Tammikuussa Ukraina muistaa kyborgeja

Tammikuussa 2015 Donetskissa, Sergei Prokofjevin mukaan nimetty, kansainvälinen lentokenttä päätyi venäläisjohtoisten miehitysjoukkojen haltuun. Lentokenttää ja sen rakennuksia puolusti loppuun saakka joukko Ukrainan asevoimien sotilaita ja Pravyi Sektorin vapaaehtoisia, joita ryhdyttiin kutsumaan kyborgeiksi (Кіборги). Nimensä he saivat siitä, että he olivat kuolemattomia kuin kyborgit, jotka taistelevat loppuun saakka, viimeiseen patruunaan asti jatkaen taistelua vielä tämänkin jälkeen –

”Yksittäisen separatistitaistelijan sosiaalisessa mediassa käyttämästä termistä syntyi jo syyskuun alkupuolella käsite ”kyborgit”, jolla viitattiin ylivoimaista vihollista vastaan menestyksekkäästi taisteleviin lentoaseman puolustajiin” (1)

– legenda kyborgeista sai alkunsa, ja tällä kertaa sankarillisessa legendassa on totta enemmän kuin ”toinen puoli”.

Kyborgit - he antoivat kaikkensa.

Tällä viikolla, tammikuun 16. päivä, Ukrainassa muistettiin Donetskin kansainvälistä lentokenttää 242 päivän ajan puolustaneita kyborgeja – tämän päivän spartalaisia, jotka Thermopylaissa 480 eaa. käydyn taistelun henkeä vaalien puolustivat omaansa peräytymättä askeltakaan.

Taistelu Donetskin kansainvälisestälentokentästä kesti yhteensä 242 päivän ajan, taisteluiden merkittävämpi toinen vaihe alkoi 28. syyskuuta 2014 päättyen 21. tammikuuta 2015, jonka jälkeen Ukrainan asevoimat yritti vielä vastahyökkäyksellä saada kentän kokonaisuudessa haltuunsa. Ukrainan vastahyökkäyksen tultua torjutuksi ukrainalaisjoukot vetäytyivät lentokentältä sen läntiselle puolelle Piskyn kylään, joka on edelleen ukrainalaisjoukkojen hallinnassa.

Mutta hahmottaaksemme kokonaisuuden paremmin, on syytä palata toukokuun 2014 loppupuolelle:

”Aamuyöllä 26.5.2014, Ukrainan presidentinvaaleja seuranneena maanantaina, useita kymmeniä ”Donetskin kansantasavallan” taistelijoita ilmestyi lentoaseman terminaaliin vaatien aluetta valvovien ukrainalaisjoukkojen poistumista.” (2)

Samana päivänä (26. toukokuuta 2014) Ukrainan maavoimien taisteluhelikopterit (Mil Mi-24) iskivät lentokenttäalueella olevia vihollisen joukkoja vastaan, iskua seurasi vahvistuksia lentokenttää puolustaneille erikoisjoukkojen sotilaille Mil Mi-8 kuljetushelikoptereiden tuomina. Varsinainen taistelu alkoi.

Kenttää miehittänyt noin 120 taistelijan vahvuinen ”Vostok” pataljoonasta koottu osasto irtautui taistelusta hallitsemattomasti, menettäen kaatuneina kymmeniä taistelijoita. Taisteluiden ensimmäiseen vaiheeseen osallistui venäläisjohtoisten joukkojen riveissä myös Tšetšeniasta saapunut, Ramzan Kadyrovin alaisuuteen kuulunut 26 taistelijan suuruinen erikoisryhmä, ja niin ikään Venäjältä saapunut A. Gorshkovin komennossa ollut 45 taistelijan vahvuinen erikoisjoukoista koottu ”Iskra”-iskuryhmä. Sotilaista suurin osa kuului (tai oli kuulunut) Venäjän maahanlaskujoukkoihin (VDV). (3)

Lisäksi Oplot-pataljoona lähetti taisteluihin 30 militanttia. Oplotin taisteluun lähettämä yksikkö koostui tuolloin pääosin Donbasissa asuvista ukrainalaisista ja venäläisistä, sekä miehitetyltä Krimiltä sekä Venäjältä saapuneista vapaaehtoisista.

Lentokenttää puolustaneet ukrainalaisjoukot, kuten eivät ilmarynnäkköönkään osallistuneet erikoisjoukot kärsineet tappioita. Lentokentän haltuunoton jälkeen asetelma lentokentällä ja sen lähialueilla pysyi ”jäätyneenä” pitkälle elokuun loppupuolelle saakka Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen vallatessa takaisin miehitettyjä alueita Donetskin ja Luhanskin oblasteissa. Heinäkuun alkupuolella käytiin lentokentän alueella ja sen ympäristössä muutamia lyhyehköjä taisteluita Ukrainan kiristäessä otetta Donetskin ympäristössä ja lähestyessä kaupunkia etelästä.

Donetskin kansainvälisen lentokentän ensimmäisestä taistelusta laajemmin blogissa ”Viisi vuotta Donetskin kansainvälisen lentokentän ensimmäisestä taistelusta”.

Tie ”toiseen taisteluun” ja toinen taistelu lentokentästä

Elokuun lopulla taistelut lentokentän alueella alkoivat uudelleen, nämä yhteenotot liittyivät miehitetyillä alueilla järjestettyyn laajempaan operaatioon, jossa Venäjän proxy-joukot yhdessä Venäjän asevoimien taisteluosastojen kanssa iskivät ukrainalaisjoukkoja vastaan Ilovaiskin alueella, valtasivat Luhanskin lentoaseman sekä yrittivät saada haltuunsa Mariupolin rannikkokaupungin. Donetskin kentän puolustajien onnistui torjua kentän valtausyritykset, ja niin kenttä pysyi Ukrainan hallinnassa.

Valko-Venäjän Minskissä neuvoteltu tulitauko astui voimaan 5. syyskuuta 2014. Sopimusasiakirja ei määritellyt lentokentän ”omistajaa”, mikä kiihdytti taisteluita kentällä Venäjän tukemien joukkojen ryhtyessä valtaamaan kenttää takaisin.

Syyskuun lopulla Donetskin kansainvälinen lentokenttä oli Itä-Ukrainassa käytävien taisteluiden keskipiste. Lokakuun alkupuolella Venäjän proxy-joukot tekivät useita valtausyrityksiä Venäjän asevoimien yksiköiden tukemina. Valtausyrityksiä tuettiin panssarivaunujen ja tavanomaisen epäsuoran tulen ohella järeillä 240 mm kranaatinheittimillä (2S4 Tyulpan). Säännöllisen epäsäännölliset hyökkäykset jatkuivat marraskuun alkupuolelle saakka, jonka jälkeen taisteluiden intensiteetti laski muutaman viikon ajaksi. Tuolloin ukrainalaisjoukkojen onnistui jopa toimittaa täydennyksiä puolustajille ja viemään haavoittuneita selustaan. Huomattava osa huollosta järjestettiin ilta- ja yöaikaan Piskystä lähtevää ”elämäntietä” myöten.

Joulukuussa kentän puolustajat joutuivat luopumaan vanhasta terminaalista uuden, Euro 2012 jalkapalloturnaukseen valmistuneen, terminaalin itäpuolella, sen kärsittyä mittavia vaurioita hyökkäyksissä ja raskaassa tulituksessa.

Asetelma Donetskin kansainvälisellä lentokentällä tammikuussa 2015.

Tammikuun puolella alkoi Venäjän tuella mittava ”talvioffensiivi” Ukrainan itäosissa, osana tätä offensiivia lentokenttää vastaan kohdistettiin nyt enemmän voimaa kuin kertaakaan aiemmin. Tammikuun 11. lentokentän uutta terminaalia ryhdyttiin tulittamaan raskaasti panssarivaunuilla sekä epäsuoralla tulella. Useiden tahojen tekemien havaintojen mukaan lentokenttäaluetta tulitettiin myös TOS-1A ”Buratino” raketinheittimillä. Osa hyökkäyksestä kohdistui myös Piskyn kylään kentän länsilaidalla, kylä oli tuolloin ja on edelleen Ukrainan hallinnassa.

Tammikuun 13. päivä Donetskin lentokentän lennonjohtotorni, uudesta terminaalista länteen, sortui raskaan tulituksen seurauksena.

Tammikuun 15. päivä – useiden päivien yhtämittaisten taisteluiden jälkeen – pääosin venäläisistä koostuvat joukot onnistuivat valtaamaan uuden terminaalirakennuksen ylimmän kerroksen. Alimmat kerrokset pysyivät kyborgien hallussa. Yön huoltoiskulla puolustaja sai kaipaamiaan varusteita ja ammuksia, myös yksittäisiä haavoittuneita onnistuttiin siirtämään selustaan.

Ukrainan maavoimien panssarikalustoa (T-64BV) lentokenttäalueella tammikuussa 2015.

Tammikuun 16. päivä kenttää tulitettiin pääasiassa epäsuoralla tulella, seuraavana päivänä alkoi venäläisjoukkojen uusi hyökkäys uuden terminaalirakennuksen valtaamiseksi puolustajilta. Kyborgit torjuivat tämänkin hyökkäyksen pyytämällä keskityksen epäsuoraa tulta terminaalirakennuksen ylempiin kerroksiin.

Ukrainalaisten vastahyökkäyksen valmistelu ja vastahyökkäys panssarikalustolla ja maahanlaskujoukoilla tammikuun 18. – 20. päivä. Hyökkäyksen tavoitteena oli saada yhteys lentokenttäalueelle saarrettuihin joukkoihin sekä lyödä lentokenttää piirittävät vihollisen joukot. Tammikuun 18. päivän Spartakin kylän kautta edenneen maahanlaskupataljoonan osaston hyökkäyksen kärkijoukot saavuttivat Putilovin sillan, kunnes ne torjuttiin ja lyötiin takaisin. Operaatiota tuettiin epäsuoralla tulella, huonon lentosään tähden rynnäkkökoneet eivätkä helikopterit voineet tukea hyökkäystä. Näkyvyys oli huonoimmillaan alle 100 metriä.

Samana päivänä Venäjän varustamien joukkojen onnistui torjua lännestä Piskyn kylästä käynnistynyt Ukrainan maavoimien mekanisoidun osaston hyökkäys. Samaisen vuorokauden aikana taistelut uudessa terminaalissa kävivät raskaina Venäjän proxy-joukkojen hyökätessä terminaaliin. Hyökkääjät räjäyttivät terminaalirakennuksen kattorakenteita maatasossa olleiden puolustajien päälle kyborgien kärsiessä huomattavia tappioita.

Tammikuun 20. päivänä ukrainalaisjoukot aloittivat raivauspanssarivaunun tuella uuden vastahyökkäyksen lentokentälle saadakseen yhteyden uuteen terminaaliin eristettyihin ”kyborgeihin”. Aamuhämärissä aloitettu hyökkäys kentän itäpuolella Putilovin kaivoksen täyttömäen ja sillan suunnalla tuli torjutuksi, ukrainalaisten menettäessä raivauskaluston taistelun alkupuolella. Myös kentän länsi- ja luoteispuolelta edenneet ukrainalaisosastot torjuttiin, osa maahanlaskujoukoista eteni sankassa sumussa harhaan, ajaen keskelle Venäjän proxy-joukkojen ryhmitystä. Ukrainalaisjoukkojen onnistui lopulta irrottautua taistelusta kärsittyään raskaita tappioita kaatuneina ja vankeina.

Tammikuun 21. aamupäivällä viimeiset kyborgit, joiden oli mahdollista irtautua kentältä, vetäytyivät alueelta – viimeisten motissa olleiden jatkaessa taisteluaan. Terminaali päätyi lopulta venäläisjoukkojen haltuun.

Taistelut lentokenttäalueella eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän. Tammikuun 22. päivä Venäjän proxy-joukot aloittivat oman hyökkäyksensä Opytne – Spartak – Avdiivka -alueella. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisten onnistui torjua hyökkäykset Opytnen ja Avdiivkan suunnalla. Tammikuun 24. päivä Venäjän proxy-joukot panssarivaunujen tuella hyökkäsivät kiitotien pohjoispuolella sijainneelle, yhä ukrainalaisjoukkojen hallinnoimalle sääasemalle, onnistumatta valtaamaan sitä.

Kolmen ukrainalaisen maahanlaskupataljoonan miehistöstä koottu osasto teki vielä 26. tammikuuta yhden hyökkäyksen Avdiivkasta kohti Putilovin täyttömäkeä ja kaivosta*, onnistuen valloittamaan täyttömäen sekä Avdiivkan rautatiesillan. Tämä jäi viimeiseksi merkittäväksi ukrainalaisjoukkojen hyökkäykseksi alueella talvella 2015 – katse oli jo kääntynyt Debaltseven suuntaan, jonne Venäjä alkoi keskittää joukkojaan.

Ukrainan menetykset Donetskin lentokenttäalueella käydyissä taisteluissa nousivat yli sataan kuolleeseen, 24 kyborgia vangittiin ja myöhemmin häpäistiin vangitsijoidensa toimesta marssittamalla heidät Donetskissa ”kansanjoukon” keskelle ivattavaksi ja pilkattavaksi – ivan, pilkan ja häpäisyn ohella vangittuja kyborgeja pahoinpideltiin ja kidutettiin vangitsijoidensa toimesta. Venäjän varustamien joukkojen tappiot nousevat lentokentästä käytyjen taisteluiden osalta satoihin kuolleisiin.

Donetskin lentokenttäalue nyt

Nykyään ukrainalaisten asemat ovat lähimmillään reilun sadan metrin päässä lentokentän kiitotien pohjoispuolella, (4) asemista on näköyhteys lentokenttäalueelle sekä tuhoutuneisiin terminaalirakennuksiin (vanhaan ja uuteen), joiden ympäristössä venäläisjoukoilla on asemia. Asetelma lentokenttäalueella on tällä hetkellä se, että kentän itäosaa lukuun ottamatta kiitotie ja rullaustiet ovat ”ei-kenenkään-maata”. Kentän lounais-länsipuolella sijaitseva Piskyn kylä sijaitsee tänään aivan etulinjassa, kylä on ukrainalaisjoukkojen hallinnassa.

Venäjän varustamilla joukoilla on asemia myös tuhoutuneissa tai osin tuhoutuneissa rakennuksissa lentokentän eteläsivustalla sekä uudessa ja vanhassa terminaalissa. Lentokentän suuntaisen vul. Zlitnan itäosan korkean asuinrakennuksen ylimmissä kerroksissa on Venäjän proxy-joukkojen tulenjohtoasemia, samaisessa rakennuksessa asuu edelleen siviilejä (satelliittikuvassa, ympyrä, jossa nro. 1).

Kentän eteläpuolella, miehitetyn Donetskin pohjoisilla asuinalueilla asuu edelleen siviilejä, aivan kuten Ukrainan hallinnassa olevissa Piskyn ja Opytnen kylissä Donetskin lentokentän lähistöllä, sekä kentän koillisnurkkaan rajoittuvassa Spartakin kylässä. Moni jäi alueen kyliin, koska heillä ei ole paikkaa mihin mennä, tai he eivät halua jättää kotiaan miehitetyssä Donetskissa.

Oliko kyborgien uhraus tarpeellinen, oliko lentokentästä käyty tarpeellinen? Vastaus riippuu paljolti siitä miltä kantilta tarkastelemme uhrausta. Sotilaallisesti uhraus ei välttämättä ollut perusteltu, mutta kansakunnan itsetunnon tai taisteluhalun kannalta se todennäköisesti oli juuri sitä. Ukraina tarvitsi tuolloin ”pienen voiton”, joka kasvoi legendaksi kyborgeista – sotilaista, jotka eivät murtuneet, vaikka teräs ja betoni jo murtui.

Слава Україні!

Marko

1. Havaintoja Ukrainan sodasta – Donetskin lentoasema s. 6

2. Havaintoja Ukrainan sodasta – Donetskin lentoasema s. 3

3. https://censor.net.ua/resonance/390681/26_maya_2014_goda_pervyyi_boyi_v_donetskom_aeroportu_i_razgrom_rossiyiskogo_otryada_iskra_rasskaz_spetsnazovtsa 

4. https://medium.com/dfrlab/victory-in-the-video-at-donetsk-airport-146057fd2ba8 

Taisteluiden yhteenvedossa hyödynnetty Havaintoja Ukrainan sodasta – Donetskin lentoasema, Maavoimien tutkimuskeskus (laadittu joulukuussa 2016) sekä Google Earth -palvelua.

*: Putilovin kaivos = Butovka.

Kyborgeihin lasketaan kuuluvaksi sotilaita ja vapaaehtoisia seuraavista joukko-osastoista, Ukrainan maavoimien 3. Spetsnaz rykmentistä, 93. mekanisoidusta prikaatista, 17. panssariprikaatista ja 79. ilmakuljetteisesta prikaatista sekä Pravyi Sektorin vapaaehtoispataljoonasta.

Kyborgeista ja Donetskin lentokenttätaistelusta Akhtem Seitablaev on ohjannut elokuvan, Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги. 

Ukrainan sota – Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги

Lauantaina 12. toukokuuta Suomen elokuvasäätiön Kino K-13 salissa esitettiin Ukrainan suurlähetystön isännöimänä ukrainalainen sotaelokuva, Akhtem Seitablaevin ohjaama, Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги. (1) Elokuva Cyborgs kertoo itäukrainalaisen Donetskin miljoonakaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Sergei Prokofjevin kansainvälisen lentokentän ukrainalaisista puolustajista – ”kyborgeista”, ajallisesti elokuva ajoittuu myöhäissyksyyn 2014, aikaan ennen Donetskin kansainvälisestä lentokentästä käytyjä ratkaisevia taisteluita tammikuussa 2015.

Elokuvan posteri Kino K13 ulkopuolella.

Olin jo päättänyt ennen elokuvaa kirjoittavani lyhyen arvion Cyborgsista/ Кіборги’ista, tuolloin en kuitenkaan tiennyt lähestymiskulmaa – tarkastelisinko elokuvaa elokuvana, taideteoksena, vai tarkastelisinko sitä enemmän historiallisesta näkökulmasta. Elokuvaa on kutsuttu suomalaisilla foorumeilla myös Ukrainan tuntemattomaksi sotilaaksi – tahi talvisodaksi, tällainen vertaus voi tuntua väärältä henkilöstä, joka ei sen tarkemmin ole perehtynyt Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan, merkittäviin taisteluihin Ilovaiskissa, Donetskin kansainvälisellä lentokentällä tahi Debaltsevossa. Ja vaikka ukrainalaisjoukot menettivät raskaiden taisteluiden jälkeen Donetskin kansainvälisen lentokentän – Sergei Prokofjevin lentokentän – taistelua voidaan aivan oikeutetusti kutsua merkittäväksi henkiseksi torjuntavoitoksi ukrainalaisille. Taisteluissa raskaimman taakan kantoivat kenttää puolustaneet ukrainalaisjoukot – kourallinen miehiä kapean ”elämän tien” varassa. Näitä miehiä ryhdyttiin jo käynnissä olevan sodan kuluessa kutsumaan кіборг’keiksi – kyborgeiksi.

Elokuva nosti myös minun mieleen runsaasti muistoja – olenhan käyskennellyt Donetskin kansainvälisen lentokentän uuden terminaalin tiloissa kolmeen otteeseen, elokuussa 2012, tammikuussa 2013 ja kolmannen kerran elokuussa 2013 – neljäs kertakin oli suunniteltu toteutettavaksi kesällä 2014, mutta keväällä 2014 alkanut sota esti tämän suunnitelman toteutumisen. Muistoissani vaalin seesteistä muistikuvaa kentästä kesältä 2013 todellisuuden sijaan, elokuva muistutti minua – meitä – vallitsevasta todellisuudesta.

Donetskin kansainvälinen lentokenttä, Ukraina - elokuussa 2013.

Todellisuus, kuvakaappaus videolta "Battle of Donetsk Airport - Intense Combat Footage and Heavy Clashes Fighting, War in Ukraine. (2)

Ennen elokuvan alkua Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov lausui tervehdyssanat muistuttaen meitä Euroopassa herran vuonna 2018 käynnissä olevasta sodasta, Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan sodan tuhansine uhreineen. Sodassa on kuollut tähän mennessä reilut 10 500 ukrainalaista, joista noin 4000 on Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaita. Venäjän varustamien ja rahoittamien sekä johtamien joukkojen, joista valtaosa on venäläisiä, tappioiden todellinen lukumäärä ei ole tiedossa. Tuhannet venäläisäidit kaipaavat sotaan lähteneitä lapsiaan.

Ukrainan Suomen suurlähettiläs Andrii Olefirov.

Donetskin lentokentästä taisteltiin yhteensä 242 päivän ajan, taisteluiden toinen vaihe alkoi 28. syyskuuta 2014 päättyen 21. tammikuuta 2015. Toisen vaiheen taisteluiden päätteeksi Ukrainan joukot vetäytyivät lentokentältä sen läntiselle puolelle Piskyyn, kylään, joka on edelleen ukrainalaisjoukkojen hallinnassa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen tappiot raskaissa taisteluissa olivat noin kaksisataa miestä kaatuneina, useita satoja sotilaita ja vapaaehtoisia haavoittui 24 joutuessa sotavangeiksi – ja häpäistyksi vangitsijoidensa toimesta Donetskissa tammikuussa 2015. Lentokentän puolustajia – kyborgeja – huollettiin Piskystä käsi ns. elämäntietä myöten.

Satelliittikuva lentokenttäalueesta, Google Earth.

Akhtem Seitablaevin elokuva Кіборги

Se, että elokuvaa on kutsuttu Ukrainan Talvisodaksi tahi Tuntemattomaksi sotilaaksi, nosti riman ymmärrettävistä syistä varsin korkealle – elokuvaa katsoessa ei voinut välttyä kiusaukselta verrata elokuvaa suomalaisiin klassikoihin. Historialliset – todelliset – tapahtumat elokuvan taustalla antavat pontta verrata tapahtumia omiin kokemuksiimme toisen maailmansodan ajalta.

Vaikka ukrainalaiset lopulta menettivät kentän venäläismiehittäjille, se taistelu, jonka kyborgit kentällä kävivät kentästä ylivoimaista vihollista vastaa, on sankaritarina, joka yhdistää suurta joukkoa ukrainalaisia – tarina pienestä joukosta sotilaita ja vapaaehtoisia altavastaajina torjumassa mittavasti vahvempaa vihollista on kasvanut myyttisiin mittoihin. Eikä sitä lainkaan vähennä se, että kentän uuden terminaalin puolustajat taistelivat käytännössä viimeiseen mieheen saakka. He joko kuolivat tai heidät vangittiin, ja häpäistiin tämän jälkeen Donetskissa. Seitablaev on kuitenkin välttänyt mittavimmat karikot, eikä ole rakentanut elokuvasta myyttistä sankaritarinaa, jollainen siitä olisi ollut aiheen puolesta helppo tehdä.

Elokuva alkaa terminaalin raunioista, siirtyen kuitenkin ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin joukko vahvistuksia lähetettiin Piskystä elämäntietä myöten lentokentälle. Tämä vahvistusten pieni joukko on tavallaan oivallinen poikkileikkaus todellisista kyborgeista, joukossa on vanhus, joka lähestyy jo elämänsä ehtoota, märkäkorva ”Major” – jolla on takanaan kolmen viikon koulutus vapaaehtoisjoukoissa, jonka jälkeen edessä on matka sotaan – rintamalle, lihamyllyyn, joista vain harvat selvisivät hengissä.

Matka Piskystä elämäntietä lentokentän uuteen terminaaliin ei ole matkana muutamaa kilometriä pidempi. Lentokentästä käytyjen taisteluiden kuluessa tämä tie koitui monelle kuolemaksi, mutta samalla se oli napanuora, joka piti kyborgit hengissä reilun 240 vuorokauden ajan – etenkin intensiivisen syksyn ja talven ajan, jolloin taisteluiden toista vaihetta käytiin.

Elokuvassa eletään syksyä, aikaa jolloin raskaat taistelut ovat jo käynnissä ja vihollinen pyrkii saamaan kentän haltuunsa mihin hintaan tahansa.

Кіборги’ssa pyrittiin aivan selkeästi hakemaan taisteluihin eräänlaista autenttisuutta, jos sitä vertaa tämän hetken Hollywood-tuotantoihin, panin hyvin pian merkille sen, että vastaavia ylimitoitettuja ”bensaräjähdyksiä” Kiborgissa oli verrattain vähän – muutamina hetkinä näyttävyyttä haettiin pyrotekniikan voimin, mutta niinä harvoina hetkinä valinta oli perusteltu, se tuki itse tarinaa olematta itsetarkoituksellista näyttävyyden hakemista. Todennäköisesti tähän on päädytty syystä, että taistelu kentästä on niin tuoreessa muistissa, että liiallisten taiteellisten vapautusten ottaminen olisi kääntynyt itseään vastaan muodostuen taakaksi elokuvalle. Ehkäpä myöskään suurta yleisöä ei haluttu kosiskella pyrotekniikalla ja näyttävillä räjähdyksillä, vaan tarinalla kuolevaisista.

Elokuvassa sota oli myös kaaosta ja kaoottista etenemistä, henkilöiden välisiä ristiriitoja – haluttomuutta ymmärtää eri tavalla ajattelevia. Isänmaallisen patriootin oli vaikea – mahdoton – ymmärtää liberaalia länteen katsovaa nuorukaista, joka haluaa uhrata henkensä Ukrainan puolesta, ja ”Miksi?” Samalla tapaa liberaali näkee patriootin jämähtäneen menneisyyteen, haikailevan jotain, jota ei voi enää tavoittaa – jotain sellaista, joka on jo lopullisesti historiaa. Silti kumpikin oli sodassa taistelemassa maansa puolesta. Eikä kumpikaan ollut oikeassa, tai väärässä.

Taistelut olivat pääsääntöisesti hyvin minimalistisia, intensiivisiä lähitaisteluita ja yhteenottoja osittain tuhoutuneessa terminaalirakennuksessa, jossa käytiin taisteluita terminaalin osista. Joku hallitsi hetken yläkertaa menettäen sen ja koettaen sitten saada sen uudelleen haltuunsa, taistelua käytiin porraskäytävistä, liukuportaista ja huoneista – kyse oli kuin Stalingradin taistelusta pienoiskoossa – raivokasta taistelua käydään jokaisesta huoneesta, käytävästä ja kerroksesta. Hetkelliset lentokentän alueella ja kiitotiellä käydyt taistelut toivat vaihtelua ahtaaseen – ahdistavaankin – sisätiloissa tapahtuvaan kaaokseen. 

Elokuvan seuraamista helpotti paljon tietoisuus (ja ymmärrys) kyborgien uhrauksesta, näin suomalaiselle dialogin seuraamista ja ymmärtämistä auttoi paljon englannin kielinen tekstitys – ilman tätä moni nyanssi olisi jäänyt avautumatta riittävän hyvin. Huomasin elokuvan dialogin ja ilmauksen – huumorin – tavoittavan ukrainalaisia katsojia tavalla, joilla samaiset kohdat eivät minut tavoittaneet, mikä johtuu yksinomaa minun ymmärryksen puutteesta. Kaikki tarinat ja viittaukset eivät kuitenkaan ole minulle tuttuja, tai en tiedä riittävän hyvin tarinaa niiden taustalla – tarinaa, joka juontaa paikalliseen kulttuuriin. Menneisyyteen.

Ja niin paljon kuin käännöstyö minua auttoikin, siihen liittyy toisaalta katselukokemuksen harvoja negatiivisia tunteita, nimittäin minua toisinaan häiritsi se, että näiden ukrainalaissotilaiden taistelussa käyttämä ”call sing” eli kutsumanimi oli turhaan käännetty englanniksi. Itse olisin jättänyt ne kääntämättä, ”Serpen” (Серпень) olisi saanut olla ”Serpen” ”August” sijaan etc. – kääntämättä jättäminen olisi tuonut sopivan autenttisen lisän elokuvakokemukseen lisää.

Kyborgin vahvuutena – voimana – näen myös sen, että se ei oikeastaan missään vaiheessa muodostunut yltiöpatrioottiseksi paatokseksi. Lähestymistapa oli kunnioittava ja verrattaen humaani. Vihollinen esitettiin paikoin kasvottomana, niinä kertoina, jolloin heillä oli kasvot, voimakasta tunnesidettä ei muodostunut – muutamat kasvoivat oikeiksi ihmisiksi, joilla oli omat mielihalut, tunteet ja tavoitteet – kuvitelmat, jotka eivät välttämättä saaneet vastakaikua kyborgeissa.

Toisaalta kyborgeistakaan ei rakennettu mitään yli-ihmisiä, he olivat ristiriitaisia, epäilemättä pyyteettömiä, mutta kuten aiemmin kirjoitin, he eivät välttämättä kaikessa ymmärtäneet toinen toistaan – jopa kyseenalaistaen toistensa tarpeet, mikä lopulta muodostuu juuri elokuvan henkilöiden vahvuudeksi. Heihin voi samaistua, juuri sen tähden, että he ovat sellaisia kuin ovat – ristiriitaisia ja inhimillisiä, vihaisia ja pettyneitä, pohtien ehkäpä mielessään ”Kenen puolesta minä tätä sotaa käyn?” Puutarhankin on käypä vastaus, monen muun ohella.

Kun tarpeeksi kapeasta raosta katsoo, sotakin näyttää rauhalta, kaaos tyveneltä. Elokuvan nähneet ymmärtävät mitä tarkoitan. Hetki oli eräs elokuvan mieleen piirtyvimmistä.

Cyborgs: Heroes Never Die/Кіборги yllätti minut monella tapaa – positiivisesti. Se on elokuva, jolle on sijansa elokuvataiteen historiassa, kuin myös Ukrainan nykyisyydessä – kuvauksena ihmisistä sodassa Euroopassa tällä vuosituhannella. Vuosituhannella, jolloin Euroopassa ei enää pitänyt sotia. Toivottavasti elokuva omalta osaltaan auttaa ymmärtämään sen tosiasian, että kuvitelma ikuisesta rauhasta Euroopassa on haihattelua.

Слава Україна! Слава героям!

Marko

1. https://www.imdb.com/title/tt7691572/ 

2. https://www.youtube.com/watch?v=viYLLmi4Mk4