Näytetään tekstit, joissa on tunniste Twitter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Twitter. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. helmikuuta 2023

Havaintoja Twitteristä, onko somealusta rikki –

 

blogikirjoittaja ihmettelee

Ajattelin ensin koota havainnoistani lyhyen twitter-langan, mutta koskapa langalle tulisi mittaa kohtuuttoman paljon, päädyin lyhyeseen blogikirjoitukseen (senkin uhalla, että näkyvyys on surkea). Itse aiheeseen eli epämiellyttävällä tavalla kiinnostavaan havaintoon Twitteristä, loppuun lyhyehkö aihetta sivuava huomio Facebookista.

Twitter on ollut merkittävin alusta blogieni jakamisessa, Facebookin tullessa toisella sijalla. Jotain on kuitenkin muuttunut vuodenvaihteen tienoilla, niin merkittävästi, että se näkyy blogien lukijamäärien romahtamisena. Tammikuun alkupuolella en kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota, ajattelin kaiken johtuvan vuodenvaihteen juhlakaudesta. Mutta helmikuun koittaessa ja asiantilan jatkuessa ennallaan ihmetys alkoi jo vallata mieltäni.

Tästä kaikki alkoi, 15. toukokuuta 2017.*








Marras-joulukuussa oli tavallista, että kirjoittamani blogi keräsi yli 1000 lukukertaa (5/15 kirjoittamastani blogista saavutti tämän rajapyykin), kertaalleen on ylitetty jopa 2000 lukukertaa: 7. marraskuuta 2022 kirjoituksella Tantereet täynnä venäläisten hylkäämiä kaatuneita ja haavoittuneita.

Vuodenvaihteen jälkeen ei olla päästy lähellekään tuhatta lukukertaa, 300 lukukertaakin on ylitetty vain neljä kertaa (ennätys 311 lukukertaa blogilla Huomioita Keir Gilesin teoksesta ”Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee”). Entistä useammin jäädään alle kahdensadan lukukerran, uusimman – 16. helmikuuta 2023 – julkaistun blogin kohdalla ei olla ylitetty edes sataa lukukertaa mutta blogin luonteen vuoksi, tämä ei ole yllätys.

Yllätyksenä viimevuotisiin blogeihin verrattuna voin pitää sitä, että esim. 15. tammikuuta julkaisemani blogi Ukrainan epäsuoraa tulta Donetsk-Makiivka-alueella on kerännyt vasta 174 lukukertaa. Yllättävää tämä on siksikin, koska blogi pitää sisällään sellaisia havaintoja miehitetystä Donetskista, jota ei juurikaan ole suomalaisissa medioissa kyetty julkaisemaan miehitettyjen alueiden luonteen tähden. Viime vuonna vastaavaan aihepiiriin kuuluvat kirjoitukseni saivat huomattavasti enemmän lukukertoja, kuten:

- 10. joulukuuta julkaistu Ukraina ulottaa iskunsa syvälle Venäjällä,  672 lukukertaa.

- 25. heinäkuuta julkaistu Ukrainan epäsuoraa vaikuttamista Hersonin alueella 1549 lukukertaa.

Luonnollisesti aika (viikot ja kuukaudet) tuo lisää lukukertoja, mutta lähes poikkeuksetta ensimmäiset päivät osoittavat suunnan. Vähän lukukertoja pariin ensimmäiseen päivään, tietää yleensä sitä, ettei blogi tule saamaan laajaa näkyvyyttä.

Mikä sitten on syynä? Ovatko ihmiset kyllästyneet aiheisiin, joista kirjoitan eli tämän vuoden puolella pääsääntöisesti Ukrainasta, Venäjästä ja propagandasta. Vai onko taustalla jokin muu syy? Mikäli aiheet eivät kiinnosta, olisiko minun syytä lopettaa kirjoittaminen? Jos taustalla on jokin muu syy (vaikkapa Twitteristä johtuva?), onko levitettävä linkkejä useammille alustoille & eri ryhmiin niissä? Mitä taasen olen äärimmäisen huono tekemään, koska en osaa ”markkinoida” itseäni. Minut kasvatettiin (jos sitä nyt voi kasvattamiseksi kutsua) tyyliin: teot puhuvat puolestaan; vaatimattomuus kaunistaa; älä pidä itsestäsi turhaa melua.

Epäilen, että Twitterin muutoksilla voi olla syynsä siihen, että linkit leviävät kehnosti – pitäisikö markkinoida itseä? Kiitos ei! Totalitaaristen hallitsijoiden kanssa hengailevalle Elon Muskille en lahjoita lanttiakaan.

Musk katsomassa Qatarin verikisojen loppuottelua, vierellä Jared Kushner.










Twitterissä ongelmia näyttää etusivulla aiheuttavan ”Sinulle” ja ”Seurataan” – valinnan ”Seurataan” pitäisi taata se, että twiittivirta näyttää tilejä, joita ”seuraat”. Valinta ”Sinulle”, näyttää sen mitä AI suosittelee, jolloin etusivuni täyttyy kaikesta sälästä, ja minua kiinnostavien twiittien jäädessä vähemmistöön.

Valintani on ”Seurataan”, mutta olen huomannut, että etenkin mobiililla se vaihtuu toisinaan ”Sinulle”, jolloin voi käydä siten, että kiinnostavia twiittejä jää huomaamatta. Tuntuu myös siltä, että ”Seurataan” virta on täynnänsä erilaisia mainos-twiittejä, sellaisia joiden ”kiinnostavuusarvo” on nolla.

Kiinnostava twiittivirta näyttää tältä.











Olen tullut huomanneeksi, että useat arvostamani ja seuraamani tilit tuntuvat kadonneen, kuten @GlasnostGone, @pmakela1, @akihheikkinen, @maraj60, @RockOla69. Yleisimmin näen ne silloin kun joku re-twiittaa twiitin. Niinpä yritän aina säännöllisesti hakea kunkin käyttäjän ja re-twiitata tms. ja täten jättää ”merkinnän” kiinnostuksesta.

Aihepiireistä Ukrainan ja Venäjän hyökkäyssodan näkyvyys tuntuu huonontuneen, paitsi ”Sinulle” puolella, jossa esille pomppaavat eräät Venäjän propagandaa levittävät tilit, kuten @Trollstoy88. Vaikka pinnalla oleva venäläispropaganda kiinnostaakin, niin liika on liikaa, etenkin kun toistetaan vanhoja ideoita loputtomiin (esimerkkinä kuvakaappaus selityksineen alla).










En kaikesta näkyvyyden vähentymisestä ryhdy syyttämään tekoälyä tai muita tahoja, myös peiliin on syytä katsoa. Sen olen huomannut, että vajaa vuosi sitten sairastamani korona, vaikka lievä olikin, jätti jälkensä minuun. Uuvun paljon nopeammin, työpäivän jälkeen toipumiseen menee tunteja, jolloin on turha edes yrittää istua koneen äärellä (Ei vaan pysty!). Mutta fyysisen uupumisen rinnalla on lisääntynyt psyykkinen uupuminen, eräänlainen ”aivosumu” siihen liittyvine oireineen (särkytilat jne.)

Pääasia havainnoistani koskee Twitteriä, mutta näkyvyys Facebookissa (Meta) on myös vähentynyt. Nähdäkseni ei kuitenkaan niin paljon, kuin Twitterin puolella. Mutta epäilen Facebookin tekoälypohjaisella moderointikäytännöllä olevan jotain tekemistä näkyvyyden pienenemisen kanssa, esim. joulu-tammikuun aikana olen saanut kaksi varoitusta julkaisemieni kuvien tähden. Kiinnostavaa vaan, että kumpikin kuvista on sellainen, jotka ovat levinneet globaalisti eri medioissa. Toinen kuvista on joulukuulta Harkovasta Venäjän raketti-iskun jälkeen. Meta on myös asettanut varoitusten seurauksena estoja FB-profiililleni, yhden postauskiellon sain poistettua suostuttuani täysin mielivaltaiseen pyyntöön sensuroida päivitystäni.

En sitten tiedä, mikä vaikutus näkyvyydelle Facebookissa on sillä, että tilini on reilun kuuden kuukauden aikana herättänyt tavanomaista enemmän kiinnostusta ulkopuolisissa tahoissa. Tililleni on yritetty kirjautua säännöllisesti (ts. viikoittain) mobiililaitteilta, jollaisia en omista. Yhtä lailla kiinnostusta kohdistuu myös Facebook-tiliin kytkeytyvään sähköpostiin, jolle on niin ikää säännöllisesti yritetty kirjautua IP-osoitteesta, joka näyttäisi sijaitsevan Moskovassa, Venäjällä:

Unusual sign-in activity

Country/region: Russia/Moscow

IP address: 103.225.77.255

Date: Fri, 03 Feb 2023 13:33:55 +0000

 

Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan. Häiriköitä ja trolleja vastaan pystyi sentään taistelemaan, mutta tuulimyllyjä vastaan en jaksa käydä sotaan. Ne puuhat jätän mieluusti Don Quijotelle!

 

Marko

 

*: Blogin avauskuva Marko Enqvist. Kuva on otettu elokuussa 2012 Kleban-Byksken tekoaltaan (ukr. Клебан-Бикське водосховище) äärellä, Donbasin alueella Itä-Ukrainassa.

Linkit osaan kirjoituksessa mainituista blogeistani:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/11/tantereet-taynna-venalaisten-hylkaamia.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/01/huomioita-keir-gilesin-teoksesta.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/01/ukrainan-epasuoraa-tulta-donetsk.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/12/ukraina-ulottaa-iskunsa-syvalle.html

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/07/ukrainan-epasuoraa-vaikuttamista.html 




perjantai 21. elokuuta 2020

Sosiaalisen median jätit suitsivat salaliittoteorioiden, valeuutisten ja propagandan levittäjiä –


kirjoitukseni päähuomio kiinnittyessä muutamiin venäläispropagandaa jakaviin medioihin  



Tämän vuoden puolella sosiaalisen median alustat ovat ottaneet aiempaa aktiivisemman otteen kamppailussa salaliittoteorioiden, valeuutisten ja erilaisen propagandan levittämistä vastaan. Esim. Facebook kamppailee aktiivisesti haitallista, äärioikeistolaista, salaliittoteorioita levittävää, QAnon-liikettä vastaan. (1) Olennainen kysymys kuuluukin, että onko tämä liian vähän ja liian myöhään, kun aiheesta on puhuttu jo vuosia, tekojen ollessa aiemmin olemattomia ja vieläpä siten ongelmallisia, että masinoiduilla kampanjoilla on onnistuttu aiheuttamaan suurta vahinkoa asiallisesti toimivia vapaaehtoisryhmiä vastaan.

On hyvin todennäköistä, että tämän vuoden puolella ukrainalainen, arvokasta OSINT-työtä tekevä Informnapalm-ryhmä, on joutunut Twitterissä ainakin kahdesti raportointi- ja ilmiantokampanjan kohteeksi, josta on koitunut vapaaehtoisryhmälle ja ryhmän perustajalle Roman Burkolle merkittävää haittaa.

Masinoidut ilmiantokampanjat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainassa aloitetun sodan myötä lukuisat ukrainalaiset ovat joutuneet laajojen häirintäkampanjoiden kohteeksi. Eivätkä yksin ukrainalaiset, vaan lukuisat Ukrainaa tukevat kirjoittajat sekä kirjoittajat, joiden tuotantoa venäläistahot tukijoineen pitävät ongelmallisina.

Tällaiset ilmiantokampanjat, etenkin kun ne hetkellisesti hyödyttävät kampanjoivaa osapuolta, heittävät omalta osaltaan varjon erilaisten sosiaalisen median alustojen omien (aktiivisten) toimien ylle. Väistämättä tulee pohtineeksi sitä, että liittyykö toimintaan riskejä, ja jos liittyy, niin millaisia. Tai voiko järjestelmää manipuloida ilmiantokampanjalla siten, että myös syyttömät joutuvat kärsimään? Toivon, että lopullinen päätös tehdään harkiten ja aiheeseen kunnolla perehtyen, jotta manipuloinnin tms. toiminnan kautta hyödyn saaminen saadaan minimoitua.

Facebookin tiukentuneen toiminnan seurauksena suomalaispropagandisti ja salaliittoteoreetikko Janus Putkosen henkilökohtaisen tilin rinnalla myös hänen päätoimitteleman Uuden MV-lehden (UMV-lehti) tiliin näyttää kohdistuneen rajoittavia toimenpiteitä.

Kuvakaappaus Janus Putkosen twitter-tililtä.























Tekosyynä voidaan käyttää näköjään mitä tahansa, vaikka se täyttäisi journalismin kriteerit ja eettiset ohjeet. Näyttää siltä, että syystä taikka toisesta joku korkeatasoinen FB:n toimintaa ohjaava taho päätti sulkea UMV-Lehden ja minut pois äänestä.” (Janus Putkonen)

Putkosen viime vuosien toiminta huomioiden sulkutoimenpiteet eivät ole mikään yllätys. Putkonen otti MV-lehden komentoonsa vuosi sitten huhtikuussa (v. 2019) sen perustajalta, nyt jo edesmenneeltä, Ilja Janitskinilta. Mutta jo ennen tätä Putkonen tuli tunnetuksi erilaisen propagandan ja salaliittoteorioiden tuottajana ja jakajana, ensin Verkkomediassa ja siirryttyään Itä-Ukrainan miehitetyille alueille v. 2015 venäläispropagandaa levittäneen DONi-Newsin ”päätoimittajana”. Jo DONi-Newsin päätoimittelijana toimiessaan Putkoselle langetettiin lukuisia, eripituisia, rangaistuksia Facebookin taholta.

Aloitin Putkosella, koska suomalaisena hänen toimintansa on meille tutuinta. Kokonaiskuvassa hän on kuitenkin pieni toimija pyörittäessään Uutta MV-lehteä ja ollessaan mukana Toimittajaliiton toiminnassa, minkä toiminnan tarkoitus on synnyttää sekaannusta ja luoda kuvaa vakavasti otettavasta yhdistyksestä, ja muutenkin toimiessaan aktiivisesti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla propagandan ja vale- sekä vihauutisten tuottajana ja levittäjänä.

Kokonaisuus on kuitenkin monimuotoisempi. Venäjä on valjastanut propagandansa tuottajiksi ja levittäjiksi valtiorahoitteisten televisiokanavien ohella runsaasti erilaisia verkkosivustoja, uutistoimistoiksi naamioituja propagandasivustoja; sivustoja ja alustoja, joiden toiminta on hienovaraisempaa vetäen seuraajia puoleensa näennäisen hauskoilla ja viattomilla videoilla ja kampanjoilla, joiden varjolla – eräänlaisena oheistuotteena – propaganda ja väritetyt disinformatiiviset kampanjat saavat näkyvyyttä (ja todennäköisesti myös uusia katsojia).

Joukossa on myös ajatushautomoiksi naamioituja organisaatioita, joiden toiminnan tarkoitus on laaja-alaisempi, samalla sellaisia on valjastettu erilaisten vaikuttamisoperaatioiden suunnittelijoiksi (ja toteuttajiksi). Venäjän presidentinhallinnon alaista Venäjän strategisten tutkimusten instituuttia (eli RISI, Rossiiskij institut strategitsheskih issledovanij), jonka viralliseksi edustajaksi Pohjois-Eurooppaan nimettiin Johan Bäckman v. 2014, epäillään yhdeksi niistä laitoksista, joissa olisi kehitelty Venäjän suunnitelma Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vaikuttamiseksi vuonna 2016. (2)


Katehon niminen ajatushautomo nousee myös usein esille. Sen hallituksen puheenjohtaja ja hallintoneuvoston jäsen sekä perustaja on ortodoksioligarkki-kutsumanimellä tunnettu, kansallismielinen  Konstantin Malofejev. Hän on myös YouTuben heinäkuussa sulkeman Tsargrad-kanavan perustaja ja rahoittaja – kanavan ”vakiokasvoihin” kuuluivat muun muassa Alex Jones ja Aleksandr Dugin

























Perustamisestaan (v. 2015) lähtien Tsargrad on ollut eräs Venäjän Ukrainaan kohdistaman hybridisodan ja vaikuttamisen välineitä – kanavan kautta on myös annettu voimakasta tukea Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Kanavan perustajan ja rahoittajan Malofejevin tiedetään myös tukevan, Venäjän Ukrainan sodan komentajiin v. 2014 kuulunutta Igor Girkiniä, hän kuuluu myös tämän rahoittajiin. 

Venäläisen Novaja Gazetan mukaan Malofejev on ollut luomassa Venäjän Ukraina-muistiota, hän on myös läheisessä yhteistyössä aiemmin mainitun presidentinhallinnon alaisen RISI:n kanssa.

Tsargrad ei kuitenkaan ole ensimmäinen venäläispropagandaa jakava kanava, jonka YouTube on sulkenut tämän vuoden puolella. Toukokuussa (20.5.2020) YouTube sulki Krim24-kanavan ”ven. Крым24” ja kaksi muuta venäjänkielistä kanavaa, Anna Newsin ja News-Frontin, sääntöjen vastaisen materiaalin jakamisen vuoksi.

Anna News ja News-Front kumpikin kuuluivat Venäjän propagandaverkostoon, niiden ns. toimittajat työskentelivät aktiivisesti Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan ohella miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös tekemässä reportaaseja Venäjän Syyrian operaatiosta.


Näiden propagandististen kanavien toimintametodia kuvaa mitä parhaimmalla (ja samalla vastenmielisimmällä tavalla) Anna Newsille ”toimittajana” työskennellyt – äärikansallismielisistä ja fasistisista mielipiteistään tunnettu – Julia Harlamova, joka työskentelee myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle. Harlamova käyttää myös nimiä Tselinskaja/ Tarnovskaja, sekä taistelijanimeä ”Nordica 1488”. Harlamova on osallistunut aseistettuna, vähintäänkin partiointiin, Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa sodan alkuvaiheessa, jolloin hän liikkui usein Alexei ”Serb” Milchakovin johtaman – komentajansa lailla sotarikoksiin syyllistyneen – rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin matkassa. (3)

YouTube забанил канал... (YouTube kielsi kanavan...).

























Huhtikuussa Google esti Internet Research Agencyn eli Pietarin trollitehtaan rahoittajan Jevgeni Prigožin perustaman RIA FAN ”uutistoimiston” tuottamia uutisraportteja sekä ”dokumenttifilmejä”. Google myös tuhosi RIA FAN:in aineistoa. Googlen ilmoituksen mukaan se ryhtyi toimiin RIA FAN:in rikottua sen sääntöjä, kuitenkaan sen tarkemmin erittelemättä sitä, millä tavalla sääntörikkomukset olivat tapahtuneet. (4)

Jevgeni Prigožin tunnetaan myös miehenä eläkkeelle jääneen GRU:n prikaatinkomentaja Dimitri Utkinin perustaman palkkasotilasyritys PMC Wagnerin taustalla (omistajan & rahoittajan roolissa). PMC Wagnerin taistelijat ovat osallistuneet (kyseisellä nimellä) Krimin niemimaan miehitykseen, Venäjän sotatoimiin Ukrainassa, sotaan Syyriassa, Libyassa, Sudanin toiseen sisällissotaan, Keski-Afrikan tasavallassa (Prigožinin hallitsema kaivosyhtiö toimii myös Keski-Afrikan tasavallassa). PMC Wagnerin yksittäisiä operaattoreita on nähty myös Mosambikissa. Heinäkuun (v. 2020) lopulla Valko-Venäjällä pidätettiin yli 30 PMC Wagnerin palkkasotilasta, sittemmin heidät – yhtä lukuun ottamatta – on jo palautettu Venäjälle. (5)

Venäjällä erilaisten marginaalimedioiden ja näennäisen itsenäisten medioiden rinnalla merkittävässä roolissa erilaisen disinformaation ja propagandan toimittamisessa ja jakamisessa ovat valtion omistamat mediat, esim. Perveyi kanal sekä Ukrainassa kielletty Russia-24 (entinen Vesti) – joista jälkimmäisen Vesti nimisessä tv-ohjelmassa yhtenä juontajista on Dimitri Kiselev, joka on tullut tunnetuksi hyvin vihamielisistä ja valheellisista juonnoista. Merkittävässä roolissa disinformaation ja valeuutisten levittäjinä ovat myös valtion rahoittamat tai muulla tapaa valtioon kytköksissä olevat mediayhtiöt, kuten RT (entinen Russia Today) ja Sputnik.

Venäjän valtio rahoittaa myös erilaisia foorumeja ja sivustoja, joiden toimintaa voidaan pitää hienovaraisempana, niiden koettaessa saada ihmisiä seuraajikseen julkaisemalla erilaisia hauskoja tai kiinnostavia videoita, meemejä jne. samalla seuraajia altistetaan – kuin huomaamatta – seuraamaan myös propagandistisempia ja ei-niin-viattomia-videoita, joiden tarkoituksena on näyttää Venäjä liittolaisineen sympaattisemmassa valossa. Jokunen vuosi sitten Facebookissa läpi lyönyt In the Now on tällainen kanava.

Valistaakseen käyttäjiään Twitter on varustanut muutamia Venäjän valtioon liitettyjä medioita ”Russia State-affiliated media”-merkinnällä. Usein merkittävin sidos on Venäjän valtion mediaan kanavoima rahoitus. Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa maa, joka on joutunut Twitterin ”hampaisiin” – vastaavan kaltaisia merkintöjä löytyy myös Kiinan valtioon sidoksissa olevista medioista, kuten Global Times.







































Twitterin toimintatapaa on myös kritisoitu ja kyseenalaistettu, tässä kirjoituksessa en nyt ota kantaa tähän puoleen – teeman käsittely siirtäisi tämän kirjoituksen fokuksen liiaksi syrjään, kun tarkoitus on edes jollain tasolla käydä läpi erilaisten toimijoiden kamppailua – pääasiassa venäläisiä – valeuutisia, propagandaa, vihankylvöä levittäviä medioita vastaan. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen tarkasteli tätä puolta kolumnissaan elokuun 8. päivä.



Marko




keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Twitter, taistelu verkkohäirintää vastaan – paljon melua tyhjästä

- verkkohäirikkö ”MarcoEnqvist70” aikaansaannokset     

Twitter on puheissa luvannut käydä taistoon verkkohäirintää ja vihapuhetta vastaan, omien havaintojeni mukaan puheita on ollut paljon, tekoja ei niinkään, vaikka toisinaan kampanjaluonteisesti saatetaankin poistaa suurin joukoin erilaisia bottitilejä tms. Tilanne on siis edelleen samainen, jollainen kuvataan toimittaja Jessikka Aron kirjassakin – paljon melua tyhjästä Twitterin ja Facebookin ollessa laiskoja (haluttomia) puuttumaan verkkohäirintään.

En erityisemmin pidä sanasta ”vihapuhe”, joten siksi en sitä tämän kirjoituksen otsikossa käyttänyt. Mielestäni terminä se, aivan kuten termi koulukiusaus, väheksyy tekoa ja sen luonnetta. Koulukiusaaminen ei ole kiusaamista vaan se on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, samalla tavalla verkossa tapahtuva vihapuheeksi kutsuttu häirintä pitää sisällään uhkailua, pelottelua, herjaamista, kunnianloukkauksia, joten itse en pidä järkevänä, että tekoja vesitetään vihapuhe-termin alle, joka terminä on helpohkoa kääntää sen sisältämää tärkeää ajatusta vastaan ja ryhtyä puhumaan ”ajatuspoliisista”, ”poliittisesta poliisista” jne. Mutta ymmärrän erinomaisesti, miksi monet turvautuvat termiin ”vihapuhe” kuvatessaan näitä tapahtumia, koska olemassa ei oikeastaan ole yksiselitteistä ja riittävän täsmällistä korvaavaa termiä.

Etenkin toimittaja Jessikka Aron kokemusten myötä verkkohäirintä ja -vaino, joka eteni myös ulos verkosta, päätyi otsikoihin ja aina oikeuteen saakka. Osa laajamittaisessa häirinnässä ja vainossa mukana olleista päätyi oikeuteen saaden rangaistuksensa, tuomio ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen. Käräjäoikeudessa tuomittu kolmikko on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. Jessikka Aro on kirjoittanut kokemuksistaan, piakkoin ilmestyvän (nyt jo ilmestyneen), kirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Aron kohdalla häirintään ovat syyllistyneet Suomessa laitaoikeiston ja ”kansallismielisten” ohella Venäjän hallintoa tukevat yksittäiset henkilöt ja muut vastaavat tahot, joukossa on myös ammattimaisempia toimijoita. Aron häirintä on myös levinnyt maamme rajojen ulkopuolelle, saaden alkunsa hänen ryhdyttyä tutkimaan Pietarin trollitehdasta Venäjällä. Melkeinpä voidaan sanoa häirinnän alkaneen maamme rajojen ulkopuolelta Johan Bäckmanin tarkoituksellisen aktiivisuuden seurauksena.

Tässä kirjoituksessa en tarkastele tämän tarkempaa Jessikka Aron kokemaa häirintää ja häneen kohdistettua, laajamittaista, lokakampanjointia – aiheesta kirjoitin aikoinaan blogin ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”. (1) Sen sijaan kuvien ja lyhyiden informatiivisten selontekojen kautta käyn läpi häirintää, joka on kohdistunut minuun – ja joka näyttää leviävän sosiaalisen median ja internetin ulkopuolelle.

Aloitan kuvakollaasilla, johon olen yhdistänyt joitain ”MarcoEnqvist70”-tilin twiittejä, jonka jälkeen tarkastelen yksityiskohtaisemmin muutamia muita twiittejä kuvakaappauksina. Sain tilin ”MarcoEnqvist70” riesakseni helmikuussa 2017, vinkin tilin olemassa olosta sain 17. helmikuuta, jolloin tili oli ollut toiminnassa pari päivää. Olen raportoinut tilin toiminnasta itse useita kertoja, tiedän muiden raportoineen kymmeniä tai jopa satoja kertoja, mutta tähän päivään mennessä Twitter ei ole nähnyt tilin toiminnassa väärää, josta voimme päätellä… mitä?























Yksikään oma raporttini ei ole johtanut mainittavaan toimenpiteeseen, ei edes raportointi siitä, että tili esiintyy minuna (identiteettivarkaus). Alun perin tilin ulkoasu muistutti enemmän omaani, kuvituksessa käytettiin myös minun ottamia valokuvia, kuten alla olevassa kuvakaappauksessa tilin taustakuvana on kuva, jonka olin ottanut edellisen kotini ikkunasta. Esittelytekstissä on mainittu nimeltä SSS-Radio, jolle tuolloin kirjoitin blogeja. Totuudenvastaisesti väitetään EKRE:n rahoittaneen SSS-Radiota.



























MarcoEnqvist70”-tili aloitti toimintansa helmikuussa 2017, voidaan sanoa, että ensimetreiltä lähtien tilin taustalla olevan henkilön – henkilöiden – tavoitteena on ollut minun hiljentämisen ohella löytää kotipaikkani. Asuessani Lahdessa, hänen/ heidän onnistui paikantaa sosiaalisessa mediassa julkaisemieni kuvien perusteella asuinpaikkani. Tästä kokemuksesta viisastuneena, julkaisen nykyään hyvin harkiten kuvia, joiden perusteella voisi päätellä missä asun. Seuraavaksi pari kuvakaappausta twiiteistä, joissa tilin taustalla oleva taho hakee minusta tietoja tai päättelee missä asun. Olen itse poistanut kuvista henkilö- tai tunnistetietoja.














Etsinnän ja tietojen keruun ohella uhkailu, pelottelu ja niihin rinnastettava toiminta on kuulunut repertuaariin alkuhetkistä lukien.































































Turvautuminen häpäisyyn ja nolaamiseen (= mätä silli) on eräs keino uhkaamisen ja pelottelun rinnalla, jolla tällaiset häiriköt koettavat hiljentää kohteitaan. Heidän tavoitteena on myös saada tietoonsa työpaikan osoitetiedot tai tietoja lähisukulaisista, jolloin ”operaatio” voidaan ulottaa koskettamaan heitäkin ja näin painostaa ”kohdetta” lopettamaan toimintansa. En tiedä onko entisiin työpaikkoihini oltu häiriköiden toimesta yhteydessä, eikä oikeastaan edes kiinnostakaan.

Alla olevista kuvista muiden kuin minun kasvot ”sotkettu” toimestani.







































Aivan kuten yllä jo nähdään, kyseinen taho pyrkii myös leimaamaan muita henkilöitä, jotka osallistuvat toimintaan, jota hän/ he eivät tue. Tämän vuoden puolelta esimerkkejä löytyy muitakin, mutta koska en halua vetää kyseisiä henkilöitä ja tahoja mukaan tähän kirjoitukseen, en tässä yhteydessä julkaise tämän enempää kuvia, joissa esiintyy henkilöitä, jotka päätyvät tietämättään arvostelun ja pilkan kohteeksi.

Toisinaan häirintään on osallistunut muitakin tilejä, jotka toimivat koordinoidusti sekä keskenään viestitellen. Erityisesti tili ”@HalmisenLaura” oli yhdessä vaiheessa todella aktiviinen, kantaen hetkellisesti päävastuun häirinnästä. Tilin taustalla oleva (mies)henkilö häiriköi myös Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmista. Tietyt tekijät antavat olettaa, että tilien taustalla on eri henkilöitä.

Tällä hetkellä aktiivisena on, tietääkseni, vain yksi toimija – ”MarcoEnqvist70” -käyttäjä ja sen taustalla oleva(t) taho(t).





























Vaikka olenkin käyttäjän ”MarcoEnqvist70” pääasiallisin kohde Twitterissä, on hän säännöllisesti ivannut ja pilkannut sekä häirinnyt muitakin turvallisuuspoliittiseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneita, etenkin sellaisia, jotka ovat enemmän vaihtaneet ajatuksia minun kanssa – tai jakavat samat ajatukset. Tässä yhteydessä en kuitenkaan nosta esimerkkeinä esille tällaisia twiittejä, niitä on kuitenkin löydettävissä kyseisen käyttäjän twiittivirrasta helpohkosti.

Käyttäjään ”MarcoEnqvist70” voidaan myös yhdistää yksittäiset YouTubeen ladatut laulumuotoiset pilkka- ja ivavideot, kuin myös ivatilit tyyliin Malko Runqvist (Huom: tili on YouTuben toimesta suljettu, koska tilillä on rikottu toistuvasti YouTuben käytäntöä vastaan). YouTubessa tilien taustalla oleva henkilö latasi lukuisia pilkka- ja ivavideoita myös muita henkilöistä kuin minusta, kohteita yhdistää ainakin jonkinasteinen NATO-myönteisyys tai kriittinen suhtautuminen Venäjän nykyjohtoon.

Kenties he kuvittelevat häirinnän, pelottelun, ivaamisen ja uhkailun ynnä ystävieni sotkemisen mukaan kuvioon hiljentävän minut. No, voin todeta, että ei onnistu – junan vauhti on jo niin kova, että hyppääminen siitä on myöhäistä.

* * *

En nyt ryhdy tarkemmin analysoimaan minuun kohdistettua häirintää. Silmämääräisestikin siinä on havaittavissa tekniikoita, jotka ovat tuttuja muista yhteyksistä – kuin myös Jessikka Aron teoksesta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Tietenkin on syytä muistaa, että Aron teoksessa kuvaillut ja analysoidut rikolliset häirintätapaukset ovat vakavuusasteeltaan monin verroin rajumpia, kohteisiin kohdistunut hyökkäys on ollut rutkasti laajamittaisempi ulottuen sosiaalisesta mediasta perinteisen median sivuille ja televisioiden keskusteluohjelmiin. Aron teoksessa hyökkäyksen kohteet ovat olleet myös konkreettisessa vaarassa. Heidän kohdalla sanallinen uhka on realisoitua häiriköiden tai ääriajattelijoiden suorittamiksi hyökkäyksiksi.

Tiedoksi – en anna periksi. (2)























Tämä kirjoitus on ollut ”pöytälaatikossa” useamman viikon ajan. Olen jahkaillut julkaisun ja tuhonnan välillä, päädyin julkaisuun. Merkittävänä myötävaikuttajana julkaisulle toimii Jessikka Aron teos Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, etenkin kirjoittajan Jessikka Aro luonteenlujuus ja periksiantamattomuus kuin myös vapaaehtoinen Roman Burko ja InformNapalmin oppi:

Kokeiltuaan kaikkia kikkoja InformNapalm oppi, että puolustusasemissa pysyttely ei poista ongelmaa. Siksi heidän mukaansa parasta oli kääntää asetelmaa ja ryhtyä vastahyökkäykseen. Tehokkainta oli pakottaa trollit puolustautumaan ja vetäytymään”. (Jessikka Aro; Putinin trollit – s. 72).

Suomessa lait määrittelevät ne rajat, joiden sisällä haluan toimia, joten minulle niiden mukaan toimiminen ja – kuten aiemmin jo mainitsin – kirjoittelun jatkaminen ovat keinoja tässä ”vastahyökkäyksessä”.

Hiljaisuus ei ratkaise ongelmaa, kirjoittaminen kenties avaa ihmisten silmät ymmärtämään tällaisen toiminnan laajuuden, ja sen, että kohde voi olla kuka tahansa yhteiskunnallisesti aktiivi.


Marko




Lainattu myös Jessikka Aron teosta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

MarcoEnqvist70” twitterissä: https://twitter.com/MarcoEnqvist70 


Malko Runqvist” YouTubessa:



https://www.youtube.com/channel/UCTXYJfwwbp8MhFJSPje4TfA?fbclid=IwAR1_Xr-h36Fyuii1fM3HkGKGI0zzb3FxEWKq_5yBZVTrigQTrj6DXA6lTTk


Huom. kirjoitukseen on poimittu vain murto-osa kyseisen tilin minuun kohdentamasta häirinnästä.





perjantai 29. maaliskuuta 2019

Propagandisti Putkosen kohteena Ukrainan presidentinvaalit

Suomalaisen propagandisti Janus Putkosen päivitys Ivan Putkov-tilillä 5. maaliskuuta 2019: Päätin kokeilla mitä "vaalivaikuttaminen" voisi olla. Otan kuitenkin kohteeksi Ukrainan vaalit, koska olen Suomen separatisti.

Tämän jälkeen Putkonen aloitti pienuimuotoisen vaikuttamisoperaation, johon kuuluu olennaisena osana vaaleihin liittyvän disinformaation jakaminen sosiaalisessa mediassa sekä erilaisissa venäläismedioissa tai läntisissä (konservatiivisissa) vasta- ja valemedioissa, joita Venäjä tukee tavalla tai toisella. Seuraavaksi lyhyinä havaintoina Putkosen toiminta sekä julkaisut, joissa Putkosen kampanja on positiivisesti tavalla tai toisella huomioitu.

Facebook päivityksen perusteella Janus Putkonen aloitti kampanjan maaliskuun 12. päivä avaamalla Change.org sivulla Stop Fake Elections in Ukraine -kampanjan. Samana päivänä hän perusti kampanjalle sivut ja ryhmän Facebookiin.

"Stop Fake Elections in Ukraine!" lisättynä tekstillä "Propaganda Campaign!"




















Maaliskuun 13. päivä Putkonen aloitti kampanjaa tukevan blogin kirjoittamisen, (1) blogin ensimmäinen kirjoitus on ”Official Ukrainian election monitors, Azov-ultranationalists, ‘ready to punch’ violators”, kampanjointi sosiaalisessa mediassa pääsee kunnolla vauhtiin.


Seuraavina päivinä Putkonen julkaisee usealla eri kielellä kirjoitettuja blogeja hänen kampanjastaan, seuraavien päivien kuluessa blogeja julkaistaan pääasiassa englanniksi ja suomeksi.

Maaliskuun 19. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivat propagandajulkaisut Dan-News ja Lug-Info kumpikin julkaisevat kirjoituksen Putkosen kampanjasta. Donetskin alueella ”toimitettu” Dan-News otsikolla “В Европе призвали не признавать предстоящие выборы президента на Украине” ja vastaavasti Luhanskin alueella ”toimitettu” (2) Lug-Info otsikolla ”Тысячи жителей разных стран подписали петицию о непризнании выборов на Украине” (3).

Maaliskuun 21. Saksassa toimitettu, äärioikeistoa tukeva, Zuerst! julkaisee kampanjasta artikkelin ”Finne startet Petition gegen die ukrainische Präsidentschaftswahl: „Stoppt die Fake-Wahl!’.” (4) Zuerstin päätoimittaja on Venäjää voimakkaasti tukeva, Janus Putkosenkin miehitetyssä Itä-Ukrainassa tavannut, Manuel Ochsenreiter, jolla on yhteyksiä saksalaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiterin väitetään olevan Uzhorodissa sijainneen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tilaaja. Tuhopoltosta syytetään kolmea puolalaista äärioikeistoon kuulunutta miestä. (5) Uzhorod sijaitsee Taka-Karpatiassa Ukrainassa.

Putkonen ja Ochsenreiter miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kuva Putkosen ”Ivan Putkov” FB-tililtä.












Maaliskuun 22. Free West Media kirjoittaa Putkosen kampanjasta ”Are the Ukrainian presidential elections “fake”?” (6) ja seuraavana päivänä  23. maaliskuuta italialainen L’AntiDiplomatico tarttuu aiheeseen artikkelin muodossa. (7) L’AntiDiplomaticoa on kuvattu EU DisinfoLab’in katsauksessa ”Developing a disinformation detection system and sourcing it live v. 2018” seuraavasti ”a highly-followed account pushing pro-Russian content” – joten ei ihme, että Putkonen on saanut kirjoituksen julkaistua kyseisessä mediassa.

Free West Media on konservatiivinen julkaisu, jossa toisinaan lähteinä käytetään äärioikeiston julkaisuja, Media Bias/ Fact Checkin mukaan ”Overall, we rate Free West Media Right Biased and Mixed for factual reporting due to the use of poor sources”. (8) Free West Median domanin omistaa Vávra Suk, tsekkoslovakialaistaustainen ruotsalaistunut kansallismielinen poliitikko.

Seuraavien päivien aikana useita blogijulkaisuja aiheesta, samoin keskustelua sosiaalisessa mediassa – jossa myös levitetään disinformaatiota Ukrainan vaaleista keskustelijoiden toimesta Putkosen oikaisematta niitä. 














Todennäköisesti tässä keskustelussa osallistujat ovat sekoittaneet toisiinsa vaalit vapaassa Ukrainassa ja miehitetyssä Itä-Ukrainassa, jossa alueella järjestettyihin vaaleihin ETYJ ei ole – tunnetuista syistä johtuen – lähettänyt vaalitarkkailijoita, sen sijaan Ukrainassa järjestettävien presidentinvaalien valvontaan ETYJ tuttuun tapaan osallistuu.

Itä-Ukrainassa miehitetyn Luhanskin alueella paikallinen media tekee uutisia Putkosen kampanjasta ja sen kokemista vaikeuksista – kuten siitä, että kampanjaan osallistuneiden kannattajien lukumäärän yllättävään pienenemiseen kampanjan edetessä. Palaan edelliseen aiheeseen tuonnempana.

Maaliskuun 26. Janus Putkonen Ivan Putkov tilillään kirjoittaa seuraavan päivityksen:

Luganskin päämies oli kuullut tänään adressista ja sen vaikeuksista. LPR hallinnosta tuli kiitos ja kutsu sunnuntain tapahtumiin” – Luhanskin sunnuntaisista tapahtumista en tiedä, mutta Donetskissa kymmenillä linja-autoilla kansalaisia kootaan mielenosoitukseen vastustamaan Ukrainan vapaita vaaleja. Donetskin alueella eräillä työpaikoilla osallistuminen mielenilmaukseen on työpaikan menettämisen uhalla pakollista.

Ja samana päivänä Lug-Info kirjoittaa jälleen kerran keräyksen kokemista ongelmista:

Администрация сайта change .org уменьшает количество подписей под международной петицией Stop Fake Elections in Ukraine - - Об этом сообщил инициатор документа, журналист из Финляндии Янус Путконен.” (9)

Ja 28. maaliskuuta blogikirjoituksessa “Dozens of public figures worldwide supported the petition ‘Stop Fake Elections in Ukraine!’Janus Putkonen luettelee joukon suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä, joita hän kutsuu ”public figures” (julkisuuden henkilöiksi) – toki joukossa on muutamia muistiin jääneitä nimiä, kuten salaliittoteoreetikko – DONi Newsissäkin Putkosen alaisuudessa työskennellyt – Jarmo Ekman Suomesta, ideologisesti äärioikealla oleva itävaltalainen Patrick Poppel, Gunnar Lindeman AfD:stä, tai suomalainen Jon Hellevig, jota kirjoituksessa kutsutaan politiikan tutkijaksi/analysoijaksi. Koulutukseltaan Hellevig kuitenkin on oikeustieteen kandidaatti.


Putkosen ongelma – vai onko sitä edes

Putkonen on Facebook-päivityksissään epäillyt useamman kerran läntistä salaliittoa syystä, että hänen aloittamasta adressista katoaa säännöllisen väliajoin allekirjoituksia (ts. allekirjoittaneiden lukumäärä putoaa toisinaan). Ensinnä mietin, että miksi Change.org ryhtyisi kampittamaan Putkosen kansalaisadressia? Ei miksikään, ei siihen ole mitään syytä niin kauan kun sääntöjä ei rikota. Kuvakaappausten avulla Putkonen koettaa todistaa, että allekirjoittajien lukumäärä pienenee säännöllisesti, ja jos oletamme, että näin oikeasti käy, niin eräs ”Matt” on kokenut saman ja hänen tiedusteluihin vastattiin seuraavalla tapaa:

"Hi again, Matt:
I wanted to follow up with you again today and say that I heard from our folks that the signature difference came from two sources: the removal of fraudulent signatures, as I mentioned earlier, and/or signatures being removed automatically due to invalid addresses.
Apologies for any alarm or confusion this has caused. Let me know if you have other questions!" (10)

Allekirjoitusten katoamiseen ei siis tarvita salaliittoa, riittää, että sähköpostiosoite ei toimi, jolloin allekirjoituksen siivotaan automaattisesti, tai allekirjoitus on vilpillinen. Jostain syystä pidän uskottavana myös Putkosen kokeman ongelman kohdalla sitä, että syy on jompikumpi edellä mainituista salaliiton sijaan. Ei liene yllätys, että juuri MV-lehti on huomioinut tämän ongelman olemassa olon. (11)


Yhteenvetoa

Putkonen on jakanut runsaasti kansalaisadressiinsa liittyvää materiaalia Facebookissa, kummallakin tilillä sekä ryhmässä ja seinällä. Sen jälkeen, kun Putkosen originaali tili bannattiin 30 vuorokauden ajaksi, on hän siirtynyt yksinomaa Ivan Putkov tilin käyttöön.

Twitterissä Stop Fake Elections in Ukraine tilillä on vain 8 seuraajaa, ja 29. maaliskuuta klo. 02:25 mennessä tililtä on tehty 60 twiittiä, ja näistä twiiteistä vain muutama on jaettu eteenpäin. Voidaan siis sanoa, että Twitterissä menestys ei ole päätä huimaava.

Kampanjan kuluessa Fake Elections in Ukraine, March 31, 2019 -sivulla on julkaistu yhteensä 37 erilaista artikkelia ja kirjoitusta, jotka tavalla tai toisella sivuavat Ukrainan vaaleja, osa kirjoituksista on käytännössä uutisista uudelleen kirjoitettuja ja osassa agendaa painotettu, mikä näkyy esimerkiksi verratessa Putkosen sivulle kirjoitettua artikkelia ”Fake Elections in Ukraine: Five Main Fraud Techniques112.international -verkkosivulla julkaistuun artikkeliin ”Ukraine's key election fraud technologies”. (12 ja 13)

Itse kampanja on esitelty yhdeksällä eri kielellä, ei kuitenkaan ukrainaksi.

Stop Fake Elections in Ukraine Facebook sivuilla on seuraajia yhteensä 493 ja Stop Fake Elections in Ukraine -ryhmään kuuluu 292 jäsentä, joista vain ”kourallinen” näyttää liittyneen ryhmään itse loppujen ollessa Putkosen ja muiden ylläpitäjien lisäämiä, joista yksi on todennäköisesti keksitty henkilö (profiilikuvassa näyttelijä Jim Carrey).

Stop Fake Elections in Ukraine! VK-tilillä on 33 seuraajaa (29.3.2019).

Mikäli jätetään huomiotta Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden mediat, muutoin Putkosen kampanjan näkyvyys on ollut varsin vähäistä ja tästä näkyvyydestä kampanjaa positiivisesti käsitelleet kirjoitukset on julkaistu voimakkaasti Venäjän narratiivia toistavissa medioissa, kuten aiemmin mainitsin, Suomessa MV-lehti on julkaissut kampanjaan liittyvän Putkosen taustoittaman ”uutisen”.

Stop Fake Elections in Ukrainen Facebook-sivulla ja Facebook-ryhmässä, kuin myös blogisivustolla, jaetaan kansalaisadressiin liittyvän aineiston ja materiaalin ohella myös aineistoa sellaisilta englannin kielisiltä sivuilta, jotka tiedetään venäläispropagandan jakokanaviksi. Tällaisesta voidaan mainita esimerkkinä Fort Russ Newsin video ”March 31st Ukrainian Elections Are A Parade Of Clowns”, jonka toteuttajana on Putkosen tuttu miehitetystä Donetskista, juopotteleva propagandisti Russell "Texas" Bentley.

Havaintojeni perusteella on vaikea sanoa ehdottomalla varmuudella, onko Putkosen kampanja osa laajempaa Venäjän johtamaa kampanjointia, vai onko kyse lähinnä paikallisella tasolla toteutetusta, jopa hyvinkin itsenäisestä, operaatiosta. Putkosen on kontaktiensa ansiosta mahdollista toteuttaa hyvinkin omaehtoinen kampanja, ja se, että tämä kampanja ei ole huomattavaa näkyvyyttä saanut venäläismedioissa on nähdäkseni eräs osoitus siitä, että kyseessä on paikallinen operaatio, jonka avulla on tarkoitus heittää varjo Ukrainan tulevien vaalien ylle.

Aiemmin maaliskuussa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU kertoi paljastaneensa Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin operoivan informaatio-operaatioihin erikoistuneen ryhmän ”Safiirin” (ukr. сапфір). Ryhmän tehtävänä olivat Ukrainan vastaiset informaatiokampanjat esim. sosiaalisen median ja erilaisten verkkosivujen kautta. Ryhmä perusti Ukrainan vastaisten sivujen ohella näennäisesti pro-Ukraina sivuja, ryhmä loi 50 erilaista ”tiliä” sekä 130 erilaista online-ryhmää informaatiokampanjassa, jonka eräänä kohteena oli Ukrainan presidentti, hallinto ja poliittinen eliitti. Ryhmä oli venäläisen aktiivipalveluksessa olevan GRU:n (nyk. GU) everstiluutnantin komennossa. (14) Putkosen projektin tarkoitus on voinut olla täydentää tällaista laajempaa operaatiota, syöttää etenkin länteen disinformaatiota Ukrainan vaaleista ja synnyttää kuvaa siitä, että vaaleilla ei ole laajaa kansainvälistä tukea – vahvistaa Venäjän narratiivia.


Marko