bäckmanin värittämän disinformatiivisen kuvan sijaan.

Kun Johan Bäckmanin sosiaalisen median virtaa tarkastelee. Havaitsee hyvin pian sen, kuinka hän pyrkii manipuloimaan uutisia, toimimalla asiantuntijana tai lausunnonantajana erilaisissa uutisissa tai suoranaisessa propagandassa, ja kun näiden ”mediatalojen” tausta on kyseenalainen, ei ole lainkaan ihme, että Bäckmanin viesti menee läpi kritiikittä, jolloin Echo Moskvan kaltaiset toimitukset ovat auttamatta alakynnessä, joutuessaan kamppailemaan valtiojohtoista disinformaatioverkostoa vastaan. On myös mahdollista, ja todennäköistäkin, että kolmansissa maissa Bäckmanin kyseenalaista taustaa ei välttämättä edes tunneta – tiedosteta – mikä on omiaan helpottamaan hänen työtä suomalaisena dosenttina. Aiemmin Ilja Janitskinin ja nyt Janus Putkosen komennossa olevan uuden MV-lehden kautta sopivat ”uutiset” välittyvät myös suomalaisille lukijoille.

Julkaisutoiminta osana vaikuttamista

Uutistuotannon ohella Johan Bäckman on osoittanut aktiivisuutta kustannustoiminnakin puolella. Adlibriksen verkkosivuilta löytyy pitkälle yli kymmenen teosta, joiden kustantajana on Johan Bäckman Publications. (3) Eikä meidän pidä unohtaa sitä, että Johan Bäckman on itse eräiden kirjojen tahi pamflettien kirjoittajana.

Viime vuosina Johan Bäckman Publications on kustantanut muun muassa seuraavat teokset, Lauri Karhun ”Viimeinen luoti” sekä Petri Viljakaisen ”Vilin sota” – kumpikin teoksista kuvaa Itä-Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa suomalaisen militantin silmin. Kirjoja on kuvattu propagandistisiksi. Länsi-Savossa kesällä julkaistun Petri Viljakaisesta tehdyn haastattelun perusteella, tuntuu siltä, ettei Viljakainenkaan aivan tyytyväinen ole julkaistuun teokseen. Samainen kustantamo on julkaissut muun muassa edesmenneen Matti Rossin höpö-höpö-teoksen ”Raunioista nousee Donbass” sekä Aleksandr Duginin ”Suomalais-ugrilaisen sivilisaation historia ja maailmankuva”.

Kiinnittäisin kuitenkin vielä enemmän huomiota siihen, että Johan Bäckman Publications on julkaissut suomalaislukijoille Igor Panarinin teoksen hybridisodista, jonka julkistamisen yhteydessä järjestettiin Bäckmanin vetämät tilaisuudet Helsingin ohella Tampereella, paikalla oli Panarinin ohella kokojoukko ”kansallismielisiksi” itseään kuvailevia henkilöitä esiintyjinä tahi vieraina. Sekä Armas Mashinin ja Sergei Veriginin kiistanalaisen historiantulkinnan Sandarmohin vainajista, juuri sopivasti hetkenä, jona Sandarmohissa, Stalinin vainoissa tapetut ja sinne haudatut ovat otsikoissa. En ole lukenut kirjaa, mutta julkaisun tapahtuessa aikana, jona Venäjällä valkopestään Josif Stalinia ja Sandarmohin synkeää historiaa tutkineita vainotaan – jollaisen kohteeksi Sandarmohin haudat löytänyt historian harrastaja ja kansalaisaktivisti Juri Dmitriev on Venäjällä joutunut – tällainen kirja herättää vahvan epäilyn historian valkopesusta, etenkin kun toisena kirjoittajana on kyseenalaistettu Sergei Verigin,  eikä Johan Bäckmanin kaveripiiriin kuuluva Armas Mashinkaan mikään viaton poikanen ole.

Johan Bäckmanin viime aikoina kirjoittamia ja julkaisemia teoksia ynnä pamfletteja yhdistää kaikella tapaa Venäjän sen hetkisen narratiivin toistaminen. Kirjoilla ja pamfleteilla näytetään myös iskettävän sen hetkiseen pinnalla olevaan aiheeseen, mikä – valistuneessa lukijassa – herättää väkisinkin epäilyksiä teosten tarkoitusperästä, etenkin kun huomioidaan teosten voimakas (toisinaan paatoksellinen) Venäjän narratiivin toisto.

Aivan kuten uutisia, näitä teoksiakin voi pitää osana Venäjän informaatiovaikuttamista – teosten kohdeyleisön asuvan pääasiassa Venäjän rajojen ulkopuolella, toisin kuin uutisten, joista useimmissa tapauksissa ensisijainen kohdeyleisö näyttää asuvan Venäjällä tai puhuvan äidinkielenään venäjää. Tässäkin kohdin on kuitenkin hyvä huomioida se, että osa uutisista voi lopulta tavoittaa muodossa tai toisessa myös meidät suomalaiset, uutisen tultua julkaistua esim. MV-lehdessä, tai jollain toisella disinformatiivisella alustalla, kuten vaikkapa Juha Korhosen ”toimittamassa” AD-nettiradiossa tai Nettiuutisissa, joissa niissäkin Johan Bäckman toisinaan saa palstatilaa.

Johan Bäckmanin ”kyydissä” pääsemme Sandarmohin haudoilta Donbasin raunioille, raunioille, joita ei olisi, jollei Venäjä olisi masinoinut sotaa Ukrainaan ja ylläpitäisi tätä käynnissä olevaa sotaa.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=352zFRXiRWw&fbclid=IwAR1hAVrJZspLE4nqBTLB41heuE0VnPLFO-j45V-LF2yDmX0B38gube56WlE 

2. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

3. https://www.adlibris.com/fi/haku?filter=publisher%3AJohan%20B%C3%A4ckman%20Publications