Ukrainan vaikuttaminen miehitettyyn Starobilskiin, ja sitä seurannut Venäjän likainen propagandakampanja

 

Venäjä valtasi Itä-Ukrainassa sijaitsevan Starobilskin noin viikkoa 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen alun jälkeen – 2. maaliskuuta 2022. Kaupungin viimeiset vastarintapesäkkeet tukahdutettiin venäläisten toimesta neljää päivää myöhemmin. Kyseisestä päivästä lähtien Starobilsk on ollut Venäjän miehittämä – kaupungista on muodostunut miehitysvuosina merkittävä huoltokeskus Venäjän asevoimille. Etenkin tämän vuoden puolella kaupunki on alkanut esiintyä Venäjän asevoimien sekä erilaisten puolisotilaallisten koulutusorganisaatioiden tallenteilla – kaupunkiin perustettuihin koulutuskeskuksiin on värvätty nuoria Venäjältä.

Ukraina vaikutti Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle 21.–22. toukokuuta 2026 – operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön esikunta. (1) ”Rubicon” on Venäjän asevoimien miehittämättömillä järjestelmillä operoiva erikoisyksikkö. Ukrainan operaatiota seurasi viikonloppuna alkanut Venäjän mittava propagandakampanja valeuutisineen. Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa se, että kyseessä oli kohde, jota Venäjä käytti sotilaallisiin tarkoituksiin sekä nostaa esiin esimerkkeinä Venäjän propagandakampanjan räikeitä valheita.

Venäjä perusti tänä keväänä kaupungissa sijaitsevaan kansalliseen yliopistoon koulutuskeskuksen miehittämättömien järjestelmien operaattoreille, koulutusta annettiin muun muassa FPV-droonilentäjille. (2) Koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa sotilaskoulutusta järjestävä organisaatio, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluu Venäjän asevoimien ”Rubicon” yksikkö. Organisaatio järjesti yhdessä Venäjän asevoimien kanssa säännöllisesti rekrytointikampanjoita houkutellakseen opiskelijoita oppilaitokseen, jonka ”Воин”-koulutuskeskus sijaitsi Luhanskin Taras Ševtšenkon kansallisen yliopiston tiloissa – tämän vuoden tammikuussa on päivätty asiakirja sotilaiden ja koulutettavien majoittamisesta oppilaitokseen. (3) Miehityshallinto on nimennyt oppilaitoksen Starobilskin ammattiopistoksi (ven. Старобельский Профессиональный Колледж). Alkuperäinen yliopisto, joka siirrettiin miehitetystä Luhanskista Starobilskiin vuonna 2014, siirtyi Venäjän suurhyökkäyksen myötä Poltavaan, Myrhorodiin ja Lubnyyn. (4)

Ennen Ukrainan operaatiota muun muassa Venäjän Rossija 1-kanavalla (ven. Россия 1) julkaistiin ”uutisjuttuja” Starobolskissa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. (5) Rossija 1 on yksi kolmesta Venäjän päätelevisiokanavista ja Venäjän valtion omistama.

Kuvakaappauksia venäläismedioiden oppilaitoksesta julkaisemista katsauksista toukokuulta 2026. (6)

Oppilaitokseen (ven. Старобельский Профессиональный Колледж) rekrytoitiin tänä keväänä opiskelijoita. (7 ja 8) 

Ukrainan Starobilskin alueelle kohdistaman iskun jälkeen Venäjän käynnisti hyvin voimakkaan Ukrainaan kohdistetun informaatio-operaation, jossa se käyttää hyväkseen disinformatiivisen ”tarinansa” levittämiseen sille lojaaleiden valemedioiden lisäksi ”hyödyllisiä idiootteja” sekä sosiaalisen median verkostoja. Starobilskiin on viety ”bussilastillinen” lojaaleja propagandisteja ja aktivisteja, (9) joille esitellään tapahtumapaikkoja sekä uhreiksi esiteltyjä henkilöitä. Osa esitellyistä uhreista on ilmeisiä näyttelijöitä tai venäläisten edustajia, kuten kuvassa ”uhrina” esitelty nainen, joka on puhuvinaan äidilleen. (10) Huomioikaa kiinni oleva puhelin sekä pidennetyt silmäripset, jotka ovat ehjät. Osa venäläisille esitellyistä ”uhreista” on tunnistettu sosiaalisen median kuvien perusteella joko Venäjän iskuissa kuolleiksi ukrainalaisnuoriksi tai kuvat on sattumanvaraisesti poimittu ukrainalaisilta somealustoilta. (11)

Venäjä on perinteisesti hyödyntänyt lojaaleja ”toimittajia” propagandan ja disinformaation levittäjinä, joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat vuosien kuluessa esiintyneet lukuisissa eri rooleissa. Venäjä toimi näin etenkin Krimin niemimaan miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan alkuvaiheessa, jolloin sen oli saatava disinformatiivinen tarinansa läpi mahdollisimman laajalti. Venäjän oppeja on toteuttanut myös Valko-Venäjällä valtiollinen media, josta kirjoitin Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogin marraskuussa 2020.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän väitteet lapsiuhreista eivät pidä paikkaansa – yhdelläkään julkistetulla ”uhrilistalla” ei ole lapsiuhreja. (12) Ukrainan iskun jälkeen aamulla ja aamupäivällä kuvatuilla talenteilla ei myöskään näy lapsiuhreja eikä oppilaitoksen ympäristössä näy siviilejä, mikä olisi oletettavaa, jos isku olisi osunut paikallisia nuoria täynnä olevaan oppilaitokseen. (13) Venäjä ei 22. toukokuuta julkaissut lainkaan sellaista materiaalia, mikä millään tapaa tukisi heidän propagandaansa kymmenistä lapsiuhreista. Oppilaitosten sisältä julkaistut kuvat ja tallenteet ovat Venäjän valtiollisten medioiden tuotantoa, osa kuvista ja kuvatuista kohteista näyttää lavasteilta, kuten esimerkkikuvat alla.

Putipuhdas nalle tuhon keskellä RT:n julkaisemassa materiaalissa.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Zvezdan materiaalia.

Myös suomalaistaustainen, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen osallistuu Venäjän propagandan levittämiseen MV-lehden sekä sosiaalisen median kautta. (14 ja 15) 

Disinformaatiota ja propagandaa Janus Putkosen tapaan.

Mikäli iskusta aiheutui sivullisia uhreja, heidän kohtaloonsa on yksinomaa vastuullinen Venäjä sijoittaessaan sotilaallista toimintaa siviilikohteeseen. Venäjän asevoimat toimii, kuin terroristiorganisaatio piileskellessään siviileiden selän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/armyinformcomua/status/2058250606846824577

2. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585

3. https://x.com/vic_010100/status/2058854573318549903

4. https://luguniv.edu.ua/pages/istoriya

5. https://x.com/1945Antonov/status/2058435402369802472

6. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585 

7. https://x.com/wartranslated/status/2057787258363621567

8. https://x.com/fruster66/status/2058883021718040682

9. https://x.com/SavchenkoReview/status/2058548824059047991

10. https://x.com/DavidSteadson/status/2058227244158378393

11. https://x.com/TankerFella/status/2058761008332591312

12. https://x.com/marsetac/status/2058556382035554345

13. https://www.euronews.com/video/2026/05/22/ukraine-strike-on-starobilsk-dormitory-kills-four-in-occupied-luhansk

14. https://mvlehti.net/2026/05/22/ukraina-terroripommitti-koulua-luganskin-kansantasavallassa-useita-oppilaita-kuoli-ja-haavoittui-kuvat-videot/

15. https://t.me/JanusTelegram/8956

Ukraina vaikuttaa syvälle Venäjällä: polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

 

Ukraina on etenkin loppukesän ja alkaneen syksyn aikana vaikuttanut lukuisiin merkittäviin kohteisiin syvällä Venäjän maaperällä. Näiden kohteiden joukosta erottuu Venäjän polttoaineinfrastruktuuri, kuten öljynjalostamot, erilaiset öljyvarastot sekä öljysatamat, joihin Ukraina ei ole Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan kuluessa aiemmin yhtä järjestelmällisesti vaikuttanut. Lisäksi Venäjän ongelmia logistiikan puolella on lisännyt Ukrainan vaikuttaminen rataverkkoon etenkin etelässä sekä Venäjän länsiosassa. Ennen kuin käyn tarkemmin läpi Ukrainan viimeviikkojen onnistuneita operaatioita syvällä Venäjällä, lyhyt katsaus Ukrainan vaikuttamisen historiaan.

 

Lyhyt katsaus historiaan: Ukrainan vaikuttaminen Venäjälle

Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla). (1) Ja jo saman vuoden kuluessa Ukraina ulotti operaationsa syvälle Venäjällä erikoisjoukoillaan sekä pitkänkantaman aseistuksellaan.

Ukrainan kyvyistä saatiin oivallinen osoitus lokakuussa 2022 sen onnistuessa toteuttaa rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, päivä Venäjän diktaattori Vladimir Putinin syntymäpäivän jälkeen. (2) Seuraavina viikkoina ja kuukausina Ukrainan onnistui laajentaa operointialuettaan Venäjällä merkittävästi. Sen miehittämättömät pinta-alukset saavuttivat ensimmäistä kertaa Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla, (3) ja sen erikoisjoukkojen onnistui toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa.

Aamuvarhain 5. joulukuuta 2022 Ukraina iski ensimmäistä kertaa Venäjän kaukotoimintailmavoimien operoimaan tukikohtaan. Operaation kohteena oli Saratovin kupeessa sijaitseva Engels-2 lentotukikohta. (4) Samana aamuna Ukraina iski myös Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan. Engels-2 lentotukikohtaan sekä Djagilevon lentotukikohtaan kohdistetut iskut osoittivat jo tuolloin Ukrainan kykenevän a) kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana omaa kaukovaikutuskykyään, sekä b) ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukraina toteutti ensimmäiset lennokki-iskunsa syvälle Venäjällä todennäköisesti neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin pohjautuvalla itsemurhalennokilla, joka oli muokattu kuljettamaan kymmenien kilojen räjähdelataus kohteeseensa.

Verratessamme Ukrainan kykyä vaikuttaa syvälle Venäjällä tänään aikaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna, huomamme Ukrainan kyvykkyydessä vaikuttaa Venäjälle tapahtuneen merkittävän muutoksen. Vuoden 2022 ja vielä vuoden 2023 puolella Ukrainan vaikuttamisessa oli ennemminkin kyse yksittäisistä (onnistuneista) iskuista laajojen kampanjoiden sijaan. Noina vuosina Ukrainan onnistuneella operaatiolla saattoi olla taktista vaikutusta sodan kulkuun, (poikkeuksena lokakuussa 2022 toteutettu operaatio Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, jolla oli moniulotteinen vaikutus Venäjään), toisin kun nyt. Meidän ei myöskään pidä unohtaa sitä, mikä psykologinen vaikutus Ukrainan operaatioilla oli tuolloin. Tässä suhteessa Ukrainan operaatio Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan oli lähes täydellinen. (Täydelliseksi sen olisi tehnyt sillan tuhoutuminen).

Tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan lähes koko Venäjän alueella ja vieläpä toteuttamaan koordinoituja iskuja useissa kohteissa (lähes) samanaikaisesti – kuten se teki Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція ”Павутина”) kesäkuussa 2025. (5) Tai vaikuttamaan kohteeseen Venäjällä koordinoidulla operaatiolla, jossa kohteen puolustusjärjestelmiä kuormitetaan monesta ilmansuunnasta ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti synkronoiduilla hyökkäysaalloilla, kuten Ukrainan iskiessä Kurskin alueella sijaitsevaan Khalinon lentotukikohtaan marraskuussa 2024. (6)

 

Venäjän polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

Muistelen, että Ukraina teki ensimmäisen iskunsa Venäjän öljyteollisuutta vastaan niinkin varhain, kuin 22. kesäkuuta 2022, jolloin se iski Novošahtinskin öljyterminaaliin Rostovin alueella, Venäjällä. (7) Todennäköisesti kyseinen isku toteutettiin kustomoidulla ukrainalaisella PD-2 lennokilla, jolla törmättiin öljyterminaaliin itsemurhadroonin tapaan. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan parina ensimmäisenä vuonna Ukrainan operaatiot Venäjän öljyteollisuutta ja -infrastruktuuria vastaan olivat pääsääntöisesti rajoitettuja, korkeintaan muutamalla (ilmapuolustuksen läpäisseellä) droonilla toteutettuja, kohteiden sijaitessa yleisimmin muutaman sadan kilometrin päässä maiden väliseltä rajalta.

Seuraavan vuoden (v. 2023) kuluessa Ukrainan droonit saavuttivat entistä syvemmällä Venäjän selustassa olevia kohteita ja aiempaa säännöllisemmin. Moskova oli tuolloin yksi Ukrainan lennokkioperaatioiden kohteista. Kaupunkia tavoiteltiin jo helmikuussa 2023, jolloin ukrainalaisten laukaisema lennokki saavutti Moskovan portit syöksyen maahan noin sadan kilometrin päässä kaupungista teknisen vian tai mahdollisesti puihin osumisen seurauksena. Toukokuun 30. 2023 Ukraina saavutti Ukrjet UJ-22 lennokilla Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen eli MIBC:n, Kremliin oli matkaa alle viisi kilometriä. (8)

Tammikuun 21. 2024 Ukraina ylsi lennokeillaan ensimmäisen kerran Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamaan ja siellä Novatekin kaasuterminaalin. (9) Laukaansuun kaasuterminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko, jonka omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia. (10) Timtšenko oli tuolloin yhtiön toiseksi suurin omistaja. Sittemmin Ukraina on saavuttanut Laukaansuun kuin myös Suomenlahden vastarannalla sijaitsevan Koiviston (ven. Primosk) öljysataman drooneillaan useammankin kerran.

Ukrainan operaatioissa tapahtui merkittävä muutos tänä kesänä, elokuussa, jolloin vaikuttaminen Venäjän polttoaineinfrastruktuuria vastaan muuttui aiempaa organisoidummaksi ja järjestelmällisemmäksi. Samaan aikaan alue, jolle Ukraina Venäjällä ulotti operaationsa laajeni huomattavasti. Se, että Ukraina kykenee ulottamaan operaationsa aiempaa syvemmälle Venäjällä tarkoittaa samalla sitä, että Ukrainalla on aiempaa enemmän pitkän kantaman kalustoa ja että sen käytössä oleva kalusto on monipuolisempaa. Voimme myös päätellä, että pitkään kestänyt sota on rampauttanut Venäjän ilmapuolustusta, jolloin sen on aiempaa vaikeampi puolustaa laajaa maa-alaa Ukrainan ilmaoperaatioilta. Jossain määrin Venäjä myös omilla toimillaan helpottaa Ukrainan työtä, maa nimittäin käyttää varsin paljon energiaa sotilaallisesti vähemmän tärkeiden kohteiden, kuten Putinin residenssien, puolustamiseen ja nämä resurssit ovat poissa jostain muualta. Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä menetti hyökkäyssotansa alkupuolella Ukrainassa hyvin paljon ilmapuolustuskalustoa sekä henkilöstöä, etenkin henkilöstöä sen on aiempaa vaikeampi korvata. Kalustopulan lisäksi Venäjän ongelmana on osaajapula.

Ukraina on elokuun alun jälkeen iskenyt yli kuusikymmentä kertaa Venäjän öljyinfrastruktuuria vastaan. (11) Lukema pitää sisällään vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljy- ja polttonestevarastoihin sekä öljyterminaaleihin. Niiden kaikkien tarkempi analysointi turruttaisi innokkaimmankin lukijan, joten käyn alkuun läpi Ukrainan operaatioita Feodosijan öljyterminaaliin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jonka jälkeen havaintoja Ukrainan muusta vaikuttamisesta Venäjän öljyinfrastruktuuriin.

Ukrainan lokakuiset iskut Venäjän miehittämän Krimin niemimaan suurimpaan öljyterminaaliin Feodosijassa eivät olleet ensimmäiset iskut kyseiseen terminaaliin, mutta aiheutuneiden tuhojen perusteella 6. ja 12. lokakuuta toteutetut operaatiot ovat aiheuttaneet suurimmat aineelliset vahingot terminaalille. 

Feodosijan öljyvarasto palaa, 12.–13. lokakuuta 2025 välinen yö.

Feodosijan alueelta otetut korkearesoluutioiset satelliittikuvat osoittavat, että Ukrainan lokakuun 2025 iskujen seurauksena öljyterminaalin alueella ainakin 11 öljysäiliötä vaurioitui eriasteisesti, ja useimmat niistä joko tuhoutuivat tai vaurioituivat vakavasti. (12) Pääsäiliöiden lisäksi ainakin kuusi pienempää yksikköä vaurioitui vakavasti tai tuhoutui. Pienemmät yksiköt olivat todennäköisesti päiväsäiliöitä, jotka säätelevät polttoaineen virtausta pääsäiliöiden ja jakelujärjestelmien välillä, tai ne on tarkoitettu lisäaineiden (korroosionestoaineiden tai stabilointiaineiden) varastointia varten.

Summauksena voidaan todeta, että ainakin 19 erikokoista säiliötä on tuhoutunut tai vaurioitunut vakavasti, sekä yhteensä 6 pienempää päiväsäiliötä tai lisäainesäiliötä vaurioitui Ukrainan iskuissa. Ennen hyökkäystä Feodosijan öljyterminaali toimi myös logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimittamiseen. Oma lukunsa on sitten se, että kun huomioidaan iskujen terminaalialueelle ja sen infrastruktuurille aiheuttamat vauriot, on epävarmaa, onko Venäjällä resursseja niiden korjaamiseen, ainakaan kohtuullisessa ajassa, etenkin kun koko laitos voi päätyä Ukrainan uusien iskujen kohteeksi milloin tahansa.

Tämän vuoden elokuunalun jälkeen Ukraina on vaikuttanut yhteensä yli 60 kohteeseen Venäjän öljyinfrastruktuurissa, sisältäen vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljyvarastoihin ja pumppausinfrastruktuuriin sekä öljysatamiin Novorossijskissa ja Tuapsessa Mustallamerellä sekä Koiviston ja Laukaansuun satamiin Suomenlahdella.

Tammikuun 2024 jälkeen Ukraina on vaikuttanut 27 öljynjalostamoon Venäjällä, valtaosaan useammin kuin kerran. Kohteiden joukossa on Venäjän viisi suurinta öljynjalostamoa: Omskin öljynjalostamo Omskin alueella; Kirishin öljynjalostamo Leningradin alueella; Rjazanin öljynjalostamo Rjazanin alueella; Kstovon öljynjalostamo Nižni Novgorodin alueella ja Jaroslavlin öljynjalostamo Jaroslavlin alueella. Venäjän kymmenestä suurimmasta öljynjalostamosta Ukraina on vaikuttanut 8:aan 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Rjazanin öljynjalostamoon on vaikutettu yhteensä 8 kertaa 13. maaliskuuta 2024 jälkeen ja Volgogradin öljynjalostamoon 9 kertaa 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Ukrainan maaperältä on reilut 2400 kilometriä Venäjän suurimpaan öljynjalostamoon Omskissa, johon Ukraina on iskenyt kahdesti viime vuoden puolella. (13) Jälkimmäinen (26. elokuuta 2024) toteutettu operaatio tuhosi raakaöljyn tislausyksikön CDU-11, joka on toinen ”laitoksen kahdesta suurimmasta ensisijaisesta jalostusyksiköstä”. CDU-11 vastasi noin kolmanneksesta laitoksen kapasiteetista. (14)

Ukrainan vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuuriin on jatkunut viimepäivinä. Lokakuun 19.–22. päivien aikana Ukraina on iskenyt ainakin seuraaviin Venäjän öljyn- ja kaasunjalostuksen sekä varastoinnin kohteisiin, kahdesti Novokuibyševskin öljynjalostamoon Samaran alueella, Dagnotekhin öljynjalostamoon Mahatškalassa Dagestanin tasavallassa, Rjazanin öljynjalostamoon Rjazanin alueella ja kahdesti Orenburgin maakaasun jalostuslaitokseen Orenburgin alueella sekä miehitetyssä Berdjanskissa sijaitsevaa öljyvarastoon.

Ukrainan operaatioiden seurauksena useilla alueilla Venäjää esiintyy laajoja häiriöitä polttoaineen jakelussa. Polttoaineita joudutaan säännöstelemään, paikoin se on loppunut kokonaan. Säännöstely ja polttoaineiden loppuminen on johtanut lieveilmiöihin, kuten mustanpörssin kauppaan, varastamiseen jne. Venäjän miehittämien alueiden asukkaat joutuvat painimaan samojen ongelmien kanssa autoilijoiden joutuessa jonottamaan huoltoasemilla jopa tunteja. Ukrainan iskuilla öljy- ja polttonestevarastoihin Feodosijassa, Hvardiiskessa ja Berdjanskissa sekä muualla miehitetyillä alueilla, voi myös olla vaikutusta Venäjän operaatioihin rintamalla. Etenkin iskuilla Feodosijan öljyterminaaliin voi olla laajempiakin seurauksia, johtuen sen roolista logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimituksille.

Katseemme on pääasiassa kohdistunut liekehtiviin öljysäiliöihin Venäjällä. Tämän rinnalla Ukraina tekee ”hiljaista työtä” Moskovan ympäristössä iskiessään drooneilla sähköasemiin laajalla alueella Moskovan alueella ja siihen rajoittuvilla alueilla (oblast). Viikon sisään Ukraina on iskenyt neljään suureen sähköasemaan em. alueella, jokainen niistä on Moskovan sähköverkon toiminnan kannalta tärkeä: Arzamas 500 kV sähköasema, lokakuun 14: Balashovskaya 500 kV sähköasema, lokakuun 16: Vladimirskaja 750 kV sähköasema, lokakuun 17: Veshkaima 500 kV sähköasema, lokakuun 18. päivä. (15) Mikäli Ukraina kykenee vaikuttamaan Moskovan sähköhuoltoon toistuvasti pidemmällä ajanjaksolla, näkynee tämä myös venäläisten arjessa.

Oma lukunsa on sitten se, että mitkä ovat Venäjän resurssit korjata yksiköitä, joihin Ukraina on vaikuttanut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maan johto pyrkii pitämään arjen mahdollisimman ”normaalina” pääkaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että resursseja siirretään muualta sinne entistä enemmän. Kysymys kuuluukin, että missä vaiheessa raja tulee vastaan? Tulevat viikot ja talven alku näyttävät meille suunnan. Enpä ihmettele, vaikka Venäjän pinta-ala alkaisi muuttua voimavarasta entistä enemmän hallinnon viholliseksi: laajaa maata, jossa Ukrainan erikoisjoukkojen rinnalla toimii myös erilaisia vastarintasoluja, on entistä vaikeampi kontrolloida hupenevilla resursseilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://militarnyi.com/en/news/in-the-port-of-berdyansk-explosions-destoyed-three-russian-landing-ships/

2. https://www.rferl.org/a/ukraine-sbu-crimea-bridge-blast/32521472.html

3. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/11/ukraine-maritime-drone-strikes-again-reports-indicate-attack-on-novorossiysk/

4. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/

5. https://yle.fi/a/74-20165142

6. https://www.verkkouutiset.fi/a/yllatysisku-lentotukikohtaan-nain-s-400-superase-tuhottiin/#6a6aad62

7. https://www.reuters.com/world/europe/fire-broke-out-russias-novoshakhtinsk-oil-refinery-2022-06-22/

8. https://www.theguardian.com/world/2023/may/30/moscow-drone-attack-mayor-reports-minor-damage-to-buildings

9. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/

10. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

11. https://x.com/prestonstew_/status/1978843152078213494

12. https://x.com/kromark/status/1979442366571516109

13. https://x.com/KHoholenko/status/1978746807485124678

14. ”Crude distillation unit named CDU-11, one of the ‘two largest primary refining units at the plant’ was destroyed. The unit was responsible for roughly one-third of plant capacity.”

https://en.wikipedia.org/wiki/Omsk_refinery

15. https://x.com/evgen1232007/status/1979431555987562545

Lähteenä ja taustatyössä olen hyödyntänyt myös aiemmin kirjoittamiani blogeja lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta syvälle Venäjällä (kuten Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa I OSA, II OSA ja III OSA) sekä kirjoituksiani lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta Venäjän selustaan miehitetyillä alueilla. Kirjoitukseni tekstiin on myös upotettu linkkejä, jotka ohjaavat lähdemateriaaliin. 

Katsaus: Venäjän ja sen ”auliiden apureiden” vaikutusyrityksistä Suomessa

 

Kirjoitukseni koostuu esimerkinomaisista havainnoista Venäjän ja sen ”auliiden apureiden” Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta tämän ja viime vuoden puolelta. Rajaa aiheen tarkastelua kuitenkin siten, etten huomioi esim. Venäjän varjolaivaston toimia Suomenlahdella sekä Venäjän sotilaslentokoneiden sekä -alusten toteuttamaa häirintää. Täten huomiotta jää myös Venäjän alueelta toteutettu ja Suomeen ulottuva GPS-häirintä, josta osa voi olla tarkoituksellista Suomeen kohdistettua häirintää ja osa vastaavasti seurausta omien kohteiden suojaamisesta elektronisen häirinnän keinoin.

Ennen sukeltamista syvemmälle aiheeseen, palautetaan mieleen se, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen). Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Jotta Venäjä saavuttaisi tarvittavaa menestystä, sillä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. En kuitenkaan ryhdy laajentamaan tätä kirjoitusta sillä, että ryhtyisin tarkemmin pohtimaan tai tarkastelemaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmisen työskentelemään Venäjän hyväksi. Syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tahi siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä, ja kiristäen saa tämän työskentelemään hyväkseen.

Työtä Venäjän hyväksi.

Suomea kutsutaan yhdistystoiminnan luvatuksi maaksi. Yhdistys on helpohko perustaa, asia jota esim. Johan Bäckman hyödynsi lukuisia kertoja viime vuosikymmenen puolella. Hän lähipiirinsä kanssa perusti lukuisia yhdistyksiä, joista osa vaikutti perustetun odottamaan otollista hetkeä, ja osalla vastaavasti oli selkeä tarkoitusperä, kuten Euroopan hybridiosaamiskeskusta nimellään jäljitelleellä yhdistyksellä oli tai aivan kuten on Toimittajaliitollakin. (2 ja 3) Toimittajaliiton perustana oli muutamia vuosia aiemmin perustettu  Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka taustahenkilöihin Bäckmankin kuului. Niinpä onkin luonnollista, että Venäjä auliiden apureiden ja operaattoreidensa avulla pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaamme yhdistystoiminnan kautta.

Viime vuosikymmenen puolella RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry päätyi lukuisia kertoja otsikoihin Venäjän hallintoa tukevilla toimillaan. RUFI järjesti silloisen puheenjohtajansa Daria Skippari-Smirnovin johdolla ensimmäisen Kuolemattoman rykmentin marssin Suomessa toukokuussa 2017. (4) Tämän jälkeen RUFI järjesti vielä kahdesti kuolemattoman rykmentin marssin sekä koronaepidemian jälkeen, toukokuussa 2022 Helsinkiin päättyneen autokulkueen. (5) Aktiivivuosinaan yhdistyksen sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla jaettiin runsaasti disinformaatiota sekä Venäjää tukevaa propagandaa. Nähdäkseni yhdistys aktiivisen toiminnan vuosinaan täytti sille tarkoitetun tehtävän, jossa keskeisessä roolissa mielestäni oli yhteiskunnallisen kahtiajaon lisääminen, ja jossa propaganda ja marssit sekä muut julkiset esiintymiset olivat näkyvässä osassa.

Tänään Aleksanterinliitto ry näyttää eri lähtökohdista huolimatta pyrkivän samaan. Uskaltaisin väittää, että juuri nämä eri lähtökohdat (joissa esim. vedotaan itärajan sulun erottamiin perheisiin, omaisista huolehtimiseen) vetoavat enemmän suomalaisiin, mikä lisää jonkin verran heihin kohdistuvaa myötätuntoa. Yhdistyksen tavoitteiden tukijoiden joukossa on luonnollisesti myös suomalaisia opportunisteja, joilla on hyvin itsekkäät syyt toivoa itärajan avaamista. Taustamotiiveista riippumatta, myös he toimivat kaikukoppana levittämään Aleksanterinliiton ja samalla Kremlin tarinaa.

Aleksanterinliitto sai runsaasti näkyvyyttä kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sosialidemokraatit) haastattelun lähdettyä leviämään sosiaalisessa mediassa. Haastattelu oli yhdistykseltä erityisen onnistunut, koska siinä Kiljunen rehentelyn ohella sortui toistamaan Venäjän narratiivia tukevia ajatuksia, antaen myös tukensa Aleksanterinliiton toiminnalle. Esiintymisensä seurauksena Kiljunen joutui eroamaan Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä. Ilta-Sanomien julkaisemassa kiinnostavassa artikkelissa ”Kiljusen kujanjuoksu” avataan Kimmo Kiljusen sekä hänen venäläistaustaisen vaimonsa (Svetlana Kiljunen, omaa sukua Poroeva) historiaa ja taloudellisia- sekä poliittisia kytköksiä. (6)

Yhdistystoimintaan sisällytetty vapaaehtoistoiminta voi myös herättää aiheellisia pohdintoja toimintaan liittyvistä taustavaikuttimista. Näin esimerkiksi Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön ja Vantaan venäläisen klubin kohdalla, jotka kumpikin ovat saaneet valtion varoja ukrainalaispakolaisten tukemiseen ja avustamiseen. (7) Yleisradion toimittajien tiedustellessa asiaa, kummankaan yhdistyksen taholta ei ilmaista suoraa kantaa Venäjän brutaaliin hyökkäyssotaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen kehottaa puhelinkeskustelussa Ylen toimittajia tiedustelemaan kantaa Venäjän suurlähetystöltä:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”. Myöskään Vantaan venäläinen klubi ei ilmaissut mitään kantaa sotaan. (8) Niinpä!

Varoja myöntävässä STEA:ssa (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) ei tunnuttu Ylen uutisartikkelin perusteella tiedostettavan toimintaan liittyviä turvallisuusriskejä. Tietoa pakolaisista voi siirtyä Venäjän viranomaisille tukea saaneiden yhdistysten kautta. Tiedossamme kuitenkin on se, että Venäjä kerää rekisterejä ukrainalaisista eri keinoin, pyrkien näin löytämään keinoja kiristää tai vahingoittaa ukrainalaissotilaita – vaikuttaa heidän taistelutahtoonsa.

On mahdollista, että tukea saaneiden venäläistaustaisten yhdistysten määrä on suurempi. Ylen viime vuonna julkaisemassa uutisessa nostettiin esille nimeltä nämä kaksi yhdistystä.

Maassamme on lukuisia aatteellisia yhdistyksiä, joiden tiedetään suhtautuvan hyvinkin ymmärtäväisesti Venäjään, osa näistä yhdistyksistä otti etäisyyttä Venäjään tuomitsemalla sen aloittaman laajan hyökkäyssodan vuonna 2022 – näin teki myös Rauhanpuolustajat. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että jäsenistön kuin myös paikallisosastojen piiristä löytyy edelleen Venäjän ymmärtäjiä sekä jopa Venäjämielisyyttä – ehkäpä yhdistyksen etäisyyden otto onkin vain kulissi jäsenten ”syvien rivien” paljastaessa toiminnan hengen. Toisinaan toiminta kentällä saa hyvinkin kyseenalaisia piirteitä pyrittäessä tukahduttamaan ukrainalaisten ääntä. Näin kävi vuosi sitten kesän koittaessa ja Vantaan Rauhanpuolustajat ry:n osallistuessa Maailma kylässä festivaalille esiintyjäksi kutsutun ukrainalaisen toimittajan Illia Ponomarenkon vastaiseen kampanjaan, Ponomarenkoa syytettiin ”natsisympatisoijaksi”.

Kampanjassa oli näkyvästi mukana myös Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry sekä Kommunistinuoret ry, SKP – Punainen sateenkaari sekä joukko muita ideologisesti vasemmalle kallellaan olevia yhdistyksiä sekä ryhmiä. Sumudin hallitukseen kuuluu muun muassa kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen (varapuheenjohtaja), joka on tullut tunnetuksi myös ”punaruskean” propagandan ja disinformaation levittäjänä. Ollessaan Suomen Amnestyn johtokunnan jäsen, Räsänen jakoi aktiivisesti näkökulmaa, joissa kyseenalaistettiin Bašar al-Assadin hallintoon kohdistuneita syytöksiä ihmisoikeusrikoksista sekä sotarikoksista. (9) Muuten Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry on rekisteröity samaan osoitteeseen kuin Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B – Helsinki. Rauhanpuolustajat ei suinkaan ole ainoa (aatteellinen) yhdistys, joka nitisee liitoksissaan Venäjän hyökkäyssodan seurauksena.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura on tällä hetkellä kahtiajakautunut. Yhdistyksen hallinto sekä pääosa paikallisyhdistyksistä noudattaa ”valtiollista” suhtautumista Venäjään, mikä aiheuttaa närää kentällä niin paljon, että osa paikallisyhdistyksistä tekee ”omaa Venäjä politiikkaa” eli jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut 24. helmikuuta 2022. Esimerkiksi aktiivinen Kallio-Vallila Venäjä-seura ry vaalii edelleen Venäjä-suhteita, mennen niin pitkälle, että sen syntymäpäiväjuhlaan osallistui viime vuonna kutsuttuna Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsov. (10) Juhlissa oli kiinnostavana henkilönä paikalla kontroversiaali liikemies Peter Frykman, Suomen-Korea-seuran puheenjohtaja. (Huom. kyseessä on nimenomaa Suomen ja Pohjois-Korean välinen ystävyysseura.)

Venäjän käymä brutaali hyökkäyssota ei ole vielä avannut kaikkien ammattilaistenkaan silmiä (tässä kohdin jätän huomiotta Heikki Talvitien kaltaiset eläköityneet menneisyydessä eläjät), edelleen löytyy heitä, jotka tarkastelevat Venäjän tekoja eri mitta-asteikon läpi, johon joukkoon kuuluu muun muassa Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki. Hän näyttää edelleen tarkastelevan Venäjää eri standardein kuin läntisiä, entisiä ja nykyisiä, suurvaltoja – sokeus venäläistä imperialismia kohtaan on räikeää.

Viime talvena huomiota herätti Helsingin yliopiston tiedekulmassa järjestetty Ukraina-keskustelu, johon Patomäkikin osallistui. Ottaen huomioon, että kyseessä oli yliopiston järjestämä Ukraina-keskustelu, keskustelussa Ukrainan ääni kuului olemattoman vähän. Sen sijaan useat keskusteluun osallistuneet, Patomäki etunenässä, joko toistivat Venäjän narratiivia tai myötäilivät sitä. Patomäkikään ei puhunut Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan vaan Ukraina-konfliktista, mikä on kuin Kremlin käsikirjasta. (11) Tilaisuutta seuraamaan oli kutsuttu myös Venäjän suurlähetystön lähetystösihteeri Ivan Pauzin, joka piti myös puheenvuoron. En pidä uskottavana keskustelua juontaneen valtio-opin apulaisprofessori, varadekaani Hanna Wass’in toteamusta, ettei hän tunnistanut Pauzinia antaessaan tälle puheenvuoron. (12) Edellinen on lopultakin vain tahra tässä sotkussa, Patomäen kommentointi on olennaisesti raskauttavampaa (paljastaen naivismin ja idiotismin kudelman), kuten: ”Halusimme, että mukana olivat konfliktin osapuolet, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat ja muut relevantit valtiot”. (13)

Patomäen kommentista heijastelee, edellä viittaamani, täydellinen kyvyttömyys (tai haluttomuus) tarkastella imperialistista hyökkäyssotaa käyvää Venäjää samoin standardein kuin imperialistisia sotia käyneitä länsimaita. Minun on mahdotonta nähdä lännen entisiä siirtomaavaltoja kohdeltavan yhtä hellin käsin, mitä Venäjää on kohdeltu viimeisen reilun vuosikymmenen ajan, hetkestä, jolloin se miehitti Krimin niemimaan ja oli käynnistämässä sotaa Itä-Ukrainassa, mikäli lännen entiset siirtomaavallat ilmaisisivat halukkuutensa ryhtyä valloitussotaan entisiä siirtomaitaan vastaan. Valloitus- ja tuhoamissodasta Venäjän hyökkäyksessä on kyse, ei mistään muusta.

 

Lisää suomalaisia myyräntyöntekijöitä  

Maaliskuun lopulla Murmanskissa järjestetty Arktinen foorumi kokosi paikalle myös joukon kontroversiaaleja suomalaisia. Suomalaisissa medioissa Murmanskissa järjestetty tapahtuma ei saanut merkittävää huomiota, poikkeuksena luonnollisesti disinformaatiota levittävät Venäjämieliset julkaisut, kuten Janus Putkosen toimittelema MV-lehti. (14) Putkosen lisäksi paikalla oli myös yksittäisiä suomalaisia, kuten Sakari Linden, joka on Laura Huhtasaaren (perussuomalaiset) entinen avustaja. Linden on myös Euroopan parlamentin ID-ryhmän entinen EU-poliittinen neuvonantaja.

Linden mukana Venäjän vaikuttamisoperaatiossa. Kuva: Sakari Linden.

Linden on ollut jo vuosien ajan mukana sellaisten liikkeiden ja ryhmien toiminnassa, joita on yhdistänyt myötämielinen suhtautuminen Venäjään. Näihin ryhmiin kuuluu Paavo Väyrysen perustama Kansalaispuolue, jonka hallituksen jäsenenä Linden oli, ja ennen hallitusjäsenyyttä puolueessa hän toimi puolueen asiantuntijajäsenenä. Lindenin tie ideologisella kentällä näyttää vieneen kansallismielisestä laitaoikeistosta eurooppalaiseen Venäjämieliseen laitaoikeistoon.

Oma lukunsa suomalaisten ”kremliinien” joukossa on, Valta kuuluu kansalle-puolueen perustaja ja syrjäytetty puheenjohtaja sekä entinen kansanedustaja Ano Turtiainen, joka suolaa somealustoihin uskonnollisen tauhtan lisäksi venäläismielistä propagandaa. En kuitenkaan näe hänen rooliaan merkittävänä – ennemminkin yksi riidan- ja eripurankylväjä muiden joukossa, luoden samalla jakolinjoja suomalaisen laita- ja äärioikeiston sisälle.

Turtiaisen uskottavuutta toimijana kuvaa se, että hänen viime syksynä perustamansa FINLANDIA Rauhanyhdistyksen verkkosivut ovat venäläisellä palvelimella. Samaa tasoa on myös hänen puuhailunsa eräänlaisen YK:n varjojärjestön suomalaisjäsenenä, ”Организации объединенных народов мирового большинства”. Varjojärjestön (OUNWM eli Organization of the United Nations of the World Majority) nimissä annetaan yleviä julkilausumia, jotka etäisesti muistuttavat YK:n eri organisaatioiden julkilausumia, totuuden paljastuessa pintaa raaputtamalla. (15) Turtiainen ei ole muuta, kuin ”aulis apuri”, joka suomalaisena antaa kasvonsa propagandanäytelmälle, jonka kohdeyleisö on aivan jossain muualla kuin Suomessa.

Toimintana tämä on rinnastettavissa venäläisten medioiden tapaan käyttää ulkomaalaisia ns. asiantuntijaroolissa tuomassa uskottavuutta disinformatiivisille tai propagandistisille uutisilleen – rooli, jollaisessa lukuisa suomalainen ”kremliini” on usein ollut. Näiden uutisten seuraajille ie useinkaan kerrota ”asiantuntijaroolissa” esiintyneen henkilön todellista osaamista käsiteltyyn asiaan: Johan Bäckmankin on venäläismedioiden taholta esitelty seuraajille, milloin politologina, milloin ihmisoikeusasiantuntijana jne. Samaa sarjaa ovat myös Venäjän hyödyntämät, miehittämillään alueilla järjestettyjen laittomien vaalien kansainväliset tarkkailijat – tähänkin ryhmään kuului suomalaisia. (16)

Venäjän suurlähetystön voitonpäivän seremonia Hangon neuvostomonumentilla. Kuva: @RussianEmbFinla.

Tänä vuonna Suomen venäläiset sekä kaksoiskansalaiset eivät havaintojeni mukaan järjestäneet voitonpäivänä julkisia muistojuhlia, jollei sellaisena pidetä Venäjän suurlähetystön ja joidenkin venäläisten vierailua Hangon neuvostomonumentilla. Sen sijaan Venäjän suurlähetystölle kokoontui suuri joukko Suomessa asuvia venäläisiä kuin myös suomalaisia näyttämään ”patriotismiaan” tai Venäjän kritiikitöntä ihailua. Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin suurlähetystöllä vierailleista suomalaisista, (17) niinikään Jauri Varvikko kuvaili vierailuaan voitonpäivänä suurlähetystöllä Facebook-profiilissaan monisanaisesti.

Venäjän suurlähetystölle kokoontuneiden joukossa oli lukuisia suomalaisia. Tähän joukkoon kuului myös Laura Huhtasaaren (perussuomalaiset) entinen avustaja Olli Kotro, joka ”lapseninnolla” kuvaili tapaamistaan suurlähettiläs Pavel Kuznetsovin sekä entisen vasemmistokansanedustajan ja europarlamentaarikko Jaakko Laakson kanssa. Jälkimmäisen kanssa Kotro pohti vasemmiston surkeaa tilaa. Laakson historiaa KGB-värvättynä en tässä ryhdy tämän enempää avaamaan, silmissäni hän on henkilö, jonka kanssa viimeksi haluaisin samaan kuvaan.

Kotro Tehtaankadulla toukokuun 9. 2025. 

Kotro itse oli ehdolla kuntavaaleissa Vapauden liiton ehdokkaana, kuuluen myös niiden parinkymmenen Vapauden liiton kunta- ja aluevaaliehdokkaan joukkoon, jotka päätyivät Aleksanterinliiton vaalien alla kokoamalle ”itäraja auki”-listalle. (18) Kyseiseltä listalta löytyi myös puolueen pj. Ossi Tiihonen. Aiheesta enemmän kirjoituksessani ”Kunta- ja aluevaalien teemana ’itäraja auki’.” Kirjoituksessani lukuisia kertoja esiin nousseesta Aleksanterin liitosta en itse tällä erää näitä mainintoja enempää kirjoita. Suosittelen lukemaan Outi Salovaaran kirjoittaman artikkelin ”Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”.

Palaan teemaan lähipäivinä nostamalla esiin sellaisia suomalaisen mediakentän toimia, joiden katson edesauttavan Venäjän oman tarinan kerrontaa tai joissa pyritään esittämään venäläiset hallintonsa tahdottomina uhreina. Samassa yhteydessä myös summausta suomalaisen kulttuurikentän kyvyttömyydestä tahi haluttomuudesta tunnustaa kulttuuri osana Venäjän pehmeää voimaa ja haluttomuudesta tehdä todellista irtiottoa venäläisestä kulttuurista.

Marko

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html

3. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html

4. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#6a6aad62

5. https://yle.fi/a/3-12436052

6. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011197016.html

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://yle.fi/a/74-20078543

9. https://x.com/veitera/status/1276584925945368585

10. https://kansanaani.org/kallio-vallilan-venaja-seura-taytti-80-vuotta-venajan-ystavat-juhlivat-vihan-ilmapiirista-piittaamatta/

11. Anu Peltolan twiittilangassa käydään Ukraina-keskustelun olennaisia kohtia läpi:

https://x.com/AnuPeltola22/status/1885819514400469183

12. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011001194.html

13. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011001194.html

14. https://mvlehti.net/2025/03/26/arktinen-foorumi-2025-alkoi-murmanskissa-paikalla-mv-lehden-paatoimittaja-janus-putkonen/

15. https://akademiagp.ru/index.php?route=product%2Fproduct&product_id=530

16. https://euromaidanpress.com/2018/11/16/far-right-and-left-conspiracy-theorists-among-foreign-monitors-at-russias-sham-donbas-elections-report/

17. https://www.hs.fi/feature/art-2000011243028.html

18. https://fi.aliitto.fi/vaalit2025 

Lähteenä käytetty myös Olli Kotron X-Twitter-tiliä.

Sumud ry:n Illia Ponomarenkon vastaisesta kampanjasta.

Kieli ja kulttuuri Venäjän aseina

 

Kirjoitan tätä kirjoitusta enemmän itselleni, pysyväksi muistiinpanoksi kielestä ja kulttuurista Venäjän vaikuttamisarsenaalissa, luonnollisesti olen tyytyväinen, mikäli tämä hyödyttää lukijoitani. Ja koskapa kirjoitan erityisesti itselleni, kirjoitus on poukkoileva, pitäen sisällään huomioita ja havaintoja menneiltä vuosilta sekä niiden vertaamista tähän aikaan.

Venäjän kohdalla puhutaan hyvin usein ”pehmeästä vaikuttamisesta” tai ”pehmeästä voimasta”, joiden rinnalla viitataan usein myös englannin kieliseen termiin ”soft power”. Sanatarkka käännös soft powerista on pehmeä voima, mielestäni kuitenkin pehmeä vaikuttaminen kuvaa tätä toimintaa paremmin. Seuraava lainaus Jukka Rislakin kirjoituksesta ”Soft Power, Venäjä ja Baltia” avaa termiä ”soft power” tarkemmin:

”Soft power:

Soft power näyttää olevan jo vakiokäsite politologiassa, sosiologiassa ja mediatutkimuksessa. Baltian maissa puhutaan nykyään hyvin paljon – ja huolestuneeseen sävyyn – Venäjän pehmeästä voimasta, pehmeästä vaikuttamisesta. Erittelenkin asiaa näiden maiden näkökulmasta.

Amerikkalainen tutkija Joseph Nye muotoili termin soft power kirjoissaan 1990 alkaen. Se on kykyä saada tahtonsa läpi, päästä tavoitteeseen ei käyttämällä pakkoa, voimaa tai rahaa vaan houkuttelemalla, ”kiehtomalla” ja vetovoiman (attraction) avulla sekä sitouttamalla (co-option). Se tapahtuu kulttuurin, arvojen ja ulkopolitiikan avulla, joilla on legitimiteettiä ja moraalista auktoriteettia. Valtiolle voidaan luoda hyvä imago median, koulutuksen ja julkisen diplomatian avulla.” (1)

Venäjän Ukrainaan kohdistaman suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen Venäjän mahdollisuus käyttää hyväksi pehmeän vaikuttamisen arsenaaliaan heikkeni selkeästi. Nyt, kun suurhyökkäyksen alkamisesta on kulunut jo useampi vuosi, ja kun osassa Ukrainan läntisiä tukijoita sotaväsymys valtaa alaa, Venäjän kyky vaikuttaa erilaisin pehmeän vaikuttamisen keinoin näyttää kasvavan, mikä näkyy arkipäivän puheissa ja teoissa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi unohtaa sitä, että Venäjä jatkaa tuhoamissotaansa Ukrainassa ja, etteivät sen perimmäiset tavoitteet ole muuttuneet (nämä ovat niitä ”juurisyitä” ja niiden muuttumattomuudesta, joihin Vladimir Putin puhuttaessa tulitauosta ja rauhasta Ukrainaan). Edellisen rinnalla meidän ei myöskään pitäisi sulkea silmiämme siltä, että Ukrainassa käymänsä tuhoamissodan rinnalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan läntiseen päätöksentekoon ns. diplomatian keinoin sekä kansalaisten mielipiteisiin ja ajatteluun kansalaisaktivismin, kielen, kulttuurin jne. keinoin. Kansalaisaktivismin kohdalla Suomesta käy esimerkkinä pyrkimys vaikuttaa rajalakiin sekä kansalaisten mielipiteisiin Suomen ja Venäjän välisen rajan sulusta tunteisiin vetoavan keskustelun sekä mielenilmausten kautta, tällä saralla Aleksanterinliitto ry on näkyvä ja aktiivinen toimija.

Siitä huolimatta, että Neuvostoliitolle kuin myös sen perilliselle Venäjälle kieli ja kulttuuri ovat olleet tärkeitä vaikuttamisen välineitä, tunnumme kiinnittävän yllättävän vähän huomiota niiden rooliin osana nyky-Venäjän pehmeän vaikuttamisen arsenaalia. Olen huomannut ihmisillä puheiden ja tekojen tasolla halun vetää rajan Venäjän hallinnon tekojen sekä venäläisen kielen ja kulttuurin välille, siinäkin tapauksessa, että tiedostetaan hallinnon käyttävän kieltä ja kulttuuria aseina meitä itseämme vastaan.

Martti J. Kari ja Antero Holmila avaavat kielen logiikkaa erinomaisesti teoksen ”Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii” sivulla 296 ja 297, josta lainaan lyhyen pätkän:

”Russkij toimii eri tavalla. Se on määre, joka kytkee sisäänsä identifioitumisen Venäjään ja venäläisyyteen. Tässä mielessä russkij voi viitata Georgian, Venäjän, Azerbaidžanin tai Viron kansalaiseen, mutta heitä kaikkia yhdistää russkij-käsite, joka venäjän kielessä viittaa paljon laajempaan sivilisaatiolliseen kokonaisuuteen kuin vain kieltä puhuvaan henkilöön. Tätä myös Putin tarkoittaa, kun hän puhuu venäläisistä. Venäjän kieltä puhuva henkilö kuuluu ikään kuin automaattisesti venäläiseen maailmaan, halusi hän sitä tai ei. Venäläinen maailma on taas itseoikeutettu Venäjän asevoimien suojeluun.” (2)

Edellinen liittyy olennaisesti kielen sekä kulttuurin käyttöön vaikuttamisessa mutta samalla se liittyy suoraan Venäjän valtion esittämiin narratiiveihin sodan syille Ukrainassa: venäjää puhuvat ovat automaattisesti osa venäläistä maailmaa ja täten Venäjän asevoimien suojeluksessa. Se, että Venäjän valtiojohdon määritelmä on paikkansapitämätön, on venäläisille tässä tapauksessa merkityksetöntä.

Ukrainassa on sodittu kevättalvesta 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin niemimaan, ja aloittaen operaattoreillaan sodan Donbasissa muutamaa viikkoa myöhemmin. Siitä lähtien olen joutunut muistuttamaan ihmisiä siitä, että kieli (venäjä) ei tarkoita sitä, että puhuja identifioisi itsensä venäläiseksi. Lähipiirini kuuluu ukrainalaisia, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet aikuisuuteen Neuvostoliitossa mutta joille ei opetettu koulussa vanhempiensa tai isovanhempiensa kieltä ukrainaa vaan venäjää. Ukrainan puhumisesta saatettiin rangaista vielä 80-luvulla, mutta esim. Donbasin alueella venäläistäminen jatkui käytännössä neuvostovaltion loppuun saakka (henkisesti pidempäänkin). Neuvostoliiton hajottua 90-luvun alkupuolella, Venäjän vaikuttaminen kielen ja kulttuurin avulla Ukrainaan ei suinkaan lakannut, vaikka sillä ei tuolloin ollutkaan resursseja käytössään samalla tapaa kuin Neuvostoliitolla.

Tämän vuosituhannen alkupuolella moni asia muuttui Venäjällä Vladimir Putinin valtaannousun myötä, heijastuen hyvin pian naapurimaihin, joihin Venäjä pyrki vaikuttamaan talouden ja diplomatian lisäksi erityisesti kielen ja kulttuurin avulla – jossain määrin myös urheilu kuului näihin Venäjän pehmeän vaikuttamisen välineisiin. Nähdäkseni urheilun merkitys oli suurempi länteen kohdistuvassa vaikuttamisessa, jolloin etenkin jääkiekko nousi merkittävään rooliin. (3) Venäjällä mikään ei näiltä osin ole muuttunut, sille kieli, kulttuuri kuin myös urheilu ovat osa pehmeän vaikuttamisen välineistöä – soft power’ia). Asian voi myös ilmaista radikaalimmin – Venäjälle kieli ja kulttuuri ovat aseita, joilla ihmisiä pyritään sitouttamaan ”venäläiseen maailmaan” (Russkij mir).

Venäjälle keskeinen vaikuttamisen väline entisen Neuvostoliiton alueella on edelleen kieli ja kieleen liittyvä kulttuuri. Venäjän kielen valta-aseman taakse kätkeytyi neuvostoaikana venäläisyyden ylivertainen asema. Ihmisten identiteettiin vaikutettiin yksilötasolla jo sillä, että jokaisella piti olla isänimi (patronyymi) riippumatta oman kansallisen kulttuurin tavoista, koska etunimen ja isännimen yhdistelmää käytetään Venäjällä puhuteltaessa. (4) Venäjän hallinto on hyökännyt verbaalisesti hyvin rajusti koko tämän vuosituhannen ajan niitä naapurimaita vastaan, joissa venäjän kielen asemaan on pyritty puuttumaan. Näin kävi esim. Ukrainassa Viktor Juštšenkon kaudella, hänen presidenttikaudellansa ukrainan kielen ja kulttuurin asemaa vahvistettiin, jonka seurauksena Venäjän kielenkäyttö Juštšenkoa ja hänen tukijoitansa kohtaan voimistui merkittävästi. Ukrainan Venäjä-mieliset poliitikot kannattajineen osallistuivat aktiivisesti painostustoimiin ja disinformaation levittämiseen.  Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Viktor Juštšenkon vastaehdokkaana ollut Viktor Janukovytš syytti Juštšenkoa avoimesti natsiksi. Juštšenkoon kohdistettujen syytösten laineet löivät Suomeenkin, toukokuussa 2009 Helsingin antifasisteiksi itseään nimittävä ryhmä töhri Ukrainan suurlähetystön seiniä maalipommilla. Ryhmän julkaiseman tiedotteen mukaan töhrimisen taustalla oli Ukrainan presidentti Juštšenkon yhteistyö äärioikeiston kanssa. (5) Kovin on tuttua retoriikkaa. Venäjä turvautui samaan muutamaa vuotta myöhemmin ukrainalaisten ryhtyessä vastustamaan Viktor Janukovytšin harjoittamaa politiikkaa: Janukovytšin vastustajat olivat äärioikeistoa, vallan vaihduttua ja Janukovytšin paettua Kiovasta ja muutamaa päivää myöhemmin Ukrainasta, Venäjän retoriikka koveni entisestään – ukrainalaisia ryhdyttiin kollektiivisesti nimittämään uusnatseiksi.

Näin sivumennen huomautettuna. Monen ukrainalaisen paikkakunnan, alueen tai paikan nimi Suomessa juontaa sen venäjän kielisestä nimestä, ei ukrainan kielisestä. Muutama esimerkki (nimiparissa jälkimmäinen on translitteroitu ukrainan kielestä): Odessa – Odesa; Harkova – Harkiv; Donbass – Donbas; Dnepr – Dnipro (joki, ei kaupunki).

Edellä on vilahdellut käsite ”russkij mir” muutamaan otteeseen. Sen sisältämää ajatusta ei kuitenkaan ole järkevä avata tässä kirjoituksessa laajalti, mutta jotta lukijoille muodostuisi edes jonkin asteinen kuva käsitteestä lainaan jälleen lyhyelti Martti J. Karin ja Antero Holmilan teosta ”Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii”:

”Russkij mir -käsite on myös sovellettavissa niin geopolitiikkaan, kielipolitiikkaan, talouspolitiikkaan kuin kulttuuripolitiikkaan. Niiden lisäksi se on perusteiltaan uskonnollinen. Venäjän ortodoksinen kirkko onkin ollut yksi sen voimakkaimmista puolestapuhujista”. (6)

Käsitteen ”russkij mir” sijaan tämän kirjoituksen kannalta merkittävämpi on Vladimir Putinin käskystä v. 2007 perustettu Russkij Mir Foundation, jonka tehtävä on vaikuttaa Venäjän kielen ja kulttuurin esillä oloon kohdemaissa diplomatian keinoin: painotan sanoja kieli ja kulttuuri. Suomikaan ei ole välttynyt tämän organisaation toimilta.

Esimerkkitapauksessa palaamme noin vuosikymmenen ajassa taaksepäin maaliskuuhun 2016, jolloin muun muassa Yle uutisoi Russkij Mir -säätiön rahoittaneen Itä-Suomen koulua. (7) Itä-Suomen koulu toimi tuolloin Joensuussa, Lappeenrannassa sekä Imatralla. Koulun silloisen johtavan rehtorin Petri Kyyrän mukaan säätiö oli yhdeksän vuoden aikana rahoittanut koulua noin 26 000 eurolla – tiedossani ei ole, jatkuiko säätiön tuki kohu-uutisen jälkeen. Sen sijaan toisin kuin viittaamassani uutisessa mainitaan, Russkij Mir -säätiö kutsui koulun oppilaita säännöllisesti Venäjälle kielikursseille ja oppilasvaihtoon. Uutisesta käy ilmi, koulun saaneen säätiöltä tukea opintomateriaaliin sekä tietotekniikkaan. Samaa aikaan uutisesta välittyy kuva, johtavan rehtorin taholta hyvin naiivista suhtautumisesta Venäjän vaikuttamiseen säätiön kautta. Hän rinnastaa Russkij Mir’in Goethe-instituuttiin sekä British Council’iin.

Venäjän suunta oli tuolloin jo selvä. Se ei kätkenyt imperialistisia pyrkimyksiään ja se miehitti osia naapurimaastaan sekä oli luonut jäätyneitä konflikteja useisiin lähialueiden maihin, joten minkäänlainen yhteistyökuvio Kremlin käskyvallassa olleen säätiön kanssa ei olisi pitänyt tulla kyseeseenkään. Siinä missä useimmissa länsimaissa oli tehty tiliä menneisyyden kanssa, tai valtiot olivat pyrkineet (kuka paremmin, kuka huonommin) irrottautumaan imperialistisesta perinteestään, Venäjällä tilanne oli ja on edelleen toinen. Maa kirjoittaa historiaansa uudelleen ja ammentaa uudelleen kirjoittamastaan historiasta oikeutusta nykyisille rikollisille teoilleen.

Viime vuosikymmenen puolella Itä-Suomen koulu ei välttämättä ollut ainoa laatuaan. Lainaan kommenttia maanpuolustus.net-foorumilta Itä-Suomen koulu-kohun ajoilta:

”Samanlaista se oli Suomalais-venäläisessä koulussa. Tosin ei mitenkään erityisen hämmentävää, venäjänkieleen kun oli erikoistunut. Eikä sitä lapsena kukaan materiaalista sen enempää välittänyt.”

Ymmärtääkseni kommentilla tarkoitetaan koulussa vallitsevaa henkistä ilmapiiriä, joka oli rinnastettavissa Itä-Suomen koulun johtavan rehtorin kommentteihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Lapsiin tällainen materiaali uppoaa, mikä on tarkoituskin. He pitävät Krokotiili Genan kanssa seikkailevaa ’Muksista’ harmittomana hahmona, jollaisena se minunkin lapsuudessani näyttäytyi vuosikymmeniä sitten kuvien ja piirrosten myötä, jonka seikkailuja on mukava seurata. ’Muksisilla’ eli Tšeburaškalla (ven. Чебурашка) on toinenkin elämä, josta hetken kuluttua lisää.

Neuvostoliitto ja laajemmin itäblokki esittäytyi omassa lapsuudessani vuosikymmeniä sitten lapsille ja hiukan vanhemmillekin inhimillistettyjen hahmojen ja heidän toverillisten seikkailuiden myötä. Kukapa 70-luvun lapsista ei muistaisi Moskovan kesäolympialaisten sympaattista kisamaskottia Miska-karhua, joka jäi kyynelehtimään kisojen päättäjäisten myötä? Kuulen jo mutta-toteamuksia taustalta: ”Mutta se oli silloin…”. Mutta onko mikään loppujen lopuksi muuttunut?

’Muksisin’ tie Krokotiili Genan kaverista osaksi Venäjän sotapropagandaa.

Muksis eli Tšeburaška on kulkenut pitkän tien Krokotiili Genan sympaattisesta ”pikkukaverista” osaksi venäläistä sotapropagandaa – osassa tapauksia kyse on nimenomaan valtiojohtoisesta sotapropagandasta, joka sosiaalisen median aikakaudella leviää ja levitetään Venäjän ulkopuolelle. Venäjällä Muksis valjastettiin valtion käyttöön tämän vuosituhannen alkupuolella, jolloin se valittiin ensimmäistä kertaa Venäjän olympiajoukkueen maskotiksi. Tässä roolissa se on ”palvellut” Venäjää kaksissa kesäolympialaisissa sekä kaksissa talviolympialaisissa.

Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen Muksis päätyi osaksi venäläishyökkääjien varustusta kuin myös propagandajulisteisiin sekä erilaisiin värväys- ja tukikampanjoihin. (8) Näiden rinnalla se esiintyy tuoreissa elokuvissa sekä erilaisissa lapsille suunnatuissa leluissa. Mutta onpa myös mahdollista, että ”Чебурашка” googlaileva päätyy venäläistaustaisen ”asepropagandan” äärelle. Viime vuosikymmenellä miehitetyn Itä-Ukrainan alueella esiteltiin Tšeburaška-raketinheitinjärjestelmä. Kyseessä oli ennemminkin propagandakäyttöön valmistettu termobaarisilla taistelukärjillä varustettuja raketteja ampuva pyöräalustalle sijoitettu raketinheitinjärjestelmä (РСЗО ”Чебурашка”), jonka käyttö varsinaisissa sotatoimissa rajoittui yksittäisiin kertoihin.

РСЗО ”Чебурашка”.

Kuvaus Muksisin eli Tšeburaškan vaiheista liittyy olennaisella tapaa Venäjän harjoittamaan lapsiin kohdistuvaan kulttuurivaikuttamiseen. Ongelmaksi tämä muuttuukin siinä vaiheessa, kun lasten parissa työskentelevät eivät tiedosta olevansa osa koneistoa, joka levittää lapsille materiaalia, joka on a) itse osa propagandaa b) jonka tarkoitus on johdattaa kohde syvemmälle propagandan ja disinformaation maailmaan, jossa sosiaalisessa mediassa seikkailevat lapset altistuvat entistä suoraviimaisemmalle vaikuttamiselle.

Olen viimeisen vuoden kuluessa tutustunut tarkemmin useisiin tapauksiin Suomessa (pääasiassa pääkaupunkiseudulla), joissa suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa lapsille oppimisen ohessa esitetään nyky-Venäjällä tuotettuja lauluja sekä elokuvia, jotka sisältävät piilomerkityksellisen sanoman tai joita Venäjällä käytetään avoimesti sotapropagandan osana. Esim. viime vuonna Venäjällä julkaistua ”Sigma boy”-kappaletta saksalaismeppi Nela Riehl kuvasi puheessaan Venäjän yritykseksi soluttautua julkiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaansa kappale edistää patriarkaalista ja Venäjä-mielistä maailmankuvaa. (9) Ukrainan Center for Countering Disinformation’in mukaan Venäjän asevoimat käyttää kappaletta rekrytointiviestinnässään. (10) Ikävä kyllä kyseistä kappaletta soitetaan myös suomalaisissa päiväkodeissa.

Entäpä sitten ”Maša ja Karhu”? Mašaa ja Karhua katsoessa ei välttyä ajatukselta, että rauhallisena ja kärsivällisenä kuvattu karhu onkin Venäjä, ja että sarjan avulla pyritään vaikuttamaan mielikuvaan Venäjästä, että se on muutakin kuin aggressiivinen, naapureilleen uhitteleva valtio. Vaikuttaako sarja mielikuvaan Venäjästä? Sarja on suosittu lapsiperheiden keskuudessa, se on levinnyt yli sataan maahan ja se on edelleen katsottavissa Suomessakin. Julkisen keskustelun perusteella sarjaan suhtaudutaan esim. Baltian maissa olennaisesti kriittisemmin, kuin Suomessa tai useimmissa länsimaissa, joissa sitä esitetään. (11) On ymmärrettävää, että maissa, jotka ovat kokeneet neuvostoimperiumin miehityksen sekä näiden miehitettyjen valtioiden alistamisen, kansalaisiin kohdistuneen vainon ja laajat pakkosiirrot, sarjaa tarkastellaan olennaisesti kriittisemmin: neuvostoaikoja ikävöivässä karhussa ei ole mitään hauskaa, kuten ei ole karhun puutarhaa NKVD-rajavartijan koppalakki päässä vartioivassa Mašassakaan.

Kyllä, Maša ja Karhu (vai Maša ja venäjä) animaatiosarjassa on selkeästi symboliikkaa sisältäviä elementtejä sekä viittauksia menneisyyteen, jotka herättäisivät aivan toisen tason keskustelua, mikäli vastaavaa kuvastoa tarjoiltaisi lapsille vaikkapa saksalaisessa animaatiosarjassa, jossa Eva ja Blondi seikkailisivat. Tapauksissa, joissa Maša ja Karhu-animaatiota katsotaan päiväkodeissa (mitä Suomessakin harrastetaan) olisi suotavaa, että henkilökunta tiedostaisi sarjan esittämiseen liittyvät ongelmat ja ymmärtäisi sarjassa esiintyvät viittaukset Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan ja kuinka ne koetetaan esittää nostalgisessa valossa.  

NKVD-rajavartija Maša vartioi karhun porkkanamaata.

Ollakseni rehellinen, minun on mahdotonta uskoa havaintojeni perusteella, että kaikissa tapauksissa kyse on tietämättömyydestä tai naiiviudesta – ajattelusta, jota ohjaa kuvitelma siitä, että kyse on Putinin sodasta eikä venäläisten sodasta Ukrainassa – kun päiväkodeissa tai peruskoulussa tarjotaan lapsille otteita Venäjän vaikuttamisesta. Niissä tapauksissa, joissa opintoaineistona tarjoillaan venäläisiä oppikirjoja opintosuunnitelman vastaisesti, liikutaan jo harmaalla vyöhykkeellä. Ikävä kyllä, päiväkodeissa ja kouluissa on töissä henkilöitä, jotka ovat uponneet kaulaansa myöten ”venäläiseen maailmaan”, mikä heijastuu ympäristöön.

Pahantahtoisten ihmisten rinnalla on vielä suurempi joukko naiiveja kasvatusalan ammattilaisia, jotka tekevät eron Venäjän hallinnon ja kulttuurin välille. Tai jotka eivät näe venäjän kieltä sekä venäläistä kulttuuria imperialistisena työkaluna, jolla alistaa naapurimaita. Tämä ajattelutapa paljastuu myös Ylen uutisessa STEA:n suomen-venäläisten etujärjestöille myönnetyistä tuista ukrainalaispakolaisten avustamiseen, jossa eräänä perusteena oli se, että ukrainalaispakolaisten joukossa oli myös venäjää puhuvia henkilöitä. Entäpä sitten ne ukrainalaiset, jotka eivät puhu venäjää? Samaan aikaan Suomessa toimivat ukrainalaiset järjestöt jäivät ilman STEA:n myöntämää tukea. Voisin kuitenkin kuvitella, että he kykenisivät huomioimaan paremmin näiden pakolaisten erityislaatuisen aseman sellaisen maan kansalaisina, johon kohdistuu eksistentiaalinen uhka Venäjän taholta. Kyvyttömyys ymmärtää kielen ja kulttuurin olevan yksin pehmeän voiman aseista on kuitenkin yksi puoli tätä ongelma. STEA:n taholla jätetään myös huomiotta se, että esim. ukrainalaispakolaisille tukea tarjoavista suomen-venäläisten perustamista järjestöistä yksikään ei tuominnut Venäjän aloittamaan tuhoamissotaa. Kirjoitin havainnoistani blogissani ”STEA:n linja herättää kysymyksiä: venäjänkieliset avustusjärjestöt saivat yli miljoona euroa”. (12)

Kirjoituksessani päähuomio on kohdistunut lapsille ja nuorille suunnattuun kulttuuritarjontaan, joka leviää edelleen voimakkaasti sosiaalisen median sekä erilaisten maksutelevisiopalveluiden kautta länsimaihin. Venäjän aloittamasta tuhoamissodasta huolimatta venäjän kielen ja kulttuurin asemaa varjellaan edelleen lännessä tiedostamatta sitä, että Venäjälle kieli ja kulttuuri aseita, joilla vaikuttaa kohdemaihin (sekä niissä asuviin venäjän kielisiin henkilöihin). Samalla tämän kulttuurin edustajat pyrkivät ulottamaan lonkeroitaan länteen hyvin kyseenalaisin keinoin, mikä on nähty esim. menneenä talvena myös Suomessa venäläistaustaisten balettien kiertäessä maata, esittäen samalla olevansa ukrainalaisia ryhmiä. Vastaavia ryhmiä on kiertänyt myös Ruotsista, SVT:n artikkeli maaliskuun lopulta paljasti toiminnan taustoja. (13) Otin itse tammikuun lopulla sähköpostitse yhteyttä suomalaiseen tapahtumajärjestäjään, joka markkinoi ”Kiovan Grand Ballet”-nimellä esiintyvän ryhmän kiertuetta, saamatta vastausta tiedusteluuni. Kirjoitin myös lyhyet langat X sekä Blue Sky-palveluihin kyseisestä balettiryhmästä.

’Kiovan Grand Ballet’, jossa ei ole ukrainalaisuutta nimeksikään.

Kiinnostavaa kokonaisuudessa on myös se, että Ukrainan kansallisooppera huomautti jo pari vuotta sitten, ettei Eurooppaa kiertävillä baleteilla, kuten Das Nationalballett Kiew, Ballet de Kiev, Kiew Grand Ballett, Kyiv City Ballet, Nasjonalballetten fra Kyiv, Ukraine Classic Ballet jne. ole mitään tekemistä Ukrainan kansallisoopperan kanssa. (14) Silti yhä edelleen näiden huijareiden onnistuu tehdä kiertueita Euroopassa ja rahastaa valheellisella identiteetillä.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää Ukrainan kansallisbaletin primballerina Viktoriya Zvaryts toteamukseen Venäjän vaikuttamisesta ”Ensin tulee baletti, sitten tulevat tankit”.  (15)

 

Marko

 

Lähteet:

1. Soft Power, Venäjä ja Baltia: Jukka Rislakki: https://journal.fi/idantutkimus/article/view/78110

2. Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii: Martti J. Kari ja Antero Holmila, s. 296–297.

3. ”Karin [viitataan Martti J. Kariin] mukaan esimerkiksi Venäjän jääkiekkoliiga KHL on yksi osoitus itäisen naapurimme ”soft powerista”, jolla maa pyrkii edistämään etuaan Suomessa – onhan suomalainen Jokerit yksi KHL:n seurajoukkueista.”

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/168426 (linkki toiminut heinäkuussa 2019).

4. https://www.maanpuolustus-lehti.fi/venajan-kulttuuri-imperialismi-odottaa-tutkimusta/

5. https://web.archive.org/web/20090526094611/http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Ukrainan+suurl%C3%A4hetyst%C3%B6%C3%A4+t%C3%B6hrittiin+Helsingiss%C3%A4/1135246211598

6. Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii: Martti J. Kari ja Antero Holmila, s. 288–289.

7. https://yle.fi/a/3-7890885

8. https://www.kem.kp.ru/daily/27678/5030461/

9. https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/CRE-10-2024-12-17-INT-2017008917503_EN.html

10. https://x.com/CforCD/status/1887792440699994296

11. https://www.hs.fi/paivanlehti/31052017/art-2000005233001.html

12. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/03/stean-linja-herattaa-kysymyksia.html

13. https://www.svt.se/kultur/ballet-of-ukraine-spelade-i-svenska-stader-har-kopplingar-till-ryssland

14. https://opera.com.ua/en/news/unknown-ballet-companies-touring-europe-nutcracker-and-swan-lake-have-nothing-do-national-0

15. https://yle.fi/a/74-20056773 

Miehitetyssä Luhanskissa majaileva suomalaispropagandisti Janus Putkonen Muksisin eli Tšeburaškan ”mannekiinina”.