Ukrainan kevätoffensiivin edellä Venäjä ryhtyy linnoitustoimien ohella väestön pakkosiirtoihin

 

Vuosi sitten, huhtikuun puolivälissä, elimme hengästyttäviä hetkiä odottaessamme Venäjän hyökkäyssodan uuden vaihteen alkua. Kiovan valtausyritys oli epäonnistunut Venäjältä täysin, sen päättyessä vetäytymiseen Ukrainan pohjoisosista. Keväällä 2022 katse suuntautui Donbasin alueelle Ukrainassa, Venäjän valmisteilla olleen kevätoffensiivin tavoitteena oli valloittaa Ukrainalta koko Donbas – edetä Izjumista etelään ja vastaavasti iskeä Donetsk-Vuhledar-alueelta kohti pohjoista ja tällä operaatiolla saarrostaa ja lopulta miehittää koko Donbas.

Tuolloin Venäjän operaatioon keskittämät joukot olivat paperilla voimakkaat, mutta kuten tulevina viikkoina näimme, sen ei onnistunut edetä Izumista etelään kuin muutamia kymmeniä kilometrejä kapeina urina saavuttamatta lopulta mitään. Idässä, tämän suuren kattilan pohjalla, Venäjä tykistönsä turvin eteni kylä kylältä ja kaupunki kaupungilta kohti länttä ja luodetta saavuttaen viime syksynä Bakhmutin esikaupunkialueet, pohjoisempana Soledarin ja vielä kauempana koillisessa Kreminnan alueen jo viime syksynä.

Alkutalven Venäjä keräsi voimiaan valmistautuessaan laajaan talvioffensiiviin, jonka piti olla se ”ratkaiseva isku”. Nyt voimme kuitenkin todeta, ettei Venäjän ole onnistunut saavuttaa tavoitteitaan talvioffensiivissa – ei Bakhmutin lohkolla kuten ei etelämpänä Donetskin alueellakaan. Venäjän ei onnistunut saavuttaa läpimurtoa missään, Donetskin eteläpuolella Vuhledarissa se menetti runsaasti kalustoa ja jalkaväkeä yrittäessään läpimurtoa. (1) Miinoitetuille pelloille tuhoutui Ukrainan tykki- ja panssarintorjuntatulessa käytännössä kahden merijalkaväenprikaatin ydinosat kalustoineen. Yrityksissään Vuhledarissa Venäjä toisti kerta kerran jälkeen samat virheet panssarikaluston edetessä ilman riittävää suojaa ja riittäviä tulivalmisteluita laajoille miinoitetuille peltoaukeille, joille ukrainalaisten onnistui venäläisyksiköt tuhota. Vuhledarin katastrofin jälkeen Venäjän talvioffensiivin terä alkoi taittua. Venäläisten viimeisin merkittävä yritys nähtiin maaliskuun lopulla miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, jolloin Ukrainan merivoimien 36. erilliseen merijalkaväen prikaatiin kuuluva joukko-osasto tuhoaa pääasiassa FGM-148 Javelin panssarintorjuntaohjuksilla venäläisen mekanisoidun osaston n. 3,5 km Donetskin kansainvälisen lentokentän kiitotien läntisestä päästä luoteeseen. (2)

Kuvaavaa on, että ratkaisevaksi mainostetussa talvioffensiivissa Venäjän onnistui valloittaa Ukrainalta maa-alaa reilun 70 neliökilometrin verran.

Olettamukseni on, että Venäjän sodanjohdon tavoitteisiin kuului suorittaa talvella operaatioita, joissa sen onnistuu miehittää olennaisesti laajempia puskurivyöhykkeitä aiemmin miehittämiensä alueiden suojaksi. Asetelma olisi sille suotuisampi, mikäli taistelut olisi työnnetty kymmeniä kilometrejä lännemmäs kattilan pohjasta – mahdollisesti saavutettu läpimurto ja edetty syvemmälle Ukrainan kontrolloimille alueille.

Venäjä on jo viime vuodesta lähtien rakentanut linnoitteita miehittämilleen alueille, valmistautuessaan vääjäämättömään eli taisteluun valloittamistaan alueista. (3) Linnoitteita on rakennettu etenkin Hersonin ja Zaporižžjan alueille sekä idässä Luhanskin alueelle. Viimeisimpien tietojen mukaan Venäjä on aloittanut linnoitteiden rakentamisen myös Donetsk-Makiivka-alueen pohjoisosiin. (4) Mikäli Moskovassa joku elää vielä vaihtoehtoisessa todellisuudessa, asetelma rintamalla liene jo toinen, upseerit tiedostavat mitä tuleman pitää ja mihin on valmistauduttava, samalla he ovat kuitenkin joutuneet taiteilemaan Kremlin toiveiden ja vaatimusten ja todellisuuden muodostamassa ristiaallokossa. Venäjän valmistautumistoimiin voidaan myös laskea väestön pakkosiirrot Hersonin alueella sekä Melitopolin ympäristössä Zaporižžjan alueella. Venäjä on siirtänyt alueen väestöä kodeistaan jo joidenkin viikkojen ajan, ainakin eräissä tapauksissa Henitšeskin ympäristön pikkukaupungeissa ja kylissä venäläissotilaita on majoittautunut pakkosiirrettyjen paikallisten koteihin. Tietojeni mukaan siviilejä on pakkosiirretty ”pensionaatteihin” Arabatinkynnäksen alueelle sekä miehitetylle Krimin niemimaalle. Tätä keitosta Ukraina on ruvennut hämmentämään omilla toimillaan entistä selkeämmin viime viikkoina, hämmentämisen ulottaessa psykologisesta vaikuttamisesta konkreettiseen vaikuttamiseen miehittäjän tukikohtiin ja huoltovarikoihin selustassa. Psykologiseksi vaikuttamiseksi lasken myös lukuisat viime aikoina julkaistut videot, joissa näkyy joukkojen kokoontumisia ja liikkeitä. Videoiden viesti on selkeä ja suunnattu kovia kokeneille (ja raskaita tappioita kärsineille) venäläisille.

M2A2 ODS Bradley rynnäkkövaunuja ukrainalaismiehistöllä. (5) 

Ukrainan omaa vaikuttamista kuin myös valmistautumista häiritsee ainakin jonkin verran Yhdysvalloissa tapahtunut asiakirjavuoto. (6) Venäjän ilmaiskujen lisääntynyt määrä Bakhmutin alueella kuin myös lennokkien lisääntynyt (riskialttiimpi) käyttö voi indikoida sitä, että Venäjä tulkitsee asiakirjavuodon tietojen Ukrainan ilmapuolustuksen ohjus- ja ammuspulasta todelliseksi. (7)

”Vuotaneiden asiakirjojen joukosta löytyvien arvioiden mukaan Ukrainan suoja useimpia hävittäjiä ja myös joitakin pommikoneita vastaan tukeutuu neuvostoaikaisten S-300- ja Buk-ilmapuolustusjärjestelmiin. S-300:n ammuksien ennustetaan loppuvan 3. toukokuuta mennessä ja Bukin huhtikuun puolivälin tienoilla.” (8)

Viimeisimpien viikkojen kuluessa Ukrainan vaikuttamisesta on poimittavissa muutamia selkeitä kohteita, joihin se pyrkii vaikuttamaan aseellisesti. Tällaisia kohteita ovat luonnollisesti Venäjälle tärkeät logistiset kohteet sen miehittämillä alueilla (esim. maaliskuun lopulla suoritettu isku Melitopoliin ratapiha-alueelle tai aiemmin maaliskuussa isku Džankoin ratapihan alueelle miehitetyllä Krimin niemimaalla); venäläisten kasarmit ja varuskunnat miehitetyillä alueilla (esim. isku Rosgvardijan eli Venäjän kansalliskaartin esikuntaan miehitetyssä Donetskissa); tuli-iskut ja operaatiot Venäjän maaperällä, kohteina logistiikan ja sähkönjakelun kannalta avainkohteet, kuten 29. maaliskuuta suoritettu isku Belgorodin eteläpuolelle, Tšeremošnoen kylän alueelle. Iskun kohteena oli todennäköisimmin jompikumpi kylän lähistön merkittävistä muuntajakentistä; edellisten lisäksi Ukraina on pyrkinyt ”poistamaan pelistä” Venäjälle tärkeää kalustoa, kuten ilmavalvontatutkia, ilmatorjuntajärjestelmiä, vastatykistötutkia, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä jne.

Esimerkkinä Venäjän merkittävistä menetyksistä voidaan poimia modernin Nebo-SVU eli 1L119 VHF-taajuusalueen monitoimitutkan menetys. Huhtikuun alkupuolella julkaistulla videolla saatiin todiste Venäjän ensimmäisestä kyseisen tutkamallin menetyksestä hyökkäyssodassa Ukrainaan. (9) Kyseinen tutkamalli esiteltiin Venäjällä v. 2001, jossa kyseistä tutkamallia on toimitettu ainakin Venäjän ilmavoimien 45. ilma-armeijalle ja ilmapuolustusarmeijalle, joka kuuluu Pohjoisen operatiivisstrategisen johtoportaan alaisuuteen.

Tykistösodankäynnin kannalta merkittävänä tapahtumana voidaan pitää Ukrainan onnistunutta tuli-iskua, jolla tuhottiin venäläisten ZOOPARK-1M-vastatykistötutka. Venäjä on menettänyt hyökkäyssodan kuluessa ainakin kuusi ZOOPARK-1M-vastatykistötutkajärjestelmää. (10) Menetysten jälkeen Venäjällä on arvioitu olevan vastaavia järjestelmiä käytettävissään enää hyvin rajallinen määrä, sanktioiden seurauksena uusien ZOOPARK-1M-vastatykistötutkien valmistaminen on hankalaa.

Edellisten kanssa samaan sarjaan kuuluu muutama päivä sitten tuhottu venäläisten Borisoglebsk-2 elektronisen sodankäynnin järjestelmä. (11) Samaan ”aikaikkunaan” ajoittuu myös venäläisen R-330ZH Zhitelin tuhoaminen hiipivällä asejärjestelmällä eli kamikazedronella. (12) Sivuhuomiona voin todeta, että ensimmäisen kerran Borisoglebsk-2 järjestelmää havaittiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella niinkin varhain kuin marraskuussa 2014 ja R-330ZH Zhitel 1. kesäkuuta 2015. (13 ja 14) Tuolloin elimme aikaa, jolloin Venäjä kielsi todisteista huolimatta kaikenmoisen osallistumisensa Itä-Ukrainassa käynnissä olleeseen sotaan, valitettavasti päättäjämme Euroopassa ja Yhdysvalloissa sulkivat silmänsä näiltä todisteilta antaen Putinin hallinnolle käytännössä täyden vapauden operoida Ukrainalta miehittämillään alueilla.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, maalis-huhtikuu 2023. *

Ensimmäiset havainnot ikivanhoista T-55 taistelupanssarivaunuista on tehty Venäjän miehittämiltä alueilta. (15)

Ukrainan tulevan keväthyökkäyksen painopistealuetta on pohdiskeltu ennalta, looginen suunta on etelä siten, että hyökkäyksen myötä Venäjän huoltoyhteydet Mariupolista länteen saadaan katkaistua. Havaintojen perusteella Venäjä on linnoittanut Tokmak-Melitopol-välin muita miehittämiään Hersonin ja Zaporižžjan alueita vahvemmin. Toisaalta pelkkä linnoitteiden lukumäärä ei välttämättä kerro mitään, on myös oltava riittävästi motivoituneita sotilaita puolustamaan asemiaan. Tällä alueella miehittäjän on myös huomioitava selustassa operoivat ukrainalaiset erikoisjoukot sekä vastarintataistelijat, jotka ovat iskeneet säännöllisesti (ja usein myös onnistuneesti) kollaboraattoreita vastaan, näin tapahtui Jakymivkassakin jokin aika sitten. (16) Entäpä Berdjansk?

Rintamalta Berdjanskiin on matkaa vajaat sata kilometriä, sen tavoitteleminen jättäisi Venäjälle mahdollisuuden huoltaa joukkojaan Melitopolin suunnalla rautateitse Krimiltä käsin. Jo nyt Venäjä purkaa huomattavan osan Melitopolin rintamalohkolle tarkoitetusta materiaalista ennen Melitopolia, Novooleksiivkan ja Jakymivkan välin ratapihoilla. Berdjanskin puolesta puhuu satama (sen käytön estäminen venäläisiltä) ja paineen lisääminen Mariupolin suunnalle. Entäpä riittäisikö Ukrainan voima kummankin tavoittelemiseen? On kuitenkin muistutettava, että arvioiden mukaan Ukrainaa vaivaavalla ammus- ja materiaalipulalla voi olla merkittävä vaikutus kevätoffensiivin onnistumiseen. Emme kuitenkaan voi tietää onko ammus- ja materiaalipula niin akuutti kuin annetaan ymmärtää, vai onko tämän teeman esiin tuominen ja korostaminen osa ukrainalaisten harhautusta. Emme myöskään tiedä mikä hyökkäyksen todellinen painopistealue on, spekulaatiot etelästäkin voivat vain olla osa monimutkaista harhautusta vrt. Ukrainan viime vuonna toteuttamat vastahyökkäykset, jolloin Hersonin alueen vapauttaminen oli otsikoissa viikkojen ajan mutta tapahtumien kulku ei kuitenkaan noudattanut ennakkoon julkistettua tarinaa. Katseiden kohdistuessa Hersoniin, ensimmäiset merkittävät liikkeet nähtiinkin Harkovan rintamalohkolla.

Osassa Ukrainaa on ollut tavanomaista kosteampaa ja viileämpää – etenkin idässä, jolla voi olla oma vaikutuksensa siihen, milloin vastahyökkäys alkaa. Valmistelut ovat kuitenkin jo alkaneet, muutaman viikon kuluttua olemme viisaampia kuin nyt, jolloin meillä ehkäpä alkaa olla aavistus siitä missä ja milloin Ukrainan kevätoffensiivi nähdään.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009391078.html 

2. https://twitter.com/menqvist70/status/1641575858988290049 

3. https://twitter.com/albafella1/status/1645184855871717379 

4. https://mobile.twitter.com/GeoConfirmed/status/1645813508406165505 

5. https://twitter.com/PStyle0ne1/status/1642643507914350593 

6. https://yle.fi/a/74-20026424 

7. https://twitter.com/PStyle0ne1/status/1645524492049940500 

8. https://yle.fi/a/74-20026424 

9. https://twitter.com/NOELreports/status/1644973103951257601 

10. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/sotilastiedustelu-ukraina-tuhosi-tarkean-zoopark-1m-vastatykistotutkan-venajalle-voi-tulla-pulaa-laitteista/0b259a39-4864-4e61-94ec-82f03814d046 

11. https://twitter.com/GeoConfirmed/status/1646070434322956288 

12. https://twitter.com/PStyle0ne1/status/1646213022510202901 

13. https://informnapalm.org/en/russian-r-878b-donbas/ 

14. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/06/venajan-maavoimien-modernia-elso.html 

15. https://blog.vantagepointnorth.net/2023/04/t-55-returns-to-russian-frontlines.html 

16. https://twitter.com/blukraine/status/1645225409707900928 

*: Karttamerkintöjen lähteinä käytetty muun muassa twitter-tilejä @albafella1, @bayraktar_1love, @PStyle0ne1, @NOELreports, @markito0171, @blukraine, @War_cube, @GeoConfirmed ja @WeaponsWarfare sekä Brady Africk. Linkkilista täydennetään myöhemmin. 

Ukrainan Venäjään kohdistuvan vaikuttamisen kannalta kiinnostava on 7. huhtikuuta tapahtunut räjähdys ja sitä seurannut voimakas tulipalo VASO:n (ven. BACO:n eli Воронежское акционерное самолётостроительное общество’n) lentokonetehtaalla Voronežissa. Kompleksi on myös osa Venäjän puolustusteollisuuden kokonaisuutta. Räjähdyksen aikaan ilmatorjunta Voronežin alueella oli myös aktiivista. 

Blogia päivitetty 16. huhtikuuta 2023 linkkien ja Voronežin maininnan osalta. 

 

#StandWithUkraine 

Vovan tavoitteena etninen puhdistus Ukrainassa –

 

eli lapsikaappaukset perustana ukrainalaisen identiteetin tuhoamiseen

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainassa aamuyön tunteina 24. helmikuuta 2022 sen tosiasiallisena tarkoituksena oli vallanvaihto Ukrainassa yhdistettynä Ukrainan valtiorakenteiden ynnä kansan ja kulttuurin sekä identiteetin tuhoamiseen jollain aikavälillä – suunnitelmaa voi kutsua kansanmurhaksi. Venäjän laajan offensiivin alusta on kulunut jo reilu vuosi, viime vuoden keväästä lukien olemme olleet pakotettuja lukemaan toistuvasti mitä kauhistuttavimpia uutisia venäläisjoukkojen Ukrainassa toteuttamista julmuuksista – sotarikoksista.

Lukiessamme vuodenpäivät sitten ensimmäisiä uutisia venäläisjoukkojen toteuttamista julmuuksista Ukrainassa, moni toivoi kyseessä olevan yksittäisten tekojen, jotka jollain tapaa liittyvät taistelutilanteeseen sekä taisteluihin osallistuvien joukkojen kurinpito-ongelmiin ja kehnoon motivaatioon. Ukrainan vapauttaessa miehitettyjä alueita Kiovan ympäristössä, totuus alkoi paljastua, kyse ei ollut yksittäisistä teoista vaan järjestelmällisesti toteutetuista teloituksista ja ukrainalaissiviileiden kiduttamisista sekä muista heihin kohdistetuista julmuuksista, kuten raiskausten käyttämisestä aseena. Butša ja Irpin Kiovan esikaupunkialueella olivat alku julmuuksien brutaalille, yhä jatkuvalle, näytelmälle – totaaliselle pahuudelle.

Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi  17. maaliskuuta 2023 kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista, samalla kertaa pidätysmääräys annettiin myös Venäjän lapsiasiainvaltuutetusta Marija Lvova-Belovasta. (1) Perkasin aihetta 23. maaliskuuta julkaisemassa kirjoituksessani Vova, olemme iloisia nähdessämme sinut Haagissa – Вова, мы так рады видеть тебя в Гааге! Tässä kirjoituksessa pureudun tarkemmin Venäjän suunnitelmaan Ukrainan ja ukrainalaisten tulevaisuuden tuhoamiseksi. Suunnitelmasta, johon kuuluvat laajamittaiset puhdistukset, lasten ja aikuisten sijoittaminen uudelleenkoulutusleireille, ukrainalaisuuden kitkeminen tulevista sukupolvista. Tästä kaikesta tulee eittämättä mieleen Hitlerin Saksa ja joukkotuhonta. Putinin ei kuitenkaan ole tarvinnut ottaa mallia Hitlerin Saksasta, oppi-isä löytyy lähempää – Josif Stalinista, jonka vainoharhainen hallinto on pannut täytäntöön lukuisia toimenpiteitä, joihin Vladimir Putinin hallinto on ryhtynyt viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Osaa näistä metodeista on toteutettu aiemminkin Venäjällä sekä sen käymissä avoimissa tai proxy-sodissa Moldovasta Tšetšenian sotien kautta Georgiassa käytyyn sotaan. Niitä on nähty toteutettavan myös Syyriassa ja muualla Lähi-idässä sekä Afrikan mantereen alueella venäläisten palkkasotilaiden sekä asevoimien toimesta, unohtamatta Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan valtausta ja miehitystä lopputalvesta 2014 ja keväällä 2014 kylvettyä sotaa Itä-Ukrainassa, jonka jatkoa Venäjän laaja, usean rintaman hyökkäys Ukrainaan on.

Putinin hallinnon toteuttamista julmuuksista tulee mieleen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton sekä Ukrainan SNT:n ylimmän johdon toimeenpanema holodomor (ukr. Голодомор), jossa toteutetut määrätietoiset toimet kohdistuivat Ukrainan talonpoikaisväestön rinnalla ukrainalaisten keskuudessa uudelleen heräävän kansallisen identiteetin ja vapautusliikkeen tukahduttamiseen. Luonnollisesti tapahtumia ei saa, eikä pidä, rinnastaa suoraan mutta metodeista ynnä perusteista löytyy runsaasti yhteneväisyyttä alkaen siitä, että vuosi sitten keväällä ja kesällä Venäjä varasti runsaasti elintarvikkeita sekä maatalouskoneita miehittämiltään alueilta. Tämä näkyy edelleenkin siinä, ettei Venäjä ole turvannut valloittamiensa alueiden asukkaiden elintarvikehuoltoa – Donetskissa, joka on ollut Venäjän kontrollissa jo vuodesta 2014 on nähty ankarin talvi miehitysvuosien kuluessa. Pulaa on elintarvikkeiden ohella juomavedestä – vesihuolto on Venäjän hyökkäyssodan seurauksena romahtanut täysin.

Holodomorin seurauksena satoja pieniä kyliä ja kaupunkeja jäi likimain tyhjilleen ja näihin kyliin muutti miljoonittain venäläisiä ja muihin kansallisuuksiin kuuluvia. Asukkaat eivät välttämättä muuttaneet vapaaehtoisesti vaan yhteiskunnan käskystä, tämän ”muuttoliikkeen” seurauksena lukuisat sydän-Ukrainan seudut muuttivat etnisesti luonnettaan – mikä olikin Kremlin tarkoitus. Vastaavaa nähdään tänään Venäjän miehittämillä alueilla Donbasista Krimin niemimaalle, kuin myös alueille, jotka Venäjä on miehittänyt 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Venäjä pyrkii tietoisesti asuttamaan alueita etnisesti venäläisillä sekä muilla Venäjän kansalaisilla, samalla kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on pakotettu muuttamaan kodeistaan – tuhannet on viety pakolla Venäjälle. Vielä suuremmat joukot ihmisiä ovat lähteneet evakkoon Ukrainan läntisiin osiin tai pakolaisiksi kolmansiin maihin.

Holodomorin vuoksi yli miljoona lasta jäi orvoiksi – suuri joukko näistä lapsista päätyi leireille, joissa heistä kasvatettiin ”neuvostonuorten” uusi sukupolvi. Näillä uudelleenkoulutusleireillä näiden orpolasten menneisyys ja historia; suku ja perhe pyyhittiin olemattomiin mielistä. Näin lasten identiteetti tuhottiin lopullisesti yhteiskunnan toimesta. Putinin rikollinen hallinto toteuttaa täysin samoja metodeja pakkosiirtäessään lapsia ja nuoria kodeistaan Venäjälle, tuhannet lapset kulkevat uudelleenkoulutusleirien kautta ennen päätymistä adoptoitavaksi venäläisperheeseen, orpokotiin jne. Ihmiset kauhistelevat sitä, miten Venäjä voi tehdä näin tuhansille lapsille – riistää heiltä identiteetin. Minä kysyn, että miksi olette heränneet näin myöhään, koska Venäjä on tehnyt tätä jo vuosien ajan.

Venäjälle pakkosiirrettiin lapsia ensimmäisen kerran Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläistaustainen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. (2) Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa” – sairasta etten sanoisi! Glinka näytteli myös merkittävää roolia venäläispropagandassa, antaen tuntien haastattelua, joissa hän esitteli Venäjän ”lasten pelastus” -ohjelmaa. (3)

Ainakin venäläismedioissa sekä Kremliä palvelevissa propagandamedioissa julkaistiin videoita 18. ja 19. helmikuuta 2022, joissa näytettiin, kuinka miehitetystä Donetskista pakkosiirrettiin kymmenistä jopa yli sataan orpoa Venäjälle. Kyseessä on nimenomaa pakkosiirto, Venäjän ja Itä-Ukrainan venäläisen miehityshallinnon syyt väestösiirroille olivat perusteettomia – tekaistuja. Donetsk ei ollut ainoa miehitettyjen alueiden paikkakunta, jolta orpolapsia pakkosiirrettiin Venäjälle. Näiden lasten pakkosiirrot olivat alkusoittoa organisoidulle valtiojohtoiselle toiminnalle, jonka Venäjä on pannut täytäntöön 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Kuten ICC:n kansainvälisen etsintäkuulutuksen perusteella voimme päätellä, toiminta on valtiojohtoista ja valtiohallinnon organisoimaa jälkien johtaessa huipulle saakka. 

Sen ohella, että lapsia on siirretty miehitetyiltä alueilta Venäjälle suoraan, moni heistä on kulkenut joko yksin tai vanhempiensa kanssa suodatusleirien kautta, kunnes heidät on siirretty joko Venäjälle tai toisaalle Venäjän miehittämillä alueilla. Venäjän tuhoamasta Mariupolista on lapsia siirretty suodatusleirien kautta Venäjän ohella miehitetyn Donetskin alueelle. Venäjän toiminnan erityinen julmuus paljastuu siinä, että osa pakkosiirretyistä lapsista on suodatusleireillä erotettu vanhemmistaan ja pidetty tämän jälkeen erossa vanhemmistaan. Näin kaapatuille lapsille valehdellaan venäläisviranomaisten toimesta vanhempiensa kohtalosta, lapsille saatetaan uskotella vanhempiensa hylänneen heidät tai vanhempien kuolleen. Toisaalta myös kaapattujen lasten vanhemmille valehdellaan lastensa kokemasta kohtalosta. Luonnollisesti vanhemmat haluavat saada konkreettisen varmuuden lastensa kohtalosta – useimmat heistä ovat valmiit hyvinkin epätoivoisiin tekoihin.

Sen sijaan toistuva julma valehtelu voi vaikuttaa lapsiin aivan toisella tapaa, kyse on henkisestä terrorista, johon venäläiset syyllistyvät. Eivätkä tällaisen toiminnan taustalla ole pelkästään julmat kuulustelijat vaan ihmiset, joiden pitäisi tietää kuinka haitallista ja julmaa valehtelu ja manipulointi lapsille on. Miehitetyn Donetskin alueella lasten kasvatus on ollut vinoutunutta jo vuosien ajan, päiväkodeissa ja kouluissa lapsia on ohjattu väärille poluille psykologisen terrorin ja propagandan sekä militaristisen kasvatuksen avulla. Noiden miehitysvuosien aikana Venäjän onnistui toistuvasti pestä kätensä tästä toiminnasta, se sai jatkaa toimintaa vapaasti ensimmäisestä sotavuodesta lähtien. Kansainvälinen yhteisö hyväksyi venäläisten selitykset syyttömyydestään. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ETYJ alistui osaksi propagandanäytelmää, mutta eivätpä muutkaan kansainväliset organisaatiot sen paremmin suoriutuneet. Sama toistui Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ja nyt tämä sama toistuu kaikilla Venäjän miehittämillä alueilla mutta ehkäpä vieläkin häikäilemättömämmin ja julmemmin, jos mahdollista.

Tietoomme on tullut, kuinka Venäjälle pakkosiirrettyjä lapsia pakko-venäläistetään päiväkodeissa ja kouluissa. Heidät pakotetaan puhumaan venäjää, heidät pakotetaan laulamaan Venäjän hymniä ja lausumaan venäläisiä runoja. Kieltäytyessään laulamasta venäjäksi Venäjän kansallislaulua, vaan ryhtyessään laulamaan ukrainaksi Ukrainan kansallislaulua, heitä lyödään ja hakataan opettajien toimesta. Niin, Venäjällä myös opettajat ovat mukana tässä toiminnassa ja moni aivan vapaaehtoisesti. Opettajat, jotka kieltäytyvät menettävät uhkailuiden jälkeen palkkansa ja lopulta työnsä. Erityisen julmaa tässä on se, että moni opettaja ei edes kyseenalaista toimintaa – he uskovat tekevänsä oikein.

Venäjän miehitettyä Hersonin, myös lapsia pakotettiin propagandanäytöksiin.

Venäjä pakottaa nämä lapset myös osallistumaan propagandanäytöksiin, joissa lasten on esiinnyttävä miehittäjän sotilaille, kiitettävä näitä sotilaita, jotka ovat osallistuneet julmaan hyökkäyssotaan, jonka tarkoituksena on tuhota näiden lasten kotimaa ja identiteetti. (4) Joitain lapsia tuhotusta Mariupolista on pakotettu osallistumaan näytöksiin Moskovassa kuin sirkuseläimet konsanaan. (5) Venäjä pyrki myös muokkaamaan kuvaa julmasta hyökkäyssodasta propagandakuvien avulla.

Lapset osana Venäjän propagandaa. 

Lukuisat Ukrainaan palautetut lapset ovat kertoneet venäläisten harjoittamasta, systemaattisesta julmuudesta ja lapsiin kohdistamasta terrorista – hakkaamisesta ja kiduttamisesta. Päästyään takaisin kotiin Venäjältä, osa lapsista on kertonut joidenkin lasten kadonneen, näiden sanottua ”Kunnia Ukrainalle!” (Slava Ukraïni!). (6) Voi vain miettiä, miltä alle kymmenkesäisestä lapsesta tuntuu nähdä kaverinsa vietävän väkisin pois viattoman lauseen jälkeen, eikä tätä näe enää koskaan. Kyse on psykologisesta terrorista, jota kohdistettiin lapsiin.

HRL:n eli Yale School of Public Health's Humanitarian Research Lab’in julkaiseman aineiston mukaan Venäjällä on tällä hetkellä tuhansia pakkosiirrettyjä lapsia iältään neljän kuukauden ja seitsemäntoista vuoden välillä, jotka on sijoitettu 43 poliittiseen uudelleenkoulutusyksikköön kautta maan, kaukaisimpien yksiköiden sijaitessa Magadanin alueella Ohotanmeren rannalla (yli 6500 kilometrin päässä kotoa Ukrainasta). (7) Ukrainalaiset viranomaislähteiden mukaan Venäjä on laittomasti pakkosiirtänyt miehittämiltään alueilta 19 514 lasta Venäjälle (tai hallussaan oleville alueille), ja tähän mennessä (maaliskuu 2023) Venäjä on palauttanut Ukrainaan vasta 327 pakkosiirrettyä lasta. (8)

Ja itseäni toistaen muistutan lukijoita siitä, että osa näistä tuhansista lapsista on riistetty elossa olevilta vanhemmiltaan, venäläisten valehdellessa julman riiston syistä niin lapsille kuin myös lasten vanhemmille.

Venäläisten miehittäjien julmuus paljastuu myös siinä, kuinka he käyttävät lapsia aseina vanhempiaan vastaan. Uhkailemalla lapsia he pyrkivät vaikuttamaan vanhempiin – he ovat sadistisia ja julmia iskiessään tarkoituksella yhteisön heikoimpiin yrittäessään taivuttaa vahvimmat kuuliaisiksi. Sodankäynnin sääntöjen mukaan miehittäjällä on vastuu miehittämistä alueistaan, tätä vastuuta Venäjä ei kanna – ei edes yritä. Miehityshallinnolle (joka toteuttaa Kremlin käskyä) ruoka, vesi, eläkkeet jne. ovat kiristysvälineitä, joilla ihmisiä yritetään pakottaa ottamaan vastaan Venäjän passi ja ryhtymään kunnioittamaan miehittäjää. Miehittäjä järjestää myös yllätysratsioita maanteillä tms. paikoissa, joissa Ukrainan passin tai ukrainalaisia henkilötodistuksia esittäneitä ihmisiä ryhdytään uhkailemaan vankeudella tai vieläkin pahemmalla kohtalolla. Miehittäjän tarkoitus on luoda pelkoa ja epätoivoa, terrorin tarkoituksena on myös synnyttää epävarmuutta ja kääntää ihmiset toisiaan vastaan. He luottavat siihen, että aina löytyy kollaboraattoreita, jotka pettävät omansa. Ja lopulta palaamme asiaan, jolla tämän kappaleen aloitin – lasten käyttöön aseina vanhempiaan vastaan.

Ylläkuvaamani tapahtui pienemmässä mitassa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla vuosien 2014 ja 2022 alun välillä. Joko me suljimme siltä silmämme tai me emme halunneet uskoa meille kerrottua, mikä sekin voi pitää paikkansa. Emmehän me uskoneet Ukrainaa sen kertoessaan turvallisuushuolistaan – itse asiassa meillä Suomessakin Venäjän ”auliit apurit” yrittivät sitoa meitä entistä lyhyemmällä narulla kiinni Venäjään. Typerykset!

Päätän kirjoitukseni otteeseen Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistuksesta, kyseessä on julistuksen kymmenes periaate, jota Venäjä rikkoo räikeästi tuhansien ja taas tuhansien ukrainalaislasten kohdalla:

”Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.” (9)

Venäjä on myös ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistuksen, joten voimme sijoittaa myös tämän julistuksen niiden kansainvälisten sopimusten joukkoon, jota Venäjä tietoisesti ja tarkoituksellisesti rikkoo. Kun Venäjä on nujerrettu, edessä on aika, jolloin tuhannet – miljoonat – ukrainalaislapset tarvitsevat apua toipumiseen sodasta. Ukraina tarvitsee apua fyysiseen ja psyykkiseen jälleenrakentamiseen!

Слава Україні!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20022970 

2. https://khpg.org/en/1608811992 

3. https://european-resilience.org/analytics/how-west-tolerated-russias-kidnapping-ukrainian-children

4. https://khpg.org/en/1608811657 

5. https://www.theguardian.com/world/2023/feb/25/thats-my-neighbour-mariupol-residents-shock-at-putins-parade-line-up 

6. https://twitter.com/StratcomCentre/status/1638887354537594880 

7. https://hub.conflictobservatory.org/portal/apps/sites/#/home/pages/children-camps-1 

8. https://twitter.com/KyivIndependent/status/1640860295068278786 

9. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/ 

Kuvat miehitetystä Hersonista TEXTY.ORG.UA.

Kirjoituksen pituuden vuoksi huomioita ja havaintoja Venäjän ukrainalaislapsiin kohdistaman militarisoinnin osalta tulevissa kirjoituksissa. 

Ukrainassa sotarikoksiin syyllistynyt DShRG Rusitšin perustaja Aleksei Miltšakov on myös kouluttanut ”nuoria kadetteja” Venäjällä.   

#StandWithUkraine 

Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan

 

Torstaista lähtien Venäjän johtamien joukkojen tulitoiminta Itä-Ukrainan sotatoimialueella on lisääntynyt huomattavasti, yksistään torstaina Ukrainan kontrolloimia alueita tulitettiin yhden päivän kuluessa saman verran kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä.

Eilen miehitetyn Donetskin alueen ”siviilijohtaja” Denis Pushilin ilmoitti mittavista väestön siirroista Venäjälle, tavoitteena on siirtää satojatuhansia ihmisiä miehitetyiltä alueilta. Väestösiirtoa perusteltiin ”Ukrainan provokaatiolla” ja mahdollisella ”kemiallisella iskulla”. Olimme tänään yhteydessä useisiin henkilöihin Donetskin alueella kuulostellen heidän tuntemuksia ja tiedustellen havaintoja näiltä päiviltä. Seuraavaksi lyhyt yhteenveto keskusteluista. Tilanteen räjähdysvaara huomioiden, en kuitenkaan tekstissä mainitse tarkkaa paikkakuntaa, missä havainto on tehty – kaikki havainnot on kuitenkin tehty miehitetyn Donetskin alueella, käsittäen tässä yhteydessä Donetskin kaupungin ja sen ympärillä, miehitetyillä alueilla, olevat kaupungit ja kaupunkityyppiset taajamat. Henkilöt ovat tuntemiamme jo ajalta ennen sotaa, joten tässä suhteessa heitä ja heidän tekemiä havaintoja voi pitää luotettavina.

Vaikka torstain tuli-iskuista maailman huomio kiinnittyi Stanytsia Luhanskaan ja Kindergarten №21 ”Каzkаn” ulkoseinään osuneeseen tykistökranaattiin, vammautuneisiin lastentarhanopettajiin ja hätääntyneisiin – pommisuojaan kiirehtineisiin – lapsiin, niin myös Donetskissa ja sen ympäristössä tulitus oli jatkuvaa ja ammunnan ääniä kantautui kaikkialle kaupunkialueelle. Viime vuonna oli Donetskin ympäristössä oli nähtiin ja kuultiin joitain yksittäisiä, merkittäviä, miehitysjoukkojen suorittamia tuli-iskuja, niin verrattuna tulitus on nyt olennaisesti raskaampaa ja erilaisten asejärjestelmien ääniä kantautuu kaikkialle Donetskin suurkaupunkialueelle. Näiltä osin havainnot olivat samoja eri puolilla suurkaupunkialuetta asuneiden henkilöiden kesken. Tästä voimme edetä yksityiskohtaisempiin havaintoihin, joista paljastuu hyvinkin kiinnostavia seikkoja, sellaisia, jotka eivät ainakaan lisää miehittäjän ja sen vasallien luotettavuutta.

Taisteluiden ohella havaintoja yhdistävänä tekijänä voidaan pitää Denis Pushilinin määräystä ”evakuoinneista” – johon paikalliset suhtautuvat hyvin ristiriitaisesti, moni onkin sitä mieltä, ettei kyse todellisuudessa ole ”evakuoinnista” vaan väestön pakkosiirrosta, tai sellaisen yrittämisestä. Vauhtia väestösiirtoon paikallisjohtajat yrittävät saada lupauksella 10 000 ruplasta, jonka Vladimir Putin maksaa heille Venäjällä. Tässä on todellakin huomioitava se, että kyse on ”Putinin kymmenestätuhannesta ruplasta” – Putin toimii takuuna rahoille.

Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta Donetskista on lähtenyt paikallisista* pääasiassa vanhuksia, sekä muutama sata orpoa, joita lähdettiin kuljettamaan Venäjälle lähes välittömästi Pushilinin ilmoituksen jälkeen. Lähtöintoa laskee huomattavasti muistot vuodelta 2014, jolloin moni lähti Venäjälle rakentaen haaveissaan tulevaisuutta Moskovassa tai Pietarissa, päätyen kuitenkin aivan jonnekin muualle – Venäjä siirsi tuhansia miehitetyiltä alueilta muuttaneita kauas itään Kiinan vastaiselle rajalle antamatta lupaa palata takaisin.

Nytkin Donetskin alueella liikkuu virallisia ja vähemmän virallisia tietoja siitä, että Venäjälle siirrettävät eivät saisi muuttaa takaisin miehitettyyn Itä-Ukrainaan tämän vuoden aikana. Toisaalta eräs keskustelukumppanimme sanoi, että ”Venäjällä täytyy olla vain viikon pari”. Muistot sodan alkuvuosilta yhdistettynä epämääräisiin juoruihin ja vahvistamattomiin tietoihin epäilemättä vähentävät muiden kuin ”toukkien” halukkuutta lähteä. (Toukaksi kuvattiin ihmistä, joka ei kykene itsenäiseen ajatteluun).

Kiinnostava, parinkin ihmisen esille nostama, havainto oli se, etteivät paikalliset usko Ukrainan iskevän busseihin. Naapurustoissa oli jo spekuloitu ”tiedoilla” Ukrainan muodostamasta uhasta bussikolonnille, mutta juuri kukaan ei uskonut virallista propagandaa Ukrainan halusta iskeä linja-autokolonniin. Sen sijaan jo keskusteluissa tuotiin esille se mahdollisuus, että paikalliset ”viranomaiset” tulittavat busseja saadakseen kaipaamiaan siviiliuhreja. Asukkaat tuntuvat ymmärtävän sen, että tarvitaan siviiliuhreja, ja että – tämä irvokkaaksi kuvattu, evakuoinniksi kutsuttu, komedia – on olemassa juuri tällaista tarkoitusta varten. Ihmiset haluavat mieluummin pysyä kotona kuin lähteä Venäjälle, edes lasten pelottelu ei näytä ajavan perheitä suurin joukoin pakoon.

Keskusteluissa nousi esille eräs vähäiseltä vaikuttava seikka, joka itse asiassa on hyvinkin merkittävä. Ainakin eräissä päiväkodeissa oli perjantain kuluessa opettajien ja ”muiden henkilöiden” (emme tiedä keiden) toimesta peloteltu lapsia, kuvailtu kuinka asuminen muuttuu vaaralliseksi, ja että on pakko muuttaa pois – Venäjälle. Kiinnostavaksi tämän tekee se, että lasten pelottelu ja kehottaminen muuttamaan alueelta vanhempineen alkoi ennen Denis Pushilinin perjantaista ilmoitusta. Lapset puhuivat asiasta äidilleen jo ennen Pushilinin ilmoitusta, ja tuntemamme henkilötkin olivat keskustelleet asiasta keskenään ennen Pushilinin puhetta kuultuaan lastensa huolestuneet sanat. Näyttää siis siltä, että Venäjän miehittämillä alueilla on laadittu varsin pitkälle menevät suunnitelmat sodan eskaloinniksi yhdistettynä suunnitelmaan siitä, kuinka Venäjä saadaan näkyvästi (ts. virallisesti) paikalle. Tarvittaessa on oltu valmiit uhraamaan alueen asukkaita, jotta saadaan siviiliuhreja ja sen myötä vereviä propagandauutisia.

On kuitenkin ryhmä paikallisia, jotka eivät saa poistua alueelta, eivät edes Venäjälle. Nimittäin keski-ikäiset ja sitä nuoremmat miehet,** joihin on tarkoitus kohdistaa ”pakko-otto” aluepuolustusprikaateihin. Halukkuutta värväytymiseen ei kuitenkaan näytä olevan, innokkaimmat (palavasydämisimmät kremliinit) ovat jo värväytyneet tai kaatuneet kahdeksanvuotisessa sodassa. Enää miehet ja pojat eivät näytä olevan halukkaita osallistumaan sotaan Ukrainaa vastaan, ymmärrykseni mukaan pakkovärväys herättää vihamielisiä ajatuksia. Seuraako vihamielisiä ajatuksia vastarintaan ryhtyminen, tai edes sellaisen ajatteleminen?

 

Marko

*: Venäjältä sodan aikana alueelle vapaaehtoisesti muuttaneita näyttää palaavan Pushilinin ilmoituksen jälkeen Venäjälle.

**: Luonnollisesti vaikutusvalta ja suhteet sekä kontaktit pelastavat pakkovärväykseltä, köyhemmillä ja huono-osaisten suurella joukolla tällaisia suhteita ei välttämättä ole.

Donetskilaislapset odottavat pakkosiirtoa Venäjälle – tätä on Eurooppa 2022.

Puna-armeija toi vuosikymmenten miehityksen vapauden sijaan

Viime syksynä Venäjän valtiolliset toimijat – suurlähetystöt etunenässä – häpeilemättä kirjoittivat historiaa uusiksi pyyhkien olemasta Neuvostoliiton ja Saksan välisen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja etenkin sen salaisen – raskauttavan – lisäpöytäkirjan. Nyt vuoden vaihduttua näemme samalla tapaa häpeilemätöntä toimintaa Venäjän valtiollisten edustajien ja heidän operaattoreidensa, joiden joukosta löytyy myös suomalaisia, kuten Johan Bäckman, tarmokkaasti nostavan esille sen, kuinka puna-armeija vapautti Puolan saksalaismiehityksestä, tuoden samalla vapauden keskitysleirille toisensa perään päättäen näin juutalaisten kärsimykset.

Tarinassa on totta toinen puoli, puna-armeija todellakin päätti saksalaismiehityksen Puolassa, kuten laajoilla alueilla entistä neuvostovaltiota ennen puna-armeijan hyökkäyskärkien etenemistä Puolaan ja lännemmäs, mutta tarinasta unohtuu mainita se, että puna-armeijan saapuminen alueelle ei tuonut vapautta, siinä vain vaihtui miehittäjän saapas toiseen. On syytä muistaa, että neuvostoretoriikassa (ja samalla propagandassa) mielikuvilla oli suuri merkitys, sanoilla oli – asiayhteydestä riippuen – eri merkitys, ”vapauttamisen” tarkoittaessa lähinnä sitä, että tämä ”vapautettu” alue, joko liitettiin neuvostovaltioon tai päätyi, muodossa tai toisessa, Moskovan tiukkaan ohjaukseen.

Johan Bäckman laskemassa seppelettä miehittäjän muistomerkille Puolassa. (1)

Edellinen huomioiden, meidän pitäisi olla sen verran valistuneita, että ymmärtäisimme sen, ettei natsi-Saksan miehityksen päättyminen puna-armeijan saapuessa suinkaan tuonut vapautta, siten kuten me sanan vapauden ymmärrämme, vaan se toi Moskovan tiukan ohjauksen ja kontrollin – vuosikymmeniä kestäneen miehityksen, johon liittyi valtionvihollisiksi julistettujen vainoamista. Käytännössä tämä valtionvihollinen (toisinaan turvauduttiin vielä brutaalimpaan termiin – fasisti) tarkoitti henkilöä, joka ei hyväksynyt miehitysarmeijaa ja sen valtaan nostamaa nukkehallintoa. Jälleen on ymmärrettävä se, että neuvostoretoriikassa itsenäisyyttä haluavat nähtiin vihollisina – kansallisuusaate oli aina ekstremististä toimintaa. Mitä se on edelleenkin Venäjällä, silloin kun se kohdistuu Venäjään (separatismi on lailla kiellettyä), maan kuitenkin tukiessa järjestelmällisesti sellaisia ja liikkeitä, jotka hajottavat (sisäisesti) maan vihollisia.

Jos nyt jätämme huomioimatta sodankäyntiin sidoksissa olevat julmuudet ja miehitysjoukkojen ensihetkien siviileihin kohdistamat raakuudet, joista erityisesti ”vapautetut” saksalaiset pääsivät osallisiksi, vaan tarkastelemme tätä ”vapautusta” Puolassa ja neuvostovaltioon liitetyillä alueilla, niin on joltisenkin absurdia käyttää termiä vapautus, vaan kyseessä on ”rautasaappaan” vaihtuminen yhdestä toiseen.

Tätä ”vapautusta” seurasi aiemmin kuvailemani toiminta, joko alueet liitettiin neuvostovaltioon tai ne joutuivat Moskovan kontrolliin, ja tällöin miehittäjä näki kaikki kansalliset ajatukset ja toimet valtion vastaisena toimintana, jotka tukahdutettiin rajuin ottein seuranneiden vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Baltiassa metsäveljet taistelivat miehittäjää vastaa aktiivisesti 50-luvulle saakka, yksittäiset taistelijat aina neuvostovaltion loppuhetkiin asti. Viimeisiä virolaisia vapaustaistelijoita oli 69-vuotias August Sabbe, joka hukuttautui Võhandu-jokeen 28. syyskuuta 1978 KGB:n agenttien ollessa saamassa hänet kiinni. (2)

Ukrainassa UPA (ukr. Українська повстанська армія) taisteli eri miehittäjäarmeijoita vastaan Ukrainan läntisissä osissa vuosien 1942 ja 1956 välillä, joskin vuosien 1949-1956 välillä taistelu Neuvostoliiton turvallisuuselimiä vastaan oli enää hyvin paikallista erillisten ryhmien käydessä alivoimaista taistelua runsaslukuista miehittäjää vastaan. UPA otti yhteen, ainakin paikallisesti, myös saksalaisjoukkojen kanssa helmikuusta 1943 lukien. Toisen maailmansodan päätyttyä UPA taisteli miehittäjäjoukkoja vastaan Ukrainan alueiden länsiosissa historiallisten Volynian, Polesian ja Galitsian sekä Podolian ja Karpaattien alueilla – viimeisimmät vastarintaryhmät nujerrettiin joskus 1956.

Toisen maailmansodan aikaiset joukkosurmat ja puhdistukset, joihin myös UPA:n yksiköitä osallistui Saksalaisten miehittämässä Ukrainassa, luovat edelleen jännitettä Ukrainan ja Puolan väleihin – jännitettä ruokitaan myös ulkovaltojen (etenkin Venäjä) ja sen operaattoreiden toimesta.

Ikäluokalleni peruskoulussa opetettiin puna-armeijan vapauttaneen itäisen Keski-Euroopan natsien miehityksestä, aktiivinen koululainen saattoi ymmärtää, muun lukemansa valistamana, miehittäjän vain vaihtuneen toiseen. Todennäköisesti osa opettajista kertoi totuuden koululaisille jo koulun seinien sisäpuolella, siitä huolimatta, että se oli vastoin ”virallista totuutta”. Kasvoin siis aikakaudella, jolloin lapset ja nuoret Suomessakin näkivät, kuinka puna-armeija nosti punalipun Berliinin ytimeen, ja lukivat kuinka puna-armeija uhrauksista (ts. ihmishengistä) piittaamatta marssi voittoon. Ja jos joku uskottelee itselleen minun ryhtyvän panettelemaan niitä sotilaita, jotka puna-armeijaan olivat värväytyneet tai jotka siihen oli enemmän tai vähemmän pakolla värvätty, niin julmuuksista huolimatta minun on mahdotonta syyllistää heitä kollektiivina, ja vielä vähemmän he ovat syyllisiä neuvostovaltion palvontaan puhumattakaan nyky-Venäjän toimista, jossa heidät on kollektiivina nostettu jalustalle. Tai oikeastaan vieläkin enemmän, Venäjän nykyjohto ei vain tyydy nostamaan puna-armeijaa jalustalle vaan samalla puna-armeijasta ja Suuren Isänmaallisen sodan voittamisesta on muokattu pyhä kertomus, jota ei pidä häpäistävän (ja johon tätä kirjoittaessani syyllistynen, koska olen esittänyt paikkansa pitäviä syytöksiä julmuuksista ja muusta kataluudesta). Ja puna-armeijan sekä voitetun sodan ohella jalustalle on nostettu ”Isä aurinkoinen” – Josif Stalin, mikä sekin palvelee Venäjän nykyjohtoa – etenkin Vladimir Putinia.

Stalinin muistomerkin paljastus miehitetyssä Luhanskissa joulukuussa 2015. (3)

Kun katsomme mitä Venäjällä tapahtuu tänään, historian uudelleen kirjoittamista, oman menneisyyden valkopesua, häikäilemätöntä ja häpeilemätöntä valehtelua historiallisten tapahtumien yhteydessä, yhteiskunnan militarisointia ja julkeaa – naapureihin kohdistettua – propagandaa ynnä disinformaatiota, niin enpä lainkaan ihmettele sitä, että monessa maassa Venäjää ei nähdä yhteistyökumppanina vaan vainoajana, joka on jälleen ottanut sotaretoriikan käyttöönsä. Ja kun Venäjä on omilla teoillaan ja julkeudellaan luonut jännitettä, tulehduttanut valtioiden välisiä suhteita, en lainkaan ihmettele, ettei maan kanssa haluta olla tekemisissä tilanteissa, joissa muistetaan toisen maailmansodan päättymistä, natsimiehityksen loppua jne. Suhtautuminen olisi epäilemättä toinen, jos Venäjä olisi tehnyt tiliä menneensä kanssa, olisi sinut historian kanssa kyeten tarkastelemaan myös niitä synkeitä kohtia ja tuomitsemaan omat tekonsa, mutta tällaisessa täydellisessä maailmassa emme elä, vaan olemme ja elämme maailmassa, jossa Vladimir Putin politisoi holokaustin muistojuhlan uudelleen kirjoittaen historiaa. Surullisinta tässä on se, että tämän despootin edessä merkittävät läntiset johtajat ovat kuin hiiriä…

Puolalla on montakin syytä katsoa karsaasti nyky-Venäjän toimia, ne kun väistämättä muistuttavat tapahtumista sukupolvia sitten. Oikeastaan meidän pitäisi luoda katse aikaan ennen toista maailmansotaa, esimerkiksi vuoden 1920 elokuuhun, jolloin Mihail Tuhatševskin johtamat Neuvosto-Venäjän joukot lyötiin Varsovan porteilla Józef Piłsudskin johtamien puolalaisten toimesta, mutta en nyt tämän suurempaa huomiota tälle tapahtumalle anna. Elokuun 23. 1939 allekirjoitettu Molotov-Ribbentrop-sopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen kuitenkin oli sellainen ”tikarin pisto” kylkiluiden väliin, joka omalta osaltaan oli sinetöimässä puolalaisten kohtaloa.

Saksalaiset von Wiktorin ja Guderian sekä puna-armeijan Krivoshein Brest-Litovskissa. (4)

Saksan hyökkäys Puolaan alkoi syyskuun 1. päivä 1939, puna-armeija hyökkäsi idästä Puolaan 17. syyskuuta 1939 miehittäen maan itäosat. Puolan jakaneet miehittäjät järjestivät yhteisen voitonparaatin Brest-Litovskissa 22. syyskuuta Puolan valtaamisen kunniaksi. Miehitettyään osan maasta neuvostojohto murhautti vuonna 1940 tuhansia puolalaisia upseereja ja älymystöä, Katynista muodostui vuotava haava, josta vieläpä vuosikymmenten ajan syytettiin neuvostopropagandassa saksalaisia – ja saamme ”kiittää” Venäjän johtoa siitä, että tämä haava on jälleen auki.

Kesällä 1944 puna-armeija eteni Puolan rajalle. Varsovan kansannousu saksalaisia vastaan alkoi 1. elokuuta 1944, syyskuussa Veiksel-joen saavuttanut puna-armeija pysähtyi Stalinin käskystä. Stalin ei luottanut Puolan pakolaishallituksen ja kansanarmeijan liittoutumattomuuteen, ennemminkin hän piti Varsovan kansannousua ”Neuvostovastaisen politiikan rikollisena toimena”. Lokakuun 2. päivä puolalaiset antautuivat saksalaisille, Varsovan kansannousu oli nujerrettu.

Sodan päätyttyä miehityksen ensimmäisinä vuosina Puolan kommunistihallinto yhdessä Neuvostoliiton miehittäjäjoukkojen kanssa pani täytäntöön lukuisia operaatioita, joissa satoja tuhansia ihmisiä siirrettiin pakolla kotiseuduiltaan. Puolan itäosista siirrettiin yhteensä yli satatuhatta ukrainalaistaustaista rajan toiselle puolen Neuvostoliittoon – siirrettyjen kohtalo ei välttämättä ollut kehuttava. Näitä pakkosiirtoja on, oikeutetusti, kutsuttu etniseksi puhdistukseksi, merkittävin niistä oli Puolan kaakkoisosissa vuonna 1947 toteutettu Operaatio Vistula (Akcja ”Wisła”), jossa yli 140 000 ukrainalaistaustaista asukasta pakkosiirrettiin itään. Tämä kolmikuukautinen operaatio alkoi 28. huhtikuuta 1947. Vastaavasti nykyisen Ukrainan alueelta neuvostohallinto siirsi puolalaisia ja puolan-juutalaisia länteen.

Sodan kuluessa ja etenkin sotaa seuranneina vuosina yhteensä noin puolimiljoonaa etnisesti ukrainalaista siirrettiin Puolan itä- ja kaakkoisosista itään – Neuvostoliittoon, vastaavasti nykyisen Ukrainan ja Valko-Venäjän alueilta reilut miljoona puolalaistaustaista sekä Puolan juutalaista pakkosiirrettiin länteen. Nämä pakkosiirrot ajoittuivat vuosille 1944-1946 eli ajalle ennen Operaatio Vistulaa.

Olen keskustellut Operaatio Vistulan sukuun jättämistä jäljistä ukrainalaisen L:n kanssa, hänen isänsä suku pakkosiirrettiin Puolan kaakkoisosista 40-luvun toisella puoliskolla puolalaisten turvallisuusjoukkojen ja NKVD:n toimesta itään – hänen ja sukunsa kohdalla tragedia tavallaan toistui, sillä syyskesästä 2014 L. joutui itse poistumaan miehitetystä Donetskista muutamaa kapsäkkiä kantaen, samalla tapaa kuin isänsä oli joutunut oman kotiseutunsa nuorukaisena jättämään. Isänsä, kuten muutkin pakkosiirrettävät, saivat tunnin aikaa lähtöön ja ottaa matkaansa yhden laukun – määränpäätä heille ei kerrottu samaan tapaan kuten ei kerrottu juutalaisillekaan natsi-Saksassa. Mutta kerron nyt hiukan tarkemmin synkeistä hetkistä miehitetyssä Puolassa, jolloin ihmiset elivät pelossa ja punaisen terrorin alla.

L:n isän suku on lähtöisin nykyisen Puolan itäosista, Lublinin alueelta, jossa he olivat asuttaneet suurta taloa kasvattaen hevosia. Eivät he rikkaita olleet, mutta varakkaita kuitenkin – varakkuudesta ei kuitenkaan ollut hyötyä väestösiirtojen alettua. Vaino kohdistui ensin henkilöihin ja sukuihin, joiden tiedettiin tukeneen aktiivista vastarintatoimintaa – heitä kyyditettiin kauas itään, osan päätyessä hyytäviin oloihin taivasalle Kazakstaniin ja joidenkin Siperiaan taigan keskelle jätettynä niine hyvineen. Myöhemmin alkoivat laajamittaiset väestövaihdot – etniset puhdistukset Puolan itä- ja kaakkoisosissa sekä Neuvostoliitossa Ukrainan länsiosissa. Puolan alueilta siirrettiin itään ukrainalaisia sekä boikosien (ukr. Бойки) ja lemkosien (ukr. Лемки) vähemmistöihin kuuluneita, vastaavasti Ukrainan SNT:n alueelta siirrettiin länteen puolalaisia ja Puolan juutalaisia.

Väestöä siirrettiin kylittäin, tavallisesti varhain aamulla kommunistien turvallisuusjoukot yhdessä NKVD:n joukkojen kanssa saartoivat kylät estäen asukkaiden pakenemisen. Tavallisesti ukrainalaisille annettiin pieni hetki aikaa pakata mukaansa henkilökohtaista omaisuutta, sen verran mitä jaksoivat kantaa, sillä usein heidät marssitettiin kylistä ja kaupungeista vähintäänkin kilometrien matkan rautatieasemille, joissa heidät lastattiin juniin. Junia tavallisempaa oli kuitenkin marssittaa ihmisiä jalkapatikassa kymmenien tai jopa satojen kilometrien matkan, näin kävi L:n isän suvulle, jotka Lublinin alueelta marssitettiin jalkapatikassa reilun parinsadan kilometrin matkan itään.

Taakse oli jätettävä iso talo, hevoslauma – perillä odotti pieni maalattiainen mökki, jonne suku ahtautui asumaan, L:n isovanhemmat lapsineen ja sisaruksineen. Sinne L:n isäkin asettui teini-ikäisenä useammaksi vuodeksi, kunnes muutti itään Donbasin alueelle, jossa oli teollisuuden myötä työtä tarjolla kaivoksissa, terästehtaissa, koneistamoissa jne.

Josef Stalinin väitetään sanoneen ”Yksi kuolema on tragedia, miljoona kuolemaa tilastotieto”* – kenties sadat tuhannet kotiseuduiltaan siirretyt ja tuhannet siirroissa kuolleet ovat tilastotietoa, yksittäisen ihmisen kuoleman ollessa tragedian, joten jos näin on, on tämä kirjoitus syytä päättää tragediaan –

Kapteeni (pl. rotmistrz) Witold Pileckin patsas Gdanskissa, kuva M. Enqvist.

Kapteeni Witold Pilecki oli puolalainen vastarintataistelija ja sotilas. Vastarintaliikkeen saadessa tietää saksalaisten rakentavan uutta leiriä Puolaan, Pilecki ehdotti, että hän soluttautuisi rakenteilla olevalle leirille keräämään tietoja ja järjestämään vastarintaa. Pilecki pidätettiin syyskuussa 1940 ja päätyi vankileirille, joka nykyään tunnetaan nimellä Auschwitz. Leirillä Pileckin perustaman armeijan nimeksi tuli Zwiazek organizacji wojskowych eli sotilaallisten organisaatioiden liitto, ZOW.

Auschwitzista Pilecki pakeni kahden muun vangin kanssa huhtikuussa 1943, tämän jälkeen hän toimi Puolan Kotiarmeijan tiedustelijana osallistuen myös Varsovan kansannousuun 1944.

Puolan kommunistihallinnon agenttien onnistui vangita Pileckin 8. toukokuuta 1947. Vangittua Pileckiä kidutettiin toistuvasti ennen näytösoikeudenkäyntiä, joka järjestettiin 3. maaliskuuta 1948. Kapteeni Witold Pilecki teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa ampumalla 25. toukokuuta 1948 pahamaineisessa Mokotów’n vankilassa Varsovassa. Witold Pilecki ei tunnustanut syyllistyneensä yhteenkään rikokseen, josta Puolan hallinto häntä syytti.

Puna-armeijan tuoma ”vapautus” oli miehitystä, sortoa, pakkosiirtoja, vainoa – kauniit sanat tahi propaganda ei totuutta muuksi muuta.

Marko

1. https://ria.ru/20200117/1563539330.html?fbclid=IwAR0O-XD777vXxp2gVZGsYRoS9Q_y-d-O9NEBc4HG6fY97L6GBpCTOFXQWOo 

2. Mart Laar: Unohdettu sota.

3. https://112.ua/ato/boeviki-lnr-i-delegaciya-rf-otkryli-pamyatnik-stalinu-279849.html 

4. https://en.wikipedia.org/wiki/German%E2%80%93Soviet_military_parade_in_Brest-Litovsk#/media/File:Armia_Czerwona,_Wehrmacht_22.09.1939_wsp%C3%B3lna_parada.jpg 

*: Arkistotietoa lausahduksesta ei kuitenkaan ole tietääkseni jäänyt, samankaltainen sitaatti asetettiin ranskalaisen diplomaatin sanomaksi parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Wiltold Pileckin elämätarina ”Vapaaehtoisena Auschwitziin: vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina” on suomennettu Minerva Kustannuksen toimesta 2016.