Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata

 

Neljässä kesäisessä blogissani kävin läpi merkittävimmät Venäjän huoltotukikohdat omalla maaperällään sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa, huomioin myös Venäjän johtamat, varustamat ja valtaosin venäläisten miehittämät 1. armeijakunnan (miehitetyn Donetskin alue) ja 2. armeijakunnan (miehitetyn Luhanskin alue) sekä sen kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa.* Tuolloin vaille huomiota jäi Venäjän miehittämä Krimin niemimaa ja sen vuosia jatkunut militarisointi, jonka etenemistä olen aiemmin tarkastellut blogeissani, joten tässä kirjoituksessani koetan nivoa yhteen viimeisimpiä havaintoja miehitetyn Krimin niemimaan militarisoinnista – tarvittaessa sivuan myös niemimaan heikentynyttä turvallisuustilannetta nostaen esiin ongelmakohtia.

Viime vuoden joulukuussa (9.12.2020) Ukrainan ETYJ-edustajat luovuttivat ETYJ:n jäsenmaiden edustajille raportin, Russia’s ongoing aggression against Ukraine and illegal occupation of Crimea, jossa – sen ohella, että käytiin seikkaperäisesti läpi Itä-Ukrainan heikentynyttä turvallisuustilannetta ja Venäjän toimia miehitetyssä Itä-Ukrainassa, viitattiin myös Venäjän toteuttamaan, miehittämänsä, Krimin niemimaan militarisointiin –

”Nowadays, Russia progressively militarizes the territory of temporarily occupied Crimea, having transformed it into a powerful military base. The recently adopted UN GA Resolution «Problem of the militarization of the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine, as well as parts of the Black Sea and the Sea of Azov» serves as yet another confirmation of this reality.” (1)

Jossa viitataan YK:n yleiskokouksen joulukuun 7. päivä hyväksymään päätöslauselmaan, jossa YK:n yleiskokous vaatii Venäjää päättämään viipymättä ”väliaikaisen miehityksensä” Krimin niemimaalla. (2) Päätöslauselman hyväksyi yhteensä 63 maata – Suomi, kuten muutkin EU:n jäsenmaat äänestivät päätöslauselman puolesta, päätöslauselman vastustajien joukossa oli Venäjän lisäksi muun muassa Kiina, Venezuela, Kuuba, Syyria ja Iran sekä Euroopasta Venäjän liittolaisiin laskettava Serbia sekä Aljaksandr Lukašenkan diktatorisesti hallitsema Valko-Venäjä. 62 YK:n jäsenmaata jätti äänestämättä asiasta.

Hyväksytyssä päätöslauselmassa vaaditaan Venäjää välittömästi lopettamaan  ohjusten, aseiden, ammusten ja sotilashenkilöstön sijoittaminen miehitetyn Krimin niemimaan alueelle.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (3)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta.  Venäjän miehitettyä niemimaan, se ryhtyi sijoittamaan niemimaan alueelle uusia joukkoja sekä kunnostamaan sen tukikohtia, joten ei ihme, että sen naapurivaltiot ovat huolissaan niemimaan militarisoinnista. Miehitysvuosien aikana Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut yli 32 000 sotilaaseen. Käytännössä niemimaan alueella on usein enemmän kuin 32 000 sotilasta, johtuen siitä, että niemimaan alueella käy säännöllisesti harjoittelemassa yksiköitä muualta Venäjältä.

Venäjän toimesta miehitetylle Krimin niemimaalle perustettiin myös ns. Krimin aluepuolustusprikaateja. Näiden organisaatioiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (4) Miehitystä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla, on sijoitettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käyttää hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu näennäisen järjestyksenpidon ohella erilaiset kurinpidolliset ja terrorin toimet, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin ja ryhmiin, kuten Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaaliviin ryhmiin, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Vastaavalla idealla toteutettuja prikaateja löytyy myös Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta.

Edellä kuvatun tehtävänkuvan lisäksi aluepuolustusjoukkojen vastuulla on eräitä sotilaallisia tehtäviä, nämä joukot muun muassa miehittivät uudelleen Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan Honcharnen lounaispuolella vuonna 2016. Järjestelmän tukikohtaan on sijoitettu pintamaaliohjuksia, huhtikuussa 2017 4K44 ”Utes” -rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustalta ammuttiin P-35 Pityorka (SS-N-3 Shaddock) pintamaaliohjus merimaaliin. (5)

Venäjän maavoimien joukko-osastot Krimillä muodostavat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус), jonka esikunta on Simferopolissa. 22. armeijakunnan komentajana on toiminut marraskuusta 2020 lähtien kenraalimajuri Denis I. Ljamin. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli noin 7500 miestä, josta lähtien armeijakuntaa on vahvistettu kaiken aikaa. Vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen.

22. armeijakunta koostuu seuraavista joukko-osastoista 126. erillinen rannikkopuolustus prikaati (esikunta Perevalne), 127. erillinen tiedusteluprikaati (esikunta Sevastopol), 8. tykistörykmentti (esikunta Simferopol) ja 1096. ilmatorjuntarykmentti (esikunta Sevastopol) sekä 4. NBC rykmentti (esikunta Sevastopol).

Venäjän maavoimien ohella miehitetyltä niemimaalta operoi Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat, joten niemimaalle sijoitettujen venäläisjoukkojen kokonaisvahvuus – ilman Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten (esim. Venäjän kansalliskaarti eli Rosgvardijan kaksi prikaatia) joukkoja – nousee noin 32500 sotilaaseen.

Ennen niemimaan miehitystä v. 2013, niemimaan lentotukikohtiin oli sijoitettu Venäjän ilmavoimien ja/ tai merivoimien ilmavoimien 41 lentokonetta ja 37 helikopteria. Syksyyn 2019 mennessä lukumäärä oli noussut jo 122 lentokoneeseen ja 62 helikopteriin, joukossa on myös Džankoihin sijoitettuja 39. helikopterirykmentin Kamov Ka-52 ja Mil Mi-28 taisteluhelikoptereita.

Venäjän Mustanmeren laivaston esikunta ja merkittävin laivastotukikohta sijaitsee miehitetyllä Krimillä Sevastopolissa, laivasto operoi niemimaalla myös Feodosijan satamasta käsin. Venäjän Mustanmeren aluskannasta miehitetyn Krimin niemimaan satamista käsin operoi Slava / Project 1164 Atlant-luokan ohjusristeilijä Moskvan johdolla 13 suurempaa pinta-alusta sekä ohjuskorvetteja, vartiolaivoja, miinanraivaajia ja tukialuksia ja yksi sukellusvene. Sevastopolin laivastotukikohtaan on myös sijoitettu 60 sotilaan vahvuinen 102. erikoisjoukkojen osasto (sotilasyksikkö 27203), joka operoi vartiolaivoilla. Merivoimien alaisuuteen kuuluu myös kolme lentorykmenttiä, joista yksi operoi sukellusveneiden torjuntaan tarkoitetuilla helikoptereilla Katšasta käsin.

Niemimaalle on myös sijoitettu Mustanmeren laivaston alaisen 11. erillisen rannikkopuolustusprikaatin joukkoja, prikaatin esikunta sijaitsee Anapassa Krasnodar Kraissa Venäjällä. Prikaati on varustettu muun muassa Bal- ja K-300P Bastion-P pintamaalien torjuntaan tarkoitetuilla ohjusjärjestelmillä.

Venäjän asevoimien rinnalla myös maan muut valtiolliset turvallisuusorganisaatiot, kuten Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB ja kansalliskaarti (Rosgvardija), ovat sijoittaneet niemimaalle joukkojaan. FSB:n alaisuudessa toimiva Venäjän  rajavartiosto operoi niemimaalla, ja sen rannikkovartioston yksikköjä on sijoitettu myös Kertšin satamaan.

Rosgvardijalle on rakenteilla Sevastopoliin uusi varuskunta, kansalliskaartin rooli on myös merkittävä eräiden alueiden vartioinnissa ja turvallisuuden takaajana, esim. Feodosija-13 alueelle siirrettiin Kaukasuksen alueelta ensimmäiset kansalliskaartiin kuuluneet sotilaat kesällä 2016, mahdollisesti jopa aikaisemmin. (6) Samoihin aikoihin Feodosija-13 alueella havaittiin ensimmäiset merkit kunnostustöistä. Neuvostoliiton aikana rakennetusta Feodosija-13 tukikohdasta enemmän seuraavaksi.

Feodosija-13, Neuvostoliiton aikainen ydinasevarasto

Feodosija-13, jota kutsuttiin Kiziltaševskin metroksi (ven. Кизилташевский метрополитен), rakentaminen aloitettiin Krimin niemimaalle Krasnokamjankan kylän alueelle 1950-luvulla. Tukikohta suunniteltiin ydinasevarastoksi, jossa käyttötarkoituksessa se oli Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Feodosija-13 siirtyi Ukrainan haltuun tukikohtaan varastoituine taktisine ydinaseineen ja taistelukärkineen. Budapestin sopimuksessa (v. 1994) sovittiin varastoitujen ydinaseiden ja taistelukärkien siirtämisestä Venäjälle, jonne ne toimitettiin vuoteen 1996 mennessä. (7) Alla havainnekuva alueesta.

Kuvassa hyödynnetty Informnapalmin artikkelia "Russia's Plans for Nuclear Weapons in Crimea:...".

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmikuussa 2014, Krasnokamjankan alueella sijaitsevassa Feodosija-13:sta säilyi rauha vielä parin vuoden ajan. Kesän 2016 kuluessa Feodosija-13 alueelle pystytettiin pienimuotoinen leiri Venäjän kansalliskaartin sotilaiden toimesta, mikä kävi ilmi heidän sosiaalisessa mediassa julkaisemien kuvien perusteella. Julkaistujen kuvien ja satelliittikuvien perusteella saattoi päätellä, että vuoden 2016 kuluessa laakson alueella aloitettiin kunnostustöitä – on hyvin todennäköistä, että samoihin aikoihin kansalliskaartin kanssa alueelle saapui Sevastopoliin sijoitetun 4. NBC rykmentin sotilaita – tai spesialisteja Venäjältä.

Toistaiseksi asiantuntijoiden läsnäolosta on saatu vain välillisiä todisteita, joista osa on paljastunut kansalliskaartin sotilaiden julkaisemista kuvista. Kuten kunnostettuja rakennuksia ja rakenteita, korjattuja huoltoteitä jne., joiden perusteella voi päätellä alueella tehtävän kunnostus- ja kartoitustöitä, joihin viittaavat myös muut alueelta sekä Venäjältä saadut tiedot. Ukraina onkin – aiheellisesti – ilmaissut huolensa sille, että Venäjä on aktivoimassa uudelleen Feodosija-13 ydinasevaraston. Niemimaalta kantautuvien (vahvistamattomien) tietojen perusteella tukikohtaa valmisteltaisi ottamaan vastaan ensimmäiset ydinaseet kunnostettuihin varastotiloihin.

Venäjä on myös miehitysvuosien aikana laajentanut Belbekin lentotukikohtaa Sevastopolin pohjoispuolella. Lentotukikohdasta käsin on nyt mahdollista operoida kaikilla Venäjän ilmavoimien strategisilla pommikoneilla, maan ilmavoimat on suorittanut harjoituslentoja tukikohtaan Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla.

 

Opukin harjoitusalue

Opukin harjoitus- ja ampuma-alue sijaitsee Krimin niemimaan itäosissa, Kertšin niemimaalla noin 50 km Kertšin kaupungista lounaaseen. Viimeksi keväällä Opukin harjoitusalue oli turvallisuuspoliittisen keskustelun ja seuraamisen keskiössä Venäjän siirtäessä tiiviillä aikataululla runsaasti kalustoa kotitukikohdistaan harjoitusalueille maan länsi- ja lounaisosiin sekä Ukrainalta miehitetyille alueille, kuten Krimin niemimaalle. Edelleen Opukin harjoitusalueella on keväällä sinne siirrettyä kalustoa ja materiaalia varastoituna, ja luonnollisesti alueella on järjestetty eriasteisia ja -kokoisia sotaharjoituksia. Tällä hetkellä käynnissä on harjoitus, johon ottaa osaa pari tuhatta maahanlasku sotilasta. (8) 

Alla havainnekuvia Opukin harjoitus- ja ampuma-alueelta, yleiskuviin upotettu DigitalGloben kautta hankittuja satelliittikuvia tämän vuoden huhtikuulta (kuvien päiväys 15.4.2021), jolloin Venäjä oli jo aloittanut valmiusharjoituksiin kuuluvat kalustonsiirrot muun muassa Opukin alueelle, miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Donuzlav järven alue

Venäjä on miehityksen jälkeen ottanut uudelleen käyttöön entisiä tukikohta-alueita Krimin niemimaalla, osaa on miehitysvuosien kuluessa uudisrakennettu runsaasti. Vuoden 2019 alkupuolella Venäjä aloitti vanhojen rakennusten ja hallien purkutyöt Donuzlav järven etelärannalla sijaitsevan Novoozernen koillispuolella. Purkutöitä seurasivat mittavat perustus- ja rakennustyöt, sittemmin alueelle on pystytetty varasto- ja huoltohalleja kalustolle. Alue on otettu osittaiseen käyttöön viime vuonna (v. 2020) rakennus- ja laajennustöiden alueella kuitenkin jatkuessa. Havaintojen mukaan varasto- ja varikkoalueelle on sijoitettu runsaasti erilaisia sotilasajoneuvoja ja muuta kalustoa, kuten kenttätykkejä.

Uhka lännestä – Transnistria

Aiemmissa blogeissani olen jättänyt hyvin vähälle huomiolle Ukrainaan lännestä kohdistuvan uhan. Kyseessä on Moldovan itäosien epävaltion Transnistrian alueelta kohdistuva uhka, uhan konkreettisimman osan muodostaa alueelle sijoitettu venäläinen ”rauhanturvaosasto” eli 1500 sotilaan vahvuinen Venäjän asevoimien Transnistrian operatiivinen ryhmä (ven. Оперативная группа российских войск в Приднестровье, ОГРВ), jota tukee noin 5500 miehen vahvuiset paikalliset taistelujoukot, joiden varustus on merkittävältä osin perua alueelta vetäytyneen Venäjän 14. kaartin armeijan jälkeensä jättämiltä varikoilta. Ns. rauhanturvaamistehtävän ohella venäläisjoukot vastaavat Cobasnan ammusvarikon vartioinnista.

Venäjän läsnäolo alueella on seurausta sodasta Moldovan ja Transnistrian alueen välillä, joka juontaa juurensa aina Neuvostoliiton viimeisiin hetkiin saakka. Konflikti alkoi Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, vuonna 1989, aseelliseksi yhteenotoksi – sodaksi – se muuttui marraskuussa 1990, päättyen aselepoon heinäkuussa 1992. Transnistrian alueellinen hallinto säilytti asemansa Venäjän maavoimien 14. kaartin armeijan sekä venäläisvapaaehtoisten tuella.

Venäjän rauhanturvaamistoiminta Transnistriassa on hyvin näennäistä, omalta osaltaan sen joukot pitävät yllä jäätynyttä konfliktia alueella vaikeuttaen samalla Moldovan länsiyhteistyötä ja integroitumista länteen. Moldovan tuore presidentti Maia Sandu totesi viime vuonna, että venäläisjoukkojen tulisi vetäytyä Transnistrian alueelta ja että Venäjän operatiivisen ryhmän tehtävät tulisi siirtää ETYJ:n siviilitarkkailijoille.

Venäjän asevoimien myötävaikutuksella kevättalven ja kevään 2014 yhteenotot Odesan alueella Ukrainassa olivat hyvin väkivaltaiset, koska Transnistrian alueelta saapui runsaasti ”vapaaehtoisia” luomaan kaaosta ja järjestämään Ukrainan uuden hallinnon vastaisia mielenilmauksia. Näiden ”vapaaehtoisten” joukossa oli myös henkilöitä, jotka näyttävät palvelevan edelleen Venäjän asevoimissa sopimussotilaina.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vienna.mfa.gov.ua/en/news/zayava-shchodo-trivayuchoyi-agresiyi-rosiyi-proti-ukrayini-ta-nezakonnoyi-okupaciyi-krimu-fbs-obsye091220

2. https://yle.fi/uutiset/3-11686193 

3. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

4. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

5. http://navyrecognition.com/index.php/news/defence-news/2017/april-2017-navy-naval-forces-defense-industry-technology-maritime-security-global-news/5157-russia-black-sea-fleet-4k44-utyos-coastal-missile-crew-fires-live-weapon-on-practice-target.html 

6. https://informnapalm.org/en/russia-s-plans-nuclear-weapons-crimea/ 

7. http://krym-otdykh.ru/xranilishhe-yadernogo-oruzhiya-feodosiya-13/ 

8. https://tass.com/defense/1342699 

Olen myös hyödyntänyt Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua sekä Ukrainan ja kolmansien maiden ETYJ:lle toimittamaa materiaalia.

*:

Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 1. armeijakunta.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet: 2. armeijakunta.

Armeija marssii vatsallaan – kuinka Venäjä huoltaa joukkojaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa.