sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

“Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”


Näillä sanoin Axel Oxenstierna rohkaisi poikaansa, joka edustaessaan Ruotsia kolmikymmenvuotisen sodan päättäneissä rauhanneuvotteluissa ja epäillessään tuolloin omia kykyjään kokeneiden valtiomiesten ja diplomaattien seurassa – mutta tänään me kuulemme tässä lausahduksessa ennemminkin vanhan valtioviisaan pettyneen huokauksen ja sellainen kaiku lausahduksella minunkin korvissani on. Ja Axel Oxenstiernan lausahduksen kaikuessa korvissani ryhdyn kirjoittamaan tätä purkausta, joka on seurausta Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen eli PACE:n järjettömistä äänestyksistä tällä viikolla – ne sanat kaikuivat korvissani myös viikolla minun lukiessani PACE:n järjettömästä äänestystuloksesta, jonka myötä se toivotti Venäjän tervetulleeksi takaisin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen täysivaltaiseksi jäseneksi.

Äänestyksessä Venäjä sai 118 puoltavaa ääntä – heidän joukossa Petri Honkonen (keskusta) sekä Anne-Mari Virolainen (kokoomus), 62 äänesti Venäjän jäsenyyttä vastaan – heidän joukossa suomalaisista Tarja Filatov (demarit) ja Minna Reijonen (ps), kymmenen äänestäessä tyhjää, jonka jälkeen ei mennyt montaakaan hetkeä, kun venäläisten suusta kantautuivat ajatukset Krimin aseman tunnustamisesta – Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja maan ehdokas PACE:n puhemiehistöön Leonid Slutski (sanktioitu muun muassa EU:n toimesta) loihti sanomaan äänestystuloksen olevan:

a first significant step toward the countries of the Council of Europe recognizing Crimea as Russian”. (1)

Samaa toisti Venäjän valtio-omisteisella kanavalla juontaja Evgeny Popov:

Russia's state TV host Evgeny Popov says that @PACE_News @coe voting to reinstate Russia means that "116 PACE delegates recognized that Crimea belongs to Russia'.” (2)

Lausuntojen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, maallikkokin saattoi nähdä sen, että Venäjä tulee hyödyntämään jokaisen tilanteen, jolla se voi heikentää läntistä yhteisöä, jollaisena toimenpiteenä – ja tulkintana – yllä olevan lausunnot on myös otettava. Läntistä yhteisöä heikentävänä toimenpiteenä voi – perustellusti – pitää myös Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen äänestystulosta, lopputulos antoi Venäjälle aseen, jota hyödyntää valtiopropagandassaan.

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan Kimmo Kiljusen (demarit) tuomitseva kannanotto Leonid Slutskin lausunnon jälkeen on lopulta merkityksetön – se hukkuu ”taustakohinaan”, kukaan ei enää viikon kuluttua muista sitä. Sen sijaan tulemme muistamaan Slutskin näkemyksen siitä huolimatta, että se on väärä. Kuten Kiljunen toteaa, Euroopan neuvosto on ihmisoikeusjärjestö, jolloin Venäjän valtakirjat hyväksyttiin ihmisoikeusnäkökulman takia, mutta samalla Kiljunen on auttamatta myöhässä lausuessaan tämän. Tilannetta ei olisi saanut edes päästää tähän pisteeseen, Venäjällä ei yksinkertaisesti ollut mitään asiaa takaisin Euroopan neuvoston täysivaltaiseksi jäseneksi, koska maa ei ollut täyttänyt ensimmäistäkään ehtoa – paluu mahdollistui vain uhkailun ja kiristyksen ynnä poliittisen korruption kautta, kuten Iso-Britannian valtuuskunnan johtaja Sir Roger Gale totesi väkevässä puheessaan Euroopan myyneen arvonsa hopeasta.

Kiljunen on myös auttamatta väärässä seuraavassa arviossaan:

Meidän kaikkien etu on integroida Venäjä osaksi yhteistä normijärjestelmää. Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja sen parlamenttivaltuuskunnan täysivaltainen toiminta yleiskokouksessa antavat moniarvoisuudelle enemmän tilaa venäläisessä yhteiskunnassa”. (3)

Venäjää ei näillä toimilla integroida osaksi yhteistä normijärjestelmää, Slutskin lausuma ajatus Euroopan neuvoston tunnistaneen Krimin olevan osa Venäjää vain alleviivaa sen kuinka väärässä Kiljunen on. Kiljusen arvio osuu käsittämättömällä tavalla huti maalin, se ei ole tältä vuosituhannelta vaan jostain synkeänmustalta – vai punaiselta – 70-luvulta, jolloin matelimme Kremlin muurien juurella.

On hämmentävää, että näinkin kokenut poliitikko mitä Kimmo Kiljunen on, menee lausumaan moista sen jälkeen, kun Venäjä on kiristämällä ja uhkailemalla saanut asemansa takaisin. Samalla Kiljunen – ja kaikki, jotka Venäjän puolesta äänestivät – marssivat ukrainalaisten ihmisoikeuksien yli, ja oikeastaan meidän kaikkien muidenkin, vetäessään Euroopan neuvoston nimen lokaan kuvitellessaan tehneensä palveluksen venäläisille. Ei, teitte palveluksen tyrannille!





















Путин, вон из Крыма!
Putin: Get out of Crimea!
Putin, painu v**tuun Krimiltä!


Miehitettyään Krimin niemimaan Venäjä on jatkanut rikollisia tekoja, se on hyökännyt Itä-Ukrainaan ja miehittää osia Donbasia; sen joukot ovat pudottaneet Malaysia Airlinesin lennon MH17 miehittämiensä Itä-Ukrainan alueiden yllä; Venäjä on syyllistynyt Syyriassa mittaviin sotarikoksiin; venäläisagentit ovat iskeneet Iso-Britannian maaperälle myrkyttäen Sergei Skripalin – tämän sekä hänen tyttärensä selvittyä murhayrityksestä; Venäjälle kuuluvassa Tšetšeniassa seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia on vainottu ja murhattu – seksuaalivähemmistöjen äänitorvena esiintynyt presidentti Tarja Halonen on ollut hissun-kissun; Venäjä pyrkii hajottamaan läntistä yhteisöä moninaisin keinoin – venäläiset itse katsovat käyvänsä sotaa länttä vastaan; mutta tämän – ja monien muiden rikollisten tekojen jälkeen – nämä hyväuskoiset hölmöt äänestävät Venäjän takaisin Euroopan neuvostoon itkien sen jälkeen, kun Venäjällä tehdään – tarkoituksellisesti – omat johtopäätökset äänestyksen lopputuloksesta. Venäjä on kuin koira, joka puree ruokkivaa kättä – ja läntinen yhteisö on idiootti, joka antaa tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen.

Meidän tekojemme seurauksena Ukraina jäädytti toistaiseksi oman jäsenyytensä PACE:ssa – Ukrainan rinnalla Georgian, Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Slovakian delegaatiot marssivat ulos.

Mihin tämä voi johtaa?

Katri Pynnöniemi kirjoitti twitterissä 26. kesäkuuta: ”Tähän asti lukemani kommentit yhtä mieltä: tämä on lopun alku, sanktioille. Vielä en ole nähnyt yhtään kommenttia, jossa venäläiset kertoisivat muista, substanssia koskevista tavoitteistaan neuvostossa.” (4)

Vaikka Euroopan neuvostolla ei ole mitään tekemistä EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjään kohdistamilla sanktioilla, on Venäjän onnistunut rikkoa rintama yhdellä areenalla. Se on saavuttanut yhden tavoitteen tekemättä myönnytyksiä tai alistumatta kompromisseihin, itse asiassa se on – kuten edellä mainitsin – jatkanut samaa rikollista peliä kevättalvesta 2014. Tapahtunut voi riittää Venäjän presidentti Vladimir Putinille lisätodisteeksi lännen heikkoudesta ja siitä, että kiristäminen, uhkailu ja ajanpeluu voivat riittää hänelle tavoitteiden saavuttamiseen, että länsi on heikko ja valmis myönnytyksiin kovan pelin sijaan, että me täällä lännessä haluamme elää nautinnollista elämää ja tämän tähden olemme valmiit luopumaan arvoistamme. Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät – Venäjälle länsi näyttäytyy nyt heikkona ja haavoittuvaisena.

Suomi on ollut eturintamassa pelaamassa Venäjää takaisin Euroopan neuvostoon, Suomi on Saksan rinnalla lobannut Itämeren kaasuputkia (ensin Nord Stream 1 ja tämän jälkeen Nord Stream 2). Itse asiassa Suomi on ollut hyvin aktiivinen toimija, ikävä kyllä usein vieläpä sellaisissa kysymyksissä, joissa – väistämättä – Suomen ajama asia on hyödyttänyt myös Venäjää, todennäköisesti enemmän Venäjää kuin Suomea.

Suomen toiminta on vaikuttanut, ainakin hetkittäin, tarkoitukselliselta, suhde ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen vaan olemme kuin palvelija, joka pyrkii miellyttämään isäntäänsä. Olemme luisuneet tähän rooliin likimain huomaamatta, aivan kuin Neuvostoliitto ei olisi hajonnutkaan, ja tuntuu siltä, että ainakin osa on vallan tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Ehkäpä he jopa kuvittelevat, että Suomella ja Venäjällä on jokin – mystinen – erityislaatuinen suhde samaan tapaan kuin Suomella ja Neuvostoliitolla kuvitelmissamme oli.

Kimmo Kiljusen kantaessa huolta venäläisten ihmisoikeuksista, hän kaltaistensa kanssa tuli unohtaneeksi ukrainalaisten ihmisoikeudet – miljoonien miehityksestä kärsivien ihmisoikeudet,  vai kävikö moinen edes mielessä, että päätöksen myötä marssisitte ukrainalaisten yli? 




















Viimeinen kuva Volodymyr Rybakista -  kidutettu ja murhattu 17. huhtikuuta 2014 venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Strelkovin johtamien joukkojen toimesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Hänen ja tuhansien muiden murhattujen ukrainalaisten yli marssittiin alistuessa kiristykselle – se on sitä eurooppalaisten arvojen puolustamista.


Saatanan tunarit - hävetkää, mutta ettehän te osaa!


Marko






keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Paluu Artekille – PMC Wagnerin huoltokuljetuksella?


Kuluvan vuoden kesäkuun 16. Yleisradio julkaisi Venäjän-toimittaja Marjo Näkin pastellinsävyisen raportin lasten ja nuorten Artek-leiristä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tuolloin omassa vastineessani - YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä” – kritisoin pastellinsävyistä raporttia (uutinen-nimeä se ei edelleenkään ansaitse), josta toimituksellinen kriittisyys puuttui täysin ja jossa Artek-leiriä ja sen toimintaa tarkasteltiin suppeasta, Venäjän narratiivia toistavasta, näkökulmasta. Nyt on syytä palata Artek-leiriin uudesta näkökulmasta. Tässä näkökulmassa hyödynnän Sergei Sukhankin raporttia ”‘Continuing War by Other Means’: The Case of Wagner, Russia’s Premier Private Military Company in the Middle East” – kirjoitukseni myötä avautuu myös otsikossa mainittu “PMC Wagnerin huoltokuljetus”.

Alkuun on kuitenkin hyvä kerrata muutamalla lauseella mikä Artek-leiri todellisuudessa on, kuten aiemmassa kirjoituksessani ”YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä’” viittasin, Artek on muutakin kuin ”lasten maa”, jossa ei ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, kuten leirin johtaja Konstantin Fedorenko valheellisesti Näkille kertoikin. Leirillä toki lauletaan ja lausutaan runoja; kisaillaan ja purjehditaan, kuten Näkki kirjoitti, mutta sen ohella leirillä on militaristinen ja poliittinen puoli ”Setä Vova, yhdymme viimeiseen taisteluun” -taisteluhuutojen rinnalla.

Artek lasten ja nuortenleiriltä v. 2018. (1)


















Militaristisen kasvatuksen ohella leirien ohjelmaan kuuluu historian kasvatusta, jollaisesta käynee esimerkkinä kesäleirin järjestämä Nürnbergin oikeudenkäynnin rekonstruointi 2017 järjestetyn kesäleirin aikana. (2) Toisin kuin asia esitetään, tällaiset tapahtumat eivät välttämättä tarjoa todellista kuvaa historian kulusta vaan näkökulma on joko yksipuolinen tai suorastaan vääristelevä. Esim. näinä aikoina Venäjällä on kova halu häivyttää olemasta Neuvostoliiton ja natsi-Saksan suorittama Euroopan jako, kieltää Molotov–Ribbentrop-sopimuksen olemassa olo. Tai lievemmillään unohtaa kertoa siitä.


Tämän alustuksen jälkeen onkin sitten syytä siirtyä Wagnerin pariin, mutta emme suinkaan unohda Artekiakaan, vaan palaamme siihenkin tovin kuluttua.

Selvennän lukijoille myös sen, että otsikosta huolimatta Wagnerilla en suinkaan viittaa saksalaiseen säveltäjä, kapellimestari, musiikkiteoreetikko ja esseisti Richard Wagneriin vaan ”Putinin kokinJevgeni Prigozhiniin linkittyvään ja GRU:n (G.U:n) ex. everstiluutnantti Dmitri Utkinin johtamaan PMC Wagneriin, jonka harjoittelukeskus sijaitsee Molkinossa, Krasnodar Krain alueella. Harjoittelualue Molkinossa kuuluu GRU:n 10. erikoistehtävien prikaatille, mikä omalta osaltaan todistaa PMC Wagnerilla olevan tiivis suhde niin GRU:hun kuin myös puolustusministeriöön.

Another essential aspect for the Wagner Group’s success has been Russia’s commitment to provide it with the logistical resources of the entire Southern Federal District (SFD). At this juncture, it is also imperative to underline strategic role of Rostov-on-Don in terms of the development and functioning of Wagner. The city located in the southern part of the SFD, which effectively makes it one of the key logistical venues in southern Russia.” (3)

Eli Venäjän sitoutuminen antamaan PMC Wagnerin (eli Wagner Group) käyttöön eteläisen federaatiopiirin eli SFD:n logistiset resurssit on taannut PMC Wagnerin menestyksen. Samalla valtion rahaa kiertää takaisin Putinin lähipiirille.



















Upotuskuvassa Venäjän eteläinen federaatiopiiri eli SFD tummanpunaisella. Venäjän eteläiseen federaatiopiiriin kuuluu myös Venäjän Ukrainalta miehittämä Krimin niemimaa. Alue on merkittävä, koska

The Rostov Oblast plays a pivotal function in the eastern Ukrainian conflict, serving as the main artery for technical-material support for the Donbas separatist forces” – eli occupied Donbas -alue upotuskuvassa.

Sen ohella, että PMC Wagnerilla on käytössä Venäjän eteläisen federaatiopiirin resurssit ainakin oman organisaation ja Syyriaan sijoitettujen osien huollon osalta, ulottuen eteläisen federaatiopiirin alueella Krimin ohella todennäköisesti myös miehitettyyn osaan Itä-Ukrainaa, PMC Wagnerin taistelijoita osallistuu säännöllisesti Itä-Ukrainassa sotatoimiin osana Venäjän joukkoja. Toisinaan niitä on käytetty alueella myös ”rankaisujoukkoina”, jolloin ne suorittavat puhdistuksia ja kurinpalautustoimenpiteitä Venäjän proxy-joukkojen riveissä Rosgvardiaan liitetyn ODONin eli Felix Dzerzhinskyn mukaan nimetyn divisioonan tapaan.

PMC Wagnerin yksikkö talvella 2015, Debaltsevon alueella. (4) 

















Miehitetyllä Krimin niemimaalla sijaitsevan Artek-leirikeskuksen kannalta seuraava kohta herättää kysymyksiä:

Another essential aspect for the Wagner Group’s success has been Russia’s commitment to provide it with the logistical resources of the entire Southern Federal District” 

–  mahdollistaako tämä sen, että Wagner Group eli PMC Wagner yrityksenä osallistuu erilaisten valtionhallintoon ja sen toimintaan nivoutuvien organisaatioiden huoltoon, jollaisena Artek-leiriäkin on syytä pitää?

Jos mahdollistaa, seuraava kysymys on sitten se, että onko PMC Wagner tai jokin muu vastaava organisaatio suoraan tai välillisesti mukana nuortenleirin toiminnassa?

Artekissa järjestettävillä leireillä on muutakin kuin kulttuuritarjontaa lapsille ja nuorille, kuva-aineiston perusteella hyvin runsaasti erilaista ”sotilaskasvatusta” – monessa tapauksessa voidaan suoraan puhua lasten militarisoinnista, johon uskallan sanoa liittyvän myös propagandistisen kasvatuksellisen puolen. Venäjällä järjestettyjen lasten- ja nuorten leirien kouluttajina on nähty Venäjän proxy-joukoissa Ukrainassa ja Syyriassa sotineita taistelijoita, kuten PMC Wagneriin värväytynyt – Ukrainassa sotarikoksiin syyllistynyt – Ukrainassa sotineen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin entinen komentaja  Alexei ”Serb” Milchakov. (5)

Huhtikuussa 2018 Artek solmi yhteistyösopimuksen Venäjän federaation tutkintakomitean kanssa, tarkoituksena on järjestää leirillä ohjelma, jonka tarkoituksena on kannustaa lapsia ryhtymään rikostutkijoiksi. (6) Ikävimmillään tämä voi johtaa näytelmään, jollainen nähtiin Pietarissa syyskuussa 2017, jolloin lapsille tarkoitetussa ”tulevien tutkijoiden” -seremoniassa, pieni lapsi julisti tarvittaessa ilmiantavansa oman äitinsä. Tässä on syytä ymmärtää asiayhteys ja se, mitä ilmiantamisella historiallisessa ja nykyisessä kontekstissa tarkoitetaan – kyse on etenkin valtion vihollisten ilmiantamisesta, johon Krimilläkin ihmisiä kannustetaan.

Mikä tai mitä Artek oikeastaan on, nuorten leiri vaiko nuorten propagandakasvatuksen leiri? Uutuuttaan kiiltävät kulissit näyttävät kätkevän taakseen jotain muuta kuin kulttuurikasvatusta ja yhteiseloa. Läntisten medioiden leiriltä kirjoittamien artikkelien perusteella kulissit ovat onnistuneet hämäämään toimittajakunnan – lasten hymy ja säihkyvät silmät ovat lumonneet toimittajat, jolloin epäilys ja kriittinen tarkastelu ovat unohtuneet.


Marko






tiistai 25. kesäkuuta 2019

Ostettiin ”rauha meidän ajaksemme”


Yöhön venyneen äänestyksen ratkettua Euroopan neuvosto toivotti Venäjän tervetulleeksi takaisin täysivaltaiseksi jäseneksi – uutinen oli odotettu, siihen malliin Ranska ja Saksa – Suomi niiden juoksupoikana, oli ajanut Venäjän asiaa. Toki asia yritettiin kääntää ihmisoikeusasiaksi, selittää päätöstä sillä, että Venäjän paluun myötä Euroopan neuvosto (maailman johtavana) ihmisoikeusjärjestönä voi suojella myös venäläisten ihmisoikeuksia, mutta kuten tiedettyä, perustelu on kestämätön ja tähän kestämättömyyteen tulen palaamaan jatkossa.

Äänestystulos 118 puolesta, 62 vastaan, 10 tyhjää.

















Euroopan neuvosto toivotti Venäjän tervetulleeksi takaisin täysivaltaiseksi jäseneksi 118 äänellä, suomalaisista Tarja Filatov (demarit) ja Minna Reijonen (ps) äänestivät vastaan ja Petri Honkonen (keskusta) sekä Anne-Mari Virolainen (kokoomus) äänestivät Venäjän takaisin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) täysivaltaiseksi jäseneksi.


Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan Kimmo Kiljusen (demarit) ja jäsen Petri Honkosen (keskusta) mukaan Venäjä on tärkeä pitää mukana Euroopan ihmisoikeustyössä:

Euroopan neuvosto on koko Euroopan ja ehkä koko maailman johtava ihmisoikeusjärjestö. Jos haluamme suojella ihmisoikeuksia kaikissa järjestön jäsenmaissa, mukaan lukien Venäjällä, on yksiselitteisesti parempi, että Venäjä on järjestön jäsen kuin sen ulkopuolella” (1)

Kiljunen tuntuu kuitenkin unohtavan sen, että Venäjän johto ei piittaa Euroopan neuvoston päätöksistä kuten se ei piittaa ihmisoikeuksistakaan, joten kuinka todennäköistä on sitten se, että Euroopan neuvoston on mahdollista vaikuttaa ihmisoikeuksiin Vladimir Putinin Venäjällä – jokainen voi tätä pohtia itsekseen.

Yhteiskunnallinen edistys tapahtuu vain kompromissien kautta. Suomen huhtikuussa päättyneellä puheenjohtajakaudella Euroopan neuvostossa neuvoteltiin tämä ratkaisuehdotus, joka turvaa järjestön tulevaisuuden. Euroopan neuvosto ei ole olemassa kansallisvaltioita varten, vaan maanosan ihmisiä ja heidän oikeuksiaan varten” (1)

Samaa kuvitelmaa toistaa Suomen valtuuskunnan jäsen, keskustalainen kansanedustaja Petri Honkonen, mainiten ”kompromissit” – mikä ei pidä paikkaansa, sillä tässä nimenomaisessa tapauksessa Venäjä ei ole suostunut yhteenkään kompromissiin. Sen sijaan se on Krimin niemimaan miehityksen ohella uhkaillut ja kiristänyt, ja järjestelmällisesti jatkaa ihmisoikeuksien loukkaamista ja näiden ns. eurooppalaisten arvojen polkemista santaan. Miksi kansanedustaja puhuu palturia väittäessään kompromisseja tapahtuneen, kun tässä tapauksessa mitään näyttöä minkään sortin kompromisseista ei ole olemassa, eikä Venäjä ole tehnyt elettäkään korjatakseen sen mitä on hajottanut.

Hämmentävää tässä on se, että Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola kirjoittaa twitter-viestissään kompromissista ja joustamisesta, vaikka todellisuudessa kaikki muut joustivat ja Ukrainan yli käveltiin Venäjän pysyessä omalla kannallaan:

Pitäminen kynsin hampain kiinni, voi tosiaankin muuttua siksi mitä pelkään. Mutta en näe tätä kompromissia sellaisena. Siinä säilytetään enemmän olemassa olevaan, kuin luodaan uutta. Pitää muistaa, että tämä oli Saksan ja Ranskan johdolla synnytetty diili, kaikki joustivat.” (2)

Keskustelussa, aivan oikein, Katri Pynnöniemi (Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori) ja Hannu Himanen huomattavat, ettei Venäjä joustanut piiruakaan. On huolestuttavaa, jos yleiseen keskusteluun leviää illuusio kaikkien joustamisesta.

Keskustelussa on korostettu venäläisten ihmisoikeuksia ja sitä mitä Euroopan neuvosto heille tarjoaa Venäjän ollessa jälleen täysivaltainen jäsen, samalla tunnutaan unohtavan se, että lähtöasetelma ei ole muuttunut miksikään – Venäjä miehittää edelleen Krimin niemimaata ja on laittomasti liittänyt sen itseensä, Krimin niemimaalla ihmisoikeustilanne on huono – Krimin tataareja sekä miehitysvallan vastustajia vainotaan; (3) sitten kevään 2014 Venäjä on masinoinut sodan Ukrainaan miehittäen osia Itä-Ukrainasta, sen komennossa olevat joukot ovat ampuneet alas Malaysia Airlinesin lennon MH17 heinäkuun 17. 2014 (298 kuollutta); Venäjän joukot ovat syyllistyneet sotarikoksiin Ukrainassa sekä Syyriassa; unohtamatta Venäjän valtiojohdon piittaamattomuutta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen maan rajojen sisäpuolella – tehdessämme sopimuksen kiristäjän ehdoilla tulemme marssineeksi Ukrainan ja ukrainalaisten oikeuksien yli, todennäköisesti Ukraina vetäytyy tilapäisesti Euroopan neuvoston toiminnasta, ja tulemme osaltamme toimintamme myötä legitimoimaan Venäjän Krimillä harjoittaman sorron ja muut (toistuvat) sopimusrikkomukset. Mihin unohtuivat ne eurooppalaiset arvot, sopimusten kunnioittaminen, joihin olemme vedonneet toistuvasti viime vuosina?

Venäjän tunnetuin ihmisoikeusjärjestö Memorial julkaisi kannanoton ennen äänestämistä, on hyvä huomioida, että ihmisoikeusjärjestönä he eivät kuitenkaan pidä vetoamista ihmisoikeuksiin perusteltuna:

Lepyttelemällä vakavaa kansainvälisen oikeuden rikkomusta ja sivuuttamalla Venäjän ihmisoikeusvelvoitteet Euroopan neuvosto laukaisee järisyttäviä seurauksia kansainvälisille turvaamismekanismeille. Pitkällä aikavälillä tällaiset toimet eivät voi olla vahingoittamatta maatamme” (4)

Taipuminen Venäjän kiristyksen edessä on selkeä signaali Putinin hallinnolle, mikä ei voi olla heijastumatta laajemmalle, ja olla vaikuttamatta Venäjän sisäisiin tapahtumiin. Läntinen yhteisö osoitti kyvyttömyytensä vastata kiristykseen ja uhkailuun, tulemme todennäköisesti vastakin saamaan tätä lajia lisää – mikä on edessä kenties pikemmin kuin toivoimmekaan, Venäjän yrittäessä ”soluttaa” ryhmässään neljä sanktioitua parlamentaarikkoa Euroopan neuvoston päätöksentekoon, joista Leonid Slutskia on ehdotettu PACE:n varapuheenjohtajaksi.

Leonid Slutskille langetettiin EU:n toimesta sanktiot 17.maaliskuuta 2014. (5) Slutski on Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen jäsen, tämä Vladimir Žirinovskin johtama puolue on kaikkea muuta kuin ”liberaalidemokraattinen”, kyseessä on revansisminen äärikansallismielinen puolue. Slutski on oikeistoradikaali, joka on ollut organisoimassa ”vaalitarkkailua” Venäjän Ukrainalta miehittämällä Krimillä järjestettyyn ”kansanäänestykseen” sekä maan miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla järjestettyihin ”vaaleihin”. (6) Slutski on myös ollut syytettynä kahden venäläisen naistoimittajan seksuaalisesta häirinnästä.

Venäjä aloittaa Euroopan neuvoston koettelun välittömästi, mitä on todennäköisesti tiedossa jatkossakin, mikäli vastaus on lepsunmyötäilevä. Sitä saa mitä tilaa, halusitte öykkärin juhliinne, sen te totisesti saittekin.

Ja jottei todellisuus Krimillä unohtuisi:



































Venäjän asevoimien ja erikoisjoukkojen suorittama miehitys on muuttunut näiden vuosien kuluessa Krimin tataarien ja miehityksen vastustajien vainoksi, katoamisiksi, pidätyksiksi, pidätettyjen kidutukseksi ja heidän sukulaisten pelotteluksi – terroriksi, jolta läntinen media aivan liian usein sulkee silmänsä. Krimillä sijaitsevia kulttuurikohteita on tuhottu, kulttuuriomaisuutta varastettu Venäjälle, uskonnon harjoittamista on vaikeutettu – vaino kohdistuu muihinkin kuin islamin uskoisiin Krimin tataareihin, kaikelta tältäkin suljemme silmämme (ja olemmeko osaltamme vastuussa päättäjiemme selkärangattomuudesta Venäjän kiristyksen edessä?)


Marko
















perjantai 21. kesäkuuta 2019

Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövät kättä Donbasissa

ja miehitetyllä Krimillä  


Aloitin käymään läpi ääriliikkeiden osallistumista Venäjän sotaan Ukrainassa kirjoittamalla venäläisistä ekstremisteistä, jotka sotivat, terrorisoivat, Itä-Ukrainassa, kirjoituksessa kiinnitin huomiota erityisesti niihin venäläisiin, ja eräissä tapauksissa muualta Euroopan alueelta tuleviin, ääriryhmiin, jotka osallistuvat Venäjän proxy-joukoissa sotaan Itä-Ukrainassa. Kyseistä kirjoitusta seurasi hiukan laajempi katsaus eurooppalaisten ”kansallismielisten” voimien poliittisesta (ei sotilaallisesta) tuesta Venäjälle sen miehitystoimille Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaalla – kyseisessä kirjoituksessa kiinnitin erityishuomiota juuri poliittiseen ja muuhun ei-sotilaalliseen tukeen, joita ”kansallismieliset” puolueet, liikkeet ja erilaiset ryhmät sekä organisaatiot (joista eräitä voi pitää NGO:ina, joiden jäljet johtavat Venäjälle) kohdistavat Venäjän laittomiin ja tuomittuihin sota- ja miehitystoimiin. Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on käydä läpi Venäjän ja laitavasemmistoon kuuluvien puolueiden ja ryhmien sekä erilaisten yhdistysten poliittista kuin myös sotilaallista yhteistyötä Itä-Ukrainassa sekä poliittista yhteistyötä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Omalta osaltaan nämä kaikki kirjoitukset todistavat sen puolesta, että pyrkiessään hajottamaan Eurooppaa ja luomaan länsimaihin eripuraa tai jopa konfliktinaihioita, Venäjä hyödyntää kaikkia mahdollisia operaattoreita poliittisella sekä yhdistyskentällä (kansalaistoiminnassa). Mediassa kiinnitetään laajin huomio ”kansallismielisten” ja äärioikeistoon kuuluvien ryhmien sekä puolueiden Venäjä-yhteyksiin, ymmärrettävästi niiden merkityksellisyyden tähden, mutta sirpaleinen vasemmistokaan ei ole niin viaton kuin usein annetaan ymmärtää – meillä Suomessa mielikuvaa ehkäpä hämärtää osaltaan se, että Vasemmistoliittoa ei mielletä Eurooppaa hajottavaksi voimaksi, muutamia yksittäisiä irtiottoja lukuun ottamatta, puolueen linja on yhtenäinen Suomen poliittisen linjan kanssa. Euroopan tasolla hajonta on kuitenkin merkittävämpi, ja sitä se on Suomessakin, josta esimerkkejä myöhemmin.

Käyn ensin läpi poliittista sekä yhteisöllistä tukea, jota vasemmistopoliitikot ja ryhmät Venäjän toimille Ukrainalta miehitetyillä alueilla antavat, tämä tuki pitää sisällään erilaiset vierailut, poliittiset (voimakkaat) kannanotot sekä erilaisen yhteistyön kansalaisryhmien ja organisaatioiden (joukossa myös NGO:ita sekä GONGO:ja), ennen siirtymistäni sotilaalliseen yhteistyöhön vielä havaintoja vasemmistotaustaisten poliitikkojen ja henkilöiden Venäjää myötäilevistä kannanotoista.


Venäjä ja vasemmisto saman ”pöydän” äärellä

Luontevinta on aloittaa Venäjän ja vasemmistoryhmien (puolueiden) välisen yhteistyön tarkastelu luomalla katsaus siihen, kuinka laajalti vasemmistoryhmät osallistuvat Venäjän Ukrainalta miehittämiltään alueilla järjestämien vaalien ”tarkkailuun” – mitkä puolueet lähettävät puolueen nimissä toimivia ”tarkkailijoita” ja kuinka monta heitä on.

Venäjä on Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestänyt useita laittomia (rikollisia) vaaleja alkaen Krimin niemimaalla järjestetystä Venäjään liittymisen ”kansanäänestyksestä” maaliskuussa ja päättyen miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla järjestettyihin ”aluevaaleihin” marraskuussa 2018. Huomioin kirjoituksessa Venäjän miehittämällään Krimin niemimaalla järjestetyt ”presidentinvaalit” maaliskuussa 2018, joiden aikana suomalaisdelegaatio oli laittomasti Krimin niemimaalla ja suomalisdelegaation jäsenistä Johan Bäckman oli kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” ja delegaatioon kuulunut Marjaliisa Siira toimi itsenäisenä ”vaalitarkkailijana” – hänen roolinsa oli ymmärtääkseni epävirallinen. Samoin kirjoituksessani huomioin miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla järjestetyt ”aluevaalit” marraskuussa 2018, joita ”tarkkailemassa” oli myös suuri joukko suomalaisia: Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman ja Jon Hellevig.

Miehitetty Krim, Venäjän ”presidentinvaalit” maaliskuu 2018. (1)

henkilö
puolue
maa/ alue
Elias Demetriou
Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue AKEL
Kypros
Skevi Koukouma Koutra
Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue AKEL
Kypros
Sofoklis Yanni Sofokli
Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue AKEL
Kypros
Jérôme Lambert
Sosialistinen puolue (r. Parti socialiste)
Ranska
Narcís Romà i Monfà
Katalonian tasavaltalainen vasemmisto
Espanja
Andreas Maurer
Vasemmisto (s. Die Linke)
Saksa

Krimin alueella järjestettyjä ”presidentinvaaleja” oli valvomassa vasemmistoon luettavia henkilöitä ja tahoja myös Euroopan ulkopuolelta, kuten Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen jäsen. Yhdysvalloista paikalla oli – poliittisesti sitoutumaton – Gilbert Doctorow, jonka eräänä tavoitteena on tuoda lähemmäs äärivasemmiston ja äärioikeiston Venäjään myönteisesti suhtautuvia kannattajia ja ryhmiä sekä puolueita. Doctorow on myös säännöllinen kommentaattori propagandistisella Russia Insider verkkosivulla.

Miehitetyt alueet Itä-Ukrainassa, ”aluevaalit” marraskuu 2018. (2)

henkilö
puolue
maa/ alue
Artur Leier
Vasemmisto (s. Die Linke)
Saksa
Andreas Maurer
Vasemmisto (s. Die Linke)
Saksa
Kostas Isihos
Syriza eli Radikaalin vasemmiston liitto
Kreikka
-
Norja

Taulukossa mainittu norjalainen Bjørn Ditlef Nistad on norjalainen historioitsija ja vasemmistoideologi, hän toimii säännöllisesti venäläisten Sputnikin ja RT:n kommentaattorina. Suomessa hän vieraili Johan Bäckmanin järjestämässä konferenssissa, jonka aiheena oli hybridiuhat, Pohjoismaat ja Donbasin tulevaisuus. (3)

Turkkilaisen vasemmistolaisen Evrensel-päivälehden kirjeenvaihtaja Okay Deprem  toimi ”aluevaaleissa” myös ”vaalitarkkailijana”.

Euroopan ulkopuolelta Brasiliasta Brasilian kommunistinen puolue lähetti kaksi ”vaalitarkkailijaa” ”aluevaaleihin”, vastaavasti Venäjältä useampi kommunisti toimi ”aluevaaleissa” ”vaalitarkkailijan” tehtävässä. Venäjän tuella Georgiasta erotettujen Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilta saapui miehitettyyn Itä-Ukrainaan useampi ”vaalitarkkailija”, heistä kaikkien puoluetausta ei ole tiedossa.

Tilastoissa yllä nousee esille muutamia nimiä ja puolueita, erityisen tärkeää on huomioida saksalainen Vasemmisto (jatkossa Die Linke), joka syntyi Saksan demokraattisen tasavallan Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) toimintaa jatkaneen Vasemmistopuolue PDS:n yhdistyessä kesäkuussa 2007 pääosin entisistä SPD:sta eronneista vasemmistososiaalidemokraateista koostuneen WASG:n kanssa.

Potsdamin yliopiston valtio-opin professori Jürgen Dittberner mukaan Die Linke ei kelvannut liittovaltion tasolla sosiaalidemokraattien ja vihreiden hallituskumppaniksi, koska moni pitää sitä DDR:n kommunistipuolueen (SED) toiminnan jatkajana. (HS 19.9.2013)

Die Linken Andreas Maurer on vieraillut säännöllisesti Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa kuin myös Venäjän Ukrainalta miehittämällä Krimillä, puolueena Die Linke on mennyt vieläkin pidemmälle, helmikuussa 2015 puolueen jäseniä (Wolfgang Gehrcke ja Andrej Hunko) matkusti Donetskiin, tavaten silloisen militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon ja toimittaen alueelle Venäjän kautta ”humanitaarista apua”. (4)

Die Linken jäsenille ei myöskään ole ollut ongelma tehdä yhteistyötä saksalaisten äärioikeistoon kuuluvien kanssa, maaliskuussa 2014 useampi puolueen jäsen – joukossa muun muassa Torsten Koplin, entinen Stasin ilmiantaja/ lähde – matkusti yhdessä äärioikeistolaisen toimittajan Manuel Ochsenreiterin kanssa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle ”vaalitarkkailijoiksi”.

Euroopan parlamentissa Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston konfederaatioryhmä on tukenut sanojen ja äänestysten muodossa merkittävässä määrin Venäjän hallintoa, elokuussa 2015 julkaistun katsauksen Europe’s New Pro-Putin Coalition: the Parties of ‘No’” mukaan:

According to our data, in 93 percent of cases the pre-ENF members voted “no” in Russia-related decisions, which essentially suited Russian interests (see figures 2 and 3 below1). To compare, the radical-left group GUE/NGL voted “no” in 78 percent of cases, while the EFDD group did so in 67 percent of cases.” (5)

Helsingin sanomien tämän vuoden toukokuussa julkaisemassa artikkelissa ”Kenelle ääni menee, kun äänestää suomalaista eurovaaliehdokasta? Tällaisille ryhmille annat äänesi” tuotiin esille se, että edelleen Euroopan yhtyneen vasemmiston edustajat kannattavat Venäjä-pakotteiden purkua, (6) jonka perusteella voimme päätellä, että merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut sitten ”Europe’s New Pro-Putin Coalition: the Parties of ‘No” -katsauksen julkaisuajankohdan.

Vasemmistoliitto kuuluu Euroopan yhtyneeseen vasemmistoon.

Perinteisesti Ranskan, Italia ja Kreikan kommunisteilla ja vasemmistoradikaaleilla on ollut hyvät suhteet Venäjän kommunistiseen puolueeseen, suhde on peruja neuvostoajoilta.

Italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) meppi Eleonora Forenza perusteli vierailuaan miehitettyyn Luhanskiin toukokuussa 2017 seuraavalla tapaa:

Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”. (suomennos blogin kirjoittajan)

Perustelu vierailulle on täysin kestämätön lausuttuna henkilöltä, joka vierailee miehitetyssä kaupungissa, tervehtii ”Lenin setää” – ja punaterroria – samalla antaen tukensa Vladimir Putinin totalitaariselle ihmisoikeuksia polkevalle hallinnolle, joka lyö kättä useiden eurooppalaisten laitaoikeistoon kuuluvien ääriryhmien kanssa, ja joka on lähettänyt tuhansittain venäläisiä ultranationalisteja ja fasisteja sotimaan ulkomaalaisten aatetovereidensa kanssa Itä-Ukrainaan Ukrainan laillista hallintoa vastaan.

Tässä kohdin mieleeni nousee kohta Timothy Snyderin teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (s. 300)

Yksinkertaisesti nyky-Venäjällä ja sen liittolaisten silmissä ”fasisteja” ovat he, jotka eivät toimi Venäjän etujen mukaisesti – tämän mantran Forenza kumppaneineen on sisäistänyt paremmin kuin hyvin.

Kuvakaappaus Eleonora Forenzan Facebook-sivulta.



























Kreikassa Venäjään myötämielisesti suhtautuvia löytyy (on löytynyt) ideologisesti äärioikealla olevan Kultaisen aamunkoiton piiristä kuin myös vasemmistopopulistinen Syrizan eli Radikaalin vasemmiston liiton taholta – kuten yllä taulukot osoittavat. Useiden vasemmistopuolueiden tapaan Syrizankin euroedustajat ovat vastustaneet säännönmukaisesti europarlamentin Venäjän vastaisia julkilausumia. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen alkuvaiheessa, toukokuussa 2014, Syrizan johtaja ja Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras puolusti Krimin ”kansanäänestystä” itsenäisyydestä. Viime vuoden joulukuussa, Moskovan vierailun lehdistötilaisuudessa, Tsípras kuvaili Kreikan voivan toimia siltana Venäjän ja EU:n sekä NATO:n välillä.


Stalinistinen (äärivasemmistolainen) Kreikan kommunistinen puolue on lähettänyt vaalitarkkailijoita Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyihin laittomiin ”vaaleihin”. (7)

Myös itäisen-Euroopan valtioiden vasemmistopuolueista löytyy lukuisia Kremlin valloitussotiin myötämielisesti suhtautuvia puolueita, Tšekistä Böömin ja Määrin kommunistinen puolue (KSČM) lähetti edustajansa ”vaalitarkkailijaksi” miehitettyyn Itä-Ukrainaan, Donetskin alueelle, tammikuussa ja lokakuussa 2016. Puolueen linja poikkeaa muutoinkin Tšekin virallisesta ulkopoliittisesta linjasta, esim. puolueen puheenjohtaja Vojtěch Filip hyväksyi Venäjän duuman varapuheenjohtajan Sergei Zeleznakin kutsun saapua vierailulle Moskovaan – kutsun hyväksymistä paheksuttiin, koska Zeleznak on Yhdysvaltojen ja EU:n sanktioitujen henkilöiden listalla, ja pidettiin mahdollisena, että Venäjä hyödyntää matkaa propagandassaan. (8)

Tšekin sosiaalidemokraattinen puolue vastaavasti tukee lasten lähettämistä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. (8) Jaroslav Foldyna on vieraillut puolueen edustajana leirikeskuksessa, miehitetylle Krimille hän matkusti laittomasti Venäjältä.

Slovakialainen Union of Fighters against Fascism -ryhmä lähetti jäsenensä Viliam Longauerin “vaalitarkkailijaksi” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille marraskuussa 2014.

Puolassa radikaalin oikeiston ohella myös radikaali vasemmisto tukee Venäjän miehitys- ja sotatoimia Ukrainassa, radikaalin vasemmiston edustajia on ollut ”vaalitarkkailijoina” Krimillä sekä miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla. Puolalainen radikaali vasemmisto on lähettänyt myös taistelijoita Itä-Ukrainaan, aiheesta myöhemmin lisää. Puolalaista radikaalia vasemmistoa läntisiin kumppaneihinsa yhdistää myös sodanvastaisuus sekä anti-amerikkalaisuus, toisaalta heillä ei välttämättä ole naiivia luuloa Venäjän ”hyväntahtoisuudesta” ja heillä on ymmärrys siitä, että itsenäisyyden säilyttäminen kaipaa sanojen ohella tekoja. (9) Vastaavaa ymmärrystä ei kuitenkaan tunnu löytyvän, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, suomalaiselta vasemmistolta (tarkoitan tässä asiayhteydessä vasemmistolla joukkoa puolueita ja ryhmiä Vasemmistoliitosta vasemmalle).

Vasemmistoliitto on puolueena yhteis-eurooppalaisessa rintamassa, puolueesta löytyy myös Venäjän ymmärtäjiä, mutta merkittävää ja näkyvää tukea Venäjän miehitystoimille ei ole osoitettu, toisin kuin Suomen repaleisen laitavasemmiston piiristä, josta löytyy ymmärrystä ja tukea Venäjän Krimin miehitykselle sekä sotatoimille Itä-Ukrainassa. Jokunen suomalaiskommunisti on myös vieraillut laittomasti miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa ynnä hyvinkin aggressiivisesti (sanallisesti) tukenut Venäjän sotatoimia, kainuulainen Vilho Juntunen voidaan laskea tähän joukkoon kuuluvaksi, aivan kuten toimittaja Leena Hietanen – kumpikin heistä on myös vieraillut laittomasti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari toimii nykyään Venäjän eduksi monella tapaa, tukien myös maan imperialistisia pyrkimyksiä sekä levittäen erilaisia salaliittoteorioita, joiden levittäjiä ja tuottajia Suomesta löytyy vasemmalta oikealle. Aihetta on havainnoinut Rysky Riiheläinen blogissaan Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki tänäkin keväänä, viimeksi kirjoituksessaan ”Disinformaatiokatsausta alkuvuoteen 2019”.

Myös Baltian – Viro, Latvia ja Liettua – alueella on Venäjän aggressiota tukevia voimia laitavasemmalta äärioikealle, valtaosa heistä on etniseltä taustalta venäläisiä tai puhuvat äidinkielenään venäjää, ja muuttaneet alueelle neuvostovallan aikana miehittäjänä (tai pakolla). Heidän kannattama alueellinen kielipolitiikka saa tukea ja kannatusta ulkoa, muualtakin kuin Venäjältä. Baltian alueelta on myös lähtenyt yksittäisiä taistelijoita Venäjän proxy-joukkoihin, osa palanneista on saanut syytteen tai tuomion – oikeutetusti – tekojensa tähden.

Eurooppalaisen rauhanliikkeen piirissä on nähtävillä selkeää hajaannusta sen suhteen, kuinka Venäjän miehitystoimiin ja masinoimaan sotaan suhtaudutaan, Suomessakin Rauhanpuolustajien toiminta on hyvin skitsofreenista, eivätkä he kaihda kutsua tilaisuuksiinsa henkilöitä, jotka tukevat avoimesti Venäjän miehitystoimia Ukrainassa – tällainen vieras (Will Griffin) nähtiin taannoin Rovaniemellä Bold Quest -sotaharjoituksen vastaisessa mielenosoituksessa. (10) Suomen Rauhanpuolustajien jäsen on myös vieraillut Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, Marjaliisa Siira kuin myös miehitetyssä osassa Donbasia – Stig Lång. Se, että heitä ei välittömästi erotettu liikkeestä, osoittanee sen, että Rauhanpuolustajat ei liikkeenä tahdo vetää selvää rajaa siihen mikä on sallittua ja mikä ei, mikä sitten mahdollistaa liikkeen nimen käytön propagandistisissa tarkoituksissa, kuten esim. suomalaisdelegaation Krimin vierailun yhteydessä nähtiin toimittavan. Myös ruotsalaisten rauhanaktivistien joukosta löytyy henkilöitä, jotka varauksetta toistavat Venäjän narratiivia, kuten Helsingissä Johan Bäckmanin kutsusta vieraillut Agneta Norberg Ruotsin rauhanneuvostosta.


Venäjä ja vasemmisto samassa juoksuhaudassa (äärioikeiston kanssa)

Aivan kuten äärioikeistoon kuuluvat ryhmittymät, myös radikaaliin vasemmistoon kuuluvia henkilöitä on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin sotimaan Ukrainan hallintoa vastaan. Italialaisia ja espanjalaisia kommunisteja on värväytynyt uusnatsin puukottaman  antifasisti Carlos Palominon mukaan nimettyyn prikaatiin (huom. osasto ei vastaa vahvuudeltaan prikaatia).

Venäjän miehittämien alueiden 2. armeijakuntaan kuuluvan, venäläisen Juri Shevchenkon komennossa olevan, Prizrak prikaatin (ven. Бригада «Призрак») riveissä taistelee suuri joukko kolmansista maista venäläisten riveihin siirtyneitä antifasisteja ja kommunisteja – suomalaisen Johan Bäckmanin avustuksella alueelle sotimaan siirtynyt pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kuului Prizrak prikaatiin, prikaatiin kuuluu myös Pjotr Biriukovin komentama yksikkö ”Unit404”, joka on kansainvälinen kommunistivapaaehtoisten yksikkö.

Pjotr Biriukov (vas) sekä Prizrak prikaatin varakomentaja Aleksei Markov (kolmas vasemmalta).
































Prizrak prikaatin militantteja, keskellä polvillaan Petri Viljakainen, taustalla Viljakaisen morsiameksi esitelty puolalainen Ljudmila Dobrzyniecka.


Ranskalaisia, serbialaisia sekä brasilialaisia antifasisteja ja kommunisteja on sijoitettu muun muassa Unité Continentaleen.

Monien mielestä anti-amerikkalaisuus on ideologisessa asemassa Itä-Ukrainan Venäjän miehittämille alueille perustetuissa ns. kansantasavalloissa, ja kenties juuri tästä johtuen miehitetyillä alueilla toimiviin Venäjän proxy-joukkoihin on värvätty joitain vasemmistoideologian jakavia Yhdysvaltojen kansalaisia. Teksasista kotoisin oleva Russell ”Texas” Bentley liittyi stalinistisen Sut’ Vremeni ryhmän riveihin ennen ryhtymistään propagandistiksi.

Mutta myös Yhdysvalloista löytyy organisaatioita, jotka toistavat venäläispropagandan viljelemiä iskulauseita, kuten ”Taistelu Kiovan junttaa vastaan!” – tällainen on esim. 1959 perustettu marksilaisorganisaatio Workers World Party jakaa tämänhetkisen johtajansa Greg Butterfield suulla ja kynällä sumeilematta venäläispropagandaa, jossa ”donbassilaiset taistelevat fasismia vastaan”. Butterfield menee propagandassaan jopa niin pitkälle, että hän nimittää Venäjän synnyttämää, Igor Girkinin kentällä alkuun panemaa, sodaksi edennyttä ”separatismia”, antifasistisen liikehdinnän alullepanemaksi. Mahtaa venäläisimperialisti Girkiniä moinen satuilu naurattaa… 

Kenellekään tuskin on yllätys se, että Workers World Partyn venäläisiä yhteistyökumppanipuolueita – RKRP:tä eli Venäjän kommunistista työväenpuoluetta ja Borotbaa – on kuvattu erittäin rasistisiksi ja homofobisiksi, joilla on yhteistyökumppaneita venäläisessä äärioikeistossa.

Katson, että Yhdysvaltoja on perusteltua sivuta tässä kohdin lyhyelti, mutta en kuitenkaan ryhdy käsittelemään Yhdysvaltojen tilannetta tätä mainintaa tarkemmin. Sen kokonaisuuden avaaminen vaatisi laajan kirjoituksen ohella syvällistä perehtymistä aiheeseen.


Miksi eurooppalainen vasemmisto tukee Venäjää?

Kirjoituksessaan ”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radicalleft and Russia  Péter Krekó ja Lóránt Gyõri esittävät kysymyksen “Why Russia?” ja vastatessaan kysymykseensä he nostavat esille kolme merkittävää syytä:

- “peace and neutrality” -retoriikka.
- “autonomy and self-determination” -argumentti.
- “anti-fascism”.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaana olleen meppi Merja Kyllösen vaaliretoriikka ennen 28. tammikuuta 2018 järjestettyjä presidentinvaaleja on eräiltä osin sovitettavissa Krekón ja Gyõrin esille nostamiin syihin syihin. Kyllösen retoriikasta esimerkki:

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja Kyllönen on sitä mieltä, että Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta. Yhteistyö lännen, erityisesti Naton kanssa on Kyllösen mielestä turhaa provokaatiota ja ristiriidassa Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa.” (12)

On kuitenkin huomioitava, että suomettuneesta ulosannista huolimatta toiminnan tasolla Kyllösen linja asemoituu Suomen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja pahassa.

Eräissä tapauksissa taustalla voi myös olla henkilökohtaisemmat syyt, kuten kompromatin (ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaalin olemassa olon mahdollisuuden, jolla kohdetta kiristetään. Kompromatilla voitaneen selittää eräiden operaattoreiden Venäjä-myönteisyys, mutta tuskin kovinkaan monen marginaalissa olevan poliitikon tahi aktivistin. Heidän Venäjä-myönteisyyden selittäviä syitä ovat esim. Krekón ja Gyõrin mainitsemat syyt sydämestä kumpuavan antiamerikkalaisuuden ohella, jossa Venäjä eräiden muiden valtioiden ohella nähdään vastavoimana ”kapitalistiselle lännelle”.

Pidän Venäjän ja laita- ja äärioikeiston yhteistyötä, eräissä tapauksissa toistensa hyväksi työskentelyä, EU:n kannalta ongelmallisempana – suurempia riskejä sisältävänä, mutta edellinen ei tarkoita sitä, etteikö laitavasemmiston toimintaan pidä kiinnittää huomiota ja etteikö se omalta osaltaan voi heikentää – heikennä – EU:n yhtenäistä rintamaa. Lukuisat yhteistyönmuodot kertovat sen, että vasemmaltakin löytyy yksilöiden ohella puolueita ja liikkeitä, jotka ovat valinneet puolensa, jotka tukevat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta rikkovaa Venäjää, ja joiden toimintaa on syytä tarkastella samalla kriittisyydellä kuin laita- ja äärioikeiston.


Marko




Kirjoittajan huomautus:


Koska tässä kirjoituksessa pääpainona on se laitavasemmisto, jätin tarkoituksella huomiotta eurooppalaisten sosialidemokraattisten puolueiden – runsaat – Venäjä-kytkennät ja poliittisen Venäjää hyödyttävän (myyrän)työn. Kirjoitukseni ulottaminen käsittelemään tätä asetelmaa, laajentaisi kirjoitusta aivan liian paljon, koska tuolloin huomio tulisi kiinnittää kaikkeen Nord Stream -lobbareista (esim. Paavo Lipponen & Gerhard Schröder) entisiin presidentteihin (Tarja Halonen). Tämä toiminta ei myöskään ole suoraa tukea Venäjän sotatoimille Ukrainassa, yksittäisten lausuntojen tasolla ymmärrystä kyllä löytyy.