Esinäytös: Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen pudottaminen kesäkuussa 2014

 

Kesäkuun 14. päivä 2014 Ukrainan asevoimat koki sodan ensimmäisten viikkojen raskaimman yksittäisen tappion, maan ilmavoimien Iljushin Il-76MD kuljetuskoneen (nro. 76777) jouduttua vihollistulen kohteeksi koneen lähestyessä Luhanskin kansainvälistä lentokenttää noin kello 00:51 (14.6 kesäkuuta 2014). (1) Tuhoutunut kone kuului Melitopoliin sijoitetulle 25. ilmakuljetusprikaatille (eli kuljetuslentolaivue). Kohtalokkaalla lennolla koneen miehistöön kuului yhdeksän henkilöä ja sitä lensi laivueen varakomentaja, everstiluutnantti Oleksandr Belij. Lennolla oli mukana neljäkymmentä 25.  Dnipropetrovskin maahanlaskuprikaatin sotilasta sekä lastia. Kyseisen maahanlaskuprikaatin sotilaat olivat suojanneet ja puolustaneet Luhanskin kansainvälistä lentokenttää toukokuusta 2014 lähtien, ja kesäkuun 5. 2014 kyseinen kenttä suljettiin siviililiikenteeltä.

Tuhoutunut Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD nro. 76777.*

Ukrainan parlamentin Verkhovna Radan nimeämän tutkintakomitean johtajan Aleksandr Tšornovolenkon mukaan kesäkuun 2014 alkupuolella lentokentälle oli laskeutunut 19 Ukrainan ilmavoimien kuljetuskonetta tuoden kalustoa, materiaalia sekä miehistöä. Kesäkuun 13. päivä kentälle oli laskeutunut kaksi 25. ilmakuljetusprikaatin Iljushin Il-76MD kuljetuskonetta, ja kesäkuun 13.–14. päivän välisenä yönä oli tarkoitus laskeutua kolme lisää tuomaan materiaalia ja vahvistuksia kenttää puolustaville 25. maahanlaskuprikaatin sotilaille. Kesäkuun 9. päivästä lukien kenttää puolustavat joukot olivat olleet ilmahuollon varassa militanttijoukkojen neuvonantajineen saarrettua koko kentän.

Kuten viittasin, kyseinen Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD nro. 76777 kuului tuolloin kolmen koneen osastoon, jotka olivat toimittamassa sotilaita sekä täydennystä Luhanskin kansainvälistä lentokenttää puolustaville joukoille. Everstiluutnantti Oleksandr Belij’n ohjaama kone oli laskeutumisvuorossa toisena, noin kymmenen minuuttia sitä ennen Luhanskin kansainväliselle lentokentälle oli laskeutunut onnistuneesti ilmakuljetusprikaatin komentajan, eversti Dimitri Mirmikovin ohjaama, vastaavantyyppinen Iljushin Il-76MD kuljetuskone. Tutkintakomission puolesta Aleksandr Tšornovolenko arvioi, että alueella operoineilla militanteilla neuvonantajineen oli riittävästi aikaa valmistautua pudottamaan toisena laskeutunut kone, koneiden pitkän laskeutumisvälin ja aiempien lentojen antamien havaintojen vuoksi. Tuolloin myös arvioitiin, että Venäjältä välitettiin dataa laskeutuvista koneista ja niiden reiteistä Luhanskin kansainvälisen lentokentän ympäristössä operoiville militanteille ja näitä tukeville erikoisjoukkojen sotilaille.

Lähestyessään kaakosta Luhanskin kansainvälistä lentokenttää, Belij’n ohjaama kuljetuskone joutui ilmatorjuntatuleen, (koneen lentokorkeus oli tuolloin 700–900 metriä). Tutkintakomitean mukaan konetta kohti ammuttiin ainakin kaksi olkapäältä laukaistavaa 9K38 ”Igla” eli SA-18 ”Grouse” ilmatorjuntaohjusta, joista ensimmäisen koneen miehistön onnistui harhauttaa/ väistää seuraavan ohjuksen taistelukärjen räjähtäessä lähellä yhtä koneen neljästä moottorista. Laskeutuvaa konetta tulitettiin myös pienikaliiperisilla aseilla sekä 23 mm ZU-23-2 ilmatorjuntatykillä.

Satelliittikuva Luhanskin kansainvälisen lentokentän ympäristöstä. 30. kesäkuuta 2014 päivätyssä satelliittikuvassa nähtävissä myös turma-alue.

Everstiluutnantti Belij’n koneen saadessa osumia ilmatorjunnasta, osaston kolmannen koneen lentäjä päätti keskeyttää laskeutumisen. Myöhemmin koko operaatio keskeytettiin ja kolmannen koneen määrättiin palaamaan kotitukikohtaansa.

Kesäkuun 15. päivänä 2014 Luhanskin “kansantasavallan” johtajana esiintynyt Valeri Bolotov vahvisti heidän pudottaneen kyseisen lentokoneen.

Ennen kohtalokasta lentoa Belij miehistöineen oli ehtinyt sodan ensimmäisten viikkojen kuluessa suorittaa lento-operaatioita sotatoimialueella, kuten toukokuussa 2014 Donetskin kansainväliselle lentokentälle. Ennen sotaa Belij oli lentänyt useita vaativia lentoja kriisikohteisiin, kuten maanjäristysalueelle Kiinaan.

Pudotuksen jälkeen kyseistä ilma-operaatiota arvosteltiin Ukrainassa hyvin paljon, operaation määränneitä tahoja kritisoitiin vastuuttomuudesta ja turhasta riskinottamisesta. Maaliskuussa 2017 ukrainalainen oikeus tuomitsi silloisen ATO:n 1. varakomentajan kenraalimajuri Viktor Nazarovin seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeuden mukaan Nazarov oli saanut tietoa koneisiin kohdistuvasta lähi-ilmatorjuntauhasta, mukaan lukien olkapäältälaukaistavien ohjusten muodostama uhka, päivää ennen kyseistä ilmakuljetusoperaatiota.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n silloisen komentajan Vasyl Hritsakin, 7. lokakuuta 2017 julkaiseman tiedon mukaan, koneen pudottamisen taustalla oli venäläinen palkkasotilaspalveluita tarjoava PMC Wagner. PMC Wagnerin omistaja ja rahoittaja on ”Putinin kokki” Jevgeni Prigožin ja perustaja GRU:sta eläkkeelle jäänyt prikaatinkomentaja Dimitri Utkin. Ukrainalaislähteiden mukaan käskyn operaation suorittamiseen PMC Wagner oli saanut Venäjän maavoimien kenraaliluutnantti Jevgeni Nikiforovilta. Nikiforov on toiminut Ukrainan sodassa miehitetyn Luhanskin alueelle sijoitetun 2. armeijakunnan komentajana.

PMC Wagnerin taistelijat ovat osallistuneet Krimin niemimaan miehitykseen, Venäjän sotatoimiin Itä-Ukrainassa, sotaan Syyriassa ja Libyassa, Sudanin toiseen sisällissotaan sekä Venäjän operaatioon Keski-Afrikan tasavallassa (Prigožinin hallitsema kaivosyhtiö toimii myös maassa). PMC Wagnerin yksittäisiä operaattoreita on havaittu myös Mosambikissa.

Ukrainalaisen Informnapalmin julkaiseman aineiston perusteella voidaan päätellä, että Venäjältä lähetettiin Ukrainan sotatoimialueelle jo ennen varsinaista invaasiota elokuun 2014 lopulla, asevoimien vakinaiseen väkeen kuuluvia sotilaita, jotka oli koulutettu lähi-ilmatorjuntaan. Esim. Venäjän maavoimien 205. erillisen mekanisoidun jalkaväkiprikaatin (sotilasyksikkö 74814) vahvuuteen kuulunut ohjus-lähi-ilmatorjuntaan koulutettu kersantti Sergei V. osallistui ”vapaaehtoisena” Ukrainan sotaan. (2)

Luhanskin kansainväliselle lentokentälle sijoitettujen joukkojen huoltolentoja kritisoitiin voimakkaasti, yhtä voimakasta kritiikkiä esitettiin myös kentän hallussapitoa kohtaan sen jälkeen, kun näytti ilmeiseltä, että militanttijoukot Venäjän tuella saartavat kentän ja maayhteys 25. maahanlaskuprikaatin miehiin menetetään. Ennen kohtalokasta lentoa yöllä 13.–14. kesäkuuta 2014, noin parikymmentä Ukrainan asevoimien sotilasta kaatui taistelussa, heidän koettaessa murtautua saarretun kentän alueelta.

Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot saivat murrettua lentokentän saarron vasta heinäkuun 14. päivä. Tämän jälkeen kenttä oli Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen hallinnassa, mutta vihollisen tykkitulen alla, aina elokuun 2014 loppuun saakka. Viimeiset ukrainalaisjoukot vetäytyivät lentokenttäalueelta 1. syyskuuta 2014, josta lähtien lentokenttä on ollut vihollisen hallinnassa. Nykyään aluetta käytetään miehitetyn Luhanskin alueelle sijoitettujen maavoimien huolto- ja harjoittelualueena.

* * *

Ukrainan maavoimat ja ilmavoimat menettivät kevään ja kesän 2014 kuluessa yhteensä 12 lentokonetta ja 11 helikopteria, kahden lentokoneen pudotusta ei ole vahvistettu. Edellisten lisäksi Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä pudotettiin Malaysia Airlinesin lento MH17 heinäkuun 17. päivä Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen kuuluvalta Buk-M1 TELARilta laukaistulla ohjuksella. MH17 tragediassa menehtyi 298 miehistön jäsentä ja matkustajaa.

Elokuun 29. 2014 jälkeen Ukrainan ilmavoimat tai maavoimat ei ole menettänyt sotatoimien seurauksena miehitettyjä lentokoneita tai helikoptereita.

päivämäärä	pudotettu tai tuhoutunut konetyyppi
25. huhtikuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-8 MT tuhoutui Kramatorskin lentokentällä pienasetulessa.
2. toukokuuta 2014	Kaksi Ukrainan maavoimien lentolaivueen Mil Mi-24 taisteluhelikopteria Slovjanskin taistelussa, ainakin kaksi miehistönjäseniin kuulunutta menehtyi.
5. toukokuuta 2014	Maavoimien lentolaivueen Mil Mi-24 putosi vihollistulessa, lentäjän onnistui laskeutua helikopterilla.
29. toukokuuta 2014	Maavoimien lentolaivueen Mil Mi-8 pudotettiin lähellä Mount Karachunia, Slovjansk-Kramatorsk-alueella. 14 miehistönjäsentä ja matkustajaa menehtyi, mukaan lukien kenraali Vladimir Kultchyski.
4. kesäkuuta 2014	Kaksi Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-24 taisteluhelikopteria joutui tekemään pakkolaskun vihollistulessa, toinen helikoptereista vaurioitui korjauskelvottomaksi.
6. kesäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien valvonta- ja tiedustelukäytössä ollut Antonov An-30 pudotettiin olkapäältä laukaistavilla ilmatorjuntaohjuksilla. Koneen lentäjä, eversti Konstantin Mohilko, palkittiin postuumisti Ukrainan sankari kunniamerkillä, hänen uhrattua itsensä ohjatakseen tuhoon tuomitun koneen pois kaupunkialueen yltä. (3) Muu miehistö pelastautui laskuvarjoin koneesta.
14. kesäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76MD pudotettiin ilmatorjuntatulessa koneen ollessa laskeutumassa Luhanskin kansainväliselle lentokentälle.
21. kesäkuuta 2014	Ukrainalainen Mil Mi-8 tuhoutui Zmievskin lähellä kuljettaessaan materiaalia joukoille.
24. kesäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-8 pudotettiin Slovjanskin lähellä, kaikki miehistöjäsenet ja mukana olleet sotilaat menehtyivät.
2. heinäkuuta 2014	taistelulennolta palaamassa ollut Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 tuhoutui laskeutuessa Dnipron kansainväliselle lentokentälle.
14. heinäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin ilmatorjuntaohjuksella, koneen lentokorkeus oli 6500 metriä. **
16. heinäkuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 pudotettiin lähellä Amvrosiivkaa, Venäjän rajan tuntumassa, todennäköisimmin Venäjän ilmavoimien MiG-29 toimesta ilmasta ilmaan ohjuksella.
23. heinäkuuta 2014	Kaksi Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 rynnäkkökonetta pudotettiin Savur-Mohylan alueella lähi-ilmatorjuntaohjuksilla.
7. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien MiG-29 torjuntahävittäjä pudotettiin Jenakijeven alueella, mahdollisesti Buk-ilmatorjuntajärjestelmällä.
17. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien MiG-29 torjuntahävittäjä pudotettiin ilmatorjunnalla. Lentäjä pelastautui heittoistuimella, ja hänet löydettiin SAR-operaatiossa.
17. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Mil Mi-8 pudotettiin Georgievkan lähellä, Luhanskin alueella.
20. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-24M pudotettiin ilmatorjuntatulella Ukrainan itäosissa.
20. elokuuta 2014	Ukrainan maavoimien lentolaivueen Mil Mi-24 pudotettiin miehitetyn Horlivkan lähellä lähi-ilmatorjunnalla.
29. elokuuta 2014	Ukrainan ilmavoimien Sukhoi Su-25 pudotettiin ilmatorjuntaohjuksella Starobeševen lähellä, Ilovaiskin taistelun aikana. Lentäjä pelastettiin SAR-operaatiolla.

**: Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen pudottamisen jälkeen Ukraina kielsi siviililentoliikenteen alle 32 000 jalan korkeudessa Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä, esim. MH17 lentokorkeus oli 33 000 jalkaa kun se pudotettiin. MH17 pudottamisen jälkeen Ukraina sulki ilmatilan sotatoimialueella siviililentoliikenteeltä.

* * *

Olin kesäkuun 2014 ensimmäiset viikot Kiovassa, jos sota ennen koneen pudottamista oli tuntunut monista kiovalaisista operaatiolta idässä, viimeistään suuren kuljetuskoneen pudottaminen sotatoimialueella muutti asennoitumista sotaan. Kyse ei ollut enää mistään operaatiosta idässä, jossa taisteltiin ”epämääräisiä asemiehiä” vastaan, vaan kyse oli sodasta, jossa vihollinen pystyi aiheuttamaan mittavia tappioita.

Menetys oli merkittävä, vielä tuskallisemmalta se tuntui monista, kun muutamaa päivää aiemmin oli uutisoitu Venäjältä saapuneen raskasta kalustoa sotatoimialueelle sen tukemille joukoille. Tuolloin moni läntinen media ohitti uutisen vähäisin huomioin. Poliitikot suomessakin epäilivät tietoa. Moni ei pitänyt Venäjältä järkevänä niin suoraa osallistumista sotaan, tietoa ei haluttu ottaa todesta – edes Krimin niemimaan miehitys ei ollut avannut silmiä. Venäjä oli valmis aggressioihin ajaessaan omaa etua, se oli kylvänyt sodan siemenen, joka alkoi kevään ja kesän 2014 mittaa itää.

Näin jälkikäteenkin tarkasteltuna kyseinen aika tuntui oudolta, kuinka kirkkain silmin monet uskoivat Venäjän vakuuttelut, mutta vielä absurdimmaksi kaikki muuttuu, kun vuosia jatkuneesta sodasta huolimatta edelleen löytyy runsain mitoin heitä, joilta löytyy ymmärrystä imperialistiselle Venäjälle ja jotka ennen kaikkea pitävät Ukrainan sotaa sisäisenä konfliktina.

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://www.peoplesproject.com/en/news/tragic-anniversary-four-years-after-il-76-downing-in-luhansk/

2. https://informnapalm.org/ua/deseptykony-z-ppo-rf-na-donbasi-hto-zbyvav-ukrayinsku-aviatsiyu/ 

3. https://ato.kyivcity.gov.ua/content/mogylko-kostyantyn-viktorovych.html 

Lähteinä myös Bureau of Aircraft Accidents Archives’n artikkeli “Crash of an Ilyushin Il-76MD Near Luhansk: 49 killed” sekä Hromadsken artikkelin katastrofista.

*: Kuva sosiaalisesta mediasta, kuvan alkuperäinen ottaja ei ole tiedossani.

Poltavassa sijaitsevassa Strategisten ilmavoimien museossa muistetaan myös Ukrainan sodan uhreja, kuvassa menehtyneiden lentäjien ja miehistön jäsenten muistonurkkaus. Iljushin Il-76MD:n lentäjänä kohtalokkaalla lennolla ollut everstiluutnantti Oleksandr Belij ylärivissä vasemmalla, hänestä alaviistoon, Ukrainan sankari, eversti Konstantin Mohilko.

Strategisten ilmavoimien museossa entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa

Syyskuinen Ukrainan matkamme vei meidät Kramatorskista Pultavan kautta Kiovaan. Meille suomalaisille Pultava on tuttu vähintäänkin peruskoulun historiantunneilta, käytiinhän kaupungin alueella vuonna 1709 suuren Pohjan sodan ratkaiseva taistelu, jonka sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden. Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700-1721 Ruotsin ja sitä vastustavan liittouman välillä. Pultavassa ruotsalaisten liittolaisina olivat Ukrainan kasakat Ivan Mazepan johdolla. Suuren Pohjan sodan aikana Suomen alueet kärsivät Venäjän miehityksestä – venäläisen ylivallan ajasta eli isovihasta vuosina 1713-1721, ajanjakso päättyi 30. elokuuta 1721 Ruotsin ja Venäjän välillä sovittuun Uudenkaupungin rauhaan. Rauhan myötä osa Vanhaa Suomea siirtyi Ruotsilta Venäjän hallintaan, aivan kuten Inkerinmaa, Viro ja Liivinmaa.

Pultavan pysähdyksen kuluessa vierailimme Pultavan taistelusta, ja laajemmin alueen historiasta, kertovassa museossa kuin myös entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa, jonka alueella sijaitsee tätä nykyä Neuvostoliiton strategisten ilmavoimien kalustostoa esittelevä museo (Long-Range Aviation). Museon alueella on myös kalustoa, joka on ehtinyt palvella itsenäisen Ukrainan ilmavoimissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ja alueella sijaitsee myös suurehko museo, joka käsittelee Itä-Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Museokokonaisuudessa ei ole unohdettu lentokenttäalueen, kuten ei Pultavankaan, menneisyyttä toisen maailmansodan ja kylmän sodan ajalta.

Tupolev Tu-22M3, Tupolev Tu-160 ja kaistale Tupolev Tu-134UBL "Crustya".

Satelliittikuva Pultavan alueesta ja Poltava-4 lentotukikohdasta.

Lyhyt katsaus tukikohdan historiaan

Toisen maailmansodan aikana Pultavan alue oli saksalaisjoukkojen hallinnassa lokakuun lopusta 1941, jolloin Wehrmacht valtasi Pultavan 23. syyskuuta 1943, jolloin alue vaihtoi omistajaa puna-armeijan otettua Pultavan haltuunsa strategisessa Tšernihiv-Pultavan -offensiivissa osana Dneprin taistelua. Kentän ollessa saksalaisten miehittämän Luftwaffe perusti kentälle alueellisen esikunnan. Vetäytyessään lentokentän alueelta saksalaiset miinoittivat ja ansoittivat rakennuksia ja rakenteita.

Vuonna 1944 Pultavan lentotukikohtaa käytettiin osana yhdysvaltalaisten (US Army Air Forces eli USAAF) Operaatio Franticia, jossa Iso-Britanniasta ja Italian eteläosista operoivat pommikoneet Saksaa ja Saksan miehittämiä ja hallinnoimia alueita pommitettuaan laskeutuivat kolmelle lentokentälle puna-armeijan hallitsemille alueille Ukrainassa, kentistä yksi sijaitsi entisen Poltava-4 lentotukikohdan alueella. Ukrainan alueella sijaitsevilla kentillä USAAF:n koneet huollettiin ja valmisteltiin paluulennoille takaisin länteen, jolloin ne paluulennoilla niin ikää pommittivat kohteita Saksassa ja sen miehittämillä ynnä Saksan liittolaisten alueella.

Franticin aktiivinen operatiivinen vaihe ajoittui välille kesäkuu-syyskuu 1944, sisältäen yhteensä seitsemän edes-takaista pommitus-tehtävää (yhteensä 24 eri kohdetta Saksan ja sen liittolaismaiden alueella). Yhdysvaltalaisjoukkojen vahvuus operaation aikana Ukrainan alueella sijaitsevilla kentillä oli korkeimmillaan 1300 miestä. Viimeiset USAAF:n joukot poistuivat Pultavan alueelta vuoden 1945 puolella tyytyväisinä ilmapiirin käytyä hyvin vihamieliseksi heitä kohtaan.

Pultavassa sijaitsi myös yhdysvalaisten Eastern Command USAAF:n esikunta. Pultavan ohella yhdysvaltalaiset tukeutuivat Pyriatin ja Mirhorodin eli Mirgorod lentotukikohtiin. Poltavaan ja Mirhorodiin sijoittuivat raskaat pommikoneet B-17 Flying Fortressit ja B-24 Liberatorit, Pyriatiniin vastaavasti pitkän kantaman saattohävittäjät P-51 Mustangit ja P-38 Lightningit.

Poltavan alueen tukikohta joutui Operaatio Franticin aikana Luftwaffen mittavan pommitusoperaation kohteeksi, jolloin kymmeniä USAAF:n pommikoneita vaurioitui korjauskelvottomiksi; kymmeniä USAAF:n ja Neuvostoliiton ilmavoimien koneita vaurioitui, mutta saatiin myöhemmin korjattua; suuret määrät polttoainetta, öljyä ja muuta varustusta tuhoutui. Yhdysvaltalainen, Moskovaan sijoitettu, kenraali John Deane kritisoi raportissaan voimakkaasti puna-armeijan ilmatorjunnan ja ilmapuolustuksen kykyä (ja halua) torjua kyseistä monituntista hyökkäystä.

Operaatio Frantic huomioitiin myös museossa.

Toisen maailmasodan jälkeen tukikohta uudelleenrakennettiin, tukikohdan toimiessa Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen V-PVO:n tukikohtana, lentotukikohta tunnettiin myös koodilla lentotukikohta A2673. Tukikohdasta operoi vuodesta 1945 lähtien Neuvostoliiton ADD:n eli strategisten ilmavoimien kaartin 13. Dnepropetrovsko-Budapeshtskayan, Suvorovin ritarikunnan arvolla palkittu, strategisilla pommikoneilla varustettu divisioona (ven. авиационная дивизия engl. Aviation Division).

Neuvostoliiton hajottua Ukrainan ilmavoimien 185. GvTBAP operoi tukikohdasta muun muassa Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla. Yksikkö lakkautettiin vuonna 2006. Yksikön lakkauttamisen jälkeen sotilasilmailu lakkasi alueella, kunnes helmikuussa 2015 Ukrainan maavoimiin kuuluva helikopterirykmentti sijoitettiin tukikohtaan. Kyseisen rykmentin varustukseen kuuluu muun muassa Mil Mi-2MSB ja Mil Mi-8MSB kuljetushelikoptereita sekä Mil Mi-24P taisteluhelikoptereita.

Museon kokoelmiin kuuluva, Ukrainan väreissä oleva, Mil Mi-8.

Museon kokoelmissa

Seuraavaksi muutama kuva museon kokoelmissa olevista lentolaitteista unohtamatta muuta näytillä olevaa esineistöä, museon verkkosivut löytyvät osoitteesta: http://mvba.com.ua/2018/ 

Museovierailuun on hyvä varata reilusti aikaa, etenkin jos haluaa perehtyä tarkemmin rakennuksessa sijaitsevaan museoon, jossa on esiteltynä alueen kuin myös neuvostovaltion ja itsenäisen Ukrainan sotilasilmailua menneestä nykyisyyteen – itse asiassa aikajänne ulottuu eräiltä osin tsaarinvallan ajalle.

Igor Sikorskyn suunnittelema Ilja Muromets -pommikoneen pienoismalli.

Sisätiloissa sijaitsevassa näyttelyosuudessa käydään läpi myös Neuvostoliiton käymiä sotia, joista merkittävin on toinen maailmansota unohtamatta kuitenkaan Afganistanin sotaa ja pommituslentoja rynnäkkökoneilla sekä pommikoneilla Neuvostoliiton alueelta eripuolille Afganistania.

Pommituslentoja Afganistaniin (1979-1989).

Museossa huomioidaan myös Itä-Ukrainassa käynnissä oleva sota Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan. Käynnissä olevan sodan aikana Ukrainan ilmavoimat ja maavoimien alaisuudessa operoivat helikopterirykmentit ovat menettäneet lentäjiä sekä kalustoa. Lentäjien uhrauksia maansa puolesta ei ilmailumuseossa ole unohdettu, kuten ei muitakaan ATO:ssa ja sen seuraajassa JFO:ssa menehtyneitä sotilaita.

Euromaidanin ja sodan uhrien muistolle.

ZŠ-7 (ven. ЗШ-7) lentäjän kypärä.

Tupolev Tu-160 ohjaamo.

Kaksi alla olevaa kuvaa: Ukrainan ilmavoimien väreissä oleva Tupolev Tu-22M3 ja sen sivuvakaaja tunnuksineen. NATO:n koodinimi konetyypille ”Backfire”. Ylemmässä kuvassa siipiripustimeen asennettu pintamaaleja (laivat) vastaan tarkoitettu MKB Raduga Kh-22 -ohjus, ja alemmassa kuvassa nähtävissä myös kauko-ohjattu 1x 23 mm GSh-23 tykki.

Alla Tupolev Tu-22KD, NATO:n raportointinimi koneelle on ”Blinder”. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukrainan ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien käyttöön jäi Tu-22 pommitus- ja tiedustelukoneita – nyt kaikki koneet on jo poistettu palvelukäytöstä. Kuvan konetyyppi Tu-22KD on ilmatankkausmahdollisuudella varustettu versio, joka on aseistettu yhdellä pintamaaleja vastaan tarkoitetulla Kh-22 ohjuksella.

Ukrainan ilmavoimien väreissä oleva Tupolev Tu-95MS (NATO:n käyttämä raportointinimi Bear-H), Neuvostoliiton hajottua Ukrainan haltuun jäi reilut parikymmentä Tu-95MS strategista pommikonetta. Alla olevista kuvista ylemmässä kuvassa etualalla joukko konventionaalisia pommeja, joista suurin on FAB-9000 (ven. ФАБ-9000) 9000 kg konventionaalinen HE-pommi. Alemmassa kuvassa ikkunasta näkymä kahteen koneen neljästä Kuznetsov NK-12 potkuturbiinimoottoriin, kyseinen moottori on tehokkain käyttöönotettu potkuturbiinimoottori.

Ulkonäyttelyssä oli esillä strategisten pommikoneiden rinnalla myös torjuntahävittäjiä, rynnäkkökoneita kuin myös koulukoneita, ja erilaisia pommeja ynnä ohjuksia – joista osa nähtävissä edellä olevissa kuvissa. Alla olevassa kuvassa Sukhoi Su-15UM, konemallin NATO:n raportointinimi on Flagon-G.

Alla Mikojan-Gurevitš MiG-27. Ukrainan ilmavoimilla ei ole enää käytössä ainoatakaan konetyypin konetta.

Museoalueelta poistuessa katse kohdistuu vielä museota ja tukikohta-aluetta ympäröivän aidan sisäpuolella kuviin menneisyydestä – Operaatio Frantic (ukr. Операція ”Френтік”).

Sisäänpääsymaksu museoon oli kohtuullinen, hintaa nostaa jonkin verran erillinen maksu, mikäli haluaa käydä tutustumassa muutamien koneiden ohjaamoihin. Minulle kokonaisuus oli kuitenkin sen verran tärkeä, että en pohdiskellut ylimääräisiä kustannuksia vaan maksoin tarvittavan summan hryvnioita päästäkseni myös tutustumaan ohjaamoihin ja koneiden, kieltämättä ahtaisiin, sisätiloihin. Ennalta on myös syytä ottaa selvää museon aukiolosta, vierailumme aikoihin museo oli ainakin maanantaisin suljettu yleisöltä.

Alla Tupolev Tu-134UBL:n ohjaamoa, meikäläisellä – lyhyen lännällä miehellä – ei juuri liikaa tilaa ollut.

Marko

Museon kotisivu: http://mvba.com.ua/2018/ 

#AviationPoltava

Huom. jätän nyt tarkoituksellisesti käymättä läpi museoalueella, ulkonäyttelyssä, olevan maavoimien käytössä olleen ja olevan kaluston esittelyn aiemmin huomioitua Mil Mi-8 kuljetushelikopteria lukuun ottamatta.  Kyseisen näyttelyosuuden huomioiminen laajentaisi kirjoitusta liian paljon. 

Kaikki valokuvat Marko Enqvist.