Ukrainan epäsuoraa vaikuttamista Hersonin alueella

 

Ukrainan asevoimien toiminta viimeisen reilun viikon aikana viittaa siihen, että Hersonin alueisiin rajoittuvilla alueilla valmistaudutaan toistaiseksi nähtyjä vastahyökkäyksiä mittavampaan operaatioon. Viime viikolla Ukraina on tulittanut kahdesti Venäjän miehittämän Hersonin itäpuolella sijaitsevaa Dneprin ylittävää Antonovskin siltaa ja kertaalleen Dar’ivkassa Inhuletsin ylittävää siltaa.

Useista eri lähteistä saatujen tietojen mukaan Hersoniin sijoitetuilla venäläisjoukoilla ei ole osaamista, eikä sopivaa kalustoa tulituksessa vaurioituneen Antonovskin sillan korjaamiseen. Ukrainalaiset Hersonissa asuneet ammattilaiset ovat joko poistuneet kaupungista tai painuneet maan alle, niinpä Venäjä on ryhtynyt etsimään miehittämältään Krimin niemimaalta sopivia henkilöitä  tai sopivaa yritystä sillankorjaustehtävään. Julkaistuiden kuvien ja videoiden perusteella näyttää siltä, että tällä hetkellä Antonovskin  silta ei kestä raskaamman kaluston liikennöintiä – sillalla on havaittu jalankulkijoiden ohella vain yksittäisiä henkilöautoja.

Antonovskin maantiesillasta vajaat kuusi kilometriä ylävirtaan Dneprin ylittää Antonovskin rautatiesilta, joka sekin on ukrainalaistykistön kantaman sisällä. On kuitenkin epävarmaa onko silta liikennöitävässä kunnossa, kestääkö se raskaampaa liikennettä.

Mikäli Ukrainan onnistuu saattaa Antonovskin maantie- ja rautatiesilta siihen kuntoon, ettei Venäjän ole mahdollista siirtää kalustoaan niiden kautta Dneprin etelärannalle, on sen mahdollista turvautua Kah’ovkan patotiehen ja siirtää raskas kalusto sitä kautta Dneprin vastarannalle. Tuolloin Venäjän on kuljetettava kalusto Dar’ivkan kautta Inhuletsin yli, sieltä Kah’ovkan patotielle ja sen yli vastarannalle. Hersonista Kah’ovkan padolle on reilut 70 kilometriä (tietä P47/ E58 käyttäen).

Mutta kuin varoitukseksi, Ukraina on kohdistanut epäsuoraa tulta niin Dar’ivkan maantiesillalle, joka on vaurioitunut tulituksessa jonkin verran mutta on edelleen ainakin kuorma-autoilla sekä henkilöautoilla liikennöitävässä kunnossa. Samaan tapaan Ukraina on tulittanut tykistöllään Kah’ovkan patotietäkin, vaurioittaen myös sitä. Venäläiset ovat julkaisseet kuvia kyseisen sillan korjaustyöstä, mikä käytännössä näytti siltä, että vauriokohtaan asennettiin hiukan ratakiskoa vahvikkeeksi ja tämän jälkeen kohta täytettiin sementillä.

Ajattelen, että tulittaessaan Dar’ivkan maantiesiltaa ja Kah’ovkan patotietä Ukrainan sodanjohdon tarkoituksena on näyttää venäläisille, että halutessaan he voivat vaurioittaa kaikki sillat siihen kuntoon, etteivät venäläiset saa kalustoaan niiden kautta vastarannalle mutta samalla jättäessään sillat siihen kuntoon, että niiden yli pääsee kävelemällä tahi henkilöautoin. Toivottavasti venäläissotilaat ymmärtävät yskän – parempi heidän (venäläisten) pelastaa oma nahka kuin kuolla turhan tähden vieraalla maalla. Sodankäynnin taidon kirjoittanutta  Sun Tzu’ta lainatakseni:

”Älä estä kotiin palaavaa vihollista. Piiritetylle viholliselle on jätettävä auki pakoreitti, äläkä painosta nurkassa olevaa vihollista.”

Toistaiseksi Ukrainan sodanjohto ei ole julkaissut tietoja asejärjestelmästä tai asejärjestelmistä, joilla kyseisiä siltoja on tulitettu. Spekulointi on kyllä ollut voimakasta, esille on noussut joko M142 HIMARS tai jokin Ukrainalla käytössä oleva 155 millin kenttätykki tai panssarihaupitsi. Twitterissä Wilkman-tilin taustalla oleva henkilö arvioi käytetyn asejärjestelmän olleen Antonovskin maantiesillan kohdalla olleen, sillan vaurioiden ja muiden havaintojen sekä vertailujen perusteella, 155 millin (kenttä)tykin ja käytetyn kranaatin todennäköisesti M982 Excaliburin. (1 ja 2)

Dneprin vartta Hersonista ylävirtaan.

Antonovskin maantiesilta Hersonin itäpuolella, Dnepriä ylävirtaan.

Inhuletsin ylittävä silta Dar’ivkan itäpuolella.

Vaurioituneen Inhuletsin ylittävän sillan rinnalle venäläiset ovat rakentamassa ponttonisiltaa. (3)

Kah’ovkan patotie Venäjän miehittämällä alueella, upotuskuvassa tien kärsimiä vaurioita Ukrainan iskun jälkeen.

On syytä huomioida, että Ukrainan isku Kah’ovkan vesivoimalan padon eteläpäädyssä osui sulkualtaan ylittävälle maantiesillalle.

 

Sotatoimialue Ukrainan eteläosissa Hersonin ja Melitopolin ympäristössä

Institute for the Study of War on arvioinut Ukrainan aloittavan tai jo aloittaneen Hersonin (kaupunki ja sen ympäristö) vapauttamiseen tähtäävän operaation Dneprin länsi- ja pohjoisrannalla. (4) Alla olevaan karttaan olen merkinnyt eräitä Ukrainan, kyseisellä alueella, 15.–23. heinäkuuta välillä toteuttamia operaatioita. Ilmaiskut, joita Ukraina on toteuttanut alueella lentokonein ja helikopterein lukuisia, olen kuitenkin jättänyt erittelemättä. Ukrainan eteläinen sodanjohto ei ole ilmoittanut tarkkoja tietoja suoritetuista ilmaoperaatioista.

Karttaan merkityistä iskuista valtaosa on suoritettu tykistöllä tai M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä. Enerhodaria ja Zaporižžjan ydinvoimalaitosta miehittäviä joukkoja vastaan Ukraina toteutti ilmaiskuja viime viikonvaihteessa hiipivillä asejärjestelmillä (loitering munition). Iskuissa käytettiin ainakin kahta puolalaisvalmisteista Warmate-järjestelmän loitering munition’ia. (5)

Viikonvaihteessa 23.–24. heinäkuuta Venäjän miehittämillä alueilla operoiva vastarintaliike toteutti iskun Novobohdanivkan taajaman ratapihan alueella vaurioittaen raiteita useista kohdista, vaikeuttaen täten itälänsisuuntaista raideliikennettä. Vastarintaliike on toteuttanut iskuja venäläisjoukkoja tai kollaboraattoreita vastaan myös muilla paikkakunnilla, kuten Hersonissa, Nova Kah’ovkassa, Melitopolissa ja Tokmakissa. Jakymivkan etelä puolella vastarintaliike toteutti attentaatin rataverkkoon.

Ukrainan asevoimien on onnistunut tuhota 17. heinäkuuta 2022 venäläisten miehittämän Lazurnen kylän alueelle sijoitettu moderni 48Ya6-K1 “Podlet K1” PESA-tutka sekä järjestelmään kuuluvat muut ajoneuvot. Podlet K1 on matalavalvontatutka, sen tehtävänä on tukea Venäjän edistyneitä ilmatorjuntajärjestelmiä, kuten S-300 ja S-400 järjestelmiä. Ensimmäiset kyseisen järjestelmän tutkat luovutettiin Venäjän asevoimien käyttöön vasta joitain vuosia sitten.

Lazurnessa tuhottu venäläinen Podlet K1 matalavalvontatutka.

Muutama päivä Podlet K1 matalavalvontatutkan tuhoamisen jälkeen Ukrainan asevoimien onnistui tuhota miehitetyn Zelenotropyns'ken lähelle sijoitettu venäläisten S-300 ilmatorjuntapatteri tai sen jaos. (6)

Niin Lazurne kuin myös Zelenotropyns'ke ovat Ukrainan asevoimien käyttämien M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmien kantaman piirissä. Turvallisemmalta ampuma-alueelta Etelä-Bugin länsirannalta on Zelenotropyns'ken alueelle noin 60 kilometriä ja Lazurneen 81 kilometriä.

Palaan Ukrainan aloittamaan laajaan vastahyökkäykseen tuonnempana, kunhan saamme hiukan enemmän lihaa luiden ympärille operaation etenemisestä. Viikonvaihteen tapahtumat Dneprin länsirannalla indikoivat sitä, että Ukraina on aloittamassa tai jo aloittanut varsinaisen vastahyökkäyksen. Venäjän, Dneprin länsirannalta miehittämien alueiden pohjoisosassa, Vysokopilljan kylän alueella on mottiin jäänyt jopa kaksituhatta venäläissotilasta, (7) ja Vysokopilljasta etelään – Arhanhelsken alueella – motitus uhkaa reilua tuhatta venäläissotilasta.

* * *

Henitšeskin alueelta saamiemme tietojen mukaan Venäjä on ryhtynyt tyhjentämään alueen ammusvarikkoja. Tyhjennettyihin varastoihin ei ole toimitettu miehitetyltä Krimiltä lisää ammuksia, vaan nyt ne kuljetetaan Venäjän miehittämältä Krimiltä rautateitse ja mahdollisesti maanteitse suoraan lähemmäs rintamaa ohittaen välivarastot. Rautateiden järjestelmällinen (ja toistuva) tuhoaminen vaikeuttaisi Venäjän huoltoa merkittävästi – syksyn ja talven koitettua tilanne etelässä saattaisi muuttua sille katastrofaaliseksi huoltoreittien pituuden ja haavoittuvuuden tähden (ks. kartta yllä), mikäli alueet edelleen ovat sen hallussa. Venäjän miehittämän Krimin niemimaan pohjoisosista, Džankoista, joka on tärkein logistinen keskus alueella, on Melitopoliin linnuntietä 147 kilometriä.

 

Marko 

 

Lähteenä:

1. https://twitter.com/Wilkmans/status/1550135348172181504 

2. https://twitter.com/Wilkmans/status/1550056768881008640 

3. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1551603071549165568 

4. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-july-23 

5. https://twitter.com/UAWeapons/status/1549759151395553281 

6. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1551201289111048193 

7. https://theins.ru/en/news/253447 

#StandWithUkraine 

”Kansallismieliset” ja kohudosentti

Kirjoitin muutama päivä sitten perussuomalaisten turvallisuuspolitiikasta, tuolloin en kuvitellut palaavani blogikirjoituksessani perussuomalaisia sivuavaan aiheeseen näinkin pian – en, vaikka edellisen kirjoituksen julkaisuhetkenä perussuomalaisten piirissä kuohui (ja kuohuu edelleen, vaikka puolueen johto koettaakin vaieta kohun kuoliaaksi) poliisin vangitessa puolueaktiivi Pekka Katajan pahoinpitelystä kaksi puolueen liepeillä pyörivää henkilöä – Tuomas Torssosen (ent. ps) ja Soldiers of Odinin Jyväskylän osaston vetäjiin v. 2016 kuuluneen Kansallismielisten liittouman aktiivin Tero Ala-Tuuhosen. (1) Tämä ikävä tapaus, joka jälleen kerran todisti sen puolesta, että myös suomalainen äärioikeisto on valmis väkivallantekoihin eurooppalaisten kumppaneidensa tapaan, antoi kimmokkeen kirjoittaa lyhyt yhteenveto suomalaisten ”kansallismielisten” ja kohudosentin eli Johan Bäckmanin epäpyhästä liitosta.

Hahmottaaksemme mistä oikein on kyse, on meidän syytä palata ajassa takaisin muutaman vuoden verran, heinäkuuhun 2016 jolloin saatiin ensimmäiset näkyvät todisteet maamme ”kansallismielisten” ja Johan Bäckmanin ja hänen kumppaneidensa orastavasta yhteistyöstä. Heinäkuussa 2016 joukko suomalaisturisteja – käytännön syiden ja tekojen tähden heitä on parempi kutsua propagandaturisteiksi – vieraili miehitetyssä Itä-Ukrainassa, muun muassa Donetskissa. Tähän monenkirjavaan joukkoon kuului myös kaksi ”kansallismielisen” äärilaidan edustajaa, myöhemmin Suomi ensin! sekä Suomen kansa ensin! -liikkeissä runsaasti näkyvyyttä saanut Marco de Wit ja liikkeisiin aktiivisesti mukana ollut Mari Kosonen. Reilun kymmenen ”turistin” joukkoon kuului, sittemmin miehitetyn Donetskin alueella propagandistina työskennellyt, nykyinen QAnon-aktiivi, Jarmo Ekman ynnä muutama muu eri yhteyksissä näkyvyyttä saanut henkilö.

Tuolloin Suomessa sai runsaasti näkyvyyttä juuri Marco de Witin toiminta ja hänen vetämänsä Suomi ensin! -ryhmä erilaisten demonstraatioiden, mielenilmausten ja protestien kautta, joita järjestettiin Kajaanissa saakka. Forssan mielenosoituksessa elokuussa 2016 Marco de Witin harjoittama retoriikka oli hyvin sotaisaa:

”Tämä on Forssan sota, de Wit sanoi, piti pienen tauon ja lisäsi: verbaalinen.” (2)

Myöhemmin Marco de Wit kannattajineen ja tukijoineen siirtyi sanoista tekoihin, väkivaltaa uhkuvat puheet muuttuivat nyrkkien heilutukseksi.

Vertasin Suomi ensin! -ryhmää ns. Putinin turisteihin syksyllä 2016 kirjoittamassani  ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” -blogissa. Kuvailin Itä-Ukrainassa mielenosoituksia ja provokaatioita synnyttäneitä ”Putinin turistien” toimintaa seuraavalla tapaa:

”’Putinin turisteja’ kuljetettiin lukemattomilla linja-autoilla paikkakunnalta toiselle, yhtenä päivänä he olivat Donetskissa, seuraavana letka suuntasi kulkunsa seuraavalle paikkakunnalle synnyttämään kaaosta ja aiheuttamaan hämminkiä ynnä häiriöitä. Suurin osa heistä tuli Ukrainaan rajan yli Venäjältä, toiminta oli organisoitua ja kontrolloitua, tietojeni mukaan näille ”turisteille” maksettiin alkuvaiheessa päiväkorvausta – mikä tietty keräsi matkaan suuren joukon epämääräisellä taustalla varustettuja ihmisiä. Näiltä osin Suomi ensin! -ryhmän toiminta muistuttaa hyvin paljon ”Putinin turistien” toimintaa, kierretään pitkin ja poikin Suomea linja-autoilla synnyttämässä hämminkiä ja kaaosta. Ryhmän jäsenet ovat ehtineet Suomessa aina Kajaaniin saakka.”

Sotainen syksy 2016 vaihtui kaoottiseksi talveksi, jolloin muun muassa Rautatientorilla Helsingissä nähtiin pitkäksi venähtänyt Marco de Witin johtama, ”kansallismielisten” SuomiMaidan-protestileiri oheishäiriöineen. SuomiMaidanin kyseenalaista antia oli, nyt jo edesmenneen, Ilja Janitskinin saama ylimääräinen huomio Helsingin ydinkeskustassa. Marco de Witin johdolla SuomiMaidan kampanjoi näkyvästi Janitskinin presidentinvaalikampanjan puolesta, onnistuen siinä sivussa keräämään tuhansia kannattajakortteja Janitskinin vaalikampanjaa varten.

SuomiMaidan-leiri Rautatientorilla Helsingissä, huhtikuu 2017 – kuva: Marko Enqvist.

Marco de Witin tuolloin käyttämissä metodeissa oli paljon samaa, kuin niissä operaatioissa joihin Venäjän tukemat operaattorit ovat ryhtyneet erilaisissa (hybridisodankäynnin ja vaikuttamisen) operaatioissaan Ukrainan ohella muun muassa Moldovassa ja Georgiassa sekä Balkanin alueella, toteuttaen eräitä vastaavia operaatioita myös Euroopan Unionin alueella.

Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole perusteltua käydä läpi tarkemmin tällaisia operaatioita, mutta niiden historia juontaa ajalle ennen Ukrainan kevään 2014 tapahtumia – Viron pronssisoturikiista v. 2007 on mellakoiden ja kyberhyökkäysten myötä ehdottomasti laskettava tällaisten operaatioiden joukkoon. Kirjoituksen otsikossa mainittu kohudosentti eli Johan Bäckman kiistää Viron neuvostomiehityksen kutsuen väitteitä ”miehitysmyytiksi” – hän myös julkaisi vuonna 2008 poliittisen pamfletin ”Pronssisoturi”, mikä ei suinkaan ole hänen ainoa julkinen hyökkäys Viron valtiota vastaan. Samoin Ukrainassa Oranssin vallankumouksen jälkimainingeissa perustetut Venäjää tukevat liikkeet ja pienpuolueet, joista osan toimintaan liittyi kumouksellisia piirteitä ynnä aseiden käytön harjoittelua leireillä Venäjällä.

Kun huomioidaan maamme ”kansallismielisten” ja Johan Bäckmanin mahdolliset yhteistyökuviot, ei voida unohtaa Ilja Janitskinin perustamaa ja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asustelevan Venäjä-operaattori Janus Putkosen päätoimittelemaa MV-lehteä. Julkaisun disinformatiivisen ja vihaa sisältävän materiaalin ja muun aineiston, esim. edelleen näkyvä tuki kirjoitusten muodossa äärioikeistolaiselle Soldiers of Odinille, perusteella sitä voinee kutsua maamme ”kansallismielisten” pää-äänenkannattajaksi. Menneet ja edelleen käynnissä olevat oikeudenkäynnit, ovat omalta osaltaan paljastaneet yhteistyökuvioita, samalla Johan Bäckmanin rooli julkaisun taustavaikuttajana on tullut julki.

Teoksessaan ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” toimittaja Jessikka Aro kuvaa erinomaisen tarkasti MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin sekä Janitskinin tuuraajana toimineen Asta Tuomisen toimintaa ja toiminnan tarkoitushakuisuutta. Oikeudenkäynnin ympärillä nähty ”kansallismielisten” valemedioiden toiminta on monella tapaa tuonut julki Bäckmanin kytköksiä medioihin ja niiden taustalla oleviin ihmisiin, kuten Juha Korhosen juontamassa MV-median Live-striimissä kesäkuussa 2018. Korhosen ja Bäckmanin tiet ovat ristenneet tämän jälkeen useammankin kerran, muun muassa pseudotoimittajien perustaman ”Toimittajaliiton” kohdalla. (3)

MV-media: Vieraana Johan Bäckman.

Yksittäisten henkilöiden, erilaisten media-alustojen ja pienryhmien rinnalla Bäckman on pyrkinyt verkostoitumaan puolueaktiivien kanssa, sen ohella, että hän on ollut (ainakin nimellä) mukana viime vuosien aktivismiryhmissä, esim. Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liikkeessä, jonka listalla Johan Bäckman oli hetken aikaa ehdokkaana ennen viime vuoden eduskuntavaaleja. Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liike kokosi riveihinsä jonkin verran ”kansallismielisen”-liikehdinnän aktiiveja. Sen jälkeen, kun Janitskin hylkäsi liikkeensä, se kutistui kuin pyy maailmanlopun edellä, lopulta James Hirvisaarta lukuun ottamatta ehdokaslista oli nimetön – etnonationalismista mielenosoituksissa paasannutta Panu Huuhtasta ei sellaisena saattanut pitää.

Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja Bäckman ryhtyi lähestymään perussuomalaisia ehdokkaita sekä puolueaktiiveja. Saamieni tietojen mukaan juuri Johan Bäckman oli aktiivinen toimija, Facebookin kaveripyynnöt jne. kuuluivat lähestymisen repertuaareihin. Kun verrataan perussuomalaisia (puolue) sen eurooppalaisiin sisarpuolueisiin, niin ei ole lainkaan yllättävää, että puolueen ehdokkaita ja puolueaktiiveja ryhtyi lähestymään erityisen aktiivisesti henkilö, joka tunnetaan kytkennöistään Venäjän hallinnon vaikuttamisen työkaluihin, kuten RISS:iin eli Russian Institute for Strategic Studiesiin, joka on Venäjän presidentinhallinnon alainen ajatushautomo.

Bäckmanin taustasta huolimatta ymmärrän, että perussuomalaisissa marginaalissa oleva, voi – syystä tai toisesta johtuen – päätyä Johan Bäckmanin kaveripiriin. Venäjän miehittämällä Krimillä maaliskuussa 2018 ”turistina” Bäckmanin luotsaamaan ryhmään kuulunut perussuomalainen kuntavaaliehdokkaanakin ollut Eero Hult on laskettavissa tähän kategoriaan. Toki motiiveja täytyy ihmetellä, että miksi ”kansallismielisenä” itseään pitävä lähtee, propagandistiselle matkalle, Venäjän miehittämälle alueelle? Toisaalta samalla tavalla eurooppalaiset ”kansallismieliset” onnistuvat päätymään Venäjän miehittämille alueille ja osaksi maan propagandakoneiston työkaluja. Todennäköisesti monen kohdalla lähentyminen on lähtenyt liikkeelle näennäisen viattomista yhteydenottopyynnöistä; juttutuokioista, joissa korostetaan yhteisiä asioita – kuten EU-vastaisuutta – erojen sijaan jne. Lopulta kuitenkin ollaan tilanteessa, josta on mahdotonta vetäytyä kunnialla. Kuviosta tulee mieleen Alexander Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (4)

Onko kyse siitä, että maahanmuutto- ja EU-vastaisuus ovat sokaissut nämä ihmiset, saaden heidät hakeutumaan ”liittolaissuhteisiin” ihan kenen kanssa tahansa? Ajatus on ymmärrettävä marginaalisen henkilön kohdalla, mutta entäpä Olli Kotron, perussuomalaisen Laura Huhtasaaren avustaja Brysselissä, tai Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen hallituksen jäsenenäkin olleen Sakari Lindenin kohdalla, joiden kuvittelisi pystyvän niin rationaaliseen ajatteluun, että ymmärtävät riskit kuviteltuja hyötyjä suuremmiksi. Lindenin ja Kotron kirjoitukset Vastavalkeassa henkivät 2000-luvun sijaan YYA-Suomessa vallinnutta läpimätää ilmapiiriä.

Kun kerran Kotro ja Linden löytävät Bäckmanista hengenheimolaisen, niin ei liene yllättävää, että Pekka Katajan pahoinpitelyyn osallistunut, murhayrityksestä vangittu, Teemu Torssonen löytää Bäckmanin retoriikasta teemoja, jotka hän kokee omakseen. Tietenkään pelkän Facebook-kaveruuden perusteella ei pidä mennä tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuttavuuden syvyydestä ja laadusta, mutta kun Torssonen on samalla tapaa kaveri myös militantti Petri Viljakaisen kanssa, (joka on vähintäänkin kadonnut jonnekin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille – viimeinen havainto sosiaalisessa mediassa viime keväältä), niin tämä lisää asian kiinnostavuutta hiukan enemmän. Löytyykö taustalta ajatusten lisäksi muitakin yhdistäviä tekijöitä, jos niin millaisia? Muistamme mihin toimiin ruotsalaiset Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet ovat ryhtyneet venäläisten yhteistyökumppaniensa kanssa. (5 ja 6) 

Kun huomioidaan, että ”kansallismielisten” ja Bäckmanin välillä on runsaasti yhteisiä intressejä sekä yhdistävää toimintaa, ja että Bäckman on jo vuosien ajan pyrkinyt rakentamaan verkostoja, jotka näyttävät samanlaisilta kuin eurooppalaisten ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten puolueiden, ryhmien ja liikkeiden Venäjä-kytkennät, väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että ei savua ilman tulta. Onko yhteistyö seurausta Duginin ajatuksesta käyttää hyödyksi ryhmiä ja liikkeitä, joilla on yhteinen vihollinen Venäjän kanssa? Tässä tapauksessa se yhteinen vihollinen on Euroopan Unioni – laajempana käsitteenä läntiset demokratiat.

Siinä missä Suomessa perussuomalaiset, laajemmin ”kansallismieliset”, Italiassa Pohjoisen liitto, Ranskassa Kansallinen liittouma (ent. Kansallinen rintama), Saksassa Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) monien muiden ohella hakevat taktista hyötyä yhteistyöstään venäläisten kanssa, jälkimmäinen todennäköisesti etsii strategista etua pyrkiessään heikentämään toiminnallaan EU:n ohella myös sen muodostavia valtioita. Historia kertoo, mitä tässä pelissä heikommalle osapuolelle on yleensä käynyt.

SSS-Radioon syksyllä 2016 kirjoittamani blogin ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” päätin seuraavaan toteamukseen:

”Suomessa Vastarintaliikkeen, Suomi ensin! -ryhmän ja Rajat kiinni -liikkeen kaltaisilta operaattoreilta on vietävä tila, niihin on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella. Ne eivät ole Suomen ja suomalaisten etu.”

Tuolloin äärioikeiston muodostamaa uhkaa vähäteltiin, nyt neljä vuotta myöhemmin, näitä vähättelijöitä löytyy edelleen, vaikka laita- ja äärioikeisto on ryhtynyt sanoista tekoihin. Raadollisimmillaan tämä näkyy perussuomalaisten retoriikassa tänään – puolueaktiivi Kataja on jäänyt yksin, puolueen kohdistaessa tarmonsa hyökkääjien teon vähättelyyn. Vastenmielistä, etten sanoisi!

Marko

1. https://www.aamulehti.fi/a/32126b80-cbeb-4ffe-9c3e-6ab3632a06b0 

2. https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/forssan-mielenosoitus-puistattavia-puheita-hymy-kasvoilla-173540/ 

3. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html 

4. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

5. https://www.justsecurity.org/68420/confronting-russias-role-in-transnational-white-supremacist-extremism/ 

6. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html?m=1 

”Suomalaisturistit” miehitetyssä Donbasissa, heinäkuussa 2016 (kuvaa muokattu).

Eräiden suomalaisten yhteydet saksalaiseen äärioikeistoon

Viime aikoina saksalaisen laita- ja äärioikeiston radikalisoituminen ja nousu ovat päätyneet otsikoihin myös meillä Suomessa, mutta kun otetaan huomioon Vaihtoehto Saksalle eli AfD:n vuosia jatkunut nousu ja lisääntynyt kannatus, on tavallaan ihme, että sen varjolla kasvaneeseen väkivaltaiseen liikehdintään ei ole aiemmin merkittävässä määrin kiinnitetty huomiota, vaikka ennusmerkkejä on ilmassa ollut jo pidemmän aikaa.

Helmikuussa useampi eurooppalainen media uutisoi Saksassa poliisin pidättäneen kaksitoista äärioikeistolaisen Der Harte Kern -ryhmän (The Hard Core) suunnitelleen iskujen sarjaa moskeijoita sekä turvapaikanhakijoita vastaan – innoitteena iskusarjalle toimi Uudessa-Seelannissa viime vuonna tehty terrori-isku, jossa menehtyi 51 ihmistä. (1)

Tutkinnan mukaan on mahdollista, että saksalaisryhmällä on tiiviit yhteydet suomalaiseen äärioikeistolaiseen Soldiers of Odiniin, joka perustettiin kansallissosialistisen Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen aktiivin Mika Rannan toimesta viitisen vuotta sitten. Perustettaessa Soldiers of Odinia markkinoitiin katupartiona, mikä narratiivi upposi osaan kansasta sekä viranomaisista – jopa silloinen pääministeri Juha Sipilä erehtyi Soldiers of Odinin todellisesta luoteesta. (2)

Ei liene yllättävää, että hyvin pian uutisen jälkeen Janus Putkosen toimittelemassa uudessa MV-lehdessä annettiin sana Soldiers of Odinien perustajalle Mika Rannalle, joka näin pääsi kumoamaan kansainvälisessä mediassa esitettyjä arveluita toteamalla Saksassa pidätetyn porukan koostuneen Saksan Soldiers of Odinin entisistä jäsenistä – kuinka ollakaan, kyseessä olivat entiset jäsenet.

Kuvakaappaus: www.mvlehti.net. 

Aivan oma asia on sitten se, että kuinka luotettava Putkonen on viestintuojana, kun huomioimme hänen historiansa viime vuosilta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuinka Putkonen työskenteli vuosien ajan propagandaa ja disinformaatiota tuottaneen ja maailmalle suoltaneen venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana, tai kuinka hän uuden MV-lehden päätoimittelijana on päästänyt ääneen Yön susien suomalaisjäseniä, joiden viestisisältö on kaikessa yksinkertaisuudessaan disinfomatiivinen, heidän pyrkiessä kumoamaan mediassa esitetyt tiedot Yön susien toiminnasta ja organisaation taustasta. Viime vuoden puolella Putkonen julkaisi uudessa MV-lehdessä lukuisia kirjoitelmia, joiden tarkoituksena oli häivyttää ja hämärtää totuutta, kumota tiedot organisaation toiminnasta ja siitä, että se yhdistyy hyvin tiiviisti Venäjän hybridioperaatioihin useissa maissa, ja että Yön susilla on oma rooli venäläispropagandan jakajana sekä tuottajana*.

Soldiers of Odin on kuitenkin vain yksi lenkki tässä ”kansallismielisten” ketjussa, joka Suomesta johtaa Saksanmaalle. Soldiers of Odinin ohella yhtenä lenkkinä tässä ketjussa on syytä mainita edellä Soldiers of Odinin valkopesuun osallistunut, uuden MV-lehden päätoimittelija, Janus Putkonen, jonka säännöllisiin kontakteihin – henkilöihin, joita hän tapaa ja joita hän tarvittaessa päästää ääneen – kuuluu saksalaisen laita- ja äärioikeiston edustajia, kuten Vaihtoehto Saksalle (eli AfD) puolueen Gunnar Lindemann sekä poliittisesti äärioikealle sijoittuvan Zuerst!’in päätoimittaja, AfD:hen kytketty Manuel Ochsenreiter, jonka taustasta hiukan myöhemmin lisää.

Janus Putkonen ja Manuel Ochsenreiter miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Janus Putkonen ja AfD:n Gunnar Lindemann miehitetyssä Luhanskissa.

Aivan kuten Janus Putkonen, myös Johan Bäckman on syytä nostaa tässä yhteydessä esiin, eikä vähiten runsaiden kontaktiensa tähden, joista melkoinen osa on seurausta työskentelystä Venäjän järjestämien laittomien ”vaalien” ”tarkkailijana” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tarkasteltaessa lähemmin näistä ”vaalitarkkailijoista” julkaistua aineistoa, on havaittavissa se, että osa tarkkailijoista kiertää ”työkseen” ”tarkkailemassa” Venäjän järjestämiä vaaleja, joko Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla tai alueilla, jotka ovat eronneet emämaastaan Venäjän voimakkaan tuen ja/ tai suoran osallistumisen myötä, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia.

Johan Bäckman kuuluu siihen joukkoon länsimaista lähtöisin olevia henkilöitä, joita Venäjä säännönmukaisesti hyödyntää ”tarkkailijoina” tällaisissa ”vaaleissa”, tuomassa ja luomassa uskottavuutta ”vaaleille” ja niiden organisoinnille. Näiden aktiivisten joukossa on myös lukuisia saksalaisia, poliitikkoja ja ei-poliitikkoja, joista eräisiin Bäckmanilla näyttää olevan kiinteämmät yhteydet erilaisten sosiaalisten medioiden kautta ja todennäköisesti muutenkin. Tästä joukosta on erotettavissa Vaihtoehto Saksalle puolueen aktiivipoliitikkoja, kuten Gunnar Lindemann, jonka kanssa Bäckman vieraili taannoin Serbiassa, kuin myös poliittiseen äärioikeistoon kuuluvan saksalaismedia Zuerst!’in päätoimittaja Manuel Ochsenreiter.

Bäckman ja Lindemann Belgradissa, kuva Johan Bäckmanin Instagram-tili.

Alla olevassa kuvassa Johan Bäckman mainostaa ”saksalais-suomalaista ystävyyttä” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Kuva on maaliskuulta 2018, jolloin Johan Bäckman toimi niemimaalla Venäjän ”presidentinvaalien” ”vaalitarkkailijana”. Kuvassa niin ikää ”vaalitarkkailijana” toiminut Vaihtoehto Saksalle puolueen Bernhard Ulrich Oehme, seurassa on myös Zuerst!’in päätoimittaja Manuel Ochsenreiter.

Tuolloin Venäjän onnistui houkuttelemaan niemimaalle ”vaalitarkkailijoiksi” kymmenittäin läntisiä operaattoreitaan, joukossa poliitikkoja äärioikealta äärivasemmalle, kansalaisaktivisteja (tai sellaisiksi esittäytyneitä), erilaisten medioiden toimittajia jne. (3) Niemimaalla oli samaan aikaan myös ryhmä suomalaisturisteja Bäckmanin vetämällä propagandaluonteisella matkalla, joukossa myös RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov sekä perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana ollut Eero Hult. Osa suomalaisdelegaation jäsenistä toimi ”itsenäisinä” ”vaalitarkkailijoina”. (4)

Poimitaan vielä yksi kuva Johan Bäckmanista ja muista Venäjän operaattoreista ”kentällä”. Alla Bäckman ja Gunnar Lindemann, mukana myös belgialainen, äärioikeistoon kuuluva, Euro-Rus yhdistyksen perustaja ja todennäköisesti yhdistyksen ainoa jäsen, Kris Roman (vaalea takki) Etelä-Ossetiassa kesällä 2019. (5)

Bäckmanin ”saksalaisverkostoon” kuuluu poliitikkoja äärioikealta vasemmistoon, joukossa on myös Die Linken eli Vasemmiston Andreas Maurer, joka on vieraillut lukuisia kertoja Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja tehnyt muutenkin yhteistyötä Putinin hallinnon kanssa, kuten toimimalla ”vaalitarkkailijana” Venäjän järjestämissä vaaleissa. Mikäli laajennamme tarkastelun saksalaiselle kielialueelle, niin itävaltalainen Patrick Poppel on yhtälailla aktiivisesti mukana Venäjää tukevassa toiminnassa, kuten toimimalla ”vaalitarkkailijana” miehitetyllä Krimillä maaliskuussa 2018. Poppel on Itävallassa toimivan Kreml-myönteisen Suvorov-instituutin pääsihteeri. (6) Häntä ja Bäckmania yhdistää myös tiiviimpi suhde Aleksandr Duginiin.

Palatkaamme vielä näin lopuksi Zuerst!’in päätoimittaja Manuel Ochsenreiteriin.

Ukrainan Taka-Karpatian (Zakarpatia) Užhorodissa tehtiin polttopulloisku Unkari-keskukseen helmikuussa 2018. Tuolloin – etenkin Kremlin propagandamediat – syyttivät iskusta ukrainalaisnationalisteja, saaden taustatukea propagandalleen myös Unkarista. Sittemmin tutkinnassa on paljastunut iskun taustalla olleen joukon puolalaiseen Kreml-myönteiseen äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä – syytettyjen penkille päätyi myös Michał Prokopowicz, puolalaisen äärikansallismielisen Kremliä tukevan Obóz Narodowo-Radykalny - (engl. National Radical Camp) ja Falanga-ryhmien sekä Zmiana-puolueen jäsen.

Iskun rahoittajana on esiin noussut Manuel Ochsenreiterin nimi, joka työskentelee Zuerst’in päätoimittajuuden ohella myös AfD:n Saksan liittopäivä parlamentaarikko Markus Frohnmaierin toimistossa. (7) Ochsenreiterin osalta oikeudenkäynti ei ole vielä alkanut.

Manuel Ochsenreiter on ollut hyvin aktiivinen Venäjän politiikan tukija ja äänitorvi vuodesta 2014 lähtien, osallistuen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla järjestetyn ”kansanäänestyksen” ”tarkkailuun” maaliskuussa 2014 ja syksyllä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyjen ”vaalien” ”tarkkailuun”.

Toukokuussa 2015 Manuel Ochsenreiter osallistui “Donbass: Yesterday, Today, Tomorrow” -tilaisuuteen miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donetskin alueella. (8)

Ochsenreiter on osallistunut puolalaisen Mateusz Piskorskin organisoimalle ”vaalitarkkailumatkalle” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Vuonna 2017 julkaistujen tietojen perusteella Piskorskilla on ollut tiiviit yhteydet muutamiin muihin AfD-toimijoihin Ochsenreiterin lisäksi. Piskorski oli myös pitkään vangittuna, puolalaisviranomaisten mukaan hän on vakoillut Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle ja Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR:lle. Piskorski on ollut Sejmin jäsen. (9)

Ja tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun tiedämme, että Mateusz Piskorski ja Johan Bäckman ovat ainakin jonkin asteisessa yhteydessä keskenään ja samasta ”ketjusta” löytyy myös Janus Putkonen.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin FB-sivu.

Tässä esityksessä tyydyn käymään läpi vain tämän yhden ketjunosan, perussuomalaisista europarlamentaarikoista ja heidän avustajista olisi mahdollista koota samanmoinen ketju, joka eräiltä osin linkittyy voimakkaasti myös tässä ketjussa esille nostettuihin nimiin, kuten Johan Bäckmaniin ja joka haaroittuu saksalaisen laita- ja äärioikeiston kautta Venäjän valtiollisiin operaattoreihin. Eikä aina ketjuun tarvita edes yhtä ylimääräistä lenkkiäkään, kytköksen ollessa suoran.

Marko 

1. https://www.dw.com/de/neue-erkenntnisse-zu-mutma%C3%9Flicher-rechter-terrorzelle/a-52396576 

2. https://yle.fi/uutiset/3-8592738 

3. https://www.epde.org/en/documents/details/politically-biased-election-observation-a-threat-to-the-integrity-of-international-institutions.html  (tiedosto)

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html 

5. https://www.foiaresearch.net/media/image/kris-roman-and-gunnar-lindemann-south-ossetia 

6. https://www.epde.org/en/news/details/foreign-observation-of-the-illegitimate-general-elections-Donetsk-Lugansk.html  (tiedosto)

7. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

8. https://www.epde.org/en/news/details/foreign-observation-of-the-illegitimate-general-elections-Donetsk-Lugansk.html  (tiedosto, s. 12)

9. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

Olen hyödyntänyt myös Jonas Mueller-Töwen ja Lars Wienandin katsausta ”Angeklagte verurteilt – Spuren führten zur AfD in den Bundestag” sekä Anton Shekhovtsovin twiitti-ketjua.

*: Useisiin lähteisiin perustuva blogini Yön susista – ”Yön sudet – venäläistä imperialismia kahdella pyörällä”, julkaistu 15.8.2020. 

Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa?

Helsingin Sanomat julkaisi marraskuun lopulla, ruotsalaisen Dagens Nyheterin katsaukseen pohjautuvan uutisen ruotsalaisten ja venäläisten uusnatsien tiiviistä yhteyksistä, joihin en tässä kirjoituksessa syvällisesti palaa, koska olen kirjoittanut aiheesta tai sivunnut aihetta kirjoituksissani viime vuosina useamman kerran. Helsingin Sanomien uutisessa huomioni kiinnittyi Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Tommi Kotosen arvioon suomalaisten ja venäläisten uusnatsien välisiin siteisiin, tai ennemminkin niiden olemattomuuteen.

”Äärioikeistoa tutkineen Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattorin Tommi Kotosen mukaan suomalaisilla uusnatseilla tuskin on yhtä voimakkaita siteitä Venäjälle kuin ruotsalaisilla.

”Rimin edustaja kävi Ruotsin vastarintaliikkeen vieraana muutama vuosi sitten ja ilmeisesti tuki heitä myös rahallisesti. Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on ollut historiallisista syistä varauksellisempaa suhtautumista Venäjään erityisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen.”

Kotosen mukaan ruotsalaisilla uusnatseilla on ylipäänsä voimakkaampia yhteyksiä puolisotilaallisiin joukkoihin.” (1)

Aivan kuten Kotonen, en usko itsekään, että suomalaisilla uusnatseilla olisi (vielä) suoria ja tiiviitä yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö suhteiden tiivistyminen tälle asteelle tulevaisuudessa ole mahdollista – itse asiassa jopa todennäköistä, jos huomioimme sen kuinka venäläiset ääriryhmät ovat rakentaneet ja syventäneet verkostojaan kautta Euroopan, ja hyvin monessa tapauksessa, jossain vaiheessa mukaan on astunut aseellinen koulutus tai vastaava sotilaallinen tai terroristinen harjoittelu. Ruotsalaiset eivät siis ole ainoita laatujaan, vastaavia esimerkkejä löytyy Tšekistä, Slovakiasta, Serbiasta aivan kuten Ranskasta ja monesta muusta eurooppalaisesta valtiosta, joten on enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa suomalaisille esitetään vastaavia yhteistyömuotoja venäläisten tai heidän operaattoriensa taholta.

Vastarintaliikkeen ruotsalaiset Thulin ja Melin (kaksikko vasemmalla) Partizan-leirillä Venäjällä.

Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on kenties oltu varauksellisempia Venäjän ja sen tarkoitusperien suhteen, mutta epäilen, että tänään tämä varautuneisuuden taso on laskenut melkoisesti – jos venäläisiä imperialistisia ja nationalistisia ääriryhmiä ei vielä nähdä liittolaisena, niin todennäköisesti ne nähdään kumppaneina taistelussa rappeutuvaa länttä ja sen valtarakenteita vastaan. Edellinen arvioni perustuu sosiaalisessa mediassa tekemiini havaintoihin, joista seuraavaksi esimerkkien kautta lihaa luiden ympärille. Tähdennän kuitenkin, että mitään savuavaa asetta minulla ei ole esittää, joten aihetodisteissa on pitäydyttävä ja niiden perusteella tehdyissä päätelmissä.

Mutta ennen uppoutumista aihetodisteisiin, totean sen, että Suomessa Vastarintaliikkeen parissa on havaittavissa, vähintäänkin, rivien hajoamista mitä tulee suhtautumisessa Ukrainaan ja ukrainalaisiin kansallismielisiin ryhmiin, kuten Pravyi Sektor – osa suomalaisista uusnatseista leimaa ukrainalaiset hyvin selkeästi juutalaisten kätyreiksi, mitä venäläiset eivät heidän mielestä ole. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko leimaaminen seurausta venäläispropagandan syytöksistä, vai löytyykö taustalta muita – olennaisempia – syitä, mutta kun eräs Johan Bäckman on verkostoitunut myös sellaisiin sosiaalisen median ryhmiin, joissa suomalaiset ”kansallismieliset” sekä Vastarintaliikkeen kuin myös Soldiers of Odinin jäsenet ovat, niin enpä sulkisi pois propagandan voimistavaa vaikutusta. Esim. venäläisen Facebook-kopion VK:n eli VKontakten Kansallinen Turvallisuus -ryhmässä on jäseninä kokojoukko kotoisen ”kansallismielisen” siiven höyrypäitä, jossa Soldiers of Odinin perustajan Mika Rannan seurassa on myös MV-lehteenkin sisältöä tuottanut Juha Korhonen, että dosentti Johan Bäckman, unohtamatta Brysselissä vaikuttavaa Sakari Lindeniä.

Sosiaalisessa mediassa verkostot ovat toki laajemmat kuin yksi yksittäinen ryhmä, mahdollisia yhteydenpitoalustoja on lukuisia samoin sosiaalisen median alustoja, mutta näyttää siltä, että ainakin osa ”kansallismielisistä” ja laita- sekä äärioikeistoon kuuluvista henkilöitä ja ryhmistä turvautuu tätä nykyä venäläiseen VK:hon Facebookin sijaan, mihin on nähdäkseni hyvin selkeä syy, VK:ssa heillä on vapaammat kädet jakaa propagandistista ja ekstremististä materiaalia verrattuna Facebookiin, jossa ääriryhmien toimintaa edes jossain määrin yritetään suitsia kieltojen ja rajoitusten toimesta. Toki näiltä suomalaisilta ääriryhmiltä (niiden edustajilta) ja ääriajattelijoilta unohtuu se, että venäläisellä alustallakin he ovat ”turvassa” tasan niin kauan kuin pysyttelevät ”turvallisissa aiheissa” eli toimivat Venäjälle edullisella tavalla. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, mutta se, että ”kansallismielisinä” itseään pitävät loikkaavat kritiikittä Kremlin riveihin kertoo paljon heidän tarkoitusperistä – eivät he Suomen asia ole. Yksinkertaisesti ilmaistuna, aivan kuten Venäjä, hekin taistelevat liberaaleja läntisiä demokratioita vastaan tavoitellen jopa vallankumousta (Vastarintaliike).

Johan Bäckmanin ohella tässä yhteydessä nousee esiin henkilönä varsin usein miehitetystä Itä-Ukrainasta, Luhanskista, käsin operoiva Janus Putkonen. Hän päätoimittelee tällä hetkellä vale-, viha- ja propaganda- sekä disinformaatiojulkaisu MV-lehteä, jonka kautta venäläispropagandan ohella myös erilaiset ”kansallismieliset” ryhmittymät saavat näkyvyyttä tai äänensä kuuluviin – tässä joukossa on varsin usein edustettuna myös perussuomalaisia toimijoita (puolueaktiiveja ja jopa kansanedustajia).

Nähdäkseni Putkosella, kuten Bäckmanillakin, on kokonaisuudessa laajempi rooli kuin toimia vain ja ainoastaan disinformatiivisen ja propagandistisen viestin välittäjänä sekä mielipiteen muokkaajana. Heidän rooleissa ja toimintatavoissa on eroja, Putkonen työskentelee Venäjän hyväksi miehitetyssä Itä-Ukrainassa, hän tapaa usein eurooppalaisia ääri- ja laitaoikeiston edustajia, mutta näiden yhteyksien lisäksi hänellä näyttää olevan tiiviit yhteydet sikäläiseen, Luhanskissa toimivaan, Yön susien organisaatioon, jonka jäseniä on myös osallistunut sotaan Venäjän proxy-joukoissa. Putkonen tuntuu myös auliisti esittelevän Yön susien sikäläistä (Luhansk) ”kerhoa” suomalaisvierailleen. En kuitenkaan ryhdy tässä spekuloimaan sillä, mitä kaikkea nämä vierailut pitävät sisällään tai toimivatko ne pohjustuksena tuleville projekteille.

Janus Putkonen kavereineen Yön susien ”kerhotalolla” miehitetyssä Luhanskissa.

Tarkasteltaessa kokonaisuutta Yön susillakin voi olla tässä asiayhteydessä oma roolinsa. Janus Putkonen kuin myös Johan Bäckman markkinoivat Yön susia suomalaisille patrioottisena moottoripyöräkerhona omissa kanavissaan, kuten MV-lehdessä – totuuden ollessa aivan muuta. Kyseessä on yksi Venäjän hallinnon hyödyntämistä hybridityökaluista, jolla (tarvittaessa) synnyttää ja luoda yhteenottoja ja jännitteitä matalan intensiteetin konflikteissa. Tai toimia venäläispropagandan ja imperialismin levittäjänä. Blogissa Yön susien roolista venäläisen imperialismin levittäjänä.

Yön susiin on liittynyt joukko suomalaisia, osa ollessa Suomeen perustetun kerhon jäseniä ja osan, kuten Jouni Takki, ollessa vastaavasti Petroskoissa – Venäjällä toimivan kerhon jäseniä. Sosiaalisen median verkostojen perusteella näyttää siltä, että ainakin osalla Yön susien jäsenistä on suoria tai ryhmien kautta yhteyksiä suomalaiseen äärioikeistoon, sekä kansallissosialisteihin. Suomalaisia Yön susien jäseniä on vasta reilut kymmenen, kuitenkin alle kaksikymmentä, joten on kuitenkin ennenaikaista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin nämä yhteydet ovat sellaisia, jotka on hyvä huomioida ja joita on viisasta seurata, koska ne omalta osaltaan mahdollistavat laajemmat kontaktit Venäjällä henkilöihin ja ryhmiin, joilla on käytössä aseistusta sekä kykyä käyttää niitä. On myös hyvä huomioida se, että Euroopassa Yön susien paikallisorganisaatiot ovat tai ovat olleet mukana puolisotilaallisten joukkojen kouluttamisessa – osan yhteistyökumppaneista kuuluessa kansallismielisiin ynnä äärioikeistoon kuuluviin ryhmiin, ja vieraillen (organisaatiotasolla) Venäjällä Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsenten tapaan.

On todennäköistä, että Bäckman ja Putkonen toimivat myös linkkeinä suomalaisten ”kansallismielisten” ja toisaalta Venäjän proxyissa Itä-Ukrainassa taistelleiden venäläisten ja eurooppalaisten välillä, koska muuten on varsin vaikea selittää sitä, että miten esim. ranskalaistaustainen – Ranskan keltaliivien mielenosoituksissakin mukana ollut – Sergei Munier on hakeutunut suomalaisten ”kansallismielisten” ynnä kansallissosialistien kaveripiiriin sosiaalisessa mediassa (mukaan lukien ryhmät). (2) Eikä Munier ole ainoa Venäjän proxyissa sotinut, jolla on jonkinasteisia yhteyksiä suomalaisiin ”kansallismielisiin” tahoihin.

Alussa viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen liittyen, on hyvä tiedostaa seuraava twitter-keskustelussa esille tuotu asia:

artikkelissa olisi voinut myös mainita, että PVL:n aktiivit matkustivat Pietariin Helsingin kautta, jossa he tapasivat natsististen paramilitäärien yhteyshenkilön "Vladimirin" (ei välttämättä oikea nimi), (3)

jossa ”PVL:n aktiiveilla” viitataan Venäjälle koulutusleirille matkustaneisiin Anton Thuliniin ja Viktor Meliniin, ja se, että tapaaminen on tapahtunut Helsingissä ei välttämättä johdu siitä, että Helsinki sattuu sopivasti matkareitille, vaan tällainen tiedonjyvä voi olla yksi merkki siitä, että suomalaisillakin on suorempia kontakteja venäläisiin ääriryhmiin ja järjestöihin, puhumattakaan organisaatioista, jotka osallistuvat hyvin suoraan Venäjän proxy-joukkojen ynnä maan hallinnon hyödyntämien ekstremistien koulutukseen ja varustamiseen. Tietojeni mukaan venäläisiä uusnatseja on myös osallistunut marsseille Suomessa.

Vastaavasti tämä paramilitaarien yhteyshenkilö ”Vladimir” kuuluu RIM:in puolisotilaalliseen sisarorganisaatioon – Partizaniin, jota nimeä organisaatiosta käytettiin Expressenin kesäkuussa 2017 julkaisemassa uutisessa ”Här krigstränar nazisterna i Ryssland före bombdåden”:

”Före dåden uppges Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.

Bland annat förekommer de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.” (4)

Uskallan väittää, että Expressenin uutisessa mainittu “paramilitära organisationen Partizan” on venäläisen – Itä-Ukrainassakin sotineen – Denis Vasiljevin yritys Partizan Center (Центр Партизан), jolle aiheelle suon hiukan enemmän tilaa blogissani ”Venäjällä koulutetaan eurooppalaisia ekstremistejä”.

Alun uutisessa mainittu RIM (Russian Imperial Movement) on venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen liike, joka on tehnyt pidempään yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa tukien myös taloudellisesti heitä. RIM on myös lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion) sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös entisiä ja todennäköisesti myös nykyisiä Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden upseereja, kuten – venäläisen imperialismin nimeen vannova – Donetskin ”kansantasavallan” sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RIM:istä puhuttaessa on hyvä muistaa se, että joukko heidän jäseniä matkusti Nikolai Trushchalovin johdolla maaliskuussa 2014 Donetskiin tapaamaan sikäläisiä yhteystyöhenkilöitä. Vierailu suoritettiin vain muutamaa viikkoa ennen Venäjän organisoiman Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua.

RIM:istä käytetään myös lyhennettä RID:n eli Russkoe Imperskoe Dvizhenien.

RIM nousi myös tällä viikolla esille Anton Shekhovtsovin Facebook-päivityksessä, jossa hän kertoo Wienissä toimivan monarkistisen ”Black-Yellow Alliance’n” järjestäneen kokouksen 9. marraskuuta, ja paikalla olleen myös RIM:in johtajan Stanislav Vorobyovin.

Stanislav Vorobyov (vas) Wienissä, kuva A. Shekhovtsovin Facebook sivulta.

Sitä savuavaa asetta on toistaiseksi vaikea esittää, mutta sosiaalisen median verkostojen ja ryhmien sekä henkilökohtaisten kontaktien, jollaisesta vieraskynätekstissä kirjoitettiin Rysky Riiheläisen uusimaanpuolustus-blogissa jo lokakuussa 2017, (5) ja tapaamisten perusteella voidaan sanoa, että ainakin osa suomalaisesta äärioikeistosta (myös uusnatseista) ja ”kansallismielisestä” liikehdinnästä suhtautuu enemmän kuin myötämielisesti Venäjään ja sen operaattoreihin ollen valmis – mahdollisesti hyvinkin pitkälle menevään – yhteistyöhön heidän kanssa.

Marko

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006321419.html?share=e57e3e2c34f50f0eb2178552dd99b248&fbclid=IwAR0MTVw-AO-hJkYF9AM8N_mKFcuw2zkq-c0dA0sZiXGjteq3wYfWAGrOmxg 

2. https://medium.com/dfrlab/the-small-world-of-french-foreign-fighters-f53799ee3673 

3. https://twitter.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968?s=20 

4. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

5. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/10/vieraskyna-pohjoismaisen.html 

Laitaoikeiston ”kansallismieliset” uhka yhteiskuntarauhalle?

Viime aikoina laitaoikeiston ”kansallismieliset” ovat päätyneet jälleen kerran otsikoihin Suomessa, osassa tapauksia – joista hiukan myöhemmin lisää – he ovat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti pyrkineet esille, ja osassa he ovat Yhdysvalloissa tehdyn esityksen myötä joutuneet parrasvaloihin.

Ennen kuin ryhdyn syventämään tätä kirjoitusta, niin haluan lukijoille – jälleen kerran – tähdentää sitä, että en pidä tähän ryhmään kuuluvia henkilöitä ihmisinä, jotka ajavat Suomen asiaa ja joille maamme menestyminen on tärkeintä, siksi termi kansallismieliset lainausmerkeissä. Oma pohdintansa on sitten se, että milloin kansallismielisyys on positiivinen, maata hyödyttävä voimavara ja milloin se kääntyy itseään vastaan, mutta tämän laajahkon ryhmän kohdalla ei voida missään mielessä puhua sellaisesta Suomen etujen ajamisesta, jonka voisi katsoa millään tavalla hyödyttävän maatamme. Kyse on ennemminkin anti-kansallismielisyydestä, jossa hyödyn korjaavat sellaiset sisäiset ja ulkoiset voimat, joille on etu epäyhtenäinen ja harmaalle alueelle luisuva Suomi.

Katson, että näitä ”kansallismielisiä” voimia yhdistää, vähintäänkin jollain tasolla, myötämielinen suhtautuminen vale- ja vihamedia MV-lehteen ja siitä johtuen, muodossa tai toisessa, osoitettu tuki Ilja Janitskinille, Johan Bäckmanille sekä Asta Tuomiselle, ryhmän piirissä viljellään myös hyvin usein etnonationalistisia sekä rasistisia ilmauksia, tämän epämääräisen ryhmän ”jäsenet” osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnallisia toimijoita sekä mediaa vastaan suunnattuihin operaatioihin. Ryhmää näyttää myös yhdistävän myötämielinen ja toisinaan jopa ihaileva suhtautuminen totalitaariseen Venäjään, jossa ihmisoikeuksien ohella sananvapaus on poljettu maanrakoon, ihailun ulottuessa aina maan johtajaan – Vladimir Putiniin – saakka. Yhdistävänä tekijänä voidaan myös pitää vihaa ja inhoa Suomen EU-jäsenyyttä kohtaan, eikä heitä voi myöskään NATO-kannattajiksi kutsua. Toimittaja Jessikka Aron kohtelun perusteella NATO tuntuu olevan tälle porukalle ”suuri saatana”, ja syyllinen liki kaikkeen pahaan.

Poliittisella janalla em. ryhmiin kuuluvat henkilöt lasketaan usein laita- tai äärioikeistoon, jossa vähintäänkin flirttaillaan kansallissosialismin ja natsismin kanssa, tosin heidän ”ideologinen paasauksensa” on usein kaoottista tajunnanvirtaa, jossa yhdistävin tekijä on kuitenkin jonkinasteisen totalitaarisen yhteiskunnan ihailu vahvoine johtajineen ynnä kiihkonationalistisine yhteisöineen, ja jonne näyttää eksyneen myös vasemmalle kallellaan olevia (tahi olleita). Mielestäni heidän sijoittaminen vasemmisto-oikeisto-janalle antaa väärän kuvan ryhmästä. Kuvaavin kuvio on ennemminkin ympyrä tai hevosenkenkä, jossa kaarten päät ovat ideologisesti lähempänä toisiaan kuin keskustaa – tai perinteistä oikeisto-vasemmisto-ajattelua.

Toki perinteisistä puolueista, ja etenkin perussuomalaisista, löytyy kannattajia, jotka olisi helpostikin sijoitettavissa em. joukkoon – perussuomalaisista nuorista löytyy julki-etnonationalisteja, joille kansallissosialistinen ideologiakaan ei ole vieras. Moni perussuomalainen tuntuu edelleen löytävän paljonkin jaettavaa MV-lehdestä, heitä ei edes näytä haittaavan se, että kyseinen disinformatiivinen vihamedia on entistä näkyvämmin valjastettu Venäjän propagandan ja narratiivin levittämiseen, sen siirryttyä keväällä Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa oleilevan propagandasoturi Janus Putkosen hallintaan. Vaikka olisikin houkuttelevaa vetää myös perussuomalaiset tähän kirjoitukseen mukaan, niin tyydyn kuitenkin koostamaan lyhyen katsauksen ”kansallismielisen” laitaoikeiston edesottamuksista, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, jolloin huomioin myös perussuomalaisten edesottamuksia.

Kansallissosialistit marssivat Helsingissä, toukokuu 2018.

Kimmokkeena kirjoitukselle toimii eräiden kansallismielisinä itseään pitävien toiminta Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Asta Tuomisen hovioikeusistunnossa, kuin myös Yhdysvaltain edustajainhuoneen demokraattien maan ulkoministeriölle esittämä vaatimus Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, brittiläisen National Actionin ja ukrainalaisen Azov Battalionin (pataljoona) lisäämistä ulkomaisten terroristijärjestöjen listalle, (1) jonka seurauksena ”kansallismieliset” ynnä heidän henkiset tukijansa Suomessa ovat tivanneet Pohjoismaisen vastarintaliikkeen osallisuutta terrorismiin tai sen kaltaisiin toimiin.

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan ryhdy laajemmin spekuloimaan niillä syillä, jotka ovat Yhdysvalloissa johtaneet em. ryhmittymät kyseiselle listalle – todennäköisiä syitä löytyy enemmän Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta ja halusta päästä iskemään sikäläisiä äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä vastaan aiempaa helpommin, ja tarpeesta rajoittaa kyseisten ryhmien toimintaa.

Sisäministeriön julkaisemassa Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksessa 1/2017 kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:

”Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltainen, ääri-ideologian fanaattisista tunnustajista koostuva ryhmä on aina periaatteessa vaarallinen. Kansallissosialismissa on sisäänrakennettuna väkivallan potentiaali, joten se tarjoaa fundamentalistisille kannattajille oikeutuksen väkivaltaan. Vastarintaliike on jo todistanut oman väkivaltapotentiaalinsa käytännössä.” (2)

Sisäministeriön julkaisemassa tilannekatsauksessa todetaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltaisen fanaattisista kannattajista koostuvan ryhmän olevan aina periaatteessa vaarallinen, ja jos nyt tässä yhteydessä jätämme huomiotta katuväkivallan tai ideologisiin vastustajiin mielenosoituksissa kohdistuvan väkivallan huomiotta, tästä huolimatta löydämme esimerkkejä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamasta – ulkopuolisiin – kohdistuvasta väkivallasta, myös terroritoimista, jollaisina pommi-iskuja voidaan pitää.

Jokunen vuosi sitten Ruotsissa, Göteborgin alueella, tehtiin useampi pommi-isku tai sellaisen yritys vasemmistoaktivisteja sekä turvapaikanhakijoita vastaan, iskujen taustalla oli kolmikko, joista kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsentä oli käynyt Venäjällä saamassa koulutusta terroritoimiin ja aseelliseen vastarintaan Partizan keskuksessa. Kaksikon – Anton Thulin ja Viktor Melin – Venäjällä olosta on myös julkaistu kuvia. (3) Partizan keskuksessa on myös koulutettu venäläisiä vapaaehtoisia sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin.

Anton Thulin ja Viktor Melin kuvattuna Venäjällä.

Pohjoismainen Vastarintaliike on tehnyt myös organisaationa yhteistyötä venäläistahojen kanssa. Ennen Thulinin ja Melinin osallistumista Venäjällä järjestettyyn aseelliseen koulutukseen, liikkeen Ruotsin osasto teki yhteistyötä venäläisen, imperialistisen, Russkoe Imperskoe Dvizhenien (eli RID:n) kanssa. Yhteistyö piti sisällään syksyllä v. 2015 tehdyn rahalahjoituksen, jolloin RID:n taholta lahjoitettiin tuntematon summa rahaa Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle puolueen perustamista varten. Lahjoitustilaisuudessa Ruotsissa oli läsnä myös RID:n johtaja Stanislav Vorobjov. (4) Myös RID on tehnyt Venäjällä yhteistyötä ryhmien ja organisaatioiden kanssa, jotka ovat värvänneet taistelijoita tahi toimittaneet varustusta Venäjän proxy-joukoille Itä-Ukrainaan (ja todennäköisesti myös Syyriaan).

Kiinnostavana Venäjä-kontaktina voidaan myös mainita Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten vierailu taannoin Vladimir Žirinovskin Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen järjestämässä “World Congress of Peace-loving Forces” -tapaamisessa. (5)

Avoimien lähteiden perusteella on vaikea sanoa, löytyykö Thulinin ja Melinin lisäksi muita Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä, jotka olisivat saaneet Venäjällä aseellista koulutusta nimen omaa terroritoimiin. Venäjän proxy-joukkoihin Itä-Ukrainaan tiedetään värväytyneen ainakin yhden Norjassa asuneen venäläistaustaisen uusnatsin, jolla oli yhteyksiä Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen ja joka oli hetkellisesti mukana Soldiers of Odinin Norjan osaston toiminnassa. Kyseinen henkilö, Jan Petrovsky, taisteli Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa useisiin sotarikoksiin syyllistyneessä, venäläisen uusnatsin, Alex Milchakovin, johtamassa, Rusich-joukko-osastossa, jonka jäsenistä merkittävä oli uusnatseja tai jakoi äärioikeistolaisen maailmankuvan. (6) Vahvistamattomien tietojen mukaan Jan Petrovsky on tavannut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen suomalaisia jäseniä.

Petrovskystä voimmekin sitten siirtyä takaisin koti-Suomen kamaralle tarkastelemaan näitä kyseenalaisiin keinoihin turvautuvia ”kansallismielisiä” tahoja.

Mikäli jätämme huomiotta katupartioinnin ja yksittäiset väkivallanteot, Suomessa nämä laita- ja äärioikeistoon kuuluvat ryhmät eivät, ainakaan toistaiseksi, ole ryhtyneet terroritekoihin. Toisaalta terroriteon raja on kovin häilyvä, ja em. ryhmiin kuulumattomien, mutta saman ideologian jakavien, henkilöiden voidaan katsoa syyllistyneen – mahdollisesti yllytettynä – tekoihin, joita onnistuessaan olisi tullut kutsua terroriteoiksi ts. kyse olisi ollut terrorismista.

Suomessakin on havaittavissa ”kansallismielisen” laitaoikeiston harjoittaman retoriikan selkeä koveneminen, alustana toimii usein sosiaalinen media ja varsin usein venäläinen VK, samaa yhteiskuntarauhaa rikkovaa kiihotusta esiintyy myös tähän joukkioon kuuluvien henkilöiden YouTube-kanavilla – viime aikoina tässä häirinnässä ja kiihotuksessa on erityisesti kunnostautunut Reformi-studion kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki, joiden videotaltioinnit MV-lehteen liittyvässä oikeudenkäynnissä ovat vastenmielistä katsottavaa, aivan kuten on heidän, Aron kirjan julkistuksen yhteydessä masinoima rikosilmoituskampanja Aron teoksesta ja sen myötä Jessikka Arosta. Aiheesta blogissani ”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla, kampanjaan osallistui myös Soldiers of Odinin perustaja Mika Ranta.

Rikosilmoituskampanjan, aivan kuten MV-lehden oikeudenkäynnissä harjoitetun videokuvaamisen ja videostriimien tarkoituksena on vaikuttaa Jessikka Aron ohella toimittajien haluun työskennellä tällaisessa tilanteessa. Ilmeisenä tarkoituksena on pelotella Aron ohella muitakin toimittajia, vaikuttaa heihin psykologisesti, jotta lopettaisivat kirjoittelun – tai vähintäänkin vähentäisivät raportointia merkittävästi. MV-lehden oikeudenkäynnissä uhrien, kuten Jessikka Aro ja MV-sivustoa vastaan kampanjoineen Hanna Huumosen tukijat ovat myös joutuneet häirinnän kohteiksi, mikä taktiikkana on tavanomainen, ulottamalla häirintä ja uhkailu varsinaisen uhrin läheisiin, toivotaan tämän vaikuttavan myös uhriin, mutta samalla toiminnan toivotaan olevan pelote. He toivovat, että tämä vastenmielinen toiminta, pelottaa muita toimittajia ja aiheesta kirjoittajia, koska sama voi tapahtua muille toimittajille lähipiireineen. Onneksi Aron kohdalla kansalaisaktivismi on noussut tukemaan häntä, kiitos Johannes Kosken panokselle. (7) Uhrille kaikella tuella, olivatpa ne sanoja tahi tekoja, on merkitystä!

Näille ”kansallismielisille” kadulla tapahtuvan aktivismin ohella sosiaalinen media eri kanavineen näyttää olevan merkittävässä roolissa. Facebookin tiukennettua hiukan linjaansa em. tahot näyttävät siirtäneen osan toiminnastaan VK:hon eli V-Kontakteen, kuvitellen sen tarjoavan heille vapaan väylän viestiä. Heiltä näyttää kuitenkin unohtuneen se, että ei ole ilmaisia lounaita. Enpä oikein usko, että Johan Bäckman hyvää hyvyyttään usuttaa heitä siirtymään VK:hon ja kannustaa aktivismiin, taustalla on tarkoitusperiä ja tavoitteita, joiden ajamiseen Venäjällä tarvitaan ryhmiä, jotka toimivat Suomessa yhteiskuntaamme hajottavina voimina. Eikä aina kyse ole henkilön tai ryhmän tietoisesta valinnasta, he voivat joutua osalliseksi tällaista operaatiota omien tavoitteidensa myötä, niiden ollessa mahdollisesti yhtenevät Venäjän kanssa, esim. EU ja NATO vastaisuus, EU:n heikentäminen jne. Näyttää myös siltä, että VK:ssa eri ryhmät tai yksilöt seuraavat ja linkittävät toisiaan paljon aktiivisemmin, mitä julkisuudessa antavat ymmärtää. Toisinaan myös Venäjän hallinnolle työskentelevä Johan Bäckman näkyy kommentoimassa päivityksiä.

Loppuun kuvakaappauksina muutama ”kansallismielisten” henkilöiden tahi ryhmien somepanos VK:sta. Aloitetaan Jessikka Aron häiriköintiin osallistuneesta Reformi-studion ”sisällöntuottaja” Panu Huuhtasesta ja ”psykopaattien globohomojen” tuhoamiskampanjasta. Huom. kuvan vasen sivu Mielenkiintoisissa sivuissa kansallissosialistinen, Vastarintaliikkeen perillinen, Kohti Vapautta!. Huuhtasen VK-tilin Mielenkiintoisista sivuista löytyy kokojoukko muitakin kansallissosialistisia sivustoja sekä Suomen Keltaliivit yhteisö.

Panu Huuhtanen, VK.

Soldiers of Odinin perustaja, entinen Vastarintaliike-aktiivi, Mika Ranta suorasanaisesti uhkaa ottaa haltuun Tornion rajanylityspaikan, mikäli vuoden 2015 tapahtumat länsirajalla uusiutuvat. Samaa viestiä levittävät muutkin ”kansallismieliset”, joten kyse ei ole Rannan yksittäisestä uhkauksesta. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko uhkauksen mahdollista realisoitua, mutta tämä ja vastaava retoriikka voi radikalisoida osaa jäseniä entisestään – siirrytään sanoista entistä rajumpiin tekoihin.

Vaikka Rannan kerrotaan olevan entisen Vastarinta-aktiivin, hänen viestinnän perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että hän ei ole hylännyt kansallissosialistista maailmankatsomusta.

Mika Ranta, VK.

Vastarintaliikkeen Kansallinen vastarinta -verkkojulkaisussa kerrottiin näyttävästi Jessikka Aroon kohdistuneesta rikosilmoituskampanjasta, nyt samaisen liikkeen VK:n Kansallinen Vastarinta-tilillä osallistutaan toimittaja Aron vastaiseen kampanjaan nimitellen häntä.

Kansallinen Vastarinta, VK-tili.

Moni on valmis ohittamaan olkiaan kohauttaen yksittäiset uhkaavasti käyttäytyvät ja vihaa jakavat ”kansallismieliset”, unohtaen samalla sen, että näiden käyttämä retoriikka leviää useita kanavia myöten, kuten Juha Korhosen AD-nettiradion sekä Suomen Kansan Ensin puolueesta erotetun, vast'ikää ehdolliseen tuomitun, Marco de Witin ”tuottamilla” kanavilla ja sivuilla, kuten Laiton Lehti?. On myös nähtävissä, kuinka vastuuttomasti toimivat perussuomalaiset kansanedustajat ja aktiivit koettavat arkipäiväistää käytettyä, eripuraa lisäävää, kieltä turvautuen ilmaisuihin, jotka aiemmin on liitetty yksinomaa radikaaliin äärioikeistoon, joka viljelee rasistisia ilmauksia vannoessaan etnonationalismin nimeen. Toisinaan viestin jakelukanavana on toiminut propagandisti Janus Putkosen toimittama disinformatiivinen uusi MV-lehti. Putkosen aikaisempi projekti Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla oli propagandistinen ja disinformatiivinen DONi News, joka toimi venäläisten tuella ja rahoituksella.

Itse pidän huolestuttavana kehityskulkuna yllä kuvaillun toiminnan siirtymistä marginaalista valtavirtaan. Toistaiseksi se on ollut helpohkoa kuitata muutamien hourupäiden kiihkoiluna, mutta jo nyt – eri kanavien kautta – viesti tavoittaa helposti tuhansia suomalaisia. Määrät ovat toki pienempiä kuin MV-lehden huippukausina jokunen vuosi sitten, mutta saman retoriikan arkipäiväistyessä perussuomalaisten piirissä ja yhdistyessä tarkoituksellisesti kylvettyihin spekulaatioihin esim. vaalivilpistä, jollaisen spekulaation taustalla viime keväänä oli Johan Bäckman, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa yhteiskuntaa hajottavilla voimilla on taustallaan merkittävästi vahvempi poliittinen tuki, josta moni voi löytää oikeutuksen teoilleen.

Valitettavasti tässä kirjoituksessa aihetta on mahdollista käsitellä perin suppeasti yksittäisiin esimerkkeihin turvautuen. Laajempi ja moniulotteisempi tarkastelu laajentaisi kirjoituksen kohtuuttoman pitkäksi. 

Näin loppuun sanon, että eivät nämä ”kansallismieliset” todellakaan ole Suomen ja demokratian asialla. Ei, he ovat totalitarismin palvelijoita.

Sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta yhteiskuntarauhan rikkojia vastaan,

Marko

1. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006277777.html 

2. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79235/03 2017_Vakivaltaisen ekstremismin tk 1_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

3. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

4. http://euromaidanpress.com/2015/09/19/russian-fascist-militants-give-money-to-swedish-counterparts/ 

5. http://www.tango-noir.com/2018/06/20/russian-active-measures-european-neo-nazis-and-the-kremlins-french-connection/ 

6. http://khpg.org/en/index.php?id=1476975539 

7. https://medium.com/@johanneskoski/puolustajien-tukiryhm%C3%A4-tarjoaa-tsemppausta-kiusatuille-ja-vainotuille-fyysisiss%C3%A4-ja-digitaalisissa-fe4dc3b1e342 

Poikkeuksellisesti en laita linkkejä näiden ”kansallismielisten” VK-tileihin. En halua niille ylimääräisiä vierailijoita.