Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden pakkovärvätyt – venäläisten tykinruokaa

 

Venäjän, helmikuun lopulla aloittaman laajan offensiivin kuluessa, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on pantu täytäntöön jälleen uusi reserviläisten värväyskierros (ensimmäinen käynnistettiin ennen 24. helmikuuta alkanutta offensiivia), ja puheiden tasolla valmistellaan jo kolmatta värväyskierrosta. Käytännössä näiden värväysten luonne on sellainen, että miehiin kohdistuessaan kyse on suurelta osin pakkovärväyksestä, koska käytännössä kiinniotetut miehet pakotetaan Venäjän riveissä rintamalle sotimaan Ukrainaa vastaan. Aiemmin pakkovärvätyistä nuorimmat ovat syntyneet vuonna 2004, heillä ei ole taustalla mitään aseellista koulutusta eikä heille järjestetty kunnollista sellaista edes ennen rintamalle lähettämistä, kuten ei välttämättä kenellekään pakkovärvätylle ja Venäjän asevoimiin liitetylle miehelle.

Varustuksesta päätellen kuvan kaksikko on Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta ”värvättyjä” ja rintamalle heitettyjä – heillä sentään on aseet ja teräspotat päähän laittaa.

Donetskista offensiivia ennen ja offensiivin aikana pakkovärvättyjä miehiä on viety esim. Horlivkan alueelle, jossa heitä on pidetty suljettuina kunnallisissa laitoksissa (päiväkodit ja koulut) päiviä ilman ruokaa ennen kuin joukot on komennettu rintamalle.

Pakkovärvätyistä läheskään kaikille ei ole jaettu aseita, osa sotavangeiksi joutuneista on kertonut ukrainalaisille saaneensa aseen mutta vain kourallisen patruunoita. Miehitysjoukot ovat käyttäneet näitä pakkovärvättyjä etulinjassa raivaamassa esteitä ja kaivantoja hyökkäysten edellä. Pakkovärvättyjen lähettämien viestien ja kontaktieni kautta keräämieni tietojen mukaan näiden joukko-osastojen tappiot ovat todella suuret – seuraavaksi muutama esimerkki näiden joukko-osastojen kokemista tappioista taisteluissa Ukrainan asevoimien kanssa.

Maaliskuun alkupuolella Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottu komppania lähetettiin sotimaan jonnekin. Komppaniaan pakkovärvättyjen omaiset eivät tiedä mihin joukko-osasto lähetettiin. Tietojeni mukaan huhtikuun ensimmäiseen viikkoon mennessä kukaan omaisista ei ole saanut mitään viestiä komppaniaan pakkovärvätyiltä – käytännössä voidaan siis todeta, että mahdollisesti reilun sadan miehen vahvuinen joukko-osasto on lakannut olemasta ts. tuhottu. Erään kadonneen omainen toivoo poikansa jääneen ukrainalaisten sotavangiksi, koska se on ainoa mahdollisuus poikansa hengissä selviämiselle tästä sodasta.

Myös toinen esimerkki koskee Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottua komppaniaa, joka koottiin maaliskuun puolivälin aikoihin ja lähetettiin välittömästi rintamalle, ja jo reilun viikon kuluttua komppania oli menettänyt kuolleina 96 prosenttia kokonaisvahvuudestaan. Ainoat hengissä selvinneet ovat sairaalassa miehitetyillä alueilla.

Donetskin itäpuolella sijaitsevasta Makiivkasta on pakkovärvätty ja lähetetty rintamalle enemmän miehiä kuin kahden komppanian edestä – mikä mahtaa muiden kohtalo olla? Eivätkä tiedot Makiivkasta eroa millään muotoa vastaavien komppanioiden kokemuksista, jotka on koottu miehitetystä Donetskista. Olen saanut varmistettua yhden Donetskista Horlivkan alueelle lähetetyn joukko-osaston menettäneen lähes kaikki miehensä viikossa, (ensimmäisestä viikosta selvisi hengissä seitsemän miestä).

Samaan aikaan Donetsk-Makiivka-alueella (ja todennäköisesti muuallakin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla) turvallisuusjoukot metsästävät myös entisiä vankeja näihin pakkovärvätyistä koottuihin osastoihin. Varmuudella en osaa sanoa onko pakkovärväystä ulotettu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitseviin vankiloihin, Venäjällä näin on tehty. Luonnollisesti pakkovärväys, tai mikään värväys, kohdistuu vain sellaisiin vankeihin, joita ei pidetä ns. kansanvihollisena.

Vilkhivkassa ukrainalaisia odotti tällaiset näyt. Taisteluissa kaatuneita sekä nälkään ja uupumukseen kuolleita joukkohautoihin raahattuina. Varusteista päätellen nämäkin miehet, ja ainakin yksi nainen, kuuluivat joukko-osastoon, joka koottiin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta (pakko)värvätyistä.

Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita koskevaan värväys-pakkovärväys-toimintaan liittyy mielenkiintoisena havaintona myös se, että samaan aikaan huomattava määrä vuosina 2014 ja 2015 sotaan Ukrainaa vastaan osallistuneita odottaa edelleen määräystä astua palvelukseen. Tiedossani on, että alustavan kutsun on saanut jo moni kyseisenä ajanjaksona sotinut, tähän joukkoon kuuluu myös naisia, mutta heistä juuri kukaan ei ole joutunut rintamalle. Heitä kehotetaan odottamaan tarkempaa määräystä ja samaan aikaan turvallisuuskoneisto yhdessä venäläisten erikoistoimintamiesten kanssa metsästää miehiä sijoitettavaksi rintamalle lähetettäviin komppanioihin. Miehiä etsitään kotiosoitteista, heitä on viety työpaikoilta – jopa sairaaloista. Kaduilla järjestetään ratsioita, miehet saattavat kadota matkalla töistä kotiin ja pahimmassa tapauksessa kaatua rintamalla, ennen kuin omaiset saavat tietää minne läheisensä on joutunut.

Paikalliset tuttuni ovat todenneet miehittäjän toiminnan olevan tarkoituksellista, että se lähettää rintamalle tarkoituksellisesti puutteellisesti koulutettuja ja varustettuja miehiä kuolemaan. Venäjän offensiivin alkupuolella Ukrainan asevoimat otti runsaasti miehitetyiltä alueilta pakkovärvättyjä sotavangeiksi, moni vangiksi otettu kuvaili taustaansa koulutetuksi – onko Venäjän tarkoituksena tuhota loputkin Ukrainan itäisten osien intelligentsiasta?

Kirjoitus on myös kirjoitettu siksi, koska sodan ollessa käynnissä näistä pakkovärvätyistä juuri kukaan ei välitä. Venäläisille he ovat ”jauhelihaa”, kuten eräs miehitetyn Donetskin alueella piileskelevä tuttumme tuumasi. Eivätkä he ole miehittäjän paikallisille marioneteille sen tärkeämpiä – uhrattavissa olevia ihmispoloja.

 

Marko

 

Kirjoituksen lähteinä toimivat henkilökohtaiset kontaktit Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Lähteitä suojatakseni en mainitse nimitietoja tai mitään muita yksilöitäviä tietoja.

Kuva Vilkhivkasta via TheDeadDistrict.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine