Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja I

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla se on jatkanut erilaisia vaikuttamisoperaatioitaan kolmansissa maissa, kuten Suomessa. Osan vaikuttamisoperaatioistaan Venäjä oli aloittanut kohdemaissa jo vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua. Suurhyökkäyksen alun jälkeen vaikuttamisen intensiteetti on useimmissa maissa lisääntynyt. Yksittäisten maiden ohella Venäjän vaikuttamisen kohteina on ollut kansainvälisiä organisaatioita sekä taloudellisia- sekä sotilaallisia liittoumia. Yksinkertaistettuna todeten Venäjän vaikuttamisen tavoitteena on saada kohdemaa tekemään sen kannalta epäedullisia ja Venäjää hyödyttäviä päätöksiä (jotka voivat vaikuttaa maan ohella myös monikansallisiin organisaatioihin tai yhteisöihin), ilman, että Venäjän tarvitsee käyttää varsinaisia voimakeinoja, äärimmäisessä tapauksessa sotatoimia, tavoitteidensa saavuttamiseen. Tällä hetkellä Venäjän keskeisimpiä tavoitteita on heikentää Naton ja EU:n yhtenäisyyttä sekä vähentää länsimaiden tukea Ukrainalle. (1) Vaikuttamisen rinnalla Venäjä on toteuttanut kohdemaissa myös muita operaatiota. Käytännössä Venäjä käy hybridisotaa kohdemaita vastaan, kirjoituksessani huomioni kohdistuu vain Venäjän vaikuttamiseen.

Venäjän vaikuttaminen voi kohdistua yksilöihin, yhteisöihin ja yrityksiin, poliittisiin puolueisiin sekä erilaisiin instituutioihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sellaisia yksilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat olleet näkyvämmässä roolissa viimeisen vuoden parin aikana – lisäksi tarkasteluni kohdistuu erityisesti sellaisiin tahoihin, joiden päätöksenteossa on mukana kaksoiskansalaisia.

Mutta ennen aiheeseen uppoutumista, on syytä muistuttaa lukijoita tekijästä, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen)? Vastaan tähän kysymykseen lainaamalla Keir Giles’in teoksesta Venäjän sota jokaista vastaan:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (2)

Meidän on muistettava, että savuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä tarvittavissa operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin saavuttaakseen tavoitteitaan, joista yksi voi olla kohdemaan koheesion rikkoutuminen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon myös propagandalla voidaan pyrkiä. Ukrainassa Viktor Janukovitšin kaudella maan hallinto turvautui samoihin metodeihin, jossa kohteena olivat esim. hallinnon toimia tutkineet toimittajat ja kansalaisaktivistit. Vastaavasti eräissä toimissa näkyi Venäjän kädenjälki, esimerkkinä voisin mainita poliittisen kentän äärilaidoista löytyvät ryhmät, joista osan toimintaa Venäjä tuki taloudellisesti mutta myös koulutusapua tarjoten. Tässä kohdin on syytä täsmentää Venäjän tukeneen eritavoin äärivasemmistoon kuin myös äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä. (Huom. ukrainalaisesta äärioikeistosta puhuttaessa aivan liian usein jää huomioimatta se, että osa näistä ryhmistä oli venäjämielisiä ja Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä ajavia. Läntisen lehdistön, rauhanliikkeiden jne. oli vain helppoa niputtaa kaikki samaan, näkemättä eroa pyrkimyksissä, motiiveissa ja taustoissa).

Suomen ja Venäjän välillä huomio on kohdistunut jo pidemmän aikaa maidemme väliseen rajaan. Venäjän tavoitteiden kannalta pidän ongelmallisimpana pysyvää tilannetta (ratkaisua) rajalla, sille nimittäin voi olla hyötyä siitä, että raja on toisinaan suljettu ja vastaavasti määräajoin auki, jolloin sillä on enemmän vipuvartta Suomen vaikuttamiseen. Nyt kun maidemme välinen raja on kiinni, asetelma on pysyvä, jollaisen asetelman rikkominen olisi nähdäkseni Venäjälle edullista. Niinpä Venäjän kannalta on edullista, että Suomessa (sisältä päin) poliitikkoihin kohdistuu painetta asetelman muuttamiseen, näiltä osin näen esim. rajan avaamista ajavan Aleksanterinliiton palvelevan nimenomaan Venäjän etua. Liiton jäsenillä voi myös olla omia vilpittömiä pyrkimyksiä ja tavoitteita, mutta toiminnallaan he tahtomattaan edistävät myös Venäjän tavoitteita. Tarkastellessamme liiton toiminnassa mukana olevien kannanottoja ja näkemyksiä, niin epäilen suuresti sitä, että kaikki heistä olisivat aivan vilpittömin mielin liikkeellä.

Kuva Seuran artikkelista ja Aleksanterinliiton Lappeenrannassa järjestämästä, itärajan sulkemista vastustavasta mielenosoituksesta otettu kannettavan näytöltä. Alkuperäinen kuva löytyy seura.fi. 

Aleksanterinliiton taustalla on ryhmä henkilöitä, jotka perustivat viestipalvelu Telegramiin venäjänkielisen Granitsa Finljandii -kanavan (Suomen raja -kanavan) Suomen ensimmäisen rajasulun jälkeen marraskuussa 2023. (3) Seurassa (12. toukokuuta 2024) julkaistussa artikkelissa kuvataan liiton ja eräiden aktiivijäsenen toimintaa. Artikkelissa kuvataan yhdistyksen toimintatapaa tavalla, jonka metodit muistuttavat erehdyttävästi Suomen koordinaationeuvoston toimintaa. Aleksanterinliitto keräsi uhrikertomuksia Suomen venäjänkielisten (kokemasta) syrjinnästä, kertomusten kirjoittamiseen oli laadittu tarkat ohjeet. Uhrikertomusten keräämisestä tulee mieleen Suomen koordinaationeuvoston toiminta vuodelta 2014, jolloin se keräsi venäjänkielisiltä syrjintätarinoita Suomesta, pyytäen lähettämään ne Vladimir Putinille.

Koordinaationeuvosto on toiminut Suomessa Venäjän ulkoministeriön ja suurlähetystön tuella vuodesta 2007. Ympäri maailmaa toimivat koordinaationeuvostot ovat olennainen osa Venäjän vaikuttamistyötä, niiden avulla venäläiset yritetään pitää Moskovan vaikutuspiirissä. (4)

Uhrikertomusten keräämisen ohella Aleksanterinliiton uskottavuutta heikentää myös viestintään liittyvät ristiriitaisuudet sekä retoriikan erot riippuen onko kyseessä suomenkielinen vaiko venäjänkielinen yleisö.

Aleksanterinliiton hallituksen jäsenistöstä näkyvimmin esillä ovat olleet puheenjohtaja Rostislav Vladimirskiy sekä Lappeenrannassa asuva vasemmistoaktiivi Ekaterina (Katja) Marova. Marovan kommentteihin kiinnitin huomiota jo Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisen vuoden kuluessa, joulukuussa 2022 Marova esitti Helsingin Sanomien artikkelissa toiveen tiedotusvälineille, jotta ne kertoisivat uutisissaan myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta. (5)* Nähdäkseni tällaisen ajatusrakennelman taustalla täytyy olla, ainakin jollain tasolla, usko siitä, että Venäjän irrationaalinen pelko Naton hyökkäyksestä Venäjälle on paikkansa pitävä. Toisaalta Seuran artikkeli paljastaa Marovan omaksumista toimintametodeista olennaisen – rikosilmoituksella uhkaaminen muistuttaa lähinnä autoritaaristen yhteiskuntien toimintaa, kuin läntistä demokratiaa ja vapaata tiedonvälitystä:

”Marova vastasi vain joihinkin Seuran esittämiin kysymyksiin hänen aiemmista lausunnoistaan ja uhkasi rikosilmoituksella, jos Seura siteeraisi osia hänen julkisuudessa esittämistään lausunnoista.” (6)

Siinä missä Suomen puolella on järjestetty rajan avaamista vaativia mielenosoituksia Suomessa asuvien venäläisten ja heidän tukijoidensa toimesta, on myös Venäjällä järjestetty demonstraatioita rajavyöhykkeellä, jotka omalta osaltaan alleviivaavat sitä, että päätös rajan sulkemisesta ja kiinnipitämisestä on oikea.

Viime heinäkuussa Viipurissa järjestettiin Baltic Rally -motoristitapahtuma, jonka rahoitus tuli Vladimir Putinin alaisuudessa toimivalta (presidentilliseltä) rahastolta sekä Leningradin aluehallinnolta. Moottoripyöräparaatin johtajana toimi Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko. (7) Järjestäjien mukaan tapahtumaan osallistui motoristeja myös Suomesta. Baltic Rallyn verkkosivuilta käy ilmi, että tapahtumalla on myös nimetty edustaja Suomessa – Vladimir S. Kyseisellä mieshenkilöllä on myös yhteyksiä Vladimir Putinin hallinnon tukijoihin kuuluvan ja venäläistä imperialismia levittävän Yön susien jäseniin. Vladimir S on myös tavannut Yön susien johtajan Aleksandr Zaldostanovin ainakin kertaalleen vuosia sitten Venäjän miehittämällä kesäisellä Krimin niemimaalla. Tiedämme Yön susien järjestäneen miehitetyllä Krimin niemimaalla useampana vuonna propagandashow elokuussa. Vladimir S:n someverkosta löytyy myös useita henkilöitä, joilla on yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin organisaatioihin tai ryhmiin. Suomessa toimiva Finnish-Russian Bikers Association ry:n posti osoitetaan samaiselle henkilölle. (8) Vladimir S:n toiminnassa ei ole enää kyse viattomasta puuhastelusta, vaan kyllähän siitä välittyy kaikella tapaa tuki venäläiselle imperialismille ja sen rikolliselle sodalle Ukrainassa. Kyse on myös pidempään kestäneestä toiminnasta ja tuesta, ei ”erikoisoperaation” alkua seuranneesta heräämisestä ja hallinnon tukemisesta. 

Kuvassa Vladimir S. vierailulla Pietarin Yön susien luona.

Vaikuttamisena ja viestin välittämisenä Suomen suuntaan voidaan myös pitää rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin ja Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n alaisten rajajoukkojen suorittamaa yhteispartiointia Venäjän ja Suomen vastaisella rajalla, osa partioinnista suoritettiin kanava-alueella. (9) DShRG Rusitš julkaisi telegram-kanavallaan kuvia partioinnista, joukossa on myös Rättijärven sululta otettu kuva (geolokaatio Petri Mäkelä). Toiseen DShRG Rusitšin perustajista, Jan Petrovskiin eli Voislav Tordeniin Suomessa kohdistunut sotarikostutkinta valmistui perjantaina, 11. lokakuuta 2024. (10) Keskusrikospoliisi epäilee DShRG Rusitšin entisen komentajan Jan Petrovskin syyllistyneen törkeään sotarikokseen sekä useisiin sotarikoksiin Itä-Ukrainassa syksyllä 2014.

Huomautus lukijoille: DShRG Rusitš kuului Venäjän proxy-joukkoihin Ukrainassa sodan alkuvaiheessa 2014 ja 2015, jonka jälkeen joukko-osastoon kuuluvat palkkasotilaat ovat esiintyneet muillakin sotatoimialueilla. Venäjän suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 lopulla, DShRG Rusitšiin kuuluvia taistelijoita on osallistunut sotatoimiin eri rintamalohkoilla Ukrainassa.

DShRG Rusitšin partio Rättijärven sululla.

DShRG Rusitšin rajavyöhykkeellä ja kanava-alueella järjestämästä näytöksestä voimme siirtyä yksikön toisen perustajan Jan Petrovskin eli Voislav Tordenin oikeusavustaja Natalia Malginan toimintaan. Uskoakseni monet laskivat hänet (ja kaltaisensa) ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua niiden Suomeen muuttaneiden venäläisten joukkoon, jotka edustivat sitä koulutettua väestönosaa, joka oli nähnyt maailmaa ja joka – kuten meille oli uskoteltu – edusti sitä venäläisyyttä, jonka varaan maa tulevaisuus rakentuu. Todellisuus ei ole satua tahi fantasiaa.

Malgina on omilla lausunnoillaan muokannut mielikuvaa suomalaisista, ja yhtälailla omilla toimillaan osoittanut tukeaan Venäjän tuhoamissodalle Ukrainassa. Malginan tiedetään yrittäneen käydä laskemassa Yrjönnauhalla koristeltuja kukkia Helsinkiin viime vuoden lopulla tuodun tuhoutuneen venäläistankin kannelle. Tarkoituksellinen provokaatio ja samalla voimakas tuenosoitus Venäjän tuhoamissodalle.

Heinäkuussa 2023 Malgina antoi laajan haastattelun, jossa hän väitti suomalaismedioiden propaganda yllyttävän kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan. (11) Toimiessaan Petrovskin oikeusavustajana, on hän venäläismedioille antamissaan lausunnoissa syyttänyt suomalaista vankeinhoitolaitosta Petrovskin oikeuksien tiukemmasta rajoittamisesta kuin muilla vangeilla, mikä väite on helppoa kääntää syytteeksi suomalaisten russofobiasta. Hän on myös väittänyt Tordenia pidettävän Suomessa vangittuna ”ankarissa oloissa” – mikä on disinformaation ohella harhaanjohtamista, koska Venäjällä venäläinen yleisö ymmärtää ”ankarat olot” aivan toisin. (12) Kirjoitin Malginasta tekemistäni havainnoista blogin elokuussa 2023, ”Sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustaja: - - -”.

Tämä kirjoitus käsittelee vain kaistaletta venäläisten vaikuttamisesta, ja kuten on nähtävissä, Venäjä ja sen operaattorit sekä ”halukkaat tukijat” pyrkivät vaikuttamaan eri kohdeyleisöihin ja tarvittaessa viestiä muokataan kohdeyleisön mukaan. Aivan kuten Aleksanterinliitto tekee viestinnässään riippuen siitä, onko kohdeyleisö suomenkielistä vaiko venäjänkielistä – tarvittaessa totuuden rajoja venytetään tai levitetään suoranaista disinformaatiota. Koskapa tässä kirjoituksessa tulin tarkastelleeksi aihetta lopultakin hyvin kapeasta näkökulmasta, palaan teemaan toisen kirjoituksen myötä, jossa ”lisää havaintoja” Venäjän vaikuttamisesta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://supo.fi/tiedustelu-ja-vaikuttaminen

2. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

3. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

4. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/ 

5. https://www.hs.fi/suomi/art-2000009239132.html

6. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

7. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010571717.html 

8. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/finnish-russian-bikers-association-ry/32203849/rekisteritiedot

9. https://t.me/dshrg2/2268

10. https://yle.fi/a/74-20117296

11. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04

12. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010115857.html 

*: Havainnosta blogissa ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma.

Iltalehti: ”Vieraat taltuttivat Panssarimuseon häiriköt –”

 

Gleb Simanov: ”Se meni ihan painiksi”.

Iltalehden toissapäiväinen (2. heinäkuuta 2024) uutinen – ”Vieraat taltuttivat Panssarimuseon häiriköt – Näin tapahtumat etenivät: ’Se meni ihan painiksi’” (1) – on herättänyt keskustelua sosiaalisen median alustoilla sekä keskustelupalstoilla eilen ja tänään. Eikä ihme sillä sisältäähän tapahtuma erikoisia piirteitä, kuten sen, että Parolan panssarimuseolla kaksi ulkomaalaistaustaista henkilöä ryhtyi häiriköimään yleisötilaisuuden yhteydessä (joidenkin mukaan huudelleen ”Rossijaa” eli ”Venäjää”) ja että heidät taltutettiin tavallisten kansalaisten toimesta, jotka luovuttivat häiriköt poliisille (kohtuullisen odottelun jälkeen). Mutta tässä ei ole suinkaan ole vielä kaikki, yksi siviilipidätyksen suorittaneista sattui olemaan venäläistaustainen Gleb Simanov – tuttu nimi useammasta tapahtumasta vuosien takaa.

Kuvakaappaus Iltalehden Twitter-tililtä, 2. heinäkuuta 2024. (2)

Yhteen tapahtumaan yhteensattumia tuntuu olevan liikaakin, mielessäni kuvailinkin kokonaisuutta nimellä Operaatio hyvä venäläinen, ovathan Suomessakin asuneet venäläiset herättäneet lausunnoillaan kaikkea muuta kuin positiivisia tuntemuksia. Ja jos kyse oli jostain muusta kuin puhtaasta sattumasta, niin kyllähän Iltalehden uutinen tarjosi juuri sopivalla tapaa positiivisen tapahtumakuvauksen ”kansojen välisestä yhteistyöstä”. Tässä vaiheessa moni todennäköisesti pohtii mielessään, että miksi tapahtumakulku saamansa näkyvyyden ohella herättää minussa epäilyksiä? Kovinkaan moni meistä ei enää muista tai välttämättä edes tiedä millainen tausta, aiemminkin kohujen keskiössä olleella, Gleb Simanovilla on. Tässä yhteydessä on syytä palautella mieliin hänen henkilöhistoriansa ja palata vuoteen 2016.

Tšekin Ostravassa avattiin elokuussa 2016 Venäjän ja sen operaattorin Nela Liskován toimesta niin sanotun Donetskin kansantasavallan ”edustusto”. (3) Suomesta tämän vale- ja propagandaedustuston avajaistilaisuuteen osallistui ainakin Gleb Simanov. Kyse ei ollut mistään todellisesta edustustosta vaan disinformaatio- ja propagandatarkoitusta varten perustetusta toimipisteestä. Tšekeissä käytiin myöhemmin oikeutta kyseisestä edustustosta sekä Nela Liskován perustamasta yhdistyksestä. Ostravan käräjäoikeus vaati yhdistyksen nimen muuttamista, kun siihen ei suostuttu, yhdistys lakkautettiin vuonna 2017. (4) 

Gleb Simanov ja Nela Lisková Tšekin Ostravassa.

Vastaavia vale-edustustoja avattiin Venäjään myötämielisesti suhtautuvien tahojen toimesta useisiin eurooppalaisiin valtioihin vuosina 2015 ja 2016. Huomioitavaa on, että Suomeen perustettiin Johan Bäckmanin toimesta Novorossijan edustusto-nimellä toiminut disinformaatiota ja propagandaa jakanut toimipiste – ainakin paperilla – jo kesällä 2014. (5) Myöhemmin toimipisteestä ryhdyttiin käyttämään nimeä ”Donetskin kansantasavallan” ”edustusto”. Aivan kuten Tšekin tapauksessa, myöskään Suomeen perustetulla vale-edustustolla ei ollut virallista statusta, vaikka kyseisen ”edustuston” toiminnassa mukana olleet ihmiset pyrkivät asian näin uskottelemaankin. 

Linja-autonkuljettajana työskennellyt Gleb Simanov päätyi kohun keskiöön kesällä 2017, jolloin Nobina irtisanoi hänet linja-autossa tapahtuneen selkkauksen seurauksena. Kyseinen episodi ei itsessään ole relevantti tämän kirjoituksen kannalta, osa tapahtuman seurauksista sen sijaan on. Erottamisen seurauksena Marco de Wit’in johtamat Suomi ensin!-aktivistit sekä Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n jäsenet järjestivät mielenosoituksen erotetun Simanovin tueksi Helsingissä. Simanov sai tukea (sekä palstatilaa) tuolloin myös Ilja Janitskinin MV-lehdeltä. Myös eräät eturivin perussomalaiset poliitikot, kuten Laura Huhtasaari, osoittivat tukensa Nobinan erottamalle Simanoville.

Tapahtumien seurauksena Polina Kopylova kirjoitti seikkaperäisen kuvauksen Simanovista: ”Tunnollinen kuski Gleb Simanov: uhri vai syötti?”, (6) jossa huomioitiin myös otsikoihin päätynyt maakuntakomppania-episodi. Simanovin kohdalla huomiota oli tuolloin herättänyt hänen erottamisensa maakuntakomppaniasta. Propagandistiset vastamediajulkaisut esittivät erottamisen taustalla olleen ”russofobian”, Simanov itse taasen esitettiin suomalaisen ”russofobian” uhrina. Simanovin tausta ja toiminta sekä kontaktit (esim. Johan Bäckman) tuntien erottamiselle oli mielestäni riittävät perusteet. ”Russofobia”-syytökset olivat vain yritys siirtää huomio olennaisesta epäolennaiseen ja saada ase Venäjän propagandaan viranomaisiamme vastaan.

Meidän on muistettava, että keväällä 2017 Suomessa asuva venäläistaustainen Olga Tšižik-Kinnunen esitti vetoomuksen Suomen venäläisille, pyytäen lähettämään hänelle tietoa ”russofobia”-tapauksista. Saamansa ilmoitukset Tšižik-Kinnusen oli tarkoitus toimittaa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville. Tšižik-Kinnunen oli tuolloin Demla ry:n jäsen, hän myös väitti toimivansa venäläisen NOD:in (ven. Национально-освободительное движение) eli Kansallisen vapautusliikkeen Suomen koordinaattorina.

Gleb Simanov vaimoineen osallistui myös Johan Bäckmanin ja Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin organisoimalle propagandamatkalle Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018.  Syystä tai toisesta johtuen Simanov vaimoineen palasi takaisin kesken matkan. Matkan jälkeen Simanov kävi antamassa äänensä Venäjän presidentinvaaleissa Tehtaankadulla, Helsingissä. Eri esiintymisten perusteella on pääteltävissä, että Simanov tuki hyvin aktiivisesti Venäjän imperialistisia tavoitteita Ukrainassa vuosien ajan. Näihin julkisiin esiintymisiin kuuluu myös propagandistiset lausunnot Donetskin nukketasavallan YouTube-kanavalla, (7) joissa hän väittää Ukrainan hallituksen tukevan uusnatseja sekä vertailee Ukrainan hallintoa Natsi-Saksaan. Toistaen näin häikäilemättömästi Venäjän propagandaa.

Kuvakaappaus Gleb Simanovin esiintymisestä ”МИД ДНР:n” propagandavideolla.

Kyseinen propagandamatka Krimin niemimaalle ajoittui hetkeen, jolloin Venäjä järjesti ”presidentinvaalit”, jotka pidettiin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla. Järjestäessään vaalit miehittämällään Krimin niemimaalla Venäjä rikkoi Ukrainan suvereniteettia kuin myös kansainvälisiä sopimuksia. Suomalaisista Johan Bäckman osallistui kyseisten laittomien presidentinvaalien ”vaalitarkkailuun” myös Skippari-Smirnov osallistui virallisiin propagandatilaisuuksiin niemimaalla. (8 ja 9) Skippari-Smirnoviin kohdistettiin Ukrainan valtion taholta sanktioita näiden toimien tähden, myös Johan Bäckmaniin on kohdistettu sanktioita Ukrainan valtion taholta.*

Vuoden 2018 jälkeen Gleb Simanov piti julkisten esiintymistensä osalta ”matalaa profiilia” useamman vuoden ajan, kunnes viime syksynä (lokakuu 2023) Simanovia haastateltiin Ilta-Sanomien artikkelissa ”Näin sota näkyy Venäjän arjessa – ’Venäläiset ovat hämmentyneitä siitä, miksi Suomen piti liittyä Natoon’” (10). Nyt hän päätyi ”tunnollisen venäläisen” rooliin taltuttaessaan häiriköitä Panssarimuseolla.

Suomessa on havaittu viime viikkoina epämääräistä ”matalan intensiteetin” toimintaa kriittisen infran ja muiden vastaavien kohteiden tuntumassa. Eräin paikoin tunkeutuminen sisätiloihin on onnistunut. Niiden osalta tekijät eivät ole tunnettuja (vanhoja tuttuja). En kuitenkaan sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että tulevina aikoina entistä useampi ”vanha tuttu” päätyy otsikoihin tai tapahtumien keskipisteeseen. Muistamme viime vuosikymmenen kiihkeät vuodet, jolloin kansallismielisinä itseään pitävät tahot organisoituivat, päätyen lopulta otsikoiden ohella oikeuteenkin. Moni näistäkin henkilöitä ja ryhmistä päätyi lopulta yhteistyöhön Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaisten henkilöiden kanssa.

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d474aab6-16ca-4d19-a3e6-32a32dba622d

2. https://x.com/iltalehti_fi/status/1808188038322717072 

3. https://czechia.mfa.gov.ua/cs/news/50370-komentar-posolystva-shhodo-informaciji-pro-vidkrittya-predstavnicykogo-centru-nezakonnogo-samoprogoloshenogo-utvorennya-dnr-v-mostrava

4. https://www.lidovky.cz/domov/samozvany-donecky-konzulat-v-cesku-se-odmitl-prejmenovat-soud-ho-muze-zrusit.A161013_162310_ln_domov_jzl 

5. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-tiedote.html 

6. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/polinakopylova/240136-tunnollinen-kuski-gleb-simanov-uhri-vai-syotti/

7. https://www.youtube.com/watch?v=-XSo-zEAvlQ 

8. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

9. https://www.blackseanews.net/en/read/142853 

10. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009899304.html 

*:Ukrainan langettamista sanktioista blogissa ”Ukraina langetti sanktioita suomalaisille ja Suomessa asuvalle venäläiselle”.

Näin Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa – OSA II

 

Kirjoitukseni toisessa osassa tarkastelen tarkemmin eräitä sosiaalisen median aktiiveja sekä Venäjän narratiivia toistavia ja propagandaa leviä vastamedioita sekä muita tahoja, joiden kautta Venäjän propaganda ja disinformaatio saa jalansijaa maassamme. Vaikka huomioinkin tässä kirjoituksessa tarkemmin suomalaisiapropaganda- ja vastamedioita, tätä ei kuitenkaan pidä pitää kattavana poikkileikkauksena niistä – ei edes Venäjän propagandaa levittävien vastamedioiden osalta.

Aivan kuten kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, kuvakollaasi saa johdattaa meidät syvemmälle aiheeseen, toimien läpileikkauksena niistä aktiiveista ja keinoista, joita hyödyntäen Venäjän vaikuttaminen, propaganda ja disinformaatio leviävät yhteiskuntaamme. Tulevien kappaleiden myötä tulen täydentämään havaintoja, jotta muodostuu tarkempi kuva siitä, kuinka erilaiset henkilöt ja yhteisöt toimivat, jonka myötä lukijalle syntyy tarkempi kuva siitä, millaisiin metodeihin toimijat (operaattorit) voivat turvautua. Tulemme näkemään sen, että Johan Bäckman on (on ollut) muutakin kuin räksyttävä disinformaation tuottaja ja lausuntoautomaatti tai että, Venäjän narratiivia tukevan propagandan ja disinformaation levittäjiä löytyy myös henkilöistä, joiden ei menneisyytensä perusteella uskoisi näin tekevän – sellainen tosin tekee heistä vaarallisia resonaattoreita. Rauhanpuolustajat-lehteen kirjoittavaa Oksana Tšelyševaa voimme nimenomaa pitää tällaisena henkilönä. Onpa Journalistiliitto julkaissut Tšelyševaa tukevan kannanotonkin huhtikuussa 2019. (1) Näyttää kuitenkin siltä, että he eivät ole tiedostaneet tai ymmärtäneet kokonaiskuvaa, jonka seurauksena he eivät ymmärtäneet sitä kritiikkiä, joka Oksana Tšelyševaan Ukrainassa kohdistui ja miksi häntä syytettiin ”Ukrainan vastaisesta propagandasta” ja ”yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon manipuloinnista”. Kirjoituksessani ”Rauhanpuolustajat – puolueellistarauhanpuolustamista” kävin läpi Tšelyševan toimintaa, osoittaen useiden esimerkkien kautta sen, kuinka puolueellisesti ja jopa disinformatiivisesti hän välitti tuolloin viestiä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta.

Kiinnostavaa tässä on se, että Tšelyševa toimii edelleen samalla tavalla, viestin sopiessa hänen tavoitteisiinsa, sillä ei näytä olevan merkitystä kenen viestiä hän välittää eteenpäin. Jaettavan viestin taustalla voi olla tunnettuja propagandisteja ja disinformaatikkoja, kuten Max Blumenthal tai Aleksandr Duginin kannattaja Michael Millerman, miksei myös Venäjä-mielisen AfD-taustaisen säätiön johtoon kuulunut Alfred de Zayasia. Tšelyševan viestintä on hyvin paljon samankaltaista kuin tunnetun ihmisoikeusaktivistin, kosmologi Syksy Räsäsen sosiaalisen median viestintä. Räsänen on toistuvasti jakanut Syyrian hallintoa tukevien tahojen toimittamaa disinformaatiota ja propagandaa, joissa kiistetään Bašar al-Assadin hallinnon julmuudet. Hän on myös jakanut materiaalia, joissa toistuu Venäjän propagandistinen väite venäläisiä ja venäjänkielisiä Ukrainassa uhkaavasta kansanmurhasta. Disinformaation jakajina Tšelyševan ja Räsäsen kaltaiset henkilöt ovat ongelmallisempia (jopa vaarallisempia) kuin Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaiset henkilöt asemansa ja sen tuoman uskottavuuden tähden. Suomen Amnestysta kertoo jotain myös se, ettei Syksy Räsäsen jatkuva disinformaation ja propagandan levittäminen edellä mainituista aiheista johtanut mihinkään toimiin. Räsänen istui johtokunnassa ne kaksi perättäistä kautta, joka on ymmärrykseni mukaan maksimi, jonka yksi ja sama henkilö voi johtokunnassa istua peräkkäin. (2)

Johan Bäckmanin Venäjää ymmärtävä ja tukeva toiminta ulottaa juurensa aikaan ennen Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan miehitystä. Miehityksen jälkeen Bäckmanin rooli muuttui selvästi, jolloin hän ryhtyi selkeämmin levittämään Venäjän propagandaa ja disinformaatiota osallistuen myös henkilönä Venäjän organisoimien näytösvaalien ”tarkkailuun” Ukrainalta miehitetyllä Krimillä, ja myöhemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Georgialta anastetuilla alueilla. (3) Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sodan alkua seuranneina vuosina Bäckman oli Suomen näkyvimpiä Venäjä-operaattoreita sosiaalisessa mediassa sekä muilla alustoilla. Hän oli myös hyvin aktiivinen Venäjää-tukevissa, Suomeen kohdistuvissa hybridioperaatioissa: lapsikaappauskysymyksissä Bäckman oli ollut aktiivinen toimija jo ennen vuotta 2014, jota roolia hän ei unohtanut Krimin niemimaan miehityksen jälkeenkään. (4) Hän nousi yhä uudelleen esiin lapsiasioiden tiimoilta venäläismedioissa kommentaattorina tai ns. ihmisoikeusasiantuntijana. Huomioitavaa kokonaiskuviossa on se, että kun yksi asia (esim. lapsikaappaukset) painui unholaan, Bäckman ei tehnyt sitä, vaan hän saattoi hyvin luontevasti siirtyä kommentoimaan seuraavaa kiperää aihetta joko näennäisenä asiantuntijana tai hän esiteltiin venäläisyleisölle suomalaisena dosenttina, ja näin dosentuuria käytettiin Venäjällä luomaan uskottavuutta sanojen painoksi.

Meille suomalaisille Bäckmanin rooli lienee parhaiten tuttu nimenomaa Itä-Ukrainan sotaan liittyvän disinformaation jakajana sekä toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneen häirintä- ja mustamaalauskampanjan yhtenä aktiivisena toimijana ja oikeudessa siitä tuomittuna. (5) Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että hän oli tuolloin aktiivisesti mukana useissa erilaisissa projekteissa, joista osa vaikutti lähinnä harhauttamis- ja häirintätarkoituksessa luoduilta, kuten Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus ry (huom. Bäckman perusti yhdistyksensä nimellä Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ry mutta viranomaistemme vaatimuksesta hän joutui vaihtamaan yhdistyksen nimen) mutta osalla oli selkeitä hybridivaikuttamiseen liittyviä tavoitteita, kuten Love FM-radiokanava projekti sekä Bäckmanin yritys ostaa osakkuus radiokanavasta. (6 ja 7) Edellisten lisäksi Bäckman oli ja on edelleen aktiivinen ns. kustannustoimittajana, hänen nimissänsä on yritys Johan Bäckman Publications, (8) joka on julkaissut lukuisia Venäjän viestiä tukevia disinformatiivisia ja/ tai propagandistisia teoksia. Julkaistujen teosten joukossa on myös kahden Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa taistelleen suomalaisen ”muistelmateokset”. Kyseessä ovat Lauri Karhu-salanimellä kirjoitettu ”Viimeinen luoti” sekä pieksämäkeläislähtöisen Petri Viljakaisen ”Vilin sota”. (9 ja 10) Tämän hetken tietojen mukaan Viljakainen on menehtynyt sotatoimissa keväällä 2022. Bäckmanin kustantamo julkaisi myös edesmenneen Matti Rossin höpö-höpö-teoksen ”Raunioista nousee Donbass”. 

Siitä huolimatta, että Venäjän brutaalin tuhoamissodan myötä Bäckman on päätynyt marginaaliin, että hänen seuraajansa koostuvat pääasiassa ideologisten äärilaitojen edustajista sekä salaliittoteorioiden maailmoihin vajonneista henkilöistä, hän on Venäjällä jatkanut säännöllistä kommentointia erilaisissa medioissa, mikä meidänkin on syytä pitää mielessä.

Bäckmanin ohella näkyviä Venäjä-apologeettoja Suomesta löytyy muitakin, kuten Bäckmanin pitkäaikainen yhteistyökumppani Leena Hietanen. Hietanen on tunnettu pitkänlinjan kremliini, jonka kädenjälkeä on muun muassa Viron kylmä sota pamfletti keväältä 2008. Pamfletissa Hietanen väitti Viron käyttävän kansalaisuuspolitiikkaa venäläisiä vastaan apartheid-tyyppisenä sortopolitiikkana, jota oikeutetaan ”miehitysmyytillä”. Hänen mielestänsä Viron Neuvostoliittoon kuulumisessa ei ollut kyse miehittämisestä. Hietanen on edelleen säännöllinen vieras Bäckmanin Z-studiossa, jonka ”keskusteluohjelmiin” osallistuu säännöllisesti muitakin kremliinejä tai Venäjä-apologeettoja, joista osalla on taustaa erilaisten salaliittoteorioiden parista. Hietanen on myös kirjoittanut useita propagandistisia katsauksia avoimen Venäjä-mieliseen Naapuriseuran sanomiin. (11) Kyseisen julkaisun taustalla on toimittaja Mauno Saaren ja entisen kansanedustaja Mikko Elon perustama Venäjä-mielinen Naapuriseura ry. (12) Elo osallistui myös toimittaja Jessikka Aron häirintään ja maalittamiseen useaan otteeseen vuosia sitten.

Osa suomalaiselle yleisölle suunnatusta Venäjä-propagandasta tulee sellaisilta suomalaisilta operaattoreilta, jotka oleilevat pysyvästi Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, kuten miehitetyssä Luhanskissa asuvalta Janus Putkoselta; tai henkilöiltä, jotka vierailevat säännöllisesti tuottamassa propagandamateriaalia Venäjän miehittämillä alueilla, kuten Kosti Heiskanen tekee. Kyseisen kaksikon välit tekee kiinnostavaksi se, että (ainakin julkisuudessa) he esiintyvät siten, kuin heidän välillä olisi vähintäänkin keskinäinen sotatila. Päivä sitten Heiskanen kertoi tehneensä tutkintapyynnön Janus Putkosesta Venäjän turvallisuusneuvostolle, mitä se sitten oikeasti tarkoittaakaan. (13) Heiskasenkin tie on kiinnostava, Bäckmanin vastustajasta näkyväksi Venäjä-apologeetaksi. Niin houkuttelevaa kuin se olisikin uppoutua tässä kohdin syvällisemmin Janus Putkoseen propagandistina ja Venäjän operaattorina, katson kuitenkin parhaaksi kehottaa lukijoita tutustumaan Putkoseen muutaman artikkelin kautta, joissa käsitellään hänen rooliansa Venäjän miehittämässä Donetskissa sekä työskentelyä venäläisrahoitteisessa DONi News-viestintäprojektissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (näiltä osin Putkosen rooli paljastui Egorova Leaksin yhteydessä v. 2016). (14)

Jessikka Aron tuoreen kirjan julkistamisen myötä muutamat tunnetut Venäjän propagandaa ja salaliittoteorioita sumeilematta jakaneet henkilöt näyttävät aktivoituneen seuraamillani sosiaalisen median alustoilla. Kirjan julkistamispäivänä kierroksia ottivat niin Panu Huuhtanen kuin myös NykySuomi-vastamediaa toimitteleva Juha Korhonen, joista kummallakin on pitkä historia erilaisissa vasta- ja valemedioissa. (15) Korhonen toimi myös Johan Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto ry:n puheenjohtajana, Huuhtanen sitä vastoin palkittiin yhdessä Taina Keskimäen kanssa kyseisen yhdistyksen toimesta. Tätä nykyä kyseisellä yhdistyksellä ei ole enää näkyvää toimintaa, osa sen keskeisistä jäsenistä on riidoissa keskenään.

Tällä hetkellä suomalainen disinformaatiokenttä täyttyy myös erilaisten anonyymien tilien sekä ns. trollitilien tuotannosta. Tähän joukkoon kuuluu myös kiinnostavia ilmiöitä ja/ tai operaatioita, kuten Twitterissä (eli X-palvelussa) toimivat @Suomi2030 tai @Oikeistopuolue- eli Pekka U. K. Peitsi-tili. Pekka U. K. Peitsi viittaa selvästi Pekka Peitsi-nimimerkkiin, jota presidentti Urho Kaleva Kekkonen käytti. Vaikka Suomi2030-tilin viestintä maltillisempana eroaa Pekka U. K. Peitsi-tilin selvästi provosoivammasta ja aggressiivisemmasta tavasta viestiä, kumpikin näyttäisi tavoittelevan samaa kohderyhmää viesteillään, joiden ydinsanoma näyttää olevan se, että ennen oli paremmin: ennen oli rauha ja hyvät välit naapuriin eli Neuvostoliittoon, jota nykyään edustaa Venäjä. Tässä asetelmassa nimenomaan vapaus ja liberaalit arvot nähdään vihollisena, joten onkin ymmärrettävää, että Donald Trump nähdään ystävänä muiden totalitaaristen johtajien rinnalla. Luonnollista on myös se, että Ukraina on vihollinen taistellessaan ”perinteitä” vastaan. Paradoksaalista tässä onkin se, että Ukraina nimenomaan käy taistelua oman kulttuurinsa ja perinteidensä puolesta, joiden vaalimista Suomi2030-tilikin usein painottaa, taistellessaan vapauden puolesta. Kiinnostavaa on myös se, että Kekkonen nähdään ilmiselvästi jonkin sortin symbolina tälle tavoiteltavalle perinteiselle tilalle. Mikä toki on ymmärrettävää, jos tämä tavoiteltava tila on pysähtyneisyys ja seniiliys.

Kummallekin edellä mainituista tileistä liittoutuneisuus kuuluu pahoihin asioihin, yksin jääminen – jota korostetaan omalla maanpuolustuksella – nähdään positiivisena asiana. Tai kuten @Suomi2030 asian ilmaisee, se on ”kunnollista”. Tämäkin kuvio tulee ymmärrettäväksi, kun tiedostaa Venäjän halun ja tarpeen rikkoa läntinen yhteisö, se on voimaton yhtenäisen liittokunnan edessä mutta yksittäisiä eristyneitä valtioita se kykenee kontrolloimaan ja painostamaan haluamiinsa sopimuksiin. Tällaisten tilien eräs päämäärä onkin koheesion rikkominen disinformaation ja propagandan keinoin. Erilaiset sosiaalisen median alustat, viestintäalustat ja videoiden julkaisukanavat tarjoavatkin tällaisille toimijoille oivallisen väylän levittää sanomaansa – nopeasti. 

Aikomuksenani oli tässä kirjoituksessa käsitellä esimerkinomaisesti perinteisen median mahalaskuja Venäjä-uutisoinnissa. Käytännössä kyse on katsauksista tai artikkeleista, joissa kritiikittä tai millään tapaa avaamatta Venäjän disinformatiivinen viesti pääsee läpi. Säästän lukijoita aiheelta tässä kirjoituksessa palatakseni siihen tuonnempana.

Nämä kirjoitukseni lukenut saattaa, oikeutetustikin, pohtia sitä, että miksi kiinnittää huomio vain Venäjään. Mihin unohdin Kiinan tai joidenkin muiden maiden Suomeen kohdistamat haitalliset vaikuttamis- ja horjuttamisyritykset sekä näiden maiden levittämän propagandan ja disinformaation? Osaltaan huomion kohdistaminen Venäjään johtuu siitä, että sen toiminta Suomessa on minullekin tutuinta toisaalta myös siksi, koska Venäjän muodostama ulkoinen uhka maallemme on lyhyellä aikavälillä merkittävintä. Se pyrkii omalla tahollaan vaikuttamaan meihin ulkoa kuin myös sisältä käsin pyrkiessään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota. Silmissäni Venäjä on tällä hetkellä merkittävin ulkoinen uhka, siinä on riittämiin syytä kohdistaa huomioni siihen. Edellisen toteaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettekö muitakin merkittäviä ulkoisia uhkia ole olemassa. Sellaisia, joiden olemassaolosta tulisi käydä olennaisesti enemmän keskustelua ja joihin meidän tulisi jo nyt varautua, kuten vaikkapa Kiinan tai Suomeen ja Eurooppaan levitettävän poliittisen islamin kaikkine lieveilmiöineen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://journalistiliitto.fi/fi/ukrainan-aarioikeisto-maalittaa-oksana-chelyshevaa/ 

2. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008989738.html

3. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

4. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

5. https://yle.fi/a/3-12322911 

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html 

7. https://yle.fi/a/3-9437985

8. https://ruslania.com/fi/kirjat/kustantajat/1039-johan-backman-publications/ 

9. https://www.finna.fi/Record/helmet.2343867 

10. https://www.finna.fi/Record/kirkes.1307957 

11. https://naapuriseura.fi/?s=Leena+Hietanen 

12. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c 

13. https://twitter.com/HeiskanenKosti/status/1789976992147775605 

14. Janus Putkosen toimintaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla voi perehtyä lukemalla seuraavat artikkelit:

Itä-Ukrainassa Venäjän puolesta taistelleet suomalaiset kehuskelevat kokemuksillaan – muualla Euroopassa vierastaistelijoita on tuomittu rikoksista

Massiivinen tietovuoto Donetskissa - Todistaa yhteydet Venäjään

EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR

15. https://nykysuomi.com/2024/05/08/jessikka-aro-vainoaa-ihmisia-perattomilla-rikosilmoituksilla-mediat-vahvistaa-kaikki-valheet/ 

Kirjoituksen taustoituksessa olen käyttänyt hyväksi muun muassa @Suomi2030- ja @Oikeistopuolue- eli Pekka U. K. Peitsi-Twitter tilejä sekä Johan Bäckmanin kohudosentti-blogia aiempien blogieni ohella. Blogisarjan ensimmäinen osa: Näitä reittejä Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa.

Blogia päivitetty 29. kesäkuuta 2024.

Ajatuksia Suomen varautumisesta itärajalla

Muutama ajatus valmisteilla olevasta poikkeuslaista sekä varautumisesta itärajalla. Pääministeri Petteri Orpon johtama hallitus on valmistellut poikkeuslakia Suomen ja Venäjän väliselle rajalle, joka mahdollistaisi turvapaikanhakijoiden käännyttämisen rajalla tietyin rajoituksin. (1)

Nuijamaan raja-asema, © Google Maps.

Käynnissä olevissa keskustelussa lain vastustajat mainitsevat lain ja sen myötä Suomen toimien “pelaavan Putinin pussiin” tai “turvapaikanhakijoiden määrien olevan vähäisten”, jonka tähden toimiin ei ole tarvetta ryhtyä. Onko jälkimmäinen peruste tulkittavissa siten, että mikäli määrät ovat suuremmat, Suomen on mahdollista ryhtyä kulkua rajoittaviin toimiin? Mikäli on, niin kuinka monta henkilöä tai turvapaikanhakijaa rajalle on saavuttava vuorokausi tai viikkotasolla, jotta mihinkään toimiin voi ryhtyä? Sata turvapaikanhakijaa vuorokaudessa on vähän, vuositasolla määrä onkin merkittävä, (100x365). 

Epäilen, että tilanne tulee olemaan kaikissa tapauksissa sellainen, että aina löytyy lain ja toiminnan (ts. rajoitusten) kritisoijia onpa tilanne rajalla mikä tahansa. Todennäköisesti perusteetkin kritiikille ovat samat: rajoituksilla pelataan Putinin pussiin jne. Seuraavaksi kuviteltu tilanne:

Suomi ei ole varautunut ennalta. Helteinen kesä on koittanut, viikkojen rauhallisen jakson jälkeen joillekin Suomen ja Venäjän vastaisen rajan raja-asemalle “ilmestyy” tuhansia kolmansien maiden kansalaisia venäläisten viranomaisten ohjaamana. Näitä ihmisiä Venäjä ei päästä palaamaan takaisin vaan ohjaa kohti Suomea. Uskallan väittää, että tällaisessa tilanteesta valmistautumaton Suomi olisi aivan toisella tavalla altis painostukselle, verrattuna lainsäädäntötasolla valmistautuneeseen Suomeen. Tällaisessa tilanteessa poliittisia äärilaitoja olisi entistä helpompi yllyttää toisiaan vastaan, samaten muita jakolinjoja ulkoisten voimien olisi helpompi jyrkentää. 

Venäjä on häikäilemätön naapuri, joka käyttää ihmisiä aseenaan hybridisodankäynnissä, joten on parempi, että olemme varautunut ennalta, kuin emme ole. Painottaisin sitä, että Venäjälle kyse on hybridisodankäynnistä ei -vaikuttamisesta. Tällaisessa tilanteessa on ymmärrettävää, että joudumme asetammaan maamme sekä EU:n kokonaisturvallisuuden yksittäisen turvapaikanhakijan oikeutta korkeammalle. Turvapaikanhakijan, joka saapuu maahamme todellisuudessa jonkin muun, kuin henkilökohtaisen hädän tai turvan tarpeen takia.

Muuttovirtojen ohjailun rinnalla Venäjä käyttää näitä muuttovirtoja myös väylänä omien operaattoreidensa soluttamiseen. Näin tapahtui esim. Ukrainassa v. 2014 ja siitä eteenpäin, jolloin Venäjä hyödynsi kaoottista tilannetta ja Krimin niemimaan miehitystä ja myöhemmin Donbasissa käynnistämäänsä sotaa operaattoreidensa sekä ilmiantajiensa soluttamiseen muualle Ukrainaan maan sisäisten evakkojen joukossa. Osa näistä operaattoreista on ns. nukkuvia agentteja, joita edelleen Ukrainan turvallisuusviranomaiset metsästävät.

Suomea ei tietenkään kohtaa niin suuri muuttoliike, mitä Ukrainassa on nähty sotavuosina mutta idästä Suomeen kulkevan “reitin” houkuttelevuus tarjoaa Venäjälle mahdollisuuden, jota se uskoakseni hyödyntää. Todennäköisesti on jo hyödyntänyt. Ja kuten olemme nähneet, osa näistä Venäjältä saapuneista turvapaikkaa hakeneista katoaa (2): Voislav Tordenin eli Jan Petrovskin tapaus vastaavasti osoittaa, että väärennetyillä asiakirjoilla on helppo huijata järjestelmää. Maahanmuuttoviranomaiset (migri) eivät tiedä keitä maahamme saapuu, kuka turvapaikkaa hakenut henkilö todellisuudessa on.

Jan Petrovskin tapaus muistuttaa minua eräiltä osin Ukrainan kevättä 2014, jolloin maahan saapui operaattoreita Venäjältä myös yksittäin. Osa näistä operaattoreista oli saapunut paljon aikaisemmin, kuten Sergei Zhurikov, (3) joka oli työskennellyt avustajana Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa Kiovan luolaluostarissa eli Petšerskin lavrassa Kiovassa ja osa, kuten ortodoksipatrioottisen Tšernaja Sotnja-liikkeen (suom. Musta sotnia, ven. Черная Сотня) aktivisti Anton Rajevski saapui vasta kevään 2014 koitettua. Kaikilla heillä oli oma roolinsa Venäjän luodessa kaaosta Ukrainaan tuolloin. 

Palataan lopuksi vielä kokonaisturvallisuuteen sekä uhkakuviin. Venäjä on kertonut käyvänsä sotaa länttä vastaan. Mikäli emme sisäistä tätä, olemme kaiken aikaa jälkijunassa miettiessämme, kuinka reagoida/ vastata sen vaikuttamis- ja painostustoimiin sekä hybridisodanköyntiin. Riittävän voimakas reagointi vaatinee uhrauksia kansallisen turvallisuuden nimissä, mutta oikeastaan saamme syyttää itseämme, että olemme tässä tilanteessa. Varhaisempi voimakkaampi reagointi Venäjän rikollisen hallinnon toimiin olisi aina tullut meille kaikille halvemmaksi. Emme ole oppineet riittävästi Georgiasta, emmekä Krimistä tahi Donbasista. Emme edes talvesta 2015-2016, jolloin Venäjä ohjasi ihmisiä etenkin Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemille. (4) Edellä en tarkoita pelkästään Suomea vaan laajemmin länsimaita.

Marko 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20079317

2. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010124913.html

3. https://www.religion.in.ua/news/ukrainian_news/25721-v-slavyanske-pogib-ponomar-kievo-pecherskoj-lavry-komandovavshij-otryadom-povstancev.html

4. https://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/a/2016012621021223

Voislav Tordenin tapauksesta lähteineen:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/12/kuka-on-voislav-torden-ehka-sen-jalkeen.html

Krimin niemimaan miehityksestä sekä “venäläisen kevään” etenemisestä lähteineen:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/02/asiantuntijalausunto-vuosikymmenen.html

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/03/tie-sotaan-venalainen-kevat-donbasissa.html

Suomen ja Venäjän vastainen raja: ”kohteliaat miehet” rajalta

 

Tämä olkoon ensimmäinen havainnonomainen kirjoitukseni jännittyneestä tilanteesta Suomen ja Venäjän vastaisella rajalla. Otsikon ”kohteliaista miehistä” monelle tullee mieleen Krimin niemimaan miehitys vajaat kymmenen vuotta sitten, kuinka tunnuksettomat ”vihreät miehet”, joita Venäjällä kutsuttiin ”kohteliaiksi miehiksi”,  ilmaantuivat katukuvaan. (1) Venäjän toimissa ei ole mitään kohteliasta, kyse on häikäilemättömän rikollisesta ja sopimuksista piittaamattomasta toiminnasta, mikä on nyky-Venäjälle tavanomaista. Idea otsikkoon kumpusi uutisesta, jossa viitattiin Venäjältä saapuneiden, turvapaikkaa hakeneiden poikkeuksellisen kohteliaaseen käytökseen vastaanottokeskuksissa – ehkäpä sillä käytöksellä oli tarkoituksensa.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon Venäjän vastaisen rajan tilannetta käsittelevästä twiittiketjusta nousi kohu maanantaina (20. marraskuuta). (2) Lainkaan Halla-ahoa henkilönä puolustelematta on todettava, että mielestäni hän saa kohtuutonta parjausta osakseen kyseisen twiittiketjun myötä. Erityisesti huomio tuntuu keskittyvän kohtaan, jossa hän nostaa esille mahdollisuuden, että joukossa voi olla muitakin kuin ”kolmansien maiden kansalaisia”, kirjoittamalla muun muassa –

”TIEDÄMME, että Venäjä työntää hyvin varustautuneita nuoria miehiä rajalle. Voimme PÄÄTELLÄ, että Venäjällä on jokin syy toimia näin. Herää kysymys: Miten meillä jotkut voivat olla niin varmoja, että tulijat eivät ole venäläisiä erikoisjoukkoja tai Wagnerin palkkasotilaita?” (3)

Kuvakaappaus Ilta-Sanomista.

En voi kieltää, ettenkö ole pohdiskellut samansuuntaista skenaariota Venäjän toteuttamana lukuisia kertoja viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Sen uskallan sanoa, että ainakaan minä en havaintojeni perusteella uskaltaisi olla niin ehdoton, ja todeta, että on varma, ettei Venäjä yritä soluttaa palkkasotilaita – itse en viittaisi mihinkään tiettyyn organisaatioon kuten Halla-aho teki, mikä mielestäni oli harkitsematonta häneltä – tai muita operaattoreita turvallisuuspalvelu FSB:n toimesta rajalle ohjattujen henkilöiden joukossa Suomeen. Seuraavaksi muutama esimerkki Ukrainasta Venäjän toteuttamana reilun vuosikymmenen takaa osoittamaan, että Venäjän keinovalikoima on moninainen. Mikäli joku nyt toteaa, että Suomi ja Ukraina ovat kaksi aivan eri asiaa, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä voisi kokeilla samoja keinoja Suomessa mihin se Ukrainassa ryhtyi ja näin on käynytkin.

Suomen ja Ukrainan välillä on runsaasti eroja mutta niitä yhtymäkohtiakin löytyy, mikä tarjoaa Venäjälle mahdollisuuksia testata sietokykyämme ja eri organisaatioiden kykyä toimia paineisessa tilassa. Maassamme on tuhansien suuruinen itsensä venäläisiksi identifioiva väestönosa, josta huomattava osa näyttää myös tavalla tai toisella tukevan Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä, mikä itsessään luo pahansuovalle taholle vaikuttamisen välineen. Ja Venäjä on pahansuopa meitä kohtaan!

Suomessa on suuri joukko venäläisten omistamia kiinteistöjä, joista osa tärkeiden kohteiden tuntumassa. (4) Suhtautuminen Suomessa venäläisten omistamiin kiinteistöihin on ollut tavattoman naiivia aina 24. helmikuuta 2022 saakka, useimmat ovat sulkeneet silmänsä näiden kiinteistöjen mahdolliselta turvallisuusuhalta. Ne tarjoavat suojaa, soveltuen tarvittaessa jopa tukikohdaksi. Tästä löytyy myös yhtymäkohta ”venäläiseen kevääseen” Ukrainassa kevättalvella ja keväällä 2014, Venäjä varautui tähän lähettämällä jo ennakkoon operaattoreita Ukrainan maaperälle (eli aikana, jolloin maan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä kiinni vallankahvassa ja rajuimmat katutaistelut Kiovassa vielä edessä). Osa Venäjän Ukrainaan lähettämistä soluttautujista ja operaattoreista asui Venäjä-mielisten kiinteistöissä jne.

Edelliseen liittyen, tiedämme, että Ukrainassa oli jopa vuosien ajan ennen Krimin niemimaan miehitystä Venäjän operaattoreita odottamassa käskyä toimia. Heitä oli niinkin eksoottisissa paikoissa kuin luostareissa (Ukrainassa toiminut Moskovan kirkon oli Venäjän soluttama tarjoten suojapaikan FSB:n operaattoreille ja muille erikoistoimintamiehille, tämä tieto saavutti meidät laajemmassa mitassa vasta jälkikäteen). Luostareihin sijoitettujen operaattoreiden joukossa oli Venäjän asevoimissa palvelleita, eräät heistä osallistuivat operaatioon Donbasissa huhtikuusta 2014 eteenpäin.

Ennen Krimin niemimaan miehityksen ja Donbasin sodan alkua (vuoden 2014 puolella kuitenkin) Venäjältä siirtyi Ukrainaan lisää operaattoreita. Venäjän toimia ei estänyt se, että Kiovassa vallassa oli edelleen siihen myötämielisesti suhtautuva Viktor Janukovitš.  Osa näistä operaattoreista tunnistettiin myöhemmin erilaisten palkkasotilasorganisaatioiden palveluksessa oleviksi henkilöiksi mutta tuolloin heidän tehtävä oli valmistella tulevaa, Venäjällä siis huomioitiin jo se, että Janukovitš voi menettää valtansa. Näiden operaattoreiden joukkoon voimme myös laskea helmi-maaliskuussa 2014 Donbasiin matkanneet Russian Imperial Movementin eli RIM:in aktivistit, jotka olivat käynnistämässä ”venäläistä kevättä” Donbasissa. (5) Harkovaan ilmaantui kevään korvilla muun muassa eräs Arseni Palvov, joka myöhemmin opittiin tuntemaan taistelijanimellä ”Motorola” ja jonka kontolle ehti ennen likvidointiaan kertyä melkoinen joukko sotarikoksia. (6) Todennäköisesti kaikilla kevättalvella ja keväällä 2014 Ukrainassa operoineilla vapaaehtoisjoukoilla ja ryhmillä oli jonkin oligarkin tai hierarkiassa korkeammalla olevan henkilön kautta yhteys Venäjän turvallisuuselimiin. Esiin nousee oligarkeista usein  Konstantin Malofejevin eli ”ortodoksioligarkin” nimi, hänen tuttavapiiriin taasen kuuluivat muiden muassa Aleksandr Dugin ja Igor Girkin. Novaja Gazetan mukaan Malofejev on ollut luomassa Venäjän Ukraina-muistiota.

Myöhemmin keväällä 2014 (maalis-huhtikuussa) eli ennen Igor Girkinin johtaman Krimin ryhmän 12.4.2014 alkanutta operaatiota Donbasiin ja muualle Ukrainan etelä- ja koillisosiin alkoi saapua Venäjältä runsaasti ”turisteja”. Donetskissa heistä käytettiin myös nimeä ”Putinin turistit”, toisinaan viitataan vain ”venäläisturisteihin”. Heidän tehtävänsä olivat moninaiset, kuten provokaatiot, synnyttää kaoottisia yhteenottoja (esim. tapahtumat Donetskissa 9. maaliskuuta 2014, ja siitä muutama vuorokausi eteenpäin), levittää huhuja ja juoruja. Näiden ”turistien” joukossa oli myös soluttautujia sekä erikoisjoukkojen miehiä, jotka tätä sekavaa tilannetta hyväksikäyttäen etenivät suojapaikkoihinsa Ukrainassa. Heidän aikansa koitti sitten huhtikuun puolivälin tietämillä ja siitä eteenpäin, mutta on hyvin todennäköistä, että osa jatkoi ”uinumista” jopa vuosien ajan tai suorittaen tehtäväänsä matalalla profiililla. 

Marija Butina miehitetyssä Donetskissa kesäkuussa 2014. 

Itä-Ukrainan sodan alettua, osa näistä soluttautujista siirtyi Ukrainan sisäisinä evakkoina muualle Ukrainaan ja koska maassa oli jopa lähelle miljoona ihmistä liikkeellä, soluttautujien oli helpompaa asettua asumaan uusille paikkakunnille. Tulevina vuosina (eli vuodesta 2014 eteenpäin) Ukrainan turvallisuusviranomaisten onnistui aina silloin tällöin pidättää joku tällainen operaattoriksi tai soluttautujaksi paljastunut sisäinen pakolainen. Ei tämäkään toiminta eroa niin kovinkaan paljon siitä, mihin Venäjä on suoraan tai Valko-Venäjää välikätenä käyttäen ryhtynyt viime vuosina. Meidän on myös hyvä muistaa, että FSB pyrki jo vuosia sitten värväämään ISIS:ssä taistelleita terroristeja yrittäen soluttaa heitä Ukrainan asevoimien rinnalla taistelleisiin vapaaehtoispataljooniin. (7) Jos nyt tarkastelemme tätä maailmanhetkeä, Hamasin raakalaismaisesta, satojen siviileiden joukkomurhaan päättyneestä terrorihyökkäyksestä seurannutta Israelin sotilasoperaatiota Gazan kaistalla ja entisestään kasvavaa jännitettä lännessä, niin näen Venäjän hyötyvän siitä, jos se saa solutettua vastaanottokeskuksiin operaattoreitaan, joiden on mahdollista provosoida ilmapiiriä niissä tai kadota niistä jatkaakseen tehtäväänsä toisaalla.

Ja jos joku väittää, että viranomaisemme tietävät tarkalleen keitä vastaanottokeskuksissa asuu, niin tämäkään ei pidä paikkaansa kuten Voislav Tordenin eli Jan Petrovskin tapaus osoittaa. (8) Tiedossa oli pitkään vain valehenkilöllisyys oikean henkilöllisyyden sijaan.

Ollakseni rehellinen, minusta on aika naiivi olettamus, ettei Venäjä yrittäisi käyttää synnyttämäänsä ”turvapaikanhakija”-ongelmaa millään muulla tapaa hyväksi, joten Halla-ahonkaan spekulointi tilanteen erilaisilla skenaarioilla ei ole aivan kaukaa haettua. Väistämättä tulee tunne, että osa vastakommenteista johtuu vain ja ainoastaan siitä, että esittäjänä on Halla-aho, jota nyt ei aivan rakentavimpana persoonana voi pitää. Vastakommenttien jyrkkyys on ymmärrettävää, mutta en nyt lähde tarkastelemaan tätä puolta tässä kirjoituksessa, kuten en Halla-ahoakaan henkilönä. Ne ovat epäolennaisia asioita Venäjän kohdistaessa Suomeen hybridisodan toimia. Niin, Venäjälle kyse on sodasta, ei pelkästään vaikuttamisesta, jonka avulla se pyrkii saamaan Suomen tekemään päätöksiä, jotka ovat oman etumme vastaisia mutta Venäjää hyödyttäviä. Tässä tilanteessa Venäjälle voi myös riittää se, että yhteiskuntamme koheesio rikkoutuu entisestään.

Oma asiansa on myös se, että olisiko ollut järkevämpää, että kyseisiä skenaarioita pohtii julkisuudessa ensin joku muu kuin eduskunnan puhemies? Kuten vaikkapa nahjusmaisen pääministerimme johtaman hallituksen vastaava ministeri. Mutta tämäkin on kokonaisuus huomioiden epäolennainen tekijä, oppositiosta olisi aina löytynyt heitä, joille oma tai eturyhmien etu on kokonaiskuvan ymmärrystä tärkeämpi. Kiinnostava on myös se näkemys, että näiden skenaarioiden julkituonti olisi pelonlietsontaa. Itse näen asian ennemminkin päinvastoin, keskustelemattomuuden ollessa pään pensaaseen pistämistä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html 

2. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010001773.html 

3. https://x.com/Halla_aho/status/1726231338498380285 

4. Toimittaja Tuula Malinin teos ”Putinin pihapiirissä — Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” piirtää seikkaperäisen kuvan venäläisomistuksista Suomessa.

5. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

6. https://x.com/TatAtfender/status/1114688408570478592 

7. https://meduza.io/feature/2023/05/16/ty-zhe-i-pravda-terrorist-prosto-skazhi-im-chto-rossiyu-ne-lyubish 

8. https://yle.fi/a/74-20048108