Ukraina Venäjän sodankäyntilaboratoriona

The Wall Street Journalissa julkaistiin eilen laaja uutiskatsaus ”Russia Targets NATO Soldier Smartphones, Western Officials Say”, (1) joka alkaa seuraavalla tapaa:

”Russia has opened a new battlefront with NATO, according to Western military officials, by exploiting a point of vulnerability for almost all allied soldiers: their personal smartphones.”

Venäjän viranomaistahot kieltävät olevansa näiden “hyökkäysten” takana, kuitenkin läntisten viranmaistahojen mukaan:

”U.S. and other Western officials said they have no doubt Russia is behind the campaign. They said its nature suggests state-level coordination, and added that the equipment used, such as sophisticated drones equipped with surveillance electronics, is beyond the reach of most civilians.”

The Wall Street Journalin katsauksessa esille nousseet menetelmät ja toimintatavat ovat tuttuja Ukrainan sotaa tarkemmin seuraaville, katsauksessa huomiota kiinnitettiin erityisesti matkapuhelimiin ja niiden haltuunottoon – mitä sitäkin on havaittu toteutetun Ukrainan sotatoimialueella Ukrainalta miehitetyiltä alueilta käsin.

Ukrainan sotatoimialueella Venäjän asevoimien yksiköt turvautuvat laajaan joukkoon muitakin keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan joko suurempaan joukkoon ukrainalaissotilaita tai vaihtoehtoisesti vaikutusyritys on hyvin henkilökohtaista, joko sosiaalista mediaa tai matkapuhelinta hyödyntäen.

Ukrainan sodassa ensimmäiset rintamajoukoille kohdennetut häiritsevät ja uhkaavat tekstiviestit lähetettiin konfliktin – sodan – alkuhetkillä vuoden 2014 puolella. Viestien tarkoituksena oli romahduttaa rintamalla taistelevien joukkojen moraali, vaikuttaa sotilaiden psyykeseen – saada heidät epäilemään sodankäynnin mielekkyyttä. Viestit olivat kohdennettuja tietylle alueelle, sotilaat saivat niitä, vaikka alueella ei ollut toimivaa matkapuhelinkenttää, mikä tukee sitä päätelmää, että viestit lähetettiin elektronisen sodankäynnin järjestelmillä (elso). (2)

Helmikuussa 2017 Avdiivkan ympäristössä, Donetskin pohjoispuolella, käytiin raskaista taisteluita useiden viikkojen ajan. Tuolloin Venäjän voimakkaalla tuella ukrainalaisjoukot yritettiin häätää pois kaupungin ympäristöstä kuin myös itse kaupungista. Myös tuolloin ukrainalaisjoukoille kohdennettiin lukuisia kertoja erityyppisiä tekstiviestejä. Viestien tyylilaji oli usein seuraava: ”Et ole muuta kuin lihaa komentajillesi!” tai ”Ruumiisi löytyy, kun lumi sulaa!”

Kuvakollaasi Christopher Millerin twiitistä 2. helmikuuta 2017. Tekstiviestejä, jollaisia ukrainalaissotilaille kohdennettiin tuolloin. (3)

Toimittaja Raphael Satterin twiitistä.

Toimittaja Raphael Satter (@razhael) twiittasi toukokuun 11. 2017: ”This is the kind of thing that pops up on Ukrainian soldiers' smartphones when they're at the front. I've documented 40+ such SMS messages.”

Hybrid warfare handbookissa on kuvattu edellä kerrottua toimintaa ja tapahtumia yksityiskohtaisesti. Ukrainalaisjoukot ovat myös saaneet tykistökeskitysten jälkeen puhelimiin viestejä, joiden sisältönä oli mm. ”Nautitteko esityksestä?” – niiden lisäksi sotilaiden matkapuhelimiin on lähetetty kuvia esim. perheenjäsenistä, jolloin viestintä on kohdennettu yksilötasolle saakka ja lähettäjän on täytynyt nähdä olennaisesti enemmän vaivaa verrattuna ”joukkoviesteihin”. Henkilökohtainen – kohdennettu viestintä – aiheuttanee vastaanottajassa voimakkaamman reaktion verrattuna joukkoviesteihin, joiden voima on määrässä ja jos sellaisia tulee päivien tai viikkojen aikana useita, myös se voi vaikuttaa ainakin osaan vastaanottajista. Tehokkain keino tällaista vastaan taisteluun olisi kaikkien kännyköiden tai tablettien takavarikointi rintamalle sijoitelluilta joukoilta, kuinka helppoa se sitten on nykyaikana, jolloin moni on ”kasvanut” puhelin kädessä? Mikäli tällainen vastakeino otettaisi käyttöön, tulisi miehistölle järjestää keino viestiä kotiin säännöllisesti.

Venäjä on yrittänyt vaikuttaa myös selustaan sotilaiden omaisiin ja läheisiin sosiaalisen median välityksellä sekä muulla propagandalla, vaikuttamisena voitaneen myös pitää sotavankien julmaa kohtelua, jollaisella pyritään vähentämään halukkuutta lähteä sotimaan ja toisaalta synnyttää omaisissa voimakas tunnereaktio, jonka seurauksena omaiset yrittäisivät vaikuttaa sotilaisiin taistelumoraalia heikentävällä tavalla. Ukrainassa kiellettiin ennen kesää venäläisen sosiaalisen median, venäläisen hakukone Yandexin sekä sähköpostiohjelma Mail.ru:n käyttö – sen ohella, että ainakin osa niistä on Venäjän hallinnon työkaluja, ovat ne myös tarjonneet lisäväylän tiedonhankinnan ohella vaikuttamiseen. (4) Sääntöjen ja rajoitusten avulla käyttäjiä on pyritty ohjailemaan toisten sosiaalisten medioiden pariin. Kuukausi kiellon jälkeen – kesäkuun puolella – DFRLabin katsauksessa VK Vanishing in Ukraine? todetaan:

”Our data shows us that many Ukrainians living on the front lines of the war in the Donbas are migrating to Facebook from VK.

…

While there has been a noticeable shift in Ukrainian user engagement on Facebook and disengagement from VK, it is important to not overstate this shift, as VK is still far more popular than Facebook throughout Ukraine.”

Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan rintamalla taistelevien ukrainalaisten taistelutahtoon viestinnällä, joka antaisi ymmärtää valtiojohdon hylänneen heidät tai tehneen sopimuksia heidän vihollisen eli ”kansantasavaltojen” tai Venäjän kanssa.

Kuvakaappaus English Lugansk - @loogunda  - twittertililtä.

Yksittäisellä viestillä ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta esim. tammi-helmikuussa Avdiivkan alueella venäläisjoukot kohdistivat lukuisia eriasteisia kampanjoita ukrainalaisjoukkoihin, josta seuraa se, että määrällä voi olla jo vaikutusta, jos ei muuta se ärsyttää ja hermostuttaa ja sitä kautta vaikuttaa mielialoihin. Sotilas, joka ei ole keskittynyt täysillä tehtäväänsä voi rintamaolosuhteissa tehdä sen ratkaisevan virheen, jonka seurauksena voi vaarantua – ei pelkästään hänen – vaan myös taistelutovereiden henki.

Näiden tekstiviestien lähettämiseen Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainassa esim. RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin yksikköä, joka hyödyntää kerrallaan kolmea Orlan-10 tiedustelulennokkia häiritessään matkapuhelinverkkoja ja lähettäessään joko tekstiviestejä tai ääniviestejä kaapattujen linkkimastojen kautta. 

Venäjän asevoimien RB-341V Leer-3 kuvattuna keväällä 2016 Itä-Ukrainassa.

Väitteiden mukaan Venäjän olisi onnistunut Ukrainassa käynnissä olevan sodan aikana vaihtaa ukrainalaisten tykistön POPR-D30 Android tulenjohto-appis hakkeroituun versioon, joka olisi lähettänyt tulenjohto-appisin paikkatiedot venäläisille. Jeffrey Carr artikkelissaan ”The GRU-Ukraine Artillery Hack That May Never Have Happened” kyseenalaistaa väittämän hakkeroiduista POPR-D30 Androidin tulenjohto-appista.

Ukrainassa Venäjä on kohdistanut ukrainalaisjoukkoihin ja laajemmin ukrainalaisiin – etenkin sotilaiden omaisiin – propagandan ohella häirinnän keinoja, jollaisia ei The Wall Street Journalin katsauksessa mainittu, aivan kuten aiemmin viittasin. Voitaneen kuitenkin päätellä, että jollei Venäjä kohdenna näitä keinoja tällä hetkellä länsimaita vastaan, se tullee tulevien vuosien kuluessa häiritsemään entistä aktiivisemmin sotilaita ja heidän omaisiaan, todennäköisesti myös luomaan lisää kontakteja sotilaisiin, jotka jostain syystä johtuen (esim. ideologinen syy) jakaisivat auliisti tietoa venäläisille. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla paikkatietojen jakamisesta venäläistaholle, jolloin aiempien tietojen perusteella voidaan päätellä missä kyseinen yksikkö on.

Ukrainan sodan perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että sotilaiden sosiaalisessa mediassa jakamat tiedot (kuvat, videot tms.) mahdollisine lokaatiotietoineen tarjoavat OSINT-tutkinnalle mittavan ”aarreaitan” – niiden avulla on kyetty selvittämään joukkojen liikkeitä ja keräämään todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan. Venäjällä on suunnitteilla laki, jonka myötä sopimussotilaiden ja asevoimien henkilökunnan sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden työntekijöiden ei ole sallittua jakaa sosiaaliseen mediaan tietoja itsestään tai joukkojen liikkeistä. Tämä on seurausta kokemuksista Ukrainasta ja Syyriasta, jossa sosiaaliseen mediaan jaettu tieto on johtanut myös lukuisien sotarikosten paljastamiseen.

Suomessa varusmiehille on tähdennetty sitä, ettei ihan mitä tahansa pidä jakaa sosiaaliseen mediaan – toinen asia on sitten se, että ymmärtävätkö kaikki varusmiehet sen kuinka vakavasta asiasta on kyse. (Toivoakseni kantahenkilökunta ja kouluttajat ymmärtävät). Ukrainan ja nyt myös NATO-maiden kokemusten perusteella, huomiota on kenties syytä kiinnittää myös Venäjän ja sen värväämien tahojen muuhun työskentelyyn, se voi pitää sisällään disinformaation levittämisen ohella häirintää sekä suoranaista värväystä. Omien havaintojeni perusteella kohteena voi olla myös muita kuin kantahenkilökuntaan kuuluvia, disinformaatiota ja propagandaa levitetään kaikenikäisille ja taustaisille, osaan heistä näytetään otettavan yhteyttä suomalaisten – Venäjän laskuun – työskentelevien henkilöiden taholta.

Kuten Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė asian ilmaisi “We are already in an unconventional cyberwar, ... We know what neighborhood we live in.”

Ukraina on koelaboratorio ja testikenttä, ne toimiviksi havaitsemansa keinot, joita Venäjä siellä testaa ja toteuttaa, siirtyvät kohdennettaviksi länsimaita kohtaan – joitain niistä kohdistetaan myös Suomeen ja suomalaisiin.

Marko

1. https://www.wsj.com/articles/russia-targets-soldier-smartphones-western-officials-say-1507109402 

2. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696 

3. https://twitter.com/ChristopherJM/status/827157599325941766 

4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/05/ukraina-kielsi-venalaisen-sosiaalisen.html 

Ukraina kielsi venäläisen sosiaalisen median, sotaa käyvän maan ratkaisu oudoksuttaa eräitä

En ole aiemmin kyennyt huomioimaan viime viikolla runsasta keskustelua herättänyttä Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon määräystä venäläisen sosiaalisen median (Vkontakte ja Odnoklassniki) ja venäläisen hakukoneen Yandexin sekä venäläisen sähköpostiohjelma Mail.ru:n kieltämisestä. Rajoitus – kielto – ulottuu myös venäläisen kyberturvallisuusyhtiö Kasperskyn ohjelmien käyttöön. Yritän nyt tarkastella tätä tapausta hiukan tarkemmin, nostaa esille näkökulmia, joihin keskustelussa Suomessa on vähemmin viitattu tai jotka on jopa ohitettu maininnoitta.

Kuvaan yhdistetty kiellettyjen venäläisomisteisten palveluiden logot.

Helsingin Sanomien nimettömässä pääkirjoituksessa ”Porošenko vahingoittaa sensuurilla omaa maataan” (1) nostetaan esille teeman sananvapauspuoli, mikä on ymmärrettävä huoli kun tapahtunutta tarkastellaan yksipuolisenrajoittuneesti maasta, jossa ei käydä sotaa ja joka ei ole hyökkäyksen kohteena ja jonka osia ei ole miehitetty, mutta juuri tässä piilee tähän yksipuoliseen tarkasteluun liittyvä ongelma. Suomi ei ole sodassa Venäjän kanssa, joten meidän on tavattoman helppo arvostella toimia, jotka meidän silmissämme näyttäytyvät ihmisten oikeuksien rajoittamiselta, kun emme itse ole vastaavan aggression kohteena, kun osaa maastamme ei ole miehitetty sotilasoperaation toimesta muutama vuosi sitten, eikä maamme ole jatkuvan aggression kohteena.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen kautta välitetään myös puutteellista tietoa, joidenkin mielestä kyseessä on jopa disinformaation jakaminen. Pääkirjoituksen kirjoittajaa lainatakseni:

”Nyt suljetut sivustot ja kanavat ovat suosittuja keskinäisen yhteydenpidon ­välineitä Ukrainassa, eivät Venäjän propaganda-aseita.”

Totta lainauksessa on se, että kanavat ovat suosittuja yhteydenpidonvälineitä Ukrainassa, mutta samalla ne ovat myös jatkuvan tarkkailun alla, kukaan tuskin tietää kuinka laajat valvontaoikeudet Venäjän tiedustelupalvelulla FSB:llä tai GRU:lla todellisuudessa on Vkontakteen ja Odnoklassnikiin, joten täten nämä palvelut voivat muodostaa olemassa olevan turvallisuusuhan rintamalla taisteleville joukoille ja välillisesti laajemmalle osalle kansalaisia.

Se, että kansalaiset siirretään käyttämään muita palveluita (esim. Facebook) ei lopeta tätä uhkaa, mutta toimea voidaan pitää merkkinä siitä, että valtiojohto on tiedostanut uhan olemassa olon ja toiminnallaan välittää signaalin palveluiden käyttäjille. Samalla palvelut ovat myös propaganda-aseita, tai oikeammin palvelut mahdollistavat niiden käytön propaganda-aseina. Tässä suhteessa Vkontakte ei millään muotoa eroa Facebookista, kumpaakin on mahdollista käyttää alustana propagandan levittämiseen/ jakamiseen. Mikäli näin ei olisi, eivät lukuisat Venäjän propagandaa levittävät ”uutissivustot” operoisi sosiaalisessa mediassa, kuten Janus Putkosen DONi-News Facebookissa ja Vkontaktessa. (2)

Edelleen on myös syytä huomioida se, että tuskin kukaan meistä tietää millaiset valtuudet venäläisille tiedusteluelimille on annettu verkkovalvontaan, millä tavalla ne voivat valvoa viestiliikennettä Vkontaktessa ja Odnoklassnikissa, tai millaiset oikeudet niillä on päästä Mail.ru:n palvelimille? Jo yksin epätietoisuus luo turvallisuusuhkaa, puhumattakaan sitten siitä, että käytännössä venäläisyritysten sanaan ei voi tässä tapauksessa luottaa. Enkä nyt väitä, että venäläisillä tiedusteluelimillä ei olisi pääsyä tarkkailemaan Facebookin vastaavaa viestiliikennettä, ja tarvittaessa vaikuttaa omin toimin Facebookiin (häirintä tms.) mutta Vkontakten ja Odnoklassnikin kohdalla se on varmuudella helpommin toteutettavissa – samoin hakukoneyhtiö Yandexin kohdalla, puhumattakaan sitten sähköpostipalvelin Mail.ru:sta.

Helsingin Sanomien yksipuolisen pääkirjoituksen rinnalle Verkkouutisten uutinen ”Ukrainan varapääministeri VU:lle: Venäläiset verkkopalvelut tavoittelevat demokratian tuho” tuo esille juuri tämän toisen puolen, sen, että Venäjä on käyttänyt ja käyttää sosiaalisen median alustoja myös osana sodankäyntiä – ne ovat propaganda-aseita ja niitä käytetään erittäin tehokkaasti propagandan sekä vihan levittämiseen. (3)

Verkkouutisten uutisessa ukrainalainen journalisti ja kansalaisaktivisti Alya Shandra pukee asetelman ongelmallisuuden sanoiksi:

”Sodan oloissa on usein tehtävä valintoja kansallisen turvallisuuden ja demokraattisten vapauksien välillä. Ukraina joutuu tasapainoilemaan ohuella langalla. Venäjän Ukrainaa vastaan käymästä sodasta ja sen aiheuttamista kuolonuhreista välittää lopulta vain Ukraina itse.”

Sodan uhreista vastuun kantaa mitä suurimmassa määrin Ukraina, meidän on helppoa arvostella sotaa käyvän maan toimia omasta näkökulmasta tarkasteltuna, mutta kaikki näyttää aivan toiselta maassa, jossa käydään sotaa ja joka on ollut ja on edelleen voimakkaan informaatiovaikuttamisen ja kyberhyökkäysten kohteena. Ukrainalaiset joutuvat taiteilemaan länsimaisten arvojen ja vastaavasti sodan tuomien rajoitusten välillä. Ja kuten ukrainalaiset ovat asian esittäneet, siinä vaiheessa kun Krim on luovutettu Ukrainalle ja venäläisjoukot lopettaneet Itä-Ukrainan miehityksen – kun sota on päättynyt – venäläiseen sosiaaliseen mediaan ja muihin venäläisiin verkkopalvelimiin kohdistetut käyttökiellot voidaan purkaa. Kyse ei ole mistään lopullisesta kiellosta vaan olosuhteiden pakosta tehdystä päätöksestä, jota toki voi perustellusti kritisoida mutta tuolloin ne erityispiirteet on syytä huomioida ja pitää mielessä.

Sosiaalista mediaa kuin myös muut viestipalvelut, mukaan luettuna tekstiviestit, on valjastettu Ukrainan sodassa Venäjän taholta sodankäynnin välineiksi. Niiden kautta levitetään propagandaa kuin myös kohdennettua viestintää, tekstiviestien osalta rintamalla palveleville joukoille ja toisaalta sotilaiden omaisille. Sitä kuinka tekstiviestejä hyödynnetään ”moderneina lentolehtisinä” käy läpi Atlantic Council's Digital Forensic Research Lab artikkelissa ”Electronic Warfare by Drone and SMS”. (4) Vastaavaa ja paljon monimuotoisempaa häirintää ja psykologista vaikuttamista on mahdollista toteuttaa sosiaalisen median välityksellä, jollaisilla voi olla riittävän usein ja riittävän laajalevikkisesti toteutettuna myös psykologista vaikutusta joko sotilaisiin tai omaisiin – pahimmassa tapauksessa laajempiin ihmisryhmiin yhteiskunnassa.

Tällaisia ja vastaavia tekstiviestejä lähetettiin rintamalla oleville ukrainalaissotilaille talvella Venäjän asevoimien ja sen varustamien militanttien suorittaessa offensiivia Avdiivkan rintamalohkolla Donetskin pohjoispuolella (kuvakaappaus @loogunda twittertili).

Ukrainan toimenpiteellä on muitakin – väistämättömiä – vaikutuksia. Voimaantulevan kiellon myötä kansalaisten OSINT-työ väistämättä vaikeutuu, en nimittäin usko, että kaikki tällä hetkellä OSINT-työtä harjoittavat ryhtyvät innolla kiertämään rajoituksia. Toisaalta ammattimaisempaan toimintaa rajoitukset tuskin vaikeuttavat, mutta kuten tähän mennessä on havaittu, kansalaisten OSINT-työn myötä on paljastunut lukuisa joukko alueella suoritettuja rikollisia tekoja. OSINT-työllä on ollut suuri vaikutus Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen selvittelyssä – joskin merkittävä osa työstä on tehty Ukrainan ulkopuolelta käsin. Venäläisen sosiaalisen median hyödyntämisestä käytön rajoittamisen sijaan kirjoitti Halya Coynash artikkelissa ”Ukraine should use Russian social media for the International Criminal Court, not ban them” toukokuun 10. (5) Missä määrin käyttökielto vaikuttaa OSINT-työhön sekä venäläismiehittäjien rikosten paljastamiseen – tämä jää nähtäväksi. Se voitaneen kuitenkin sanoa, että siinä vaiheessa kun kielto on kaikessa laajuudessaan voimassa ja toiminnassa, ”näkeviä silmiä” on nykyistä vähemmän.

Sota, jota Ukraina ei halunnut, on pakottanut maan tilanteeseen, jossa sen on myös tehtävä kipeitä ja rajoittavia toimenpiteitä, seikka mikä tuntuu meiltä usein unohtuvan. Tässä kontekstissa Helsingin Sanomien nimetön pääkirjoitus on liian yksipuolinen ja tilannekuvaa vääristävä, etenkin kun se pitää sisällään disinformatiivisia elementtejä sen väitteen muodossa, etteivät kielletyt sosiaalisen median alustat ole Venäjän propaganda-aseita, kun ne välillisesti ja suoraan sitä kuitenkin ovat, synnyttäen samalla turvallisuusriskin sotaakäyvälle maalle ja etenkin sen kansalaisille. Alustoja käytetään järjestelmällisesti valtiorahoitteisen venäläispropagandan ja disinformaation jakamiseen, jollaisella on tarkoitus vaikuttaa yhteiskunnalliseen tilaan ja kansalaisten moraaliin Ukrainassa (ja muualla maailmassa). Niiden kautta levitetään ideaa ja ajatusta venäläisestä maailmasta ("Русский мир"), jonka arvot ovat kaukana omistamme. Millaisin keinoin taistelu niitä ja samalla sodan osapuolta – aloittajaa – vastaan on oikeutettu, sitä sopii itse kunkin miettiä, myös Helsingin Sanomien toimituksessa.

Marko

1. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005216502.html 

2. https://vk.com/dninews_en 

3. http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/ukraina_some-65646 

4. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1491853837