Kosmologi liikkuu harmaalla vyöhykkeellä –

 

Räsäsen disinformatiivisen viestinnän väreet etenevät Amnestystä Ursaan

Amnesty Internationalin julkaistessa elokuun 4. päivänä kritisoidun Ukraina-raporttinsa (Ukraine: Ukrainian fighting tactics endanger civilians) Suomessa otsikoihin nousi aivan aiheellisesti myös Amnesty Internationalin Suomen osaston johtokunnan jäsenen – tunnetun kosmologin ja ihmisoikeusaktivistin – Syksy Räsäsen sosiaalisen median viestintä, (1) joka ei kaikilta osin kestä päivänvaloa.

Julkaisin elokuun 7. päivä blogin ”Huomioita Amnestyn Ukraina-raportista – sekä Amnestyn Internationalin Suomen osaston johtokunnan jäsenen disinformatiivisesta toiminnasta” jossa tarkastelin kyseisen raportin puutteita kuin myös Syksy Räsäsen disinformatiivista toimintaa. Kyseisessä kirjoituksessani kiinnitin lopultakin liian vähän huomiota Räsäsen kyseenalaiseen toimintaan, jossa hän toistuvasti (huomautusten jälkeenkin) levittää disinformatiivisten vastamedioiden julkaisemaa materiaalia ja koskapa Räsänen toimii edelleen samalla tavalla, on perusteltua palata aiheeseen hiukan enemmän pöyhien.

Syksyinen kohu ei vaikuttanut Räsäsen asemaan Amnestyn Suomen osaston johtokunnassa – hän on edelleen sen jäsen. Tiedä sitten mikä on tilanne, kun Amnesty Internationalin Suomen osastolle valitaan uusi johtokunta, mikäli Räsänen edelleen jatkaa sen jäsenenä on se samalla Amnestyn taholta osoitus hyväksynnästä hänen toiminnalle, mikä pitää ihmisoikeusaktivismin ohella myös Venäjää tukevan propagandan levittämisen ohella vastamedioiden julkaisuiden aktiivista jakamista kuin myös Syyrian hallintoa tukevien tahojen toimittaman disinformaation ja propagandan, joissa kiistetään Bašar al-Assadin hallinnon julmuudet, kuten kemiallisten aseiden käyttö tai laajamittainen kidutus, jakaminen eteenpäin. Ja kun, Räsänen on myös kyseenalaistanut Bellingcatin tutkimukset kemiallisten aseiden käytöstä, kyse on ehdottomasti toiminnasta, jolla on pahantahtoiset tarkoitusperät.

Räsänen kirjoitta myös kolumneja Ursalle (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry), (2) mikä on ainakin osassa Ursan tukijoita ja lukijoita herättänyt pahennusta (onpa myös esitetty toiveita Räsäsen hyllyttämisestä – joita toiveita Ursa ei ole ryhtynyt täyttämään). Ursan taholta on perusteltu yhteistyön jatkamista ainakin Facebookin päivitysten kommentointiosiossa. Ursan perustelu on ymmärrettävä, mutta onko se sitä eettisesti, onkin toinen asia. (3) Toivottavasti Ursa ei joudu vastaavan kohun kohteeksi (jonkin toisen kolumnistin osalta) tulevaisuudessa, tai jos päätyy, niin onpa heillä ennakkotapaus, johon vedota ja jonka mukaan toimia.

Otetaan seuraavaksi pari kuvakaappausta ja avataan sitä, mikä niissä mättää.

Yllä olevassa kuvakollaasissa Syksy Räsänen jakaa jälleen holokaustirevisionismia re-twiitatessaan Ali Abunimahia. Twiitissä väitetään sionistisen liikkeen toimineen natsi-Saksan liittolaisena toisen maailmansodan aikaan, ja tämän liittolaisuuden väitetään ilmenevän Ukrainan aseistamisena. Ali Abunimah twiittasi: “- - - Recall that Israel was arming Azov Nazis since before it became taboo in the “West” to call them what they are.” (4)

Oikeanpuoleisessa twiitissä Räsänen kirjoittaa ”Venäjän hyökkäyksen jälkeisistä tapahtumista ei ole yhtä kattavia raportteja, mutta ks. tämä artikkeli” suositellen The Grayzonessa 17. huhtikuuta 2022 julkaistua ja Esha Krishnaswamyn ja Max Blumenthalin kirjoittamaa (toimittamaa) katsausta ”’One less traitor’: Zelensky oversees campaign of assassination, kidnapping and torture of political opposition”.

Rysky Riiheläinen tarkastelee blogissaan ”Punaruskea maailma: Max Blumenthal” tarkemmin Max Blumenthalia ja hänen perustamaa The Grayzonea, joka tunnetaan harhaanjohtavasta raportoinnista sekä suoranaisen disinformaation levittämisestä. Sen ohella, että The Grayzone -sivustolla julkaistaan Venäjää sekä Syyrian Bašar al-Assadin hallintoa tukevaa materiaalia, kiistetään sivustolla esim. Kiinan uiguureihin kohdistamat laajat ihmisoikeusloukkaukset, keskitysleireihin sulkeminen jne. (5) Kiinan hallinnon ja kommunistisen puolueen katsotaankin suhtautuvan myönteisesti The Grayzone -julkaisuun.

Räsäsen re-twiittaaman artikkelin toisesta kirjoittajasta, Esha Krishnaswamysta voidaan myös todeta se, että hän on sosiaalisessa mediassa todennut, ettei Suomikaan ansaitse itsenäisyyttä. Niin ikää hän on myös sitä mieltä, että Baltian maiden ohella Suomessakin on natsihallinto. (6)

Seuraava esimerkki on Räsäsen osalta, jos mahdollista, vieläkin raskauttavampi. Kyseistä twiittiä ei voi rinnastaa re-twiittaamiseen tai tahattomaan vahinkoon – kyse on tarkoituksellisesta (pahansuovasta) toiminnasta.

Tämän vuoden elokuun 5. päivänä Räsänen julkaisee twiitin ”Amnesty on raportoinut siitä, miten Ukrainan 8 vuotta kestäneen sisällissodan aikana molemmat osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin”, jonka linkki ohjaa Amnestyn julkaisemaan raporttiin, joka on laadittu 22. elokuuta 2015. Kun huomioimme asiayhteyden ja ajankohdan (Amnestyn kriittinen Ukraina-raportti oli julkaistu 4. elokuuta 2022) sekä sen, ettei Räsänen mainitse sanallakaan sitä, että raportti, johon hän viittaa, on laadittu vuosia aiemmin, ja että kyseisen raportin julkaisun jälkeen Ukrainassa* on tutkittu lukuisia sotarikosepäilyjä ja niistä on tuomittukin henkilöitä, kyse ei ole Räsäsen taholta muusta kuin tarkoituksellisesta toiminnasta. Hän on käyttänyt hyväkseen päivää aiemmin julkaistun Amnesty-raportin synnyttämää kohua julkaistessaan twiitin, jossa hän jättää kertomatta olennaisia seikkoja. Ei minusta kovinkaan hyväksyttävää toimintaa henkilöltä, joka kuuluu Amnestyn Suomen osaston johtokuntaan. Enkä edes ryhdy kommentoimaan disinformatiivista väittämää ”sisällissodasta” tämän enempää.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän Ukrainaan kohdistaman offensiivin alla (ts. tämän vuoden alkupuolella) Räsänen jakoi Alan MacLeodin kirjoitelmia, joissa tämä väitti lännen aseistavan ukrainalaisia uusnatseja, jotta nämä kävisivät ”brutaalia sotaa” miehitetyn Ukrainan venäjänkielisiä kohtaan – käytännössä siis suorittaisivat kansanmurhan alueella (toistaen näin Vladimir Putinin narratiivia venäläisiä ja venäjänkielisiä uhkaavasta ukrainalaisten suorittamasta kansanmurhasta). Venäjän 24. helmikuuta alkaneen hyökkäyssodan jälkeen Syksy Räsäsen kommenteista paistaa läpi whataboutismi eli kansanomaisemmin mutkuttelu, jossa keskustelu Venäjän brutaaleista sotarikoksista pyritään joko ohittamaan tai kiinnittämään huomio toisaalle, jollaisina esim. holokaustirevisionistisia twiittejä voi pitää.

Syksy Räsäsen toiminta muistuttaa eräiltä osin Rauhanpuolustajissa työskennellyttä, mahdollisesti edelleen työskentelevää, Oksana Tšelyševaa (hänen sukunimestänsä on käytetty myös muotoa Chelysheva), jonka toimintaa tukevan kannanoton Journalistiliitto julkaisi huhtikuussa 2019. (7) Journalistiliiton tarkoitus oli tuolloin epäilemättä hyvä – he olivat mielestään hyvin aikein liikkeellä – mutta valitettavasti heiltä jäi tuolloin huomioimatta erinäisiä seikkoja, jotka vaikuttivat olennaisesti siihen, että Tšelyševan toiminta huomioitiin Ukrainassa niinkin voimakkaasti.

Merkittävin asia, mikä Journalistiliitossa tuolloin unohdettiin, on se, että Ukraina oli jo tuolloin sodassa Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan. Samoja joukkoja, joiden propagandaa jakaville medioille Oksana Tšelyševa itse on antanut haastatteluita ja joiden aineistoa hän tuolloin kritiikittä jakoi, joten tältä kantilta katsoen hän ei ole ukrainalaisten mielestä ”puolueeton journalisti” vaan tietyn ryhmän viestiä levittävä resonaattori.

Tšelyševa propagandistisen NewsFrontin haastattelussa jokunen vuosi sitten.

Tšelyševalla oli ja on edelleen Suomessa maine Vladimir Putinin hallinnon vastustajana – kriitikkona, jollaiseksi hän päätyi raportoiduttuaan ihmisoikeusloukkauksista Tšetšenian sodassa. Suomalaisilta (ja ilmeisesti laajemmin läntisen yhteisön edustajilta) on jäänyt huomaamatta hänen toinen puoli, mikä näkyy kritiikittömänä viestintänä, haastatteluiden antamisena propaganda- ja vihamedioille sekä osallistumisina ulkomailla vaikuttamistapahtumiin, joiden taustalta löytyy Venäjän valtiollisia organisaatioita.

Silmissäni uskottavuutta, eikä luottamusta lisää se, että sosiaalisen median alustoilla Tšelyševa jakaa tunnettuja propagandisteja ja disinformaatikkoja, kuten Max Blumenthalia (ilmeisesti tapauksissa, joissa hänen narratiivi käy yksiin hänen ajatustensa kanssa) tai Aleksandr Duginin tunnettua kannattajaa Michael Millermania tai AfD-taustaisen säätiön johtoon kuulunutta Alfred de Zayasia tai toistaessaan, yleisesti propagandistisena pidetyn, Ukraine on Fire-elokuvan venäläisen tuottajan Igor Lopatonokin näkemyksiä.

Kuvakollaasissa Tšelyševan re-twiittausta.

Kumpikin, niin Räsänen kuin myös Tšelyševa saattavat kuvitella työskentelevänsä ”hyvän asian puolesta” ja ”hyvää tarkoittaen”, työssään kumpikin tulee resonoineeksi hyvin voimakkaasti Venäjän narratiivia. Niin voimakkaasti, ettei se enää tunnu tahattomalta. Väistämättä tuntuu myös siltä, että kumpikin saa taustansa tähden hyvin paljon anteeksi – kenties liiankin paljon.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008989738.html 

2. https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/tuulien-kaantymista/ 

3. Lainaus Ursan Facebook sivulta:

”Syksy Räsänen bloggaa Ursan sivuilla kosmologiasta, emmekä ota kantaa siihen, mitä hän yksityishenkilönä muilla elämänalueilla ajattelee. Eri asia olisi, jos blogissa alkaisi olla politiikkaa. Ursan toimintaa määrittelevät säännöt, ja Ursa toimii sääntöjensä mukaan tähtitieteen ja nykyaikaisen luonnontieteellisen maailmankuvan edistämiseksi.

Ymmärrän, että jotkut katsovat yhteistyömme Syksy Räsäsen kanssa olevan poliittinen kannanotto, mutta me näemme asian toisin. Niin kauan kuin blogissa ei ole poliittisia kannanottoja, emme näe estettä yhteistyön jatkamiselle. Ursa on poliittisesti sitoutumaton yhdistys.” (päivitys 29. elokuuta 2022).

4. https://twitter.com/AliAbunimah/status/1605169650186199042 

5. https://www.codastory.com/disinformation/grayzone-xinjiang-denialism/ 

6.  https://twitter.com/LittleDsrtFlowr/status/1556070976214863872 

7. https://journalistiliitto.fi/fi/ukrainan-aarioikeisto-maalittaa-oksana-chelyshevaa/ 

Lähteinä hyödynnetty myös Tšelyševan twitter-tiliä ja yksityiskeskusteluja. 

*: Ukrainan kohdalla kyse on oikeudenkäynneistä, joissa syytettyinä oli Ukrainan asevoimien tai vapaaehtoisjoukkojen sotilaita, joiden on epäilty syyllistyneen sotarikoksiin sodan ensimmäisinä vuosina. Venäjällä vastaaviin oikeudenkäynteihin ei ole ryhdytty, maa on itse asiassa palkinnut lukuisia sotarikoksiin syyllistyneitä korkein ansiomerkein.