Verkkohäirintä, vähemmälle huomiolle jäänyt Ukrainan tukijoiden riesa

 

eli havaintoja Yleisradion artikkelin innoittamana

Kirjoitin lyhyen twiittiketjun verkkohäirinnästä Yleisradion tänään julkaiseman Suomalaiset vapaaehtoistaistelijat joutuivat rajujen syytösten kohteeksi venäläisillä propagandasivustoilla -artikkelin seurauksena. Yleisradion artikkeli käsitteli tärkeää, mutta vähäiselle huomiolle jäänyttä aihetta, nimittäin suomalaisten Ukrainassa sotivien vapaaehtoistaistelijoiden joutumista rajujen syytösten kohteeksi venäläisillä propagandasivuilla. (1) Tässä kirjoituksessa laajennan muutaman twiitin ketjua hiukan, taustoittaen havaintojani ja kokemuksiani konkreettisin esimerkein.

Valokuva Yleisradion verkkosivulta, 26. maaliskuuta 2023.

On ymmärrettävää, että tällaisen häirinnän kohteeksi joutuminen kirpaisee, kuten se tekee vapaaehtoistaistelija Topi Huhtalaa. Luonnollisesti tällainen häirintä on vastenmielistä, mutta samalla oli (on) odotettavissa, että Venäjä pyrkii myös tällä tavalla vaikuttamaan kohteeksi valittuun henkilöön – eikä vain häneen vaan myös hänen lähipiiriinsä. Voisin kuvitella, että rintamaolosuhteissa tällaisen häirinnän ja vaikuttamisen kohteeksi joutuminen ei niin paljoa häiritse, mutta se voi ikävällä tavalla iskeä vasten kasvoja, kun on palannut kotiin (tai on lomilla).

Omien kokemusteni perusteella näkisinkin, että tarkoitus on yrittää vaikuttaa pidempikestoisesti mutta etenkin siten, että häirintä alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa myös lähipiirin elämään – jos ei muuten niin ikävien uutisten tai spekulaatioiden muodossa. En myöskään sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, etteivätkö syytökset leviäisi telegram-tileiltä myös muille alustoille, kuten vasta- ja vihamedioihin enemmän suomen kieliselle yleisölle kohdennettuna.

Erinomaisessa teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta Jessikka Aro esitteli, kuinka ”mätä silli” -metodilla ihminen (kohde) leimataan:

”Mätä silli viittaa pahan hajun hieromiseen kohteen vaatteisiin. Tekniikka perustuu väärien ja skandalöösien väitteiden levittämiseen, jotka halutaan ujuttaa mahdollisimman laajaan julkiseen keskusteluun. Tekniikan onnistuessa syytetyn nimeä ja hänen kytköstään skandaaliin toistetaan niin pitkään, että kohteen nimi ryvettyy, alkaa haista pahalle”. (2)

Ja mikäpä olisikaan pahempi, väärä ja skandaalimainen väite, kuin epämääräinen vihjaus ja syytös osallisuudesta sotarikokseen? Tässä kohdin on huomioitava se, että väitteellä ei tarvitse olla mitään totuuspohjaa; logiikka on myös turha etsiä. Sillä ei ole merkitystä, että venäläiset ovat tehneet mittaamattomasti enemmän sotarikoksia, ja ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Ei, nämä ovat täysin merkityksettömiä tapahtumia tässä asiayhteydessä! On muistettava, että ainakin osa näistä propagandan ja valheiden levittäjistä kokee itsekin olevansa sodassa länttä vastaan, josta he etsivät oikeutuksen teoilleen (itse asiassa kaikille Venäjän teoille).

Tällä hetkellä kymmenet suomalaiset yksityishenkilöt ja yhdistykset osallistuvat näkyvästi Ukrainan tukemiseen, joukossa on Huhtalan kaltaisia vapaaehtoistaistelijoita (vai ovatko he sotilaita, kun ovat osa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia organisaatioita), minkä tähden on luonnollista, että Venäjä tukijoineen pyrkii vaikuttamaan myös heihin erilaisin keinoin. Perättömien väitteiden ohella Yleisradion artikkelissa nostettiin esille omat sosiaalisen median kanavat. Huhtala kertoo saaneensa uusnatsi- ja murhaaja -kommentteja Instagramissa.

Muistetaan mitä Keir Giles kirjoitti uusimmassa teoksessaan:

”Ylipäätään on valtaisa virhe olettaa, että kukaan olisi liian merkityksetön voidakseen olla Venäjälle kohde, etenkin verkossa”. (3)

Mutta tämä suurempi joukko voi tavallaan suojella kohteita tällaiselta vaikuttamistoiminnalta, vaikuttamispyrkimysten kohdistuessa laajemmalle alalle. Ryhmissä kohteiksi joutuneet voivat tukea toinen toistaan, jos kokevat vaikuttamis- ja häirintäyritysten vaivaavan liiaksi mieltä. Toivottavasti tällainen likainen toiminta on huomioitu myös erilaisissa yhdistyksissä, sellainen voi tulla monelle täytenä yllätyksenä, kun on vilpittömästi ja hyvää hyvyyttään lähtenyt mukaan toimintaan halutessaan auttaa hädässä olevia. Valitettavasti on todettava, ettei Venäjän operaattoreille sillä ole mitään väliä toimiiko kohde siviileille kohdistettavan hätäavun piirissä tai tukeeko hän vapaaehtoisjoukkoja tms. Heille kaikki ovat kohteita, aivan kuten sotilaille kohteita ovat sotilaallisten kohteiden ohella siviili-infrastruktuuri. Loppujen lopuksi tällaisen häirinnän ja vaikuttamisen kohteeksi voi joutua näennäisen vähäisestä syystä, esim. lähipiiriin kuuluu henkilö, joka on tavalla tai toisella näkyvästi toiminnassa mukana. 

Kokemusteni perusteella perhettä ja lähimpiä ystäviä kannattaa suojella somessa, jos ryhtyy näkyvämpään toimintaan Ukrainan tukemiseksi. Ihan kaikkea ei ole enää järkevää jakaa sosiaaliseen mediaan, ei ainakaan omalta (nimetyltä) tililtä. Häiriköt voivat myös yrittää soluttautua sosiaalisen median kautta ns. kaveripiiriin ja sitä kautta onkia lisää tietoja kohteesta. Häirinnän aktiivisimpina aikoina sain lukuisia ”kaveripyyntöjä” Facebookiin. Näitä yhdisti se, että tilit oli laadittu harkitummin, kuvat oli kaapattu maanpuolustusaiheisilta sivuilta tai artikkeleista jne. (tarkastin näitä kuvia Googlen kuvahaulla).  Turvallisuusnäkökulmatkin kannattaa huomioida, pidettävä mielessä se, että häirintä voi myös siirtyä jossain vaiheessa verkosta todelliseen – oikeaan – elämään. Anonyymitilin käyttö voi tietyissä tapauksissa olla perusteltua.

Mikäli häirintä etenee pidemmälle, edessä voi myös olla tilanne, jossa kohteesta ryhdytään tekemään valetilejä sosiaaliseen mediaan, joita käytetään joko harhauttamiseen tai joille postitetaan kyseisen henkilön nimissä hyvinkin harhaista materiaalia (esim. kuvamanipulaatioita; kolmannen osapuolen ottamia kuvia, jotka esitetään kohtaan ottamina ja jakamina jne.) Näiden tilien kautta voidaan yrittää kontaktoida kohteen lähipiiriä ja tuttavia ja viestinnän kautta mustamaalaamaan kohde heidän ja lopulta myös kolmansien osapuolten silmissä. Työpaikkojakin saatetaan yrittää jäljittää, ja levittää työyhteisöön ikäviä juoruja.

Kokemusteni mukaan Suomessa poliisi on myös hyvin haluton tutkimaan sellaisia häirintätapauksia, joissa taustalla on yksi tai useampia anonyymitilejä, vastaus on usein ”Ei ole aikaa, eikä resursseja”. Tästä huolimatta suosittelen tutkintapyynnön tekemistä ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa häirintään liittyy terveyteen tai henkeen liittyvää uhkaamista.

Valitettavasti pitkälle viedyn häirinnän kohteeksi joutuminen on tuttua minullekin, kirjoitan tavallaan kokemusasiantuntijana. Minusta on tehty valetilejä, minuun on kohdistettu pitkäkestoista häirintää sosiaalisessa mediassa, kotiosoitteeni on yritetty selvittää ja ainakin kertaalleen onnistuttu siinä jne. Minuun on yritetty vaikuttaa vihjaamalla, että jotain voi tapahtua ukrainalaisille tuttavilleni, myös heidän kotipaikka on koetettu selvittää.  Tähän tehtävään on valjastettu henkilöitä myös ulkomailta, viestiä on levitetty pro-Kreml ryhmiin jne. Minuun kohdistuvan häirinnän aktiivisin – näkyvin – vaihe on (ilmeisesti) jo päättynyt. Nyt kirjoittamiseeni ja aktivismiini koetetaan vaikuttaa muin toimin (esim. tekemällä tutkintapyyntöjä poliisille, ja toivomalla, että niiden seurauksena lopettaisin tietyistä aiheista kirjoittamisen). Tämän häirinnän taustalla on luonnollisesti Venäjän hyväksi työskentelevät henkilöt ja ryhmät. Seuraavaksi muutama kuvakaappaus esimerkkinä minuun kohdistuneesta häirinnästä, kuvakaappauksiin olen laatinut lyhyen kuvauksen tapahtumasta/ havainnosta.

Kiinnostavaa tässä kokonaisuudessa oli (on) se, ettei Twitter ryhtynyt merkittäviin konkreettisiin toimiin raportointieni seurauksena (pois lukien muutaman yksittäisen twiitin poisto raportointini seurauksena, mikä on lopulta olematon määrä verrattuna niihin tuhansiin twiitteihin, joita tililtä/ tileiltä kaikkiaan twiitattiin). Tiliä ei pidetty identiteettivarkauksena, eikä häirintänäkään, ei vaikka tilin taustalla ollut henkilö (taho) käytti lukuisia oman tilini kuvia twiiteissään. Häirintänä ei nähty edes sitä, että henkilö selvästi pyrki saattamaan suuremman joukon tietoon asuinpaikkani ynnä sanallisen kuvailun avulla synnyttämään kuvan, että jonkun olisi ehkäpä hyvä käydä vierailulla luonani. Eipä poliisikaan sen paremmin suoriutunut, jonka jälkeen ymmärsin, että Suomessa kohde jää näissä tapauksissa liian usein hyvin yksin. Toivottavasti vastaava ei toistu tänään, heidän kohdalla, jotka (tahtomattaan) joutuvat verkkohäirinnän kohteeksi, tai joista ryhdytään levittämään räikeitä valheita verkkoon. Puhumattakaan, että mukaan vedetään lähipiiriä, jotka ovat kenties vielä huonommin valmistautuneita tällaiseen.

Näin loppuun vielä totean, että terminä häirintä on aivan liian vähättelevä. Toiminnan skaala voi olla hyvinkin laaja, osan ollessa häirintää, mutta äärimmilleen vietynä kyse on psyykkisestä väkivallasta, de-humanisoinnista, jolla kohde yritetään nujertaa henkisesti. Ikävimmillään kyse ei ole vain fyysisen väkivallan uhasta vaan fyysisestä väkivallasta, joka kohdistuu kohteeseen, ja jonka kimmokkeena häirintä ja valheelliset viestit ovat. 

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20023826 

2. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 168.

3. Keir Giles, Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee s. 252.

Luonnollisesti suosittelen lukemaan Jessikka Aron sekä Keir Gilesin teokset. Valitettavaa on, että Jessikka Arokin on joutunut hyvin laajakestoisen ja pitkäaikaisen häirinnän kohteeksi, hänenkin tapauksessa voidaan sanoa jälkien johtavan ”sylttytehtaalle” eli Venäjän operaattoreihin ja ”auliisiin apureihin”.

#StandWithUkraine 

Twitter, taistelu verkkohäirintää vastaan – paljon melua tyhjästä

- verkkohäirikkö ”MarcoEnqvist70” aikaansaannokset     

Twitter on puheissa luvannut käydä taistoon verkkohäirintää ja vihapuhetta vastaan, omien havaintojeni mukaan puheita on ollut paljon, tekoja ei niinkään, vaikka toisinaan kampanjaluonteisesti saatetaankin poistaa suurin joukoin erilaisia bottitilejä tms. Tilanne on siis edelleen samainen, jollainen kuvataan toimittaja Jessikka Aron kirjassakin – paljon melua tyhjästä Twitterin ja Facebookin ollessa laiskoja (haluttomia) puuttumaan verkkohäirintään.

En erityisemmin pidä sanasta ”vihapuhe”, joten siksi en sitä tämän kirjoituksen otsikossa käyttänyt. Mielestäni terminä se, aivan kuten termi koulukiusaus, väheksyy tekoa ja sen luonnetta. Koulukiusaaminen ei ole kiusaamista vaan se on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, samalla tavalla verkossa tapahtuva vihapuheeksi kutsuttu häirintä pitää sisällään uhkailua, pelottelua, herjaamista, kunnianloukkauksia, joten itse en pidä järkevänä, että tekoja vesitetään vihapuhe-termin alle, joka terminä on helpohkoa kääntää sen sisältämää tärkeää ajatusta vastaan ja ryhtyä puhumaan ”ajatuspoliisista”, ”poliittisesta poliisista” jne. Mutta ymmärrän erinomaisesti, miksi monet turvautuvat termiin ”vihapuhe” kuvatessaan näitä tapahtumia, koska olemassa ei oikeastaan ole yksiselitteistä ja riittävän täsmällistä korvaavaa termiä.

Etenkin toimittaja Jessikka Aron kokemusten myötä verkkohäirintä ja -vaino, joka eteni myös ulos verkosta, päätyi otsikoihin ja aina oikeuteen saakka. Osa laajamittaisessa häirinnässä ja vainossa mukana olleista päätyi oikeuteen saaden rangaistuksensa, tuomio ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen. Käräjäoikeudessa tuomittu kolmikko on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. Jessikka Aro on kirjoittanut kokemuksistaan, piakkoin ilmestyvän (nyt jo ilmestyneen), kirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Aron kohdalla häirintään ovat syyllistyneet Suomessa laitaoikeiston ja ”kansallismielisten” ohella Venäjän hallintoa tukevat yksittäiset henkilöt ja muut vastaavat tahot, joukossa on myös ammattimaisempia toimijoita. Aron häirintä on myös levinnyt maamme rajojen ulkopuolelle, saaden alkunsa hänen ryhdyttyä tutkimaan Pietarin trollitehdasta Venäjällä. Melkeinpä voidaan sanoa häirinnän alkaneen maamme rajojen ulkopuolelta Johan Bäckmanin tarkoituksellisen aktiivisuuden seurauksena.

Tässä kirjoituksessa en tarkastele tämän tarkempaa Jessikka Aron kokemaa häirintää ja häneen kohdistettua, laajamittaista, lokakampanjointia – aiheesta kirjoitin aikoinaan blogin ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”. (1) Sen sijaan kuvien ja lyhyiden informatiivisten selontekojen kautta käyn läpi häirintää, joka on kohdistunut minuun – ja joka näyttää leviävän sosiaalisen median ja internetin ulkopuolelle.

Aloitan kuvakollaasilla, johon olen yhdistänyt joitain ”MarcoEnqvist70”-tilin twiittejä, jonka jälkeen tarkastelen yksityiskohtaisemmin muutamia muita twiittejä kuvakaappauksina. Sain tilin ”MarcoEnqvist70” riesakseni helmikuussa 2017, vinkin tilin olemassa olosta sain 17. helmikuuta, jolloin tili oli ollut toiminnassa pari päivää. Olen raportoinut tilin toiminnasta itse useita kertoja, tiedän muiden raportoineen kymmeniä tai jopa satoja kertoja, mutta tähän päivään mennessä Twitter ei ole nähnyt tilin toiminnassa väärää, josta voimme päätellä… mitä?

Yksikään oma raporttini ei ole johtanut mainittavaan toimenpiteeseen, ei edes raportointi siitä, että tili esiintyy minuna (identiteettivarkaus). Alun perin tilin ulkoasu muistutti enemmän omaani, kuvituksessa käytettiin myös minun ottamia valokuvia, kuten alla olevassa kuvakaappauksessa tilin taustakuvana on kuva, jonka olin ottanut edellisen kotini ikkunasta. Esittelytekstissä on mainittu nimeltä SSS-Radio, jolle tuolloin kirjoitin blogeja. Totuudenvastaisesti väitetään EKRE:n rahoittaneen SSS-Radiota.

”MarcoEnqvist70”-tili aloitti toimintansa helmikuussa 2017, voidaan sanoa, että ensimetreiltä lähtien tilin taustalla olevan henkilön – henkilöiden – tavoitteena on ollut minun hiljentämisen ohella löytää kotipaikkani. Asuessani Lahdessa, hänen/ heidän onnistui paikantaa sosiaalisessa mediassa julkaisemieni kuvien perusteella asuinpaikkani. Tästä kokemuksesta viisastuneena, julkaisen nykyään hyvin harkiten kuvia, joiden perusteella voisi päätellä missä asun. Seuraavaksi pari kuvakaappausta twiiteistä, joissa tilin taustalla oleva taho hakee minusta tietoja tai päättelee missä asun. Olen itse poistanut kuvista henkilö- tai tunnistetietoja.

Etsinnän ja tietojen keruun ohella uhkailu, pelottelu ja niihin rinnastettava toiminta on kuulunut repertuaariin alkuhetkistä lukien.

Turvautuminen häpäisyyn ja nolaamiseen (= mätä silli) on eräs keino uhkaamisen ja pelottelun rinnalla, jolla tällaiset häiriköt koettavat hiljentää kohteitaan. Heidän tavoitteena on myös saada tietoonsa työpaikan osoitetiedot tai tietoja lähisukulaisista, jolloin ”operaatio” voidaan ulottaa koskettamaan heitäkin ja näin painostaa ”kohdetta” lopettamaan toimintansa. En tiedä onko entisiin työpaikkoihini oltu häiriköiden toimesta yhteydessä, eikä oikeastaan edes kiinnostakaan.

Alla olevista kuvista muiden kuin minun kasvot ”sotkettu” toimestani.

Aivan kuten yllä jo nähdään, kyseinen taho pyrkii myös leimaamaan muita henkilöitä, jotka osallistuvat toimintaan, jota hän/ he eivät tue. Tämän vuoden puolelta esimerkkejä löytyy muitakin, mutta koska en halua vetää kyseisiä henkilöitä ja tahoja mukaan tähän kirjoitukseen, en tässä yhteydessä julkaise tämän enempää kuvia, joissa esiintyy henkilöitä, jotka päätyvät tietämättään arvostelun ja pilkan kohteeksi.

Toisinaan häirintään on osallistunut muitakin tilejä, jotka toimivat koordinoidusti sekä keskenään viestitellen. Erityisesti tili ”@HalmisenLaura” oli yhdessä vaiheessa todella aktiviinen, kantaen hetkellisesti päävastuun häirinnästä. Tilin taustalla oleva (mies)henkilö häiriköi myös Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmista. Tietyt tekijät antavat olettaa, että tilien taustalla on eri henkilöitä.

Tällä hetkellä aktiivisena on, tietääkseni, vain yksi toimija – ”MarcoEnqvist70” -käyttäjä ja sen taustalla oleva(t) taho(t).

Vaikka olenkin käyttäjän ”MarcoEnqvist70” pääasiallisin kohde Twitterissä, on hän säännöllisesti ivannut ja pilkannut sekä häirinnyt muitakin turvallisuuspoliittiseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneita, etenkin sellaisia, jotka ovat enemmän vaihtaneet ajatuksia minun kanssa – tai jakavat samat ajatukset. Tässä yhteydessä en kuitenkaan nosta esimerkkeinä esille tällaisia twiittejä, niitä on kuitenkin löydettävissä kyseisen käyttäjän twiittivirrasta helpohkosti.

Käyttäjään ”MarcoEnqvist70” voidaan myös yhdistää yksittäiset YouTubeen ladatut laulumuotoiset pilkka- ja ivavideot, kuin myös ivatilit tyyliin Malko Runqvist (Huom: tili on YouTuben toimesta suljettu, koska tilillä on rikottu toistuvasti YouTuben käytäntöä vastaan). YouTubessa tilien taustalla oleva henkilö latasi lukuisia pilkka- ja ivavideoita myös muita henkilöistä kuin minusta, kohteita yhdistää ainakin jonkinasteinen NATO-myönteisyys tai kriittinen suhtautuminen Venäjän nykyjohtoon.

Kenties he kuvittelevat häirinnän, pelottelun, ivaamisen ja uhkailun ynnä ystävieni sotkemisen mukaan kuvioon hiljentävän minut. No, voin todeta, että ei onnistu – junan vauhti on jo niin kova, että hyppääminen siitä on myöhäistä.

* * *

En nyt ryhdy tarkemmin analysoimaan minuun kohdistettua häirintää. Silmämääräisestikin siinä on havaittavissa tekniikoita, jotka ovat tuttuja muista yhteyksistä – kuin myös Jessikka Aron teoksesta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Tietenkin on syytä muistaa, että Aron teoksessa kuvaillut ja analysoidut rikolliset häirintätapaukset ovat vakavuusasteeltaan monin verroin rajumpia, kohteisiin kohdistunut hyökkäys on ollut rutkasti laajamittaisempi ulottuen sosiaalisesta mediasta perinteisen median sivuille ja televisioiden keskusteluohjelmiin. Aron teoksessa hyökkäyksen kohteet ovat olleet myös konkreettisessa vaarassa. Heidän kohdalla sanallinen uhka on realisoitua häiriköiden tai ääriajattelijoiden suorittamiksi hyökkäyksiksi.

Tiedoksi – en anna periksi. (2)

Tämä kirjoitus on ollut ”pöytälaatikossa” useamman viikon ajan. Olen jahkaillut julkaisun ja tuhonnan välillä, päädyin julkaisuun. Merkittävänä myötävaikuttajana julkaisulle toimii Jessikka Aron teos Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, etenkin kirjoittajan Jessikka Aro luonteenlujuus ja periksiantamattomuus kuin myös vapaaehtoinen Roman Burko ja InformNapalmin oppi:

”Kokeiltuaan kaikkia kikkoja InformNapalm oppi, että puolustusasemissa pysyttely ei poista ongelmaa. Siksi heidän mukaansa parasta oli kääntää asetelmaa ja ryhtyä vastahyökkäykseen. Tehokkainta oli pakottaa trollit puolustautumaan ja vetäytymään”. (Jessikka Aro; Putinin trollit – s. 72).

Suomessa lait määrittelevät ne rajat, joiden sisällä haluan toimia, joten minulle niiden mukaan toimiminen ja – kuten aiemmin jo mainitsin – kirjoittelun jatkaminen ovat keinoja tässä ”vastahyökkäyksessä”.

Hiljaisuus ei ratkaise ongelmaa, kirjoittaminen kenties avaa ihmisten silmät ymmärtämään tällaisen toiminnan laajuuden, ja sen, että kohde voi olla kuka tahansa yhteiskunnallisesti aktiivi.

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/11/kansainvalisen-lokakampanjan-kohteena.html 

2. Linkki alkuperäistwiittiin: https://twitter.com/MarcoEnqvist70/status/1176560005069385729 

Lainattu myös Jessikka Aron teosta Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

”MarcoEnqvist70” twitterissä: https://twitter.com/MarcoEnqvist70 

”Malko Runqvist” YouTubessa:

https://www.youtube.com/channel/UCTXYJfwwbp8MhFJSPje4TfA?fbclid=IwAR1_Xr-h36Fyuii1fM3HkGKGI0zzb3FxEWKq_5yBZVTrigQTrj6DXA6lTTk

Huom. kirjoitukseen on poimittu vain murto-osa kyseisen tilin minuun kohdentamasta häirinnästä.

Mitä tapahtui, kun kauhun kuningas vaati Oleg Sentsovin vapautettavaksi

Tänään, joulupäivänä, on oivallinen hetki hiljentyä ja pohdiskella millaisia puolia ihmismieleen kätkeytyy, onko meistä kaikilla hyvää tahtoa ja halua taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tätä tarkastellessamme voimme palata joulukuun 14. päivään ja hetkeen, jolloin kauhun kuningas Stephen King vaati twiitissään Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin välitöntä vapauttamista.

”On 12/12, Oleg Sentsov was awarded the Sakharov Prize for his uncompromising defense of human rights, marking his 145-day hunger strike for the release of all Ukrainian political prisoners in Russia. Together with @PENamerican, I call for his immediate release. #FreeSentsov” @StephenKing.

Tähän päivään mennessä twiitti on kerännyt 1352 uudelleentwiittausta ja 4612 tykkäystä ynnä suuren joukon trollausta, mutkuttelua, vähättelyä ja pilkkaa – mikäli mieleni olisi täynnä hyvää mieltä ja hyvää tahtoa tyytyisin edelleenkin nauttimaan kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta, jota Stephen King sai osakseen, mutta lukiessani sitä negatiivista palautetta mieleni mustuu ja synkät ajatukset täyttävät pääkoppani. En voi olla tuntematta vastenmielisyyttä näitä trolleja ja desantteja sun muita kohtaan.

Kuvakaappaus @StephenKing.

Seuraavaksi muutama kuvakaappaus sattumanvaraisesti noukittuna ”joulumieltä” pilaaman, niiden jälkeen kokojoukko oksennuksia luettavaksenne. Oksennuksista tulee mieleeni Kingin erinomaisen Stand by Me’n loistelias oksennuskohtaus, mutta enpä nyt harhaudu sivupolulle vaan jatkan tämän kirjoituksen viemistä kohti loppuaan.

Whataboutismia (mutkuttelua) nähtiin perinteisessä muodossa, mikä ei näissä tilanteissa ole yllätys, ennemminkin sääntö poikkeuksen sijaan.

Twiittien perusteella ”pietarilainen” ”Valeri” on sisäistänyt turhankin hyvin valtiollisen propagandan, mikäli edes on oikea henkilö trollitehtaan asukin sijaan. Mutta eipä hän jäänyt ainoaksi, joka nosti Yhdysvalloissa vangitut venäläiset tässä asiayhteydessä esille. Niin ikään ”pietarilainen” ”Лада” muistuttaa heidän olemassa olosta.

Useampaa mutkuttelijaa yhdistää ainakin yksi tekijä profiilitiedoissa – sijainniksi on merkitty Pietari (Sankt-Peterburg), mikä ei tietenkään todista yhtään minkään puolesta, mutta pienenä detaljina rupesi hymyilyttämään.

Näiden mutkuttelijoiden joukosta löytyy aina naiiveja näytteleviä kansalaisia, jotka omilla viesteillään koettavat valkopestä Venäjän rikollisia toimia. Meillä lännessä poliisin tehtävänä on suorittaa pidätys ja tutkinta, ei tuomitseminen toisin kuin twiittaajan mielestä. Toisaalta Venäjällä oikeuteen syytettynä joutuminen tietää lähes aina tuomiota, joten ehkäpä tämä harhauttaa kirjoittajaa kuvittelemaan, että se on poliisi, joka pidättää-tutkii-syyttää-tuomitsee.

Kaikki Kingille päätään aukoneet eivät kuitenkaan kestäneet saamaansa huomiota, näin kävi @slavbarille.

Stephen Kingin twiittiä seuranneessa ”kommentoinnissa” näyttäytyi venäläisten harjoittaman ja venäläisjohtoisen trollauksen koko kirjo häirinnän, propagandan, disinformaation ja mutkuttelun ynnä uhriutumisen muodossa. Se on pienoiskuva viime vuosien ”keskustelusta”, josta on muotoutunut ”uusi normaali” sosiaaliseen mediaan ja joka näyttää muuttuneen sallituksi syystä tahi toisesta johtuen. Itse kohdistaisin katseeni ja syyttävän sormeni yhtiöihin somen taustalla, niiden löysään ja löperöön suhtautumiseen, jonka myötä epänormaalista on tullut normaalia.

Kaikessa ei myöskään voida vedota ihmisiin ja heidän hyvään tahtoon sekä vierittää vastuuta heidän harteille, koska joukossa on myös heitä, jotka korvausta vastaan toimivat nähdyllä tapaa. (Huom. en nyt väitä, että kukaan ylläolevista esimerkeistä näin toimisi, mutta heitäkin sosiaalisesta mediasta löytyy, kuten tiedettyä). Niissä tapauksissa, joissa toiminta on valtiojohtoista, on sosiaalisen median yhtiöillä se suurin vastuu trollauksen ja häirinnän estämiseksi ja poistamiseksi.

Joulupäivänä 2018,

Marko

1. https://twitter.com/StephenKing/status/1073659734861987840 

Twitter ja Facebook: ”Tehtävä suoritettu”

Sosiaalisen median alustoiden, kuten Twitter ja Facebook, edustajat kertovat juhlapuheissaan taistelevansa trollausta ja disinformaatiota (valeuutisia) vastaan. Todellisuus ja juhlapuheet harvoin tuntuvat kohtaavan, näinä päivinä tästä kohtaamattomuudesta näytetään jälleen kerran saavan näyttöä.

Ukrainalaistahojen välittämän informaation mukaan Facebook blokkaa joukoittain ukrainalaistilejä, joissa kritisoidaan Venäjän harjoittamaa aggressiota. (1) Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, jolloin sosiaalisen median alustojen suomia mahdollisuuksia käytetään väärin – käytetään propagandistiseen toimintaan sekä osana informaatiosodankäyntiä.

Käynnissä olevan sodan aikana kymmenet – mahdollisesti jopa sadat – aktiiviset asiapitoiset käyttäjätilit on jäädytetty ilman mainittavaa syytä. Muistan itse talven 2015-2016 ajalta episodin, jolloin päivässä parissa yli 60 ukrainalaistiliä tai Venäjän hallintoa kritisoivaa tiliä jäädytettiin – osa kadoten lopullisesti twitteristä.

Viime vuoden syyskuussa Business Insider (Nordic) julkaisi artikkelin ”Russia's disinformation campaign on Facebook could have been more widespread than we knew”, seuraavaksi lainaus siitä:

“I've been blocked [from Facebook] because of a post about a rainbow," Ukrainian activist Yaroslav Matiushyn told The Daily Beast. "I put a picture of my city [with] a picture of [the] rainbow. The picture said, 'Everything will be okay.' I was blocked for a month.” (2)

Puheet bugeista, jotka on korjattu, tuntuvat kovin keinotekoisilta selityksiltä, kun näitä joukottaisia bannauksia edelleenkin nähdään Facebookissa kuten muillakin somealustoilla ja näyttää siltä, että Venäjän presidentinvaalien alla ja aikana näemme jälleen näitä perikummallisia tilien jäädyttämisiä lisää, viitteitä siitä ovat tuoneet esille aktivistitkin, kuten InformNapalmin perustaja päätoimittaja Roman Burko viestissään Facebookissa, jossa hän mainitsee trollien aktivoitumisen, sen, että jotain on tekeillä:

Kuvakaappaus Roman Burkon Facebook-tililtä.

Facebook ei ole kyennyt perusongelmaa korjaamaan, perusongelma on se, että sen tarjoamia välineitä on mahdollista käyttää häikäilemättömästi toisia kirjoittajia vastaan.

Viime aikoina on nähty myös kummallisia episodeja, sellaisesta käynee esimerkkinä Twitterin suorittama ukrainalaisen @loogunda -käyttäjän twittertilin. Samalla jäädytettiin koko joukko muitakin tilejä, @loogundan tili avattiin parin kolmen päivän jäädytyksen jälkeen, tilin haltijalle annettiin perin juurin kömpelö meriselitys: ”Twitter has automated systems that find and remove multiple automated spam accounts in bulk. Unfortunately, it looks like your account got caught up in one of these spam groups by mistake” (viesti @TwitterSupport).

Kuvakaappaukset @oldloogund-tililtä.

@loogunda on välittänyt Ukrainassa käynnissä olevan, Venäjän aloittaman, sodan kuluessa tuhansia viestejä twitteriin sotatoimialueelta englanniksi käännettynä ukrainan ja venäjän kieliltä. Edellä kuvattu tapahtuma olisi helppoa painaa villaisella, mikäli kyseessä olisi ensimmäinen kerta, mutta kyseinen käyttäjä on joutunut aiemminkin venäläistrollien hampaisiin, joten se panee epäilemään Twitterin ”meriselitystä”.

Henkilökohtaisesti pidän @loogundan työtä äärimmäisen merkittävänä, se helpottaa omaa tiedonhankintaani sen ohella, että voin verrata hänen jakamaa informaatiota omista kanavistani saamaani informaatioon.

@loogunda ei kuitenkaan ollut ainoa, joka päätyi – syystä tai toisesta – ”jäädytystoimien” kohteeksi, hänen ohella myös muita ukrainalaistilejä jäädytettiin, samoin Venäjän ulkoministeriä Sergei Lavrovia parodioiva @SovietSergey -tili kuului jäädytettyjen tilien joukkoon.

Samalla kun asiallisia ja aktiivisia informaationjakajia rangaistaan – ja trollien toimesta uhkaillaan – Venäjän nykyhallintoa sympatisoivat käyttäjät jatkavat mellastamista entiseen malliin. Raportoin itse aikanaan lukuisia seuraavan käyttäjän viestejä Twitterille – yksikään raportoinneista ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin, joten tyydyin kohtalooni ja lopetin raportoinnin. Kyseinen käyttäjä pyrki alkuun tekemään kaikenmoista haittaa minulle, käyttäjänimestä lähtien, joka muistutti erehdyttävästi omaani.

Twitterin mielestä yllä oleva ei anna aihetta toimenpiteille, kuten eivät alla olevatkaan.

Kuva yhdistelmä useista twiiteistä, olen poistanut osoitetiedot.

Viimeisin episodi huomioiden, Twitterin ”taistelu” trollaamista ja disinformaation levittämistä vastaan näyttää sarjalta epäonnistumisia. Epäilen ettei Twitterillä ole todellista halua puuttua trollaamiseen, koska se johtaisi väistämättä siihen, että sen olisi puututtava – kovalla kädellä – Venäjän valtion edustajien trollaukseen ja vihapuheen sekä disinfromaation jakamiseen – unohtamatta sellaisia venäläisiä ”uutistoimistoja” kuin RT ja Sputnik News, niinpä Twitterin toimet ovat verrannollisia ”korulauseisiin”: sanoja mutta ei tekoja… Ja ehkäpä rahallakin on merkitystä!

Venäjän Iso-Britannian suurlähetystön kommentointia ex. vakooja Sergei Skripalin myrkyttämiseen.

Loppuun sarkastisesti Twitterin edustajat venäläisille: ”Mission accomplished” – johon taitavat Facebookin edustajat kuorossa yhtyä.

Marko

1. https://www.unian.info/politics/10042148-facebook-massively-blocking-accounts-of-ukrainian-critics-of-russian-aggression.html
2. http://nordic.businessinsider.com/russia-trolls-facebook-ukraine-activists-disinformation-2017-9?r=US&IR=T 

Kansainvälisen lokakampanjan kohteena

Tämän eräiltä osin kansainväliseen lokakampanjaan paneutuvan blogin alkuun haluan tähdentää, että olen keskustellut aiheesta Jessikka Aron kanssa ja saanut häneltä suostumuksen käyttää häneen kohdistunutta lokakampanjaa konkreettisena esimerkkinä tällaisen ”kudelman” synnystä. Aro itse on kirjoittanut kokemuksistaan erinomaisesti My Year as a Pro-Russia Troll Magnet: International Shaming Campaign and an SMS from Dead Father. (1)

Venäläismedioissa ja erityisesti Venäjän hallintoa tukevissa propagandistisissa julkaisuissa julkaistaan toisinaan henkilöön kohdistuneita lokakampanjoita, joissa asiat esitetään näennäisen uskottavalla tapaa, käyttäen olemassa olevia lähteitä kuitenkin tarkoitushakuisesti ja vääristellen, joten toimien lukijalle pyritään synnyttämään kuva siitä, että tekstin taustalla on asiantuntijuutta ja että tekstin lähdeviitteet ovat uskottavia. Lähteet kuten asiantuntijatkaan kestävät hyvin harvoin – jos koskaan – kriittistä tarkastelua. Asiantuntijoina esiintyy usein henkilöitä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta (osaamista) kyseisestä aiheesta, toisinaan he ovat ammentaneet kompetenssinsa salaliittoteorioita viliseviltä sivuilta.

Esim. Donetsk Embassy Helsinki -youtube-tilillä julkaistiin 29. syyskuuta video ”Finnish expert: Western mainstream media is a hybrid threat against the people” (2) jolla asiantuntijana esiintyy Donetskin ”kansantasavallan” Helsingin ”lähetystön” sihteeri Jarmo Ekman. Todennäköisesti tittelillä ”secretary” tarkoitetaan ”lähetystösihteeriä”, mutta kyseistä titteliä en käytä, koska kyseisellä ”lähetystöllä” ei ole mitään virallista asemaa. Tämän ”lähetystön” kohdalla kyse on ennemminkin propagandan jakamisesta ja ihmisten harhauttamisesta, tämä toiminta pyritään häivyttämään virallisenoloista terminologiaa käyttämällä.

Jos tarkkoja ollaan, kyseisen youtube-tilin videolla esiintyy jo useita venäläispropagandan tyypillisesti käyttämiä harhautus- ja disinformaatiokeinoja:

Ensinnä Jarmo Ekman esitellään asiantuntijana, viittaan aiemmin kirjoittamaani – asiantuntijoina esiintyy usein henkilöitä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta ko. aiheesta.

Toiseksi uskottavuutta pyritään luomaan youtube-tilin nimen myötä (Donetsk Embassy Helsinki) kuin myös esittelytekstillä: Mr. Jarmo Ekman, secretary of the Donetsk People's Republic Helsinki office: …

Kolmanneksi keskustelu kokonaisuutena on pyritty ”rakentamaan” uskottavuutta lisääväksi, esittelyt ovat virallisia ja kertoessaan toiminnastaan Donetskissa Ekman puhuu käyttäen nimiä, jotka ovat virallisia ja joiden he mitä ilmeisimmin toivovat herättävän luottamusta katselijoissa, joita videolle on kertynyt tähän mennessä 1009.

Keinot ovat sellaisia joihin törmää tavattoman usein tutkiessa propagandistisen venäläismedian artikkeleja, katsauksia tai videojulkaisuja. Ei ole lainkaan tavatonta, etteikö merkittävämpikin uutistoimisto voi käyttää asiantuntijalähteenään bloggaria, jonka välittämä tarina ei kuitenkaan kestä syvällisempää tarkastelua. Lisää uskottavuutta tuo asiantuntijan länsimaisuus, mikä on eräs venäläismedian käyttämä harhautusmuoto, tämä on suunnattu erityisesti venäläislukijoille, jotka voivat luottaa tietyissä (esim. ihmisoikeuskysymykset) enemmän länsimaiseen ”asiantuntijaan” venäläisen sijaan. Venäjällä etenkin lapsiasioissa ja ihmisoikeuksissa on kunnostautunut RISS eli RISI:llä työskentelevä Johan Bäckman.

Toinen tavanomainen keino harhauttaa lukijaa on käyttää lähteenä jotain pseudouutistoimistoa, joka on uutisen alkuperäislähde ja jonka julkaisemaa uutinen välitetään eteenpäin. Nykyään varsin usein Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden eli näiden ns. kansantasavaltojen alueilla toimivat propagandatoimistot toimivat uutisten alkuperäisinä lähteinä tai uutisten levittäjinä.

Janus Putkosen DONi Newsin valeuutinen – fake news.

Lokakampanjan koukerot

Tämän alustuksen jälkeen voimme siirtyä seuraavaan osioon, jossa tarkastelen Jessikka Aroon kohdennettua lokakampanjaa – tai erästä lukuisista. Kiinnitän tähän kampanjaan huomiota tiettyjen tekstissäni esille tuotavien seikkojen tähden, merkittävimpiin kuuluu kampanjan aloituksen ajankohtaisuus ja se, että sen etenemistä on mahdollista seurata, mikäli kampanjassa merkittävässä roolissa mukana oleva tanskalainen – Donetskin ”kansantasavallassa” vieraillut – bloggaaja Jesper Larsen toteuttaa blogissaan Afsløring: Dansk politik designes af lyssky tænketank - del 1” esittämänsä uhkauksen:

”Hvis fortællingen om Aro var sandfærdig, så ville det være et lidt mindre problem, for kendsgerningerne er, at Aro-historien er falsk.

…

Det gør jeg i mit næste blogindlæg, hvor jeg også afdækker Aros egen historie.” (3)

Kuvakaappaus miehitetyssä Donetskissa vierailleen Jesper Larsenin Facebook-sivulta.

Mutta miten tanskalainen bloggaaja, joka ei tiettävästi koskaan aiemmin ollut kirjoittanut riviäkään Jessikka Arosta, tuli kirjoittaneeksi herjaavan tekstin hänestä?

Tässä kohdin on syytä siirtää katse syyskuussa Helsingissä järjestettyyn paneeliin, johon otti osaa kokojoukko Putinin hallintoa kannattavia henkilöitä. Edellä mainitun Jarmo Ekmanin ohella tapaamiseen otti osaa muun muassa Jesper Larsen (paneelissa hänet esiteltiin tutkivana toimittajana), ruotsalainen rauhan aktivisti Agneta Norberg sekä norjalainen historian tohtori ja kommunisti Bjorn Nistad. Emmekä myöskään unohda Johan Bäckmanin näkyvää roolia paneelissa sekä haastattelijana – hän haastatteli muun muassa tanskalaista bloggaaja Jesper Larsenia Jarmo Ekmanin ohella. (4)

Johan Bäckman ja Jesper Larsen tapasivat Helsingissä syyskuun lopulla, tästä kuukausi eteenpäin ja Larsen julkaisi bloginsa, joka pitää sisällään EU- ja NATO-vastaista materiaalia yhdistettynä erinäisiin salaliittoteorioihin, sekä MV-lehdestä poimittua kuva-aineistoa ja – epäilemättä – suomalaislähtöiseen materiaaliin pohjautuvaa disinformaatiota Jessikka Arosta. Larsenin kirjoitus päättyy uhkaukseen paljastaa koko Aron historia:

”Det gør jeg i mit næste blogindlæg, hvor jeg også afdækker Aros egen historie.”

Disinformaatiosta sopii esimerkiksi seuraavaa ote blogista. Tekstissä Larsen väittää Jessikka Aron palkattoman loman Yleltä olevan seurausta ”huumeriippuvuusskandaalin” paljastumisesta, mikä ei pidä paikkaansa. Fakta on se, että Aro on palkattomalla vapaalla voidakseen paneutua kirjaprojektiinsa.

”Splidsboel var her moderator for en event med den finske undersøgende journalist, Jessikka Aro, der arbejdede for finske statskanal, YLE, men har været på ubetalt orlov siden skandalen om hendes narkotikadom blev afsløret.”

Kuvio on hyvin yksinkertainen, jossa tavanneet (ja todennäköisesti verkostoituneet) saman ideologian jakavat ihmiset häikäilemättömästi hyökkäävät vihollisena pitämäänsä henkilöä vastaan levittämällä valheita ja esittämällä häneen kohdistuneita uhkauksia. Suomessa olemme nähneet vastaavia operaatioita toteutetun vale ja vihamedia MV-lehden kautta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa astutaan jälleen kerran kansainvälisiin ympyröihin, mutta voitaneen sanoa, että idea ja ainakin osa tässä nimenomaisessa lokakampanjassa käytetystä aineistosta on tullut Suomesta.

Tämän operaation tarkoituksena liene ulottaa Jessikka Aron vastainen kampanja uuteen maahan ja kieleen blogitekstin ollessa tanskaksi kirjoitetun. Voidaan sanoa, että heidän tarkoituksena on saattaa Jessikka Aro mahdollisimman huonoon valoon ja häpäistä hänet ihmisenä sekä kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa. Mutta kuvittelevatko he todellakin pääsevänsä tavoitteeseensa, kun Jessikka Aro on jo ollut tässä rumbassa useamman vuoden ajan? Miksi Aro luovuttaisi nyt kun hän ei ole sitä aikaisemminkaan tehnyt? Toiminnalla on tietty muitakin kohteita kuin Jessikka Aro – tarkoituksena on myös pelotella Aron läheisiä, kääntää ihmisiä toinen toistaan vastaan ja lopulta myös karkottaa mahdollisia yhteistyökumppaneita Aron luota pois. Nyrkkeilytermiä käyttääkseni, he yrittävät lyödä vyön alle.

On myös hyvä huomioida se, että samaisilla ihmisillä voi olla useita toisiaan täydentäviä rooleja. Yksi ja sama henkilö voi esiintyä asiantuntijana ja toisaalla lokakampanjan operaattorina, osan esiintyessä myös useammalla persoonallisuudella verkossa sekä sosiaalisessa mediassa, toisinaan itse itseään siteeraten ja lainaten ja tarinaansa levittäen.

Kuviota täydentää myös lähteiden lainaaminen ristiin, alkuperäistä – kyseenalaista – lähdettä pyritään hämärryttämään tällaisella operaatiolla, toiminnan tarkoituksena on myös saada lukija luottamaan lähteeseen. En pitäisi lainkaan mahdottomana sitä, etteikö Jesper Larsenin blogia lainattaisi jatkossa kolmannen tahon toimesta, ja näin alkuperäinen Aroa koskeva disinformaatio alkaisi elää omaa elämäänsä, etenkin kun Larsenin blogissa ei ole mainintaa disinformatiivisista alkuperäislähteistä.

Jessikka Aro ei ole ensimmäistä kertaa lokakampanjan kohteena

Aron vastainen lokakampanja alkoi Suomessa välittömästi syyskuussa 2014 julkaistun jutun "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" jälkeen.   Keväällä 2015 Suomessa julkaistiin Aron Venäjän trolleja käsitellyt artikkeli ”Kioski Venäjän some-propagandan alkulähteillä – katso ennennäkemätön materiaali trollitehtaalta”(5)* ja myöhemmin palkittu juttusarja Venäjän trollien vaikutuksista suomalaisiin. Havaintojeni mukaan tuolloin Aroon kohdistunut vaino sai uutta vauhtia Suomessa entistä laajempien kansanosien ottaessa hänet silmätikuksi. Ketään tuskin yllättää, että eräs promoottoreista on Venäjällä RISS:ssä (josta käytetään myös nimeä RISI) työskentelevä suomalaissyntyinen Johan Bäckman.

Voimakasta tukea Bäckman on saanut niin ikään suomalaisilta Venäjää tukevilta henkilöiltä, kuten Juha Molarilta – joka on ollut vuosia aktiivinen lokakampanjoinnissa sekä Mikko Elolta, jonka ensimmäinen Aron työskentelyä vähättelevä ja halveksuva kirjoitus ilmestyi jo 15. syyskuuta 2014 eli samana päivänä, jolloin julkaistiin "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" -juttu. (6) Mukana Aron vastaisessa ”operaatiossa” on ollut muitakin – tässä asiayhteydessä – tutuiksi tulleita nimiä, kuten Jon Hellevig ja Peter Iiskola. Myös Donetskissa ”kansantasavallan” ja samalla Venäjän palveluksessa työskentelevä propagandasoturi Janus Putkonen on osallistunut aktiivisesti Aron vastaiseen toimintaan.

Heidän häpäisykirjoituksensa ovat saaneet näkyvyyttä myös Venäjällä ja venäjänkielisessä maailmassa. Eräiden kirjoitusten ja sosiaalisen median kampanjoiden myötä Aroa on yritetty mustamaalata myös läntisissä vaihtoehto-, vasta- ja valemedioissa, viimeisimpänä Larsenin epämääräisessä blogissa.

Taustatukea nämä tahot ovat saaneet muun muassa Eduskunnan Suurenvaliokunnan sihteeriltä valiokuntaneuvos Peter Saramolta – vieläpä useampaan otteeseen. Jokaisen sopii mielessään pohtia, että mikä motivoi Eduskunnan korkeaa virkamiestä hyökkäämään – vieläpä useamman kerran – toimittaja Jessikka Aroa vastaan.

Jo ennen Aron laajan, Venäjän some-propagandaa käsittelevän artikkelin julkaisua Suomessa, oli venäläismedioiden Aro-jahti alkanut. Sen voidaan sanoa alkaneen syyskesästä 2014, jolloin esim. notum.infon sivuilla julkaistiin ”Йохан Бекман: В Финляндии формируют банк данных о сторонниках политики Путина” katsaus, jossa asiantuntijahaastateltavana toimi Johan Bäckman. (7)** Kyseisessä kirjoituksessa syytettiin Jessikka Aron tekevän yhteistyötä Viron turvallisuuspoliisin Kapon sekä NATO:n Tallinnassa toimivan verkkotiedustelukeskuksen kanssa. Kampanja on suoraa seurausta "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" jutusta.

Kävin läpi toistakymmentä erilaista venäjänkielistä herjauskirjoitusta, jotka ovat vasta jäävuoren huippu mitä tulee Jessikka Aroon kohdistuneeseen vainoon – niissä toki väitettiin Jessikka Aron Viron turvallisuuspoliisin ja NATO:n verkkotiedustelukeskuksen yhteistyökumppanina aloittaneen ”noitavainon”. Monella verkkosivulla joko haastateltiin tai siteerattiin Johan Bäckmania, hyvin usein painottaen kerrottiin Bäckmanin olevan suomalaisen ihmisoikeusasiamiehen (!) – kertomatta kuitenkin jäi se, kenelle dosentti Bäckman työskentelee.

Kuten jo aiemmin viittasin, venäläisväestön keskuudessa ulkomaalaisien asiantuntijoiden käytöllä pyritään synnyttämään luottamusta kyseistä artikkelia tai jopa koko julkaisua kohtaan. Tässä on eräs syy miksi on syytä harkita tarkkaan, millaiseen yhteistyöhön venäläisjulkaisuiden kanssa ryhtyy. Johan Bäckman toki on aktiivinen toimija, häntä tuskin on missään vaiheessa harhautettu mukaan – hän on disinformaattori vapaasta tahdosta.

Oma lukunsa Aroon kohdistuneessa kampanjoinnissa on suomalaisen Ilja Janitskinin perustaman vale- ja vihamediana pidettävän MV-lehden Aro-vastainen toiminta, mutta tässäkin tapauksessa osallisena kirjoittelussa ja kampanjoinnissa on Johan Bäckman sekä Juha Molari, joka aikanaan kirjoitteli T9-tunnuksella MV-lehteen – saamieni tietojen mukaan Molari on kirjoittanut MV-lehteen myös T101-tunnuksella. Johan Bäckman on myös toimittanut Jessikka Aron oikeudenkäynnin aineistoa julkaistavaksi MV-lehdessä, mikä kertoo paljon hänen tarkoitusperistä.

MV-lehdessä on julkaistu syyskuussa 2017 Jessikka Arosta spekuloiva panetteluviesti ”Onko Jessikka Aro sortunut jälleen koviin huumeisiin?” toinen samaa tasoa oleva kirjoitus on niin ikään syyskuulta ”Jari Sillanpää ja Jessikka Aro – median kaksi erilaista suhtautumista huumesekoiluun”. Ensin mainittu kirjoitus on tähän päivään mennessä kerännyt 17254 lukukertaa ja jälkimmäinen 61760. Sivuilla spekuloidaan toistuvasti Aron menneisyydellä, josta spekulaatiot eri reittejä myöten leviävät Suomen kielialueen ulkopuolellekin, kuten Larsenin kirjoituksen kohdalla näimme (ja tätä leviämistä tapahtuu suomalaisten myötävaikutuksella).

s.o.o Kimi (Soldiers of Odin, Oulu) osallisena MV-lehden lokakampanjassa huhtikuussa 2017.

MV-lehden propaganda – ja vihapuhe – on saanut runsaasti kaikupohjaa sen aktiivisiin lukijoihin kuuluvilta ryhmiltä, joita yllä esimerkinomaisesti edustaa Oulun Soldiers of Odinin jäsenen viesti. Näitä ryhmiä ovat maahanmuuttoa vastustavat, itseään isänmaallisina pitävät joukkiot jäsenineen, kuten Suomi Ensin!, Soldiers of Odin, Vastarintaliike – joiden isänmaallisuuteen ynnä Suomen edun ajamiseen on syytä suhtautua suurella varauksella. Mielestäni he ovat kaikkea muuta kuin Suomen asialla, ennemminkin he ovat yhteiskuntaamme hajottava joukkio.

Näin loppuun voitaneen todeta, että työllään Aro on tullut paljastaneeksi sen ettei ”savua ilman tulta”.

Marko

1. http://kioski.yle.fi/omat/my-year-as-a-pro-russia-troll-magnet 

2. https://www.youtube.com/watch?v=Vkl8BvGv188 

3. http://www.kommunikationsforum.dk/jesper-larsen-5/blog/afsloering-dansk-politik-designes-af-lyssky-taenketank-del-1 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/09/ 

5. http://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

6. http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle 

7. http://www.notum.info/news/politika/joxan-bekman-v-finlyandii-formiruyut-bank-dannyix-o-storonnikax-politiki-putina 

*: samainen laadukas kirjoitus on julkaistu myös englanniksi: http://kioski.yle.fi/omat/at-the-origins-of-russian-propaganda 

**: suom. Johan Beckmann (Johan Bäckman): Suomi muodostaa tietokannan Putinin politiikan tukijoista.