Kevät on kääntymässä kesään, toukokuussa Helsingissä marssi
punalippujen alla – historian tapahtumia unohdellen – Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n organisoimana kuolematon rykmentti, toukokuulle osui
myös juhlallisuuksia miehitetyssä Donetskissa ja Luhanskissa, joissa
kansalaisilla ei ole niitä perusoikeuksia, jotka meille ovat arkea. Ei ole,
vaikka näin alueella toimivat propagandistit tukijoineen muuta väittävätkin.
Samalla myös suomalaiskollaboraattorit palasivat perinteisiin teemoihin – ukrainalaisfasisteihin, Kiovan junttaan (joka on jälleen
kaatumassa) ja muihin, värikkäillä kielikuvilla ryyditettyihin,
disinformatiivisiin viesteihin, joista muutama lainauksena alla:
”Miljardien
nationalisteihin tuhlattujen dollarien jälkeen, USA:n aggressiivisella johdolla
länsi onnistui kaatamaan Ukrainan laillisen hallituksen… Samalla kun länsi
osoitteli kohti Venäjää, alkoi natsien johtamien sotilasvoimien suorittama
venäläisen väestön kansanmurha.” (20.4.2019 MV-lehti)
”Odessan verilöylyn
5-vuotis muistojuhlassa ja kansainvälisessä fasismin vastaisessa konferenssissa
Luganskissa. Terveiset myös Donbassin Yön Susilta Suomeen, toivottaa susilauman
presidentti - Vitaly!” (2.5.2019 Ivan
Putkov eli Janus Putkonen)
”Natsijoukot tekivät
soihtumarssilla selväksi, että Odessan verilöylyn suorittajat olivat heille
sankareita. Odessan poliisi puolestaan loisti poissaolollaan koko tapahtuman
ajan.” (3.5.2019 MV-lehti)
”Kiovan juntta kaatuu”
(17.5.2019 Йохан Бекман)
”Tänään julkaistun
videoraportin kautta pääset Donbassin puolustajien mukana etulinjaan kohtaaman
Ukrainan kansalliskaartin natsipataljoonat ja heidän tuliannoksensa.”
(26.5.2019 Ivan Putkov eli Janus Putkonen)
Toistaessaan tätä Venäjän narratiivia Kiovan juntasta ja
ukrainalaisfasisteista, jotka verenhimoisina syöksyvät siviileiden kimppuun,
nämä kollaboraattorit lakeijoineen jättävät tyystin mainitsematta ne venäläiset
nationalistit, imperialistit puhumattakaan fasisteista, jotka taistelevat
näiden – itseään ”antifasisteiksi”
kutsuvien rinnalla – Itä-Ukrainassa Ukrainan asevoimia ja niitä tukevia
vapaaehtoisjoukkoja vastaan, sortaen ja terrorisoiden samalla miehittämiensä
alueiden siviilejä.
Janus Putkosen
toimittamassa uudessa MV-lehdessä
toistetaan edelleen paikkansa pitämätöntä ja disinformatiivista väitettä ”ukrainalaisten suorittamasta kansanmurhasta”,
jossa kohteena ovat venäläiset. Näiden väitteiden tarkoituksena on, korostaen
alleviivata mielikuvien kautta sitä (kuviteltua) uhkaa, mikä venäläisiin
Venäjän valtion väittämien mukaan Itä-Ukrainassa kohdistuu. Tässä kohdin on,
alleviivaten painotettava, Itä-Ukrainassa kuten ei Venäjän miehittämällä
Krimilläkään suoritettu ukrainalaisten toimesta kansanmurhaa, venäläismiehiä ei
viety leireille tms. Sen sijaan Venäjä Krimillä kuin myös Itä-Ukrainassa sortaa
ja vainoaa miehittämiensä alueiden sellaisia asukkaita, jotka eivät hyväksy
näitä laittomia miehityksiä. Krimillä etnisyys on usein riittävä peruste
vainolle, tämä etnisperäinen vaino kohdistuu Krimin tataareihin.
Venäjän ja sen propagandistien sekä sen narratiivia
toistavien ”fasisti” -kirjoittelussa
on syytä huomioida seuraava havainto, jonka Timothy Snyder toi esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat,
opetukset:
”Vaikka Puolan
armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut
saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia
fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka
stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”.
(s. 300).
Tai kuten Donetskissa elämänsä, syksyyn 2014 asunut, L
totesi hiukan kärjistäen, mutta kuvaavasti:
”Muutuimme yhdessä
yössä vihollisiksi – fasisteiksi”.
Likipitäen näin nopeassa tahdissa Ukrainaan – ja etenkin
Itä-Ukrainaan – kohdistettu venäläispropaganda ryhtyi Euromaidanin aikana ja sen jälkimainingeissa kirjoittamaan Ukrainan
uutta hallintoa tukevista Donbasin alueella asuvista ukrainalaisista (ja
venäläisistä) fasisteina. Se, että he eivät toimineet Venäjän etujen
mukaisesti, teki heistä fasisteja – ei mikään muu. Ikävä kyllä, läntinen media
ei ymmärtänyt tätä, vaan perusteettomasti toisti (ja toistaa edelleen) Venäjän
propagandaa ja disinformaatiota ukrainalaisesta äärioikeistosta merkittävänä
voimana.
On syytä huomioida, että poliittisesti ja
yhteiskunnallisesti ukrainalaiset kansallismieliset ja äärioikeistoon
laskettavat ryhmät ovat kooltaan pienehköjä, vaikka kaduilla (toisinaan)
näkyviä ja hyvin verkostoituneita, pyrkien solmimaan tiiviitä yhteyksiä Eurooppaan
kuin myös Pohjois-Amerikkaan, esim. Suomessa järjestetyssä Awakening-konferenssissa on esiintynyt Azov-prikaatin poliittisen siiven, Kansallisten joukkojen (eng. National
Corps, ukr. Національний корпус)
edustaja Olena Semenyaka. Suomessakin
tämä, verkostoitumisesta johtuva ilmiö, on huomioitu myös ”bäckmanilaisen piirin” ulkopuolella, esim. Rauhanpuolustajien taholla, jonka piirissä tunnutaan samalla
unohtavan Venäjän huomattavasti suurempi merkitys globaalin laitaoikeiston ja
kansallismielisten radikaaliryhmien tukijana ja varustajana erilaisten
organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen (NGO)
tai GONGO:jen avulla, unohtamatta
Venäjän valtion antamaa tukea näille ryhmille. Todennäköisesti historiastaan ja
taustastaan johtuen Rauhanpuolustajat on erityisen sokea
venäläisimperialismille ja -totalitarismille, joten, jotta ”kolikon” tämä puoli
saisi edes hiukan huomiota, tässä kirjoituksessa käsittelen venäläisten
kansallismielisten ja fasististen ryhmien (ja niiden liittolaisten) osallistumista sotatoimiin Itä-Ukrainassa, huomioiden joiltain osin myös Venäjältä
länsimaiden ”sisarjärjestöihin” suuntautuvan militaristisen tuen.
Kirjoituksessani hyödynnän 23. elokuuta 2017 kirjoittamaani
blogia ”Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ’ukrainalaisfasisteja’ vastaan” ja muita muistiinpanojani.
Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich, jäseninä lukuisia uusnatseja, kuten Alexei ”Serb” Milchakov. (1)
Yläkuvassa Alexei Milchakov, venäläinen uusnatsi ja sotarikollinen,
joka jo ennen sotaa ”huvitteli” tappamalla koiranpentuja.
Siirtykäämme nyt tämän alustuksen jälkeen varsinaisen aiheen
pariin eli Itä-Ukrainassa toimiviin nationalistisiin ja muihin ääriryhmiin.
Eräissä tapauksissa tarkastelu on ulotettava näiden ryhmien länsimaisiin
yhteistyökumppaneihin ja siihen, mitä tämä yhteistyö pitää sisällään.
Miehitetyssä Itä-Ukrainassa Ukrainan hallintoa vastaan
taistelee suuri joukko erilaisia venäläisiä nationalistisia ryhmiä, niiden
joukossa on myös ryhmiä ja liikkeitä, joiden jäsenet jakavat kansallissosialistisen ideologian. Näitä liikkeitä ja ryhmiä
yhdistää eriasteisen nationalismin ohella rasismi sekä viha seksuaalisia
vähemmistöjä – ja monissa tapauksissa ns. rappeutunutta
länttä* – kohtaan.
Tässä tarkastelussa meidän on syytä huomioida kehitys ennen Euromaidania aina vuosituhannen
alkupuolelta saakka, jolloin Venäjältä ryhdyttiin aktiivisesti levittämään
etenkin Itä- ja Etelä-Ukrainaan neo-eurasianismia sekä ”venäläistä maailmaa” (Русский
мир), jonka säikeet ovat yltäneet järjestöjen kautta Suomeenkin. Tällainen
ideologinen kuin myös käytännöntoiminta perustui hyvin pitkälti Aleksander Duginin ideologiaan ja
ajatuksiin. Tämän ideologian nimissä järjestettiin Venäjällä Evraziyskiy soyuz molodezhi -leirejä (Eurasian Youth Union, ESM) (2), joihin otti osaa myös
sellaisia henkilöitä, jotka myöhemmin nousivat ainakin hetkellisesti
merkittävään rooliin Itä-Ukrainaan, Venäjän voimakkaalla sotilaallisella- ja
taloudellisella tuella perustettujen ”kansantasavaltojen” hierarkiassa, kuten Andrei Purgin ja Oleg ”Shamaani” Frolov. Näille leireille otti myös osaa venäläisiä
äärinationalistisia ja imperialistisia ryhmiä, sekä patrioottisia nuortenryhmiä
Venäjältä, kuten Nashi, Rossiya molodaya ja Molodaya gvardiya. Vastaavasti venäläinen Kansallisbolsevikkien ryhmä osallistui International Eurasianist Movementiin.
Tässä on myös havaittavissa se, että Venäjällä on jo varsin
varhaisessa vaiheessa ryhdytty ”kosiskelemaan” kansallismielisyydellä ja muilla
ideologisilla tekijöillä ryhmiä poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta
Duginin ajatusten mukaan:
”The most important factor should not be
whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much
greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. - -“ (3)
Joten ei siis ihme, että Itä-Ukrainassa sotii
”vapaaehtoisina” rintarinnan venäläisjoukoissa kansallissosialismin ja
kommunismin nimeen vannovia taistelijoita. Suomalaistaustainen, Prizrak-prikaatissa taisteleva
(taistellut), Petri Viljakainen jakoi
vasemmistolaisen maailmankuvan (ainakin ennen värväytymistään miehitysalueen militanttijoukkoihin).
Usea edellä mainituista ryhmistä on tavalla tai toisella
osallisena Itä-Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa joko lähettäen alueelle
vapaaehtoistaistelijoita tai varusteapua – tai kumpaakin. Edellä nimettyjen
muutamien ryhmien lisäksi Itä-Ukrainassa on sotinut ja sotii suuri joukko
kansallismielisiä ja fasistisia ryhmiä Venäjältä, nämä venäläisryhmät ovat
saaneet vahvistuksia myös Italiasta ja Espanjasta sekä Ranskasta – osa
ranskalaisista Itä-Ukrainassa sotineista on esiintynyt aktiivisessa roolissa keltaliiveissä. Myös Norjasta on
lähtenyt äärioikeistolaisen ideologian jakavia henkilöitä sotatantereelle,
puhumattakaan muista maista, kuten Slovakiasta ja Unkarista sekä Serbiasta. Seuraavaksi voimme ulottaa katsauksen tarkemmin näihin ryhmiin, joita hallitsee
äärioikeistolainen, äärinationalistinen tai kansallissosialistinen/fasistinen
ajattelu – eräissä tapauksissa kaikkea tätä löytyy yhdestä ja samasta ryhmästä,
ja joiden tiedetään osallistuvan aktiivisesti sotaan Itä-Ukrainassa.
Venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen RID (Russkoe
Imperskoe Dvizhenie), joka on tehnyt yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa tukien taloudellisesti heitä, on
lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion)
sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös
entinen GRU:n upseeri – venäläisen imperialismin
nimeen vannova – Donbasin sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RID:istä puhuttaessa on hyvä muistaa se,
että joukko heidän jäseniä matkusti maaliskuussa 2014 – muutamaa viikkoa ennen
Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua – Nikolai
Trushchalovin johdolla Donetskiin tapaamaan sikäläisiä yhteyshenkilöitä.
Aiemmin mainittu Alexei Milchakov on sotinut Itä-Ukrainassa DSHRG Rusichissa eli rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichissa,
jonka syntilistalla on kokojoukko sotarikoksia suoritettuna Donbasin alueella,
(4) myös Milchakov on todistetusti syyllistynyt sotarikoksiin. Marraskuussa
2014 antamassaan haastattelussa Milchakov totesi hänen äitinsä kehottaneen
häntä tappamaan vieläkin enemmän. (5) Milchakovin äiti jakaa sosiaalisessa
mediassa aktiivisesti rasistista ja antisemiittistä materiaalia.
Sotimisen ohella Milchakov on toiminut kouluttajana lasten-
ja nuorten militaristisillaleireillä miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Venäjällä. (6)
Rusich on venäläisnationalistinen ja kansallismielinen
organisaatio, jonka riveissä on ollut muitakin uusnatseja kuin Milchakov, kuten
Norjassakin asunut Jan Petrovski,
joka on myös osallistunut Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaan. Tällä
hetkellä Milchakov, todennäköisesti muitakin Rusichin riveissä Ukrainaa
terrorisoineita militantteja, sotii PMC
Wagnerin riveissä Syyriassa. (7)
Vostok-pataljoonaan
sulautettu, aiemmin itsenäinen Rodnovery
-liikkeen perustama Svarog-pataljoona,
edustaa slaavilaista identiteettiä levittäen sitä aktiivisesti, liikkeen
piirissä esiintyy voimakasta antisemitismiä sekä rasistisia elementtejä.
Paul Canning
blogissaan The fascists in Russia's
hybrid army elokuulta 2015 nostaa esiin lukuisia venäläisen äärioikeiston
ja fasismin avainhenkilöitä ja ryhmiä Itä-Ukrainan sotanäyttämöllä. (8)
Donetskin ”kansantasavallan” Donbass
Peoples Militian ensimmäinen komentaja Pavel
Gubarev oli ennen sotaa kansallissosialistisen Russian National Unityn aktiivijäsen (symboli – PHE eli RNE – kuvassa alempana, toinen vasemmalta).
Entinen Donetskin ”kansantasavallan” ”pääministeri” Aleksandr Borodai kirjoitti
aktiivisesti venäläiseen fasistiseen ”uutislehteen” Zavtraan. Borodai osallistui 90-luvulla Moldovassa käytyyn nk.
Transnistrian sotaan, jonka myötä osia Moldovasta Dnestr-joen itärannan ja
Ukrainan väliltä miehitettiin Venäjän tuella – aluetta kutsutaan ns.
Transnistriaksi.
Gennadi Dubovoy, Sparta-pataljoonan entinen kameramies on
myös tunnettu äärioikeistolaisista ja fasistisista mielipiteistään. Valokuvissaan
hänellä on usein mukana natsirituaaleja ja -symboliikkaa. Sparta-pataljoonan
komentajiin kuului pommiattentaatissa lokakuussa 2016 tapettu, sotavankeja
teloittanut, Arseni ”Motorola” Pavlov,
jota on myös haastateltu em. fasistiseen Zavtra-lehteen.
Propagandaa levittävän venäläisrahoitteisen ANNA-newsin ”toimittaja” Julia Harlamova tunnetaan
äärikansallismielisistä ja fasistisista mielipiteistään, hänen tiedetään
työskentelevän myös FSB:lle. Julia Harlamova
tunnetaan myös nimillä Tselinskaja/ Tarnovskaja, sekä taistelijanimellä ”Nordica 1488” – hän on myös ollut
taistelutehtävissä Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa ja esiintynyt
usein samoissa kuvissa Alexei Milchakovin kanssa.
 |
Alexei Milchakov ja Julia Harlamova.
|
Itä-Ukrainassa venäläisten riveissä taistelevien fasististen
ja äärinationalististen ryhmien tunnuksia, äärimmäisenä oikealla DSHRG Rusichin hihamerkki (hihamerkissä коловрат,
tyylitelty aurinkopyörä).
Yllä esille nostettujen ryhmien lisäksi useat muut
venäläiset kansallismieliset, imperialistiset tai uus-natsiryhmät osallistuvat
tai ovat osallistuneet Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan. Venäläinen
fasistinen White Legion 88 on
lähettänyt apua Itä-Ukrainaan, tiedetään myös, että ryhmään jäseniä oli
osallisina jalkapallon EM-kisojen mellakoissa Ranskassa v. 2016. Näiden lisäksi
myös monien Venäjän asevoimien riveissä taistelevien sotilaiden tiedetään
kannattavan äärioikeistoa kuin myös kansallissosialistista ideologiaa ja
tukevan avoimesti näitä liikkeitä ja toimivan kouluttajina näiden liikkeiden
leireillä.
Ulkomailta on tullut yksittäisten taistelijoiden ohella suurempiakin
yhtenäisiä osastoja, joiden taistelijat jakavat äärioikeistolaisen tai
fasistisen ideologian. Unkarista äärioikeistolaiseen Jobbikiin kytketty Legion of
Saint Stephen (yksikön tunnus kuvassa toinen oikealta) on lähettänyt
vapaaehtoisia sotimaan ”fasismia” vastaan. Slovakiasta Slovenski Brancilla ja Slovenske
Hnutie obrodylla tiedetään olevan tiiviit yhteydet venäläisiin
nationalistisiin ryhmiin. Kummankin slovakialaisen ryhmittymän taistelijoita on
käynyt koulutuksessa Venäjällä kuin myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Myös
puolalaisia äärikansallismielisiä on sotinut Venäjän proxy-joukkojen riveissä Itä-Ukrainassa.
Loppuvuodesta 2014 ensimmäiset puolalaisvapaaehtoiset saapuivat alueelle. (9) Donbasissa,
Venäjän proxy-joukoissa, on taistellut joitain kansallismielisen puolalaisen anti-Banderovci -ryhmän jäseniä.
Puolalaisia on ajanut liikkeelle ajatus Ukrainan jakamisesta Puolan ja Venäjän
kesken.
Puolan äärioikeistoyhteyksistä tunnetut henkilöt olivat
osallisena Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetussa tuhotyössä (helmikuu
2018), jossa alueen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskus poltettiin. Tuhotyön
tilaajan syytetyistä Michal Prokopowicz
kertoi olevan saksalaisen, äärioikeistolaisen Venäjä-yhteyksistä tunnetun Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puoluetta lähellä olevan, toimittaja
Manuel Ochsenreiterin. (10)
Aiemmin mainitsin Italian ja Ranskan, kummastakin maasta on
liittynyt runsaasti militantteja Venäjän proxy-joukkoihin, on myös hyvä
huomioida, että heitä löytyy poliittisen kentän äärilaidoista stalinisteista
uusnatseihin.
Tässä kohdin on vielä hyvä palata venäläisen RID:n eli
Russkoe Imperskoe Dvizhenien (engl. Russian Imperial Movement) ja Pohjoismaisen
vastarintaliikkeen yhteistyön erääseen muotoon taloudellisen tuen rinnalla. Ainakin
kaksi ruotsalaista Pohjoismaisen
vastarintaliikkeen jäsentä – Anton Thulin
ja Viktor Melin – on käynyt
harjoittelemassa Venäjällä aseidenkäsittelyä sekä saamassa koulutusta
räjähteiden tekoon ja terrori-iskujen suorittamiseen.
”Före dåden uppges
Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.
Bland annat förekommer
de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp
på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.” (11)
Uskallan väittää, että Expressenin uutisessa mainittu “paramilitära organisationen Partizan” on
venäläisen – Itä-Ukrainassakin sotineen – Denis
Vasiljevin yritys Partisan Center
(Центр Партизан).
On vielä syytä huomauttaa, ettei tämä katsaus ole
täydellinen, yksittäisten venäläisten ja ulkomaalaisten militanttien
henkilökohtaisia motiiveja on äärimmäisen vaikea määritellä, on vaikea sanoa,
ajoiko ideologia tai jokin muu syy heidät sotimaan Ukrainaan juuri Venäjän
riveissä. Toisaalta katsaus ei siinäkään mielessä ole täydellinen, että en ole
tullut nimenneeksi läheskään kaikkia tunnettuja ja tiedettyjä
äärikansallismielisiä tai fasistisia ryhmiä, joiden jäsenten tiedetään
taistelleen tai terrorisoineen Itä-Ukrainassa. Kaikkien ryhmien lyhytkin
huomioiminen venyttäisi tätä kirjoitusta liian pitkäksi.
Edellä tulin käyneeksi läpi niitä äärikansallismielisiä ja
samalla usein äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä, joiden jäseniä on ollut
taistelutehtävissä (tai terrorisoimassa alueen siviiliväestöä) Itä-Ukrainassa. Aseellisen tuen
ohella eurooppalainen laitaoikeisto on antanut runsaasti poliittista tukea
Venäjän tavoitteille miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan
alueilla. Tähän tukeen on syytä palata omassa erillisessä kirjoituksessa, mutta
mainitsen kuitenkin sen, että myös suomalaiset – kansallismielisinä itseään pitävät
– ovat myös olleet osoittamassa tukea Venäjän tavoitteille miehitetyssä Itä-Ukrainassa,
kuten nykyisen Suomen Kansa Ensin puolueen Marco de Wit ja Mari Kosonen. Tasapuolisuuden nimissä on syytä todeta, että
Suomesta löytyy myös useita laitavasemmistoon tai Rauhanpuolustajiin kuuluvia,
jotka tukevat avoimesti nyky-Venäjän imperialistista hallintoa ja sen rikollisia toimia Ukrainassa, mukaan luettuna miehitetty Krimin niemimaa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole valkopestä
ukrainalaisia, myös heidän riveissä on sotinut ja sotii edelleen sotilaita/vapaaehtoisia,
jotka jakavat kansallissosialistisen ideologian. Mutta kuten jo kirjoituksen
alkuvaiheessa toin esille, todellisuus on paljon moniulotteisempi mitä
venäläispropaganda antaa ymmärtää, seuraamalla sitä, sodasta saa aivan liian
yksipuolisen kuvan. Kuten Timo
Hellenberg Silminnäkijät – Taistelu
Ukrainasta teoksen omassa osuudessaan tarkkasilmäisesti kuvasi,
Maidanillakin tämän ukrainalaisen äärioikeiston rooli oli lopulta marginaalinen
– suuren taakan harteillaan kantoivat tavalliset ukrainainalaiset
opiskelijoista eläkeläisiin, ja niin rintamallakin suurimman taakan kantavat
tavalliset ukrainalaiset. Parhaiten Ukrainaa, tässä moniulotteisessa sodassa, avustaa
tukemalla niitä voimia, jotka rakentavat siltoja Eurooppaan ja länteen. Sen
sijaan venäläisnarratiivin tarkoituksellinen tai tahaton, liiallinen ja painotettu, toistaminen vaikeuttaa
juuri näiden ukrainalaisten taistelua moniarvoisemman yhteiskunnan puolesta.
Marko
*: venäläispropagandassa länttä kuvaillaan usein
rappeutuneeksi, ivallisesti Gayropiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.