Venäjän ”hyödylliset idiootit” ja ”auliit apurit” –

 

eli Venäjän tukijoita ja ymmärtäjiä armaassa Suomen maassa

Kirjoitin vuosi sitten kesällä useampiosaisen katsauksen Venäjän ja ”auliiden apureiden” sekä erilaisten vastamedioiden Suomeen kohdistamista vaikutusyrityksistä palaan nyt teemaan, mutta hiukan tiiviimmän koosteen myötä. Kirjoitukseni koostuu esimerkinomaisista havainnoista Venäjän ”hyödyllisten idioottien” ja ”auliiden apureiden” Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta. Pyydän lukijoilta armoa sen suhteen, etten huomio Venäjällä haahuilevan ja maan kansalaisuudesta haaveilevan Ano Turtiaisen ja hänen puolisonsa jok’ ikistä julkaisemaansa videota – en edes murto-osaa niistä. Kansanedustaja Turtiaisen sanoilla oli olennaisesti suurempi merkitys, kuin Venäjälle velkojaan paenneen entisen kansanedustajan mutinoilla.

Rajaan tällä kertaa kokonaisuuden tarkastelua siten, etten myöskään huomioi esimerkiksi Venäjän varjolaivaston toimia Suomenlahdella tai Venäjän valtion Suomeen tai Suomen lähialueille kohdistamia toimia. Kirjoituksessani en myöskään huomioi maahamme harhautuneita (tai ohjattuja) Ukrainan OWA-lennokkeja, kyseiset tapahtumat on syytä huomioida tuonnempana kirjoituksessani Venäjämielisistä vasta- ja vihamedioista.

Palautetaanpa alkuun mieleen se, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen ja auttaa sitä toisinaan saavuttamaan tulostakin. Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Saavuttaakseen tarvittavaa menestystä Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. Kirjoitukseni laajenisi liikaa, mikäli ryhtyisin tarkemmin pohtimaan tai tarkastelemaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmisen työskentelemään Venäjän hyväksi, joten tyydyn yksinkertaistaen toteamaan:

Taustalla piilevät henkilökohtaiset syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tai siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä, ja materiaalia hyödyntäen (esim. kiristämällä) saa tämän työskentelemään hyväkseen.

Suomessa on kiinnitetty huomiota eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-sympatioihin sekä Venäjän edun ajamiseen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen laitavasemmiston vastaaviin sympatioihin on kiinnitetty merkittävästi vähemmän huomiota, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä-sympatioita tai myötämielisyyttä olisi olemassa. Kyllä on, minkä näimme tänä keväänä Moskovan antifasistisen foorumin kokoontuessa Venäjän pääkaupungissa. Suomen kommunistinen puolue (SKP) oli myös lähettänyt edustajan paikalle – puolueen entisen puheenjohtajan Liisa Taskisen. (2)

Puolueesta kertoo jotain se, että se lähettää edustajansa Venäjällä järjestettyyn antifasistiseen foorumiin. Maahan, joka käy tuhoamissotaa naapurimaassaan ja jonka johdossa on kansalaisiaan sortava despootti. Tuhoamissodan rinnalla Venäjä militarisoi tulevaisuuttaan. Eikä maata voi ”antifasistisena” pitää, onhan sen eräänlainen ideologia Rusismi (ukr. рашизм) – venäläinen versio fasismista.

Propagandistit Lebedev-Heiskanen ja Hietanen sekä SKP:n Taskinen, kuvan lähde Kosti Heiskanen.

Venäjän kommunistisen puolueen järjestämässä ”antifasistisessa” foorumissa hyväksyttiin yksimielisesti päätöslauselma, jossa ilmaistiin tuki Venäjän hyökkäyssodalle. Ja kyllä, yksimielisesti tarkoittaa sitä, että myös SKP:n Taskinen hyväksyi kyseisen päätöslauselman, mikä samalla tarkoittaa sitä, että puolueena SKP tuli samalla hyväksyneeksi Venäjän hyökkäyssotansa kuluessa tekemät tuhannet sotarikokset. Puolueen puolueohjelmassa kirjoitetaan yleviä rauhasta ja solidaarisuudesta todellisuuden ollessa jotain muuta. (3)

Muistutan lukijoita myös siitä, että SKP:n Liisa Taskinen kuului niiden suomalaisten joukkoon, jotka allekirjoittivat Pietarissa syyskuussa 2024 pidetyn kansainvälisen ’RAUHAA, LUONTOA, YHTEISTYÖTÄ ITÄMERELLÄ JA ARKTISILLA ALUEILLA’ konferenssin julistuksen, jossa länsivaltoja vaadittiin lopettamaan asetoimitukset Ukrainaan. (4) Venäjän liittolaisiltaan ja tukijoiltaan saamasta runsaasta ase- ja materiaalituesta konferenssissa oltiinkin aivan hiljaa.

SKP ei suinkaan ole ainoa maamme puolueista, jonka kanta Venäjään tekojen myötä on avoimen hyväksyvä. Poliittisen janan vastakkaisesta päästä löytyy Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto, jonka riveistä löytyy useita avoimen Venäjä-myönteisiä jäseniä, kuten Olli Kotro ja Sakari Linden sekä taikurinakin tutuksi tullut Tatu Tyni.  Puolueen lähtölaukaus ensi vuoden eduskuntavaaleihin on alleviivaava: Kumman puolen sinä valitset? Venäjää ei suoraan mainita, mutta puolueen ja sen jäsenten Venäjää-kosiskeleva toiminta ei jätä tulkinnanvaraa: EU, NATO:n ja Ukrainan hylkääminen ja Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen toisi rauhan ja vakauden Suomeen. Tämä Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen tuntuu olevan useamman poliittisen ääriliikkeen ydinajatuksia, jota myös ”markkinoidaan” aktiivisesti kansalaisille, kuin iskeäkseen kiilaa Suomen eri osien välille. 

Vapauden liitto – otteita puolueen, jäsenten ja kannattajien somesta. 

SKP ja Vapauden liitto symboloivat tässä kirjoituksessa maamme poliittisen kentän ääripäiden samanhenkisyyttä. Kummassakin vastustetaan läntistä puolustusyhteistyötä ja läntistä arvoyhteisöä – vaikka SKP koettaakin puolueohjelmassaan alleviivata ainoastaan sotilaallista yhteistyötä ja kuinka siitä tulisi irrottautua. Toisaalta kumpikin ääripää näyttää löytävän yhteisen tukijan idästä – Venäjästä. Yksittäisinä tekijöinä nämä puolueet eivät nähdäkseni aiheuta merkittävää uhkaa Suomelle, mutta – kuten havainnot Ukrainasta keväältä 2014 osoittavat – kriittisenä hetkenä yksittäisen ihmisen päätöksillä voi olla ”kokoaan” suurempi merkitys eli huomiotta en tällaisiakaan puolueita tai ryhmiä jättäisi. Maamme pienpuoluekentästä löytyy muitakin puolueita, joiden toiminta hyödyttää tavalla tai toisella Suomeen vihamielisesti suhtautuvia valtioita ja tahoja – Venäjä ei ole ainoa laatuaan.

 

Suomi yhdistystoiminnan luvattu maa

Suomea kutsutaan yhdistystoiminnan luvatuksi maaksi. Yhdistys on helpohko perustaa, asia, jota esimerkiksi Johan Bäckman hyödynsi lukuisia kertoja viime vuosikymmenen puolella. Hän lähipiirinsä kanssa perusti maahamme lukuisia yhdistyksiä, joista osa vaikutti perustetun odottamaan otollista hetkeä, ja osalla vastaavasti oli selkeä tarkoitusperä. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat Euroopan hybridiosaamiskeskusta nimellään jäljitellyt yhdistys aivan kuten Toimittajaliitokin. (5 ja 6) Toimittajaliiton perustana oli muutamia vuosia aiemmin perustettu  Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka taustahenkilöihin Bäckmankin kuului. Yhdistysten perustamisen helppoutta ja yhdistystoimintaa itsessään Venäjä hyödyntää auliiden apureidensa ja operaattoreidensa kautta pyrkiessään  vaikuttamaan yhteiskuntaamme. Ja koska Suomessa on käytännössä kannustettu kansalaisaktivismiin ja vaikuttamiseen yhdistystoiminnan kautta, emme ole huomioineet riittävällä vakavuudella yhdistystoiminnan käyttöä meitä ja kansalaisyhteiskuntaamme vastaan – ja samalla rapauttamaan luottamustamme yhdistystoimintaa kohtaan. Luottamuksen rapauttaminen ei välttämättä ole ollut tarkoituksena, mutta häikäilemättömän yhdistystoiminnan paljastumisen seurauksena on myös kylvetty epäilyksen siemen tiettyjen ryhmien aloittamaa yhdistystoimintaa kohtaan.

Reilut pari vuotta sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun paljastui STEA:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) myöntäneen venäjänkielisille ukrainalaispakolaisia auttaneille järjestöille yli miljoona euroa samalla kuitenkin hylänneen lähes kaikki Suomen ukrainalaisten hakemukset. Yleisradion toimittajien ottaessa yhteyttä kahteen merkittävään tukea saaneeseen yhdistykseen (Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ja Vantaan venäläinen klubi) tiedustellakseen yhdistysten kantaa Venäjän käynnistämään brutaaliin hyökkäyssotaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen kehotti puhelinkeskustelussa Ylen toimittajia tiedustelemaan kantaa Venäjän suurlähetystöltä:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”. (7) Myöskään Vantaan venäläinen klubi ei ilmaissut mitään kantaa Venäjän käymään tuhoamissotaan. Minulle tämä kertoo riittävästi näiden yhdistysten toiminnan tarkoitusperästä – toivon, ettei STEA ole myöntänyt (ainakaan ukrainalaispakolaisten tukemiseen) enää euroakaan kyseisille yhdistyksille. Parasta olisi, jos yhteiskuntamme ei tukisi kyseisiä yhdistyksiä enää lainkaan.

Epäilen kuitenkin suuresti sitä, että valtio tai kunnat olisivat heränneet ruususen unesta kuluneiden vuosien aikana. Epäilystäni vahvistaa Helsingin Sanomissa huhtikuussa julkaistu artikkeli, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin maksaneen Sun Ray ry:n kolmen työntekijän palkat kokonaan, samaan aikaan kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa. (8) Myöhemmin paljastui toinenkin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion rahoittama yhdistys, joka järjesti lapsia Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. Huhtikuun lopulla (paljastusuutisen jälkeen) Sun Ray ry asetettiin konkurssiin. (9)

Kuvakaappauksia Helsingin Sanomista.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura on tällä hetkellä jakautunut kahtia. Yhdistyksen hallinto sekä pääosa paikallisyhdistyksistä noudattaa ”valtiollista” suhtautumista Venäjään, mikä aiheuttaa kentällä närää niin paljon, että osa paikallisyhdistyksistä ryhtyi tekemään omaa ”Venäjä politiikkaa” eli käytännössä ne toimivat edelleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut 24. helmikuuta 2022. (10) Esimerkiksi aktiivinen Kallio-Vallila Venäjä-seura ry pitää edelleen yllä tiiviitä Venäjä-suhteita keskinäisin vierailuin Venäjän lähetystön kanssa. Yhdistys on myös löytänyt luontevan yhteistyökumppanin Venäjä-mielisestä Naapuriseura ry:stä. (11) Naapuriseura ry:n perustajajäseniin kuuluu toimittaja Mauno Saari sekä sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko ja varapuheenjohtajana sekä Naapuriseuran Sanomien päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”, (12) Saaren siirryttyä nauttimaan ”eläkepäivistä”.

Piirien pienuudesta kertoo sitten se, että Naapuriseura ry:n puheenjohtaja Jauri Varvikko on toisen, Tehtaankatuun tiiviissä yhteydessä olevan, yhdistyksen Suomen Uusi Strategia – SUS ry:n varapuheenjohtaja. SUS ry:n puheenjohtajana on itseään putinistiksi kuvaileva Jussi Särkelä. Hän on entinen sosialidemokraattien vantaalainen kuntapoliitikko ja taustaltaan liittotoimija. Särkelä joutui luopumaan ehdokkuudestaan sosialidemokraattien listoilla edellisissä kuntavaaleissa (v. 2025) ilmoitettuaan toistuvasti tunnustautuvansa putinistiksi. (13)

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluu myös Olli Kotro, joka toimii Europarlamentissa saksalaisen laita-/ äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen eli AfD:n Volker Schnurrbuschin avustajana. (14) AfD tunnetaan Venäjää myötäilevästä ja Venäjän näkökantoja tukevasta politiikasta. Useat AfD:n aktiivit ovat vierailleet Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuoden 2014 jälkeen, esim. Hamburgische Bürgerschaftin jäsen Olga Petersen tammikuussa 2025 miehitetyssä Donbasissa. (15)

Edellä kuvaillut yhdistykset (Naapuriseura ry ja SUS ry) eivät ole jäsenmäärältään merkittäviä, mutta jo julkisten esiintymisten perusteella voi päätellä, niiden olevan verkostoituneita ja niillä olevan yhteyksiä Venäjän valtion edustajien lisäksi kolmansien maiden vastaaviin Venäjään myönteisesti suhtautuviin (ja Venäjän soluttamiin) yhdistyksiin. Väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että missä määrin yhdistysten ja Venäjän edustajien välillä vaihdetaan tietoja ja kuinka sensitiivistä tämä tieto voi olla. Osalla tässäkin kirjoituksessa mainituista henkilöistä on taustaa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa tehdystä yhteistyöstä ja tiedonvälityksestä.

Tammikuussa 2024 rekisteröidyn Aleksanterinliitto ry:n julkisena tavoitteena on rajasulun päättäminen eli itärajan avaaminen. Väittäisinkin, että tämä lähestymiskulma, jossa nostettiin esiin itärajan sulun erottamat perheet, vetoaa osaan suomalaisista, mikä nähdäkseni lisäsi jonkin verran heihin kohdistuvaa myötätuntoa. Yhdistyksen ja sen jäsenten toiminnan tarkastelu paljastaa kuitenkin sen, että toimintaan liittyy puolia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Yhdistyksen selkeänä pyrkimyksenä on politisoida itärajan sulku ja nostaa se teemana esiin yhteyksissä, joiden toimivaltaan raja-asiat eivät kuulu. Keväällä 2025 järjestetyissä kunta- ja aluevaaleissa yhdistys kokosi ja julkaisi ns. raja-auki-listaa eli listaa ehdokkaista (ja puolueista), jotka suhtautuivat myönteisesti itärajan avaamiseen. Kirjoitin havainnoistani blogiin  Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki”.

Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita kehotan lukemaan Outi Salovaaran artikkelin ”Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”. (16)

Suomessa on myös lukuisia yhdistyksiä, jotka toiminnallaan edesauttavat Venäjää tai auttoivat jo sen edeltäjää Neuvostoliittoa, vaikka yhdistyksiä itsessään ei välttämättä suuren yleisön silmissä suoraan rinnasteta Venäjämielisiin toimijoihin. Nostan tässä esimerkkinä esiin Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland ry:n  eli lyhyemmin Rauhanpuolustajat, enkä pelkästään yhdistyksen punaisen taustan vuoksi. Yhdistys perustettiin toukokuussa 1949, ja se kuului Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon. Rauhanpuolustajat tuomitsivat yhdessä Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Rauhanliiton sekä Sadankomitean kanssa Venäjän rikollisen hyökkäyssodan helmikuussa 2022 mutta jäsenistönsä toiminnalla se edesauttaa edelleen Venäjän narratiivin leviämistä Suomeen. Osa Rauhanpuolustajien kanssa läheisessä yhteistyössä toimivista yhdistyksistä on toiminut hyvin aggressiivisesti Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan, kuten Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry. (17) Sumud on myös rekisteröity samaan postiosoitteeseen, kuin Rauhanpuolustajat ry. Sen hallitukseen kuuluu muun muassa kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen (varapuheenjohtaja), joka on tullut tunnetuksi myös ”punaruskean” propagandan ja disinformaation levittäjänä ja ukrainalaisten mustamaalaajana.

Yhdistysten lisäksi Suomesta löytyy huomattava joukko yksilöitä, jotka ovat toiminnallaan edesauttaneet Venäjän narratiivin leviämistä vuosien tai vuosikymmenten ajan – osa on sujuvasti siirtynyt Neuvostoliiton tukemisesta Venäjän sanansaattajaksi. Se tietty pohdituttaa, että mikä lopulta saa tulipunaisen vasemmistolaisen tukemaan nyky-Venäjää? Juontaako se juurensa ideologisesta Amerikan vastustamisesta vai löytyykö taustalta muitakin syitä? Imperialismin vastustaminenkaan ei oikein käy perusteeksi, koska jos jokin maa tänään on imperialistinen, niin Venäjä. Ehkäpä Venäjällä imperialismikin on parempaa imperialismia…

Vaikka jättäisimme näistä yksilöistä huomiotta Heikki Talvitien ja Paavo Väyrysen kaltaiset eläköityneet menneisyyden reliikit, on tähänkin ryhmään tunkua aivan riittämiin. Joukosta löytyy Vasemmistoliitossa sivuraiteille ajautunut Johannes Yrttiaho Turusta, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kuin myös perinteisten medioiden toimittajia, joiden teksteistä paitaa läpi Venäjämyönteisyys sekä lukuisia vasta- ja valemedioiden ylläpitäjiä, joihin palaan tulevaisuudessa tarkastellessani maamme Venäjämielistä vastamediakenttää.

 

Tie Suomeen käy tšasounan kautta

Oma lukunsa Venäjän vaikuttamisväylänä on ortodoksinen kirkko, sen ohella Venäjä todennäköisesti hyödyntää myös muita uskontokuntia ja uskonnollisia ryhmiä narratiivinsa levittäjänä tahi yhteiskuntamme koheesion hajottajana. Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen arkkipiispakunta ja  Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä, Suomen ortodoksisen kirkon asemasta huolimatta Moskovan patriarkaatti on ulottanut lonkeronsa maahamme, huomattavan osan Suomessa asuvista venäläisistä tunnustaessa Moskovan patriarkaatin aseman. Luonnollisesti Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa asuviin venäläisiin ja kaksoiskansalaisiin uskonnon ja kulttuurin lisäksi myös erilaisten yhdistysten ja liikkeiden sekä maanmiespolitiikan kautta.

Myös Suomen ortodoksisen kirkon sisällä on havaittavissa jakolinjoja, joissa näkyy Moskovan vaikutus, sen yrittäessä vaikuttaa ortodoksipappien kautta seurakunnissa järjestettäviin kirkonmenoihin. Osassa ortodoksisia seurakuntia on jopa menty niin pitkälle, ettei ”poliittisiin asioihin” – kuten Ukrainan sotaan – oteta kantaa. Ortodoksisen kirkon Aamun koitto-verkkojulkaisussa julkaistiin keväällä 2024 artikkeli, jossa kuvailtiin Moskovan patriarkaatin pyrkimyksistä saada tukevampaa jalansijaa Suomeen. Tässä toimessa sen välikätenä toimi Moskovan patriarkaatin alaisen Kiovan metropoliitta Onufrin johtama ortodoksinen kirkko. (18) Ukrainassa on myös itsenäinen ortodoksinen kirkko, jonka johtajana on metropoliitta Epifani I.

Toisaalta, vaikka maamme ortodoksista kirkkoa on varoitettu Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä, sen piirissä on ollut vähintäänkin kohtuullista lapsenuskoa, josta esimerkkinä käy Ylen artikkeli Venäjältä Suomeen saapuneesta ortodoksipappi Alexander Zanemonetsista. (19)

Moskovan patriarkaatti näyttää myös varautuneen sitä koskeviin rajoituksiin perustamalla Suomeen varjokirkon. Tätä toimintaa tukee vuonna 2022 rekisteröity Ortodoksiset ystävät -yhdyskunta, jonka hallintaan Moskovan patriarkaatti on siirtänyt kaikessa hiljaisuudessa omaisuuttaan. (20) Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tässä kirjoituksessa ulottaa tarkastelua tämän syvällisemmin Venäjän kaksoiskansalaisiin tai Suomessa asuviin venäläisiin vaikuttamiseen tai painostamiseen saadakseen heidät toimimaan toivomallaan tavalla. Tällöinkin kuvioihin tulee usein mukaan yhdistystoiminta tai harrastetoiminta, kuten esim. Suomessa Venäjän hallinnolle lojaaleiden kasakkayhteisöiden kohdalla. (21)

Käytännössä kirjoitukseni on vasta pintaraapaisu teemaan. Venäjän näkyvyys urheilun ja kulttuurin saralla lisääntyy kansainvälisillä areenoilla kaiken aikaa, mikä väistämättä heijastelee Suomeenkin. Urheilu ja kulttuuri taasen kuuluvat Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton työkalupakkiin – ne ovat osa ”pehmeää voimaa”. Kielestä ja kulttuurista Venäjän aseina olen kirjoittanut aiemminkin, aivan kuten urheilusta osana Venäjän ”pehmeää voimaa”. Olemme myös nähneet viime aikoina entistä useamman ”idänkaupan asiantuntijan” heräilevän talviuniltaan – motiiveja heidän toimiin voimme vain arvailla. Niin houkuttelevaa, kuin näihin ulostuloihin olisi tarttua, jätän sen asian paremmin tuntevien käsiin. Sen sijaan syksyn koittaessa tulen uppoutumaan maamme Venäjämielisten vasta- ja vihamedioiden tarjontaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://kansanaani.org/maailman-edistykselliset-voimat-kokoontuivat-moskovan-antifasistisessa-foorumissa/

3. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-puolueohjelma/

4. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

5. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

9. https://yle.fi/a/74-20223172

10. https://kansanaani.org/kallio-vallilan-venaja-seura-taytti-80-vuotta-venajan-ystavat-juhlivat-vihan-ilmapiirista-piittaamatta/

11. https://naapuriseura.fi/uhka-ja-toivo-pilkahtivat-pikkujoulussa/

12. https://naapuriseura.fi/naapuriseura-ry-2/

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-itameren-rauhanyhdistys-vaatii-rajaa-auki-ja-pietaria-uhkaavia-ohjuksia-pois/#077e92a7

14. https://www.europarl.europa.eu/meps/en/267485/VOLKER_SCHNURRBUSCH/assistants

15. https://www.facebook.com/reel/635368555597986

16. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

17. https://threadreaderapp.com/thread/1793182205012775056.html

18. https://aamunkoitto.fi/ajassa/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan-nain-arkkipiispa-leo-kommentoi/

19. https://yle.fi/a/74-20189658

20. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012015249.html

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

Olen hyödyntänyt lähteinä myös Vapauden liiton, Olli Kotron ja Sakari Lindenin tilejä X:ssä sekä eräitä kirjoituksiani.  

Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja I

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla se on jatkanut erilaisia vaikuttamisoperaatioitaan kolmansissa maissa, kuten Suomessa. Osan vaikuttamisoperaatioistaan Venäjä oli aloittanut kohdemaissa jo vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua. Suurhyökkäyksen alun jälkeen vaikuttamisen intensiteetti on useimmissa maissa lisääntynyt. Yksittäisten maiden ohella Venäjän vaikuttamisen kohteina on ollut kansainvälisiä organisaatioita sekä taloudellisia- sekä sotilaallisia liittoumia. Yksinkertaistettuna todeten Venäjän vaikuttamisen tavoitteena on saada kohdemaa tekemään sen kannalta epäedullisia ja Venäjää hyödyttäviä päätöksiä (jotka voivat vaikuttaa maan ohella myös monikansallisiin organisaatioihin tai yhteisöihin), ilman, että Venäjän tarvitsee käyttää varsinaisia voimakeinoja, äärimmäisessä tapauksessa sotatoimia, tavoitteidensa saavuttamiseen. Tällä hetkellä Venäjän keskeisimpiä tavoitteita on heikentää Naton ja EU:n yhtenäisyyttä sekä vähentää länsimaiden tukea Ukrainalle. (1) Vaikuttamisen rinnalla Venäjä on toteuttanut kohdemaissa myös muita operaatiota. Käytännössä Venäjä käy hybridisotaa kohdemaita vastaan, kirjoituksessani huomioni kohdistuu vain Venäjän vaikuttamiseen.

Venäjän vaikuttaminen voi kohdistua yksilöihin, yhteisöihin ja yrityksiin, poliittisiin puolueisiin sekä erilaisiin instituutioihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sellaisia yksilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat olleet näkyvämmässä roolissa viimeisen vuoden parin aikana – lisäksi tarkasteluni kohdistuu erityisesti sellaisiin tahoihin, joiden päätöksenteossa on mukana kaksoiskansalaisia.

Mutta ennen aiheeseen uppoutumista, on syytä muistuttaa lukijoita tekijästä, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen)? Vastaan tähän kysymykseen lainaamalla Keir Giles’in teoksesta Venäjän sota jokaista vastaan:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (2)

Meidän on muistettava, että savuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä tarvittavissa operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin saavuttaakseen tavoitteitaan, joista yksi voi olla kohdemaan koheesion rikkoutuminen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon myös propagandalla voidaan pyrkiä. Ukrainassa Viktor Janukovitšin kaudella maan hallinto turvautui samoihin metodeihin, jossa kohteena olivat esim. hallinnon toimia tutkineet toimittajat ja kansalaisaktivistit. Vastaavasti eräissä toimissa näkyi Venäjän kädenjälki, esimerkkinä voisin mainita poliittisen kentän äärilaidoista löytyvät ryhmät, joista osan toimintaa Venäjä tuki taloudellisesti mutta myös koulutusapua tarjoten. Tässä kohdin on syytä täsmentää Venäjän tukeneen eritavoin äärivasemmistoon kuin myös äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä. (Huom. ukrainalaisesta äärioikeistosta puhuttaessa aivan liian usein jää huomioimatta se, että osa näistä ryhmistä oli venäjämielisiä ja Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä ajavia. Läntisen lehdistön, rauhanliikkeiden jne. oli vain helppoa niputtaa kaikki samaan, näkemättä eroa pyrkimyksissä, motiiveissa ja taustoissa).

Suomen ja Venäjän välillä huomio on kohdistunut jo pidemmän aikaa maidemme väliseen rajaan. Venäjän tavoitteiden kannalta pidän ongelmallisimpana pysyvää tilannetta (ratkaisua) rajalla, sille nimittäin voi olla hyötyä siitä, että raja on toisinaan suljettu ja vastaavasti määräajoin auki, jolloin sillä on enemmän vipuvartta Suomen vaikuttamiseen. Nyt kun maidemme välinen raja on kiinni, asetelma on pysyvä, jollaisen asetelman rikkominen olisi nähdäkseni Venäjälle edullista. Niinpä Venäjän kannalta on edullista, että Suomessa (sisältä päin) poliitikkoihin kohdistuu painetta asetelman muuttamiseen, näiltä osin näen esim. rajan avaamista ajavan Aleksanterinliiton palvelevan nimenomaan Venäjän etua. Liiton jäsenillä voi myös olla omia vilpittömiä pyrkimyksiä ja tavoitteita, mutta toiminnallaan he tahtomattaan edistävät myös Venäjän tavoitteita. Tarkastellessamme liiton toiminnassa mukana olevien kannanottoja ja näkemyksiä, niin epäilen suuresti sitä, että kaikki heistä olisivat aivan vilpittömin mielin liikkeellä.

Kuva Seuran artikkelista ja Aleksanterinliiton Lappeenrannassa järjestämästä, itärajan sulkemista vastustavasta mielenosoituksesta otettu kannettavan näytöltä. Alkuperäinen kuva löytyy seura.fi. 

Aleksanterinliiton taustalla on ryhmä henkilöitä, jotka perustivat viestipalvelu Telegramiin venäjänkielisen Granitsa Finljandii -kanavan (Suomen raja -kanavan) Suomen ensimmäisen rajasulun jälkeen marraskuussa 2023. (3) Seurassa (12. toukokuuta 2024) julkaistussa artikkelissa kuvataan liiton ja eräiden aktiivijäsenen toimintaa. Artikkelissa kuvataan yhdistyksen toimintatapaa tavalla, jonka metodit muistuttavat erehdyttävästi Suomen koordinaationeuvoston toimintaa. Aleksanterinliitto keräsi uhrikertomuksia Suomen venäjänkielisten (kokemasta) syrjinnästä, kertomusten kirjoittamiseen oli laadittu tarkat ohjeet. Uhrikertomusten keräämisestä tulee mieleen Suomen koordinaationeuvoston toiminta vuodelta 2014, jolloin se keräsi venäjänkielisiltä syrjintätarinoita Suomesta, pyytäen lähettämään ne Vladimir Putinille.

Koordinaationeuvosto on toiminut Suomessa Venäjän ulkoministeriön ja suurlähetystön tuella vuodesta 2007. Ympäri maailmaa toimivat koordinaationeuvostot ovat olennainen osa Venäjän vaikuttamistyötä, niiden avulla venäläiset yritetään pitää Moskovan vaikutuspiirissä. (4)

Uhrikertomusten keräämisen ohella Aleksanterinliiton uskottavuutta heikentää myös viestintään liittyvät ristiriitaisuudet sekä retoriikan erot riippuen onko kyseessä suomenkielinen vaiko venäjänkielinen yleisö.

Aleksanterinliiton hallituksen jäsenistöstä näkyvimmin esillä ovat olleet puheenjohtaja Rostislav Vladimirskiy sekä Lappeenrannassa asuva vasemmistoaktiivi Ekaterina (Katja) Marova. Marovan kommentteihin kiinnitin huomiota jo Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisen vuoden kuluessa, joulukuussa 2022 Marova esitti Helsingin Sanomien artikkelissa toiveen tiedotusvälineille, jotta ne kertoisivat uutisissaan myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta. (5)* Nähdäkseni tällaisen ajatusrakennelman taustalla täytyy olla, ainakin jollain tasolla, usko siitä, että Venäjän irrationaalinen pelko Naton hyökkäyksestä Venäjälle on paikkansa pitävä. Toisaalta Seuran artikkeli paljastaa Marovan omaksumista toimintametodeista olennaisen – rikosilmoituksella uhkaaminen muistuttaa lähinnä autoritaaristen yhteiskuntien toimintaa, kuin läntistä demokratiaa ja vapaata tiedonvälitystä:

”Marova vastasi vain joihinkin Seuran esittämiin kysymyksiin hänen aiemmista lausunnoistaan ja uhkasi rikosilmoituksella, jos Seura siteeraisi osia hänen julkisuudessa esittämistään lausunnoista.” (6)

Siinä missä Suomen puolella on järjestetty rajan avaamista vaativia mielenosoituksia Suomessa asuvien venäläisten ja heidän tukijoidensa toimesta, on myös Venäjällä järjestetty demonstraatioita rajavyöhykkeellä, jotka omalta osaltaan alleviivaavat sitä, että päätös rajan sulkemisesta ja kiinnipitämisestä on oikea.

Viime heinäkuussa Viipurissa järjestettiin Baltic Rally -motoristitapahtuma, jonka rahoitus tuli Vladimir Putinin alaisuudessa toimivalta (presidentilliseltä) rahastolta sekä Leningradin aluehallinnolta. Moottoripyöräparaatin johtajana toimi Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko. (7) Järjestäjien mukaan tapahtumaan osallistui motoristeja myös Suomesta. Baltic Rallyn verkkosivuilta käy ilmi, että tapahtumalla on myös nimetty edustaja Suomessa – Vladimir S. Kyseisellä mieshenkilöllä on myös yhteyksiä Vladimir Putinin hallinnon tukijoihin kuuluvan ja venäläistä imperialismia levittävän Yön susien jäseniin. Vladimir S on myös tavannut Yön susien johtajan Aleksandr Zaldostanovin ainakin kertaalleen vuosia sitten Venäjän miehittämällä kesäisellä Krimin niemimaalla. Tiedämme Yön susien järjestäneen miehitetyllä Krimin niemimaalla useampana vuonna propagandashow elokuussa. Vladimir S:n someverkosta löytyy myös useita henkilöitä, joilla on yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin organisaatioihin tai ryhmiin. Suomessa toimiva Finnish-Russian Bikers Association ry:n posti osoitetaan samaiselle henkilölle. (8) Vladimir S:n toiminnassa ei ole enää kyse viattomasta puuhastelusta, vaan kyllähän siitä välittyy kaikella tapaa tuki venäläiselle imperialismille ja sen rikolliselle sodalle Ukrainassa. Kyse on myös pidempään kestäneestä toiminnasta ja tuesta, ei ”erikoisoperaation” alkua seuranneesta heräämisestä ja hallinnon tukemisesta. 

Kuvassa Vladimir S. vierailulla Pietarin Yön susien luona.

Vaikuttamisena ja viestin välittämisenä Suomen suuntaan voidaan myös pitää rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin ja Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n alaisten rajajoukkojen suorittamaa yhteispartiointia Venäjän ja Suomen vastaisella rajalla, osa partioinnista suoritettiin kanava-alueella. (9) DShRG Rusitš julkaisi telegram-kanavallaan kuvia partioinnista, joukossa on myös Rättijärven sululta otettu kuva (geolokaatio Petri Mäkelä). Toiseen DShRG Rusitšin perustajista, Jan Petrovskiin eli Voislav Tordeniin Suomessa kohdistunut sotarikostutkinta valmistui perjantaina, 11. lokakuuta 2024. (10) Keskusrikospoliisi epäilee DShRG Rusitšin entisen komentajan Jan Petrovskin syyllistyneen törkeään sotarikokseen sekä useisiin sotarikoksiin Itä-Ukrainassa syksyllä 2014.

Huomautus lukijoille: DShRG Rusitš kuului Venäjän proxy-joukkoihin Ukrainassa sodan alkuvaiheessa 2014 ja 2015, jonka jälkeen joukko-osastoon kuuluvat palkkasotilaat ovat esiintyneet muillakin sotatoimialueilla. Venäjän suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 lopulla, DShRG Rusitšiin kuuluvia taistelijoita on osallistunut sotatoimiin eri rintamalohkoilla Ukrainassa.

DShRG Rusitšin partio Rättijärven sululla.

DShRG Rusitšin rajavyöhykkeellä ja kanava-alueella järjestämästä näytöksestä voimme siirtyä yksikön toisen perustajan Jan Petrovskin eli Voislav Tordenin oikeusavustaja Natalia Malginan toimintaan. Uskoakseni monet laskivat hänet (ja kaltaisensa) ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua niiden Suomeen muuttaneiden venäläisten joukkoon, jotka edustivat sitä koulutettua väestönosaa, joka oli nähnyt maailmaa ja joka – kuten meille oli uskoteltu – edusti sitä venäläisyyttä, jonka varaan maa tulevaisuus rakentuu. Todellisuus ei ole satua tahi fantasiaa.

Malgina on omilla lausunnoillaan muokannut mielikuvaa suomalaisista, ja yhtälailla omilla toimillaan osoittanut tukeaan Venäjän tuhoamissodalle Ukrainassa. Malginan tiedetään yrittäneen käydä laskemassa Yrjönnauhalla koristeltuja kukkia Helsinkiin viime vuoden lopulla tuodun tuhoutuneen venäläistankin kannelle. Tarkoituksellinen provokaatio ja samalla voimakas tuenosoitus Venäjän tuhoamissodalle.

Heinäkuussa 2023 Malgina antoi laajan haastattelun, jossa hän väitti suomalaismedioiden propaganda yllyttävän kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan. (11) Toimiessaan Petrovskin oikeusavustajana, on hän venäläismedioille antamissaan lausunnoissa syyttänyt suomalaista vankeinhoitolaitosta Petrovskin oikeuksien tiukemmasta rajoittamisesta kuin muilla vangeilla, mikä väite on helppoa kääntää syytteeksi suomalaisten russofobiasta. Hän on myös väittänyt Tordenia pidettävän Suomessa vangittuna ”ankarissa oloissa” – mikä on disinformaation ohella harhaanjohtamista, koska Venäjällä venäläinen yleisö ymmärtää ”ankarat olot” aivan toisin. (12) Kirjoitin Malginasta tekemistäni havainnoista blogin elokuussa 2023, ”Sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustaja: - - -”.

Tämä kirjoitus käsittelee vain kaistaletta venäläisten vaikuttamisesta, ja kuten on nähtävissä, Venäjä ja sen operaattorit sekä ”halukkaat tukijat” pyrkivät vaikuttamaan eri kohdeyleisöihin ja tarvittaessa viestiä muokataan kohdeyleisön mukaan. Aivan kuten Aleksanterinliitto tekee viestinnässään riippuen siitä, onko kohdeyleisö suomenkielistä vaiko venäjänkielistä – tarvittaessa totuuden rajoja venytetään tai levitetään suoranaista disinformaatiota. Koskapa tässä kirjoituksessa tulin tarkastelleeksi aihetta lopultakin hyvin kapeasta näkökulmasta, palaan teemaan toisen kirjoituksen myötä, jossa ”lisää havaintoja” Venäjän vaikuttamisesta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://supo.fi/tiedustelu-ja-vaikuttaminen

2. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

3. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

4. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/ 

5. https://www.hs.fi/suomi/art-2000009239132.html

6. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

7. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010571717.html 

8. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/finnish-russian-bikers-association-ry/32203849/rekisteritiedot

9. https://t.me/dshrg2/2268

10. https://yle.fi/a/74-20117296

11. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04

12. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010115857.html 

*: Havainnosta blogissa ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma.

Iltalehti: ”Vieraat taltuttivat Panssarimuseon häiriköt –”

 

Gleb Simanov: ”Se meni ihan painiksi”.

Iltalehden toissapäiväinen (2. heinäkuuta 2024) uutinen – ”Vieraat taltuttivat Panssarimuseon häiriköt – Näin tapahtumat etenivät: ’Se meni ihan painiksi’” (1) – on herättänyt keskustelua sosiaalisen median alustoilla sekä keskustelupalstoilla eilen ja tänään. Eikä ihme sillä sisältäähän tapahtuma erikoisia piirteitä, kuten sen, että Parolan panssarimuseolla kaksi ulkomaalaistaustaista henkilöä ryhtyi häiriköimään yleisötilaisuuden yhteydessä (joidenkin mukaan huudelleen ”Rossijaa” eli ”Venäjää”) ja että heidät taltutettiin tavallisten kansalaisten toimesta, jotka luovuttivat häiriköt poliisille (kohtuullisen odottelun jälkeen). Mutta tässä ei ole suinkaan ole vielä kaikki, yksi siviilipidätyksen suorittaneista sattui olemaan venäläistaustainen Gleb Simanov – tuttu nimi useammasta tapahtumasta vuosien takaa.

Kuvakaappaus Iltalehden Twitter-tililtä, 2. heinäkuuta 2024. (2)

Yhteen tapahtumaan yhteensattumia tuntuu olevan liikaakin, mielessäni kuvailinkin kokonaisuutta nimellä Operaatio hyvä venäläinen, ovathan Suomessakin asuneet venäläiset herättäneet lausunnoillaan kaikkea muuta kuin positiivisia tuntemuksia. Ja jos kyse oli jostain muusta kuin puhtaasta sattumasta, niin kyllähän Iltalehden uutinen tarjosi juuri sopivalla tapaa positiivisen tapahtumakuvauksen ”kansojen välisestä yhteistyöstä”. Tässä vaiheessa moni todennäköisesti pohtii mielessään, että miksi tapahtumakulku saamansa näkyvyyden ohella herättää minussa epäilyksiä? Kovinkaan moni meistä ei enää muista tai välttämättä edes tiedä millainen tausta, aiemminkin kohujen keskiössä olleella, Gleb Simanovilla on. Tässä yhteydessä on syytä palautella mieliin hänen henkilöhistoriansa ja palata vuoteen 2016.

Tšekin Ostravassa avattiin elokuussa 2016 Venäjän ja sen operaattorin Nela Liskován toimesta niin sanotun Donetskin kansantasavallan ”edustusto”. (3) Suomesta tämän vale- ja propagandaedustuston avajaistilaisuuteen osallistui ainakin Gleb Simanov. Kyse ei ollut mistään todellisesta edustustosta vaan disinformaatio- ja propagandatarkoitusta varten perustetusta toimipisteestä. Tšekeissä käytiin myöhemmin oikeutta kyseisestä edustustosta sekä Nela Liskován perustamasta yhdistyksestä. Ostravan käräjäoikeus vaati yhdistyksen nimen muuttamista, kun siihen ei suostuttu, yhdistys lakkautettiin vuonna 2017. (4) 

Gleb Simanov ja Nela Lisková Tšekin Ostravassa.

Vastaavia vale-edustustoja avattiin Venäjään myötämielisesti suhtautuvien tahojen toimesta useisiin eurooppalaisiin valtioihin vuosina 2015 ja 2016. Huomioitavaa on, että Suomeen perustettiin Johan Bäckmanin toimesta Novorossijan edustusto-nimellä toiminut disinformaatiota ja propagandaa jakanut toimipiste – ainakin paperilla – jo kesällä 2014. (5) Myöhemmin toimipisteestä ryhdyttiin käyttämään nimeä ”Donetskin kansantasavallan” ”edustusto”. Aivan kuten Tšekin tapauksessa, myöskään Suomeen perustetulla vale-edustustolla ei ollut virallista statusta, vaikka kyseisen ”edustuston” toiminnassa mukana olleet ihmiset pyrkivät asian näin uskottelemaankin. 

Linja-autonkuljettajana työskennellyt Gleb Simanov päätyi kohun keskiöön kesällä 2017, jolloin Nobina irtisanoi hänet linja-autossa tapahtuneen selkkauksen seurauksena. Kyseinen episodi ei itsessään ole relevantti tämän kirjoituksen kannalta, osa tapahtuman seurauksista sen sijaan on. Erottamisen seurauksena Marco de Wit’in johtamat Suomi ensin!-aktivistit sekä Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n jäsenet järjestivät mielenosoituksen erotetun Simanovin tueksi Helsingissä. Simanov sai tukea (sekä palstatilaa) tuolloin myös Ilja Janitskinin MV-lehdeltä. Myös eräät eturivin perussomalaiset poliitikot, kuten Laura Huhtasaari, osoittivat tukensa Nobinan erottamalle Simanoville.

Tapahtumien seurauksena Polina Kopylova kirjoitti seikkaperäisen kuvauksen Simanovista: ”Tunnollinen kuski Gleb Simanov: uhri vai syötti?”, (6) jossa huomioitiin myös otsikoihin päätynyt maakuntakomppania-episodi. Simanovin kohdalla huomiota oli tuolloin herättänyt hänen erottamisensa maakuntakomppaniasta. Propagandistiset vastamediajulkaisut esittivät erottamisen taustalla olleen ”russofobian”, Simanov itse taasen esitettiin suomalaisen ”russofobian” uhrina. Simanovin tausta ja toiminta sekä kontaktit (esim. Johan Bäckman) tuntien erottamiselle oli mielestäni riittävät perusteet. ”Russofobia”-syytökset olivat vain yritys siirtää huomio olennaisesta epäolennaiseen ja saada ase Venäjän propagandaan viranomaisiamme vastaan.

Meidän on muistettava, että keväällä 2017 Suomessa asuva venäläistaustainen Olga Tšižik-Kinnunen esitti vetoomuksen Suomen venäläisille, pyytäen lähettämään hänelle tietoa ”russofobia”-tapauksista. Saamansa ilmoitukset Tšižik-Kinnusen oli tarkoitus toimittaa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville. Tšižik-Kinnunen oli tuolloin Demla ry:n jäsen, hän myös väitti toimivansa venäläisen NOD:in (ven. Национально-освободительное движение) eli Kansallisen vapautusliikkeen Suomen koordinaattorina.

Gleb Simanov vaimoineen osallistui myös Johan Bäckmanin ja Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin organisoimalle propagandamatkalle Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018.  Syystä tai toisesta johtuen Simanov vaimoineen palasi takaisin kesken matkan. Matkan jälkeen Simanov kävi antamassa äänensä Venäjän presidentinvaaleissa Tehtaankadulla, Helsingissä. Eri esiintymisten perusteella on pääteltävissä, että Simanov tuki hyvin aktiivisesti Venäjän imperialistisia tavoitteita Ukrainassa vuosien ajan. Näihin julkisiin esiintymisiin kuuluu myös propagandistiset lausunnot Donetskin nukketasavallan YouTube-kanavalla, (7) joissa hän väittää Ukrainan hallituksen tukevan uusnatseja sekä vertailee Ukrainan hallintoa Natsi-Saksaan. Toistaen näin häikäilemättömästi Venäjän propagandaa.

Kuvakaappaus Gleb Simanovin esiintymisestä ”МИД ДНР:n” propagandavideolla.

Kyseinen propagandamatka Krimin niemimaalle ajoittui hetkeen, jolloin Venäjä järjesti ”presidentinvaalit”, jotka pidettiin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla. Järjestäessään vaalit miehittämällään Krimin niemimaalla Venäjä rikkoi Ukrainan suvereniteettia kuin myös kansainvälisiä sopimuksia. Suomalaisista Johan Bäckman osallistui kyseisten laittomien presidentinvaalien ”vaalitarkkailuun” myös Skippari-Smirnov osallistui virallisiin propagandatilaisuuksiin niemimaalla. (8 ja 9) Skippari-Smirnoviin kohdistettiin Ukrainan valtion taholta sanktioita näiden toimien tähden, myös Johan Bäckmaniin on kohdistettu sanktioita Ukrainan valtion taholta.*

Vuoden 2018 jälkeen Gleb Simanov piti julkisten esiintymistensä osalta ”matalaa profiilia” useamman vuoden ajan, kunnes viime syksynä (lokakuu 2023) Simanovia haastateltiin Ilta-Sanomien artikkelissa ”Näin sota näkyy Venäjän arjessa – ’Venäläiset ovat hämmentyneitä siitä, miksi Suomen piti liittyä Natoon’” (10). Nyt hän päätyi ”tunnollisen venäläisen” rooliin taltuttaessaan häiriköitä Panssarimuseolla.

Suomessa on havaittu viime viikkoina epämääräistä ”matalan intensiteetin” toimintaa kriittisen infran ja muiden vastaavien kohteiden tuntumassa. Eräin paikoin tunkeutuminen sisätiloihin on onnistunut. Niiden osalta tekijät eivät ole tunnettuja (vanhoja tuttuja). En kuitenkaan sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että tulevina aikoina entistä useampi ”vanha tuttu” päätyy otsikoihin tai tapahtumien keskipisteeseen. Muistamme viime vuosikymmenen kiihkeät vuodet, jolloin kansallismielisinä itseään pitävät tahot organisoituivat, päätyen lopulta otsikoiden ohella oikeuteenkin. Moni näistäkin henkilöitä ja ryhmistä päätyi lopulta yhteistyöhön Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaisten henkilöiden kanssa.

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d474aab6-16ca-4d19-a3e6-32a32dba622d

2. https://x.com/iltalehti_fi/status/1808188038322717072 

3. https://czechia.mfa.gov.ua/cs/news/50370-komentar-posolystva-shhodo-informaciji-pro-vidkrittya-predstavnicykogo-centru-nezakonnogo-samoprogoloshenogo-utvorennya-dnr-v-mostrava

4. https://www.lidovky.cz/domov/samozvany-donecky-konzulat-v-cesku-se-odmitl-prejmenovat-soud-ho-muze-zrusit.A161013_162310_ln_domov_jzl 

5. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-tiedote.html 

6. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/polinakopylova/240136-tunnollinen-kuski-gleb-simanov-uhri-vai-syotti/

7. https://www.youtube.com/watch?v=-XSo-zEAvlQ 

8. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

9. https://www.blackseanews.net/en/read/142853 

10. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009899304.html 

*:Ukrainan langettamista sanktioista blogissa ”Ukraina langetti sanktioita suomalaisille ja Suomessa asuvalle venäläiselle”.

Näin Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa – OSA II

 

Kirjoitukseni toisessa osassa tarkastelen tarkemmin eräitä sosiaalisen median aktiiveja sekä Venäjän narratiivia toistavia ja propagandaa leviä vastamedioita sekä muita tahoja, joiden kautta Venäjän propaganda ja disinformaatio saa jalansijaa maassamme. Vaikka huomioinkin tässä kirjoituksessa tarkemmin suomalaisiapropaganda- ja vastamedioita, tätä ei kuitenkaan pidä pitää kattavana poikkileikkauksena niistä – ei edes Venäjän propagandaa levittävien vastamedioiden osalta.

Aivan kuten kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, kuvakollaasi saa johdattaa meidät syvemmälle aiheeseen, toimien läpileikkauksena niistä aktiiveista ja keinoista, joita hyödyntäen Venäjän vaikuttaminen, propaganda ja disinformaatio leviävät yhteiskuntaamme. Tulevien kappaleiden myötä tulen täydentämään havaintoja, jotta muodostuu tarkempi kuva siitä, kuinka erilaiset henkilöt ja yhteisöt toimivat, jonka myötä lukijalle syntyy tarkempi kuva siitä, millaisiin metodeihin toimijat (operaattorit) voivat turvautua. Tulemme näkemään sen, että Johan Bäckman on (on ollut) muutakin kuin räksyttävä disinformaation tuottaja ja lausuntoautomaatti tai että, Venäjän narratiivia tukevan propagandan ja disinformaation levittäjiä löytyy myös henkilöistä, joiden ei menneisyytensä perusteella uskoisi näin tekevän – sellainen tosin tekee heistä vaarallisia resonaattoreita. Rauhanpuolustajat-lehteen kirjoittavaa Oksana Tšelyševaa voimme nimenomaa pitää tällaisena henkilönä. Onpa Journalistiliitto julkaissut Tšelyševaa tukevan kannanotonkin huhtikuussa 2019. (1) Näyttää kuitenkin siltä, että he eivät ole tiedostaneet tai ymmärtäneet kokonaiskuvaa, jonka seurauksena he eivät ymmärtäneet sitä kritiikkiä, joka Oksana Tšelyševaan Ukrainassa kohdistui ja miksi häntä syytettiin ”Ukrainan vastaisesta propagandasta” ja ”yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon manipuloinnista”. Kirjoituksessani ”Rauhanpuolustajat – puolueellistarauhanpuolustamista” kävin läpi Tšelyševan toimintaa, osoittaen useiden esimerkkien kautta sen, kuinka puolueellisesti ja jopa disinformatiivisesti hän välitti tuolloin viestiä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta.

Kiinnostavaa tässä on se, että Tšelyševa toimii edelleen samalla tavalla, viestin sopiessa hänen tavoitteisiinsa, sillä ei näytä olevan merkitystä kenen viestiä hän välittää eteenpäin. Jaettavan viestin taustalla voi olla tunnettuja propagandisteja ja disinformaatikkoja, kuten Max Blumenthal tai Aleksandr Duginin kannattaja Michael Millerman, miksei myös Venäjä-mielisen AfD-taustaisen säätiön johtoon kuulunut Alfred de Zayasia. Tšelyševan viestintä on hyvin paljon samankaltaista kuin tunnetun ihmisoikeusaktivistin, kosmologi Syksy Räsäsen sosiaalisen median viestintä. Räsänen on toistuvasti jakanut Syyrian hallintoa tukevien tahojen toimittamaa disinformaatiota ja propagandaa, joissa kiistetään Bašar al-Assadin hallinnon julmuudet. Hän on myös jakanut materiaalia, joissa toistuu Venäjän propagandistinen väite venäläisiä ja venäjänkielisiä Ukrainassa uhkaavasta kansanmurhasta. Disinformaation jakajina Tšelyševan ja Räsäsen kaltaiset henkilöt ovat ongelmallisempia (jopa vaarallisempia) kuin Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaiset henkilöt asemansa ja sen tuoman uskottavuuden tähden. Suomen Amnestysta kertoo jotain myös se, ettei Syksy Räsäsen jatkuva disinformaation ja propagandan levittäminen edellä mainituista aiheista johtanut mihinkään toimiin. Räsänen istui johtokunnassa ne kaksi perättäistä kautta, joka on ymmärrykseni mukaan maksimi, jonka yksi ja sama henkilö voi johtokunnassa istua peräkkäin. (2)

Johan Bäckmanin Venäjää ymmärtävä ja tukeva toiminta ulottaa juurensa aikaan ennen Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan miehitystä. Miehityksen jälkeen Bäckmanin rooli muuttui selvästi, jolloin hän ryhtyi selkeämmin levittämään Venäjän propagandaa ja disinformaatiota osallistuen myös henkilönä Venäjän organisoimien näytösvaalien ”tarkkailuun” Ukrainalta miehitetyllä Krimillä, ja myöhemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Georgialta anastetuilla alueilla. (3) Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sodan alkua seuranneina vuosina Bäckman oli Suomen näkyvimpiä Venäjä-operaattoreita sosiaalisessa mediassa sekä muilla alustoilla. Hän oli myös hyvin aktiivinen Venäjää-tukevissa, Suomeen kohdistuvissa hybridioperaatioissa: lapsikaappauskysymyksissä Bäckman oli ollut aktiivinen toimija jo ennen vuotta 2014, jota roolia hän ei unohtanut Krimin niemimaan miehityksen jälkeenkään. (4) Hän nousi yhä uudelleen esiin lapsiasioiden tiimoilta venäläismedioissa kommentaattorina tai ns. ihmisoikeusasiantuntijana. Huomioitavaa kokonaiskuviossa on se, että kun yksi asia (esim. lapsikaappaukset) painui unholaan, Bäckman ei tehnyt sitä, vaan hän saattoi hyvin luontevasti siirtyä kommentoimaan seuraavaa kiperää aihetta joko näennäisenä asiantuntijana tai hän esiteltiin venäläisyleisölle suomalaisena dosenttina, ja näin dosentuuria käytettiin Venäjällä luomaan uskottavuutta sanojen painoksi.

Meille suomalaisille Bäckmanin rooli lienee parhaiten tuttu nimenomaa Itä-Ukrainan sotaan liittyvän disinformaation jakajana sekä toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneen häirintä- ja mustamaalauskampanjan yhtenä aktiivisena toimijana ja oikeudessa siitä tuomittuna. (5) Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että hän oli tuolloin aktiivisesti mukana useissa erilaisissa projekteissa, joista osa vaikutti lähinnä harhauttamis- ja häirintätarkoituksessa luoduilta, kuten Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus ry (huom. Bäckman perusti yhdistyksensä nimellä Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ry mutta viranomaistemme vaatimuksesta hän joutui vaihtamaan yhdistyksen nimen) mutta osalla oli selkeitä hybridivaikuttamiseen liittyviä tavoitteita, kuten Love FM-radiokanava projekti sekä Bäckmanin yritys ostaa osakkuus radiokanavasta. (6 ja 7) Edellisten lisäksi Bäckman oli ja on edelleen aktiivinen ns. kustannustoimittajana, hänen nimissänsä on yritys Johan Bäckman Publications, (8) joka on julkaissut lukuisia Venäjän viestiä tukevia disinformatiivisia ja/ tai propagandistisia teoksia. Julkaistujen teosten joukossa on myös kahden Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa taistelleen suomalaisen ”muistelmateokset”. Kyseessä ovat Lauri Karhu-salanimellä kirjoitettu ”Viimeinen luoti” sekä pieksämäkeläislähtöisen Petri Viljakaisen ”Vilin sota”. (9 ja 10) Tämän hetken tietojen mukaan Viljakainen on menehtynyt sotatoimissa keväällä 2022. Bäckmanin kustantamo julkaisi myös edesmenneen Matti Rossin höpö-höpö-teoksen ”Raunioista nousee Donbass”. 

Siitä huolimatta, että Venäjän brutaalin tuhoamissodan myötä Bäckman on päätynyt marginaaliin, että hänen seuraajansa koostuvat pääasiassa ideologisten äärilaitojen edustajista sekä salaliittoteorioiden maailmoihin vajonneista henkilöistä, hän on Venäjällä jatkanut säännöllistä kommentointia erilaisissa medioissa, mikä meidänkin on syytä pitää mielessä.

Bäckmanin ohella näkyviä Venäjä-apologeettoja Suomesta löytyy muitakin, kuten Bäckmanin pitkäaikainen yhteistyökumppani Leena Hietanen. Hietanen on tunnettu pitkänlinjan kremliini, jonka kädenjälkeä on muun muassa Viron kylmä sota pamfletti keväältä 2008. Pamfletissa Hietanen väitti Viron käyttävän kansalaisuuspolitiikkaa venäläisiä vastaan apartheid-tyyppisenä sortopolitiikkana, jota oikeutetaan ”miehitysmyytillä”. Hänen mielestänsä Viron Neuvostoliittoon kuulumisessa ei ollut kyse miehittämisestä. Hietanen on edelleen säännöllinen vieras Bäckmanin Z-studiossa, jonka ”keskusteluohjelmiin” osallistuu säännöllisesti muitakin kremliinejä tai Venäjä-apologeettoja, joista osalla on taustaa erilaisten salaliittoteorioiden parista. Hietanen on myös kirjoittanut useita propagandistisia katsauksia avoimen Venäjä-mieliseen Naapuriseuran sanomiin. (11) Kyseisen julkaisun taustalla on toimittaja Mauno Saaren ja entisen kansanedustaja Mikko Elon perustama Venäjä-mielinen Naapuriseura ry. (12) Elo osallistui myös toimittaja Jessikka Aron häirintään ja maalittamiseen useaan otteeseen vuosia sitten.

Osa suomalaiselle yleisölle suunnatusta Venäjä-propagandasta tulee sellaisilta suomalaisilta operaattoreilta, jotka oleilevat pysyvästi Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, kuten miehitetyssä Luhanskissa asuvalta Janus Putkoselta; tai henkilöiltä, jotka vierailevat säännöllisesti tuottamassa propagandamateriaalia Venäjän miehittämillä alueilla, kuten Kosti Heiskanen tekee. Kyseisen kaksikon välit tekee kiinnostavaksi se, että (ainakin julkisuudessa) he esiintyvät siten, kuin heidän välillä olisi vähintäänkin keskinäinen sotatila. Päivä sitten Heiskanen kertoi tehneensä tutkintapyynnön Janus Putkosesta Venäjän turvallisuusneuvostolle, mitä se sitten oikeasti tarkoittaakaan. (13) Heiskasenkin tie on kiinnostava, Bäckmanin vastustajasta näkyväksi Venäjä-apologeetaksi. Niin houkuttelevaa kuin se olisikin uppoutua tässä kohdin syvällisemmin Janus Putkoseen propagandistina ja Venäjän operaattorina, katson kuitenkin parhaaksi kehottaa lukijoita tutustumaan Putkoseen muutaman artikkelin kautta, joissa käsitellään hänen rooliansa Venäjän miehittämässä Donetskissa sekä työskentelyä venäläisrahoitteisessa DONi News-viestintäprojektissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (näiltä osin Putkosen rooli paljastui Egorova Leaksin yhteydessä v. 2016). (14)

Jessikka Aron tuoreen kirjan julkistamisen myötä muutamat tunnetut Venäjän propagandaa ja salaliittoteorioita sumeilematta jakaneet henkilöt näyttävät aktivoituneen seuraamillani sosiaalisen median alustoilla. Kirjan julkistamispäivänä kierroksia ottivat niin Panu Huuhtanen kuin myös NykySuomi-vastamediaa toimitteleva Juha Korhonen, joista kummallakin on pitkä historia erilaisissa vasta- ja valemedioissa. (15) Korhonen toimi myös Johan Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto ry:n puheenjohtajana, Huuhtanen sitä vastoin palkittiin yhdessä Taina Keskimäen kanssa kyseisen yhdistyksen toimesta. Tätä nykyä kyseisellä yhdistyksellä ei ole enää näkyvää toimintaa, osa sen keskeisistä jäsenistä on riidoissa keskenään.

Tällä hetkellä suomalainen disinformaatiokenttä täyttyy myös erilaisten anonyymien tilien sekä ns. trollitilien tuotannosta. Tähän joukkoon kuuluu myös kiinnostavia ilmiöitä ja/ tai operaatioita, kuten Twitterissä (eli X-palvelussa) toimivat @Suomi2030 tai @Oikeistopuolue- eli Pekka U. K. Peitsi-tili. Pekka U. K. Peitsi viittaa selvästi Pekka Peitsi-nimimerkkiin, jota presidentti Urho Kaleva Kekkonen käytti. Vaikka Suomi2030-tilin viestintä maltillisempana eroaa Pekka U. K. Peitsi-tilin selvästi provosoivammasta ja aggressiivisemmasta tavasta viestiä, kumpikin näyttäisi tavoittelevan samaa kohderyhmää viesteillään, joiden ydinsanoma näyttää olevan se, että ennen oli paremmin: ennen oli rauha ja hyvät välit naapuriin eli Neuvostoliittoon, jota nykyään edustaa Venäjä. Tässä asetelmassa nimenomaan vapaus ja liberaalit arvot nähdään vihollisena, joten onkin ymmärrettävää, että Donald Trump nähdään ystävänä muiden totalitaaristen johtajien rinnalla. Luonnollista on myös se, että Ukraina on vihollinen taistellessaan ”perinteitä” vastaan. Paradoksaalista tässä onkin se, että Ukraina nimenomaan käy taistelua oman kulttuurinsa ja perinteidensä puolesta, joiden vaalimista Suomi2030-tilikin usein painottaa, taistellessaan vapauden puolesta. Kiinnostavaa on myös se, että Kekkonen nähdään ilmiselvästi jonkin sortin symbolina tälle tavoiteltavalle perinteiselle tilalle. Mikä toki on ymmärrettävää, jos tämä tavoiteltava tila on pysähtyneisyys ja seniiliys.

Kummallekin edellä mainituista tileistä liittoutuneisuus kuuluu pahoihin asioihin, yksin jääminen – jota korostetaan omalla maanpuolustuksella – nähdään positiivisena asiana. Tai kuten @Suomi2030 asian ilmaisee, se on ”kunnollista”. Tämäkin kuvio tulee ymmärrettäväksi, kun tiedostaa Venäjän halun ja tarpeen rikkoa läntinen yhteisö, se on voimaton yhtenäisen liittokunnan edessä mutta yksittäisiä eristyneitä valtioita se kykenee kontrolloimaan ja painostamaan haluamiinsa sopimuksiin. Tällaisten tilien eräs päämäärä onkin koheesion rikkominen disinformaation ja propagandan keinoin. Erilaiset sosiaalisen median alustat, viestintäalustat ja videoiden julkaisukanavat tarjoavatkin tällaisille toimijoille oivallisen väylän levittää sanomaansa – nopeasti. 

Aikomuksenani oli tässä kirjoituksessa käsitellä esimerkinomaisesti perinteisen median mahalaskuja Venäjä-uutisoinnissa. Käytännössä kyse on katsauksista tai artikkeleista, joissa kritiikittä tai millään tapaa avaamatta Venäjän disinformatiivinen viesti pääsee läpi. Säästän lukijoita aiheelta tässä kirjoituksessa palatakseni siihen tuonnempana.

Nämä kirjoitukseni lukenut saattaa, oikeutetustikin, pohtia sitä, että miksi kiinnittää huomio vain Venäjään. Mihin unohdin Kiinan tai joidenkin muiden maiden Suomeen kohdistamat haitalliset vaikuttamis- ja horjuttamisyritykset sekä näiden maiden levittämän propagandan ja disinformaation? Osaltaan huomion kohdistaminen Venäjään johtuu siitä, että sen toiminta Suomessa on minullekin tutuinta toisaalta myös siksi, koska Venäjän muodostama ulkoinen uhka maallemme on lyhyellä aikavälillä merkittävintä. Se pyrkii omalla tahollaan vaikuttamaan meihin ulkoa kuin myös sisältä käsin pyrkiessään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota. Silmissäni Venäjä on tällä hetkellä merkittävin ulkoinen uhka, siinä on riittämiin syytä kohdistaa huomioni siihen. Edellisen toteaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettekö muitakin merkittäviä ulkoisia uhkia ole olemassa. Sellaisia, joiden olemassaolosta tulisi käydä olennaisesti enemmän keskustelua ja joihin meidän tulisi jo nyt varautua, kuten vaikkapa Kiinan tai Suomeen ja Eurooppaan levitettävän poliittisen islamin kaikkine lieveilmiöineen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://journalistiliitto.fi/fi/ukrainan-aarioikeisto-maalittaa-oksana-chelyshevaa/ 

2. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008989738.html

3. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

4. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

5. https://yle.fi/a/3-12322911 

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html 

7. https://yle.fi/a/3-9437985

8. https://ruslania.com/fi/kirjat/kustantajat/1039-johan-backman-publications/ 

9. https://www.finna.fi/Record/helmet.2343867 

10. https://www.finna.fi/Record/kirkes.1307957 

11. https://naapuriseura.fi/?s=Leena+Hietanen 

12. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c 

13. https://twitter.com/HeiskanenKosti/status/1789976992147775605 

14. Janus Putkosen toimintaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla voi perehtyä lukemalla seuraavat artikkelit:

Itä-Ukrainassa Venäjän puolesta taistelleet suomalaiset kehuskelevat kokemuksillaan – muualla Euroopassa vierastaistelijoita on tuomittu rikoksista

Massiivinen tietovuoto Donetskissa - Todistaa yhteydet Venäjään

EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR

15. https://nykysuomi.com/2024/05/08/jessikka-aro-vainoaa-ihmisia-perattomilla-rikosilmoituksilla-mediat-vahvistaa-kaikki-valheet/ 

Kirjoituksen taustoituksessa olen käyttänyt hyväksi muun muassa @Suomi2030- ja @Oikeistopuolue- eli Pekka U. K. Peitsi-Twitter tilejä sekä Johan Bäckmanin kohudosentti-blogia aiempien blogieni ohella. Blogisarjan ensimmäinen osa: Näitä reittejä Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa.

Blogia päivitetty 29. kesäkuuta 2024.