”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla

Tämän kirjoituksen otsikko on ehkäpä hiukan provosoiva – tarkoituksellisesti. Kimmokkeen kirjoitukseen sain seuratessani muutamien ns. kansallismielisten toimintaa sosiaalisessa mediassa Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisun jälkeen, ja tämä toiminta, jota seuraavaksi kuvailen muutamin esimerkein, on oivallinen esimerkki eräistä häirinnän ja uhkailun tekniikoista, joita toimittaja Arokin teoksessaan nostaa esille.

Toimintaan, jota seuraavaksi käyn läpi, näyttävät osallistuvan erityisen aktiivisesti ns. kansallismielisiksi itsensä mieltävät henkilöt. Heitä voi myös pitää ryhmänä, koska aiemman toiminnan perusteella, he ovat aktiivisesti tekemissä toistensa kanssa sosiaalisen median ohella erilaisissa mielenilmauksissa sekä kokouksissa ja kokoontumisissa eli vähintäänkin voidaan puhua jonkin asteisesta verkostoitumisesta, jossa myös kannustetaan toinen toisiaan ryhtymään erilaisiin tekoihin – kuten tekemään rikosilmoituksia.

Eräät heistä osallistuivat kevättalvella Johan Bäckmanin moderoimiin  ”Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuuksiin” Helsingissä ja Tampereella. Tilaisuudet toimivat samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Ja jos tarkastellaan muutamien henkilöiden toimintaa pidemmällä ajanjaksolla, voidaan todeta kytkösten Venäjä-operaattoreihin olevan näkyvät.

Toimittajan Jessikka Aron kirjan julkistuksesta tulee ensi tiistaina (8. lokakuuta) kaksi viikkoa, näihin kahteen viikkoon mahtuu Aron kirjasta julkaistujen positiivisten uutisten ja viestien rinnalle myös runsaasti negatiivista kirjoittelua ja viestintää.

Tiina Keskimäen ja Panu Huuhtasen Reformi -studio haastatteli Johan Bäckmania, (1) missä ei tietenkään ole mitään väärää, jos haastattelijat toden teolla haastaisivat haastateltavansa, mutta sellaisesta ei Reformi -studion YouTube-sessiossa näkynyt viitettäkään. Kyseessä oli yksipuolinen näytös, joka – onneksemme – keräsi vain suhteellisen pienen joukot katsojia, näyttökertojen määrän ollessa jo reilusti suuremman.

Edellä mainittu parivaljakko nousee myös esille sellaisessa sosiaalisen median viestinnässä, jossa Aron kirjasta näytetään kehotettavan tekemään rikosilmoituksia, ja täten kuormittamaan poliisia. Tällä hetkellä muutama henkilö mainostaa tehneensä rikosilmoituksen Arosta teoksen julkistamisen jälkeen – Tiina Keskimäen ollessa yksi heistä. Samoin sitoutumattomana Suomen Kansa Ensin -puolueen listoilta eduskuntaan tänä vuonna pyrkinyt, lautamiehen tehtävästä aikoinaan erotettu, Hannu ”Miki” Sileoni kertoi tehneensä Aron kirjan perusteella rikosilmoituksen. (2)

Kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen* verkkojulkaisu on, näyttävästi, kertonut näistä rikosilmoituksista. Vastarintaliikkeen kanssa runsaasti yhteistyötä tekevän, laitaoikeistoon kuuluvan ja ääriajatteluun yllyttävän, Soldiers of Odin -järjestön perustaja Mika Ranta (entinen Vastarintaliike-aktiivi) on myös tehnyt rikosilmoituksen Aron kirjasta. (3) VK-tilillään hän kehottaa kaikkia kirjassa mainittuja henkilöitä vaatimaan kirjan julkaisukieltoa – se siitä sananvapaudesta, jonka puolesta nämä henkilöt väittävät taistelevansa. Kovin on valikoivaa tämä heidän sananvapaus!

Tämä tutkintapyyntöjen ts. rikosilmoitusten teko on yksi niistä keinoista, joilla kohteeseen, ja kohteen kanssa tekemisissä oleviin, pyritään vaikuttamaan. Keinoa on käyttänyt hyväksi Johan Bäckman kenties reilun vuosikymmenen ajan. Jessikka Aro kuvailikin kirjassaan, kuinka Bäckmanin harjoittama – useimmiten aiheettomien – rikosilmoitusten tekeminen, oikaisupyynnöt ja potentiaalinen mustamaalaaminen sai aikanaan aikaan sen, että monen median edustajat lopettivat Bäckmanista kirjoittamisen (uutisoinnin). On ymmärrettävää, että toimittajat päätyvät tällaiseen ratkaisuun, etenkin tilanteessa, jossa toimittaja(t) ei(vät) saa riittävästi tukea työnantajaltaan, tai työnantajan edustajalta – viime kädessä päätoimittajalta, mutta samalla tällainen ratkaisu kaventaa mediakentän työalaa yllyttäen erilaisia tahoja toimimaan vastaavalla tavalla.

Jessikka Aro olisi voinut, tuolloin vuosia sitten, luovuttaa ja lopettaa kirjoittelun. Onneksemme hän ei kuitenkaan valinnut helpointa tietä vaan jatkoi aiheesta raportointia, kirjoitti havainnoistaan ja kokemuksistaan – huomioiden muidenkin vastaavat kokemukset ja päästäen heidät ääneen – kirjan, josta seuraa se, että ”parvi” itseään isänmaallisina pitäviä jatkaa ”oppi-isänsä” viitoittamalla tiellä tehden Jessikka Arosta rikosilmoituksia vetäen siinä sivussa lokaan muitakin tahoja pyrkien näin rapauttamaan yhteiskuntaamme, sekä eristämään Aron ja vaikeuttamaan hänen työskentelyä.

Valitettavasti tämä ”kansallismielisten” joukko toimillaan auttaa vain ja ainoastaan niitä tahoja, joiden tavoitteena on rapauttaa yhteiskuntarauhaa; heikentää luottamuksen ilmapiiriä; nakertaa luottamusta viranomaisiin ja mediaan; hitaalla ja pitkäjänteisellä työllä heikentää Suomen asemaa. Joukossa on todennäköisesti naiiveja typeryksiä – hyödyllisiä idiootteja, jotka aidosti kuvittelevat olevansa isänmaan asialla, mutta joukossa on myös heitä, jotka tarkoituksellisesti ja pahaa tarkoittaen, toimivat juuri näin. Ihmisiä, joille elävät ja kuolleet ovat vain pelinappuloita, joita hyödyntää ”pelissä”.

Maaseudun tulevaisuudessa 27. syyskuuta julkaistussa artikkelissa ”’Yritykset, seuratkaa verkkomainontaanne!” – vainotuksi joutunut toimittaja Jessikka Aro kannustaa” mainitut yritykset joutuivat niin ikään pienimuotoisen kiusanteon kohteeksi niiden reagoitua siihen, millaisessa yhteydessä niiden verkkomainontaa esiintyy, sitä esiintyessä Reformi -studion aiemmin julkaisemassa YouTube-videossa. (4)

Itse näen Reformi -studion taustalla olevien henkilöiden reagoitua asiaan, reagoinnin merkittävimpänä tarkoitusperänä oman edun ajamisen ohella pyrkimyksen yrittää muokata käytäntöjä siten, että yritykset eivät reagoisi, jos yrityksen edustajille ilmoitetaan mainontaa esiintyvän videoilla, joiden sisältö on kiistanlainen, disinformatiivinen, valheellinen jne. Yksittäisellä tällaisella palautteella ei tietenkään suurta merkitystä ole, mutta joukkoistettuna toiminnalla voi olla negatiivisia seuraamuksia. Huomioitavaa on myös se, että tällaisella toiminnalla esimerkin kaltaiset tahot pyrkivät saamaan omaa asiaansa esille, ja lisää huomiota itselleen (ja ajamalleen ”asialle”).

Edellä kuvaamillani toimilla nämä ”kansallismieliset” eivät ainakaan ole Suomen kansan asialla. He voivat kerätä marginaalista hyötyä itsekin, mutta eniten tämä yhteiskuntarauhaa ja luottamusta nakertava toiminta hyödyttää operoijia maamme rajojen ulkopuolella. Heitä, joiden etua ajaa yhtenäisen Suomen sijaan epäyhtenäinen harmaalle alueelle sijoitettava Suomi, johon on tällöin entistä helpompi kohdentaa vaikutustoimia – lähin tällainen taho löytyy Moskovan suunnalta. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki yhteiskuntarauhaamme nakertavat toimijat olisivat Moskovan asialla. Ei, se tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin, lähin hyötyjä löytyy Moskovasta.

Samalla on rehellisyyden nimissä todettava, että moni ”kansallismielinen” liputtaa avoimesti Vladimir Putinin, ja muiden totalitaaristen johtajien, harjoittaman politiikan puolesta. Siitä on isänmaallisuus kaukana.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=vi_t-QptzuY&feature=youtu.be 

2. https://twitter.com/Miki_Sileoni/status/1179687625143267328?s=20 

3. https://vk.com/id369507755 

4. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.516910 

*: Syyskuussa 2018 Turun hovioikeus päätti lakkauttaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja sen alueosastot Suomessa, sekä liikkeeseen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, järjestön haettua valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupa myönnettiin tämän vuoden maaliskuussa, samalla oikeus määräsi järjestön väliaikaisesti kielletyksi ja toiminnan lopetettavaksi, kunnes valitus on käsitelty. Toimintakieltoa vaati Poliisihallitus, sen aikana järjestö ei saa järjestää mielenosoituksia eikä käyttää lippujaan ja tunnuksiaan. (Lähteenä Wikipediassa julkaistu artikkeli Vastarintaliikkeestä ja siinä mainitut lähteet).

Euroopan ”kansallismieliset” tukevat Venäjän sotaa Ukrainassa

Kesäkuun ensimmäisenä julkaisemassani blogissa ”Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa Itä-Ukrainaa” loin katsauksen venäläisiin kiihko nationalistisiin ja imperialistisiin sekä eräissä tapauksissa fasistisiin ryhmiin, jotka tukevat Venäjän valloitussotaa ja miehitystoimia Itä-Ukrainassa. Kirjoituksessani huomioin myös läntisten ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten ryhmien militaristisen yhteistyön ja tuen Venäjän valloitussodille sekä siihen liittyvän paradoksin, jossa propaganda ”antifasistinen taistelu Kiovan junttaa vastaan” eroaa tavattoman paljon todellisuudesta, jossa Venäjä on valjastanut avukseen omia kansallisia äärinationalistisia ja fasistisia ryhmiä unohtamatta ulkomailta tulevaa tukea ja apua. Tässä kirjoituksessa tarkastelen eurooppalaisten ”kansallismielisten” ja laitaoikeistoon – eräissä tapauksissa äärioikeistoon – kuuluvien puolueiden ja ryhmien sekä liikkeiden Venäjän miehitystoimille Krimillä ja Itä-Ukrainan alueilla antamaa poliittista tukea, joka käy ilmi lausuntojen ja vierailuiden sekä muiden toimien kautta, kuten ”vaalitarkkailijoiden” lähettämisen ja muun yhteistyönkehittämisen myötä.

Tulen jatkossa laatimaan vastaavan kirjoituksen myös erilaisten vasemmistolaisten liikkeiden ja puolueiden Venäjän miehitystoimille kohdistamasta tuesta siihen liittyvine, hyvin erityislaatuisine, piirteineen. On todellakin syytä muistaa, että Venäjän Ukrainaan kohdistamien sota- ja miehitystoimien hyväksyjiä löytyy koko poliittiselta spektriltä, vaikka median huomio kohdistuu pääasiassa erilaisten kansallismielisten ja laitaoikeistoon kuuluvien ryhmien ja puolueiden Venäjä-tukeen ja sympatisointiin.

Venäjän toimintaa tarkasteltaessa on huomioitava seuraava Aleksandr Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - -” (1)

Etsiessään tukijoita ja liittolaisia, Venäjä on kohdistanut katseensa erityisesti sellaisiin puolueisiin ja yhdistyksiin, joissa suhtaudutaan voimakkaan kriittisesti tai jopa vihamielisesti läntiseen yhteisöön ja sen merkittäviin organisaatioihin, kuten EU ja NATO. Näin Venäjän on ensin onnistunut luoda kontakteja erilaisiin ryhmiin, mutta monen puolueen ja yhdistyksen kohdalla on nähty vuosien kuluessa kehityskulku, jossa toimintaa alkaa ohjata selkeä Venäjä-myönteisyys ja lopulta jopa hyvin suora ja avoin tuki Venäjän toiminnalle.

Ennen ryhtymistäni tarkastelemaan näitä puolueita ja yhdistyksiä sekä liikkeitä tarkemmin, muistutan lukijoita siitä, että en voi luvata nostavani esille kaikkia Venäjän yhteistyökumppaneita ja tukijoita, yksinomaa käyttämässäni aineistossa nimetään kymmeniä erilaisia puolueita ja ryhmiä sekä instituutioita poliittiselta janalta vasemmalta oikealle, unohtamatta lukemattomia erilaisia kansallisia ”separatistisia” liikkeitä, jotka Venäjän on onnistunut sitoa verkkoonsa tai joita se on kosiskellut, kuten Katalonian separatistiset liikkeet, joille Venäjä on antanut tukensa ennen alueella järjestettyä kansanäänestystä, ja jotka ovat lähettäneet edustajiaan ”vaalitarkkailijoiksi” Krimin niemimaalle 2014 ”kansanäänestyksen” aikana. (2) Jos tarkastellaan Venäjän tukemaa, eri valtioissa esiintyvää ”separatismia”, voimme huomata, että liikkeitä löytyy poliittisen janan molemmista päistä.

Tässä kirjoituksessa keskitän huomioni erityisesti laitaoikeiston ja ”kansallismielisten” osoittamaan poliittiseen tukeen, mikä kohdistuu juuri Venäjän miehittämille alueille eli Krimin niemimaalle sekä osaan Itä-Ukrainaa, mikä omalta osaltaan rajaa puolueita, liikkeitä ja ryhmiä, jotka huomioida. Samalla tapaa myös katseen kohdistaminen poliittiseen tukeen, tarkoittaa sitä, että osa nationalistisista tai muista militaristisista liikkeistä jää vaille huomiota. Esim. Serbiassa kuin myös Slovakiassa ja Unkarissa on puolisotilaallisia organisaatioita, jotka tekevät voimakasta yhteistyötä Venäjän kanssa, mutta koska tässä yhteistyössä sotilaallinen läsnäolo on niin voimakas, tällaiset ryhmät jäävät nyt huomiotta – kuten  Slovenski Branci ja Slovenske Hnutie obrody (Slovakia), Serbian Action (Serbia) ja  Legion of Saint Stephen (Unkari).

Bernhard Ulrich Oehme, Johan Bäckman ja Manuel Ochenreiter Krimillä.

Yllä oleva kuva saa toimia todellisena lähtölaukauksena kirjoituksen osiolle, jossa käyn läpi näitä puolueita ja yhdistyksiä sekä liikkeitä, jotka ovat näkyvällä tapaa osoittaneet tukeaan Venäjän valloitustoimille Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa. Kuva on Johan Bäckmanin Facebook-profiilista, jossa kuvatekstinä on:

”#Crimea Simferopolissa seurassani saksalaiset vaalitarkkailijat kansanedustaja Ulrich Oehme ja Manuel Ochsenreiter. Saksalais-suomalaista ystävyyttä Krimillä!”

Johan Bäckman jättää kuitenkin mainitsematta, että Oehme on populistisen ja äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland eli AfD:n) kansanedustaja, vastaavasti Manuel Ochsenreiter on äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja. Ochsentreiter vastaavasti on epäiltynä helmikuussa 2018 Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetun unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tilaamisesta puolalaisilta äärioikeiston edustajilta. Tämän vuoden huhtikuussa BBC julkaiseman uutisen mukaan AfD-puolueen parlamentaarikko Markus Frohnmaier on Venäjän kontrollissa. (3) Frohnmaier on myös vieraillut Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa keväällä 2015 osoittamassa tukea Venäjän aggressiolle, ja osoituksena kuinka nyrjähtänyt ihmismieli voikaan olla, samainen Frohnmaier on lausunut Venäjä-myönteisen Free West Median julkaisemassa haastattelussa ”There is no “possible Russian aggression” against Europe. Moscow didn’t make any move which would justify such a massive military reaction by NATO. - -.” (4)

Vaihtoehto Saksalle on näkyvimpiä Venäjän tukijoita tämän päivän Euroopassa, sen edustajia vierailee säännöllisesti Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainaa, keväällä AfD:n Gunnar Lindeman julisti suomalaistaustaiselle, uuden MV-lehden päätoimittelijalle Janus Putkoselle Luhanskissa:

”Ukrainan entinen presidentti, Petro Poroshenko, tulee vangita ja laittaa kansainvälisen oikeuden eteen sotarikoksistaan Ukrainan sisällissodassa.”

Putkosen mukaan Lindeman kirjoitti myös kirjeen Ukrainan vastavalitulle presidentille Volodymyr Zelenskyille kehottaen tätä lopettamaan sodan Donbasissa, muussa tapauksessa hänkin on Poroshenkon lailla syyllinen sotarikoksiin.

Samalla kertaa Putkonen tapasi itävaltalaisen Patrick Poppelin, joka on Itävallassa toimivan äärikansallismielistä ja anti-liberaalista sekä länsimaiden vastaista materiaalia toimittavan Kreml-mielisen Suvorov instituutin pääsihteeri. Kumpikin, niin Lindeman kuin myös Poppel ovat toimineen ”vaalitarkkailijoina” miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa, viimeksi he työskentelivät tässä tehtävässä Venäjän tuella marraskuussa 2018 järjestetyissä ”aluevaaleissa”.

Vaihtoehto Saksalle ohella italialainen Matteo Salvinin johtama oikeistopopulistinen Pohjoisen liitto eli Lega Nord tukee hyvin voimakkaasti Putinin Venäjän pyrkimyksiä Euroopassa, Salvinia voinee – käyttäytymisensä perusteella – kutsua Putin-faniksi.

Luopiomainen Salvini peukuttaa Putinille Moskovassa.

Pohjoisen liiton näkyvin toiminta tukee laajemmin Venäjän pyrkimyksiä, siinä sivussa puolueen edustajat ovat myös vierailleet erilaisten virallisten tehtävien myötä Venäjän miehittämässä osassa Donbasia, puolueeseen kuuluva, Venetsia-Venäjä kulttuuriyhdistyksen varapuheenjohtaja Palmarino Zoccatelli, toimi ”vaalitarkkailijana” viime marraskuussa (2018) järjestetyissä ”aluevaaleissa”.

Viime vuotisen militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon tappaneen pommiattentaatin jälkeen kahdessa EU:n jäsenvaltiossa, Ranskassa ja Italiassa, Venäjän onnistui operaattoreidensa avulla järjestää muistomarssi Zahartšenkon kunniaksi. Italiassa pienimuotoiseen muistotilaisuuteen/ -marssiin kutsuttiin osallistujia olemattoman (paperilla olemassa oleva) ”Venetsian kansantasavallan” neuvostoista, paikalle kutsuttiin myös muiden vastaavien organisaatioiden jäseniä, kuten edellä mainitun Venetsia-Venäjä kulttuuriyhdistyksen edustaja.

Vastaavaan Pariisissa järjestettyyn tilaisuuteen saapui, arvioiden mukaan, reilut 30 osallistujaa, tähän lukumäärään on laskettu myös Venäjän suurlähetystön henkilökuntaa sekä henkilökunnan perheenjäseniä. Pariisin tilaisuuden organisoijana toimi Association des Cossacks de Francen presidentti (ataman) Gennadi Shmyrev, järjestelykomiteassa oli aktiivisesti mukana myös Ranska-Donbass -komitean perustaja ja johtaja André Michel Chanclu. Chanclu kuuluu myös antiukrainalaisen venäläismielisen ”Novopole” organisaation järjestelykomiteaan sekä Collectif France-Russie -organisaatioon päättäviin elimiin. Chanclu on entinen uusfasistisen Ordre Nouveaun militantti. (Eurasianism and the European Far Right: Reshaping the Europe–Russia Relationship; Marlene Laruelle s. 91).

Eurooppalaisista Venäjän liittolaisista puhuttaessa, ensinnä monelle tulee mieleen ranskalainen Kansallinen liittouma eli entinen Kansallinen rintama (Front national) ja sen Putinia ylistävä puheenjohtaja Marine Le Pen. Le Penin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on Euroopan sivilisaation kristillisen perinnön puolustaja.

Marine Le Pen Sevastopolissa kesäkuussa 2013 ennen Krimin miehitystä ja laitonta anneksaatiota. (5)

Selkeästä Venäjä tuesta huolimatta Kansallisen liittouman edustajia ei ollut viime vuonna ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainassa, eikä maaliskuussa 2018 Krimillä Venäjän presidentinvaaleissa, edellinen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö alueilla olisi ollut puolueen jäseniä ns. yksityishenkilöinä ”vaalitarkkailijoina”.

(Huom. Kansallisen liittouman edustajia toimi vaalitarkkailijoina Venäjän presidentinvaaleissa 2018, yhdenkään sijoituspaikka ei ollut Venäjän miehittämä Krimin niemimaa). (6)

Puolueen puheenjohtaja Marine Le Pen tuki vielä kesäkuussa 2013 Ukrainan EU-assosiaatiosopimusta, mielipide muuttui näiltä osin kuitenkin jo parin viikon kuluttua hänen vierailtua ensimmäisen kerran Moskovassa. Tämän vierailun jälkeen Le Pen alkoi tapaamaan säännöllisesti Venäjän edustajia, eikä hän myöskään ole kritisoinut Kremlin toimia Ukrainassa tai Syyriassa millään muotoa. (5)

Ranskalla on perinteisesti ollut individualistinen suhde Venäjään sekä Neuvostoliittoon, niinpä Ranskasta löytyy puolueita ja niiden edustajia hyväksymään ja jopa tukemaan Venäjän miehitystoimia Ukrainassa, esim. keskusta-oikeistolaisen Les Républicains’in edustajia on ollut ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainassa, viimeksi marraskuussa 2018  useita puolueen edustajia toimi alueella laittomien vaalien ”vaalitarkkailijoina”, joukossa oli muun muassa Thierry Mariani ja Nicolas Dhuicq. Mariani on antanut lukuisia haastatteluja merkittäville valtio-omisteisille venäläismedioille, haastatteluissa ja kommenteissa hän lähes poikkeuksetta, kritisoi länsimaita ja niiden toimia Ukrainassa sekä Syyriassa.

Ranskan keltaliivien joukossa on runsaasti henkilöitä ja ryhmiä laita vasemmalta äärioikealle, jotka tukevat poliittisesti ja monissa tapauksissa myös vapaaehtoisten voimin Venäjän sotatoimia Itä-Ukrainassa. Toiminnan luonteen vuoksi, en tämän syvällisemmin ryhdy käymään läpi henkilöitä ja ryhmiä, jotka myös keltaliiveinä ovat tukeneet Venäjää, mukana on myös ranskalaisia nationalisteja, kuten kuvassa yllä Pariisin keltaliivien mielenosoituksessa ”DNR”-lippua kantavat Fabrice Sorlin ja entinen laskuvarjojoukkojen upseeri Xavier Moreau, jolla on Ranskan ja Venäjän kaksoiskansalaisuus, ja joka näytteli merkittävää roolia Kansallisen rintaman ja venäläisten yhteistyön alkuvaiheessa. (7)

Tässä asiayhteydessä Ranska ja ranskalaiset ryhmittymät ovat saaneet jo liiankin suuren merkityksen, niinpä voimme siirtää katseemme Ranskan ja Saksan väliin BeNeLux-maihin, joiden joukosta löytyy myös voimakasta Venäjän toimien tukemista, mikä on etenkin Alankomaiden kohdalla hiukan yllättävääkin, kun huomioidaan se, että 17. heinäkuuta 2014 Venäjän proxy-joukot pudottivat Malaysia Airlinesin lennon MH17 Venäjältä toimitetulla Buk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Lennon MH17 matkustajista huomattava osa oli hollantilaisia lennon lähtökentän ollessa Schiphol Amsterdamissa. Alankomaiden näkyvimmän Venäjä-tukijan Vapauspuolueen edustajia ei ymmärtääkseni ole puoluemandaatilla vieraillut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän miehittämällä ja anneksoimalla Krimillä.

Belgiasta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyjä, laittomia, ”aluevaaleja” saapui tarkkailemaan äärioikeistolaisen ja separatistisen Vlaams Belang’in (Flemish Interest) jäseniä Jan Penris’in ja Philip Dewinterin johdolla, Dewinter on vaatinut EU:ta poistamaan Venäjän vastaiset sanktiot. Flanderin itsenäisyysvaateiden ohella puolueen keskeisiä teemoja ovat maahanmuuton vastustaminen ja yleisen armahduksen myöntäminen natsi-Saksan kanssa yhteistyötä tehneille. Puolueen separatistiset tavoitteet ovat epäilemättä yksi merkittävä tekijä Venäjä-kumppanuudelle.

Belgiasta Venäjän Donbas-pyrkimysten tukijoihin kuuluu äärioikeisto-aktivisti Kris Roman, hän on myös Euro-Rus -yhdistyksen johtaja (on mahdollista, että yhdistyksessä ei ole muita todellisia jäseniä kuin Kris Roman itse). Roman on myös säännöllinen kommentoija venäläisillä Kremliä tukevilla medioilla, hän on myös osallistunut ”Donbassin taistelu itsenäisyydestä” -keskusteluihin Donetskissa toukokuussa 2016.

Näin äkkiseltään voi tuntua yllättävältä, mutta myös itäisen Keski-Euroopan ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten puolueiden joukosta löytyy halukkuutta Venäjä-yhteistyöhön ja jopa Venäjän toimien hyväksymiseen. Osa näistä puolueista ja organisaatioista harjoittaa lähinnä militaristista yhteistyötä, mutta joukkoon mahtuu unkarilaisen Jobbikin kaltaisia puolueita, jotka tekevät edelleen jollain tasolla poliittista yhteistyötä venäläisten kanssa. Esim. viime marraskuussa Luhanskissa järjestettyjen ”aluevaalien” tarkkailijoihin kuulunut Tamás Gergő Samu edusti samalla Jobbikia.

Serbian ja Venäjän yhteistyöllä on pitkä ja vaiheikas historia, joten ei ole lainkaan ihme, että maasta löytyy runsaasti kansallismielisiäpuolueita ja ryhmiä, jotka tukevat Venäjän toimia Itä-Ukrainassa ja Krimillä myös poliittisesti – tai pelkästään poliittisesti. Osa serbeistä asuu pysyvämmin Venäjällä ollen mukana maan poliittisessa (Kremliä tukevassa) liikehdinnässä, kuten ”vaalitarkkailijanakin” toiminut äärioikeistolainen  Ljubomir Radinović, joka on samalla aktiivisesti mukana Venäjän-Serbian-Montenegron välisessä ystävyysseurassa. Vastaavasti ”vaalitarkkailijana” toiminut serbiaktivisti Ninoslav Milošević on entinen, Venäjän proxy-joukoissa Ukrainan hallintoa vastaan taistellut, militantti.

Suomalaisdelegaation jäseniä miehitetyllä Krimillä maaliskuussa 2018, Hult koira sylissä.

Toistaiseksi Suomessa on vältytty siltä, että jokin merkittävämpi puolue profiloituisi puolueena Venäjän miehitystoimien ja sodan hyväksyjäksi tai puolestapuhujaksi, sen sijaan yksittäiset henkilöt ovat sanojen ja tekojen myötä ottaneet hyvin voimakkaasti ymmärtävään tai jopa puolustelevaan tyyliin kantaa Venäjän Ukrainaan kohdistamiin aggressioihin. Perussuomalaisista löytyy yksittäisiä kansanedustajia, joiden suhtautuminen Venäjän toimintaan on hyvinkin puolustelevaa, tai Tom Packalénin tapauksessa suljetaan silmät Venäjän syyllisyyttä osoittavalta todistusaineistolta ryhtyen toistamaan Venäjän narratiivia.

Perussuomalainen kuntavaaliehdokas Eero Hult oli suomalaisdelegaation mukana Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2018. Johan Bäckmanin johtama delegaatio osallistui Krimillä useisiin tilaisuuksiin, joiden luonne oli Venäjän toimet hyväksyvä, näihin tilaisuuksiin osallistui myös Eero Hult, ja mikäli Bäckmanin kirjoituksiin on uskominen, Hult oli aktiivinen osallistuja, joka on esitellyt itsensä vierailun isännille perussuomalaisena puolueaktiivina. Voidaan siis todeta, että ainakin on annettu isännille sellainen kuva, että delegaation osana on perussuomalainen edustaja.

Heinäkuussa 2016 Suomesta matkusti Itä-Ukrainan miehitetyille alueille ”turistiryhmä” – käytännössä kyse oli enemmänkin propagandamatkasta kuin ”viattomasta” turismista. Ryhmän jäsenistä merkittävä osa osallistui tilaisuuksiin, joiden luonne on ollut propagandistinen. Ryhmän jäsenistöstä löytyi henkilöitä poliittiselta janalta vasemmalta laitaoikealle, mukana oli myös Marco de Wit, joka vielä tuolloin oli Suomi Ensin aktivisti – nyt hän on Suomen Kansa Ensin puolueen puheenjohtaja (ainakin toistaiseksi). Seurueessa oli myös toinen Suomi Ensin aktiivi, Suomen Kansa Ensin puolueen varapuheenjohtaja Mari Kosonen.

Oma lukunsa on sitten se joukko suomalaisia, jotka avoimesti työskentelevät Venäjän hyväksi tukien Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja masinoimaa sotaa Ukrainassa. Tähän Johan Bäckmanin johtamaan joukkioon kuuluu väkeä poliittisen kentän kaikilta laidoilta, joten suomalaisena minun on ehkäpä järkevä olla nyt erittelemättä heitä sen kummemmin nyt, ja palata tähän teemaan toisella kertaa.

* * *

Näin loppuun vielä muistutan lukijoita siitä, että osa ”kansallismielisistä” tai laitaoikeistoon kuuluvista Venäjän tukijoista jää mainitsematta yksinomaa siksi, että en katso niiden profiloituvan riittävän voimakkaasti Venäjän Ukrainan sotatoimien ja Ukrainan alueiden miehittämisen tukijoiksi, vaikka puolue kokonaisvaltaisella toiminnallaan tukisikin voimakkaasti Putinin Venäjää (kuten Itävallan vapauspuolue eli FPÖ tai Itävallan entinen ulkoministeri, sitoutumaton, Karin Kneissl tekee). Yksittäiset lausunnot eivät vielä ole riittävä tuenmuoto, toiminnan on oltava kokonaisvaltaisempaa, kuten Vaihtoehto Saksalle -puolueella se on, ja tässä asiayhteydessä sen on kohdistuttava selkeästi ja hyväksyvästi Venäjän Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sotatoimien hyväksymiselle tahi tuelle pitäen sisällään myös aktiivista osallistumista puolueena tai organisaationa propagandistiseen toimintaan Krimillä tai miehitetyssä osassa Donbasia, osallistuminen voi olla kulttuurivaihtoa, osallistumista ”vaalitarkkailuun”, rahoittamiseen, talousyhteistyöhön tai muihin vastaaviin toimiin, kuten kirjoituksen alkupuolellakin viittasin.

Marko

1. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

2. http://old.qha.com.ua/en/politics/catalan-nationalist-serves-observer-at-crimean-referendum/130865/ 

3. https://www.bbc.com/news/world-europe-47822835 

4. http://freewestmedia.com/2017/01/14/afd-youth-leader-russia-is-no-threat-to-europe/ 

5. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2017/04/marine-le-pen-is-no-patriot-of-france.html 

6. Politically biased election observation - a threat to the integrity of international institutions (pdf)

7. Foreign Observation of the Illegitimate “General Elections” in the Donetsk People’s Republic and Lugansk People’s Republic in November 2018 (pdf)

8. https://kohudosentti.blogspot.com/2018/03/yhteenvetoa-venajan-vaaleista.html 

Lähteenä käytetty myös:

POLITICALLY BIASED ELECTION OBSERVATION – a threat to the integrity of international institutions (pdf-tiedosto 124 sivua)