Venäjän ”hyödylliset idiootit” ja ”auliit apurit” –

 

eli Venäjän tukijoita ja ymmärtäjiä armaassa Suomen maassa

Kirjoitin vuosi sitten kesällä useampiosaisen katsauksen Venäjän ja ”auliiden apureiden” sekä erilaisten vastamedioiden Suomeen kohdistamista vaikutusyrityksistä palaan nyt teemaan, mutta hiukan tiiviimmän koosteen myötä. Kirjoitukseni koostuu esimerkinomaisista havainnoista Venäjän ”hyödyllisten idioottien” ja ”auliiden apureiden” Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta. Pyydän lukijoilta armoa sen suhteen, etten huomio Venäjällä haahuilevan ja maan kansalaisuudesta haaveilevan Ano Turtiaisen ja hänen puolisonsa jok’ ikistä julkaisemaansa videota – en edes murto-osaa niistä. Kansanedustaja Turtiaisen sanoilla oli olennaisesti suurempi merkitys, kuin Venäjälle velkojaan paenneen entisen kansanedustajan mutinoilla.

Rajaan tällä kertaa kokonaisuuden tarkastelua siten, etten myöskään huomioi esimerkiksi Venäjän varjolaivaston toimia Suomenlahdella tai Venäjän valtion Suomeen tai Suomen lähialueille kohdistamia toimia. Kirjoituksessani en myöskään huomioi maahamme harhautuneita (tai ohjattuja) Ukrainan OWA-lennokkeja, kyseiset tapahtumat on syytä huomioida tuonnempana kirjoituksessani Venäjämielisistä vasta- ja vihamedioista.

Palautetaanpa alkuun mieleen se, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen ja auttaa sitä toisinaan saavuttamaan tulostakin. Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Saavuttaakseen tarvittavaa menestystä Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. Kirjoitukseni laajenisi liikaa, mikäli ryhtyisin tarkemmin pohtimaan tai tarkastelemaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmisen työskentelemään Venäjän hyväksi, joten tyydyn yksinkertaistaen toteamaan:

Taustalla piilevät henkilökohtaiset syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tai siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä, ja materiaalia hyödyntäen (esim. kiristämällä) saa tämän työskentelemään hyväkseen.

Suomessa on kiinnitetty huomiota eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-sympatioihin sekä Venäjän edun ajamiseen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen laitavasemmiston vastaaviin sympatioihin on kiinnitetty merkittävästi vähemmän huomiota, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä-sympatioita tai myötämielisyyttä olisi olemassa. Kyllä on, minkä näimme tänä keväänä Moskovan antifasistisen foorumin kokoontuessa Venäjän pääkaupungissa. Suomen kommunistinen puolue (SKP) oli myös lähettänyt edustajan paikalle – puolueen entisen puheenjohtajan Liisa Taskisen. (2)

Puolueesta kertoo jotain se, että se lähettää edustajansa Venäjällä järjestettyyn antifasistiseen foorumiin. Maahan, joka käy tuhoamissotaa naapurimaassaan ja jonka johdossa on kansalaisiaan sortava despootti. Tuhoamissodan rinnalla Venäjä militarisoi tulevaisuuttaan. Eikä maata voi ”antifasistisena” pitää, onhan sen eräänlainen ideologia Rusismi (ukr. рашизм) – venäläinen versio fasismista.

Propagandistit Lebedev-Heiskanen ja Hietanen sekä SKP:n Taskinen, kuvan lähde Kosti Heiskanen.

Venäjän kommunistisen puolueen järjestämässä ”antifasistisessa” foorumissa hyväksyttiin yksimielisesti päätöslauselma, jossa ilmaistiin tuki Venäjän hyökkäyssodalle. Ja kyllä, yksimielisesti tarkoittaa sitä, että myös SKP:n Taskinen hyväksyi kyseisen päätöslauselman, mikä samalla tarkoittaa sitä, että puolueena SKP tuli samalla hyväksyneeksi Venäjän hyökkäyssotansa kuluessa tekemät tuhannet sotarikokset. Puolueen puolueohjelmassa kirjoitetaan yleviä rauhasta ja solidaarisuudesta todellisuuden ollessa jotain muuta. (3)

Muistutan lukijoita myös siitä, että SKP:n Liisa Taskinen kuului niiden suomalaisten joukkoon, jotka allekirjoittivat Pietarissa syyskuussa 2024 pidetyn kansainvälisen ’RAUHAA, LUONTOA, YHTEISTYÖTÄ ITÄMERELLÄ JA ARKTISILLA ALUEILLA’ konferenssin julistuksen, jossa länsivaltoja vaadittiin lopettamaan asetoimitukset Ukrainaan. (4) Venäjän liittolaisiltaan ja tukijoiltaan saamasta runsaasta ase- ja materiaalituesta konferenssissa oltiinkin aivan hiljaa.

SKP ei suinkaan ole ainoa maamme puolueista, jonka kanta Venäjään tekojen myötä on avoimen hyväksyvä. Poliittisen janan vastakkaisesta päästä löytyy Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto, jonka riveistä löytyy useita avoimen Venäjä-myönteisiä jäseniä, kuten Olli Kotro ja Sakari Linden sekä taikurinakin tutuksi tullut Tatu Tyni.  Puolueen lähtölaukaus ensi vuoden eduskuntavaaleihin on alleviivaava: Kumman puolen sinä valitset? Venäjää ei suoraan mainita, mutta puolueen ja sen jäsenten Venäjää-kosiskeleva toiminta ei jätä tulkinnanvaraa: EU, NATO:n ja Ukrainan hylkääminen ja Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen toisi rauhan ja vakauden Suomeen. Tämä Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen tuntuu olevan useamman poliittisen ääriliikkeen ydinajatuksia, jota myös ”markkinoidaan” aktiivisesti kansalaisille, kuin iskeäkseen kiilaa Suomen eri osien välille. 

Vapauden liitto – otteita puolueen, jäsenten ja kannattajien somesta. 

SKP ja Vapauden liitto symboloivat tässä kirjoituksessa maamme poliittisen kentän ääripäiden samanhenkisyyttä. Kummassakin vastustetaan läntistä puolustusyhteistyötä ja läntistä arvoyhteisöä – vaikka SKP koettaakin puolueohjelmassaan alleviivata ainoastaan sotilaallista yhteistyötä ja kuinka siitä tulisi irrottautua. Toisaalta kumpikin ääripää näyttää löytävän yhteisen tukijan idästä – Venäjästä. Yksittäisinä tekijöinä nämä puolueet eivät nähdäkseni aiheuta merkittävää uhkaa Suomelle, mutta – kuten havainnot Ukrainasta keväältä 2014 osoittavat – kriittisenä hetkenä yksittäisen ihmisen päätöksillä voi olla ”kokoaan” suurempi merkitys eli huomiotta en tällaisiakaan puolueita tai ryhmiä jättäisi. Maamme pienpuoluekentästä löytyy muitakin puolueita, joiden toiminta hyödyttää tavalla tai toisella Suomeen vihamielisesti suhtautuvia valtioita ja tahoja – Venäjä ei ole ainoa laatuaan.

 

Suomi yhdistystoiminnan luvattu maa

Suomea kutsutaan yhdistystoiminnan luvatuksi maaksi. Yhdistys on helpohko perustaa, asia, jota esimerkiksi Johan Bäckman hyödynsi lukuisia kertoja viime vuosikymmenen puolella. Hän lähipiirinsä kanssa perusti maahamme lukuisia yhdistyksiä, joista osa vaikutti perustetun odottamaan otollista hetkeä, ja osalla vastaavasti oli selkeä tarkoitusperä. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat Euroopan hybridiosaamiskeskusta nimellään jäljitellyt yhdistys aivan kuten Toimittajaliitokin. (5 ja 6) Toimittajaliiton perustana oli muutamia vuosia aiemmin perustettu  Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka taustahenkilöihin Bäckmankin kuului. Yhdistysten perustamisen helppoutta ja yhdistystoimintaa itsessään Venäjä hyödyntää auliiden apureidensa ja operaattoreidensa kautta pyrkiessään  vaikuttamaan yhteiskuntaamme. Ja koska Suomessa on käytännössä kannustettu kansalaisaktivismiin ja vaikuttamiseen yhdistystoiminnan kautta, emme ole huomioineet riittävällä vakavuudella yhdistystoiminnan käyttöä meitä ja kansalaisyhteiskuntaamme vastaan – ja samalla rapauttamaan luottamustamme yhdistystoimintaa kohtaan. Luottamuksen rapauttaminen ei välttämättä ole ollut tarkoituksena, mutta häikäilemättömän yhdistystoiminnan paljastumisen seurauksena on myös kylvetty epäilyksen siemen tiettyjen ryhmien aloittamaa yhdistystoimintaa kohtaan.

Reilut pari vuotta sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun paljastui STEA:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) myöntäneen venäjänkielisille ukrainalaispakolaisia auttaneille järjestöille yli miljoona euroa samalla kuitenkin hylänneen lähes kaikki Suomen ukrainalaisten hakemukset. Yleisradion toimittajien ottaessa yhteyttä kahteen merkittävään tukea saaneeseen yhdistykseen (Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ja Vantaan venäläinen klubi) tiedustellakseen yhdistysten kantaa Venäjän käynnistämään brutaaliin hyökkäyssotaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen kehotti puhelinkeskustelussa Ylen toimittajia tiedustelemaan kantaa Venäjän suurlähetystöltä:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”. (7) Myöskään Vantaan venäläinen klubi ei ilmaissut mitään kantaa Venäjän käymään tuhoamissotaan. Minulle tämä kertoo riittävästi näiden yhdistysten toiminnan tarkoitusperästä – toivon, ettei STEA ole myöntänyt (ainakaan ukrainalaispakolaisten tukemiseen) enää euroakaan kyseisille yhdistyksille. Parasta olisi, jos yhteiskuntamme ei tukisi kyseisiä yhdistyksiä enää lainkaan.

Epäilen kuitenkin suuresti sitä, että valtio tai kunnat olisivat heränneet ruususen unesta kuluneiden vuosien aikana. Epäilystäni vahvistaa Helsingin Sanomissa huhtikuussa julkaistu artikkeli, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin maksaneen Sun Ray ry:n kolmen työntekijän palkat kokonaan, samaan aikaan kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa. (8) Myöhemmin paljastui toinenkin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion rahoittama yhdistys, joka järjesti lapsia Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. Huhtikuun lopulla (paljastusuutisen jälkeen) Sun Ray ry asetettiin konkurssiin. (9)

Kuvakaappauksia Helsingin Sanomista.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura on tällä hetkellä jakautunut kahtia. Yhdistyksen hallinto sekä pääosa paikallisyhdistyksistä noudattaa ”valtiollista” suhtautumista Venäjään, mikä aiheuttaa kentällä närää niin paljon, että osa paikallisyhdistyksistä ryhtyi tekemään omaa ”Venäjä politiikkaa” eli käytännössä ne toimivat edelleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut 24. helmikuuta 2022. (10) Esimerkiksi aktiivinen Kallio-Vallila Venäjä-seura ry pitää edelleen yllä tiiviitä Venäjä-suhteita keskinäisin vierailuin Venäjän lähetystön kanssa. Yhdistys on myös löytänyt luontevan yhteistyökumppanin Venäjä-mielisestä Naapuriseura ry:stä. (11) Naapuriseura ry:n perustajajäseniin kuuluu toimittaja Mauno Saari sekä sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko ja varapuheenjohtajana sekä Naapuriseuran Sanomien päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”, (12) Saaren siirryttyä nauttimaan ”eläkepäivistä”.

Piirien pienuudesta kertoo sitten se, että Naapuriseura ry:n puheenjohtaja Jauri Varvikko on toisen, Tehtaankatuun tiiviissä yhteydessä olevan, yhdistyksen Suomen Uusi Strategia – SUS ry:n varapuheenjohtaja. SUS ry:n puheenjohtajana on itseään putinistiksi kuvaileva Jussi Särkelä. Hän on entinen sosialidemokraattien vantaalainen kuntapoliitikko ja taustaltaan liittotoimija. Särkelä joutui luopumaan ehdokkuudestaan sosialidemokraattien listoilla edellisissä kuntavaaleissa (v. 2025) ilmoitettuaan toistuvasti tunnustautuvansa putinistiksi. (13)

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluu myös Olli Kotro, joka toimii Europarlamentissa saksalaisen laita-/ äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen eli AfD:n Volker Schnurrbuschin avustajana. (14) AfD tunnetaan Venäjää myötäilevästä ja Venäjän näkökantoja tukevasta politiikasta. Useat AfD:n aktiivit ovat vierailleet Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuoden 2014 jälkeen, esim. Hamburgische Bürgerschaftin jäsen Olga Petersen tammikuussa 2025 miehitetyssä Donbasissa. (15)

Edellä kuvaillut yhdistykset (Naapuriseura ry ja SUS ry) eivät ole jäsenmäärältään merkittäviä, mutta jo julkisten esiintymisten perusteella voi päätellä, niiden olevan verkostoituneita ja niillä olevan yhteyksiä Venäjän valtion edustajien lisäksi kolmansien maiden vastaaviin Venäjään myönteisesti suhtautuviin (ja Venäjän soluttamiin) yhdistyksiin. Väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että missä määrin yhdistysten ja Venäjän edustajien välillä vaihdetaan tietoja ja kuinka sensitiivistä tämä tieto voi olla. Osalla tässäkin kirjoituksessa mainituista henkilöistä on taustaa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa tehdystä yhteistyöstä ja tiedonvälityksestä.

Tammikuussa 2024 rekisteröidyn Aleksanterinliitto ry:n julkisena tavoitteena on rajasulun päättäminen eli itärajan avaaminen. Väittäisinkin, että tämä lähestymiskulma, jossa nostettiin esiin itärajan sulun erottamat perheet, vetoaa osaan suomalaisista, mikä nähdäkseni lisäsi jonkin verran heihin kohdistuvaa myötätuntoa. Yhdistyksen ja sen jäsenten toiminnan tarkastelu paljastaa kuitenkin sen, että toimintaan liittyy puolia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Yhdistyksen selkeänä pyrkimyksenä on politisoida itärajan sulku ja nostaa se teemana esiin yhteyksissä, joiden toimivaltaan raja-asiat eivät kuulu. Keväällä 2025 järjestetyissä kunta- ja aluevaaleissa yhdistys kokosi ja julkaisi ns. raja-auki-listaa eli listaa ehdokkaista (ja puolueista), jotka suhtautuivat myönteisesti itärajan avaamiseen. Kirjoitin havainnoistani blogiin  Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki”.

Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita kehotan lukemaan Outi Salovaaran artikkelin ”Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”. (16)

Suomessa on myös lukuisia yhdistyksiä, jotka toiminnallaan edesauttavat Venäjää tai auttoivat jo sen edeltäjää Neuvostoliittoa, vaikka yhdistyksiä itsessään ei välttämättä suuren yleisön silmissä suoraan rinnasteta Venäjämielisiin toimijoihin. Nostan tässä esimerkkinä esiin Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland ry:n  eli lyhyemmin Rauhanpuolustajat, enkä pelkästään yhdistyksen punaisen taustan vuoksi. Yhdistys perustettiin toukokuussa 1949, ja se kuului Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon. Rauhanpuolustajat tuomitsivat yhdessä Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Rauhanliiton sekä Sadankomitean kanssa Venäjän rikollisen hyökkäyssodan helmikuussa 2022 mutta jäsenistönsä toiminnalla se edesauttaa edelleen Venäjän narratiivin leviämistä Suomeen. Osa Rauhanpuolustajien kanssa läheisessä yhteistyössä toimivista yhdistyksistä on toiminut hyvin aggressiivisesti Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan, kuten Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry. (17) Sumud on myös rekisteröity samaan postiosoitteeseen, kuin Rauhanpuolustajat ry. Sen hallitukseen kuuluu muun muassa kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen (varapuheenjohtaja), joka on tullut tunnetuksi myös ”punaruskean” propagandan ja disinformaation levittäjänä ja ukrainalaisten mustamaalaajana.

Yhdistysten lisäksi Suomesta löytyy huomattava joukko yksilöitä, jotka ovat toiminnallaan edesauttaneet Venäjän narratiivin leviämistä vuosien tai vuosikymmenten ajan – osa on sujuvasti siirtynyt Neuvostoliiton tukemisesta Venäjän sanansaattajaksi. Se tietty pohdituttaa, että mikä lopulta saa tulipunaisen vasemmistolaisen tukemaan nyky-Venäjää? Juontaako se juurensa ideologisesta Amerikan vastustamisesta vai löytyykö taustalta muitakin syitä? Imperialismin vastustaminenkaan ei oikein käy perusteeksi, koska jos jokin maa tänään on imperialistinen, niin Venäjä. Ehkäpä Venäjällä imperialismikin on parempaa imperialismia…

Vaikka jättäisimme näistä yksilöistä huomiotta Heikki Talvitien ja Paavo Väyrysen kaltaiset eläköityneet menneisyyden reliikit, on tähänkin ryhmään tunkua aivan riittämiin. Joukosta löytyy Vasemmistoliitossa sivuraiteille ajautunut Johannes Yrttiaho Turusta, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kuin myös perinteisten medioiden toimittajia, joiden teksteistä paitaa läpi Venäjämyönteisyys sekä lukuisia vasta- ja valemedioiden ylläpitäjiä, joihin palaan tulevaisuudessa tarkastellessani maamme Venäjämielistä vastamediakenttää.

 

Tie Suomeen käy tšasounan kautta

Oma lukunsa Venäjän vaikuttamisväylänä on ortodoksinen kirkko, sen ohella Venäjä todennäköisesti hyödyntää myös muita uskontokuntia ja uskonnollisia ryhmiä narratiivinsa levittäjänä tahi yhteiskuntamme koheesion hajottajana. Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen arkkipiispakunta ja  Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä, Suomen ortodoksisen kirkon asemasta huolimatta Moskovan patriarkaatti on ulottanut lonkeronsa maahamme, huomattavan osan Suomessa asuvista venäläisistä tunnustaessa Moskovan patriarkaatin aseman. Luonnollisesti Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa asuviin venäläisiin ja kaksoiskansalaisiin uskonnon ja kulttuurin lisäksi myös erilaisten yhdistysten ja liikkeiden sekä maanmiespolitiikan kautta.

Myös Suomen ortodoksisen kirkon sisällä on havaittavissa jakolinjoja, joissa näkyy Moskovan vaikutus, sen yrittäessä vaikuttaa ortodoksipappien kautta seurakunnissa järjestettäviin kirkonmenoihin. Osassa ortodoksisia seurakuntia on jopa menty niin pitkälle, ettei ”poliittisiin asioihin” – kuten Ukrainan sotaan – oteta kantaa. Ortodoksisen kirkon Aamun koitto-verkkojulkaisussa julkaistiin keväällä 2024 artikkeli, jossa kuvailtiin Moskovan patriarkaatin pyrkimyksistä saada tukevampaa jalansijaa Suomeen. Tässä toimessa sen välikätenä toimi Moskovan patriarkaatin alaisen Kiovan metropoliitta Onufrin johtama ortodoksinen kirkko. (18) Ukrainassa on myös itsenäinen ortodoksinen kirkko, jonka johtajana on metropoliitta Epifani I.

Toisaalta, vaikka maamme ortodoksista kirkkoa on varoitettu Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä, sen piirissä on ollut vähintäänkin kohtuullista lapsenuskoa, josta esimerkkinä käy Ylen artikkeli Venäjältä Suomeen saapuneesta ortodoksipappi Alexander Zanemonetsista. (19)

Moskovan patriarkaatti näyttää myös varautuneen sitä koskeviin rajoituksiin perustamalla Suomeen varjokirkon. Tätä toimintaa tukee vuonna 2022 rekisteröity Ortodoksiset ystävät -yhdyskunta, jonka hallintaan Moskovan patriarkaatti on siirtänyt kaikessa hiljaisuudessa omaisuuttaan. (20) Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tässä kirjoituksessa ulottaa tarkastelua tämän syvällisemmin Venäjän kaksoiskansalaisiin tai Suomessa asuviin venäläisiin vaikuttamiseen tai painostamiseen saadakseen heidät toimimaan toivomallaan tavalla. Tällöinkin kuvioihin tulee usein mukaan yhdistystoiminta tai harrastetoiminta, kuten esim. Suomessa Venäjän hallinnolle lojaaleiden kasakkayhteisöiden kohdalla. (21)

Käytännössä kirjoitukseni on vasta pintaraapaisu teemaan. Venäjän näkyvyys urheilun ja kulttuurin saralla lisääntyy kansainvälisillä areenoilla kaiken aikaa, mikä väistämättä heijastelee Suomeenkin. Urheilu ja kulttuuri taasen kuuluvat Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton työkalupakkiin – ne ovat osa ”pehmeää voimaa”. Kielestä ja kulttuurista Venäjän aseina olen kirjoittanut aiemminkin, aivan kuten urheilusta osana Venäjän ”pehmeää voimaa”. Olemme myös nähneet viime aikoina entistä useamman ”idänkaupan asiantuntijan” heräilevän talviuniltaan – motiiveja heidän toimiin voimme vain arvailla. Niin houkuttelevaa, kuin näihin ulostuloihin olisi tarttua, jätän sen asian paremmin tuntevien käsiin. Sen sijaan syksyn koittaessa tulen uppoutumaan maamme Venäjämielisten vasta- ja vihamedioiden tarjontaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://kansanaani.org/maailman-edistykselliset-voimat-kokoontuivat-moskovan-antifasistisessa-foorumissa/

3. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-puolueohjelma/

4. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

5. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

9. https://yle.fi/a/74-20223172

10. https://kansanaani.org/kallio-vallilan-venaja-seura-taytti-80-vuotta-venajan-ystavat-juhlivat-vihan-ilmapiirista-piittaamatta/

11. https://naapuriseura.fi/uhka-ja-toivo-pilkahtivat-pikkujoulussa/

12. https://naapuriseura.fi/naapuriseura-ry-2/

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-itameren-rauhanyhdistys-vaatii-rajaa-auki-ja-pietaria-uhkaavia-ohjuksia-pois/#077e92a7

14. https://www.europarl.europa.eu/meps/en/267485/VOLKER_SCHNURRBUSCH/assistants

15. https://www.facebook.com/reel/635368555597986

16. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

17. https://threadreaderapp.com/thread/1793182205012775056.html

18. https://aamunkoitto.fi/ajassa/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan-nain-arkkipiispa-leo-kommentoi/

19. https://yle.fi/a/74-20189658

20. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012015249.html

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

Olen hyödyntänyt lähteinä myös Vapauden liiton, Olli Kotron ja Sakari Lindenin tilejä X:ssä sekä eräitä kirjoituksiani.  

Ukrainan droonisodankäynti panee Venäjän huollon koville

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on tämän kevään ja alkukesän kuluessa saavutettu asetelma, jossa Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän joukkojen sekä laajemmin miehitettyjen alueiden huoltoon niin voimakkaasti, että tällä vaikuttamisella on mahdollista saavuttaa merkittäviä tuloksia tulevina kuukausina. Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen ensimmäisenä syksynä Venäjän mahdolliset logistiset haasteet nousivat ensimmäistä kertaa merkittävämmin esille – kiinnitin niihin itsekin huomiota kahden kirjoituksen verran.*

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä kesänä ja syksynä Ukrainan ei onnistunut merkittävästi vaikuttaa venäläisten huoltoon muualla, kuin Dneprin oikealla eli pohjoisella rannalla, jota miehittävien venäläisjoukkojen huoltoon ukrainalaiset vaikuttivat vaurioittamalla Hersonin (kaupunki) itäpuolelta Dneprin ylittäviä Antonivkan maantiesiltaa sekä Antonivkan rautatiesiltaa, sekä vaikuttamalla epäsuoralla tulella Kah’ovkan vesivoimalan maantie- ja rautatiesiltaan (noin 100 kilometriä ylävirtaan Dneprin suulta). Ukrainan onnistui vaurioittaa kyseisiä siltoja tykistö- ja raketinheitintulella niin paljon, ettei raskas kalusto voinut käyttää joen ylittämiseen Antonivkan maatiesiltaa lainkaan. Venäläiset yrittivät rakentaa elokuussa 2022 Dneprin yli ponttonisillan korvatakseen pahoin vaurioituneen Antonivkan maantiesilla. Ukraina kohdisti elo-syyskuussa 2022 epäsuoraa tulta myös Antonivkan rautatiesiltaan sekä Kah’ovkan vesivoiman ylittäviin siltoihin. Näillä viikkoja kestäneillä tykistö- ja raketinheitin kampanjoilla oli lopulta se vaikutus, että venäläisten oli vetäydyttävä Dneprin oikealta rannalta ja samalla myös Hersonin kaupungista, jonka Ukraina vapautti marraskuussa 2022.

Teoriassa Ukrainalla oli jo tuolloin välineet, joilla vaikuttaa merkittävästi Venäjän huoltoon ainakin miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä jossakin määrin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Ukraina oli saanut läntisiltä liittolaisiltaan M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheitinjärjestelmät, joilla oli mahdollista vaikuttaa venäläisten selustaan logistiikan keskeisiin kohteisiin. Ukrainan ongelmaksi nousi se, ettei sillä ollut käytössään riittävästi pitkän kantaman raketteja, joilla vaikuttaa pitempiaikaisesti Venäjän huoltoon ja näin heikentää joukkojen taistelukykyä merkittävästi. Ukrainan läntiset tukijat toimittivat sille hyvin kitsaasti pitkän kantaman raketteja sekä muita pitkän kantaman asejärjestelmiä, edellisen lisäksi ne tosiasiassa rajoittivat Ukrainan operointikykyä asettamalla keinotekoisia rajoituksia asejärjestelmien käytölle esim. kohteisiin Venäjän maaperällä.

 

Kehityskulkuja Venäjän hyökkäyssodan aikana

Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 24. helmikuuta 2022 Ukrainan asevoimien iskukykyisin lennokki oli turkkilaisvalmisteinen Bayraktar TB2-lennokki, joita Ukrainalla oli käytössä toistakymmentä vuoden 2022 alkupuolella. Ukraina oli käyttänyt TB2-lennokkia ensimmäisen kerran lokakuussa 2021 Itä-Ukrainan sotatoimialueella. (1) Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisinä kuukausina ukrainalaisten onnistui käyttää TB2-lennokkia tehokkaasti hyökkääjää vastaan. Sodan pitkittyessä ja venäläisten oppiessa operoimaan TB2 vastaan, sen rooli muuttui ilmasta-maahan operoinnista tiedusteluun. Samaan aikaan rintamalla tehtiin ensimmäiset havainnot muutoksesta sodankäynnissä Ukrainan ja Venäjän ryhtyessä käyttämään entistä enemmän erilaisia nelikoptereita ja muita lennokkeja vastustajan jalkaväkeen ja kalustoon suunnatussa vaikuttamisessa. Nelikoptereiden käytöstä sodan osapuolille oli kertynyt kokemusta jo keväällä 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa, jossa Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot käyttivät nelikoptereita tiedustelun ja tulenosoituksen lisäksi myös ”aselavetteina”. (2) Venäjän proxy-joukot muokkasivat siviilikäyttöön tarkoitettuja nelikoptereita siten, että ne pystyivät kantamaan ja pudottamaan kranaatteja ukrainalaisten asemiin tai siviilikohteisiin. Tavallisesti muokattu nelikopteri varustettiin yhdellä tai useammalla 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17 kranaatista modifioidulla pudotettavalla kranaatilla tai käsikranaatilla. (3)

Hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen ukrainalaiset ottivat käyttöönsä vastaavan asejärjestelmän. Alkuvaiheessa ukrainalaiset olivat riippuvaisia siviilimarkkinoilta ostetuista nelikoptereista, mutta käyttötarpeen kasvaessa Ukrainassa ryhdyttiin itsenäisesti valmistamaan tarvittavia komponentteja 3d-tulostamalla ja kokoamalla käyttötarpeen mukaisia nelikoptereita. Suursodan ensimmäisen vuoden kuluessa toiminta tuli mukaan Wild Hornetsin kaltaisia yrityksiä, jotka tuotannon ohella tekevät tarvittavaa kehitystyötä yhdessä loppukäyttäjän eli Ukrainan asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukkojen kanssa. (4)

Laajamittaisen sodan alkuvaiheessa nelikoptereiden ja muiden vastaavien järjestelmien toimintaa rajoitti selkeimmin kantaman ohella elektroninen sodankäynti. Voidaan kuitenkin todeta, että nelikoptereiden ja muiden FPV-lennokkien lisääntynyt käyttö käynnisti kehityskulun, joka on osaltaan johtanut siihen, että tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa hyvin syvällä selustassa.

Tässä on syytä täsmentää mitä FPV eli First Person View (suomeksi “ensimmäisen persoonan näkymä”) tarkoittaa eli kyseessä on tapa ohjata droonia/ lennokkia reaaliaikaisen videokuvan avulla. (5) Tavallisesti kaltaiselleni maallikolle tulee mieleen FPV-lentämisestä lyhyen kantaman nelikopteri (jollaisia oli käytössä jo Itä-Ukrainan sodan aikana, kuten edellä mainitsin) mutta käytännössä kaikki miehittämättömät lentolaitteet, joita lennätetään reaaliaikaisen videokuvan avulla ovat FPV-lennokkeja. Ukrainassa tällaisia ovat muun muassa Wild Hornets’in kehittämät Queen Hornet -mallinen nelikopteri tai STING-anti-drooni-drooni tai jopa 150 kilometrin kantaman RAM-2X-mallinen X-siipinen drooni. (6) Eräissä pidemmän kantaman FPV-drooneissa Ukraina hyödyntää tekoälyä sijainnin määrittelyssä tai kohteiden tunnistamisessa mutta päätöksen operaation loppuunsaattamisesta tekee aina (ihmis)operaattori. (7)

Meidän on myös muistettava se, ettei kyse ole suoraviivaisesta kehityksestä, joka on edennyt viivaa myöten alkuhetkestä nykyiseen ”sijaintiin”. En käytä piste-sanaa, koska sen käyttö voisi synnyttää mielikuvan siitä, että nyt on saavutettu kehityksen päätepiste. Eikä kehitys ole ollut lineaarista, järjestelmien kehittämisen rinnalla myös niiden käyttöä (taktiikka ja strategia) kehitettiin. Järjestelmien kehittämisen ohella oli myös huomioitava tuotantomäärän kasvattaminen tarpeen mukaisesti. Ukrainassa valmistettiin vuonna 2022 muutama tuhatta nelikopteria ja muuta FPV-droonia, vuonna 2023 valmistusmäärä oli noussut jo satoihin tuhansiin (noin 300 000) ja seuraavana vuonna (2024) puhuttiin jo miljoonista valmistetuista FPV-drooneista. (8)

Kuten edellä mainitsin, tämä kehityskulku mahdollistaa sen, että nyt Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa syvällä selustassa. Meidän on kuitenkin muistettava se, että erilaiset FPV-droonit ovat väline – keino – jolla vaikuttaminen on mahdollista. Pelkkä välineen olemassa olo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tavoite saavutetaan. Luonnollisesti ensin on asetettava tavoite ja laadittava strategia sen saavuttamiseksi. Mielestäni Ukrainalla oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan Venäjän sodankäyntikykyyn, enkä tarkoita tällä pelkästään vaikuttamista rintamaan ja selustan huoltovarikoihin, vaan pyrkimystä vaikuttaa strategisella tasolla Venäjän kykyyn käydä pitkäkestoista sotaa.

Alkuvaiheessa tämä näkyi yksittäisinä iskuina, kuten iskuna Engels-2 lentotukikohtaan joulukuussa 2022, (9) joiden sotilaallinen merkitys oli vaatimattomampi, mutta jotka välittivät viestin myös Ukrainan tukijoille – lyhykäisyydessään viestin voi pukea seuraavaan muotoon: iskemme syvälle Venäjällä, eikä siitä seuraa punaisen viivan ylitystä, joten eskalaatiopelko on turhaa. Sodan ulottaminen Venäjän maaperälle oli osa viestintää, valitettavasti tuolloin ja osin edelleen, Ukrainan läntisiltä tukijoilta ei löydy riittävästi rohkeutta, jotta ne antaisivat Ukrainan käydä sotaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Länsi astui Venäjän luomaan eskalaatiopelko-ansaan, eikä se henkisesti kykene irrottautumaan sodan eskalaation synnyttämästä mielikuvasta ja siihen liittyvästä pelosta. Edes kesäkuussa 2025 Venäjän strategiseen pidätysvoimaan eli Venäjän kaukotoimintailmavoimiin, 37. ilma-armeija kohdistettu operaatio Hämähäkinverkko ei kumonnut täysin tätä Venäjän synnyttämään mielikuvaa Ukrainan tukijoissa. (10) Taitavasti toteutetun operaation toteutuksessa FPV-droonit olivat avainasemassa.

Ukrainan ensimmäisiä iskuja selustaan seurasi ensin entistä monimutkaisempia iskuja, joista kehittyi kampanjankaltaisia kokonaisuuksia, esim. Ukrainan pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuurin kohteisiin, joiden rinnalla Ukraina vaikutti säännöllisesti Venäjän keskuksiin – Moskovan ja Pietarin alueille, kuin muistuttaakseen Venäjän johtoa kyvykkyyksistään. Putinin hallinto joutui tekemään valintoja ja kuten niin usein diktaattoreiden ja itsevaltiaiden kohdalla, vainoharhainen Putin asetti oman edun hyvin korkealle priorisointiasteikolla. Moskovan suojeluun panostettiin, Putinin henkilökohtaisia omaisuuksia ryhdyttiin suojelemaan, mikä lopulta tarkoitti sitä, että ilmatorjuntaa, tutkajärjestelmiä, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä jne. keskitettiin suojelemaan näitä kohteita.

Samalla Ukrainan pitkänkantaman vaikuttamisen kyvykkyys lisääntyi. Kyse ei ollut pelkästään uusista järjestelmistä vaan myös kohteiden paikantamisesta ja tunnistamisesta miehitetyillä alueilla sekä Venäjällä, ja niihin vaikuttamisesta. Nähdäkseni nykyisen tilanteen alustaminen alkoi jo viime vuoden puolella Ukrainan aloittaessa kampanjan etelän miehitetyillä alueilla eli miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla Venäjän ilmatorjunta-, tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä vastaan. Iskuja kohteisiin suoritettiin toistuvasti. Venäjän saatua korjattua vaurioituneen yksikön, siihen vaikutettiin uudestaan; Venäjän tuotua tuhoutuneen järjestelmän tilalle uuden, se tuhottiin. Kampanja kesti kuukausia, jonka aikana Ukraina jatkoi myös syvälle Venäjälle kohdistamiaan iskuja. Tämä kokonaisuus kulutti Venäjän resursseja nopeammin, kuin se ehti korvata niitä. Ja samalla Moskovan sekä Putinin henkilökohtaisten ”lomapaikkojen” suojelu vaati entistä enemmän resursseja, vainoharhaisen johtajan kuvitellessa Ukrainan iskevän niihin.

Nähdäkseni Ukrainan etu ainakin vielä on se, ettei se suoraan iske tällaisiin kohteisiin (Moskovaa lukuun ottamatta) vaan antaa Venäjän kuluttaa hupenevia resurssejaan niiden suojeluun. Moskovan suojelu vaatii entistä enemmän resursseja eli ilmatorjuntajärjestelmiä ja tutkia sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä mutta silti Ukraina puhkoo tämän monikerroksisen suojamuurin kyllästyttämällä sitä alue kerrallaan (oma päätelmäni), jolloin osa OWA-lennokeista sekä OWA-lennokki-ohjuksista pääsee läpi. (11) Ja näin olemme päätyneet laajenevilla alueilla etelässä siihen, ettei Venäjällä ole enää riittävästi kalustoa suojelemaan pitkiä huoltoreittejä Rostov-na-Donun ympäristöstä rintamalle. Ukrainan FPV-lennokkien kantaman kasvu on saanut aikaan sen, että Ukraina voi vaikuttaa jatkuvasti huoltoliikenteeseen Novoazovskista länteen ja entistä useammin vaikuttaminen on mahdollista ulottaa jo Taganrogista länteen tielle R280 eli ”Novorossija”-pikatielle  – ja pian ehkäpä idässä Moskovan ja Rostov-na-Donun väliseen pikatiehen (M4) Millerovosta etelään (rintamalta on alueelle matkaa noin 200 km).

Venäjän huolto Ukrainan kohteena.

Etelän ”kuolemantiet”

Raflaavuudestaan huolimatta väliotsikko kuvaa tämänhetkistä tilannetta Asovanmeren pohjoisrannikolla ja miehitetylle Krimin niemimaalle johtavilla teillä: tiet ovat muuttuneet kuolemanteiksi viimeisten viikkojen kuluessa Ukrainan kyetessä vaikuttamaan päivittäin venäläisten huoltokuljetuksiin alueella. Fyysisten tuhojen rinnalla Ukrainan toiminnalla on myös psykologinen ulottuvuus, jonka tuhoutuneet ja karrelle palaneet ajoneuvot synnyttävät liikkeellä olevien ajoneuvojen kuljettajissa: matka voi olla viimeinen, ja entistä useammin se on sitä kuljettajalle.

Novoazovskista länteen suuntaavien teiden ohella Ukrainan vaikuttaminen on lisääntynyt entisestään Mariupolin ja Donetskin välisellä H20-valtatiellä sekä Donetskin ohitusteillä, ja venäläisille tärkeällä Donetskin ja Luhanskin välisellä E50-tiellä: Donetsk-Jenakijeve-Debaltseve-Altševsk-Luhansk. (12) Jo varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov operoi FPV-drooneilla hyvin vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunki) ilmatilassa ja tämän jälkeen se on entisestään laajentanut operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän huoltokuljetuksia vastaan. (13) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, niiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän alueen ilmatilassa. Tällaiset viestit kertovat myös Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista.

Ranskalainen analyytikko Clément Molin sekä vapaaehtoisvoimin toimiva OSINT-ryhmä Geoconfirmed ovat julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella paikantaneet ja analysoineet 150 Ukrainan miehitetyillä alueilla toteuttamaa iskua venäläisiä polttoainetta kuljettavia säiliöajoneuvoja ja muuta raskasta kuljetuskalustoa vastaan. (14) Valtaosa iskuista on toteutettu loppukevään ja alkukesän aikana. Analysointi käsittää ainoastaan maantiekuljetuksiin kohdistuneet iskut, viimeisimpinä viikkoina Ukraina on lisännyt vaikuttamista Venäjän rautatieverkkoon miehitetyillä alueilla sekä miehitettyihin alueisiin rajoittuvissa osissa Venäjää. (15 ja 16)

Sen ohella, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Mariupolista länteen suuntautuvaan huoltoliikenteeseen, on se viimeisimpinä viikkoina lisännyt merkittävästi vaikuttamista Krimin niemimaalle johtaviin teihin ja liikenteen kannalta tärkeisiin siltoihin, ja viimeisimpänä siirtona vaikuttaminen on lisääntynyt miehitetyllä niemimaalla sijaitseviin rautasiltoihin ja siltoihin. (17)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ukrainalaisilla on ainakin kaksi selkeää tavoitetta:

-Pyrkiä eristämään miehitetty Krimin niemimaa Venäjän logistiikasta: maantiet, rautatiet sekä lauttaliikenne. Vaikuttaminen on voimakasta niemimaalle, Ukrainan eteläosista johtaviin teihin ja rautateihin. Aiemman vaikuttamisen seurauksena liikenne Kertšin salmen ylittävää maantie- ja rautatiesiltaa myöten on rajoitettua.

-Eristää miehitetyn Hersonin ja Zaporižžjan alueet sekä Mariupolin ympäristö Venäjästä sekä miehitetystä Itä-Ukrainasta. Paikoin miehitetyn Hersonin alueella venäläisten huolto on jo siinä määrin romahtanut, että he ovat joutuneet hylkäämään asemiaan. (18)

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta johti ennen suurhyökkäyksen alkua pois kolme rautatielinjaa. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta oli ainoa reiteistä, joka johti suoraan Venäjälle. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on niemimaan huollon kannalta merkittävin huoltoreitti, Ukrainan vaikuttaminen siltoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen on rajoittanut merkittävästi kummankin sillan käyttöä. Venäjän miehitettyä osana suurhyökkäystä Asovanmeren pohjoisrannikon Ukrainalta, se sai haltuunsa rautatien Džankoista Melitopoliin. Melitopolista on olemassa oleva rautatie Tokmakin kautta Berdjanskiin ja Volnovakhaan, josta on rautatie tuhottuun Mariupoliin sekä Donetskiin ja Ilovaiskiin, josta on rautatie Venäjälle.

Venäjän suunnitelmissa oli rakentaa Krimin niemimaan huollon kannalta merkittävä reitti Asovanmeren pohjoisrannikolle Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta länteen. Tämä kokonaisuus sisälsi R280 eli ”Novorossija”-pikatien sekä suunnitelman yhdistää Mariupol ja Taganrog rautatiellä, ja jatkaa raidelinjausta Berdjanskin kautta Melitopoliin, josta oli jo olemassa oleva rautatie Džankoihin, Krimin niemimaan pohjoisosassa.

Kolmas rautatie niemimaalta kulki Perekopinkannakaan kautta Hersoniin. Tämä osa raideverkkoa ei ole ollut enää käytössä Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan v. 2014. Dneprin ylittävät Antonivkan maantiesilta ja rautatiesilta tuhoutuivat sotatoimien yhteydessä kesällä 2022. Rataverkko alueella ei myöskään ollut liikennöitävässä kunnossa osassa (nykyään) miehitettyä Hersonin aluetta.

Ukrainan vaikuttamisen seurauksena R280-pikatiestä on tullut todellinen ”kuolemantie” venäläisille rekkakuskeille Taganrogista länteen. Venäjä on viime aikoina ryhtynyt saattamaan polttoainekuljetuksia aseistetuin saattuein Asovanmeren pohjoisrannikon sekä Krimin niemimaan pikateillä, (19) joskin kehnoin tuloksin: Ukraina on kyennyt jatkamaan iskuja saattamisesta huolimatta.

Venäläiset ovat yrittäneet etsiä vaihtoehtoisia reittejä pikatien sijaan. Pienemmille teille siirtyminen ei sekään tuo pelastusta. Ukrainalaisilla FPV-lennokeilla ja muilla lennokeilla on lähes täydellinen ilmaherruus alueella, joten pölyävistä pikkuteistä tulee huoltokuljetuksille R280 kaltainen ”kuolemanloukku”.

Polttoainekuljetusten ja muiden huoltokuljetusten naamiointi sekin helpottaa tilannetta vain hetkellisesti ja yksittäisillä rintamalohkoilla. Huoltokuljetusten naamiointi siviiliajoneuvoiksi saa myös aikaan sen, että Ukraina on pakotettu iskemään kaikkiin huoltokuljetuksilta näyttäviin ajoneuvoihin.

Venäjän asevoimien huolto pohjautui pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjän tavoitteena oli ennen suurhyökkäyksen alkua, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai jopa lähemmäs rintamaa. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se ongelmia Venäjän huollolle. Suurhyökkäyksen seurauksena Venäjä on joutunut peräytymään näistä tavoitteista, mutta edelleenkin sen huolto kulkee kiskoilla niin paljon ja pitkälle, kuin mahdollista. Ukrainan käytössä olevien FPV-lennokkien ja OWA-lennokkien määrän kasvu ja ensin mainittujen kantaman kasvu ovat mahdollistaneet Ukrainalle aiempaa systemaattisemman vaikuttamisen myös Venäjän raideverkon logistisiin keskuksiin ja näin pakottamaan sitä siirtämään materiaali raiteilta pyörille entistä kauempana rintamasta, mikä sekin lisää Venäjän logistisia ongelmia.

Džankoista Krimin niemimaan pohjoisosassa on kasvanut sotavuosina Venäjälle merkittävä logistinen keskus.** Ukrainan vaikuttaminen miehitetylle niemimaalle johtaviin rautateihin ja maanteihin muokkaavat tilannetta alueella ukrainalaisille edulliseen suuntaan. Ukrainan operaatiot rautatiesiltoihin Džankoin ja Kertšin välillä, Rozdol’nen ja Vladyslavivkan lähellä ja iskut kolmeen Kertšinsalmessa liikennöivään autolauttaan 21.–22. kesäkuuta 2026 eristävät miehitettyä niemimaata entisestään. (20 ja 21)

Vaikutukset eivät pysy pelkästään niemimaalla, Džankoin kautta kulkee paljon tavaraa myös Melitopoliin sekä länteen Armjanskiin, ja sieltä miehitetyn Hersonin alueen läntiseen osaan. Tällä hetkellä ukrainalaiset lennokit hallitsevat Asovanmeren pohjoisrannikon yläpuolista ilmatilaa Kinburnin niemimaalta lännestä Mariupoliin idässä. Mikäli ukrainalaiset onnistuvat vaikuttamaan venäläisten huoltoon pitkäkestoisesti (viikkoja tai kuukausia), syksy voi tuoda tullessaan ikäviä yllätyksiä miehittäjälle. Mutta ensitalvi voi olla venäläisten kannalta vieläkin kohtalokkaampi, siitä huolimatta, että sää voi hankaloittaa lennokkien operointia alueella. Onko vuosi 2027 kohtalon vuosi Venäjälle? Laajojen miehitettyjen maa-alueiden menetys etelässä vähintäänkin sysäisi Venäjän kuilunpartaalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://en.defence-ua.com/news/ukraines_bayraktart_tb2_drone_has_seen_its_first_combat_mission_on_the_donbas_battlefield-1995.html

2. https://www.coffeeordie.com/article/drone-war-ukraine

3. https://informnapalm.org/en/militants-drops-vog-grenades-from-drones/

4. https://wildhornets.com/en/who-we-are

5. https://vallilanlennokkikerho.fi/aloittelijan-opas/mit%C3%A4-on-fpv/

6. https://texty.org.ua/fragments/115957/ukrayinskyj-bezpilotnyk-ram-2x-znyshyv-rosijskyj-pancyr-s1-na-rekordnij-vidstani/

7. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2026/06/12/8038963/

8. https://dignitas.fund/blog/fpv-drone-ukraine/#elementor-toc__heading-anchor-3

9. https://www.twz.com/ukraine-modified-soviet-era-jet-drones-to-hit-bomber-bases-russia-claims

10. https://www.csis.org/analysis/how-ukraines-spider-web-operation-redefines-asymmetric-warfare

11. https://unn.ua/en/news/the-capital-of-the-russian-federation-is-likely-surrounded-by-a-multi-layered-air-defense-system-a-map-was-shown-online

12. https://militarnyi.com/en/news/paskuda-drones-rus-logistics-luhansk-region/

13. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

14. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd

15. https://militarnyi.com/en/news/sof-destroy-railroad-bridge-train-crimea/

16. https://bsky.app/profile/maks23.bsky.social/post/3movnd746vs2k

17. https://kyivindependent.com/ukraine-destroys-key-logistics-bridge-in-crimea-hits-over-60-russian-military-targets-overnight/

18. https://united24media.com/war-in-ukraine/russian-troops-forced-to-withdraw-from-strategic-black-sea-peninsula-20074

19. https://bsky.app/profile/wartranslated.bsky.social/post/3moncil7s3c2j

20. https://newsukraine.rbc.ua/news/what-is-north-crimean-canal-and-why-bridge-1782220902.html

21. https://bsky.app/profile/specialkhersoncat.bsky.social/post/3mosdwqae2k2n

*: Kirjoitukset ovat Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla, julk. 9/2022 ja Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina, julk. 10/2022.

**: Venäjä alkoi laajentaa Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitsevaan Džankoin lentotukikohtaa jo viime vuosikymmenen puolella. Kentälle sijoitettiin muun muassa 39.helikopterirykmentti, jonka kalustoon kuului Kamov Ka-52, Mil Mi-28N ja Mi-35 taisteluhelikoptereita sekä Mil Mi-8AMTSh kuljetus- ja tulitukihelikoptereita. Ennen vuosikymmenen loppua tukikohdan alueelle sijoitettiin pitkän kantaman S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä ja niiden suojaksi Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmiä, ensimmäiset järjestelmät olivat havaittavissa satelliittikuvissa talvella 2019. 

Ukrainan vaikuttaminen miehitettyyn Starobilskiin, ja sitä seurannut Venäjän likainen propagandakampanja

 

Venäjä valtasi Itä-Ukrainassa sijaitsevan Starobilskin noin viikkoa 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen alun jälkeen – 2. maaliskuuta 2022. Kaupungin viimeiset vastarintapesäkkeet tukahdutettiin venäläisten toimesta neljää päivää myöhemmin. Kyseisestä päivästä lähtien Starobilsk on ollut Venäjän miehittämä – kaupungista on muodostunut miehitysvuosina merkittävä huoltokeskus Venäjän asevoimille. Etenkin tämän vuoden puolella kaupunki on alkanut esiintyä Venäjän asevoimien sekä erilaisten puolisotilaallisten koulutusorganisaatioiden tallenteilla – kaupunkiin perustettuihin koulutuskeskuksiin on värvätty nuoria Venäjältä.

Ukraina vaikutti Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle 21.–22. toukokuuta 2026 – operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön esikunta. (1) ”Rubicon” on Venäjän asevoimien miehittämättömillä järjestelmillä operoiva erikoisyksikkö. Ukrainan operaatiota seurasi viikonloppuna alkanut Venäjän mittava propagandakampanja valeuutisineen. Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa se, että kyseessä oli kohde, jota Venäjä käytti sotilaallisiin tarkoituksiin sekä nostaa esiin esimerkkeinä Venäjän propagandakampanjan räikeitä valheita.

Venäjä perusti tänä keväänä kaupungissa sijaitsevaan kansalliseen yliopistoon koulutuskeskuksen miehittämättömien järjestelmien operaattoreille, koulutusta annettiin muun muassa FPV-droonilentäjille. (2) Koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa sotilaskoulutusta järjestävä organisaatio, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluu Venäjän asevoimien ”Rubicon” yksikkö. Organisaatio järjesti yhdessä Venäjän asevoimien kanssa säännöllisesti rekrytointikampanjoita houkutellakseen opiskelijoita oppilaitokseen, jonka ”Воин”-koulutuskeskus sijaitsi Luhanskin Taras Ševtšenkon kansallisen yliopiston tiloissa – tämän vuoden tammikuussa on päivätty asiakirja sotilaiden ja koulutettavien majoittamisesta oppilaitokseen. (3) Miehityshallinto on nimennyt oppilaitoksen Starobilskin ammattiopistoksi (ven. Старобельский Профессиональный Колледж). Alkuperäinen yliopisto, joka siirrettiin miehitetystä Luhanskista Starobilskiin vuonna 2014, siirtyi Venäjän suurhyökkäyksen myötä Poltavaan, Myrhorodiin ja Lubnyyn. (4)

Ennen Ukrainan operaatiota muun muassa Venäjän Rossija 1-kanavalla (ven. Россия 1) julkaistiin ”uutisjuttuja” Starobolskissa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. (5) Rossija 1 on yksi kolmesta Venäjän päätelevisiokanavista ja Venäjän valtion omistama.

Kuvakaappauksia venäläismedioiden oppilaitoksesta julkaisemista katsauksista toukokuulta 2026. (6)

Oppilaitokseen (ven. Старобельский Профессиональный Колледж) rekrytoitiin tänä keväänä opiskelijoita. (7 ja 8) 

Ukrainan Starobilskin alueelle kohdistaman iskun jälkeen Venäjän käynnisti hyvin voimakkaan Ukrainaan kohdistetun informaatio-operaation, jossa se käyttää hyväkseen disinformatiivisen ”tarinansa” levittämiseen sille lojaaleiden valemedioiden lisäksi ”hyödyllisiä idiootteja” sekä sosiaalisen median verkostoja. Starobilskiin on viety ”bussilastillinen” lojaaleja propagandisteja ja aktivisteja, (9) joille esitellään tapahtumapaikkoja sekä uhreiksi esiteltyjä henkilöitä. Osa esitellyistä uhreista on ilmeisiä näyttelijöitä tai venäläisten edustajia, kuten kuvassa ”uhrina” esitelty nainen, joka on puhuvinaan äidilleen. (10) Huomioikaa kiinni oleva puhelin sekä pidennetyt silmäripset, jotka ovat ehjät. Osa venäläisille esitellyistä ”uhreista” on tunnistettu sosiaalisen median kuvien perusteella joko Venäjän iskuissa kuolleiksi ukrainalaisnuoriksi tai kuvat on sattumanvaraisesti poimittu ukrainalaisilta somealustoilta. (11)

Venäjä on perinteisesti hyödyntänyt lojaaleja ”toimittajia” propagandan ja disinformaation levittäjinä, joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat vuosien kuluessa esiintyneet lukuisissa eri rooleissa. Venäjä toimi näin etenkin Krimin niemimaan miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan alkuvaiheessa, jolloin sen oli saatava disinformatiivinen tarinansa läpi mahdollisimman laajalti. Venäjän oppeja on toteuttanut myös Valko-Venäjällä valtiollinen media, josta kirjoitin Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogin marraskuussa 2020.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän väitteet lapsiuhreista eivät pidä paikkaansa – yhdelläkään julkistetulla ”uhrilistalla” ei ole lapsiuhreja. (12) Ukrainan iskun jälkeen aamulla ja aamupäivällä kuvatuilla talenteilla ei myöskään näy lapsiuhreja eikä oppilaitoksen ympäristössä näy siviilejä, mikä olisi oletettavaa, jos isku olisi osunut paikallisia nuoria täynnä olevaan oppilaitokseen. (13) Venäjä ei 22. toukokuuta julkaissut lainkaan sellaista materiaalia, mikä millään tapaa tukisi heidän propagandaansa kymmenistä lapsiuhreista. Oppilaitosten sisältä julkaistut kuvat ja tallenteet ovat Venäjän valtiollisten medioiden tuotantoa, osa kuvista ja kuvatuista kohteista näyttää lavasteilta, kuten esimerkkikuvat alla.

Putipuhdas nalle tuhon keskellä RT:n julkaisemassa materiaalissa.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Zvezdan materiaalia.

Myös suomalaistaustainen, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen osallistuu Venäjän propagandan levittämiseen MV-lehden sekä sosiaalisen median kautta. (14 ja 15) 

Disinformaatiota ja propagandaa Janus Putkosen tapaan.

Mikäli iskusta aiheutui sivullisia uhreja, heidän kohtaloonsa on yksinomaa vastuullinen Venäjä sijoittaessaan sotilaallista toimintaa siviilikohteeseen. Venäjän asevoimat toimii, kuin terroristiorganisaatio piileskellessään siviileiden selän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/armyinformcomua/status/2058250606846824577

2. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585

3. https://x.com/vic_010100/status/2058854573318549903

4. https://luguniv.edu.ua/pages/istoriya

5. https://x.com/1945Antonov/status/2058435402369802472

6. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585 

7. https://x.com/wartranslated/status/2057787258363621567

8. https://x.com/fruster66/status/2058883021718040682

9. https://x.com/SavchenkoReview/status/2058548824059047991

10. https://x.com/DavidSteadson/status/2058227244158378393

11. https://x.com/TankerFella/status/2058761008332591312

12. https://x.com/marsetac/status/2058556382035554345

13. https://www.euronews.com/video/2026/05/22/ukraine-strike-on-starobilsk-dormitory-kills-four-in-occupied-luhansk

14. https://mvlehti.net/2026/05/22/ukraina-terroripommitti-koulua-luganskin-kansantasavallassa-useita-oppilaita-kuoli-ja-haavoittui-kuvat-videot/

15. https://t.me/JanusTelegram/8956

Ukraina vaikuttaa syvälle Venäjällä: polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

 

Ukraina on etenkin loppukesän ja alkaneen syksyn aikana vaikuttanut lukuisiin merkittäviin kohteisiin syvällä Venäjän maaperällä. Näiden kohteiden joukosta erottuu Venäjän polttoaineinfrastruktuuri, kuten öljynjalostamot, erilaiset öljyvarastot sekä öljysatamat, joihin Ukraina ei ole Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan kuluessa aiemmin yhtä järjestelmällisesti vaikuttanut. Lisäksi Venäjän ongelmia logistiikan puolella on lisännyt Ukrainan vaikuttaminen rataverkkoon etenkin etelässä sekä Venäjän länsiosassa. Ennen kuin käyn tarkemmin läpi Ukrainan viimeviikkojen onnistuneita operaatioita syvällä Venäjällä, lyhyt katsaus Ukrainan vaikuttamisen historiaan.

 

Lyhyt katsaus historiaan: Ukrainan vaikuttaminen Venäjälle

Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla). (1) Ja jo saman vuoden kuluessa Ukraina ulotti operaationsa syvälle Venäjällä erikoisjoukoillaan sekä pitkänkantaman aseistuksellaan.

Ukrainan kyvyistä saatiin oivallinen osoitus lokakuussa 2022 sen onnistuessa toteuttaa rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, päivä Venäjän diktaattori Vladimir Putinin syntymäpäivän jälkeen. (2) Seuraavina viikkoina ja kuukausina Ukrainan onnistui laajentaa operointialuettaan Venäjällä merkittävästi. Sen miehittämättömät pinta-alukset saavuttivat ensimmäistä kertaa Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla, (3) ja sen erikoisjoukkojen onnistui toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa.

Aamuvarhain 5. joulukuuta 2022 Ukraina iski ensimmäistä kertaa Venäjän kaukotoimintailmavoimien operoimaan tukikohtaan. Operaation kohteena oli Saratovin kupeessa sijaitseva Engels-2 lentotukikohta. (4) Samana aamuna Ukraina iski myös Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan. Engels-2 lentotukikohtaan sekä Djagilevon lentotukikohtaan kohdistetut iskut osoittivat jo tuolloin Ukrainan kykenevän a) kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana omaa kaukovaikutuskykyään, sekä b) ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukraina toteutti ensimmäiset lennokki-iskunsa syvälle Venäjällä todennäköisesti neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin pohjautuvalla itsemurhalennokilla, joka oli muokattu kuljettamaan kymmenien kilojen räjähdelataus kohteeseensa.

Verratessamme Ukrainan kykyä vaikuttaa syvälle Venäjällä tänään aikaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna, huomamme Ukrainan kyvykkyydessä vaikuttaa Venäjälle tapahtuneen merkittävän muutoksen. Vuoden 2022 ja vielä vuoden 2023 puolella Ukrainan vaikuttamisessa oli ennemminkin kyse yksittäisistä (onnistuneista) iskuista laajojen kampanjoiden sijaan. Noina vuosina Ukrainan onnistuneella operaatiolla saattoi olla taktista vaikutusta sodan kulkuun, (poikkeuksena lokakuussa 2022 toteutettu operaatio Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, jolla oli moniulotteinen vaikutus Venäjään), toisin kun nyt. Meidän ei myöskään pidä unohtaa sitä, mikä psykologinen vaikutus Ukrainan operaatioilla oli tuolloin. Tässä suhteessa Ukrainan operaatio Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan oli lähes täydellinen. (Täydelliseksi sen olisi tehnyt sillan tuhoutuminen).

Tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan lähes koko Venäjän alueella ja vieläpä toteuttamaan koordinoituja iskuja useissa kohteissa (lähes) samanaikaisesti – kuten se teki Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція ”Павутина”) kesäkuussa 2025. (5) Tai vaikuttamaan kohteeseen Venäjällä koordinoidulla operaatiolla, jossa kohteen puolustusjärjestelmiä kuormitetaan monesta ilmansuunnasta ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti synkronoiduilla hyökkäysaalloilla, kuten Ukrainan iskiessä Kurskin alueella sijaitsevaan Khalinon lentotukikohtaan marraskuussa 2024. (6)

 

Venäjän polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

Muistelen, että Ukraina teki ensimmäisen iskunsa Venäjän öljyteollisuutta vastaan niinkin varhain, kuin 22. kesäkuuta 2022, jolloin se iski Novošahtinskin öljyterminaaliin Rostovin alueella, Venäjällä. (7) Todennäköisesti kyseinen isku toteutettiin kustomoidulla ukrainalaisella PD-2 lennokilla, jolla törmättiin öljyterminaaliin itsemurhadroonin tapaan. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan parina ensimmäisenä vuonna Ukrainan operaatiot Venäjän öljyteollisuutta ja -infrastruktuuria vastaan olivat pääsääntöisesti rajoitettuja, korkeintaan muutamalla (ilmapuolustuksen läpäisseellä) droonilla toteutettuja, kohteiden sijaitessa yleisimmin muutaman sadan kilometrin päässä maiden väliseltä rajalta.

Seuraavan vuoden (v. 2023) kuluessa Ukrainan droonit saavuttivat entistä syvemmällä Venäjän selustassa olevia kohteita ja aiempaa säännöllisemmin. Moskova oli tuolloin yksi Ukrainan lennokkioperaatioiden kohteista. Kaupunkia tavoiteltiin jo helmikuussa 2023, jolloin ukrainalaisten laukaisema lennokki saavutti Moskovan portit syöksyen maahan noin sadan kilometrin päässä kaupungista teknisen vian tai mahdollisesti puihin osumisen seurauksena. Toukokuun 30. 2023 Ukraina saavutti Ukrjet UJ-22 lennokilla Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen eli MIBC:n, Kremliin oli matkaa alle viisi kilometriä. (8)

Tammikuun 21. 2024 Ukraina ylsi lennokeillaan ensimmäisen kerran Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamaan ja siellä Novatekin kaasuterminaalin. (9) Laukaansuun kaasuterminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko, jonka omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia. (10) Timtšenko oli tuolloin yhtiön toiseksi suurin omistaja. Sittemmin Ukraina on saavuttanut Laukaansuun kuin myös Suomenlahden vastarannalla sijaitsevan Koiviston (ven. Primosk) öljysataman drooneillaan useammankin kerran.

Ukrainan operaatioissa tapahtui merkittävä muutos tänä kesänä, elokuussa, jolloin vaikuttaminen Venäjän polttoaineinfrastruktuuria vastaan muuttui aiempaa organisoidummaksi ja järjestelmällisemmäksi. Samaan aikaan alue, jolle Ukraina Venäjällä ulotti operaationsa laajeni huomattavasti. Se, että Ukraina kykenee ulottamaan operaationsa aiempaa syvemmälle Venäjällä tarkoittaa samalla sitä, että Ukrainalla on aiempaa enemmän pitkän kantaman kalustoa ja että sen käytössä oleva kalusto on monipuolisempaa. Voimme myös päätellä, että pitkään kestänyt sota on rampauttanut Venäjän ilmapuolustusta, jolloin sen on aiempaa vaikeampi puolustaa laajaa maa-alaa Ukrainan ilmaoperaatioilta. Jossain määrin Venäjä myös omilla toimillaan helpottaa Ukrainan työtä, maa nimittäin käyttää varsin paljon energiaa sotilaallisesti vähemmän tärkeiden kohteiden, kuten Putinin residenssien, puolustamiseen ja nämä resurssit ovat poissa jostain muualta. Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä menetti hyökkäyssotansa alkupuolella Ukrainassa hyvin paljon ilmapuolustuskalustoa sekä henkilöstöä, etenkin henkilöstöä sen on aiempaa vaikeampi korvata. Kalustopulan lisäksi Venäjän ongelmana on osaajapula.

Ukraina on elokuun alun jälkeen iskenyt yli kuusikymmentä kertaa Venäjän öljyinfrastruktuuria vastaan. (11) Lukema pitää sisällään vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljy- ja polttonestevarastoihin sekä öljyterminaaleihin. Niiden kaikkien tarkempi analysointi turruttaisi innokkaimmankin lukijan, joten käyn alkuun läpi Ukrainan operaatioita Feodosijan öljyterminaaliin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jonka jälkeen havaintoja Ukrainan muusta vaikuttamisesta Venäjän öljyinfrastruktuuriin.

Ukrainan lokakuiset iskut Venäjän miehittämän Krimin niemimaan suurimpaan öljyterminaaliin Feodosijassa eivät olleet ensimmäiset iskut kyseiseen terminaaliin, mutta aiheutuneiden tuhojen perusteella 6. ja 12. lokakuuta toteutetut operaatiot ovat aiheuttaneet suurimmat aineelliset vahingot terminaalille. 

Feodosijan öljyvarasto palaa, 12.–13. lokakuuta 2025 välinen yö.

Feodosijan alueelta otetut korkearesoluutioiset satelliittikuvat osoittavat, että Ukrainan lokakuun 2025 iskujen seurauksena öljyterminaalin alueella ainakin 11 öljysäiliötä vaurioitui eriasteisesti, ja useimmat niistä joko tuhoutuivat tai vaurioituivat vakavasti. (12) Pääsäiliöiden lisäksi ainakin kuusi pienempää yksikköä vaurioitui vakavasti tai tuhoutui. Pienemmät yksiköt olivat todennäköisesti päiväsäiliöitä, jotka säätelevät polttoaineen virtausta pääsäiliöiden ja jakelujärjestelmien välillä, tai ne on tarkoitettu lisäaineiden (korroosionestoaineiden tai stabilointiaineiden) varastointia varten.

Summauksena voidaan todeta, että ainakin 19 erikokoista säiliötä on tuhoutunut tai vaurioitunut vakavasti, sekä yhteensä 6 pienempää päiväsäiliötä tai lisäainesäiliötä vaurioitui Ukrainan iskuissa. Ennen hyökkäystä Feodosijan öljyterminaali toimi myös logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimittamiseen. Oma lukunsa on sitten se, että kun huomioidaan iskujen terminaalialueelle ja sen infrastruktuurille aiheuttamat vauriot, on epävarmaa, onko Venäjällä resursseja niiden korjaamiseen, ainakaan kohtuullisessa ajassa, etenkin kun koko laitos voi päätyä Ukrainan uusien iskujen kohteeksi milloin tahansa.

Tämän vuoden elokuunalun jälkeen Ukraina on vaikuttanut yhteensä yli 60 kohteeseen Venäjän öljyinfrastruktuurissa, sisältäen vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljyvarastoihin ja pumppausinfrastruktuuriin sekä öljysatamiin Novorossijskissa ja Tuapsessa Mustallamerellä sekä Koiviston ja Laukaansuun satamiin Suomenlahdella.

Tammikuun 2024 jälkeen Ukraina on vaikuttanut 27 öljynjalostamoon Venäjällä, valtaosaan useammin kuin kerran. Kohteiden joukossa on Venäjän viisi suurinta öljynjalostamoa: Omskin öljynjalostamo Omskin alueella; Kirishin öljynjalostamo Leningradin alueella; Rjazanin öljynjalostamo Rjazanin alueella; Kstovon öljynjalostamo Nižni Novgorodin alueella ja Jaroslavlin öljynjalostamo Jaroslavlin alueella. Venäjän kymmenestä suurimmasta öljynjalostamosta Ukraina on vaikuttanut 8:aan 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Rjazanin öljynjalostamoon on vaikutettu yhteensä 8 kertaa 13. maaliskuuta 2024 jälkeen ja Volgogradin öljynjalostamoon 9 kertaa 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Ukrainan maaperältä on reilut 2400 kilometriä Venäjän suurimpaan öljynjalostamoon Omskissa, johon Ukraina on iskenyt kahdesti viime vuoden puolella. (13) Jälkimmäinen (26. elokuuta 2024) toteutettu operaatio tuhosi raakaöljyn tislausyksikön CDU-11, joka on toinen ”laitoksen kahdesta suurimmasta ensisijaisesta jalostusyksiköstä”. CDU-11 vastasi noin kolmanneksesta laitoksen kapasiteetista. (14)

Ukrainan vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuuriin on jatkunut viimepäivinä. Lokakuun 19.–22. päivien aikana Ukraina on iskenyt ainakin seuraaviin Venäjän öljyn- ja kaasunjalostuksen sekä varastoinnin kohteisiin, kahdesti Novokuibyševskin öljynjalostamoon Samaran alueella, Dagnotekhin öljynjalostamoon Mahatškalassa Dagestanin tasavallassa, Rjazanin öljynjalostamoon Rjazanin alueella ja kahdesti Orenburgin maakaasun jalostuslaitokseen Orenburgin alueella sekä miehitetyssä Berdjanskissa sijaitsevaa öljyvarastoon.

Ukrainan operaatioiden seurauksena useilla alueilla Venäjää esiintyy laajoja häiriöitä polttoaineen jakelussa. Polttoaineita joudutaan säännöstelemään, paikoin se on loppunut kokonaan. Säännöstely ja polttoaineiden loppuminen on johtanut lieveilmiöihin, kuten mustanpörssin kauppaan, varastamiseen jne. Venäjän miehittämien alueiden asukkaat joutuvat painimaan samojen ongelmien kanssa autoilijoiden joutuessa jonottamaan huoltoasemilla jopa tunteja. Ukrainan iskuilla öljy- ja polttonestevarastoihin Feodosijassa, Hvardiiskessa ja Berdjanskissa sekä muualla miehitetyillä alueilla, voi myös olla vaikutusta Venäjän operaatioihin rintamalla. Etenkin iskuilla Feodosijan öljyterminaaliin voi olla laajempiakin seurauksia, johtuen sen roolista logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimituksille.

Katseemme on pääasiassa kohdistunut liekehtiviin öljysäiliöihin Venäjällä. Tämän rinnalla Ukraina tekee ”hiljaista työtä” Moskovan ympäristössä iskiessään drooneilla sähköasemiin laajalla alueella Moskovan alueella ja siihen rajoittuvilla alueilla (oblast). Viikon sisään Ukraina on iskenyt neljään suureen sähköasemaan em. alueella, jokainen niistä on Moskovan sähköverkon toiminnan kannalta tärkeä: Arzamas 500 kV sähköasema, lokakuun 14: Balashovskaya 500 kV sähköasema, lokakuun 16: Vladimirskaja 750 kV sähköasema, lokakuun 17: Veshkaima 500 kV sähköasema, lokakuun 18. päivä. (15) Mikäli Ukraina kykenee vaikuttamaan Moskovan sähköhuoltoon toistuvasti pidemmällä ajanjaksolla, näkynee tämä myös venäläisten arjessa.

Oma lukunsa on sitten se, että mitkä ovat Venäjän resurssit korjata yksiköitä, joihin Ukraina on vaikuttanut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maan johto pyrkii pitämään arjen mahdollisimman ”normaalina” pääkaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että resursseja siirretään muualta sinne entistä enemmän. Kysymys kuuluukin, että missä vaiheessa raja tulee vastaan? Tulevat viikot ja talven alku näyttävät meille suunnan. Enpä ihmettele, vaikka Venäjän pinta-ala alkaisi muuttua voimavarasta entistä enemmän hallinnon viholliseksi: laajaa maata, jossa Ukrainan erikoisjoukkojen rinnalla toimii myös erilaisia vastarintasoluja, on entistä vaikeampi kontrolloida hupenevilla resursseilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://militarnyi.com/en/news/in-the-port-of-berdyansk-explosions-destoyed-three-russian-landing-ships/

2. https://www.rferl.org/a/ukraine-sbu-crimea-bridge-blast/32521472.html

3. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/11/ukraine-maritime-drone-strikes-again-reports-indicate-attack-on-novorossiysk/

4. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/

5. https://yle.fi/a/74-20165142

6. https://www.verkkouutiset.fi/a/yllatysisku-lentotukikohtaan-nain-s-400-superase-tuhottiin/#6a6aad62

7. https://www.reuters.com/world/europe/fire-broke-out-russias-novoshakhtinsk-oil-refinery-2022-06-22/

8. https://www.theguardian.com/world/2023/may/30/moscow-drone-attack-mayor-reports-minor-damage-to-buildings

9. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/

10. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

11. https://x.com/prestonstew_/status/1978843152078213494

12. https://x.com/kromark/status/1979442366571516109

13. https://x.com/KHoholenko/status/1978746807485124678

14. ”Crude distillation unit named CDU-11, one of the ‘two largest primary refining units at the plant’ was destroyed. The unit was responsible for roughly one-third of plant capacity.”

https://en.wikipedia.org/wiki/Omsk_refinery

15. https://x.com/evgen1232007/status/1979431555987562545

Lähteenä ja taustatyössä olen hyödyntänyt myös aiemmin kirjoittamiani blogeja lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta syvälle Venäjällä (kuten Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa I OSA, II OSA ja III OSA) sekä kirjoituksiani lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta Venäjän selustaan miehitetyillä alueilla. Kirjoitukseni tekstiin on myös upotettu linkkejä, jotka ohjaavat lähdemateriaaliin.