Havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta, etelästä ja idästä

 ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat Donetskissa miehittäjää vastaan

Edellisestä tarkemmasta havaintokirjoituksesta Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, ettei mitään olisi tapahtunut miehitetyillä alueilla tai etten ole kuullut mitään erikoisempia uutisia, asiantila on ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisistä, sivulliset vaarantavista havainnoista olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta mitään. Tässä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja viimeajoilta Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue” tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta, Ukrainan itäosista miehitetyn Donetskin alueelta sekä etelästä miehitetyltä Hersonin alueelta.

Venäjä on painostanut jo pidemmän aikaa miehitettyjen alueiden asukkaita ottamaan Venäjän passin. Mutta erityisesti tämän vuoden puolella, talvella ja kevään koittaessa painostus muuttui entistä aggressiivisemmaksi. Tietämäni mukaan kaikilla Venäjän miehittämillä alueilla lääkärissä käynti ja reseptien kirjoittaminen sidottiin Venäjän passiin, joten useimmilla säännöllistä sairaanhoitoa tarvitsevilla tai säännöllistä lääkitystä tarvitsevilla ei lopulta ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua miehittäjän painostuksen edessä ja ottaa vastaan sen passi ja samalla tulla osalliseksi miehittäjän ylläpitämää propagandanäytelmää. Saamieni silminnäkijäkuvausten perusteella jokainen passin vastaanottanut joutui osallistumaan tilaisuuteen, jonka luonne on hyvin propagandistinen, jopa vastenmielinen, jossa ihmisten oli luettava ”uskollisuusvakuutus” Venäjälle. Tilaisuus kuvattiin videolle ja tapahtuma toistettiin niin monta kertaa, kunnes se tyydytti miehittäjää. Kirjoitin silminnäkijähavainnon pohjalta kuvauksen kesällä –

Tilaisuus, jossa Venäjän passi luovutettiin, oli omanlaisensa episodi – propagandistinen näytelmä, jossa ukrainalaisia nöyryytetään miehittäjän toimesta. Tuntemamme perheen aviovaimo koetti lukea ”uskollisuusvakuutuksen” Venäjälle eli dokumentin, jossa passin saaja vakuuttaa uskollisuuttaan Venäjälle ja vannoo kunniansa kautta toimivansa täysin vapaaehtoisesti, niin nopeasti ja hiljaisella äänellä kuin mahdollista mutta se ei käynyt. Hänen piti lukea tämä dokumentti uudestaan niin monta kertaa, että se kelpasi näille venäläisille: se piti lukea voimakkaalla äänellä ja juhlallisesti! Tämän jälkeen heidän piti vannoa uskollisuutta Venäjän perustuslaille, joka kirjanen heille annettiin. Siinä hetkessä heidän teki mieli sylkeä kirjan päälle ja heittää se roskiin… (1)

Sairaanhoidon ja reseptilääkkeiden lisäksi lopulta myös eläkkeet ”sidottiin” Venäjän passiin. Miehittäjän ilmoituksen mukaan eläkkeet ja muut vastaavat korvaukset aiotaan maksaa vain sellaisille henkilöille, jotka ovat ottaneet Venäjän passin. Viimeisimpien etelästä (miehitetyt Zaporižžjan ja Hersonin alueet) ja idästä (miehitetty Donetskin alue) saamieni tietojen mukaan Venäjä ei kuitenkaan ole maksanut kuukausiin miehitettyjen alueiden asukkaille eläkkeitä tai mitään korvauksia. Tiedossani ei ole, onko syyskuussa järjestetyissä näytösluontoisissa ”aluevaaleissa” äänestäneille maksettu mitään korvauksia.

Venäjä on toimittanut miehitetyillä alueilla asuville ukrainalaisille Mir-maksukorttipalvelun kortteja. Kyseisen maksukorttipalvelun kautta Venäjällä kulkevat muun muassa maksettavat eläkkeet ja valtionhallinnon maksut jne. En kuitenkaan tiedä, kuinka kattava kyseisen maksukorttipalvelun verkko on Venäjän Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Ukrainaa tukeva DumpForums-hakkeriryhmä ilmoitti lokakuun lopussa hakkeroineensa venäläisen kansallisen maksukorttijärjestelmä Mirin, ryhmä ilmoittaa ladanneensa runsaasti mielenkiintoista tietoa Mir-maksujärjestelmän palvelimilta. (2) DumpForums-hakkeriryhmä on aiemmin tunkeutunut useiden venäläisten yritysten järjestelmiin, kuten matkanjärjestäjänä tunnetun Intouristin ja vakuutusyhtiö SOGAZ Life’n.

Tilanteesta kärsivät erityisesti pienituloiset eläkeläiset, joiden ei ole mahdollista saada vaivattomasti käyttöönsä ukrainalaisilla pankkitileillä olevia varojaan. Erityisen ongelmallinen tilanne on vuodesta 2014 alkaen miehitettyinä olleiden Itä-Ukrainan alueiden asukkaille, joista huomattava osa ei ole päässyt hoitamaan koronapandemian alun jälkeen pankkiasioitaan Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ei siirrytty miehittäjän (eli Venäjän) toimesta koronapandemian jälkeen normaaliin kanssakäyntiin rintamalinjan yli ennen helmikuussa 2022 alkanutta Venäjän suurhyökkäystä.

Tarkennuksena, vuoden 2021 aikana Itä-Ukrainan sotatoimialueella olivat jotkin yksittäiset rintamalinjan ylittävät tarkastusasemat satunnaisesti toiminnassa, esim. miehitetyn Horlivkan kupeessa sijainnut Majorsken tarkastusasema oli tällainen. Silläkään ei ollut vakiintuneita aukioloaikoja (Venäjän miehittämillä alueilla) ja se saatettiin sulkea miehittäjän toimesta ilman ennakkovaroitusta ja pitää tämän jälkeen suljettuna tunneista päiviin. Tällainen miehittäjän sattumanvarainen toiminta käytännössä esti siviililiikenteen rintaman yli. Miehitetyn Donetskin kaupunkialueen rintamalinjan ylityspaikoista siviililiikenteelle ei ollut avoinna yksikään, Olenivkan kautta miehitetyille alueille päästettiin venäläisten toimesta hätäapua sekä muita avustuskuljetuksia. Nämäkin kuljetukset lakkasivat reilusti ennen vuoden 2021 loppua, jonka jälkeen miehittäjä ryhtyi rajoittamaan kaikkea ETYJ:n Ukrainan monitorointimission liikkumista rintamalinjan yli.

Kuten tiedämme (esim. käynnissä olevan Gazan sodan myötä) kansainvälisten sopimusten mukaan miehittäjänä Venäjä on vastuussa miehittämiensä alueiden väestöstä. Tätä vastuutaan se ei kuitenkaan hoida, esim. miehitetyn Donetskin alueella Venäjä on (vesihuoltoa lukuun ottamatta) sitonut jopa hätäapua, kuten elintarvikeapua, erilaisiin vastikkeellisiin toimiin, kuten ”äänestämiseen” ns. vaaleissa. Venäjän punainen risti, joka on siis osa kansainvälistä punaista ristiä, ei ole mikään itsenäinen toimija vaan se on osa Venäjän hallinnon sortokoneistoa. Se on myös osallistunut väestön pakkosiirtoihin ja lasten pakkosiirtoihin miehitetyiltä alueilta Venäjälle. Valtaosaa näistä toimista ei voi perustella hädänalaisen väestönosan suojeluntarpeella vaan kyse on väestön pakkosiirroista, useissa tapauksissa toimiin sisältyy lasten kaappaamisia Venäjälle. Venäjän punainen risti on osallistunut vastaaviin laittomiin toimiin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla ja muilla Venäjän miehittämillä alueilla.

* * *

Venäjällä on ollut käynnissä miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, Ukrainan hallussa olevan Avdiivkan ympäristössä, jo pidemmän aikaa operaatio kaupungin saarrostamiseksi. Offensiivi näytti maallikon silmin alkaneen hiukan yllättäen, vaikka yleisesti olikin mainittu Venäjän kokoavan joukkojaan idän miehitetyille alueille – pääasiassa kuitenkin Kupjanskin lohkolle. Edellinen ei tarkoita, etteikö Ukrainan tiedustelulla olisi ollut edes jotain käsitystä mahdollisista operaatioista alueella.

Näin jälkikäteen ajateltuna, eräät loppukesästä miehitetystä Donetskista saamani havainnot voivat itse asiassa kertoa välillisesti Venäjän valmisteilla olevasta operaatiosta. Tällaisia havaintoja ovat maininnat lisääntyneistä miespuolisten venäläissiviileiden määrästä kaupungissa. Ehkäpä kyse olikin Venäjän harhautuksesta, joukkoja siirrettiin ”siviileinä” kaupunkiin ja majoitettiin kesällä oppilaitoksiin ympäri kaupunkia? Ollessamme viimeksi yhteydessä Donetskin alueelle jokunen päivä sitten, kyselimme tilanteesta (mainitsematta mitään em. pohdinnastani) kaupungissa ja sen ympäristössä. Lähes koko ikänsä Donetskin alueella asunut henkilö kertoi ihmetellen epätavallisen runsaasta ei-paikallisten siviileiden liikkumisesta Donetskin alueella. Hän vertasi sitä kevääseen 2014, jolloin Donetskiin ilmaantui lyhyessä ajassa runsaasti ”Putinin turisteja” Venäjältä. Ikänsä alueella asuneet tunnistavat kielestä vieraat, venäjä ei ole samaa venäjää kaikkialla – puhumattakaan, että puhuisivat paikallista ”sekaleipää”, joksi Ukrainan itäosissa puhuttua ukrainan ja venäjän sekoitusta kutsutaan. Niin, ehkäpä Venäjä todellakin siirtää miehistöä hyökkäysalueille siviileinä hämätäkseen tiedustelua tai yrittäessään kätkeä joukkojen siirrot paikallisilta vastarintasoluilta. Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella vastarintatoimintakin alkaa nostaa päätään.

”Жовта Стрічка” eli ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa vastaan. (3) 

Loppuun havaintoja etelästä, Venäjän miehittämiltä Zaporižžjan ja Hersonin alueilta, jossa Venäjä on ruvennut kiristämään paikallisia uudella tapaa. Näyttää siltä, että aiempi projekti, jossa paikallisia painostettiin ottamaan Venäjän passi on – ainakin väliaikaisesti – jäänyt taka-alalle. Nyt miehittäjän huomio kohdistuu ainakin siviiliomisteisten henkilöautojen ja pakettiautojen rekisterikilpien vaihtoon ukrainalaisista rekiasterikilvistä venäläisiin rekisterikilpiin.

Vaihdettaessa auton rekisterikilvet venäläiseen rekisterikilpeen, ajoneuvon omistajan on ehdottomasti luovutettava ukrainalaiset kilvet miehittäjälle.* Mikä herättää luonnollisesti pohdintoja siitä, että onko Venäjällä mahdollisesti jotain suunnitelmia näiden haltuun otettujen (takavarikoitujen) rekisterikilpien käytölle? Onko mahdollista, että Venäjä esimerkiksi sekoittaa rajaliikennettä lännessä ns. ukrainalaisinkilvin varustetuilla autoilla tai että se yrittää käyttää tällaisia kilpiä hämärissä operaatioissa lännessä?

Venäjä on myös ruvennut rajoittamaan siviililiikennettä osissa miehitettyä Hersonin aluetta, tällaisiin toimiin se on ryhtynyt Asovanmeren rannikolla. Maantieteellisesti samalla suunnalla, etenkin Melitopolin ja Henitšeskin välillä, miehittäjä on jatkanut linnoitustöitä sekä lisännyt sotilaiden ja muiden joukkojen määrää alueen tarkastusasemilla sekä risteysalueiden linnoitteilla.  

 

Marko

 

Kirjoituksen lähteet ovat paikallisia läheisiä ja tuttuja. Sota ja miehittäjän toiminta huomioiden, en kerro heistä mitään tarkempia tietoja. En edes asuinpaikkakuntaa tai piiriä. Muut lähteet:

1. Lainaus heinäkuussa 2023 kirjoitetusta blogista Russkij mir: uhkailua, pelottelua, nöyryyttämistä.

2. https://espreso.tv/khakeri-zlamali-sayt-operatora-rosiyskoi-platizhnoi-sistemi-mir-ta-vikrali-personalni-dani 

3. https://v-variant.com.ua/donetsk-tse-ukraina-v-okupovanomu-misti-aktyvisty-prodovzhuiut-proukrainski-aktsii-protestu/ 

*: Silminnäkijäkuvauksen mukaan venäläiset ovat rekisterikilpien suhteen jopa tarkempia mitä passien suhteen. Siinä missä monen miehitettyjen alueiden asukkaan oli mahdollista pitää itsellään Ukrainan passi (jos ymmärsivät valehdella venäläisille) joutuessaan ottamaan vastaan Venäjän passin, rekisterikilpien suhteen venäläiset ovat paljon tarkempia. Ukrainalainen rekisterikilpi on luovutettava venäläisille samalla kun venäläinen rekisterikilpi kiinnitetään autoon. Tiedossani ei ole, mitä omistajalle käy, jos autossa ei ole rekisterikilpiä ollenkaan, kun siihen kiinnitetään venäläinen rekisterikilpi.

Venäjällä oli Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (ajallisesti ennen suurhyökkäyksen alkua) käynnissä vuosien ajan venäläistämisohjelma, jonka yksi kulmakivi oli Venäjän passien myöntäminen paikallisille. Kirjoitin aihetta sivuavan kirjoituksen syyskuussa 2020, Venäjän päämäärä – venäläistetty Donbas. 

#StandWithUkraine

Russkij mir: uhkailua, pelottelua, nöyryyttämistä

 

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Facebook-päivityksenä, muutama tunti päivityksen julkaisun jälkeen Facebookilta (Meta) tuli ilmoitus, jossa kerrottiin kirjoituksen piilotetun ”vihapuheen” vuoksi. Luin kirjoituksen useita kertoja, löytämättä mitään mikä viittaisi todelliseen vihapuheeseen. Kirjoitus sisälsi sanan ”häiriintyneitä”, joilla viittasin nimeltä mainitsemattomiin henkilöihin, joiden toimintaa voi kuvailla häiriintyneeksi, lisäksi alkuperäinen kirjoitus sisälsi r:llä alkavan ja ** sensuroidun sanan, jolla viitattiin naapurivaltion asukkaisiin.

Koskapa Facebookin (Metan) taholta ei ole tähän päivään mennessä kommentoitu valitustani, eikä myöskään palautettu kyseistä kirjoitusta, julkaisen sen blogitekstinä.  Alkuperäistä tekstiä laajennan sitä yhden kappaleen verran sekä muokkaan kohtia, jotka sisälsivät sanan häiriintyneitä sekä r:llä alkavan sanan, jonka tilalla katsapit-sana. Alkuperäisellä Facebookissa julkaistulla tekstillä ei ollut otsikkoa. Aihe huomioiden, otsikko ”Russkij mir: uhkailua, pelottelua, nöyryyttämistä”, on mitä erinomaisin tälle kirjoitukselle.

 

Facebook-päivitys 26. heinäkuuta 2023

Olemme lukeneet uutisia siitä, kuinka Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla paikallisia pakotetaan ottamaan Venäjän passi. Liian vähälle huomiolle läntisissä medioissa jää nimenomaa tähän toimintaan liittyvä pakko ja uhkailu, samalla venäläiset propagandassaan korostavat ”vapaaehtoisuutta” piilotellen pakkoa, uhkaa ja pelottelua. Seuraavaksi lyhyt kuvaus tapahtuneesta Venäjän miehittämillä alueilla, jätän kuitenkin mainitsematta alueen ja ajankohdan, jolla seuraava episodi tapahtui, koska kyseessä on miehitetyillä alueilla asuvan kuvaus tapahtuneesta ja Suomesta löytyy henkilöitä, jotka yrittävät selvittää Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ystävieni ja tuttujeni henkilöllisyydet.

Kuvituskuvana valokuva verkkosivulta: «Слово і Діло».

Tapahtuneesta kertoneet henkilöt asuvat siis Venäjän miehittämillä alueilla, iäkkäinä heillä ei ollut mahdollisuutta paeta alueelta ajoissa. He ovat jo pidemmän aikaa vältelleet Venäjän passin ottamista, tästä on koitunut heille ongelmia liikkuessa kotiseudullaan. Tämän vuoden puolella venäläissotilaat ovat käyneet entistä uhkaavammiksi tarkastuspisteillä heidän esittäessä Ukrainan passin (tai käyttämänsä ukrainalaiset henkilötodistukset).

Tapahtumakuvaus yhdestä välikohtauksesta. Tapahtumakuvaus ei sisältynyt alkuperäiseen päivitykseen:

Keväällä heidät pysäytettiin venäläissotilaiden toimesta tarkastuspiteellä matkalla kaupunkiin asioille. Sotilas pyysi heitä esittämään henkilötodistukset, jolloin he näyttivät ukrainalaiset henkilötodistukset, jonka jälkeen sotilas hermostui heille ryhtyen huutamaan uhkaavasti. Heitä kuulustetiin paikalla useiden sotilaiden toimesta, heiltä tivattiin ”Miksei heillä ole Venäjän passia, eivätkö he halua olla venäläisiä”. Tuolloin venäläissotilaat uhkasivat ensimmäisen kerran vangitsemisella aviomiestä (S), heitä myös käskytettiin pois autosta ja takaisin autoon. Lopulta he pääsivät jatkamaan matkaa, mutta sitä ennen jokaisen henkilötiedot kirjattiin ylös, ja heitä uhattiin vangitsemisella, jolleivat he ota Venäjän passia.

Alkuperäinen kirjoitus jatkuu tästä eteenpäin seuraavasti:

Pariskunnan aviomies on uhattu vangita hänen esittäessä ukrainalaiset dokumenttinsa, niinpä mies ei ole enää voinut lähteä kauemmas kotikylästä, koska lähimpään kaupunkiin ajaminen autolla tarkoittaa useita pysähdyksiä tarkastuspisteillä, mikä tarkoittaa huomattavaa vaaraa tulla vangituksi. Naisten liikkuminen kahdestaan autollaan pitää sisällään omat riskinsä. Seksuaalisen väkivallan uhka on läsnä kaiken aikaa, kotikylässäänkin naiset pysyttelevät pimeän aikaan mieluiten sisällä.

Lisääntyvä uhkailu ja jatkuva pelko yhdistettynä siihen, että ilman Venäjän passia apteekeista alkoi olla mahdotonta saada lääkkeitä tai sairaaloista lääkärin hoitoa, pakottivat heidät (monien muiden lailla) taipumaan ja ottamaan Venäjän passin.

Tilaisuus, jossa Venäjän passi luovutettiin, oli omanlaisensa episodi – propagandistinen näytelmä, jossa ukrainalaisia nöyryytetään miehittäjän toimesta. Tuntemamme perheen aviovaimo koetti lukea ”uskollisuusvakuutuksen” Venäjälle eli dokumentin, jossa passin saaja vakuuttaa uskollisuuttaan Venäjälle ja vannoo kunniansa kautta toimivansa täysin vapaaehtoisesti, niin nopeasti ja hiljaisella äänellä kuin mahdollista mutta se ei käynyt. Hänen piti lukea tämä dokumentti uudestaan niin monta kertaa, että se kelpasi näille venäläisille: se piti lukea voimakkaalla äänellä ja juhlallisesti! Tämän jälkeen heidän piti vannoa uskollisuutta Venäjän perustuslaille, joka kirjanen heille annettiin. Siinä hetkessä heidän teki mieli sylkeä kirjan päälle ja heittää se roskiin…

Seuraavana yönä ja seuranneina päivinä T. (vaimo) itki tuntiessaan itsensä petturiksi. Rintaa puristi, sydänalaan otti, elämä menetti merkityksensä.

He ovat yksi perhe miljoonista Venäjän miehittämillä alueilla asuvista, jotka joutuivat taipumaan painostuksen ja pelottelun edessä, ja joilta venäläiset – katsapit – veivät viimeisenkin itsekunnioituksen rippeen pakottaessaan nöyryyttävään näytelmään, jossa ”uskollisuusvakuutus” oli luettava juuri miehittäjän haluamalla tavalla.

Ne tavalliset venäläiset, jotka ovat hiljaa, ovat yhtä syyllisiä kuin miehitysjoukkoihin kuuluvat sotilaat ja turvallisuusjoukkojen jäsenet, jotka terrorisoivat ukrainalaisia miehitetyillä alueilla.

 

Marko Enqvist

heinäkuu 2023

* * *

Tässä kirjoituksessa en ryhdy sen tarkemmin ruotimaan Venäjän toimia. Kaikessa lyhykäisyydessään voin kuitenkin todeta Venäjän toimien olevan rikollisia sen pakottaessa miehittämiensä alueiden asukkaiden ottamaan Venäjän kansalaisuuden. Maailman hiljaisuus Venäjän rikollisten toimien edessä on korvia huumaavaa!

Marko

Kuvituskuva verkkosivulta www.slovoidilo.ua. 

#StandWithUkraine 

Anneksoiko Venäjä Itä-Ukrainan miehitetyt alueet?

 

Venäjä on siirtänyt tämän vuoden maaliskuun loppupuolelta lähtien lisää kalustoa sekä joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille ts. Krimin niemimaalle ja – toistaiseksi vähäisemmässä määrin – Itä-Ukrainaan*. Miehitetystä Donetskista ja Luhanskista kantautuneiden tietojen mukaan myös siellä liikkeellä olevien joukkojen ja kaluston määrä on kasvanut maaliskuun lopulla ja huhtikuun alkupuolella. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havaintojen perusteella alueelle on toimitettu Venäjältä runsaasti raskasta kalustoa tämän vuoden puolella, käytännössä sodankäynnin hitaan eskaloitumisen tahtiin.

On esitetty spekulaatioita Venäjän mahdollisesta, rajoitetusta, offensiivista Krimin akuutin vesiongelman ratkaisemiseksi, miehittämällä Dnepriltä Krimin niemimaalle yltävä Pohjois-Krimin kanava, jonka Ukraina patosi Venäjän miehitettyä niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Operaation tekisi mahdolliseksi Venäjän niemimaalle viime viikkoina siirtämä kalusto, johon muun muassa kuuluu osia Ingušiaan sijoitetusta 291. tykistöprikaatista, Pihkovaan sijoitetusta 76. ilmarynnäkködivisioonasta ja Kamyšiniin sijoitetusta 56. erillisestä ilmarynnäkköprikaatista, niemimaalle pysyvästi sijoitettujen joukkojen – kuten 810. merijalkaväenprikaati – lisäksi. Viimeisimpien havaintojen mukaan Venäjän miehittämälle niemimaalle on saapunut myös huollon- ja logistiikan joukko-osastoja, ja mahdollista maihinnousuoperaatiota tukemaan Kaspian laivueesta Mustanmeren laivaston operointialueelle siirretyt kymmenen Serna-luokan maihinnousualusta ja Venäjän Pohjoisen laivaston kaksi Ropucha-luokan maihinnousualusta, jotka tänään (17. huhtikuuta) purjehtivat Bosporinsalmen läpi Mustallemerelle. (1 ja 2)

291. tykistöprikaatin kalustoon kuuluu myös järeitä 203 mm 2S7 Pion/ Malka telakanuunoita sekä 240 mm 2S4 Tjulpan kranaatinheitinvaunuja. Nämä ”muinaisjäänteet” sopivat linnoitettujen asemien tuhoamiseen ja täten helpottamaan mahdollista läpimurtoa. Prikaatin varustukseen kuuluu myös 152 mm 2S19 MSTA-S panssarihaupitseja. 76. ilmarynnäkködivisioona kuin myös 56. erillinen ilmarynnäkköprikaati siirtävät niemimaalle muun kaluston ohella yksiköiden käytössä olevia taistelupanssarivaunuja. (Huom. Venäjä on jo aiemmin sijoittanut ja/ tai varastoinut Krimin niemimaan alueella vajaat kaksisataa taistelupanssarivaunua muun kaluston ohella, joten niemimaalla voi olla riittävästi mekanisoitua kalustoa tukemaan rajoitettua offensiivia Ukrainan eteläosiin).

Mutta sisältyykö Venäjän offensiiviin liian suuria riskejä, voiko olla mahdollista, että joukkojen siirrot palvelevat lopulta muuta tarkoitusta?

Venäjän presidentti Vladimir Putin aikoo puhua maansa parlamentin molemmille kamareille eli liittokokoukselle keskiviikkona huhtikuun 21. päivänä. (3) Puheen jälkeisille päiville on kutsuttu koolle jo liittoneuvosto, jotta Putinilta odotettavat ”kiireelliset määräykset” voidaan panna toimeen. Millaisia nämä kiireelliset määräykset voivat olla?

Venäjä on jo siirtänyt merkittävän määrän joukkoja Ukrainan rajoille, etelästä miehitetyltä Krimin niemimaalta Voronež-Belgorod-Kursk-alueelle saakka – unohtamatta Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvia osia Rostovin oblastista. Mikäli Venäjä tarkoituksena oli (on) voimannäyttö, sanoma meni perille; mikäli taustalla on muita tarkoitusperiä, on ymmärrettävää, että Venäjä jatkaa edelleen, sotaharjoitusten varjolla, joukkojen siirtoa länsi- ja lounaiskolkkaan maata.

Onko tämä ”muu tarkoitusperä” sitten offensiivi syvemmälle Ukrainaan vai jotain muuta? Olen viime päivinä pohtinut eri vaihtoehtoja ja skenaarioita. Olisiko Venäjä valmis ottamaan riskin ja ratkaisemaan voimankäytöllä ts. offensiivilla Krimin niemimaan vesiongelman? Sisältyykö mahdolliseen offensiiviin sellaisia sotilaallisia- tai taloudellisia riskejä, joita Venäjän johto ei ole valmis ottamaan? Vai onko olemassa muita vaihtoehtoisia skenaarioita?

Venäjän toiminnan kohdalla tavataan sanoa, älä kuuntele mitä suu puhuu vaan katso mitä kädet tekevät, mutta entäpä jos pitäisikin kuunnella mitä suu puhuu?

Olemme keskittyneet seuraamaan Venäjän mittavia joukkojen siirtoja, myös omat spekulaationi ovat kohdistuneet mahdolliseen sotilaalliseen operaatioon – olen pitänyt potentiaalisena toteuttamiskohteena Pohjois-Krimin-kanavan ja sen ympäristön valtausta, näin Krimin niemimaan akuutti vesikriisi tulisi ratkaistua. Kriisi, joka koskettaa alueen väestön lisäksi myös maataloustuotantoa, mikä jää usein huomiotta keskusteluissa. Krimin niemimaan pohjavesivarannot ovat monin paikoin romahtaneet sitten vuoden 2014 ja Venäjän suorittaman niemimaan miehityksen, jonka seurauksena paikoin on havaittavissa aavikoitumista. Kukaan ei edes kiellä sitä, etteikö niemimaata uhkaa, monella tapaa akuutti, vesikriisi, mutta onko Venäjällä todellista halua ratkaista tätä ongelmaa? Seuraamme käsiä, suun lausuessa Donbas!

RT:n (Russia Today) päätoimittaja Margarita Simonyan vieraili tammikuussa miehitetyssä Donetskissa, pitäen puolentunnin puheen ”integraatiofoorumissa”. Puheen ajatus, idea ja keskeisin aihe oli Donbas on Venäjää. Donbas on palautettava osaksi Venäjää, jossa näyttää toistuvan sama narratiivi kuin Krimin niemimaan anneksoinnissa – propagandassa Krim on Venäjää, vaihtuu Donbas on Venäjääksi.

Kun RT:n päätoimittaja esittää puheessaan pyynnön Venäjälle liittää Donbas itseensä – palauttaa se osaksi Venäjää, on varma, että sanoilla on korkeimman mahdollisen tahon hyväksyntä. RT kuuluu Kremlin tärkeimpiin propagandamedioihin, enkä usko, että sen päätoimittaja ryhtyy ottamaan itsenäisiä – Kremlin linjan vastaisia – irtiottoja.

Joukkojensiirtoja täydentävät venäläisviranomaisten kommenttien rinnalla valtiollisten propagandistien voimistuvat sotapuheet, merkittävimpänä Venäjän valtiollisen televisiokanavan Rossija1 Dmitri Kiselyovin sekä RT:n päätoimittaja Margarita Simonyan, joka on muistuttanut Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan väestön asemasta: ”Donbasissa asuvien venäläisten tulisi asua Venäjällä” – lausuntoa ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, että hän haluaa näiden venäläistaustaisten (tai Venäjän passin omistavien) ihmisten muuttavan Venäjälle, vaan lausunto on ymmärrettävissä siten, että Venäjän rajaa on siirrettävä lännemmäksi, jotta vaatimus tulee täytetyksi ja jotta Venäjällä olisi yksi vipuvarsi lisää Ukrainaa vastaan käytettäväksi.

Aivan kuin pitääkseen teeman esillä, Simonyan palasi Donbas-kysymykseen aiemmin tällä viikolla twitterissä Yhdysvaltojen uusien Venäjä-pakotteiden jälkeen.

”Donbassin palauttamista kotiin voidaan pitää epäsymmetrisenä vastauksena?

Esimerkiksi.” (4)

On arvioitu, ettei Venäjä haluaisi anneksoida miehittämäänsä Donbassia vaan jäädyttää konflikti samaan tapaa kuin Transnistrian irrottautuminen Venäjän voimakkaalla tuella ja sotilaallisella avulla Moldovasta on synnyttänyt jäätyneen konfliktin, mikä palvelee Venäjää. Itse en kuitenkaan rinnastaisi miehitettyä Itä-Ukrainaa Transnistriaan, jälkimmäinen erosi, erotettiin, Moldovasta kaoottisena aikana osana Neuvostoliiton hajoamisprosessia, kun taas Itä-Ukraina on miehitetty Venäjän toimesta osana prosessia, jossa maan ylin johto yrittää epätoivoisesti koota Venäjästä Neuvostoliiton perillistä imperialistisen retoriikan ja sotapolitiikan avulla. Ei myöskään pidä väheksyä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden merkittävyyttä ja sitä, ettei Ukraina missään nimessä ole luopunut niistä tai edes osoita halua olevansa valmis luopumaan alueista. Miehitetty Donbas on samalla tapaa Ukrainaa kuin on miehitetty Krim! Edellisten seikkojen tähden olen sitä mieltä, että Venäjä voi nähdä anneksoinnin mahdollisuutena itselleen, alueen aseman kuitenkin ollessa sellainen, että se voi käyttää sitä vipuvartena ja painostuskeinona Ukrainaa ja sen liittolaisia kohtaan anneksoinnin jälkeenkin. Anneksoinnin myötä Venäjän raja alueella siirtyisi merkittävästi lännemmäksi ja lähemmäksi miehitettyä Krimin niemimaata. Todennäköisesti Kremlissä on verrattu riskejä kuviteltuihin hyötyihin, maa selvisi huojahdellen Krimin miehitystä seuranneista pakotteista – on hyvinkin mahdollista, ettei miehitetyn Itä-Ukrainan anneksoinnista seuraa vastaavaa pakotevyöryä. Mikäli Venäjä liittää Itä-Ukrainan miehitetyt alueet itseensä, toivon, että läntisellä yhteisöllä on jo ennalta suunnitelma, kuinka edetä, jottei synny tilannetta, jossa olemme jälleen ”yllätetyt” ja kyvyttömiä toimimaan riittävällä tarmokkuudella.

RT:n päätoimittaja Margarita Simonyan muistuttaa kuulijoitaan ”Donbasin venäläisistä” erittelemättä lainkaan keitä hän tarkoittaa, valitettavasti sama teema on toistunut useissa läntisissä medioissa, toistetaan sanasta sanaan Venäjän valtaklikin ajatusta, tarpeesta suojella ”Donbasin venäläisiä” taustoittamatta ajatusta riittävästi. Aivan liian harvoin kerrotaan siitä, kuinka Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden väestöä on ”venäläistetty” ehdollistamalla heitä ottamaan Venäjän passi. Näin alueen etnisesti ukrainalaistaustainen väestönosa on viimeisimpien miehitysvuosien kuluessa joutunut – toisinaan jopa pakotettu – ottamaan Venäjän passi, ja kas, alueelle on syntynyt merkittävästi voimakkaampi venäläisväestö, jota Venäjän on ”suojeltava”. Oman näkemykseni mukaan venäläisten suurin vihollinen on kuitenkin Venäjän hallinto itse.

Mikäli tarkastelemme Venäjän toimia tässä passi-kysymyksessä, niin on yks’kantaan todettava, että ne eivät kestä päivänvaloa, itse asiassa kyse on rikollisesta toiminnasta, jossa haavoittuvassa asemassa olevaa väestöä on painostettu ja pakotettu ottamaan Venäjän passi. Pakottamisen ja painostamisen keinovalikoima on laaja, ulottuen työpaikan menetyksen uhasta aina perheenjäseniin ulotettuun uhkailuun ja kiristämiseen. Vanhempia kiristetään lastensa kautta, vanhempien passista kieltäytyminen voi vaikeuttaa lasten pääsyä opiskelemaan vapaan Ukrainan puolelle. Niinpä moni vanhempi uhraa itsensä lastensa tulevaisuuden puolesta.

Pakkoa, uhkailua ja kiristämistä on kohdistettu viime vuoden kesästä lähtien etenkin opetus- ja kulttuuritoimessa sekä lasten parissa työskenteleviä kohtaan, samaa uhkailua kohdistetaan myös sairaanhoitohenkilökuntaan. Painostuskeinoina käytetään keskusteluja, neuvotteluja, matkustuskiellon uhkaa jne.

Passin saadakseen on matkustettava Venäjälle Rostov-na-Donuun, moni on joutunut tekemään matkan useita kertoja, koska ”jotain tietoja on täydennettävä”, on käytävä lääkärissä jne. Mikä viittaa siihen, että Venäjän viranomaiset keräävät henkilöistä sukulaisineen hyvin tarkkoja henkilötietoja ”biometrisen passin” verukkeella. **

Nämä toimet luonnollisesti heittävät varjon Venäjän perusteille venäläisväestön suojelun tarpeesta, Venäjän itsensä luodessa ongelman, jonka se toimillaan (esim. anneksointi) pyrkii ratkaisemaan. Ihmisistä tehdään kuitenkin Venäjän politiikan pelinappuloita, ja kenties muutakin. Me emme tiedä mihin totalitaarinen hallinto käyttää keräämäänsä dataa, eivätkä tiedä miehitetyn Itä-Ukrainan asukkaatkaan.

Toki miehitetyn Itä-Ukrainan alueella asuu joukoittain opportunisteja, miehityshallinnon auliita palvelijoita ynnä oman edun tavoittelijoita ”suojelua” kaipaavien etnisten venäläisten ohella, mutta alueen (tämänhetkisestä) väestömäärästä heitä on ehkäpä 10–15 prosenttia, loppujen Venäjän passin omaavien ollessa paikallisia, jotka ovat tavalla tai toisella pakotettu ottamaan passi. On myös syytä huomioida, että Venäjän toimia miehitetyillä alueilla eivät edes hyväksy läheskään kaikki etnisesti venäläisetkään.

Pidän hyvinkin mahdollisena Putinin tulevan puheen liittyvän tavalla tai toisella miehitetyn Itä-Ukrainan asemaan. Mikäli näin on, Venäjän joukkojen siirrot voi nähdä varautumisena ennalta mahdollisiin (sotilaallisiin) vastatoimiin. Ukrainan mahdollisuudet toimia ovat hyvin rajalliset Venäjän siirrettyä jo ennalta Ukrainaan rajoittuville sekä Ukrainalta miehitetyille alueille kymmeniä tuhansia sotilaita. Venäjällä on jo nyt miehitetyltä Krimiltä-Kurskiin ulottuvalla, Ukrainaan rajoittuvalla alueella, reilut 100 000 sotilasta ja se on valmis pitämään joukkoja alueella niin kauan kuin se katsoo sen tarpeelliseksi. En ryhdy spekuloimaan joukkojen poisvedolla, se tapahtunee jossain vaiheessa tämän hetken ja syyskuussa järjestettävän Zapad-2021-sotaharjoituksen päättymisen välillä, viimeistään silloin kun Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuvia joukkoja kotiutetaan.

 

Marko

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1383259374869618691 

2. https://twitter.com/YorukIsik/status/1383306232480468999 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007903114.html 

4. https://twitter.com/M_Simonyan/status/1382673129403731973 

Lähteinä käytetty myös twitter-käyttäjiä, kuten @GirkinGirkin ja @galandecZP sekä Petri Mäkelä, lisäksi hyödynnetty Jarmo Koposen blogia Kiristäjä. 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on havaittu viime aikoina uusia joukkoja sekä kalustoliikennettä idästä länteen. Venäjä on myös keskittänyt Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvalle rajaseudulle jonkin verran tuoreita joukkoja. Miehistö ja kalustoliikennettä miehitetyillä alueilla on havaittu ainakin Donetskissa, Horlivkassa, Jenakijevessa sekä Luhanskissa.

**: Lähteinä miehitetyillä alueilla asuvia henkilöitä, joiden henkilötiedot ja asuinpaikat jätän turvallisuussyistä kertomatta.

Venäjän päämäärä – venäläistetty Donbas

Kirjoitukseni otsikko voi tuntua monesta provosoivalta, etenkin kun media Suomessakin usein toistaa ajatusta Ukrainan sisällissodasta ja separatismista – venäjämielisistä – liikkeistä Itä-Ukrainassa, jotka aloittivat taistelun Ukrainan uutta hallintoa vastaan Euromaidanin ja Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehittämisen ja laittoman anneksoinnin jälkeen keväällä 2014, jättäen tavattoman usein avaamatta taustoja sen paremmin, tai kuvaamatta kunnolla Venäjän vuosia jatkunutta työtä Ukrainan epävakauttamiseksi, jonka voidaan sanoa alkaneen laajamittaisemmin Oranssin vallankumouksen jälkeen vuosituhannen alkupuolella, mutta jonka historia erilaisten aktivistiryhmien kautta ulottuu 90-luvun puolelle, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiin vuosiin.

Yllä olevaa kuvausta voimistaa vielä venäläismedioiden valheelliset kuvaukset keväältä ja kesältä 2014, kuinka Itä-Ukrainassa asuva venäjän kielinen väestönosa joutui laajamittaisen vainon kohteeksi. Tämän propagandan eräänä tarkoituksena oli de-humanisoida ukrainalaiset, mutta samalla rakentaa kuvaa siitä, että Itä-Ukrainassa asuvat venäjän kieliset jollain kollektiivisella tavalla tukisivat Venäjän pyrkimyksiä ja tavoitteita, vaikka todellisuudessa valtaosa alueen venäjän kielisestäkin väestöstä oli etnisesti ukrainalaisia, kannattaen – muodossa tai toisessa – yhtenäistä Ukrainaa. (1) Venäjän pyrkimyksiä ja tavoitteita tuki lopulta vain vähemmistö alueen asukkaista, mikä omalla tapaa tuli todistettua alueella keväällä 2014 järjestetyissä mielenosoituksissa, joissa tuettiin niin Venäjää kuin ajatusta ”kansantasavalloista” (mitä sitäkin tarinaa on ulkoa voimistettu) ja joihin Donetskin kokoisessa kaupungissa osallistui parhaimmillaankin vain joitain tuhansia mielenosoittajia, ja joihin saapui huomattavia määriä osallistujia Venäjältä – kyse oli näistä ns. Putinin turisteista.

Ukrainan itäisissä osissa on järjestetty eriasteisia ”kansanäänestyksiä” erosta Ukrainasta 90-luvun puolelta lukien. Kannatus erolle Ukrainasta on aina ollut vähäistä, korkeintaan muutaman prosentin luokkaa. Tämän vuosituhannen puolella keskeisenä tekijänä on ollut Andrei Purgin kumppaneineen, näiden kumppanien joukkoon kuuluu muun muassa Oleg Frolov. Niin Purgin kuin Frolovkin osallistuivat aktiivisesti Venäjällä Evraziyskiy soyuz molodezh’in järjestämille leireille, joka on  Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n (MED eli Kansainvälinen euraasialainen liike) tapaan Aleksandr Duginin luomus. (2) Historia ja kevättalven sekä kevään 2014 tapahtumat miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa huomioiden, on helppoa päätellä, ettei ”kansanäänestyksen” tulos kuvaa alueen asukkaiden todellisia mielipiteitä. Silminnäkijähavainnotkin todistavat sen puolesta, että kyseinen ”kansanäänestys” – kuten muutkin ”vaalit” sen jälkeen – oli manipuloitu ja tulos väärennetty.

Yksipuolista ja vääristynyttä kuvaa alueen tilasta lisäsi tuolloin ja lisää edelleen eräiden läntisten kansalaisjärjestöjen kuin myös medioiden tapa esittää niin sotatoimet kuin muutkin tapahtumat yksipuolisessa valossa, jossa Ukraina esiintyy aktiivisena (ja aggressiivisena) toimijana Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden (eli ns. kansantasavaltojen) asukkaiden ja ”separatistien” esiintyessä korkeintaan puolustajan roolissa. Tämä tarina, jota Suomessa erityisen aktiivisesti jakaa Rauhanpuolustajat, noudattaa Kremlin narratiivia Ukrainasta hyökkääjänä ja alueen asukkaista uhreina ja itsensä puolustajina. Totuus jätetään kuitenkin kertomatta, tai siihen viitataan korkeintaan sivulauseessa ja tuolloinkin siten, että perimmäiset syyt jätetään avaamatta. (En nyt itsekään ryhdy tässä kirjoituksessa avaamaan kuviota laajemmin, olen tehnyt sen esim. ”Ukrainan sota: kaikki alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014” -kirjoituksessa).

Venäläismediat alkoivat toistaa hyvin varhaisessa vaiheessa keväällä 2014 propagandistista tarinaa venäläisväestöstä vainon kohteena, samalla ukrainalaisten de-humanisointi-kampanja voimistui voimistumistaan – ukrainalaiset kollektiivisesti leimattiin fasisteiksi ja natseiksi, jotka uhkaavat kaikkien venäläisten ja venäjän kielisten henkeä. Väite oli sikälikin absurdi, että huomattava osa etnisistä ukrainalaisista käytti tuolloin arjessa venäjää, tai venäjä oli heidän kotikieli, mutta eivät he kokeneet heihin kohdistuvan uhkaa heidän äidinkielensä tähden. Narratiivi uhasta rakennettiin rajojen ulkopuolella – Venäjällä – ja tuotiin Ukrainaan ulkoa, samalla keksityt tarinat vainosta levisivät myös läntisiin medioihin. Samaan aikaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa alkoi vaino, se ei kohdistunut venäjän kielisiin vaan niihin ukrainalaisiin, jotka tukivat yhtenäistä Ukrainaa, osoittivat tukensa jollain näkyvällä tapaa – toisinaan vainoon riitti syyksi nimetön ilmianto. Ukrainaa tukevien vaino jatkuu edelleen, he ovat erilaisille ilmiantajille vapaata riistaa. Ja koska alueella ei ole toimivaa yhteiskuntarakennetta eikä oikeuslaitosta, on enemmän kuin todennäköistä, että ihmisiä ilmiannetaan ja sen myötä kidutetaan sekä tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin perusteetta. (Huom. luonnollisesti kidutus ei ole hyväksyttyä missään tapauksessa).

Miehityksen ensimmäisten kuukausien kuluessa suuri joukko ukrainalaisia joutui pidätetyksi, pidätettyjä kidutettiin ja heidän perheenjäseniä uhkailtiin, osa militanttien ja venäläisoperaattoreiden vangitsemista ukrainalaisista kidutettiin kuoliaaksi. (3 ja 4) Itä-Ukrainassa näytti toistuvan sama mitä kävi Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jossa ensihetkistä lähtien erilaiset puolisotilaalliset joukkiot vangitsivat ja murhasivat miehitystä vastaan protestoivia ja Ukrainaa tukevia henkilöitä – Krimillä tämän pelottelukampanjan ensimmäisten uhrien joukossa oli Krimin tataari Reşat Amet. (5) Krimin niemimaalla vaino kohdistuu nykyään erityisesti Krimin tataareihin, mutta myös kansalaisaktivisteihin ja toimittajiin sekä kansalaistoimittajiin ja bloggareihin, joiden toimintaa Venäjä pitää itselleen uhkana. Jokaisen kannattaa pohtia mielessään, että miksi. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vaino kohdistuu hyvin pitkälti samoihin ryhmiin – kansalaisaktivisteihin (joista moni on joutunut pakenemaan alueelta miehitysvuosien kuluessa), bloggareihin ja toimittajiin, esim. toimittaja-bloggari Stanislav Aseejev oli vuosia vangittuna, kunnes viime vuonna (v. 2019) hänet vapautettiin Ukrainan ja miehitettyjen alueiden välisessä vankienvaihto-operaatiossa. Vangitsemisaikana häntä kidutettiin säännöllisesti.

Miehitysvuosien aikana Itä-Ukrainassa eriasteista vastarintaa ja oppositiomielialaa on pyritty nujertamaan pelottelulla ja vainolla, samalla alueen väestöä on ruvettu venäläistämään. Kyseessä ei ole vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta vaan pakkoon ja ohjailuun, sekä lasten kohdalla opettamiseen liittyvä malli. Eräs toiminnan näkyvistä muodoista oli Venäjän passin myöntäminen henkilöille, joilla on ”kansantasavaltojen” passi. Nyt Venäjä rakentaa rinnalle ”ohituskaistaa”, joten tulevaisuudessa henkilö ei enää tarvitse ”kansantasavaltojen” passia saadakseen Venäjän passin. Riittää, että on alueen asukas, saadakseen Venäjän passin.

Miehitetystä Donbasista bussilla "äänestämään" Venäjälle, kuva: Alexei Alexandrov, AP.

Venäjän kesän ”kansanäänestykseen” liittyi elementtejä, joissa hyödynnettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden venäläistämisprosessia. Tuolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia, Venäjän passin saaneita paikallisia, kuljetettiin äänestämään Venäjälle. (6) Erityisen rumaksi toiminnan teki se, että miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvia on painostettu ottamaan Venäjän passi, monien ”valtion palveluksessa” olevien on ollut suoranainen pakko ottaa Venäjän passi saadakseen pitää työpaikkansa. Opettajia ja muita lasten parissa työskenteleviä on pakotettu ottamaan Venäjän passi työpaikan menettämisen uhalla, luonnollisesti ”turvallisuusviranomaisten” ja vastaavien organisaatioiden jäseniä on pakotettu ottamaan Venäjän passi. Kun huomioidaan toimintaan liittyvä pakottaminen ja uhkailu – opportunismia unohtamatta, on tavallaan yllättävää, ettei miehitettyjen alueiden asukkaista Venäjän passin ole ottanut kuin parisataatuhatta asukasta.

Saksalaisen Stiftung Wissenschaft und Politikin julkaiseman raportin ”Russia’s “Passportisation” of the Donbas” mukaan –

”Russia has so far issued almost 200,000 Russian passports to Ukrainians from the “People’s Republics” of Donetsk and Luhansk”. (7)

Emmekä voi olla varmoja siitä, kuinka monella on ollut ennestään Venäjän passi, mutta että heitä kierrätetään Venäjällä hakemassa passi erikoistarpeita varten perustetuista maahanmuuttoyksiköistä, jollaisia on avattu Rostovin alueelle, miehitetyn Itä-Ukrainan rajan tuntumaan, Matvejev-Kurganiin, Pokrovskojeen,  Novošahtinskiin ja Rostovin alueen Donetskiin (pieni kaupunki Venäjällä, rajan pinnassa). Näihin toimistoihin on säännölliset linja-autokuljetukset Donetskista, Jasunuvatasta, Horlivkasta ja Luhanskista. Saamieni tietojen mukaan Venäjältä alueelle muuttaneiden/ siirrettyjen tiedetään saavan miehitetyillä alueilla ”kansantasavaltojen” ”passin”, jonka he käyvät vaihtamassa Venäjän passiin. Tämän monimutkaisen kuvion tarkoituksena on todennäköisesti hämärtää tilastoja. Toiminnan säännöllisyys ja Venäjän aktiiviset toimet omalta osaltaan todistavat sen puolesta, että Venäjä tarkoituksellisesti rikkoo Minskin sopimusten henkeä ja sisältöä vastaan.

Parhaiten Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla venäläistäminen näkyy lasten kasvatuksessa, jonka eräs (vastenmielinen piirre) on lasten militaristinen ja ”patrioottinen” kasvatus, joka varhaisimmillaan alkaa jo ennen kouluikää päiväkodeissa. ”Patrioottisen” kasvatuksen ohella tuhansia lapsia ja nuoria on – osin pakotettuina – osallistunut militaristiseen koulutukseen miehitetyillä alueilla tai Venäjällä. (8) Monissa tapauksissa ”koulutuksen” järjestäjinä toimii nykyisiä tai entisiä sotilaita tai palkkasoturijoukoissa palvelleita miehiä, joista osalla on joko rikollinen tausta tai he ovat sotatoimissa syyllistyneet sotarikoksiin. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tiedetään lapsia kasvatettavan tämän ”patrioottisen kasvatuksen” nimissä vihaamaan Ukrainaa ja ukrainalaisia, ja tarvittaessa tuhoamaan heidät, vaikka pommi-iskuin. Sodan ja miehityksen joskus päättyessä, miehitetyillä alueilla on kasvanut tuhansia lapsia, joiden maailmankuva ja samalla minäkuva on vääristynyt – he tarvitsevat mittavaa, vuosia kestävää, terapiaa ja apua.

Lapsia miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Dovzhansk v. 2019. *

Lapsia ja nuoria Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla juhlistamassa Venäjän lippua, etualalla Yunarmiyan nuoria.

Edelleen Venäjällä kuin myös miehitetyillä alueilla puheissa korostetaan ajatusta ja ideaa ”kansantasavalloista”, samalla taustalla on käynnissä tämä venäläistämisprosessi, joka näkyy ulospäin parhaiten juuri passi- ja kielipolitiikan kautta. Tässä toiminnassa Venäjä ei edes pyri piilottelemaan toimintaansa, se marssii näkyvästi ja räikeästi sopimusten yli. Näkyvien toimintojen rinnalla Venäjä tuhoaa alueen ukrainalaista identiteettiä lasten ja nuorten militarisoinnilla sekä siirtämällä Venäjältä väestöä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Saamieni tietojen mukaan osa venäläisistä muuttaa alueelle vapaaehtoisesti, heille luvataan asunto ja kohtuullinen elintaso (huom. asunto on useimmiten miehityshallinnon evakkoon lähteneiltä takavarikoimia asuntoja, eikä kohtuullinen elintasokaan useimmiten pidä paikkaansa), mutta vapaaehtoisten rinnalla alueelle on pakkosiirretty kaukaa Venäjältä kodittomia, narkomaaneja ja muita ongelmaryhmiä, joista Venäjän alueet mitä ilmeisimmin haluavat päästä eroon. Toiminta on kuin neuvostoajoilla, jolloin Donetskin alueelle tuotiin junilla ihmisiä neuvostovaltion muista osista – moni pakolla kotiseudultaan riistettynä. On monella tapaa masentavaa kuinka kyvytön kansainvälinen yhteisö on reagoimaan Venäjän toimiin, vaikka sodan rinnalla muokataan miehitetyn alueen väestön identiteettiä, tehdään siitä ”venäläistä maaperää” kuitenkaan liittämättä aluetta Venäjään. Se, ettei Venäjä toistaiseksi ole anneksoinut Itä-Ukrainaa osaksi itseään, tarkoittaa yksinomaan sitä, että Venäjän johto katsoo miehitettyjen alueiden sellaisenaan palvelevan tällä hetkellä enemmän omia tarkoitusperiään. Mitä seuraa Putinin hallinnon kaaduttua, kun miehitetyt alueet palaavat emä-Ukrainan huomaan? Meidän on turha heristää sormea, jos (kun) tuolloin Ukraina häätää tuhansittain venäläisiä rajan yli itään palauttaen samalla varastetun ja ryövätyn omaisuuden niiden oikeille omistajille, koska Venäjä (ja nämä venäläiset) niittävät sitä mitä ovat kylväneet, siitäkin huolimatta, että kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta sanoa ”Ei”, kun Moskova on siirtänyt heidät kotiseuduiltaan Donbasin aroille. Meidän on parempi valmistautua ennalta myös edellä kuvailemaani skenaarioon, joka on seurausta Kremlin julkeasta – kansainvälisiä sopimuksia pilkkaavasta – politiikasta sen venäläistäessä miehitettyä Itä-Ukrainaa.

Marko

1. Public Opinion Survey Residents of Ukraine, March 14 – 26, 2014 s. 36-37. 

2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

3. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/ 

4. https://www.rferl.org/a/ukraine-dovgan-public-abuse-donetsk/26561342.html 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1568144056 

6. https://www.radiosvoboda.org/a/vichnyi-putin-golosuvannya-donbas/30704212.html 

7. https://www.swp-berlin.org/en/publication/russias-passportisation-of-the-donbas/ 

8. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/children-as-a-tool-how-russia-militarizes-kids-in-the-donbas-and-crimea/ 

*: Kuva via @loogunda. 

Miehitetystä Donbasista lisää muun muassa seuraavissa blogeissani ”Unohdettu Donbas, elämää miehitetyillä alueilla”, ”Miehitetty Donetsk – elämää kuolleessa kaupungissa” ja ”Elämää ’kansantasavalloissa’”. 

Marraskuu Itä-Ukrainan sotatoimialueella – sota jatkuu rauhanpuheista huolimatta

Marraskuu on jo kääntynyt joulukuuksi, tässä vaiheessa on hyvä luoda lyhyt katsaus marraskuun tapahtumiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Jos vertaamme marraskuuta lokakuuhun, niin kuukaudet eivät aivan olleet veljiä keskenään – lokakuussa menehtyi sotatoimissa yhdeksän Ukrainan asevoimien sotilasta 26 haavoittuen tai vammautuen taistelutehtävissä tai vihollisen tulituksessa, vastaavasti marraskuussa kuusi Ukrainan asevoimien tai sitä tukevien joukko-osastojen sotilasta menehtyi sotatoimissa 36 haavoittuessa. Haavoittuneiden joukossa on kuusi Ukrainan rajavartiolaitoksen nopeantoiminnan joukkojen sotilasta. He haavoittuivat 20. marraskuuta vihollistulessa Hladosoven alueella miehitetyn Horlivkan koillispuolella.

Ukrainalaisten tappioiden kohdalla on hyvä huomioida se, että marraskuussa Venäjän asevoimat ja niitä tukevat proxy-joukot tulittivat kohteita Ukrainan kontrolloimilla ja hallinnoimilla alueilla useita kertoja myös panssarintorjuntaohjuksin. Loppukesään ja syys-lokakuuhun verrattuna tilanne oli poikkeuksellinen panssarintorjuntaohjusten ollessa laajemmassa käytössä, niitä on myös käytetty Zolote-4:n alueella – sopimusten velvoittamina – vetäytyviä Ukrainan asevoimien yksiköitä vastaan. Samanlaiseen sopimusrikkomukseen Venäjän proxy-joukot syyllistyivät joitain päiviä myöhemmin Bohdanivka-Petrivs’ke -lohkolla Donetskin eteläpuolella, jossa vetäytymisvaiheessa olevaa ukrainalaisyksikköä tulitettiin panssarintorjuntaohjuksilla.

Erityisen poikkeuksellisena voidaan myös pitää Syzen kylän alueella tapahtunutta ukrainalaisjoukkoihin kohdistunutta iskua, jossa haavoittui vakavasti 46. ilmarynnäkköprikaatin sotilas. Iskussa prikaatiin kuuluvan joukko-osaston asemiin pudotettiin, todennäköisesti Venäjän alueelta lennätetyllä, miehittämättömällä lennokilla tai nelikopterilla kranaatteja tai muita räjähteitä. Aiemmin Venäjän proxy-joukot ovat iskeneet Ukrainan asevoimien asemiin nelikoptereilla, joihin on asennettu ripustimet maksimissaan muutamalle 30 mm kranaattikonekiväärin kranaatille (esim. VOG-17M). Syzen iskun osalta ukrainalaiset eivät ole kertoneet käytetyn kranaatin tai räjähteen tyyppiä, sotilaan leikanneiden lääkäreiden mukaan uhrin selästä poistettiin ”uudentyyppisiä sirpaleita”.

Syzen kyläkeskus sijaitsee 1,3 kilometriä demarkaatiolinjana toimivasta Siverskyi Donets -joesta pohjoiseen ja noin 3 kilometriä Venäjän rajasta länteen.

Sotatoimialueella vallitsevasta tulitauosta huolimatta ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat rekisteröineet koko marraskuun ajan päivittäin tulitaukorikkomuksia, niin ikää tarkkailijoiden on onnistunut rekisteröidä Venäjän proxy-joukkojen suorittamia tulitaukorikkomuksia myös niillä alueilla, joilta sodan osapuolet ovat vetämässä joukkojaan eli Zoloten sekä Bohdanivka-Petrivs’ken alueilta – jälkimmäisessä ETYJ:n tarkkailijoiden on onnistunut havaita lukuisia tulitaukorikkomuksia useina päivinä (julkaistuissa raporteissa tulitussuunta on ollut idästä länteen tai koillisesta lounaaseen ts. miehitetyiltä alueilta Ukrainan kontrolloimille alueille).

Venäjän asevoimiin ja proxy-joukkoihin kuuluvat joukko-osastot ovat marraskuussa tulittaneet sotilas- ja siviilikohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla pienikaliiperisten aseiden ohella erilaisilla kranaattikonekivääreillä ja 82 mm sekä 120 mm kranaatinheittimillä, 122 mm tykistöllä sekä BMP-1 ja BMP-2 rynnäkkövaunujen pääaseilla ja 23 mm ilmatorjuntakanuunoilla. Käytössä on myös ollut edellä mainittuja panssarintorjuntaohjuksia, sekä kevyitä sinkoja että raskaita sinkoja (73 mm SPG-9 raskassinko) ja yksittäistapauksissa lennokeista tai nelikoptereista pudotettuja 30 mm kranaatteja tai muita ammuksia/ räjähteitä.

Marraskuussa sodassa kaatuneet ukrainalaissotilaat, kuvat Volunteer Info.

Marraskuun aikana miehitetyiltä alueilta käsin tulitettiin erilaisilla asejärjestelmillä – myös Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä – Ukrainan kontrolloimilla alueilla sijaitsevia siviilikohteita. ETYJ:n neljän viikon tarkkailujakson aikana (28.10 – 24.11.2019) sotatoimialueella seitsemän siviiliä vammautui sotatoimien seurauksena. Vastaavasti Ukrainan kontrolloimille alueille kohdistuneessa tulituksessa vaurioitui tai tuhoutui kokonaan useita omakotitaloja tai muita pientaloja.

 

Mittavia materiaalisia vahinkoja aiheutui marraskuun 14. päivä Venäjän proxy-joukkojen tulittaessa kranaatinheittimillä Avdiivkan tuntumassa sijaitsevaa ”Akaasian” ("Акація") aluetta. Omakotitalo vaurioitu tulituksessa pahoin, heti seuraavana päivänä 15. marraskuuta venäläisjoukot tulittivat uudestaan Avdiivkan aluetta. Tällä kertaa tulitus kohdistui Kamjankan kylään Avdiivkan itäpuolella, kohde alueella ei sijaitse sotilaallisia kohteita. Kamjankan aluetta tulitettiin pienikaliiperisten aseiden ohella kranaattikonekivääreillä sekä kevyillä singoilla.

Kumpanakin päivänä tulitus synnytti ainoastaan materiaalisia vahinkoja.

Vastaavasti alkuillasta 24. marraskuuta Venäjän proxy-joukot tulittivat ukrainalaisjoukkojen asemia Berezoven alueella Donetskin eteläpuolella raskailla konekivääreillä sillä seurauksella, että valojuova-ammukset sytyttivät rutikuivan ruohikon ja pensaiston palamaan. Tulipalot raivosivat alueelle myöhään yöhän ennen kuin ne saatiin siviilien avustuksella sammutettua.

Ruohikko ja pensaistopalo levisi muutamiin alueen siviilirakennuksiin, tuhoten ja vaurioittaen niitä pahoin.

Seuraavana päivänä (eli 25. marraskuuta) Ukrainan asevoimat ja siviiliviranomaiset yhdessä palomiesten kanssa kävivät tarkastamassa tuhoja. Useita tunteja raivonneet tulipalot tuhosivat kuusi asuinrakennusta niin pahoin, että asukkaat oli evakuoitava alueelta.

Kranaattitulen tuhoama omakotitalo ”Akaasian” alueella Avdiivkassa.

Tämän vuoden kuluessa Ukrainan asevoimien yksiköt tai niitä tukevat osastot ovat joko ottaneet hallintaansa kokonaan tai edenneet osin alueille, jotka ovat olleet joko Venäjän proxy-joukkojen hallinnassa tai ”harmaata vyöhykettä” rintamalinjalla. Paikallisten asukkaiden kannalta ikävää tilanteessa on se, että nyt Ukraina vetäytyy Zolote-4:n alueelta, jonka se vasta viime ja tämän vuoden kuluessa otti uudelleen hallintaansa, onnistuen samalla edes jollain tasolla vakauttamaan olot taajamassa ja parantamaan elinmahdollisuuksia – vapautetun taajaman asukkaiden oli mahdollista äänestää Ukrainassa tänä vuonna järjestetyissä vaaleissa. Vastaavaa mahdollisuutta heillä ei ollut aiempina sotavuosina Zolote-4:n ollessa joko miehitettynä tai harmaalla vyöhykkeellä rintamalinjan pirstoessa kylän.

Alla karttakuva, jolle merkitty ne alueet, jotka Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat osastot, kuten Ukrainan kansalliskaarti, on ottanut hallintaansa tänä vuonna (v. 2019). Alkuperäistä kuvaa täydennetty Mar’inkan ja Dokuchajevskin osalta, joista on osia (Dokuchajevsk) siirtynyt Ukrainan hallintaan tai jotka ukrainalaisjoukot ovat ottaneet – vihdoin – kokonaisuudessaan hallintaansa (Mar’inka).

Alkuperäinen karttakuva via Radio Svoboda

Marraskuun puolivälin jälkeen Venäjä vihdoin ja viimein palautti Ukrainalle vuosi sitten Kertšinsalmen yhteenotossa kaappaamansa kolme Ukrainan laivaston alusta, satamahinaaja Yany Kapun sekä kaksi Gyurza-M-luokan tykkivenettä – Berdjanskin ja Nikopolin.

Kaapattujen alusten miehistön Venäjä vapautti pitkän, ja kansainvälisessä merioikeudessa laittomaksi tuomitun, vankeuden jälkeen tämän vuoden syyskuussa Ukrainan ja Venäjän laajassa vankienvaihto-operaatiossa. Tuolloin Venäjä, vangitsemiensa merisotilaiden ohella, vapautti lukuisia pidättämiään ja näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomitsemia ukrainalaisia poliittisia vankeja – vapautettujen joukossa oli myös ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov.

Ukrainan laivaston alusten palauttaminen on hyvä nähdä osana laajempaa kokonaisuutta, sen edeltäessä tulossa olevia Normandia formatin -keskusteluja Ranskassa, joihin osallistuu Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ohella Venäjän Vladimir Putin, Saksan liittokansleri Angela Merkel sekä harkitsemattomasti sanojaan asetteleva Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Tätä kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on syytä huomioida Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ja Krimillä, sen halu (ja tarve) osoittaa kontrolloivansa tilannetta ja tarvittaessa joko kiristää otetta tai ryhtyä operaatioihin, jotka kiinnittävät median huomion – jollaisena esim. alusten palautusta voidaan pitää – samalla kuitenkin ryhtyen toimiin, jotka antavat täysin päinvastaisen signaalin, mutta jotka aivan liian usein jäävät huomiotta, kuten vaikkapa useampien ”humanitaaristen kolonnien” lähettäminen, sopimusten vastaisesti, Venäjältä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille (eilen 5. joulukuuta Itä-Ukrainaan saapui 94. ”humanitaarinen kolonna” Venäjältä).

Venäjän rannikkovartioston alus hinaa Ukrainan laivaston satamahinaaja Yany Kapua Kertšin satamassa. Kuva kommersant.ru.

Venäjän viime vuonna kaappaamat Ukrainan laivaston alukset takaisin kotona Otšakivin satamassa, jossa sijaitsee Ukrainan laivaston operaatiokeskus.

Otšakivissa Ukrainan merivoimien tarkastajat tarkastivat Venäjän palauttamien alusten teknisen kunnon sekä asejärjestelmien ja muun sotilaallisen varustuksen tilan. Tarkastuksen kohteena olivat molemmat Gyurza-M -luokan partioveneet (Berdjansk ja Nikopol) sekä satamahinaaja Yany Kapu. Tarkastuksessa alusten havaittiin kärsineen itse Venäjän suorittamassa sotilasoperaatiossa sekä aikana, jona ne olivat Venäjän hallinnassa, mittavia vaurioita. Seuraavaksi ukrainalaislähteisiin pohjautuva lyhyt yhteenveto tarkastusraportista muutamine kuvine.

Tarkastuksessa havaittiin, että suurin osa aseista ja ampumatarvikkeista sekä viestintävarustuksesta puuttui, tai oli poistettu, kuten navigointijärjestelmät sekä kiinteä aseistus, tai tehty muulla tavalla käyttökelvottomiksi – osa yksinkertaisesti hajotettu. Kaikista kolmesta aluksesta oli myös poistettu venäläisten toimesta tunnistamismerkintöjä ja laitteita sekä valtiollisia tunnuksia.

Gyurza-M -luokan partioveneissä havaittiin muun muassa seuraavia puutteita: navigointivälineet, kaikki henkilökohtaiset aseet ja ammukset, kaikki viestintä- ja tarkkailuvälineet merkinantovalot mukaan lukien olivat poissa – varastettu.

Niin ikää venäläiset olivat poistaneet aluksista NBC-varusteet, meripelastusvälineet, työkalut ja muut alusten huoltoon tarkoitetut varusteet sekä lämmittimet, televisiot ja näytöt ynnä tallenninvälineet. Kummankin aluksen kapteenin työskentelypöytä oli avattu ja tuhottu.

Gyurza-M -luokan partiovene Berdjanskin rungossa ja rakenteissa havaittiin kuusi aukkoa vesirajan yläpuolella, vaurioiden todellista luonnetta ja kokoa tarkastajien ei ollut mahdollista määrittää, koska aukot oli peitetty venäläisten toimesta metallilevyin. Berdjanskin rakenteissa havaittiin useita yhteenotossa syntyneitä ammusten ja rakettien aiheuttamia taisteluvaurioita.

Nikopolin ohjain- ja voimansiirtojärjestelmiä oli vaurioitettu tai hajotettu, myös Nikopolissa havaittiin taisteluvaurioita.

Satamahinaaja Yany Kapun rungon tyyrpuurin puolella havaittiin mittavia vahinkoja, samoin perässä tyyrpuurin puolella – myös muissa perän rakenteissa havaittiin vaurioita. Hinaajan rungossa ja rakenteissa havaittiin myös venäläisten tulituksen aiheuttamia vaurioita.

Yany Kapusta oli viety tai hajotettu venäläisten toimesta huonekaluja, pesualtaita ja wc-kalustusta, pesukone sekä tuuletus- ja ilmanpoistojärjestelmä. Moottoritilassa oli myös lukuisia, todennäköisesti tahallisesti tehtyjä, reikiä.

Tarkastajien arvion mukaan alusten kärsimät vauriot, kun huomioidaan poistetut ase- ja tulenjohtojärjestelmät sekä tutkat, nousevat 55,5 miljoonaan hryvinaan. Tarkastajien arvion mukaan aluksia ei voi käyttää tarkoituksen mukaisella tavalla. Yany Kapun osalta on vielä huomioitava telakkateollisuuden edustajien arviota, jotta voidaan määritellä aluksen rungon ja järjestelmien kärsimien kokonaisvaurioiden hinta.

Ukrainan laivaston satamahinaaja Yany Kapu Otšakivissa, Ukrainassa.

Yany Kapulle aiheutettuja vaurioita.

Berdjansk Otšakivissa.

Nikopolin komentosiltaa, näyttöjä ja ohjainjärjestelmiä poistettu Venäjällä.

Nikopol.

Venäjän passeja miehitettyjen alueiden asukkaille

Venäjä on jo jonkin aikaa tarjonnut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaille mahdollisuutta Venäjän passiin. Viime aikaisten tietojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Venäjällä ei olla tyytyväisiä siihen, kuinka aktiivisia miehitettyjen alueiden asukkaat ovat olleet hakemaan maan passia, koska vielä keväällä eläkeläisten oli käytännössä hyvin vaikea, jollei jopa mahdotonta, saada Venäjän passia mutta nyt myös heille on ilmaistu asia siten, että tulevaisuudessa Venäjän passi voi edesauttaa ”eläkkeiden” ja erilaisten ”sosiaalisten tukien” saannissa, joiden tosiasiallinen maksaja on Venäjän valtio vaikka rahat kierrätetäänkin miehitetyille alueille Venäjän toimesta perustettujen ”kansantasavaltojen” kautta.

Syytä on myös huomioida tapahtumat demarkaatiolinjan miehitettyjen alueiden puolella sijaitsevilla tarkastusasemilla, jossa Ukrainan passin esittäjiä, mutta miehitetyillä alueilla asuvia, on ”kyykytetty” ja jopa peloteltu Ukrainan passin tähden, kerrottu sellaisen voivan tuottaa ongelmia tulevaisuudessa rintamalinjaa ylittäessä jne. Samankaltaista vihjailua kohdistetaan muidenkin miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” toimesta alueen asukkaisiin – ”viranomaisille” ongelma on nimenomaan Ukrainan passi. Paine näyttää kohdistuvan ihmisiin, joiden sosioekonominen asema on huono. Suoraa painostusta tyyliin ”Venäjän passi on hankittava” ei ole tietojeni mukaan vielä käytetty ainakaan em. ryhmää tai ”tavallisia kansalaisia” kohtaan – hallinnollisen eliitin tai paikallisen militantti- tai miliisijohdon kohtaamasta kohtelusta minulla ei ole tarkempaa tietoa.

Alla kaavio, jossa kuvattua ”reittiä” tavallinen, miehitetyillä alueilla asuva Ukrainan passin omaava, kansalainen etenee saadakseen Venäjän passin, ”kansantasavaltojen” ”passin” jälkeen on ensin anottava Venäjän sisäistä passia, jonka saa ”tyhjänä” ts. siinä ei ole ainoatakaan leimaa ja merkintää perustietojen (nimi ja syntymäaika) lisäksi ja vasta myöhemmin voi hakea Venäjän ulkomaanpassia. Tämä leimattomuus on kuitenkin aiheuttanut ongelmia Venäjän rajalla saavuttaessa miehitetyiltä alueilta Venäjälle – tiedossani on tapauksia, joissa Venäjän rajaviranomaiset ovat antaneet sakkoja sellaisille miehitettyjen alueiden asukkaille, jotka ovat esittäneet rajalla ”tyhjän” Venäjän sisäisen passin. Rajaviranomaisten mukaan, kun kyseinen passi ei voi olla tyhjä. Toiminta on sen verran yleistä, että kyseessä ei ole satunnaiset yksittäistapaukset.

Venäjällä on ainakin käyty keskusteluja nopeutetun järjestelmän luomiseksi, jossa miehitetyillä alueilla asuvan henkilön ei ensin tarvitse hakea ”kansantasavaltojen” ”passia”, vaan hetimmiten voi hakea Venäjän (sisäistä) passia. Todennäköisesti tämäkin kehitteillä oleva suunnitelma on seurausta Venäjän passien – odotettua – kehnommasta suosiosta.

Itsestään selvää on se, että nämä Venäjän toimet ovat omiaan heikentämään tilannetta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, mutta myös laajemmin Ukrainassa. Ne lisäävät epävakautta alueella, heikentäen samalla entisestään, alisteisessa asemassa ja miehitysterrorin kohteena olevien, miehitetyillä alueilla asuvien kansalaisten asemaa, ja etenkin huono-osaisten asemaa, jotka jo nyt ovat hyvin alisteisessa asemassa. Kansainvälisen yhteisön toimet Venäjän tuomitsemiseksi ja rankaisemiseksi näiltä osin ovat olleet olemattomia, vaikka Itä-Ukrainassa elää miljoonia ihmisiä miehityshallinnon sorron alla. Itse asiassa Emmanuel Macronin puheet ovat häpeällisiä, jollaisia ei uskoisi eurooppalaisen sivistysvaltion johtajan lausuvan.

Marko

Tätä kirjoittaessa olen käyttänyt suurta joukkoa erilaisia lähteitä, en kuitenkaan näe tarpeelliseksi luetella niitä erillisinä linkkeinä listan pituuden tähden, joten tekstissä mainittujen ETYJ:n Ukrainan monitorointimission, Volunteer Infon, Radio Svobodan ja Kommersantin ohella olen hyödyntänyt Ukrainan Joint Forces Operationin Facebook-tiliä, unian.info-verkkosivua, Liveuamap.com:ia sekä OSINT-lähteitä ja erilaisia raportteja.

Berjanskin, Nikopolin ja Yany Kapun kuvatiedostot luovutettu omaan ja DU:n käyttöön.