Donbas, ratkaisevan taistelun aattona

 

Venäjän hyökätessä laajalla rintamalla Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 sen ensisijaisena tavoitteena oli Kiovan valtaus muutamassa päivässä. Kiova ei antautunut muutamassa päivässä, eikä viikoissakaan, Ukrainan sitkeä vastarinta ja hyökkäykseen osallistuvien joukkojen kuluttaminen johtivat siihen, että – käytännössä – Venäjän oli vetäydyttävä ensin Kiovan ympäristöstä ja seuranneiden päivien aikana myös Tšernihivin ja Sumyn alueilta. Vetäytyneet joukot jättivät jälkeensä surmattujen ja murhattujen siviileiden ohella kidutettuja ja raiskattuja paikallisia, kostonhimoisten sotilaiden käsittelyltä eivät säästyneet lapset kuten eivät vanhuksetkaan. Mielestäni kyse ei myöskään ole tappion kokeneiden sotilaiden turhautuneisuudesta vaan systemaattisesta toiminnasta, jonka ovat hyväksyneet komentoketjussa korkeammassa asemassa olleet upseerit, ja puheiden tasolla joukkoja ovat yllyttäneet brutaaliin käytökseen Venäjän poliittinen johto ja valtion omistamien ja/ tai rahoittamien medioiden ns. toimittajat.

Kiovan tappion jälkimainingeissa venäläispropagandistit ja Venäjälle työskentelevät operaattorit ovat parhaansa mukaan koettaneet pestä mustaa valkoiseksi ja osoittaa, että vetäytyminen Kiovasta oli jotain muuta kuin täydellinen epäonnistuminen – mahalasku, tai etten sanoisi, pohjakosketus! Katse suunnattiin itään, kun ei saatu Kiovaa, halutaan Donbas (ja kenties hiukan enemmän) – aivan eri asia on sitten se, että saako Venäjä edes Donbasia vai elämmekö tulevina viikkoina ja kuukausina aikaa, jolloin hiekka tyranni Vladimir Putinin tiimalasissa käy vähiin ja lopulta hän kokee saman kohtalon kuten niin kovin moni diktaattori ennen häntä.

Miltä idässä näyttää ratkaisevan taistelun aattona? Vielä jokin aika sitten Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri kirjoitti twitterissä seuraavasti Venäjän valmistautumisesta Donbas-operaatioon:

”Venäjä on valitettavasti ottanut opiksi kuuden viikon aikana tekemistään lukuisista virheistä. Tämä näkyy Donbassissa kohta käynnistyvän operaation valmisteluissa.

Voimat keskitetään yhdelle alueelle, jolloin saadaan tuli- ja joukkojen ylivoima ja voimia riittää selusta-alueiden suojaamiseen jos saavutetaan menestystä. Lisäksi ilmavoimaa keskitetään tukemaan operaatiota. Koko Ukrainan sijasta yritetään vain kaakkoisosien valtaamista.” (1)

Valko-Venäjän rintamalta Harkovan alueelle siirrettyjä maahanlaskujoukkoja moottorimarssilla kohti Izjumia – seuraavina päivinä osa tästäkin kolonnasta tuhottiin Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen toimesta.

Nyt alkaa näyttää siltä, ettei Venäjä sittenkään ole ottanut opiksi aiemmista virheistä, ettei operaatiota valmistella siten kuten pitäisi valmistella. Tämän viikon kuluessa olemme nähneet Venäjän heittävän joukkoja pienissä osastoissa rintamalle esim. Izjumin eteläpuolella sen sijaan, että keräisivät korvaavia joukkoja koordinoidumpaa hyökkäystä varten. Osa näistä joukoista on vieläpä sellaisia, jotka vedettiin kuun vaihteessa pois Kiovan rintamalta, jonka jälkeen ne siirrettiin Valko-Venäjän kautta Venäjälle ja Belgorodin alueelta Ukrainaan. Kun muistetaan, että nämä joukot osallistuivat Kiovan alueella viikkojen ajan raskaisiin taisteluihin, osa niistä on kokenut huomattavia miehistö ja kalusto tappioita saamatta vahvistuksia tai kalustotäydennyksiä, niin on vaikea kuvitella, että niiden kyky laajoihin operaatioihin olisi kovinkaan hyvä – ja olettamuksen mukaan Venäjän olisi tarkoitus suorittaa Harkovan ja Donbasin alueilla laajoja operaatioita, ja hakea näin riittävän näyttävää voittoa toukokuun alkupuoleen mennessä, jotta maa voi juhlia voittoa symbolisesti tärkeänä voiton päivänä 9. toukokuuta.

Jos se ei saavuta sellaista kyseisellä alueella, herää kysymys, riittääkö voitoksi mahdollinen Mariupolin valtaus? Asovanmeren pohjoisrannalla sijaitsevasta Mariupolista on taisteltu raskaasti jo viikkojen ajan – kaupunki kukistumista on povattu jo pidemmän aikaa mutta yhä edelleen kaupungin puolustajat, jäljellä olevat kansalliskaartin 12. prikaatin, Ukrainan laivaston 36. merijalkaväenprikaatin ja Azov rykmentin 1. pataljoonan sotilaat, jatkavat taisteluaan. Mutta palataan Donbas operaatioon ja siihen nivoutuviin tapahtumiin.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että myös Donbasin alueella taistellaan Ukrainalle edullisella tavalla, Venäjä on sortunut alueella toistuvasti samoihin virheisiin, joiden tähden sen ei ole onnistunut koota riittävästi voimaa mahdollisiin läpimurtokohtiin, jonka seurauksena Ukrainan asevoimien on onnistunut joko torjua täysin hyökkäysyritykset tai ohjata ne puolustustaistelun kannalta edullisille alueille. Samalla ukrainalaisten erikoisjoukkojen on onnistunut iskeä venäläisten huoltolinjoihin, paikoin jopa hyvinkin kaukana rintamasta Venäjän puolella, kuten varhain aamulla 12. huhtikuuta, jolloin ukrainalaiset erikoisjoukkojen sotilaat räjäyttivät Nezhegol joen ylittävän rautatiesillan Titovkan kylän kupeessa Belgorodin alueella. (2)

Ukrainan erikoisjoukkojen isku Titovkan alueella Venäjällä, 12. huhtikuuta 2022.

Ukrainan erikoisjoukkojen suorittamista operaatioista kannattaa erikseen huomioida myös Borovan kylän pohjoispuolella sijainneen maantiesillan räjäyttäminen Ukrainan, alueelle kohdistaman vastahyökkäyksen, edellä. Sillan räjäyttämisen yhteydessä ukrainalaisten onnistui tuhota siltaa ylittänyt venäläisten huoltokolonna, johon kuului useita ajoneuvoja. Sillan tuhoutuminen räjähdyksessä katkaisi samalla yhden venäläisten pohjois-etelä-suuntaisista huoltoreiteistä alueella, jossa sota muutenkin on jo runnellut maanteitä ja rautateitä.

Karttapohja liveuamap.com.

Toisaalta on kuitenkin olemassa näyttöä sen puolesta, että samanaikaisesti Venäjä on myös kokoamassa voimakkaampaa taisteluosastoa Izjumin alueelle ja ainakin yrittävän varmistaa huoltoreittejään paremmin kuin laajan offensiivin alkuvaiheessa Kiovan, Tšernihivin ja Sumyn alueilla. Venäjällä sanotaan olevan koottuna Harkivan itäpuolelle ja Izjumin pullistumaan 22 pataljoonan taisteluosastoa, mikä sekään ei välttämättä riitä muuhun kuin läpimurtoon mutta ei syvemmälle Donbasiin ulottuvaan operaatioon – etenkin jos tavoitteena on laajempi motti tai yritys tavoitella Dnepriä lounaassa. Venäläisten todennäköisin tavoite lienee Barvinkove, parikymmentä kilometriä Izjumin pullistumasta lounaaseen ja sulkea Ukrainan asevoimien vetäytymisreitti Slovjansk-Kramatorsk-alueelta länteen. Samaan aikaan on syytä tarkkailla Ukrainan toimia, esim. voimakas vastahyökkäys Harkivan (Harkovan) kaakkoispuolelta Izjumin pohjoispuolelle, jonka seurauksena asetelma alueella voi muuttua täysin venäläisten jäädessä mottiin.

Venäjän Ukrainaan kohdistama operaatio ja samalla tuleva Donbasin alueelle kohdistuvan offensiivin toteuttamisesta vastaa armeijakenraali Aleksandr Dvornikovin esikuntineen, mikä voi johtaa Toverin ennakoimaan aselajien välisen operoinnin koordinoinnin paranemiseen, (3) josta ei kuitenkaan vielä ole saatu konkreettista näyttöä.

Omilta, miehitetyn Donetskin alueen kontakteiltani, olen saanut havaintoja venäläisten runsaasta helikopteritoiminnasta mutta vain yksittäisiä havaintoja runsaammasta venäläisten lentokoneiden (rynnäkkökoneet ja monitoimihävittäjät) operoinnista alueella, ja silloin kun niitä havaitaan Donetskin kaupunkialueen yllä ja lähistöllä, koneita on hyvin harvoin kerralla enemmän kuin kaksi eli Venäjä ei ole kyennyt mihinkään todelliseen ilmatilan dominointiin ja haltuunottoon edes Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvilla alueilla. Itse asiassa ukrainalaisten lähi-ilmatorjunta synnyttää huomattavan uhan venäläisille – he menettävät alueella päivittäin helikoptereita sekä erilaisia lennokkeja, lentokoneitakin useita viikossa.

Venäjän toimista näyttää paistavan myös turhautuneisuus, Harkivan aluetta on jälleen tulitettu tykistöllä ja raketinheittimillä raskaammin kuin kuun alkupuolella. Jonkin moisena osoituksena kyvyttömyydestä ratkaista ongelmaa voidaan myös pitää Mariupolin pommittamista strategisilla pommikoneilla – perjantaina 15. huhtikuuta Tupolev Tu-22M3 pommikoneet suorittivat pommituslennon kaupunkia vastaan. (4) Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta kun Venäjä suorittaa tämän offensiivin kuluessa pommituslennon Ukrainan ilmatilaan strategisilla pommikoneilla. Edellisillä kerroilla Venäjän kaukotoimintailmavoimien koneet ovat tulittaneet Ukrainassa sijaitsevia kohteita joko Venäjän tai Valko-Venäjän ilmatilasta. Perjantaisessa operaatiossa oli kyse perinteisestä pommituslennosta, jossa kohteeseen pudotettiin vapaasti putoavia (tyhmiä) pommeja.

 

Armeijakenraali Aleksandr Dvornikov – Syyrian teurastaja

Loppuun vielä muutama sana Venäjän nimeämästä uudesta komentajasta, Venäjän Kaukoidän Ussurijskista kotoisin olevasta, armeijakenraali Aleksandr Dvornikovista. Hän on komentanut Venäjän joukkoja myös Syyriassa, jossa hän on viimekädessä ollut vastuullinen upseeri joukkotuhoaseiden (kemialliset aseet) käytöstä. Samaten Syyriassa hän on kaupunkisodassa sekä kaupunkien piirityksessä turvautunut voimankäyttöön ts. kohteina olleita kyliä ja kaupunkeja on tuhottu tykistöllä ja ilmavoimilla. Näiden näyttöjen perusteella Dvornikovin lisänimi ”Syyrian teurastaja” on aivan ansaittu. (5)

Aleksandr Vladimirovitš Dvornikov.

Aleksandr Dvornikov on myös toiminut Venäjän eteläisen sotilaspiirin komentajana, ja vaikka Venäjän Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden sotilasoperaatio oli käytännön tasolla Venäjän asevoimien yleisesikunnan sekä Venäjän maavoimien esikunnan kontrollissa, on Dvornikovin alaisiin kuulunut 8. armeijakunnan komentaja ollut tiiviissä tekemisissä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille perustettujen 1. ja 2. armeijakunnan esikuntien kanssa. Huomioidessamme tämän taustan ja mahdolliset vierailut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueella, on todennäköistä, että hän tuntee alueen vallitsevat olot Moskovaa paremmin. Teoriassa Dvornikovin pitäisi paremman paikallistuntemuksen takia kyetä suunnitelmallisempaan operointiin alueella ja hyödyntämään mekanisoitua ja motorisoitua kalustoa oikealla (paremmalla) tavalla, mitä tähän mennessä on nähty. Samalla meidän on kuitenkin muistettava se, että Syyriassa hänen komentamansa joukot ovat turvautuneet operatiivisten tavoitteiden saavuttamisessa hyvin rajuun voimankäyttöön (epäsuoratuli, tynnyripommit helikoptereista sekä ilmaiskut rynnäkkökoneilla ja pommikoneilla) ja tarvittaessa myös joukkotuhoaseiden käyttöön, mikä voi tietää suurta siviiliuhrien määrää riippumatta siitä onnistuvatko operaatiot tahi eivät.

Syyriassa kyse ei ole ollut mistään kirurgisista iskuista kohteeseen vaan tarvittaessa kokonaisten kortteleiden tai kylien tuhoamisesta, jotta tavoite saavutetaan. (En nyt ota edes kantaa siihen, että onko tavoite itsessään edes hyväksyttävä – sairaaloiden tarkoituksellinen tuhoaminen ei sitä ole, useimmissa tapauksissa kyse on myös sotarikoksesta).

Eläkkeelle jääneen Yhdysvaltojen laivaston amiraalin James George Stavridisin mukaan Dvornikov on ”julmista julmin”. (6)

Kun tarkastelee Dvornikovin meriittilistaa, niin väistämättä herää ajatus, että onko hän se mies, jota Venäjä tällä hetkellä kaipaa? Toki on, jos tarkoituksena on tuhota Ukraina ja yrittää tuhota kansa ja kulttuuri ts. tavoitteena on se denatsifikaatio, jollaisena venäläinen media ja propagandistit sen tänään esittävät, tällöin Aleksandr Dvornikov on sopiva mies tähän tehtävään. Sadistinen paskiainen, sanon minä, joka toivottavasti päätyy joku päivä oikeuteen vastaamaan teoistaan.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/PToveri/status/1512915559339413505 

2. https://twitter.com/mhmck/status/1513846849928667138 

3. https://twitter.com/PToveri/status/1512917591098068995

4. https://t.me/ukrinform_news/65232 

5. https://www.defenseone.com/threats/2022/04/after-losses-russia-regroups-donbas-and-names-butcher-syria-head-ukraine-ops/365501/ 

6. https://www.nbcnews.com/news/world/russia-appoints-general-cruel-history-oversee-ukraine-offensive-rcna23784 

Lähteenä käytetty myös liveuamap.com-verkkosivua.