Strateginen sotaharjoitus Zapad-2021 – yrittääkö Venäjä hämätä meitä jälleen?

 

Zapad-nimellä (suom. Länsi-) pidettyjen sotaharjoitusten järjestäminen alkoi jo Neuvostoliiton aikana. Neuvostoliiton hajottua Venäjällä on järjestetty neljä Zapad-harjoitusta, joista ensimmäinen vuonna 1999, jota seurasivat harjoitukset vuonna 2009 ja 2013 sekä 2017 – edessä on viides Zapad-nimellä kulkeva sotaharjoitus, joka aktiivi vaihe alkaa 10. syyskuuta 2021. Tällä hetkellä Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät joukkojaan harjoitusalueille Valko-Venäjällä sekä Venäjällä.

Bereza-Kartuskan asema, Biaroza – Valko-Venäjä. (1)

Edellisen Zapad-sotaharjoituksen aktiivivaihe käytiin Valko-Venäjällä, jo harjoituksen alla spekuloitiin mahdollisuudella, että harjoitukseen osallistuvat venäläisjoukot jäisivät pysyvästi maahan, ulottuivatpa spekulaatiot mahdollisuuteen vallanvaihdosta Kremlille myönteisempään – sopivampaan – johtoon. Strategisen Zapad-2017 sotaharjoituksen jälkeen Valko-Venäjällä ei nähty vallan vaihtoa, eikä maahan jäänyt varsinaisia miehitysjoukkoja. (2) Toisaalta tänään Valko-Venäjä on sidotumpi Venäjään kuin kenties koskaan itsenäisyytensä aikana, samalla maan diktatorisen johtajan Aljaksandr Lukašenkan liikkumavara on kutistunut lähes olemattomiin.

Asetelmien ollessa tällaisten, Suomessa on yllättävän vähän käyty julkista keskustelua Zapad-2021-sotaharjoitusten mahdollisista seurauksista lähialueillamme, ainakin jos vertaan aikaan muutama vuosi sitten ja edelliseen Zapad-sotaharjoitukseen. Valko-Venäjä on kyllä pysynyt otsikoissa, ja hyvä, että on pysynyt, sillä emme saa jättää valkovenäläisiä yksin heidän kamppaillessa vapauden ja demokratian puolesta tyrannijohtoa vastaan.

Ymmärtääksemme eräitä tämän kirjoituksen teemoja, meidän on syytä viivähtää hetki menneisyydessä ja Zapad-2017 tulkinnoissa.

Venäjän ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden virallisen Zapad-2017-sotaharjoitusuutisoinnin mukaan kyseessä oli harjoituskokonaisuus, jonka sovelletussa vaiheessa Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisen joukkoryhmittymän joukot löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen (eli NATO:n) joukot. Liettualaisen tutkijan, majuri evp. Daivis Petraitisin näkemys eroaa tästä, näkemyksensä hän perustaa pidempiaikaisiin tutkimuksiinsa Zapad-sotaharjoituksista. Hänen mukaansa Venäjän yleisesikunnan operaatiopäähallinnon operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimeltään ”Zapad”, joka – operaationa – koostuu kolmesta vaiheesta, 1) Venäjän asevoimien yllätyshyökkäyksestä sillanpääasemien valtaamiseksi, 2) saavutetun sotilaallisen edun varmistaminen sekä tilanteen vakauttaminen, ja 3) totaalinen kaikkiin voimavaroihin perustuva puolustus. Petraitisin tulkinnan mukaan vuonna 2017 harjoiteltiin ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena kaikkia Zapad-operaation kolmea vaihetta. Venäjän (ja samaa laulua laulavan Valko-Venäjän) puolustusministeriön uutisoinnin mukaan Zapad-2017 oli asetelmaltaan puolustuksellinen, jossa Venäjä ja Valko-Venäjä löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen, kun taas Petraitisin tulkinnan mukaan Zapad on sotilasoperaationa kolmivaiheinen, jonka viimeinen vaihe on puolustuksellinen, jossa tarvittaessa käytetään kaikkia käytössä olevia voimavaroja vihollisen torjuntaan.

Zapad-2017-sotaharjoituksen aikoihin katse keskittyy useimmilla Venäjän maavoimien kalustoliikkeisiin – mittaviin siirtoihin. Jo tuolloin meidän olisi ollut syytä muistaa se, että kyse on strategisesta harjoituksesta ja, että harjoitukseen osallistui joukkoja kaikista Venäjän asevoimien puolustushaaroista (Venäjän asevoimien puolustushaarat ovat, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) sekä osasta aselajeista (Venäjän asevoimat koostuvat kolmesta aselajista: maahanlaskujoukoista, strategisista ohjusjoukoista ja avaruusjoukoista).

Tulevan Zapad-2021-sotaharjoituksen kohdalla tämä seikka on syytä pitää entistä tarkemmin mielessä, johtuen osaltaan jo Venäjän Pohjoisen laivaston muuttuneesta asemasta (se sai sotilaspiirin statuksen vuoden 2021 alussa)  Venäjän asevoimissa, sen ohella, että harjoituskokonaisuus käsittää harjoitteita (ja sen myötä joukkoja) Kuolan niemimaalta Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle. Tulevassa Zapad-2021-sotaharjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä taistelevat Rochan Consultingin johtajan, puolustusanalyytikko Konrad Muzykan mukaan kolmea kuvitteellista vihollista vastaan, vihollisvaltioita edustavat Njaris, Pomorie ja Napapiirin Tasavalta. (3) Harjoitus nostaa joukkojen valmiutta (todennäköisesti myös vahvuutta) myös Ukrainalta miehitetyllä Krimin niemimaalla, luonnollisesti myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Muistutan lukijoita Venäjän keväällä suorittamista mittavista kaluston- ja joukkojen siirroista Ukrainan rajoille ja Ukrainalta miehitetyille alueille. Venäjän väitteistä huolimatta, huomattava osa kalustosta on jätetty keväisille keskitysalueilleen miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Venäjän länsiosiin, esim. Voronežin alueelle reilun sadan kilometrin päähän Ukrainan rajasta.

Vaikka Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät tällä hetkellä joukkojaan Zapad-2021 sotaharjoituksen aktiivivaihetta varten Valko-Venäjän maaperälle, on läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän alueella jo pidetty Zapad-2021-sotaharjoitukseen valmistava suuri pioneeriharjoitus. Kyseistä harjoitusta johti Venäjän pioneerijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Juri Stavitski, harjoitukseen osallistui mahdollisesti jopa 8 000 sotilasta. (4)

Mutta palatkaamme laajempiin kuvioihin. Zapad-2021-sotaharjoituksen erityispiirteenä voidaan mainita aiemman nimen ”strategic command and staff training” muuttaminen ”joint strategic training”, mikä korostaa sotaharjoituksen keskittymistä ensisijaisesti sotilaallisen voiman käytännön käyttöön.

Zapad-2021-sotaharjoituskokonaisuus muodostaa suoran sotilaallisen uhan Ukrainalle sekä Baltian maille ja Puolalle – Valko-Venäjän hallinnon viimeaikaiset hybrisotatoimet (siirtolaisten ohjaaminen Liettuan ja Puolan rajoille) voidaan nähdä laajemmin EU:hun kohdistettuna testinä ja painostuskeinona – jolloin erikeinovalikoimien myötä uhka kohdistuu Valko-Venäjän rajoja laajemmalle alueelle. Samaan aikaan Venäjällä korostetaan harjoituksen ”puolustuksellista” olemusta, mitä narratiivia toistetaan myös läntisille operaattoreille (tässä kontekstissa esim. erilaiset mediat jne.)

Tässä suhteessa Venäjän tekojen ja puheiden välillä on suuri ristiriita, ja nyt tarkoitan vuosia jatkunutta tekojen ja puheiden välistä ristiriitaa, jossa railo näiden kahden välillä kasvaa kasvamistaan. Teot ovat laajamittaisempaan sotaan valmistautuvan maan tekoja, puheissa edellinen uhriuttaa itsensä kuvaillen olevansa ”hampaisiin asti aseistautuneiden vihollisten” piirittämä, vihollisten, jotka ovat pettäneet Venäjän monen monituista kertaa.

Jos tarkastelemme Zapad-2021-sotaharjoitusta sekä Venäjän ennakkoon toteuttamia manööverejä, niin uskallamme todeta Venäjän tarkoituksena olevan harjoituksen todellisen luonteen kätkeminen. Ja miksi näin on?

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja Valko-Venäjän puolustusministeri Vladimir Khrenin, että Valko-Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikön Viktor Gulevitšin demonstratiiviset lausunnot harjoitusten luonteesta sekä ”NATO:n ja Yhdysvaltojen kasvavasta uhasta” ovat luonteeltaan hyökkääviä – provokatiivisia. Niissä jätetään huomiotta Venäjän omat toimet (esim. Krimin niemimaan miehitys kevättalvella 2014 ja laiton anneksointi), ja tätä Venäjän disinformatiivista narratiivia toistetaan myös Suomessa eri tahojen toimesta ja hyvin pitkälti Kremlin käyttämin sanamuodoin. Myöskään Venäjän joukko-osastojen siirrot ja viimeisen vuosikymmenen mittaan suoritettu uudistaminen ei tue narratiivia puolustuksellisesta toiminnasta – viittaan myös Zapad-2017-sotaharjoitukseen sisältyviin tulkintaerimielisyyksiin harjoituksen tarkoitusperästä, ts. oliko kyseessä keskitysmarssivaiheen jälkeen Venäjän ja Valko-Venäjän käymästä puolustussodankäynnin eri vaiheiden harjoittelemisesta NATO:n joukkoja vastaan, vai Daivis Petraitisin tulkinnan mukaisesta kokonaisuudesta, jossa Venäjän yleisesikunnan laatima operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimetty ”Zapad’iksi”.

Yhdysvaltojen asevoimien Euroopan joukkojen komentajana toiminut kenraali Ben Hodges totesi NY Timesille Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjän maavoimien kaartin 1. panssariarmeijasta: ”There is only one reason you would create a Guards Tank Army, and that is as an offensive striking force,”… ”This is not something for homeland security…”. (5)

Kenraali Ben Hodges nosti esille yhden syyn sille, miksi puolustuksellinen narratiivi ei ole uskottava. Meidän on muistettava, että näitä syitä on enemmän kuin yksi – aiemmin mainittu Pohjoisen laivaston muuttunut asema kuuluu näiden syiden joukkoon, aivan kuten eteläisen sotilaspiirin alueella Novorossijskissa sijaitseva 7. ilmarynnäkködivisioona sekä läntisen sotilaspiirin alueelle, Pihkovaan, Viron rajan tuntumaan sijoitettu 76. ilmarynnäkködivisioona. Offensiivisia tarkoitusperiä palvelee myös ammusten, asejärjestelmien ja sotilastarvikkeiden varastoiminen Venäjän länsirajoille sekä Valko-Venäjälle kuin myös läntisen sotilaspiirin alueelle kaartin 1. panssariarmeijan lisäksi perustetut 6. armeijan ja kaartin 20. armeijan.

Harjoitussuunnitelman mukaan Zapad-2021-sotaharjoituksessa on tarkoitus käyttää ilmavoimia, elektronisen sodankäynnin yksiköitä ja vastatoimintajoukkoja sekä harjoitella taistelua kaupunkialueella, toteuttaa harjoitusammuntoja Iskander-M taktisella ballistisella ohjuksilla sekä Iskander-K (eli R-500) risteilyohjuksilla. Harjoituksessa testataan myös modernisoituja sekä uusia asejärjestelmiä, kuten BMPT ”Terminator’ia”, joka on taistelupanssarivaunujen tukemiseen suunniteltu raskas tela-alustainen vaunu.

Venäjän väitteittä harjoitusten rauhanomaista luonnetta vastaan puhuu myös Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ilmoitus 20 uudesta Läntisen sotilaspiirin alueelle perustettavasta taisteluosastosta, niiden pitäisi olla taistelukykyisiä tämän vuoden loppuun mennessä. Samanaikaisesti sotilaspiirin joukko-osastoille on tarkoitus toimittaa modernia sotilaskalustoa 2000 kappaleen verran.

Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa se, että Venäjä ylläpitää Ukrainalta miehittämillään alueilla useita armeijakuntia: miehitetylle Krimin niemimaalle Venäjä on perustanut 20. armeijakunnan ja miehitettyyn Itä-Ukrainaan 1. ja 2. armeijakunnan. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tapahtuvista joukkojen- ja kalustonsiirroista ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi säännöllisesti; havaintoja tukevat myös alueen asukkaiden sosiaaliseen mediaan jättämät viestit, joissa on viime aikoina korostuneet havainnot maastokuorma-autojen liikkeistä, jotka hyvin suurella varmuudella ovat alkuperältään Venäjän maavoimien kalustoa (paikoin joukko-osastotunnuksia on maalattu piiloon ja rekisterikilpiä vaihdettu).

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto, Itä-Ukrainan miehitetyt alueet.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, elokuu 2021.

Edellisen Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjä tarkoituksellisesti ilmoitti harjoitukseen osallistuvien joukkojen määrän todellisuutta pienemmäksi, alle 13000 sotilaaseen, jolloin harjoitusta seuraamaan ei tarvinnut kutsua ETYJ:n tarkkailijoita. Tälläkään kertaa Venäjä ei ole muuttanut toimintastrategiaansa, harjoitukseen osallistuvien joukkojen lukumäärä on ilmoitettu merkittävästi todellista määrää vähäisemmäksi. Venäjän puolustusministeri ilmoitti heinäkuun 26. ja 27. päivä harjoitukseen osallistuvan yhteensä 12500 sotilasta Venäjällä (Läntisen sotilaspiirin alueella, yhteensä 12 harjoitusalueella) ja Valko-Venäjällä, vastaavasti 5. elokuuta Valko-Venäjän yleisesikunnan päällikön, Viktor Gulevitšin, mukaan yksistään Valko-Venäjällä Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuu enemmän kuin 12800 sotilasta, mukaan lukien 50 sotilasta Kazakstanista.

Valistuneiden (läntisten) arvioiden mukaan Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuvien joukkojen kokonaismäärä nousee reilusti yli 100 000 sotilaaseen, jopa 200 000 sotilaaseen, jos huomioidaan kaikki harjoitusta tukevat osaharjoitukset ja joukkojen siirrot. Vaikka jättäisimme nämä joukko-osastot huomiotta, voimme silti sanoa, että Zapad-2021-sotaharjoituksen aktiivivaiheeseenkin osallistuu reilusti yli 13000 sotilasta, josta seuraa se, että Venäjä toimillaan rikkoo ETYJ:n Wienin asiakirjaa vuodelta 2011.

Vääristellessään tarkoituksellisesti sotaharjoitusten kokoa, Venäjä pyrkii luomaan olosuhteet, jotka estävät ETYJ:n tarkkailijoiden osallistumisen niihin. Näin toimien Venäjä jättää huomiotta ETYJ:n puitteissa luodun Wienin asiakirjan (Vienna document, 2011), joka koskee sotilaallisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia (tukikohtavierailut, arviointikäynnit, tarkastuskäynnit, sotilaalliset tiedonvaihdot, ilmoitukset, yhteydenpito) ETYJ:n osallistujavaltioiden välillä. (6)

Aggressiivisten toimien rinnalla Venäjä pyrkii laajentamaan sotilaallista- ja poliittista vaikutusvaltaa kumppanimaissa. Heinäkuun lopussa puolustusministeri Sergei Šoigu esitti SCO:n jäsenmaille kutsun lähettää sotilasyksiköitä sekä tarkkailijoita koulutettavaksi. Venäjän, myös puolustusministeri Šoigun, terminologiassa toistuvat ”blokki-ideologia” (bloc ideology) ja ”itä-länsi-akselin vastakkainasettelu” (confrontation on the East-West axis), jota korostetaan myös SCO:n jäsenmaille esitetyssä kutsussa.

Tällä hetkellä SCO:n jäsenmaista Valko-Venäjä on sidottu tiukasti Venäjään, sen on osallistuttava Venäjän strategisiin sotaharjoituksiin, Venäjä on lisännyt joukkojensa määrää maassa – mikä lisää myös Ukrainaan pohjoisesta kohdistuvaa uhkaa. Valko-Venäjän liikkumavara on kaventunut olemattomiin (mikä palvelee Venäjää), on olemassa merkkejä siitä, että maa on muuttumassa kvasivaltioksi, jonka kautta myös Venäjän on mahdollista toteuttaa hybridioperaatioita ja -hyökkäyksiä paitsi Ukrainaa, myös Puolaa ja Liettuaa sekä Latviaa vastaan. Käytännössä merkkejä näistä operaatioista nähdään jo nyt Liettuan ja latvian sekä Puolan rajoilla Valko-Venäjän ohjaillessa muun muassa Lähi-idän alueelta kuljetettuja siirtolaisia rajoille ja pakottaessaan nämä ylittämään maiden väliset rajat. (7) Pakolaisten ja siirtolaisten ohjailua rajoille on kutsuttu, oikeutetusti, hybridisodaksi sen luonteensa ja tarkoituksen vuoksi.

Venäjä pyrkii myös kytkemään Serbian tiukemmin liekaansa ”slaavilaisen kumppanuuden” varjolla, maan tähtäimenä on todennäköisesti pyrkimys eristämään Serbia ja estämään maan ja EU:n lähentyminen.

Sotilaallisten harjoitteiden toteuttamisen (esim. osallistuvien joukkojen iskukyvyn ja iskun synnyttämän sokkivaikutuksen osoittaminen) rinnalla Zapad-2021-sotaharjoituksella katsotaan olevan muitakin tarkoitusperiä, kuten:

-yritys osoittaa Venäjän vaikutusvallan kasvaneen lähialueilla.

-yritys lisätä Venäjän ja sen kumppanusmaiden (SCO-maat) ja Yhdysvaltojen sekä NATO:n vastakkainasettelua.

-harhauttaminen ja disinformaatio, näkyy myös disinformatiivisen tiedon levittämisenä osallistuvien joukkojen kokoonpanosta sekä niiden käytön suunnittelusta.

-tarve toimia aggressiivisemmin, seurauksena Venäjän ja Valko-Venäjän sekä NATO:n (lännen) välirikosta.

-harjoitukseen liittyvän viestinnän avoimuuden ja salassapidon harjoittelua todellisuudessa.

Venäjän toimet muodostavat jo nykyisellään uhan läntisten naapurimaiden turvallisuudelle, järjestettävä Zapad-2021-sotaharjoitus lisää tätä turvattomuuden tunnetta synnyttäen samalla eskaloitumisen uhan Venäjän läntisellä operatiivisella suunnalla kuin myös Arktisella alueella, jossa joukot ovat suorittaneet jo Zapad-2021-sotaharjoitukseen liittyviä harjoitteita.

On myös mahdollista, että Zapad-2021-sotaharjoitus heijastelee harjoitukseen osallistuvien SCO:n jäsenmaiden joukkojen kautta Keski-Aasiaan. Emme myöskään voi jättää huomioimatta Afganistanin kaoottista tilannetta, Venäjän ja talibanien neuvotteluja sekä Afganistanin hallinnon romahdusta ja siitä Yhdysvalloille koitunutta arvovaltatappiota.

Venäjän toimet tähtäävät myös sen etupiiriinsä laskemien maiden ja länsimaiden välien heikentämiseen – vastakkainasettelun lisäämiseen ja sen myötä Venäjän vaikutusvallan kasvattamiseen näissä maissa. Luonnollisesti Venäjän tuleva sotaharjoitus lähettää viestin myös Euroopalle ja Venäjällä tullaan seuraamaan tarkoin, kuinka eurooppalaiset valtiot reagoivat Venäjän ”voimainosoitukseen” – harjoitus on väistämättä sidoksissa Venäjän Ukrainassa käymään sotaan sekä Krimin niemimaan miehitykseen.

Näin Zapad-2021-sotaharjoituksen alla lainaan lyhyen pätkän Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teoksesta ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset”:

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Kasparovkin totesi, ettei Putin ole Hitler, mutta ajassa, jota elämme ja 30-luvun myrkyllisissä vuosissa on paljon yhteistä. Putinin Venäjä eteni vuosia hitaasti hivuttaen, onnistuen kätkemään naiiveilta päättäjiltämme todellisen minänsä (tai sitten päättäjämme eivät halunneet kohdata todellisuutta), kevättalven 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen herättäessä meidät todellisuuteen – jota edelleenkään kaikki eivät halua hyväksyä, mistä eräänä osoituksena käy Nord Stream 2 -kaasuputki ja haluttomuus (kyvyttömyys) irtautua venäläisestä energiasta sekä eräiden poliitikkojen, kuten Angela Merkelin, epäröinti ja toistuva astuminen Venäjän ansaan.

Meidän on myös hyvä muistaa Neuvostoliiton marsalkan Georgi Žukovin toteamus, jonka mukaan puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän ja sen asevoimat toteuttaa tänä päivänä ja Zapad-2021-sotaharjoituksen väitettyä puolustuksellisuutta edeltää offensiivi – hyökkäys.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1429167239534714883 

2. http://www.suomensotilas.fi/zapad-2017-venalaiset-tulevat-mutta-menevatko/ 

3. https://www.verkkouutiset.fi/venajan-suurharjoituksen-yksi-vihollinen-on-napapiirivaltio/#194c9420 

4. https://mitavanjatpuuhaa.blogspot.com/2021/07/lahestyva-strateginen-sotaharjoitus.html 

5. https://www.nytimes.com/2017/07/31/world/europe/russia-military-exercise-zapad-west.html 

6. https://puolustusvoimat.fi/asevalvonta/wienin-asiakirja 

7. https://twitter.com/TadeuszGiczan/status/1427689700425404423 

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset” s. 27–28.

 

Lähteenä hyödynnetty myös Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemia Vladimir Panschinin työpapereita  ”’Niin sotii kuin harjoittelee’ Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten”; ja Rochan Consulting’in toimittamaa materiaalia.

Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa

Kirjoitin aiemmin blogissa ”Maskirovkaa tämäkin – ”Operaatio” Dmitri Donskoi” (9. elokuuta 2017) siitä, kuinka katse kohdistetaan ”näytelmän” keskipisteeseen, samalla se mitä kulisseissa tapahtui jää varjoihin, ja aivan liian vähäiselle huomiolle. Kyseisessä kirjoituksessa huomioin sen, kuinka media kiinnitti likipitäen kaiken huomion Projekt 941 Akula-luokan strategiseen ohjussukellusvene Dmitri Donskoihin samalla jättäen aivan liian vähäiselle huomiolle Itämeren alueelle Venäjän Pohjoisesta laivastosta saapuneet pinta-alukset, kuten Projekt 1144 Orlan eli Kirov-luokan taisteluristeilijä Pjotr Velikin ja Vice-Admiral Kulakovin, Projekt 1155-luokan sukellusvenetorjuntaan tarkoitettu hävittäjän sekä Marshal Ustinovin, Projekt 1164-luokan ohjusristeilijän.

Tässä kirjoituksessa teen samansuuntaisia havaintoja Valko-Venäjällä järjestettävään Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiseen Zapad-2017-sotaharjoitukseen liittyen, siihen kuinka etenkin media – erikoisjulkaisuja lukuunottamatta – kiinnittää merkittävän huomion harjoitukseen ja sen valmisteluihin, käyttäen ajoittain kontekstiin tavattoman kehnosti sopivia klikkiotsikoita, mutta aivan kuten Dmitri Donskoin kohdalla myös Zapad-2017-sotaharjoituksen alusaikana moni – olennainen – tapahtuma ja asia jää liian vähäiselle huomiolle mediassa. Ne ovat jossain taustalla ja mikäli jotain tapahtuu, ihmetellään sitä, kuinka tämä pääsi yllättämään meidät, vaikka ne ennusmerkit ovat olleet esillä, jos vain halua ja kiinnostusta riittää.

Se on ymmärrettävää, että kevättalvella 2014 Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehittäminen tuli yllätyksenä useimmille meistä. Mutta missä määrin kolme ja puolivuotta tapahtuneen jälkeen voidaan puhua ”yllätyksestä”, jos sota Ukrainassa eskaloituu? Onko se enää mikään yllätys, kun maassa on sodittu vaihtelevalla aktiiviudella useita vuosia? Tästä huolimatta monille ajoittaiset – mutta säännönmukaiset – sodan eskalaatiot tulevat yllätyksenä, aivan kuten tulee yllätyksenä sekin, että Ukrainassa soditaan. Mutta palatkaamme teemaan eli siihen mihin katse kohdistuu ja mitä samalla jää havainnoimatta eli Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa.

Ukrainan sota on monella tapaa unohdettu sota lähellä Euroopan ydintä. Jos vertaa sen keräämää huomiota 90-luvun ja tämän vuosituhannen alun Jugoslavian hajoamissotiin, asetelma on monella tapaa nurinkurinen – media kärsii ajoittaisesta muistinmenetyksestä, mutta vielä suuremmasta muistinmenetyksestä tuntuvat kärsivän ne poliitikot, jotka syyttävät Yhdysvaltoja aggressiivisuudesta lähialueillamme samalla jättäen joko huomiotta, tai liian vähälle huomiolle, sen mistä kaikki alkoi – kevättalvesta 2014 ja Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehittämisestä ja laittomasta anneksaatiosta itseensä. Mikäli tarkastelemme hiukan pidempää aikajännettä, on syytä huomioida Georgiassa käyty sota loppukesästä 2008. Sen oppien myötä Venäjä sai pontta asevoimiensa uudistamiseen – jo sitä ennen mutta etenkin sen jälkeen Venäjän johdon retoriikka muuttui entistäkin aggressiivisemmaksi ja hyökkäävämmäksi. Nyt retorisiin, kuin myös käytännön keinoihin, kuuluu ydinaseilla uhkaaminen kuin myös hyvin aktiivinen ydinaseiden käytön harjoittelu – tätä tullaan näkemään myös Zapad-2017-sotaharjoituksessa. (Trumpin Pohjois-Koreaan kohdistuvassa retoriikassa on samoja, jos mahdollista, vieläkin voimakkaampia, uhkauksia).

On ymmärrettävää, että Suomessa merkittävin huomio kohdistuu lähestyvään Zapad-2017-sotaharjoitukseen, koskettaahan se Suomea, kyseisen harjoituksen lisätessä vastakkainasettelua Itämerellä ja lähialueillamme. Harjoitukseen liittyy myös – epätodennäköinen – mutta huomioitava Venäjän suorittama sotilaallinen toimi jotain ulkovaltaa kohtaan. Onko sitten kyse Valko-Venäjän tosiasiallisesta miehittämisestä vai Ukrainaan kohdistuva laajempi offensiivi (ja mahdollinen pyrkimys ratkaista Ukrainan sota sotilaallisesti)?

Kiinnittyykö huomiomme vääriin asioihin – jätämmekö huomioimatta jotain olennaista? Petri Mäkelä blogissaan ”Maskirovka buildup by Russia” (1) huomioi viimevuoden Kavkaz-2016-sotaharjoitusta edeltäneet “snap drills” ja/tai “readiness inspections” -harjoitukset, joista moniin osallistui huomattava määrä joukkoja ja joihin liittyi yhteiskunnallisia elementtejä, joissa yhteisöä valmisteltiin sodanajan käytäntöihin.

”However there is an ongoing, slow and creeping, buildup at the western border of Russia. Several combat units have been enlarged during the recent intakes of new recruits and conscripts. More importantly troops move around long distances in seemingly scheduled exercises, which are announced a day or few hours before they commence. These allow Russia to concentrate forces close to its borders and these troops can then be augmented for example by larger forces called in during a snap drill.” (1)

Venäjän länsirajalla, etenkin Ukrainan vastaisella rajalla on huomattavan voimakkaita keskittymiä, joihin kuuluu divisioonia, joiden ohjeistus, harjoittelu ja varustus, osoittaa niiden olevan offensiivia divisioonia, joita on harjoitettu nopeisiin syvälle ulottuviin offensiiveihin.

Karttaan on koottu neljä tällaista divisioonaa, joista kolme on sijoitettu Ukrainan rajan tuntumaan ja neljäs Smolenskin alueelle Valko-Venäjän rajan tuntumaan. Näiden kolmen divisioonan sijoittelussa on syytä huomioida se, niiden sijainti Itä-Ukrainan sotatoimialueen tuntumassa, käytännössä niiden varuskunnat ja tukeutumisalueet ovat lähimmillään muutamien kymmenien kilometrien päässä Ukrainan vastaiselta rajalta. Karttaan ei ole sijoitettu muita alueelle koottuja venäläisvoimia, joista on syytä huomioida 1. kaartin panssariarmeija, josta kenraali Ben Hodges arvioi NY Timesille seuraavaa: ”There is only one reason you would create a Guards Tank Army, and that is as an offensive striking force,”… ”This is not something for homeland security…”. (2)

Nyt kun katse on kohdistettu Valko-Venäjään ja Itämeren alueelle, nämä Ukrainan rajanpintaan sijoitetut voimat ovat jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle – itse asiassa yllättävänkin vähäiselle, kun huomioidaan se, kuinka niitä on vahvistettu viime aikoina ja kuinka alueelle on tuotu lisää venäläisvoimia.

Venäjän asevoimien moottoroituja joukkoja Rossoshissa, Voronezhin alueella Ukrainan rajan tuntumassa.

Venäjän asevoimien 152 mm Msta-S panssarihaupitseja kuvattuna Voronezhin alueella Ukrainan tuntumassa.

Samalla tavalla Venäjä vahvistaa joukkojaan etelässä Rostovin alueella kuin myös Krimillä, sekä Voronezhin alueesta pohjoiseen Belgorodin alueella – unohtamatta Valko-Venäjälle Zapad-2017-sotaharjoitukseen siirrettyjä joukkoja – käytännössä Zapad-2017-sotaharjoitukseen ottaa osaa tavalla tai toisella joukkoja pohjoisesta Kuolan niemimaalta Venäjän eteläisiin osiin Mustanmeren rannikolle saakka. Huomioitavaa on myös se, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän asevoimien yksiköt harjoittelevat tiiviisti yhdessä ”kansantasavaltojen” joukkojen kanssa. Viime aikoina Luhanskin oblastin alueella alueen moottoroidut joukot – jotka käytännössä kaikki ovat venäläiskomennossa – ovat harjoitelleet aktiivisesti.

Sotaharjoitus elokuulta Ukrainalta miehitetyllä alueella.

Harjoitteluissa panssarikalustoon (kuvassa T-64BV) on kiinnitetty aiempaa useammin KMT-6 miinanraivausauroja. Harjoittelut ovat olleet säännönmukaisesti offensiivisia tämän kesän ajan.

Heinäkuun 31. ukrainalainen sotilasasiantuntija, parlamentaarikko Dmytro Tymchuk kirjoitti Facebook-tililleen lausunnon (käännetty englanniksi DFRLabin artikkelissa ”Are Separatists in Ukraine Joining Russia’s Largest Military Exercise?” (3)

”Preparations are being made for a series of exercises in the operational departments of the 1st Army Corps of the DNR and 2nd Army Corps of the LNR. These exercises are to be led by the Armed Forces of the Russian Federation in August and September of this year. According to the plan of the General Staff of the Armed Forces of the Russian Federation and the staff of the Russian 8th Combined Arms Army…”.

DFRLabin analyysissa suhtauduttiin epäillen mahdolliseen yhteiseen harjoitukseen, kuitenkin analyysin jälkeen on julkaistu Luhanskin ”kansantasavaltojen” toimesta video, jolla moottoroidut joukot harjoittelevat miehitetyillä alueilla – samansuuntaisia videoita on julkaistu myös taistelijoiden sosiaalisen median tileillä. Väistämättä herää ajatus siitä, että onko Dmytro Tycmhukin lausunnossa kuitenkin perää – harjoitellaanko alueella yhteistä suurharjoitusta varten ja jos harjoitellaan, onko harjoituksella jokin selkeä tarkoitus, onko sen tarkoitus johtaa johonkin konkreettiseen, kuten laajaan offensiiviin Ukrainassa?

Tämänhetkistä tilannetta Venäjällä joukkojen siirtojen osalta on verrattu 1968 tapahtunutta Tšekkoslovakian miehitystä edeltäneeseen aikaan. Tšekkoslovakia miehitettiin Varsovan liiton joukkojen toimesta 21. elokuuta 1968, samalla murskattiin poliittisesti liberaali ajanjakso Tšekkoslovakiassa – Prahan kevät.   Onko tämän arvion perusteella liian varhaista tehdä mitään johtopäätöksiä?

Näin loppuun on syytä huomauttaa muutamasta muusta vähäiselle huomiolle jääneestä Venäjän, Ukrainaa koskettavasta toimenpiteestä:

- Venäjä on sulkenut Kertšin salmen Venäjän ja Krimin niemimaan välillä osittain siviililiikenteeltä, merkittävimmiltä osin kielto koskee Mariupolin ja Berdjanskin satamiin matkaavia aluksia.

- Venäjän ja ”kansantasavaltalaisten” militanttikomentajien Ukrainaan kohdistuvat puheet ovat tiukentuneet, puheet ”kansantasavalloista” ovat entistä enemmän muuttuneet puheiksi Ukrainan epäonnistumisesta ja palauttamisesta kokonaisuudessaan Venäjän etupiiriin jopa sotilaallisin keinoin.

- Venäjä on saanut valmiiksi ns. Millerovo – Zhuravka välisen junaradan leikkauksen, joka sotilasasiantuntija Pavel Felgenhauerin mukaan helpottaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaa offensiivia kulkiessaan Ukrainan alueen kautta. (4)

Näin loppuun on syytä muistuttaa siitä, että Venäjän asevoimien doktriini on offensiivinen, että Zapad-2017-sotaharjoitus on laajin ja monimutkaisin sitten kylmän sodan vuosien, että Ukrainan rajan tuntumaan on keskitetty Venäjän toimesta huomattavia offensiivisia voimia, että Syyrian sodan oppeja on jo integroitu koulutukseen puhumattakaan Ukrainan sodassa saaduista opeista.

Neuvostoliiton marsalkka Georgi Žukovia mukaillen – puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän asevoimat toteuttaa tänä päivänä.

Marko

1. https://medium.com/@pmakela1/maskirovka-buildup-by-russia-cb7d2831b6c4 

2. https://www.nytimes.com/2017/07/31/world/europe/russia-military-exercise-zapad-west.html 

3. https://medium.com/dfrlab/separatist-exercises-with-russias-8th-army-b4d0c07e35e 

4. https://jamestown.org/program/zhuravka-millerovo-rail-bypass-a-threat-to-ukraines-national-security/ 

Kuvakaappaukset twitter (@glandecZP) ja Russian Military Analysis sekä youtube: Народная милиция ЛНР.

Maskirovkaa tämäkin – ”Operaatio” Dmitri Donskoi

Dmitri Donskoi saapui Itämerelle heinäkuun 21. päivän tietämillä suuren mediahuomion saattelemana, myös suomalaismediat seurasivat aktiivisesti tämän helmikuussa 1982 Neuvostoliiton Pohjoiseen laivastoon liitetyn Projekt 941 Akula-luokan strategisen ohjussukellusveneen saapumista Itämerelle ja muutamaa päivää myöhemmin Suomenlahdelle. (1)

Kuvakaappaus Ylen videolta (2) – kuvassa Suomenlahdella Dmitri Donskoi, jota seuraa Kirov-luokan taisteluristeilijä Pjotr Veliki – laivasto-osaston keulilla on hinaaja-alus Nikolai Tshiker (valm. 1989 Hollming Oy:n Rauman telakalla). (3)

Pietarissa järjestetyn Venäjän merivoimien päivän laivastoparaatiin osallistunut Dmitri Donskoi on sittemmin poistunut Itämeren alueelta – sukellusvene lähti lähes kaikessa hiljaisuudessa Kronstadista elokuun 1. päivä ja on jo poistunut Itämeren alueelta Tanskan salmien kautta, ja matkaa kohti kotisatamaansa Severodvinskissa Vienanmeren rannalla. (4)

Dmitri Donskoin matkaa pinta-ajossa Pietariin voi kuvata suurvallan pullisteluksi, mutta samalla kyseessä on mitä erinomaisin laajaa huomiota kerännyt ”julkisuustempaus” – operaatio – joka veti katseet puoleensa ja sen myötä moni olennainen asia jäi vähäiselle huomiolle.

Dmitri Donskoin kanssa samaan laivasto-osastoon kuulunut Projekt 1144 Orlan eli Kirov-luokan taisteluristeilijä Pjotr Veliki sai huomattavasti vähäisempää huomiota, vaikka kyseessä on Venäjän laivasto toiseksi suurin pinta-alus ja Itämeren alueelle saapuessaan lisää olennaisesti Venäjän Itämeren laivaston iskukykyä etenkin ilmatorjunnan ja pintamaalien torjunnan kannalta. Pjotr Velikin ilmatorjuntakalustoon kuuluu 48 kpl S-300F Fort ja 48 kpl S-300FM Fort-M pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusta ja 128 kpl 3K95 Tor lyhyenkantaman ilmatorjuntaohjusta sekä 40 kpl OSA-MA lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusta, ja 20 kpl P-700 Granit pintamaalien torjuntaan tarkoitettua merimaaliohjusta muun aseistuksen ohella.

Mutta vielä vähemmän huomiota keräsi Vice-Admiral Kulakov, Projekt 1155-luokan sukellusvenetorjuntaan tarkoitettu hävittäjä sekä Marshal Ustinov, Projekt 1164-luokan ohjusristeilijä, jotka kumpikin kuuluvat Venäjän Pohjoiseen laivastoon ja ovat huomattava lisä Venäjän Itämeren laivaston iskuvoimaan pysytellessään Itämeren alueella. (5)

Huomion arvoista tässä kuviossa on se, että vaikka tiedämmekin Dmitri Donskoin poistuneen Itämeren alueelta, media ei ole kiinnittänyt ennen eilistä juurikaan huomiota siihen, että kolmikko Pjotr Veliki, Vice-Admiral Kulakov ja Marshal Ustinov ovat medialta teillä tietymättömillä, joskin siinä vaiheessa, kun aiheesta ryhdyttiin laajemmin vaihtamaan ajatuksia sosiaalisessa mediassa (twitter) (6), media alkoi heräillä. (7) Kenties keskustelun herättämä Instagramiin ilmestyi kuva Pjotr Velikistä Kronstadissa, kuvassa ei kuitenkaan ollut mainintaa siitä, milloin kuva on otettu.

Pjotr Veliki, Kronstadissa (kuva käyttäjä: margogubichan).

Tanskan suunnalta ei eiliseen mennessä ollut tullut tietoa siitä, onko kyseinen kolmikko poistunut Itämeren alueelta, mikä tarkoittaa sitä, että Venäjän Itämeren laivaston iskukyky on merkittävästi suurempi tällä hetkellä - Zapad-2017-sotaharjoituksen alkuun on aikaa kuukaudenpäivät, nähtäväksi jää pysyttelevätkö kyseiset pinta-alukset Itämeren alueella syyskuun puolelle.

Tässä valossa pidän venäläisten suorittamaa Dmitri Donskoin käyttämistä Itämeren alueella taiten suoritetuksi operaatioksi, jonka varjolla alueelle on toimitettu mediaa olennaisesti vähemmän kiinnostavat, mutta Venäjän laivaston iskukyvyn kannalta Itämerellä iskukykyä merkittävästi lisäävät alukset epämääräiseksi ajaksi. Voimme tietty lohduttautua, sillä tiedolla, että todennäköisesti alueen valtioiden asevoimat seuraavat myös kyseistä kolmikkoa, mutta ymmärrettävistä syistä välttävät turhaa kohua.

Dmitri Donskoi oli kuin ”suuri valkoinen norsu” joka veti katseet puoleensa, samalla sen varjossa suoritettiin jotain merkittävämpää, johon yleisöä kosiskeleva media ei juurikaan kiinnittänyt huomiota. Tapahtumaa voitaneen perustellusti kutsua myös venäläisten pienimuotoiseksi harhautusoperaatioksi (maskirovka), jossa mediaa kyllästettiin epäolennaisella tiedolla samalla se olennainen tieto – joka oli kaiken aikaa silmiemme edessä ja havaittavissa – ei herättänyt huomiota. On kuitenkin parempi, etten ryhdy sen kummemmin spekuloimaan pinta-alus-kolmikon tulevasta roolista. Tulemme näkemään sen seuraavien päivien tai viikkojen kuluessa. Poistuvatko alukset Itämereltä lähipäivinä vai jäävätkö ne pienehkölle merialueelle viikoiksi, jos ei muuta, niin herättämään epävarmuutta alueen rantavaltioissa.

* * *

Yllä esille nostamani huomio ei päde yksinomaan ylläkuvattuun tapahtumaan vaan on havaittavissa yleisesti tämän päivän mediassa – yleisölle tarjoillaan klikkiotsikoita ja vastaavasti tarjotaan aivan liian vähän taustoittavia ja kokonaistilannekuvaa valottavia katsauksia. Tämä sama kuvio on havaittavissa Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisissä Zapad-2017-sotaharjoituksissa, joissa numerot ja tekniset tiedot vetävät katseen puoleensa mutta samalla moni – vähäiseltä vaikuttava tekijä jää huomiotta tai pienemmälle huomiolle – palaan tähän lähipäivinä Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa -kirjoituksessa.

Suomessa samaiselle viikolle osui myös Venäjän presidentti Vladimir Putinin vierailu Savonlinnassa, joten tulimme todellakin kyllästetyksi Venäjä-uutisoinnilla, jolloin, ymmärrettävästi, moni havainto ja tapahtuma jäi vähäiselle huomiolle. Mutta jos jätämme suomalaismedian huomiotta, venäläisen laivasto-osaston ”katoaminen” Itämerellä on jäänyt huomiotta laajemminkin alueen rantavaltioiden medioissa. Katse kohdistettiin ”näytelmän” keskipisteeseen, samalla se mitä kulisseissa tapahtui jäi varjoihin, siitä huolimatta, että yllämainittuun kolmikkoon verrattuna Dmitri Donskoilla ei juuri ollut muuta kuin julkisuusarvoa - se oli vetonaula, johon katseen toivottiin kiinnittyvän ja kiinnittyihän se.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-9736377 

2. https://yle.fi/uutiset/3-9738281 

3. http://www.shipspotting.com/gallery/photo.php?lid=163728 

4. https://thebarentsobserver.com/en/security/2017/08/typhoon-and-nuclear-battle-cruiser-makes-ready-northbound-voyage 

5. https://twitter.com/Russian_Defence/status/890712662308507648 

6. https://twitter.com/CorporalFrisk/status/894783907094175744 

7. https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/minne_katosi_pietari_s-68635 

Pjotr Veliki rakenteilla Pietarissa Baltiysky 189-telakalla  1991, kuva Marko Enqvist.