Kuntavaalien kenraaliharjoitus – Bäckman manaa ”vaalivilppiä”

 

Tammikuun puolivälissä julkaisemassani blogissa ”Disinformaatikkojen uusivuosi – entiset ”kujeet” mielessä” viittasin Johan Bäckmanin (jälleen) esille nostamaan teemaan kuntavaaleihin liittyvästä mittavasta vaalivilpistä, jota narratiivia Bäckman on toistanut blogin kirjoitushetkestä lukien. Aihe ei kuitenkaan ole Bäckmanille uusi, vaalivilppi-teemaa hän ryhtyi rummuttamaan myös keväällä 2019 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin – jälkikäteen – käyntiin polkaistu kampanja ei sen suurempaa kohua saanut aikaan, pois lukien Bäckmanin lähipiiri sekä muutamat perussuomalaisiin kytkeytyvät tahot, kuten puoluetta lähellä olevan Nykysuomi-verkkojulkaisun. Tukea kampanjalleen Bäckman sai eräiltä lähipiiriin kuuluvilta operaattoreilta, kuten Janus Putkonen (osallistuen kampanjaan ainakin silloisella Ivan Putkov -tilillään) sekä, jo edesmennyt, Jon Hellevig.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 10. tammikuuta 2021.

Verrattuna parinvuoden takaiseen aikaan, kevään kuntavaaleissa kaikupohja saattaa olla merkittävästi suurempi, johtuen osaltaan vaalien luonteesta, siitä, että Bäckman aloittaa kampanjansa jo reilusti ennen vaaleja mutta merkittävimpänä syynä pidän sitä, että tulevissa vaaleissa näyttäisi oleva ehdolla verrattain paljon oikean äärilaidan ehdokkaita, joista monella näyttää olevan taustaa myös Fixit-liikehdinnässä kuin myös laita- ja äärioikeiston ”kansallismielisessä” liikehdinnässä – osalla jopa äärioikeistoon kuuluvissa ryhmissä. Edellisen ohella on kuitenkin syytä huomioida, että Johan Bäckman itse on lähestynyt parin viime vuoden aikana kohtalaisen suurta joukkoa laita- ja äärioikealle asemoituvia puolueaktiiveja, saavuttaen useiden kanssa jonkin asteisen ”luottamussuhteen” – tai ainakin sellaisen suhteen, että hänen lähettämää viestiä toistetaan tässä joukossa, jolloin viestin on mahdollista tavoittaa uusia (kohde)ryhmiä. Tähän Johan Bäckmanin harjoittamaan verkostonrakentamiseen kiinnitin huomiota vuoden 2019 eduskuntavaalien alla kahdessa erillisessä blogissa:

Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla (17. maaliskuuta 2019).

Palapelin kokoamista – jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun (19. huhtikuuta 2019).

Tammikuun 10. päivän (ks. kuvakaappaus yllä) jälkeen Bäckman on jatkanut vaalivilppi-teeman toistamista viikoittain, entistä useammin päivittäin. Julkaisemiensa viestien perusteella vaalivilpin ohella toistuvat seuraavat teemat:

- vaalien peruminen

- perussuomalaisten kannatus ”nousee yli 35 prosentin”

- käynnissä on punavihreä salaliitto, (Bäckman viittaa puoluetoimistojen töhrimiseen, jonka hän väittää olevan punavihreiden-operaatio perussuomalaisten leimaamiseksi)

- hyökkäysten kohteena on myös Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) sekä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP).

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 28. tammikuuta 2021.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 8. helmikuuta 2021.

Tokentube, jota Bäckman myös käyttää julkaisualustana, on uusi, suomalainen, Youtuben korvike, jonne näyttää kokoontuvan laita- ja äärioikeistoa sekä erilaisia salaliittoteoreetikoita ”ohjelmineen”. Tokentuben vetäjänä on erilaisten laitaoikeistoa tukevien vaihtoehtomedioiden ylläpitäjänä tunnettu Juha Korhonen. Korhonen on reilun vuoden toimineen, vasta- ja valemedioiden edustajien organisoiman, disinformatiivisen Toimittajaliiton puheenjohtaja. (1)

Johan Bäckmanin suunnitelmiin kuuluu myös isomman jutun kirjoittaminen vaalivilpistä, aineistoa varten hän esittää tietopyynnön lukijoilleen ja seuraajilleen. Itse näen tämän tietopyynnön ensisijaisena tarkoituksena tässä vaiheessa teeman pitämisen esillä. Tietopyynnön ja kirjoitussuunnitelman varjolla hän voi toistaa tarinaa vaalivilpistä mahdollisine syytöksineen ja spekulointeineen vielä parin kuukauden ajan ennen huhtikuussa järjestettäviä kuntavaaleja eri sosiaalisen median alustoilla sekä videopalveluissa.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, 7. helmikuuta 2021.

* * *

Uskallan jo tässä vaiheessa todeta sen, että tuleviin kuntavaaleihin liittyen syytöstä vaalivilpistä tullaan toistamaan edellisiä eduskuntavaaleja laajemmassa mitassa, osaltaan siitä pitää huolen Johan Bäckman verkostoineen. Mutta ääntä teeman ympärillä pitää varmuudella myös joukko perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan, siitä pitää huolen esim. perussuomalaisiin kuuluva Ossi Tiihonen, joka esitti spekulatiivisia väitteitä vaalivilpistä jo viime elokuussa (ks. kuva) palaten teemaan ennen Bäckmania blogissaan ”Kansalaiset vaalitarkkailijoina -projekti hakee vapaaehtoisia vaalivilppiä vastaan” tammikuun 6. päivä. (2) Ossi Tiihosen synnyttämään epäluottamuksen kylvöön politiikan tutkija Johanna Vuorelma tarttui jo tammikuun alkupuolella. (3) Tiihosen alullepanemaan vaalitarkkailu-kansalaisprojektiin on hänen sanojensa mukaan liittynyt jo kymmeniä kansalaisia.

Toistaiseksi näissä spekulaatioissa ja vihjailuissa on kuitenkin kyse suhteellisen marginaalisesta ilmiöstä, jolta ei kuitenkaan pidä sulkea silmiä (ja korvia) esitettyjen väitteiden luonteen tähden – tarkoitus on ilmeinen, synnyttää epäluottamusta kansallisia instituutioita kohtaan. Vaaleihin on aikaa pari kuukautta, vaalikamppailu on vasta kiihtymässä, joten on enemmän kuin todennäköistä, että vaalivilppi-epäilyjä ja mahdollisia syytöksiä esittävät tahot tulevat vielä aktivoitumaan tulevina viikkoina.

Kevään 2019 eduskuntavaalien aikaan vaalivilppi-epäilyjä toistanut, miehitetyssä Itä-Ukrainassa asusteleva MV-lehden päätoimittelija, Janus Putkonen ei ole vielä näkyvästi ryhtynyt toistamaan vaalivilppi-epäilyjä. Aiemmin hän on julkaisutoiminnassaan teemaan aktiivisesti tarttunut, viimeksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä, joten ei ole poissuljettua, etteikö aktivoitumista nähdä myös hänen saralla. Tai hänen ja yhteistyökumppaneidensa osalta.

Toisaalta MV-lehti kuin myös aiemmin mainittu Tokentube voivat toimia alustoina, joiden kautta eri tahot voivat resonoida tarinaa vaalivilpistä kuntavaaleissa. Kumpikin alustoista on kerännyt ympärilleen kärpäsinä joukon laita- ja äärioikeistoon kuuluvia ”kansallismielisiä”, joita näyttää myös yhdistävän viehtymys erilaisiin salaliittoteorioihin tai perusteettomiin yhteiskuntaan kohdistuviin syytöksiin. Todennäköisesti näitä syytöksiä sinkoilee ilmoille runsaasti vaalien jälkeenkin, kun kuviteltu ja itselle uskoteltu maanvyöryvaalivoitto perussuomalaisille ei realisoidukaan, jota muun muassa Johan Bäckman perusteettomilla ennusteillaan ruokkii ja jota vahvistaa useiden perussuomalaisten viljelemä ja levittämä ajatus perinteisen median julkaisemien gallupien valheellisuudesta. Kohtalaisen suurella joukolla perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan on vankka usko siitä, että puolueen kannatus on merkittävästi julkaistuja gallupeja suurempi. Mahdollisessa vaalienjälkeisessä pettymyksenvaiheessa on tavattoman helppoa kiihottaa itsensä syytöksiin ”vaalivilpistä”, ”vaalien varastamisesta”, kenties jopa ”syvästä valtiosta” kaiken tämän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://toimittajaliitto.com/yhteystiedot/ 

2. https://www.ossitiihonen.com/2021/01/06/kansalaiset-vaalitarkkailijoina-projekti-hakee-vapaaehtoisia-vaalivilppia-vastaan/ 

3. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-huolestui-perussuomalaisen-kirjoituksesta-enta-jos-tallainen-lietsonta-valtavirtaistuu-puolueessa-joka-on-talla-hetkella-kannatusmittausten-karjessa/750f63a3-758c-4ee7-a669-86f1568f685a 

Lähteenä käytetty myös Johan Bäckmanin Facebook-tiliä.

”Kansallismieliset” ja kohudosentti

Kirjoitin muutama päivä sitten perussuomalaisten turvallisuuspolitiikasta, tuolloin en kuvitellut palaavani blogikirjoituksessani perussuomalaisia sivuavaan aiheeseen näinkin pian – en, vaikka edellisen kirjoituksen julkaisuhetkenä perussuomalaisten piirissä kuohui (ja kuohuu edelleen, vaikka puolueen johto koettaakin vaieta kohun kuoliaaksi) poliisin vangitessa puolueaktiivi Pekka Katajan pahoinpitelystä kaksi puolueen liepeillä pyörivää henkilöä – Tuomas Torssosen (ent. ps) ja Soldiers of Odinin Jyväskylän osaston vetäjiin v. 2016 kuuluneen Kansallismielisten liittouman aktiivin Tero Ala-Tuuhosen. (1) Tämä ikävä tapaus, joka jälleen kerran todisti sen puolesta, että myös suomalainen äärioikeisto on valmis väkivallantekoihin eurooppalaisten kumppaneidensa tapaan, antoi kimmokkeen kirjoittaa lyhyt yhteenveto suomalaisten ”kansallismielisten” ja kohudosentin eli Johan Bäckmanin epäpyhästä liitosta.

Hahmottaaksemme mistä oikein on kyse, on meidän syytä palata ajassa takaisin muutaman vuoden verran, heinäkuuhun 2016 jolloin saatiin ensimmäiset näkyvät todisteet maamme ”kansallismielisten” ja Johan Bäckmanin ja hänen kumppaneidensa orastavasta yhteistyöstä. Heinäkuussa 2016 joukko suomalaisturisteja – käytännön syiden ja tekojen tähden heitä on parempi kutsua propagandaturisteiksi – vieraili miehitetyssä Itä-Ukrainassa, muun muassa Donetskissa. Tähän monenkirjavaan joukkoon kuului myös kaksi ”kansallismielisen” äärilaidan edustajaa, myöhemmin Suomi ensin! sekä Suomen kansa ensin! -liikkeissä runsaasti näkyvyyttä saanut Marco de Wit ja liikkeisiin aktiivisesti mukana ollut Mari Kosonen. Reilun kymmenen ”turistin” joukkoon kuului, sittemmin miehitetyn Donetskin alueella propagandistina työskennellyt, nykyinen QAnon-aktiivi, Jarmo Ekman ynnä muutama muu eri yhteyksissä näkyvyyttä saanut henkilö.

Tuolloin Suomessa sai runsaasti näkyvyyttä juuri Marco de Witin toiminta ja hänen vetämänsä Suomi ensin! -ryhmä erilaisten demonstraatioiden, mielenilmausten ja protestien kautta, joita järjestettiin Kajaanissa saakka. Forssan mielenosoituksessa elokuussa 2016 Marco de Witin harjoittama retoriikka oli hyvin sotaisaa:

”Tämä on Forssan sota, de Wit sanoi, piti pienen tauon ja lisäsi: verbaalinen.” (2)

Myöhemmin Marco de Wit kannattajineen ja tukijoineen siirtyi sanoista tekoihin, väkivaltaa uhkuvat puheet muuttuivat nyrkkien heilutukseksi.

Vertasin Suomi ensin! -ryhmää ns. Putinin turisteihin syksyllä 2016 kirjoittamassani  ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” -blogissa. Kuvailin Itä-Ukrainassa mielenosoituksia ja provokaatioita synnyttäneitä ”Putinin turistien” toimintaa seuraavalla tapaa:

”’Putinin turisteja’ kuljetettiin lukemattomilla linja-autoilla paikkakunnalta toiselle, yhtenä päivänä he olivat Donetskissa, seuraavana letka suuntasi kulkunsa seuraavalle paikkakunnalle synnyttämään kaaosta ja aiheuttamaan hämminkiä ynnä häiriöitä. Suurin osa heistä tuli Ukrainaan rajan yli Venäjältä, toiminta oli organisoitua ja kontrolloitua, tietojeni mukaan näille ”turisteille” maksettiin alkuvaiheessa päiväkorvausta – mikä tietty keräsi matkaan suuren joukon epämääräisellä taustalla varustettuja ihmisiä. Näiltä osin Suomi ensin! -ryhmän toiminta muistuttaa hyvin paljon ”Putinin turistien” toimintaa, kierretään pitkin ja poikin Suomea linja-autoilla synnyttämässä hämminkiä ja kaaosta. Ryhmän jäsenet ovat ehtineet Suomessa aina Kajaaniin saakka.”

Sotainen syksy 2016 vaihtui kaoottiseksi talveksi, jolloin muun muassa Rautatientorilla Helsingissä nähtiin pitkäksi venähtänyt Marco de Witin johtama, ”kansallismielisten” SuomiMaidan-protestileiri oheishäiriöineen. SuomiMaidanin kyseenalaista antia oli, nyt jo edesmenneen, Ilja Janitskinin saama ylimääräinen huomio Helsingin ydinkeskustassa. Marco de Witin johdolla SuomiMaidan kampanjoi näkyvästi Janitskinin presidentinvaalikampanjan puolesta, onnistuen siinä sivussa keräämään tuhansia kannattajakortteja Janitskinin vaalikampanjaa varten.

SuomiMaidan-leiri Rautatientorilla Helsingissä, huhtikuu 2017 – kuva: Marko Enqvist.

Marco de Witin tuolloin käyttämissä metodeissa oli paljon samaa, kuin niissä operaatioissa joihin Venäjän tukemat operaattorit ovat ryhtyneet erilaisissa (hybridisodankäynnin ja vaikuttamisen) operaatioissaan Ukrainan ohella muun muassa Moldovassa ja Georgiassa sekä Balkanin alueella, toteuttaen eräitä vastaavia operaatioita myös Euroopan Unionin alueella.

Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole perusteltua käydä läpi tarkemmin tällaisia operaatioita, mutta niiden historia juontaa ajalle ennen Ukrainan kevään 2014 tapahtumia – Viron pronssisoturikiista v. 2007 on mellakoiden ja kyberhyökkäysten myötä ehdottomasti laskettava tällaisten operaatioiden joukkoon. Kirjoituksen otsikossa mainittu kohudosentti eli Johan Bäckman kiistää Viron neuvostomiehityksen kutsuen väitteitä ”miehitysmyytiksi” – hän myös julkaisi vuonna 2008 poliittisen pamfletin ”Pronssisoturi”, mikä ei suinkaan ole hänen ainoa julkinen hyökkäys Viron valtiota vastaan. Samoin Ukrainassa Oranssin vallankumouksen jälkimainingeissa perustetut Venäjää tukevat liikkeet ja pienpuolueet, joista osan toimintaan liittyi kumouksellisia piirteitä ynnä aseiden käytön harjoittelua leireillä Venäjällä.

Kun huomioidaan maamme ”kansallismielisten” ja Johan Bäckmanin mahdolliset yhteistyökuviot, ei voida unohtaa Ilja Janitskinin perustamaa ja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asustelevan Venäjä-operaattori Janus Putkosen päätoimittelemaa MV-lehteä. Julkaisun disinformatiivisen ja vihaa sisältävän materiaalin ja muun aineiston, esim. edelleen näkyvä tuki kirjoitusten muodossa äärioikeistolaiselle Soldiers of Odinille, perusteella sitä voinee kutsua maamme ”kansallismielisten” pää-äänenkannattajaksi. Menneet ja edelleen käynnissä olevat oikeudenkäynnit, ovat omalta osaltaan paljastaneet yhteistyökuvioita, samalla Johan Bäckmanin rooli julkaisun taustavaikuttajana on tullut julki.

Teoksessaan ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” toimittaja Jessikka Aro kuvaa erinomaisen tarkasti MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin sekä Janitskinin tuuraajana toimineen Asta Tuomisen toimintaa ja toiminnan tarkoitushakuisuutta. Oikeudenkäynnin ympärillä nähty ”kansallismielisten” valemedioiden toiminta on monella tapaa tuonut julki Bäckmanin kytköksiä medioihin ja niiden taustalla oleviin ihmisiin, kuten Juha Korhosen juontamassa MV-median Live-striimissä kesäkuussa 2018. Korhosen ja Bäckmanin tiet ovat ristenneet tämän jälkeen useammankin kerran, muun muassa pseudotoimittajien perustaman ”Toimittajaliiton” kohdalla. (3)

MV-media: Vieraana Johan Bäckman.

Yksittäisten henkilöiden, erilaisten media-alustojen ja pienryhmien rinnalla Bäckman on pyrkinyt verkostoitumaan puolueaktiivien kanssa, sen ohella, että hän on ollut (ainakin nimellä) mukana viime vuosien aktivismiryhmissä, esim. Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liikkeessä, jonka listalla Johan Bäckman oli hetken aikaa ehdokkaana ennen viime vuoden eduskuntavaaleja. Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liike kokosi riveihinsä jonkin verran ”kansallismielisen”-liikehdinnän aktiiveja. Sen jälkeen, kun Janitskin hylkäsi liikkeensä, se kutistui kuin pyy maailmanlopun edellä, lopulta James Hirvisaarta lukuun ottamatta ehdokaslista oli nimetön – etnonationalismista mielenosoituksissa paasannutta Panu Huuhtasta ei sellaisena saattanut pitää.

Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja Bäckman ryhtyi lähestymään perussuomalaisia ehdokkaita sekä puolueaktiiveja. Saamieni tietojen mukaan juuri Johan Bäckman oli aktiivinen toimija, Facebookin kaveripyynnöt jne. kuuluivat lähestymisen repertuaareihin. Kun verrataan perussuomalaisia (puolue) sen eurooppalaisiin sisarpuolueisiin, niin ei ole lainkaan yllättävää, että puolueen ehdokkaita ja puolueaktiiveja ryhtyi lähestymään erityisen aktiivisesti henkilö, joka tunnetaan kytkennöistään Venäjän hallinnon vaikuttamisen työkaluihin, kuten RISS:iin eli Russian Institute for Strategic Studiesiin, joka on Venäjän presidentinhallinnon alainen ajatushautomo.

Bäckmanin taustasta huolimatta ymmärrän, että perussuomalaisissa marginaalissa oleva, voi – syystä tai toisesta johtuen – päätyä Johan Bäckmanin kaveripiriin. Venäjän miehittämällä Krimillä maaliskuussa 2018 ”turistina” Bäckmanin luotsaamaan ryhmään kuulunut perussuomalainen kuntavaaliehdokkaanakin ollut Eero Hult on laskettavissa tähän kategoriaan. Toki motiiveja täytyy ihmetellä, että miksi ”kansallismielisenä” itseään pitävä lähtee, propagandistiselle matkalle, Venäjän miehittämälle alueelle? Toisaalta samalla tavalla eurooppalaiset ”kansallismieliset” onnistuvat päätymään Venäjän miehittämille alueille ja osaksi maan propagandakoneiston työkaluja. Todennäköisesti monen kohdalla lähentyminen on lähtenyt liikkeelle näennäisen viattomista yhteydenottopyynnöistä; juttutuokioista, joissa korostetaan yhteisiä asioita – kuten EU-vastaisuutta – erojen sijaan jne. Lopulta kuitenkin ollaan tilanteessa, josta on mahdotonta vetäytyä kunnialla. Kuviosta tulee mieleen Alexander Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (4)

Onko kyse siitä, että maahanmuutto- ja EU-vastaisuus ovat sokaissut nämä ihmiset, saaden heidät hakeutumaan ”liittolaissuhteisiin” ihan kenen kanssa tahansa? Ajatus on ymmärrettävä marginaalisen henkilön kohdalla, mutta entäpä Olli Kotron, perussuomalaisen Laura Huhtasaaren avustaja Brysselissä, tai Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen hallituksen jäsenenäkin olleen Sakari Lindenin kohdalla, joiden kuvittelisi pystyvän niin rationaaliseen ajatteluun, että ymmärtävät riskit kuviteltuja hyötyjä suuremmiksi. Lindenin ja Kotron kirjoitukset Vastavalkeassa henkivät 2000-luvun sijaan YYA-Suomessa vallinnutta läpimätää ilmapiiriä.

Kun kerran Kotro ja Linden löytävät Bäckmanista hengenheimolaisen, niin ei liene yllättävää, että Pekka Katajan pahoinpitelyyn osallistunut, murhayrityksestä vangittu, Teemu Torssonen löytää Bäckmanin retoriikasta teemoja, jotka hän kokee omakseen. Tietenkään pelkän Facebook-kaveruuden perusteella ei pidä mennä tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuttavuuden syvyydestä ja laadusta, mutta kun Torssonen on samalla tapaa kaveri myös militantti Petri Viljakaisen kanssa, (joka on vähintäänkin kadonnut jonnekin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille – viimeinen havainto sosiaalisessa mediassa viime keväältä), niin tämä lisää asian kiinnostavuutta hiukan enemmän. Löytyykö taustalta ajatusten lisäksi muitakin yhdistäviä tekijöitä, jos niin millaisia? Muistamme mihin toimiin ruotsalaiset Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet ovat ryhtyneet venäläisten yhteistyökumppaniensa kanssa. (5 ja 6) 

Kun huomioidaan, että ”kansallismielisten” ja Bäckmanin välillä on runsaasti yhteisiä intressejä sekä yhdistävää toimintaa, ja että Bäckman on jo vuosien ajan pyrkinyt rakentamaan verkostoja, jotka näyttävät samanlaisilta kuin eurooppalaisten ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten puolueiden, ryhmien ja liikkeiden Venäjä-kytkennät, väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että ei savua ilman tulta. Onko yhteistyö seurausta Duginin ajatuksesta käyttää hyödyksi ryhmiä ja liikkeitä, joilla on yhteinen vihollinen Venäjän kanssa? Tässä tapauksessa se yhteinen vihollinen on Euroopan Unioni – laajempana käsitteenä läntiset demokratiat.

Siinä missä Suomessa perussuomalaiset, laajemmin ”kansallismieliset”, Italiassa Pohjoisen liitto, Ranskassa Kansallinen liittouma (ent. Kansallinen rintama), Saksassa Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) monien muiden ohella hakevat taktista hyötyä yhteistyöstään venäläisten kanssa, jälkimmäinen todennäköisesti etsii strategista etua pyrkiessään heikentämään toiminnallaan EU:n ohella myös sen muodostavia valtioita. Historia kertoo, mitä tässä pelissä heikommalle osapuolelle on yleensä käynyt.

SSS-Radioon syksyllä 2016 kirjoittamani blogin ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” päätin seuraavaan toteamukseen:

”Suomessa Vastarintaliikkeen, Suomi ensin! -ryhmän ja Rajat kiinni -liikkeen kaltaisilta operaattoreilta on vietävä tila, niihin on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella. Ne eivät ole Suomen ja suomalaisten etu.”

Tuolloin äärioikeiston muodostamaa uhkaa vähäteltiin, nyt neljä vuotta myöhemmin, näitä vähättelijöitä löytyy edelleen, vaikka laita- ja äärioikeisto on ryhtynyt sanoista tekoihin. Raadollisimmillaan tämä näkyy perussuomalaisten retoriikassa tänään – puolueaktiivi Kataja on jäänyt yksin, puolueen kohdistaessa tarmonsa hyökkääjien teon vähättelyyn. Vastenmielistä, etten sanoisi!

Marko

1. https://www.aamulehti.fi/a/32126b80-cbeb-4ffe-9c3e-6ab3632a06b0 

2. https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/forssan-mielenosoitus-puistattavia-puheita-hymy-kasvoilla-173540/ 

3. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html 

4. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

5. https://www.justsecurity.org/68420/confronting-russias-role-in-transnational-white-supremacist-extremism/ 

6. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html?m=1 

”Suomalaisturistit” miehitetyssä Donbasissa, heinäkuussa 2016 (kuvaa muokattu).

Perussuomalainen turvallisuuspolitiikka – haaveena YYA-Suomi?

Valko-Venäjällä diktaattori Aljaksandr Lukašenka on, vaalit hävittyään, takertunut valtaan koettaen kukistaa kansalaisten rauhanomaisia mielenosoituksia erinäisin laittomin keinoin, turvautuen tehtävässään brutaalia väkivaltaa käyttävien tituškien apuun. Saman aikaisesti Valko-Venäjän itäisessä naapurissa, Venäjällä, Vladimir Putinin hallinnon näkyvin opposition edustaja Aleksei Navalnyi myrkytettiin, toistaiseksi tunnistamattomalla, novitšok-ryhmän hermomyrkyllä.

Samalla Venäjä valmistautuu lähettämään joukkoja Lukašenkan avuksi, mikäli kutsu käy – ollaksemme rehellisiä, Venäjä on jo lähettänyt Valko-Venäjälle kokojoukon erilaisia ”avustajia” alkaen toimittajista ja päätyen edellä mainittuihin tituškoihin, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä Valko-Venäjälle hallinnon tueksi ilmestyneet tunnuksettomat ”vihreät” mellakkapoliisit ovat niin ikää kotoisin Venäjältä.

Valko-Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa ulkomaa, jonka alueella Venäjä operoi – Ukrainassa venäläisjoukot miehittävät Krimiä ja sotivat Ukrainan itäosissa, Georgian ja Moldovan alueella on myös venäläisjoukkoja miehittämässä osia maasta ynnä luomassa yhteiskunnallista jännitettä.

Venäjän toimien seurauksena asetelma Itämerellä on olennaisesti heikompi kuin vuosikymmen sitten, Venäjän lisääntyneen aggressiivisuuden myötä asetelma Pohjoisessa – Arktisella alueella – on olennaisesti jännittyneempi kuin jokunen vuosi sitten.

Euroopassa jännitys on lisääntynyt huomattavasti vuosikymmenen kuluessa, olemme joutuneet kerta kerran jälkeen vastaamaan Venäjän aggressiivisiin toimiin – niin kuvio on sikäli hyvin selkeä, Venäjä on toimija ja muu Eurooppa on joutunut reagoimaan sen toimiin. En nyt ota kantaa eurooppalaisen yhteisön kykyyn ja haluun reagoida riittävällä tehokkuudella ja nopeudella Venäjän toimiin, sen aika koittaa toisella kertaa.

Kun siis huomioimme ympärillämme tapahtuneet turvallisuuspoliittiset muutokset, olemme siirtyneet uudenlaiseen kylmän sodan aikaan; epävakaan tilanteen lähialueillamme; Brexitin, jonka myötä EU:sta eroaa Suomelle tärkeä kumppani, perussuomalaisten toiminta ei herätä luottamusta – heidän viime aikojen puheet ja teot eivät ainakaan vahvista turpo-selkänojaamme, käytännössä perussuomalaiset toiminnallaan edesauttavat Venäjää, sen pyrkiessä heikentämään niin EU:ta kuin myös sen yksittäisiä jäsenmaita.

Jos nyt jätämme huomiotta sen, että europarlamentissa perussuomalaiset kuuluvat ryhmään, joka nöyristelee Venäjän hallinnolle, vaan sen sijaan huomioimme sen, että perussuomalaiset kansanedustajat antavat näkyvän tuen Fixit-mielenosoitukselle. Antaen samalla lisää näkyvyyttä mielenosoitukseen hakeutuneelle, salaliittoteorioihin uskovalle, vaihtoehtoliikehdinnälle ja samasta lähteestä voimaa ammentaville äärioikeistolaisille ryhmille propagandistisine tukijoineen, niin ei tätäkään toimintaa voi maan edun mukaisena pitää. Samalla osa perussuomalaisten eduskuntaryhmään kuuluvista kansanedustajista antaa näkyvän tukensa eduskuntaryhmästä kesäkuussa erotetun Ano Turtiaisen lakialoitteelle kansanäänestyksestä Suomen EU-erosta.

Voimme tässä ohimennen mainita nämä Turtiaisen lakialoitetta tukevat (ja siinä samalla Suomen turpo-selkänojaa heikentävät) perussuomalaiset kansanedustajat –

Juha Mäenpää, Leena Meri, Ritva ”Kike” Elomaa, Jani Mäkelä, Rami Lehto, Sanna Antikainen, Sebastian Tynkkynen, Olli Immonen, Jari Ronkainen ja Jukka Mäkynen sekä Petri Huru. (1) 

Kuvakaappaus Juha Mäenpään Facebook-sivu.

Me kaikki tiedämme, että Euroopan Unioni ei ole puolustusliitto, samalla me kuitenkin ymmärrämme (tai meidän pitäisi ymmärtää), että tänä myrskyisänä aikana Euroopan Unioni vankistaa meidän turvallisuuspoliittista selkänojaamme. Tämä meidän on syytä huomioida niin kauan, kun emme ole puolustusliitto NATO:n jäsenmaa. Jäsenyytemme Euroopan Unionissa asemoi meidät läntiseen (arvo)yhteisöön, mikäli eroaisimme EU:sta, siirtyisimme henkisesti sekä konkreettisesti toiselle vyöhykkeelle. Tätä siirtymistä alleviivaisi se, ettei Suomi kuulu puolustusliitto NATO:on.

Perussuomalaiset puolueena ei ole profiloitunut NATO-jäsenyyden kannattajana, joten, kun huomioidaan heidän pakottava halu korjata jotain, joka ei ole rikki; kun heidän tavoitteena on Suomen EU-ero, niin väkisinkin ryhdyn pohtimaan sitä, että mitä on perussuomalainen turvallisuuspolitiikka? Seuraava kysymys onkin sitten se, että kenen pussiin he pelaavat?

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -” Alexander Dugin. (2)

Minun silmissä perussuomalaisten viitoittama tie vie meidät takaisin harmaalle vyöhykkeelle, hetteikölle, jossa aggressiivisen Venäjän on nykyistä olennaisesti helpompi painostaa maatamme. Voimmeko jopa sanoa, että perussuomalaisen ratkaisut palauttaisivat Suomen YYA-aikaan. Sekö heidän tavoite on? Jonkin lainen YYA-Suomi Venäjän kainalossa? Vastenmielinen ajatuksenakin!

Tässä kohdin kuulen korpien kuiskivan ”Entäpä vasemmisto…” – niin vasemmistolla on omat syntinsä, mutta tässä kohdin kiinnitän erityislaatuista huomiota juuri perussuomalaisiin, koska puolue selkeällä tapaa haluaa identifioitua isänmaallisena – Suomen etua ajavana – puolueena. Haavekuvien ja todellisuuden välillä on kuitenkin niin suuri ristiriita, etten minä voi pitää perussuomalaista politiikkaa onnistuneena. Puolueen merkittävimpien jäsenten turvallisuuspoliittiset kannanotot ynnä turvallisuuspolitiikkaa sivuavat ulostulot ovat sellaista sekasotkua, ettei Jussi Halla-ahon vuosien takainen protestointi Tehtaankadulla riitä pitämään puoluetta pinnalla. Ei, vaikka puolueen jäsenistö usein sen aivan kuten Halla-ahon NATO-kannan muistaa aina mainita, kun puolueen Venäjää myötäilevä linja nostetaan esiin. Perussuomalaisten kohdalla teot puhuvat puolestaan!

 

Marko

1. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b0b3bb1e-d707-42ca-91ff-ee0a38d388db 

2. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

”Kansallismielisten” johdolla Suomi ajelehtisi harmaalle vyöhykkeelle

Suomen ja Euroopan kamppaillessa koronavirusta vastaan, Yhdysvaltojen näyttäytyessä nyt hetkittäin kaikkea muuta kuin johtavalta demokratialta – ennemminkin banaanitasavallalta – tuntuu perin hölmöltä kirjoitella (edes lyhyesti) suomalaisten ”kansallismielisten” toiveista ja haaveista. Mutta, itse asiassa, juuri edellä kirjoittamieni seikkojen tähden tämäkin aihe on huomioitava, kamppailu koronavirusta vastaan toimii osaltaan bensiininä näille ”kansallismielisille” aivan kuten polttoainetta moottoriin tarjoaa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump – unohtamatta eurooppalaisia ”kansallismielisiä” laitaoikealle ajautuneita valtiojohtajia, kuten Unkarin Viktor Orbán, jonka sormenheristely ja suomalaiseen mediaan kohdistunut uhkailu näyttää herättävän tyytyväisyyttä näissä maamme ”kansallismielisissä”, mikä toki panee pohdituttamaan sitä, että kuinka kansallismielisiä he oikein ovatkaan ja millaista se heidän kansallismielisyytensä todellisuudessa on. Siksipä minulle, tämän viiteryhmän kansallismieliset ovat ”kansallismielisiä” – he eivät ole Suomen asialla, eivät ainakaan sen Suomen, jossa minä asun ja jollainen on, puutteistaan huolimatta, vaalimisen arvoinen maa.

Suomi ja Venäjä. *

Viime aikoina ”kansallismielisestä” kentästä on kuulunut, jälleen kerran, voimakasta EU:n arvostelua, arvostelun ohella vastustamista kuin myös ajatuksia erosta EU:sta. Äänekkäiden joukossa on – epäilemättä itseään kansallismielisenä pitävä – Paavo Väyrynen, joka näyttää viime päivinä kääntyneen euroeron kannattajasta myös EU:sta eroamisen kannattajaksi. Tilalle hän kaivaa naftaliinista Pohjolan yhteisön – Pohjoismaiden muodostaman talousyhteisön. (1)

Samalla äänenpainolla kirjoittelee Vastavalkeaan Olli Kotro, joka työskentelee tällä hetkellä Laura Huhtasaaren (perussuomalaiset) avustajana Brysselissä.  (2) Se, että Kotro kirjoittaa eurofederalismin tuhoisuudesta Suomelle, ei ole yllätys – eikä sitäkään enää pidä pitää yllätyksenä, että hän valitsee julkaisukanavakseen kaikista mahdollisista verkkojulkaisuista juuri Vastavalkean, joka on tunnettu kontroversiaalien näkemysten ynnä disinformaation ja propagandan julkaisukanavana ja jota luonnehdin seuraavalla tapaa blogissani ”Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin” viime vuoden joulukuussa:

”Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. Se oli pidemmän aikaa ”telakalla”, kunnes vuosi sitten marraskuun alkupuolella aktivoitui. On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Kuten edellä mainitsin, Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä useampaan otteeseen.” (3)

Eriasteisen disinformaation ynnä salaliittoteorioiden ohella Vastavalkea tarjoaa (toisinaan) lukijoilleen jopa ansioituneiden henkilöiden kirjoituksia, merkitsevää näille henkilöille on useimmiten se, että he ovat joutuneet omassa ryhmässään sivuraiteille, jolloin Vastavalkea voi tarjota heille uskottavalta tuntuvan julkaisukanavan.

Kotro ei omassa viiteryhmässään ole millään muotoa sivuraiteilla, mutta poliittisella kentällä perussuomalaiset ovat – suurista puolueista – yksin, jolloin Vastavalkean kaltainen vastamediajulkaisu voi näyttäytyä potentiaalisena kanavana, jotta kirjoitukselle saadaan suurin mahdollinen lukijakunta. On myös enemmän kuin todennäköistä, että Vastavalkean lukijakunnasta löytyy runsaasti otollista maaperää Kotron tekstille, ja onhan siellä hengenheimolaisia kirjoittajinakin, kuten muutaman kirjoituksen julkaissut Sakari Linden, joka toimii tällä hetkellä Europarlamentissa kansallismielisen identiteetti ja demokratia -ryhmän neuvonantajana – ryhmä, johon perussuomalaiset tällä hetkellä kuuluu.

Siinä missä Väyrynen tarjoaa Suomelle Pohjolan yhteisöä, ei Kotron ”tarjous” ole sen uskottavampi – oikeastaan kyse on vain tyhjistä sanoista ja nykyisten ratkaisuiden kritisointia ilman konkreettista ehdotusta talous- ja turvallisuuspoliittisten ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka EU ei olekaan sotilasliitto tai puolustusliitto, mutta niin kauan kuin Suomi ei ole NATO:n jäsenmaa, tarjoaa EU maallemme kuitenkin yhteisön tuen ohella turvallisuuspoliittista selkänojaa, ilman EU:ta Suomi olisi olennaisesti haavoittuvammassa asemassa, etenkin kun emme ole NATO:n jäsenmaa. Edellä mainitut kirjoittajat eivät tarjoa NATO-jäsenyyttä ratkaisuksi ongelmaan, heidän kuvitelmat (jollaiseksi lasken myös Väyrysen Pohjolan yhteisön) toteutuessaan johtaisivat Suomen turvallisuuspoliittisen aseman merkittävään muutokseen, tilanteeseen, jossa Venäjän olisi olennaisesti nykyistä helpompi kohdistaa Suomeen vaikutustoimenpiteitä. Ikävimmässä tapauksessa Suomi luisuisi tulevina vuosina syvälle harmaalle vyöhykkeelle, jolloin Venäjän johto laskisi maamme kuuluvan sen etupiiriin kohdellen Suomea sen mukaisella tavalla.

Sosiaalisen median viestinnän perusteella perussuomalainen europarlamentaarikko Laura Huhtasaari on Väyrysen linjoilla,

”EU ei ole ratkaisu, vaan ongelma. EU kurjistaa kaikki samalle tasolla, ennen sitä kutsuttiin kommunismiksi. Suomen olisi hyvä erota EU:sta yhdessä Ruotsin, Tanskan ja Hollannin kanssa.

Puavo haastaa asiaa.” (4)

Tähän päivään mennessä Huhtasaari ei mielestäni ole kyennyt antamaan konkreettista vastausta siihen, kuinka turvallisuuspoliittiset kysymykset ratkaistaisi tapauksessa, jossa Suomi eroaisi EU:sta – edelleen väännän rautalangasta, vaikka EU ei ole turvallisuuspoliittinen yhteisö, Suomelle EU on myös sitä. Sen puolen ohittaminen ilman konkreettista ratkaisu ehdotusta on vastuutonta. Huhtasaaren ollessa puolueen presidenttiehdokas, hän Nato-kantansa oli selkeä – Ei Natolle! Siihen en ota kantaa, olisiko se tyyliä ”kädet ylös, pienten vihreiden miesten ylittäessä rajan”.

Huhtasaaren myötä onkin perusteltua siirtyä ”kansallismielisen” laidan ”syvään päätyyn”. Tälle osalle joukkoa muun muassa Johan Bäckman tarjoaa toisinaan täkyjä, joihin tartutaan vaihtelevalla innolla. Väärinkäsitysten välttämiseksi, Bäckmanin toimintakenttää käsittää koko tämän viiteryhmän Kotrosta Huhtasaaren kautta sinne syvään päätyyn. Bäckmanin toiminta on tarkoituksellista, mikäli sitä kuvaisi mahdollisimman lyhyesti, toiminnan tarkoituksena on hajottaminen rakentamisen sijaan ja – vertauskuvallisesti – aseina disinformaatio, propaganda ja henkilöihin sekä ryhmiin kohdennetut operaatiot. Karkeana esimerkkinä voimme nostaa esiin Johan Bäckmanin päivityksen Twitteriin toukokuun 28. päivä kuluvaa vuotta:

”Voisiko olla niin, että Venäjän tuella Suomi nousee tulevaisuudessa taas takaisin itsenäiseksi?” (5)

Ei lainkaan ihme, että siihenkin tartuttiin ja vieläpä myötämielisellä otteella. James Hirvisaari ei kuitenkaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä muutamaa vuotta aiemmin, vuonna 2016, Hirvisaari näki Venäjän ratkaisuna Suomen ongelmiin, mitä on perin vaikea pitää kansallismielisenä ajatteluna.

Teema toistui Bäckmanilla mukailtuna vielä samaisena päivänä uudelleen:

”Suomi sai oman valtion Venäjän yhteydessä 1809 ja itsenäisyyden Leniniltä 1917. Voi vain toivoa että Venäjä uudelleen auttaisi itsenäisyyden palauttamisessa.” (6)

Olisi helppoa ohittaa Hirvisaaren lausunnot olkia kohautellen, on kuitenkin todettava, että viime vuosina (vuoden 2015 jälkeen) tämä ”kansallismielinen” syväpääty – ja nykyään entistä useammin myös perussuomalaiset – näkevän ratkaisuiksi Suomen ongelmiin eron EU:sta ja siirtymisen jonkin sortin totalitaariseen yhteiskuntaan, jollaisten malleina esiintyvät Venäjän ohella Unkari ynnä muutama muu totalitaarinen, usein myös keskusjohtoinen, valtio. Kiinan toimintametodit näyttävät myös kelpaavan osalle perussuomalaisia.

Perussuomalaisten ja näiden laitapuolen ”kansallismielisten” sokea EU-vihamielisyys yhdistettynä kehnoihin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin sopii erinomaisesti myös Venäjälle. Yhteistyöllä yksilötasolla voi olla monia ulottuvuuksia ja päämääriä, mutta kokonaisuus huomioiden, EU-vastaisella toiminnalla ja työllä perussuomalaiset on erinomainen ”kumppani” Venäjälle, vaikka laajemmin tarkasteltuna monissa kysymyksissä on varmasti eriäviä näkökantoja. Niin kauan kuin perussuomalaisten (puolueen) turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat lyhytjänteisiä ja toiminta yhteisöä hajottavaa, on varma, että Venäjä tulee kohdistamaan huomion puolueeseen ja puolueessa tulee pyörimään henkilöitä, joiden ”kansallismielisyys” kyseenalaistetaan, kuten pitääkin.

Nykyisellään perussuomalaiset kelpaa mitä parhaiten Venäjälle yhteistyökumppaniksi, ainakin, mikäli tarkastelemme toiminnan päämäärää – heikkoa Euroopan Unionia (ja siinä sivussa Eurooppaa, mutta pienen Suomen nimeen vannoville perussuomalaisille moinen tekijä tuntuu sivuseikalta). Kun palauttaa mieleen Aleksandr Duginin ajatuksen –

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand…”. (7)

On helppoa ymmärtää miksi perussuomalaiset, monen muun EU-kielteisen puolueen ohella, on Venäjälle sopiva yhteistyökumppani. Ja vaikka Venäjän viestintä näyttäytyy ristiriitaisena historian uudelleen kirjoittamisineen ja Suomeen kohdistuvine syytöksineen, taitaa sekin olla loogista ja ymmärrettävää – viestinnän on tarkoitus palvella ennen kaikkea sitä itseään, ja kolmansien maiden näennäisen ristiriitaiset lausunnot kumoutuvat muutamalla korulauseella ja eleellä. Ja tšuhna on hyvillään.

* * *

Perussuomalaisten piiristä kuuluu toki muitakin turvallisuuspoliittisia kannanottoja – Nato-jäsenyyteenkin suhtaudutaan myönteisesti, mutta niin kauan kuin hallitseva linja on vastuuton ajaen Suomea yksin ja erilleen viiteryhmästämme (läntiset demokratiat), ovat nämä harkitsevat turvallisuuspoliittiset kannanotot kärpäsen surinaa korvissani (ja sitä ne ovat myös Kremlin isännän korvissa). Ne ovat ja pysyvät merkityksettöminä, niin kauan kun niiden esittäjät eivät pontevasti seiso niiden takana ja johdata puoluetta uuteen suuntaan, jossa ymmärretään Suomen asema ja se, ettei tänään – herran vuonna 2020 – ole missään nimessä järkevää jättäytyä yksin, koska yksin ollessamme joudumme myös kohtaamaan merkittävimmän turvallisuuspoliittisen uhan yksin ilman suuremman ryhmän tuomaa turvaa. Venäjä on ja tulee olemaan merkittävin turvallisuuspoliittinen uhka, muille näkemyksille ja kuvitelmille on mahdotonta löytää tänään tukea.

Tässä kirjoituksessa en ota laajemmin kantaa perussuomalaisten, kuten en muidenkaan ”kansallismielisten”, vastenmieliseen flirttailuun äärioikeiston (jollaiseksi perussuomalaiset puolueena moni jo leimaa – minulle puolue on laitaoikeistoa) ja despoottien kanssa. Se on – vastenmielistä.

Marko

1. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/suomen-eroaminen-euroopan-unionista/ 

2. https://vastavalkea.fi/2020/05/31/eurofederalismi-tarvitsee-venaja-uhkakuvan 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/12/lyhyt-katsaus-suomalaisiin.html 

4. https://twitter.com/LauraHuhtasaari/status/1267852666924937216?s=20 

5. https://twitter.com/johanbek/status/1265754728811683840?s=20 

6. https://twitter.com/johanbek/status/1266046276245880836?s=20 

7. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

*: Kartan kuva Philip’s Concise World Atlas s. 46, muokkaus M. Enqvist.

Vastavalkeasta oivallisesti Rysky Riiheläinen blogissa ”Vastavalkea on disinformaation lähde”.

Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin

Vuosi sitten joulukuussa kirjoitin blogissa ”Mistä tietää vaalien lähestyvän?” vaalien lähestyessä aktivoituneista propaganda ja disinformaatiosivustoista. Tuolloin aktivoituneista disinformaatio ja propagandamedioista osa toimii edelleen hyvin aktiivisesti, merkittävimmässä niistä eli MV-lehdessä tapahtui vetäjän vaihdos tämän vuoden huhtikuussa MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin tilalle tultua päätoimittelijaksi miehitetyssä Luhanskissa – Itä-Ukrainassa – majaileva Janus Putkonen.

MV-lehden, kuten Vastavalkeankin, historia on toki olennaisesti pidempi, mutta vaalivuoden eli tämän vuoden talven ja kevään lähestyessä, oli havaittavissa ilmeistä toiminnan lisääntymistä hiljaisemman syksyn jälkeen. Vaalien alla ja vaalien aikana näiden disinformatiivisten vastamedioiden ”julkaisupolitiikka”, (jos sitä nyt voi julkaisupolitiikaksi edes kutsua), oli paikoin hyvinkin aggressiivinen ja polarisoiva, jonka näin ruokkivan yhdessä erilaisten YouTube-kanavien kautta julkaistujen videoiden myötä aggressiota ja pyrkivän muodostamaan kuvaa, jonka mukaan nämä vastamedioiden tekijät ovat uhreja valtakoneiston rattaissa. Käytännössä toiminta on jatkunut samana tämän vuoden ajan, kiihtyen loppukesästä toimittaja Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisuajankohdan lähestyessä ja sen jälkeen Jessikka Aroon kohdistuneen – pitkäkestoisen häirintä, uhkailu ja maalittamis- sekä lokakampanjoinnin – hovioikeusistuntojen alettua, jolloin syytettyinä olleiden Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Asta Tuomisen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden kiihdytettyä omaa toimintaansa. Erityisen aktiivisia tänä syksynä häirintä- ja vihakampanjoinnissa ovat olleet Reformi Studion kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki.

Kuvassa eräitä tällä hetkellä toimivia vasta-, vale- ja vihamedioita, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä alustoina erilaisten herjaus- ja vihakampanjoiden luontiin ja ylläpitoon. Yllä mainittu Reformi Studio kuuluisi itseoikeutetusti kuvan vasta-, vale- ja vihamedioiden joukkoon, jollei sen YouTube-tiliä olisi eilen poistettu. Reformi Studion YouTube-tilin-sivulla on vain seuraava teksti:

”Tämä tili on suljettu, koska sillä on rikottu toistuvasti tai vakavasti YouTuben käytäntöä, joka kieltää uhkailevan, kiusaavan ja häiritsevän sisällön.” (1)

Tilin sulkeminen sai aikaan Twitterissä seuraava purkauksen Reformi Studion toisessa ”sisällöntuottajassa” Tiina Keskimäessä – mutta myös muita toimia eli Reformi Studio näyttää siirtyneen dlive.tv:n puolelle ”tuottamaan” ”sisältöä”. (2)

Kuvakaappaus Tiina Meskimäen twitter-tili. (3)

Seuraavaksi lyhyelti kustakin kuvan vasta-, vale- ja vihamediasta aloittaen vetäjävaihdoksenkin jälkeen merkittävimmästä eli Janus Putkosen päätoimittelemasta MV-lehdestä – tai kuten sivusto hänen aikakaudella on nimetty: Uusi MV-lehti.

MV-lehti ei kuitenkaan ole ensimmäinen vastamediaprojekti, jossa Putkonen on osallisena. Miehitetyn Itä-Ukrainan alueella hän on ehtinyt vetää, nyt jo lakkautettua, propagandistista ja Venäjä-rahoitteista DONi Newsiä, ennen Itä-Ukrainan Donetskiin muuttoa hän toimitti Verkkomedia-sivustoa, joka oli sekoitus vastamediaa ynnä salaliittoteorioita.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti, nykyinen Uusi MV-lehti, tuli myös tunnetuksi rasistisen kirjoittelun ohella viha- ja herjauskampanjoista, jollaisten kohteeksi joutui myös Ylen toimittaja Jessikka Aro. Samaista sivustoa käytettiin myös maalittamiseen, jolloin kohteeksi saattoi päätyä kuka tahansa, joka kirjoitti maahanmuutosta, Venäjästä tai jostain muusta aiheesta MV-lehden ”linjan” vastaisesti – maalittamisen kohteeksi joutui myös kansalaisaktivisti Hanna Huumonen, joka aloitti MV-lehden vastaisen kampanjoinnin. Turvallisuuspolitiikasta kirjoittaessa maalittamisen kohteeksi saattoi päätyä, mikäli kirjoitti kriittisesti ja analysoiden Venäjän nykyjohdon toiminnasta tai Venäjältä käsin harjoitetusta laajasta propagandasta tai vaikuttamisesta – unohtamassa sotia Ukrainassa ja Syyriassa.

Mikäli verrataan nykyistä MV-lehteä Janus Putkosen aikakaudella Ilja Janitskinin perustamaan sivustoon, niin joitain selkeitä muutoksia on havaittavissa, merkittävimpänä pidän aiempaa entistä selkeämpää Kreml-myönteistä linjaa, jolloin sivun voi sanoa toimivan selkeästi venäläispropagandan levittämiskanavana Suomeen Yön susien, Itä-Ukrainan sodan ja Venäjän ”saavutusten” kertaamisen ollessa hyvin näkyvässä roolissa. Venäläisestä moottoripyöräjengistä Yön susista, joka käytännössä on osa Venäjän valtion hybridisodankäynnissä ja propagandistisissa kampanjoinneissa käyttämiä operaattoreita, on kirjoitettu Putkosen aikakaudella todella näkyvästi.

Kuvakollaasissa osa Uuden MV-lehden Yön susi-julkaisuista.

Laiton lehti? on entisen Suomi Ensin -liikkeen nykyisen Suomen Kansa Ensin -puolueen perustajan ja entisen puheenjohtajan (erotettu tehtävästään) Marco de Wit’in julkaisu, joka on luonteelta hyvin pitkälti verrattavissa alkuperäiseen MV-lehteen – toimituksellisesti se on, jos mahdollista, kömpelömpi kuin MV-lehti, joten on kenties parempi kutsua sitä ”köyhänmiehen MV-lehdeksi”. Sisällöltään se ei juurikaan eroa ”esikuvastaan” ja sen agendalla ovat edelleen samat asiat kuin Janitskinin perustamalla (alkuperäisellä) MV-lehdellä – vastenmielisen kampanjoinnin kohteena yhä toimittaja Jessikka Aro (esimerkkinä kuva alla).

Kuvakaappaus laitonlehti.net.

Tällä hetkellä Laiton lehti? näyttää keskittävän huomionsa etusivun annin perusteella maahanmuuttajiin, feminismiin, suvaitsevaisiin ja perussuomalaisiin sekä Suomen Kansa Ensin -puolueeseen, jonka johdosta de Wit syrjäytettiin. Toki sivuilla em. aiheista käytetään kontroversiaaleja nimityksiä, kuten ”matut”, ”suvakit”, ”persuilu” – tällaiset pilkalliset nimiväännökset ovat tavanomaisia vastamedian vihasivustoille ja eräs keino erottaa ne perinteisestä mediasta.

AD-nettiradion taustalta löytyy muun muassa MV-lehden ja MV-median ”toimittamisesta”, Ilja Janitskinin vankeudessa olon aikana syyskuuhun 2018 vastannut Juha Korhonen. Korhonen on vetänyt aiemmin Nykysuomi- sekä nettiuutiset.fi-nimisiä maahanmuutto- ja EU-vastaisia sivustoja. Nettiuutiset.fi -sivulla myös Venäjä sai havaintojeni mukaan varsin paljon huomiota. AD-nettiradion aiheet pyörivät paljolti maahanmuuton vastustamisen, salaliittoteorioiden, erilaisten haastatteluiden ympärillä – myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa majaileva Janus Putkonen on päässyt ääneen. Toisaalta Putkonen on jakanut MV-lehdessä AD-nettiradion sisältöön perustuvaan materiaalia, kuten viime kesänä kertoessaan – yksipuolisesti – Soldiers of Odin -jäsen Miikka Mustosen kuolemaan päättyneestä kamppailusta Thaimaassa.

Juha Korhonen on myös perustanut, ulkoasultaan erehdyttävästi Facebookia muistuttavan, AD-yhteisön, jota Journalisti-lehti käsitteli artikkelissa ”MV-lehden entinen päätoimittaja perusti vale-Facebookin”. (4)

AD-nettiradio-kanavalla annetaan ohjeet rekisteröitymiseen AD-yhteisöön (kuvakaappaus).

Nykysuomi kuuluu myös niihin medioihin, jotka ovat linkittyneet laita- ja äärioikeistoon. Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa sen ”uutisvirrassa” erityistä huomiota näyttävät saavan Soldiers of Odin sekä kielletty ”Kohti vapautta” -kulkue eli kielletyn kansallissosialistisen – uusnatsistisen – Vastarintaliikkeen perillisen nimellä järjestettäväksi suunniteltu marssi, tällainen painotus vain alleviivaa yhteyttä äärioikeistoon.

Reilu vuosi sitten Nykysuomen verkkosivuilla oli äänestys hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lukija olisi valmis tekemään rahalahjoituksen. Tässä äänestyksessä eräänä vaihtoehtona oli myös ”kansallismielinen”, Vastarintaliikkeen jäsenistölle tuttu, Suomalaisapu. Tämä äänestys vaihtoehtoineen huomioitiin myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivulla. (5)

Nykysuomen päätoimittajaksi/ julkaisun vastaavaksi ilmoittautuu Nykysuomen verkkosivulla Petri Perta (Järvenpään perussuomalaisten jäsen ja varavaltuutettu). Perta toimi myös Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä. (6)

Nykysuomen verkkosivuilta löytyy myös AD-yhteisön mainos.

Blogin kuvassa eri vasta-, vale- ja vihasivustoja on myös ulkoasultaan ja toimitukselliselta tyyliltään uskottavampia sivuja, kuten Vastavalkea, joka on Vastavalkea ry:n julkaisema puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi itsensä kuvaava verkkolehti.

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. Se oli pidemmän aikaa ”telakalla”, kunnes vuosi sitten marraskuun alkupuolella aktivoitui. On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Kuten edellä mainitsin, Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä useampaan otteeseen.

Tarkempi tutustuminen sivustoon ja sen tarjoamaan sisältöön paljastaa totuuden. Toimituksellinen sisältö on asenteellista, yksipuolista ja paikoin hyvinkin polarisoivaa – lyhytkin silmäily paljastaa sivuston agendan käyvän yksiin Venäjän toiveiden, tarpeiden ja halujen kanssa.

Tammikuussa 2017 perustettu Oikea Media on suomalainen konservatiiviseksi itseään luonnehtiva verkossa toimiva vastamedia, jonka päätoimittaja on Jukka-Pekka Rahkonen. Oikea media on kuitenkin syytä huomioida tässä yhteydessä – Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja Maija Tamminen kritisoi verkkolehden aloitettua Oikeaa Mediaa sen olevan konseptina vaarallinen ja ovela: Julkaisun haluavan tehdä pesäeron MV-lehden kaltaisiin valemedioihin, vaikka vaihtoehtomediaksi itseään nimittääkin. Se horjuttaa luottamusta mediaan uskottavalla ulkoasullaan ja vihjauksillaan perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutumisesta. (7)

Ei tarvitse kuin lukea Oikean Median verkkosivuja, niin on helppoa allekirjoittaa Maija Tammisen arvio konseptin vaarallisuudesta. Vastamedioiden joukossa se näyttää uskottavalta, sellaiselta, joka voi onnistua harhauttamaan lukijoita. Toisaalta ne verkkosivut paljastavat hyvin pian median agendan, oikeistokonservatismia ja maahanmuuttovastaisuutta tahi perussuomalaismyönteisyyttä ei pyritä kätkemään millään tapaa, teemojen käsittely on polarisaatiota lisäävää.

VihapuheFM.

Tässä yhteydessä sopii myös mainita oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, he ovat paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota ylittäen toisinaan valtakunnallisen uutiskynnyksen. Junes Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Wiik ja Lokka ovat varsin aktiivisia tubettajia kanavallaan VihapuheFM, kanava löytyy myös dlive.tv:n puolella samalla nimellä.

Olen seurannut joitain kertoja heidän kanavaansa, ajoittain heidän toiminnassa on havaittavissa tavoitteellisuutta (tarkoitan tällä tässä kontekstissa muutakin kuin ns. öyhöttämistä), mutta toisessa vaakakupissa on sitten – paikoin kovakin – häiriköinti ja polarisaation lisääminen maalittamisen sekä epämääräisen materiaalin jakamisen ohella, joten en katso tekeväni suurtakaan vääryyttä, kun mainitsen heidät tässä yhteydessä, siitä huolimatta, että toimintansa joiltain osin eroaa esim. Marco de Wit’in verkko- ja videotuotannosta, joka olisi surkuhupaisaa, jollei olisi niin vastenmielistä, disinformatiivista ja aggressioita lisäävää.

Muistutan lukijoitani siitä, että yllä olen käynyt kertauksenomaisesti läpi vain osan sivustoista, joiden kautta jaetaan erilaista propagandistista tai disinformatiivista materiaalia, ja joita on hyödynnetty erilaisissa vihakampanjoinneissa. Saman kaltaista toimintaa harjoitetaan myös eräillä keskustelufoorumeilla, kuten hommaforum.org niin ikää ylilauta.org ja murha.info ovat sivustoja, joita voi hyödyntää erilaisissa kampanjoinneissa toimittajia ja viranomaisia kohtaan, ja niitä voi myös hyödyntää disinformatiivisen ja propagandistisen viestinnän jakoalustoina. Myös sosiaalisen median alustat ovat helpohkoa valjastaa tällaiseen toimintaan, monilla vastamedia-sivustoilla on myös aktiivista toimintaa sosiaalisessa mediassa, esim. Facebook mutta entistä enemmän sen venäläisessä kloonissa VK:ssa, jossa erilaisiin vihakampanjointeihin puututaan Facebookiakin heikommin – niin kauan kuin kampanjointi VK:ssa ei kohdistu Venäjän hallintoon.

Tähän kirjoitukseen ei kuitenkaan ole perusteltua luoda mittavaa listaa erilaisista sivustoista, blogeista tahi YouTube-kanavista, joiden jakama materiaalia on häiritsevää ja uhkaavaa ynnä propagandistista, koska se työsarka ei lopu hetkessä, ja lopulta eteeni tulisi se kysymys, että millainen toiminta on laskettavissa vastenmieliseksi vihakampanjoinniksi ja häirinnäksi sekä tarkoitukselliseksi propagandan jakamiseksi (esim. MV-lehden ja Reformi Studion kohdalla tällaista määrittely-ongelmaa ei ole) ja mikä on ehkäpä rajua, mutta kaikesta huolimatta hyväksyttyä, kritisointia.

Marko

1. https://www.youtube.com/channel/UCxU1d38t37EqswjsWT6gmMg 

2.  

3. https://twitter.com/TiinaKeskimki/status/1204287756677132288?s=20 

4. https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/mv-lehden-entinen-paatoimittaja-perusti-vale-facebookin/ 

5. https://www.vastarinta.com/nykysuomi-mille-hyvantekevaisyysjarjestolle-lahjoittaisit/ 

6. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2018/10/perussuomalaiset-ja-turvallisuuspolitii.html
7. https://www.marmai.fi/blogit/oikea-media-on-sittenkin-vaara/1099d748-5234-36e3-9d69-9a3c2918eb1a

Huom. Blogitekstiin lisätty huomio Oikea Media -verkkosivusta.