Elon Musk: Only the AfD can save Germany

 

Mikroblogipalvelu X:n eli entisen Twitterin omistaja miljardööri Elon Muskin kommentti ”Only the AfD can save Germany” on herättänyt aiheellista huomiota ja pohdintoja pyrkiikö hän vaikuttamaan Saksan ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin, jotka on määrä pitää ensivuoden helmikuun lopulla. (1 ja 2) Tässä kohdin moni saattaa pysähtyä pohtimaan, onko yhdellä twiitillä väliä? Luonnollisestikaan ei olisi, mikäli kyseessä olisi tavallisen ”matti meikäläisen” twiitti, mutta kyseessä on X:n omistajan sekä Donald Trumpin tukijan, ja tämän hallinnon uuden tehokkaan hallinnon toimielimen eli DOGE:n (Department of Government Efficiency) johtaja, joten mikroblogipalvelu X:ssä yli 208 miljoonan seuraajan sanoilla on luonnollisesti merkitystä – etenkin kun Musk on arvostellut Saksaa sekä Olaf Scholzin hallintoa lukuisissa twiiteissä. Saksan ohella Muskin hampaisiin on joutunut perinteinen media, mikä näkyy suoran hyökkäyksen ohella erilaisten ”kansalaisjournalistien” julkaisuiden jakamisena sekä vaihtoehtomedioiden nostamisena esille.

Perinteinen media ei missään nimessä ole arvostelun yläpuolella mutta arvostelun ja kritiikin tulisi perustua tosiseikkoihin ja olla perusteltua. Sama pätee Saksaan kohdistuvaan arvosteluun, myös sen tulisi perustua tosiseikkoihin ja olla perusteltua – mikäli äänestäjille tarjotaan vaihtoehtoa, herättäähän se kysymyksiä, jos niitä on vain yksi ja sekin kuuluu laita- tai äärioikeistoon ja on tunnettu tiiviistä Venäjä-yhteistyöstä. Kirjoitukseni keihäänkärki osuu nimenomaan tähän Muskin ”tarjoamaan” vaihtoehtoon eli Alternative für Deutschland-puolueeseen (Vaihtoehto Saksalle) ja sen Venäjä-kytköksiin. Puolueeseen liittyvien muiden ongelmien tarkastelu jää tässä kirjoituksessa korkeintaan maininnoiksi sivulauseessa, koska niiden huomioiminen venyttäisi kirjoitustani liikaa. Näihin muihin ongelmiin kuuluu muun muassa verkostoituminen (ja kampanjointi) rokotevastaisissa ryhmissä Covid-19 pandemian kuluessa. (3) Saksan kotimaantiedustelu BfV on luokitellut AfD:n jaostoja sekä puolueen nuorisojärjestön (Junge Alternative) äärijärjestöksi.

Kuvakaappauksia Elon Muskin twiiteistä 20. ja 21. joulukuuta 2024.

Venäjä ja Alternative für Deutschland eli AfD

Alternative für Deutschland ei suinkaan ole ensimmäinen eurooppalainen laita- tai äärioikeistoon kuuluva puolue, jolle Elon Musk on osoittanut tukeaan tai jota hän tavalla tai toisella sympatisoi. Aiemmin hän on ilmaissut halunsa tukea Nigel Faragen ja  Catherine Blaiklock’in perustamaa Reform UK-puoluetta, jonka perustajista Faragella on myös omat kytköksensä Venäjän propagandaa ja disinformaatiota suoltaviin (valtiorahoitteisiin) medioihin. Ja vanhaa sanontaa lainatakseni, ei kahta ilman kolmatta eli samaan aikaan, kun AfD sai Muskin varauksettoman tuen, näyttää hän ”liputtavan” myös Italian oikeistopopulistisen Pohjoisen liiton (eli Legan) puheenjohtajan Matteo Salvinin puolesta. (4) Pysähtykäämme hetkeksi ja pohtikaamme, mikä edellä mainittuja (AfD:tä, Farage’a ja Salvinia) yhdistää? Oikeistopopulismin lisäksi Venäjä. Josta pääsemme siihen, että Elon Muskin yhdistää edellisiin myöskin Venäjä.

Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman, Ukrainan tuhoamissodan seurauksena on myös paljastunut, Muskin tiivis yhteydenpito Venäjään. Hänen ja Vladimir Putinin välisen keskusteluyhteyden väitetään olevan tiiviin. (5) Luonnollisesti Muskilla ja oikeistopopulistisilla (ja laitaoikeistoon kuuluvilla) puolueilla voi olla muitakin – ideologisia – yhdistäviä tekijöitä, mutta en jättäisi huomiotta myöskään Venäjän Muskiin kohdistamaa vaikuttamista. Muskin kasvuympäristö lapsena Etelä-Afrikassa oli sellainen, jonka hengenheimolaisia löytyy tänään oikeistopopulistisista liikkeistä ja -puolueista sekä laita- ja äärioikeistosta. Vertailtaessa Elon Muskin ja hänen äitinsä viestintää, on todettu, ettei ”omena ole kauas puusta pudonnut”. Tapa nähdä maailmaa on todennäköisesti kotikasvatuksen tulosta. Mutta siirtykäämme nyt itse asiaan eli AfD:n Venäjä-kytköksiin.

Puolueen historiasta on hyvä tietää ainakin se, että puolueen taustalla on ryhmä, joka vastusti Euroopan rahaliittoa ja EU:n tukilainoja Kreikalle, ja joka (ryhmä) julkaisi syyskuussa 2012 ”Vaalivaihtoehto 2013”-manifestin europolitiikkaa vastaan. Puolueen perustamiskokouksessa huhtikuussa 2013 sen puheenjohtajiksi valittiin Bernd Lucke (Hampurin yliopiston taloustieteen professori), yrittäjä Frauke Petry ja Konrad Adam (Frankfurter Allgemeine Zeitung’in entinen päätoimittaja) valittiin perustetun puolueen puheenjohtajistoon. Puolueen alkuvaiheessa sitä pidettiin porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena ”professoripuolueena”, joka vastusti euroa mutta ei EU:ta. (6) Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi puolueeksi alkaen rakentaa tiiviimpiä suhteita Venäjään. Puolueen jakautuminen oli jo alkanut aiemmin samana vuonna, toukokuussa 2015, jolloin se jakautui Lucken euroskeptikoihin ja Petryn maahanmuuttokriitikoihin. Petry valittiinkin puolueen johtoon kesäkuussa 2015 – hänen kaudellansa puolueen maahanmuuttokriittisyys kasvoi, puolue alkoi myös tiivistämään siteitä Venäjään. Syksyn 2017 liittopäivävaalien edellä puolueen johto oli ajautunut keskenään erimielisyyksiin, samalla puolue oli tehnyt lopullisen siirtymän arvokonservatiivisesta puolueesta laitaoikeistoon. Erimielisyyksien seurauksena Frauke Petry jättäytyi oma-aloitteisesti syrjään puolueen ykkösehdokkaan asemasta, ja liittopäivävaalien jälkeen hän erosi ensin puolueen puheenjohtajuudesta ja myöhemmin koko puolueesta. Syksyn 2017 liittopäivävaalien myötä AfD sai ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville (puolue sai 12,6 prosenttia äänistä, huomioitavaa on se, että entisen Itä-Saksan alueella puolueen äänisaalis oli merkittävästi parempi: 21,9 prosenttia äänistä). (7)

Sisäisistä ristiriidoista huolimatta puolueen kasvua vauhditti Saksan liittokansleri Angela Merkelin pakolaismyönteinen politiikka, jonka seurauksena Saksa piti rajoja auki Lähi-idästä ja Afrikasta saapuville pakolaisille syksyllä 2015. Saksan valitseman politiikan ongelmallisuutta lisäsi se, että samalla (monin paikoin) lähes kaikki maahanmuuttokriittinen keskustelu tukahdutettiin, ja siihen liittyviä turvallisuusuhkia vähäteltiin, jonka seurauksena EU:n sisäisen koheesion hajottamiseen pyrkivät tahot saivat aseen lisää keinovalikoimaansa. Suomen sortuminen itärajalla kahdenkeskiseen sopimukseen Venäjän kanssa, jälkimmäinen sai mitä halusi – sopimuksen ohi EU:n ja Brysselin. Suomen kannalta sopimus Venäjän kanssa toi tavoitellun lopputuloksen (Venäjä lopetti välineellistetyn maahanmuuton Suomeen), (8) samalla se on syytä nähdä osana Venäjän kokonaisstrategiaa, jonka tavoitteena on heikentää EU:ta. Tämän kokonaisstrategian yksi osa on vaikuttaa EU:n ja sen jäsenmaiden päätöksentekoon puolueiden kautta.

Venäjä ryhtyi syventämään yhteistyötä eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa jo ennen vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Italiassa venäläisen ortodoksioligarkki-kutsumanimelläkin tunnetun, kansallismielisen  Konstantin Malofejevin työtovereihin kuuluva Aleksei Komov osallistui Lega-kongressiin v. 2013. (9) Kyseisen kongressin aikana Matteo Salvini valittiin puolueen johtoon. Seuraavana vuonna (toukokuussa 2014) Itävallan Wienissä järjestettiin suljettujen ovien takana tapaaminen, jota isännöivät Konstantin Malofejev ja Aleksandr Dugin, ja johon osallistui joukko eurooppalaiseen laita- ja äärioikeistoon sekä oikeistopopulistisiin puolueisiin kuuluvia vaikuttajia, kuten Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n Heinz-Christian Strache sekä Ranskan Kansallisen rintaman (nyk. Kansallinen liittouma) Marion Maréchal-Le Pen. (10) Tapahtuman eräänä tarkoituksena oli mobilisoida Venäjän tukijat sen kansainvälisen eristämisen vähentämiseksi, joka oli seurausta Krimin niemimaan miehityksestä ja laittomasta anneksoinnista. Malofejevin rooli oli merkittävä keväällä 2014, Venäjän operaattoreiden aloittaessa miehitykseen johtaneet sotatoimet Ukrainan itäosissa.

Venäjä järjesti miehittämällään Krimin niemimaalla laittoman ja kansainvälisten sopimusten vastaisen ”kansanäänestyksen” Venäjään liittymisestä. Näitä laittomia vaaleja tarkkailemaan Venäjä kutsui joukon kolmansien maiden kansalaisia, joiden tehtävänä oli antaa disinformatiivisia lausuntoja medialle sekä luoda illuusio todellisista ”vaaleista” tarkkailijoineen – vaikuttamisen kohteena oli ensisijaisesti venäläiset sekä Venäjään suopeasti suhtautuvat tahot. Krimin niemimaalla toimineet ns. tarkkailijat tulivat pääasiassa eurooppalaisesta ja globaalista laitavasemmistosta sekä laitaoikeistosta (sekä oikeistopopulistisista liikkeistä), niinpä ”kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen Kansallisen rintaman Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin – myös Johan Bäckman osallistui Venäjän propagandistiseen ”vaalitarkkailuoperaatioon”. (11)

AfD:n näkyviä edustajia ei osallistunut ”tarkkailuoperaatioon” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014. Sen sijaan ns. kansanäänestyksen aikana Krimin niemimaalla oli kutsuttuna äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja Manuel Ochsenreiter, joka myöhemmin teki tiivistä yhteistyötä Venäjän lisäksi myös AfD:n kanssa. Miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös reilua puolta vuotta myöhemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyissä ”aluevaaleissa” Ochsenreiter toimi myös ”vaalitarkkailijana”. Ochsenreiterista tuli kommentaattorina erilaisten venäläismedioiden vakiokasvo tulevina vuosina. Hän toimikommentaattorina niin RT:lle kuin myös Sputnik News’ille. (12)

Ochsenreiterin nimi nousi esiin myös helmikuussa 2018 Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa tapahtuneen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tutkinnan yhteydessä. Tuhopolton toteuttaneet puolalaiset tekijät jäivät kiinni, ja joutuivat oikeuteen Krakovassa Puolassa. Pääsyytetyn Michał Prokopowicz’in (puolalaisen äärikansallismielisen Kremliä tukevan Obóz Narodowo-Radykalny- ja fasistisen Falanga-ryhmien sekä Zmiana-puolueen jäsen) mukaan Ochsentreiter toimi tuhopolton tilaajana ja rahoittajana (Venäjän laskuun). (13) Ochsentreiterin tekoja tutkittiin Berliinin syyttäjänviraston toimesta, vastaavasti Puolan yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen ”terrorismin rahoituksesta”. Ochsenreiter kiisti syytteet. Oikeutta häntä vastaan ei ole käyty, Ochsenreiter pakeni mahdollisia oikeudenkäyntejä Venäjälle, hän kuoli sydänkohtaukseen Moskovassa elokuussa 2021.

Ochsentreiter työskenteli asiantuntijana (syyskuusta 2018 tammikuuhun 2019) AfD:n parlamentaarikko Markus Frohnmaierin liittopäivätoimistossa. Sen jälkeen, kun Ochsenreiteriin kohdistui syytöksiä Užhorodin tuhopolttoiskun myötä, hän pyysi Frohnmaieria irtisanomaan työsuhteensa suuremman vahingon välttämiseksi. Tammikuussa 2019 DW julkaisi uutisen Ochsenreiteriin kohdistuvista syytöksistä, uutisessa nousi Ochsenreiteriin kohdistuvien syytösten ohella selkeästi esille hänen työskentelynsä AfD:n työntekijänä Saksa liittopäivillä. (14) Venäjällä Vladimir Putinin presidentinhallinnon viime vuosikymmenellä laatimassa strategia-asiakirjassa Frohnmaieria kuvataan ”täysin [Venäjän] hallinnassa olevaksi parlamentin jäseneksi”. (15) Frohnmaier on EU:n Venäjä-pakotteiden ankara vastustaja.

Frohnmaier on vieraillut lukuisia kertoja Venäjällä sekä Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Aleksandr Duginin Frohnmaier tapasi Pietarissa 2015, kohua herätti myös vierailu miehitettyyn Donetskiin keväällä 2015 sekä osallistuminen 2016 venäläisen säätiön rahoittamalle matkalle miehitetylle Krimin niemimaalle yhdessä Marcus Pretzell’in kanssa, jossa he osallistuivat Jaltan ”talousfoorumiin”. Pretzell oli AfD:n jäsen 2013–2017 sekä europarlamentaarikko v. 2016–2019. Miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestettyyn Jaltan ”talousfoorumiin” on osallistunut muitakin AfD:n jäseniä, esim. Stefan Keuter osallistui ”talousfoorumiin” v. 2018 (seuraavana vuonna hän osallistui Venäjän kontrolloimassa Abhasiassa järjestettyjen ”presidentinvaalien” ”vaalitarkkailuun”).

Sen ohella, että AfD pyrkii vaikuttamaan ja muokkaamaan politiikkaa Venäjä-myönteisemäksi Saksassa ja EU:ssa, mikä näkyy ja on näkynyt jälkimmäisessä esim. äänestyskäyttäytymisessä ja Venäjä-sanktioiden vastustamisena, ovat puolueen edustajat ja näkyvät jäsenet osallistuneet vuosien ajan erilaisten ”vaalien” tarkkailuun Venäjällä sekä alueilla, joita Venäjä miehittää (tai kontrolloi). Näiden vaalien tarkoitus on yksinomaa propagandistinen, joille kolmansista maista tulevien ns. tarkkailijoiden on tarkoitus tuoda uskottavuutta sekä muodostaa illuusio ”vaalien” ”laillisuudesta”. Edellä esiin nousseiden nimien ohella ”vaalitarkkailuun” tai muihin propagandistisiin tilaisuuksiin AfD:n riveistä Venäjän miehittämillä alueilla on osallistunut lukuisia kertoja Gunnar N. Lindemann; Ulrich Oehme osallistui parlamentaarikkona ollessaan ”vaalitarkkailuun” miehitetyllä Krimin niemimaalla, Der Spiegelin ja poliittisen aikakauslehti Kontrasten kesäkuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan Venäjän parlamentti rahoitti kyseisen matkan; lokakuussa järjestettyjen Georgian parlamenttivaalien vaalitarkkailuun osallistui AfD:n Ulrich Singer, hän kuuluu siihen joukkoon ”vaalitarkkailijoita”, jotka EPDE laskee kuuluvaksi ”valetarkkailijoiden” ryhmään. (16) Singer on Baijerin osavaltioparlamentin jäsen. 

Bernhard Ulrich Oehme, Johan Bäckman ja Manuel Ochsenreiter miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Luonnollisesti Venäjän etujen ajaminen ja runsas edustaminen Venäjällä ja sen miehittämillä alueilla on johtanut lukuisiin esiintymisiin venäläisissä medioissa sekä Venäjä-myönteisissä propagandamedioissa, käytännössä nämä esiintymiset ovat luonteeltaan disinformatiivisia ja propagandistisia. Usein niissä annetut lausunnot ovat täysin irrallaan todellisuudesta, kuten Frohnmaierin lausunto Venäjä-myönteisen Free West Median haastattelussa ”There is no ’possible Russian aggression’ against Europe. Moscow didn’t make any move which would justify such a massive military reaction by NATO. - - -.” (17)

Venäjän Ukrainalta ja Georgialta miehittämillä alueilla lukuisia kertoja vieraillut AfD:n Gunnar N. Lindemann julisti miehitetyssä Luhanskissa Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkoselle: ”Ukrainan entinen presidentti, Petro Poroshenko, tulee vangita ja laittaa kansainvälisen oikeuden eteen sotarikoksistaan Ukrainan sisällissodassa.” (18)

Varsin usein näihin vierailuihin ja esiintymisiin liittyy absurdejakin piirteitä tai elementtejä, kuten Gunnar N. Lindemannin  palkitseminen ”fasismin vastaisesta työstä”. (19) Toisaalta Lindemannin palkitseminenkin alleviivaa sitä, että nyky-Venäjällä fasismin vastainen taistelu on ennen kaikkea Venäjän hallintoa tukevan politiikan (ja toiminnan) harjoittamista, todellisen antifasismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tai, kuten miehitetystä Donetskista kotoisin oleva L. totesi jo vuosia sitten: ”Minusta tuli Euromaidanin jälkeen yhdessä yössä vihollisista ultimaattisin – fasisti. Neuvostoliitossa viholliset olivat fasisteja, Venäjällä viholliset ovat fasisteja.”

Niin, silmissäni AfD ei näyttäydy puolueena, joka olisi pelastamassa Saksaa (tai Eurooppaa), vaan ajamassa meitä heikkoina ja eripuraisina Venäjän käsiin. Meidän olisi myös syytä tunnustaa itsellemme se, että Euroopan on oltava valmiimpi torjumaan meihin useammalta ilmansuunnalta kohdistuvaa ilkeämielistä vaikuttamista. Elon Muskin toiminta osoittaa sen, että näennäisesti valtioista erillään olevilla tahoillakin voi olla intressejä, joiden saavuttamiseksi he ovat valmiit käyttämään asemaansa. Samalla meidän [Euroopan] on myös oltava entistä valmiimpia puolustamaan demokratiaamme ulkoisten uhkien ja vaikuttajien hyökkäyksiä vastaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/elonmusk/status/1869986946031988780

2. https://yle.fi/a/74-20124023

3. https://www.france24.com/en/europe/20210922-far-right-afd-campaigns-on-anti-vax-platform-in-germany-s-bautzen-ahead-of-polls

4. https://x.com/elonmusk/status/1835063964218409052

5. https://www.wsj.com/world/russia/musk-putin-secret-conversations-37e1c187?mod=e2tw

6. https://www.bbc.com/news/world-europe-23847838

7. https://web.archive.org/web/20191010121756/https://wahl.tagesschau.de/wahlen/2017-09-24-BT-DE/index.shtml

8. https://yle.fi/a/3-8808386

9. https://carnegieendowment.org/research/2020/02/with-friends-like-these-the-kremlins-far-right-and-populist-connections-in-italy-and-austria?lang=en

10. https://carnegieendowment.org/research/2020/02/with-friends-like-these-the-kremlins-far-right-and-populist-connections-in-italy-and-austria?lang=en

11. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

12. https://www.fakeobservers.org/fake-election-observers/details/ochsenreiter-manuel.html

13. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618

14. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618

15. https://www.focus.de/politik/deutschland/afd-frohnmaier-russland_id_10555974.html

16. https://epde.org/

17. https://freewestmedia.com/2017/01/14/afd-youth-leader-russia-is-no-threat-to-europe/  (linkki ei ole aktiivinen)

18. https://mvlehti.net/2019/04/30/poroshenko-tulee-vangita-sotarikoksistaan-saksalaispoliitikko-umv-lehdelle/  (linkki ei ole aktiivinen)

19. https://x.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593

Blogin kirjoittamisessa on hyödyntänyt lähteiden lisäksi muuta aineistoa, kuten The European Platform for Democratic Elections’in (EPDE) ”Fake Observers”-tiedostoa, Anton Shekhovtsovin havaintoja Venäjän miehittämillään alueilla järjestämistä näytösvaaleista ja ns. kansanäänestyksistä (kuten a, b, c), Janne Riiheläisen havaintoja AfD:stä. Aihetta sivuavat toukokuussa 2021 kirjoittamani blogit ”Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla” sekä ”Eurooppalainen äärioikeistosotimassa Venäjän rinnalla Ukrainassa”. What-aboutismiin sortuville tiedoksi, eurooppalainen laita- ja äärivasemmisto on saanut vähintäänkin yhtä laajan huomion kirjoituksissani – etsivä löytää. 

Fasismin vastaisesta työstä palkittu Gunnar N. Lindemann. (19)

Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla

 

Kirjoittaessani huhtikuun toisella puoliskolla Venäjän ja eurooppalaisen laitavasemmiston yhteistyöstä ennakoin tulevaa luvatessani kirjoittavani eurooppalaisen laitaoikeiston ja Venäjän yhteistyökuvioista. Luettuani Anton Shekhovtsovin EUobserverissa julkaistun raportin ”Moscow using far right to infiltrate EU parliament”, (1) päätin tarttua aiheeseen jo tässä vaiheessa, eikä venyttää kirjoittamista pidemmälle tätä vuotta. Raportissaan Shekhovtsov tarkastelee Venäjän ja eurooppalaisten laita- ja äärioikeistoon kuuluvien poliitikkojen sekä aktivistien ja asiantuntijoiden yhä syvenevää yhteistyötä, jonka eräs ilmenemismuoto on eurooppalaisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden hyödyntäminen Venäjän järjestämien vaalien vaalitarkkailussa. Hyvin usein nämä eurooppalaiset poliitikot ja asiantuntijat osallistuvat ”vaalitarkkailuun” kiistanalaisilla alueilla – kuten Venäjän miehittämällä Krimillä, tai miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Venäjä on myös tarkoituksellisesti pyrkinyt luomaan mielikuvaa siitä, että kyseessä ovat luotettavat, kansainvälisiin organisaatioihin kuuluvat, vaalitarkkailijat, vaikka näin ei asiantola olekaan:

”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (2)

Käsittelin blogissani “Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövät kättä Donbasissa – ja miehitetyllä Krimillä” eurooppalaisen laitavasemmiston ja Venäjän yhteistyön poliittista sekä sotilaallista puolta samassa blogissa. Eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kohdalla materiaalipaljous asettaa minut tilanteeseen, jossa aiheet ovat – ainakin jollain tasolla – eroteltava toisistaan, joten tässä kirjoituksessa käsittelen pääasiassa ”poliittista yhteistyötä”, jonka eräs selkeä ilmentymä on laita- ja äärioikeiston edustajien osallistuminen Venäjän järjestämien vaalien vaalitarkkailuun useilla kiistanlaisilla ja/ tai miehitetyillä alueilla. Merkittävintä osallistuminen on Ukrainalta miehitetyillä alueilla eli Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa, mutta laita- ja äärioikeistoon kuuluvia poliitikkoja tai heidän kanssaan samaan viiteryhmään kuuluvia asiantuntijoita on vieraillut ”vaalitarkkailijoina” muillakin alueilla, kuten Etelä-Ossetiassa.

Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittisen yhteistyön tarkastelua onkin luontevaa käsitellä alkuun ”vaalitarkkailutoiminnan” kautta, joka alkoi merkittävässä määrin maaliskuussa 2014, jolloin Venäjän toimesta järjestettiin miehitetyllä Krimin niemimaalla ”kansanäänestys”, jonka seurauksena Venäjä liitti Krimin niemimaan, laittomasti, itseensä. Jo tuolloin miehitetyllä Krimin niemimaalla ”vaalitarkkailuun” osallistui kymmeniä laita- ja äärioikeistoon laskettavia poliitikkoja ja asiantuntijoita. Merkittävimpiin kuuluva organisaatio äärioikeistoon ja -vasemmistoon kuuluvien henkilöiden kutsumisessa paikalle ”tarkkailemaan” vaaleja oli Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE), jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuuluu belgialaisen kollaboraattorin ja poliittisen teoreetikon Jean-François Thiriartin seuraajiin ollen belgialaisen kansallisbolsevistisen ja uusfasistisen Parti communautaire national-européen (PCN) jäseniä – tätä kirjoittaessani Luc Michel on jo noussut puolueen johtoon. (3) PCN perustuu Jean-François Thiriartin ajatukseen, puolue on perustettu 1984.

Maaliskuussa 2014 järjestetyn ”kansanäänestyksen” aikaan emme ehkäpä olleet riittävän valveutuneita huomioimaan ja ymmärtämään Venäjän toimien tarkoitusperiä. Huomioimme kyllä alueelle matkanneita eurooppalaisia poliitikkoja ja asiantuntijoita, osa meistä todennäköisesti havaitsi erottavien tekijöiden ohella myös heitä yhdistäviä piirteitä. Merkillepantavaa on se, että suurin osa ”vaalitarkkailijoista” kuului poliittisesti tai ideologisesti ääriryhmiin, sama päti asiantuntijoiksi esiteltyjen henkilöiden kohdalla. ”Kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen National Frontin Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin, ryhmää ”vahvisti” joukko asiantuntijoita ja aktivisteja, kuten saksalainen äärioikeistoon kuuluva toimittaja Manuel Ochsenreiter ja suomalainen Johan Bäckman.

Vielä saman vuoden puolella, syksyllä 2014, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettiin ”aluevaalit”, joita tarkkailemassa oli jälleen joukko Venäjään myönteisesti suhtautuvia ”tarkkailijoita”. Myös kyseisten vaalien alle merkittävä valtiorahoitteinen media, RIA Novosti, väitti ETYJ:n tarkkailijoiden vierailleen äänestyspaikoilla, mikä ei pitänyt paikkaansa. (4)

Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE) rinnalla toinen merkittävä organisaatio, joka lähetti ”vaalitarkkailijoita” alueelle oli puolalaisen Mateusz Piskorskin johtama organisaatio European Centre for Geopolitical Analysis (ECGA). Piskorskin poliittinen koti on liukunut vuosien aikana puolalaisesta vasemmistosta agraari-nationalistiseen SRP:hen. Hän on mukana myös puolalaisten äärioikeistolaisten ryhmien toiminnassa. EODE ja ECGA kautta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla marraskuussa 2014 järjestettyjä ”aluevaaleja” oli tarkkailemassa yli neljäkymmentä henkilöä, mutta on todennäköistä, että heidän lisäksi, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on ollut muitakin Venäjälle työskenteleviä henkilöitä ”vaalitarkkailijoina”.

maa	henkilö ja edustamansa puolue tai poliittinen liike
Italia	Alessandro Bertoldi, Forza Italia Fabrizio Bertot, Forza Italia Lucio Malan, Forza Italia Alessandro Musolino, Forza Italia
Unkari	Márton Gyöngyösi, Jobbik Adrienn Szaniszló, Jobbik
Belgia	Fabrice Beaur, Parti communautaire national-européen Frank Creyelman, Vlaams Belang
Bulgaria	Georgi Sengalevich, Ataka Magdalena Tasheva, Ataka
Tsekki	Jaroslav Doubrava, Severočeši.cz Ladislav Zemánek, Národní demokracie – National Democracy
Saksa	Manuel Ochsenreiter, äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja
Ranska	Jean-Luc Schaffhauser, Rassemblement bleu Marine
Itävalta	Ewald Stadler, Die Reformkonservativen

Národní demokracien silloinen varapuheenjohtaja Ladislav Zemánek tunnisti Facebook-tilillään Kremlin organisoineen ja maksaneen hänen ”vaalitarkkailumatkansa”. Myöhemmin Zemánek vahvisti tiedon Radio Svobodalle.

Maaliskuun 2014 Krimin ”kansanäänestyksen” ja myöhemmin saman vuoden puolella järjestettyjen Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ”aluevaaleihin” osallistui myös runsaasti ”tarkkailijoita” erilaisista organisaatioista ja julkaisuista, kuten espanjalaisesta Mediasiete Publicaciones’ista, joka lähetti kaksi henkilöä ”tarkkailemaan” ja/ tai raportoimaan Itä-Ukrainan ”aluevaaleja” toiminnan tapahtuessa venäläisten ehdoilla ja Ukrainan lakeja rikkoen. Krimin ”kansanäänestys” kuten ei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”aluevaalit” olleet ensimmäiset vaalit, joihin venäläiset organisaatiot lähettivät omia ”tarkkailijoita”. 2000-luvun alkupuolelta lähtien Aleksei Kotšetkovin perustama CIS-EMO lähetti tarkkailijoita entisen neuvostoblokin alueella järjestettyihin vaaleihin. Kotšetkov on tehnyt läheistä yhteistyötä Vladimir Putinin entisen neuvonantajan Vladislav Surkovin kanssa, joka oli myös pitkään vastuussa Venäjän Ukraina-operaatiosta (ainakin sen siviilioperaatioista).

Seuraavan kerran Venäjän hallinto hyödynsi ulkomaisia, hallintoon myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä, Venäjän vuonna 2018 järjestämien presidentinvaalien ”vaalitarkkailussa”, niin Venäjällä kuin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla, jossa vaalitarkkailuun osallistui Johan Bäckmanin johdolla delegaatio suomalaisia. Heistä osa osallistui myös itse ”vaalitarkkailuun”, osan toimiessa muulla tapaa aktiivisesti venäläisten organisoimissa propagandistisissa tilaisuuksissa. Johan Bäckmanin ohella hyvin näkyvässä roolissa oli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov. Suomalaisdelegaation vierailusta ja heidän hyödyntämistänsä propagandassa laajemmin kevättalvella 2018 kirjoittamissani blogeissa ”Johan Bäckman ’vaalitarkkailijana’” sekä ”Kun antaa pirulle pikkusormen”. 

Yllä oleva kuva on kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, Ulrich Oehme on EU-vastaisen ja äärioikeistoon kuuluvan Alternative für Deutschland eli AfD:n valtiopäiväedustaja, Manuel Ochsenreiter oli tuolloin äärioikeistolaisen Zuerst! lehden toimittaja ollen jo mukana AfD:n toiminnassa. Ochsenreiterin muuhun Ukrainan vastaiseen ja Venäjän tukemaan toimintaan palaan kirjoitusparin toisessa osassa, jossa tarkastelen sotilaallista yhteistyötä ja toimintaa.

Maaliskuun 2018 Venäjän presidentinvaaleja miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tarkkailemassa ainakin 43 sellaista henkilöä, joiden toiminta ja tausta rahoittajineen herättää epäilyjä, ja jotka toiminnallaan rikkoivat myös Ukrainan lakeja (huom. de jure Krim on osa Ukrainaa). Vuoden 2014 ”vaalitarkkailuoperaatioihin” verrattuna maaliskuussa 2018 läntisen Euroopan alueelta saapuneet äärioikeistoon kuuluneet ”vaalitarkkailijat” olivat näkyvämmässä roolissa, mutta edelleen suurin osa tarkkailijoista oli erilaisista organisaatioista (NGO:t tai GONGO:t), joita ei voi sijoittaa poliittiselle janalle.

maa	henkilö ja edustamansa puolue tai poliittinen liike
Ranska	Hubert Fayard, Front Nationalin eli FN:n entinen jäsen.
Saksa	Ulrich Oehme, Alternative für Deutschland eli AfD Manuel Ochsenreiter, äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja
Italia	Roberto Ciambetti, Pohjoisen liitto eli Lega Stefano Valdegamberi, Pohjoisen liitto eli Lega
Itävalta	Patrick Poppel

Miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tuolloin ”vaalitarkkailijan” ominaisuudessa ranskalaisen keskusta-oikeistolaisen Les Républicains’in kaksi jäsentä, Jacques Myard sekä Éric Doligé.

Muistutan lukijoita siitä, että edellä tarkastelin vain miehitetyllä Krimin niemimaalla operoineita ”vaalitarkkailijoita”, merkittävin osa ”vaalitarkkailijoista” työskenteli tuolloin Venäjän rajojen sisäpuolella, moni aiemmin mainitsemani CIS-EMO:n kutsumana. Poliittisesti motivoituneista, Venäjän valtakoneistoa lähellä olevien organisaatioiden kutsumista ”vaalitarkkailijoista” on tähän mennessä tunnistettu yli 120, joukossa ”tarkkailijoita” Ranskasta, Saksasta (yksistään kuusi Alternative für Deutschland’in jäsentä), Italiasta, Ruotsista Free West Median suomalaistaustainen Sanna Hill sekä Nya Tider’in päätoimittaja ja Free West Mediaan aineistoa tuottava, Prahassa syntynyt ja vanhempiensa kanssa 1981 Ruotsiin muuttanut, Vávra Suk. Suk omistaa myös Free West Median domainin, eikä hän ole kysyttäessä avannut median rahoituskuvioita.

Ruotsalainen Free West Media on laita- tai äärioikeistolainen julkaisu, jonka kautta leviää myös salaliittoteorioita, koronavirusdenialismia jne. Sivuun perehtyneiden mukaan Free West Media on lähteenä kyseenalainen tai hyvin kyseenalainen. Nya Tider on sekin äärioikeistoa tukeva, salaliittoteorioita ja muukalaisvihaa levittävä, kerran viikossa ilmestyvä julkaisu. Lehden painos vuonna 2016 oli 4200 kappaletta.

Maaliskuun presidentinvaalien aikaan Venäjällä oli myös ryhmä nuoria, jotka osallistuivat Venäjän presidentinhallinnon järjestämälle nuortenfoorumille “Russia – a Country of Opportunities”. Osa nuorista matkusti (venäläisten kutsumana) miehitetylle Krimin niemimaalle. He eivät olleet virallisia ”vaalitarkkailijoita”, vaikka – ainakin osa heistä – vieraili ”äänestyspaikoilla” antaen myös lausuntoja venäläismedioille. Osa medioista antoi katsojiensa (seuraajiensa) ymmärtää nuorten osallistuneen myös ”vaalityöhön” ja ”-tarkkailuun” niemimaalla.

Saman vuoden marraskuussa miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, järjestettiin ”aluevaalit”. ”Vaaleja” oli ”tarkkailemassa” kutsuttuna myös joukko suomalaisia. Varmuudella alueella oli tuolloin Johan Bäckman, miehitetyillä alueilla asuva Janus Putkonen sekä Jarmo Ekman ja – jo edesmennyt – Jon Hellevig.

Johan Bäckman "vaalitarkkailijana".

Venäläiset valtiorahoitteiset mediat ja propagandamediat, jotka harvoin eroavat toisistaan, pyrkivät välittämään kuvaa ”oikeudenmukaisista” ja ”demokraattisista” ”vaaleista”. Mielikuvan välittämisessä tärkeässä roolissa ovat juuri ”kansainväliset vaalitarkkailijat”, joiden disinformatiiviset lausunnot saavat usein runsaasti palstatilaa Venäjällä kuin myös miehitetyillä alueilla.

Yhteensä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille saapui tuolloin yli 80 ”kansainvälistä vaalitarkkailijaa”, joukossa henkilöitä poliittisen janan kummastakin päästä, ja lukuisista organisaatioista sekä eräistä disinformatiivisista vaihtoehto- ja vastamedioista, kuten Manuel Ochsenreiter äärioikeistolaisesta Zuerst!’ista.

”Kansallismielisiksi” identifioitavista laita- ja äärioikeiston edustajista paikalla oli Itävallasta Kreml-myönteisenä aktivistina tunnetuksi tullut Patrick Poppel, Suvorov Instituutista Wienistä; Saksasta paikalle kiiruhti Gunnar Norbert Lindemann, Richard Gretzinger ja Olaf Kießling, kaikki äärioikeistolaisesta Alternative für Deutschland-puolueesta. Kiinnostavana detaljina voimme Lindemanista mainita sen, että hänet palkittiin venäläisten toimesta ”fasismin vastaisesta työstä”, miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestetyn Kansainvälisen antifasistisen kongressin yhteydessä elokuussa 2019 (5); miehitettyyn Itä-Ukrainaan saapui myös, tuolloin Italiassa hallitusvastuussa olleen, Pohjoisen liiton eli Legan jäsenistä Palmarino Zoccatelli; Belgiasta paikalle saapui useampi nationalistisiin liikkeisiin kuuluva henkilö, joukossa myös ”kansallismielinen”, Euro-Rus-yhdistyksen perustaja (ja todennäköisesti ainoa jäsen) Kris Roman; Hiukan yllättäen miehitetyn Luhanskin alueella ”vaalitarkkailijana” toimi myös unkarilaisen Jobbikin Tamas G. Samu. (6) Yllättäen siksi, että toisin kuin vuosina 2014 ja 2015, Jobbikin edustajat eivät olleet olleet enää niin näkyvästi esillä Venäjän hallinnon organisoimissa projekteissa.

Ja, jotta tämä kertaus ei olisi liian puuduttava, siirryn seuraavaksi viime vuonna Venäjällä järjestettyyn ”yleisvenäläiseen äänestykseen” perustuslaista. Tässä kohdin pääasiallisena aineistona käytän Anton Shekhovtsovin havaintoja ja hänen kokoamaa aineistoa, johon hän viittaa ”Moscow using far right to infiltrate EU parliament”-artikkelissaan sekä hänen laajempaan yhteenvetoonsa – ”CONTROVERSIAL ’INTERNATIONAL OBSERVATION’ OF THE ’All-Russian Voting’ on Amendments to the Constitution in Russia and Russia Annexed Crimea”. (7) Aineiston mukaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla vieraili tuolloin yli kymmenen ”kansainvälistä vaalitarkkailijaa”.

Venäläisen Civic Chamber of the Russian Federation (CCRF) edustajan Maria Butinan mukaan järjestö kutsui maahan 75 “kansainvälistä asiantuntijaa” 35 maasta, asiantuntijoista on onnistuttu tähän mennessä tunnistamaan 52, joista miehitetyllä Krimin niemimaalla vieraili Venäjän valtion edustajien organisoimalla ”tarkkailumatkalla” muun muassa Gunnar Norbert Lindemann, AfD; yhdeksän ranskalaista meppiä, joukossa Thierry Mariani ja Virginie Joron, Rassemblement national-puolueesta; Unkarissa asuva, Ruotsidemokraattien entinen jäsen ja valtiopäiväedustaja, Erik Almqvist.

Novaja Gazetan julkaiseman erikoisraportin mukaan venäläinen taho olisi järjestänyt ”kansainvälisille asiantuntijoille” tilauslennon Moskovasta Minskiin Valko-Venäjälle ”kansanäänestyksen” jälkeen 3. heinäkuuta 2020. Novaja Gazetan julkaiseman aineiston mukaan paluulennolle nousi 60 ”kansainvälistä asiantuntijaa”, joukossa myös Johan Bäckman (joka ei osallistunut tarkkailuoperaatioon miehitetyllä Krimin niemimaalla), Marie Le Penin ystävä ja entinen europarlamentin avustaja, nykyinen Rassemblement national’in meppi, Catherine Griset. Pohjoismaiden kansalaisista lennolle osallistui Bäckmanin lisäksi Vávra Suk sekä aiemmin mainittu Erik Almqvist. (8)

Novaja Gazetan kokoaman aineiston perusteella lennon ja koko ”kansainvälisiä asiantuntijoita” hyödyntäneen operaation rahoitusta kuin myös taustoja pyrittiin Venäjällä salaamaan. Osaan kysymyksistä vastaus tai todiste toiminnasta löytyy europarlamentaarikkojen tekemistä ilmoituksista, jollainen heidän on tehtävä tapauksissa, joissa kolmas osapuoli on maksanut heidän toimintaansa ja työskentelyyn liittyviä päivittäisiä matka- tai muita kuluja. Novaja Gazeta nosti esimerkkinä esille Rassemblement national’in Thierry Marianin ilmoituksen.

Kirjoituksessani keskityn lähinnä sellaiseen Venäjän valtion tai venäläisten organisaatioiden järjestämään ”vaalitarkkailutoimintaan”, joka kohdistuu Ukrainalta miehitetyillä alueilla järjestettäviin, laittomiin, ”vaaleihin”. Venäläistahojen toimesta vastaavia operaatioita on järjestetty myös muilla alueilla, jolloin ”asiantuntijoina” tai ”vaalitarkkailijoina” on hyödynnetty usein samoja tuttuja henkilöitä. Eurooppalaisista laita- ja äärioikeiston edustajista saksalainen AfD:n Gunnar Norbert Lindemann on tuttu näky, samoin belgialainen Kris Roman, kuin myös Johan Bäckman, jonka kohdalla sidos laita- ja äärioikeistoon löytyy lähinnä yhteistyön kannalta. En ota kantaa hänen henkilökohtaiseen ideologiaansa ja poliittiseen suuntautuneisuuteen.

Venäläiset organisaatiot, kyseenalaisine tarkoitusperineen, ovat olleet mukana myös ”tarkkailuoperaatiossa” Kamputsean parlamenttivaaleissa v. 2018 sekä Zimbabwen parlamenttivaaleissa samana vuonna. Zimbabwen parlamenttivaalien ”tarkkailuoperaation” osalta esiin nousee Association for Free Research and International Cooperation eli AFRIC, jonka johtaja Jose Matemulane on opiskellut Pietarissa ja näyttää tukevan Venäjän johtoa. Hänellä on edelleen runsaasti kontakteja Venäjälle. Todennäköisesti tämä on se linkki, miksi AFRIC ”tarkkailuoperaatioon” osallistui muutamia eurooppalaisia laita- ja äärioikeistoon kuuluvia, Kremlin imperialistista politiikkaa tukevia tai hyödyntäviä, henkilöitä. Kuten saksalaistaustaisen “Prussian Society’n” perustaja Volker Tschapke; Ruotsissa asuva, suomalaistaustainen Free West Median toimittaja Sanna Hill sekä Vávra Suk. (9)

Edellä kuvailemani ”vaalitarkkailuoperaatiot” kuuluvat näkyvimpiin osapuolten välisiin yhteistyökuvioihin Ukrainalta miehitetyillä alueilla, mutta niiden lisäksi eurooppalaista laita- ja äärioikeistoa hyödynnetään muussakin poliittisluonteisessa toiminnassa. Tällaista muuta, Ukrainalta miehitetyillä alueilla harjoitettua toimintaa ovat erilaiset ”avustusprojektit” – jotka eräissä tapauksissa liikkuvat harmaalla alueella ts. on hyvin vaikea sanoa, onko kyse siviiliyhteistyöstä vai sotilaallisesta toiminnasta, ”talous-” ja ”kulttuurifoorumit” sekä Venäjän valtion edustajien tai maan perustamien organisaatioiden järjestämät konferenssit. Suomalaisista ainakin Janus Putkonen on osallistunut Luhanskissa järjestettyyn talousfoorumiin. Edellisten ohella miehitettyjen alueiden paikalliset ”viranomaiset” yhdessä venäläisten virkaveljiensä kanssa ovat hyödyntäneet Venäjän värväämien asiantuntijoiden asiantuntijuutta luennoitsijoina ja muissa vastaavissa rooleissa, suomalaisista ainakin Johan Bäckman on käynyt luennoimassa Donetskissa parisen vuotta sitten. 

Vaikka tässä kirjoituksessa tarkoituksenani onkin keskittyä Venäjän ja eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston poliittiseen yhteistyöhön Ukrainalta miehitetyillä alueilla, on kuitenkin perusteltua nostaa esille tämän yhteistyön muita ilmenemismuotoja, jolloin puhumme Venäjän myöntämistä lainoista, yhteisistä tapaamisista, vaikuttamisesta ja konferensseista jne.

Konferensseista merkittävimpiä oli maaliskuussa 2015 Pietarissa järjestetty konservatiivifoorumi, johon otti osaa venäläisten nationalistien ja uusnatsien lisäksi kokojoukko eurooppalaista laita- ja äärioikeistoa. Konservatiivifoorumilla vieraili edustajia kreikkalaisesta äärinationalistisesta ja uusnatsistisesta Kultainen aamunkoitto -puolueesta, paikalla oli myös saksalaisen äärinationalistisen natsi-ideologiaa edustavan National Democratic Party of Germanyn entinen puheenjohtaja Udo Voigt. Esiintyjien joukosta löytyi myös italialaisen, fasistisen ja ultranationalistisen, Forza Nuovan johtaja Roberto Fiore. Kiinnostavaa on se, että tuolloin paikalla ollut Johan Bäckman kirjoitti blogiinsa seuraavaa –

”Mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista -- esimerkiksi Jussi Halla-ahon tyyppistä avoimen fasistista vihapuhetta -- ei tilaisuuden sisällöstä tietenkään löytynyt. Joka muuta väittää, esittäköön todisteet…” (10)

Vaikka paikalla siis oli venäläisten uusnatsien, kuten Ukrainassa vapaaehtoisena sotineen ja sotarikoksiin syyllistyneen Aleksei Milchakovin ohella lukuisia muita uusnatseja tahi fasisteja, jotka eivät todellakaan pelkää tuoda julki ideologiaansa.

Bäckmanin ohella Pietarin konservatiivifoorumille on osallistunut myös muita vieraita Suomesta. Paavo Väyrysen vuosia sitten perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenistä Jukka Davidsson ja Timo Isosaari ottivat osaa foorumiin maaliskuussa 2015, heistä Davidsson myös esiintyi foorumilla. Tänään Jukka Davidsson on tunnetumpi erilaisten salaliittoteorioiden esittäjänä.

Huomionarvoinen on myös nk. ortodoksioligarkki Konstantin Malofejevin Wienissä v. 2014 järjestämä seksuaalisten vähemmistöjen vastainen konferenssi, johon osallistui lukuisien venäläisten nationalistien lisäksi Marion-Marechal Le Pen silloisesta Kansallisesta rintamasta, Heinz-Christian Strachen johdolla useampi Itävallan vapauspuolueen eli FPÖ:n jäsen, kroatialaisten äärioikeistoryhmien edustajia, bulgarialaisen Atakan puheenjohtaja Volen Siderov. Venäläisistä sopii Malofejevin ohella mainita Aleksandr Dugin. Itävaltalainen FPÖ tiivisti entisestään yhteistyötä Venäjän välillä v. 2016 allekirjoittamalla yhteistyösopimuksen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. FPÖ:n lento päättyi v. 2019, jolloin Itävallan hallitus hajosi FPÖ:n ja sen Venäjän-yhteistyökuvioiden mätien hedelmien paljastuttua. (11)

Venäjä on myös lainoittanut, ja eräissä tapauksissa venäläiset organisaatiot ovat lahjoittaneet rahaa, eurooppalaisille laita- ja äärioikeistoon kuuluville puolueille ja liikkeille. Venäläistä imperialismia edistävä, äärioikeistolaisen Russian Imperial Movementin eli RIM:in (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev puhui syksyllä 2015 Ruotsissa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen tilaisuudessa. Samalla hän RIM:in edustajana lahjoitti rahaa Pohjoismaiselle vastarintaliikkeelle puolueen perustamista varten. Merkittävästi mittavammat kuviot nähtiin kuitenkin Ranskassa, jossa vuonna 2017 Front National’in silloinen johtaja Marine Le Pen pyysi venäläispankilta kymmenien miljoonien eurojen lainaa vaalikampanjaa varten, mutta jo ennen tätä puolue oli saanut (ja salannut) saamansa 11 miljoonan euron lainan Moskovassa toimivalta First Czech Russian-pankilta. (12)

Kirjoituksen pituudesta huolimatta moni yhteistyömuoto jäi mainintana vain viittauksen asteelle, toisaalta eräitä vaikuttamisen keinoja en juurikaan ole huomioinut, mutta tällöin on lukijoiden hyvä muistaa se, että kirjoituksen keskiössä on sellaiset yhteistyönmuodot, jotka nivoutuvat olennaisella tapaa Venäjän toimintaan Ukrainalta miehitetyillä alueilla ja tässä kohdin – ehkäpä liiankin runsasta – huomiota saa ”vaalitarkkailutoiminta” siihen liittyvine ilmiöineen, mutta lukijan on syytä tiedostaa se, että kyseisen toiminnan avulla Venäjän on mahdollista ulottaa lonkeroitaan aivan Euroopan Unionin päätöksentekoelimien ytimiin saakka. Ja toisaalta, kyseisen toiminnan lonkerot leviävät olennaisesti laajemmalle alueelle, uutisoinnista selkeään propagandaan, jonka tuottajina ja levittäjinä on myös yhteisöjä ja henkilöitä, jotka joko kuuluvat laita- tai äärioikeistoon, tai tehden heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä.

Suomessa Johan Bäckman kuin myös Janus Putkonen, ja edellisiin liitettävä Toimittajaliitto, tuottavat ja jakavat propagandamateriaalia laajahkolle lukijakunnalle. Erityisesti tämä sanoma leviää ns. kansallismielisissä ryhmissä puolueiden liepeiltä kaduille jalkautuneisiin ääriliikkeisiin, kuten Soldiers of Odin. Ruotsissa kirjoituksessakin mainitut Vávra Suk ja Sanna Hill tuottavat vastaavan kaltaista Venäjä-myönteistä propaganda- ja disinformaatiomateriaalia hyvin pitkälti samalle kohderyhmälle. Eikä tämä disinformatiivinen tarina leviä yksistään aktivistien kautta, ”kenttätyön” ohella huomattava joukko laita- ja äärioikeistoon laskettavia poliitikkoja toistaa Venäjän narratiivia turuilla ja toreilla. Heitä löytyy myös Suomesta, perussuomalaisista marginaaliliikkeisiin ja poliitikoista Laura Huhtasaaresta Tom Packalénin kautta marginaaliin ajautuneisiin poliitikkoihin, kuten James Hirvisaareen.

Tulen lähipäivinä kirjoittamaan laajahkon blogin  Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston sotilaallisesta (militaristisesta) yhteistyöstä, jossa koetan myös ”vetää lankoja” yhteen ja nostaa esille syitä, miksi eurooppalainen laita- ja äärioikeisto on päätynyt yhteistyöhön Venäjän kanssa. Myös kyseisen kirjoituksen pääpaino on Ukrainan sotatoimialueella tapahtuvassa toiminnassa, mutta aihe huomioiden, nostan esiin myös muita tämän yhteistyön ilmenemismuotoja, joista moni on myös Venäjän lakien vastaista, mutta koska toiminta hyödyttää Venäjän johtoa, toimintaa katsotaan läpisormien.

Lukijoiden on myös hyvä muistaa se, että osassa yhteistyötä kyseessä ei Venäjän taholta ole mikään muu kuin pragmaattinen toiminta. Länsimaiden heikentämisen ja sisäisten koheesioiden rikkomisen tähden he ovat valmiit yhteistyöhön millaisen tahon kanssa tahansa, mikä ilmenee yhteistyönä äärioikealta äärivasemmalle olevien ryhmien kanssa. On kuitenkin enemmän kuin todennäköistä, että läheskään kaikki Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyneet eivät toimi tältä pohjalta. Heidän kuvitelmansa ja toiveet voivat olla jotain aivan muuta, he eivät ymmärrä tai tiedosta olevansa vain työkaluja (hiljaisessa) sodassa, jota Venäjä tällä hetkellä käy.

 

Marko 

Lähteet: 

1. https://euobserver.com/investigations/151679

2. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html 

4. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/11/fake-monitors-observe-fake-elections-in.html 

5. https://twitter.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593 

6. http://euromaidanpress.com/2018/11/16/far-right-and-left-conspiracy-theorists-among-foreign-monitors-at-russias-sham-donbas-elections-report/ 

7. ”CONTROVERSIAL ’INTERNATIONAL OBSERVATION’ OF THE ’All-Russian Voting’ on Amendments to the Constitution in Russia and Russia Annexed Crimea”, Anton Shekhovtsov, s. 12-14.

8. https://novayagazeta.ru/articles/2021/05/05/druzia-rossii-optom 

9. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 90-98, EPDE documents.

10. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/03/totuus-pietarin-konservatiivifoorumista.html 

11. https://www.dw.com/en/austrias-far-right-fp%C3%B6-party-under-scrutiny-for-ties-to-russia/a-48822539 

12. https://www.politico.eu/article/le-pen-russia-crimea-putin-money-bank-national-front-seeks-russian-cash-for-election-fight/ 

Lähteinä on hyödynnetty myös muuta Anton Shekhovtsovin kokoamaa aineistoa, jota on julkaistu bloginsa lisäksi muun muassa ”European Platform for Democratic Elections”-verkkosivulla.

Blogini ”Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövätkättä Donbasissa – ja miehitetyllä Krimillä”.

Venäläisen ”antifasismin” hedelmiä. Saksalaisen äärioikeistopoliitikon (Gunnar N. Lindemann) palkitsemisen ”fasismin vastaisesta työstä” omalta osaltaan alleviivaa sitä, että nyky-Venäjällä fasismin vastainen taistelu on ennen kaikkea Venäjän hallintoa tukevan politiikan (ja toiminnan) harjoittamista, antifasismilla sen kanssa ei ole mitään tekemistä.

Kuva via Anton Shekhovtsov. 

Toimittajaliiton varapuheenjohtaja ”puhuu” muunneltua totuutta

Näin juhannuksena voimme ottaa hiukan kevyemmin ja ruotia muutamalla sanalla, taustoiltaan hämärän ja disinformatiivisen, Toimittajaliiton varapuheenjohtajan taannoista purkausta toimittamassaan – vastenmielisessä vihaa ja disinformaatiota kylvävässä – MV-lehdessä.

Toimittajaliiton varapuheenjohtajan, myös venäläisrahoitteiselle DONi Newsille propagandistina työskennelleen, Janus Putkosen purkaukseen on toki hyppysellinen aihetta, mikä osaltaan johtuu – hänen kritisoimansa Iltalehden uutisen luonteesta (tasottomuudesta), mutta kun tarkastelemme Putkosen koko kirjoitusta, huomaamme hänen syyllistyvän suuren suureen lukijan aliarviointiin, suurempaan kuin kritisoimansa Iltalehden toimittaja.

Käyn läpi Putkosen MV-lehdessä julkaisemaa kirjoitusta muutaman kuvakaappauksen myötä, kirjoituksen lopussa on kuvatiedostona linkki alkuperäiseen kirjoitukseen – kuvatiedostona siksi, etten halua ohjata lukijoita MV-lehden sivuille ”yhdellä klikkauksella”.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Otsikon jälkeen Putkosen laatima ingressi pitää sisällään jo harhaanjohtavia väitteitä, kokonaisuuden näyttäessä kuitenkin vielä koherentilta. Väitteille länsimaiden uusnatsien saamasta sotilaskoulutuksesta Venäjällä löytyy konkreettista näyttöä – niminä voimme nostaa esille kaksi ruotsalaista uusnatsia, Anton Thulinin ja Viktor Melinin, jotka ovat saaneet RIM:in Partizan kurssilla koulutusta yhdentoista päivän ajan sabotaasitoimiin (käytännössä terrori-iskuihin pehmeitä kohteita vastaan) elokuussa 2016, jonka kurssin jälkeen he palasivat takaisin Ruotsiin syyllistyen myöhemmin saman vuoden lopulla ja seuraavan alkupuolella useampaan terrori-iskuun tai sellaisen yritykseen Ruotsissa. (1 ja 2)

Meidän on tietenkin vaikeampi näyttää toteen sitä, että tietyt (yksilöidyt) länsimaista kotoisin olevat uusnatsit (tai laajemmin äärioikeistoon kuuluvat) saisivat ensin sotilaskoulutusta Venäjällä ja sitten siirtyisivät Venäjän proxy-joukkojen riveihin sotimaan Itä-Ukrainassa. Sen sijaan todisteita on esittää siitä, että länsimaista lähtöisin olevia uusnatseja sotii Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa. Ulkomaalaisia taistelijoita Ukrainan sodassa tarkastelee laajemmin Egle E. Murauskaite analyysissaan ”Foreign Fighters in Ukraine: Assessing Potential Risks” huomioiden taistelijat äärivasemmalta äärioikealle.

Venäjä on luonut jo vuosien ajan verkostoja ääriryhmiin Euroopassa (ja globaalisti), tämän vuoden huhtikuussa Yhdysvalloissa, venäläinen Russian Imperial Movement (RIM) määriteltiin seuraavasti: ”Russian Imperial Movement (RIM) as a Specially Designated Global Terrorist (SDGT) entity…” – kyseessä on ensimmäinen kerta, jolloin Yhdysvallat määrittelee valkoista ylivaltaa ajavan järjestön kansainväliseksi terroriuhaksi. Edellinen on seurausta RIM:in aktiivisesta toiminnasta. Muistetaan myös se mitä edellä kirjoitin, RIM järjestää Partizan kursseja, joille on osallistunut ideologisesti äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä useista eri maista.

Venäjän hallinnosta erillään olevien yksityisten ryhmien ja organisaatioiden lisäksi Venäjän valtion elimet ovat mukana eurooppalaisen äärioikeiston tukemisessa, pari vuotta sitten Unkarissa paljastui tapaus, jossa Venäjän federaation asevoimien sotilastiedustelun keskuselin – GU (tunnettu aiemmin GRU nimellä) jäi kiinni  Unkarin kansanrintama -nimisen uusnatsijärjestön tukemisesta. (3)

Venäläinen osapuolihan tuodaan hyvin selkeästi esille - Russian Imperial Movement eli RIM, jonka Partizan kurssille eurooppalaisia laita- ja äärioikeiston jäseniä on osallistunut. Aika, jolloin Anton Thulinin ja Viktor Melinin osallistuivat koulutukseen, on myös tiedossa, he saapuivat Pietariin elokuussa 2016, jolloin heidän yksitoista vuorokautta kestänyt koulutusperiodi alkoi. (4) Tänä vuonna julkaistun aineiston perusteella voidaan myös määritellä paikat, joissa RIM järjestää koulutusta. Pietarissa sijaitsee koulutustila osoitteessa ul. Drezdenskaya 20, Sosnovkan puiston länsipuolella, julkaistun kuvamateriaalin perusteella maastossa tapahtuvaa koulutusta järjestetään Laatokalla sijaitsevalla Heinäsenmaa nimisellä saarella. (5) RIM lähettää myös vapaaehtoisia sotimaan Itä-Ukrainaan, organisaation sotilaallinen siipi tunnetaan nimellä Imperial Legion.

On myös enemmän kuin todennäköistä, että Venäjän proxy-joukkoihin liittyviä, lännestä tulevia uusnatseja ja/ tai äärioikeistoon kuuluvia koulutetaan muidenkin kuin RIM:in toimesta. Julkaistujen reittien perusteella voidaan päätellä, että etelässä Rostovin alueella Venäjä antaa proxyilleen koulutusta ennen heidän sijoittamista miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoiviin joukko-osastoihin. Johan Bäckmanin värväämistä suomalaisista suurin osa matkusti Pietarin kautta Rostovin alueelle, josta heidät sijoitettiin Venäjän proxy-joukkoihin miehitetyssä Itä-Ukrainassa. (Huom. Bäckmanin värväämien ideologinen kanta ei ole tiedossa, joten heitä ei ole syytä yhdistää automaattisesti uusnatseihin).

Venäjällä on myös useita puolisotilaallisten joukkojen ja militanttien kouluttamiseen tarkoitettuja keskuksia ja organisaatioita. Denis Rjauzovin johtama Wolf International Center for Special Training, järjestää koulutusta myös Venäjän rajojen ulkopuolella – kiinnostavasti myös Unkarissa, josta on värväytynyt nationalisteja ja äärioikeistoon kuuluvia Legion of Saint Stepheniin (sijoitettu osaksi kansainvälistä pataljoonaa Venäjän proxy-joukoissa Donetskin alueella) sekä Saksassa ja Serbiassa. Tšetšenian Gudermesissa toimii Kadyrov keskus, jossa koulutusta annetaan pääasiassa Venäjän alueelta kotoisin oleville, keskus on perustettu Ramzan Kadyrovin aloitteesta. Myös RIM:n Partizan kurssi kuuluu tähän joukkoon. (6)

Niin, käytössä olevien tietojen perusteella emme voi nimetä ketään suomalaista äärioikeistoon kuuluvaa tai uusnatsia, joka olisi taistellut Venäjän proxy-joukoissa. Sen sijaan Putkosen väite siitä, ettei Venäjän proxy-joukoissa taistele uusnatseja on potaskaa – kyllä taistelee, ja näiden uusnatsien rinnalla taistelee venäläisiä imperialisteja, venäläiseen äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä, Venäjän kasakoita, joita kaikkia yhdistää äärioikeistolainen ideologia, osa tukee avoimesti valkoista ylivaltaa ja venäläistä imperialismia, jossa maalle täytyy palauttaa vanhat rajat.

Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin seuraava havainto. Venäjän ja sen propagandistien sekä sen narratiivia toistavien ”fasisti” ja ”uusnatsi” -kirjoittelussa on syytä huomioida seuraava seikka, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (s. 300).

Omassa propagandassaan Putkonen myötäilee tätä oppia, Venäjän nykyhallinnon vastustajat leimataan fasisteiksi tai uusnatseiksi piittaamatta siitä ovatko he sellaisia vaiko eivät. (Ja totta, Ukrainan riveissä sotii myös äärioikeistoon kuuluvia, mutta ei läheskään niin paljon kuin venäläispropaganda antaa ymmärtää).

Kirjoituksessani ”Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa Itä-Ukrainaa” (kirj. 1. kesäkuuta 2019), nostan esille nimeltä eräitä venäläisiä uusnatseja, jotka ovat taistelleet tai taistelevat edelleen venäläisjoukoissa Ukrainan maaperällä.

Venäläinen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jäseninään lukuisia uusnatseja, kuten sotarikoksiin syyllistynyt Alexei ”Serb” Milchakov ja Norjassakin asunut venäläistaustainen Jan Petrovsky. 

Tämähän ei kerro muuta kuin sen, että tilastointi ei ole lainkaan luotettavalla pohjalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Toiseksi Putkonen jättää sujuvasti kertomatta alueen miehityshallinnon toistuvista ihmisoikeusrikkomuksista ja -loukkauksista, laittomista pidätyksistä, vainosta mielipiteen ja uskonnon vuoksi jne. Nämä ovat asioita, joista läntinen media on valitettavasti vaiennut, unohtaen samalla niiden miljoonien miehitetyillä alueilla asuvien kärsimyksen.

Putkosen välittämän ”todellisuuden” rinnalla on toinen – oikea – todellisuus Unohdettu Donbas, elämää miehitetyillä alueilla.

Itse asiassa, kun huomioimme Venäjän toimet miehittämillään alueilla Itä-Ukrainassa, Venäjälle siirretyn varastetun omaisuuden (tehtaista ja koneista lukien), laittomat vangitsemiset ja vangituista lunnaiden vaatimisen omaisilta vapauttamista vastaan (toiminnan ollessa ns. viranomaisten hyväksymää, heidän kerätessä oman osuutensa lunnaista) jne. niin emmekö voi kutsua miehityshallintoa yhdeksi suureksi rikollisjärjestöksi?

Voi olla, että niiden paikallisten joukossa ei näitä uusnatseja ole, mutta Putkonen ei arkaile kaveerata laita- ja äärioikeistoon kuuluvien kanssa, kuten ei muidenkaan rikollisiin tekoihin ryhtyneiden.

Janus Putkonen saksalaisen äärioikeistoon kuuluvan, EU-vastaisen, Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) Gunnar N. Lindemannin kanssa Luhanskissa.* Lindemann on ”vakiovieras” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, Donbasin ohella hän on vieraillut lukuisia kertoja Krimin niemimaalla.  

Tällä kertaa Putkonen on eksynyt saksalaisen äärioikeistolaisen Zuerst!’in ”päätoimittaja” Manuel Ochsenreiterin kanssa lasilliselle.* Ochsenreiterilla on myös läheiset yhteydet AfD-puolueeseen, hänen työskennellessä Saksan liittopäivä parlamentaarikko Markus Frohnmaierin toimistolla. Viime vuonna julkaistujen tietojen mukaan Frohnmaier on Venäjän kontrollissa. (7)

Manuel Ochsenreiter sitä vastoin on epäiltynä Ukrainan Taka-Karpatian (Zakarpatia) Užhorodissa helmikuussa 2018 tehdyn polttopulloiskun rahoittamisesta. Isku tehtiin puolalaisten Kreml-myönteiseen äärioikeistoon kuuluvien henkilöiden toimesta, joiden riveistä on lähtenyt militantteja myös Venäjän proxy-joukkoihin Itä-Ukrainaan. Helmikuussa 2018 Užhorodin polttopulloiskun kohteena oli Unkarin kulttuurikeskus kaupungissa, kyseisellä operaatiolla oli yksi selkeä tarkoitus – nostattaa konfliktia Ukrainan ja Unkarin välille, välikappaleena käytettiin Ukrainan unkarilaisvähemmistöä. 

Päätetään tämä kirjoitus kuvaan Putkosesta ja Yön susien Luhanskin kerhon presidentistä Vitali Kishkinovista (keskellä).* Kishkinov on myös osallistunut taisteluihin Itä-Ukrainan sotatoimialueella, kuten moni muukin Yön susien jäsen. Yön susien julkaisemien ja useiden tahojen vahvistamien tietojen mukaan kerhon venäläisiä aktiivijäseniä on kuollut taistelutehtävissä Ukrainan ohella myös Syyriassa, jossa heitä on sotinut PMC Wagnerin joukoissa. Yön sudet taasen on kaukana hyväntekeväisyysjärjestöstä, kyseessä on Venäjän valtiolle hybridi- ja propagandaoperaatioita järjestävästä organisaatiosta, jonka jäseniä osallistuu aktiivisesti sotatoimiin ja väkivaltaisuuksiin konfliktialueilla.

Marko

1. https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/04/TSC-Report-Inside-the-Russian-Imperial-Movement-Practical-Implications-of-U.S.-Sanctions.pdf 

2. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

3. https://www.verkkouutiset.fi/vakoilupaljastus-venajan-gru-aseisti-unkarin-uusnatseja/#6ec6c1aa 

4. https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/04/TSC-Report-Inside-the-Russian-Imperial-Movement-Practical-Implications-of-U.S.-Sanctions.pdf 

5. https://igtds.org/2020/06/combat-training-for-european-neo-nazis-in-russia/ 

6. http://euromaidanpress.com/2018/06/16/three-largest-russian-militant-training-facilities-identified/ 

7. https://www.bbc.com/news/world-europe-47822835 

Linkki kuvana MV-lehden kirjoitelmaan: 

*: Kuvat Janus Putkosen sosiaalisen median tileiltä.

Russian Imperial Movement’in eli RIM:in venäjän kielinen nimi on Русское имперское движение eli РИД (Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID).

Rysky Riiheläinen Toimittajaliitosta, Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon.