Sotilas on vastuussa teoistaan, mutta onko propagandisti vastuussa sanoistaan

 

Suoraviivaisesti asia ilmaisten, murhaaja on vastuussa teoistaan; sotilaskaan ei voi väistää vastuuta piiloutumalla käskyjen taa. Mikäli hän joutuu sodassa tekemiensä rikosten tähden oikeuteen, hän ei voi väistää vastuuta viittaamalla saamaansa käskyyn. Mutta mikä vastuu vihaa ja valheita kylväneellä propagandistilla ja disinformaatikolla on?

Der Stürmerin julkaisija Julius Streicher, todettiin syylliseksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja tuomittiin kuolemaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Streicher teloitettiin hirttämällä 16. lokakuuta 1946 vastaisena yönä yhdeksän muun kuolemaantuomitun kanssa. Merkittävää hänen kohdalla on se, että hän ei ollut sotilashenkilö eikä osallistunut hyökkäyssotiin toisiin maihin, Streicher ei myöskään osallistunut holokaustin suunnitteluun tai konkreettiseen toteuttamiseen – Streicher oli propagandisti ja hänen julkaisemansa antisemitistinen Der Stürmer tämän propagandan äänitorvi.

Toisin kuin Nürnbergissä kuolemaan tuomitut, tänään julmimmankaan tappajan ja kansankiihottajan ei tarvitse pelätä kuolemantuomiota kansainvälisessä oikeudessa. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ja laajojen sotarikosten myötä puheet sotarikollisten tuomitsemisesta kansainvälisessä oikeudessa ovat voimistuneet – Izjumin joukkohaudat eivät todellakaan hiljennä näitä vaatimuksia. Eräiden venäläisten propagandistien nimi on jo noussut – aivan oikeutetusti – esille pohdittaessa mahdollisia syytettyjä ja nimenomaan heidän puheiden tähden. RT:n pääpropagandisti Margarita Simonyan tuskin voi välttää joutumasta kansainväliseen oikeuteen, mikäli Ukrainan sota päättyy Venäjän tappioon ja Vladimir Putinin regiimin romahdukseen. Eikä hänen nimi ole ainoa tällä listalla, venäläisten rinnalla ukrainalaisten dehumanisointiin osallistuivat myös erinäiset propagandistit ja operaattorit Venäjän rajojen ulkopuolella. Mikä on näiden muiden maiden kansalaisten vastuu, jotka ovat antaneet kasvonsa, äänensä ja kenties jopa arvovaltansa Kremlin käyttöön?

Tiedossani ei ole toistaiseksi tapauksia, joissa pelkän Venäjä-propagandan tuottamisen tai levittämisen tähden olisi käyty oikeutta. Iso-Britannian on kuitenkin langettanut sanktioita kansalaiselleen, Graham W. Phillipsille, työskentelystään Venäjälle. (1) Phillipsin tapauksessa työskentely käsittää pääasiassa provokaatioiden järjestämisen ohella propagandan tuottamista. Hän on myös syyllistynyt toimintaan, jossa hän on ns. toimittajana tehnyt yhteistyötä Venäjän asevoimien alaisten organisaatioiden kanssa mennen yhteistyössä niin pitkälle, että on välittänyt tietoa videolinkin kautta venäläisille, jotka hyödynsivät kuvaa omassa tykistötoiminnassaan.

Suomestakin löytyy heitä, jotka ovat vuosia myrkyttäneet maaperää puhumalla ja kirjoittamalla ”Kiovan juntasta” tai ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista” tai ”keskitysleireistä, joita Ukrainaan perustetaan” tai toistamalla muulla tapaa venäläispropagandan aikaansaannoksia. Onko meidän Suomessa aiheellista käydä keskustelua tämän joukkion tekemisistä tai siitä, onko heidät syytä saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan? Oma näkökantani on se, että vaikeneminen on väärä ratkaisu, enkä pitäisi poliisitutkintaakaan vääränä vaihtoehtona. Siitä huolimatta, että Suomessa on viimevuosina käyty keskustelua vaikuttamisesta ja propagandasta, on Suomessa yllättävän vähän – jos lainkaan – saatettu ketään vieraalle vallalle tai terroristiorganisaatiolle propaganda-aineistoa toimittanutta henkilöä tai tahoa oikeuteen. Puhumattakaan, että he olisivat saaneet tuomion.

ISIS:iin värväytyneiden ja Suomeen palanneiden (eräissä tapauksissa takaisin tuotujen naisten ja lapsien) henkilöiden kohdalla käytiin jonkin verran keskustelua heidän osallisuudesta ISIS-propagandan tuottamiseen kuin myös värväystoimintaan osallistumiseen, ymmärtääkseni tällaisen toiminnan tähden yksikään Suomeen palannut henkilö ei ole joutunut oikeuteen. Eräissä tapauksissa näistä naisista on kirjoiteltu ”ISIS-vaimoina” tarkoituksena kenties pyrkiä esittämään heidät uhreina terroristiorganisaation tukemisen sijaan, mitä kirjoittelua myös kritisoitiin voimakkaasti. (2)

Kun Vladimir Putinin hallinto aikanaan Venäjällä romahtaa (ja sehän romahtaa jossain vaiheessa), olen melkoisen varma, että edessä on myös hetki, jolloin joudumme vähintäänkin pohtimaan sitä, että mikä vastuu suomalaisilla Venäjän viha- ja sotapropagandan tuottajilla ja levittäjillä on? Tähän mennessä olemme korkeintaan naureskelleet eräille suomalaisille kremliineille ja siinä sivussa Kremlille sitä, kuinka alas he ovat vajonneet joutuessaan turvautumaan näihin suomalaisiin (joiden nimet jätän nyt tietoisesti mainitsematta). Mutta vaikka meidän silmissä tämä Venäjän propaganda näyttäytyy täysin epäuskottavana ja idioottimaisena, on syytä muistaa, että merkittävä osa siitä on Venäjällä suunnattu maan omille kansalaisille, joille suomalainen dosentti näyttäytyy uskottavampana ja puolueettomampana asiantuntijana kuin kenties venäläistaustainen asiantuntija. Toki sikäläinen media jättää usein kertomatta sen, ettei kyse ole henkilöstä, joka on käsiteltävän asian suhteen asiantuntija kuin myös hänen muut mahdolliset sidoksensa Venäjään.

Venäjälle on ollut vuosien ajan tärkeää saada riveihinsä ulkomaalaisia kommentoimaan ja tuomaan näennäistä asiantuntijuutta. Nämä ”asiantuntijat” hämärtävät todellisuutta Venäjällä, mutta toisinaan näiden henkilöiden onnistui hämätä tätä todellisuutta myös maan rajojen ulkopuolella. Tämä kävi ilmi Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja myöhemmin samana keväänä masinoidessaan sodan Itä-Ukrainaan – ja myöhemmin samana kesänä osallistuessaan siihen hyvin aktiivisesti omilla joukoillaan, jolloin Venäjälle suopeiden medioiden edustajat ja/ tai yksittäiset toimittajat saivat ”ruutuaikaa” Venäjän medioissa ja heidän kautta Venäjän disinformaatio levisi olennaisesti helpommin läntisiin medioihin. Vielä pidemmälle toiminta meni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa etenkin läntisiä medioita (ja toimittajia) ryhdyttiin pisteyttämään Venäjälle suopeisiin ja vähemmän suopeisiin, ja näin kontrolloitiin entistä tarkemmin sitä, millainen tarina miehitetyiltä alueilta levisi ulospäin. Tässä toiminnassa merkittävässä roolissa oli suomalaistaustainen Janus Putkonen – hänen roolinsa paljastui Egorova Leaksissa, jossa julkaistu aineisto eräiltä osin täydentyi myöhemmän Surkov Leaksin yhteydessä. (3 ja 4)

Propagandistien ja disinormaatikkojen vastuuta pohdittaessa Janus Putkosen nimi nousee luonnollisesti Egorova Leaksin paljastusten kuin myös hänen muun toimintansa myötä esille. Putkonen ehti työskennellä varsin pitkään miehitetyssä Donetskissa DONi Newsin ns. päätoimittajana, tuolloin DONi News kuului merkittävimpiin miehitetyn Donetskin alueella toimiviin monikielisiin propagandatoimituksiin. DONi Newsin toimittajat olivat osallisena myös hyvin kyseenalaisissa tehtävissä miehitetyillä alueilla – päätoimittajana esiintynyt Putkonen on tästä luonnollisesti vastuussa. (5)* Ja kuten tiedämme Putkonen ei ollut aikoinaan ainoa suomalainen DONi Newsissä ja Donetskissa miehittäjän palveluksessa tuottamassa propagandaa ja muuta huttua Venäjälle ja maailmalle.

Propagandan tuottamisen ja levittämisen ohella Venäjä on hyödyntänyt kolmansien maiden kansalaisia myös erilaisten vaalien ja näytösluonteisten valekansanäänestysten ”tarkkailijoina”. (6) Kun kansainvälinen yhteisö ei tunnustanut näitä demonstraatioita, haki Kreml niille uskottavuutta ulkomaisten operaattoreidensa ja juoksupoikiensa kautta. Ukraina langetti aikoinaan useammalle suomalaiselle henkilökohtaisia sanktioita, heidän toimittua tällaisten laittomien kansanäänestysten ”tarkkailijoina” Venäjän miehittämillä alueilla. Sanktioitujen joukkoon kuuluivat Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, edesmennyt Jon Hellevig sekä Daria Skippari-Smirnov. (7 ja 8) Samassa yhteydessä sanktioita kohdennettiin myös yhteen muuhun suomalaiseen sekä Suomessa asuvaan Venäjän kansalaiseen Oleg L. Usatšoviin. (9)

Ennen Venäjän 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia Ukrainassa oli käynnissä tutkinta, joka kohdistui 250 Venäjälle työskennelleeseen tai Venäjän riveissä taistelleeseen ulkomaalaiseen, joiden osalta tutkittiin heidän osallisuutta sotarikoksiin. (10) Näiden ulkomaalaisten joukossa oli neljä suomalaista (nimiä ei ole julkaistu), joten on hyvinkin mahdollista, että aikanaan tämäkin tutkinta jatkuu ja sen myötä Suomessakin joudutaan ottamaan tapahtumiin kantaa. Mikäli syytteiden tasolle edetään ja kyse on sotarikosepäilystä (jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan), ei maamme viranomaisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä yhteistyötä ukrainalaisten kollegoidensa kanssa.

Ukrainassa tutkinnassa olevat ulkomaalaiset maittain. (10)

Ja kun sotilas ei voi piiloutua saamiensa käskyjen taa, ei propagandistikaan voi piiloutua toteamuksen, että ”ne ovat vain sanoja” taa. Dehumanisointi alkaa sanoista, joita teot seuraavat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2022/jul/26/british-pro-kremlin-video-blogger-graham-phillips-added-to-uk-government-russia-sanctions-list

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ff2b7695-c2d2-4ecb-b669-fa4905ac2764 

3. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

4. https://informnapalm.org/en/tag/surkovleaks/ 

5. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

6. Anton Shekhovtsov on laatinut aiheesta lukuisia raportteja, kuten POLITICALLY BIASED ELECTION OBSERVATION - a threat to the integrity of international institutions.

7. https://www.kaleva.fi/johan-backman-ja-kolme-muuta-suomalaista-ukrainan/1724550

8. Daria Skippari-Smirnov, s. 241.

9. Oleg L. Usatšov, s. 219.

10. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

*: Tarkempi lähteistetty kuvaus tapahtuneesta luettavissa blogissani Informaatiosotaa, valeuutisia ja mahdollisia false-flag-operaatioita. DONi Newsin tiimin toiminta on tuomittavaa, osallistumisessa venäläismilitanttien tulitaukorikkomuslavastuksen organisointiin syyllistytään vähintäänkin rikolliseen toimintaan.

Butšasta Kramatorskiin – Kremlin valhe leviää myös suomaisissa verkostoissa

 

Venäjän laajennettua sotaa Ukrainassa kuluvan vuoden helmikuun 24. päivä on Venäjän narratiivia toistava ja tukeva disinformatiivinen viestintä lisääntynyt myös Suomessa. Huhtikuun 7. päivä julkaisemassani blogissa kävin läpi Avoimessa Mediassa julkaistua, Jacques Baudin kirjoittaman ”La situation militaire en Ukraine”-analyysin ensimmäisen osan, poimien sieltä esille, siinä esiintyviä disinformatiivisia väittämiä. Huhtikuun puolella Kremlin propagandakone on jälleen päätynyt kääntämään mustaa valkoiseksi venäläisjoukkojen rikollisen toiminnan – sotarikosten – laajuuden paljastuessa maailmalle Kiovan ympäristössä, sen joukkojen paetessa valtaamistaan alueilta. Sotarikosten ja joukkotuhonnan vertauskuvaksi on muotoutunut Butšan kaupunki Kiovan luoteispuolella, vaikka tämän jälkeen meitä on kohdannut samanlaisia tai jopa vielä brutaalimpia näkyjä lukuisissa kaupungeissa ja kylissä Kiovan, Tšernihivin ja Harkovan alueilla, joilta Venäjä on paennut tahi vetäytynyt.

Ja jos venäläisjoukkojen miehitys oli brutaalia ja rikollista valtaamillaan alueilla, on sen hyökkäyssota yhtä rikollista ja samalla vastenmielistä, josta saimme eilen (8. huhtikuuta) valitettavan esimerkin Kramatorskista, jonka rautatieasemalla oli eilen aamupäivällä tuhatkunta siviiliä odottamassa evakuointia pois Venäjän hyökkäyssodan jaloista ja jonne Venäjä ampui kaksi lyhyen kantaman ballistista ohjusta, mallia OTR-21 Totška-U eli 9K79. Ohjusiskussa kuoli kymmeniä siviilejä, joukossa myös lapsia vammautuneiden lukumäärän noustessa lähelle sataa.

Tapahtumien todellisten kuvausten rinnalle on muotoutunut Kremlin sepittämä valheellinen tarina, jota levitetään maailmalle myös suomalaisten toimesta, joista havaintoja tässä kirjoituksessa. Koskapa kyseessä on selvästi dokumentoidut tapahtumat, tekijä on tiedossa – eräissä tapauksissa, jopa yksikkötasolle saakka, niin katson, että on perusteltua olla piilottamatta (kuvakaappauksissa jne.) sellaisten suomalaisten operaattoreiden nimiä, jotka levittävät Kremlin valheita aktiivisesti ja jotka ovat tietoisesti tehneet valinnan, jakaa propagandaa ja disinformaatiota. Tavallisten kansalaisten osalta olen armollisempi.

Vaikka Butšasta on muotoutunut symboli venäläisjoukkojen tämänhetkiselle julmuudelle ja suoranaiselle pahuudelle Ukrainassa, aloitan aiheen perkaamisen Kramatorskista, koska se on jollain tapaa tekona kyynisempi (myös venäläisten tiedossa oli siviileiden evakuoinnit rautateitse Ukrainan itäosista ja että Kramatorskin rautatieaseman kautta kulkee päivittäin jopa tuhansia siviilejä) ja sen jälkeen alkanut mustan peseminen valkoiseksi muistuttaa monellakin tapaa Malaysia Airlinesin lennon MH17 jälkeistä valkopesua, jossa keskenään ristiriitaiset valheet seurasivat toinen toistaan ja jonka toiminnan tarkoituksena ei suinkaan ollut ihmisiä saada uskomaan venäläisten valheisiin vaan horjuttaa luottamusta, siis se, että ihmiset alkavat epäillä kaikkea myös faktoja.

 

Kramatorsk

Välittömästi ohjusiskun jälkeen venäläispropagandaa levittävä ANNA News uutisoi Venäjän iskeneen Kramatorskin ratapihalla olleeseen ammusjunaan. Totuuden paljastuttua laulu muuttui toiseksi ja alkoi Ukrainan syyttäminen ohjusiskusta Kramatorskiin. (1) Käytännössä sama tapahtui 17. heinäkuuta 2014 kun Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä. Ensimmäisissä uutisissa muun muassa Tass raportoi alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen, uutinen on edelleen tässä muodossa tass.ru-verkkosivulla. (2) Totuuden paljastuttua alkoi tämä keskenään ristiriitaisten valheiden toistaminen ja levittäminen. Kramatorskin ohjusiskun kohdalla sama kaava toistuu. Venäjä ei valtiotasolla vastaa rikoksistaan vaan ryhtyy syyttämään hyökkäyksen kohteeksi joutunutta tahoa – Kramatorskin kuin myös MH17 tapauksessa Ukrainaa, Syyriassa kaasuaseen käytöstä liittolaisensa Bašar al-Assadin hallinnon vastustajia. Ja aivan kuten MH17 ja Syyrian kohdalla myös Kramatorskin ohjusiskun jälkeen joukko suomalaisia propagandisteja ja Kremlin operaattoreita ryhtyi toistamaan Kremlin valheita – luonnollisesti Janus Putkonen joukon kärjessä.

Kramatorsk ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta Venäjän helmikuussa alkaneen laajan offensiivin alun jälkeen, jolloin Putkonen syyllistyy räikeänluokan valehteluun. Mariupolin sairaalapommituksen jälkimainingeissa Putkonen suolsi samalla tapaa valheita verkkoon ja sama jatkui Venäjän ilmavoimien pommittaessa teatteria Mariupolissa.

Janus Putkonen ei suinkaan ensimmäistä kertaa syyllisty näin räikeään valehteluun, näyttää, että hän pystyy silmää räpäyttämättä julistamaan räikeimmänkin valheen ”totuudeksi” jos se vaan palvelee Kremliä. Olen seurannut hänen työskentelyä tarkemmin jo vuosien ajan ja jos nyt jätän huomiotta viime vuosien koronavirusepidemiaan liittyvän disinformaation ja valehtelun, niin miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoidessaan MH17-propagandan levittäminen on kuulunut hänen ”lempilapsiin” mutta hänen levittämissä tarinoiden joukossa ovat esiintyneet myös ”ukrainalaisten perustamat keskitysleirit” aivan kuten toistuvina saagoina ”ukrainalaisten suorittama Donbasin pommittaminen”, joita tarinoita hän on kuvittanut kuvilla, jotka on otettu esim. Mariupolissa tammikuussa 2015, sen jälkeen kun kaupunkia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketeilla Venäjän maavoimien upseereiden toimiessa tulenjohtajina ja operaation johdossa. (3)

Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi liian yksipuolinen, on Putkosen toiminnan tarkastelu syytä päättää tähän mutta mikäli lukijoilla on kiinnostusta tutustua hänen toimintaan tarkemmin, on syytä tutustua myös Egorova Leaksin myötä paljastuneisiin asioihin sekä muuhun toimintaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (4 ja 5)

Suomessa Venäjää tukevan propagandan levittämiseen osallistuu myös kokojoukko laita- ja äärioikeiston edustajia, rekisteröidyistä puolueista erityisen aktiivisesti mukana ovat Valta Kuuluu Kansalle puolueen toiminnassa mukana olevat henkilöt. Kreml-propagandan levittäjien joukkoon kuuluu myös kauneusalanyrittäjä, ja Suomen täydellisissä venäläisnaisissa mukana ollut Sofia Kazakov, joka on VKK-puolueen Helsingin paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja. (6) Kiinnostavaa tässä on myös se, että samat tahot ovat usein aktiivisesti mukana myös koronadenialistien toiminnassa.

Yllä olevassa esimerkkiviestissä Kazakov toistaa Kremlin räikeää valhetta, ettei Venäjän asevoimilla ole käytössä ballistisia OTR-21 Totška-U-ohjuksia, jollaisia näkyi Valko-Venäjällä, aiemmin talvella, kuvatussa videossa ja joissa on Venäjän asevoimien Ukrainan sotilasoperaatiossa käyttämät V-merkinnät. (7) Kokonaisuudessa hänen Facebookiin kirjoittamansa viesti yhdessä manipuloituine kuvineen toistaa Kremlin viestintää dehumanisoiden samalla ukrainalaisia. 

Venäläinen kolonna liikkeellä Valko-Venäjällä valtatiellä M10, kuvassa Totška-U:n laukaisualusta.

Venäjän puheilta vie pohjaa myös havainnot Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, paikalliset tekivät havaintoja Donetskin kaakkois- ja itäpuolella tapahtuneista ballististen ohjusten laukaisuista jo niinkin varhain kuin maaliskuun alkupuolella. Kyseessä nimen omaa olivat lyhyen kantaman OTR-21 Totška-U:t, joita Venäjän asevoimiin kuuluvat yksiköt ampuivat Ukrainan alueille Donbasissa. Myös eilinen, Kramatorskiin osuneiden ohjusten laukaisu Šahtarskin alueelta ”tarttui” videolle. (8) Putkosen, Kazakovin ja monien muiden rinnalla samalla disinformaationlevittämisen linjalla on myös Johan Bäckman, minkä nyt ei tietenkään pitäisi olla yllätys kenellekään aiempien näyttöjen perusteella.

Kramatorskista takaisin Butšaan – valkopesu jatkuu

Jos ohjusisku Kramatorskiin oli osoitus kyynisyydestä ovat tapahtumat Kiovan (ja muilla Venäjän miehityksestä vapautetuilla alueilla) ympäristössä ja pahuuden symboliksi nousseessa Butšassa osoitus organisoidusta sotarikosten sarjasta – näyttöjen perusteella on täysin perusteltua kuvata venäläisjoukkojen toimintaa organisoiduksi ja tarkoitushakuiseksi. Sanoisinpa, että joukot panivat täytäntöön laaditun strategian, eivät mitään muuta! Ja miksi näin, jo ennen Venäjän laajaa offensiivia Venäjällä oli valtiojohdon sekä merkittävien valtiorahoitteisten medioiden toimesta dehumanisoitu ukrainalaisia jo vuosien ajan: lukuisissa lausunnoissa ja kirjoituksissa vaadittiin toteutettavaksi denatsifikaatiota, käytännössä suunnitelmassa oli kyse ukrainalaisen kulttuurin ja älymystön tuhonnasta – sellaisten henkilöiden ja ihmisryhmien eliminoinnista, jotka ajoivat Ukrainan, kansan ja kulttuurin asiaa. Samankaltaisia de-humanisoivia kielikuvia toistavat myös suomalaiset kremliinit.

@mirkhe twitterissä.

Butšaan kohdannut tuhonta paljastui venäläisjoukkojen vetäydyttyä Kiovan ympäristöstä ja myöhemmin Ukrainan pohjoisosista maalis-huhtikuun vaihteessa. Joukkotuhonnan laajuuden paljastuttua alkoi Kremlin johtama valheiden ja valkopesun makaaberi kampanja, johon osallistui – tavalla tai toisella – myös joukko suomalaisia tai Suomessa asuvia kremliinejä. Alla olevassa kuvakaappauksessa Kazakovin viestistä toistuu tyypillisten Kremlin levittämien Butša-valheiden ohella myös QAnon-salaliittoteoreetikoiden viljelemä ”Great reset”.

Huom. kuvakaappauksessa vain tekstisosuus, joka on tarkastelun kannalta tärkeämpi.

Seuraava kuvakaappaus Johan Bäckmanin ja Leena Hietasen yhteisestä striimistä pitääkin sisällään lähes kaiken venäläisen imperialismin ja fasismin kliseet ryyditettynä Kremlin, Butšan englannin kielisestä nimestä (Bucha) kehittämästä, salaliittoteoriasta, joka sekin on jo vallannut alaa erilaisten salaliittoteoreetikoiden joukossa, ja miksipä ei olisi vallannut, kun kerran Kremlin operaattorit ovat jo vuosien ajan aktiivisesti verkostoituneet näihin ryhmiin. Kuvasta on helposti bongattavissa venäläisen fasismin tunnus Z; Yrjön nauhan oranssimusta; mainostaapa Bäckman Aleksandr Duginiakin, joka hänkin on omalta osaltaan vaikuttanut nyky-Venäjän kehityskulkuun.

Tämä Kremlin tarinaa myötäilevä kerronta leviää erilaisten vaihtoehto- ja vastamedioiden sekä sosiaalisen median alustojen kautta olennaisesti laajemmalle. Reformi Studion Panu Huuhtanen aivan kuten Tokentuben perustaja Juha Korhonen höystävät tarinaa NATO-vastaisella agendalla, joka pitää sisällään selkeää disinformaatiota ynnä salaliittoteorioita, minkä tähden tämän joukkion NATO-vastaisuus on mielestäni älyllisesti epärehellistä ja Kremlin toimintaa edesauttavaa yhteiskuntaa hajottavaa toimintaa. Sosiaalisesta mediasta löytyy myös runsaasti salanimen tms. takaa kirjoittelevia, joilla on kerronnassaan selkeä Kremlin agendaa myötäilevä sävy – eikä vain sävy, vaan esim. velivenalainen.fi Twitterissä suoltaa myötäilyn rinnalla ehtaa propagandaakin.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin näkyvä ja läntistä rintamaa yhdistävä rooli on tuonut mukaan suomalaiseenkin Kreml-myönteiseen propagandaan selkeän antisemiittisen vivahteen.

On varmaa, että suomalaisellekin yleisölle tullaan tarjoamaan jatkossakin vastaavaa, Venäjän tekemien sotarikosten valkopesua. Pidän myös varmana, että Ukrainan kuin myös Ukrainan tukijoiden dehumanisointi tulee lisääntymään – natonatsit, russofobit, satanistipedofiilit tulevat osaksi arkipäivän kieltä yllämainitulle joukolle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/JulianRoepcke/status/1512365048018132997 

2. https://tass.com/world/741164 *

3. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/

4. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

5. https://khpg.org/en/1508187981 

6. https://seura.fi/tolkun-henkilo/rokotevastustajien-rahoille-loytyi-ottaja-vkk-puoluelaisten-oma-laakariasema/ 

7. https://twitter.com/MotolkoHelp/status/1509099435262976000 

8. https://twitter.com/EuroMaydan/status/1512363336813490178 

*: Kuvakaappaus uutisesta.