Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa: Suomenlahden pohjukka kohteena

 

Ukrainan vaikuttaessa ensimmäisen kerran onnistuneesti* Suomenlahden etelärannalla sijaitsevan Laukaansuun (ven. Ust-Luga) sataman Novatekin kaasuterminaaliin 20.–21. tammikuuta 2024, (1) kyse oli kaikesta huolimatta yksittäisestä operaatiosta, joka toki oli osoitus Ukrainan kyvykkyyksien merkittävästä kasvusta Venäjän suurhyökkäyksen alkuun verrattuna, mutta tuolloin oltiin vielä kaukana sitä, mihin Ukraina tänään pystyy. Ukrainan iskuajankohtana Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko. (2) Timtšenkon omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia, joten hän yhtiön toiseksi suurin omistaja. Timtšenkolla oli tuolloin ja on edelleen Suomen kansalaisuus Venäjän ja Armenian kansalaisuuksien ohella.

Ukrainan kaukovaikutuskyky on parissa vuodessa kehittynyt merkittävästi, mikä näkyy erinomaisesti nyt myös Pietarin talousalueella Ukrainan suorittaessa operaatioita lennokeilla (ja mahdollisesti myös ohjuksilla) useita kertoja saman viikon aikana. Operaatiot ovat nyt kooltaan aivan toista luokkaa, kuin se mitä Laukaansuun satamassa nähtiin reilut pari vuotta sitten. Osaltaan entistä laajempien ja moniulotteisempien operaatioiden läpivienti on mahdollista siksikin, koska Ukraina on systemaattisesti vaikuttanut jo pidemmän aikaa Venäjän ilmapuolustukseen ja sen avainjärjestelmiin, kuten tutkiin ja tulenjohtoyksiköihin ilmatorjuntaohjusten laukaisualustoja unohtamatta. Ukrainan systemaattisen ja pitkään jatkuneen vaikuttamisen seurauksena Venäjä joutuu entistä enemmän tekemään valintoja ilmapuolustuksen sijoittelun ja painopisteiden suhteen. Nyt se on ajautunut jo tilanteeseen, jossa panostaminen Moskovan tai eliitin suojeluun on poissa strategisten avainkohteiden ilmapuolustuksesta.

Venäjä suunnitteli varustavansa miehittämästään Krimin niemimaasta ”uppoamattoman” lentotukialuksen, jolta hallita ympäröiviä merialueita ja joka varmistaisi Venäjän herruuden alueella. Ukrainan pitkään kestäneen vaikuttamisen jäljiltä on miehitetyllä Krimin niemimaalla päädytty tilanteeseen, jossa sen on onnistunut luomaan alueelle vähäisimmilläänkin käytäviä, joita pitkin sen droonien ja muiden asejärjestelmien on mahdollista lentää hyvinkin vapaasti kohteeseensa. (3) Päätelmäni mukaan Venäjä ylläpiti Krimin niemimaalla tehokkaampaa ilmapuolustusjärjestelmää muiden alueiden kustannuksella, kunnes lopulta on päädytty tilanteeseen, jossa vähiin käyviä resursseja ei enää riitä niemimaalle niin paljon, kuin ennen. Jonkinlainen resurssiongelma piinaa Venäjää myös Pietarin talousalueella, monet venäläiset sotabloggarit ovat nimittäin ihmetelleet ilmatorjunnan puutetta – useilla Laukaansuun sataman ympäristöstä kuvatuilla tallenteilla näkyy pääsääntöisesti vain pienikaliiperisten aseiden tulitusta. Koiviston (ven. Primorsk) sataman lounaispuolella sijaitsee asemaan sijoitettu Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmä, joka ei havaintojen mukaan ole ollut aktiivisena montaakaan kertaa Ukrainan viikolla 13 toteuttamien operaatioiden aikana. (4)

 

Ukrainan vaikuttaminen Pietarin ja Leningradin alueelle

Ukrainan poikkeuksellisen raju vaikuttamisoperaatio pitkän kantaman asejärjestelmillä Pietariin ja kaupunkia ympäröivälle Leningradin alueelle alkoi viikolla 12, 22. maaliskuuta 2026. (5) Seuraavaksi lyhyt kertaus tähän operaatioon alkuhetkestä huhtikuun alkuun saakka.

Ukrainan operaatio alkoi sunnuntai-iltana 22. maaliskuuta 2026 ensimmäisten lennokkien saavuttaessa seuranneena yönä Suomenlahden pohjukan Venäjällä. Suomenlahdella olleesta rahtilaivasta havaittiin Laukaansuun satamaan osuneen yksittäisiä lennokkeja yöllä 23. maaliskuuta kello 02:40 alkaen. (6) Näiden lennokkien aiheuttamat vauriot jäivät todennäköisesti vähäisiksi, koska sataman toiminta ei merkittävällä tapaa häiriintynyt iskun jälkeen. Sen sijaan Koiviston öljyterminaali (reilut 70 kilometriä pohjoiseen Laukaansuusta) vaurioitui Ukrainan operaation seurauksena merkittävästi. Nimittäin vielä paria päivää myöhemmin Transneftin Koiviston sataman öljyvaraston alueella paloi neljä suurta öljysäiliötä, joiden lisäksi kahdessa suuressa öljysäiliössä on pieniä paloja. (7)

Venäläiset eivät olleet onnistuneet sammuttamaan tulipaloja Koivistossa ukrainalaisten suorittaessa jo seuraavan operaation lennokeilla. 24.–25. maaliskuuta välisenä yönä Laukaansuun öljyterminaaliin osui toistakymmentä ukrainalaista OWA-lennokkia. (8) Öljyterminaalin lisäksi iskussa vaurioitui laajan satama-alueen ratapihaa, varastoja sekä kaasu- ja hiilisatamiin kuuluvia osia.

Samana aamuyönä viipurilaiset heräsivät Ukrainan OWA-lennokkien ääniin, kyseessä oli ilmeisesti vasta toinen kerta, Ukraina käynnissä olleen sodan kuluessa ulotti iskun Viipuriin saakka. Ukrainan Viipurin sataman telakka-alueelle kohdistamassa iskussa vaurioitui Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle rakenteilla oleva Project 23550-luokan arktinen partioalus ‘Purga’. (9) Venäläiset sotabloggarit ihmettelivät maansa hallinnon hidasta toimintaa havaittuaan, ettei kallistuneen ja osin uponneen aluksen pelastamiseksi ollut ryhdytty mihinkään toimiin moneen päivään Ukrainan operaation jälkeen. (10) Ukrainan lennokin osuma sytytti myös tulipalon Agricola AS:n rakennukseen. Lähellä rakennusta (noin 30 metriä rakennuksesta) sijaitsi FSB:n Rajavartiolaitoksen rakennus, mikä todennäköisesti oli Ukrainan kohde. (11)

Seuraavana yönä (25.–26. maaliskuuta) Ukraina vaikutti lennokeillaan Kinefin (ven. КИНЕФ – Киришинефтеоргсинтез) öljynjalostamoon Kirišissä, Leningradin alueella reilut 100 kilometriä kaakkoon Pietarista.

Tulevina öinä (26.–27. maaliskuuta; 27.–28. maaliskuuta; 28.–29. maaliskuuta; 29.–30. maaliskuuta) Ukraina vaikutti kolmasti Laukaansuun satamaan ja kahdesti Koiviston satamaan. Maalis-huhtikuun vaihteessa Ukraina jatkoi vaikuttamista OWA-lennokeilla Suomenlahden pohjukkaan Laukaansuun ja Koiviston satamiin. Yhteensä reilun viikon kestäneen vaikuttamisen seurauksena Venäjän öljynvienti satamien kautta väheni ensin merkittävästi, jopa 40 prosenttia. (12) Ukrainan operaation jatkuessa ja aiheutuneiden lisätuhojen myötä Laukaansuun ja Koiviston kautta öljynvienti lakkasi kokonaan. (13) Satelliittikuvista tehtyjen havaintojen mukaan Laukaansuun satamassa ainakin 11 suurta tai keskikokoista öljysäiliötä on tuhottu 5 on vaurioitunut, vastaavasti Koiviston satamassa on tuhoutunut ainakin kahdeksan 8 suurta öljysäiliötä ja muutama suuri öljysäiliö on vaurioitunut, (14) lisäksi kummankin öljysatamat muu infrastruktuuri on vaurioitunut iskuissa.

Me suomalaiset heräsimme todellisuuteen kahden ukrainalaisen lennokin harhauduttua ilmatilaamme aamupäivällä 29. maaliskuuta ja pudottua maahan Kaakkois-Suomessa, kolmas ukrainalaislennokki löydettiin Pyhäjärven jäältä Parikkalan ja Kiteen rajalta maaliskuun viimeisenä päivänä. (15 ja 16) Tapahtumia seurasi kiihtynyt disinformaation ja propagandan täyteinen viestintä, jota täydensi muiden Venäjä-mielisten näkökulmien esittäminen. Luonnollisestikaan suomalainen, Venäjän narratiivia toistava joukkio ei nähnyt Venäjän toiminnassa mitään ongelmaa, syy oli puolustussotaa käyvän Ukrainan. Loppuun muutaman kappaleen verran venäläispropagandasta ja disinformaatiosta sekä sen kaiuista.

 

Propagandaa ja disinformaatiota

Jo ennen ensimmäisten ukrainalaisten droonien harhautumista Suomeen, venäläispropaganda syytti Baltian maita ilmatilansa luovuttamisesta ukrainalaisten käyttöön operaatioissa Suomenlahden pohjukassa sijaitsevia Venäjän satamia vastaan. (17) Ensimmäisten ukrainalaisten OWA-lennokkien harhauduttua Suomeen, venäläispropagandassa ja sitä jakavissa kanavissa, kuin myös Venäjä-mielisissä suomalaisissa vastamedioissa ryhdyttiin spekuloimaan vaihtoehdolla, että Suomi luovuttaa ilmatilaansa ukrainalaisten käyttöön – pisimmälle menevissä syytöksissä, suora syytös kohdistui Suomeen ja Natoon operaatioiden toteuttajana. Heppoiset syytökset on helppoa osoittaa disinformaatioksi ja ilkeämieliseksi vaikuttamiseksi. Kiinnostavaa ei oikeastaan ole se, että kuka aineistoa tuottaa vaan ketkä sitä levittävät ja kuinka laajalle yleisölle. Havaintojeni mukaan sosiaalisen median alustojen ohella perinteisten medioiden julkaisemien uutisten kommenteissa nousevat esiin samat teemat.

Iltapäivälehdistä Iltalehdessä toimitusprosessi petti pahemman kerran viihdetoimituksen toimittajan Riia Pakkasen julkaistessa tosi-tv-tähti ja mediapersoona Antti Kurhisen (hänellä on Suomen ja Venäjän kansalaisuus) Facebook-spekuloinnin ympärille kasatun ”uutisen” ukrainalaisten droonien harhautumisesta Suomeen, jossa Kurhinen toistaa venäläispropagandaa droonien lentämisestä Viron (Baltian) kautta Suomeen. (18) Tällaisen ”uutisoinnin” kohdalla on enemmän kuin aiheellista perätä medialta vastuullisuutta – ihan kaikkien kommentointien ja spekulointien ympärille ei kannata väsätä (klikkihuorauksen takia) juttua. 

Havaintoja vastamedioiden sekä Venäjä-kaikujen propagandasta ja disinformaatiosta sekä Venäjän narratiivia myötäilevästä viestinnästä maalis-huhtikuulta 2026.

Tässä kohdin on hyvä muistaa, että Suomeen ei kohdistu ensimmäistä kertaa tällaista vaikuttamista propagandakanavien ja vastamedioiden taholta. Ukraina on aiemmin toteuttanut operaatioita myös Kuolan niemimaalla sijaitsevia kohteita vastaan, kuten Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція «Павутина») 1. kesäkuuta 2025, jolloin kohteiden joukossa oli myös Kuolan niemimaalla sijaitseva Olenjan lentotukikohta (reilut 90 kilometriä etelään Murmanskista), (19) ja jonka jälkeen Suomeen kohdistui vastaavia syytöksiä. Ensimmäisen kerran Ukraina vaikutti OWA-lennokeilla Olenjan lentotukikohtaan heinäkuussa 2024, jolloin Venäjän naapurimaihin kohdistui epäilyjä ja syytöksiä maaperänsä luovuttamisesta ukrainalaisille operaation suorittamiseen. (20)

Ukraina tullee jatkamaan vaikuttamista Suomen lähialueille, mikä tarkoittaa sitä, että Suomeen tulee jatkossakin kohdistumaan vaikuttamista Venäjän sekä sen hyödyksi työskentelevien yksilöiden ja ryhmien taholta. On todennäköistä, että Suomeen tulee jatkossakin harhautumaan Ukrainan OWA-lennokkeja, osa Venäjän elektronisen häirinnän seurauksena, osa mahdollisten muiden syiden tähden (esim. GPS-spoofing, jossa väärennetty signaali ohjaa kohteen [esim. lennokki] väärään sijaintiin). Norjassa GPS-spoofingiin havahduttiin jo tammikuussa 2025, jossa siitä oli esimerkkejä Pohjois-Norjasta. Ongelmasta kärsivät esim. Finnmarkissa lähellä Venäjän-vastaista rajaa operoivat lentoyhtiöt. (21)

* * *

Kirjoitustani viimeistellessä silmiini sattui otsikko: ”Ukrainaa pyydetty hillitsemään iskuja Venäjän öljyjalostamoja vastaan, kertoo Zelenskyin neuvonantaja”, (22) mikä palauttaa mieleeni ne lukuisat kerrat, jolloin länsimaat ovat yrittäneet vaikuttaa Ukrainaan sen käydessä puolustussotaa Venäjän brutaalia hyökkäystä vastaan. Toisinaan Ukrainan on ollut pakko taipua ulkoisen painostuksen edessä, nyt toivon, ettei sen tarvitse niin tehdä, vaan että se vaikuttaa jatkossa entistä rajummin Venäjän öljyteollisuuteen ja öljynvientiin. 

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/PStyle0ne1/status/1748953602331173111

2. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

3. https://english.nv.ua/russian-war/russian-air-defense-command-in-crimea-faces-shake-up-after-losses-partisans-say-50590446.html

4. https://x.com/kromark/status/2040549618979676374

5. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/3b0b9c62-a6b0-492f-ba56-41901f965ab7

6. https://x.com/BatlicKapitein/status/2036090937605042457

7. https://x.com/kromark/status/2037189391228019169

8. https://united24media.com/latest-news/russian-ust-luga-gas-terminal-struck-by-drones-1000km-from-ukrainian-border-17235

9. https://x.com/NavyLookout/status/2036732579756323323

10. https://x.com/TheReasonable66/status/2038619415176986705

11. https://www.hs.fi/maailma/art-2000011904305.html

12. https://www.reuters.com/business/energy/least-40-russias-oil-export-capacity-halted-reuters-calculations-show-2026-03-25/

13. https://yle.fi/a/74-20218974

14. https://x.com/GloOouD/status/2039721412533874891

15. https://yle.fi/a/74-20218510

16. https://yle.fi/a/74-20218467

17. https://meduza.io/en/feature/2026/03/30/last-week-ukrainian-drones-reportedly-landed-in-latvia-estonia-and-lithuania-russian-propaganda-was-quick-to-react

18. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/e2a54a38-8727-4290-a6e0-7011d8b13583

19. https://yle.fi/a/74-20165142

20. https://verkkosanomat.com/kotimaa/sotilasasiantuntija-arvioi-venajan-pommikonetta-vaurioittaneet-lennokit-lahetettiin-suomesta/ 

Vastamedia Verkkosanomien (toim. Kimmo Kautio) uutisessa lainattu eläkkeellä oleva yhdysvaltalaisupseeri eversti Douglas Macgregor esiintyy taajaan Venäjän valtio-omisteisissa propagandamedioissa ”kommentaattorina”. 

21. https://yle.fi/a/74-20139819

22. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-296620

Olen myös hyödyntänyt lähteinä luotettavien tahojen sosiaalisessa mediassa julkaisemia havaintoja, Planet’in julkaisemia satelliittikuvia sekä Financial Times ’in julkaisemaa artikkelia ‘Ukraine’s drones dent Russia’s war-fuelled oil windfall’.

*: Kyseessä oli Ukrainan ensimmäinen onnistunut operaatio Pietarin talousalueella. Paria päivää aiemmin ukrainalainen lennokki syöksyi maahan Laukaansuun sataman alueella aiheuttamatta merkittävää vahinkoa.

Ukraina vaikuttaa syvälle Venäjällä: polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

 

Ukraina on etenkin loppukesän ja alkaneen syksyn aikana vaikuttanut lukuisiin merkittäviin kohteisiin syvällä Venäjän maaperällä. Näiden kohteiden joukosta erottuu Venäjän polttoaineinfrastruktuuri, kuten öljynjalostamot, erilaiset öljyvarastot sekä öljysatamat, joihin Ukraina ei ole Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan kuluessa aiemmin yhtä järjestelmällisesti vaikuttanut. Lisäksi Venäjän ongelmia logistiikan puolella on lisännyt Ukrainan vaikuttaminen rataverkkoon etenkin etelässä sekä Venäjän länsiosassa. Ennen kuin käyn tarkemmin läpi Ukrainan viimeviikkojen onnistuneita operaatioita syvällä Venäjällä, lyhyt katsaus Ukrainan vaikuttamisen historiaan.

 

Lyhyt katsaus historiaan: Ukrainan vaikuttaminen Venäjälle

Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla). (1) Ja jo saman vuoden kuluessa Ukraina ulotti operaationsa syvälle Venäjällä erikoisjoukoillaan sekä pitkänkantaman aseistuksellaan.

Ukrainan kyvyistä saatiin oivallinen osoitus lokakuussa 2022 sen onnistuessa toteuttaa rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, päivä Venäjän diktaattori Vladimir Putinin syntymäpäivän jälkeen. (2) Seuraavina viikkoina ja kuukausina Ukrainan onnistui laajentaa operointialuettaan Venäjällä merkittävästi. Sen miehittämättömät pinta-alukset saavuttivat ensimmäistä kertaa Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla, (3) ja sen erikoisjoukkojen onnistui toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa.

Aamuvarhain 5. joulukuuta 2022 Ukraina iski ensimmäistä kertaa Venäjän kaukotoimintailmavoimien operoimaan tukikohtaan. Operaation kohteena oli Saratovin kupeessa sijaitseva Engels-2 lentotukikohta. (4) Samana aamuna Ukraina iski myös Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan. Engels-2 lentotukikohtaan sekä Djagilevon lentotukikohtaan kohdistetut iskut osoittivat jo tuolloin Ukrainan kykenevän a) kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana omaa kaukovaikutuskykyään, sekä b) ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukraina toteutti ensimmäiset lennokki-iskunsa syvälle Venäjällä todennäköisesti neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin pohjautuvalla itsemurhalennokilla, joka oli muokattu kuljettamaan kymmenien kilojen räjähdelataus kohteeseensa.

Verratessamme Ukrainan kykyä vaikuttaa syvälle Venäjällä tänään aikaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna, huomamme Ukrainan kyvykkyydessä vaikuttaa Venäjälle tapahtuneen merkittävän muutoksen. Vuoden 2022 ja vielä vuoden 2023 puolella Ukrainan vaikuttamisessa oli ennemminkin kyse yksittäisistä (onnistuneista) iskuista laajojen kampanjoiden sijaan. Noina vuosina Ukrainan onnistuneella operaatiolla saattoi olla taktista vaikutusta sodan kulkuun, (poikkeuksena lokakuussa 2022 toteutettu operaatio Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, jolla oli moniulotteinen vaikutus Venäjään), toisin kun nyt. Meidän ei myöskään pidä unohtaa sitä, mikä psykologinen vaikutus Ukrainan operaatioilla oli tuolloin. Tässä suhteessa Ukrainan operaatio Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan oli lähes täydellinen. (Täydelliseksi sen olisi tehnyt sillan tuhoutuminen).

Tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan lähes koko Venäjän alueella ja vieläpä toteuttamaan koordinoituja iskuja useissa kohteissa (lähes) samanaikaisesti – kuten se teki Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція ”Павутина”) kesäkuussa 2025. (5) Tai vaikuttamaan kohteeseen Venäjällä koordinoidulla operaatiolla, jossa kohteen puolustusjärjestelmiä kuormitetaan monesta ilmansuunnasta ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti synkronoiduilla hyökkäysaalloilla, kuten Ukrainan iskiessä Kurskin alueella sijaitsevaan Khalinon lentotukikohtaan marraskuussa 2024. (6)

 

Venäjän polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

Muistelen, että Ukraina teki ensimmäisen iskunsa Venäjän öljyteollisuutta vastaan niinkin varhain, kuin 22. kesäkuuta 2022, jolloin se iski Novošahtinskin öljyterminaaliin Rostovin alueella, Venäjällä. (7) Todennäköisesti kyseinen isku toteutettiin kustomoidulla ukrainalaisella PD-2 lennokilla, jolla törmättiin öljyterminaaliin itsemurhadroonin tapaan. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan parina ensimmäisenä vuonna Ukrainan operaatiot Venäjän öljyteollisuutta ja -infrastruktuuria vastaan olivat pääsääntöisesti rajoitettuja, korkeintaan muutamalla (ilmapuolustuksen läpäisseellä) droonilla toteutettuja, kohteiden sijaitessa yleisimmin muutaman sadan kilometrin päässä maiden väliseltä rajalta.

Seuraavan vuoden (v. 2023) kuluessa Ukrainan droonit saavuttivat entistä syvemmällä Venäjän selustassa olevia kohteita ja aiempaa säännöllisemmin. Moskova oli tuolloin yksi Ukrainan lennokkioperaatioiden kohteista. Kaupunkia tavoiteltiin jo helmikuussa 2023, jolloin ukrainalaisten laukaisema lennokki saavutti Moskovan portit syöksyen maahan noin sadan kilometrin päässä kaupungista teknisen vian tai mahdollisesti puihin osumisen seurauksena. Toukokuun 30. 2023 Ukraina saavutti Ukrjet UJ-22 lennokilla Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen eli MIBC:n, Kremliin oli matkaa alle viisi kilometriä. (8)

Tammikuun 21. 2024 Ukraina ylsi lennokeillaan ensimmäisen kerran Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamaan ja siellä Novatekin kaasuterminaalin. (9) Laukaansuun kaasuterminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko, jonka omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia. (10) Timtšenko oli tuolloin yhtiön toiseksi suurin omistaja. Sittemmin Ukraina on saavuttanut Laukaansuun kuin myös Suomenlahden vastarannalla sijaitsevan Koiviston (ven. Primosk) öljysataman drooneillaan useammankin kerran.

Ukrainan operaatioissa tapahtui merkittävä muutos tänä kesänä, elokuussa, jolloin vaikuttaminen Venäjän polttoaineinfrastruktuuria vastaan muuttui aiempaa organisoidummaksi ja järjestelmällisemmäksi. Samaan aikaan alue, jolle Ukraina Venäjällä ulotti operaationsa laajeni huomattavasti. Se, että Ukraina kykenee ulottamaan operaationsa aiempaa syvemmälle Venäjällä tarkoittaa samalla sitä, että Ukrainalla on aiempaa enemmän pitkän kantaman kalustoa ja että sen käytössä oleva kalusto on monipuolisempaa. Voimme myös päätellä, että pitkään kestänyt sota on rampauttanut Venäjän ilmapuolustusta, jolloin sen on aiempaa vaikeampi puolustaa laajaa maa-alaa Ukrainan ilmaoperaatioilta. Jossain määrin Venäjä myös omilla toimillaan helpottaa Ukrainan työtä, maa nimittäin käyttää varsin paljon energiaa sotilaallisesti vähemmän tärkeiden kohteiden, kuten Putinin residenssien, puolustamiseen ja nämä resurssit ovat poissa jostain muualta. Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä menetti hyökkäyssotansa alkupuolella Ukrainassa hyvin paljon ilmapuolustuskalustoa sekä henkilöstöä, etenkin henkilöstöä sen on aiempaa vaikeampi korvata. Kalustopulan lisäksi Venäjän ongelmana on osaajapula.

Ukraina on elokuun alun jälkeen iskenyt yli kuusikymmentä kertaa Venäjän öljyinfrastruktuuria vastaan. (11) Lukema pitää sisällään vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljy- ja polttonestevarastoihin sekä öljyterminaaleihin. Niiden kaikkien tarkempi analysointi turruttaisi innokkaimmankin lukijan, joten käyn alkuun läpi Ukrainan operaatioita Feodosijan öljyterminaaliin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jonka jälkeen havaintoja Ukrainan muusta vaikuttamisesta Venäjän öljyinfrastruktuuriin.

Ukrainan lokakuiset iskut Venäjän miehittämän Krimin niemimaan suurimpaan öljyterminaaliin Feodosijassa eivät olleet ensimmäiset iskut kyseiseen terminaaliin, mutta aiheutuneiden tuhojen perusteella 6. ja 12. lokakuuta toteutetut operaatiot ovat aiheuttaneet suurimmat aineelliset vahingot terminaalille. 

Feodosijan öljyvarasto palaa, 12.–13. lokakuuta 2025 välinen yö.

Feodosijan alueelta otetut korkearesoluutioiset satelliittikuvat osoittavat, että Ukrainan lokakuun 2025 iskujen seurauksena öljyterminaalin alueella ainakin 11 öljysäiliötä vaurioitui eriasteisesti, ja useimmat niistä joko tuhoutuivat tai vaurioituivat vakavasti. (12) Pääsäiliöiden lisäksi ainakin kuusi pienempää yksikköä vaurioitui vakavasti tai tuhoutui. Pienemmät yksiköt olivat todennäköisesti päiväsäiliöitä, jotka säätelevät polttoaineen virtausta pääsäiliöiden ja jakelujärjestelmien välillä, tai ne on tarkoitettu lisäaineiden (korroosionestoaineiden tai stabilointiaineiden) varastointia varten.

Summauksena voidaan todeta, että ainakin 19 erikokoista säiliötä on tuhoutunut tai vaurioitunut vakavasti, sekä yhteensä 6 pienempää päiväsäiliötä tai lisäainesäiliötä vaurioitui Ukrainan iskuissa. Ennen hyökkäystä Feodosijan öljyterminaali toimi myös logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimittamiseen. Oma lukunsa on sitten se, että kun huomioidaan iskujen terminaalialueelle ja sen infrastruktuurille aiheuttamat vauriot, on epävarmaa, onko Venäjällä resursseja niiden korjaamiseen, ainakaan kohtuullisessa ajassa, etenkin kun koko laitos voi päätyä Ukrainan uusien iskujen kohteeksi milloin tahansa.

Tämän vuoden elokuunalun jälkeen Ukraina on vaikuttanut yhteensä yli 60 kohteeseen Venäjän öljyinfrastruktuurissa, sisältäen vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljyvarastoihin ja pumppausinfrastruktuuriin sekä öljysatamiin Novorossijskissa ja Tuapsessa Mustallamerellä sekä Koiviston ja Laukaansuun satamiin Suomenlahdella.

Tammikuun 2024 jälkeen Ukraina on vaikuttanut 27 öljynjalostamoon Venäjällä, valtaosaan useammin kuin kerran. Kohteiden joukossa on Venäjän viisi suurinta öljynjalostamoa: Omskin öljynjalostamo Omskin alueella; Kirishin öljynjalostamo Leningradin alueella; Rjazanin öljynjalostamo Rjazanin alueella; Kstovon öljynjalostamo Nižni Novgorodin alueella ja Jaroslavlin öljynjalostamo Jaroslavlin alueella. Venäjän kymmenestä suurimmasta öljynjalostamosta Ukraina on vaikuttanut 8:aan 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Rjazanin öljynjalostamoon on vaikutettu yhteensä 8 kertaa 13. maaliskuuta 2024 jälkeen ja Volgogradin öljynjalostamoon 9 kertaa 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Ukrainan maaperältä on reilut 2400 kilometriä Venäjän suurimpaan öljynjalostamoon Omskissa, johon Ukraina on iskenyt kahdesti viime vuoden puolella. (13) Jälkimmäinen (26. elokuuta 2024) toteutettu operaatio tuhosi raakaöljyn tislausyksikön CDU-11, joka on toinen ”laitoksen kahdesta suurimmasta ensisijaisesta jalostusyksiköstä”. CDU-11 vastasi noin kolmanneksesta laitoksen kapasiteetista. (14)

Ukrainan vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuuriin on jatkunut viimepäivinä. Lokakuun 19.–22. päivien aikana Ukraina on iskenyt ainakin seuraaviin Venäjän öljyn- ja kaasunjalostuksen sekä varastoinnin kohteisiin, kahdesti Novokuibyševskin öljynjalostamoon Samaran alueella, Dagnotekhin öljynjalostamoon Mahatškalassa Dagestanin tasavallassa, Rjazanin öljynjalostamoon Rjazanin alueella ja kahdesti Orenburgin maakaasun jalostuslaitokseen Orenburgin alueella sekä miehitetyssä Berdjanskissa sijaitsevaa öljyvarastoon.

Ukrainan operaatioiden seurauksena useilla alueilla Venäjää esiintyy laajoja häiriöitä polttoaineen jakelussa. Polttoaineita joudutaan säännöstelemään, paikoin se on loppunut kokonaan. Säännöstely ja polttoaineiden loppuminen on johtanut lieveilmiöihin, kuten mustanpörssin kauppaan, varastamiseen jne. Venäjän miehittämien alueiden asukkaat joutuvat painimaan samojen ongelmien kanssa autoilijoiden joutuessa jonottamaan huoltoasemilla jopa tunteja. Ukrainan iskuilla öljy- ja polttonestevarastoihin Feodosijassa, Hvardiiskessa ja Berdjanskissa sekä muualla miehitetyillä alueilla, voi myös olla vaikutusta Venäjän operaatioihin rintamalla. Etenkin iskuilla Feodosijan öljyterminaaliin voi olla laajempiakin seurauksia, johtuen sen roolista logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimituksille.

Katseemme on pääasiassa kohdistunut liekehtiviin öljysäiliöihin Venäjällä. Tämän rinnalla Ukraina tekee ”hiljaista työtä” Moskovan ympäristössä iskiessään drooneilla sähköasemiin laajalla alueella Moskovan alueella ja siihen rajoittuvilla alueilla (oblast). Viikon sisään Ukraina on iskenyt neljään suureen sähköasemaan em. alueella, jokainen niistä on Moskovan sähköverkon toiminnan kannalta tärkeä: Arzamas 500 kV sähköasema, lokakuun 14: Balashovskaya 500 kV sähköasema, lokakuun 16: Vladimirskaja 750 kV sähköasema, lokakuun 17: Veshkaima 500 kV sähköasema, lokakuun 18. päivä. (15) Mikäli Ukraina kykenee vaikuttamaan Moskovan sähköhuoltoon toistuvasti pidemmällä ajanjaksolla, näkynee tämä myös venäläisten arjessa.

Oma lukunsa on sitten se, että mitkä ovat Venäjän resurssit korjata yksiköitä, joihin Ukraina on vaikuttanut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maan johto pyrkii pitämään arjen mahdollisimman ”normaalina” pääkaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että resursseja siirretään muualta sinne entistä enemmän. Kysymys kuuluukin, että missä vaiheessa raja tulee vastaan? Tulevat viikot ja talven alku näyttävät meille suunnan. Enpä ihmettele, vaikka Venäjän pinta-ala alkaisi muuttua voimavarasta entistä enemmän hallinnon viholliseksi: laajaa maata, jossa Ukrainan erikoisjoukkojen rinnalla toimii myös erilaisia vastarintasoluja, on entistä vaikeampi kontrolloida hupenevilla resursseilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://militarnyi.com/en/news/in-the-port-of-berdyansk-explosions-destoyed-three-russian-landing-ships/

2. https://www.rferl.org/a/ukraine-sbu-crimea-bridge-blast/32521472.html

3. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/11/ukraine-maritime-drone-strikes-again-reports-indicate-attack-on-novorossiysk/

4. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/

5. https://yle.fi/a/74-20165142

6. https://www.verkkouutiset.fi/a/yllatysisku-lentotukikohtaan-nain-s-400-superase-tuhottiin/#6a6aad62

7. https://www.reuters.com/world/europe/fire-broke-out-russias-novoshakhtinsk-oil-refinery-2022-06-22/

8. https://www.theguardian.com/world/2023/may/30/moscow-drone-attack-mayor-reports-minor-damage-to-buildings

9. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/

10. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

11. https://x.com/prestonstew_/status/1978843152078213494

12. https://x.com/kromark/status/1979442366571516109

13. https://x.com/KHoholenko/status/1978746807485124678

14. ”Crude distillation unit named CDU-11, one of the ‘two largest primary refining units at the plant’ was destroyed. The unit was responsible for roughly one-third of plant capacity.”

https://en.wikipedia.org/wiki/Omsk_refinery

15. https://x.com/evgen1232007/status/1979431555987562545

Lähteenä ja taustatyössä olen hyödyntänyt myös aiemmin kirjoittamiani blogeja lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta syvälle Venäjällä (kuten Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa I OSA, II OSA ja III OSA) sekä kirjoituksiani lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta Venäjän selustaan miehitetyillä alueilla. Kirjoitukseni tekstiin on myös upotettu linkkejä, jotka ohjaavat lähdemateriaaliin. 

Arkistoiden kätköistä: Suomi tienhaarassa

 

Viime viikkoina olen penkonut arkistojani löytääkseni muistiinpanoja tapahtumista vuosien takaa. Etsimääni en ole onnistunut löytämään, sen sijaan useita kiinnostavia kirjoituksia ja ajatuksia, joista osa julkaistiin aikoinaan Virossa edelleenkin toimivan SSS-Radion verkkosivuilla blogimuotoisina kirjoituksina. Ehkäpä jokunen kirjoitusteni sisältämä ajatus päätyi radion ohjelmiinkin.

Viikon vaihteessa löysin 3. elokuuta 2016 kirjoittamani Suomi tienhaarassa-tekstin. Vaikka tekstin kirjoittamisesta on vierähtänyt jo vuosia, on se eräiltä osin edelleen ajankohtainen, jos ei muuten, niin se omalta osaltaan kuvailee niitä tapahtumia, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttivat siihen, että Venäjä ryhtyi 24. helmikuuta 2022 mielipuoliseen yritykseen valloittaa koko Ukraina ”erikoisoperaatiossa”. Kirjoitus valottaa sitä, kuinka tšuhna oli naiivi ja nenästä vedettävä Moskovan juoksupoika Venäjä-asiantuntijuuden sijaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että Suomesta löytyi tuolloinkin Venäjä-asiantuntemusta ja kaukonäköisyyttä, poliittiset päättäjät eivät vaan kuunnelleet heitä. Korkeintaan häätivät heidät luotaan ilkeästi sättien ja itsensä jalustalle nostaen.

Huomautan vielä tässä yhteydessä, että Suomi tienhaarassa-kirjoitus on kirjoitettu 3. elokuuta 2016. Kirjoituksen alkuperäinen teksti on väliotsikon jälkeen kursiivilla, tekstiin olen lisännyt välihuomautuksia ei-kursiivilla. Kirjoituksen päättää muutama tekstiä täydentävä kappale.

Itämeri, kuvan lähde: Concise World Atlas, Philip's.

Suomi tienhaarassa  

Venäjän apulaispuolustusministeri Anatoli Antonov esitti taannoin kutsun eurooppalaisille NATO-maille sekä Suomelle ja Ruotsille kutsun saapua keskusteluihin Moskovaan syyskuussa. Kutsu on otettu vastaan maissa, joille kutsu esitettiin hyvinkin eri tavalla – Viron kanta on hyvin selkeä ja suora: yhteistyö on mahdollista vain, jos ja kun Venäjä noudattaa NATO:n vaatimuksia lopettaa Krimin miehitys ja vetää joukkonsa Ukrainasta sekä lopettaa Itä-Ukrainan militanttien tukemisen. Viron eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mikhelson kehottaa Viron yleisradiolle antamassaan haastattelussa maataan suhtautumaan Venäjän kutsuun erittäin suurella varovaisuudella. (1)

Suomessa suhtautuminen kutsuun on poikennut monellakin tapaa Viron reaktioista – Suomen puolustusministeriön rektio ensi alkuun on maltillinen, alkuviikosta ainoa kommentti oli ’aloite on mielenkiintoinen’.”

Venäjän kokouskutsussa toistuu maan tavanomainen toimintamalli. Luodaan kriisi (tässä tapauksessa jännite nousi Itämerellä sen omien toimien seurauksena), joka ehdotetaan ratkaistavaksi monenkeskisissä neuvotteluissa, joissa mahdollisesti aikaansaadun sopimuksen henkeä Venäjä ei ole sitoutunut noudattamaan. Tätä toistuvaa kaavaa Keir Giles kuvaili uusimmassa teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee.

Palatkaamme seuraavaksi takaisin Suomi tienhaarassa-kirjoituksen pariin.

”Suomalaisista poliitikoista mieleen on noussut Matti Vanhasen kannanotot, joista on aistittavissa monellakin tapaa kaikuja menneisyydestä – mieleen nousee jopa ajatus, jonka mukaan Vanhanen ei pistäisi pahaksi, vaikka Suomessa vähennettäisi sotilasharjoituksia että -yhteistyötä NATO-maiden välillä, mikäli tämä omalta osaltaan liennyttäisi tilannetta Itämerellä.

Debaatti-mediasta Matti Vanhasen kannanotto lainattuna:

”Jos ja kun Itämerellä etsitään pieniäkin luottamusta lisääviä toimia, on Suomenkin, irrallaan Moskovan mahdollisista neuvotteluista, harkittava ensi vuoden sotilasteknisiä harjoituksia suunnitellessaan niiden näyttävyyden supistamista verrattuna kuluvaan kesään.” (2)

Minä tulkitsen tämän hyvin selkeästi kannanotoksi sen puolesta, että Suomen on syytä ”luottamusta lisäävinä toimina”, harkittava ensi vuoden sotilasteknisten harjoitusten supistamista verrattuna tähän vuoteen – sanaa ”näyttävyyden” pidän vain retorisena keinona, jolla taitava poliitikko jättää itselleen takaportin, josta luikerrella ulos, mikäli ”keittiössä” tulee kuuma. Houkuttelevaa olisi ulottaa ajattelu aina siihen pisteeseen saakka, jossa pohdiskelisin, onko tästä vedettävissä johtopäätös, jonka mukaan Matti Vanhanen myös sitä mieltä, että ”luottamusta lisäävien toimien” nimessä Suomen on omaan puolustusvalmiuteen ja sotilaalliseen liittoutumiseen liittyvissä kysymyksissä ulkoistettava osa päätösvallasta Moskovalle, annettava Venäjälle veto-oikeus näihin kysymyksiin. En kuitenkaan ryhdy spekuloimaan tällä teemalla ajatusta enempää, pelottava se kaikella tapaa olisi – se, että päätäntävaltaa siirrettäisi armaasta Suomen maasta Kremlin muurien sisäpuolelle.

Matti Vanhasen näkökanta ei tullut minulle millään muotoa yllätyksenä, ensinnäkin se sopii oivallisella tapaa siihen linjaan, jota useampi keskustalaispoliitikko on viime aikoina tuonut esille, linja jossa yhteistä rintamaa nakerretaan, halutaan erillisiä sopimuksia Venäjän kanssa ja jossa ”maidontuottajia on muistettava” ja näin pyrittävä vaikuttamaan sanktiopolitiikkaan. Tämä linja on kaikkea muuta kuin sellainen linja, jota itse soisin hallituksen pääministeripuolueen tuovan säännönmukaisesti esille – se on linja, joka sopii Venäjälle, se on linja, joka rikkoo yhteistä rintamaa ja antaa samalla lisää aseita Venäjälle jatkaa ”hajota ja hallitse” -strategiaansa. On myös syytä miettiä, että millaisen signaalin annamme ulkomaille näillä puheilla? Ketä ne hyödyttävät eniten?

Matti Vanhanen on aiemminkin esittänyt varsin kiintoisia (ja todellisuudesta poikkeavia) näkemyksiä mitä tulee Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan – nämäkin puheet tukevat omalta osaltaan Venäjän tarinaa ja ne sekä nykyiset kommentit huomioiden en laisinkaan epäile, etteikö Matti Vanhanen olisi Venäjälle sopiva presidenttiehdokas seuraaviin vaaleihin. Seuraavaksi lainaus Matti Vanhasen ”Ulkopolitiikkaa” -kirjasta:

Vanhanen hapuillen Ukrainan tilanteesta v. 2014. (3) 

Jossa paikkansa pitää havainto siitä, että Ukrainassa sisäiset asiat menivät solmuun, jos asian voi näin ilmaista ja tämän jälkeen kansa lähti Maidanille. Mutta mitä Vanhanen sitten kirjoittaa eroaa kohtuudella todellisista tapahtumista.

Kuten muistamme, marssijärjestys tapahtumien suhteen oli se, että EuroMaidania seurasi vallan vaihtuminen ja Venäjän tukeman ex-presidentti Viktor Janukovitshin pakeneminen Kiovasta. Tätä seurasi sitten venäläisjoukkojen suorittama Krimin niemimaan miehittäminen ja sitä seurannut kansainvälisen oikeuden vastainen ”kansanäänestys” ja Krimin niemimaan liittäminen Venäjään. Samana keväänä Ukrainan itä ja eteläosissa alkoi Venäjän organisoimana ja tukemana kansalaisliikehdintä, mikä eteni Donbasissa separatismiksi, jota seurasi Vanhasen kuvaama ”sisällissota”, joka terminä on kaikella tapaa virheellinen, koska se on Venäjän tulkinta Ukrainan sodasta, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On syytä kutsua Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa sodaksi, koska näin välittyy taisteluiden todellisin luonne. Kyse on Venäjän varustamasta ja rahoittamasta sodasta, johon Venäjän asevoimien ja sisäministeriön yksiköt aktiivisesti ottavat osaa sotatoimiin Ukrainan hallintoa vastaan.

Kävin aiheesta Ulkopolitiikkaa -kirjan julkistamisen jälkeen keskustelua Matti Vanhasen kanssa. Esitin hänelle mielipiteeni pyrkien korjaamaan selkeän havaintovirheen Ulkopolitiikkaa -teoksessa, emme kuitenkaan päässeet lyhyessä keskustelussa yhteisymmärrykseen tapahtumien aikajärjestyksestä. Vanhanen pitäytyi kannassaan tapahtumien marssijärjestyksestä, etenkin siinä, että Ukraina ajautui ensin sisällissotaan ja vasta sitä seurasi Krimin laiton miehitys.

Keskustalaispoliitikot – Vanhanen mukaan luettuna – eivät suinkaan ole ainoita suomalaispoliitikkoja, jotka tätä nykyä kääntävät katseensa todella mielellään Moskovan suuntaan aivan kuin hakeakseen tukea siltä suunnalta sanoilleen tai ajatuksilleen. Monissa tapauksissa on havaittavissa selkeitä signaaleja siitä, että Suomessa entistä useammin käydään keskustelua siten, että tuetaan Venäjän ”tarinaa” – vähintäänkin muistutetaan keskustelussa, vaikka fokus olisi Venäjän aggressioissa, siitä, että Yhdysvallatkaan ei ole syytön, että myös Yhdysvallat on turvautunut rikollisiin keinoihin ajaessaan omaa etuaan globaalisti (tai paikallisesti). Edellinen pitää paikkansa, mutta tämä keskustelunohjaus ei ole kaikissa tapauksissa järkevää saatikka suositeltavaa toimintaa, koska se omalta osaltaan siirtää keskustelua pois itse asiasta ja se omalta osaltaan sumentaa kuvaa – mikä tietenkin sopii tässä tilanteessa Venäjälle.”

Yllä kuvailemaani keskustelutapaa, jossa, keskusteltaessa Venäjän rikkomuksista muistutetaan jonkin kolmannen osapuolen toimista – aivan kuin ne tekisivät Venäjän toiminnasta jollain tapaa oikeuttavampia – kutsutaan ”whataboutismiksi”, jonka voisi kääntää ”mutkutteluksi”. Kyseessä on yleinen, etenkin poliittisessa keskustelussa käytetty tekniikka, jolla käytännössä pyritään siirtämään katse pois itse asiasta. Toiminta ei edistä ratkaisun löytämistä, ennemminkin juuri päinvastoin.

”Suomesta tuntuu löytyvän yllättävänkin paljon poliitikkoja, jotka turvautuvat ”whataboutismiin” ynnä keskustelun sekoittamiseen – heitä löytyy Keskustan lisäksi erityisesti vasemmalta laidalta, eräiden kohdalla, kuten Tuomioja, Venäjää myötäilevät lausunnot ovat jopa hämmentäviä, siitä huolimatta, että hänen suhtautumisensa NATO:on ja Yhdysvaltoihin on ennalta tiedossa.

Minulle nämä puheet ovat kaikuja YYA-ajan Suomesta – niiden henki on hyvin selkeä, Suomen on syytä huomioida Venäjän toiveet ulko- ja etenkin turvallisuuspolitiikkaa koskevissa päätöksissään.  Asia, jota en voi esitetyssä muodossa millään muotoa hyväksyä, päätöksenteon on pysyttävä omissa käsissä, ja samalla olisi suotavaa sitoutua entistä tiukemmin läntiseen arvoyhteisöön.

Syksyllä ilmestyvän Alpo Rusin ”Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa” -teoksen nimi on kaikella tapaa kuvaava. Tällä hetkellä näyttää hyvin vahvasti siltä, että Suomi ja Ruotsi ovat etenemässä kohden tienhaaraa, emme vielä tiedä kumman tien Suomi valitsee – toivon kuitenkin seurattavan tietä, joka ankkuroi maamme entistä tiukemmin länteen. Ei Moskovalle tarvitse kääntää selkää, mutta ei sen myöskään pidä antaa vaikuttaa liiaksi päätöksentekoomme.

Tasavallan presidentti Niinistö siteerasi vuoden 2014 loppupuolella venäläistä sananlaskua, ja minä siteeraan uudelleen: ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”.

Se on meistä kiinni saako kasakka otetta vaiko ei.”

- Suomi tienhaarassa kirjoitus päättyy -

Niinistön kasakkavertaus oli käypä vuonna 2014, mutta lausuttuna tänään kansainvälisen yleisön edessä, se voi hyvinkin kääntyä itseään vastaan. Etenkin kun sitä on hyvin vaikea sitoa alkuperäiseen asiayhteyteen ja samalla kyetä tuomaan ilmi se, mihin tsaarin armeijan kasakkajoukot Suomessa Isovihan aikaan syyllistyivät ja muistaa, että vastaavasti Ukrainan kansallisen identiteetin muovautumiseen kasakat kuuluvat olennaisella tapaa. Tämä näkyy myös siinä, kuinka eräitä Ukrainan maavoimien joukko-osastoja on nimetty kasakkajohtajien mukaan.

Päätän tämän kirjoituksen (toiseen) lainaukseen Matti Vanhasen Ulkopolitiikkaa-kirjasta:

”Toivottavasti Venäjällä tiedostetaan kuitenkin myös se, että sen oma toiminta vaikuttaa suomalaisten, ja minun muiden mukana, käsitykseen siitä, mitä liittoutumattomuudella on saavutettavissa, ja mitä ei. Jos lähialueemme vakaus järkkyy Venäjän toimesta, kääntyy viisari täällä – ei Venäjän, vaan Naton suuntaan”. (s. 116)

Luonnollisesti meidän on muistettava, että teoksen kirjoitushetkenä (julkaistu 2016) Suomi oli jo liittoutunut maamme ollessa osa EU:ta. Sotilaallisesti Suomi oli liittoutumaton.

Krimin niemimaan miehitys, eikä sota Donbasissa saanut viisaria kääntymään, Venäjän suurhyökkäys 24. helmikuuta 2022 ja ukrainalaisten sitkeä vastarinta sen teki. Ensin kääntyi kansan viisari, jota poliitikkojen oli helppoa seurata.

Kerta kiellon päälle, viimeinen lainaus Vanhasen teoksesta kuvaamaan sitä, kuinka Venäjän ääni kaikui eurooppalaisessa päätöksenteossa Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan alun jälkeenkin erilaisten yhteistyöelinten kautta.

”Olin vastaavassa keskustelussa, johon äsken viittasin, EU-Venäjä-thinktankin (DER) palaverissa marraskuussa 2015. Sen keskusteluiden venäläisanalyysin voisi tiivistää muotoon:

-Ukraina ei ole ydin tässä kriisissä vaan taustalla on lännen instituutioiden laajentuminen kohti itää.” (s. 40)

Vaikka edellä on kyse venäläisanalyysista, on todettava, että useista kohdin teosta huokuu Vanhaseltakin ymmärrys venäläisten esittämille vaatimuksille. Ymmärrys ei luonnollisestikaan tarkoita väistämättä tekojen hyväksyntää. Teosta ja Vanhasen arvioita ja analyyseja lukiessani, en lainkaan ihmettele, että Suomessa (poliittisen johdon osalta) oltiin sokeat Venäjän todellisille pyrkimyksille ja tavoitteille. Tämän naiiviuden hintaa maksetaan tänään – toivottavasti Kiinan suhteen ei olla samalla tapaa naiiveja! 

 

Marko

 

Suomi tienhaarassa-kirjoituksen lähteet:

1. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080321990351_uu.shtml 

2. http://www.debaatti.uutisparkki.com/2016/08/03/kannanotto-matti-vanhanen-kesk-ei-mikaan-yya-konsultaatio/ 

3. http://www.suomenmaa.fi/neo/1/kirja.pdf  (Linkki on poistettu käytöstä ennen 25. huhtikuuta 2023): Matti Vanhanen, Ulkopolitiikkaa s. 41.

Lähteenä hyödynnetty myös laajemmin Matti Vanhasen Ulkopolitiikkaa-kirjaa, lainaukset teoksen sivuilta: 40, 41 ja 116. 

Suomalais-venäläistä yhteistyötä RuFi:n malliin

Kotisivuillaan RuFi eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI markkinoi itseään seuraavasti: Uudenaikainen, aktiivinen ja aikaansaava suomalais-venäläinen yhdistys. (1)

Teksti jatkuu seuraavasti:

”Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella. Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti. Yhdistys toimii liioittelun ja paniikin lietsonnan vasta-aineena, joten kyseeseen tulee kaikenlainen oikaisu. Yhdistys on täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta…”.

Tässä vaiheessa onkin sitten hyvä luoda katse yhdistykseen ja sen viime aikaiseen toimintaan, kuinka uudenaikainen, aktiivinen ja aikaansaava se lopulta onkaan? Entäpä parantaako se toiminnallaan Suomen ja Venäjän välisiä suhteita?

Suomessa RuFi nousi valtakunnallisiin otsikoihin viimeistään tämän vuoden tammikuussa yhdistyksen annettua tukensa presidentinvaaleissa varsin näyttävästi Paavo Väyryselle. Yhdistyksen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov osallistui Väyrysen vaalivalvojaisiinkin. Mutta tarkastellessamme yhdistyksen toimintaa on syytä suunnata katse vähintäänkin vuoden taakse, tuolloin yhdistyksen toimesta järjestettiin voiton päivänä toukokuun 9. Suomen ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin marssi Helsingissä. Kuolemattoman rykmentin marssi on saanut alkunsa Venäjältä, jossa sitä hyödynnetään nykyään valtiojohtoisessa propagandassa ja sitä tietoisesti pyritään levittämään Venäjän rajojen ulkopuolelle. Marssin päädyttyä osaksi valtiojohtoista teatteria, siitä on tullut yksi väline puna-armeijan glorifioinnissa, sen saavutusten ja uhrausten ylistyksenomaisessa muistelemisessa, jossa ei ole sijaa kritiikille. Vuosi sitten Suomessa marssittiin ensimmäistä kertaa, viikonpäivät sitten toista kertaa, ja jälleen organisoinnista vastasi RuFi.

Kuolemattoman rykmentin marssi Helsingissä 9.5.2018. (2)

Kuluvan vuoden toukokuun 13. julkaistiin venäläisen 5-tv.ru-kanavan verkkosivuilla video sekä artikkeli, johon oli haastateltu myös RuFi:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnovia sopivasti Kuolemattoman rykmentin marssiasuun sonnustautuneena. Skippari-Smirnovilta lyhyt lainaus julkaistusta artikkelista liittyen Suomen NATO-yhteistyöhön ja NATO-maiden harjoitteluun Suomessa:

"Suomi ei edes ole pyytänyt parlamentiltaan lupaa, eli viranomaiset vain ottivat ja päättivät. On huhuja siitä, että Suomi on jo virallisesti NATO:ssa, kyseessä on salainen sopimus." (3)

Samaiseen artikkeliin ja videohaastatteluun on päässyt mukaan myös Aleksanteri Instituutin Markku Kangaspuro (artikkelissa virheellisesti Marko) – hänenkin arvionsa on hyvä huomioida tässä kohdin:

”Venäjä ei ole todellinen uhka Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuuden kannalta. Kyse on propagandasta kylmän sodan tyyliin. En usko, että vaara on todellinen.”

Toivon mukaan Kangaspuron arvio osuu nyt paremmin oikeaan kuin hänen arvionsa siitä aikooko Venäjä liittää Krimin niemimaan itseensä. Kangaspuron maaliskuun alussa 2014 antaman arvion mukaan Venäjä ei aio liittää Krimiä itseensä, kuten nähty, arvio meni metsään, parisen viikkoa Kangaspuron lausunnosta ja Krim liitettiin Venäjään vastoin kansainvälistä lakia. Krimin niemimaa on edelleen de jure osa Ukrainaa.

Katsellessani keitä kaikkia muita videolle on haastateltu, Daria Skippari-Smirnovin lisäksi Björklundien perhettä, joista ainakin Anna Björklund on ollut näkyvästi mukana RuFin organisoimassa toiminnassa, herää väistämättä ajatus siitä, että onko Markku Kangaspuro käyttänyt riittävää harkintaa suostuessaan haastatteluun?

RuFin Daria Skippari-Smirnov oli ennen toukokuuta edellisen kerran näkyvästi esillä yhdessä Johan Bäckmanin sekä Krimille laittomasti Venäjän kautta maaliskuussa matkustaneen suomalaisdelegaation kanssa, antaen lukuisia haastatteluja venäläismedioille miehitetyllä ja Venäjään pakkoliitetyllä Krimillä. Hän, yhdessä Johan Bäckmanin, että muutaman muun delegaation jäsenen kanssa otti myös osaa paneelikeskusteluihin. Kyseisestä suomalaisdelegaation matkasta tarkemmin blogissani ”Kun antaa pirulle pikkusormen ...se vie koko käden.” (4) Kyseisen matkan aikana Johan Bäckman toimi alueella ns. vaalitarkkailijana Venäjän ”presidentinvaalien” aikana, hän ei kuitenkaan ollut virallinen vaalitarkkailija vaan venäläisten itsensä kutsuma poliittisesti oikealla tavalla motivoitunut ”tarkkailija”.

Suomalaisdelegaation jäseniä, kuvakaappaus 1tvcrimea.ru.

Viime vuoden lopulla RuFi organisaationa oli voimakkaasti esillä Helsinkiin avatun Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaistilaisuudessa. (5) Tässä kohdin on syytä painottaa, että kyseisellä ”edustustolla” ei ole virallisen edustuston statusta. Suomi ei ole tunnustanut Donetskin eikä Luhanskin ”kansantasavaltoja”, eikä ole antanut niiden edustustoille minkään valtakunnan virallista asemaa, vaikka Bäckman ja ”edustuston” puhehenkilöt asian toisin esittävätkin. Kyseisen ”edustuston” luonne on selkeän propagandistinen ja disinformatiivinen. Huomioitavaa on, että Daria Skippari-Smirnov allekirjoitti RuFi ry:n nimissä Donetskin ”kansantasavallalle” osoitetun virallisen julistuksen. Julkilausuman allekirjoittajien joukossa on RuFi:sta myös rahastonhoitaja Marina Muhonen.

Kuva via "@DNR_Embassy".

RuFi:n verkkosivujen esittelyssä kirjoitetaan muun muassa seuraavaa: ”Yhdistys on täysin riippumaton poliittisesta valtalinjauksesta”. Mikä nyt ei edes tämän pienen otannan perusteella pidä paikkaansa, sillä vaatisi melkoista taituruutta toimia näinkin orjallisesti yhteistyötä tehden Venäjän propagandakoneistossa työskentelevien kanssa, mikäli yhdistys olisi täysin riippumaton poliittisesta linjauksesta. En kuitenkaan väitä, että yhdistystä suoranaisesti ohjaillaan ulkopuolelta, todennäköisesti yhdistyksen johtohenkilöiden linjaus on nähdyn lainen ja siksi "valikoituneet" tehtävään. He henkilökohtaisesti tukevat Putinin hallinnon virallista linjaa, ja täten yhdistyskin toimii näin. Heidän kautta yhdistys toimii Venäjän vaikutus- ja propagandakanavana Suomessa asuviin venäläisiin, kuin myös suomalaisiin.

Ja kuten edellä mainitsin, tässä on vain osa siitä Venäjän valtiohallinnon linjauksia tukevasta työstä, johon yhdistys yhdistyksenä tahi sen jäsenten kautta on osallistunut. Yhdistyksen puheenjohtaja Skippari-Smirnov on osallistunut aktiivisesti Johan Bäckmanin järjestämiin tilaisuuksiin ainakin pääkaupunkiseudulla, kuten huhtikuussa 2017 toimiessaan Donbass – lapset sodan jaloissa -näyttelyn järjestäjänä. Samaisen tilaisuuden tärkeintä antia oli kuitenkin venäläisen ultranationalisti Aleksander Duginin luento Kansallissalissa. Yhdistyksen aktiiveja on matkaillut laittomasti Itä-Ukrainassa, saapuen miehitetyille alueille Venäjältä ja poistuen Venäjälle – etenkin ryhmämatkojen luonne on ollut hyvin propagandistinen.

RuFi:n toiminta on täysin linjassa Venäjän valtiohallinnon virallisten linjausten kanssa, minkään sortin merkittäviä irtiottoja ei ole havaittavissa, eikä Venäjän valtion toimintaa näytetä kyseenalaistettavan yhdistyksen taholta lainkaan. Jos se ääntelee kuin ankka; jos se liikkuu kuin ankka; jos se näyttää ankalta…

Marko

1. https://rufi.fi/ 

2. http://www.spektr.fi/178481/952018 

3. https://www.5-tv.ru/glavnoe/broadcasts/509632/989/ 

4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html 

5. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/12/donetsk-peoples-republic-representative.html

30. tammikuuta 2018 kirjoittamassani blogissa ”Mikä se RuFi oikein on?” on eräitä tämän kirjoituksen teemoja käsitelty tarkemmin:

http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/01/mika-se-rufi-oikein-on.html

Avoinkirje pääministeri Juha Sipilän hallitukselle

Kuten tiedettyä Nord Stream 2 -yhtiö sai kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan.

Uutinen Nord Stream 2 kaasuputken saamasta luvasta ”piilotettu” Helsingin Sanomissa sivun A29 alanurkkaan.

Hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla toistanut useammankin kerran Nord Stream 2-hankkeen olevan Suomelle ympäristökysymyksen (ja talouskysymyksen) – puheet turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä on joko ohitettu tahi niihin on suurella närkästyksellä puututtu painottaen, ettei kyseessä ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa, lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations,…”. (1)

En nyt kuitenkaan syytä hallitusta valehtelusta, epäilen kuitenkin, että syystä tai toisesta, vastuuministerit kieltäytyvät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä – niinpä esitän teille ajatuksen, että tosiasioiden kieltämisen sijaan ryhtyisitte puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, etenkin Nord Stream 2-kaasuputken kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Me suomalaiset emme enää ole alamaisia, joita pitää suojella ikäviltä asioilta, vaikka niin ehkäpä joku tässä maassa edelleen saattaa kuvitella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä voi tuntua tuskalliselta, ehkäpä se pelottaakin, jos – kun – on uskallettava sanoa ääneen hankkeeseen, jossa Venäjä on voimakkaasti mukana, liittyvän turvallisuuspoliittisia elementtejä, joista on puhuttava, jotka on huomioitava, joista myös kansan on hyvä tietää kieltämisen ja tuohtumuksen sijaan.

Venäjä on kasvattanut Itämerellä sotilaallista voimaa, Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjä on entisestään lisännyt aktiivisuuttaan sotaharjoitusten muodossa Itämerellä, toisinaan sotaharjoituksiin ja Venäjän asevoimien muuhun toimintaan liittyy aggressiivisia elementtejä. Nord Stream 2-kaasuputken myötä Venäjällä on yksi syy lisää sitouttaa voimaa alueelle, Venäjän muusta toiminnasta välittyy väistämättä kuva siitä, että maa haluaa sitouttaa sen projekteihin eurooppalaisia johtajia – Suomesta entinen pääministeri Paavo Lipponen on ollut voimakkaasti mukana Nord Stream -hankkeissa, vastaavasti Esko Aho on sidottu venäläiseen pankkimaailmaan. Millainen vaikutus tällaisilla sitouttamisille on haluun – kykyyn – tarkastella hankkeita, joissa Venäjä on mukana tarpeen vaatimalla kriittisyydellä? Maamme kohdalla on syytä vielä huomioida menneisyys – suomettuneisuuden aika, jota emme ikävä kyllä ole peranneet ja käyneet läpi.

Poliittisen johdon ynnä presidentin puheista kuultaa suuren suuri närkästys puheen kääntyessä Venäjän muodostamaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Kuinka oikeassa silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies olikaan, linjatessaan syyskuussa 2007 CSIS-instituutissa pitämässään puheessa Suomen kolme pääasiallisinta turvallisuushaastetta seuraavasti: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Olisiko aika ruveta tunnustamaan näitä tosiasioita?

Marko Enqvist

1. https://www.politico.eu/article/merkel-says-no-nord-stream-2-without-clarifying-ukraines-transit-role/ 

Putinin turisteja Latviassa

Talvella ja keväällä 2014 venäläismedioissa esiintyi tavan takaa Tatjana Samoilenko – milloin hän esiintyi ”odessalaisena kotirouvana”, milloin ”kiovalaisena sotilaan äitinä”, toisinaan häntä haastateltiin ”harkovalaisena antimaidanilaisena”. Samoilenko on myös osallistunut mielenosoituksiin Sevastopolissa Krimillä sekä Novotšerkasskissa Rostovin alueella Venäjällä, kaikkialla yhteistä hänen roolille mielenosoittajana oli Euromaidanin sekä Ukrainan – Viktor Janukovytšin kauden jälkeisen – hallinnon vastustaminen. Toisinaan Samoilenkon hiukset ovat kuvissa ja videoilla ruskeat.

Nyt samainen Tatjana Samoilenko on havaittu Latviassa ottamassa osaa maan venäläisten järjestämiin kielilakia vastustaviin mielenosoituksiin. Samoilenkon esiintyminen niissä, herättää väistämättä epäilyn siitä, että nämäkin mielenosoitukset on johdettu ulkoa – Venäjältä. Voinemme todeta, että kyse ei ole pelkästä epäilystä, melkoisella todennäköisyydellä nämäkin mielenosoitukset Latviassa on organisoitu ja johdettu maan ulkopuolelta, tai Latviassa toimivien yhteystoimintamiesten toimesta. Sivuhuomiona on syytä mainita se, että samanaikaisesti Venäjä harjoittelee Etelä-Itämerellä osin myös Latvian aluevesien tuntumassa. (1)

Putinin turisti Tatjana Samoilenko eri rooleissa, kuvan yläosassa Latviassa nyt (2018).

Ukrainassa talvella ja keväällä 2014 Venäjältä maahan tulleet ns. Putinin turistit organisoivat sekä ottivat osaa mielenosoituksiin useilla paikkakunnilla, osa heistä oli mukana väkivaltaisemmassa toiminnassa ottaen esim. Itä-Ukrainassa osaa hallintorakennusten valtauksiin, tai yrittäen niiden valtauksia. Ryhmiin kuului myös Venäjältä tulleita provokaattoreita, joilla oli oma – Venäjän kannalta tärkeä – rooli Krimillä sekä Itä-Ukrainassa. Mutta jo ennen Venäjän suorittamaa Krimin miehitystä Viktor Janukovytšin hallinto turvautui Euromaidanin aikaan provokaattoreihin (tituška) synnyttämään kaaosta sekä aiheuttamaan sekaannusta provokaattoreiden pyrkiessä esiintymään median edustajille Euromaidanin tukijoina tai euromaidanilaisina.

Venäjän propagandakoneiston tiedetään hyödyntäneen myös näyttelijöitä erilaisissa rooleissa niin Ukrainassa kuin myös Venäjällä. Venäjällä maan presidentti Vladimir Putin on tavannut milloin kalastajia, milloin tehdastyöläisiä, useamman kerran on kuitenkin käynyt siten, että työläisten joukossa on ollut yksiä ja samoja henkilöitä – osassa tapauksista heidän on tunnistettu kuuluneen valtionhallintoon tai valtiollisiin turvallisuusorganisaatioihin heidän kuitenkin esiintyessä työläisen roolissa. Teatteria tämäkin!

Alla kuva, jossa Tatjana Samoilenkon ohella kolme muuta henkilöä, jotka ovat esiintyneet venäläispropagandassa erilaisissa rooleissa.

Näyttelijöitä ja Putinin turisteja.

Kuvassa ylhäällä vasemmalla brittiläinen näyttelijä Bruce Grant, joka esiintyi venäläispropagandan Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen ”tutkimuksia” käsittelevällä videosarjalla kommentaattorina tuomassa uskottavuutta. Kyseiset videot tunnistettiin kuvatun Venäjän suurlähetystössä Lontoossa. Hänen vierellä Tatjana Samoilenko – häntä voimme kutsua maksetuksi Putinin turistiksi.

Grantin alapuolella on Galina Pysnyak, hänen kenties shokeeravin rooli oli esittää Itä-Ukrainalaisen Slovjanskin asukasta, joka kertoi maailmalle, kuinka ”ukrainalaisfasistit” tulivat kaupunkiin ja ristiinnaulitsivat pienen pojan. Tämäkin propagandatarina levisi maailmalle, ennen kuin Pysnyakin todellinen ”minä” – rooli – paljastui. Pysnyakin oikealla puolen on tuntemattomaksi jäänyt mies, joka on esiintynyt ainakin kahdesti venäläismediassa. Toisella kertaa hän oli väkivaltaisesti käyttäytyneiden mielenosoittajien uhri ja toisella kertaa ukrainalaisterroristi.

Putin tapaa kansalaisia kirkossa, Putin ja Medvedev tapaavat kansalaisia kalassa, kuva via onsmi.ru.

Tässä on painotettava, että yllä nostin esimerkinomaisesti esille vain muutamia tunnettuja/ tunnistettuja henkilöitä, jotka ovat osallistuneet venäläispropagandan tekoon Euromaidanin alun jälkeen Ukrainassa, Venäjällä tai Venäjän miehittämillä alueilla ja nyt Latviassa. Heidän välittämää sanomaa Venäjä on pyrkinyt levittämään maailmalle hyvinkin aggressiivisesti, kyseessä on usein suoranainen disinformaatio tai propaganda, jossa ei ole totuutta edes nimeksi. Enkä sulje pois sitä, ettemmekö mahdollisesti näe tulevina viikkoina ja kuukausina lisää erilaisia protesteja, joihin ottaa osaa Venäjältä matkaan lähteneitä Putinin turisteja – milloin he levittäytyvät Suomeen, vai riittääkö Venäjälle maamme lukuisat hyödylliset idiootit viidennen kolonnan rinnalla?

Heitäkin voinemme kutsua ”Putinin turisteiksi”, suomalaisdelegaation jäseniä propagandamatkalla Venäjän miehittämällä Krimillä maaliskuussa 2018 – antaen tukeaan Latvian venäläisille.

Kuvakaappaus: Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI (Facebook).

Johan Bäckmanin ja Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johtaman suomalaisdelegaation Krimin matkaan ei ole tässä syytä tämän tarkemmin puuttua. Bäckman toimi Venäjän miehittämällä niemimaalla maan kutsumana ”vaalitarkkailijana” presidentinvaalien aikaan – Bäckmanin rooli ”vaalitarkkailijana” ei ollut kansainvälisesti tunnustettu ja hyväksytty, hän oli osa Venäjän valtion organisoimaa propagandaa ja teatteria.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/03/tosiasioiden-tunnustaminen-on-kaiken.html 

Huom. kirjoituksessa hyödynnetty eräiltä osin maanpuolustus.net-foorumin blogiin aiemmin laatimaani lyhyttä kirjoitusta ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”.