Sotatoimet Ukrainassa maaliskuussa 2019

Huhtikuu on jo pitkällä, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus maaliskuun tapahtumiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella, mutta koska Ukrainassa järjestettiin maaliskuun viimeinen päivä presidentinvaalien ensimmäinen kierros, ei tapahtumaa voi jättää huomiotta tässä kirjoituksessa siitä huolimatta, että ratkaisua ei saatu ensimmäisellä kierroksella vaan tarvitaan vielä toinen kierros (21.huhtikuuta), jolloin ukrainalaiset pääsevät valitsemaan presidenttiä Petro Porošenkon ja tv-kasvo Volodymyr Zelenskyin välillä, mutta ennen vaaleja Ukrainan itäosiin ja rintamalle.

Maaliskuussa Ukrainan asevoimien menetykset sotatoimialueella nousivat seitsemään kuolleeseen ja 29 sotatoimissa haavoittuneeseen – nämä ovat virallisia lukemia, joihin ei lasketa eräiden vapaaehtoisryhmien kokemia tappioita. Muutamissa lähteissä, kuten Euromaidan Press, ukrainalaisjoukkojen tappioiksi kuolleiden osalta mainitaan kymmenen sotilasta, ero voi selittyä laskentatapojen eroilla, jolloin toisessa huomioidaan kaikki menetykset ja toisessa vain Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä virallisesti niiden kanssa taistelevien organisaatioiden menetykset.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivien Venäjän asevoimien ja venäläisten proxy-joukkojen, mukaan luettuna ns. aluepuolustusprikaatit, tappiot nousivat ukrainalaislähteiden mukaan 56 sotatoimissa kuolleeseen ja 85 sotatoimissa haavoittuneeseen. (1) Ukrainan asevoimissa palvelevan, sotatoimialueelle sijoitetun, upseerin (53. erillinen mekanisoituprikaati) mukaan miehitysalueelle sijoitettujen joukkojen menetykset nousevat olennaisesti korkeammiksi, mikäli lukuun lasketaan ei-taistelutehtävissä kuolleet ja haavoittuneet, kyseisen upseerin mukaan ainakin yhdeksän militanttia kuoli muiden – väkivaltaisten – syiden tähden, samoista syistä haavoittuneiden määrä nousi 16:teen.

Ukrainalaisjoukot tuhosivat maaliskuun kuluessa useita vihollisen linnoitettuja asemia sotatoimialueella, pääasiassa rintamalinjalla ja sen tuntumassa. Huomion arvoisena operaationa voidaan pitää Donetskin läntisessä osassa, Petrovskyin alueen läntisimmässä kolkassa sijaitsevan, jätemaakasan (ukr. терикон) laella sijaitsevan ”Crocodil”-aseman tuhoamista. Reilusti alueen maanpinnantasoa korkeammalla sijaitsevasta asemasta on voitu vapaasti tulittaa erilaisin asein reilun parin kilometrin päässä sijaitsevaa Mar’inkan pikkukaupunkia. Asemasta, josta on hyvä näkyvyys sektorille pohjoisesta lännen kautta etelään, on tulitettu 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimin siviilikohteita Ukrainan hallinnoimilla alueilla.

”Crocodil”-aseman tuhoaminen ei kuitenkaan ollut ainoa tällainen toimi maaliskuussa, yksistään Donetskin ympäristössä ukrainalaisjoukot tuhosivat useita vihollisen linnoitettuja pesäkkeitä tai asemia. Osa asemista tuhottiin epäsuoralla tulella, pääasiassa kranaatinheittimin, mutta huomattava osa tuhottiin panssarintorjuntaohjuksilla. Käytetyimmät panssarintorjuntaohjukset olivat ukrainalainen Stugna-P sekä vanhempi – neuvostoaikojen perua oleva -  9K111 Fagot. Myös v. 2017 käyttöön otettua  RK-3 Korsar (Corsar) panssarintorjuntaohjusta on toimitettu rintamajoukoille. Kyseisellä ohjuksella on vastaava ”top attack” -kyky kuin yhdysvaltalaisella FGM-148 Javelinilla, jota ei kuitenkaan ole vielä käytetty varsinaisissa sotatoimissa. FGM-148 Javelinia on toimitettu Ukrainalle, mutta ohjukset on toistaiseksi sijoitettu maan länsiosiin, jossa joukot harjoittelevat niiden käyttöä.

Alla olevassa twiitissä viime vuonna kuvattu video, jossa Stugna-P panssarintorjuntaohjuksella ammutaan venäläisjoukkojen kalustoa Itä-Ukrainassa. Ensin ammuttu Stugna-P -panssarintorjuntaohjus menee ohi kohteensa, toisen osuessa tuhoisin seurauksin. Ensin ammutun ohjuksen kohdalla havaittavissa selkeästi ohjuksen ”top attack” -kyky. Ohjuksien kohteena oli todennäköisesti pari venäläistä TOS-1 Buratinoa, termobaarisia raketteja ampuvaa raketinheitintä.

https://twitter.com/lennutrajektoor/status/1106236550336167937 

Mennyt talvi osoitti jälleen kerran, konkreettisten todisteiden myötä, sen, että Venäjän asevoimat sotii  Ukrainassa, sekä testaa miehitetyillä alueilla modernia varustustaan.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi talven päättyessä tietoa tarkkailuoperaation aikana menettämistään tiedustelulennokeista. ETYJ on menettänyt heinäkuu 2018 – helmikuu 2019 välillä yhteensä kuusi tiedustelulennokkia Itä-Ukrainassa, joukossa kaksi suurikokoista pitkän kantaman Camcopter S-100 tiedustelulennokkia, yksi keskipitkien matkojen tiedustelulennokki ja kolme minikokoista tiedustelulennokkia. Viimeisimmän Camcopter S-100 tiedustelulennokin ETYJ menetti helmikuussa 2019 Berdyankan kylän kaakkoispuolella venäläisjoukkojen miehittämillä alueilla. Kyseinen tiedustelulennokki pudotettiin elektronisella häirinnällä, pahoin vaurioitunut tiedustelulennokki luovutettiin myöhemmin ETYJ:n tarkkailijoille Luhanskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Tuolloin U.S. Mission to the OSCE ilmaisi asian ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiota suoremmin sanoen tiedustelulennokkien pudottamisesta vastuun olevan Venäjän johtamilla joukoilla.

Huhtikuun alussa @UKRinOSCE julkaisi maaliskuun 16. 2019 mini-tiedustelulennokilla Yuzhna-Lomuvatkan kylän länsipuolella otettuja kuvia Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin kalustosta. Alue sijaitsee noin 9 kilometrin päässä demarkaatiolinjasta kaakkoon.

@UKRinOSCE:n julkaisemissa kuvissa näkyy R-330Zh häirintäyksikkö ja Tirada-2 SATCOM-häirintäyksikkö sekä R-161 viestiajoneuvo. (2)

Tirada-2 (Тирада-2) järjestelmä on vasta otettu käyttöön Venäjän asevoimissa, ETYJ:n julkaisema kuva on ensimmäisiä – jollei ensimmäinen – kuva järjestelmästä kuvattuna Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa. Kuvassa näkyvä R-330Zh on myös Venäjän asevoimien modernia elektronisen sodankäynnin kalustoa.

Alueelta otettujen, Google Earthissa julkaistujen, satelliittikuvien perusteella voidaan havaita rakennusten ympärillä olleen säännöllisesti Venäjän asevoimien modernia elso-kalustoa 29.maaliskuuta 2017 päivätyistä tiedoista lähtien. Viimeisin Google Earthin päivitys alueelta on elokuun 20. 2017, ETYJ:n kuva-aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että toiminta on ollut aktiivista tämänkin jälkeen.

Google Earth 29.3.2017, venäläiskalustoa alueella (pun. ympyrät).

Google Earth 6.5.2017, venäläiskalustoa rakennusten ympärillä.

Venäjän harjoittama valtioterrorismi lisääntyy Krimillä

Varhain maaliskuun 27. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti yhdessä Venäjän sisäministeriön kanssa laajan iskun miehitetyllä Krimin niemimaalla Krimin tataareja ja tataariaktivisteja vastaan. Isku suoritettiin Simferopolin itäpuolella Strohonivkan kylän tataariyhteisössä. (3)

Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n joukkoja Strohonivkan iskussa Krimin tataareja vastaan.

Venäjän turvallisuuspalvelulla oli lista kuudestakymmenestä ”Crimean Solidarity” liikkeen aktivistista, joita etsittiin. Etsintöjen aikana ainakin 25 asuinrakennusta tutkittiin, ja etsintöjen tuloksena kaikkiaan 24 aktivistia pidätettiin.

”Crimean Solidarity” on Krimin tataareista koostuva rauhanomaiseen aktivismiin pyrkivä organisaatio, jonka jäsenet tukevat venäläisten vangitsemia tataareja ja heidän perheitä, toimittavat ruokaa ja juomaa miehittäjien vangitsemille poliittisille vangeille, ja poliittisin syin vangituille Krimin tataareille.

Maaliskuun 27. ja 28. päivä tehdyt iskut Krimin tataareja vastaan eivät olleet ainoa huomioitava ihmisoikeuksiin kohdistuva loukkaas niemimaalla maaliskuun kuluessa. Päivää aikaisemmin (26. maaliskuuta) toimittaja ja bloggaaja Yevhen Haivoronsky pidätettiin, pidätys on seurausta Haivoronskyn lausunnoista, kuten ”suurin osa Krimin niemimaan asukkaista haluaa palata Ukrainaan”. (4) Myös Krimin niemimaalla asuvan anarkistin Yevhen Karakashevin oikeudenkäynnissä esitettyihin, hänen vastaisiin todisteisiin, liittynee vilppiä ja todistajien painostamista (kiduttamista?). (5)

Tämä otanta käsittää vain muutaman päivän, käytännössä elämä miehitetyllä Krimin niemimaalla huomattavan moni joutuu elämään pelossa, he joutuvat varomaan puheitaan, heitä vainotaan uskonsa tähden – Krimin tataarien ohella myös Jehovan todistajia vainotaan Krimillä, kansalaisaktivismista rangaistaan ja kuten Strohonivkan tapaus osoittaa, rangaistus kohdistuu kokonaisiin yhteisöihin yksilöiden sijaan. Kollektiivisilla rangaistuksilla ja yhteisöihin kohdistetuilla voimatoimilla Venäjä pyrkii luomaan pelonilmapiiriä vähentämään kansalaisaktivismia ja passiivista vastarintaa.

Ukrainan presidentinvaalit

Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalien 1. kierros sunnuntaina 31. maaliskuuta, jolla ei saatu ratkaisua aikaan, joten vaaleissa nähdään toinen kierros 21. huhtikuuta istuvan presidentin Petro Porošenkon ja koomikko Volodymyr Zelenskyin välillä.

Vaaleissa ei nähty niin suoraa ja voimakasta Venäjän vaikuttamista mitä moni odotti ja oletti nähtävän, on kuitenkin hyvä muistaa, että Krimin niemimaan ohella osia Itä-Ukrainasta on miehitetty. Ukrainan alueella on kymmeniä tuhansia Venäjän asevoimien ja Venäjän proxy-joukkojen, kuten PMC Wagner, miehiä, joiden läsnäololla maassa Venäjä voi vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti ja moniulotteisesti Ukrainan yhteiskuntaan. Vaaleja edeltävinä päivinä sotatoimet eskaloituivat huomattavasti, venäläisjoukot tulittivat Itä-Ukrainassa kohteita äänestyspaikkojen läheisyydessä – toiminta, jota on pidettävä hyvin konkreettisena vaikuttamiskeinona.

Toisaalta Venäjällä oli myös suunnitelmia vaalivaikuttamiseen sosiaalisen median sekä erilaisten verkostojen kautta. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n välittämän informaation mukaan maan itäosissa toimi Venäjän GRU:lle (eli GU) alisteinen yksikkö – Safiiri (ukr. Cапфір). Safiiri-koodinimellä operoineen yksikön tehtävänä oli valmistella ja toteuttaa Ukrainan vastaista informaatiovaikuttamista. Paljastettua ryhmää johti Luhanskissa sijaitsevasta tukikohdasta käsin koodinimeä ”Pavel Bodrov” käyttänyt GRU:n eversti Alexander Sazonov. (6 ja 7)

Safiiri-operaatiossa lietsottiin myös eri uskontokuntien välille kiistoja, sekä synnytettiin jännitteitä ortodoksisen kirkkokunnan patriarkaattien välille.

Oma lukunsa Ukrainan vaalivaikuttamiseen oli suomalaisen, Venäjän laskuun työskentelevän, Janus Putkosen (alias Ivan Putkov) pienimuotoinen operaatio, jolla hän koetti viedä uskottavuutta Ukrainan presidentinvaaleilta. Putkosen kampanjaa toteutettiin pääasiassa sosiaalisessa mediassa sekä verkkojulkaisuissa kansalaisadressin ohella. Putkosen kampanjasta enemmän blogissani ”Propagandisti Putkosen kohteena Ukrainan presidentinvaalit” – luonnollisesti kampanja jatkuu, koska vaaleissa ei päästy ratkaisuun ensimmäisellä kierroksella.

Janus Putkosen ”Stop Fake Elections in Ukraine” -propagandakampanja.

Marko

1. https://www.unian.info/war/10501629-ukrainian-officer-reveals-enemy-death-toll-in-donbas-in-march-photo.html 

2. https://twitter.com/UKRinOSCE/status/1113385017185640448 

3. https://www.amnesty.org.uk/press-releases/crimea-least-20-tatars-detained-latest-russian-crackdown 

4. http://khpg.org/en/index.php?id=1553647255 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1553170155 

6. https://www.uawire.org/ukrainian-security-service-uncovers-russian-intelligence-group-in-donbas 

7. https://ssu.gov.ua/ua/news/1/category/2/view/5834#.HOpEcdnp.dpbs 

Johan Bäckman ”vaalitarkkailijana”

Aiemmin liikkui vahvistamattomia tietoja siitä, että Venäjän presidentinhallinnon alaiselle ajatushautomo RISS:lle (eli RISI:lle) työskentelevä Johan Bäckman toimii Venäjän tulevissa ”presidentinvaaleissa” ”vaalitarkkailijana”.

Maaliskuun 11. 2018 julkaistussa tiedotteessa Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI vahvistaa Johan Bäckmanin toimivan Venäjän tulevissa ”presidentinvaaleissa” ”vaalitarkkailijana” Venäjän miehittämän Krimin niemimaan alueella. Niemimaalle Bäckman näyttää jo Facebook päivitystensä perusteella saapuneen.

Kuvakaappaus RuFin tiedotteesta, jossa ilmoitetaan Johan Bäckmanin ”vaalitarkkailijatehtävästä” miehitetyllä Krimillä.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta jolloin Johan Bäckman toimii ”vaalitarkkailijana” Venäjällä tai Ukrainalta miehitetyillä alueilla, kuten Krimin niemimaalla tai Itä-Ukrainan ”kansantasavalloissa”.

Kevättalvella 2014 Johan Bäckman toimi ”vaalitarkkailijana” Krimin niemimaan ”kansanäänestyksessä”, jolloin hän antoi laajalti levinneitä lausuntoja venäläismedioille – medioiden seuraajille ei tehty selväksi sitä, ettei Bäckman ollut Suomen virallinen lähettiläs.

”- Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (1)

Lokakuussa 2016 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla – ”kansantasavalloissa” – järjestettiin paikallisvaalit, joissa ”vaalivalvojina” toimi Johan Bäckmanin ohella tuolloin Donetskissa propagandatehtävissä toiminut Jarmo Ekman sekä tuolloin, ja yhä edelleen, Itä-Ukrainassa venäläiskomenteisessa Prizrak prikaatissa taisteleva Petri Viljakainen. (2)

Johan Bäckman "vaalitarkkailijan" roolissa lokakuussa 2016.

Donetskilaisen läheisemme (TI) silminnäkijäkuvaus kyseiseltä lokakuiselta äänestyspäivältä (v. 2016) on kuvaava. Läheisemme oli matkalla ”basaarille” tekemään pieniä ostoksia, kävellessään koulun ohi hän huomasi vaalijulisteen pihalla, tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta jolloin hän näki vaalimainoksen alueella. TI pysähtyi hetkeksi katselemaan tapahtumien etenemistä äänestyspaikalla. Ihmisiä käveli koulun ohitse mutta ainoakaan ei poikennut niiden minuuttien kuluessa äänestämässä. Jokunen yksittäinen ihminen tuli koululta mahdollisesti äänestämästä. Avoimista ovista ja ikkunoista kantautui pihalle ”neuvostoaikaista marssimusiikkia”. Palatessaan kotiin ”basaarilta” tilanne oli muuttumaton – vaalit eivät herättäneet kiinnostusta alueen asukkaissa. Naapurustossakaan vaalit eivät ole herättäneet keskustelua, naapurit ovat kohautelleet harteita niille. "Ei kiinnosta" tuntui olleen vallitseva teema kyseisissä vaaleissa.

* * *

Johan Bäckmanilla on kokemusta vaalitarkkailijan työstä myös aiemmista vaaleista Venäjältä. Kuusi vuotta sitten maaliskuussa 2012 Bäckman toimi vaalitarkkailijana** silloisissa presidentinvaaleissa – aiheesta hän kirjoitti blogiinsa. (3 ja 4) Blogikirjoituksensa perusteella voi päätellä hänen toimineen myös joulukuun 2011 duuman vaalien tarkkailijana:

”Olen jo toistamiseen virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana Venäjän vaaleissa. Joulukuussa seurasin duuman vaaleja, nyt ovat vuorossa presidentinvaalit.” (3)

Johan Bäckmanin ”vaalitarkkailijan” uraan mahtuu myös itsenäistä ”vaalitarkkailua” Yhdysvalloissa. Kansan Uutiset kirjoitti ”Johan Bäckman seikkaili ”vaalitarkkailijana” USA:ssa” 9. marraskuuta 2011. (5) Kansan Uutisten mukaan Bäckman oli venäläisen ”ihmisoikeusdelegaation” matkassa, lehden uutisessa lainataan Bäckmanin tiedotetta:

”Ulkomaista vaalitarkkailua ei ole lainkaan. Etyj ei ole vuosiin päässyt tutkimaan Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Itsekin olen paikan päällä vain yksityishenkilönä tarkkailemassa sitä, minkä seuraaminen on mahdollista.”

Kuitenkin – kuten pitääkin – korjaten bäckmanilainen disinformaatio. Kyseisissä vuoden 2011 presidentinvaaleissa paikalla oli 44 ETYJ-delegaatio suorittamassa vaalitarkkailua.

Tässä pikainen yhteenveto Johan Bäckmanin uraan ”vaalitarkkailijana”, se näyttäytyy toiminnan ja lausuntojen osalta kaikkea muuta kuin puolueettomalta toiminnalta. Toiminnasta ja lausunnoista huokuu voimakas – suorastaan propagandistinen – tuki Venäjän hallinnolle, josta oivallisena esimerkkinä seuraava lausunto kevättalvelta 2014:

”Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (IS: Kohudosentti Johan Bäckman todisteli Krimin äänestyksen "laillisuutta").

Vaalit kun tuomittiin kansainvälisen yhteisön toimesta, niitä ei järjestetty Ukrainan perustuslain mukaisella tavalla, eivätkä vaalit olleet puolueettomat. Kyseiset vaalit olivat laittomat ja voimakkaasti manipuloidut – rikolliset, minkä ei pitäisi olla yllätys enää kenellekään.

Marko

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000728868.html 

2. Tiedot, nyt jo poistetuista, SSS-Radioon laadituista blogeista Donetskin paikallisvaalit ja Uskommeko Venäjän tarinaa Ukrainan kahtia jakautuneisuudesta?

3. https://kohudosentti.blogspot.fi/2012/03/tarkkailemassa-venajan.html 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2012/03/johan-backman-tarkkailemassa-venajan.html 

5. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2910387-johan-backman-seikkaili-vaalitarkkailijana-usassa 

*: Jarmo Ekman nimitettiin aikanaan Kansalaispuolueen asiantuntijajäseneksi, kuohunnassa olevan puolueen verkkosivuilta ei enää saanut vahvistusta asiantuntijajäsenten olemassa ololle.

**: sana ei ole lainausmerkeissä, koska blogikirjoituksessaan Bäckman kirjoittaa toimivansa virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana, en kuitenkaan onnistunut löytämään vahvistusta asialle puolueettomasta lähteestä, joten Bäckmanin jakamaan informaatioon on syytä suhtautua varauksella.

Mikä se RuFi oikein on?

Keskustan kunniapuheenjohtaja – kannatusyhdistyksen presidenttiehdokas juuri päättyneissä vaaleissa – Paavo Väyrynen haali ja myös sai tukea erinäisiltä ryhmiltä, näiden ryhmien joukkoon kuuluu myös kooltaan varsin marginaalinen RuFi ry eli Suomalais-venäläinen RuFi ry. (1)

RuFi ry:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov Väyrysen vaalivalvojaisissa.

Mikä tämä RuFi ry sitten oikein on?

Yhdistyksen kotisivuilta lainattua:

”Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella.

Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti. Yhdistys toimii liioittelun ja paniikin lietsonnan vasta-aineena, joten kyseeseen tulee kaikenlainen oikaisu.” (2)

Kuulostaa hienolta, lupaus on suorastaan positiivinen, mutta onko se sitten totuudenmukainen? Kaikessa lyhykäisyydessään vastaus on, että ei ole – tämä toki on täysin subjektiivinen mielipide, mutta koetan saada hiukan lihaa mielipiteeni ympärille, osoittaakseni, että toiminnallaan RuFi tuskin parantaa ja paikkaa nykyisiä – heidän mukaansa kylmänkiskoisia ja negatiivisia – suhteita Venäjään.

Suomalais-venäläinen RuFi ry järjesti tai oli mukana viime vuoden puolella lukuisissa tilaisuuksissa, joista osa on hyvin konkreettinen tuenosoitus Venäjän nykyhallinnon toimille sekä harjoittamalle politiikalle. Ehkäpä merkittävin kyseenalaistettu tilaisuus oli Daria Skippari-Smirnovin ja RuFin Facebook-ryhmän järjestämä ”Kuolemattoman rykmentin” -marssi Helsingissä toukokuun 9. 2017 – tällä hetkellä yhdistys ilmoittaa vastaavasta marssin järjestämisestä tämän vuoden toukokuun 9. päivä samalla juhlistettaisi Voitonpäivää juhlan merkeissä. (3)

RuFin toiminta myötäilee hyvin tiukasti Venäjällä toteutettua imperialistista politiikkaa, yhdistyksen näkyvät jäsenet tukevat avoimesti Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä, kuin myös Venäjän masinoimaa ja rahoittamaa sekä varustamaa (miehistö ja aseistus) eli Venäjän käymää Itä-Ukrainan sotaa. Tästä toiminnasta voidaan poimia esimerkkinä RuFin ja Suomi-Novorossija-Seuran yhteiset pikkujoulut viime vuoden puolella, jossa olivat läsnä RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ja hallituksen rahastonhoitaja Marina Muhonen, joka on myös vieraillut propagandistisella turistimatkalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Alueelle kyseinen ryhmä saapui Ukrainan lakien vastaisesti Venäjältä. Ryhmän kotisivujen mukaan RuFi ry ja Suomi-Novorossija-Seura tulevat tekemään jatkossakin tiivistä yhteistyötä.

Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistus, RuFin Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen.

RuFin asiantuntijoiden joukkoon kuuluu myös Demlan jäsen, venäläisen nationalistisen NOD:in Suomen koordinaattori, Olga Tshizhik-Kinnunen. RuFin kotisivujen mukaan Tshizhik-Kinnunen on ihmisoikeusaktivisti. Keväällä 2017 Tshizhik-Kinnunen etsi aktiivisesti materiaalia Suomessa esiintyvästä russofobiasta sosiaalisen median välityksellä, tässä toiminnassa hyödynnettiin myös RUFIa. Aineiston etsintä ajoittui hetkeen ennen ”Kuolemattoman rykmentin” marssia että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin Suomen vierailua. Oma näkemykseni on se, että myös Tshizhik-Kinnusen lausunnot ja toiminta ovat omiaan lisäämään vastakkainasettelua Suomessa rakentavan vuoropuhelun synnyttämisen sijaan, Skippari-Smirnovin linjan ollessa saman, mikä ei toisaalta ole ihme, koska Skippari-Smirnov kuuluu tätä nykyä niihin aktiiveihin, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä Venäjän presidentinhallinnon alaisessa ajatushautomossa työskentelevän Johan Bäckmanin kanssa.

RuFin edustajat olivat näkyvästi esillä Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistuksen allekirjoittajien joukossa. RuFin Facebook-sivuilla jaetaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivan propagandisti Janus Putkosen ”hengentuotteita”. On hyvin todennäköistä, että Tshizhik-Kinnusen (RuFin asiantuntija) ja Johan Bäckmanin kautta yhdistyksellä on kontakteja venäläisiin, Putinin hallintoa tukeviin, äärijärjestöihin– kuten edellä mainittu NOD - Kansallinen vapautusliike (ven. Narodnoe Osvoboditel'noe Dviženie engl. National Liberation Movement).

RuFin ja Suomi-Novorossija-Seuran pikkujoulut joulukuussa 2017.

Muita havaintoja RuFista – yhteistyötä myös suomalaisten muukalaisvihamielisten organisaatioiden kanssa

Yhdistys on kooltaan pieni, Helsingin Sanomien mukaan rekisteröityneitä jäseniä on 50. Yhdistyksen puheenjohtajan Skippari-Smirnovin mukaan yhdistyksen kannattajien lukumäärä on olennaisesti suurempi, hänen mukaan lukijoita yhdistyksen Facebook-sivuilla on tuhansia. (1) Yhdistyksen Facebook-sivuilla on 472 seuraajaa. (4)

Koostaan huolimatta yhdistyksen toiminta on aggressiivista, sen puheenjohtajan kommentit ovat paikoin hyvin kärkkäitä ja hyökkääviä, kuten hänen toteamuksensa Polina Kopylovalle, tämän kirjoitettua kriittisen blogin ”Sattuiko STEA tietämättä tukemaan Venäjän vaikuttamistoimintaa?” (5) Helsingin Sanomissa, arvostettu, Jarmo Mäkelä kolumnissaan lainaa Skippari-Smirnovia – hänen kysymystä Kopylovalle:

 ”mistä päin länttä blogin kirjoittaja, venäläinen nainen, saakaan palkkionsa näiden likaisten tekstiensä kirjoitteluun”. (6)

Kyseinen toiminta on tuttua myös muista maista esim. Ukrainassa kevättalvella ennen Itä-Ukrainan ”separatismia” ja sotaa, erilaiset pienet, Venäjän tuella perustetut, ryhmittymät toimivat hyvin aggressiivisesti pyrkien valtaamaan informaatiotilan maltillisilta tahoilta. Ukrainassa he onnistuivat Venäjän voimakkaalla tuella erittäin hyvin. Venäjältä saapui ns. Putinin turisteja eli aggressiivisia agitaattoreita ja mielenosoittajaryhmiä tukemaan tätä ns. separatismia ja esiintymään paikallisina.  Venäläismediat levittivät näitä propagandauutisia myös läntisille medioille, joissa ei vielä tuolloin oltu sisäistetty Venäjän toimintaa – käymää informaatiosotaa, josta seurasi se, että nämä uutiset saivat toisinaan globaalia näkyvyyttä.

Blogissa ”How Alexander Dugin's Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005-2013” Anton Shekhovtsov kuvailee tällaisten pienryhmien leviämistä ja toimintaa Itä-Ukrainassa. (7) Samankaltaisena, mutta poliittisena vaikuttamisena, voidaan pitää erilaisten pienpuolueiden perustamista, joiden tosiasiallinen tehtävä näytti olevan Ukrainan poliittisen opposition toiminnan hajottaminen, ja samalla Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin toiminnan hiljainen tukeminen/edistäminen. Tuolloin tällainen marginaalitoimija oli Denis Pushilin, joka on nyt merkittävässä asemassa Donetskin ”kansantasavallassa”. Hänen eräänä projektina voidaan pitää pienpuolue ”Ми Маємо Мету’a” (ukr. My Majemo Metu eli Meillä on tavoite), jonka riveissä hän osallistui parlamenttivaaleihin ennen Euromaidania. Puolueen nimi oli todennäköisesti tarkoituksellisesti ukrainaksi, jotta se tavoittaisi kansallismielisiä ukrainalaisia jäsenikseen. Pushilin oli todellisuudessa Viktor Janukovytšin Alueiden puolueen tukija.

Muun muassa Ukrainassa ja Baltiassa tällaiset ryhmittymät pyrkivät hajottamaan venäläisyhteisöä sisältä, muokkaamaan ilmapiiriä ja synnyttämään tuntemuksia, joissa kyseinen väestönosa on uhatussa asemassa – tai siihen kohdistuu suoranainen väkivallan uhka. Samalla toiminnallaan nämä ryhmät synnyttävät jännitteitä valtaväestön ja vähemmistön – paikoin vähemmistöjen – välille. Tästä on nähty viitteitä myös Suomessa, jossa RuFin johto sekä jäsenistö on avoimesti flirttaillut muukalaisvihamielisten ryhmien kanssa, kuten Johan Bäckmanilta ja Janus Putkoselta vähintäänkin henkistä tukea saaneen, Marco de Witin johtaman ryhmittymän kanssa. Tuolloin ryhmittymän nimi oli Suomi Ensin! – nyt Suomi Ensin! on jo hajonnut Marco de Witin perustaessa Suomen Kansan Ensin! ryhmän. Tällainen yhteistyöprojekti ryhmien välillä oli Nobinan erottaman bussikuskin Gleb Simanovin tueksi järjestetty mielenilmaus viime vuonna Helsingissä. Erottamisen syihin ei ole tässä yhteydessä perusteltua ottaa kantaa.

Tässä kirjoituksessa on mahdotonta avata kaikkia puheenjohtaja Skippari-Smirnovin ja RuFin kontakteja venäläisiin tahoihin, joista osa on valtiojohtoisia organisaatioita, joiden avulla Venäjä pyrkii vaikuttamaan ulkovenäläisiin ihmisiin tai heidän muodostamiin järjestöihin ja yhteisöihin. RuFia voi aivan oikeutetusti kutsua yhdeksi Venäjän informaatiovaikuttamisen väyläksi pienestä koostaan huolimatta.

RuFin toiminnasta löytyy myös runsaasti elementtejä, joita Roman Skaskiw nosti esille kirjoituksessaan ”Nine Lessons of Russian Propaganda”, jossa hän myös lainasi ideologisti Aleksandr Duginia:

"The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand…” (8)

Kuvaamaan Venäjän toimintaa, huomioikaa korostettu kohta lainauksesta: viholliseni vihollinen on ystäväni – tässä kohdin kuvaavampaa on käyttää termiä yhteistyökumppanini ystävän sijaan. RuFi on muutakin kuin yhteistyökumppani, suhde Venäjän valtiollisiin toimijoihin ja propagandan jakamiseen on olennaisesti intiimimpi.

RuFin kaltaisia yhdistyksiä seuratessa, ei ole ihme, että Venäjällä pidetään maassa toimivia ulkomaalaisia NGO:ta tai niiden kanssa yhteistyötä tekeviä yhdistyksiä ja organisaatioita ulkomaisina agentteina, koska Venäjä itse pyrkii tällaisten järjestöjen ja organisaatioiden kautta vaikuttamaan maan rajojen ulkopuolella asuviin venäläisiin, kuin myös ulkovaltoihin, jolloin Venäjällä ajatellaan, että ulkomaita ohjaa vastaavat tarkoitusperät.

* * *

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä Paavo Väyrysen muita yhteistyökumppaneita ja tukijoita. Väyrysen puolueprojektista Kansalaispuolueesta kirjoitin blogiin elokuussa 2017 ”Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä”. (9)

Marko

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005542896.html?share=b4e0a49edd1251d689699106e9bf321c 

2. https://www.rufi.fi/ 

3. https://www.rufi.fi/Tapahtumat-ja-Uutiset/ 

4. https://www.facebook.com/pg/rufiyhdistys/community/?ref=page_internal 

5. http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246965-sattuiko-stea-tietamatta-tukea-venajan-vaikuttamistoimintaa 

6. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005516748.html 

7. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

8. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

9. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/08/kansalaispuolue-kadonnutta-aikaa.html