Asiantuntijalausunto vuosikymmenen takaa: ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”

 

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro arvioi maaliskuun alkupuolella 2014, ettei ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”. (1) En nyt käy tämän tarkemmin analysoimaan kyseistä, vuosikymmenen takaista Kangaspuron lausuntoa. Se saa kuitenkin toimia aasinsiltana itse asiaan eli siihen, että todellisuudessa Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan ensitahdit lyötiin jo vuosikymmen sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta.

Helmikuussa 2014, samanaikaisesti Sotšin talviolympialaisten aikaan, Venäjä käynnisti operaation, joka tähtäsi Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehitykseen.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (2) 

Venäjä käynnisti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Hetkenä, jolloin kansalaisten veri virtasi Kiovan kaduilla Janukovitšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelun vapauden ja demokratian puolesta. Kiovassa kello oli jo lyönyt viimeiset lyöntinsä Viktor Janukovitšille ja hänen hallinnolleen, kansalaisiaan murhaavan hallinnon taholta kyse oli enää hävityn kamppailun venyttämisestä, mutta satoja kilometrejä Kiovasta etelään Krimin niemimaalla kello oli liikahtamassa juuri päinvastaiseen suuntaan.

Lukijan on hyvä tietää, että Krimin niemimaalle oli tuolloin (v. 2014) sijoitettu Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen perusteella pääosa Venäjän Mustanmerenlaivaston joukoista. Niemimaalle sijoitettuihin joukkoihin kuului muun muassa 68. rannikkopuolustusprikaati, Sevastopoliin sijoitettu 810. erillinen merijalkaväenprikaati, Hvardiisken ja Katšan lentokentille sijoitettuja joukkoja kalustoineen: lisäksi Venäjän Mustanmeren laivaston 31. koekeskus toimi Feodosiassa. Venäjän Krimin niemimaalle sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuus oli vuoden 2014 alussa noin 11 000 sotilasta, mutta ainoastaan 810. erillisen merijalkaväkiprikaatin 2 000 sotilasta saatettiin laskea taistelukykyiseksi joukko-osastoksi.

Vuoden 2014 alussa Ukrainan asevoimien joukkojen kokonaisvahvuus Krimin niemimaalla oli 22 000 sotilasta, joista suurin osa kuului merivoimiin. Joukkoihin kuului muun muassa 36. erillinen mekanisoitu rannikkopuolustusprikaati Perevalnessa, 1. erillinen merijalkaväkipataljoona Feodosiassa ja 501. erillinen merijalkaväkipataljoona Kertšissä sekä 56. erillinen kaartinpataljoona Sevastopolissa. Simferopoliin oli sijoitettu 406. erillisen prikaatin tykistöryhmä, Sevastopoliin 25. ja 85. erilliset meritorjuntaohjuspataljoonat sekä ilmatorjuntarykmentit Feodosiaan, Jevapatorijaan ja Sevastopoliin. Lisäksi Krimillä oli Ukrainan sisäministeriön alaisia aseistettuja joukkoja 2 500 henkilön verran sekä Ukrainan rajavartiopalvelun 5. rannikkovartio-osasto Balaklavassa, 23. rannikkovartio-osasto Kertšissä ja erillinen Spetsnaz-pataljoona sijoitettuna Jaltaan.

 

Venäjän miehitysoperaation alku

Vahvistamattomien tietojen mukaan ensimmäiset havainnot venäläisten poikkeuksellisesta aktiivisuudesta Krimin niemimaalla tehtiin jo tammikuussa 2014, sen sijaan ensimmäiset varmistetut tulevaan sotilasoperaatioon viittaavat toimet toteutettiin 20. helmikuuta 2014. Tuolloin 810. erillinen merijalkaväkiprikaati ryhmitti joukkoja Hvardiisken lentotukikohdan alueelle sekä tehosti vartiointia ja valmiutta Sevastopolissa. Edellä kuvatut toimenpiteet olivat todennäköisesti osa Krimille laadittua ja vuosien ajan ylläpidettyä varautumissuunnitelmaa.

Samaan aikaan (20. helmikuuta) Moskovassa vierailulla ollut Krimin korkeimman neuvoston puhemies Vladimir Konstantinov ilmoitti, ettei hän sulje pois mahdollisuutta Krimin erottamiseen Ukrainasta, mikäli tilanne maassa heikkenee. Krimintataarien Mejlisin puhemies Refat Çubarov kritisoi tuolloin  voimakkaasti Konstantinovia, tämän esitettyä avoimen pyynnön Venäjälle lähettää turvallisuusjoukkoja niemimaalle. (3)

Venäjällä heitettiin helmikuussa ”vettä myllyyn” valedokumentilla Korsun-Ševtšenkivskyissä tapahtuneesta ”Korsunin pogromista”, jossa propagandatarinoiden mukaan menehtyi useita Kiovaan busseilla matkalla olleita Janukovitšin hallinnon tukijoita. Ihmisoikeusaktivistien tutkiessa tapahtunutta ja koettaessa ottaa yhteyttä dokumentin tekijöihin, paljastui, ettei dokumentin julkaissutta organisaatiota ollut olemassakaan. Dokumentin tekijöiden taustoja tutkineet tahot, päättelivät kyseessä olleen pro-Kreml-tahon luoma Euromaidanin ja Ukrainan vastainen propagandakampanja. (4) 

Viitteitä Venäjän laajemmasta operaatiosta saatiin pari päivää myöhemmin 22. helmikuuta 2014, kun maahanlaskujoukkojen eli VDV:n 45. erillinen Spetsnaz-prikaati lähti tukikohdastaan Kubinkasta koko vahvuudellaan todennäköisesti Anapaan. Myös Toljattiin sijoitetun 3. erillisen Spetsnaz-prikaatin ja Tamboviin sijoitetun 16. erillisen Spetsnaz-prikaatin valmiutta kohotettiin ja niistä siirrettiin osastot todennäköisesti Rostov-na-Donuun. Tuolloin Mustanmeren itärannikolle, Novorossijskin lähelle Venäjälle sijoitetun 7. ilmarynnäkködivisioonan valmiutta kohotettiin. On todennäköistä, että Venäjä tavoitteli joukkosiirtojen ajoittamisella Sotšin olympialaisten ajalle harhauttavaa vaikutusta. Sotšin kaupunki ja olympia-alue sijaitsivat Mustanmeren itärannikolla noin 200 km Novorossijskista kaakkoon.

Varsinaiset joukkojen siirrot Venäjältä Krimille käynnistyivät 23. helmikuuta kuluessa, jolloin venäläissotilaiden havaittiin nousevan maihinnousualuksiin Novorossijskin satamassa. Helmikuun 24. päivä Sevastopolin edustalle saapui viisi maihinnousualusta, jotka kiinnittyivät laituriin 25. päivän kuluessa. Venäjän Mustanmeren laivaston kuljetuskapasiteetti huomioiden osastolla on kyetty kuljettamaan noin 1 500–2 000 sotilasta. Julkaistujen tietojen mukaan lopullinen päätös Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneestä operaatiosta tehtiin 22. – 23.helmikuuta 2014 välisenä yönä Vladimir Putinin ja Venäjän turvallisuudesta vastaavien elinten johdon välisessä tapaamisessa. Tapaamisen päätteeksi Vladimir Putin totesi: ”Meidän on aloitettava työ Krimin palauttamiseksi osaksi Venäjää”. (5)

Joukkosiirrot osoittavat, että Venäjä oli aloittanut Vakkauksen mainitseman operatiivistaktisen muodostelman tai Vahruševin esille tuoman itsenäisen operaatioryhmän muodostamisen sotilaallista operaatiota varten. (Viittaan lähteissä mainitun kapteeni Jarkko Koistisen diplomityön havaintoihin, alalukuun 3,5).

Alueellisen ”separatismin” kasvualustaksi muodostui kansallisen juhlapäivän vietto 23. helmikuuta, jolloin Sevastopolissa, ja muissa kaupungeissa venäläismielisten (käytännössä kyse oli Kremlin harjoittamaa politiikkaa tukevia henkilöitä) järjestämissä kansankokouksissa kiistettiin Ukrainan uuden hallinnon laillisuus. Kansankokouksissa vaadittiin myös ”itsepuolustuksellisten” miliisijoukkojen perustamista, samalla aloitettiin väen rekrytointi niihin. Krimin parlamentin jäsen Sergei Aksjonov vetosi myös julkisesti Venäjän presidentti Vladimir Putiniin avun saamiseksi niemimaalle.

Moldavialaistaustaisen Sergei Aksjonovin isä, Valeri Aksjonov oli entinen puna-armeijan upseeri ja Pohjois-Moldavian venäläisyhteisön johtaja Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi Moldavian itäosien, Transnistrian alueen, venäläismiehitystä tukevana johtohahmona. Sergei Aksjonov muutti 1989 Moldavian alueelta Krimin niemimaalle kirjautuen alueella sijainneeseen sotilasakatemiaan. Neuvostoliiton hajottua Aksjonov kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa Ukrainalle, vuonna 1993 hän valmistui Simferopolin rakennusteknisestä sotilaskorkeakoulusta.

Aksjonov tunnettiin 90-luvulla kutsumanimellä ”Goblin”, hänen ollessa poliisiraporttien mukaan Krimin suurimman rikollisjärjestön Seilemin (Salem) jäsen.

Aksjonovin poliittinen ura alkoi Krimillä vuonna 2008, jolloin hänestä tuli Krimin venäläisyhteisön (ven. Русская община Крыма) jäsen sekä venäläismielisen Krimin kansalaisaktivistiliikkeen jäsen. Vuosien 2008–2009 välillä Aksjonov lainasi lähes viisi miljoonaa dollaria Mykola Kyryltšukilta perustaakseen niemimaalle venäläisnationalistisen Venäjän yhtenäisyys -puolueen (ven. Русское Единство). Puolueen kannatus ei koskaan noussut suuren suureksi. Venäjän miehittäessä niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, puolueella oli kolme edustajaa Krimin niemimaan satapaikkaisessa alueparlamentissa.

Tietyt toimet ja tapahtumat todistavat sen puolesta, että ajatus ”itsepuolustusjoukoista” oli ulkosyntyistä. Todennäköisesti aiemmissa niemimaan haltuunottoon tähdänneissä harjoituksissa hiottuja skenaarioita, joilla pyrittiin harhauttamaan ja synnyttämään kuvaa paikallisesta, sisäsyntyisestä, toiminnasta. Se, että juuri muodostettuihin ”itsepuolustusjoukkoihin” solutettiin välittömästi venäläisiä erikoiskoulutuksen saaneita henkilöitä, todistaa omalta osaltaan tämän puolesta.

Paria päivää myöhemmin (25. helmikuuta 2014) Sevastopoliin johtavalle tielle ja niemimaan mantereesta erottavalle Perekopin kannakselle perustettiin kulunvalvontapaikkoja. Tarkastuspisteiden toimeenpanijoiksi osoittautuivat Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovitšille uskolliset, Kiovasta palanneet ja Venäjän riveihin siirtyneet, Berkut-mellakkapoliisit (huom. osa Berkut-mellakkapoliiseina esiintyneistä oli itse asiassa Venäjän erikoisjoukkoihin kuuluneita sotilaita*) yhdessä Krimin kasakoiden ja Venäjältä tulleiden Kubanin kasakoiden kanssa. Myöhemmin näitä joukkoja täydennettiin venäläisiin erikoisjoukkoihin kuuluvilla sotilailla. Kasakoiden tehtävänkuvana kerrotaan olleen Sevastopolin suojaaminen sekä alkuvaiheessa niemimaalle sijoitettujen ukrainalaisjoukkojen saartaminen ja uhkailu. Myöhemmin kulunvalvontapaikkoja miehittivät myös venäläisten moottoripyöräkerhojen – pääasiassa Yön susien – jäsenet, jotka kertoivat saapuneensa Krimille turvaamaan niemimaan Venäjään liittämistä sekä auttaakseen taistelussa Kiovan ”fasisteja” vastaan.

Tiedetään myös, että Ukrainan alueella toimineiden Yön susien jäseniä siirtyi tuolloin Krimin niemimaalle turvaamaan Venäjän ”etuja”, myöhemmin saman nähtiin toteutuvan Itä-Ukrainassa. Venäjän toimet kevättalvella ja keväällä 2014 olivat niin läpinäkyviä, että suorastaan hämmästyttää se, kuinka lännessä Venäjän disinformatiivinen tarina ”separatismista” Donbasin kohdalla meni läpi niin helposti. Uskoisin, että ainakin eräiltä osin kyse on poliittisesta päätöksestä, jonka läntiset poliitikot tekivät. Oli poliittisesti helpompi uskotella itselleen Venäjän narratiivin paikkansapitävyys, jonka seurauksena oli mahdollista ”palata” takaisin entiseen aikaan ja kuvitella, että Venäjä on jollain tapaa mahdollista sitouttaa yhteistyöhön energiakaupan jne. avulla. Kaikki tämä perustui hyväuskoisuuteen ja suunnattomaan itsepetokseen! Unohtamatta sitä, että poliitikkojen itsepetoksella ja totuuden kiertelyllä (lue valehtelulla) on lopulta vaikutusta myös ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Krimin niemimaan miehitykseen tähtäävän operaation ensimmäisen vaiheen varsinaiset sotilaalliset toimet alkoivat 26. helmikuuta 2014. Tuolloin Simferopolin ympäristössä havaittiin Venäjän asevoimien BTR-miehistönkuljetusajoneuvoilla liikkuvia osastoja. Todennäköisesti kyseessä oli seuraavana yönä toimeenpannun, Simferopolissa sijainneen, Krimin parlamenttirakennuksen valtausoperaation tiedustelu-, eristys- tai tukijoukkojen ryhmittymisestä. Näkyvän esiintymisen toissijainen tarkoitus saattoi olla tarkoituksellinen voimannäyttö ja samalla tuen osoitus niemimaalle perustetuille ”itsepuolustusjoukoille” ja muille Venäjän hallintoa tukeville ryhmille. Nimittäin samana päivänä (26. helmikuuta) tuhansia Krimin tataareja ja Krimin Euromaidan liikkeen jäseniä kokoontui Simferopolissa Krimin parlamentin edustalle osoittamaan tukea yhtenäiselle Ukrainalle ja Ukrainan uudelle hallinnolle. (6) Samana päivänä Krimin tataarit yhdessä niemimaan muiden kansallisuuksien perusti omat itsepuolustusjoukot turvaamaan moskeijoita, kirkkoja ja muita kohteita venäläismielisiltä ”itsepuolustusjoukoilta”. Helmikuun 26. päivän yhteenotoissa eri ryhmien välillä Simferopolissa kuoli kaksi siviiliä parin tusinan saadessa eri asteisia vammoja.

Simferopol, Krimin niemimaa, 26. helmikuuta 2014.

Aktiivinen sotilaallinen toiminta käynnistyi aamuyöstä 27. helmikuuta 2014, jolloin 50–60 ”itsepuolustusjoukkojen” taistelijaksi itseään väittänyttä tunnuksetonta taistelijaa valtasi Krimin alueparlamentin, nostaen Venäjän lipun rakennuksen katolle. Myöhemmin kävi ilmi, kyseisen osaston koostuneen Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen sotilaista.

Iltapäivällä (27. helmikuuta) parlamentille saapui Krimin parlamentin jäseniä, jotka aloittivat hätäkokouksen venäläisjoukkojen miehittämässä parlamenttirakennuksessa. Ylivoimaisella enemmistöllä päätettiin muiden muassa erottaa Ukrainan uudelle hallitukselle uskollinen Krimin autonominen hallitus ja järjestää toukokuussa kansanäänestys niemimaan asemasta. Krimin parlamentin kokoontuminen (vajaalukuisena) venäläisjoukkojen valtaamaan rakennukseen – päättämään niemimaan asemasta – vahvistaa käsityksen tämän ”separatismin” organisoimisesta ennalta. Ennen ”äänestystä” edustajilta kerättiin matkapuhelimet ja muut viestintälaitteet pois, puolueettomien medioiden edustajien ei sallittu olla läsnä äänestyksissä. Eräiden parlamentaarikkojen mukaan heitä uhattiin ennen ”äänestystä”; myös sellaisille parlamentaarikoille, jotka eivät olleet paikalla äänestyshetkinä merkittiin annettu ääni. Venäläinen tiedustelu-upseeri Igor Girkin kertoi tammikuussa 2015 antamassaan haastattelussa Krimin niemimaan alueparlamentin jäsenten äänestäneen pakotettuna – pistooli ohimoilla – Venäjän anneksaation puolesta. (7)

Venäjän asevoimien onnistui miehittää Krimin niemimaan Ukrainalta nopeasti ja tehokkaasti. Kyse on miehittämisestä, mikä on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä, koska Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (8)

Venäjän Läntisessä sotilaspiirissä ja osassa Keskistä sotilaspiiriä käynnistettiin laaja valmiustarkastus 26. helmikuuta 2014. Vaikka suurin osa harjoitusjoukoista keskitettiin Ukrainasta kaukana sijaitseviin kohteisiin, tuhansia Spetsnaz- ja maahanlaskujoukkojen sotilaita siirtyi sen aikana Krimille, kun Uljanovskin lentotukikohdasta lähti 26.–27. helmikuuta 2014 neljäkymmentä Iljushin Il-76 kuljetuskonetta. Yli kymmenen koneista laskeutui Mustanmeren itärannikolla sijainneen Anapan lentokentälle. Seuraavana päivänä (28. helmikuuta) joitakin niistä havaittiin Krimillä. Toisaalta valmiusharjoituksen ilmoitetun vahvuuden 150 000 sotilasta muodostivat Ukrainan hallituksen näkökulmasta uhkaavan hyökkäysvoiman, jota se ei voinut jättää huomiotta. Tämän hyökkäysvoiman uhka vaikutti myös siihen, ettei Ukrainan uusi hallitus ryhtynyt aktiivisiin vastatoimiin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, tilanteessa, jossa koko maan asema ja turvallisuus oli vaakalaudalla.

 

Toisen vaiheen sotilaalliset operaatiot Krimin niemimaalla

Aamuyöllä 28. helmikuuta 2014 noin komppanian vahvuinen venäläisosasto eteni vapaasti Ukrainan 204. taktisen lentoprikaatin tukikohtaan Belbekissä, Krimin niemimaan länsirannikolla. Samanaikaisesti venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat ottavat haltuun Simferopolin kansainvälisen lentoaseman sekä kentän lennonjohdon.

Samaisena aamuna Kertšinsalmen yli lensi kolme keskiraskasta Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria, kahdeksan luvattomasti ilmatilaan tulleen Mi-35M Hind-E-taisteluhelikopterin saattamana. Helikoptereissa kuljetettiin 431. erillisen meritiedustelun Spetsnaz-aseman joukkoja niemimaan länsiosaan.

Myöhemmin  samana päivänä ainakin kahdeksan Anapan alueelta lähtenyttä ja kuljetuskapasiteettinsa puolesta noin 1 500 sotilaan siirtämisen mahdollistanutta Iljušin Il-76 -kuljetuslentokonetta laskeutui ilman lupaa Gvardiisken lentokentälle Simferopolin pohjoispuolelle. Edelleen samana päivänä Ukraina lähetti ilmaan kaksi Sukhoi Su-27 ilmaherruushävittäjää ilmoittaen varautuvansa pudottamaan kaikki ilmatilaansa loukkaavat lentokoneet. Uhkaus keskeytti Venäjän aloittamat ilmakuljetteisten joukkojen siirtolennot Krimin niemimaalle useiksi vuorokausiksi.

Iltapäivällä 28. helmikuuta Sevastopolissa luvallisesti laituriin kiinnittyneestä Venäjän Mustanmeren laivaston maihinnousualuksesta jalkautui ilman Ukrainan lupaa 300 merijalkaväen sotilasta, sotilaat kuuluivat 382. erilliseen merijalkaväen pataljoonaan. Edelleen samana päivänä Sevastopoliin kuljetettiin meritse noin komppanian vahvuiset osastot 10. ja 24. Spetsnaz-prikaateista.

Venäjällä, Vladimir Putin pyysi maaliskuun 1. päivä 2014 Venäjän parlamentilta lupaa asevoimien joukkojen käytölle Krimillä ”etnisten venäläisten suojelemiseksi”.

Suurin osa operaation toiseen vaiheeseen kuuluvien joukkojen noin 3 000–3 500 sotilaasta siirrettiin Krimin niemimaalle vain kolmessa vuorokaudessa ilma- ja merikuljetuksilla. Keskeisen sijaintinsa ansiosta operaation logistiseksi keskukseksi muodostui Venäjällä Anapan lentokenttä, jonne joukkoja keskitettiin kauempaa Venäjältä jo operaation alkuvaiheessa. Lentokenttä sijaitsee merikuljetusten lähtösatamina käytetyistä Kertšin-salmen lauttaterminaalista 70 kilometrin ja Novorossijskin laivastotukikohdasta 50 kilometriä päässä. Anapasta toteutettiin myös suoria ilmakuljetuksia Krimin lentokentille, esim. Hvardiiskeen 28. helmikuuta 2014.

Helmikuun 28. ja maaliskuun 11. välisenä aikana venäläiset laivaston alukset kävivät Krimin satamissa 15 kertaa, venäläisiä helikoptereita ja lentokoneita niemimaalle laskeutui 48 kertaa ja Kertšin-salmen ylitti kymmenen saattuetta yhteensä 139 ajoneuvon vahvuudella.

Lisäjoukkojen saapuminen edellytti logistisen kapasiteetin kasvattamista myös Krimillä. Venäläisen yliopiston osin käyttämille ja muuten tyhjillään olleille, 1800-luvulta peräisin oleville Lazarevskijen kasarmeille Sevastopoliin perustettiin logistinen keskus, jota käytettiin samalla joukkojen majoittamiseen.

Operaation toinen vaihe laajeni maapuolustuksen kohteisiin 2. maaliskuuta. Tuolloin eri puolella niemimaata havaittiin pataljoonan ja komppanian suuruisia kuorma-autoilla ja panssaroiduilla Tigr-ajoneuvoilla liikkuvia osastoja, jotka saivat edetä kohtaamatta vastarintaa silloinkin, kun sotilaat ryhmittyivät kohteilleen.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan maan pidättyväinen linja johtui ennen kaikkea pyrkimyksestä varmistaa miehitetyn Krimin niemimaan asemaa koskevan ”kansanäänestyksen” häiriötön toteutus 16. maaliskuuta 2014. Toisaalta korostetaan myös käytetyn psykologista painostuksen ja Venäjän puolelle loikkaamaan houkuttelemisen vuorottelua valittuna menetelmänä, jota tuettiin Venäjän valtionjohdon strategisella viestinnällä.

Esitetyt arviot Venäjän joukkojen toiminta-ajatuksesta ovat oikeansuuntaisia. Krim ja sen sotilaallinen infrastruktuuri haluttiin Venäjän hallintaan pysyvästi ja alueen väestö haluttiin sitouttaa uuteen asetelmaan alusta alkaen. Taistelut ukrainalaisjoukkojen kanssa olisivat todennäköisesti heikentäneet venäläisjoukkojen osakseen saamaa hyväksyntää ja kiistäneet ”separatismin” käynnistämisvaiheessa toimille hankitun näennäisen oikeutuksen. On mahdotonta tietää, olisiko operaatio keskeytetty, jos Ukrainan joukot olisivat ryhtyneet merkittäviin vastatoimiin ja aiheuttaneet venäläisille huomattavia tappioita. Selvää on, että operaation korkeaa riskitasoa pyrittiin kompensoimaan venäläisjoukkojen läsnäolon kiistämisellä sekä ”itsepuolustusjoukkoja” ja ulkoistettuja toimijoita, kuten Yön susia, käyttämällä.

 

Krimin niemimaan miehitys ei ollut veretön

Usein kuulee väitettävän Krimin niemimaan miehitysoperaation olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa. Osapuolet eivät kärsineet merkittäviä sotilaallisia tappioita (ihmishengissä mitattuna) mutta tässä yhtälössä jätämme huomiotta miehitystä seuranneen sorron ja siviileiden edelleen jatkuvat kärsimykset. Venäjän Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation kuluessa (20. helmikuuta – 26. maaliskuuta 2014) menehtyi kaksi Ukrainan asevoimien sotilasta ja yksi Krimin niemimaan venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” militantti. Mielenosoituksissa ja muissa yhteenotoissa menehtyi yhteensä kolme siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa merkittävästi suuremmaksi. Varsinaisen sotilasoperaation kuluessa venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta pidätettiin tai kaapattiin lukuisia yhtenäistä Ukrainaa tukeneita paikallisia – heidän joukossa oli myös rauhanomaisesti miehitystä vastustanut Krimin tataari Reşat Amet, joka kaapattiin ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta maaliskuun 3. päivä. 2014. Maaliskuun 16. päivä hänen runneltu ruumiinsa löydettiin Belogorskin ulkopuolelta. (9) Reşat Ametille on myönnetty postuumisti Ukrainan sankarin arvonimi. (10)

Venäjän miehitystä rauhanomaisesti vastustavien niemimaan asukkaiden painajainen alkoi helmikuussa 2014 jatkuen edelleen. Venäjän poliittisen vainon ja sorron ensisijainen kohde oli vuoteen 2022 saakka Krimin tataarit. Venäjän miehitysvuosina vangitsemista 204 poliittisesta vangista 123 on Krimin tataareja (noin 60 prosenttia poliittisista vangeista, niemimaan väestöstä heitä oli Ukrainassa vuonna 2001 tehdyn väestölaskennan mukaan 12,1 prosenttia).

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhla Kiovassa, toukokuussa 2016. Banderollissa Krimin tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana. © Marko Enqvist.

 

Voidaan sanoa, että länsi sulki silmänsä Venäjän toteuttamilta, räikeiltä, ihmisoikeusrikoksilta miehittämillään alueilla voidakseen jatkaa elämää ”kuten ennenkin”. Halpa energia oli tärkeämpää kuin ihmisoikeudet ja niiden puolustaminen. Seinä tuli vastaan helmikuun 24. päivä 2022.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2014030418093330 

2. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

3. https://www.pravda.com.ua/news/2014/02/20/7015235/ 

4. https://www.kyivpost.com/post/7285 

5. https://web.archive.org/web/20151216131755/http://news.yahoo.com/putin-describes-secret-operation-seize-crimea-212858356.html 

”’We ended at about seven in the morning,’ Putin says. ‘When we were parting, I said to my colleagues: we must start working on returning Crimea to Russia’.”

6. https://www.liveinternet.ru/users/6209540/post450433531/ 

7. https://www.kyivpost.com/post/9020 

”In a televised interview on Jan. 24 Igor Girkin, a former defense minister of the self-proclaimed Donetsk People’s Republic, said that the local parliament members were basically held at gunpoint to support the annexation. “Militants literally had to gather Crimean deputies in the hall so they would vote.”

8. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

9. https://www.hrw.org/news/2014/03/18/crimea-disappeared-man-found-killed 

10. https://zakon.rada.gov.ua/laws/show/134/2017#Text 

Lähteenä käytetty myös Prometheus NGO:n kustantamaa “Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone” ja Maanpuolustuskorkeakoulun Yleisesikuntaupseerikurssilla tehtyä kapteeni Jarkko Koistisen diplomityötä “GEORGIASTA UKRAINAAN – VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA” ja ”Crimea Platform; important facts” sekä UNHCR:n julkaisu March 16, 2014.

*: Ukrainalaisia, Krimille sijoitettuja, Berkut-yksiköitä oli miehitetty kevättalvella 2014 myös venäläisillä sotilailla. Informnapalmin artikkelissa ”How ‘Ukrainian Berkut Officer’ from Russian Ulyanovsk Assaulted Crimean Parliament Back in 2014” lisää aiheesta. 

#CrimeaIsUkraine

Me emme unohda: 18. toukokuuta 1944

 

Toukokuun 18. päivä 1944 alkoi Krimin tataarien karkottaminen (krimin tataariksi Qırımtatar halqınıñ sürgünligi). Käytännössä kyseessä oli etninen puhdistus, joka kohdistui kaikkiin Krimin niemimaalla asuviin Krimin tataareihin riippumatta yksilön taustasta ja henkilöhistoriasta. Myös puna-armeijassa palvelleita Krimin tataareja karkotettiin, useimmat vasta Berliinin valloittamisen ja sodan päättymisen jälkeen vietettyään ensin vuosia työleireillä, joista he saivat muuttaa perheidensä luo karkotusalueille. Karkotettujen joukkoon päätyi myös sellaisia Krimin tataareja, joita voi kuvailla vakaumuksellisiksi kommunisteiksi.

Karkotuksen toimeenpani NKVD:n eli sisäasiainkansankomissariaatin johtaja Lavrenti Berija, määräyksen tullessa maan ylimmältä johdolta – käskyn antaja oli Josif Stalin. Käsky perustui puolustuskomitean 11. toukokuuta 1944 antamaan päätöslauselmaan. Käskyn toteuttivat NKVD:n joukot 18. – 21. toukokuuta 1944, toteutukseen ne saivat apua puna-armeijalta sekä Gulag-hallinnolta.

Virallinen syy karkotukselle oli, epäilys joidenkin Krimin tataarien ryhtymisestä yhteistyöhön saksalaisten kanssa, näiden miehittäessä Krimin niemimaata. Natsi-Saksa aloitti operaation Krimin niemimaan valloittamiseksi syyskuussa 1941, taisteluita niemimaalla käytiin saksalaisten ja sen liittolaisten sekä puna-armeijan välillä 4. heinäkuuta 1942 saakka, jolloin puna-armeijan viimeinen linnake Sevastopol antautui. Nykyään arvioidaan syyn karkotukseen olleen paljon raadollisemman eli kyseessä olisi ollut osa Neuvostoliiton harjoittamaa politiikkaa, jossa yhdistyi suunnitelma päästä Dardanelleille sekä tavoite poistaa vähemmistöjä Neuvostoliiton raja-alueilta ja näin vahvistaa Kremlin otetta suuren valtakunnan reuna-alueista.

Krimin tataarit lastattiin NKVD:n sotilaiden ja niitä avustaneiden joukkojen ja henkilöiden toimesta 67 karjajunaan 18. – 21. toukokuuta 1944. Junien määränpää oli kaukana idässä Keski-Aasian alueella, valtaosa (78 prosenttia) karkotetuista Krimin tataareista sijoitettiin Uzbekistanin SNT:n alueelle. Vähäisempiä määriä Kazakstanin SNT:n alueelle sekä Kemerovon oblastiin, Marin tasavaltaan ja muille alueille Venäjän SFNT:n alueelle. (1) Yksistään karkotusvaiheessa ja pitkien junamatkojen aikana menehtyi tuhansia Krimin tataareja, pääasiassa naisia ja lapsia. Tulevina vuosina karkotuksessa ja pakkotöissä puuvillapelloilla, tehtaissa sekä kaivoksilla menehtyi vähintäänkin kymmeniätuhansia Krimin tataareja, joidenkin arvioiden mukaan jopa 46,2 prosenttia Krimin tataareista eli yli 195 000 ihmistä.

Nikita Hruštšov tuomitsi 1965 Stalinin politiikan, myös etnisten ryhmien karkotukset. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimin niemimaalle. Krimin tataarien lisäksi Volgan saksalaisiin tai meskhetinturkkilaisiin ei sovellettu rehabilitointia. Krimin tataarit elivät karkotuksessa Keski-Aasian alueella 1980-luvulle asti, jolloin Mikhail Gorbatšov antoi heidän palata kotiseuduilleen. Krimin korkein neuvosto julisti 14. marraskuuta 1986 karkotuksen rikokseksi.

Krimin tataareiden karkotuksen on tunnustanut kansanmurhaksi Ukraina vuonna 2015 sekä Latvia, Liettua ja Kanada vuonna 2019.

Krimin tataareiden karkotus nousi meidän kaikkien tietoisuuteen viimeistään keväällä 2016, jolloin Euroviisuissa Ukrainan edustaja Jamala eli Susana Jamaladinova esitti kappaleen 1944, joka käsitteli Krimin tataarien karkottamista ja oli omistettu Jamalan omien sanojen mukaan hänen isoisoäidilleen, joka lapsineen joutui karkotetuksi toukokuussa 1944. (2)

Kansaan, Krimin tataareihin, kohdistuneen vainon rinnalla Krimin niemimaalla toteutettiin neuvostohallinnon toimesta vuosina 1944-48 paikkakuntien ja paikkojen uudelleennimeäminen, jolloin lähes kaikki krimintataaripohjaiset paikannimet muutettiin venäläisiksi.

Tänään miehitetyllä Krimillä elävät Krimin tataarit ovat etnisen ja uskonnollisen vainon kohteina, vainoajina ovat Venäjän hallinnon turvallisuuselimet, Krimin ”aluepuolustusjoukot”, erilaiset Venäjän hallinnolle työskentelevät ”vapaaehtoisjoukot” ja ryhmät sekä PMC-organisaatiot. Vainon kohdistuessa yksilöihin, etniseen ryhmään ja Krimin tataarien solidaarisuusliikkeeseen; ihmisiin kohdistuvan vainon rinnalla Venäjä on vaikeuttaa uskonnon ja kulttuurin harjoittamista, se on tuhonnut uskonnollisia ja kulttuurikohteita jne. Tämä siis järjestelmällisenä valtiojohtoisena sortona alkaen helmi-maaliskuussa 2014.

Venäjän sortotoimet miehittämällään niemimaalla jatkuvat edelleen, ovat jatkuneet muuttumattomina 24. helmikuuta 2022 alkaneen koko Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeenkin. Venäläiset pidättävät ja vangitsevat ihmisiä olemattomien (tekaistujen) syiden perusteella. Vangitut tuomitaan näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin ja siirretään usein tuhansien kilometrien päähän kotiseuduilta. Olot pidätyskeskuksissa ja vankiloissa ovat kehnot, vangituilta evätään jatkuvasti heidän tarvitsemansa lääkärihoito sekä tarvitsemansa lääkkeet.

Miehityksen ensimmäisiä uhreja kevättalvella 2014 oli Krimin tataari, kolmen lapsen isä Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. (3) Hänen runneltu ja kidutettu ruumiinsa löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ketään ei ole rangaistu murhasta, itse asiassa sitä tuskin on edes tutkittu Venäjän viranomaisten toimesta. Sittemmin Reşat Ametille myönnettiin postuumisti Ukrainan sankarin arvo.

Vladimir Putinin oppi-isä Josif Stalin totesi, että ”yksi kuolema on tragedia ja miljoona kuolemaa on tilasto”, mutta hän näyttää olleen väärässä. Me ohitimme olkia kohautellen yhden ihmisen kidutusmurhan, kymmenien ihmisten kidutusmurhat – tuntui, että suljimme niiltä silmämme, jotta rattaat tehtaissamme pyörisivät ja elintasomme kohenisi. Ehkäpä ajattelimme ja toivoimme, ettei meidän vuoro koittaisi…

Toukokuun 18. 2016 olin Kiovassa muistotilaisuudessa, jossa muistettiin Krimin tataarien karkotusta ja niemimaan helmikuussa 2014 alkanutta miehitystä, alla muutama kuva Kiovan Itsenäisyysaukiolta – Maidan Nezalezhnostilta.

Krimin tataareiden lippu Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden karkotuksen muistotilaisuus Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhlassa Kiovassa, toukokuu 2016. Banderollissa tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana.

Me emme unohda, 18. toukokuuta 1944.

Marko

 

Lähteet:

1. https://iccrimea.org/reports/timeline2019.html

2. https://yle.fi/a/3-8882659

3. https://khpg.org/en/1551563339 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Deportation of the Crimean Tatars Memorial Day -kirjoitusta sekä Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone -julkaisua.

Kuvat: Marko Enqvist.

#LiberateCrimea-mielenosoituksessa Tehtaankadulla, helmikuu 2018.

#CrimeaIsUkraine #18Mayis1944 #LiberateCrimea

Ukrainassa soditaan seitsemättä kesää

Ukrainan sota alkoi reilut kuusi vuotta sitten huhtikuussa 2014, tuolloin – huhtikuun 12. päivä – venäläisen (entisen) tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui Donetskin alueella sijaitsevan Slovjanskin keskustaan, aloittaen operaation, joka kevään ja kesän 2014 myötä johti käynnissä olevaan sotaan.

Girkinin johtaman ryhmän ydin oli operoinut yhdessä jo Krimillä Venäjän miehittäessä niemimaan muutamaa viikkoa aiemmin, ja nyt se iski ensimmäisenä Slovjanskin keskustassa sijainneeseen poliisiasemaan, jossa sijaitsi myös alueellinen sisäministeriön päämaja – rakennuksessa tuolloin olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta eivät juurikaan vastustaneet hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin keskusta-alueella sijainnut Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n toimisto vallattiin, samana aamupäivänä ryhmä miehitti myös Slovjanskin kaupungintalon.

Vielä samana päivänä (huhtikuun 12. päivä) Igor Girkinin johtaman ”Ryhmä Krimin” tukena ollut – Venäjän asevoimissa palvelleilla miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Kramatorskissa varsinainen operaatio alkoi vasta illalla, kun operaatio Slovjanskissa oli alkanut jo aamupäivän varhaisina tunteina.

Ensimmäisen kesän koitettua Ukrainan asevoimat vapaaehtoispataljoonien voimakkaalla tuella etenivät hitaasti mutta varmasti Venäjän proxy-joukkojen miehittämille alueille. Huhtikuussa miehitetyt Slovjansk ja Kramatorsk vapautettiin heinäkuun alkupuolella 2014; mutta jo niitä ennen oli vapautettu Mariupol, joka oli ollut proxy-joukkojen hallussa muutaman viikon ajan touko-kesäkuussa 2014.

Slovjanskin ja Kramatorskin vapauttamisen jälkeen heinäkuussa ukrainalaisjoukot etenivät useilla suunnilla vapauttaen kyliä ja kaupunkeja, ottaen takaisin hallintaansa Venäjän vastaista rajaa, edeten Ilovaiskiin ja aina Donetskin porteille. Tuolloin näytti jo siltä, että sota Ukrainassa päättyy viikkojen kuluessa, että rauha laskeutuu lyhyen sodan jälkeen Ukrainaan, mutta näin onnekkaita ukrainalaiset eivät olleet.

Moskovassa oltiin toista mieltä, elokuun koittaessa Venäjä toimitti entistä enemmän varustusta ja vapaaehtoisia hallussaan olevien rajaosuuksien kautta Ukrainaan, pitääkseen hallussa miehittämänsä alueet. Elokuussa 2014 Venäjä lähetti ”humanitaarisen” rekkakolonnan Troijan hevosena Itä-Ukrainaan, miehitettyyn Luhanskiin.

Maailman lehdistön katseen kohdistuessa näihin valkoisiin rekkoihin, joiden Venäjä markkinoi toimittavan humanitaarista apua sotatoimialueen siviileille, maa valmistautui myös lähettämään joukkonsa rajan yli Ukrainaan.

Elokuun 25. päivä venäläistykistö aloitti Asovanmeren pohjoisrannikolla sijainneen Novoazovskin alueen moukaroinnin – sen myötä avautui uusi rintama sotatoimialueelle; edellisenä päivänä, 24. elokuuta ukrainalaisjoukot havaitsivat ensimmäistä kertaa Venäjän asevoimien joukkoja Ilovaiskissa. Elokuun lopun ja syyskuun alun välillä Venäjän asevoimien osastot hyökkäsivät Ukrainaan, miehittäen laajoja alueita – venäläiset panssariosastot ilmaantuivat Luhanskin porteille ja lopulta itse kaupunkiin. Toive sodan pikaisesta päätöksestä oli haudattava mekanisoitujen kolonnien edetessä entistä syvemmälle Ukrainaan auringon paahtamalla tasangolla.

Venäjän maavoimien T-72B3, Ilovaiskin taistelun jälkeen syyskuussa 2014. (1) 

Venäläisiä maastokuorma-autoja palaamassa Ukrainasta Ilovaiskin taistelun jälkeen, kuvattu Krasnodarovskyin pohjoispuolella Venäjällä. *

Ottaen huomioon, että tätä sotaa käydään Euroopassa, saa se nykyään yllättävän vähän huomiota medioissa, ja silloin kun se huomioidaan, sitä harvoin nimitetään sodaksi – mediassa tavataan nimittää sitä kriisiksi tai vielä lievemmin median tahi valtiovallan edustajat saattavat puhua ”Ukrainan tilanteesta”, jolloin tietämätön ymmärtää hyvin helposti asetelman täysin väärin. Kyse on sodasta, jossa on menehtynyt YK:n arvion mukaan jopa 13200 sotilasta ja siviiliä (6. huhtikuuta 2014–15. helmikuuta 2020 välillä).

Tässä yhteydessä meidän on muistettava se, että Venäjän, Ukrainan sotaan lähettämien kuolleiden ”vapaaehtoisten” lukumäärä ei ole selvillä, kuten ei Venäjän asevoimien ja valtiollisten turvallisuusorganisaatioiden menetykset kaatuneina ja haavoittuneina. Yhdysvaltojen ulkoministeriön arvion mukaan sodan alun ja maaliskuun 2015 välillä Venäjän asevoimat menetti Ukrainan sodassa jopa 500 sotilasta. Ukrainan sotaan osallistuneiden venäläisvapaaehtoisten mukaan, eräiden osastojen tappiot nousivat jopa yli 30 prosenttiin jokaisessa hyökkäyksessä.

YK:n keväällä julkaiseman arvion mukaan Ukrainan sodassa on kuollut (31. maaliskuuta 2020 mennessä) 3353 siviiliä, joista 312 on ulkomaalaisia. Ulkomaalaisista siviiliuhreista 298 on seurausta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta 17. heinäkuuta 2014. Kyseinen lento pudotettiin venäläisjoukkojen toimesta, 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen kuuluneelta  9K37M Buk-M1 TELARilta nro. 332 laukaistulla ohjuksella. (2)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan tämän vuoden puolella, 1. tammikuuta – 12. heinäkuuta välillä, kahdeksan siviiliä on kuollut sotatoimien seurauksena. (3) Viimeisin kuolonuhri tuli heinäkuun 3. päivä Zaitsevessa, jossa 80-vuotias eläkeläisnainen menehtyi sirpalehaavoihin Venäjän proxy-joukkojen tulittaessa 82 millin kranaatinheittimillä siviilikohteita kylän alueella.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat myös raportoineet lukusista miinoista sotatoimialueella, osassa kyse on uusista miinoitteista, joita sodan osapuolet ovat asentaneet. Eräissä tapauksissa kyseeseen tulee siviilikohteiden lähelle viritetyt tai laukaistut henkilömiinat. Viime viikolla Ukrainan ja Venäjän välisen yhteistyöelimen JCCC:n (Joint Centre for Control and Coordination) tarkkailijat raportoivat proxy-joukkojen ampuneen Novoluhansken alueelle RPG-7 kevyellä singolla POM-2 henkilömiinan sisältäviä erikoisammuksia. (4) Toisin kuin Venäjä, Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen, eikä sillä ole enää käytössä henkilömiinoja.

Ukrainan sodan kohdalla jäätynyt konflikti, jollaiseksi sitä usein nimitetään, on sikälikin väärä termi kuvaamaan tilannetta, koska rintamalla tilanne on kuuma kaiken aikaa. Ukrainan hallitsemia alueita tulitetaan käytännössä päivittäin kranaatinheittimillä (82 mm ja 120 mm) venäläisjoukkojen toimesta, venäläisjoukkojen tykistöaseen (122 mm ja 152 mm) käytön ollessa niin ikää säännöllistä ts. viikoittaista.

Kesän kuluessa Venäjä ja sen tukemat proxy-joukot ovat käyttäneet panssarintorjuntaohjuksia olennaisesti talvea enemmän. Venäjän proxy-joukot ovat myös ottaneet käyttöönsä 80 mm S-8 raketteja, joita on ammuttu siviilikohteita kohti useita kappaleita kevään ja kesän aikana. S-8 raketti on alun perin suunniteltu ilmasta maahan aseeksi käytettäväksi helikoptereissa ja lentokoneissa, raketista on myös kehitetty maasta-maahan-versio, jonka kantama on 3–5 kilometriä.

Talven tapaan proxy-joukot ovat toteuttaneet kevään ja kesän aikana kustomoiduilla nelikoptereilla useamman ”ilmaiskun” Ukrainan kontrolloimille alueille. Aiempien iskujen tapaan tavanomaisin käytetty nelikopteri näissä ”ilmaiskuissa” on kiinalaisvalmisteinen DJI Phantom 4, jollainen voidaan varustaa yhdellä tai useammalla kranaattikonekiväärin 30 mm VOG-17 kranaatilla, käsikranaatilla tai muulla räjähteellä. Tällaisia ilmaiskuja on tehty sotilaskohteiden rinnalla siviilikohteisiin sekä ukrainalaisia lääkintäjoukkoja vastaan.

Kuten alla oleva tilasto osoittaa, Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat yksiköt ovat menettäneet kaatuneina sotilaita lähes jokainen viikko tänä kesänä, haavoittuneiden määrän noustessa 77 (1.6.–20. 7.) Vihollisen tappioiden ollessa moninkertaiset, kuolleina ja haavoittuneina.

Ukrainan asevoimien tappiot 1. kesäkuuta – 20. heinäkuuta 2020.

	kuolleet	haavoittuneet
1.–7. kesäkuuta	0	10
8.–14. kesäkuuta	1	11
15.–21. kesäkuuta	2	9
22.–28. kesäkuuta	1	6
29. kesäkuuta – 6. heinäkuuta	0	8
7.–12. heinäkuuta	2	19
13.–20. heinäkuuta	3	14
	9	77

lähde: @uacrisis. 

Jännitys kasvaa miehitetyllä Krimin niemimaalla 

Venäjä on miehityksensä ajan vainonnut Krimin tataareja, vainossa on selkeästi kollektiivisia piirteitä, jossa vaino ja kaltoinkohtelu on ulotettu kaikkiin niihin Krimin tataareihin ja heidän läheisiin, jotka eivät hyväksy miehitystä ja jotka – rauhanomaisesti – ovat sanoin ja teoin vastustaneet Venäjän toimia niemimaalla. Venäjän turvallisuuselinten ja niitä tukevien joukkojen suorittamien ratsioiden perusteeksi riittää epäilys kuulumisesta Krimin tataareiden solidaarisuusliikkeeseen, jonka merkittävimpiä tehtäviä on tukea vangittujen perheitä ja läheisiä ja toimia yhtenä Krimin tataareiden äänitorvista.

Häirintä ja vaino eivät pelkästään kohdistu ihmisiin, Venäjä on miehityksen kuluessa vaikeuttanut uskonnon harjoittamista niemimaalla, tarkoituksellisesti tuhonnut uskonnollisten kohteiden ohella myös kulttuurikohteita – nykyään uskonnollinen vaino kohdistuu myös muiden uskontokuntien edustajiin, kuten Jehovan todistajiin.

Heinäkuun 7. päivä Venäjän turvallisuusjoukot suorittivat ratsioiden sarjan miehitetyllä niemimaalla. Ratsioissa pidätettiin kuusi henkilöä, jotka kaikki siirrettiin Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n tiloihin Simferopoliin. (5) Venäläisviranomaisten mukaan pidätettyjä voi odottaa jopa viiden vuoden vankeustuomiot.

Crimean Solidarityn julkaisema kuva venäläisratsiasta 7. heinäkuuta 2020. ** 

Jännitystä niemimaalla lisää entisestään se, että ensimmäistä kertaa miehityksen aikana kaksi merkittävää vesivarastona toimivaa tekojärveä voi kuivua kokonaisuudessaan. Bilohirsken tekojärven keskiosa on jo täysin kuivunut, sen vieressä sijaitsevan Taihinsken tekojärven odotetaan kuivuvan kokonaisuudessaan syksyyn mennessä. (6) Aktivistilähteiden mukaan Venäjän turvallisuusjoukot vetävät Taihinsken tekojärveltä putken Simferopoliin, helpottamaan kaupungin akuuttia vesipulaa. (7) Pitkään jatkuneen kuivuuden seurauksena Bilohirsken alueen Tanasu- ja Biyuk-Krasu-joet ovat kuivuneet kapeiksi puroiksi.

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan, Ukraina sulki Dnepriltä niemimaalle kaivetun Krimin kanavan, jonka rooli niemimaan vesihuollon kannalta on merkittävä. Ukraina on ilmoittanut avaavansa kanavan padot Venäjän vetäydyttyä niemimaalta ja palautettua niemimaan hallinnan jälleen Ukrainalle.

Pitkään jatkunut kuivuus, kuivuvat vesivarastot ja Venäjän kyvyttömyys ratkaista tätä ongelmaa luovat yhtälön, joka voi johtaa siihen, että Venäjän syksyinen strateginen Kavkaz-2020-sotaharjoitus voi toimia ponnahduslautana operaatiolle, jonka tarkoituksena on ottaa kokonaisuudessaan haltuun Krimin kanava ympäröivine maa-alueineen Dneprille saakka ja näin turvata niemimaan vesihuolto. Ukrainan asevoimat on korottanut joukkojensa valmiutta miehitettyyn Krimin niemimaahan rajoittuvalla Hersonin alueella.

Kavkaz-2020-sotaharjoituksen aktiivinen vaihe ajoittuu syyskuun 21.-26. päiville, mutta Krimin niemimaalla ja muilla, Ukrainaan rajoittuvilla, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueilla, alueelle sijoitettujen joukkojen valmiutta on korotettu. Viime viikonloppuna Vladimir Putin määräsi yllättäen valmiusharjoitukset, joihin osallistuu noin 150 000 sotilasta ja kalustoa maavoimista, ilmavoimista sekä merivoimista – mukaan lukien myös Iskander-M ballistisilla ohjuksilla varustettuja joukkoja eteläisen sotilaspiirin alueella. Krimin niemimaalla valmiusharjoitukseen osallistui Mustanmeren laivaston pinta-alusten ja sukellusveneiden ohella 810. merijalkaväen prikaati sekä muita joukkoja. Samaan aikaan valmiusharjoitusten aikana Venäjä siirsi niemimaalle Kertšinsalmen ylittävän rautatiesillan kautta joukkoja ja kalustoa sekä materiaalia.

Venäjän asevoimiin kuuluvien joukkojen vahvuus Krimin niemimaalla nousee 32 500 sotilaaseen, kyseisten joukkojen lisäksi Venäjä on sijoittanut niemimaalle Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n joukkoja rajavalvontaan sekä vastaamaan miehityshallinnon toteutumisesta. Venäjä on sijoittanut niemimaalle myös kaksi kansalliskaartin (Rosgvardiya) prikaatia.

	lukumäärä 1. tammikuuta 2020
miehistön kokonaisvahvuus	32 500 sotilasta
taistelupanssarivaunut	40 + reservi
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	367 + reservi
tykistö ja kranaatinheittimet	128
raketinheittimet	52
panssarintorjunta-ajoneuvot	39
S-400 ilmatorjuntajärjestelmä	16
Bal- ja Bastion-P pintamaalientorjuntaohjusjärj.	16+
taistelulentokoneet	85
helikopterit	34

Venäjän Mustanmerenlaivasto tukeutuu Krimillä kolmeen satamaan – Sevastopolin, jossa sijaitsee myös laivaston esikunta; Feodosijan ja Kertšin satamiin.

Niemimaalle on myös perustettu ns. Krimin aluepuolustusjoukot, jotka koostuvat venäläisistä vapaaehtoisista sekä kasakoiden puolisotilaallisista joukoista kootuista yksiköistä. Krimin aluepuolustusjoukkojen vastuulla on myös Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan operointi Honcharnen lounaispuolella. Alueella suoritettiin koelaukaisuja pintamaaliohjuksilla kyseisten joukkojen toimesta vuonna 2016. Aluepuolustusjoukot ovat aktiivisesti mukana Krimin tataareiden ja muiden miehitystä vastustavien tahojen vainoissa.

Miehityksen alkuvaiheessa näitä ja muita puolisotilaallisia joukkoja käytettiin avoimesti siviiliväestön pelotteluun ja terrorisointiin, ne toteuttivat myös väkivallantekoja ja murhia, joita ei ole tähän päivään mennessä selvitetty. Itse asiassa niiden voidaan sanoa toteuttaneen Venäjän suunnitelmaa, jossa miehityksen suorittaneiden joukkojen (venäläiset erikoisjoukot) rinnalla operoineet puolisotilaalliset joukot kantoivat vastuun siviileiden pelottelemisesta hiljaisiksi.

Marko 

1. https://forensic-architecture.org/investigation/the-battle-of-ilovaisk 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2015/10/08/mh17-the-open-source-evidence/ 

3. https://www.osce.org/files/f/documents/2/9/457672.pdf 

4. https://ukrainetoday.org/2020/07/16/ukraine-spots-banned-russian-made-mines-in-donbas/ 

5. https://112.international/society/crimean-tatars-houses-raided-in-crimea-six-people-apprehended-52827.html 

6. https://www.pravda.com.ua/rus/news/2020/07/18/7259859/ 

7. https://ctrcenter.org/en/news/4877-rossijskie-voennosluzhaschie-pristupili-k-prokladke-truboprovoda-v-okkupirovannom-krymu 

Lähteenä hyödynnetty myös InformNapalmin julkaisemaa artikkelia ”Ukraine handed over intelligence to OSCE about Russia’s military build-up near its borders”.

*: Alun perin Reutersin kuva, havaittu The Battle of Ilovaisk: Verifying Russian Military Presence in Eastern Ukraine -videolla.

**: Крымская солидарность.