Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Antifasismista silakkaliikkeeseen


Viime vuoden loppua hallitsi – ainakin omassa twitter-keskustelussa – kaksi keskeistä teemaa, antifasismi sekä silakkaliike. Toki edellisiin linkittyi muitakin teemoja, kuten perussuomalaisten luisuminen entistä syvemmälle laitaoikeistoon – joidenkin mielestä käytännössä puolueena äärioikeistoon; MV-lehden oikeudenkäynti siihen liittyvine teemoineen, kuten häirinnän ja uhkailun erilaiset muodot, maalittaminen, vihapuhe ja sananvapauden kaventuminen, ja nimenomaan siten, että MV-lehden oikeudenkäynnissä syytettyinä olleet ovat omalla toiminnallaan kaventaneet muiden, kuten toimittaja Jessikka Aron sananvapautta.

Eräisiin käytettyihin termeihin, kuten juuri antifasismi, liittyy hyvin voimakas omiminen ynnä ehdottomuus (josta ei kaukana ole sekään ajatus, että henkilö, joka kieltäytyy olevansa, antifasisti on tuolloin fasisti) ja samalla kyvyttömyys ymmärtää sitä, miksi joku ei sijoita itseään kyseisen termin rajaamaan viiteryhmään, vaikka käytännössä vastustaakin esim. juuri fasismia ja fasistisia liikkeitä. Suvi Auvisen Twitter-päivitys joulukuun 28. päivä herätti jonkin verran keskustelua – toimien myös eräänä kimmokkeena kirjoitukselleni:

”Täällä on tuntunut olevan epäselvyyttä siitä, kuka nyt on antifasisti ja onko sellainen hyvä juttu.

Rakkaat ihmiset: antifasisteja ovat kaikki, jotka vastustavat fasisteja. Ja jokainen järkevä ihminen, joka koskaan on lukenut historiaa, vastustaa fasisteja ihan itsesuojeluna.” (1)

Mikäli asia olisi näin yksinkertainen, useimpien olisi varmasti – ilman leimautumisen pelkoa – helppoa tunnustaa olevansa antifasisti, vaikka silti aukkokohtia jäisi jo yksin sen tähden, että termiä antifasisti hyödynnetään kovin kirjavalla tavalla ja äärimmäisen politisoituneet, unohtamatta sitten termiin liittyviä neuvostopropagandan synnyttämiä ja ylläpitämiä, edelleen eläviä, nyansseja.

Seuraavaksi sitten twiitti Auvisen avaamasta keskustelusta:

”Niin, senhän nimessä vastustetaan fasismin lisäksi mm. homofobiaa, sovinismia, xenofobiaa ja kapitalismia, jotka kaikki tosin ovat olennainen osa fasismia.
Hirviäähän se...”. (@OwlHeretic’in twiitti – 2)

Vaikka kyseessä on vain yksittäisen henkilön mielipide antifasisteista kapitalismin vastustajina (ymmärtääkseni ajatus laajalti jaetaan kyseisessä viiteryhmässä, josta lisätodisteena kuva alempana), niin enpä ihmettele, että antifasismi koetaan terminä ynnä viiteryhmänä sellaiseksi, johon ei ole halua leimautua ja kuulua. En minäkään halua, mutta omalla kohdalla on muita – vielä painavampia – syitä sille miksi koen vieraaksi itseni liittämisen antifasistien leiriin, vaikka moni varmasti pitää toimintaani (kirjoittelua) jopa antifasistisena, enkä väitä vastaan. Itse kullakin on oikeus mielipiteeseensä.

Helsinki ilman natseja -mielenosoitus, joulukuu 2017, kuva Vasen Kaista. (3)



















Lukija varmasti jo päättelee, että vierastan termiä antifasisti, enkä koe kuuluvani ryhmään, jonka jäsenet kutsuvat itseään antifasisteiksi. Syitä minulla tähän ajatteluun ja toimintaan on muitakin syitä kuin yllä esille nostamani esimerkit siitä mitä antifasistit vastustavat, vaikka pidänkin sitä ajatusta vieraana, että antifasistina pitäisi automaattisesti vastustaa kapitalismia, joka puutteistaan huolimatta on talousjärjestelmänä toimivampi kuin vaikkapa sosialismi tai kommunismi. Edellisessä oikeastaan nähdään yksi antifasismiin liittyvä ongelma, se liittyy voimakkaasti vasemmistoon, mutta samalla – ainakin nykyään – näyttää siltä, että osa antifasisteista haluaa unohtaa historiaan liittyvän punaisen häivähdyksen (tai eihän kyse ole mistään häivähdyksestä vaan verenpunasta) osan vastaavasti viljellessä neuvostoterminologiasta johdettua ajatusta fasismista ja sen vastustamisesta, jossa fasisteja ovat etenkin ihmiset, jotka toimillaan vastustavat totalitaarisen nyky-Venäjän toimia. Absurdilla tavalla tämä ilmenee Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, joissa antifasisteina itseään pitävät henkilöt, kuten italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) entinen meppi Eleonora Forenza (meppinä 2014-2019), vierailevat suoltaen suustaan Venäjän propagandaa taistelusta fasismia vastaan:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”. (Eleonora Forenza miehitetyssä Luhanskissa toukokuussa 2017).

PRC:n Eleonora Forenza tervehtii murhaaja Leniniä.


























Antifasisteja Euroopasta ja Etelä-Amerikasta miehitetyssä Donetskissa, 5/2017. (4)


















Itä-Ukrainassa ja Venäjän miehittämällä Krimillä nämä antifasisteiksi itsensä korottaneet patsastelevat yhdessä venäläisten miehitysviranomaisten ja äärioikeiston jäsenten sekä venäläisten imperialistien kanssa, tilaisuuksien saadessa jopa absurdeja piirteitä, joissa eurooppalaiseen laita- ja äärioikeistoon kuuluvia palkitaan yhdessä eurooppalaiseen äärivasemmistoon kuuluvien kanssa kamppailusta fasismia vastaan. Näin kävi Venäjän miehittämällä Krimillä viime kesänä, jolloin ”antifasistiseen kongressiin” osallistunut Vaihtoehto Saksalle eli AfD puolueen Gunnar N. Lindemann palkittiin taistelustaan fasismia vastaan.

Tässä kohdin on hyvä lainata kohta Timothy Snyderin teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, joka kuvaa tätä tilannetta oivallisella tapaa:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (s. 300)

Käytännössä saman propagandistisen toimenpiteen kuvasi minulle ukrainalainen L. Hän totesi minulle Venäjän Ukrainan operaation alettua vuonna 2014 muuttuneensa yhdessä yössä fasistiksi, ja tämän jälkeen samaa termiä – ukrainalaisista fasisteina – ryhtyivät papukaijoina toistamaan myös eurooppalaiseen laitavasemmistoon kuuluvat Eleonora Forenzan hengenheimolaiset, joihin olen törmännyt suomalaisten kommunistien ja Johan Bäckmanin hengenheimolaisten ohella myös Rauhanpuolustajissa. Niinpä termin täysin kritiikitön toistaminen ja kohdistaminen kollektiivisesti kaikkiin ukrainalaisiin pistää minut kyllä tuumimaan tarkoitusperiä ja koko termin mielekkyyttä, josta seuraa se, että haluan pitää kunnon hajuraon suomalaisiin antifasisteihin – myös heihin, jotka aidosti ja vilpittömästi haluavat taistella fasismia vastaan kuvaten itseään antifasisteiksi.

Todennäköisesti minulle heristetään nyt sormea, syytetään kollektiivisesta leimaamisesta, mutta mielestäni tässä yhteydessä tämä leimaaminen on perusteltua, koska vasemmisto on monella tapaa ”omistanut” termin ”antifasismi” tekemättä kuitenkaan, kollektiivista, pesäeroa omaan hurmeiseen historiaan, jossa aidosti tekisivät tiliä menneisyytensä kanssa. Toiseksi eurooppalaisen vasemmiston piiristä löytyy runsaasti heitä, jotka edelleen – eri syistä johtuen – sympatisoivat totalitaarista Venäjää ja sen imperialistisia pyrkimyksiä, mikä näkyy Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainaan kylvetyn sodan myötä maan toimien tukemisena sanoin ja teoin, tai vähintäänkin ymmärtämällä Venäjää ja hyväksymällä sen laajenemispyrkimykset. Tämä näkyy myös europarlamentissa, jossa Venäjään suhtaudutaan myötämielisimmin kahdessa ryhmässä – Euroopan yhtynyt vasemmisto/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, johon kuuluu Suomesta Vasemmistoliitto, sekä Identiteetti ja demokratia -ryhmässä, johon Perussuomalaiset, ja aiemmin mainittu Vaihtoehto Saksalle, kuuluvat.

En lainkaan epäile, etteikö moni ole toimissaan vilpitön, halua kamppailla fasismia vastaan, mutta niin kauan kuin antifasismi herättää mielikuvia punalipuista, leimautuu totalitaariseen – ihmisarvoa kunnioittamattomaan – neuvostovaltioon, ja varsin usein sen perilliseen, totalitaariseen ja historiansa kieltävään, nyky-Venäjään, löytyy runsaasti kaltaisiani, joiden on mahdotonta kuvitella sijoittavansa itsensä ryhmään nimeltä ”antifasistit” vaikka fasistisia voimia vastaan kamppailemmekin.


”Parvessa on voimaa – ’Silakat’”

Itse toivoin, ja toivon edelleen, joulukuun lopulla perustetun Silakkaliikkeen kasvavan sellaiseksi voimaksi, johon voivat vapaasti liittyä eritaustaiset henkilöt puoluekantaan katsomatta jakaessaan liikkeen arvomaailman. Tällä hetkellä liikkeen piirissä kuohuu, todennäköisesti kyse on kuitenkin alkukankeudesta ja uuden – voimakkaasti kasvaneen – liikkeen syntykivuista, tai toivon, että tästä on kyse, nimittäin muutoin moni voi pettyä liikkeeseen hyläten sen, mikä olisi samalla ikävä kolaus niille arvokkaille asioille, joiden puolesta liike kuvailee kamppailevansa. Ja itse olisi ottanut lähtöasetelmaksi juuri sen minkä puolesta kamppaillaan, korostamatta sitä, mitä vastaan toiminta kohdistetaan. 

Tällainen positiivinen ”minkä puolesta kamppaillaan” -henki on aistittavissa Johannes Kosken 25. joulukuuta kirjoittamassa blogissa ”Parvessa on voimaa — “Silakat” on rivikansalaisten vastalause rasismille, populismille ja vihaa lietsovalle politiikalle”. (5) Valitettavasti Facebookin ryhmäkeskustelussa tämä henki pääsi hiukan rapistumaan, mutta toivottavasti joulun välipäivät ovat tasapainottaneet tilanteen ja ryhmässä ymmärretään vastakkainasettelun (meihin ja heihin) nakertavan ryhmän uskottavuutta, kun niihin ”heihin” leimataan kuuluvaksi sivistysporvareita öyhöttäjien ohella.

Omasta puolestani toivon hyvää alkanutta vuotta silakoille, Suomi tarvitsee rasismin ja populismin vastaisia voimia – ihmisiä, jotka ovat valmiit kehittämään yhteiskuntaamme ja puuttumaan epäkohtiin, auttamaan heikkoja ja sorrettuja.


Marko



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Suomi ensin – Putinin asialla

Kirjoitin syksyllä 2016 SSS-Radion blogiin ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” (1), jonka päätin seuraavaan toteamukseen:

”Suomessa Vastarintaliikkeen, Suomi ensin! -ryhmän ja Rajat kiinni -liikkeen kaltaisilta operaattoreilta on vietävä tila, niihin on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella. Ne eivät ole Suomen ja suomalaisten etu.”


Vuosi on piakkoin vierähtänyt yllä olevasta toteamuksesta – vaatimuksesta, tähän mennessä mikään ei kuitenkaan ole merkittävässä määrin maassamme muuttunut. Jokainen yllä luetelluista ryhmistä toimii edelleen jollain tasolla, Suomi ensin! -ryhmä on sisäisestä eripurasta ja hajaannuksesta huolimatta olemassa oleva häiriötä tuottava liike. (2) Ryhmän jäsenet Marco de Witin toimesta järjestivät Helsingin ydinkeskustassa ylipitkäksi venähtäneen SuomiMaidan-protestin, jossa onnistuivat häpäisemään Euromaidanin nimen sekoilullaan. Tämä SuomiMaidan sai lopulta ansaitsemansa päätöksen viranomaisten annettua määräyksen leirin purkamisesta, siinä sivussa de Wit pääsi tekemään lähempää tuttavuutta ”maijaan”.

Marco de Wit pääsi ”saatille” kahden poliisin kanssa (kuvakaappaus youtube-videolta).
















SuomiMaidanin kyseenalaista antia oli myös Ilja Janitskinin saama – turha – huomio Helsingin ydinkeskustassa. Marco de Witin johdolla SuomiMaidan promosi näkyvästi Janitskinin presidentinvaalikampanjan puolesta. Mikäli saamani tiedot pitävät paikkansa, toiminta on hyödyttänyt Janitskinia siinä määrin, että tavoitteena olevasta 20000 kannattajakortista ei uuvu enää kuin parisen tuhatta korttia. Ei siis ihme, että Janitskin on palkinnut de Witin kumppaneineen hyvästä työstä ”kunniamerkillä”.


SuomiMaidan-leiri Rautatientorilla Helsingissä, huhtikuu 2017.















Sisäisesti hajanaisen Suomi ensin! -ryhmän voi sanoa olevan kokoaan suuremman voiman, ollakseen ryhmänä kooltaan pieni, on de Wit kyennyt suorittamaan SuomiMaidania ennen ja sen aikana lukuisia täsmäiskumaisia mielenilmauksia kautta Suomen. Forssan mielenosoituksessa elokuussa 2016 de Witin retoriikka oli hyvin sotaisa:

”– Tämä on Forssan sota, de Wit sanoi, piti pienen tauon ja lisäsi: verbaalinen.” (3)

Toiminta on monella tapaa hyvin kyseenalaista – vihapuheen ohella etenkin de Witin kannattajat ovat turvautuneet fyysiseen väkivaltaan uhkailun ohella. Lopulta yli sata päivää (136 päivää) kestänyt SuomiMaidan -mielenosoitusleiri purettiin poliisin päätöksellä, syynä oli lisääntynyt ohikulkijoihin kohdistunut uhka – leiriläisiä epäillään lukuisista pahoinpitelyistä. (4)

Marco de Witin pitkään jatkunut toiminta, johon sisältyy mielenosoituksia kautta Suomen, herättää kysymyksiä rahoittajasta ja yhteistyökumppaneista? Viime syksyn blogissa ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” kuvasin näiden ns. Putinin turistien toimintaa Itä- ja Etelä-Ukrainassa keväällä 2014:

”’Putinin turisteja” kuljetettiin lukemattomilla linja-autoilla paikkakunnalta toiselle, yhtenä päivänä he olivat Donetskissa, seuraavana letka suuntasi kulkunsa seuraavalle paikkakunnalle synnyttämään kaaosta ja aiheuttamaan hämminkiä ynnä häiriöitä. Suurin osa heistä tuli Ukrainaan rajan yli Venäjältä, toiminta oli organisoitua ja kontrolloitua, tietojeni mukaan näille ”turisteille” maksettiin alkuvaiheessa päiväkorvausta – mikä tietty keräsi matkaan suuren joukon epämääräisellä taustalla varustettuja ihmisiä. Näiltä osin Suomi ensin! -ryhmän toiminta muistuttaa hyvin paljon ”Putinin turistien” toimintaa, kierretään pitkin ja poikin Suomea linja-autoilla synnyttämässä hämminkiä ja kaaosta. Ryhmän jäsenet ovat ehtineet Suomessa aina Kajaaniin saakka.” (1)

Suomi ensin! -ryhmän toiminnassa on runsaasti samoja piirteitä, mikä voi tietenkin olla sattumaa, mutta kun huomioidaan henkilöt, joiden kanssa de Wit on liikkunut ja joihin hän on pitänyt/ pitää yhteyttä – esim. Johan Bäckman ja Janus Putkonen – voidaan kyllä heittää suuren suuri epäilys sen päälle, että kyse olisi sattumasta. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että Suomi ensin! on vähintäänkin saanut apua toiminnan koordinoinnissa Venäjään liitettäviltä tahoilta. Johan Bäckmanin ollessa kyseessä, henkilöön, joka työskentelee Russian Institute of Strategic Research’issa eli RISI:ssä. (5) En sulje pois sitäkään vaihtoehtoa, että myös muutakin apua ja tukea on liikkunut em. tahojen välillä tietotaidon ja henkisen tuen ohella.

Donetskin ”kansantasavallan” alueella laittomasti vierailleet ”suomalaisturistit” yhteispotretissa, vierailu tapahtui heinäkuussa 2016.

















Yllä olevassa kuvassa Bäckmanin ja Putkosen seurassa ”suomalaisturistien” seurue, Marco de Wit kurkkimassa takana. Kuvan henkilöistä syytä mainita Rauhanpuolustajien Stig Lång (oikealla, musta t-paita). Vierailun aikana Marco de Wit julkaisi Putkosen propagandistisen haastattelun muiden videoiden ohella. (6)

Marco de Witin käyttämät metodit muistuttavat monelta osin samoja, joihin Venäjä on turvautunut hybridisodankäynnin operaatioissaan Ukrainan (kevät 2014) ohella Moldovassa, Georgiassa sekä Balkanin alueella – läntisistä EU:n jäsenmaista Saksaan on kohdistunut operaatio, joka on liitettävissä korkeantason venäläistoimijoihin – ”The "Lisa case": Germany as a target of Russian disinformation.” (7)

Suomessa aggressiivista yhteiskuntarauhaa hajottavaa ja vihaa lisäävää toimintaa toteutetaan myös vihapuheen ja erilaisten vihakampanjoiden avulla, myös niiden toimintamalli on tuttu – samaa venäläiset ja Venäjää tukevat trollit harjoittavat sosiaalisessa mediassa. Tässä kohdin toki on huomioitava se, ettei vihapuheen ja erilaisten vihakampanjoiden koordinointiin välttämättä tarvita ulkopuolista opastusta tai sen kummempaa ohjeistusta, kuitenkin eräät piirteet Ilja Janitskinin MV-lehden kautta masinoimissa toimissa antavat viitteitä siitä, että jotain oppia on saatu kohdentamisessa ja kuinka on toimittava. Niissä on havaittavissa bäckmanilainen kädenjälki. Se kuinka Janitskinin MV-lehteä Johan Bäckman lähipiireineen, joihin kuuluu muun muassa Juha Molari, hyödyntää kertoo kyllä sen puolesta, että kyse on syvemmästäkin yhteistyöstä Janitskinin kanssa.

Esimerkkinä kohdennetusta kampanjasta voitaneen antaa Janitskinin masinoima tietojenkeräys ja painostuskampanja, joiden kohteena on kaksi poliisia (tiedot Ilja Janitskinin VKontakte-tililtä). Tällä kertaa kohteena on kaksi virkatehtävää suorittanutta poliisia, vastaavien kampanjoiden kohteeksi voi joutua likimain kuka tahansa, joka jollain muotoa kritisoi näiden ”janitskinien” toimintaa. Erityisesti toimittajat joutuvat herkästi ”tulilinjalle”. Tällaisia kampanjoita on äärimmäisen helppoa masinoida sosiaalisen median kautta, etenkin kun sosiaalisen median suuryhtiöt (Facebook, twitter etc.) ovat äärimmäisen hitaita reagoimaan tällaisiin kohdennettuihin vihakampanjoihin, jos reagoivat niihin lainkaan. Jo kampanja itsessään saattaa johtaa laittomuuksiin, puhumattaan mahdollisista jatkoseuraamuksista, tästä huolimatta virkavalta Suomessa puuttuu äärimmäisen laiskasti näihin.

Oma lukunsa sosiaalisen median puolella on venäläinen VKontakte eli VK, jonka suojiin usea ”kansallismielisenä” itseään pitävä on siirtynyt viime aikoina – toistaiseksi ehkäpä ennemminkin eräänlaisena varotoimenpiteenä, mutta se kuinka nämä tahot markkinoivat VKontaktea tuskin on sattumaa. Olen melkoisen varma, että VKontakten suojissa näiden henkilöiden ja ryhmien on jatkossa mahdollista jatkaa toimintaansa jakaen länsivastaista materiaalia ja suunnitellen eriasteisia operaatioita ja täsmäiskuja suojassa, eräänlaisessa "turvasatamassa" siis.

Suomi ensin! ei kuitenkaan ole oma erillinen toimija, se tekee yhteistyötä muiden ryhmien kanssa – kuluvan vuoden heinäkuussa Suomi ensin! -aktivistit ja Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n aktiivit järjestävät mielenosoituksen Gleb Simanovin tueksi Helsingissä. Gleb Simanov on Nobinan irtisanoma bussikuski, irtisanomisesta on virinnyt keskustelu, johon maahanmuuttovastaisista ryhmistä esim. Suomi ensin! ja Marco de Wit on ottanut osaa. En nyt sen tarkemmin tarkastele irtisanomista, koska melkoisella varmuudella me ulkopuoliset emme tiedä kaikkea, emmekä etenkään tiedä sitä, mikä Simanovin asema yhtiössä oli ennen tätä irtisanomiseen johtanutta episodia. Polina Kopylova avaa ansiokkaasti tapahtuneen sekä Gleb Simanovin taustoja Uuden-Suomen puheenvuorossa ”Tunnollinen kuski Gleb Simanov: uhri vai syötti?” (8) Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota Simanovin Venäjää tukevaan toimintaan, (9) hänen selkeisiin kytköksiin Johan Bäckmaniin – ilman tätä kytköstä hän tuskin olisi viime vuonna vieraillut Tšekeissä Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaisissa, ostravalaisen paikallisoikeuden päätöksen mukaan ”edustusto” ei saa käyttää harhauttavaa terminologiaa ja ”markkinoida” itseään virallisena ”edustustona”. Ei lainkaan ihme, että Johan Bäckman välittää eteenpäin viestiä Simanovin tueksi järjestettävästä mielenilmauksesta, että Janus Putkonen tukee Simanovia, että militantti Viljakainen Prizrak-prikaatista tekee samaa. Ilkeämielinen voisi vallan ajatella, että taustalla on jotain suunnitelmallisuutta… Ja niinhän siinä onkin. Oma lukunsa on sitten se, että kuinka aktiivinen toimija Simanov alunperin on ollut – vai onko hän hyödyllinen idiootti, jota hyväksikäytetään surutta. Kun antaa pirulle pikkusormen... ts. Simanov on nyt asemassa, jossa hänen on mentävä laivan mukana pohjaan saakka.

Gleb Simanov ja Nela Lisková, Ostrava (Tsekki) Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaistilaisuus.





















Ei ole myöskään yllätys, että Laura Huhtasaari (ps) ilmaisee tässä tapauksessa tukensa Gleb Simanoville – vähintään välillisesti – onhan hän flirttaillut Suomi ensin! -ryhmäläisten kanssa, eikä hänen kommentteja Bäckmanistakaan tuomitsevina voi pitää ennemminkin ymmärtäväisinä ja hyväksyvinä, joten tällainen tuenosoitus on kronologinen jatko Huhtasaaren aiemmalle toiminnalle.



Huhtasaaresta on hankala sanoa, onko hän opportunisti, joka käyttää hyväksi jokaisen tilaisuuden, jossa voi ajaa omaa muukalais- ja EU-vastaista agendaansa piittaamatta siitä, keitä kaikkia tahoja toimintansa milloinkin hyödyttää, vai kuuluuko hän todella ”viidenteen kolonnaan”? On hän kumpaa tahansa, toimillaan hän hajottaa yhteiskuntaa ja pelaa samalla niiden voimien pussiin, joiden tarkoituksena on nakertaa läntisten – liberaalien – yhteiskuntien uskottavuutta ja rintamaa. Näin vertauskuvallisesti voidaan todeta Huhtasaaren puhuvan vähintäänkin ”kaksihaaraisella” kielellä sellaisia sanoja, joista Putin on hyvillään.

Kohtalaista joukkoa isänmaallisiksi itseään kutsuvia ryhmiä ja henkilöitä yhdistää samalla voimakas länsivastaisuus, omassa ”isänmaallisuudessaan” (tarkoituksellisesti lainausmerkeissä, koska kyseenalaistan heidän isänmaallisuutensa) he ovat valmiit liittoutumaan minkä tahon kanssa tahansa, jonka kuvittelevat ajavan heidän asiaa. Tämä on pantu merkille jo vuosia sitten Venäjällä, josta on seurannut se, että venäläiset ovat omien ryhmiensä ja valtiollisten organisaatioidensa kautta levittäneet verkkoja vesille, puhumalla kieltä, jota olettavat vastaanottajan mielellään kuuntelevan, he ovat saaneet verkkoon kokojoukon anti-eurooppalaisia ja anti-liberaaleja voimia – Suomessa kansallissosialistinen Vastarintaliike kuuluu tähän joukkoon, se linkittyy myös osaan yllämainituista ryhmistä ja organisaatioista Ilja Janitskinin ja MV-lehden kautta. Tässä yhteydessä ei sovi myöskään unohtaa Juha Kärkkäistä, eikä Magneettimediaa – huomioisin myös J. Kärkkäinen Oy:n markkinointilehden KauppaSuomi, joka jakaa edelleen ideologisesti värittynyttä materiaalia, kirjoitukset ovat paikoin hyvinkin juutalaisvastaisia kirjoittajien jälkien johtaessa suurella todennäköisyydellä Vastarintaliikkeen ytimeen. Juha Kärkkäinen kuin myös J. Kärkkäinen Oy on eräs Vastarintaliikkeen tärkeimpiä taloudellisia tukijoita Suomessa, Kärkkäinen-tavarataloketjun toimittaessa tavaroita Vastarintaliikkeen verkkokauppaan. (10)

Vastarintaliikkeellä on ruotsalaisytimen kautta suora linkki Venäjälle RID:iin (Russkoe Imperskoe Dvizhenie) (11), jonka koulutusleirillä ruotsalaisia uusnatseja on käynyt harjoittelemassa ja jonka jälkeen ovat Ruotsissa suorittaneet pommi-iskuja pakolaisia ja vasemmistoryhmiä/-anarkisteja vastaan. (12) Vastarintaliikkeen pahoinpitelystä tuomittu Jesse Torniainen palkittiin taannoin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Ruotsin ja Suomen jäsenten aktivistipäivillä Ruotsissa, palkinnon luovutti liikkeen ylin johtaja Simon Lindberg. (13) Torniaisen uskollisuus ja rohkeus saivat kehuja. Vastarintaliikkeen toiminta on tyypillistä ääriryhmille, joiden sisäistä yhtenäisyyttä pyritään lujittamaan ja voimistamaan palkitsemalla jäseniä, jotka ovat toimineet liikkeen kannalta erityisen toivottavalla tavalla, usein tämä tarkoittaa sitä, että toimintaan kuviteltua vihollista ja yhteiskuntaa vastaan keinoilla, jotka ovat laittomia. Varsin usein yhteiskunta on myös vihollinen. Samaa taktiikkaa toteuttaa myös Janitskin jakaessaan aiemmin mainitsemiani ”kunniamerkkejä” kannattajille ja tukijoilleen. Ne ovat huomionosoituksia ja palkintoja, joilla tukijat sidotaan entistä tiukemmin häneen.

Tässä kirjoituksessa on kiinnitetty huomiota vain osaan äärioikeistolaisista, kansallismielisistä tai patrioottisista – tai sellaisina itseään pitävistä – ryhmistä ja tahoista. Käytännössä yllä mainitut ryhmät ja organisaatiot, henkilöt ja muut tahot ovat muodossa tai toisessa linkittyneet toinen toisiinsa ja tekevät paikoin yhteistyötä toisten kanssa, kuten Gleb Simanovin -tukimielenosoitus osoittaa. Tässä kohdin ei pidä unohtaa sitä, että kirjoituksessa mainituilla henkilöillä tai heihin suoraan linkittyvillä henkilöillä – kuten Paavo Väyrysen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen Jarmo Ekman – on vastaavasti yhteyksiä verkostoihin, joita kirjoituksessani en ole erikseen nostanut esille. Huhtikuun 27. 2017 SSS-Radion blogikirjoituksessa ”Kuntavaalit eduskuntavaalien kenraaliharjoitus” nostin esille vaikutuskanavia, joita tässä kirjoituksessa ei ole erikseen nostettu esille – osa niistä on ilmiselvästi hybridisodankäynnin välineitä ja tarkoitettu toisenlaiseen vaikuttamiseen nimeä myöten – myös maamme rajojen ulkopuolelle esim. Johan Bäckmanin rekisteröimä Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry. (9)

Minun on mahdotonta pitää henkilöä, joka lyöttäytyy yllä mainittujen seuraan, millään muotoa Suomen asiaa ajavana tai isänmaallisena henkilönä väittääpä hän mitä tahansa. Tässä verkostossa, jos me sitä sellaiseksi voimme kutsua, aivan liian monen tahon taustalla on henkilö tai organisaatio, josta johtaa jäljet suoraan Venäjälle – eikä millään muotoa tulkinnanvarainen tahi kiistettävissä oleva jälki, vaan selkeä ja suora kuin viivoittimella vedetty. Omalla toiminnallaan nämä henkilöt eivät ole Suomea yhdistävä voima vaan hajottava, heidän tarkoituksensa on horjuttaa yhteiskuntarauhaa ja luoda vihaa ja eripuraa eri ryhmien välille. Eikä edellinen tarkoita sitä, etteikö Suomessa voi kritisoida valtiovallan tai EU:n toimia – kyllä voi ja tarvittaessa pitääkin, merkittävää on se, että kuinka oman kritiikkinsä esittää ja millaiselle ryhmälle viestinsä kohdistaa ja kenen joukoissa seisoo – jos flirttailet Putinille ja samalla kritisoit ”rappeutunutta länttä”, on turha syyttää muita, jos sijoitetaan samaan viiteryhmään Johan Bäckmanin kanssa. Sitä niittää, mitä kylvää!

SuomiMaidanin – nyt jo puretulta – leiriltä on ideologisesti vain askel Itä-Ukrainan kaaokseen ja ”Putinin turisteihin” keväällä 2014 - samat metodit ja sama tarkoitus ja sama herra. He pystyvät vain rikkomaan eivät rakentamaan; he pystyvät vain kylvämään vihaa ja tuhoa – todellista ja henkistä, yhtä tuhoisaa kumpikin.

Suomi ensin! - Путин первым!


Marko


5. Mikä RISI on: https://en.riss.ru/