Venäjän miehittämä Krim: uppoamattomasta ”lentotukialuksesta” kelluvaksi hylyksi

 

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014, se ryhtyi miehitysvuosina vahvistamaan ja laajentamaan niemimaan puolustusta sijoittaen niemimaalle runsaasti uusia asejärjestelmiä: Venäjä vahvisti niemimaan ilmapuolustusta siirtämälle niemimaalle uusien monitoimihävittäjien ohella modernia ilmapuolustuskalustoa, vastaavasti rannikkopuolustusta vahvistettiin niemimaalle siirrettyjen meritorjuntaohjusten myötä.

Illuusio uppoamattomasta lentotukialuksesta rikkoutui viimeistään 23. syyskuuta Ukrainan iskettyä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan Sevastopolissa. (1)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota, niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta. Miehitysvuosien ja edellä kuvatun niemimaan sotilaallisen voiman lisäämisen myötä Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut noin 32 000 sotilaaseen vuoteen 2021 mennessä. Usein niemimaan alueella oli reilusti enemmän kuin arvioidut 32 000 sotilasta, johtuen niemimaalla säännöllisesti muualta Venäjältä harjoittelemassa käyvien yksiköiden määrästä.

Kevään 2021 ja helmikuun 2022 välillä Venäjä harjoitteli joukoillaan säännöllisesti niemimaalla, huomioitavaa oli se, että kevään 2021 jälkeen niemimaalla harjoitelleet joukot jättivät entistä useammin kalustoaan niemimaalle. Tätä kalustoa varastoitiin materiaalivarastojen lisäksi harjoitusalueille (usein taivasalle), kuten Opukin niemen harjoitusalueella.

Venäjän maavoimien niemimaalle sijoitetut joukko-osastot muodostivat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус). Helmikuussa 2017 perustetun armeijakunnan esikunta sijaitsi Simferopolissa. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli vaatimaton 7500 miestä, vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen – 22. armeijakunnan vahvistaminen jatkui aina Venäjän suurhyökkäyksen alkuun helmikuuhun 2022 saakka. 22. armeijakunnan komentajaksi nimettiin kenraalimajuri Arkadi Marzojev marraskuussa 2021, joka sai kenraaliluutnantin arvon heinäkuussa 2022. Tämän vuoden puolella 22. armeijakunta muodosti uuden 18. armeijan ytimen, kenraaliluutnantti Marzojevin jatkaessa 18. armeijan komentajana. 22. armeijakunnan joukkojen lisäksi 18. armeijaan kuuluu pääasiassa mobilisoituja joukkoja, armeijan pääasiallisen tehtävän ollessa puolustuksellisen Venäjän Ukrainalta miehittämällä Hersonin alueella. (2)

Venäjän maavoimien ohella miehitetylle Krimin niemimaalle tukeutui Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat. Edellisten lisäksi Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle oli sijoitettu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten, kuten Venäjän kansalliskaartin eli Rosgvardijan joukkoja, joita tuki vapaaehtoisista kootut puolisotilaalliset joukot, kuten venäläiset kasakkaorganisaatiot.

Niemimaalle kohdistaman huomion ja varusteluohjelman myötä Venäjän onnistui synnyttää mielikuva ”uppoamattomasta lentotukialuksesta”, josta käsin sen olisi mahdollista kontrolloida niemimaata ympäröivää ilmatilaa ja merialueita satojen kilometrien syvyydeltä. Ja etenkin Mustanmeren pohjois- ja luoteisosia sekä niemimaan etelään sijaitsevia merialueita. Tätä illuusiota vahvisti Sevastopolista operoivat Venäjän Mustanmeren laivaston pinta-alukset (sekä sukellusveneet) lippulaivansa Moskvan johdolla. En usko, että Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan aattona kovinkaan moni osasi ennakoida skenaariota, jossa vähäisellä rannikkolaivastolla varustettu Ukraina kykenisi riistämään herruuden merellä Venäjältä – käytännössä tilanne on tänään tämä. Venäjä on menettänyt asemansa Mustallamerellä, tänään (syyskuussa 2023) Ukraina moukaroi risteilyohjuksin sekä itsemurhalennokein sen tärkeintä tukikohtaa sekä laivaston esikuntaa Sevastopolissa. (3) Uppoamaton tukialus alkaa muistuttaa pinnalla juuri ja juuri kelluvaa hylkyä.

Tähän mennessä tapahtuneen johdosta voinemme todeta, että sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota on rikollinen, on tämä hyökkäyssota kokonaisuudessaan rikollisen kehnosti suunniteltu ja toteutettu – mikä on luonnollisesti Ukrainan ja ukrainalaisten kannalta erinomainen asia.

Venäjän Mustanmeren laivaston osalta kulissien takainen todellisuus alkoi paljastua Käärmesaaren valtausta seuranneina viikkoina Ukrainan onnistuessa ensin upottamaan Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan (Projekti 1164 Atlant-luokka) kahdella R-360 Neptune pintamaaliohjuksella 14. huhtikuuta 2022, (huom. ohjukset osuivat alukseen illalla 13. huhtikuuta 2022 ja alus upposi ennen kello 03:00, 14. huhtikuuta). (4) Moskvan menetyksen jälkeen Venäjän oli olennaisesti hankalampaa huoltaa Käärmesaarelle sijoittamiaan joukkoja. Moskvan upottamisen ja saaren takaisin valtauksen (kesä-heinäkuun vaihde 2022) välillä Ukrainan onnistui upottaa useita saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoon osallistuneita tai huoltoaluksia suojanneita pinta-aluksia, joukossa muun muassa Mustanmeren laivaston Projekti 22870-luokan hinaajan/ pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739) sekä Projekti 11770 Serna-luokan maihinnousuvene.*

Elokuun 9. 2022 räjähdykset vavisuttivat Sakin lentotukikohtaa Novofedorivkan naapurissa, miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolla, tuhoten ja vaurioittaen lentokoneita sekä tuhoten ammusvarikon (-varikkoja). Tiedossa ei ole, millä asejärjestelmällä Ukraina kyseisen iskun toteutti, kuitenkin 7. syyskuuta Ukrainan asevoimien ylipäällikkö, kenraali Valeri Zalužnyi kertoi kyseessä olleen Ukrainan ohjusiskun. (5) Onnistunut ohjushyökkäys oli samalla nöyryytys Venäjän alueelle sijoittamalle ilmatorjunnalle, jonka ytimen muodosti Jevpatorijan ja Novofedorivkan alueella S-400 Triumpf ilmatorjuntajärjestelmä ja sitä tukevat alue- ja lähi-ilmatorjuntajärjestelmät. Ukrainan viime vuonna miehitetylle Krimin niemimaalle kohdistamista operaatioista Kremlin perustuksia järisytti melkoisella todennäköisyydellä eniten aamulla lokakuun 8. päivä toteutettu puoliperävaunuyhdistelmän räjäyttäminen  Kertšinsalmen ylittävällä sillalla. Sillalla, joka on Vladimir Putinin ”lempilapsi”.  

Edellä kuvailtujen tapahtumien jälkeen Ukrainan asevoimien sekä turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisjoukkojen on onnistunut toteuttaa operaatioita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja sitä ympäröivillä merialueilla ilmasta sekä mereltä mutta todennäköisesti myös maalta käsin. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla toimii myös aktiivisia vastarintasoluja, jotka vähintäänkin välittävät tietoa kohteista Ukrainan asevoimille mutta tietyissä tapauksissa näyttävät myös ottavan aktiivisempaa roolia vastarintataistelussa miehittäjää vastaan.

Ukrainan viimeisimmissä operaatioissa näyttää toistuneen selkeä kaava, mereltä ja ilmasta on isketty Venäjän tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä sekä ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan. Näihin operaatioihin lasken kuuluvaksi myös Ukrainan sotilastiedustelun eli GUR:n erikoisjoukkojen operaation, jossa ne ottivat haltuunsa ns. Boiko-torneiksi kutsutut, Venäjän miehittämät öljyn- ja kaasunporauslautat pohjoisella Mustallamerellä, Käärmesaaren ja miehitetyn Krimin niemimaan välisellä merialueella. (6) 24. helmikuuta 2022 jälkeen Venäjä on käyttänyt kyseisiä lauttoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin sijoittaen lautoille tutkajärjestelmiä sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä ja muuta kalustoa. Ukrainan onnistuneen operaation myötä Venäjä menetti ainakin yhden lautoille sijoittamansa Neva-merivalvontatutkan.

Venäjän menetettyä merkittäviä osia sen tärkeimmistä pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmistä Krimin niemimaan länsiosissa (ks. karttakuva), maa joutuu myös kohtaamaan uuden ongelman, kuinka korvata menetykset? Ennen 24. helmikuuta 2022 Venäjä oli sijoittanut miehittämälleen Krimin niemimaalle S-300 ja S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä, helmikuussa 2022 alkaneen offensiivin jälkeen se siirsi yhden S-400 patterin lisää Molotšnen lähelle, Solene järven ja Mustanmeren väliselle kannakselle. Kyseisen patterin Ukrainan asevoimat poisti ”muonavahvuudesta” miehistöineen viikonpäivät sitten (14. syyskuuta 2023) laajan ilma- ja ohjushyökkäyksen voimin. Krimin niemimaan pohjois- ja itäosia (kuten Kertšinsalmen siltaa) suojaamaan Venäjä on sijoittanut pitkänkantaman ilmatorjuntajärjestelmiä Džankoin, Feodosijan ja Kertšin ympäristöön sekä sen omalle maaperälle, Kertšinsalmen itärannalle (noin 7000 metriä Tamanista länteen). Edellä lueteltujen paikkakuntien alueelle (pois lukien Taman) Ukraina vaikuttaa myös säännöllisesti, joten kyseisiä järjestelmiä Venäjän on vaikea siirtää lännemmäksi. Mikäli se siirtää omalta maaperältään esim. S-400 pattereita lisää Krimin niemimaalle, alkavat tällaiset siirrot heikentää a) sen omaa ilmapuolustusta omalla maaperällään b) se todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin menettää (tuhoutuneena) miehittämilleen alueille siirtämänsä järjestelmät.

Ukrainan onnistuessa puhkomaan entistä useammin reikiä Venäjän ilmapuolustukseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, tämä vaikuttaa merkittävästi venäläisten kykyyn operoida niemimaalta käsin laivastollaan ja ilmavoimillaan. Sevastopolin Eteläisen lahden rannalla sijainneeseen kuivatelakkaan kohdistuneen iskun seurauksena Venäjä on vetänyt Sevastopolin laivastotukikohtaan sijoittamansa Kilo-luokan sukellusveneet pois. (7) Emme vielä näe sitä, mikä seuraus Ukrainan onnistuneella ohjushyökkäyksellä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan tulee olemaan. Tiedossa on se, ettei Venäjän rampautuneen (?) ilmatorjunnan onnistunut pudottaa ainoatakaan Ukrainan laukaisemaa Storm Shadow/ SCALP ALCM-risteilyohjusta. Tulevaisuudessa Ukrainan kyky iskeä kohteisiin miehitetyllä Krimin niemimaalla vain paranee entisestään Yhdysvaltojen luvattua toimittaa sille ATACMS-ohjuksia M142 HIMARS/ M270 MLRS raketinheitinjärjestelmään. Riippuen ohjuksen taistelukärjestä, Ukrainan on mahdollista iskeä tehokkaasti piste- sekä aluemaaleihin, kuten lentotukikohtiin tai huoltovarikoihin.

Entäpä missä vaiheessa Kertšinsalmen ylittävään siltaan kohdistuu sellainen hyökkäys, että koko silta (maantiesilta ja rautatiesilta) on poissa käytöstä? Toisaalta nykyinenkin tilanne voi olla Ukrainalle riittävä, jossa siltojen kauttakulkukapasiteetti on rajallinen ja joissa niihin vaikutetaan säännöllisesti, pitäen samalla yllä tilannetta, jossa Venäjän on sidottava (vähiä) resurssejaan siltojen turvaamiseen mereltä ja ilmasta tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan.

Tulevaisuutta ei pitäisi ryhtyä ennustamaan, enkä siihen ryhdykään, vaan totean, että Ukraina – osin Venäjästä itsestään johtuvista syistä – on muuttanut asetelmaa Krimin niemimaalla ja siihen rajoittuvilla alueilla sellaiseksi, jossa sillä on etu Venäjään nähden. Tämä etu ja kuinka Ukrainan on mahdollista hyödyntää tilannetta, voi vaikuttaa merkittävällä tapaa siihen, kuinka Ukrainan vastahyökkäys tulevina viikkoina (talven alla) kehittyy etelässä Zaporižžjan ja Hersonin alueilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20051583 

2. https://twitter.com/DefenceHQ/status/1693498113212699085 

3. https://yle.fi/a/74-20051583  ja https://www.pravda.com.ua/eng/news/2023/09/13/7419588/ 

4. https://www.telegraph.co.uk/world-news/2022/04/14/russian-warship-notorious-firing-snake-island-defenders-seriously/ 

5. ”In an article for national news agency Ukrinform, Kyiv's top commander Valeriy Zaluzhnyi said Ukrainian rockets had targeted a number of Crimean military sites, including the Saky airbase which was rocked by multiple explosions on 9 August.”

https://www.bbc.com/news/world-europe-62821044 

6. https://www.bbc.com/news/66779639 

7. https://x.com/UKikaski/status/1704623114523472159 

Lähteinä käytetty myös Informnapalmin artikkelia, venäläisen S-400 ilmatorjuntajärjestelmän patterin tuhoamista käsittelevää uutista sekä seuraavia twiittejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13 sekä 14.

*: Käärmesaaren taistelusta lähteineen blogissa: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!  

 

#CrimeaIsUkraine

Julma Meri

 

Lainaan kirjoitukseni otsikon Nicholas Monsarratin bestselleriltä Julma meri. Kirjoitustani ja Montsarratin toisen maailmansodan saattuesodankäynnin kuvausta yhdistää meri – Montsarratin teoksessa pohjoinen Atlantti saattuesodankäynnin näyttämönä on äärimmäisen epäinhimillinen ja hyytävä taistelutanner, jossa sotaa käytiin ilmassa, meren pinnalla kuin myös pinnan alla. Kirjoitukseni ”julma meri” on julma aivan toisella tapaa. Mustameri Venäjän hyökkäyssodan näyttämönä on osoittanut julmuutensa omalla tapaa, se on myös paljastanut mihin ennalta-arvattavuus, puutteellinen koulutus ja toisaalta yllätyksellisyys, uusien asejärjestelmien ennakkoluuloton käyttö voi johtaa. Olemme tilanteessa, jossa maa – Ukraina, jonka laivaston ydinosat Venäjän on onnistunut tuhota tai tehdä toimintakyvyttömiksi tavalla tai toisella, on onnistunut kiistämään meriherruuden Venäjän Mustanmeren laivastolta ennakkoluulottomalla ja innovatiivisella operoinnilla, jossa erilaiset miehittämättömät alukset ovat keskeisessä roolissa.

Voimme pohtia, että mikä rooli Käärmesaaren taistelulla Venäjän laajan hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina oli sille, että se on menettänyt absoluuttisen meriherruuden Mustanmeren alueella? Venäjän  koko Ukrainaan kohdistunut offensiivi alkoi 24. helmikuuta 2022, ilmahyökkäyksen alkaessa lähes välittömästi Vladimir Putinin kello 04:00 pitämän puheen jälkeen, vastaavasti taistelu Käärmesaaresta  (ukr. Острів Зміїний) alkoi samaisen päivän illansuussa. (1) Helmikuun 24. 2022, kello 18:00 aikaan Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti Käärmesaaren joutuneen hyökkäyksen kohteeksi Venäjän Mustanmeren laivaston ohjusristeilijä Moskvan ja partioalus Vasily Bykovin tulitettua saarta ultimaatumin seurauksena. Myöhemmin samaisena iltana Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti kaikkien yhteyksien saaren puolustajiin katkenneen, ja myöhemmin yöllä venäläisen maihinnousuosaston nousseen maihin saarella Venäjän Mustanmeren laivaston ja ilmavoimien (tai laivaston ilmavoimien) pommitettua saarta ennen maihinnousua.

Venäjä maksoi kovan hinnan Käärmesaaren hallinnan menettämiseen päättyneestä saaren miehittämisestä. Luonnollisesti merkittävin menetys oli Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan menetys 14. huhtikuuta 2022. (2) Ukraina laukaisi ohjusristeilijä Mosvkaa kohti kahdesta kolmeen R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta. Moskvaan osui kaksi pintamaaliohjusta upottaen aluksen, samalla ukrainalaisen rajavartija Roman Hrybovin legendaarinen lausahdus – Русский военный корабль, иди на хуй! – sai aivan uuden merkityksen. Ohjusristeilijä Moskvan uppoamisen myötä Venäjän Mustanmeren laivasto menetti muutakin kuin lippulaivansa, huomattavan määrän kapasiteettia.

En kuitenkaan tällä kertaa ryhdy kertaamaan Käärmesaaren taistelua tämän tarkemmin. Viime vuonna kirjoittamassani blogissa kävin läpi Käärmesaaren taistelun, joka päättyi 30. kesäkuuta 2022 Venäjän vetäydyttyä saarelta Ukrainan pitkään jatkuneen kampanjan päätteeksi. (3) Kampanjan, jonka kuluessa saarelle sijoitettuja joukkoja tulitettiin maalta ja ilmasta käsin, ja jonka kuluessa Ukrainan onnistui pääasiassa lennokkiaseellaan romahduttaa Venäjän merihuolto miehitetyltä Krimin niemimaalta Käärmesaarelle. Taistelussa Käärmesaaresta Venäjä menetti Moskvan ohella muitakin aluksia, kuten Spasatel Vasily Bekh-nimisen erikoishinaajan, joka upposi 17. kesäkuuta 2022 kahden Harpoon-meritorjuntaohjuksen osuttua alukseen; useita  Project 03160 eli Raptor-luokan partioveneitä sekä yhden Project 11770 eli Serna-luokan maihinnousuveneen, joka tuhottiin (upotettiin) Käärmesaaren laituriin toukokuun 6. 2022 Ukrainan Bayraktar TB2 lennokilla toteuttamassa ilmaoperaatiossa.

Taistelu Käärmesaaresta paljasti Venäjän Mustanmeren laivaston operointikyvyn rajallisuuden. Jo Moskvan upottaminen huhtikuussa 2022 heikensi merkittävästi Venäjän kykyä suojella Käärmesaaren huoltoreittiä, saaren menettämisen myötä Venäjältä riistettiin operointikyky läntisellä Mustallamerellä. Eikä Venäjä ole kyennyt ottamaan menettämäänsä merialuetta uudestaan haltuunsa. Ukrainan suoritettua viime vuonna ensimmäiset operaationsa miehittämättömillä pinta-aluksilla (USV) Venäjän miehittämän Krimin niemimaan läntisellä rannikolla, kohdistaen operaationsa Sevastopolin satamaan, (4) näytti siltä, että Venäjä menettää herruuden miehittämäänsä Krimin niemimaata ympäröivällä merialueella. Ukraina ei ole kyennyt estämään Venäjän operointia merellä täysin, mutta miehittämättömien pinta-alusten sekä lennokkien toistuvilla Sevastopoliin kohdistuvilla operaatioilla se on saanut aikaan sen, että Venäjä ei enää hallitse merta, josta seuraa myös se, ettei Venäjä kykene enää täysin vapaasti operoimaan etenkään Krimin niemimaasta länteen sijaitsevilla merialueilla.

Tästä ei välttämättä koituisi Venäjälle ongelmia, jollei se olisi vetäytynyt tänä kesänä Mustanmeren viljanvientisopimuksesta ja uhannut laittaa Ukrainan satamia Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella saartoon. Kyetäkseen luomaan ja ylläpitämään pitävää merisaartoa tarvitaan pinta-aluksia operoimaan merellä, mikä taasen antaa Ukrainalle mahdollisuuden operoida niitä vastaan miehittämättömillä pinta-aluksilla jopa satojen kilometrien päässä ulkomerellä. Venäjän uhkauksista huolimatta saartoa on jo rikottu useamman kerran, toisaalta viime viikolla venäläisjoukot nousivat Sukru Okan-nimiseen rahtilaivaan Mustanmeren lounaisosassa. (5) Olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa Venäjän on siirryttävä operoimaan Mustanmeren etelä- ja lounaisosiin Ukrainan USV-laivaston ulottumattomiin? Mikä voi tuottaa ongelmia myös Venäjälle, sen operoidessa kansainvälisillä merialueilla kansainvälisten sopimusten vastaisesti ja vieläpä lähellä Mustanmeren rannikon puolustusliitto Naton jäsenvaltioita.

Ukrainalainen ’Sea Baby’ USV, kuvakaappaus Оперативний ЗСУ jakamalta videolta.

Venäjän asemaa heikentää Ukrainan kyky operoida miehittämättömillä pinta-aluksilla huomattavan kaukana ”kotivesiltä”. Tästä Ukraina on antanut Venäjälle jo lukuisia oppitunteja tämän kesän kuluessa, kuten suorittamalla 17. heinäkuuta (2023) miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen siltaa vastaan. (6) Iskussa silta vaurioitui pahoin. Elokuun 4. ja 5. päivä nähtiin Ukrainan seuraavat merkittävät USV-laivastolla suorittamat operaatiot. 

Ukrainan ja Venäjän operaatioita ja vaikuttamista Mustanmeren alueella, kesä 2023.

Elokuun 4. päivänä kohteena oli Novorossijskin satama. (7) Operaatio toteutettiin useammalla miehittämättömällä pinta-aluksella, yhden aluksista osuessa Project 775 eli Ropucha-luokan maihinnousualus Olenegorsky Gornyak’iin. Ennen suurhyökkäystään 24. helmikuuta 2022, Venäjä siirsi Itämeren ja Pohjoisen laivaston Ropucha-luokan maihinnousualuksia Mustanmeren alueelle. Iskussa pahoin vaurioitunut Olenegorsky Gornyak kuului Mustallemerelle siirrettyjen alusten joukkoon. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka kauan iskussa vaurioitunut alus on korjattavana. Riippuen vaurioista, on hyvinkin mahdollista, että alus on poissa vahvuudesta vuosia (vrt. Jamalin korjaus vaurion jälkeen).

Heti seuraavana yönä, 5. elokuuta 2023, Ukraina toteutti yhdellä – mahdollisesti useammalla – miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen eteläpuolisella merialueella, noin 20 kilometriä salmen suulta etelään. (8) Kyseisessä onnistuneessa operaatiossa kohteena oli Venäjän lipun alla purjehtinut säiliölaiva SIG. (9) Alus vaurioitui iskussa. Kohteena ollut säiliölaiva SIG kuljetti pääasiassa polttonesteitä Venäjän ja Syyrian väliä, alus on rekisteröity siviilialukseksi. Se on kuitenkin ollut vuosien ajan osa Venäjän asevoimien ja muiden Syyriaan sijoitettujen joukkojen logistista ketjua. Alus on myös sanktioitu Yhdysvaltojen toimesta vuodesta 2019.

Huomio näissä operaatioissa kohdistuu siihen, että Ukrainan onnistui toteuttaa operaatio venäläiseen kohteeseen yli 700 kilometrin päässä Odesan alueelta. Operaatioissa Ukraina pystyi ohittamaan Kertšinsalmessa tai salmen alueella kuin myös Novorossijskin satamassa Venäjän puolustusjärjestelmät ja vaurioittaa kohdetta. Operaatio Novorossijskin satamassa ei ollut ensimmäinen laatuaan, poikkeuksena aiempiin, venäläisille aiheutetut tappiot olivat tällä kertaa olennaisesti merkittävämmät. Operaatiot paljastivat venäläisten puolustusjärjestelmien puutteita, Kertšinsalmessa sillan suojana toimivat järjestelmät kyettiin ohittamaan – Ukraina on osoittanut siltaa kyettävän vaurioittaa myös ilmasta tai mereltä käsin maanteitse toteutetun operaation lisäksi. On todennäköistä, ettei Ukrainan tarkoituksena edes ole sillan tuhoaminen – ainakaan vielä. Toistaiseksi säännöllinen siltaan kohdistuva vaikuttaminen voi palvella Ukrainaa eniten, sellaisten operaatioiden sitoessa Venäjän voimaa alueelle puolustustoimiin. Voimaa ja resursseja, joita maa mahdollisesti tarvitsisi muuallakin.

Se, miksi Ukrainan on onnistunut läpäistä venäläisten puolustusjärjestelmät lukuisia kertoja kaukaisemmissakin kohteissa tuskin on seurausta vain yhdestä syystä. Käytössä olevien järjestelmien puutteiden rinnalla taustasyinä lienee järjestelmiä käyttävän henkilöstön koulutuksen puutteellisuus yhdistettynä välinpitämättömyyteen annetun tehtävän suorittamista kohtaan, unohtamatta myöskään kaikkialle levinnyttä korruptiota, joka vaikuttaa myös edellisiin syihin. Novorossijskiin kohdistuneen iskun jälkeen Ukraina on viestinyt sen suuntaisesti, etteivät muutkaan Mustanmeren itärannikon venäläiset satamakaupungit ole turvassa. Venäläisten puolustusjärjestelmät joutunevat vastaisuudessa koetukselle!

Merisaarron rinnalla Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan Ukrainan viljanvientikykyyn pommittamalla sen Mustanmeren rannikon sekä Tonavan varren satamia. Odesan satamaan Venäjä vaikutti hyökkäyssodan alkuvaiheessa ennen viime vuonna sovittua viljanvientisopimusta, irtauduttuaan sopimuksesta jokin aika sitten Venäjä on lisännyt Odesan satamaan ja kaupunkiin kohdistuvaa vaikuttamista. Kaupunkiin ja satamaan on isketty yksistään tämän kesän kuluessa lukuisia kertoja risteilyohjuksilla sekä iranilaisvalmisteisilla itsemurhalennokeilla. (10) Odesan sataman ohella Mustanmeren rannikon satamista aktiivisen vaikuttamisen kohteena on ollut muun muassa Mykolajivin satama. Mustanmeren satamien ohella Venäjä on toteuttanut lukuisia iskuja Odesan alueen (oblast) Tonavaan rajoittuviin eteläosiin, joissa kohteina ovat olleet satamat ja viljavarastot Ismailissa mutta myös Renissä. (11 ja 12) Iskiessään Tonavan varrella sijaitseviin kohteisiin, Venäjä on käyttänyt iranilaisvalmisteisia itsemurhalennokkeja.

Vaikuttaessaan Ukrainan viljanvientikapasiteettiin Venäjä taiteilee myös veitsen terällä. Samalla kun se vaikeuttaa viljan laivaamista Ukrainasta maailmalle, se myös tuhoaa pommituksilla viljaa, josta siihen ystävällismielisesti (tai neutraalisti) suhtautuvat maat ovat riippuvaisia. Merisaartoon ja ohjushyökkäyksiin liittyy myös riski voimankäytön ulottumisesta Naton jäsenvaltion alueelle, ukrainalaiset satamakaupungin Tonavan varrella sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä Naton jäsenmaa Romaniasta. Jo nyt romanialaissiviilit kertovat ohjushyökkäysten vaikutusten ulottuvan Romanian alueelle, toistaiseksi virallinen Romania tai Nato eivät ole ottaneet näiltä osin asiaan kantaa. Mikäli selkeää (tahatontakin) vaikuttamista ilmenee, eikä Romania tai Nato ota asiaan kantaa, voidaan tällainen hiljaisuus tulkita Moskovassa aivan väärin. Se voidaan tulkita pelkuruutena, mikä voi yllyttää Venäjää venyttämään rajoja entistä enemmän. Kuten on todettu, Venäjä kunnioittaa vain ja ainoastaan voimaa!

Sillä, että Ukrainan onnistui ensin pakottaa kampanjallaan Venäjä vetäytymään Käärmesaarelta reilu vuosi sitten ja tämän jälkeen sen onnistui riistää meriherruus Venäjältä Mustallamerellä lopullisesti, voi olla kauas kantoisia seurauksia. Käärmesaaren taistelun myötä toteutui Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin elokuussa 2021 lausuma saaresta –

”This island, like the rest of our territory, is Ukrainian land, and we will defend it with all our might.” (13)

Mutta historian jää myös Aleksander Duginin 25. helmikuuta 2022 kirjoittama toteamus: “Who controls the Snake (island), controls the course of world history”. (14)

Ehkäpä kuvaavaa Venäjän jo yli vuoden kestäneelle ”erikoisoperaatiolle”, että sen merimahti Mustallamerellä karahti vähäisen tuulenpieksämän saaren kallioihin. Saaren, jolla on pituutta enimmillään 662 metriä ja leveyttä 440 metriä, ja jossa on kovin niukasti kasvillisuutta suojaa antamassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.pravda.com.ua/news/2022/02/25/7325592/

2. Suomen Sotilas 3/2022: Kuinka ohjusristeilijä Moskva upotettiin s. 79.

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/07/taistelu-kaarmesaaresta.html 

4. https://www.navylookout.com/considering-the-implications-of-the-attack-on-the-russian-fleet-in-sevastopol/ 

5. https://twitter.com/Capt_Navy/status/1691411489087963136 

6. https://www.navyrecognition.com/index.php/naval-news/naval-news-archive/2023/july/13366-analysis-ukraine-naval-drone-attack-on-kerch-strait-in-crimea.html 

7. https://www.politico.eu/article/russian-navy-base-attacked-by-ukraine/ 

8. https://www.theguardian.com/world/2023/aug/05/russian-chemical-tanker-reportedly-hit-by-ukraine-drones-in-kerch-strait 

9. https://www.thedrive.com/the-war-zone/ukraine-situation-report-photos-show-damage-to-russian-tanker-after-drone-boat-strike

10. https://www.euronews.com/2023/07/23/the-latest-russian-strike-on-ukraines-odessa-leaves-1-dead-many-hurt-and-a-cathedral-badly

11. https://www.seatrade-maritime.com/ports/russian-drone-attack-port-izmail-hits-seafarers-centre 

12. https://twitter.com/clashreport/status/1691703937831715284 

13. https://www.newsweek.com/ukraine-snake-island-soldiers-russia-confronttion-killed-audio-1682562

14. https://twitter.com/arestovych/status/1542457638050488321 

Kirjoituksessa lähdeaineistona hyödynnetty myös H. I. Suttonin Covert Shores-verkkosivua sekä ukrainalaista Militarnyi-portaalia ja lukuisia Novorossijskin satama iskusta sekä Kertšinsalmen operaatioista julkaistuja kuvia ja videoita (kuten 15; 16; 17). 

Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle

 

Ukrainan asevoimien viime viikolla Harkovan alueella alkanut vastahyökkäys jatkuu edelleen. Venäjän asevoimat on jo työnnetty pääosin pois Harkovan oblastin (suom. alue) alueelta Ukrainan asevoimien edettyä maiden väliselle rajalle sekä ylitettyä Oskil joen idässä, ja edeten alueella kohti Harkovan ja Luhanskin oblastien välistä rajaa – paikoin jo ylittäen tämänkin rajan.

Ukrainan vastahyökkäyksen odotettiin alkavan valmisteluiden jälkeen täydellä voimalla etelässä, Hersonin alueella, näyttää kuitenkin siltä, että alueella suoritetut valmistelut olivat osa monimutkaista harhautusta, jolla pyrittiin vetämään Venäjän sodanjohdon huomio puoleensa, Harkovan alueen vastahyökkäyksen onnistumisen varmistamiseksi. Samalla on kuitenkin huomioitava se, että myös etelässä Ukrainan asevoimat on onnistunut vapauttamaan alueita ja useita kyliä venäläismiehityksestä hidastempoisemmassa vastahyökkäyksessä (jos sitä sellaiseksi voi kutsua). Samalla viikkoja kestäneiden valmisteluiden myötä Ukrainan asevoimien on onnistunut vaikuttaa Venäjän huoltoon merkittävästi etelässä vaurioittamalla ja tuhoamalla maanteitä, siltoja sekä rataverkkoa.

Tällä hetkellä Venäjän Dneprin länsirannalle sijoitetut miehitysjoukot ovat vailla kunnollisia huoltoyhteyksiä (Antonovskin silta on pahoin vaurioitunut, Nova Kah’ovkan patotie/ -silta osin sortunut). Venäläisten asemaa Dneprin länsirannalla heikentää vielä se, että Ukrainan on onnistunut vaurioittamaan pahoin ainoa venäläisten miehitysalueella Dar’ivkassa sijaitseva Inhuletsin ylittävä silta, jonka seurauksena miehitysalueen poikittainen huoltoliikenne on pääosin lauttojen ja koottavien ponttonisiltojen varassa, jotka nekin sijaitsevat Ukrainan tykistön kantaman sisällä ja joihin ukrainalaistykistö vaikuttaa käytännössä päivittäin.

Arvioiden mukaan taistelutilanteessa, kuten nyt, Dneprin länsirannalla sijaitsevat miehitysjoukot tarvitsevat noin 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä, (1) ja kun huomioimme, että joukkojen huoltoon Venäjällä on käytössä lauttoja sekä kaksi pahoin vaurioitunutta siltaa, jotka kaikki ovat Ukrainan tykistön sekä raskaiden raketinheittimien (M142 HIMARS sekä M270 MLRS) kantaman sisällä, niin on mahdollista, että myös etelässä näemme yllätyksellisiä rintaman murtumisia tulevien päivien tai viikkojen kuluessa, siitä huolimatta, että alueella on merkittäviä venäläisvoimia. Edellä kuvatut skenaariot huomioiden, on syytä palautella mieliin, kuinka Venäjä on varautunut puolustamaan miehittämäänsä Krimin niemimaata, koska on oletettavaa, että tulemme näkemään niemimaalle kohdistettavan nykyistä voimakkaampaa vaikuttamista Ukrainan asevoimien ja mahdollisten vastarintaryhmien toimesta.

Taistelupanssarivaunuja varastoituna Pereval’nessa sijaitsevan erillisen 126. rannikkopuolustusprikaatin tukikohtaan.

Miehitettyään Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014 Venäjä ryhtyi sijoittamaan niemimaalle merkittäviä määriä lisää joukkoja – heidän tavoitteena oli luoda niemimaasta ”uppoamaton tukialus” josta hallita koko Mustanmeren aluetta. Julkaisin lokakuussa 2021 blogin ”Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata”, joka jäi viimeiseksi aihetta laajemmin käsitelleeksi kirjoituksekseni sillä muutamaa kuukautta myöhemmin (varhain aamulla 24. helmikuuta 2022) Venäjä aloitti monen rintaman, koko Ukrainaan kohdistuneen, brutaalin hyökkäyssodan.

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä helmi-maaliskuussa 2014 niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta.  Venäjän miehitettyä niemimaan, se ryhtyi sijoittamaan niemimaalle uusia joukkoja sekä kunnostamaan ja vahvistamaan niemimaalla sijaitsevia tukikohtia, joten ei ihme, että muutkin Venäjän naapurivaltiot ovat huolissaan niemimaan militarisoinnista. Miehitysvuosien aikana Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä ehti nousta yli 32 000 sotilaaseen. Käytännössä miehitetyllä Krimin niemimaalla oli usein reilusti enemmän kuin 32 000 sotilasta, johtuen siitä, että alueella kävi säännöllisesti harjoittelemassa yksiköitä muualta Venäjältä.

Venäjän asevoimiin kuuluvien joukko-osastojen ohella niemimaalle oli sijoitettuna sisäisenturvallisuuden joukkoja sekä erilaisia puolisotilaallisia joukkoja, esimerkiksi ns. Krimin aluepuolustusprikaateja, joiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (2) Miehitystä tukeneet kasakkayksiköt, muiden vastaavien yksiköiden rinnalla, on sulautettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä on käyttänyt ja käyttää edelleen hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden ns. aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu järjestyksenpidoksi kuvaillun toiminnan ohella erilaiset kurinpito-operaatiot sekä väestön terrorisointi, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin sekä ryhmiin, esim. Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaalivat ryhmät, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Venäjä perusti vastaavaan ideaan pohjautuvia prikaateja myös Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, joskin 24. helmikuuta jälkeen moni näistä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden prikaateista on tuhoutunut sodan lihamyllyssä.

Tässä vaiheessa ne kuitenkaan pidä perusteltuna luetella sen tarkemmin Venäjän niemimaalle sijoittaman kaluston lukumääriä useammastakin syystä johtuen –

Keväällä 2021 alkaneiden, sotaharjoitusten varjolla toteutettujen, joukkojen siirtojen seurauksena Venäjä siirsi Krimin niemimaalle huomattavia määriä kalustoa (ja miehistöä). Mutta kuten näimme, päinvastaisista puheista huolimatta, merkittävä osa tästä kalustosta oli niemimaan alueella vielä tämän vuoden alkupuolella muodostaen täten rungon Venäjän offensiivissa käyttämälle kalustolle. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, ettei Venäjä kykene toimittamaan joukoilleen merkittäviä määriä modernia kalustoa – myöskin osaavasta (koulutetusta ja motivoidusta) miehistöstä näyttää olevan pula. En kuitenkaan ryhdy tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen millaista kalustoa ja miehistöä Venäjä saa puolustamaan miehittämäänsä niemimaata.

Ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia Venäjä siirsi nopeassa tahdissa lentokoneita ja helikoptereita niemimaan lentotukikohtiin ja helikopteritukikohtiin, venäläiset ottivat myös varakenttiä käyttöön. Donuzlav järven etelärannalla sijainneen entisen lentovenetukikohdan alueelle sijoitettiin runsaasti taistelu- ja kuljetushelikoptereita, ja Džankoin helikopteritukikohtaan MiG-29 hävittäjiä. (3 ja 4) Toisaalta Ukrainan asevoimat on tuottanut Venäjälle niin mittavia helikopteri- ja lentokonetappioita, jolla on selkeä vaikutus Venäjän kykyyn operoida Ukrainan ilmatilassa. Ukrainan kyky vaikuttaa Venäjän ilmatorjuntaan sekä iskeä raketinheitinjärjestelmillä venäläisten tukikohtiin ja logistisiin kohteisiin selustassa on johtanut siihen, että Venäjä on vetänyt lentokalustoaan Krimin niemimaalta.

Ukrainan toteuttama Käärmesaaren takaisinvaltaus yhdistettynä sen kykyyn (ja tahtoon) vaikuttaa Venäjän huoltoon ja tukikohtiin selustassa, on johtanut – Venäjän ilmatorjunnan haavoittuneisuuden paljastuttua – myös siihen, että Venäjä on vetänyt merkittäviä voimia laivastostaan pois Sevastopolin laivastotukikohdasta Mustanmeren itäosiin, alueelle, jonne Ukraina ei vielä asejärjestelmillään yllä.

Venäjä ehti sijoittaa Krimin niemimaalle runsaasti kalustoa, samoin niemimaalla on edelleen runsaasti erilaisia joukkoja, vaikka hyökkäyssodan ja mittavien tappioiden myötä Venäjällä on vaikeuksia värvätä tai rekrytoida riittävästi sotilaita ja saada heistä koulutettua osaavaa miehistöä. Tähän mennessä näyttää siltä, ettei Venäjä kykene – ilman liikekannallepanoa – saamaan riittävästi miehistöä joukko-osastoihinsa. Toisaalta Venäjän olisi pitänyt aloittaa liikekannallepano kuukausia sitten, nyt se on auttamatta liian myöhäistä, jotta siitä olisi hyötyä akuuttiin tilanteeseen. Venäjän sodanjohto (poliittinen johto – Vladimir Putin etunenässä) on ajanut maansa tilanteeseen, jossa se häviää resurssisodan jollain aikavälillä.

Todennäköisesti ennen tätä hetkeä Ukrainan maaperällä käydään vielä lukuisia raskaita taisteluita, Venäjän turvautuessa terrorisodan keinoihin kostaessaan tappionsa rintamalla. Nähdäänkö ennen romahdusta ratkaisevia taisteluita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla? Alla oleva kartta merkintöineen antaa osviittaa siitä, mitä voi olla edessä, siitä huolimatta, että osa merkinnöistä on menettänyt merkityksensä Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Ja toisaalta, kuten edellä kirjoitin, Ukrainan vaikuttamisen seurauksena Venäjä on vetänyt merkittäviä osia laivastostaan suojaan idemmäs – emmekä myöskään unohda sitä, että Venäjä menetti Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan, huhtikuussa Ukrainan upotettua sen. (5 ja 6)

Toimiva rataverkko on Venäjälle huollon kannalta merkittävä, Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on Venäjälle elintärkeä elämänväylä – etenkin kun laivaston mahdollisuus operoida niemimaan lännenpuoleisilla merialueilla on vähintäänkin rajoittunut. Ennen Kertšinsalmen ylittävän maantie-rautatiesillan valmistumista Kertšinsalmessa oli vilkas lauttaliikenne auto- ja raideliikenteen osalta – sillan merkittävä vaurioituminen ei välttämättä yksin riitä katkaisemaan huoltoa vaikeuttaen toki sitä.

Krimin niemimaalla rataverkkoon vaikuttaminen aiheuttanee Venäjälle hyvin merkittäviä ongelmia – mahdollisia pullonkauloja on lukuisia. Eikä tilannetta lainkaan paranna se, että venäläisten merkittävä raideliikenteen ja logistiikankeskus sijaitsee Džankoissa, niemimaan pohjoisosassa, alueella, jonne Ukrainan asevoimat on jo suorittanut iskuja. Ja, koska toimiva rataverkko on Venäjän huollon kannalta tärkeä, paljastaa kartta karulla tapaa Venäjän ongelmat – niemimaalta lähtee vain kaksi raidelinjaa, joista etenkin Džankoi-Novooleksiivka välinen ratalinja on haavoittuvainen välillä olevan sillan vuoksi.

Ukrainalle Džankoin sijainti on vastaavasti edullinen – se on jo nyt ulottuvilla ja keskeisen asemansa vuoksi Venäjä on koonnut alueelle runsaasti kalustoa, materiaalia ja varusteita, joten alueelle vaikuttamisella on saavutettavissa paljon. Ukraina suoritti 16. elokuuta iskun Džankoin kaakkoispuolella sijainnutta ammusvarikkoa vastaan, (7) yhden iskun seurauksena vaurioitettiin myös rataverkkoa katkaisten huoltoliikenne päiviksi kuin muistutukseksi venäläisille heidän ongelmallisesta asemasta, jota he osin oman piittaamattoman toiminnan myötä ovat heikentäneet. Piittaamattomalla toiminnalla tarkoitan kaluston, ammusten ja polttoaineen huolimatonta varastointia ratapihoille ja radan äärelle. Ukrainallehan tämä on etu, kun yhdellä iskulla on mahdollista tuottaa huomattavia menetyksiä hyökkääjälle.

Džankoi ympäristöineen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla.

Tällä hetkellä Ukraina vaikuttaa etenkin Dneprin itärannan kohteisiin sekä Melitopolin ympäristöön, toisinaan ulottaen iskut Novooleksiivka-Henitšesk-alueelle asti. Mikäli maaoperaatio Krimin niemimaalle tulee ajankohtaiseksi (tarkoitan sitä, ettei Venäjä muuten alueelta vetäydy ja luovuta sitä takaisin Ukrainalle), Ukraina tulee vaikuttamaan entistä enemmän myös niemimaalle. Alkuvaiheessa vaikuttaminen kohdistunee Džankoi-Sevastopol-linjan länsipuolelle mutta jossain vaiheessa myös niemimaan itäisimpään kolkkaan aina Kertšinsalmen ylittävään siltaan saakka. En kuitenkaan tämän enempää ryhdy pohdiskelemaan mahdollisella Krimin niemimaan takaisinvaltauksella. Se on edessä, koska en usko ukrainalaisten luopuvan tavoitteistaan – heidän tavoitteena on kaikkien miehitettyjen alueiden vapauttaminen ja sen myötä sodan voitto. 

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/PToveri/status/1564565282173198336 

2. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

3. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-belarus-military-weaponry-troops/31704803.html 

4. https://www.csis.org/analysis/russias-losing-hand-ukraine 

5. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/04/satellite-image-pinpoints-russian-cruiser-moskva-as-she-burned/ 

6. https://behorizon.org/analysis-of-the-sunken-russian-cruiser-moskva-and-its-implications-for-russia-and-the-world-navies/ 

7. https://twitter.com/Archer83Able/status/1559520319773315072  (ketju)

Lähteenä käytetty aiempien kirjoitusteni (A ja B) ohella myös Crimea Behind the Curtain – Guide to the Occupied Zone -julkaisua sekä Rondeli Foundationin ylläpitämää Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua.

#StandWithUkraine #CrimeaIsUkraine 

Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!

 

Tuskin ne ukrainalaiset rajavartijat, jotka kuukausia sitten haistattelivat venäläiselle maihinnousuosastolle, saattoivat arvata millainen kamppailu tuulenpieksemästä Käärmesaaresta tultaisi kevään ja kesän kuluessa käymään Ukrainan ja Venäjän välillä.

Käärmesaari (ukr. Острів Зміїний), niukasti kasvillisuutta kiven ja kallion synnyttämällä saarella kymmenien kilometrien päässä mantereesta. Tuulenpieksemä saari, jolla on pituutta enimmillään 662 metriä ja leveyttä 440 metriä – hankalasti puolustettava 0,17 neliökilometrin kokoinen saari Mustanmeren syleilyssä.

Käärmesaari ja sitä ympäröivät merialueet on ollut sotanäyttämönä lukuisia kertoja saaren tunnetun historian kuluessa – viime vuosisadan maailmansotienkin aikaan saaresta käytiin taisteluita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Versaillesin rauhansopimuksessa saari määriteltiin kuuluvaksi Romaniaan, jonka hallinnassa saari oli aina helmikuuhun 1948, jolloin (4. helmikuuta 1948) rajan määrittämisen jälkeen Käärmesaari ja useita Tonavan luotoja päätyi Neuvostoliiton hallintaan. Kesti kuitenkin vielä reilun vuosikymmenen, kunnes Romania ja Neuvostoliitto vahvistivat maidenvälisessä raja-asioita koskevassa rajahallintoa, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa käsittelevässä sopimuksessa Käärmesaarten asema Neuvostoliiton hallinnassa. Sopimus solmittiin Bukarestissa 27. helmikuuta 1961.

Käärmesaari hiersi tulevinakin vuosikymmeninä Neuvostoliiton ja Romanian välejä, Neuvostoliiton hajottua 1991 saari päätyi Ukrainan hallintaan. Samalla Romaniassa ryhdyttiin vaatimaan saaren palauttamista Romanialle, vedoten 1918 ja 1920 sopimuksiin ja siihen, ettei saarta mainittu Romanian ja Neuvostoliiton välisessä, vuoden 1947 rajasopimuksessa.

Vuonna 1997 Romania ja Ukraina allekirjoittivat sopimuksen, jossa valtiot ”vahvistavat, että niiden välinen nykyinen raja on loukkaamaton ja siksi ne pidättäytyvät nyt ja tulevaisuudessa kaikista yrityksistä rajaa vastaan sekä vaatimuksista, tai sopimuspuolen alueen tai sen osan tai sen alueen takavarikoinnista ja anastamisesta” – sopimukseen jäi kuitenkin varauma, jota Romania hyödynsi syyskuussa 2004 nostaessaan Kansainvälisessä oikeudessa kanteen Ukrainaa vastaan kiistassa, joka koski näiden kahden valtion välistä merirajaa Mustallamerellä. Kansainvälinen oikeus antoi 3. helmikuuta 2009 tuomionsa, joka jakoi Mustanmeren merialueen kunkin maan vaatimusten välistä linjaa pitkin. Tuomioistuin käytti riidan ratkaisemisessa suhteellisuustesti, huomauttaen ”kuten sen oikeuskäytäntö on osoittanut, se voi toisinaan päättää olla ottamatta huomioon hyvin pieniä saaria tai päättää olla antamatta niille täyttä mahdollista oikeuttaan merivyöhykkeisiin, jos tällaisella lähestymistavalla on suhteeton vaikutus tarkasteltavaan rajausviivaan”. Sopimuksen myötä rauha laskeutui Käärmesaaren ylle, sen päätyessä Ukrainan hallintaan aiemmin sovituin rajalinjauksin.

Rauhanaikaa kesti 24. helmikuuta 2022, alkuillasta kello 18:00 Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti saaren joutuneen hyökkäyksen kohteeksi Venäjän Mustanmeren laivaston ohjusristeilijä Moskvan ja partioalus Vasily Bykovin tulitettua saarta ultimaatumin myötä. Elokuussa 2021 pitämässään puheessa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, puhuessaan Käärmesaaresta, ennakoi tulevaa –

”This island, like the rest of our territory, is Ukrainian land, and we will defend it with all our might”. (1)

Venäjän  koko Ukrainaan kohdistunut offensiivi alkoi 24. helmikuuta 2022, ilmahyökkäyksen alkaessa lähes välittömästi Vladimir Putinin kello 04:00 pitämän puheen jälkeen, taistelun Käärmesaaresta alkaessa samaisena päivänä. Venäläisen laivasto-osaston esiteltyä itsensä ja vaadittua Käärmesaarelle sijoitettuja ukrainalaisia antautumaan, saaren puolustajista Roman Hrybov lausui legendaariset sanat ”Русский военный корабль, иди на хуй!” (suom. Venäläinen sotalaiva, painu vittuun!), (2) jonka jälkeen ohjusristeilijä Moskva ja partioalus Vasily Bykov avasivat tulen saaren puolustajia vastaan.

Русский военный корабль, иди на хуй! 

Myöhemmin samana iltana Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti kaikkien yhteyksien saaren puolustajiin katkenneen, ja myöhemmin yöllä venäläisen maihinnousuosaston nousseen maihin saarella laivaston ja ilmavoimien (tai laivaston ilmavoimien) pommitettua ensin saarta rajusti. Venäjän offensiivin ensimmäisten vuorokausien kuluessa kaikkien Käärmesaaren puolustajien uskottiin kaatuneen Venäjän laivaston tulituksessa ja saarelle kohdistetuissa ilmaiskuissa. Helmikuun 28. 2022 Ukrainan laivasto julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Venäjän laivasto oli vanginnut saarta puolustaneet kolmetoista rajasotilasta, ja että rajasotilaita kohdellaan sotavankeina.

Käärmesaaresta käydyn taistelun ensimmäisinä päivinä Venäjä otti haltuunsa myös ukrainalaisen etsintä ja pelastusalus Sapfirin (kyseessä on siviilialus) miehistöineen. Maaliskuun 24. päivä Venäjä vapautti vangitsemansa 19 siviilimerimiestä, palauttaen Ukrainalle myös Sapfirin, samalla kertaa Venäjä vapautti myös 10 ukrainalaista sotavankia.

Taistelun Käärmesaaresta olisi luullut päättyneen tähän, ja näin kenties olisikin asianlaita, jollei Venäjän Mustanmeren laivasto olisi pannut saarta ympäröivillä merialueilla täytäntöön Ukrainaa koskevaa rikollista merisaartoa ja jolleivat Mustanmeren laivaston pinta-alukset olisi operoineet Mustanmeren länsiosissa (ajoittain) jopa tyhmänrohkeasti, lähestyen toisinaan Odesaa tykinkantaman päähän. Ukraina tulitti maaliskuussa rannikolle sijoittamallaan tykistöllä ja raketinheittimillä venäläisiä sotalaivoja, aiheuttamatta tuolloin mainittavia tappioita Venäjän Mustanmeren laivastolle. Kaikki kuitenkin muuttui 13. – 14. huhtikuuta 2022, jolloin Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivaa, ohjusristeilijä Moskvaa, kohti laukaistiin 2-3 R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta. Moskvaan osui kaksi pintamaaliohjusta upottaen sen, samalla Roman Hrybovin legendaarinen lausahdus – Русский военный корабль, иди на хуй! – sai aivan uuden merkityksen.

Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva, ohjusristeilijä Moskva ennen uppoamistaan. (3)

Ohjusristeilijä Moskva oli lähtenyt Venäjän miehittämästä Sevastopolista (Krimin niemimaalla) merille kolmea vuorokautta ennen upotusta, aluksen merelle lähtö onnistuttiin kuvaamaan videolle. Ukrainalaistietojen mukaan Moskva oli upotusta edeltävänä päivänä Käärmesaarta ympäröivällä merialueella, jolloin aluksen partiointia merialueella seurattiin – upotuksen jälkeen ukrainalaislähteet kertoivat aluksen liikkuneen vakiintuneella reitillä, ja sen käännösten olleen kaavamaiset (eli ennakoitavissa). Se kuinka ukrainalaiset valmistuivat operaatioon ja kuinka he sen toteuttivat paljastunee tulevaisuudessa, arveluiden, spekulaatioiden ja tiedonmurusten perusteella on kuitenkin päätelty Ukrainan hyödyntäneen operaatiossa ja Moskvan ilmapuolustuksen harhauttamisessa Bayraktar TB2 lennokkeja, joilla harhauttamisen lisäksi mahdollisesti jopa vaikutettiin aluksen järjestelmiin. (4) Uppoavasta Moskvasta otetun kuvan perusteella on päätelty alukseen osuneen kaksi R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta paapuurin puolelle.

Tähän päivään mennessä Venäjän hallinto ei ole kertonut Moskvalla menehtyneiden merisotilaiden kokonaismäärää, se on myöntänyt vain 28 miehen tappiot. Osa aluksella palvelleiden merisotilaiden omaisista etsii edelleen läheisiään, osa on saanut laivastolta ilmoituksen, jonka mukaan ”alus menetettiin onnettomuuden seurauksena” – josta seuraa se, etteivät omaiset saa korvausta, jonka Venäjä on luvannut maksaa sotatoimissa kaatuneiden omaisille/ läheisille. On todennäköistä, että aluksen upottamisen seurauksena jopa sadat aluksella palvelleet merisotilaat menehtyivät, Moskvan miehistöön kuuluu 66 upseeria ja reilut 400 merisotilasta/-miestä.

Huhti-toukokuun vaihteessa Ukrainan asevoimat teki lukuisia iskuja Venäjän miehittämälle Käärmesaarelle.

Huhtikuun 26. päivä Ukrainan asevoimien etelän operatiivinen suunta suoritti iskun Käärmesaarella sijaitsevia venäläisjoukkoja vastaan. Iskussa vaurioitui venäläisten vartioasema sekä tuhoutui Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmä – Venäjän miehistötappioiden noustessa yli 40:neen. Seuraavan iskun Ukrainan asevoimat suoritti saarella sijaitsevia venäläisjoukkoja vastaan 30. huhtikuuta, iskun ollessa muutamaa päivää aiemmin tehtyä iskua voimakkaamman. Ukrainalaislähteiden mukaan kolme saarelle sijoitettua ilmatorjuntajärjestelmää tuhoutui, joukossa yksi Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. Iskussa vaurioitettiin myös venäläisten viestintälaitteistoa.

Toukokuun 2. päivä Ukraina tuhosi Bayraktar TB2 lennokeilla kaksi Venäjän merivoimien Projekt 03160 Raptor-luokan partioalusta, jotka olivat matkalla kohti Käärmesaarta. (5) Kyseinen partiovene muistuttaa ulkoisesti ruotsalaista Stridsbåt 90 H -partioalusta. Projekt 03160 Raptor-luokan partioaluksella on kolmen merisotilaan miehistö, lisäksi se voi kuljettaa maksimissaan 20 sotilasta (normaalisti 10-12 sotilasta). Kahden nopean Projekt 03160 Raptor-luokan partioaluksen samanaikainen menetys oli Venäjän Mustanmeren laivastolle varsin merkittävä takaisku.

Toukokuun alkupuolella Ukraina suoritti toistuvasti ilmaiskuja Käärmesaarelle sijoitettuja joukkoja tai Venäjän laivaston aluksia vastaan, 7. toukokuuta venäläinen Project 11770 Serna-luokan maihinnousuvene tuhoutui lennokki-iskussa. (6) Aluksella oltiin tuomassa saarelle 9K330 Tor-M1 ilmatorjuntajärjestelmää. Myöhemmin samana päivänä Ukrainan ilmavoimat toteutti kahdella Sukhoi Su-27 hävittäjällä onnistuneen pommituslennon Käärmesaarelle. (7) Pommituslentoa seurasi onnistuneet ilmaoperaatiot Bayraktar TB2 lennokeilla venäläisiä, vahvistuksia kuljettaneita aluksia ja helikopteria vastaan. Tuolloin ukrainalaisten lennokkioperaattoreiden onnistui saavuttaa ensimmäinen ilmavoitto (pudotus) lennokilla, Bayraktar TB2 lennokin pudottaessa laskeutumassa olleen venäläisen Mil Mi-8 kuljetushelikopterin. (8)

Toukokuun 12. päivä Käärmesaarta lähestyvä venäläinen laivasto-osasto, johon kuului Elbrus-luokan huoltoalus Vsevolod Bobrov ja Serna-luokan maihinnousuvene, joutui ukrainalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Huoltoalus Vsevolod Bobrovin väitettyä vaurioitumista ei ole kyetty vahvistamaan ulkopuolisista lähteistä, Venäjä on aluksen vaurioitumisen kieltänyt.

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun Venäjä sai toimittaa Käärmesaarelle runsaasti lisää miehistöä ja kalustoa sekä saanut toimia saaren läheisillä merialueilla varsin vapaasti. Ukrainan vaikuttaminen alueella oli hyvin vähäistä kyseisinä viikkoina, sen toiminnasta muotoutui kuva, jossa se antoi venäläisille alueella siimaa näiden muuttuessa päivä päivältä (uhka)rohkeammiksi ja samalla varomattomammiksi. Kesäkuun 17. päivä asetelma muuttui kertaheitolla päälaelleen Ukrainan upottaessa Käärmesaarta ympäröivillä merialueilla Venäjän Mustanmeren laivaston Project 22870 luokan hinaajan/ pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739). (9) Kyseinen hinaaja/ pelastusalus oli julkaistujen tietojen mukaan toimittamassa vahvistuksia ja materiaalia Käärmesaarelle sijoitetuille venäläisjoukoille, aluksella oli uppoamishetkenä 26 hengen miehistön lisäksi kymmenkunta sotilasta.

Aluksen peräkannelle oli ukrainalais- ja brittitietojen mukaan sijoitettu Tor-1M ilmatorjuntajärjestelmä, jollaisia Venäjä on ruvennut sijoittamaan alustensa kannelle Ukrainan onnistuttua upottamaan ohjusristeilijä Moskvan ja vaurioittamaan muita pinta-aluksia. Järjestelmä saattoi olla sijoitettuna aluksen takakannelle omasuojaksi ja/ tai toimitettavaksi Käärmesaarelle.

Ukrainan operaatiot läntisellä Mustallamerellä laajenivat 20. kesäkuuta sen tulitettua Venäjän siltä vuonna 2014 miehittämiä kaasunporauslauttoja. Iskujen seurauksena Venäjä on joutunut suorittamaan evakuointeja miehitetyn Krimin niemimaan länsipuolella sijaitsevilta porauslautoilta – päätelmät on tehty analysoimalla venäläisten liikehdintää lauttoja ympäröivillä merialueilla. Seuraavana päivänä (21. kesäkuuta 2022) otetut satelliittikuvat vahvistivat Ukrainan suorittaneen iskut Venäjän vuonna 2014 miehittämille ukrainalaisille porauslautoille. (10) Iskuissa Tavridan ja Modu Crimea 1 porauslautat kärsivät vähäisempiä vaurioita, eivätkä ne olleet enää 21. kesäkuuta havaittavissa liekeissä, sen sijaan kolmannella lautalla ollutta tulipaloa Venäjän ei ole onnistunut sammuttaa. Sentinel-2 satelliittikuvassa se oli havaittavissa voimakkaana vielä heinäkuun alussa.

Ukraina aloitti kesäkuun 20. päivän aikoihin tykistökampanjan Käärmesaarelle sijoitettuja venäläisjoukkoja vastaan. Ensimmäisessä vaiheessa saarta tulitettiin mantereelle sijoitetulla tykistöllä. Ukrainan asevoimien ilmoituksen mukaan vaikuttamiseen käytettiin ukrainalaisvalmisteista pyöräalustalle sijoitettua 155 mm 2S22 Bohdana haupitsia. Kyseistä järjestelmää on valmistettu vasta yksi prototyyppikappale, se on suunniteltu kramatorskilaisessa raskaita työkoneita valmistavassa yhtiössä. (11) 2S22 Bohdanan lisäksi saarelle sijoitettuja venäläisjoukkoja sekä kalustoa vastaan käytettiin ranskalaisvalmisteista 155 mm Caesar haupitseja. Kesäkuun loppupuolella Ukraina käytti tykistön tulenjohtoon ja -suuntaamiseen lennokkikalustoa, joista ainakin Bayraktar TB2 lennokeilla suoritettiin myös ilmasta maahan operaatioita.

Kesäkuun viimeisenä päivänä Venäjän oli vetäydyttävä Käärmesaarelta. Saari osoittautui sijaitsevan liian kaukana Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta ja liian lähellä Ukrainan rannikkoa (lähimmillään 35 km), jotta Venäjä olisi kyennyt huoltamaan joukkoja ja toteuttamaan alueelle riittävän kattavan ilmapuolustuksen. Ohjusristeilijä Moskvan upottaminen nähdäkseni näyttelee avainroolia siinä, ettei Venäjän lopulta onnistunut saamaan Käärmesaarelta pysyvää jalansijaa. Karu, pienikokoinen ja kallioinen saari ei itsessään tarjonnut riittävää suojaa siinä vaiheessa kun Ukraina sai käyttöönsä enemmän pitkän kantaman tykistöä. Arvioisin, että pyöräalustalle sijoitettu kalusto mahdollisti Ukrainalle tehokkaamman (ja vapaamman) operoinnin Odesan alueen (oblast) eteläosan kapeilla päällystämättömillä hiekkateillä ja rantakaistaleilla, jolloin päästiin riittävän lähelle Käärmesaarta, jotta aiemmin mainitulla tykistöllä on mahdollista kohdistaa tulta saarelle ja vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti.

Oma lukunsa on sitten se, että oliko Venäjän järkevää miehittää saarta näinkin kauan, kun kerta toisensa jälkeen kävi ilmi se, että halutessaan Ukraina voi tehdä miehittäjän olon hyvin tukalaksi pienellä kalliosaarella. Viimeistään AGM-84 Harpoon pintamaaliohjusten saapuminen taistelukentälle käänsi asetelman Ukrainalle edulliseksi. Niiden saapumisen myötä Venäjän Mustanmeren laivaston oli entistä vaikeampi toteuttaa saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoa käytössä olevalla kalustollaan.

Aleksander Dugin kirjoitti helmikuussa seuraavaa – “Who controls the Snake (island), controls the course of world history”. (12)

Vaikka Ukraina ei Käärmesaarta haltuunsa ottaisikaan (tarkoitan joukkojen pysyvää sijoittamista saarelle), on Venäjän entistä vaikeampi miehittää saarta. Se on hävinnyt kerran saaresta käydyn taistelun, on käynyt ilmi, ettei se käytössä olevilla voimillaan kykene suojaamaan saarelle sijoitettuja joukkojaan, joten saarelta vetäytyminen ja sen hylkääminen (ainakin toistaiseksi), on todennäköisesti taktisesti järkevin toimenpide ollen samalla Ukrainalle merkittävä voitto ja taistelutahdon kasvattaja. Maa, jolla ei ole laivastoa, onnistui lyömään kalliosaaresta käydyssä taistelussa Venäjän, ei vallan huono suoritus!

Käärmesaari (Острів Зміїний) 4. heinäkuuta 2022. (13) 

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.newsweek.com/ukraine-snake-island-soldiers-russia-confronttion-killed-audio-1682562

2. https://www.pravda.com.ua/news/2022/02/25/7325592/ 

3. https://twitter.com/BormanIke/status/1515881476532887557 

4. Suomen Sotilas 3/2022: Kuinka ohjusristeilijä Moskva upotettiin s. 79.

5. https://twitter.com/kemal_115/status/1521022750084763648 

6. https://twitter.com/UAWeapons/status/1522853902101667842 

7. https://theaviationist.com/2022/05/10/bayraktar-tb2-videos/ 

8. https://www.overtdefense.com/2022/05/10/ukrainian-tb2-destroys-russian-mi-8-helicopter-on-snake-island-in-first-reported-aerial-kill/ 

9. https://twitter.com/RALee85/status/1537695657439404032 

10. http://www.hisutton.com/Burning-Russian-Oil-Rig-Detected.html 

11. https://mil.in.ua/en/news/experimental-2s22-bohdana-self-propelled-howitzer-is-destroying-the-invader-forces/ 

12. https://twitter.com/arestovych/status/1542457638050488321 

13. https://twitter.com/IAPonomarenko/status/1543943796878184450 

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine

Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata

 

Neljässä kesäisessä blogissani kävin läpi merkittävimmät Venäjän huoltotukikohdat omalla maaperällään sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa, huomioin myös Venäjän johtamat, varustamat ja valtaosin venäläisten miehittämät 1. armeijakunnan (miehitetyn Donetskin alue) ja 2. armeijakunnan (miehitetyn Luhanskin alue) sekä sen kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa.* Tuolloin vaille huomiota jäi Venäjän miehittämä Krimin niemimaa ja sen vuosia jatkunut militarisointi, jonka etenemistä olen aiemmin tarkastellut blogeissani, joten tässä kirjoituksessani koetan nivoa yhteen viimeisimpiä havaintoja miehitetyn Krimin niemimaan militarisoinnista – tarvittaessa sivuan myös niemimaan heikentynyttä turvallisuustilannetta nostaen esiin ongelmakohtia.

Viime vuoden joulukuussa (9.12.2020) Ukrainan ETYJ-edustajat luovuttivat ETYJ:n jäsenmaiden edustajille raportin, Russia’s ongoing aggression against Ukraine and illegal occupation of Crimea, jossa – sen ohella, että käytiin seikkaperäisesti läpi Itä-Ukrainan heikentynyttä turvallisuustilannetta ja Venäjän toimia miehitetyssä Itä-Ukrainassa, viitattiin myös Venäjän toteuttamaan, miehittämänsä, Krimin niemimaan militarisointiin –

”Nowadays, Russia progressively militarizes the territory of temporarily occupied Crimea, having transformed it into a powerful military base. The recently adopted UN GA Resolution «Problem of the militarization of the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine, as well as parts of the Black Sea and the Sea of Azov» serves as yet another confirmation of this reality.” (1)

Jossa viitataan YK:n yleiskokouksen joulukuun 7. päivä hyväksymään päätöslauselmaan, jossa YK:n yleiskokous vaatii Venäjää päättämään viipymättä ”väliaikaisen miehityksensä” Krimin niemimaalla. (2) Päätöslauselman hyväksyi yhteensä 63 maata – Suomi, kuten muutkin EU:n jäsenmaat äänestivät päätöslauselman puolesta, päätöslauselman vastustajien joukossa oli Venäjän lisäksi muun muassa Kiina, Venezuela, Kuuba, Syyria ja Iran sekä Euroopasta Venäjän liittolaisiin laskettava Serbia sekä Aljaksandr Lukašenkan diktatorisesti hallitsema Valko-Venäjä. 62 YK:n jäsenmaata jätti äänestämättä asiasta.

Hyväksytyssä päätöslauselmassa vaaditaan Venäjää välittömästi lopettamaan  ohjusten, aseiden, ammusten ja sotilashenkilöstön sijoittaminen miehitetyn Krimin niemimaan alueelle.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (3)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta.  Venäjän miehitettyä niemimaan, se ryhtyi sijoittamaan niemimaan alueelle uusia joukkoja sekä kunnostamaan sen tukikohtia, joten ei ihme, että sen naapurivaltiot ovat huolissaan niemimaan militarisoinnista. Miehitysvuosien aikana Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut yli 32 000 sotilaaseen. Käytännössä niemimaan alueella on usein enemmän kuin 32 000 sotilasta, johtuen siitä, että niemimaan alueella käy säännöllisesti harjoittelemassa yksiköitä muualta Venäjältä.

Venäjän toimesta miehitetylle Krimin niemimaalle perustettiin myös ns. Krimin aluepuolustusprikaateja. Näiden organisaatioiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (4) Miehitystä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla, on sijoitettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käyttää hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu näennäisen järjestyksenpidon ohella erilaiset kurinpidolliset ja terrorin toimet, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin ja ryhmiin, kuten Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaaliviin ryhmiin, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Vastaavalla idealla toteutettuja prikaateja löytyy myös Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta.

Edellä kuvatun tehtävänkuvan lisäksi aluepuolustusjoukkojen vastuulla on eräitä sotilaallisia tehtäviä, nämä joukot muun muassa miehittivät uudelleen Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan Honcharnen lounaispuolella vuonna 2016. Järjestelmän tukikohtaan on sijoitettu pintamaaliohjuksia, huhtikuussa 2017 4K44 ”Utes” -rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustalta ammuttiin P-35 Pityorka (SS-N-3 Shaddock) pintamaaliohjus merimaaliin. (5)

Venäjän maavoimien joukko-osastot Krimillä muodostavat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус), jonka esikunta on Simferopolissa. 22. armeijakunnan komentajana on toiminut marraskuusta 2020 lähtien kenraalimajuri Denis I. Ljamin. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli noin 7500 miestä, josta lähtien armeijakuntaa on vahvistettu kaiken aikaa. Vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen.

22. armeijakunta koostuu seuraavista joukko-osastoista 126. erillinen rannikkopuolustus prikaati (esikunta Perevalne), 127. erillinen tiedusteluprikaati (esikunta Sevastopol), 8. tykistörykmentti (esikunta Simferopol) ja 1096. ilmatorjuntarykmentti (esikunta Sevastopol) sekä 4. NBC rykmentti (esikunta Sevastopol).

Venäjän maavoimien ohella miehitetyltä niemimaalta operoi Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat, joten niemimaalle sijoitettujen venäläisjoukkojen kokonaisvahvuus – ilman Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten (esim. Venäjän kansalliskaarti eli Rosgvardijan kaksi prikaatia) joukkoja – nousee noin 32500 sotilaaseen.

Ennen niemimaan miehitystä v. 2013, niemimaan lentotukikohtiin oli sijoitettu Venäjän ilmavoimien ja/ tai merivoimien ilmavoimien 41 lentokonetta ja 37 helikopteria. Syksyyn 2019 mennessä lukumäärä oli noussut jo 122 lentokoneeseen ja 62 helikopteriin, joukossa on myös Džankoihin sijoitettuja 39. helikopterirykmentin Kamov Ka-52 ja Mil Mi-28 taisteluhelikoptereita.

Venäjän Mustanmeren laivaston esikunta ja merkittävin laivastotukikohta sijaitsee miehitetyllä Krimillä Sevastopolissa, laivasto operoi niemimaalla myös Feodosijan satamasta käsin. Venäjän Mustanmeren aluskannasta miehitetyn Krimin niemimaan satamista käsin operoi Slava / Project 1164 Atlant-luokan ohjusristeilijä Moskvan johdolla 13 suurempaa pinta-alusta sekä ohjuskorvetteja, vartiolaivoja, miinanraivaajia ja tukialuksia ja yksi sukellusvene. Sevastopolin laivastotukikohtaan on myös sijoitettu 60 sotilaan vahvuinen 102. erikoisjoukkojen osasto (sotilasyksikkö 27203), joka operoi vartiolaivoilla. Merivoimien alaisuuteen kuuluu myös kolme lentorykmenttiä, joista yksi operoi sukellusveneiden torjuntaan tarkoitetuilla helikoptereilla Katšasta käsin.

Niemimaalle on myös sijoitettu Mustanmeren laivaston alaisen 11. erillisen rannikkopuolustusprikaatin joukkoja, prikaatin esikunta sijaitsee Anapassa Krasnodar Kraissa Venäjällä. Prikaati on varustettu muun muassa Bal- ja K-300P Bastion-P pintamaalien torjuntaan tarkoitetuilla ohjusjärjestelmillä.

Venäjän asevoimien rinnalla myös maan muut valtiolliset turvallisuusorganisaatiot, kuten Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB ja kansalliskaarti (Rosgvardija), ovat sijoittaneet niemimaalle joukkojaan. FSB:n alaisuudessa toimiva Venäjän  rajavartiosto operoi niemimaalla, ja sen rannikkovartioston yksikköjä on sijoitettu myös Kertšin satamaan.

Rosgvardijalle on rakenteilla Sevastopoliin uusi varuskunta, kansalliskaartin rooli on myös merkittävä eräiden alueiden vartioinnissa ja turvallisuuden takaajana, esim. Feodosija-13 alueelle siirrettiin Kaukasuksen alueelta ensimmäiset kansalliskaartiin kuuluneet sotilaat kesällä 2016, mahdollisesti jopa aikaisemmin. (6) Samoihin aikoihin Feodosija-13 alueella havaittiin ensimmäiset merkit kunnostustöistä. Neuvostoliiton aikana rakennetusta Feodosija-13 tukikohdasta enemmän seuraavaksi.

Feodosija-13, Neuvostoliiton aikainen ydinasevarasto

Feodosija-13, jota kutsuttiin Kiziltaševskin metroksi (ven. Кизилташевский метрополитен), rakentaminen aloitettiin Krimin niemimaalle Krasnokamjankan kylän alueelle 1950-luvulla. Tukikohta suunniteltiin ydinasevarastoksi, jossa käyttötarkoituksessa se oli Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Feodosija-13 siirtyi Ukrainan haltuun tukikohtaan varastoituine taktisine ydinaseineen ja taistelukärkineen. Budapestin sopimuksessa (v. 1994) sovittiin varastoitujen ydinaseiden ja taistelukärkien siirtämisestä Venäjälle, jonne ne toimitettiin vuoteen 1996 mennessä. (7) Alla havainnekuva alueesta.

Kuvassa hyödynnetty Informnapalmin artikkelia "Russia's Plans for Nuclear Weapons in Crimea:...".

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmikuussa 2014, Krasnokamjankan alueella sijaitsevassa Feodosija-13:sta säilyi rauha vielä parin vuoden ajan. Kesän 2016 kuluessa Feodosija-13 alueelle pystytettiin pienimuotoinen leiri Venäjän kansalliskaartin sotilaiden toimesta, mikä kävi ilmi heidän sosiaalisessa mediassa julkaisemien kuvien perusteella. Julkaistujen kuvien ja satelliittikuvien perusteella saattoi päätellä, että vuoden 2016 kuluessa laakson alueella aloitettiin kunnostustöitä – on hyvin todennäköistä, että samoihin aikoihin kansalliskaartin kanssa alueelle saapui Sevastopoliin sijoitetun 4. NBC rykmentin sotilaita – tai spesialisteja Venäjältä.

Toistaiseksi asiantuntijoiden läsnäolosta on saatu vain välillisiä todisteita, joista osa on paljastunut kansalliskaartin sotilaiden julkaisemista kuvista. Kuten kunnostettuja rakennuksia ja rakenteita, korjattuja huoltoteitä jne., joiden perusteella voi päätellä alueella tehtävän kunnostus- ja kartoitustöitä, joihin viittaavat myös muut alueelta sekä Venäjältä saadut tiedot. Ukraina onkin – aiheellisesti – ilmaissut huolensa sille, että Venäjä on aktivoimassa uudelleen Feodosija-13 ydinasevaraston. Niemimaalta kantautuvien (vahvistamattomien) tietojen perusteella tukikohtaa valmisteltaisi ottamaan vastaan ensimmäiset ydinaseet kunnostettuihin varastotiloihin.

Venäjä on myös miehitysvuosien aikana laajentanut Belbekin lentotukikohtaa Sevastopolin pohjoispuolella. Lentotukikohdasta käsin on nyt mahdollista operoida kaikilla Venäjän ilmavoimien strategisilla pommikoneilla, maan ilmavoimat on suorittanut harjoituslentoja tukikohtaan Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla.

 

Opukin harjoitusalue

Opukin harjoitus- ja ampuma-alue sijaitsee Krimin niemimaan itäosissa, Kertšin niemimaalla noin 50 km Kertšin kaupungista lounaaseen. Viimeksi keväällä Opukin harjoitusalue oli turvallisuuspoliittisen keskustelun ja seuraamisen keskiössä Venäjän siirtäessä tiiviillä aikataululla runsaasti kalustoa kotitukikohdistaan harjoitusalueille maan länsi- ja lounaisosiin sekä Ukrainalta miehitetyille alueille, kuten Krimin niemimaalle. Edelleen Opukin harjoitusalueella on keväällä sinne siirrettyä kalustoa ja materiaalia varastoituna, ja luonnollisesti alueella on järjestetty eriasteisia ja -kokoisia sotaharjoituksia. Tällä hetkellä käynnissä on harjoitus, johon ottaa osaa pari tuhatta maahanlasku sotilasta. (8) 

Alla havainnekuvia Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelta, yleiskuviin upotettu DigitalGloben kautta hankittuja satelliittikuvia tämän vuoden huhtikuulta (kuvien päiväys 15.4.2021), jolloin Venäjä oli jo aloittanut valmiusharjoituksiin kuuluvat kalustonsiirrot muun muassa Opukin alueelle, miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Donuzlav järven alue

Venäjä on miehityksen jälkeen ottanut uudelleen käyttöön entisiä tukikohta-alueita Krimin niemimaalla, osaa on miehitysvuosien kuluessa uudisrakennettu runsaasti. Vuoden 2019 alkupuolella Venäjä aloitti vanhojen rakennusten ja hallien purkutyöt Donuzlav järven etelärannalla sijaitsevan Novoozernen koillispuolella. Purkutöitä seurasivat mittavat perustus- ja rakennustyöt, sittemmin alueelle on pystytetty varasto- ja huoltohalleja kalustolle. Alue on otettu osittaiseen käyttöön viime vuonna (v. 2020) rakennus- ja laajennustöiden alueella kuitenkin jatkuessa. Havaintojen mukaan varasto- ja varikkoalueelle on sijoitettu runsaasti erilaisia sotilasajoneuvoja ja muuta kalustoa, kuten kenttätykkejä.

Uhka lännestä – Transnistria

Aiemmissa blogeissani olen jättänyt hyvin vähälle huomiolle Ukrainaan lännestä kohdistuvan uhan. Kyseessä on Moldovan itäosien epävaltion Transnistrian alueelta kohdistuva uhka, uhan konkreettisimman osan muodostaa alueelle sijoitettu venäläinen ”rauhanturvaosasto” eli 1500 sotilaan vahvuinen Venäjän asevoimien Transnistrian operatiivinen ryhmä (ven. Оперативная группа российских войск в Приднестровье, ОГРВ), jota tukee noin 5500 miehen vahvuiset paikalliset taistelujoukot, joiden varustus on merkittävältä osin perua alueelta vetäytyneen Venäjän 14. kaartin armeijan jälkeensä jättämiltä varikoilta. Ns. rauhanturvaamistehtävän ohella venäläisjoukot vastaavat Cobasnan ammusvarikon vartioinnista.

Venäjän läsnäolo alueella on seurausta sodasta Moldovan ja Transnistrian alueen välillä, joka juontaa juurensa aina Neuvostoliiton viimeisiin hetkiin saakka. Konflikti alkoi Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, vuonna 1989, aseelliseksi yhteenotoksi – sodaksi – se muuttui marraskuussa 1990, päättyen aselepoon heinäkuussa 1992. Transnistrian alueellinen hallinto säilytti asemansa Venäjän maavoimien 14. kaartin armeijan sekä venäläisvapaaehtoisten tuella.

Venäjän rauhanturvaamistoiminta Transnistriassa on hyvin näennäistä, omalta osaltaan sen joukot pitävät yllä jäätynyttä konfliktia alueella vaikeuttaen samalla Moldovan länsiyhteistyötä ja integroitumista länteen. Moldovan tuore presidentti Maia Sandu totesi viime vuonna, että venäläisjoukkojen tulisi vetäytyä Transnistrian alueelta ja että Venäjän operatiivisen ryhmän tehtävät tulisi siirtää ETYJ:n siviilitarkkailijoille.

Venäjän asevoimien myötävaikutuksella kevättalven ja kevään 2014 yhteenotot Odesan alueella Ukrainassa olivat hyvin väkivaltaiset, koska Transnistrian alueelta saapui runsaasti ”vapaaehtoisia” luomaan kaaosta ja järjestämään Ukrainan uuden hallinnon vastaisia mielenilmauksia. Näiden ”vapaaehtoisten” joukossa oli myös henkilöitä, jotka näyttävät palvelevan edelleen Venäjän asevoimissa sopimussotilaina.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vienna.mfa.gov.ua/en/news/zayava-shchodo-trivayuchoyi-agresiyi-rosiyi-proti-ukrayini-ta-nezakonnoyi-okupaciyi-krimu-fbs-obsye091220

2. https://yle.fi/uutiset/3-11686193 

3. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

4. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

5. http://navyrecognition.com/index.php/news/defence-news/2017/april-2017-navy-naval-forces-defense-industry-technology-maritime-security-global-news/5157-russia-black-sea-fleet-4k44-utyos-coastal-missile-crew-fires-live-weapon-on-practice-target.html 

6. https://informnapalm.org/en/russia-s-plans-nuclear-weapons-crimea/ 

7. http://krym-otdykh.ru/xranilishhe-yadernogo-oruzhiya-feodosiya-13/ 

8. https://tass.com/defense/1342699 

Olen myös hyödyntänyt Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua sekä Ukrainan ja kolmansien maiden ETYJ:lle toimittamaa materiaalia.

*:

Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 1. armeijakunta.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 2. armeijakunta.

Armeija marssii vatsallaan – kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa.