Venäjän duuma – varkaiden ja murhamiesten paratiisi

 

Venäjällä järjestettiin näytösluonteiset duuman kolmipäiväiset ”vaalit” reilu viikko sitten. Jo ennakkoon oli selvää, etteivät nämäkään vaalit ole rehelliset, Venäjän todellisen opposition ts. oikean opposition edustajien oli lähes mahdotonta asettua ehdolle, valtiokoneisto hyökkäsi heitä vastaan mitä räikeimmällä tavalla, ja tämän todellisen opposition näkyvin johtaja, Aleksei Navalnyi, oli epäonnistunutta murhayritystä seuranneen, pääosin Saksassa tapahtuneen, hoito- ja kuntoutusjakson jälkeen tuomittu Venäjällä näytösoikeudenkäynnissä vankeuteen. Vaaleja edeltäneestä oikean opposition vainoamisesta huolimatta itse vaaleissa tapahtunut vaalien kansalta varastamiseen johtanut prosessi – Moskovan elektronisten äänien laskennan viivyttämisineen – löi monet ällikällä.

Venäjän ns. vaaleja analysoinut tutkija Sergei Špilkin päätyi arvioon, jonka mukaan yli puolet Yhtenäinen Venäjä -puolueen äänisaalista perustuisi vilppiin. (1) Hänen mukaansa sähköisen äänestämisen on loputtava.

”Vuosi Litvinenkon kuoleman jälkeen Lugovoi valittiin duumaan. Moskovassa monet ajattelivat, ettei hänen rakettimainen nousunsa olisi onnistunut ilman Kremlin tukea. Lugovoi itse jakoi haastatteluja koti- ja ulkomaiselle lehdistölle. Tilaisuudet järjestettiin Moskovassa tai kauniilla, syrjäisellä Kamtšatkan niemimaalla, missä hän puhui hevosen selästä.” (2)

Yllä oleva kuvaus on lainaus Luke Hardingin teoksesta Vaiennettu - Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa, jossa käytiin seikkaperäisesti läpi entisen KGB-agentin ja FSB-eversti Alexander Litvinenkon polonium-murha tekijöineen, unohtamatta valtiota teon takana. Murhaajista toinen, Andrei Lugovoi, tuli lopulta valituksi Venäjän duumaan joulukuussa 2007, Vladimir Žirinovskin johtaman Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen listoilta. Koko prosessi muistutti tehtävän onnistuneesti suorittaneen operaattorin palkitsemista valtion toimesta.

Venäjällä viikonpäivät sitten järjestettyjen, näytösluonteisten duuman ”vaalien” jälkinäytös muistuttaa erehdyttävästi reilun vuosikymmenen takaisia tapahtumia – valtio palkitsee pahantekijänsä. Tällä kertaa palkittujen joukossa ei todennäköisesti ole murhamiehiä, sen sijaan sieltä löytyy ainakin militanttikomentaja sekä Venäjän-operaattori.

Kantavia teemoja venäläispropagandassa on ollut jo huhtikuusta 2014 lähtien ukrainalainen ”separatismi”. Tässä kontekstiin onkin varsin vaikeaa mahduttaa sitä, että Venäjän duumaan ”valittiin” moskovalaissyntyinen Aleksander Borodai, (3) joka toimi ensin ”varapääministerinä” ja sen jälkeen ”pääministerinä” miehitetyn Donetskin alueella toukokuusta 2014 lokakuuhun 2014, kunnes hänet – käytännössä – määrättiin takaisin Venäjälle Kremlin toimesta samalla tapaa kuin alueen sotilaskomentaja, venäläinen tiedustelu-upseeri, Igor ”Strelkov” Girkin oli määrätty. Borodain siirron primääritarkoituksena oli nostaa miehitetyn Donetskin alueen johtoon paikallisväriä muun muassa donetskilaissyntyisen Aleksandr Zahartšenkon muodossa, (4) joka likvidoitiin pommiattentaatissa 31. elokuuta 2018. Todennäköisin syy likvidoinnille oli hänen individualistinen toiminta yhdistettynä mielipide-eroihin Kremlin edustajien kanssa, josta johtuen hän kävi toimissaan vaikeasti ennustettavaksi.

Aleksander Borodai etualalla, kuva: unian.net.

Borodain taustoista on hyvä tietää se, että hän on tuntenut Igor Strelkovin Moldovan alueella käydystä Transnistrian sodasta lähtien. Sota Moldovan ja Transnistrian alueiden välillä juontaa aina Neuvostoliiton viimeisiin hetkiin saakka, konflikti alkoi jo vuonna 1989, aseelliseksi yhteenotoksi – sodaksi – konflikti muuttui marraskuussa 1990, päättyen aselepoon heinäkuussa 1992. Transnistrian alueellinen hallinto säilytti asemansa Venäjän maavoimien 14. kaartin armeijan sekä venäläisvapaaehtoisten tuella. Näihin vapaaehtoisjoukkoihin kuului myös Donin ja Kubanin kasakoita, joista koottuja joukkoja Venäjä on sittemmin hyödyntänyt myös miehitettyjen alueiden kontrolloinnissa Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, sekä äärikansallismielisen ja antisemitistisen Venäjän kansallinen yhtenäisyys-järjestön (ven. Русское национальное единство) vapaaehtoisia, jonka riveistä tulleet vapaaehtoiset ovat myöskin osallistuneet Venäjän sotaan Ukrainassa.

Borodain henkilöhistoriasta löytyy myös tiiviitä linkkejä venäläisiin äärikansallismielisiin liikkeisiin ja julkaisuihin. Hän on toimittanut aktiivisesti materiaalia venäläiseen, fasistiseen, ”uutislehti” Zavtraan. Jo ennen Ukrainan sotaa kyseinen julkaisu toimi useiden venäläisten äärikansallismielisten äänitorvena, osa heistä – Borodain lailla – toimitti aineistoa ja raportteja julkaisulle, osan antaessa haastatteluja julkaisun ns. toimittajille Ukrainan sodan alettua. Igor Girkin antoi marraskuussa 2014 haastattelun Zavtralle, jossa hän tunnusti komentamansa ryhmänsä olleen vastuussa sodasta Ukrainasta. (5) Ennen sotaa Itä-Ukrainassa, Igor Girkinin johtama ryhmä oli jo osallistunut Krimin niemimaan miehitykseen osana Venäjän operaatiota.

Alankomaissa käynnissä olevassa, Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014 venäläisjoukkojen* toimesta pudotetun Malaysia Airlinesin lennon MH17, oikeudenkäynnissä on myös noussut esille Borodain lausuntojen kautta Venäjän rooli Ukrainan sodassa, etenkin se, kenen etua operaatiota johtaneet komentajat ajoivat: ”Well, your plans are far-reaching. Mine are not. I’m carrying out orders and protecting the interests of one and only state, the Russian Federation. That’s the bottom line.” (6)

Aleksander Borodai ei suinkaan jäänyt ainoaksi Venäjän ”vaaleissa” palkituksi operaattoriksi. Saman puolueen (Yhtenäinen Venäjä) listoilta duumaan päätyi myös alun perin varasijalle jäänyt Marija Butina, Kirovin alueen kuvernöörin luovuttua paikastaan duumassa.

Butina nousi otsikoihin jokunen vuosi sitten, kun hänet vangittiin ja tuomittiin Yhdysvalloissa 18 kuukaudeksi vankeuteen vieraan vallan (eli Venäjän) agenttina toimimisesta. (7) Hän ei ollut rekisteröitynyt Yhdysvaltojen oikeusministeriölle, kuten  vieraan vallan puolesta vaikuttavan pitäisi lain mukaan tehdä. Muutama kuukausi oikeudenkäynnin jälkeen, lokakuussa 2019, Butina vapautettiin ja karkotettiin Yhdysvalloista Venäjälle.

Ennen vangitsemistaan opiskelijana Yhdysvalloissa ollut Butina pyrki luomaan suhteita Yhdysvaltojen Kansalliseen kivääriyhdistykseen (NRA) esittäytymällä pienen venäläisen asejärjestön puheenjohtajaksi. Tarkoituksenaan hänellä oli NRA:n kautta pyrkiä luomaan yhteyksiä republikaaneihin tavoitteenaan vaikuttaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Operaatio Yhdysvalloissa, operaatioksi voinemme Butinan toimintaa, hänen henkilöhistoria tuntien, kutsua, ei suinkaan ollut ensimmäinen, jolloin hän työskenteli Venäjän hallinnon tiliin maan rajojen ulkopuolella.

Maaliskuun 19. päivä 2014 Marija Butina esiintyi Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja muutamaa kuukautta myöhemmin, 11. kesäkuuta, Donetskissa, joka tuolloin oli jo Venäjä-johtoisten joukkojen hallinnassa.

Marija Butinan historia Venäjän Ukrainaan verkostoituneena operaattorina ulottuu ainakin vuoteen 2009, jolloin hän vieraili Seliger-foorumissa Venäjällä, solmien yhteyksiä henkilöihin, jotka nousivat näkyviin rooleihin Itä-Ukrainassa kevään 2014 kaoottisten viikkojen jälkeen. Butinan tapaamien henkilöiden joukossa oli muun muassa ”kansankomissaariksi” Donetskissa vuonna 2014 valittu, ukrainalaistaustainen, Pavel Gubarev, joka oli nuorempana ollut venäläisen äärikansallismielisen ja antisemitistisen Venäjän kansallinen yhtenäisyys-järjestön jäsen. Myös Butina itse vieraili usein Ukrainassa Seliger-foorumin jälkeen mutta ennen vuotta 2014, (8) tavaten lukuisia kertoja ukrainalaisen aseharrastajien UAVZ-organisaation johtajan Georgi Utšaikinin.

Marija Butina miehitetyssä Donetskissa kesäkuussa 2014.

Triviaalina tietona voinemme todeta, että Butina on myös ollut suunnittelemassa ”Donetskin kansantasavallan” lippua v. 2009. Että sellaista ”separatismia” Ukrainassa. (8)

Myös muita, Venäjän johtamissa joukoissa taistelleita militanttikomentajia on mukana politiikassa Venäjällä, kuten kirjailijana ja toimittajanakin tunnetuksi tullut, sotarikoksiin syyllistynyt, Zakhar Prilepin. Prilepin perusti vuonna 2019 poliittisen liikkeen ”Totuuden puolesta” (ven. За правду). Tämän vuoden puolella liike yhdistyi vasemmistolaisen Venäjän patriootit ja Oikeudenmukainen Venäjä puolueiden kanssa Oikeudenmukainen Venäjä – totuuden puolesta -puolueeksi, systeemiseen oppositioon eli viralliseen oppositioon kuuluva puolue sai edustajia duumaan.

* * *

Venäjän duuman ”vaaleihin” kuului jälleen elementtejä, joissa hyödynnettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden venäläistämisprosessia. Aivan kuten viime vuoden Venäjän ”kansanäänestyksen” aikaan, nytkin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia, Venäjän passin saaneita paikallisia, kuljetettiin busseilla äänestämään Venäjälle. (9) Tähän mennessä kansainvälisen yhteisön kannanotot Venäjän, Ukrainan suvereniteettia rikkoviin toimiin, ovat olleet laimeat. Sormen heristäminen ei tilannetta miksikään muuta!

Erityisen rumaksi ja vastenmieliseksi Venäjän toiminnan tekee se, että miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvia on painostettu ottamaan Venäjän passi. Monien kunnallisten ja alueellisten organisaatioiden palveluksessa olevien on ollut suoranainen pakko ottaa joko Venäjän passi tai miehitettyjen alueiden ”kansantasavaltojen” passi saadakseen pitää työpaikkansa. Tämä pakko kohdistuu myös opettajiin ja lasten parissa työskenteleviin, unohtamatta muita alueellisia siviiliorganisaatioita ja -laitoksia (kirjastot, ”yliopistot”, sairaalat jne.) Luonnollisesti samainen pakko kohdistuu myös ”turvallisuusviranomaisten” ja vastaavien organisaatioiden jäseniin, mutta ryhtyessään palvelemaan miehittäjän turvallisuusorganisaatioita, he ovat jo valmiiksi siirtyneet väärälle puolelle palvelemaan Kremlin imperialistisia tavoitteita, joten omissa silmissäni he eivät ole uhreja samalla tavalla kuin opettajat, päiväkotien (lastentarhojen) työntekijät, hoitajat jne.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://meduza.io/en/feature/2021/09/20/electronic-voting-must-die 

2. Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa; Luke Harding, s. 197.

3. https://khpg.org/en/1608809579 

4. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-surkov-insight/ex-rebel-leaders-detail-role-played-by-putin-aide-in-east-ukraine-idUSKBN1870TJ 

5. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

6. https://www.politie.nl/en/themes/flight-mh17/witness-appeal-crash-mh17-nov-19.html 

7. https://yle.fi/uutiset/3-11038250 

8. https://empr.media/opinion/investigations/maria-butina-russian-agents-of-influence/ 

9. https://www.promoteukraine.org/about-230000-ukrainians-from-occupied-donbas-take-part-in-state-duma-elections/ 

*: Perustelen termin ”venäläisjoukkojen” käyttöä sillä, että Buk-TELAR nro. 332, jolta MH17 pudottanut ohjus laukaistiin, kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille, ja todistajalausuntojen mukaan kyseinen TELAR oli miehitetty yhtenäiseen varustukseen sonnustautuneella henkilöstöllä, joka varustuksensa puolesta erosi ”paikallisista” militanttijoukoista.